Anni Sinnemäki /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä aloitteessa on kysymys niistä 502 miljoonasta eurosta, joiden valtion ja kuntien välisessä kustannustenjaossa on todettu kuuluvan kunnille. Tästä kysymyksestä on viime viikkoina keskusteltu tässä salissa usein. Eduskunnasta on kuulunut lähinnä vain sen kaltaisia mielipiteitä, että hallituksen esitys, jossa nämä kunnille kuuluvat rahat tilitetään kunnille 4 vuoden aikana, silloinkin loppupainotteisesti, eli suurin osa näistä rahoista tilitettäisiin kunnille vasta vuonna 2008, on kohdannut huomattavaa kritiikkiä.

Nyt käsittelyssä oleva ehdotus on siis rinnakkaisaloite hallituksen esitykselle 181, ja tässä aloitteessa esitetään realistisen oppositiopolitiikan periaatteiden mukaisesti, että nämä kunnille kuuluvat rahat tilitettäisiin kylläkin 4 vuoden aikana, mutta huomattavasti hallituksen esitystä etupainotteisemmin. Perusteluja tähän voi löytää, jos vain katsoo niitä ennusteita, joissa käsitellään kuntatalouden tulevaisuutta seuraavien vuosien aikana. On ilmeistä, että nimenomaan kahden lähimmän vuoden aikana kuntatalous on hyvin tiukilla ja vielä tilanteessa, jossa kuntien tulee toteuttaa hoitotakuuasia, josta kunnille muodostuu huomattavia kustannuksia, sitä vastoin valtiolle jälkeenpäin säästöjä sairauspäivärahojen muodossa.

Arvoisa puhemies! En tästä aloitteesta nyt sen pidempään puhu, koska itse asiassa olen jo monissa keskusteluissa esitellyt sen. On mahtavaa olla tekemässä tällaista rinnakkaislakialoitetta, jolle voi odottaa tukea muun muassa suurimmalta hallituspuolueelta, keskustapuolueelta. Ed. Pekka Nousiainen, joka on Kuntaliitossa merkittävissä asemissa, on muun muassa allekirjoittanut muiden kuntaliittolaisten kanssa vetoomuksen tai vaatimuksen, jonka mukaan tätä hallituksen esitystä näiden rahojen tilittämisestä kunnille tulee muuttaa etupainotteisemmaksi. Mikä olisikaan auvoisempaa kuin tehdä oppositiopolitiikkaa asioissa, joissa hallitus on samaa mieltä. Uskonkin, että tämä meidän esityksemme tulee olemaan se muoto, jossa tämä asia lopulta menee läpi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lipposen hallitukset jättivät seuraajilleen paljon paremman perinnön kuin jätti keskustavetoinen hallitus 90-luvun puolivälissä ja nyt sitten äskettäin. Nimittäin Lipposen hallitukset jättivät meille kilpailukykyaseman, joka on todettu edelleen maailman huippuluokkaa olevaksi. Olemme siellä kahden kärjessä viimeisimmänkin selvityksen perusteella. Toinen oli, että talous oli saatu tervehtymään, ja se näkyi muun muassa sillä tavalla, että vuoden 2002 tilinpäätös oli 842 miljoonaa euroa ylijäämäinen elikkä ne rahat, jotka piti tilittää kunnille, ne olivat kassassa niin sanotusti. No, nyt me joudumme paikkaamaan tällaisilla lakialoitteilla tätä tilannetta, kun nyt istuva keskustavetoinen hallitus on törsännyt nämä rahat veronalennuksiin saamatta mitään järjellistä sillä aikaiseksi.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva lakialoite on tietenkin hallituksen esitykseen verrattuna oleellisesti parempi ja oikean suuntainen, koska siinä lähtökohtana on, että aikaistetaan hallituksen esitykseen verrattuna tuota valtionosuuksien tarkistuksen kunnille suorittamista. Kuitenkin minusta oikea lähtökohta edelleen on se, että pitäydytään voimassa olevassa lainsäädännössä. Hallituspuolueet aikaisemmin ovat toistelleet hyvinkin tiheään sitä, kuinka paljon aikaisempina kausina on leikattu. Sen takia minusta tässä vaiheessa on syytä suorittaa edes se osa, mikä kunnille kuuluu suoraan, eikä pyrkiä sitä vitkuttelemaan ja viivyttelemään ja siirtämään usean vuoden päähän.

Yhtä jään tässä aloitteessa kaipaamaan: tavallaan tätä indeksikorotuskysymystä. Siihen pykälään ei ole esitetty muutosta. Eli itse olisin lähtenyt siitä, että palataan järjestelmään, jossa indeksikorotukset on tehtävä täysimääräisesti. Se on ainut keino pitemmällä aikavälillä turvata kuntien mahdollisuus selvitä peruspalvelujen tuottamisesta. Mitään muuta mahdollisuutta ei ole. Tarvitaan lisää rahaa. Kuntataloudessa on noin 300 miljoonan euron aukko tällä hetkellä. Se on selvästi nähtävissä, kun vähänkin vaivautuu tutkimaan kokonaistilannetta.