6) Laki lapsilisälain 7 §:n muuttamisesta
Kirsi Ojansuu /vihr(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kymmenen viime vuoden aikana lapsiperheet
ovat köyhtyneet suhteessa muuhun väestöön,
ja erityisesti näin on tapahtunut monilapsisille perheille.
Hallitus suuntasi viime vuonna lapsilisän korotuksen koskemaan vain
perheen ensimmäistä lasta, ja usein tämä koskee
myös iltatähtiä eli perheen viimeisiä lapsia.
Muiden lasten lapsilisiä ei nostettu senttiäkään.
Tämän lapsilisän korotuksen suuntaaminen suhteellisesti
suuremmalta osalta yksilapsisille perheille ei ole sosiaalisesti
todellakaan oikeudenmukaista. Hallituksen esityksen myötä tulee kaikkien
muiden paitsi yksilapsisten perheiden lapsilisien reaaliarvo tällä vaalikaudella
laskemaan aika paljonkin. Vaalikauden inflaation ennustetaan olevan
noin 8 prosenttia, niinpä lapsilisien reaaliarvo kehittyy
eri perheillä seuraavasti: Yksilapsisilla perheillä lapsilisän
reaaliarvo kasvaa 2,8 prosenttia, kaksilapsisilla perheillä se
laskee saman verran, kolmilapsisilla perheillä reaaliarvo
laskee jo 4,5 prosenttia, nelilapsisilla perheillä 5,5
prosenttia, ja viisilapsisilla perheillä reaaliarvo laskee
6 prosenttia. Lapsilisä nousee siis vain yksilapsisilla
perheillä mutta alenee kaikilla muilla. Miksi monilapsisia
perheitä rangaistaan? Lapsilisä alenee alle sen
tason, jota keskusta edellisellä vaalikaudella kovasti
kritisoi. Hallituksen lapsilisäpolitiikka on pahasti ristiriidassa pääministeri
Vanhasen perhepoliittisten puheiden kanssa, eli miten pääministeri
aikoo syntyvyyttä nostaa? Yksilapsiset perheet eivät
ylläpidä tai lisää Suomen väkilukua.
Tämän lakialoitteen toteuttaminen ei maksa mitään
verrattuna hallituksen esitykseen. Tässä ehdotetaan
saman suuruista lapsilisien korotusta kuin hallitus ehdottaa, mutta
se suunnattaisiin eri tavalla. Tutkimusten mukaan lapsiperheiden köyhyysriski
on suurin niissä perheissä, joissa lapset ovat
pieniä, ja yksinhuoltajaperheissä. Siksi vihreä eduskuntaryhmä esittää lapsilisän
korotuksen uudelleen kohdentamista siten, että kaikille
alle kouluikäisille lapsille maksetaan lapsilisän
korotuksena 12 euroa kalenterikuukaudessa.
Haluaisin myös muistuttaa hallitusta muista tekijöistä,
jotka vaikuttavat perheiden hyvinvointiin, sillä perhepolitiikka
ei ole todellakaan pelkkiä lapsilisiä ja kotihoidon
tukia. Vanhemmat tarvitsevat myös muunlaista tukea. Yksi
tärkeimmistä uudistuksista olisi vanhemmuuden kustannusten
jakaminen työnantajien kesken. Tämä muutos
toisi helpotusta nuorten naisten asemaan työmarkkinoilla.
Tällä hetkellä monia perheitä,
jotka suunnittelevat lasten hankkimista, haittaa epävarma
pätkätyösuhde. Se esitys, mitä hallitus
on ensi vuoden budjettiin tehnyt, on täysin kosmeettinen,
koska käytännössä niistä noin
10 000 eurosta, joita nämä vanhemmuudesta
aiheutuvat kustannukset työnantajalle maksavat, hallituksen
esitys korvaisi vain 500 euroa eli edelleen 9 500 euroa
jäisi naisen työnantajalle.
Asuntopolitiikassa perheitä tulisi tukea parantamalla
lapsiperheiden asumistukea ja turvaamalla asutuskeskuksiin kohtuuhintaisia
ja sopivia asuntoja. Tärkeä perheiden hyvinvoinnin kannalta
olisi myös sellainen lapsiperhepolitiikka, jolla pyritään
takaamaan vanhemmille aikaa lasten kanssa yhdessä vietettäväksi.
Tällä hetkellä eniten töitä tekevät
pienten lasten vanhemmat ja erityisesti isät. Tähän
ongelmaan vihreät ovat ehdottaneet alle kymmenvuotiaiden
lasten vanhemmille oikeutta halutessaan lyhentää työaikansa
kuuteen tuntiin päivässä. Tätä valinnanmahdollisuutta
voidaan tukea osittaisella kotihoidon tuella, joka korvaisi ansiotason
alentumista.
Mutta tässä siis perusteluja tälle
lakialoitteelle lapsilisälain 7 §:n muuttamiseksi,
ja se on osana vihreän eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettia.
Jukka Gustafsson /sd:
Arvoisa puhemies! Kun puhutaan lapsista, lapsiperheistä ja
lapsen asemasta, puhutaan kenties yhdestä tärkeimmästä asiasta
suomalaisessa yhteiskunnassa. Täytyy nyt kyllä todeta
niin hallituksen kannalta kuin myöskin meidän
sosialidemokraattien kannalta se, mitä tässä viime
vuosina on tehty. On toteutettu erittäin merkittävä esiopetusuudistus,
ja nyt vielä tämä kuljetustukietu tuli
mukaan. Se on muuten varsin merkittävä tulonsiirto
niille vanhemmille, jotka tästä asiasta pääsevät
hyötymään, samaten on tärkeä tämä lasten
aamu- ja iltapäivätoiminta. Ne ovat tärkeitä uudistuksia.
Nyt tässä vihreitten esityksessä on
kysymys lapsilisälain muuttamisesta. Aivan kuten ed. Ojansuu
totesi, hallitushan on jo tässä asiassa ollut
aktiivisesti liikkeellä. Tämän vuoden
alusta on korotettu ensimmäisen lapsen lapsilisää 10 eurolla
ja yksinhuoltajakorotusta lisäksi 3 eurolla. Näitten
korotusten kustannusvaikutus on noin 74 miljoonaa euroa vuositasolla.
Saamani laskelma kertoo sen, että vihreitten esityksen
kustannusvaikutus olisi pienempi kuin tämä, minkä hallitus
on nyt toteuttanut, vihreitten olisi vuositasolla noin 58 miljoonaa
euroa.
Tämä hallituksen tekemä lapsilisän
korotus on tietysti erittäin perusteltu. Varmaan se olisi
pitänyt tehdä jo aikaisemminkin, koska edellisestä korotuksesta
oli kulunut jo kymmenen vuotta. En nyt malta olla korostamatta sitäkään,
että käydyissä hallitusohjelmaneuvotteluissa
aikanaan me sosialidemokraatit korostimme ja pidimme tärkeänä tätä lapsilisän
korotusta.
Haluamatta nyt olla mikään lapsilisäjärjestelmän
asiantuntija sanoisin kyllä näin, että tämä vihreitten esitys nyt monimutkaistaisi
tätä meidän lapsilisäjärjestelmäämme
entisestään, kun luotaisiin tällainen
uusi kriteeri: lapsen ikä lapsilisän euromäärälle.
Nythän lapsilisä on 100 euroa ensimmäiselle
lapselle ja siitä sitten lapsilisän määrä kohoaa
portaittain aina viidenteen lapseen saakka. Tämä kiistatta
suosii monilapsisia perheitä, mikä mielestäni
on ihan oikein.
Arvoisa puhemies! Tämä sinällään
hyvä vihreitten esitys on hyvä asia, mutta kehyksissä ei nyt
ole rahoitusta tälle asialle varattuna. En nyt haluaisi
nähdä, että tässä esityksessä olisi
nyt kysymys mistään kunnallisvaaleista tai tämän
tyyppisistä. Haluan uskoa, että vihreät
ovat oikeastikin lapsiystävällisiä, mutta
aika isoista rahasummista nyt sitten kaikkinensa on kysymys, kun nämä kaikki
vihreitten lakialoitteitten summat lasketaan yhteen.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ehkä sen kummemmin tässä ei
kunnallisvaaleista ole kysymys. Meidän lapsilisäesityksemme
on tehty myös viime vuonna. Olemme tällä summalla — nimenomaan
sillä, että se summa, joka tähän
käytetään, ei ole sen suurempi kuin mitä hallitus
itse on esittänyt — halunneet osoittaa nimenomaan
sen, että jakamalla tämän lapsilisän
korotuksen eri tavalla lapsiperheiden köyhyyteen pystyttäisiin
puuttumaan huomattavasti paremmin kuin se hallituksen malli, jolla
korotettiin ensimmäisen lapsen lapsilisää,
teki. Toki olisi hyvä, jos lapsilisiä ylipäätänsä korotettaisiin
erityisen paljon, mutta olemme tässä halunneet
nimenomaan osoittaa hallituspuolueille sen, että tämä ei
ole kehyskysymys, koska tämä korotus vaan voitaisiin
tehdä huomattavasti oikeudenmukaisemmin kuin hallitus on
tehnyt.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Gustafssonille vaan, että vihreillä on
ollut traditiona oppositiossa ollessaan tehdä rinnakkaisbudjettiesitys.
Se on ollut aina tasapainotettu. Tällä kertaa
se on poikkeuksellisen perusteellisesti tasapainotettu poiketen
siitä hallituksen omasta talousarvioesityksestä,
joka on alijäämäinen.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tältä osin vihreille täytyy
antaa tunnustus, että olette tehneet vaihtoehtobudjetin
toisin kuin kokoomus, joka ei ole sitä tehnyt ja joka osallistuu
tähän keskusteluun siten, että ei ole
läsnä ainuttakaan kokoomuslaista kansanedustajaa.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Gustafssonille on pakko todeta,
kun hän sanoi, että kehyksissä ei ole
rahaa, että teillä ei ole rahaa tähän
lapsilisän korottamiseen eikä lapsilisien indeksikorotukseen,
mutta sen sijaan teillä on rahaa Puolustusvoimien indeksikorotukseen.
Puolustusvoimat on ainut ministeriö tai toimiala, joka
on sidottu indeksiin. Miten te rauhan miehenä, niin kuin
teidät yleensä tunnen, voitte hyväksyä tällaisen,
että lapsilisiin ei tule indeksikorotusta, mutta Puolustusvoimille
tulee kuin Manulle illallinen?
Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ed. Gustafsson sanoi, että nykyinen
lapsilisäjärjestelmä suosii monilapsisia
perheitä, niin se oli vanha järjestelmä. Tämä uusi
järjestelmä, jonka punamultahallitus on tehnyt,
ei suosi, vaan, kuten kerroin, itse se lapsilisän reaaliarvo
tällä hallituskaudella kaikilla muilla paitsi
näillä yksilapsisilla perheillä laskee
ja huomattavilla prosenttimäärillä.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti täältä edestä:
Minusta ed. Ojansuu on tehnyt siinä mielessä hyvän
aloitteen näihin lukuihin menemättä.
Minusta lapsiin kohdistuvat asiat ovat aina tärkeitä.
Ihmettelenkin siksi, kun tässä salissa, kun täältä katsoo,
toinen sivu on aivan tyhjä, ei yhtään
ihmistä paikalla. Siinä mielessä ilmeisesti
ei jotenkin kiinnosta tuota porvarisiipeä — tosin
porvareita takana istuu — (Ed. Tiusasen välihuuto)
mutta tätä oikeistoa ja keskustaa, nämä lapsiasiat.
Kun ajatellaan, mikä tässä on isoin
ongelma, se tuli äsken esiin tuossa indeksitarkistusten
osalta. Minusta meidän pitäisi rehellisesti uskaltaa eduskunnassa
tunnustaa, että tämä lapsilisien ostovoima
on jäänyt jälkeen, mikä on suurin
ongelma tässä koko lapsilisien osalta. Ostovoimassa, kun
katsotaan, nyt on seissyt taso toistakymmentä vuotta pitkän
matkaa samana, ja sen takia tähän pitäisi
uskaltaa eduskunnan puuttua.
Sitten toinen kysymys: miten saadaan näitä korotuksia
tähän aikaan ja miten painotettuna. Yksi asia,
mistä tässä on puhuttu, on se, onko väärin
nostaa ensimmäisen lapsen lapsilisää vai miten
se pitää tehdä vai nostaa kaikille. Kuitenkin
joka tapauksessa aina on olemassa yksi lapsi, jos saadaan lapsilisää,
jolloin perheeseen tulee joku rahamäärä.
Se on totta se, jotta jos on paljon lapsia, niin se kun jaetaan
jokaista lasta kohti housujen ostoon, niin eihän sitä hirveästi
jää varmasti, mutta kuitenkin on perusteltua siinä mielessä tämä,
kun rahoja on vähän ollut ja sille ekalle lapselle
kuitenkin, kun mietitään perheessä olevaa
ensimmäistä lasta, joudutaan hankkimaan kaikki,
siis kaikki tavalla tai toisella. Mutta se toinen lapsi jo osin
voi käyttää niitä ensimmäisen
lapsen housuja siellä ja suksia ja vähän riippuu
siitä, mitä sukupuolta sattuu olemaan. Jos on
samaa sukupuolta, niin hyvinkin paljon käytetään
samoja kenkiä ja kaikkea, mitä ei ole puhki kulutettu.
Siinä mielessä se toisen lapsen kustannus
on siinä perheessä joka tapauksessa vähän
pienempi, ainakin meillä päin kotona, mutta täällä Helsingissä voi
olla sillä tavalla, että täällä heitetään roskikseen,
kun eletään tämmöisessä kulutusyhteiskunnassa,
että kaikki vaan roskikseen ja sillä sipuli ja
ostetaan aina uudet, mutta meillä ei tuolla maaseudulla
ja tuolla köyhässä Itä-Suomessa ollut
varaa semmoiseen. Sen takia käytännön
kokemuksesta väitän, jotta ne myöhemmin
syntyneet lapset narisevat, pitääkö heidän
aina käyttää noita vanhoja vaatteita.
Mutta niin vain se elämä menee. Se kuvastaa sen,
jotta silloin tämmöinen luontainen kierrätys
toimii siellä hyvästi. Sen takia minä olen
sitä mieltä, että kuitenkin ensimmäisen
lapsen osalta on kaikkein kallein kustannus siinä perheessä,
kun ensimmäinen lapsi syntyy. (Ed. Halme: Entä sitten
se kolmas ja neljäs lapsi? Nehän kuluu puhki jo!)
Sinällään kaiken kaikkiaan sen suhteen,
miten tulevaisuudessa Suomen yhteiskunta pärjää, meillähän
ongelma nimenomaan on se, että syntyvyys on laskenut, keski-ikä kasvaa,
ja jotain tämmöisillä toimenpiteillä voisi
saada ajoiksi tässä, jotta syntyvyyttä lisätään.
Minä en tiedä, jotkut väittävät,
että näillä ei ole merkitystä sinällään.
Nimittäin kaikkein köyhimpänä aikana,
kun ei ollut lapsilisiä ollenkaan, syntyi kaikkein eniten
lapsia. (Ed. Halme: Ei ollut ehkäisyä silloin!) Ovatko
nämä seikat silloin yhteydessä toisiinsa? Olen
sitä mieltä yhä edelleen, jotta jotenkin
meidän näitä köyhimmässä asemassa
olevia perheitä pitäisi auttaa.
Sitten toinen juttu. Vuonna 95 muistatte hyvästi, ketkä olivat
eduskunnan ulkopuolella, että luitte lehtiä ja
telkkarista katsoitte ja verenpaine nousi, kun lapsilisiä leikattiin,
itse olimme täällä sisällä aika
moni meistä, jotka tässä salissa nyt ovat,
niin itse esitin sitä mallia, jotta jos on pakko kerta
lapsilisiä leikata, niin eikö silloin pidä katsoa,
onko pakko ihan isoille rikkaille maksaa ollenkaan. Silloin sain
kovan ryöpyn siitä niskaani, jotta kyllä kaikille
on maksettava, että nämä isotuloisethan
lopettavat veronmaksun, jos tässä nyt jotain tämmöistä tehtäisiin.
Lasten pitää olla aina tasavertaisessa asemassa.
Tämä on nimittäin ihan totta. Tämä lapsilisä on
ainoa etuus, joka tulee sillä tavalla siitä huolimatta,
onpa isot tulot tai pienet tulot, kaikille saman suuruisena. Mutta
yhä edelleen, jos samanlainen tilanne tulisi kuin vuonna
95, niin eivät minun ajatukseni ole muuttuneet siitä yhtään.
Jos jouduttaisiin leikkaamaan — mitä toivon mukaan
ei tule ja voidaan päinvastoin korottaa näitä — niin
yhä edelleen olen sitä mieltä, jotta
minkä takia jotain sosiaalista etuutta, joka tämäkin
on, annetaan joillekin semmoisille perheille, joilla rahaa on rällätä vaikka
mihin. Miksi yhteiskunnan varoja käytetään
siihen sitten lapsilisienkään muodossa? En tässä ole
tekemässä esitystä vaan pohdintaa siitä,
että jos rahoja on vähän, niin miten
ne oikeudenmukaisesti painotetaan.
Mutta sitä mieltä olen kuitenkin, että tämä indeksitarkistus
eduskunnan täytyy ehdottomasti tehdä jossakin
vaiheessa, mahdollisesti tämän hallituskauden
aikana.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela on kyllä sosiaalinen
henkilö — sitä en halua tällä kommentillani
millään tavalla kyseenalaistaa — mutta
kyllä totean nyt sen verran Helsingissä vuodesta
58 vuoteen 77 asuneena ja vuodesta 87 täällä töissä käyneenä,
että me elämme täällä Helsingissä kirppariyhteiskunnassa,
jossa kolmannen sektorin rooli on erittäin voimakas. Ei
täällä toimita, niin kuin ed. Esa Lahtela
kiteeläisittäin ajatteli täällä,
ei todellakaan.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Siksi käytinkin puheenvuoron,
koska minä haluan tietää, miten Helsingissä eletään.
(Naurua) Täällä saadaan nyt hyvin tämä esille,
koska helsinkiläiset voivat todistaa tämän.
(Ed. Pulliainen: Olipa veto!)
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Täytyy tässä omankin
puheenvuoron aluksi ihmetellä, kun salissa voidaan vetää suora
viiva keskelle salia: toisella puolella on väkeä,
toisella puolella sitä ei ole. Ihme on, että tämä asia
ei todellakaan yhtään ketään
toisen puolen porukasta kiinnosta.
Tosiasia kuitenkin on, että lapsiperheiden tilanne
on yksi tärkeimmistä kohdista meidän
hallitusohjelmassamme ja myös budjetissa lapsiperheet on
huomioitu, terveydenhuolto toisena. Nyt täytyy muistaa,
että näiden suorien tulonsiirtojen ohessa erilaiset
palvelut ovat lapsiperheille hyvin tärkeitä ja
he ovat palveluiden suurkuluttajia ikääntyneiden
ohessa. Esimerkiksi jos nyt puhutaan tästä yhteisestä budjettipotista,
jota pitää jakaa, niin näkisin mielelläni
kyllä sieltä panostuksia enemmän kuin
pystytään antamaan esimerkiksi juuri erilaisiin
toiminta-, puhe- ym. terapioihin, joita tämän
päivän lapset todella tarvitsevat ja jotka aiheuttavat
sitten heidän kohdallaan, kun he eivät niitä riittävästi
saa, syrjäytymistä myöhemmässä elämässä,
sellaista, joka voitaisiin välttää, jos
se olisi ajoissa heille annettavissa.
Ylipäätään lastenhoidon,
joka on erittäin tärkeä asia esimerkiksi
vanhempien työssäkäynnin kannalta, monimuotoisuutta
pitäisi voida lisätä. Ei riitä,
että on pelkkää kokopäivähoitoa
tarjolla. Pitäisi olla erilaista vaihtoehtoa, jopa ihan
päiväparkkeja, joihin voitaisiin hetkeksi viedä lapsi turvalliseen
hoitoon.
Kuitenkin, kun nyt on puhuttu rahasta, niin keskustelu on ollut
mielenkiintoista. Jaankin kollega ed. Esa Lahtelan näkemyksen
siitä, että kaikillahan se ensimmäinen
lapsi kuitenkin on. En tiedä, mitkä ovat tutkimustulokset,
lieneekö niitä olemassa, kuinka monella yksinhuoltajalla
on enemmän kuin yksi lapsi. Monilapsisia yksinhuoltajia
varmasti on, parilapsisiakin, mutta aika monella, jotka minä tiedän,
on todellakin vain se yksi lapsi. Täytyy sanoa, että siellä yksinhuoltajaperheissä,
jos missä, ne köyhyysongelmat ovat isompia, ja
se on se sektori, johon toivoisin, että me voisimme tämän
eduskunnan yhteistyöllä puuttua. Tämä pieni
yksinhuoltajakorotus, joka nyt tulee lisää, on
todella marginaalinen hyvä, oikeaan suuntaan menevä,
mutta pieni, kun otetaan huomioon se, että esimerkiksi
päivähoitomaksujärjestelmä on
mielestäni täysin kohtuuton yhden kukkaron perheelle
verrattuna siihen, että on kaksi aikuista. Vaikka toinen
näistä aikuisista olisi työttömänä,
hän pystyy kuitenkin osallistumaan lapsen hoitamiseen ja
sitä kautta tuomaan omaa työpanostaan perheen
kokonaisuuteen. Kun sitä verrataan yksinhuoltajaan, joka
jokaisen liikkeensä maksaa päivähoitona,
niin kyllä siinä on ihan kohtuuton tilanne. Eli
tämä pitäisi ottaa huomioon.
Olisinkin itse palaamassa takaisin verovähennykseen,
joka yksinhuoltajilla aikaisemmin oli. Siinä ei voitaisi
sitten sanoa, että kukaan käyttää väärin
korotusta ja ilmoittautuu yksinhuoltajaksi ja asuu kuitenkin jonkun
kanssa. Se on selkeä peli, ja se oli aivan eri luokkaa
oleva tulonsiirto kuin tämä nykyinen yksinhuoltajakorotus.
Se poistettiin aikoinaan verouudistuksen yhteydessä, ja
se ei todellakaan toiminut yksinhuoltajan hyväksi vaan
päinvastoin. Siinä tosin aikoinaan kikkaloitiin
vähän aikaa lapsilisän korottamisella
ja se vedettiin sitten takaisin, mutta summat olivat vanhaan verrattuna
käteenjäävänä tulonsiirtona
aivan eri luokkaa, kun niitä vertasi vierekkäin.
Joka tapauksessa tämä on se joukko, josta
kannan erityishuolta, ja siinä mielessä on tietysti hyvä asia,
että tässä aloitteessa halutaan tuoda
lisää käteenjäävää lapsiperheille.
Mutta siinä mielessä hiukan epäloogisuutta
näkisin tässä aloitteessa, kun puhutaan
köyhyysriskistä, joka on suurin näissä perheissä,
jotka tässä aloitteessa on mainittu, ja sitten
kuitenkin pyydetään kaikille alle kouluikäisille
lapsille korotusta. Se tarkoittaisi sitä, että kansanedustajien
lapsetkin saisivat tämän korotuksen yhteisestä potista.
Paitsi että tähän tulisi tämmöinen
uudenlainen kriteeri, ikä, joka aiheuttaisi tietysti hallinnollisia
toimenpiteitä, niin sitten vielä tämä tulonsiirto
kohdentuisi yhtä voimaperäisesti myös
hyvätuloisiin perheisiin.
Kun ed. Esa Lahtela äsken vähän vinkkaili, että hyvätuloisilta
lapsilisät pois, niin aina kun puhutaan hyvätuloisista,
herää kysymys, mikä on hyvätuloisen
raja, ettei isketä kovaa keskituloisiin, joilla muutenkin
on aikamoisia ongelmia. He eivät ole tulonsiirtojen kohteina,
maksavat kuitenkin kaikesta täyden, ja siten käytettävissä olevat
varat ovat hyvin pienet. Aloite on ajatuksena sinällään
hyvä asia, mutta itse nostaisin tämän
yksinhuoltajatilanteen täältä ihan reilusti esiin.
Siellä on kovia ongelmia todella toimeentulon kanssa, pärjäämisen
kanssa, ja siellä on kuitenkin myös hyvin paljon
lapsia.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Todellakin armeija ja asehankinnat ovat valtion erityisessä suojeluksessa,
eivät niinkään lapset. Lapsilisät
eivät ole indeksisidonnaisia, ne eivät saa indeksikorotusta,
vaikka nimenomaan, kun puhumme turvallisuudesta, niin mikäpä sen
tärkeämpää olisi kuin se, että yhteiskunta
sijoittaa lasten hyvinvointiin. Tämä paljon puhuttu
laajan turvallisuuden käsite ja nimenomaan sisäinen turvallisuus,
miten ihmiset kokevat turvattomuutta, miten he käyttäytyvät
aikuisiässä, jos lapsuus on ollut turvaton, on
keskeinen asia yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta, ei niinkään se,
kuinka paljon on missäkinpäin varuskuntia, erilaisia
aseita. Niitä on jo nyt yllin kyllin, ja yhteiskunnan militarisointi
tietysti vahvistaa myös eduskunnassa niitä voimia,
jotka haluavat turvata indeksin aseille, mutta eivät lapsilisille.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Ensin täytyy kiittää vihreää eduskuntaryhmää siitä, että se
on tehnyt varjobudjetin. Se on vastuullista oppositiopolitiikkaa.
Tietysti toivoisi, että myöskin tuo oikea reuna
eli kokoomus tekisi sellaisen, koska nyt on nähty ennennäkemätön
kokoomuksen jakopolitiikan aika. Se on mielenkiintoista.
Sitten tähän lakialoitteeseen: Vajaa pari
viikkoa sitten pääministeri järjesti
kuulemisen väestöpolitiikan selonteon valmistelusta,
ja siellä käytiin erittäin hyvää keskustelua
muun muassa siitä, mitkä asiat vaikuttavat siihen,
hankitaanko useampia lapsia perheeseen vai ei. Aika painavasti siellä puhuttiin
siitä, että sellainen tietty jatkuvuus ja tieto
siitä, mitä edessä tapahtuu, on aika
tärkeä perheille ja se liittyy tähän
turvallisuuden käsitteeseen niin työelämässä kuin
toimeentulossakin ja muutenkin elämässä.
Se ei ole mitenkään pelkästään
toimeentulokysymys.
Mutta kuitenkin kun perheet joutuvat laskemaan, mihin rahat
riittävät, niin kyllä sitä pakostakin
joutuu myös täällä Helsingissä,
ed. Esa Lahtela, miettimään, minkä kokoisessa
asunnossa esimerkiksi asuu. Täällä ovat
asunnot erittäin kalliita, ja toisen lapsen hankkiminen
jo kyllä monta kertaa tarkoittaa isomman asunnon hankkimista,
ja mitä isommaksi lapset kasvavat, niin sitä enemmän
he tarvitsevat tilaa, ja asuminen vie aivan liian ison osan tällä hetkellä lapsiperheiden
tuloista.
Tämä lapsilisän korottaminen on tietysti
perusteltua erityisesti sen vuoksi, kun indeksikorotusta ei tosiaankaan
tule, kun hallitus on pitänyt tärkeämpänä nostaa
puolustusmenoja indeksillä kuin laittaa lapsilisään
indeksin. Kulut kuitenkin lapsiperheillä kasvavat koko
ajan, ja vaikka alkoholivero onkin laskenut, niin toivottavasti
se ei kuitenkaan tuo lisätuloa lapsiperheisiin, koska se vain
lisää enemmänkin niitä ongelmia.
Se, mikä minusta on karmeinta, mitä tämä hallitus
on tehnyt, niin on se, että tätä kympin
korotusta, mikä tämän vuoden alusta tuli,
ei anneta kaikista köyhimmille lapsiperheille eli toimeentulotuelle
joutuneille lapsiperheille. Tämä ei ole vahinko,
vaan useita kertoja täältä tästä muistutettiin.
Minäkin kysyin ainakin kaksi kertaa kyselytunnilla ministeri
Hyssälältä, aiotteko antaa myöskin
kaikista pienituloisimmille lapsiperheille tämän
lapsilisän korotuksen. Koskaan sitä vastausta
ei tullut, ja sitten kun hallituksen esitys tuli, niin siinähän
se sitten näkyi, että käytännössä toimeentulotuella
olevat perheet eivät saa korotusta, koska lapsilisä katsotaan
tuloksi, jolloin se pienentää toimeentulotuen
määrää.
Kaikista pahinta minusta oli se, että tämänkin kympin
kohdalla ministeri Mönkäre sanoi täältä, että hallituksella
ei ole rahaa. Minusta näitten kaikista köyhimpien
lapsiperheiden kohdalla ei voi sanoa kyllä, että kysymys
olisi ollut rahasta. Kyllä silloin se oli arvovalinta,
ja ihmettelen suuresti, miten tämä voi olla mahdollista.
Olemme vasemmistoliitossa tehneet oman vaihtoehtobudjettimme.
Olemme ratkaisseet tämän toimeentulotuella olevien
perheiden ongelman niin, että esitämme, että yhden
lapsen lapsilisän kokoinen määrä irrotettaisiin
tästä normista pois eli sitä ei laskettaisi
tuloksi eli köyhimmät lapsiperheet saisivat 100
euroa enemmän toimeentulotukea kuin tällä hetkellä,
sillä vaikka nämä perheet saavat toimeentulotukea,
niin he ovat tosissaan tiukilla.
Tiedän esimerkiksi meiltä Kainuusta, missä luntakin
on olemassa, että kun siellä esimerkiksi koulussa
pitäisi olla lapsilla sukset ja luistimet ja erilaisia
muita harrastevälineitä ja kun lapsella ei ollut
sopivanlaisia suksia, niin sitten hän ei mene ollenkaan
sinne liikuntatunnille, koska isonsiskon sukset ovat liian pitkät
ja niillä ei pääse mihinkään.
Nämä tilanteet vaikuttavat niitten lasten elämään
hyvin monella tavalla, puhumattakaan siitä, että ei
ole viimeisen muodin mukaisia kirpputorivaatteita tai mitään
muutakaan vaatteita. Mutta ennen kaikkea vaikka olisi kuinka hyvä hiihtämään,
niin jos ei ole kunnon suksia, niin ei pääse mihinkään.
Tämän voin sanoa kokemuksesta, kun on harrastanut
kilpahiihtoa aikanaan, mutta silloin oli kuitenkin kunnon sukset,
vaikka rahaakaan ei olisi kovin paljon ollut.
Näillä Lipposen hallituksilla, missä vasemmistoliittokin
oli mukana, oli selkeä ratkaisumalli lapsiperheiden asioihin,
eli parannettiin lapsiperheiden palveluja. Tuli subjektiivinen päivähoito-oikeus,
mitä nyt Sailas ja kumppanit yrittävät
romuttaa, ja sitten esiopetus ja monia muita palveluja.
Mutta tänään jo kyselytunnilla puhuttiin
lapsiperheiden kotipalvelutilanteesta silloin, kun on erityinen
tilanne: esimerkiksi syntyy kaksoset tai kolmoset tai lapsi sairastaa,
on pitkäaikaissairautta, tai on vammainen lapsi tai sitten
vanhemmilla on mielenterveysongelmia tai muita sairauksia. Näissä perheissä kyllä
ollaan
tänä päivänä erittäin
tiukilla. Niillä tuloilla, mitkä lapsiperheillä tänä päivänä on,
vaikka olisi kuinka kotitalousvähennyksiä ja muita,
ei paljon palvelua pystytä ostamaan. Siinä mielessä toivoisin
tietysti, että hallitus nyt edes tähän
puoleen toisi parannusta, jos lapsilisiin ei parannusta saada.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Ilkka Kanerva.
Anni Sinnemäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Ensin Helsingistä: Todettakoon se
vielä kerran, että täällä kyllä kierrätetään
lasten vaatteita ja lasten tarvikkeita. Helsingissä asuminen
on niin kallista, että ei täällä tavallisilla
lapsiperheillä ole varaa heittää eivätkä helsinkiläiset
ole edes niin tyhmiä, että he heittäisivät
jotain hyviä lastentarvikkeita roskikseen.
Arvoisa puhemies! Sitten itse tästä aloitteesta.
Toivoisin hieman sitä, että kun esimerkiksi Stakesissa
tehdään tutkimustyötä ja selvitetään asioita
tutkimustyön keinoin ja saadaan selville tilastollisia
tosiasioita, näitä asioita jonkin verran voitaisiin
ottaa huomioon myös siinä keskustelussa, jota
tässä salissa käydään.
Tutkimuksista ilmenee täysin yksiselitteisesti, että monilapsiset
perheet ovat köyhempiä, heidän köyhyysriskinsä on
suurempi, kuin yksilapsiset perheet. Tutkimuksista ilmenee myös
erittäin selvästi, että pikkulapsiperheet
ovat köyhyysriskiltään huomattavasti
huonommassa asemassa kuin ne perheet, joissa on isompia lapsia.
Nämä ovat tutkimustietoa.
Tämä malli lapsilisän korotuksista,
jonka vihreä eduskuntaryhmä on tehnyt, perustuu
juuri nimenomaan tähän tutkimustietoon. Jos haluamme
vähentää lapsiperheiden köyhyysriskiä,
niin tällainen malli, jos käytetään
tietty summa rahaa, on ehdottomasti oikeudenmukaisin. Sen takia
on mielestäni erikoista, että kaikki täällä voivat
puhua, että tuntuu siltä, että toinen
lapsi ehkä ei sitten tarvitse niin paljon kaikenlaista
tai että voi olla, että teini-ikäiset
tarvitsevat sitä tai tätä. Mutta kun
tästä asiasta on hyvää tutkimustietoa,
ja yksi Stakesin tehtävistä on kai sitä eduskunnalle
tuottaa, niin miksi tätä ei sitten voida ottaa
huomioon niissä keskusteluissa? Jos ollaan eri mieltä,
sitten ollaan eri mieltä, mutta ei ole mielestäni
järkevää kumota selvityksiä ja
tietoa sillä, että oma intuitio ja mututuntuma
on ikään kuin se, että ehkä tämä asia
ei olekaan näin.
Ed. Esa Lahtela puheenvuorossaan oli täysin ristiriidassa
itsensä kanssa. Hän toisaalta sanoi, että jos
täytyy säästää, lapsilisiä voitaisiin
ottaa hyvätuloisemmilta ihmisiltä pois. Samaan
aikaan hän oli kuitenkin tukemassa tätä mallia, jonka
hallitus on tehnyt, että lapsilisien korotuksesta valtaosa
meni parempituloisille ihmisille. Nämä väitteet
ovat keskenään ristiriitaisia. Jos ed. Esa Lahtela
on sitä mieltä, että lapsilisien pitäisi
hyödyttää enemmän pienempituloisia,
niin silloin hän olisi jo viime vuonna äänestänyt
meidän esityksemme puolesta. On totta, että jokaisessa
lapsiperheessä on ainakin yksi lapsi, mutta kun tästä asiasta
kerran on olemassa se tieto, niin miksi sitä ei ole haluttu
käyttää hyväksi?
Arvoisa puhemies! Tämä sama ongelma oli mielestäni
myös ed. Karhun puheenvuorossa, kun hän pohdiskeli
sitä, että yksinhuoltajat ovat köyhempiä.
Se on totta, että yksinhuoltajat ovat ryhmä, joilla
köyhyysriski on erityisen suuri, mutta kyllä siinäkin
ryhmässä pätee se asia, että monien
lasten yksinhuoltajat ovat suhteessa köyhempiä kuin
yhden lapsen yksinhuoltajat.
Sinänsä olen samaa mieltä, ja on
hyvä, että ed. Karhu otti tämän
yksinhuoltaja-asian esille. Toivottavasti myös hallituspuolueista
löytyy hallituskauden jatkossa halua puuttua tähän
asiaan ja löytää erityisiä keinoja,
millä yksinhuoltajien asemaa voitaisiin helpottaa. Oli
mielestäni myös hyvä, että ed.
Anne Huotari otti esiin toimeentulotuella olevien perheiden asian.
Pääsemme varmasti keskustelemaan siitä vielä enemmän
sitten, kun vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetti esitellään.
Janina Andersson /vihr:
Arvoisa puhemies! Olin tehnyt muistiinpanoja tässä muita
kuunnellessani ja huomasin, että ed. Huotari aika paljon sanoi
juuri niitä asioita, mitä minulle tuli mieleen,
kun kuuntelin ihmisiä.
Ensinnäkin ed. Esa Lahtelalle: Luulen, että se suurin
kustannuserä, kun tulee toinen lapsi, on useimmiten suuremman
asunnon hankkiminen. Ainakin aika usein tulee käymään
juuri niin, että yksi lapsi vielä mahtuu jotenkuten,
mutta sitten tulee jo niin ahdasta, että huomataan, että on
pakko muuttaa. Se se suuri suuri kustannuserä onkin, ja
se vaikeuttaa ylipäätään ihmisten
elämää juuri silloin, kun on pieniä lapsia.
Juuri silloin muutetaan, on hankintoja ja on suurimmat kulut. Silloin
kun pitäisi olla aikaa yhdessä lasten kanssa sekä isällä että äidillä,
ollaan aivan burn out ja loppu ja väsyneitä eikä edes
jälkeenpäin muista, mitä silloin elämässä tapahtuikaan,
kun vain eletään rahan haussa ja pelossa siitä,
miten huomenna käy. Lapsilla juuri siinä iässä on
kaikkein eniten tarvetta olla isän ja äidin kanssa.
Itse voin kertoa omasta elämästäni — tällaisena
mututuntumana, mistä ed. Sinnemäki ei pidä — että on
todella paljon helpompaa olla koululaisen äiti kuin pienen
lapsen äiti kaikissa suhteissa. Yleensä silloin
on vähän vanhempi itse, ja yleensä silloin
on elämä vähän tasoittunut ja
taloudellinen tilanne tasoittunut, mutta myös vastuu ja
ajankäyttö on aivan erilaista koululaisen kanssa,
joka jo aika hyvin kaikenlaista osaa itse ja pärjää itse,
kuin sen pienen, joka koko ajan haluaa ja tarvitsee äidin
ja isän läsnäoloa. (Ed. Karhu: Odottakaa,
kun tulee teini-ikään!) — Onneksi en
tiedä sitä vielä.
Sitten vielä ed. Huotari myöskin puhui kotipalvelusta
ja kyselytunnilla oli esillä kotipalvelu ja ylipäätään
perheitten tukeminen juuri siinä vaiheessa, kun on kaikkein
raskainta. Meillä ei tueta ennen kuin on niin raskasta,
että kehtaa itkeä neuvolassa ja kehtaa todella
mennä niin pitkälle, että ollaan jo sellaisessa
tilanteessa, että yhteiskunta haluaa puuttua siihen perheeseen, sen
perheen ei enää uskota pärjäävän
itsekseen. Mutta siinä vaiheessa, kun vielä voitaisiin
pienelläkin tuella pelastaa se perhe ja avioliitto, ei
vielä tulla vastaan. Juuri nämä kotipalvelut
ja erilaiset pienet asiat tekevät erittäin paljon.
Meillä on esimerkiksi Turussa pieni päiväkoti,
jossa meidän lapsemme ovat käyneet. Siellä oli
tämmöisestä matalan kynnyksen projektista vain
lappu seinällä: Mä ja mun ämmä -kurssi. Riitti
vain yksinkertaisesti nimi listaan, eikä maksanut mitään.
Se oli parisuhdekurssi, joka oli semmoinen, että isät
eivät itse tienneetkään menevänsä parisuhdekurssille,
juuri sillä oikealla asenteella ja tavalla, missä toinen
toistaan auttaen erittäin halvalla saatiin näitä lapsiperheitä kohtaamaan
ongelmansa yhdessä, keskustelemaan, tekemään
rinkejä, hoitamaan toinen toistensa lapsia ja näin
auttamaan toinen toisiaan. Tuli paljon palautetta, että moni
avioliitto olisi ehkä muuten mennyt juuri siinä vaiheessa
karille, mutta vaan sen pienen avun takia he jaksoivat eteenpäin,
kun he löysivät taas uuden suunnan ja ehkä vähän
uutta intoa elämäänsä.
Ed. Karhu puhui erittäin hyvin yksinhuoltajaäideistä.
Itse taas esitän tätä mututuntua: Tunnen paljon
monilapsisia yksinhuoltajaperheitä, ja etenkin niiden yksinhuoltajaäitien,
joilla on pieniä lapsia, on todella hankalaa ylipäätään
siirtyä työelämään,
koska silloin on yksin vastuussa aika pitkälle lasten viemisestä ja
hakemisesta. Kun tietää lastensa tarpeet ja työnantajan
vaatimukset, ne eivät todellakaan mene yksiin. Erittäin
moni heistä saa juuri jonkun kassatyöpaikan, jossa
työajat ovat erittäin hankalia pienten lasten äideille.
Silloin mieluummin kaikin keinoin pysyy työttömänä kuin
ottaa vastaan sen työn, koska tietää,
että tämä on perheelle ihan mahdoton
tilanne. Juuri näiden ihmisten auttaminen on tärkeää niin,
että he saavat apua ja jaksavat. Itse ihmettelen, kun sivusta
katselen, miten he jaksavat päivästä toiseen
kantaa yksin sitä taakkaansa, kun on vaikka kolme pientä lasta
ja yksin äiti siinä eikä ketään
tukemassa ja auttamassa missään. Siinä on
kyllä meillä todella pohtimisen paikka, millä saataisiin
heille mahdollisuus olla työelämässä mukana,
mutta ei niin kauhean pitkää työpäivää ja
niin kauhean vaikeita työaikoja, että he eivät
kokisi vievänsä lapsiltaan turvallisuutta sillä,
että he ottavat vastaan työtä, joka on
heille liian vaikeaa.
Sitten ed. Karhu puhui siitä, että pitäisi
kohdella hyvätuloisia lapsiperheitä eri tavalla
kuin vähempituloisia. Minun mielestäni on olemassa yksi
erittäin hyvä keino ottaa rahat hyvätuloisilta,
se koskee myös kansanedustajia. Meitähän
on täällä yksinhuoltajia ja meitä on
erilaisia ihmisiä. Olen ihan varma, että yksinhuoltajakansanedustajalla
on vähän rankempaa kuin ei-yksinhuoltajakansanedustajalla.
Minun mielestäni on turha siinä eritellä,
kuka on hyvätuloinen ja ei-hyvätuloinen. Miksi
ihmeessä minä maksan vähemmän
veroja nyt kuin joitakin vuosia sitten? Maksaisin mielelläni
enemmän veroa, mutta jakaisin tukea sitten lapsiperheille,
niin yksinhuoltajille kuin muille, joilla on pieniä lapsia.
Minun mielestäni se paras tapa viedä rahat, olla
Robin Hood, on kyllä verotus, ei lapsilisien muuttaminen
sinänsä.
Toinen varapuhemies:
Seuraava puheenvuoro ed. Tahvanainen.
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin korjata äsken ed. Anderssonin
esittämän kommentin käyttämästäni puheenvuorosta.
En sanonut, että hyvätuloisia pitäisi
kohdella eri lailla, päinvastoin totesin, että pitäisi
olla samanlainen kohtelu. Mutta nyt tässä vihreiden
mallissa, jossa nostetaan köyhyys esiin, tavallaan mentäisiin
myös tukemaan erityisesti hyvätuloisia. Mutta
ihmettelin tätä alle kouluikäisen ikärajaa.
Köyhistä puhutaan, mutta siinä myös
hyvätuloiset pääsevät nauttimaan
tästä suhteellisen isosta korotuksesta. Olemme
ihan samaa mieltä asiasta.
Säde Tahvanainen /sd:
Arvoisa puhemies! Varmasti jokainen meistä haluaisi
mielellään lämpimästi kannattaa
sitä, että lapsiperheet saavat lisätukea
niihin arjen ongelmiin, joita he kohtaavat jokapäiväisessä elämässään,
oli se sitten palvelutarve tai toimeentulotuen tarve. Siinä suhteessa
ymmärrän vihreiden aloitetta, että sen
tavoitteena on tukea pienten lasten vanhempia ja erityisesti tietenkin
vähän nuorempien lasten vanhempia. Jos ajatellaan,
että lapsia tehdään kaksi—kolmekymppisenä tai
vajaa neljäkymppisenä, niin siinä tilanteessa
kaikkein eniten tarvitsee myöskin taloudellista tukea.
Siinä suhteessa tämä suunta tietysti
olisi oikea, joskin lapsilisäjärjestelmän
näkökulmasta tämä muutos voisi olla
myöskin lisää monimutkaistava ja toisi myöskin
ehkä tiettyjä ongelmia tämän
järjestelmän sisään.
Nykyisessä hallitusohjelmassa on tehty se linjaus,
että lapsiperheiden palveluita vahvistetaan sen lisäksi,
että on pystytty tekemään lieviä korotuksia
kotihoidon tukeen, muun muassa parantamaan ansiosidonnaisen äitiyspäivärahan
saamisen edellytyksiä. Jos saa sen toisen tai kolmannen
lapsen hyvin nopeasti ensimmäisen jälkeen, niin
nyt sitten tulevaisuudessa voi saada paremmin ansiosidonnaista päivärahaa
ja pääsee pois minimipäivärahalaisten
loukusta, joka nyt on lisääntyvässä määrin
ollut meidän ongelmamme. Näitä parannuksia
on tehty, mutta olennaisinta kuitenkin on se, että lapsiperheet
saavat sitä tukea arjessaan, esimerkiksi yksinhuoltajat
riittävästi palveluiden kautta tukea perheiden
arkeen. Se on enemmän kuin joku 12 euron korotus kaiken
kaikkiaan, jos voi saada kotinhoidon apua tai muuta tukea palvelujärjestelmän
kautta niihin arjen ongelmiin.
Vasemmistoliitto nosti esille lapsilisien vaikutuksen toimeentulotukeen.
Mielestäni meidän tulevaisuudessa pitää saada
läpi tämän suuntainen esitys, jossa lapsilisien
vaikutus toimeentulotukeen ainakin lievenee. Tämän
hetken suurin ongelma on juuri se, että kun perhe saa toimeentulotukea
ja tietenkin lapsilisiä jokaisesta lapsestaan, niin kaikki
korotukset, mitä sinne pienempituloiselle tulee, automaattisesti
leikkautuvat toimeentulotuen kautta pois emmekä koskaan pysty
auttamaan niitä kaikkein köyhimpiä tämän järjestelmän
kautta. Lisäksi tietenkin tarvittaisiin toimenpiteitä niiden
lapsiperheiden tukiin, jotka ovat esimerkiksi työttömyyspäivärahalla. Näiden
tukien yhteensovittamisessahan meillä on ongelmia. Muun
muassa lapsikorotuksen tuominen eläkejärjestelmään
ja työttömyysturvapuolellekin ovat sellaisia positiivisia
seikkoja, jotka tulisi huomioida.
Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan lapsiperheet tarvitsevat
tukea. Tämäkin hallitus on palvelujärjestelmän
kautta, esiopetusta vahvistamalla, aiemmin myöskin iltapäivätoimintaa
toimeenpanemalla parantanut lapsiperheiden asemaa, ja myöskin
lapsilisiä on korotettu. Se suunta tulee myöskin
tulevaisuudessa pitää.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Kun täällä on
arvuutettu sitä, onko mukavampaa hoitaa ihan pieniä lapsia
vai teini-ikäisiä, ainakin omasta kokemuksestani
muistelen, että kyllä tietyllä tavalla
oli helpompaa niitten teini-ikäisten kanssa. Tosin silloin,
kun 21-vuotiaana ryhdyin ensimmäisen kerran isäksi,
mielelläni olisin tarvinnut näitä nykyisiä tulojani
paljon enemmän kuin nyt. Silloin niitä ei valitettavasti
ollut. Sama suunta näkyy aina vaan jatkuvan.
Sisäisestä ristiriidasta totean, että täällä varmaan
edustajilla sitä esiintyy, kun joutuu muodostamaan näkemyksiä suhteessa
hallitukseen ja omaantuntoonsa, ja sitä ymmärtää tietenkin
tiettyyn rajaan saakka. En ole ollut hallituspuolueen kansanedustaja,
joten en voi varmuudella sanoa, kuinka pitkälle tottelisin.
Kysymys on nyt nimenomaan tästä toimeentulosidonnaisuudesta lapsilisien
osalta ja vielä enemmän toimeentulotuen asumismenojen
omavastuun osalta, joka lienee suurin tässä salissa
säädetty köyhyyden aiheuttaja tässä maassa.
Minusta todellakin, jos nyt tulkitsin oikein ed. Tahvanaisen puheenvuoroa, näitä asioita
pitäisi kyllä katsoa nimenomaan omantunnon eikä välttämättä hallitusohjelman kannalta,
kun olen vakuuttunut, että molempien asioitten osalta tässä eduskunnassa
varmasti suuri enemmistö on sitä mieltä,
että nykytilanne on kohtuuton. Koska mahtaa löytyä sellainen
yhteinen omastatunnosta kumpuava voima, joka riittää myös
nämä kohtuuttomuudet poistamaan?
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Täytyy tulla ihan tähän
parin metrin päähän ja sanoa kiitos ja
pahoittelut äsken ottamastani puheenvuorosta. Täällä on
niin kiihkeät tunnelmat, että kuulee jo oman nimensäkin,
vaikka sitä ei lausuta. No, tulipahan ainakin vastattua.
Kun puhutaan lapsiperheiden taloudellisesta asemasta, täytyy
sanoa, että yksi hyvä asia on se, että lainakorot
ovat alhaalla. Se on merkittävä tekijä,
jos vertaa aikaisempiin vuosiin, jolloin nämä tulonsiirrot suoraan lapsiperheiden
käteen
jäivät pankeille ja se aiheutti aikamoisia toimeentulo-ongelmia.
Se on erinomainen asia.
Täytyy sanoa, että perheet tarvitsevat tukea. Täälläkin
on puhuttu erilaisista tukimuodoista, joita varsinkin kolmas sektori
tarjoaa tänä päivänä.
Jotenkin täytyy sanoa, että on kauhean surullista,
kun sellainen yhteisöllisyys on kadonnut. Meillä täytyy
aina olla joku virallinen organisaatio, joka järjestää,
ja sinne kokoonnutaan apua saamaan. Sellaista spontaania yhteisöllistä toimintaa,
mitä aikaisemmin oli, kun kenties talkkari piti vähän
huolta talon lapsista tai naapurit, tai jotain muuta, sellaista
meillä ei ole olemassa ollenkaan. Se tavallaan on kuollut.
Ehkä sitä ei halutakaan olevan, koska kukapa rohkenee
toisen jälkikasvuun enää tänä päivänä sekaantua?
Tämä on mennyt niin pitkälle, että meillä lasten
ja varhaisnuorten järjestö Nuoret Kotkat järjestää erilaista
toimintaa. Tämän toiminnan puitteissa kuulin,
että Varsinais-Suomessa muun muassa on ollut hirveän
hyvä kokeilu. Kolme ensimmäistä viikkoa
näytti, että se menee aivan pöydän
alle. Siinä tämä kolmannen sektorin toimija
järjesti nuorille lapsiperheille yhteistoimintaa niin,
että he kokoontuivat johonkin tilaan tekemään
ruokaa, leikkimään, olemaan yhdessä omien
lastensa kanssa. Se kuulosti ihan absurdilta ajatukselta tällaisesta
ihmisestä, joka on oman lapsensa kanssa ollut ilman kolmannen
osapuolen apua.
Mutta näin se vaan oli, että sellaiset jokapäiväiset
taidot, kun puhutaan näistä uusavuttomista, olivat
aika olemattomat. Siinä esimerkiksi tehtiin yhdessä ruokaa,
tehtiin kimpassa eri perheiden kanssa ruokaa, leikittiin lasten
kanssa, otettiin lapset mukaan arkiseen aherrukseen. Kolme ensimmäistä viikkoa
näytti siltä, että tästä ei
tule todellakaan tule yhtään mitään,
että tämä oli kuolleena syntynyt ajatus.
Ketään ei kiinnosta ja kukaan ei halua.
Sitten kun se juttu lähti pyörimään,
se pyöri niin, että kun se oli tavallaan kurssimuotoinen juttu,
sitä haluttiinkin jatkaa eteenpäin. Vaikutti siltä,
että siinä on saatu perheiden arkeenkin jotain
uutta, että osataan olla omien lasten kanssa, ne eivät
ole vain sitä varten, että aamulla puetaan ja
viedään jonnekin, vaan kotonakin voidaan touhuta.
Sen ei tarvitse olla jonkun tahon organisoimaa toimintaa, mihin
viedään harrastamaan tai näin, että lapset
katoavat pihalle kavereiden kanssa ja vanhemmat tekevät
mitä huvittaa.
Sillä lailla on surullista, että semmoista
tietynlaista yhteisöllisyyttä, mitä,
voiko tässä nyt sanoa vanhaan hyvään
aikaan, mutta ennen muinoin oli, ei välttämättä enää ole.
Maailma on vaan mennyt niin kiireiseksi.
Tämä kiire on toinen semmoinen asia, joka tässä mietityttää.
Nyt kun puhutaan esimerkiksi kauppojen aukioloaikojen lisäämisestä ynnä muista,
kyllä tilanne on se, että okei, jos me haluamme
palvella ihmisiä ja että yhteiskunta on 24 tuntia
vuorokaudessa auki, niin palveluiden pitää pelata
24 tuntia vuorokaudessa. Liikealalla esimerkiksi on paljon naisia,
naisten joukossa on paljon yksinhuoltajia — palaan tähän
yksinhuoltajateemaan. Meillä on esimerkiksi se tilanne, että päivähoidossa
on vuorohoito järjestetty. Pienemmillä paikkakunnilla
on vähemmän sellaisia ihmisiä, jotka
tekevät esimerkiksi myöhäistä iltaa
ja yötä, mutta monilla isoilla paikkakunnilla on
isoja joukkoja yksinhuoltajia, jotka tekevät vuorotyötä,
tai pariskuntia, jotka ovat vuorotyössä. Niin
kuin jokainen vuorotyötä tehnyt tietää,
ei voi sanoa pomolle, että minä otan vaan nämä vuorot.
Lista lyödään eteen ja sinä teet
ne vuorot. Siellä saattaa olla kaksi aikuista, jotka ovat
samaan aikaan vuorossa, ja heillä on pienet koululaiset
kotona. Lapset ovat keväällä olleet päiväkodissa,
vuoropäiväkodissa, 3 kuukautta vanhempina heidän
pitäisi alkaa yhtäkkiä pärjätä pitkät
illat ja yöt yksinään. Se on kova ja
paha tie, mihin siitä lähdetään,
jos he eivät sitten pärjääkään
siellä kotona, he lähtevät kadulle ja
hilluvat missä hilluvat eivätkä mene
nukkumaan.
Meidän pitäisi siitäkin asiasta pitää kovempaa meteliä,
huomioida ainakin tuolla kuntapuolella viimeistään
se, että näille yksinhuoltajien ja vuorotyötä tekevien
ihmisten lapsille, pienille koululaisille, on tarjolla vuorohoitoa.
Miten se sitten järjestetään, se on eri
juttu, ja miten se toimii. Pitäisi yksinkertaisesti hyväksyä,
että tämä ongelma on olemassa oleva tänä päivänä.
Se pitäisi ottaa aina siihen kauppojen aukioloaikojen ynnä muiden
lisäämiskeskusteluun mukaan. Ihmiset ne kaupat
auki pitävät, ja he kaikki eivät ole
lapsettomia opiskelijoita.
Tässä kun ed. Sinnemäki pyysi näitä faktoja, niin
minä olen ihan samaa mieltä, että olisi
hyvä puhua faktojen kieltä. Yksinhuoltajien ja
yhteishuoltajien liitto on tehnyt selvityksen, jonka mukaan Suomen
kaikkein köyhimpiä, kun tässä kisataan,
kuka keksii ne köyhimmät, ovat opiskelevat yksinhuoltajat.
Siellä ei pystytä edes syömään
päivittäin. Äiti ei syö tai
isä ei syö, koska lasten on saatava eväänsä.
Toinen tosiasia on se, että yksinhuoltajat tutkitusti ottavat
mieluummin työtä vastaan, vaikka heille jää siitä vähemmän käteen
kuin jäisi tulonsiirroista, koska he näkevät
työnteolla tulevaisuuden. Se on toinen fakta. Minun mielestäni
tämän tyyppistä halua pitää omaa
työpaikkaa ja elää yhteiskunnassa ja
satsata omaan tulevaisuuteen pitää nimenomaan
tukea, eikä niin, että joudutaan semmoiseen tilanteeseen,
missä sairaanhoitajan on pakko alkaa kouluttautua uudelleen,
kun hänen lapsensa tulevat kouluikään
ja hän ei saa heitä yövuorojen aikana
yhtään mihinkään eikä jätä yksinään
kotiin, eli on hirveän hankalia tilanteita.
Vielä palaan tähän päivähoitomaksuproblematiikkaan:
Rajat määrättiin silloin, kun peruspalveluministerinä oli
Osmo Soininvaara ja siitä keskusteltiin hirveästi.
Olen sitä mieltä edelleen, että yhden
kukkaron perheelle nykyinen päivähoitomaksujärjestelmä on
turhan rankka. Siihen pitäisi puuttua.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Sinnemäki tuossa puheenvuorossaan
edestä totesi, jotta Lahtelan puheet ovat ristiriitaisia.
Sanoin nimittäin tuolla edessä, jotta jos nyt
tässä vaiheessa jouduttaisiin leikkaamaan lapsilisiä, niin
olisin sitä mieltä, että isotuloisille
ei niitä tarvitsisi maksaa ollenkaan, olisi semmoinen vaihtoehto.
Nyt ei oltaisi leikkaamassa, joten näin minusta ei ole
ristiriitaa yhtään siinä. Itse edustin sitä kantaa,
nimittäin vuonna 95 en ollut edes leikkaamassa silloin
lapsilisiä, mutta kehottaisin kyllä vihreitä tutkimaan
vähän niitä äänestyskarttoja,
mitä silloin tapahtui vihreiden osalta. Muistelen vaan,
että useimmat vihreät äänestivät
lapsilisien leikkausten puolesta vuonna 95. Itse olen kyllä käyttäytynyt
ihan johdonmukaisesti siitä asti, kun eduskunnassa olen
ollut. En ole puuttunut missään vaiheessa lapsilisäleikkauspuoleen. Siinä mielessä
olen
edustanut sitä kantaa, jotta tarvitseeko isotuloisille
maksaa, mutta silloin sain kovan ryöpyn kyllä sekä ministerien
osalta että monien muiden osalta täällä salissa,
jotta se on semmoinen oikeus, johon ei pidä puuttua, myös
näille parempituloisille ihmisille.
Toinen juttu tässä: Ed. Virtanen puhui ihan hyvin,
että ollaanpa hallituspuolueessa tai oppositiossa, niin
varmaan tulee omantunnon tuskia ja vähän tukkapöllyä sitten,
jos sattuu jossakin olemaan eri mieltä. Mutta minusta lapsiin
kohdistuvat asiat on sen tyyppinen omantunnon kysymys, jotta minä olen
sitä mieltä, että minä olen pitänyt
aina niitä omantunnon kysymyksinä, ei tarvitse
edes kysyä, mitä mieltä näissä ollaan, koska
parempi on, jotta itsensä kanssa on sovinnossa, eikä tarvitse
itselleen selittää, miksi minä nyt näin
käyttäydyn.
Kirsi Ojansuu /vihr:
Puhemies! Ensimmäisessä puheenvuorossa ed.
Karhu sanoi, että esityksemme on epälooginen,
mutta sikäli kun ajatellaan, että me puhumme vain
ja ainoastaan rahanjaosta, millä periaatteella se raha
jaetaan, lapsilisät jaetaan, niin me esitämme
oikeudenmukaisempaa mallia ja pysymme siinä. Sitten se
on iso ideologinen keskustelu se, mitä ed. Lahtelakin peräänkuuluttaa,
että ketkä ovat oikeutettuja lapsilisään,
mutta tässä yhteydessä me emme sitä keskustelua
käy, vaan vain ja ainoastaan keskustelemme siitä perusteesta,
miten me jaamme käytettävissä olevat
rahat.
Toinen asia, mikä tuli sekä ed. Karhulta että ed.
Tahvanaiselta: palvelut ovat tärkeitä. Se on aivan
totta. Lapsiperheille nimenomaan peruskoulu on erittäin
olennainen asia. Se voi olla laadukasta, ja siellä voidaan
juuri puuttua näihin lapsiin, jotka tarvitsevat erityistä hoivaa
ja huolenpitoa, mutta punamultahallitus on jättänyt koulutkin
oman onnensa nojaan. Perusopetus on 100 miljoonan euron vajeessa.
Se todella heijastuu jokapäiväiseen opetukseen
koulussa, ja tältä osin voimme sanoa, että tämä punamultahallitus on
todella tehnyt ikäviä päätöksiä lapsiperheitä ja lapsia
ja lasten perusoikeuksia kohtaan.
Kolmantena vielä, niin kuin ed. Karhu sanoi, yksinhuoltajaäidit,
jotka ovat opiskelijoita, ovat kaikkein pahimmassa jamassa, mutta
opiskelijoillehan ei ole tulossa mitään etuisuuksia
lisää.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! On ihan totta, että kunnat ovat nyt
ahdingossa ja juuri päivähoitoryhmät
ovat liian isoja ja kouluissakin luokkakoot ovat liian isoja, jotta
niissä pystyttäisiin huomioimaan riittävän
hyvin nämä erityistä hoitoa vaativat
ja tarvitsevat lapset. Se sitten näkyy tietysti kaikkien
lasten tilanteessa, ja melukin tahtoo siellä nousta vähän
liian isoksi. Ei ole ihme sitten jos lapset ovat rauhattomia, mutta
veronalennuksethan tähän on syynä. Kun monien
ihmisten kanssa on puhunut näistä veronalennuksista,
niin vaikka olisi ihan keskituloinen tai hyvätuloinen keskituloinen
ihminen, niin hän ei edes huomaa, että hän
olisi saanut joitakin veronalennuksia käteensä.
Eli yksittäisille ihmisille se on pieni etu, mutta valtiontaloudesta
vie hyvin paljon pois. Minua harmittaa ihan hirveästi,
että tässäkin tähän
Sailaksen linjaan on sitten alistuttu, kun tiedetään
se, että se ei ole edes työllisyyttä edesauttanut,
varsinkin nyt, kun sitä joudutaan tekemään
kuntien palvelujen kustannuksella ja velkarahalla ja kaikkea muuta.
Mutta ed. Andersson täällä puhui
näistä vanhempien pitkistä työpäivistä.
Se on ihan totta, ja todellinen ongelma on myös se, että vanhemmat eivät
voi valita lomaansa silloin, kun lapsilla on loma — sattuneesta
syystä Kainuussa ainakin nyt pidetään
syyslomaa tällä hetkellä juuri, mutta täällä vaan
ollaan töissä. Olen miettinyt sitä erityisesti
taas, kun tämä ystävämme Sailas
puhui tästä päivähoito-oikeuden
rajoittamisesta, että näitä päivähoitomaksuja
pitäisi nyt ruveta tarkastelemaan ihan oikeasti lapsiperheiden
näkökulmasta eikä kuntien talousnäkökulmasta.
Eihän sairaalassakaan peritä kuukausimaksua joltakin, jos
hän sattuu tulemaan sinne sairaalaan muutamaksi päiväksi,
mutta lapsiperheiltä peritään päivähoitomaksua
koko kuukaudelta, jos esimerkiksi on viisi päivää sairaana
lapsi. Ainakin Kajaanissa sellaiset säännökset
on, että jos alle 10 päivää on
sairaana, niin päivähoitomaksu ei pienene ollenkaan.
Siinä joutuu ottamaan sitten tukea kotiin ja muuta, kun
ei voi töistä olla pois. Olen esittänyt
tällaista online-mallia: perittäisiin vain siitä ajasta
päivähoitomaksua, kun lapset ovat todellisuudessa
päivähoidossa. Silloin vanhemmatkin miettisivät,
kannattaako tehdä ylitöitä vai ei, jos
päivähoitomaksu vaikuttaa siihen.
Anni Sinnemäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Haluaisin nyt vielä muistuttaa siitä,
että jos muutoksia hallituksen linjaan ei tule, niin monilapsisten
lapsiperheiden lapsilisän reaaliarvo laskee tällä hallituskaudella,
eli siellä on myös ed. Esa Lahtela leikkaamassa
monilapsisten lapsiperheiden lapsilisää. Sen sijaan
hän on ollut esittämässä korotusta
keskimäärin parempituloisten yksilapsisten perheiden
lapsilisään, niin että kyllä minä näen
siinä ristiriidan tekojen ja puheiden välillä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela puhui jälleen suurta
totuutta. Ei todellakaan ed. Esa Lahtelaa voi syyttää toimimisesta
hallituksen uskollisena soturina, ei koskaan. Toisekseen muistutan
ed. Esa Lahtelaa siitä, että tässä salissa
on kerrottu, mikä on perusdemaripolitiikka näissä lapsilisäasioissa.
Edustajat Louekoski ja Liikanen ovat sen täällä todenneet lukemattomia
kertoja, ja se on heidän oppinsa mukaan se, että lapsilisät
ovat lapsilisiä ja verotuksella otetaan suurituloisilta
pois se, mikä on liikaa. Tässä katsannossa
ed. Liikanen esitti puoluesihteerinä lapsilisien kolminkertaistamista
ja sitten sieltä huipulta leikkaamista pois. Näinhän se,
ed. Esa Lahtela, olikin.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Vihreiden edustajille voisi tässä todeta
sen, jotta vuonna 95 teidän karvanne paljastuivat. Silloin
te leikkasitte kaikilta, leikkasitte niiltä kaikkein kurjimmiltakin
perheiltä, missä on lapsia, silloin leikkasitte
pois, tietysti toimeentulotuesta ei, koska silloin taas kuntien
luukulle pantiin lisälaskua. Mutta siinä paljastui
oikea karva silloin, ettei olla valmiita puolustamaan näitä köyhimpiäkään
lapsia ja perheitä. Siinä mielessä nyt
tietysti on helppoa oppositiosta huudella ihan mitä sattuu
tuossa ja tehdä varjobudjettia. Silloin hallituksessa olisi
tullut näyttää, mitä mieltä olette
oikeasti. Muistan hyvästi, miten napit painuivat silloin
lapsilisien leikkausten aikana niiden edustajien osalta, ketkä täällä vihreitä olivat,
kun olivat paikalla. Nyt on tosin vähän jengi
muuttunut.
Janina Andersson /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. E. Lahtela, minä olen yksi niistä,
jotka silloin olivat paikalla. Ehkä ette muista, kun olette aina
ollut hallituksen kanssa eri linjoilla ettekä ehkä päässyt
mukaan neuvotteluihin, että alun perin hallituksen idea
oli leikata paljon enemmän lapsiperheiltä. Silloin
vihreät sanoivat, että otetaan myös muilta
kuin vain lapsiperheiltä. Sitä me olemme syöneet,
sitä eläkeleikkaamista. Me olemme syöneet
jokaista penniä ja senttiä uudestaan ja uudestaan.
Te ette koskaan muista, että me olemme joskus puolustelleet
lapsia, te muistatte aina vaan meidän pahoja tekojamme.
Mutta näin me muun muassa teimme, me puolustimme lapsia,
ja sen takia me olemme saaneet syödä sitä toista
asiaa aika montaa kertaa tässä salissa.
Keskustelu päättyy.