Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Tulen tänne puhujakorokkeelle,
koska huolimatta siitä, että kuulijakuntaa on
kohtuullisen vähän, tämä mitä puhun,
saattaa kestää yli kaksi minuuttia.
Mutta nyt on kysymys siis Suomen itsenäisyyden juhlarahaston
Sitran toimintakertomuksesta vuodelta 2009. Tähän
talousvaliokunta on antanut mietintönsä, ja tässä mietinnössä käsitellään Sitran
toimintaa. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on siis
toiminut eri alueilla. Sillä on näitä ohjelmia
ja ohjelmajohtajia koko joukko, ja myöskin Terveydenhuollon
ohjelma on yksi, jossa Sitra on esiintynyt myös julkisuudessa.
Siihen on kiinnitetty huomiota myös kriittisellä tavalla.
Talousvaliokunnan mietinnössä on myös
jonkin verran kritisoitu Terveydenhuollon ohjelmaa. Tässä todetaan,
ettei Sitralta puutu riskinottokykyä ja halua tarttua rakenteellisiin
uudistuksiin, mutta valiokunnan mukaan "on kuitenkin tarkoin analysoitava,
antaako ohjelmapohjainen lähestymistapa nykyisellään
riittävän instrumentin käsitellä pitkäkestoisia,
toteutukseltaan hankalia ja aikaa vieviä uudistuksia".
Näin toteaa valiokunta. Nimittäin valiokunnankin
mukaan: "Terveydenhuollon ohjelma pureutui erittäin laajaan
ongelmakokonaisuuteen, josta Sitran suhteellisen lyhytkestoisen
ohjelman osuus saattoi kattaa vain yksittäisen osa-alueen.
Oikeiden keinojen löytäminen ja yksittäisten
uudistusten nivominen kokonaisuudistukseen edellyttävät
kuitenkin koko problematiikan hallintaa. Tämä puolestaan
edellyttää tiivistä yhteistyötä kokonaishankkeen
toteuttajien kanssa. Tämän yhteistyön toimivien
muotojen kehittäminen edellyttää lisäpanostusta
kaikilta osapuolilta. Valiokunta painottaa, ettei yhteistyön
tarve kohdistu vain hankkeiden aloitukseen ja koordinointiin, vaan
myös operatiivinen toimintaa edellyttää aktiivisuutta kaikilta
osapuolilta."
Arvoisa puhemies! Tämä on tietynlaista kritiikkiä tietystä näkökulmasta.
Itse haluaisin tuoda tähän sen näkökulman,
että Sitra on kyllä omilla hankkeillaan pyrkinyt
edistämään terveyden- ja nimenomaan myös
sairaanhoidon yksityistämistä. Se on luonut ja
pyrkinyt luomaan uusia näkökulmia, uusia rakenteita,
rakenteellista uudistamista, niin kuin täällä valiokuntakin
toteaa, mutta lopputuloksena kuitenkin näistä on
ollut ja on tällainen kermankuorintamenettely. Julkiselle
terveydenhoidolle, veronmaksajien niskaan, jää nimenomaan
akuuttihoito, päivystykset, raskas kirurgia, nimenomaan
syöpähoidot, synnytykset ja myöskin elinsiirtokirurgia,
yleensä tehohoito, elämää pelastava
välitön hoito, kaikkein kallein ja raskain hoitotapa.
Esimerkiksi pallovammapotilaita, joita hoidetaan kuukausia, on usein
tehohoito-osastolla.
Näin ollen tällainen sairaanhoidon Sitra-tyyppinen
kehittäminen, ikään kuin julkisen ja yksityisen
sairaanhoidon limittäminen, ei ole mielestäni
ollut myöskään kuntien, kuntien veronmaksajien
ja kokonaisuudessaan yhteiskunnan edun mukaista. Tässä myöskin
on tullut hinta vastaan. Nämä Sitrastakin poikineet
hankkeet ovat viime vaiheessa tulleet varsin kalliiksi yhteiskunnalle
ja yhteiskuntaa ylläpitäville veronmaksajille.
Arvoisa puhemies! On varmasti hyvä, että kehitetään
terveyden- ja sairaanhoitoa, mutta siinä ei saisi olla
ytimenä ikään kuin ideologinen yksityistämishalu
ja -päämäärä. Se ei
ole kestävää. Mielestäni myös
nämä Sitran esimerkit, joilla se on tullut julkisuuteen
sairaanhoidon yksityistämistapauksissa, puhuvat tämän johtopäätöksen
puolesta, että tällainen ideologisperäinen
yksityistämistarve, tarpeen välttämättömyys,
ei ole kokonaisvaltaisesti asiaa eli terveydenhoitoa ja sairaanhoitoa
tarkastellen niin kannatettava.
Keskustelu päättyi.