Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Jos teille käy, niin tekisimme niin, että kun valtiovarainministeri Rinne saapuu paikalle, niin hän voi ottaa tekstissä kiinni, jos teille sopii.

Tämä käy myös. — Arvoisa herra puhemies! Globaalin talouden isossa kuvassa viimeiset 15 vuotta ovat merkinneet isoja muutoksia. Kiinan avautumisen myötä talouden kasvun painopistealue on siirtynyt vahvasti Aasiaan. Eurooppa on muuttunut hitaan talouskasvun alueeksi muun muassa siksi, että kasvun ja kilpailukyvyn edellyttämiä rakenteellisia uudistuksia ei ole tehty ajoissa.

Suomen kaltaiselle viennistä vahvasti riippuvaiselle pienelle kansantaloudelle tällä kehityksellä on ollut melkoisia vaikutuksia. Suomen vientituotteista merkittävä osa on investointihyödykkeitä, lähes 60 prosenttia Suomen viennistä menee Euroopan unionin alueelle. Kun Euroopan heikkoa kasvua on jatkunut pitkään, se on merkinnyt vakavia ongelmia täällä toimiville yrityksille.

Globaalin talouden murroksen rinnalla osa Suomen metsäteollisuudesta on ollut samana ajanjaksona suuressa murroksessa. Painopaperin globaali kysyntä on digitalisaation myötä hiipunut jo hyvin pitkään. Suomalaisten metsäyhtiöiden tuotepaletissa painopaperin valmistus on ollut keskeisessä asemassa. Nämä tekijät ovat johtaneet 2000-luvulla useiden painopaperikoneiden sulkemiseen ja tuhansien ja taas tuhansien ihmisten työpaikkojen menetykseen. Nokian kännykkäbisnes oli tärkeä osa kokonaisuutta, jolla Suomi nousi 1990-luvun lamasta. Nokian menestys loi kymmeniätuhansia työpaikkoja suomalaisille. 2010-luvulle tultaessa, kaikkien tuntemalla tavalla, näitä työpaikkoja on kadonnut.

Yhdysvaltain asuntoluottokupla puhkesi vuonna 2008, kun globaalin talouden mittapuiden mukaan pieni toimija Lehman Brothers ajautui konkurssiin. Tämä johti finanssimarkkinoiden jäätymiseen, joka kiertyi nopeasti reaalitalouden kriisiksi. Se horjutti Euroopan pankkeja, Suomen teollisuutta ja johti euroalueen taantumaan.

Suomesta on vuosina 2008—2013 hävinnyt nettona — siis menetetyt työpaikat miinus uudet työpaikat — yli 70 000 työpaikkaa. Vuonna 2009 Suomen bruttokansantuote pieneni lähes 10 prosentilla ja teollisuuden tuotanto sukelsi yli 20 prosentilla.

Tästä yli vaalikausien kestäneestä sekä useiden hallitusten aikaisesta kriisien ja murrosten ketjusta Suomi ei ole kunnolla toipunut. Vuodesta 2008 lähtien olemme menettäneet bruttokansantuotteestamme — ihan euroina — karkeasti 30 miljardia verrattuna aiempaan kasvu-uraan. Tämä on aiheuttanut merkittävät verotulojen menetykset.

Arvoisa puhemies! Edellä esitetty lyhyt ja epätäydellinen kuvaus asettaa toivottavasti tämän välikysymyskeskustelun oikeisiin mittasuhteisiin sen kannalta, millaisessa toimintaympäristössä nykyinen ja useat edeltävät hallitukset ovat päätöksiään tehneet — ja tulevat hallitukset tulevat tekemään.

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksessä viitataan historiallisen huonoon talouden kehitykseen. Tämä pitää paikkansa, vuodesta 2008 lähtien. Siihen ovat vaikuttaneet edellä kuvaamani tapahtumat.

Talouden näkymä on edelleen mollivoittoinen.

Valtiovarainministeriön kansantalousosaston syyskuun 2014 ennusteen mukaan Suomen bruttokansantuote ei kasva vuonna 2014. Euroopan komission eilisen ennusteen mukaan Suomen talous supistuu 0,4 prosenttia tänä vuonna.

Tavaroiden ja palveluiden vienti lisääntyy kuitenkin hieman samalla, kun tuonti puolestaan vähenee. Nettoviennin vaikutus talouden kasvuun on selvästi positiivinen. Tämä on merkittävin tekijä kuluvan vuoden loppupuolella käynnistyvän heiveröisen kasvun taustalla.

Tuonnin vaimeutta selittää osin heikko yksityinen kulutus. Tänä vuonna yksityinen kulutus ei kasva. Yksityiset investoinnit, erityisesti asuinrakennusinvestoinnit ja kone- ja laiteinvestoinnit, alenevat tänä vuonna.

Ensi vuonna talous kasvaa ennusteen mukaan 1,2 prosenttia ja kasvu muuttuu laajapohjaisemmaksi. Korostan kuitenkin ennusteisiin liittyvää epävarmuutta.

Pitkään jatkuneen heikon suhdannetilanteen vuoksi julkinen talous on pysynyt alijäämäisenä. Taantuma on heikentänyt erityisesti valtiontalouden rahoitusasemaa. Lähivuosina alijäämä kuitenkin pienenee sopeutustoimien ja viriävän talouskasvun myötä.

Talouden taantuma näkyy työmarkkinoilla. Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan työmarkkinoiden tilanne heikkenee edelleen tänä vuonna. Työttömyysaste nousee keskimäärin 8,6 prosenttiin tänä vuonna, ja työllisyys heikkenee edellisestä vuodesta 0,4 prosenttia. Ennusteen mukaan työttömyys ei juuri alene seuraavan parin vuoden aikana. Työmarkkinoiden yhteensopivuusongelmat ovat edelleen merkittäviä ja rakenteellisen työttömyyden taso on korkea.

Tämän vaikean suhdannetilanteen lisäksi Suomen taloutta vaivaavat rakenteelliset kasvun ja julkisen talouden kestävyyden ongelmat. Ikärakenteen muutos vähentää työikäisten määrää ja kasvattaa ikäsidonnaisia julkisia menoja. Tämä vaikeuttaa julkisen talouden rahoitusta ja luo siihen kestävyysvajeen. Toisin sanoen tulot eivät riitä kattamaan julkisen talouden menoja normaalin kasvun puitteissa. Ilman korjaavia toimenpiteitä julkinen velka uhkaa kasvaa hallitsemattomasti ensi vuosikymmenellä.

Valtiovarainministeriön syksyllä 2014 tarkistaman arvion mukaan julkisen talouden kestävyysvaje on noin 4,0 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Jos ja kun edellä kuvaamani suhdannekäänne tapahtuu, se ei riitä poistamaan tätä kestävyysvajetta.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä kiinnitetään huomiota luottoluokitukseen.

Luottoluokituslaitos Standard & Poor’s laski tässä kuussa Suomen valtion pitkäaikaisen velan luottoluokituksen kolmen A:n luokasta luokkaan AA+. S&P toteaa, että luokituksen näkymät ovat vakaat. Tämä tarkoittaa, että luokitus pysyy todennäköisesti ennallaan seuraavat kaksi vuotta.

Valtiovarainministeri Rinne kävi S&P-ihmisten kanssa keskustelua heidän arviointimatkansa yhteydessä reilu kuukausi sitten. Väestön ikääntyminen, työikäisen väestön väheneminen, ict- ja metsäsektorin vaikeudet sekä työmarkkinoiden toiminnan parantaminen vaativat meiltä toimia, joihin voimme vaikuttaa itse. Luokituksen laskun kannalta ratkaisevia olivat tässä keskustelussa globaalin talouden, erityisesti Euroopan unionin tulevan talouskehityksen, arviot ja niiden vaikutukset potentiaalisen kasvun mahdollisuuksiin.

Tästä näkökulmasta ja ottaen huomioon meidän vientivetoisen talouden sekä sen, että Suomi vie nimenomaan investointihyödykkeitä — koneita ja moottoreita, joita tarvitaan tehtaiden uusimiseen ja rakentamiseen — Euroopan yritysten hyytyminen on näkynyt vahvasti Suomessa.

Suomen viennin pääongelma on heikentynyt kilpailukyky. Kilpailukykyä on aina syytä kohentaa, mutta toinen ongelma on juuri nyt siinä, että suomalaisten vientiyritysten asiakkaat eivät uskalla ostaa tuotteitamme. Suomen kasvu edellyttää siis toimia myös EU-alueella.

Luottoluokituslaitos Fitch Ratings vahvisti syyskuussa parhaan mahdollisen luottoluokituksen. Fitch pitää Suomen luottoluokituksen näkymiä vakaina. Kolmas keskeinen luottoluokituslaitos Moody"s ei tehnyt päätöstä Suomen luottoluokituksesta ennakkoon ilmoitettuna luottoluokitusnäkymien julkistamispäivänä 3. lokakuuta. S&P:n luottoluokituksen heikennys on huono uutinen.

Luottoluokituksen lasku ei ole vaikuttanut merkittävästi Suomen valtionvelan korkoon markkinoilla. S&P:n mukaan luottoluokitusta voitaisiin nostaa, jos taloudessa olisi nähtävissä vahvempaa kasvua, jota tukisivat koheneva ulkoinen kysyntä ja Suomen rakenteellisten ongelmien ratkaiseminen.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä kysytään, mitä hallitus aikoo tehdä talouden heikolle kehitykselle ja työttömyydelle. Samalla kysytään, mitä hallitus tekee edistääkseen sitä, että luottoluokitus olisi tulevaisuudessa paras mahdollinen kaikkien luokittajien arvion mukaan.

Vastauksena näihin molempiin kysymyksiin on talouden edellytysten parantaminen tasapainotellen kolmenlaisten toimien välillä: Tarvitaan vientiyritysten kilpailukykyä, kotimaista kysyntää ja talouden kasvuedellytyksiä parantavia toimia. Tarvitaan toimia julkisen talouden velkaantumisen taittamiseksi keskipitkällä aikavälillä. Tämä tarkoittaa sopeutusta. Tulot ja menot siis sopeutetaan vastaamaan toisiaan, jotta velkaantuminen loppuu. Tarvitaan myös toimia julkisen talouden kestävyyden varmistamiseksi pitkällä aikavälillä. Tämä tarkoittaa rakenteellisia toimia. Samaan aikaan välttämättömien sopeutustoimien ohella hallitus on tukenut ja tukee kotimaista kysyntää sekä vahvistaa talouden pidemmän aikavälin kasvuedellytyksiä, kilpailukykyä ja siten työllisyyttä.

Keväällä 2014 kehyspäätöksen yhteydessä valtion varallisuutta päätettiin ohjata tuottavampaan käyttöön. Toimenpiteiden aiheuttama lisätuloutus valtiolle on noin 1,9 miljardia euroa vuosina 2014—2015. Tästä lisätuloutuksesta noin 600 miljoonaa euroa käytetään merkittäviin kasvupanostuksiin, muun muassa osaamis- ja innovaatioinvestointeihin sekä nopeasti työllistäviin liikenne- ja rakentamishankkeisiin. Näiden määrä on yhteensä noin 460 miljoonaa euroa vuosina 2014—2015.

Kaikkiaan hallituksen päätökset toteutuessaan laittavat liikkeelle miljardiluokan liikenne- ja asuntoinvestoinnit tuleville vuosille. Keskeisiä näistä ovat Pisara-rata, Länsimetron rakentaminen ja sopimus pääkaupunkiseudun kuntien kanssa tonttitarjonnan lisäämisestä. Valtiovarainministeriön kansantalousosaston arvion mukaan näiden työllisyysvaikutukset ovat noin 60 000 henkilötyövuoden luokkaa.

Nyt eduskunnan käsittelyssä olevassa budjetissa on myös lukuisia toimia työllisyyden tukemiseksi. Esimerkkeinä näistä mainittakoon seuraavat:

— Alkavien yritysten pääomasijoitustoimintaan ehdotetaan 20 miljoonaa euroa.

— Innovaatiorahoituskeskus Tekesin lainavaltuuksiksi ehdotetaan 167 miljoonaa euroa, jossa on kasvua 60 miljoonaa euroa vuoden 2014 varsinaiseen talousarvioon nähden.

— Suomen Teollisuussijoitus Oy:n pääomittamiseen ehdotetaan 80 miljoonaa euroa. Tästä 30 miljoonaa euroa on tarkoitus käyttää Kasvurahastojen Rahasto II:n toimintaan ja 50 miljoonaa euroa erityisesti teollisten yritysten uudistamiseen, monipuolistamiseen ja kasvuun sekä biotalous- ja terveysalan yritysten kasvua edistävään pääomasijoitustoimintaan.

Lisäksi tämän vuoden toisessa lisätalousarviossa 48 miljoonaa euroa on osoitettu nopeasti käynnistyviin hankkeisiin jo tälle vuodelle. Valtiovarainministeriön kansantalousosaston arvion mukaan tämä synnyttää 2 000—3 000 työpaikkaa jo tänä vuonna.

Tällä hallituskaudella vientiyritysten kilpailukykyä on parannettu veroratkaisuilla, maltillisella työmarkkinaratkaisulla, rikkidirektiivin kustannusten osittaisella kompensaatiolla sekä päätöksellä olla lisäämättä teollisuuden kustannuksia.

Sopeutuksena tällä hallituskaudella on päätetty valtion menoja vähentävistä ja tuloja lisäävistä toimista, jotka vahvistavat valtiontaloutta nettomääräisesti arviolta 6,4 miljardia euroa vuoden 2018 tasolla. Sopeutustoimista huolimatta valtiontalouden alijäämät säilyvät suurina.

Viime vaalikaudella 2007—2011 valtion velka kasvoi noin 16,2 miljardia euroa ollen vaalikauden alussa 58,9 miljardia euroa ja vaalikauden päättyessä 75,2 miljardia euroa. Vuonna 2010 valtiontalouden alijäämä oli 10 miljardia euroa. Tämä oli lähtökohta, kun hallitus keväällä 2011 vaihtui. Tämän vaalikauden aikana, kun olemme koko ajan olleet kriisin ja murroksen kourissa, lisävelkaa on tullut vuodesta 2011 vuoden 2014 loppuun noin 20 miljardia euroa.

Julkisen talouden velka jatkaa kasvuaan ja ylittää 60 prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon vuonna 2015. Valtionvelan kasvu kuitenkin pysähtyy suhteessa kokonaistuotantoon vuonna 2017.

Kasvu- ja työllisyystoimien ja sopeutuksen lisäksi on julkisen talouden kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi välttämätöntä toteuttaa rakenteellisia uudistuksia. Näistä hallitus on päättänyt rakennepoliittisessa ohjelmassa, joka sisältää kolme kokonaisuutta eli julkisen talouden vakauttamisen, työmarkkinoiden toimivuuden parantamisen ja työurien pidentämisen sekä kasvun ja kilpailukyvyn vahvistamisen. Toimet ovat moninaisia ja toisiinsa nivoutuvia.

Ohjelma sisältää lukuisia toimia rakenteellisen työttömyyden alentamiseksi ja nuorisotyöllisyyden kohentamiseksi. Myönteistä on ollut se, että työllisyys on supistunut selvästi tuotannon laskua vähemmän. Hallitus on erityisesti panostanut pitkäaikaistyöttömien ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien palvelujen parantamiseen. (Mauri Pekkarinen: Ja pitkäaikaistyöttömyys vain kasvaa!) Toimijoiden yhteistyötä on tehostettu ja paikallistasolla on rakennettu uusia toimintatapoja. Palkkatuen uudistus tukee niitä, joiden työllistyminen on vaikeinta.

Ohjelma lähti tavoittelemaan pitkäaikaista maltillista palkkaratkaisua. Sellainen syntyi viime syksynä. Palkkaratkaisulla on merkittävä vaikutus kilpailukyvyn vahvistamisessa ja kestävyysvajeen hillitsemisessä.

Ohjelma lähti myös tavoittelemaan tonttitarjonnan ja asuntotuotannon tuntuvaa lisäystä erityisesti metropolialueella. Kesällä syntyi sopimus asiasta valtion ja metropolialueen 14 kunnan välillä.

Sote-uudistuksesta saavutettiin viime keväänä parlamentaarinen sopimus. Jotta sote-palveluiden rahoitus olisi yhdenmukaista ja seurattavaa, käyttöön otetaan myös sote-palveluiden menokehys. Valtio ja sote-palveluista vastaavat tahot käyvät palvelut, niiden kustannukset sekä tuotannon tehostamisen läpi ja muodostavat kokonaiskehyksen näillä tiedoin.

Jotta työuria saadaan pidennettyä, työuran alkuun ja katkoksiin kiinnitetään huomiota. Lisäksi hallitus edisti jo syntynyttä eläkeratkaisua. Se yksin pienentää arviota kestävyysvajeesta noin yhdellä prosenttiyksiköllä.

Valtaosa rakennepoliittisen ohjelman toimista on edennyt toteutukseen Kataisen hallituksen keväällä päättämän aikataulun mukaisesti. Tämä hallitus vahvisti rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanoa päätöksellään 28.8.2014.

Nyt ohjelman toimeenpano on etenemässä vaiheeseen, jossa suuri määrä ohjelman toimeenpanoon liittyviä hallituksen esityksiä on tulossa eduskunnan käsiteltäväksi. On hyvin tärkeää, että loppuvaalikauden aikana eduskunta asettaa käsittelyjärjestyksessä etusijalle rakennepoliittiseen ohjelmaan liittyvät hallituksen esitykset.

Arvoisa herra puhemies! Kaikkiaan välikysymyksen allekirjoittajat ovat kiinnittäneet huomionsa erittäin tärkeään asiaan kysyessään Suomen talouden ja työllisyyden kehityksestä. Hallitus on kuitenkin tunnistanut nämä vaikeudet, joita allekirjoittajat kuvailevat, ja ryhtynyt toimiin. Toteutamme kysyntää, talouden kasvuedellytyksiä ja työllisyyttä lyhyellä aikavälillä tukevia toimia. Samalla keskipitkän aikavälin talouden tasapainon saavuttaaksemme sopeutamme valtiontaloutta. Hyvinvointiyhteiskunnan pitkän aikavälin edellytysten turvaamiseksi teemme rakenteellisia uudistuksia. Jo hallituksessa päätettyjen toimenpiteiden lisäksi olemme ryhtyneet toimiin vielä uusien toimenpiteiden löytämiseksi. Näiden kolmen pallon pitäminen ilmassa yhtä aikaa ei ole mikään helppo tehtävä, mutta se ei ole mahdoton tehtävä. Se ei ole myöskään yksin tämän hallituksen tehtävä. Näitä kolmea tehtävää on toteuttanut jo edellinen, Kataisen hallitus. Osaa esimerkiksi rakenteellisista uudistuksista ovat yrittäneet jo aiemmat hallitukset, esimerkiksi Vanhasen ja Kiviniemen hallitukset. Näitä tehtäviä tulee olemaan myös tulevien hallitusten asialistalla.

Toivonkin lopuksi eduskunnalta nyt hyviä esityksiä ja ennen muuta vastuullisia esityksiä talouden ja työllisyyden kohentamiseksi. Sillä, jolla on näihin asioihin vaatimuksia, saattaa olla hyvinkin edessään niiden toteuttaminen. (Martti Korhonen: Puheet olivat Rinteen, mutta ääni oli Stubbin! — Naurua)

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi, kiitoksia pääministerille ja syvä paheksunta valtiovarainministerille siitä, että hän (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä) ei tullut... (Jukka Gustafsson: Oli tehtäviä suuressa valiokunnassa!) — Oli syy mikä tahansa. (Jukka Gustafsson: Raukkamaista käytöstä!)

Arvoisa puhemies! Kaikki tämän jo tietävät, mutta pakko se on sanoa ääneen: (Jukka Gustafsson: Siellä oli perussuomalaisia valiokunnassa viivyttämässä!) hallitus on täysin epäonnistunut talouspolitiikassaan. Stubbin hallitus piti voimassa Kataisen hallituksen keskeiset talouspoliittiset tavoitteet: työllisyysasteen noston 72 prosenttiin, työttömyyden alentamisen 5 prosenttiin, valtion velkaantumisen taittamisen laskun sekä kolmen A:n luottoluokituksen säilyttämisen. On täysin selvää, että yksikään näistä ei tule toteutumaan.

Hallituksen epäonnistuminen on ollut niin täydellistä, että keskeiset talouspoliittiset tavoitteet ovat nyt kauempana kuin kauden alussa. Hallitus on kolme vuotta yrittänyt laittaa talouttamme kuntoon lähinnä leikkauksilla ja veronkorotuksilla, ja tulos on tässä: valtio velkaantuu miljardikaupalla enemmän kuin vuonna 2011, työllisyysaste on selvästi alhaisempi ja työttömänä on noin 100 000 suomalaista enemmän.

Kataisen ja Stubbin hallitukset päätyvät ennätysten kirjoihin historiallisen heikosta talouskehityksestä. Tästä vuodesta näyttää vahvasti tulevan kolmas peräkkäinen taantumavuosi, jolla sivutaan Ahon 90-luvun lama-ajan hallituksen kyseenalaista ennätystä, ja jos talouspolitiikan suuntaa ei pikaisesti korjata, nykyinen hallitus saattaa omia tuon kyseenalaisen kunnian kokonaan itselleen. On myös erittäin todennäköistä, että ensimmäistä kertaa sitten Ahon hallituksen jopa kotitalouksien käytettävissä olevat tulot laskevat hallituskauden aikana. Tätä kaikkea ei millään voi laittaa pelkästään eurokriisin tai muun ulkoisen seikan piikkiin. Hallitus on talouspolitiikassaan epäonnistunut, ja pahasti.

Arvoisa puhemies! On hyvä ymmärtää Standard & Poor’sin keskeinen taloudellinen syy Suomen luottoluokituksen laskulle. Se ei ollut maamme valtionvelan suuri määrä. Esimerkiksi kolmen A:n Saksalla on velkaa selvästi enemmän. Luokitus laski, koska talouskasvua ei ole näkyvissä ja koska velkaantuminen ei näytä taittuvan, eikä se ilman kasvua taitukaan. Luottoluokituksen lasku on hyvä muistutus siitä, että velkakestävyydessä on kyse lopulta talouskasvusta. Ilman sitä ei ole velkakestävyyttäkään.

Luottoluokittaja Standard & Poor’sin listaamat taloutemme ongelmat ovat olleet jo pitkään yleisesti tiedossa. Luottoluokittajat ovat kuitenkin luottaneet siihen, että Suomen hallitus kykenee tarvittaessa tekemään vaikeitakin päätöksiä talouden kääntämiseksi nousuun. Nyt tämä luottamus on selvästi mennyt, sillä luokituksen laskun toinen keskeinen syy oli hallituksen kyvyttömyys viedä uudistuksia eteenpäin.

Tämä kyvyttömyys on luettavissa myös budjettiriihen yhteydessä julkaistusta raportista, jossa käsitellään rakennepaketin edistymistä. Keskeiset uudistukset ovat myöhässä ja jäljessä tavoitteista. Uudistusten tekemisen sijaan hallitus on keskittynyt riitelemään julkisesti lähes asiasta kuin asiasta ja pyörittämään omaa nimitysrulettiaan.

Väitän, että kalastuslaki tai soidensuojelu eivät ole niitä ihan keskeisiä asioita, joilla saamme taloutemme nousuun. Jos niistäkin saadaan aikaan lihava julkinen riita, ei ole ihme, etteivät isot uudistukset etene. Tämä pitkään jatkunut hallituspuolueiden avoin, julkinen riitely on takuulla ollut keskeinen syy luottamuksen ja täten myös luottoluokituksen menetykseen. (Tuija Brax: Älä nyt viitsi!) Jos päähallituspuolueiden puheenjohtajilla olisi edes johtajuuden rippeet jäljellä, he viheltäisivät poikki tämän maatamme vahingoittavan jatkuvan riitelyn.

Arvoisa puhemies! Mitä hallitus tekee tämän kritiikin jälkeen? Kuin todistaakseen kritiikin oikeaksi se ei kääri hihojaan ja ryhdy töihin. Pääministeri Stubb tilaa vain jälleen uuden selvityksen, nyt ruotsalaiselta poliitikolta. Pitää kai olla tyytyväinen, ettei sentään Himaselta. Valtiovarainministeri Rinne taas pisti päänsä tukevasti pensaaseen ja kertoi, ettei syy luottoluokituksen laskuun ole ainakaan hallituksen talouspolitiikassa. Käsittämätöntä vastuun pakoilua. En oikein enää tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, tai molempia yhtä aikaa.

Ehdotan myös, että ministerit lopettavat näiden hallituksen ja opposition yhteisten talouskeskustelukerhojen koolle kutsumisen, jos niissä ei ole tarkoitus päättää mistään. Olemme jo tarpeeksi kuulleet virkamiesten luentoja talouden tilannekuvasta. Arvon pääministeri, yhteinen tilannekuva ei ole se ongelma, vaan se, että te ette kykene sen vaatimiin toimiin. (Jouko Skinnari: No, kerro nyt, mitä pitää tehdä!)

Arvoisa puhemies! Standard & Poor’sin luottoluokituksen laskun perusteluista on luettavissa myös se karu totuus, että Suomi ei ole eurokunnossa. Talouspolitiikkamme ja talouden rakenteemme on päivitettävä euroaikaan, sillä devalvaatiolla emme voi talouspolitiikan virheitä enää korjata. Suomi on nyt laitettava eurokuntoon tai sitten meidän on vakavasti harkittava eurosta lähtemistä, muuten meitä odottaa jopa kriisimaiden kaltainen massatyöttömyys.

Oppikirjan mukaan nykytilanteessa pitäisi luonnollisesti ennen kaikkea devalvoida. Kun sitä ei voi tehdä, kysymys kuuluu: miten voimme nykytilanteessa päästä mahdollisimman lähelle suuren devalvaation vaikutusta, ja mahdollisimman nopeasti? Tämä ei ole perussuomalaisten laatimaa tekstiä, vaan Osuuspankkiryhmän pääekonomisti Reijo Heiskasen, ja siitä me olemme samaa mieltä.

Miten tämä devalvaation kaltainen vaikutus saadaan aikaan? Palkkojen leikkaus on tähän väärä tie, sillä se tuhoaa ostovoiman vähäisetkin rippeet ja kurjistaa tilannetta entisestään. Parempi tie on leikata väliaikaisesti työnantajien sivukuluja ja alentaa tuntuvasti energiaverotusta. Työnantajien sivukulujen väliaikaista alennusta varten meillä on työkalukin olemassa, eli Emu-puskurit, joiden käytön säännöistä työmarkkinaosapuolet sopivat tuoreen eläkesovun yhteydessä. Työmarkkinaosapuolille siis terveiset: teidän juuri sopimanne Emu-puskureiden käyttökriteerit ovat paukkuneet. Sanoista tekoihin, jotta suomalaisen työn kilpailukykyä voidaan parantaa.

Euroaikana on katse käännettävä myös Frankfurtin suuntaan. Euroopan keskuspankin pitää hoitaa paremmin huolehtiminen hintavakaudesta ja inflaation pysymisestä kahden prosentin tuntumassa. Kuvaavaa on, että vaikka euroalueella kokonaisuudessaan menee huonosti, Suomen vienti on heikentynyt nimenomaan euroalueen ulkopuolelle. Nykymuotoinen rahaliitto on sekä poliittisesti että taloudellisesti toimimaton.

Arvoisa puhemies! Mitä muuta sitten pitäisi tehdä? Opposition varjobudjettia käsitellään ensi viikolla, joten keskitytään tänään välikysymyksen luonteen mukaan kuuntelemaan niitä hallituksen lääkkeitä, mutta jotta emme tästä huolimatta kuulisi sitä ikuista valitusta, että oppositiolta ei tule vaihtoehtoja, esitän tähän muutaman.

Yksi: Hyvinvointiyhteiskuntamme on pikku hiljaa paisunut holhousyhteiskunnaksi, jossa byrokraatti säätelee mitä ihmeellisimpiä asioita. Järjettömäksi pöhöttynyttä lupabyrokratiaa ja epäonnistunutta sääntelyä on purettava. EK:n mukaan lupaprosesseissa seisoo tällä hetkellä yli 3,5 miljardin euron edestä investointeja, ja onko tämä edes ihme, kun Suomessa on noin 20 000 erilaista lupaa ja kaiken kukkuraksi elyt ja avit valittavat toistensa päätöksistä. Ruotsissa pärjätään alle 5 000 luvalla, joten luulisi saman määrän meillekin riittävän. Järjettömän sääntelyn purku on taas syytä aloittaa miljardiluokan virheen eli jätevesiasetuksen purkamisesta. Myös pakkoruotsi on järjetöntä resurssien haaskausta, ja viiden vuoden suoja-ajasta kuntaliitosten yh-teydessä on syytä luopua.

Kaksi: Verotustamme on muokattava kannustavampaan ja oikeudenmukaisempaan suuntaan. Aloittavia ja kasvavia yrityksiä on tuettava verotuksellisesti nykyistä paremmin. Tähän oiva keino olisi arvonlisäveron alarajan nostaminen 20 000 euroon ja niin sanotun huojennusalueen katon nosto 40 000 euroon sekä Viron mallisen yritysverotuksen käyttöönotto työllistäville kasvuyrityksille. Tuloverotusta on taas uudistettava niin, että tonnin kuussa voisi ansaita verovapaasti. (Jouni Backman: Paljonko maksaa?) Sen lisäksi, että tämä olisi oikeudenmukainen uudistus, se tekisi myös työn vastaanottamisesta nykyistä kannattavampaa. Veroton ensimmäinen tonni purkaisi näin merkittävästi kannustinloukkua.

Kolme: Fiksu sopeutus sellaisista kohteista, jotka eivät juuri haittaa talouskasvuamme ja työllisyyttä. Tällöin listan kärjessä on oltava maan ulkopuolelle suuntautuvat erät. Kehitysapumme on toteutettava esittämämme rakenteellisen uudistuksen mukaan, joka säästäisi valtion menoja 600 miljoonalla eurolla. Lisäksi, kun vuonna 2016 EU:n budjettiin suoritetaan puolivälitarkastelu, sitä on leikattava, sillä taloutemme ei kestä nykyistä EU:n asettamaa yli miljardin euron vuosittaista lisätaakkaa.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti taidan osata ennustaa, mitä täällä salissa tänään tapahtuu. Pääministeri jo kertoi, että hänkin on huolissaan Suomen taloudesta, mutta vannoi kautta kiven ja kannon, että hallitus on tehtäviensä tasalla ja on tehnyt vaikka mitä talouden oikaisemiseksi ja tekee edelleen. Kohta kuulemme kahdeksan, tai kymmenen, ryhmäpuhetta, joissa myös ollaan kaikesta hyvin huolestuneita, ja riippuen siitä, onko kyseessä oppositio- vai hallituspuolue, kehutaan ja haukutaan hallitusta, ja sitten kenties vielä listataan joukko uudistuksia, joita pitäisi kyseisen puolueen mukaan sitten toteuttaa. Tämän jälkeen käymme pari tuntia debattia, jossa toistellaan samoja teemoja. Debatti voi olla hyvin rakentavaakin jopa, ja päädymme jonkunlaiseen yhteisymmärrykseenkin joistain asioista. Ja mitä tämän jälkeen tapahtuu? Ei mitään. Ei tapahdu yhtään mitään, mikään ei muutu. Yksikään puheessa listattu uudistus ei etene tai ilmesty hallituksen agendalle. Suomen ongelmat eivät ole yhtään lähempänä ratkaisua.

Tai eivät ole, jos luottamusäänestyksessä hallituksesta ei löydy tarpeeksi edustajia, jotka ovat valmiita pistämään isänmaan edun oman ja puolueen edun edelle. Kaikki me tiedämme, että vaalit olisi pitänyt pitää heti Kataisen hallituksen eron jälkeen. Tämä virhe on nyt korjattavissa. Ainoastaan vaalien kautta tähän maahan saadaan todellisiin uudistuksiin kykenevä, toimintakykyinen hallitus. (Tuija Brax: Jännä nähdä, kuinka monta perussuomalaista on paikalla!) Tämä on ainoa oikea ratkaisu, ja te kaikki tiedätte sen. Nyt tarvitaan vain rohkeutta toimia niin kuin tietää oikein olevan.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan nojalla teen seuraavan epäluottamuslause-esityksen: "Eduskunta toteaa, että hallitus on epäonnistunut talous- ja työllisyyspolitiikassaan. Hallitus ei ole myöskään kyennyt esittämään välittömiä toimia, joilla Suomen taloutta ja työllisyyttä voidaan kohentaa. Näin ollen eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti sen luottamusta."

Kimmo Sasi /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taloudesta, valtionvelasta, suhdanteista ja talouspolitiikasta puhuttaessa tulee aina pitää mielessä, miksi näistä asioista on niin tärkeää puhua: jotta Suomi olisi hyvä maa, jossa kaikista pidetään huolta, sairaana pääsee hoitoon, koulutus on ilmaista ja työtä riittää kaikille.

Suomen kansantalous on haastavassa tilanteessa. Finanssi- ja velkakriisiä seuranneen eurooppalaisen kaksoistaantuman johdosta on kansantuotteemme vuoden 2006 tasolla. Hallitusneuvotteluissa kesäkuussa 2011 valtiovarainministeriön kasvuarvio oli 3,9 prosenttia vuodelle 2011 ja sen jälkeen yli 2 prosenttia per vuosi. Osa neuvottelijoista tuolloin uskoi sitäkin parempaan kasvuun. Todellisuudessa talous on supistunut viimeiset kaksi vuotta ja tälle vuodelle ennakoidaan myös nollakasvua. Suomea on elvytetty massiivisesti tänä aikana, ja valtionvelka on kasvanut lähes kaksinkertaiseksi. Se elvytys ei ole kuitenkaan luonut kasvua.

Vaikea taloussuhdanne jatkuu. Teollisuuden rakennemuutoksessa elektroniikkateollisuus on sukeltanut eikä palaudu nopeasti, vaikka osaavia insinöörejä Suomessa on paljon. Myös metsäteollisuuden tulee uudistua. Uudet alat, kuten nyt suosittu peliala, ovat vielä kasvuvaiheessa. Talouskasvua pitää etsiä kaikilta mahdollisilta toimialoilta.

Koska talouskasvu on ennusteista poiketen ollut olematonta, hallitus on joutunut tekemään lukuisia lisäsäästöpäätöksiä. Valtion menojen kasvu onkin saatu pysäytettyä, ja ensi vuonna budjetin loppusumma jopa laskee toisen vuoden peräkkäin. Säästöt on pyritty kohdistamaan tasapuolisesti kaikille. Ilman tasapainottamistoimenpiteitä emme voisi kutsua taloudenpitoamme vastuulliseksi, ja edustaja Lindströmille täytyy sanoa: kyllä hallitus on vienyt asioita eteenpäin vuodesta 2011, mutta mikä on perussuomalaisten panos? Laskekaa tuon ehdotustenne listan tasapainovaikutukset.

Yli 6,5 miljardin sopeutuspäätökset, merkittävät rakenneratkaisut, yhteisöveron alennus, maltillisen palkkaratkaisun tukeminen ja monet pienemmät päätökset on tehty vaikeissa oloissa. Nyt jotkut vaativat menojen lisäystä velkarahalla. Talouden haasteita ei näin ratkaista. Sen sijaan valtion menot ja verorakenne tulee uudelleen kohdistaa kasvua paremmin tukeviksi. Tarvitsemme kestävää talouskasvua, joka perustuu yritysten menestykseen. Valtion laiskaa pääomaa on otettava tehokkaaseen käyttöön.

Suhdannetilanteen lisäksi Suomella on ennen kaikkea myös valtavia rakenteellisia haasteita. Väestön nopea ikääntyminen edellyttää työurien pidentämistä ja julkisten toimintojen tehostamista.

Kokoomuksen eduskuntaryhmällä on selkeä käsitys, kuinka taloutemme pitää tervehdyttää, ja uudistuksissa ollaan vasta alussa. Suomalaisen työn ja yritystoiminnan kilpailukykyä tulee parantaa. Neuvottelujärjestelmää ja palkkojen muotoutumista on kehitettävä siten, että vientiteollisuuden kilpailukyky turvataan. Maltillinen palkkaratkaisu tarvitsee ensi kesänä jatkoa.

Kokoomus jakaa huolen miesten ja naisten tasa-arvosta työelämässä. Esimerkiksi työnantajien vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten jakaminen kohtelisi yrityksiä tasapuolisemmin ja loisi edellytyksiä kasvulle sekä parantaisi naisten työllisyyttä. Näin voidaan toimia.

Suomen ei pidä olla halpapalkkamaa, mutta hyvät palkat voivat perustua vain muita parempaan osaamiseen. Sivistyspuolueena kokoomus korostaa, että koulutusta ja osaamista on vahvistettava. Huippututkimus ja tuotekehitys ovat pitkällä aikavälillä kasvun paras lähde. Kokoomuksen eduskuntaryhmä kiittää siitä, että budjettiriihessä valtaosa esitetyistä tutkimus- ja kehitysleikkauksista peruttiin. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan on syytä edelleen harkita lisäpanostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä koulutukseen.

Kuntien tehtävien karsimista on vietävä tehokkaasti eteenpäin. Ministereiden on valvottava tätä työtä. Tässä yhteydessä varsinkin tarpeettomia lupia ja turhaa valvontaa on karsittava — tässä voimme toimia yhdessä. Elinkeinoelämän mukaan investointeja on miljardikaupalla jonossa pitkien lupaprosessien vuoksi, ja tämä on tietysti pois kasvusta.

Kotimainen bioenergia taas on kasvun mahdollisuus. Hallituksen tämänpäiväinen päätös laskea turpeen verotusta ja lisätä metsähankkeen tukea vaarantamatta metsäteollisuuden puun saantia on erinomainen. Päätöksiä tehdään, kiitokset ministeri Vapaavuorelle ja ministeri Rinteelle.

Eläkeuudistus on toteutettava sovitun pohjalta. Eliniän noustessa on luonnollista, että osa pidemmästä elämästä käytetään työskentelyyn. Uudistuksessa on pidettävä huoli siitä, että järjestelmään ei rakenneta poikkeuksia, jotka johtavat eläkeiän noston tehon heikkenemiseen. Kannustimien jatkaa työelämässä on oltava riittäviä.

Suomen linjan on oltava työlinja. Menestyksekäs työn kysynnän ja tarjonnan malli on tuonut Ruotsissa yli 300 000 työpaikkaa. Työ on myös kokoomuksen mielestä parasta sosiaaliturvaa ja elvytystä. Kaikki ponnistelut pitää suunnata työllisyyden parantamiseen. Ruotsissa työllisyysaste eli työtätekevien osuus työvoimasta oli reilut 74 prosenttia viime vuonna, Suomessa 69. Jos Suomessa olisi Ruotsin työllisyysaste, olisi julkinen talous jopa 3,2 miljardia vahvempi.

Hyvinvointi perustuu vain työhön. Verojärjestelmän on kannustettava työllistämiseen ja työntekoon. Sosiaaliturvajärjestelmän on kannustettava trampoliinin lailla toimeliaisuuteen. Se edellyttää osallistavaa sosiaaliturvaa. Työperäistä maahanmuuttoa on edistettävä. Uusi osaava ulkomainen yrittäjä Suomessa auttaa Suomea kasvuun. Kokoomuksen Suomi on suvaitsevainen Suomi.

Arvoisa puhemies! Suomen ongelmia ei ratkaista mielikuvilla, (Puhemies koputtaa) ei pikkunäppärillä poliittisilla täyillä eikä heitoilla uusista kasvurahastoista, puuyliopistoista tai "kymmenientuhansien virkamiesten vähentämisestä". Ongelmia ei myöskään ratkaista velkaelvytyksellä. Ainoa tie on määrätietoinen uudistaminen työlinjan mukaan. Suomen talous on saatettava sellaiseen kuntoon, että se selvittää kaikki kansantalouden stressitestit. (Puhemies koputtaa) Tähän kokoomus on sitoutunut.

Jukka Gustafsson /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paheksun syvästi perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Lindströmin antamaa väärää todistusta valtiovarainministeri Rinteen myöhästymisestä istuntoon. Rinne oli vastaamassa suuren valiokunnan kokouksessa kansanedustajien kysymyksiin, myöskin perussuomalaisten. Hän siis oli tekemässä vastuullista työtään. Raukkamaista teidän taholtanne!

Arvoisa puhemies! Kasvu ja työllisyys ovat keskiössä, kun haluamme turvata arjen hyvinvoinnin Suomessa. Sosialidemokraattien politiikan ytimenä on työ — niin sen määrä, laatu kuin pelisäännötkin.

Kun huonoina aikoina yksityinen sektori ei investoi tarpeeksi, on muun yhteiskunnan otettava enemmän vastuuta. Nyt on huono aika pitkittyvän kansainvälisen taloustaantuman vuoksi.

Työllisyys ei todellakaan ole riittävällä tasolla. Me emme voi vain katsella vierestä, kun ihmisiä on sadoin tuhansin työttöminä. Meille sosialidemokraateille on tärkeää, että yhteiskunta nyt kantaa vastuuta ihmisten hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Se tarkoittaa aktiivista työvoimapolitiikkaa, julkisia investointeja ja yritysten toimintaedellytysten parantamista. Valtiovarainministeri Rinteen aloitteesta käynnistyvät infrahankkeet eri osissa maata tarjoavat välittömästi töitä tuhansille ja myöhemmin kymmenilletuhansille. Toivottavasti myös kunnat ja kuntayhtymät jatkavat kasvua ja paikallista työllisyyttä tukevia investointeja. Nyt ei ole aika jarruttaa.

Investointien rahoittaminen edellyttää lyhyellä aikavälillä jopa lisävelkaantumista. Se ei saa estää järkevän politiikan tekemistä. Lukuisat maamme johtavat talousoppineet tukevat nyt sosialidemokraattien tavoin elvytystä. Sitä tukee myös Kansainvälinen valuuttarahasto. Laajempi elvytys euroalueella olisi nyt tarpeen talous- ja työllisyyskehityksen kääntämiseksi.

Nyt on torjuttava myös keskustan ja perussuomalaisten vaatimukset julkisen sektorin leikkaamisesta ja työntekijöiden vähentämisestä. Eihän työllisten määrää sillä tavalla lisätä. Puheenjohtajien Sipilän ja Soinin olisi syytä tarkentaa tässä keskustelussa, missä tehtävissä valtiolla ja kunnilla on heidän mielestään kymmeniätuhansia turhia työntekijöitä (Välihuutoja).

Arvoisa puhemies! Kasvun ja työllisyyden lisäämiseksi on painotettava koulutuksen ja osaamisen merkitystä. Työn ja opiskelun välistä liittoa on edelleen vahvistettava. Suomessa on yli 100 000 alle 30-vuotiasta nuorta ilman toisen asteen koulutusta. Heillä on suuri riski ajautua erilaiseen huono-osaisuuteen. Siksi panostukset nuorten aikuisten osaamisohjelmaan ja nuorten yhteiskuntatakuuseen ovat tärkeää työn, toivon ja suojateiden rakentamista tulevaisuuteen.

Kansakuntamme menestyy sitä paremmin, mitä leveämmällä pohjalla meillä on monipuolista osaamista. Samalla hyvä koulutus ja ammattisivistys vahvistavat ihmistä kestämään takaiskuja ja huonoja aikoja. Koulutus antaa vahvemmat siivet vastata uusiin haasteisiin. Siksi kannamme koulutuksesta näinä vaikeinakin aikoina niin paljon huolta. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää työmarkkinaosapuolia ryhdikkyydestä. Vaikka Suomen tilanne ei ole heille yhtään sen helpompi kuin eduskunnallekaan, työmarkkinaosapuolet ovat jälleen, taas kerran, todistaneet sopimusyhteiskunnan voiman ja saaneet aikaan sekä palkkasovun että eläkesovun. Molemmat näistä sopimuksista ovat positiivisia ja vakauttavia tekijöitä. Sitä positiivisuutta ja vakautta me nimenomaan tarvitsemme, emme synkistelyä, emme epävarmuutta.

Tilanne on vaikea, mutta me sosialidemokraatit emme nytkään anna periksi. Voivottelulla ei Suomea nosteta taantumasta. Suomella on edessään, meillä on käsissämme valttikortteja, joilla kansainvälisellä kentällä pärjätään. Monien, lähes kaikkien kansainvälisten vertailujen mukaan me olemme edelleen maailman kärkimaita. Hyvä paikka elää, hyvä paikka yrittää. Olemme vahvan osaamisen, korkean teknologian, ahkeran työnteon ja yhdessä sopimisen maa. Näillä vahvuuksilla meillä on kaikki mahdollisuudet voittaa vaikeudet. Kysymys on nyt siitä, miten nämä vahvuudet saadaan tuottamaan kasvua ja työtä. Ei vain osalle Suomen kansaa, vaan kaikille.

Jussi Niinistö /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä ymmärtää, miksi me teimme välikysymyksen. Syynä ei ollut yksinomaan luottoluokituksen lasku. Ei, vaikka hallitus katsoi luottoluokituksen säilymisen niin tärkeäksi, että kirjasi sen hallitusohjelmaansa. Luottoluokituksen lasku on jälleen yksi osoitus taloutemme surkeasta tilasta. Ja jos talous ei ole kunnossa, ei meillä ole rahaa sosiaaliturvaan, ei terveydenhuoltoon, ei uskottavaan puolustukseen eikä eläkkeisiin. Hyvinvointiyhteiskunnalta putoaa pohja pois. (Mauri Pekkarinen: On pudonnut jo!) Tästä on kyse. Tämän takia me teimme välikysymyksen.

Kuten kysymyksessä todetaan, hallitus ei ole kyennyt saavuttamaan yhtäkään itselleen asettamaansa tavoitetta talouden saralla. Tämä on ollut nähtävissä jo pitkään, mutta tästä huolimatta hallitus ei ole kääntänyt talouspolitiikkansa linjaa. Ei, vaikka kummatkin päähallituspuolueet ovat vaihtaneet jo puheenjohtajaa.

Erityisesti pitää ihmetellä, mihin viime kevään Antti Rinne oikein on kadonnut. Toki ihmetellä pitää sitäkin, miksi ministeri Rinne ei osannut saapua ajoissa välikysymysvastausta antamaan, (Jukka Gustafsson: Voi jestas sentään, ettäs kehtaatte! Raukkamaista! — Välihuutoja — Puhemies koputtaa) ottaen huomioon, että suuressa valiokunnassa on sosialidemokraattinen puheenjohtaja. (Eduskunnasta: Juuri näin! — Tuija Brax: Niin lapsellista, ettei mitään rajaa!) Mutta erityisesti on ihmeteltävä sitä, että SDP:n puheenjohtajaehdokas Rinne, joka haukkui hallituksen talouspolitiikan lyttyyn ja lupasi muutosta, on nyt vaihtunut ministeri Rinteeksi, joka ei ilmeisesti pidä hallituksen talouspolitiikkaa millään tavalla syypäänä luottoluokituksen laskuun. Ei, vaikka talouspolitiikan iso kuva ei ole muuttunut mihinkään viime keväästä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat erityisen huolissaan työttömyydestä, joka kasvaa tällä hetkellä euroalueen nopeinta tahtia. Samalla pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyys ovat räjähtämässä käsiin. Tästä huolimatta hallitus ei tee työllisyyttä ja talouskasvua tukevaa suhdannepolitiikkaa. Miksi? (Jukka Gustafsson: Ettekö te kuunnelleet hallituksen vastausta?) — Pääministerin lukema välikysymysvastaus ei perussuomalaisia tyydytä, edustaja Gustafsson. — Hallituspuolueet ovat näemmä unohtaneet 90-luvun laman keskeisen opetuksen: jos annamme työttömyyden nousta rajusti, on sitä todella vaikeaa palauttaa takaisin edes pitkän taloudellisen nousukauden aikana. Esimerkiksi nuoren valmistumi-nen kortistoon tai pitkäaikaistyöttömyys varjostaa koko loppuelämää. Osa syrjäytyy pysyvästi. Tämä jos mikä on perintö, jota emme halua lapsillemme antaa.

Kun hallituksen harjoittaman politiikan tulokset ovat näin laihoja, herää kysymys: miksi hallitus ei käytä perussuomalaisten jo pitkään ehdottamia keinoja talouden parantamiseksi? Edustaja Lindström listasi jo muutaman perussuomalaisen ratkaisun, ja listaa voi hyvin jatkaa vaikka työkyvyttömyyseläkejärjestelmämme joustavoittamisella, energiaomavaraisuutemme nostamisella sekä maahanmuuttopolitiikkamme järkevöittämisellä. (Johannes Koskinen: Mihinkä suuntaan?) Hallitus voi edelleen muuttaa politiikkansa suuntaa ja toteuttaa esimerkiksi edellä mainittuja uudistuksia, mutta toive taitaa ikävä kyllä olla turha, pääministeri Stubb kun on useaan otteeseen todennut, että tämä hallitus ei tee uusia päätöksiä. Sen sijaan poliittisia virkanimityksiä se kyllä tekee. (Eduskunnasta: No se on huomattu!)

Arvoisa puhemies! Kaikki me tiedämme, että rakenteelliset uudistukset eivät ole edistyneet toivotulla tavalla. Näin ollen on käsittämätöntä, että kokoomus haluaa torpedoida kaikkein tärkeimmän uudistuksen eli sote-uudistuksen, vieläpä puhtaasti ideologisista syistä. Vihervasemmiston rintamakarkuruuden jälkeen olisi myös kuvitellut, (Tuija Brax: Whos’s talking? Kuka puhuu? — Välihuutoja) että edes ympäristöpolitiikkaan saataisiin kunnon käänne. On toki hyvä, että turpeen vainoamiseen tulee pientä muutosta, mutta miksi esimerkiksi ilmastolaki on edelleen eduskunnassa? (Jukka Gustafsson: Naurattaa jo puhujaakin!) Ja miksi ette ole saaneet edes täysin järjetöntä haja-asutusalueiden jätevesiasetusta kumottua? (Tuija Braxin välihuuto)

Tässä välikysymyksessä ei ole kyse julkisuustempusta tai vaalikampanjoinnista, (Välihuutoja vasemmalta) vaan meillä on huoli isänmaasta. Itse asiassa meille olisi varmasti poliittisesti edullisinta antaa näin surkean hallituksen jatkaa loppuun saakka. Monia tässä salissa varmasti pelottavat ennenaikaiset vaalit ja mahdollinen oman paikan menetys, mutta nyt maan edun pitää mennä oman edun edelle. Maahan tarvitaan pikaisesti pesänselvityshallitus, joka kääntää kurssin. Arvoisa puhemies, tarvitaan käänne.

Juha Sipilä /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen tilanne on vakava. Suomesta on tullut porvarillinen DDR. (Kari Rajamäki: Se on seuraavalla kaudella!) Olemme rakentaneet keskinäisen luottamuksen tilalle tiukasti säännellyn ja normitetun yhteiskunnan.

Arvoisa hallitus, kuunnelkaa ihmisten arkea. Tapaamani sairaanhoitaja kertoi työpäivänsä koostuvan raportoinnista, tilastoinnista ja päällekkäisistä tehtävistä, joista hän haluaisi eroon ja keskittyä potilaiden hoitamiseen. Eilen Rovaniemellä tapaamani kunnanjohtaja kertoi, että kunnan työntekijöiden aika kuluu yhä enemmän ja enemmän eri lakeihin perustuvien suunnitelmien ja raporttien tekemiseen. Nämä yhteiskunnan palvelijat haluaisivat mieluummin uudistaa ja kehittää ihmisten peruspalveluita. (Jukka Gustafsson: Kahdeksan vuotta pääministeripuolueena!)

Lauantaina tapaamani yksin yrittävä palkkaisi itselleen työntekijän, mutta koki sen mukanaan tuoman byrokratian liian raskaaksi ja kertoi mieluummin jatkavansa yksin. (Jouko Skinnari: Ei ehtinyt Pekkarinen kahdeksassa vuodessa!) Viime viikolla kävin lääkärissä, ja lääkäri valitteli sitä, että vastaanottoajasta meni puolet huonosti toimivan tietojärjestelmän kourissa. Edelliset esimerkit kertovat siitä, mistä tuottavuuden parantamisessa ja byrokratian karsimisessa on oikeasti kyse. Kysymys on turhan ja päällekkäisen tekemisen karsimisesta. Tässä jokainen työntekijä on oman työnsä paras asiantuntija. Olen tästä täysin vakuuttunut saamani runsaan palautteen perusteella.

Keskusta julkaisi 101 konkreettista ehdotusta normien purkamiseksi jo elokuussa, ja niiden pohjalta olemme jättäneet lähes 30 laki- ja toimenpidealoitetta. Työ jatkuu. (Jouko Skinnari: Korjaatteko kaikki virheenne?)

Syyt luottoluokituksen laskuun johtuvat hallituksen epärealistisesta talousohjelmasta. Uutena asiana luokittaja nosti esiin uudistusten ja päätösten teon vaikeudet. Hallituksen rakennepaketin toimeenpano on ollut poikkeuksellisen saamatonta. Samoin kaikki budjetit ja kasvuennusteet ovat olleet liian toiveikkaita toteutuneeseen verrattuna. Esimerkiksi ensi vuoden budjetti perustuu tuplakasvulle verrattuna komission eiliseen ennusteeseen. Olipa selitys mikä tahansa, hallitus on epäonnistunut kaikissa talouspoliittisissa tavoitteissaan.

Tarvitsemme tiukan menokurin ja toimia talouskasvun vauhdittamiseksi. Rakenneuudistukset ja julkisten palvelujen tuottavuuden kasvu ovat paras tae menojen kurissa pitämiselle. Sote-uudistuksen eteenpäin viennissä ja kuntien tehtävien karsinnassa ei saa vitkutella. Jos talouskasvumme ensi vuoden jälkeen on 2 prosenttia ja julkisten palvelujen tuottavuus paranee 0,5 prosenttia vuodessa, valtion tulot ja menot ovat tasapainossa vuonna 2020. Tämäkin edellyttää sitä, etteivät mitkään kulut nouse inflaatiota enempää. Jos tällä uralla ei pysytä, tarvitaan muita lisätoimia.

Keskustan maanantaina pidetyssä Työpäivä-tilaisuudessa tunnistettiin kasvumahdollisuuksia erityisesti biotaloudessa. 200 000 uuden työpaikan luominen on täysin mahdollista kymmenessä vuodessa. Se vaatii kaikkien puolueiden, työmarkkinaosapuolten sekä yrittäjien yhteistä sopimusta näivettymisen ja apatian tilan lopettamiseksi.

Arvoisa puhemies! Tuottavuuskeskustelu on Suomessa todella vaikeaa. Verohallinto on tästä kuitenkin hyvä esimerkki. Siellä saavutettiin yli 20 prosentin tuottavuushyppy digitalisaation ja tietotekniikan avulla kymmenessä vuodessa. Henkilöstö väheni noin 2 000 hengellä eläköitymisen kautta. Henkilöstön työtehtävät muuttuivat asiantuntijatehtäviksi ja työtyytyväisyys parani. Meidän verovelvollisten veroilmoitus on nykyään sähköinen ja pitkälle automaattinen. Tätä tuottavuuskehitys on käytännössä.

Myös valtion talousohjauksen ja johtamisen mekanismit on muutettava. Seuraavan neljän vuoden kuluessa tässä salissa käsittelyssä olevan talousarvion pitää sisältää myös tuloslaskelma ja tase. Nykyinen talousarvio on kassavirtalaskelma, joka on vain osa budjettiprosessia. Kasvun ja tuottavuuden aikaansaamiseksi voidaan käyttää valtion tasetta. Osa valtion omistuksista voidaan muuttaa taseessa aktiivisemmalle riville. Voimme luoda kasvua esimerkiksi kasvurahastojen muodossa tai parantaa tuottavuutta tietojärjestelmäinvestoinneilla.

Arvoisa puhemies! Meidän täytyy ensin luottaa itseemme ja toisiimme, jotta kansainvälinen luottamus Suomen talouteen voi palautua. Suomi nostetaan hyvällä koulutuksella, osaamisella, kovalla työn tekemisellä, yrittämisellä ja yhteistyöllä. Kohta satavuotias Suomi ansaitsee parempaa.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Lindströmin esittämää epäluottamuslausetta.

Risto Kalliorinne /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen talouden tilanne on synkkä. Talouskasvua ei ole, teollisuus hiipuu, yhteisöverotulot laskevat, ja työttömyys kasvaa. Ulkopuolista pelastajaa ei näy, kun Venäjän talouspakotteet ja koko maailmantalouden epävarmat näkymät nakertavat uskoa tulevaisuuteen.

Mutta ei mitään hätää. Vanha oppositio on löytänyt syyllisen Suomen taloustilanteeseen ja keinot talouden tasapainottamiseen. Syy Suomen velkaantumiseen on paisuneessa julkisessa sektorissa, ja siksi puheenjohtajat Soini ja Sipilä vaativat viime viikolla kymmenientuhansien työntekijöiden vähentämistä julkiselta sektorilta. (Välihuuto) Aiemmin tässä eduskuntasalissa kuntatyöntekijät jo pikkunilkeiksi nimennyt Soini aikoo siis siirtyä nyt sanoista tekoihin eli jakamaan irtisanomislappuja ja saa tukea gallupsuosikki keskustalta. Mitä pahaa nämä julkisen sektorin työntekijät ovat tehneet ansaitakseen tällaisen ajojahdin ja syyllisyyden maan talousongelmista? Ei kai julkinen sektori romuttanut Nokian matkapuhelinten myyntiä tai ajanut metalli- ja paperiteollisuutta alamäkeen? Miksi opettajien, hoitajien, poliisien, keittäjien, lumiaurakuskien pitää kantaa vastuu Suomen elinkeinoelämän töppöilyistä?

Jos etsisi syyllistä Suomen työllisyystilanteeseen ja talouden alamäkeen, niin kannattaisi aloittaa Helsingin Etelärannasta. Olen varma, että siellä tälläkin hetkellä jossakin kabinetissa elinkeinoelämän ahneet bonusherrat istuvat ja suunnittelevat jonkin tuotantolaitoksen siirtämistä ulkopuolelle, antavat vinkkejä yritysten veronkiertoon ja trimmaavat johdon palkitsemisjärjestelmiä entistäkin anteliaammiksi.

Arvoisa puhemies! Todellisuudessa julkinen sektori ei ole paisunut, vaan yksityinen sektori, lähinnä teollisuus, on hiipunut. Tämän takia julkisten menojen suhteellinen osuus bkt:stä on kasvanut. Monet johtavat poliitikot eivät tätä tapahtunutta kehitystä ymmärrä vaan jatkavat puhetta julkisen sektorin paisumisesta.

Vanhan opposition talousanalyysi ja resepti on siis väärä, mutta valitettavasti parempaan ei pysty hallituskaan. Pääministeri Stubb kulkee elinkeinoelämän seminaareissa lupailemassa suuria veronalennuksia, jotka toteutuessaan romuttaisivat hyvinvointivaltion. Valtiovarainministeri Rinne puhuu elvytyksestä ja uusista työpaikoista mutta todellisuudessa teki taloutta kiristävän budjettiesityksen, joka rapauttaa perusturvaa ja luo työttömyyttä. (Pentti Kettunen: Kalliorinne pääministeriksi!) Tätä budjettiesitystä me paheksumme, emme tämänpäiväistä myöhästymistä.

Myös hallituksen päätöksentekoa ohjaavat keskeiset voimat ovat osoittautuneet kuplaksi. Velkaantumisen pelolla ja luottoluokituksen säilyttämisen verukkeella poliitikkoja on patisteltu koviin leikkauspäätöksiin. Kilpailukyvyn parantamisen varjolla on taivuttu yritysten veronalennuksiin ja pidättäydytty palkankorotuksista. Kansalaisten kriisitietoisuutta on vahvistettu karkeilla uhkakuvilla, jotta ihmiset hyväksyisivät perusturvan leikkaukset, palvelujen näivettymisen, työttömyyden kasvun, eläkeiän nostamisen ja nollatason palkkaratkaisut. Vallitseva todellisuus on ollutkin jotain ihan muuta. Todellisuudessa matala korkotaso on laskenut valtion velanhoidon kustannuksia ja korkeimman luottoluokituksen menettämisen vaikutus valtionvelan korkotasoon olikin olematon. Todellisuudessa pidättäytyminen palkankorotuksista ja yhteisöveron alentaminen eivät ole sitouttaneet yrityksiä luomaan työpaikkoja ja investoimaan Suomeen, (Pentti Kettunen: Niinhän te lupasitte!) vaan vaatimukset uusista veronalennuksista jatkuvat, ja kotimaisen teollisuuden tuhoaminen etenee vauhdilla.

Arvoisa puhemies! Vasemmisto ei ole hallituksen ja vanhan opposition kurituslinjalla vaan talouden asiantuntijoiden linjalla. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja valtiovarainvaliokunnassa vierailleet kotimaan talousviisaat suosittavat tässä tilanteessa Suomelle elvyttävämpää talouspolitiikkaa, ja tätä viestiä me vasemmistossa kuulemme herkällä korvalla. Työttömyyden kasvu lisää julkisia menoja, kasvattaa palvelujen tarvetta, aiheuttaa valtion velkaantumista. Massatyöttömyys on jo täällä, ja sen taltuttaminen on parasta taloudenhoitoa. (Martti Korhonen: Näin se on!) Tarvitsemme kasvua ja uutta työtä. Tämän vuoksi vasemmistoliitto esittelee ensi viikolla elvyttävän vaihtoehtobudjetin, ja syksyn aikana tuomme esille myös konkreettisen elvytyshankkeiden listauksen, jonka avulla luodaan kasvua, työtä ja hyvinvointia koko Suomeen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi esitys. Hallitus ei selvästikään ymmärrä, että tässä tilanteessa Suomen ja muun euroalueen tulee edistää talouden kasvua investoinnein ja välttää pitkittämästä ja syventämästä lamaa säästötoimin ja veronkorotuksin. Tästä syystä esitän, että eduskunta hyväksyy seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: "Hallitus ei suostu kannustamaan taloutta kasvuun ja parantamaan siten työllisyyttä muun muassa riittävin julkisin investointipanostuksin, vaan päinvastoin syventää ahdinkoa pienentämällä kotimaista ostovoimaa eläkkeiden, työttömyysturvan, opintotuen ja muiden etuisuuksien indeksileikkauksella. Näin ollen hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Pekka Haavisto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin on kai osoitettava ymmärrystä valtiovarainministeri Rinteelle. Ihminen ei voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, ja kun on tärkeä toinen eduskunnan tilaisuus, niin tätä on kyllä kaikkien täällä ymmärrettävä. (Jukka Gustafsson: Alkoi hyvin! — Sosialidemokraattien ryhmästä: Juuri näin!)

Arvoisa puhemies! Suomen talouden ongelmat ovat tiedossa: Nokia-vetoisen ict-klusterin nopea romahdus, korkean teknologian tuotteiden vientiosuuden putoaminen yli 20 prosentista alle 10 prosenttiin ja tuoreimpana Venäjän-kaupan vaikeudet.

Olemme jääneet Saksan ja Ruotsin vauhdista. Niiden taloudet ovat monipuolisempia, ja Ruotsissa on kotimaista kysyntää ylläpitämällä pystytty pitämään talous virkeänä. Tukalassa tilanteessa kannattaa kuunnella kaikkia neuvoja, myös Anders Borgia. Jotakin on Ruotsissa kai tehty myös oikein.

Talous ja tuotanto vaativat kehittyäkseen innovaatioita ja uudelleenajattelua. Suuret projektit muuttavat maailmaa: ihminen kuuhun, auto ilman kuljettajaa tai Saksassa käynnissä oleva Energiewende ovat esimerkkejä tällaisista teknologiaharppauksista. Mutta myös Suomessa osataan: biotalous, cleantech, robottiteollisuus, digitalisaatio, terveysteknologia, startupit, peliteollisuus, Messukeskukseen tuleva Slush-tapahtuma.

Näitä kasvuyrityksiä vaivaa kuitenkin pääomien puute, osaava raha, joka auttaisi uusia yrityksiä viimeistelemään tuotteensa ja löytämään markkinansa. Tämän vuoksi monet ideat valuvat Suomen ulkopuolelle. Tälle asialle on tehtävissä jotain, makaahan Suomessa lähes 100 miljardia euroa tuottamattomana pankkitileillä. Julkista ja yksityistä rahaa yhdistäviä kasvurahastoja tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Tehokkaat julkiset palvelut ovat kilpailukykymme kannalta avainasemassa. Suomi ei elä vain vientiteollisuuden parissa työskentelevien panoksesta, vaan tarvitsemme kaikkia: palvelusektorin väkeä, bussinkuljettajia, opettajia, tutkijoita, maanviljelijöitä. Tarvitsemme hyvät koulutus- ja terveyspalvelut, ja ne voi tuottaa tehokkaasti. Tähän tarvitaan rakenteellisia uudistuksia. Olemme huolissamme sote-ratkaisun viivästymisestä, siitä hallitus voi syyttää itseään. Oppositiossa on valmius viedä Suomen kannalta tärkeä ratkaisu maaliin. Eläkeratkaisu tarvittiin. Kunta- ja metropoliratkaisut tarvittaisiin.

Arvoisa puhemies! Koulutus on avain Suomen tulevaisuuteen. Oppimisen on oltava elämänikäistä. Ihmisellä pitää olla valmiudet tehdä erilaisia työtehtäviä työuransa aikana. Yrittäjäkoulutusta tarvitaan kaikissa oppilaitoksissa: yhä useampi on itsensä työllistäjä tai yrittäjä tulevaisuudessa. Tarvitaan uskoa työhön. Jokaisen työtehtävä on arvokas.

Suomessa on noin 250 000 yritystä, jotka työllistävät alle 10 henkeä. Jos niistä joka viides palkkaa uuden työntekijän vuoteen 2020 mennessä, syntyy 50 000 uutta työpaikkaa. Työllisyyden ja yrittäjyyden saralla oleellista on työn tekemisen ja tarjoamisen kannattavuuden parantaminen.

Suomi uusteollistui 90-luvulla ict-sektorin avulla. Missä ovat seuraavat uuden teollisen buumin mahdollisuudet? Ne ovat digitalisaatiossa, robotiikassa, teollisessa ja tavaroiden internetissä. Tavarat kommunikoivat tulevaisuudessa keskenään. Digitalisaatio on osa myös julkisen sektorin tehostumista. Suomalainen terveydenhuolto ja koulutus voisivat tässä ottaa suuren harppauksen.

Samalla kun teemme kestävälle taloudelle tilaa rakenteellisten uudistusten kautta, meidän on investoitava pitääksemme oman infrastruktuurimme kunnossa. Nyt on aika korjata homekoulut ja lisätä julkisen liikenteen investointeja. (Silvia Modig: Kyllä!)

Ärade talman! Arbete och ekonomi är vardagligt arbete. Man arbetar ändå bättre om man ser ett mål i horisonten som man försöker nå. Nu gör vi det fjärde Finland. Bakom oss är lantbruks-Finland, som föddes med självständigheten, industri-Finland efter krigen och informationsteknik-Finland efter internationaliseringen. Det fjärde Finlands nyckelord är miljö, innovation — och människan, som hela ekonomin är till för.

Työ ja talous ovat arkista puurtamista. Työ tulee kuitenkin tehtyä paremmin, vähän enemmän ponnistaen, kun taivaanrannassa häämöttää maali, tavoite, jota kohti mennään. Nyt tehdään neljättä Suomea. Takana ovat itsenäistymisen jälkeinen maatalous-Suomi, sotien jälkeinen teollisuus-Suomi ja kansainvälisen avautumisen jälkeinen tietotekniikan Suomi. Neljännen Suomen avainsanat ovat mielestämme ympäristö, innovaatiot ja ihminen, jota varten koko taloutta pyöritämme. Vihreille neljäs Suomi on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä Suomi, joka kantaa myös globaalin vastuunsa. Se ei jätä ketään heitteille mutta rohkaisee uudistuksiin ja innovaatioihin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi epäluottamuslauseponsi pääministeri Stubbin hallitukselle näin kuuluvana:

"Suomen taloudessa eletään kriittisiä hetkiä. Luottoluokituksen putoaminen osaltaan kuvaa epäuskoa siihen, että hallitus kykenisi toteuttamaan lupaamansa rakenteelliset uudistukset. Energiataloudessa hallitus on valinnut epävarmoille laskelmille perustuvan ydinvoiman, ei kotimaista ja työllisyyttä parantavaa uusiutuvaa energiaa. Kestävää energiataloutta ja muita rakenteellisia uudistuksia tarvitaan velkaantumisen pysäyttämiseksi, työllisyyden parantamiseksi ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan turvaamiseksi. Eduskunta toteaa, että hallituksen keinot kestävän energiapolitiikan toteuttamiseksi ja rakenteellisten uudistusten vauhdittamiseksi eivät ole riittäviä eikä hallitus siksi nauti eduskunnan luottamusta."

Mats Nylund /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Om man är ärlig så märks inte beslutet om ett lägre kreditbetyg för Finland. Ändå vill jag genast från början säga att det ska tas som en allvarlig signal. Vi måste fråga oss vad vi inte har gjort som kunde ha förhindrat denna degradering.

Som professor Haaparanta konstaterade på finansutskottets öppna hearing, började den ekonomiska krisen på finansmarknaderna. Året var 2008. I dag skriver vi 2014 och professor Haaparanta betecknar krisen fortfarande primärt som en finansmarknadskris, där den privata sektorns höga skuldgrad är ett av de stora problemen.

Som politiker är vår uppgift inte enbart att se till att statens skuldspiral bryts. Den här regeringen har åtminstone sett till att utvecklingen har svängt. Nettoupplåningen minskar nästa år med hela 37 procent, vilket kräver en rejäl anpassning. Men som politiker sträcker sig vårt ansvar längre än så. Det är genom våra politiska åtgärder den privata sektorn ska ges förutsättningar att växa. Bara genom tillväxt kan företagen lätta på sitt skuldproblem.

Svenska riksdagsgruppen anser att fokus borde ligga vid de små och medelstora företagen. Då de får bättre flyt kan de anställa och få de negativa sysselsättningstrenderna att vända.

Arvoisa puhemies! Tukipolitiikka tulisi vielä rohkeammin kohdistaa uusiin innovatiivisiin yrityksiin. On tärkeää voida myöntää, että kyse ei ole ideologisesta valinnasta tässä tilanteessa, joko julkisen tai yksityisen sektorin suosimisesta. Molemmat olisi saatava tasapainoon. OECD:n lukujen mukaan Suomessa julkisen sektorin suhde bruttokansantuotteeseen on yli 58 prosenttia, kun se vielä laman alkaessa vuonna 2008 liikkui 50 prosentin paikkeilla. Teollisuusmaista Suomi on näin ollen ohittanut Tanskan, jolla oli aiemmin tämä kyseenalainen huippusija.

Ensi sijassa uudet työpaikat on luotava pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Yksityiselle sektorille on tarjottava kasvun edellytyksiä hyvinvointiyhteiskuntamme rahoituksen turvaamiseksi. Tämä kaikkien pitäisi voida myöntää.

Arvoisa puhemies! Välikysyjät huomauttavat tästä vuodesta tulevan kolmas peräkkäinen taantumavuosi. Näinhän asia on. Etlan mukaan Suomen kokonaistuotanto kutistuu 0,4 prosenttia vuonna 2014. Tässä on kuitenkin syytä pidemmän aikavälin tarkasteluun. Vanhasen hallitus onnistui melko voimakkaan elvytyspolitiikan avulla estämään vuoden 2008 jyrkän taantuman raskaat vaikutukset. Samalla valtiontalous velkaantui voimakkaasti, ja tätä laskua maksamme edelleen.

Totuus on, että nykyisen velkaantuneen valtiontalouden ja edelleen heikon kasvun vuoksi emme voi tarjota vastaavia elvytysruiskeita. Tie on valitettavasti pidempi, ja niin kestävyys kuin sitkeyskin ovat tarpeen. Samalla juuri ennen jyrkän taantuman vuotta 2008 palkkojen tasokorotukset muodostuivat meillä selvästi kilpailijamaita suuremmiksi, mikä vaikeuttaa nykyistä tilannetta. Kansantaloustieteilijät ovat yksimielisiä siitä, että tämä heikensi Suomen kilpailukykyä huomattavasti. Vaikka korjaustoimet ovatkin alkaneet purra, tämän laskun maksaminen vaikuttaa kasvun hitauteen. Tämän hallituskauden merkittävä päätös on varsin pidättyväinen tulosopimus. On ehkä tarpeetonta lisätä, että samaa asennetta tarvitaan työmarkkinoilla nyt, kun tulosopimuksia uudistetaan.

Värderade talman! En bra trepartslösning är fortfarande en mycket återhållsam inkomstlösning kombinerad med skattelättnader för lönearbete. Vi borde inte blunda för att totalskattegraden i Finland är högst i hela Europa. Återhämtning kan ske om vi ökar medborgarnas köpkraft. Fastän det kan låta litet paradoxalt, så har det visat sig att en återhållsam inkomstlösning i den här tappningen är en fördel också för de svagaste grupperna i samhället. Utöver det behöver vi mera flexibilitet i arbetslivet, välriktade stöd till innovativa företag, en sporrande skattepolitik, en större invandring och internationalism samt en kvalitativ utbildning. Om man studerar den gula budgetboken så ser man att regeringen målmedvetet har tagit små steg i den riktningen.

Parallellt behövs de stora stegen då vi reformerar strukturerna. Pensionsreformen var en sådan. Vårdreformen måste också vara inriktad på att förena tillgänglig vård för alla, demokratiskt inflytande över vårdbesluten och en minskning av hållbarhetsunderskottet.

Till sist, herr talman: Finland kan åter förbättra sin kreditvärdighet och få arbetslösheten att minska, men det låter sig inte göras med några smarta dragningar, utan med en långsiktig och trovärdig politik.

Peter Östman /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen talous oli syöksykierteessä jo vuonna 2008, mikä ei ollut Kataisen tai Stubbin hallitusten syytä, kuten ei sekään, että vientiteollisuutemme ajautui kysyntävaikeuksiin. Suomella on vielä mahdollisuus menestymiseen, mutta se vaatii toimia. Tällä hetkellä kansalaiset ja yrittäjät eivät kaipaa sen korostamista, kuinka huonoja me olemme. Uuden yritystoiminnan ja kasvun luominen vie aikansa kansainvälisen talouslaman oloissa.

Meidän on ollut pakko sopeuttaa julkista taloutta vähentyneisiin verotuloihin. Mikäli nyt välikysymyksen esittäneet puolueet ovat ensi kaudella hallituksessa, ne joutuvat tällä linjalla jatkamaan. Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä, että nykyinen hallitus saa maaliin valmisteilla olevan sote-uudistuksen.

Värderade talman! Vi måste få mera lättnader i byråkratin och en mera sporrande politik som uppmuntrar till företagsamhet, så att vi får mera företag. Tyvärr har det också under den förra regeringsperioden gjorts beslut som har ökat byråkratin bland företagen. Utvidgningen av samarbetslagen att också gälla småföretag är ett exempel på den ökade byråkratin som åsamkar stora problem för företagen.

Arvoisa puhemies! Maailmankaupassa ja tuotannossa on meneillään uusjako. Kiina on ohittanut USA:n ostovoimaindeksillä mitattuna. Vastikään teollistuneissa maissa työvoima on halvempaa ja tekniikka uutta. Esimerkiksi Japanin on täytynyt sopeuttaa talouttaan uusien kilpailijoiden edessä. Samassa kilpailutilanteessa ovat USA ja Eurooppa, joissa ei pidä sortua samanlaiseen pitkään velaksi elämiseen ja stagnaatioon kuin Japanissa.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä ratkaisu ei ole lisävelanotto vaan parempi kilpailukyky. Siinä ei puhuta vain palkkakustannuksista vaan myös tuottavuudesta ja laadusta, jotka edellyttävät innovaatioita. Tarvitsemme suuntautumista niihin aloihin, joilla voimme olla maailman parhaita globaalisessa työnjaossa.

Arvoisa puhemies! Uudet työpaikat syntyvät pk-yrityksissä. Niiden toimintaedellytyksiä on parannettava vähentämällä niitä kuormittavaa byrokratiaa ja yleiskuluja. Suomessa tehdään toiseksi lyhyintä työviikkoa Euroopassa. Palkkakulut sivukuluineen ovat muodostuneet yhdeksi pahimmista ongelmista yrittäjille. Tekemättömästä työstä maksettavat välilliset palkat nostavat työn hintaa alimmillaankin 27—30 prosenttia ja sosiaaliturvamaksut lähes yhtä paljon. Työnantajalle palkkakustannukset ovat siten 50—70 prosenttia korkeammat kuin työntekijän saama brutto- palkka. On siis syytä pohtia uusia ratkaisuja. VATTin tutkija Juhana Vartiaisen mielestä palkoista sopiminen tulisi siirtää enemmän yritysten hoidettavaksi.

Arvoisa puhemies! Samalla on korjattava tilannetta pitkällä aikavälillä. Se ei onnistu nykyisellä väestökehityksellä. Syntyvyys on ollut vuodesta 1969 lähtien alle väestön uusiutumistason ja laskenut merkittävästi viimeisten neljän vuoden aikana. On syytä ottaa opiksi aiemmista perhepolitiikan virheistä ja panostaa perheisiin. (Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä) Tulevaisuus kasvaa perheissä. Uusia nokioita ja supercellejä on turha odottaa, jos niiden potentiaaliset keksijät, kehittäjät ja työntekijät eivät edes synny tähän maahan.

Arvoisa puhemies! Pienten ja mikroyritysten sisältä voi syntyä merkittäviä innovaatioita, joiden riskirahoitukseen tulee löytyä tukea. Tekesin ja Teollisuussijoituksen yrityskiihdyttämö-kasvurahastotoiminnassa tulee siirtää painopistettä pieniin ja mikroyrityksiin, osallistua pilotointi- ja demonstrointihankkeiden rahoitukseen ja innovaatioiden suojaamiseen. KD:n eduskuntaryhmän mielestä ei tarvita uutta kasvurahastoa uusine hallintohäkkyröineen vaan nykyisten rahastojen tehostamista. (Sirkka-Liisa Anttilan välihuuto)

Lopuksi, arvoisa puhemies: Suomeen on saatava suunnanmuutos. On raivattava työllistymisen esteet. Meidän on löydettävä uusia segmenttejä ja helpotettava pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä. On aika ei ainoastaan herätä, vaan nousta sängystä ja ryhtyä talkoisiin.

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Pahoittelen teille, että en ollut täällä vastaamassa tai kertomassa hallituksen kantaa tähän välikysymyskeskusteluun alun perin. Se johtui siitä, että olin työtehtävissä tuolla toisella puolella, ja sinne tuli tieto, että ollaan myönnetty lisäaika 10 minuuttia jatkaa kokousta, ja sen takia en päässyt paikan päälle kuin vasta nyt kokouksen alettua. (Kokoomuksen ryhmästä: Näin oli!) Minä olin siis vastaamassa kansanedustajille tässä eduskunnassa asioihin. (Jukka Gustafsson: Kaikki muut ymmärtää, perussuomalaisilla on vaikeata!)

Arvoisa puhemies! Haluan todeta uudelleen tässä tilaisuudessa sen, että meidän vaikeutemme johtuvat siitä, että talouden globalisaatio on muuttanut maailmantaloutta tosi nopeasti tässä 2000-luvun kuluessa. Talouden kasvun painopiste on siirtynyt Aasiaan selkeästi, ja se on johtanut siihen, että meidän tärkein vientialueemme, Euroopan unionin alue, on ollut hitaan talouskasvun aluetta paljon pidempään kuin kukaan meistä on varmaan osannut kuvitella.

2009, itse asiassa 2008, alkoi finanssikriisi pienen yhdysvaltalaisen investointipankin Lehman Brothersin konkurssista, joka johti siihen, että vuoden 2009 aikana finanssitalous jäätyi ja sen seurauksena reaalitalous todella sukelsi. Meillä pienenä vientivetoisena kansakuntana tämä tarkoitti bkt:n lähes 10 prosentin, 8,3 prosentin, sukeltamista. Se tarkoitti sitä, että vientiteollisuus menetti volyymistaan 20 prosenttia, teollisuustuotanto kokonaisuudessaan 30 prosenttia näitten muutamien kuukausien aikana 2009. Tästä tilanteesta me emme oikein päässeet irti. Se johtuu edelleen samoista tekijöistä, siis globaalin talouden tilanteesta, että Eurooppa on samanlaisessa kurimuksessa kuin me suomalaiset olemme tällä hetkellä.

Me olemme näissä olosuhteissa — tämä hallitus, samoin kuin edelliset hallitukset — pyrkineet tekemään oikeita ratkaisuja, joilla saadaan Suomi talouskasvuun ja työpaikkoja Suomeen luotua lisää. Tämä hallitus on säästänyt, tasapainottanut valtion julkista taloutta 6,4 miljardin edestä — siis tarkoitan nyt Kataisen hallitusta ja Stubbin hallitusta. Tämä hallitus on tehnyt rakenteellisia muutoksia miljardien edestä, jos se rahalla mitataan. Tämä hallitus on nyt viimeisinä kuukausina myöskin lisännyt panoksia siihen, että saadaan syntymään uutta työtä nopeasti. Me olemme tehneet tuleville vuosille, 4—5 vuotta tästä eteenpäin, yhteenlaskettuna noin kahden miljardin euron paketin, jolla luodaan uutta infraa, jonka kautta saadaan syntymään nopeasti työpaikkoja, tämän ja ensi vuoden aikana 2 000—3 000 työpaikkaa, yhteensä näiden 4—5 vuoden aikana 60 000 henkilötyövuotta lisää työpaikkoja. (Mauri Pekkarinen: Mitkä ovat tulokset neljälle vuodelle?) — Ne ovat täällä päätettävänä tällä hetkellä eduskunnassa. Kun saadaan budjetti ulos, niin kyllä tämä alkaa toteutua.

Totean velkaantumiseen liittyen, että 2007—2010, edellisen hallituksen aikana, valtio velkaantui 16 miljardia euroa, 16,2, ja koko tuo aika ei ollut tällaista talouden heikkoa aikaa. 2007—2008 talous kasvoi vielä tosi kovasti, 2009—2010 ei. Ja tämä edellinen hallitus velkaantui 16,2 miljardia. Me olemme velkaantuneet tällä kaudella 20 miljardia euroa noin karkeasti ottaen ja olemme pystyneet pitämään ihmisille palveluita, olemme pystyneet maksamaan työttömyysturvaa. Ne ovat suurimmat syyt, minkä takia ollaan velkaannuttu. Kun on tuloja menetetty toistakymmentä miljardia euroa, niin on tarvittu velkaa, jotta voidaan hoitaa ihmisille palvelut.

Tästä näkökulmasta minusta on tärkeää, että tämä keskustelu pysyy oikeissa uomissa. Kysymys ei ole siis pelkästään siitä, että meidän päätöksemme vaikuttaisivat. Meillä on iso, iso toimintaympäristön muutos, jonka kautta meidän taloutemme on tässä tilanteessa, ja tässä kokonaisuudessa edellinen hallitus ja myös tämä hallitus on pyrkinyt tekemään toimenpiteitä, joilla saadaan talous kasvuun, työpaikkoja luotua. Koko Eurooppa on samanlaisessa tilanteessa tällä hetkellä. — Kiitos.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on väitetty, että hallitus ei ole tehnyt mitään. Hallitus on koko ajan tehnyt toimenpiteitä. Otan vain esimerkkinä: Fennovoimaa viedään eteenpäin, 4 000 miljoonan investointi. Turun telakka on pelastettu, kiitos ministeri Vapaavuorelle. Ihan tämän päivän päätöksiä, tosiaan tänään sekä turpeen että kotimaisen puuenergian osalta on tehty myönteisiä päätöksiä. On tehty myöskin päätös siitä, että ministeri Tarasti selvittää, millä tavalla lupaprosesseja voitaisiin yksinkertaistaa. Työ jatkuu koko ajan määrätietoisesti.

Edustaja Sipilä sanoi "porvarillinen DDR" sen takia, että meillä on valtava määrä sääntöjä. Mutta täytyy sanoa, että ehkä se huippu näistä säännöistä on tämä jätevesiasetus, ja siitä kyllä keskusta kantaa pitkälti vastuun, se on huippu tälle byrokratialle. Kunnat tekevät sääntöjä. Keskusta on vahva kunnissa. Ne ovat kuntien tekemiä sääntöjä. Myös te olette olleet luomassa tätä byrokratiaa. (Välihuuto keskustan ryhmästä) Jos me ajattelemme sotea, kysyn teiltä: Potilaan hoito edellä vai hallinto edellä? Millä mallilla mennään tässä asiassa? Te sanotte, että realistinen talousohjelma. Totuus on se, että 2011 kuviteltiin, että laman jälkeen syntyy kasvujakso. Sitä ei tullut, tuli kaksoistaantuma, ja olemme nyt siellä.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sipilän puheesta jäi lähinnä mieleen se, että totta kai turhaa ja päällekkäistä työtä pitää poistaa. Totta kai pitää olla tiukkaa menokuria ja niin edelleen.

Sen sijaan ette vastannut kysymykseen, jonka esitin, kun puhuitte siitä, että julkiselta sektorilta pitää kymmeniätuhansia työntekijöitä vähentää. Sitten, kun olitte tämän esittäneet yrittäjäkuulijakunnalle, niin seuraavana päivänä suunnilleen muutitte näkemyksenne. Tämä ei ole sitä Sipilää, mitä on totuttu kuuntelemaan, että ei vaihdeta mielipidettä sen mukaan, kenelle puhutaan ja missä ollaan. Tämä esimerkki, jonka otitte Verohallinnosta, jossa on 2 000 ihmistä vähennetty: me kaikki tiedämme, että jossain pankkisektorilla oli 30 000—40 000 työntekijää (Puhemies koputtaa) ja nyt on muutama tuhat. Sinne sopii hyvin...

...tämä ict-teknologia, mutta toivon, että... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä välikysymyksestä äänestetään ensi perjantaina. Ennen napin painamista kannattaa todellakin miettiä tarkkaan, meneekö meillä, meneekö Suomella niin hyvin, että meillä on varaa ylläpitää toimintakyvytöntä hallitusta. Kuka uskoo, että tämä hallitus, joka käytännössä kolmeen ja puoleen vuoteen ei ole pystynyt tekemään rakenteellisia uudistuksia, alkaa yhtäkkiä väsätä niitä puoli vuotta ennen eduskuntavaaleja?

Arvoisa puhemies! Tosiasioiden tunnustaminen on viisautta. Kuinka monta A:ta me olemme valmiit menettämään, ennen kuin tunnustamme tosiasiat?

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu osoittaa tuottavuuden käsitteen ymmärtämisen vaikeuden. Kun olen puhunut tuottavuudesta, olen puhunut 10 vuoden ajanjaksosta, tuottavuuden kehityksestä puoli prosenttia vuodessa. Se käytännössä tarkoittaisi noin 20:tä työntekijää tai henkilötyövuotta vuotuisena panoksena. En ole puhunut koskaan mitään irtisanomisista. Edustaja Soinin puheista en tiedä, enkä niistä vastaa.

Tämä Verohallinnon esimerkki on hyvä esimerkki siitä, mitä digitalisoinnilla ja tietojärjestelmillä voidaan kunkin tehtävissä... (Välihuutoja sosialidemokraattisesta eduskuntaryhmästä) Me olemme saaneet tästä digitalisoinnista vasta nähdä maistiaiset. Se näkyy meidän jokaisen työtehtävissä, jokaisessa palvelussa, jokaisessa tuotteessa tulevaisuudessa. Se näkyy myöskin sairaanhoitajan tulevassa työssä. Me emme missään tapauksessa hoitavia käsiä voi korvata digitalisoinnilla, mutta siitä 50 prosentista, joka on sitä muuta tuottamatonta työtä, jonka nämä tekijät kokevat tuottamattomaksi, voidaan karsia (Puhemies koputtaa) ja se voidaan korvata tietotekniikalla.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa ja julkisuudessa oikeistopuolueet pelottelevat aina valtionvelalla, luottoluokituksen menettämisellä ja loppujen lopuksi Kreikan kohtalolla. He ilmoittavat myös samaan syssyyn, että meillä ei ole varaa elvytykseen. Eilen viimeksi Ajankohtaisessa kakkosessa sekä Sipilä että Vapaavuori olivat samaa mieltä, samalla linjalla: meillä ei ole varaa elvytykseen, ja Kreikan kohtalokin siellä siinsi puheissa.

Vasemmisto on täysin eri mieltä. Me olemme sitä mieltä, että meillä ei ole varaa olla elvyttämättä, (Martti Korhonen: Näin se menee!) koska muuten meitä uhkaa Kreikan kohtalo. Kreikassa on leikattu julkisia menoja rajusti, yksityistetty todella vauhdilla. Kriisi on vain syventynyt, työttömyys kasvanut, talouskasvu menee alas, velka nousee. Tämä on se Kreikan tie, joka pitää välttää, eli kriisin syventäminen omalla toiminnalla.

Haluan kysyä ministeri Rinteeltä: kannatatteko (Puhemies koputtaa) voimakasta elvytyslinjaa vai tätä budjettikirjan menoleikkauspolitiikkaa?

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun vihreät ovat myös kritisoineet rakenteellisten uudistusten hitautta, niin tietysti ensimmäisenä tulee mieleen sote-uudistus. Kun pääministeri on paikalla, olisi hyvä kuulla, missä asiassa mennään, koska tämä on asia, jossa vielä tämän hallituskauden aikana voisi olla hallitus—oppositio-yhteistyötä, jos siitä tulee esityksiä.

Täällä myöskin edustaja Lindström perussuomalaisten puolesta ehdotti taas kerran sitä, että luopuisimme suurin piirtein kaikesta kansainvälisestä yhteistyöstä kehitysyhteistyön ja humanitäärisen toiminnan osalta. Minä kyllä ihmettelen tätä linjaa tehdä Suomesta kansainvälinen kääpiö näissä olosuhteissa, joissa olemme riippuvaisia ulkomaankaupasta, riippuvaisia uusien markkinoiden kehityksestä, suhteistamme uusille mantereille ja uusiin talouksiin, lähettää se viesti maailmalle, että meitä ei kiinnosta pätkääkään, mitä maailmalla tapahtuu, meitä ei kiinnosta toisten hätä, ei toisten tilanne. Tämä olisi huonoin mahdollinen viesti Suomesta, joka kamppailee siitä, että pärjäisimme tuolla uusilla markkinoilla maailmalla.

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen kaltaiselle maalle vientiteollisuus ja vienti on äärimmäisen tärkeä. Hallitus sanoo myös, että Suomen viennin pääongelma tässä tilanteessa on heikentynyt kilpailukyky, ja listaa myös, että tarvitaan vientiyritysten kilpailukykyä, ja esittää erilaisia toimenpiteitä.

Yksi ongelma jää mainitsematta: meillä on erittäin korkea kokonaisveroaste Suomessa. Kun me luemme julkisen talouden ohjelmasta, vanhasta kehyspäätöksestä, me näemme, että se nousee lähivuosina. Tämä on meidän yhteinen ongelmamme, hallituspuolueet ja oppositiopuolueet. Nyt lähdemme tämän suunnitelman mukaan, mutta tästä lähtien kaikkien pitäisi ottaa vastuuta siitä, että kokonaisveroaste ei tästä lähtien nouse.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä suurin este talouskasvulle on investointien vähäisyys, epävarmuus siitä, mitä tapahtuu globaaleilla markkinoilla, ja yritykset pohtivat, mistä voisi saada kasvua. Näillä näkymin se ei tule ainakaan Euroopasta. Me olemme siis oravanpyörässä. Kun yrityksillä ei ole työtä tai tilauskantaa, ei ole myöskään tuloja, ja kun ei ole tuloja, ne eivät voi investoida. Meillä on jäykät rahoitusmarkkinat, pankit eivät uskalla rahoittaa vakavaraisuusvaatimuksista johtuen, ja tämä on tällä hetkellä yksi suurimpia ongelmia. Haluaisin kysyä valtiovarainministeriltä, löytyisikö tähän jotain työkalua, miten me voisimme saada joustavammat rahoitusmarkkinat täällä Suomessa, kun kerran on todettu, että meillä on aika terve pankkisektori.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen vastauksessa todetaan, että työmarkkinoitten tilanne heikkenee edelleen tänä vuonna ja että ennusteen mukaan työttömyys ei juuri alene seuraavien parin vuoden aikana. Näin todella on, työttömyys kasvaa hyvin nopeasti, mutta aikaisempien massatyöttömyysjaksojen aikana on nähty, että se alenee vastaavasti paljon hitaammin. Kokonaistyöttömyys on jo pitkästi yli 300 000, pitkäaikaistyöttömiä oli 90 000 ja nuoria työttömiä yli 40 000. Kuinka aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan sopii se, että pahimpana vuonna te olette jättäneet käyttämättä työllisyysmäärärahoja 95 miljoonaa euroa, ja se, että kun työttömyystilanne vaikeutuu, myöskin pitkäaikaistyöttömien tilanne, niin te olette nyt päättäneet, että työttömyysturvaa leikataan 50 miljoonaa euroa vuodessa?

James Hirvisaari /m11(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nähdäkseni Suomen talousongelmien, kuten monien muidenkin vakavien ongelmien, pimeänä ytimenä on kosmopoliittien fantasia ja apokalyptinen petovaltio nimeltä Euroopan unioni. Itsenäisyytemme lisäksi olemme menettäneet sen ahnaaseen kitaan oman työkalun säädellä talouden vaihteluita eli oman valuutan. Suomi on raahattu syvälle suohon. Syyllinen ei ole tietenkään pelkästään nykyinen valtiojohto, mutta nyt pitäisi mahdollisimman pikaisesti heivata konnat jäähylle ja saada Suomeen sellainen hallitus, joka varmasti kuuntelee kansalaismielipidettä ja jonka johdolla Suomi vapautetaan Euroopan unionin orjuudesta. Tässä on nyt iso ratas sijoiltaan.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Haavistolle ensiksi kehitysapumallistamme: se on rakenteellinen uudistus ja se antaa mahdollisuuden auttaa, mutta se ei velvoita siihen. Kehitysapurahoitus voi tämän mallimme kautta olla suurempi, jolloin lopputulos on se, että Suomi ei ole mikään kehitysavun käpykylä.

Toisekseen, tämä keskustelu julkisen sektorin työntekijöistä: Jos yksityinen sektori, varsinkin vientiteollisuus, joka tuo tähän maahan uutta rahaa, vähentää koko ajan työntekijöitään, silloin vähenevät myös verotulot. Jos samaan aikaan julkinen sektori — en käytä sanaa "paisuu" — pysyy samana, niin millä ihmeellä me kustannamme sen julkisen sektorin? Me emme ole hyökkäämässä niitten tekevien käsien kimppuun, mutta jos siellä kuntaliitoksen jälkeen on esimerkiksi seitsemänportainen hallinto, niin kysyn vasemmistolta, sekä SDP:ltä että vasemmistoliitolta: oletteko sitä mieltä, että tähän ei voi puuttua?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen luottoluokituksen laskua perusteltiin sillä, että enää luottoluokittaja ei luota Suomen hallituksen kykyyn tehdä uudistuksia ja päätöksiä ja ei luoteta Suomen kykyyn kääntää Suomen suuntaa taloudellisen kasvun ja työpaikkojen luomisen linjalle. No, miten hallitus vastaa, kun kysymme, mihin te ryhdytte? Te kertaatte tehtyjä toimenpiteitä, mutta ne tulokset ovat ne, mitä joudumme tarkastelemaan, ja tulosten mukaan — huolimatta siitä, että kerrotte, että hallitus on erityisesti panostanut pitkäaikaistyöttömyyteen — pitkäaikaistyöttömyys on lisääntynyt. Te olette panostaneet kasvuun omien sanojenne mukaan, mutta talous menee alamäkeen ja työttömyys pahenee. Tuloksista teitä pitää arvioida. Yhtään uutta toimenpidettä ei tullut, ellei sitten oteta tätä: "Vanhojen toimenpiteiden lisäksi olemme ryhtyneet toimiin uusien toimenpiteiden löytämiseksi." — Kiitos. (Jukka Gustafsson: Mikä vika siinä on?)

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä edustajat Sipilä, Lindström ja muut, jotka ovat puhuneet siitä, että julkinen sektori on liian suuri suhteessa yksityiseen, siinä perusasiassa ihan oikeassa ovat, ja pitää noudattaa tietysti tiukkaa taloudenpitoa julkisella sektorilla, hyödyntää nämä tietotekniikan mahdollisuudet ja niin edespäin, mutta ei tämä maa kyllä sillä eteenpäin mene, että me rupeamme poliisista tai oikeuslaitoksesta väkeä vähentämään. Eli kyllä kyse on siitä, että meidän pitää saada se yksityinen sektori suuremmaksi, ja meidän pitää saada kilpailukykyä. Suomalaisen työn kilpailukykyä pitää pystyä parantamaan, jotta vientisektori lähtee vetämään, jolloin meillä se yksityinen sektori kantaa ne välttämättömät palvelut, joita julkinen sektori sitten tuottaa. Uskon, että tästä asiasta olemme yhtä mieltä.

Hallitus on toiminut erittäin hyvin siinä, että näitä merkittäviä täsmätoimia on saatu jo aikaan: Turun telakkaa, Fennovoimaa, infrainvestointeja kytkettynä asumisrakentamiseen. Ne ovat juuri sellaista täsmäelvytystä, (Puhemies koputtaa) mitä tarvitaan.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitushan on juuri tehnyt sitä: leikannut oikeuslaitokselta, sieltä irtisanotaan ihmisiä, poliisilta, sieltä irtisanotaan ihmisiä, Rajavartiolaitokselta, sieltä irtisanotaan ihmisiä, Puolustusvoimilta, sieltä irtisanotaan ihmisiä. Tämä toimintamalli ei ole tuottavuuden kehitystä. Leikataan kunnilta: sieltä joudutaan irtisanomaan ihmisiä tai korottamaan veroja. Se nostaa sitä bruttoveroastetta. Sen sijaan pitkäjänteisessä tuottavuuden kehittämisessä keskeisimmässä asemassa on näitten rakenneuudistusten tekeminen, ja toinen tärkeä asia on byrokratian ja normien purkaminen.

Velkaelvytykseen sen verran, että onko tämä nyt seitsemäs vuosi peräkkäin, kun otetaan 8 miljardia keskimäärin velkaa. Kyllä me velkaelvytystä olemme tässä kokeilleet. Sehän on vähän sama kuin me kehottaisimme kansalaisia ottamaan lisää pikavippejä esimerkiksi. Mutta sen sijaan tase voidaan panna paremmin töihin. Taseessa meillä on laiskaa omaisuutta, (Puhemies koputtaa) joka voidaan panna töihin...

...kasvun ja tuottavuuden parantamiseksi.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sen verran edustaja Sipilää korjata, että olemme pitäneet kyllä huolta siitä, että esimerkiksi poliisin, kentällä olevien poliisien määrästä pidetään kiinni, ja nyt juuri sen takia onneksi käynnistyy parlamentaarinen työryhmä, jossa me katsomme kaikki puolueet yhdessä sen, että poliisin ja oikeuslaitoksen resurssit ovat sillä tasolla, että kansalaisten oikeusturva ja sisäinen turvallisuus voidaan taata, aivan kuten on tehty puolustuspoliittisessa työryhmässä jo aikaisemmin. Uskon, että olemme tästä hyvin pitkälle yhtä mieltä. (Keskustan ryhmästä: Ei olla! — Välihuutoja)

Kuten sanoin, en missään nimessä vastusta sitä, että me tietotekniikan kehityksen ja muun tiukan menokurin kautta pyrkisimme supistamaan julkista sektoria, mutta täytyy olla se realismi mukana siinä, kuinka nopeasti se on mahdollista ja millä tavalla niitä tehtäviä oikeasti voidaan sieltä vähentää.

Kysyisin myös, kun te korostatte tässä kuntapuolta, ja on totta, että siellä on enemmän mahdollisuuksia, niin oletteko valmis edistämään kuntaliitoksia, jotta sitä kautta saadaan tätä väkeä vähennettyä.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitin huomiota siihen samaan asiaan kuin edustaja Satonenkin. Haluaisin kysyä edustaja Sipilältä: kuinka monta poliisia on irtisanottu, jotka toimivat kenttätoiminnassa, kuinka monta esimerkiksi Rajavartiolaitoksessa, jotka toimivat varsinaisessa kenttätoiminnassa?

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muistaakseni edustaja Sipilä ei ollut paikalla valtiovarainvaliokunnan julkisessa asiantuntijakuulemisessa. Oliko näin? (Juha Sipilän välihuuto) — Joo, teillä ei ollut mahdollisuutta. — No, olin siellä koko ajan, kolme tuntia. Kuuntelin Suomen huippuasiantuntijoita, heitä oli kuusi kappaletta siellä. Oikeastaan yhtä lukuun ottamatta he olivat kuka voimakkaammin, kuka kuitenkin sitä mieltä, että lisäelvytys on tarpeen. Tänä aamuna viimeksi aamutelevisiossa professori Sixten Korkman esitti asuntotuotannon lisäämistä. Tohtori Kiander oli voimakkaasti sitä mieltä, että pitäisi tehdä suurehkokin — hän käytti tätä termiä, suurehkokin — infrapaketti, joka pitäisi sisällään niitä investointeja, joita Suomen teollisuus, kunnat, asuntotuotanto ja muu edellyttävät. (Puhemies koputtaa) Tätä me sosialidemokraatit haluamme. Pökyä pesään nyt! Työtä ihmisille! (Välihuutoja)

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mutta mitä hallitus tekee? Tätähän sosialidemokraatit haluavat, mutta mitä hallitus tekee? Tässä keskustelussa on nyt selvä ristiriita: mikä on hallituksen linja tämän elvytyksen kanssa?

Me olemme moneen kertaan todenneet, että valtion tasetta voidaan panna aktiivisesti toimimaan ja siirtää sitä aktiivisempaan muotoon kasvun aikaansaamiseksi esimerkiksi kasvurahaston muodossa, infran rakentamiseen esimerkiksi Infra Oy:n muodossa ja niin edespäin. Sitä voidaan myöskin käyttää tuotekehitykseen, ja sitä voidaan käyttää tuottavuutta parantaviin investointeihin, kuten tietojärjestelmiin. Silloin se siirtyy siellä taseessa passiiviselta riviltä aktiiviselle riville. Tämä on myöskin syy, miksi keskusta esittää sitä, että tämä budjetti, tilinpitokäytäntö, muutetaan sillä tavalla, että täällä ruvetaan puhumaan tuloslaskelmasta ja taseesta kassavirtalaskelman sijasta. Se on osa tätä keskustelua.

Elina Lepomäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On outoa, että edustaja Sipilä käyttää täällä usean puheenvuoron elvytystä vastaan ja sitten toisaalta puhuu tuottavuuden puolesta, mutta hän esittää kasvurahastoa, joka tekisi täysin päinvastaista. Se tekisi valtion taseesta käytännössä vipurahaston eli ottaisi edullisesti markkinoilta velkaa ja pistäisi virkamiehet päättämään, mihin kohteisiin rahaa sijoitetaan. (Sirkka-Liisa Anttila: Outo tulkinta!) Se ei tällä hetkellä ole käytännössä kasvuyritysten intressissä. Hyvät yhtiöt saavat tälläkin hetkellä mielin määrin rahaa markkinoilta. Rajat ovat auki. Mutta mitä tulee huonoihin yrityksiin, niin veronmaksajien ei pitäisi joutua maksamaan sitä, että huonoja yrityksiä ylläpidetään, eikä myöskään toisaalta sitä kautta hidastaa luonnollista rakennemuutosta, minkä tällainen tukipolitiikka tekisi. Tämän lisäksi vielä tällainen ehdotus tuhoaisi käytännössä nykyisin täysin toimivan pääomasijoitusmarkkinan, joka Suomessa on. Se on käytännössä tuon kasvurahaston kokoinen, (Puhemies koputtaa) eli se siirtäisi yksityisiä työpaikkoja julkiselle.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siitä, että pannaan taseet töihin esimerkiksi kasvun aikaansaamiseksi: meillä on siellä toimivat käytännöt tällä hetkellä olemassa. Meillä on esimerkiksi Teollisuussijoitus, joka on tehnyt erinomaisen hyvää työtä. (Mauri Pekkarisen välihuuto) Siellä on erittäin hyvä ja minkä tahansa yksityisen kanssa vertailukelpoinen sijoituksen tuottohistoria. Sen resurssien vahvistamisesta tässä esimerkiksi on kysymys.

Mutta se on päivänselvä asia, että jos me tavoittelemme 200 000:aa uutta työpaikkaa, niin ne vaativat myöskin rahaa, ja sen rahan pitää olla aina yksityinen edellä, mutta me voimme olla siellä valtion rahalla perässä, esimerkiksi Teollisuussijoituksen toimintamalleilla. Se on päivänselvä asia, että lisää rahaa tarvitaan, jos me oikeasti uskomme siihen yhteiseen visioon 200 000 uudesta työpaikasta.

Elina Lepomäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Korostan sitä, että kasvuyritykset eivät tällä hetkellä kärsi pääoman puutteesta kuin korkeintaan velkarahoituksen osalta, ja tähän keskustan kasvurahasto ei ota minkäänlaista kantaa. Nykyinen Suomen pääomasijoitusmarkkina on noin 5 miljardin kokoinen ja sijoittaa noin 500 miljoonaa vuodessa erilaisiin yrityksiin. Suurin osa rahastoista on tällä hetkellä jo ylimerkittyjä, mikä tarkoittaa sitä, että rahan tarjontaa olisi paljon enemmän kuin olisi hyviä sijoituskohteita. Nyt jos valtio lähtee tähän vielä niin sanotusti sotkemaan ja laajentamaan kapasiteettiaan, niin se tarkoittaa sitä, että väkisinkin rahaa ohjautuu sellaisiin hankkeisiin, joissa se käyttö ei ole tuottavaa, ja se on veronmaksajilta pois.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Kunnioitettu puhemies! Kun kuuntelee edustaja Lepomäkeä, niin täytyy sanoa, että miten irti todellisuudesta olette. Rahaa on niin paljon markkinoilla, ja sitä tarjotaan, ja kysymys on vain siitä, että ei ole sopivia sijoituskohteita pääomamarkkinoilla — ei pidä paikkaansa, kyllä meillä on yrityksillä tällä hetkellä ongelmia nimenomaan rahoituksen suhteen.

Arvoisa puhemies! Olen erityisesti huolissani siitä, että valtiovarainministeri Rinne sanoo omassa puheessaan, itse asiassa kaksi kertaa, että koko Eurooppa on samanlaisessa tilanteessa. Hän päätti myös puheensa tähän, että koko Eurooppa on samassa tilanteessa. Minä olen huolissani siitä, että valtiovarainministeri ei tiedä, missä tilanteessa Suomi on. Vielä enemmän olen huolissani siitä, jos valtiovarainministeri tietää tilanteen, missä Suomi on, mutta sanoo, että koko Eurooppa on samassa tilanteessa. Jos katsoo EU:n taloutta, EU-alueella talous hiukan kasvaa, Suomen talous ei kasva. Ja jos katsoo sitten EU-alueella euromaitten taloutta, (Puhemies koputtaa) sekin hiukan kasvaa, mutta Suomen talous ei kasva.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos julkisen sektorin työntekijät kuuntelevat keskustelua, niin on syytä olla huolissaan. Perussuomalaisilla ja keskustalla tuntuu olevan jo yhteinen vaalilause: "Äänestäkää meitä, irtisanomme teitä." (Välihuutoja) Mihin muuhun johtopäätökseen voi päätyä, kun vaaditte kuntatyöntekijöiden irtisanomissuojan heikentämistä — irtisanomissuojan heikentämistä?

Edustaja Sipilä, teillä on hyvin yksipuolinen käsitys tuottavuudesta. Teille tuottavuus tarkoittaa sitä, että vähennetään henkilöstön määrää. Eihän se ole ainut tuottavuus. (Välihuutoja) Tuottavuutta on myös se, että nykyisillä resursseilla tehdään isompaa tuotosta. Tuottavuutta on myös se, että vaikka lisättäisiin julkisen sektorin henkilöstöä, se tekee vielä enemmän tuotosta, sekin on tuottavuutta. Tässä on se ero keskustalaisen ja sosialidemokraattisen politiikan välillä. Työllisyysvälikysymyksessä teidän tarjouksenne on henkilöstömäärän vähentäminen. Sosialidemokraatit pitävät huolta myös julkisen sektorin työvoimasta ja siitä, että emme joudu tilanteeseen, jossa nämä teidän mainitsemanne kymmenettuhannet työpaikkamenetyksetkin johtaisivat työttömyyden kasvuun.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä viikolla vietetään Nenäpäivää, mutta perussuomalaiset taitavat viettää Pinokkio-päivää. Nimittäin tähän asti he ovat aina sanoneet, että pitää auttaa ihmisiä — ettei tule maahanmuuttajia — siellä, missä on hätä; nyt he ovat valmiita leikkaamaan kehitysmäärärahat, joilla nimenomaan autetaan ihmisiä siellä, missä on hätä.

Mutta tämä Pinokkio-ilmiö ei rajoitu vain tähän vaan liittyy myös puheenjohtaja Sipilän ja puheenjohtaja Soinin puheisiin siitä, että kymmeniätuhansia ihmisiä voidaan vähentää valtion ja kuntien palveluksesta. Eivät ne kymmenettuhannet ihmiset ole turhanpäiväisiä virkamiehiä — ne ovat opettajia, ne ovat sairaanhoitajia, ne ovat lastenhoitajia, jotka jo nyt tekevät kovaa työtä. Edustaja Sipilä sanoo omassa puheenvuorossaan, että noin puolet on näitä tehottomia, tuottamattomia työntekijöitä. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Kuvitteletteko te, Sipilä, todella, että puolet on tehottomia, tuottamattomia? Edustaja Lindström, kuvitteletteko todella, että puolet meidän julkisen puolen (Puhemies koputtaa) työntekijöistä on näitä seitsemän eri hallintoportaan työntekijöitä?

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyin kysymyksen vasemmalta laidalta, enkä saanut minkäännäköistä vastausta. Minä kysyin, oletteko te valmiita keskustelemaan sen väliportaan hallinnon kaventamisesta. Siitähän tässä on kysymys, niistä johtajista, joita siellä on. Emme me ole työntekijöitten kimppuun tietenkään hyökkäämässä, tämähän nyt on ihan järjetöntä puhetta tämmöinen.

Ja mitä tulee sitten tähän elvyttämiseen, kerrankin voin sanoa, että olen edustaja Gustafssonin kanssa samaa mieltä tästä lisäelvytyksestä ja sen tarpeesta, sitähän me olemme nimenomaan ajaneet. Mutta valtiovarainministeri Rinne ei saanut sitä asiaa läpi sellaisessa muodossa kuin perussuomalaiset olisivat sen halunneet, eli valtion omaisuuden myynnistä saaduista rahoista me olisimme käyttäneet valtaosan nimenomaan tähän elvyttävään toimintaan.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä tämä on aika häkellyttävää katsoa, kun sekä kokoomus että perussuomalaiset että keskusta paljastavat nämä oikeistolaiset karvansa. Te puhutte siitä, että kymmeniätuhansia työntekijöitä irtisanotaan, että byrokratia on se, mikä on julkisen sektorin ongelma. 3—4 prosenttia niistä työntekijöistä on nimenomaan hallinnossa. Ihmettelen kyllä sitä, millä tavalla esimerkiksi opettaja on turha ja hyödytön byrokraatti, (Välihuutoja perussuomalaisten ja keskustan ryhmistä) millä tavalla talonmies on turha ja hyödytön byrokraatti, tai vaikka vanhustenhoitaja. Miten te voitte kutsua näitä ihmisiä ja heidän työpanostaan turhaksi ja harmaaksi byrokratiaksi, josta pitää päästä eroon? Suomi ei nouse sillä, me emme saa lisää työpaikkoja, meidän taloutemme ei kasva sillä, että te leimaatte ja mollaatte julkisen sektorin työntekijöitä. (Martti Korhonen: Pienipalkkaisia naisia pääsääntöisesti!)

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voi olla, että edustaja Lindström ei ole lukenut sitä lakia, joka koskee kuntien liitostilanteita, tai sitten hän tahallaan ymmärtää väärin. Yksikään laki ei edellytä yhdessäkään kunnassa seitsemänportaista hallintoa. Yksikään laki ei edellytä, että kuntajohtajalle tai hallintojohtajalle tai millekään muullekaan johtajalle liitoksen jälkeen tarvitsee maksaa johtajan palkkaa. Aivan direktio-oikeuden puitteissa kunta voi tehdä hallintojohtajasta jos ei nyt ihan päiväkodin hoitajaa niin ainakin sen johtajan tai apulaisen. Ja kun te sanotte, ettette syyllistä kuntien työntekijöitä, niin muistutan, että teidän ajatuspajanne on esittänyt kuntien pienipalkkaisten kotihoidon työntekijöiden palkkojen leikkausta ja niiden jäädyttämistä, ja kysyn: irrottaudutteko tästä linjauksesta?

Mutta mitä tulee teollisuuteen, siitä olen kanssanne samaa mieltä: sivukulut pitää pitää kurissa. Nyt kysyn, oletteko valmiita luopumaan ajamastanne miljardin euron lisälaskusta suomalaiselle teollisuudelle. Oletteko tulleet hallituksen linjoille siinä, (Puhemies koputtaa) että ei pidä enää laittaa Kela-maksua vientiteollisuudelle?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Lindtman irrottaa jälleen kerran Kela-maksun siitä kokonaisuudesta, mikä oli perussuomalaisten vaihtoehtobudjetissa edellisinä vuosina. Se oli kytketty nimenomaan arvonlisäveron korotukseen, jota me emme hyväksyneet. (Välihuutoja) Sosialidemokraatit hallituksessa niin kuin kokoomus hallituksessa nostivat arvonlisäveroa ja sillä nyrkillä löivät köyhiä ihmisiä kasvoihin. (Välihuutoja) Tämä on se totuus tästä asiasta.

Mutta uskon, että nyt perussuomalaisten vaihtoehtobudjetissa on sellaisia muita juttuja, että me varmaan tarkastelemme tätä Kela-maksun palautusta, koska nyt tässä taloudellisessa tilanteessa on pystyttävä leikkaamaan työn sivukuluja ja tämä on yksi sellainen asia. Muistuttaisin siitä, että edustaja Lindström otti omassa puheessaan tämän sivukulujen leikkaamisen tarpeellisuuden merkityksen esille, ja nyt voitaisiin käyttää niitä Emu-puskureita tähän sivukulujen leikkaamiseen.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt pitää olla tarkkana näissä käsitteissä. Te puhutte työn sivukuluista. Arvonlisäverolla ei ole mitään tekemistä työn sivukulujen kanssa. Te esitätte 900 miljoonaa lisää niitä työn sivukuluja, 900 miljoonaa euroa lisää. Arvonlisävero on läpivirtauserä. Yritys ei maksa sitä arvonlisäveroa, sen yrityksen asiakkaat kyllä maksavat. Voisitteko te nyt kertoa ihan yksiselitteisesti, mistä työn sivukuluista te oikein puhutte?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvonlisävero ei ole työn sivukulu, mutta työn sivukulut voidaan kokonaisuudessa liittää erilaisiin komponentteihin ja tässä ne kytkettiin arvonlisäveroon.

Arvonlisäverolla kerätään tietty määrä rahaa valtiolle, eikö näin? Siihen, että hallitus korotti arvonlisäveroa, perustuu, että tuodaan lisätuloja valtiolle. Me emme olisi nostaneet arvonlisäveroa niin kuin hallitus teki eli me emme olisi lyöneet sillä nyrkillä vasten köyhän kasvoja vaan me olisimme tasapainottaneet valtiontaloutta toisella tavalla ja silloin, kun se oli. Me emme ole nyt esittämässä mitään Kela-maksun palautusta, mutta se oli silloin. Me kytkimme Kela-maksun palautuksen nimenomaan tähän arvonlisäveron korotukseen. Minun mielestäni on pikkuisen epäasiallista puhetta se, että kysytään edes, onko arvonlisävero työn sivukulu. (Puhemies koputtaa) Kaikkihan sen tietävät, että se ei sitä ole.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tunnustan, en ymmärtänyt vastauksesta yhtään mitään. (Välihuutoja) Tässä meni joihinkin komponentteihin. Nyt pyydän vielä tarkentamaan, mikä komponentti liittää arvonlisäverotuksen työn sivukuluihin, kun te puhuitte nyt työn sivukuluista ja siinä yhteydessä otitte esiin arvonlisäverotuksen. Ymmärsinkö oikein, että olette luopuneet siitä vaatimuksestanne, että yrityksille täytyisi asettaa 900 miljoonaa lisää rasituksia sinne työn sivukuluihin, eli oletteko luopuneet siitä vaatimuksesta? (Mauri Pekkarinen: Keskustelu on mennyt aivan hakoteille!)

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt yritän kertoa tämän asian sillä tavalla, vääntää ihan rautalangasta, että edustaja Backmankin sen ymmärtää.

Kysymys on vaihtoehtobudjetista, jossa on erilaisia menoja, valtiontalouteen liittyviä menoja, ja erilaisia kulupuolen asioita. Äsken minä sanoin siitä, että kun hallitus korotti arvonlisäveroa, sitä ei olisi tarvinnut tehdä, jos olisi palautettu Kela-maksu. Ymmärrätkö — anteeksi, ymmärrättekö? Nämä ovat sidoksissa toisiinsa. Kun perussuomalaiset eivät olisi korottaneet arvonlisäveroa, niin jotta budjettitasapaino siltä osin olisi pysynyt stabiilina, me olisimme palauttaneet Kela-maksun. Nyt tällä hetkellä me elämme sellaista tilannetta, että koska Kela-maksu on (Puhemies koputtaa) työn sivukulu, niin nyt kannattaa miettiä sitä esitystä hyvin tarkkaan, esitetäänkö sitä ollenkaan, koska työn sivukuluja täytyy (Puhemies: Aika on täynnä!) pystyä leikkaamaan.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Lapintie ja Arhinmäki, en ole irtisanomassa ketään. En ole koskaan niin väittänyt. Kertokaa, missä olen niin väittänyt. (Martti Korhonen: Olette sanonut, että on liikaa työntekijöitä!)

En myöskään sanonut puheessani, että 50 prosenttia valtion ja kuntien työntekijöistä on turhia. Kerroin vain yhden esimerkin siitä, kuinka sairaanhoitaja kertoi, että hänen työtehtäviinsä on tullut sellaisia tehtäviä, jotka hän kokee turhiksi. Hän haluaisi mieluummin käyttää sen ajan potilaiden suoraan hoitamiseen.

Ministeriöissä on tällä hetkellä yhteensä voimassa 317 strategiaa, niissä on 32 000 sivua tekstiä. Sielläkin varmasti on jotakin turhaa, jota ei voida käytännössä tehdä.

Mutta, arvoisa pääministeri, haluaisin kysyä teiltä: Yksi tuon luottoluokittajan raportin huolenaiheita oli näiden suurten uudistusten läpivienti. Onko hallitus ja onko johtamanne puolue, kokoomus, sitoutunut sote-uudistuksen läpiviemiseen yhteisesti sovitulta pohjalta?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos ajatellaan Kela-maksua, se kohdistuu pelkästään suomalaiseen työhön. Arvonlisävero kohdistuu sen sijaan Suomeen tuotavaan tuotantoon. Tässä on huikea ero. On täysin selvää, että meidän pitää suosia suomalaista työtä meidän maksupolitiikallamme eikä ulkomaista työtä. Tämä perussuomalaisten pitäisi ehdottomasti ymmärtää.

Edustaja Lapintielle täytyy sanoa, että kokoomus ei ole missään vaatinut, että pitää kuntien tai valtion työntekijöitä irtisanoa. Haluamme, että hallintoa tehostetaan, ja edustaja Sipilän malli on hyvä. Verohallinnossa on tehty hienoa työtä, mutta nyt, missä tehdään seuraava askel? Onko se Tulli esimerkiksi? Nyt pitäisi keskustella konkreettisista toimenpiteistä eikä yleisellä tasolla, missä vain esitetään toimenpiteitä mutta ei niitä konkretisoida.

Lopuksi elvytyksestä täytyy todeta se, että Suomi elvyttää tällä hetkellä huikeasti: tänä vuonna 7,5 miljardia, ensi vuonna 5 miljardia. Kaikki asiantuntijat ovat sitä mieltä, että Suomen velkaantuminen tapahtuu aivan liian nopeasti. Se raha, mitä käytetään elvytykseen, pitää käyttää huomattavasti viisaammin kuin se käytetään tänä päivänä.

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Olen mielenkiinnolla kuunnellut tätä osittain jopa aika värikästäkin keskustelua ja välikysymyspohdintaa hallituksen talouspolitiikasta. Pyrkisin ehkä tuomaan tämän keskustelun takaisin alveista ja vastaavista tähän suurempaan kuvaan. Lähtökohtani tähän on se, että me olemme kyllä kaikki tässä salissa ja tässä maassa ihan samassa veneessä. Minä uskon, että aivan jokainen meistä pyrkii sellaisiin ratkaisuihin, joilla me saamme Suomen uudestaan nousuun. Toki meillä varmaan ne instrumentit, joita haetaan sen nousun tiellä, ovat hiukkasen erilaiset.

Oma tilanneanalyysini on seuraava.

Meidän bruttokansantuote on edelleen sillä tasolla, missä se oli vuonna 2008, mikä on käytännössä tarkoittanut sitä, että me olemme valitettavasti ylimitoittaneet meidän hyvinvointiyhteiskuntamme noin 15 prosentilla, koska se on se kasvuolettama, mikä meille asetettiin tälle päivälle vuonna 2008. Me olemme elvyttäneet melkeinpä enemmän kuin yksikään toinen eurooppalainen maa. Me olemme tuplanneet velkamme viimeisten vuosien aikana. Olemme siirtyneet finanssikriisistä velkakriisiin ja sieltä kasvukriisiin.

Meillä on ollut kuusi laihaa vuotta. (Mauri Pekkarinen: Miten niin kuusi?) Standard & Poor’sin luottoluokituksen lasku, joka oikein mainitaan välikysymyksessä, on ainoastaan signaali niistä talousongelmista, mitkä meillä on. Se on ainoastaan signaali niistä ongelmista, mitkä meillä on. (Mauri Pekkarinen: 2010 ja 2011 talous kasvoi!) — Edustaja Pekkarinen, te teitte tuon saman välihuudon viimeksi, ja vastaan siihen aivan samalla tavalla. Meidän taloutemme kasvoi vuonna 2010 ja 2011 sen takia, että me olimme menneet pohjamutiin vuonna 2009, ja sen takia, että me elvytimme, ja kuten teidän puheenjohtajanne Sipilä totesi, meillä ei ole enää varaa elvyttää ja sitä kautta kasvattaa meidän velkataakkaamme. (Mauri Pekkarinen: Niinhän tekin elvytätte samalla miljardilla!)

Me olemme yhtä aikaa sekä rakennekriisissä että suhdannekriisissä, ja tässä ei auta syyttää ketään muuta, vaan meidän kaikkien on katsottava peiliin ja meidän on haettava niitä ratkaisuja yhdessä. Silloin me tulemme tilanteeseen, jossa jonkun meistä pitää valaa uskoa tulevaisuuteen. Kyllä, tilanne on erittäin vakava. Se on yhtä vakava kuin se oli 90-luvun alussa, mutta kyllä me tästä jollain tavalla nousemme.

Mitä me olemme pyrkineet tekemään? Toimeenpanemaan niitä päätöksiä, joista on jo sovittu. Ne ovat olleet vaikeita, ja älkää vähätelkö niitä. Meiltä on kaksi puoluetta lähtenyt tästä hallituksesta, valitettavasti, koska ne päätökset, jotka on tehty, ovat olleet niin pitkälle meneviä ja niin vaikeita, ja se ei ole koskaan hyvä asia, kun hallituksesta lähtee puolueita kesken.

Mitä me teemme lisää? Me käännämme jokaisen kiven, me haemme lisätoimenpiteitä, joilla voidaan panostaa sekä työllisyyteen että kasvuun, mutta ei tässä kannata mitään poppaskonsteja odottaa ja luulla, että tämä hallitus tai seuraavakaan hallitus saa vielä heti Suomen nousuun. Tämä tulee vaatimaan pitkäaikaista työtä, tämä tulee vaatimaan uurastusta, ja tämä tulee vaatimaan meiltä kaikilta uhrauksia, aivan jokaiselta. Kun me menemme tässä kohti vaaleja, niin ei kannata oikeastaan kenenkään luvata kenellekään mitään, mitään muuta kuin tämän vaikean tilanteen jatkoa ja sitä, että me nousemme tästä vain ja ainoastaan talkoohengellä. Enpä usko, että edustaja Sipilä oikeasti sanoi, että hän haluaisi kaapia 10 000 työpaikkaa pois julkiselta sektorilta, mutta... (Paavo Arhinmäki: Kymmeniätuhansia!) — 10 000 työpaikkaa. Ei hän näin ole sanonut, eikä kukaan sitä varmaankaan halua.

Mitä ollaan tämän hallituskauden aikana tehty? 6,5 miljardin euron sopeutukset, budjetti kaksi vuotta peräkkäin pienempi kuin edellinen, velkaantuminen taitetaan 2017, sote viedään maaliin.

Edustaja Sipilä, te kysyitte, olemmeko sitoutuneet. Totta kai me olemme sitoutuneet ja nimenomaan siihen malliin, josta puheenjohtajat keväällä päättivät. Kyllä tästä ratkaisu löydetään.

Mitä muuta? Olemme lähteneet karsimaan kuntien tehtäviä, joita on liikaa. Olemme pyrkineet pidentämään työuria. Olemme pyrkineet parantamaan investointeja eri infrahankkeitten kautta. Olemme pureutuneet normeihin ja sääntelyihin, katsomaan, mitä niille voidaan tehdä. Olemme saaneet aikaan telakkaratkaisun. Olemme kääntäneet päätöksen turpeesta ja hakkeesta. Olemme panostaneet lupamenettelyihin. Eli aivan jokainen kivi käännetään.

Se, mikä on valitettavaa, on se — ja sanon tämän ihan suoraan pääministerinä — että valitettavasti tällä hetkellä luodaan kuvaa siitä, että hallitus ei ole tehnyt mitään eikä kykene tekemään mitään. Kuten te hyvin tiedätte, täällä yritetään nyt työntää läpi 200 lakialoitetta plus budjetti plus rakennepoliittinen ohjelma. Kaikki tehdään, jotta Suomi saadaan uudelleen nousuun, jotta me pelastamme suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Se tulee vielä kestämään vuosia. Me olemme jokainen siitä vastuussa, ja se ratkaisu syntyy vain ja ainoastaan yhdessä.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkoitushan on, että me välikysymyksen takia kysymme ja te vastaatte eikä päinvastoin. Miten Suomen mollivoittoinen talous saadaan kuntoon, siitä se lähtee. Kaikki olemme sitä mieltä, että me tarvitsemme työtä ja viennin lisäämistä.

Mutta kysyisin nyt: mitenkä suhtaudutte valtiosihteeri Sailaksen esittämään työeläkemaksujen väliaikaiseen laskemiseen? Sanotte varmaan, että se vie varoja, mutta tällä ehkä saadaan sitä kilpailukykyä. Tämä on yksi asia. No sitten, joko myönnätte, oliko tämä yhteisövero oikean suuntainen? Saatiinko sillä uusia työpaikkoja? Uskon, että kävi toisinpäin. Ja mitä kunnan tehtäviä on karsittu? Minä en oikeastaan tiedä. Voisitteko mainita muutamia? Minun mielestäni ainakin on kotihoidon tuen puolitus lisätty ja sitten kunnille tulee uusia ja uusia näitä työmarkkinajuttuvelvoitteita. Nämä minä tiedän, että velvoitteita on tullut. Jos me saisimme sitä työtä, niin kyllä me varmaan silloin saisimme sitä inhimillisyyttä ja välittäisimme toisistamme, (Puhemies koputtaa) niin lapsista, aikuisista, vanhuksista kuin eläkeläisistä...

Mutta näihin haluaisin vastauksia.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun pääministeri puhuu eduskunnassa ja on vielä suora televisiolähetys, on äärimmäisen tärkeää, että kaikki voimme luottaa siihen, että se, mitä sanotaan, on ihan tasan tarkkaan totta. Kuusi vuotta peräkkäin alaspäin — eihän niin, pääministeri, ole tapahtunut, vaan 2010 ja 2011 saatiin Suomen talous nousuun, mutta sen jälkeen neljä vuotta, sataan vuoteen ensimmäisen kerran, neljäs vuosi peräkkäin alkaa talouden supistumisen kautta. Sitä ei ole ennen tapahtunut.

Toinen esimerkki: Toisen kerran suorassa lähetyksessä ja täällä salissa te kerrotte, että Suomi on lisäämässä innovaatiorahoitusta. Kerrotte puolitotuuksia, joudun näin sanomaan, kun te täällä puheissanne sanotte, että lisää Tekesin rahaa 60 miljoonalla eurolla. 2011—2015, näiden vuosien aikaan, teidän hallitukset tulevat leikanneeksi Tekesin avustusmuotoista rahaa 127 miljoonaa euroa ja lisää lainamuotoista, joka on paljon epäedullisempaa, on 64 miljoonalla eurolla. (Puhemies koputtaa) Kuka voi sanoa, että tämä on innovaatiorahoituksen lisäystä? (Puhemies: Aika on täynnä!) Arvoisa pääministeri, kertokaa, mitä tarkoitatte puheillanne.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että siirryttäisiin keskustelussa hiukan enemmän niihin ratkaisuihin ja siihen, miten Suomi nostetaan tästä vaikeasta tilanteesta. Valtiovarainministeri esimerkiksi on tuonut esille näitä globaaleja megatrendejä, Aasian talouden nousua, uusia haasteita, jotka tulevat digitalisaation ja energiamurroksen myötä, mutta ne ovat myös mahdollisuuksia.

Minä toivoisin, että Suomessa eri puolueet eivät keskittyisi riitelemään siitä, kumpaa halutaan kasvattaa ja kumpaa halutaan supistaa, julkista vai yksityistä sektoria. Julkisen sektorin supistaminen ei tuo Suomeen yhtään talouskasvua. Se ei voi olla mikään tavoite. Sen sijaan julkisen sektorin modernisoinnilla voidaan edistää myös yksityisen sektorin kysyntää. Ohjataan julkisia hankintoja yhä enemmän kotimaiseen cleantechiin ja biotalouteen, tehdään iso energiarahasto, edistetään sähkön pientuotantoa, saadaan kotimaisia työpaikkoja biotalouteen ja cleantechiin ja ollaan mukana tekemässä suurta maailman energiamurrosta hiilineutraaliin yhteiskuntaan.

Toivoisin, että me siirrymme tästä valittamisesta yhdessä tekemiseen, yhteisiin visioihin, ja toivoisin, että hallitus vastaisi, miten digitalisaatiota edistävä ict-palveluväylähanke, miten kotimaisten energiamuotojen edistäminen etenee, (Puhemies: Aika on täynnä!) miten julkista sektoria uudistetaan tuottavammaksi.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiasia on, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta pelastuu, jos onnistumme luomaan edellytyksiä sille, että yksityiselle sektorille syntyy lisää työpaikkoja, ja tässä hallituksenkin on kirittävä.

Keskustan puheenjohtajan, kansanedustaja Sipilän ja koko puolueen suuri finanssipoliittinen linja on jäänyt kovin sumeaksi. On jäänyt epäselväksi, haluatteko te ottaa enemmän vai vähemmän velkaa. Olette piilotelleet teidän talouden tasapainottamislistaanne ja nyt yrittäjien tilaisuudessa sitten vilauttelitte listaa ja totesitte, että kuntien ja valtion työntekijöitä tulee vähentää kymmenillätuhansilla.

Olemme keskustan kanssa samaa mieltä siitä, että vähemmällä pitää saada enemmän, meidän täytyy tehostaa meidän julkista sektoria, mutta jäi kovin epäselväksi, edustaja Sipilä, mistä te nämä kymmenettuhannet työntekijät vähentäisitte. Te olette olleet kovin vastahankainen tehokkuutta lisäävään kuntauudistukseen, olette hellineet himmeleitä, joita maakuntiin tulisi. Onko se sitten kenties valtion työntekijät? Voin tässä sanoa, että puolet valtion työntekijöistä on tekemisissä turvallisuuden kanssa: (Puhemies koputtaa) oikeuslaitos ja poliisi. (Puhemies: Aika on täynnä!) Sieltäkö te nämä työntekijät leikkaisitte? On hyvin tärkeää, että... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen opposition näköalattomuutta tässä asiassa. On totta, että meillä on vahvasti vientiin perustuva yhteiskunta ja vienti sakkaa tällä hetkellä. 25 firmaa vie yli puolet Suomen viennistä. On totta myös, että meillä on teollisuudesta kadonnut yli 100 000 työpaikkaa ja talouden kasvun tunnusluvut ovat vaisuja. Mutta samaan aikaan meillä koko ajan syntyy myös uutta työtä. Uutta työtä syntyy cleantechiin, biometsätalouteen, puurakentamiseen, kaivosalalle, samoin kuin teknologiateollisuuteen, ja nämä ovat semmoisia asioita, että näitä pitää vahvasti ja voimalla viedä eteenpäin.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Muutamia kommentteja tähän keskusteluun.

Ensinnäkin edustaja Sipilä sanoi, että on hallituksen puolella tehty tietynlaista pikavippipolitiikkaa. Me olemme sopeuttaneet 6,5 miljardia euroa näinä vuosina, kun on pakko tehdä jonkinlaisia ratkaisuja siinä suhteessa. Olisitteko te pystyneet tähän tasapainottamiseen samalla tavalla? Toivon, että olisitte pystyneet.

Toinen kysymys, joka liittyy tänne vasemmalle laidalle: Te sanotte, että kun yksityinen sektori ei investoi, nyt täytyy julkisen sektorin investoida eli ottaa vielä lisää velkaa. Pitäisikö meidän miettiä, miksi yksityinen sektori ei investoi tähän maahan, ja löytää niitä elementtejä, että se alkaa investoimaan. Silloin puhutaan verotasosta, silloin puhutaan tästä alvista, silloin puhutaan monista muista asioista. Meidän täytyy löytää nyt sitä polttoainetta, että koko yhteiskunta investoi. Julkinen sektori voi yksistään investoida velaksi.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä me tarvitsemme sellaisia rakenteellisia uudistuksia, joilla parannetaan niitten yritysten toimintakykyä, jotka vievät ja jotka puolustavat suomalaista kotimarkkinaa. Esimerkiksi Tanskassa elintarviketeollisuudelta on poistettu valmisteverot, ja ne pystyvät nyt 7 miljardin edestä viemään enemmän markkinoille. Meidän pitää tehdä tällaisia rakenteellisia uudistuksia. Eli tarvitaan uutta. Se, mikä päti vuosi sitten, kaksi vuotta tai neljä vuotta sitten, se ei toimi enää. Nyt tarvitaan uudistuksia, joilla saadaan aikaan nimenomaan yrityksiä, jotka kykenevät viemään ja puolustamaan kotimarkkinoita. Se varmistaa suomalaista työtä. Tarvitaan tällaisia uudistuksia.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi on edustaja Ojala-Niemelälle todettava tästä biotalouden edistämisestä. Maa- ja metsätalousvaliokunnassa kyllä tehtiin sellainen esitys muun muassa Kemera-tuista, että ne todella heikentävät niitä entisen Lapin läänin metsätalouden perusteita, mutta kai te pystytte sitten Lapin vaalipiirin kansanedustajana ne sinne perustelemaan.

Keskustelu siitä, onko perussuomalaiset ja millä tavalla leikkaamassa julkista sektoria: kannattaisi perehtyä ihan niihin mietintöihin ja lausuntoihin, joita olemme valiokunnissa antaneet.

Edustaja Satonen, on todella herttaista, että nyt kannatte huolta parlamentaarisesti siitä, mitä poliisien määrärahoille kuuluu, mutta emme me ole olleet niitä leikkaamassa. Päinvastoin olemme esittäneet näihin riittäviä resursseja, meidän mielestämme riittäviä resursseja, jotka ovat olleet enemmän kuin teidän.

Arvoisa valtiovarainministeri Rinne, (Puhemies koputtaa) koko Eurooppa on samanlaisessa tilanteessa.

Olemmeko todella vahvan euron koukussa?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä me tarvitsemme positiivisemman otteen näihin asioihin. Nimenomaan pitää yrittää löytää niitä innovaatioita ja muita, jotka liittyvät esimerkiksi metsäteollisuuteen, biotalouteen ja muuhun, ja pitää tuoda niitä täällä esille, miten me maakunnissa voitaisiin näitä asioita viedä eteenpäin.

Mitä julkiseen sektoriin tulee, niin meillähän on kunnissa noin 440 000 ihmistä töissä. He ovat pääasiassa sosiaali- ja terveysalalla, koulualalla. Näistä on lähes 100 000 tilapäisiä. Tänä vuonnakin he joutuvat odottamaan kunnanvaltuuston päätöstä, jatkuuko heidän työsuhteensa vai ei, niin että kyllä he pelästyivät Sipilän ja muiden puheista, että jatkuuko vai ei. Valtiolla on 80 000. Suurin osa suomalaisista on yksityisellä sektorilla, ja suurella osalla meistä kuitenkin on töitä edelleen. Tässä suhteessa meidän pitäisi pystyä katsomaan positiivisesti tulevaisuuteen ja löytämään näitä asioita ja miettimään niitä yhdessä, eikä tällaista näpertelevää riitelyä, mikä täällä nyt vallitsee koko ajan.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Lindström totesi puheessaan, että Suomessa on noin 20 000 erilaista lupaa, elyt ja avit valittavat ristiin toistensa päätöksistä, Ruotsi pärjää noin 5 000 luvalla. Meillä on nelinkertainen lupamäärä naapureihimme verrattuna. (Jukka Gustafsson: Olisivatkohan Ruotsin demarit saaneet aikaan sen?) Erilaisten lupien järkyttävä määrä yhdistettynä lupaviranomaisten usein omaperäisiin lain tulkintoihin maksaa kansalaisillemme selvää rahaa ja vaikeuttaa yrittämistä ja työllistymistä. Tiedossani on tapaus, jossa maatalousyrittäjä haki asianmukaisin perustein ympäristölupaa 300 lehmän pihattonavetalleen. Hän sai luvan, mutta sillä ehdolla, että lietesäiliöt pitää peittää. Tämä maksaa yrittäjälle noin 150 000 euroa. Vastaavaan hakemukseen myönnettiin vuotta aiemmin lupa ilman säiliöiden kattamisvelvollisuutta. Tässä kohdellaan maatalousyrittäjiä täysin eriarvoisesti.

Arvoisa pääministeri, kysynkin teiltä: miten hallitus aikoo jatkossa ohjeistaa avien ja elyjen viranhaltijoita, jotta tehdyt päätökset ovat linjassa koko valtakunnan alueella eivätkä poikkea toisistaan viraston (Puhemies koputtaa) taikka päätöksenantajan henkilökohtaisen mielipiteen mukaan?

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositio on todellakin oikeassa siinä, että vakava taloustilanne ja heikentynyt luottoluokitus on otettava todesta. Hallitus toimii juuri näin. Kun me luemme sitä listaa, jonka luottoluokittaja Standard & Poor’s on tehnyt siitä, mitkä ovat ne ongelmat, jotka ovat tämän taloustilanteen takana, niin yhtenä ongelmana siellä ovat jäykät työmarkkinat. On ollut erittäin mielenkiintoista huomata, että keskusta on tullut kokoomuksen linjoille edustaja Kallin suulla, kun vaaditte paikallista sopimista lisää. Se on aivan selvää: kun toimialat ovat erilaisia ja yritysten välillä on suuria eroja, niin siellä työpaikoilla on sovittava niistä joustoista.

Mutta täällä on myös paljon puhuttu pk-yritysten kasvusta ja kansainvälistymisestä ja niistä mahdollisuuksista, mitä meillä on. Kun ulkomaankauppaministeri istuu siellä tunnollisesti, niin haluankin tiedustella, mitä hallitus on tehnyt suomalaisten yritysten viennin edistämiseksi ja mitä vielä on tekeillä. Millaiset ne näkymät tulevaisuudessa ovat?

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aina aika ajoin erilaiset sloganit lähtevät liikkeelle. Tällä hetkellä meidän sloganimme ovat, että meillä on liikaa byrokratiaa tai meillä on liikaa säädöksiä, sitten meillä on liikaa työntekijöitä, ja sitten meillä myöskin on puutetta paikallisesta sopimisesta.

Itse uskon, että näissä missään ei ole vikaa, vaan vikaa on nimenomaan siinä, miten näitä asioita käsittelemme. Toki meillä on liikaa säädöksiä ja on erittäin hyvä, että esimerkiksi yritystoiminnassa kehitetään yhden luukun periaatetta, niin kuin hallitus on nyt tehnyt. Kun yritys tulee paikkakunnalle, se saa sieltä yhden luukun kautta tarvitsemansa palvelut. Me tarvitsemme säädöksiä, jotta pystymme oikeusvaltion pitämään yllä, tarjoamaan kaikille samanlaiset edellytykset. Mutta mitä ne säädökset pitävät sisällänsä, siihen meidän pitää puuttua.

Sitten meidän on pidettävä huoli siitä, että saamme kasvua aikaan, ja siinä mielestäni valtiovarainministeri Rinne toimii hyvin, kun hän samanaikaisesti puuttuu rakenteellisiin kysymyksiin ja sitten tuo täsmäelvytystä budjetin kautta.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sopiminen on suomalaisen yhteiskunnan vahvuus tilanteessa, jossa niitä ratkaisuja pitää löytää. Mitä enemmän niitä yhdessä löydetään ja tehdään, sen parempi. Hieman hankalaa on yhdessä sopiminen ja yhdessä tekeminen tässäkin keskustelussa leimaa-antavan luullun ja kuullun ja luetun ymmärtämisen tahallisen vääristelyn vuoksi.

Arvoisa pääministeri! Te sanoitte puheenvuorossanne, että hallitus on sitoutunut sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseen maaliskuun 23. päivä tehdyn sopimuksen mukaan. Oletteko te hallituksena sitoutuneet myös siihen prosessiin, jonka lopputulemana tavoitellaan lakia, joka on yhdessä valmistelussa?

Arvoisa puhemies! Toinen kysymys: Valtiovarainministeri toivoi oikeita uomia tälle keskustelulle. Yksi oikea uoma on se, että te pystyisitte toimintakykyisesti tuomaan meille lupaamanne esitykset esimerkiksi kuntien tehtävien karsinnasta tai lupaamanne rakennepoliittisen muutoksen lasten päivähoitoon subjektiivisen oikeuden osalta. Missä ovat nämä todelliset esitykset?

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu paljon kasvusta ja työllisyydestä. Totta kai kaikki ymmärrämme, että sitä me tarvitsemme, mutta tietysti hallituksen toimenpiteet näissä ovat olleet sellaisia, että nimenomaan tätä kasvua ja työllisyyttä ne eivät ole millään tavalla olleet tukemassa.

Kun olemme viennistä riippuvaisia, niin on ennen kaikkea tärkeää pistää panostuksia meidän verotukseemme, jotta verotus on kilpailukykyinen yritystoiminnassa. Samoin tietysti on ajateltava valuuttaa, joka meillä vaikuttaa tähän, millä tavalla meidän tuotteemme käyvät kaupaksi. Siihen me emme pysty itse vaikuttamaan, mutta tämäkin on huomioitava.

Tietysti sitten täällä on puhuttu paljon myös niistä työn sivukuluista. Ne ovat hyvin merkittävä tekijä, ja siitä syystä toivoisin nyt lopultakin, kun täällä ovat melkein kaikki ryhmät ottaneet niitä asioita esille, että tässä ruvetaan tekemään niitä panostuksia nimenomaan työvoimavaltaisille yrityksille. Mennään niitä vastaan näihin välillisiin kululoihin ja tällä tavalla synnytetään tähän maahan uutta työtä.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin vahvasti syyllistetty hallitusta Suomen talouden taantumasta, mutta kun katsoo näitä lukuja, niin kyllähän tämä hyvin vahvasti lähtee koko Euroopan alueelta. Mutta mitenkä tässä esimerkiksi Amerikka on pärjännyt: siellä ollaan huimassa, jopa 15 prosentin nousussa tällä hetkellä suhteessa siihen, mitä ollaan Euroopassa. Euroopan keskuspankki ja komissio olivat näitten talousviisaitten mielestä epäonnistuneet elvytyspolitiikassa.

Sitten jos verrataan Ruotsia ja Suomea, niin Ruotsissahan kysyntä on huomattavasti korkeammalla. Se oli 20 prosentin puitteissa, ja Suomessa pyöritään tuossa vajaan 5—7 prosentin luokassa.

Kysynkin ministeriltä: millä tavalla Ruotsissa on kotimaista kysyntää vahvistettu suhteessa siihen, että Suomessa voitaisiin sitten samalla tavalla saada kysyntä kasvuun?

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme siis samaan aikaan järkevää menotalouden politiikkaa tasapainon saavuttamiseksi. Meillä on tällä hetkellä tilanne, jossa valtio velkaantuu edelleen, ensi vuoden budjetin mukaisesti noin reilu 4 miljardia euroa, ja me emme ole tasapainossa vielä. Me tarvitsemme siis kohtuullisen tiukkaa menopuolen hallintaa, mutta samaan aikaan me tarvitsemme lisää tuloja. Kyllä tässä on tosiasia se, että meidän tulomme ovat vähentyneet tämän 2008 alkaneen kriisin myötä sen verran, että jos halutaan säilyttää nykyisen kaltaiset palvelut, jos halutaan säilyttää nykyisen kaltainen hyvinvointiyhteiskunta, rahoittaa se, me tarvitsemme lisää tuloja ja talouskasvua ja työllisyyttä.

Minä olen puhunut täällä useampaan kertaan siitä, että tämä hallitus on tekemässä: Meillä on tällä hetkellä prosessit käynnissä, jotka liittyvät pk-sektorin toimintaedellytysten parantamiseen, meillä on prosessit käynnissä, joilla edelleen parannetaan vientisektorin kilpailukykyä ja kannattavuutta niillä keinoilla, mitä valtiovallalla ylipäätään on. (Mauri Pekkarinen: Miksei Urpilaisen aikaan?) Me käymme tällä hetkellä läpi myöskin uusia infrahankkeita, esimerkiksi Äänekosken laitoksen yhteydessä varmistamme sen, että sinne tulee riittävästi tiestöä ja sitä tieinfraa rakennettuna oikealla tavalla.

Haluaisin sitten todeta tähän keskusteluun liittyen muutaman yksityiskohdan.

Täällä kuvattiin näitä luottoluokittajan perusteita aika kummallisella tavalla liittyen Standard & Poor’sin tekemään kahden A:n ja plussan luottoluokituslaskuun. Minä totean, että minä kävin keskusteluja näitten ihmisten kanssa, jotka täällä olivat arviointia tekemässä. Istuimme suurin piirtein tunnin verran, ja tuon keskustelun pohjalta ne asiat, jotka on kirjattu valtioneuvoston vastaukseen tähän välikysymyskeskusteluun, nousivat esille selkeästi.

Siellä oli väestön ikääntyminen. No, se ei kai ole hallituksen vika. Siellä oli työikäisen väestön väheneminen. Sekään ei ole varmaan hallituksen vika. Siellä olivat ict:n ja metsäsektorin vaikeudet. Siitä on aika vaikea syyttää tätä hallitusta ainakaan, että siellä on vaikeuksia ollut. Työmarkkinatoiminnan parantaminen oli yksi osa-alue. Siinä me olemme tehneet aika mittavan suorituksen minun mielestäni. Tämän hallituskauden aikana saatiin syntymään pitkäaikainen kilpailukykyä parantava palkkaratkaisu.

Mutta se keskeinen juttu, mitä tämä Standard & Poor’sin joukko kertoi täällä, kun he istuivat minun työhuoneessani tunnin verran, se keskeinen viesti oli se, että globaali talous, erityisesti Euroopan tilanne, on sellainen, että meidän potentiaalinen kasvu, ottaen huomioon ne äsken luetellut asiat — potentiaalinen kasvu tarkoittaa sitä, kuinka korkealle voisi kasvua nostaa — on vaarassa. Sen takia he laskivat sen meidän luottoluokituksen. Tässä on turha puhua mistään valtioneuvoston kyvyttömyydestä tehdä ratkaisuja. Se ei pidä paikkaansa, mitä edustaja Tiilikainen totesi. Haaparannan kauppiaita ei kannata tässäkään yhteydessä uskoa.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka

Arvoisa puhemies! Suomen hyvinvointi perustuu vientiin. Näin on ollut pitkään ja aina, ja näin on jatkossakin. Me tiedämme, että tilanne meidän päämarkkina-alueillamme on tällä hetkellä siinä mielessä haastava, että kasvua on hyvin vähän ja meidän on vaikea saada sieltä nytten apua tähän vientiongelmaamme. Mutta jatkossakin Suomen on pärjättävä kilpailussa, ja silloin on kyse nimenomaan meidän kilpailukyvystämme.

Meidän kustannuskilpailukykymme on Suomessa heikentynyt. Sen sijaan me voimme olla edelleen tyytyväisiä siitä, että meidän rakenteellinen kilpailukykymme on aika vahva. Meidän osaaminen on vahvaa. Meidän panostukset tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin ovat olleet korkealla tasolla ja ovat edelleen. Siitä meidät myös tunnetaan maailmalla. Kun kohtaan erilaisissa tilanteissa eri puolilta maailmaa olevia, Suomesta kiinnostuneita liike-elämän asiantuntijoita, he tuntevat kyllä Suomen vahvuudet osaamisnäkökulmasta.

Me olemme myös tällä kaudella tehneet paljon viennin edistämiseksi siinä mielessä, että tämä on nyt tärkeätä, että me pidämme huolen siitä, että meidän yrityksemme ja vientiyrityksemme ovat hyvässä kunnossa. Eli yhteisöveroa on alennettu 6 prosentilla, on saatu aikaan maltillinen palkkaratkaisu, rahoitusta yritysten tarpeisiin nimenomaan viennin edistämiseksi on lisätty. Sen lisäksi Team Finland -toimintaa niin ulkomailla, ulkomaanverkostossa, kuin kotimaassa on vahvistettu. Se työ on toki edelleen kesken, ja sitä täytyy lisätä muun muassa sillä, että ministeriöt, eri julkiset toimijat vahvistavat edelleen yhteistyötään, jotta yrittäjän on helppo saada apua, kun tarvitsee apua kansainvälistymisen aika haastavalla tiellä tässä globaalissa maailmassa.

Sen lisäksi on asioita, joita pitää vielä tehdä. Kuten sanoin, Team Finland -verkostoa täytyy edelleen vahvistaa, ja erityisen paljon painetta on nyt tässä kotimaan päässä. Meidän täytyy kuunnella yrittäjiä. Tähän työhön täytyy tosiaan kaikkien ministeriöitten lähteä, niin valtiovarainministeriön kuin työ- ja elinkeinoministeriön siinä mielessä, että me löydämme muun muassa sitä sääntelyn purkua ja erilaisia byrokratian esteitä, jotka tuntuvat olevan myös ongelmallisia vientitoiminnasta kiinnostuneille yrittäjille.

Tämän lisäksi on hyvin tärkeätä, että me suuntaamme kasvaville markkinoille, koska jos nyt meidän lähimarkkinoillamme ei ole kasvua, me tietysti kilpailukyvyn kohentumisen kautta saamme jalansijaa sieltäkin, mutta meidän täytyy myös rohkeasti lähteä kasvaville markkinoille. Niitä on Euroopassa, ja niitä on Euroopan ulkopuolella. Tätä työtä tehdään koko ajan.

Eli on hyvin tärkeätä, että meidän yritykset ovat rohkeita ja lähtevät nyt ehkä laajemmin katsomaan maailmaa (Puhemies koputtaa) ja etsimään niitä kasvavia markkinoita kuin tähän asti on tehty. Tähän tarvitaan rohkeutta yrityksiltä, mutta myös toki se kaikki tuki, mitä julkiset toimijat voivat heille antaa.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On täysin kohtuutonta, että esimerkiksi kaksilapsisen pienituloisen perheen, jolla on asuntolaina ja kaksi lasta, tulot putoavat vuodesta toiseen toisen puolison yhden kuukauden nettotuloista puoleen.

Eläkkeiden indeksikorotus tulee olemaan vain 0,4 prosentin suuruinen. Kun ottaa huomioon, että valtaosa eläkkeistä maksetaan yksityisten eläkeyhtiöiden kautta, niin nämäkin säästöt käytetään pörssiyhtiöiden johtajien porsasteluun. Tämä kaikki säästö on poissa ostovoimasta, joka tulisi suurimmaksi osaksi kotimaan markkinoille.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ollut vähän surullista seurata tätä keskustelua. Me olemme puhuneet paljon osaamisesta, mutta näyttää yksi osaamisen laji kehittyneen huippuunsa, ja se on toisten esitysten, puheiden ja kannanottojen tahallinen ja tarkoituksellinen väärinymmärtäminen. Sen perusteella tehdään sitten lujia kannanottoja ja otetaan lujasti kantaa. Meillä on sellainen tilannekuva, josta me olemme yksimielisiä, ja nyt meidän pitää löytää ratkaisuja. Ei niitä ratkaisuja löydy, jos toisten kannanottoja tahallaan ymmärretään väärin.

Erityisesti se, mitä on tullut julkisen sektorin työpaikkoihin: Ei puheenjohtaja Sipilä eikä kukaan keskustasta ole esittänyt, että sanotaan ihmisiä irti tai systemaattisesti vähennetään. Mutta tuottavuus, digitalisointi ja automatisointi merkitsevät sitä, että vähemmällä väellä saadaan enemmän aikaan, se on meidän koko yhteiskunnassa näin tehtävä. Emme aliarvioi. Minäkin olen julkisen sektorin työntekijä ollut pitkään, ja on (Puhemies koputtaa) paljon mainettaan parempi esimerkiksi kuntaväki. Ei pidä aliarvioida kuntaväen työpanosta. (Puhemies: Aika on täynnä!)

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä lukee näin: "Kuntien ja valtion työntekijöiden määrää tulee laskea kymmenillätuhansilla", (Ben Zyskowicz: Niin, niin, mutta se oli yrittäjätilaisuudessa, ei se ollut tänne tarkoitettu!) "Sipilä totesi Yrittäjät.fi:n haastattelussa Valtakunnallisten yrittäjäpäivien juhlagaalassa Tampereella lauantaina." Kyllä tämä aika selvää kieltä on.

Samansuuntaisesti puheenjohtaja Soini on myös todennut, että julkisella sektorilla on liikaa työntekijöitä. Tässä pitäisi myös muistaa se, ketkä ne julkisen sektorin työntekijät ovat. Hehän ovat juuri niitä opettajia, sairaanhoitajia, palomiehiä, vanhainkotien hoitajia. Millä tavalla te heidän määräänsä vähennätte kymmenillätuhansilla tällaisessa tilanteessa, jossa työttömyys kasvaa, tarvitaan enemmän julkisia palveluita? Kyllä on ihmeellistä, että siellä puhutaan julkisuudessa näin ja sitten täällä eduskunnassa ette kehtaa myöntää, mitä olette menneet sanomaan.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Terveystaloustiedettä opiskelleena haluan nyt korjata muutamia käsitteitä.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa ei keskeinen käsite ole tuottavuus vaan tehokkuus. Tuottavuus on panosten ja tuotosten suhde, mutta tehokkuus sosiaali- ja terveydenhuollossa on panosten ja vaikuttavuuden suhde, ja ainoastaan toiminnan vaikuttavuuden avulla saadaan kustannukset kuriin. Tästä konkreettinen esimerkki: Tutkimusten mukaan suuren tuottavuuden vanhustenhoitoyksikössä on eniten vuodepotilaita, koska siellä hoidetaan pienellä henkilökuntamäärällä paljon potilaita ja silloin ei voida tehdä kuntouttavaa hoitotyötä. Tuottavuus laskee, kun henkilökuntaa lisätään, mutta samalla toiminnan vaikuttavuus ja tehokkuus paranevat, koska silloin on mahdollista tehdä toimintakykyä ylläpitävää toimintaa.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa kyllä sähköiset palvelut ja digitaalisuus lisäävät toki toiminnan tehokkuutta ja voivat estää henkilökuntamäärän lisäämistarpeita huolimatta hoidettavien määrän lisääntymisestä esimerkiksi väestön ikääntymisen myötä, mutta ei sieltä voida vähentää työntekijöitä. Tällaiset puheet syyllistävät jo nyt ylityöllistettyjä (Puhemies koputtaa) sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Rinne analysoi hyvin viisaasti tämän velkakysymyksen. Investointeihinhan voidaan toki ottaa velkaa silloin, kun niillä on merkitystä, mutta emme me voi päätä pahkaa täällä nyt velkaantua enää minnekään. Tämä nyt on ihan meidän yhteinen käsitys, vain harvat ovat tästä asiasta eri mieltä.

Väestöpolitiikka on vuosikymmenien poliittisten päätösten ja tietysti perheiden päätösten tulosta. Tietysti tämä linja on ollut nähtävissä jo pitkään, tämä ei ole tullut yllättäen, mutta ei se ole tullut ilman päätöksentekoa historiassa.

Mutta sitten tähän tärkeään asiaan, työntekijöiden asemaan. Haluaisin vähän puuttua siihen. Edustaja Kalliorinne, edustaja Myller ja muutkin ovat puuttuneet. Me olemme kantaneet aina huolta siitä pienen työntekijän asemasta suuressa työpaikassa, ihan oikein. Tänä päivänä pitäisi kantaa huolta niistä maista, joissa pieni työntekijä suurissa työpaikoissa on todella ahdingossa ja meidän kilpailukykymme suhteessa on heikompi ihan sen takia, että muualla ehkä luistetaan. Mutta tänä päivänä pitää kantaa huolta myöskin pienen yrittäjän asemasta suuressa maailmassa, ja toivoisin, että tässä, niin kuin valtiovarainministeri on monta kertaa puhunut, (Puhemies koputtaa) myöskin pienen yrittäjän asema suuressa maailmassa olisi vahvemmin esillä.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Julkinen sektori tehostuu ilman irtisanomisia eläköitymisen kautta.

Suomalaisia lapsiperheitä ja eläkeläisiä kuritetaan leikkaamalla pieniä, pieniä lapsilisiä ja eläkeindeksejä. Hallitukselle on kansalaisten perusturvaa ja työllisyyttä tärkeämpää tukea etelän maita ja niitä holtittomasti rahoittaneita pankkeja. Suomen erilaiset takaukset ja rahoitusvastuut nousevat pahimmillaan lähes 25 miljardiin euroon eli 5 000 euroon asukasta kohden. Tämän valtavan rahamäärän hallitus on kansalaisilta kysymättä pannut heidän piikkiinsä. Suomi olisi tällöin itse vararikon partaalla. Eikö, arvoisa valtiovarainministeri, tämä ole vastuutonta politiikkaa? Jatkaako hallitus EU:n perussopimuksen vastaista rahoitusta EU:n kriisimaille ja pankeille? Eli ajankohtainen kysymys: antaako hallitus lisää hätäapua konkurssikypsälle Kreikalle… [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Lapintielle on pakko sanoa, että tekin istuitte hallituksessa, joka on leikannut koulutuksesta, tutkimus mukaan lukien, 1,5 miljardia tässä ihan lähiaikoina. Se tarkoittaa, ja on tällä hetkellä jo voimassa, että irtisanomiset ovat päällä, satoja opettajia on irtisanottu ja irtisanotaan edelleen. Sama viesti edustaja Gustafssonille: ammattikorkeakoulupuolella toisen asteen koulutuksen rakenneuudistus tarkoittaa ihan tätä samaa.

Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi äskeisessä puheenvuorossaan, että yli 200 lakiesitystä on vielä tulossa. Kysyisin: ovatko ne kaikki lakiesityksiä, jotka tukevat tuottavuutta, kasvua ja edistävät siten Suomen mahdollisuuksia selviytyä?

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on kovasti, ihan ansaitusti, puhuttu normeista ja tehtävien purusta, mutta jos ministereiden vuorokausilla mitaten arvioidaan sitä tehtyä työtä, niin taitavat keskustalaiset ministerit olla kyllä huipussaan. Eli kyllä nämä kaikki normit ja sääntelyt ovat syntyneet vuosien saatossa. Nyt halutaan niihin puuttua. Me olemme kaikki samaa mieltä, mutta kaikilla meillä on kätemme myöskin tässä pelissä mukana. Olemme saaneet aikaan aika mahtavan hallinnon.

Sen takia onkin hyvä, että ministeri Grahn-Laasonen viimeksi tänään teki käytännön työn, nimitti työryhmän, jota Tarasti vetää ja joka konkreettisesti puuttuu nimenomaan tähän asiaan, jolloin voidaan sujuvoittaa ympäristöhallinnon lupaprosesseja.

Totean kuitenkin tässä yhteydessä keskusteluun työstä liittyen, että kyllähän totta on se, että työn tekemisestä tällä hetkellä maksetaan paljon tilanteissa, joissa ei kukaan tee yhtään mitään. Meillä on vuosien saatossa syntynyt pekkasvapaita ja kaiken maailman vapaita. Julkisen sektorin työntekijöillä on vähän pidemmät lomat kuin muilla. On ihan aiheellista (Puhemies koputtaa) keskustella työn tekemisen tehostamisesta.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä asia tietysti, että perustettiin jälleen työryhmä etsimään keinoja byrokratian poistamiseksi, mutta me kaipaamme jo päätöksiä. Tällä hallituksella on 317 strategiaa, ja tähän asti on ollut 173 työryhmää, nyt ehkä on sitten 174 työryhmää. Mutta kyllä jossain vaiheessa pitäisi pystyä tekemään päätöksiä. Niitä me odotamme.

Ensimmäisen euron tekijöitä on liian vähän, ja siksi meidän tulee miettiä sitä, miten me voisimme julkisella puolella tehdä töitä tehokkaammin. En ymmärrä, jos joku haluaa puolustaa sitä, että kun Kouvolassa tehtiin kuntaliitoksia, siellä on nyt koulutoimen hallinto siten järjestetty, että luokanopettajan ja sivistystoimenjohtajan välillä on seitsemän hallinnon porrasta. En tiedä, miten se opetus siellä luokassa paranee tällaisten byrokratian kukkasten myötä. Tämän tyyppisiin asioihin meidän pitäisi pystyä puuttumaan, ja pitäisi pystyä puuttumaan siihen, että niitä normien purkuesityksiä kuntiin tulisi. Kertokaa meille edes muutama.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näköjään tauti leviää ja pahenee. Eilisiltana täällä puhuttiin samasta asiasta eli pekkaspäivien poistamisesta, lomarahojen poistamisesta. (Jukka Gustafsson: Kuka niitä esitti?) — Edustaja Kokko muun muassa perussuomalaisista. Tänä päivänä edustaja Mäkinen kokoomuksesta laulaa samaa laulua. — Tässä yhteydessä kannattaa ihan oikeasti muistaa se, että ne työajan lyhennysvapaat on tehty osittain sen takia, että ihmiset jaksavat töissä paremmin kuin tähän asti. Siis älkää lähtekö niitä nyt poistamaan. Paljon muita tehostamisia siellä työpaikoilla pystyy tekemään, kun johto ja henkilöstö seurustelevat kunnolla keskenään. Se on näin. Suomalainen on sopija, jos on se toinen sopijaosapuoli ja siihen toiseen sopijaosapuoleen vielä voi luottaa. Luottamuksesta siellä työpaikoilla on kysymys. Sen takia asioita ei pysty sopimaan.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uudet työpaikat ovat syntyneet viime vuosina pääsääntöisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, mutta kun talouden tilanne on niin heikko, myös pk-yrityksiltä alkaa hiipua usko tulevaan, ja nyt on erityisen paljon yksinyrittäjiä. Tarvitaan työmarkkinareformeja, jotka parantavat pienyrittäjien asemaa ja erityisesti madaltavat riskiä työllistää. Kysyn hallitukselta: onko tällaisia suunnitelmia olemassa?

Toiseksi haluan todeta sen, että tutkimusmäärärahojen leikkaaminen on virhe, sillä ne ovat erittäin tärkeitä eväitä viennille, ja siksi tutkimusmäärärahojen riittävästä tasosta on huolehdittava.

Juha Väätäinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Suomi on lujasti karilla. Ohjaus petti. — Vähän kuvakieltä. — Peräsimessä on uusi keisari uusissa vaatteissa vaiko alasti. Kun hallituksen tytöt ja pojat ovat kivittäneet suomalaisten kotien ikkunat rikki eli holotna uhkaa, rikoksesta on turha syyttää maailman ja Euroopan isoja tätejä ja setiä, ministeri Rinne.

Pääministeri Stubb, tajuatteko, että edeltäjänne vedätti teitä raskaasti? Jätti teidät Suomeen jäännösluuta kaluamaan ja pakeni itse Brysselin lihapatojen ääreen. Jos haluatte kasvaa, kuoriutukaa irti hänen ja omasta haarniskastanne. 3.10:n maratonista ei ole 2.10:n miesten kisaan. Lisää harjoitusta ja työtä. Suomi tarvitsee tekijää, ei selittäjää. Rohkaisen teitä totuuteen. (Puhemies koputtaa) Itse olin sen edessä 40 vuotta sitten. Tehkää samalla, uskaltakaa!

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minulla on varsin ristiriitainen tunnelma. Kun tänään kuuntelin — kuten myös kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja — laamanneja, käräjäoikeuksien edustajia, hallinto-oikeuksien edustajia, he kertoivat juuri päinvastoin kuin te, ryhmänjohtaja Satonen, siitä, mikä oikeusistuinten resurssitilanne on ja kuinka se tästä kulkee myös hallituksen esityksien myötä eteenpäin — tänä vuonna, ensi vuonna, seuraavana vuonna — ja mitä se tulee merkitsemään. Täällä viitattiin juuri tähän julkisen sektorin kasvuun ja olemiseen. Tämä hallitus toteuttaa juuri konkreettisia leikkauksia. Keskustan taholta on katsottu, että tarvitsee tehdä sellaisia toimenpiteitä, joilla pystytään tehostamaan toimintaa niin yksityisellä puolella kuin totta kai myös julkisella puolella.

Arvoisa puhemies! Toinen asia: Olen kovin surullinen. Keiteleellä Suomen farkut tuottava yhtiö Masi (Puhemies koputtaa) ilmoitti siirtävänsä kolmasosan tuotannostaan Viroon. Se on käytännön esimerkki siitä, mitä Suomessa tällä hetkellä tapahtuu.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri tätä me tässä kysymme. Hallituksen puolesta ja kokoomuksen puolesta olemme tuoneet esille sen, että kovin vaikeata on ollut löytää keinoja, millä säästöjä kohdennetaan. Me olemme huolissamme oikeuslaitoksesta, olemme huolissamme poliisista, me tiedämme, että esimerkiksi sektoritutkimuslaitoksissa käydään yt-neuvotteluja. Mutta olemme pyrkineet löytämään talouden tasapainottamiskeinoja, ja se ei ole helppoa. Mutta keskustan puolelta ei ole tullut yhtään konkreettista esitystä, ja nyt kun kuulimme, että edustaja Sipilä totesi, että kymmenillätuhansilla voidaan vähentää kuntien ja valtion työntekijöitä, niin me haluaisimme kysyä, mistä te nämä työntekijät ottaisitte. Me ymmärrämme, että tehokkuutta voidaan lisätä ja tuottavuutta, ja myöskin teknologia ja tietotekniikka tuo sitä, mutta ei niin nopeasti, että näin suurissa luvuissa voidaan mennä. Nyt kysyisimme: onko teillä ehdotusta, mistä ottaa ilman, että vaurioitetaan hyvinvointiyhteiskunnan tai oikeusvaltion toimintaa?

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin tuossa kyseisessä haastattelussa, jonka jokainen voi lukea internetistä, sanoin, se on kymmenen vuoden ajanjaksolla — kymmenen vuoden ajanjaksolla. Tämä on muutenkin, niin kuin pääministerikin totesi, kymmenen vuoden urakka. Tämän kymmenen vuoden aikana jos me pääsemme 2 prosentin kasvu-uralle ja pystymme pitämään rakenneuudistuksilla ja tuottavuuden kehittämisellä julkiset menot nykyisellä tasolla, niin silloinkin vasta kuuden vuoden päästä nämä käyrät leikkaavat eli tulot ja menot ovat tasapainossa. Nyt meidän pitää löytää niitä kasvun eväitä. Maanantain työpäivässä — kiitoksia ministerille mukanaolosta — konkreettinen ala, mistä niitä esimerkiksi löytyi, oli biotalous. Biotaloudesta tunnistettiin 100 000 uuden työpaikan mahdollisuus, matkailualalta 30 000 uuden työpaikan mahdollisuus. Kyllä meillä näitä mahdollisuuksia on. Tämä on (Puhemies koputtaa) kymmenen vuoden urakka. Nyt tarvitaan poikkeuksellista yhteistyökykyä, tältäkin joukolta.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sipilän kanssa voi olla kyllä samaa mieltä siitä, että kyllä kasvua tarvitaan. Hyvä, kasvua tarvitaan, mutta missä on se konkretia? Tämän päivän lehdessä te, edustaja Sipilä, sanoitte, että yritykset voisivat ottaa suhteessa kokoonsa vastuun siitä, kuinka suuri yrityksen vastuu työpaikoista olisi. Erinomaista! Mutta mitä se tarkoittaa? Kun te olette oikein yrittäjätaustainen, niin voisitte nyt kertoa, millä tavalla yritykset voisivat ottaa vastuun työntekijöistään.

Mutta se iso kuva, kun vielä muutama vuosi sitten erityisesti EU:n komissiossa keskustalainen Olli Rehn vaati kovasti tiukkaa kuripolitiikkaa ja leikkauksia valtioiden talouksiin, on nyt muuttunut. Iso kuva on muuttunut nyt niin, että tarvitaan elvyttävämpää politiikkaa. Sitä vaati muun muassa IMF, ja sitä on alkanut vaatia nyt myös Euroopan komissio. Meillä Suomessakin pitäisi löytää konkreettisia esimerkkejä siitä, millaiset julkiset investoinnit pitäisi nyt tehdä kasvun aikaansaamiseksi. Se IMF:n mukaan jopa parantaisi velkasuhdetta, sen sijaan että se heikentäisi velkasuhdetta. Konkretiaa, keskusta. Sitä teiltä on täällä peräänkuulutettu.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Sipilä täällä sanoi, että vuosia pidetään menot nykytasolla. Hänen vieressään edustaja Kerola juuri 2 minuuttia aikaisemmin sanoi, että puolitoista miljardia on leikattu, mitä ei olisi saanut leikata. Sen lisäksi te olette vastustaneet kuntien valtionosuusleikkauksia, maatalouden leikkauksia ja muita, ja sitten Sipilä menee ja sanoo, että nykytasolla pitää menot pitää vielä vuosia. Päättäkää nyt, mitä mieltä olette.

Sitten täällä sanotaan, että hallitus ei ole tehnyt mitään. Tämä on yleinen käsitys, mutta se ei ole totta. Hallitus on tuhansia miljoonia tasapainottanut, tukenut maltillista tuloratkaisua, lähtenyt karsimaan kuntien tehtäviä ja velvoitteita. (Välihuutoja keskustasta) Enemmän olisi voinut tehdä, kaikki on suhteellista. Ja nyt minä kysyn: Edellisellä (Puhemies koputtaa) vaalikaudella, kun keskusta oli pääministeripuolue, montako miljoonaa leikattiin? Sanokaa. Minä en muista yhtään. Montako miljoonaa leikattiin? Entä mitä kuntien tehtäviä silloin karsittiin? Sanokaa. Entä sitten, kun kymmeniätuhansia julkisen sektorin työntekijöitä voidaan vähentää, missä viime vaalikaudella oli tämä julkisen sektorin tuottavuuden lisääminen? Minä en muista yhtäkään. Kertokaa. Kummasti se järki vain lisääntyy siellä oppositiossa.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, että keskustellaan vain siitä, mitä teki edellinen hallitus (Ben Zyskowicz: Niin, siitä ei saa puhua!) — Ei, vaan aina saa puhua, jos on välikysymys, siitä, mitä nykyinen hallitus tekee, ja minä sanon... (Ben Zyskowicz: Mutta ei saa muistuttaa teidän teoista!) — Anteeksi, kuunnelkaa nyt, edustaja Zyskowicz! (Puhemies koputtaa)

Vuosi sitten olin erittäin toiveikas Kataisen hallituksen suhteen siinä, että tulee näitä rakenneuudistuksia. Minusta se oli kunnianhimoinen lista, minkä silloin elokuussa 2013 esititte, mutta nyt olen todella pettynyt, että niitä ei ole tullut. Eläkeuudistus onneksi tuli, siitä tuli esitys, mutta se ei tullut tämän hallituksen takia. Jos se olisi ollut tämän hallituksen käsissä, niin se uudistusesitys olisi jäänyt tekemättä. Työmarkkinajärjestöthän sen tekivät.

Nyt hallituksella ei ollut edes omassa vastauspuheenvuorossaan mitään siitä kuntien velvoitteiden ja tehtävien karsimisesta, josta on luvattu se miljardi saada säästöä. Mitä siellä oli? Ei yhtään mitään. Ja sote-uudistus: toivon todella, että se, mitä te, pääministeri, hetki sitten sanoitte — että se viedään tällä vaalikaudella tässä talossa eteenpäin — myös teidän puolueenne osalta pitää.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän hyvin, että edustaja Vehviläinen sanoo, että ei nyt puhuta siitä, mitä keskustajohtoinen hallitus teki tai itse asiassa jätti tekemättä, puhutaan vain siitä, mitä keskusta nyt puhuu ja lupaa, että tekisi. Mutta kyllähän meidän pitää nyt vähän miettiä näitä asioita myös siinä valossa, mitä te väitätte, syytätte ja vaaditte ja mitä te teitte silloin, kun teillä oli pääministerin salkku. Kuten jo sanoin: Missä olivat ne säästöt viime vaalikaudella, kun bkt romahti 8 prosenttia vuonna 2009? Montako miljoonaa te säästitte? Edustaja Rehula, olitte ministeri, montako miljoonaa säästitte? Nyt on säästetty tuhansia miljoonia. Entä tuottavuuden kasvu, entä luvituksen sujuvoittaminen? Nyt on ministeri Grahn-Laasonen ryhtynyt toimiin. Teillä on paljon, teillä on 101 keinoa ja muuta. Missä olivat ne teot silloin, kun te olitte vastuussa? Kertokaa meille, missä olivat ne teidän tekonne. Ja kymmeniätuhansia voidaan nyt vähentää julkisen sektorin työntekijöitä — missä olivat ne teot viime vaalikaudella?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Rinne äsken kertoi, että parikymmentä miljardia, vähän yli, tullaan ottaneeksi lisää velkaa. Edustaja Zyskowicz, aina siihen Lehman Brothersin maailmanlaajuiseen rajuun pudotukseen, mikä tapahtui meistä riippumattomista syistä, keskustahallitusten budjetit olivat ei alijäämäisiä vaan ylijäämäisiä, joka vuosi! Edustaja Zyskowicz, joka vuosi. (Ben Zyskowicz: Siihen saakka!) — No, totta kai, kun maailma romahti, ei se siinä tilanteessa voinut olla. Ja sen jälkeen, edustaja Zyskowicz, mitä saimme aikaiseksi? Talouden kasvun 2010, 2011! Suomen talous kääntyi kasvuun sen laman jäljiltä.

Ja nyt, kun tätä elämää on eletty, se johtaa siihen, että talous supistuu, te joudutte leikkaamaan, korottamaan verotusta. Kun te tämän teette, te iskette kasvua päähän. Taas te joudutte leikkaamaan, korottamaan verotuksia. Tällä näivettymistiellä te tulette kulkeneeksi neljä vuotta perä perää, ja aina puolen vuoden päästä ministeri tulee sanomaan, nytkin Rinne viimeksi, että tähän asti on mennyt huonosti, (Puhemies koputtaa) että nämä aikaisemmat hallitukset (Puhemies: Aika on täynnä!) eivät ole tehneet, Urpilainen ja muut.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime vaalikaudella otettiin myös velkaa miljarditolkulla. (Mauri Pekkarinen: Nyt paljon enemmän!) — Nyt, edustaja Pekkarinen, kun otettiin miljarditolkulla velkaa, niin kertokaa meille, montako miljoonaa viime vaalikaudella säästettiin. Kertokaa, montako miljoonaa säästettiin. Nyt säästetään tuhansia miljoonia vuositasolla, ja te kehtaatte väittää, että tämä hallitus ei ole tehnyt mitään. Kertokaa minulle, mitä viime vaalikaudella tehtiin tuottavuuden parantamiseksi julkisella sektorilla.

Edustaja Sipilä heittää yrittäjien edessä, ei täällä vaan yrittäjien edessä, että kymmeniätuhansia julkisen sektorin työntekijöitä voidaan vähentää. Mitä te teitte tuottavuuden lisäämiseksi viime vaalikaudella? Kertokaa täällä, kertokaa, mitä te teitte kuntien velvoitteiden ja tehtävien vähentämiseksi viime vaalikaudella. Nyt te sanotte, että hallitus ei ole kyennyt riittävästi miljardilla vähentämään. Mitä teidän aikananne vähennettiin, yritettiinkö edes? Ei tietystikään, ei tietystikään. Nyt te vaaditte luvituksen nopeuttamista. Ministeri Grahn-Laasonen on ryhtynyt toimiin. Mitä tehtiin silloin, kun te olitte hallituksessa? Kertokaa omista ansioistanne.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielihyvin.

Viimeisen 28 vuoden aikana kokoomus on istunut kuin tatti hallituksessa 24 vuotta. Katsokaa tuloksia. Mutta valtiovarainministeri Rinne, nämä syyt luottoluokituksen alenemiseen — väestön ikääntyminen, työvoiman väheneminen, teollisuudenalojen ongelmat — ovat olleet tiedossa jo pitkään. Uusina syinä luottoluokittajat ottavat esille uudistusten ja päätöksenteon vai-keuden, ja he varoittavat, että luokitus voi edelleen laskea, mikäli poliittisten päätöksentekijöiden sitoutuminen uudistuksiin heikkenee.

Tänään pääministeri on luvannut, että sote viedään maaliin. Se on hyvä, mutta entä tämä energiauudistus? Te lupasitte korjata hallituksen tekemiä virheitä kotimaisen energian heikentämisessä. Me kiitimme teitä siitä. Te lupasitte poistaa ne heikennykset, jotka teitte, mutta sekin jäi puolitiehen. Miten tämä on mahdollista?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä entiset ja nykyiset hallituspuolueet ja päätösten tekijät ja turhien normien laatijat kiistelevät keskenään vanhoista asioista. Minulla on konkreettinen kertomus teille siitä, mitä tapahtui eilen Helsingin te-toimistossa. Palkkatuetussa työssä oleva työsuhde aloittavassa yrityksessä päättyi työttömältä työntekijältä, joka siis oli palkkatuettuna päässyt tähän firmaan. Hän ilmoitti asiasta te-toimistoon ja kertoi samalla, että olisi saamassa töitä toisesta yrityksestä kahden kuukauden päästä, mikäli saisi aloitukseen palkkatukea.

Te-toimiston vastaus oli, että palkkatuen jatko olisi kyllä mahdollista ensimmäisessä yrityksessä, mutta ei enää kahden kuukauden kuluttua alkavassa toisessa työpaikassa. Palkkatuki olisi voitu myöntää myös toiseen työpaikkaan, mikäli se olisi jatkunut välittömästi edellisen työsuhteen jälkeen. (Puhemies koputtaa) Kysynkin: onko hallitus tietoinen, että te-toimistojen käytännöt voivat edelleen olla näin jäykkiä?

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun tätä keskustelua kuuntelee, niin ainakaan ristiriitojen puutteesta ei oppositiota voi tässä keskustelussa syyttää. Samaan aikaan vaaditaan julkisen sektorin työntekijöiden irtisanomisia ja työllisyyden parantamista. Eikö työntekijöiden vähentäminen nimenomaan pahenna tätä työttömyyttä? Kuntasektorilla työskentelee ennen kaikkea naisia. Mitä pahaa ne naiset ovat teille, keskustalaiset, tehneet? Samaan aikaan arvostelette hallitusta velkaantumisesta, vaikka hallitus yrittää investoinneilla saada ihmisiä töihin. Perussuomalaiset syyttää hallitusta tekojen puutteesta, vaikka ainoa oma teko oli jättäytyä hallituksesta heti alkuun.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mennään takaisin välikysymyksen varsinaiseen aiheeseen: hallitus yrittää epätoivoisesti nilkuttaa huhtikuun vaaleihin asti eräänlaisena toimitusministeristönä. Luottamuskriisi, uskottavuuskriisi on syvä. Nyt tarvittaisiin maahan kansallisen pelastuksen hallitus ja sen johtoon Raimo Sailas, tiukka talousmies, mutta humaanin sydämen mies. Tämä hallitus paaluttaisi linjat, jonka jälkeen uutta tietä pitkin vaalien jälkeen lähdettäisiin rakentamaan uskottavaa toivon Suomea.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on yli 400 000 työtöntä, ja valitettavasti kehitys tässä menee huonompaan suuntaan. Edustajat Niinistö ja Lindström esittivät perussuomalaisten ehdotukset, kuinka tämä huono kehityssuunta saataisiin parempaan.

Varsinainen kysymykseni valtiovarainministerille on: mitä hallitus on kolmen ja puolen vuoden aikana tehnyt edistääkseen yksinyrittäjien, mikroyrittäjien, pienten yrittäjien, keskisuurten yrittäjien työskentelyä ja mahdollisuuksia olla tässä maassa? On erittäin huolestuttavaa, että firmat yksi toisensa jälkeen menevät lahden toiselle puolelle ja rekisteröityvät Viroon. Siellä ovat ilmeisesti asiat edullisemmin yrittäjiä kohtaan. Meidän pitää saada kehitettyä työpaikkoja. Miten hallitus on ajatellut tämän loppuajan tässä toimia, jos se saa olla, jotta yrittäjille olisi paremmat mahdollisuudet tarjota sekä itselleen että muille se työpaikka?

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työtä Suomi tarvitsee ja sellaisia investointeja, jotka niitä uusia työpaikkoja tuovat. Elinkeinoelämän selvityksen mukaan meillä on ainakin 3,5 miljardin euron arvosta erilaisia investointeja lupamenettelyjonoissa odottamassa käsittelyä. Ministeri Grahn-Laasonen on tänään ilmoittanut, että hallitus tekee konkreettisia toimia ja tuo esityksiä vielä tälle eduskunnalle käsiteltäväksi, miten näitä lupamenettelyjä kevennetään ja nopeutetaan. Siksi ihmettelenkin sitä, miksi keskusta nyt sitten täällä suhtautui näin vähättelevästi esimerkiksi edustaja Kalmarin puheenvuorossa tähän äärimmäisen tärkeään työhön, jolla niitä uusia työpaikkoja nyt hallitus konkreettisesti Suomeen tuo.

Hyvänen aika, ministeri Grahn-Laasonen on ollut ministeri vasta muutaman viikon, ja hän on varmasti tehnyt jo enemmän hyviä päätöksiä lupamenettelyjen keventämiseksi kuin aiemmat (Välihuutoja) ympäristöministerit viimeisen seitsemän vuoden aikana. Keskustalaiset ympäristöministerit (Puhemies koputtaa) eivät tehneet edellisessä hallituksessa neljän vuoden aikana mitään näitten lupamenettelyjen keventämiseksi. (Puhemies: Jaha, aika on täynnä!) Tässä hallituksessa edustaja Niinistö... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On paikallaan kyllä tässä keskustelussa jälleen palata kasvuun ja siihen, miten me tulevaisuutta ajattelemme ja minkälaisia toimia teemme.

Arvoisa pääministeri ja valtiovarainministeri, kaksi asiaa otan esille:

Toinen on tämä hallinnon sääntely. Jo eilen totesin, ministeri Rinne, teille, että laittakaa nyt ministeriöihin kirje, jolla jokainen laki perataan, jokainen säädös perataan, jokainen asetus perataan, etteivät ne tuota lisää hallinnollista taakkaa eikä byrokratiaa. Laittakaa nyt se, koska ei meillä ole mitään yhtä narua josta vetää, että nyt meillä on 10 prosenttia vähemmän byrokratiaa, vaan se on käytävä jokainen laki, jokainen asetus, jokainen säädös erikseen lävitse.

Toinen asia: energia. Laittakaa kuntoon aidosti tämä kotimaisen uusiutuvan energian paketti. Tämänpäiväinen päätös ei muuten siitä tee. Me täällä kehuimme sitä, että te laitoitte lupaustenne mukaan 2012 vuoden linjan uudelleen käyttöön. Pettymys oli suuri, kun luimme, minkälaisen ratkaisun te olette hallituksessa tehneet. Tällä ei viedä eteenpäin sitä, mitä te lupasitte. Eli tehkää nyt se, mitä te olette luvanneet myöskin suomalaisen energian osalta, eikä tällaisia torsoja ratkaisuja.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä tiedän, että edustaja Zyskowicz muistaa, mutta hän valikoiden tekee sen muistamisen.

Mitä keskustan hallitusten aikaan tehtiin? Erittäin isoja asioita: Kuntarakenteissa 106 kuntaa hävisi Suomen kartalta järjellisesti, vapaaehtoisin toimin — vapaaehtoisin toimin! Me panimme Paras-hankkeen pystyyn, ja hallituksella oli tuottavuusohjelma. Sekä valtion julkisella että kuntajulkisella teimme ennennäkemättömiä päätöksiä.

Mitä teidän toimestanne on tehty? Teillä ministeri Virkkusen ja Kataisen johdolla lähdettiin vähän niin kuin korkeushyppääjä, jonka todelliset kyvyt ovat 180 senttiin, pantiin rima 250:een ja yritettiin sieltä ylitystä. (Naurua) No eihän sieltä, ei kunnolla pääse alikaan, (Naurua) edes niin korkealle pysty hyppäämään, niin että rima tippuu sitä kautta. Te olette törmänneet kiviseinään kaikilla näillä tolkuttomuuksilla. Mitään rakenteellisia uudistuksia ei kuntarakenteissa eikä palvelurakenteessa ole tapahtunut eikä täällä tuottavuuskehityksessäkään. Me pystymme osoittamaan näytöt siihen, mitä kahdeksan vuoden aikaan on näissä asioissa tapahtunut.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joudun varmaan tuottamaan pettymyksen, en meinaa nyt menneisyyteen puuttua millään tavalla. Koska tämä välikysymys kysyy Suomen talouden kehityksestä, niin minä oletan, että tällä kehityksellä tarkoitetaan nimenomaan tulevaa kehitystä eikä sitä mennyttä kehitystä. Silloin kun me puhumme Suomen talouden kehityksestä, niin ainakin itse haluan nostaa kyllä tämän viennin, koska viennillä on jo vuosikymmeniä loppujen lopuksi Suomeen tuotettu se elintaso, mistä me kaikki olemme saaneet nauttia.

Euroopan unionin keskuspankki harjoittaa elvyttävää rahapolitiikkaa. Se työntää markkinoille rahaa ostamalla velkakirjoja, ja kun markkinoille työnnetään rahaa, niin se johtaa todennäköisesti siihen, että euro heikkenee, ja joidenkin asiantuntijoitten mukaan jollakin aikajänteellä euro ja dollari saattavat olla samanhintaisia. Kysynkin valtiovarainministeri Rinteeltä: Jos näin käy, niin auttaako se oikeasti Suomea vai emmekö sittenkään pärjää hintakilpailu- ja muussa kilpailukyvyssä meidän kilpailijamaille, joissa nämä rakenteet ovat hieman erilaisia? Tämä on ainakin minulle tärkeä asia, niin että voisitteko hieman analysoida tätä?

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kymäläiselle pitää sanoa, että te ette varmaan ollut hirveän huolissanne naisvaltaisista työpaikoista, kun Puolustusvoimain ruokahuolto ulkoistettiin ja siellä tehtiin 30 prosentin palkanalennus. Mutta minä olen naisvaltaisista aloista huolissani, puhutaan vaikka parturi- ja kampaamoalasta. Se on varmaan vaarallisten tyttöjen ala, koska sitä säädellään aika tarkkaan, esimerkiksi hintojen pitää olla ulkosalla näkyvillä. En tiedä, että yhdessäkään autokorjaamossa tai hammaslääkärillä pitää olla hintojen ulkopuolella työtilan näkyvissä.

Mutta otin tämän kampaamoalan ihan senkin takia, että se on kuukauden päästä hyvin ajankohtainen. Suurin osa tästäkin salista varmasti tulee käyttämään sen alan palveluksia ja tekisi mielellään sitä pyhäpäivänä, mutta se on lain mukaan kiellettyä. Toki nämä yrittäjät voivat 200 euron hintaan hakea vapautusta tästä pyhäpäiväkiinniolosta, mutta 200 euroon täytyy tehdä muutama hyvä kampaus ennen kuin se tulee kuitattua. (Puhemies koputtaa) Tässä vähän pelkään, että kansanedustajat itse ovat eräällä lailla harmaata taloutta avittamassa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin haluan kyllä kiittää näistä kasvupanostuksista, joita tässä nyt on lähtemässä liikkeelle 460 miljoonaa euroa ja jotka toivottavasti luovat miljardiluokkaa olevat hankkeet.

Mutta kun pääministeri ja valtiovarainministeri on paikalla, niin minä haluaisin kyllä kiinnittää huomiota yhteen erityiseen asiaan, joka tässä on erikoista. Tässä ei ole aluekehityksen näkökulmasta yhtään hanketta näissä. Se on kumminkin tämän yhteiskunnan kannalta todella ison luokan kysymys. Minä nyt ihmettelen kyllä, että keskustan puolelta ei ole tullut yhtään puheenvuoroa aluekehityksen näkökulmasta, ei perussuomalaisilta, ei heitä kiinnosta enää se. Mutta jos me katsomme näitä hankkeita, niin nämähän ovat merkityksellisiä, nämä ovat isoja hankkeita, enkä kiistä niitä. Mutta minä kysyn: miten siellä Kehä kolmosen toisella puolella? Näistä hankkeista yksi on Tampereella. Loput ovat pääsääntöisesti etelässä, eikä siihen nyt riitä selityksenä joku Fennovoima, josta me emme edes tiedä, tuleeko sitä vai eikö sitä tule. Meillä on esimerkiksi isoja alueita todella isojen työttömyysongelmien käsissä tällä hetkellä, nuorisotyöttömyys 25 ja niin edelleen. Valtiovarainministeri tai pääministeri, vastatkaa: kiinnostaako teitä enää aluekehittäminen?

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen tilanne on niin vakava, ettei tässä auta huutaminen edellisten tai sitä edellisten hallitusten perään. Vähän valitettavasti tulee semmoinen mieli, kun kuunteli valtiovarainministeri Rinnettä, että tässä nyt hallitus pyrkii vastuuta pakoilemaan, kun valtiovarainministeri Rinne totesi, että turha syyttää luottoluokituksen laskusta hallitusta. Tosiasia on kuitenkin se, että kun katsotaan tämän ja edellisen Kataisen hallituksen taivalta, niin tänä aikana kaikki keskeiset rakenneuudistukset, joita hallitus aikoi tehdä, itse hallitusohjelmassaan lupasi, ovat jääneet tekemättä. Kun kiertää maata ja vaalipiiriä, niin tulevat vastaan ihmisten näkemykset siitä, että tämä neljä vuotta on ikään kuin menetetty aika yhteiskunnan ja Suomen uudistamisessa työpaikkojen synnyttämiseksi. Siksi haluaisinkin kysyä arvoisalta valtiovarainministeriltä: ovatko nuo kansalaiset oikeassa, kun he pelkäävät, että nyt me olemme menettäneet neljä vuotta, mitään ei ole saatu aikaan neljän vuoden aikana?

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministerin vastauksessa tähän välikysymykseen oli kyllä korjaustoimenpiteitä, mutta pk-sektori mielestäni jäi vähän vähemmälle. Parantamalla pk-yritysten toimintaympäristöä voitaisiin korjata yrittäjien mahdollisuutta työllistää ihmisiä. Maassamme on yli 247 000 pk-yritystä, jotka ovat lisänneet 200 000 työpaikkaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Näille yrittäjille, kuten avoimille yhtiöille, kommandiittiyhtiöille, toiminimille ja maatalousyrittäjille, niille, jotka täyttävät yrittämisen statuksen, pitäisi antaa samanlainen helpotus kuin minkä saivat muun muassa osakeyhtiöt yhtiöverouudistuksessa. Lisäksi alv-velvollisuuden alaraja pitää nostaa 25 000 euroon ja huojennuksen tuloraja 50 000 euroon. Miksi ette näe näitä mahdollisuuksia yhtenä keinona korjata tilannetta, koska pk-sektorilla olisi sitä potentiaalia, mahdollisuutta työpaikkojen lisäämiseksi?

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Työtä, lisää työtä, todella tarvitaan. Täällä salissa eletään synkkyydessä, mutta syyskuussa ja lokakuussa esimerkiksi Finnvera on myöntänyt rahoitusta pienten ja keskisuurten yritysten investointeihin enemmän kuin muutamiin vuosiin, ja käsittääkseni yrityksillä on tällä hetkellä tilauskannat kasvussa. Elikkä ei meillä tilanne tällä hetkellä niin synkkä ole kuin tässä salissa annetaan ymmärtää.

Työn sivukuluista oli täällä puhetta, ja esittäisin tässä niistä muutamia asioita. Meillä on esimerkiksi lomapalkat kaikista suurin sivukulu, ja se on puolitoistakertainen normaaliin palkkaan verrattuna. Sitten toiseksi suurin sivukulu on eläkevakuutusmaksuissa, ja siihen minun mielestäni hallitus on asettanut tarpeeksi painetta, että saatiin tämä eläkeratkaisu tehtyä — tosin vasta ensi keväänä aloitetaan se allekirjoittaminen. Kolmanneksi suurin sivukulu on perhevapaat. Jos perussuomalaiset haluavat näitä rajoittaa, niin olisi hyvä kuulla esityksiä. (Puhemies koputtaa) Työajan lyhennysvapaat ovat sitten neljänneksi suurin, sairauslomat viidenneksi suurin. Onko tämä ensimmäisen päivän karenssi perussuomalaisten mielissä, (Puhemies koputtaa) vai miten tätä halutaan pienentää? Työttömyysvakuutusmaksu...

Ai, anteeksi. Lopetan tähän.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ilomielin. Hallituksen kuntapolitiikkahan on ajanut kunnat taloudelliseen kriisiin, ja siinä on kyllä nyt vasemmistoliitto ollut täysillä mukana. Se on johtanut säästötoimiin, (Martti Korhonen: Katsokaapas edellistä aikaa, edustaja Rantakangas!) henkilökunnan vähentämiseen ja niin edelleen. Keskustan linja tässä on, että kuntien velvoitteita ja tehtäviä pitää karsia, jotta kunnat selviytyvät.

Puhemies! Keskusta on esittänyt konkreettisia ehdotuksia, miten Suomi selviytyy. Kannattaisi ottaa puheenjohtaja Sipilän esitykset todesta. Minä uskon, että nykyinen pääministeri ja valtiovarainministeri ottavat. Toisin olivat teitä edeltävät, he olivat ylimielisiä, ja tässä tilanteessa ollaan, kolme vuotta meni hukkaan. Esimerkiksi tämä valtion taseen paremmin töihin saaminen on erittäin hyvä asia, samoin 3—4 miljardin hankkeet, jotka odottavat erilaisia lupaprosesseja taikka sitten valituskierteen katkeamista — se kannattaa ottaa myöskin tosissaan — ja panostaminen biotalouteen, joka on Suomen tulevan talouden kasvun kannalta yksi tärkeä moottori.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toveri Raimo Sailas sanoi äskettäin näin: "Jyrki Kataisen hallitus epäonnistui kaikissa talouspoliittisissa tavoitteissaan luottoluokituksen säilyttämistä myöten." Sailaksen mukaan hallitus siis epäonnistui kaikissa talouspoliittisissa tavoitteissaan. Se on paljon sanottu, mutta se on totta.

Entä mitä tekee nykyinen hallitus? Eipä juuri mitään. Pääministeri kiertää — ja ilmeisesti tulee kiertämään — maakuntia kiillottamassa omaa ja puolueensa julkikuvaa. Myönteinen juttu maakuntalehdessä on tärkeämpi asia kuin tämän maan asioiden hoito. Entä toinen hallituspuolue, demarit? Ei se ole sen parempi. Puolue nostaa rähinöitä pienistä asioista saadakseen mediajulkisuutta mutta ei tee käytännössä juuri mitään tätä maata vaivaavien suurten ongelmien ratkaisemiseksi. Tarttis tehrä jotakin.

Esko Kiviranta /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus puhuu mielellään rakenteellisista uudistuksista, eikä siinä mitään, mutta yhtään sellaiseksi katsottavaa ei vielä ole tapahtunut. Eläkeuudistus ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ovat tärkeitä, mutta niiden vaikutukset eivät ulotu välittömään tilanteeseen. Kuten edustajakollega Kanerva sanoisi, niiden vaikutukset ovat pitkän varren päässä. Hitaimmatkin alkavat huomata, että syömävelkaluonteinen velkaelvytys ei auta, ja siksi pitäisi tehdä sellaisia toimenpiteitä, joilla olisi välittömiä vaikutuksia. Olennainen asia on vientiteollisuuden tuotantokustannukset ja niitten alentaminen. Jos hallitus nyt jatkaa loppuun asti, mitä emme tietenkään toivo, niin kysyisin: voisiko hallitus harkita muutamaa toimenpidettä, (Puhemies koputtaa) joilla vientiteollisuuden tuotantokustannuksia alennettaisiin vielä tässä loppusuoralla?

Katja Hänninen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto ei lähde mukaan julkisen sektorin työpaikkojen alasajoon, jota perussuomalaisten ja keskustan lääkkeet talouden parantamiseksi edustavat. Vasemmistoliitto haluaa kantaa todellista vastuuta kaikista heikoimmassa asemassa olevista kansalaisista, ja haluamme edistää työllisyyttä elvyttämällä ja esimerkiksi työtä jakamalla palkkatasoa laskematta. Tämä auttaisi työntekijöiden jaksamisessa ja olisi realistinen lääke jatkuvasti kasvavaan nuorisotyöttömyyteen.

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt edustaja Soinilta, onko perussuomalaiset puolueena edustaja Kokon kanssa samaa mieltä siitä, että suomalaiselta työntekijältä pitää viedä heidän omalla työllään ansaitsemansa pekkaspäivät ja lomarahat, kuten edustaja Kokko eilisessä puheenvuorossaan toi esille, mutta ilmeisesti edustaja Soini ei ole päässyt tänään paikalle keskustelemaan Suomen taloustilanteesta ja sen kehityksestä. Eli tähän kysymykseen emme valitettavasti tänään saa vastausta, mutta toivottavasti perussuomalaiset vastaavat Suomen kansalle ennen seuraavia vaaleja.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen listalla on todellakin rakenneuudistukset, tuottavuuden lisääminen ja kasvun eväät. On mielenkiintoista lukea maakuntien uutisia näistä rakenneuudistuksista, kun täällä todetaan, että on hallituksen vika, etteivät ne etene. Kyllä siellä kunnissakin on jo monella suulla todettu, että kyllä siellä peiliin pitää katsoa myös kuntapäättäjien. Pitkään, jo vuosikymmenten ajan, on vastustettu monia rakenneuudistuksia, myös edellisen hallituskauden aikana kun oli Paras-hanketta ja muuta. Kyllä tämä on ihan yhteinen tehtävä, niin valtion kuin kuntapäättäjienkin osalta.

Mutta tulevaisuuteen liittyen olisin kysynyt valtiovarainministeriltä: Totesitte tuossa jo vähän aikaa sitten, että teillä on tulossa pk-sektorille toimenpiteitä. Olisi hyvä kuulla jo vähän enemmän konkretiaa. Minkälainen asia on oikein valmistelussa?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä kokonaistyövoimasta 16 prosenttia on vailla työtä, ja se on iso luku. Tässä on sisällä kaikki sellaiset ihmiset, jotka on listattu siihen ja joilla ei ole työtä tai jotka ovat työvoimapoliittisessa koulutuksessa tai sitten ovat osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä mutta jotka voisivat tehdä työtä.

Nyt Euroopan unionin taholta on kerrottu, että on 300 miljardia jaossa rahaa seuraavan kolmen vuoden aikana. Kukaan ei vain vielä oikein tiedä, mistä tuo raha tulee, kenties yksityisistä säästöporsaista. Näin kerrottiin meille Brysselissä pari päivää sitten. Mutta onko hallitus nytten asennoitunut tähän asiaan niin, että me saamme näistä miljardeista osamme, ettei meille käy samoin kuin kävi Venäjän pakotteiden kompensaatioiden kanssa? Me emme saa maitokompensaatioita sieltä, emme yhtään mitään. Siellä maksettiin kyllä Etelä-Euroopan hedelmät ja vihannekset, ja muun muassa italialaisille maksettiin juustokompensaatioita Venäjän takia, vaikka he eivät ole koskaan (Puhemies koputtaa) yhtään ainoata juuston palaa Venäjälle vieneet.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä moneen otteeseen on todettu se, että tällä vaalikaudella hallitus on sopeuttanut monella tavalla valtion taloutta, mutta tietysti samalla pitää muistaa myös se, että aika iso osa tästä sopeutustarpeesta on sysätty kuntien vastuulle, mistä on seurannut sitten se, että merkittävä osa kuntakentästä on aika merkittävien talousongelmien keskellä.

Edustaja Martti Korhonen otti aivan oikein aluepolitiikan, aluekehityksen, esille tässä keskustelussa tahallisen väärinymmärryksen keskellä. Tämä aluekehitys todella on jäänyt aika vähäiseksi. Suomihan elää vain koko voimallaan: kehittäen maan kaikkia alueita, hyödyntäen maan kaikkien alueitten voimavaroja. Kieltämättä tämän hallituskauden ja vaalikauden aikana tämä aluekehitys on jäänyt kovin kovin vähälle. Kuuntelin edustaja Martti Korhosen kysymystä ja toistaisin: millä tavalla hallitus on kiinnostunut (Puhemies koputtaa) kaiken kaikkiaan tästä aluekehityksestä?

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Konkreettisia keinoja tässä keskustelun aikana on kaivattu. Minä otan yhden pienen esimerkin ja kohdistan kysymykseni ministeri Rinteelle ja miksei myös Stubbille.

Liikunta-alan yrittäjyys on kasvava ala globaalisti ja myös Suomessa. Meillä on Suomessa noin 5 000 alan yritystä ja työpaikkoja noin 15 000 kappaletta. Yhteydet matkailuun, hotelli- ja ravintola-alaan ovat selviä, kuten esimerkiksi Sipilä täällä rakentavasti aikaisemmin sanoi. Tässä on huikea potentiaali, mutta yksi ongelma tässä on: meillä on kaksi erilaista arvonlisäverokantaa, on 10 prosenttia ja 24 prosenttia, ja tämä aiheuttaa hämmennystä ja epätietoisuutta rajatapauksissa kentällä. Jos menee tavalliselle liikuntasalille tai tämmöiseen, niin alvi on 10 prosenttia, mutta jos ostaa opetusta tai koulutusta, niin se on 24 prosenttia. Jos laskettaisiin alvi 10 prosenttiin, liikuntapalveluiden kysyntä kasvaisi, työpaikkojen määrä todennäköisesti kasvaisi (Puhemies koputtaa) ja todennäköisesti kansanterveys paranisi. Onko tällaista ajatusta mahdollista viedä eteenpäin?

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kotitalousmenojen kanssa vaikeuksissa olevien määrää verrataan maakunnittain, niin eniten rahavaikeuksissa olevia on Päijät-Hämeessä. Heinäkuussa Lahden työttömyysaste oli lähes 19 prosenttia eli korkein, kun verrataan suurimpien kaupunkien prosentteja. Lahti on kuitenkin sitoutunut panostamaan työllisyystoimiin yli 40 miljoonaa euroa. Toteuttamiseen ja tehostamiseen tarvittaisiin kuitenkin myös valtion tukea. Jätin tästä aiheesta myös talousarvioaloitteen ensi vuoden budjettiin, tämä vinkiksi valtiovarainministerille.

Arvoisa ministeri, hallitus on toistanut, että kaikki osallistuvat taloustilanteen kohentamiseen. Tutkimusten mukaan kuitenkin jo 31,5 prosenttia suomalaisista kokee, että omat tulot eivät riitä elämiseen. Päijät-Hämeessä on tilanne, jossa muun muassa köyhät lapsiperheet ja vähävaraiset eläkeläiset ovat tulleet tämän osallistumisensa päähän.

Välikysymyksen hengessä kysyisinkin arvoisilta ministereiltä: aiotteko tukea kasvua ja työllisyyttä edistäviä toimia myös Päijät-Hämeessä?

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvosto tässä välikysymysvastauksessaan totesi, että keväällä 2014 kehyspäätöksen yhteydessä valtion varallisuutta päätettiin ohjata tuottavampaan käyttöön. Hyvä niin.

Tänä vuonna on valtion metsiä myyty ennätykselliset 9 900 hehtaaria, mutta tuntuu jotenkin erikoiselta, että kevään kehysratkaisuissa päätettiin siirtää Metsähallituksen maita 13 000 hehtaaria suojelun piiriin. On arvioitu, että näiden metsien arvo on yli 50 miljoonaa euroa. Tuntuu siinä mielessä hyvin ristiriitaiselta, että yli 50 miljoonaa laitetaan täyden tuottamattomuuden piiriin sen sijaan, että se olisi käytetty tämän yhteiskunnan hyödyksi.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soukola otti tuossa esille sen, että partureissa pitää olla hinnat esillä ja noin poispäin. Kävin vielä tarkentamassa, että niiden pitää olla ikkunoissa, mutta niin niiden kyllä pitää olla autokorjaamoissakin ja niissä hammaslääkäreissäkin, ei siinä mitään.

Mutta täällä on nyt puhuttu opposition suulla suureen ääneen sitä, että hallitus ei ole tehnyt mitään ja hallitus on tehnyt väärin, ja olisin nyt toivonut, että nyt rupeatte päättämään pikkuhiljaa, kummin se asia on, onko tehty vai ei.

Sitten tähän kuntasektoriin haluan vielä mennä kertaalleen. Eli kuntasektori työllistää ennen kaikkea naisia. Miksi Soini ja Sipilä haluavat naiset pois kuntasektorityöelämästä, ja kuka tuottaa sitten ne kuntien palvelut sen jälkeen, jos sieltä kymmeniätuhansia ihmisiä lähtee pois? Onkohan tässä kysymyksessä ihan oikeasti tällainen ideologinen kysymys, eli Soini ja Sipilä haluavat käsikynkkää vaatia kuntiin lisää yksityistä palvelutuotantoa?

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on todettu, että hallitus on jo paljon tehnyt talouden oikaisemiseksi mutta niin on paljon vielä tehtävääkin, ja tästä varmaan salissa ollaan yhtä mieltä.

Meidän ongelmat ovat kilpailukyvyssä ja työn tuottavuudessa. Yksi tapa, jolla me tässä olemme takamatkalla, on se, että me sääntelyn suhteen olemme maalanneet itsemme nurkkaan. Tätä kampaamoesimerkkiä on tässä käytetty. Sen lisäksi, että siellä yrittäjä joutuu toimimaan avin tarkastajalle seremoniamestarina, kun tämä avin virkailija käy siellä tarkastuskäynnillä, on monenlaisia nippeleitä, joista pitää pitää huoli. Onko meillä oikeasti varaa maksaa tällaisista asioista virkamiehille palkkaa?

Edelleen kun peräänkuulutettiin sitten niitä aitoja toimia, joita voitaisiin tehdä tuottavuuden parantamiseksi, niin niitähän tietysti piisaa. Miksi esimerkiksi ei kumottaisi liikeaikalakia kokonaan? Se varmasti parantaisi kauppojen tuottavuutta, lisäisi dynamiikkaa markkinoilla. (Puhemies koputtaa) Edelleen työntekijöiden ensimmäinen sairauslomapäivä voitaisiin muuttaa siten, että se olisi työntekijän omassa piikissä.

Ja vielä, jos puhemies sallii, haluaisin kysyä valtiovarainministeri Rinteeltä: mitä kuuluu tälle alvin jaksotuksen uudelleen määrittämiselle? Siitä oli keskustelua jossain vaiheessa, (Puhemies koputtaa) ja käsittääkseni hallitus otti tämän työlistalle, että pohditaan, millä tavoin (Puhemies koputtaa) alv-velvoitteen synnyn jaksotusta yrittäjille voidaan muuttaa myöhäisemmäksi.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puretaan turhaa tekemistä, elikkä sitä, kuinka paljon julkisella sektorille menee työaikaa kaiken maailman raportteihin, tilastoihin, kysymyksiin vastaamisiin, työryhmiin, työskentelyihin, lupiin, kaikkiin tällaisiin. Ei meillä keskustassa ole tarkoitus ottaa käsiä pois tuottavasta työstä, lopettaa niitä naisten työpaikkoja muun muassa hoiva-alalta, vaan meillä on tarkoitus puuttua tähän turhaan tekemiseen. Kuinka paljon meillä on oikeasti varaa teettää tällaista, sinänsä ihan tarpeellista? Eikö meidän pitäisi miettiä, ovatko meillä ne raportit niin tärkeitä vai onko se tekeminen tärkeämpää? Elikkä jos me tämä turha tekeminen saataisiin karsittua ja järkeistettyä, niin meillä olisi aikaa tehdä töitäkin. Onko, ministeri, mielestänne meillä mahdollisuus purkaa tätä turhaa tekemistä reilusti ja rohkeasti?

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on keskustelua ohjannut propagandakoneiston tahallaan väärin ymmärretty viesti, ja se on näköjään mennyt aika hyvin perille. On keskitytty pieniin lillukanvarsiin. Sukkelimmat ovat kysyneet, ymmärretäänkö pelastajien työn tärkeys ja tämän kaltaisia ihmeellisyyksiä. Jos jollakin on tässä salissa väärinymmärrystä ja epätietoisuutta pelastustoimen nykytilasta, olen valmis antamaan tukiopetusta ja antamaan apua. Perussuomalaiset ovat valmiita antamaan apua hallitukselle myös taloustilanteissa ja koko tämän julkisen sektorin kuvioissa. Ne ovat meidän vaihtoehtobudjeteissa, (Puhemies koputtaa) kaikissa vastalauseissa. Me olemme antaneet vaihtoehtomme. Lukekaa niitä.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi asia, josta ei ole paljon tässä keskustelussa puhuttu, ovat tuotannolliset investoinnit Suomeen ja se, mitä siinä voidaan tehdä vaikka sitten valtionyhtiöiden puolelta tai valtion osittain omistamien yhtiöiden puolelta. Minulle on tullut enemmän ja enemmän sellainen ajatus, että ellemme me pidä huolta itse investoinneista Suomeen, niin ei niistä kukaan muukaan pidä huolta, ja peräänkuuluttaisin tässä kyllä jatkuvaa valtion aktiivista roolia. Jos katsomme Gasumin verkon kehitystä, Connectoria Viroon tai LNG-terminaaleja rannikolle tai muita tällaisia, niin näissä on kuitenkin ollut valtion osittain omistama yhtiö liikkeellä.

Samaten tämä merikaapeli-investointi, jota suunnitellaan, ja mahdollisesti merikaapelin jatkaminen sitten tuolta Aasian suuntaan, on sellaisia, jossa valtion pitää kuitenkin ottaa tätä johtajuusroolia. Voitaisiin puhua minusta sinivalkoisesta pääomasta, ja kun ennen laulettiin kahdestakymmenestä perheestä, niin nyt voi hyvin kysyä, missä ne ovat, ne kaksikymmentä perhettä, kun niitä tarvittaisiin, ketkä tekisivät nimenomaan Suomeen investointeja. Minusta tällaista henkeä pitäisi tänä päivänä vähän herättää.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta oli hyvä, että täällä käytiin tämä keskustelu tänään julkisen sektorin työntekijöitten profiilista ja siitä, onko heitä aiottu vähentää vai eikö ole. Sen takia oli hyvä, että nimenomaan käytiin keskustelu siitä, mitä julkisen sektorin työntekijät ovat ja mitä he tekevät, koska ihan valheellisesti — uskallan sanoa — ja virheellisesti on annettu kuva, että julkinen sektori on pelkkää hallinnon virkamiestä, turhaa byrokraattia täynnä, kun todellisuus on, että siellä on hallinnon työntekijöitä ainoastaan muutama prosentti, 3—4 prosenttia. Muut ovat tekeviä käsiä, niitä opettajia, hoitajia, myös palomiehiä, poliiseja, erittäin tärkeitä arjen turvallisuuden tekijöitä.

On hyvä, että käytiin tänään tämä keskustelu, että tuli selväksi. Vasemmiston paine auttoi. Täällä keskusta, perussuomalaiset alkoivat perumaan puheitaan irtisanomisista. Hyvä niin. Kyllä heille tekemistä löytyy tulevaisuudessakin.

Mikael Palola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen virkavapaalla oleva hallinnon virkamies ja sen takia olen kuunnellut hyvin mielenkiinnolla tätä keskustelua virkamiehistä ja virkamiesten asemasta.

Täällä on useissa eri puheenvuoroissa muun muassa Sipilä tuonut esille, että minun kaltaisia virkamiehiä pitäisi reilusti vähentää. Tähän tavoitteeseen on helppo yhtyä myöskin oman arkikokemukseni pohjalta, mutta se edellyttää julkisten organisaatioiden radikaalia toimintakulttuurin muutosta. (Jari Leppä: Juuri näin! — Inkeri Kerola: Juuri näin!) Tätä taustaa vasten minä ihmettelen sitä — ja pahoittelen, että Sipilä ei ole nyt täällä vastaamassa — miksi, keskusta, te vastustatte markkinoiden hyödyntämistä julkisessa palvelutuotannossa ja miksi te haluatte betonoida julkisen palvelutuotannon tässä sote-uudistuksessa. (Inkeri Kerola: Ei vastusteta!)

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän välikysymyskeskustelun aiheena on talouspolitiikka ja Suomen talouden kehitys.

Kun tarkastelee, mitä hallitus on saanut talouskehityksessä aikaan, niin sieltä tulevat mieleen Himasen visiot ja tulevaisuusohjelmat. On paljon ollut puhetta cleantechistä, mistä valtiontalous paranee ehkä 10—20 vuoden päästä, jos hyvin menee. On ilmastonmuutos, mihin hallitus on pistänyt rahaa. Pelätään ilmaston lämpenemistä, vaikka siitä tutkijat ovat erimielisiä, onko todellista lämpenemistä edes tapahtumassa. Sinne on sijoitettu verovaroja.

Biotalous on nyt noussut puheenaiheeksi. Siinä on hyvä puoli se, että jos kotimaisen energian tuotantoa lisätään, niin sillä saadaan kauppatasetta vähän parannettua. Voi jopa 2 miljardia tulla kotimaisen energian tuotannosta, kun otetaan turve ja metsähakkeet ja muut mukaan vielä, että saadaan vähän jotain.

Tuonnin tilalle pitäisi korvaavaa tuotantoa kotimaahan kehittää. Esimerkiksi sairaalakäsineet (Puhemies koputtaa) on semmoinen aihe, mikä on viime aikana noussut esiin. Niitähän menee varmaan miljoona paria päivässä täällä, että kannattaisi perustaa... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on mielestäni jäänyt aivan liian vähälle huomiolle se, että Suomeen tarvitaan ja on välttämätöntä saada tulevina vuosina noin 200 000 uutta työpaikkaa. Vain työpaikat ja työllistävät yritykset ovat pysyvä ratkaisu Suomen talous-, työttömyys- ja velkaongelmiin. Työllisyyttä on siis saatava parannettua.

Tänään hallituspuolueiden edustajat ovat kilvan kehuneet hallituksen talouspoliittista linjaa. Kuitenkin eilen esimerkiksi ministeri Vapaavuori totesi, ettei hallitus ole onnistunut talouspoliittisissa tavoitteissaan ja että hallitus lähti liikkeelle aivan väärille urille jo alusta alkaen, kun muusta ei pystytty sopimaan. Arvoisa ministeri Rinne, miten te kommentoitte tätä?

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä kerran tähän julkisen puolen supistamiseen. Se ei meillä perussuomalaisilla ole mikään tavoite. Se on seuraus siitä, että kun vientiteollisuuden työpaikat ovat hävinneet, me joudumme miettimään myös niitä julkisen puolen työpaikkoja silloin. Tilastokeskuksen tuoreen tilaston mukaan tämä gäppi sen viennin, jota tarvittaisiin, jotta julkista sektoria kyettäisiin rahoittamaan ilman lisävelkaantumista, ja toteutuneen viennin välillä kasvaa koko ajan, ja jotakinhan sille asialle täytyy tehdä.

Sitten näihin positiivisiin asioihin. On äärimmäisen hyvä kuulla tämä... (Välihuuto) — Aivan. — ...ministeri Rinteen puhe tästä Äänekosken asiasta nimenomaan näiden investointien osalta, mitä nyt on tulossa. Minä olen itse menossa hetken päästä, parin viikon päästä, puhumaan UPM:n 160 miljoonan hankkeen harjakaistilaisuuteen. Se on äärimmäisen hienoa, että tämmöisiä positiivisia signaaleja tulee. Eli nämä investointia tukevat infrahankkeet ovat äärimmäisen tärkeitä, jotta investoinnit eivät esty tai hidastu. Tähän pitää ilman muuta panostaa (Puhemies koputtaa) ja tähän hallitusta kannustaa. Siitä kiitokset, että Äänekoski on otettu tähän mukaan.

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on polveillut moneen suuntaan, ja täällä on ollut paljon erilaisia näkökulmia Suomen talouden tilanteeseen ja siihen, miten tästä eteenpäin mennään. Minusta yhteenvetona voi todeta sen, että täällä on keskustelun aikana tullut paljon hyviäkin ideoita, jotka ovat monessa suhteessa tutkimisen arvoisia, tärkeitä keskustelun avauksia. Minä olin tänään aamulla, verotukseen liittyen, tohtori Janne Juuselan osinkoverotukseen liittyvää esitystä kommentoimassa, ja minun mielestäni meidän täytyy joka suhteessa, eri lohkoilla tässä yhteiskunnassa, löytää tämmöisiä avauksia, jotka vievät meitä eteenpäin.

Täällä on paljon yksittäisiä kysymyksiä, ja jos minä lähden niihin vastaamaan, se johtaa siihen, että me istumme täällä kauan, se viisi minuuttia ei silloin riitä missään tapauksessa.

Totean vain pk-sektoriin liittyen sen, että 2008—2012 välisenä aikana meillä on hävinnyt 84 000 työpaikkaa ja on tullut 12 000 työpaikkaa lisää. Ne ovat tulleet sinne yrityksiin, jotka ovat 1—9 henkilön yrityksiä, 12 000 työpaikkaa on tullut niihin yrityksiin. Siellä on paljon piilossa olevaa työtä, niin kuin olen tainnut tässä salissa sanoakin, ja otan esimerkiksi Oulun tilanteen, tämän, kun Microsoft ja Broadcom pistivät porukkaa pellolle tuossa kesän alussa, tai ilmoittivat pistävänsä pellolle: siellä selkeästi tietyn prosessin kautta syntyi uusia työpaikkoja, yli 400 työpaikkaa, pelkästään sen takia, että tehtiin vähän uudella tavalla.

Meillä on paljon tekemistä tässä suhteessa, työnvälityksessä, jos me ajattelemme kotimarkkinoita, mutta se olennainen juttu on se, että me emme voi jähmettyä paikallemme tässä maailmassa. Minusta oli aika ikävä kuulla, että joku ei tällä hetkellä vielä ole sitä mieltä, että ilmaston lämpeneminen on tosiasia. Se on tosiasia ihan faktatietojen valossa. Se on negatiivinen asia, mutta sieltä voi ammentaa paljon uutta työtä Suomeen, kun pyritään ratkaisemaan ilmaston lämpenemiseen liittyviä asioita.

Siinä on myös yksi semmoinen näkökulma, joka minusta kannattaa ottaa huomioon: näissä kehittyvissä maissa, joissa tällä hetkellä teollistutaan, pyritään myöskin vaurastumaan niitten ihmisten osalta, ja kysymys on siitä, että jos he lähtevät vaurastumaan samalla tavalla kuin me olemme vaurastuneet, niin silloin täällä ei maapallolla elä kukaan muutaman sadan vuoden päästä. Sen takia minä näen siinä isoja mahdollisuuksia meidän saada uutta työtä syntymään Suomeen.

Minusta on oleellista se, että Suomi on mukana rakentamassa omaa, uutta, kestävää tuotantoansa niitten asioitten ympärille, jotka maailmassa ovat megatrendejä. Kaupungistuminen — minä tapasin Lappeenrannassa viime kesänä yhden kaverin, joka otti hihasta kiinni ja kertoi, että hän on juuri palannut Nepalista, sen pääkaupungista Katmandusta. He ovat, suomalainen firma, voittamassa kilpailua Nepalin pääkaupungin Katmandun vesi- ja viemäriverkoston rakentamisesta. Se on sitä semmoista uutta vientiä, mitä meidän kannattaa hahmottaa. Kaupunkeja tulee, kun yhteiskunnat kehittyvät ympäri maapalloa, ja tästä näkökulmasta on selvästi mahdollisuutta meillä löytää uutta työtä.

Sama koskee puhdasta vettä. Tämän ikävän ilmaston lämpenemisen myötä on arvioitu useimmissa tutkimuksissa, että maapallon nykyiset juomakelpoiset vesivarat, 8 prosenttia, tulevat pienentymään 4 prosenttiin. Jos me kerran osaamme tehdä laivoja, joissa 7 000 ihmistä saa puhdasta vettä juomakelpoiseksi merivedestä muutamassa tunnissa ja se pystytään laskemaan sitten taas takaisin meriveteen likaamatta sitä vettä, niin kyllä kai meiltä löydetään ratkaisuja, joissa ihmiset saavat puhdasta vettä kuivalla maalla.

Meillä on paljon mahdollisuuksia, mutta meidän pitää keskittyä. Tämä on sen verran pieni yhteiskunta, että me emme voi joka puolelle heittää. Vaikka me emme voikaan valita voittajayrityksiä, me voimme valita voittajatoimialoja, kun keskitytään, nähdään pikkuisen tuonne eteenpäin, mitä isoja juttuja maailmassa tapahtuu. Tästä näkökulmasta minusta tätä keskustelua pitää tästä eteenpäin käydä.

Vähän häiritsee ehkä oman taustani johdosta tämä keskustelu — minä olen tullut vähän ulkopuolelta tähän keskusteluun — ja minua pikkuisen ihmetytti se, miten me pääsemme keskustelussa välillä melkein parikymmentä vuotta taaksepäin, kun pitäisi katsoa eteenpäin asioita, pitäisi löytää tulevaisuudesta ratkaisuja ja sitä kautta hakea uutta tulevaisuutta. Minä yritän totutella tähän keskustelukulttuuriin täällä. (Martti Korhonen: Ei kannatakaan totuttautua!)

Pääministeri Alexander Stubb

(Sosialidemokraattien ryhmästä: Puhemies on jo sinut tämän kulttuurin kanssa!) Kiitos, herra puhemies! — Kyllä varmasti ihan sinut tämän kulttuurin kanssa, niin sinut, että sain ilon ja kunnian lukea valtiovarainministerin puheenkin — oikein hyvin meni, ja hyvä puhe.

Jäin tätä keskustelua pohtimaan vähän siltä kannalta, miten me tähän tilanteeseen jouduimme, mitä me olemme hallituksena tehneet ja mitä meidän kannattaisi tulevaisuudessa tehdä. Koko tämä keskustelu ja välikysymyshän lähti liikkeelle käytännössä Standard & Poor’sin luottoluokituslaskusta. Itse luin sen raportin. Se on itse asiassa hyvä, mielenkiintoinen, ja kyllä näillä kavereilla on kyky kiteyttää.

Siellä oli kuusi sellaista kokonaisuutta, jotka nostettiin esille eli rakenteelliseksi syyksi, miksi luottoluokitusta laskettiin. Yksi niistä oli ikääntyminen eli hoivamenot. Toinen niistä oli työikäisen väestön väheneminen eli työpanoksen lasku. Kolmas niistä oli vientikysynnän heikkous. Neljäs oli ict-sektorin vaikeudet, viides metsäsektorin vaikeudet ja kuudes jäykät työmarkkinat. Näiden päälle, siis rakenteiden päälle, meille iski suhdannetaantuma, joka johtui pitkälti siitä, minkä valtiovarainministeri Rinnekin hyvin nosti esille, eli globaalin talouden kehityksestä.

Sitten jäin miettimään kakkosena, mitä me olemme tehneet. Keskustalta tuli aika vahvaa kritiikkiä, rakentavaa sellaista, ja siinä todettiin, että nyt tarvitaan tiukkaa menokuria, nyt tarvitaan talouskasvun vauhdittamista, nyt tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, nyt tarvitaan julkisia palveluja, jotka ovat tuottavia, nyt tarvitaan sote-ratkaisu, nyt pitää katsoa kuntien tehtäviä.

Jäin sitten miettimään, että tuohan on ihan hyvä lista. Se on just se, mitä me hallituksessa tällä hetkellä teemme, eli ne ovat ne toimenpiteet, joita me olemme tämän hallituskauden aikana tehneet, oikein tai väärin. Ei varmaankaan jokainen niistä ole maaliin osunut, mutta tämä on juuri se kehikko, missä ollaan toimittu. (Jukka Gustafsson: Missä Sipilä ja Tiilikainen ovat? — Välihuutoja keskustan ryhmästä)

Sitten jäin viimeisenä pohtimaan sitä, että mites tästä eteenpäin. Kun me mietimme sitä Suomen selviytymistarinaa, hyvinvointiyhteiskunnan pelastamista yhdessä seuraavallekin vaalikaudelle, niin toki meillä on toimenpiteitä nyt, joita me teemme, jokainen kivi käännetään, mutta kyllä meidän pitää yhdessä tulevaisuudessa miettiä muun muassa seuraavia kokonaisuuksia:

Yksi, tiukka menokuri. Ei se tästä mihinkään muutu, meidän on edelleen jatkettava sopeuttamista.

Kaksi, osaaminen, koulutus ja tutkimus. (Inkeri Kerola: Nimenomaan!) Siitä me saimme Suomen nousuun 1990-luvun alussa.

Kolme, ict ja digitalisaatio. Siitä oli monta hyvää puheenvuoroa salissa, esimerkiksi edustaja Haavisto. Tietysti, jos me katsomme työ- ja elinkeinoministeriön tämänhetkisiä painopistealueita, niin nehän ovat biotalous, cleantech ja digitalisaatio.

Neljä, tehokkaampi verotus. Kyllähän me voimme kaikki olla sitä mieltä, että ei meidän verotusjärjestelmä hirveän selkeä ole. Se on vuosien varrella monimutkaistunut sekä ihan palkkapuolella että yrityspuolella.

Numero viisi, työvoiman lisätarjonta. Siinä meillä on ongelma. Kyllä meidän kannattaa tulevaisuudessa vähän miettiä, mitä malleja käytettiin Saksassa, mitä Tanskassa ja mitä Ruotsissa, jotta ne 320 000 työtöntä, jotka meillä tällä hetkellä on, saadaan työllistettyä.

Numero kuusi, ja tässä ehkä sanon tämän varovaisesti, joustavammat työmarkkinat. Minun mielestäni työmarkkinajärjestöt ovat tehneet erinomaisia ratkaisuja tämän... (Martti Korhosen välihuuto) Minun mielestäni työmarkkinaosapuolet ovat tehneet hyviä ratkaisuja tämänkin hallituskauden aikana. Maltillinen palkkaratkaisu oli tästä hyvä esimerkki ja eläkeratkaisu, mutta kyllä meidän pitää myös voida keskustella siitä, miten me voimme hiukkasen joustavoittaa meidän työmarkkinajärjestelmäämme.

Sitten seitsemänneksi, me tarvitsemme varmaksi lisää yrittäjyyttä, lisää kilpailukykyä ja vähemmän sääntelyä.

Siinä on meille jokaiselle pureskeltavaa tulevaisuutta varten.

Sen vain haluan sanoa, että Suomi nousi top 30 -maasta top 3:n maaksi kahdenkymmenen vuoden aikana ja se kehitys pysähtyi sinne 2010:een, 2011:een, 2012:een. Me olemme kaikki tällä hetkellä vaikeassa tilanteessa, mutta kyllä tämänkin taantuman ohi mennään ja kyllä tästäkin vielä noustaan.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Ei se ihan kaikki kurjuus, mitä tällä hetkellä Suomessa on, hallituksen syytä ole, vaan kyllä tässä pitää mennä myöskin tuonne EU-alueelle. EU-alueellehan meidän viennistä menee suurin osa, ja kun se EU on kuralla, niin silloin ne eivät pysty ostamaan käytännössä niitä kilkkeitä, mitä täällä tehdään. Kyllä tämä tänäänkin esillä ollut elvytys, minkä muotoista se ikinä sitten onkaan, on varmasti harkittavaa ja sitä pitääkin tehdä, jotta tästä suosta sitten noustaan.

En mene enää kevään kehyspäätöksiin ja niihin satsauksiin, joita siellä tehtiin. Siellä tehtiin tosi isoja satsauksia. Muutama sana nyt käsittelyssä olevasta budjetista ja siitä, mitä kasvun ja työllisyyden eväitä siellä sitten on.

Ensinnäkin minä haluan jo tässä vaiheessa sanoa sen, että harmaan talouden torjunta ja sitä kautta verorahojen saaminen takaisin yhteiskuntaan on hyvinkin merkittävällä tavalla nytkähtänyt tämän hallituskauden aikana eteenpäin. Siellä muun muassa työskentelee 340 virkamiestä enemmän kuin aikaisemmin ja yrittää harmaata taloutta kitkeä, mutta siitä on tullut aikojen kuluessa lähinnä maan tapa, joten sen kitkeminen on pitkä ja kivinen rupeama. Muun muassa tämä veronumero on rakennuksille yksi äärimmäisen tärkeä asia, joka siellä on saatu aikaiseksi.

Sitten jos katsoo budjetissa olevia lukuja, niin alkavien yritysten pääomasijoitustoimintaan on 20 miljoonaa euroa. Innovaatiorahoituskeskus Tekesin lainavaltuuksiksi ehdotetaan 167 miljoonaa euroa, jossa on muuten 60 miljoonaa kasvua vuoden 2014 varsinaiseen talousarvioon nähden. Suomen Teollisuussijoituksen, joka toimii hyvin, pääomittamiseen 80 miljoonaa. Tästä 30 on tarkoitus käyttää Kasvurahastojen Rahasto II:n toimintaan ja 50 miljoonaa euroa erityisesti teollisten yritysten uudistamiseen, monipuolistamiseen, kasvuun sekä biotalous- ja terveysalan yritysten kasvua edistävään pääomasijoitustoimintaan.

Sitten yhteen asiaan vielä haluan kiinnittää huomiota. Ne yritykset, jotka haluavat kasvaa, ovat kehittäneet oman tuotteensa valmiiksi, ja sitten pitäisi päästä markkinoille, vaikka ulkomaille, koska vientitulojahan me tänne kaipaamme erittäinkin kipeästi. Minun mielestäni siihen kohtaan ei kyllä rahoitusmahdollisuuksia taida oikein olla, olletikin kun myöskin pankit ovat kiristäneet sillä tavalla lainahanoja, että rahaahan kyllä on, ja pankit ovat vakavaraisia, mutta vakuuksia on kiristetty, ja kasvavalle yritykselle niitä vakuuksia ei nyt vain valitettavasti voi antaa.

Eli tällä lyhyellä puheenvuorolla haluan sanoa sen, että kyllähän näitä asioita koko ajan tehdään, mutta me olemme niin syvällä suossa, tällä hetkellä jo taantumassa, että kyllä siinä tekemistä riittää meille kaikille ja moneksi, moneksi vuodeksi, mutta hellittämättä näitä asioita pitää tehdä, jotta tämä Suomi tästä eräänä päivänä on takaisin nousu-uralla.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan tähän alkuun haluan sanoa, että perussuomalaiset ei ole irtisanomassa yhtään tekevää kättä julkiselta sektorilta. Siis perussuomalaiset ei ole irtisanomassa yhtään tekevää kättä julkiselta sektorilta, (Jukka Gustafsson: Soini puhui ihan muuta!) sen sijaan kokoomus ja SDP ovat. Yksi esimerkki: Ministeri Kiurun johdolla hallitus on leikkaamassa lukio- ja ammattikoulutuksesta 270 miljoonaa euroa. Opettajien ammattijärjestön mukaan tämä tarkoittaa niitten tekevien käsien, opettajien, irtisanomista. Tämä on se käytännön totuus.

Arvoisa puhemies! Mennään nyt sitten tähän varsinaiseen puheeseeni.

Maamme talouden kannalta suurin virhe oli aikoinaan eurojärjestelmään siirtyminen. Se on sitonut kätemme huolehtia kilpailukyvystämme. EU-maihin ja euroalueenkin maihin nähden kilpailukykymme on heikentynyt. Korkean teknologian tärkeimmät kilpakumppanimme ovat Saksa ja Ruotsi. Suomi ei pärjää kummallekaan. Euroalueen selkeä hyötyjä on Saksa maailman suurimmalla kauppataseylijäämällään, ja Ruotsilla on oma valuutta. Eurojärjestelmä ei mahdollista meille ulkoista devalvaatiota eli valuuttamme arvon muutosta suhteessa kilpailijamaihimme. Ainoastaan oman valuutan heikkeneminen suhteessa muihin valuuttoihin parantaa merkittävästi kilpailukykyä ja auttaa näin vientiteollisuutta.

Koko tämä ilta ollaan keskusteltu lähinnä nimenomaan sisäisen devalvaation keinoista. Sen sijaan euron arvon laskukaan suhteessa dollariin ei auta oikeastaan Suomea. Hyödyn korjaa kilpailijamaamme. Itse asiassa EKP:n toimet alentaa euron ulkoista arvoa hyödyttävät eniten Saksaa, mutta eivät juurikaan Suomea. Yhteisvaluutassa pystymme vahvistamaan kilpailukykyämme ainoastaan sisäisellä devalvaatiolla, ja sitä keskustelua on tänä iltana tässä salissa sitten kyllä käyty. Käytännössä se tarkoittaa työmarkkinoilla miinus- ja nollaratkaisuja. Suomalaiset eivät suostu hevin kyllä palkkoja leikkaamaan eivätkä pystykään, sen verran kallis on kuitenkin Suomen maa.

Siksi ihmettelenkin suuresti asiatonta suhtautumista järkevään keskusteluun paluusta omaan valuuttaan. Viittaukset ja pelottelu 90-luvun alun devalvaation tapahtumilla ovat täysin perusteettomia. Niillä ei ole minkäänlaista arvoa nykyisessä keskustelussa. Silloin tilanne oli aivan erilainen: Valuuttamme arvossa olimme tukeutuneet kiinteään kurssiin, joka oli markalle reilusti ylimitoitettu. Pankit olivat survoneet kilpaa markkinoille valuuttaluottoja riittämättömillä vakuuksilla ja jopa ilman vakuuksia. Pk-yritykset olivat ylivelkaantuneet suurelta osin, ja samaan aikaan myöskin Neuvostoliiton-kauppa oli romahtanut. Tuonkaltaista tilannetta ei ole nyt. Nyt tulisikin selvittää kiihkottomasti omaan kelluvaan valuuttaan palaaminen.

Arvoisa puhemies! Jos joku väittää, että paluu omaan valuuttaan aiheuttaa rajun devalvaation, väittää hän samalla, että euro on rajusti liian vahva valuutta Suomelle ja samalla tunnustaa viennin ongelmien johtuvan nimenomaan yhteisvaluutasta.

Nyt keskustelussa olevat rakenteelliset uudistukset muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä eläkejärjestelmän uusimisessa ovat merkittäviä heikennyksiä kansalaisille. Sen lisäksi tehdään koko ajan lyhyen ajan toimia, kuten eläkeindeksin ja lapsilisien leikkauksia ja leikkauksia koulutuksista. Talouspoliittinen keskustelu onkin keskittynyt lähinnä kiistelyyn, mistä, keneltä ja miten leikataan, kun pitäisi keskittyä myös keskusteluun, miten saamme tulorahoitusta, jolla pidetään yllä hyvinvointiyhteiskuntaamme.

On selvää, että valtiontalouden kannalta katsoen tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia, joilla on pysyviä vaikutuksia, mutta edellä mainitut rakenteelliset uudistukset eivät lisää vientiteollisuutemme kilpailukykyä mitenkään. Onkin aiheellista kysyä, millä aikajänteellä esimerkiksi valtiontalouden kannalta tärkeä sote-uudistus laskee konepajassa valmistetun tuotteen hinnan globaalisti kilpailukykyiselle tasolle. Suomalaisen viennin ongelmana on globaalin hintakilpailun aiheuttama kustannuspaine, johon suomalaiset yritykset eivät meidän kustannusrakenteella pysty vastaamaan. Heillä, joilla ei ole valmiutta keskustella omasta valuutasta, on oltava valmiutta keskustella teollisuuden yksikkökustannusten laskemisesta sitten muilla keinoin.

Arvoisa puhemies! (Puhemies koputtaa) Tämä...

Suu säkkiä myöten.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomi ei enää kestä toista tällaista hallitusta. Luulimme vuosi sitten elokuussa, että edellinen hallitus, jonka jälkiä tämä nyt jatkaa, saa jotain aikaan, kun tuli rakennepaketti, mutta niin vain ne rakennepaketin osaset odottavat yhä toimeenpanoaan.

Me tarvitsemme tällä hetkellä Suomeen yhteisen selviytymissopimuksen, johon osallistuvat useat puolueet, useat etujärjestöt tai kaikki puolueet, kaikki etujärjestöt, niin että selviämme tästä suosta.

Meillä on monta haastetta, jotka on ratkaistava yhtä aikaa: on teollisuuden rakennemuutos, viennin romahtaminen, ict, metsän murheet. Kuten monessa puheenvuorossa on tullut ilmi, kilpailukykymme on heikko ja tarvitsemme jotain, jolla saamme sisäistä devalvaatiota aikaiseksi. Se ei tarkoita välttämättä sitä, että puututaan palkkoihin, mutta se tarkoittaa sitä, että samalla palkalla saadaan enemmän aikaan.

Me tarvitsemme sitä, että yhteiskunta antaa potkua biotalouden nousuun. Jos mietimme meidän vaihtotasettamme, tuomme energiaa 8 miljardilla eurolla ja ruoan vaihtotase on 3 miljardia euroa negatiivinen, niin näitä kun käännetään työpaikoiksi, niin jos näitä vaihtotaseita saamme muutaman miljardinkin oikaistua, siellä puhutaan kymmenistätuhansista työpaikoista.

Meidän tulee huolehtia koulutuksesta, innovaatioiden, myös pienten innovaatioiden, rahoituksesta ja etenkin siitä, että saisimme kaupallistettua ja markkinoitua näitä innovaatioita. Meillä on jotenkin tullut vallalle se käsitys, että satsataan suuriin yrityksiin ja uskotaan kasvun tulevan sieltä, mutta väitän, että nykypäivän globaaleilla markkinoilla pienet yritykset ovat paljon nopeampia ja joustavampia, ja meidän rahoitusjärjestelmämme tulee huomioida tämä asia.

Meidän huoltosuhteemme muuttuu. Se on toinen haaste, mihin pitää pystyä puuttumaan. On hyvä, että eläkeuudistus saatiin aikaan, sillä meidän työssä käyvien määrä pienenee maanosan nopeinta vauhtia suhteessa niihin, jotka eivät enää — tai vielä — käy töissä. Mutta meidän pitää pystyä niihin työuriin vaikuttamaan myös muilta osin. Onhan se huolestuttavaa, että meillä niin suuri osa alle 35-vuotiaista eläköityy, 1 500 henkilöä vuodessa. Tähänkin on ratkaisumalleja, miten me saamme nämä nuoret pidettyä paremmin toimintakykyisinä ja miten saamme jo eläkepäätöksen saaneita nuoria ihmisiä takaisin koulutus- ja työelämään.

Sitten julkisen talouden tilanteeseen. Kunnat ja valtio tienaavat pitemmän päälle vähemmän kuin mitä kuluttavat, ja näin ei voi olla. Olemme odottaneet sitä, että hallitus toisi lupaamaansa norminpurkua tänne eduskuntaan, edes joiltain osin, edes muutaman esityksen. Miljardin edestä luvattiin toimia, ja mitään ei ole tullut. Sen sijaan olemme saaneet koko ajan kunnille uusia tehtäviä. Mielestäni meidän tulisikin ensimmäisenä luvata se, että yhtään uutta tehtävää kunnille ei laiteta ilman, että siihen tulee täysimittainen rahoitus, mutta ilmeisesti tähänkään ei pystytä. Meilläkin on valiokunnassa parasta aikaa monia uusia tehtäviä kunnille.

Toivoisin hallitukselta työntekoa, ei tviittailua. Toivoisin päätöksiä, ei työryhmiä tai strategioita. 174 työryhmää ja 317 strategiaa on aivan tarpeeksi.

Meidän tulisi pystyä estämään työttömyyden kasvaminen. Siihen keskustalla oli lähes 30 toimenpiteen lista. Haluaisin, että siitä listasta otetaan käytäntöön useita asioita.

Ja vielä viimeiseksi: Meidän tulee pystyä katkaisemaan kasvava eriarvoistuminen ja pahoinvointi. Esimerkkeinä näistä ovat lasten lisääntyvät huostaanotot ja leipäjonojen jatkuva kasvu. Yksi keino tähän on edes se, että antakaa vapaaehtoistyölle vapauksia. On aivan järjetöntä, että kun harmaan talouden torjuntaan nyt on palkattu lisää virkamiehiä, niin vapaaehtoisten kulukorvaukset ovat menneet verolle, (Puhemies koputtaa) jos on julkisia toimijoita mukana siellä päässä, missä vapaaehtoistyötä tehdään. Ajatelkaa, (Puhemies koputtaa) matka vapaaehtoistyöhön on työttömältä tai eläkeläiseltä veronalaista tuloa tämän hallituksen tulkinnan mukaan. — Kiitoksia, herra puhemies.

Katja Hänninen /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen leikkaukset ja tuloeroja kasvattava talouspolitiikka on nyt koettu ja nähty. Talousahdinkoon hallitus on tarjonnut tappavia lääkkeitä: ostovoiman ja koulutuksen leikkaamista, joka johtaa pikkuhiljaa Suomen kilpailukyvyn kuolemaan.

Valitettavasti myös oppositiopuolueista perussuomalaiset ja keskusta Sipilän ja Soinin johdolla ovat hallituksen tavoin kasvattamassa kohta puolen miljoonan työttömän armeijaa tarjoa-malla tuhansille julkisen sektorin työntekijöille bonukseksi ilmoitusta työn loppumisesta. Tämä on todella surullista ja koskettaa erityisesti naistyöpaikkoja.

Julkisten työpaikkojen katoaminen ei voi olla heikentämättä palveluja: vanhushuoltoa, lastenhoitoa, sosiaalipalveluja, koulutusta. Järkyttävät uutiset ovat viime viikkoina kertoneet lasten, nuorten ja perheiden pahoinvoinnista, mikä on seurausta koventuneista arvoista, siitä, että ihminen jää rahan vallan alle.

Arvoisa puhemies! Hallitus on leikkaamassa 270 miljoonaa lukio- ja ammattikoulutuksesta. Leikkauskohteen sanotaan olevan hallinto, mutta opettajat koulujen arjen asiantuntijoina eivät usko leikkausten olevan mahdollisia ilman, että tulilinjalle joutuvat myös opetus ja opiskelupaikat.

Koulutuksen keskittäminen ei vähennä koulupudokkaiden määrää eikä syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, joille koulunkäynti ja opiskelu on muutenkin vaikeaa. Koulut ja koulutuksen järjestäjät kyllä huolehtivat opetuksen monipuolistamisesta, nykyaikaistamisesta ja esimerkiksi teknologian kehitykseen vastaamisesta, jos valtio täyttää oman tehtävänsä ja järjestää koulutukselle riittävän rahoituksen. Jos koulujen hallinnossa olisikin 270 miljoonaa vähennettävää, tulisi se siirtää luokkiin ja opetukseen, toisin sanoen suomalaisen korkean osaamisen ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

Koulurahoitusta leikkaava hallitus on nyt käyttänyt aktiivisesti myös toista ruuviaan, opiskelijoiden toimeentuloa, eikä sitäkään mahdollistavalla vaan kiristävällä tavalla. Toteutetut ja suunnitellut rajaukset ja tiukennukset opintotukeen tekevät opiskelijan tilanteen tukalammaksi eivätkä ohjaa kouluja toimimaan joustavammin ja huomioimaan opiskelijoiden yksilölliset tarpeet. Eilisen opintotukikeskustelun puheenvuoroista voi tarkistaa, minkä puolueiden edustajia opiskelijoiden toimeentulon kiristäminen ja elinikäisen oppimisen vaikeuttaminen kiinnostaa.

Arvoisa puhemies! Eilen talousarviokeskustelussa kuultiin, kuinka perussuomalaiset ja kokoomus ovat löytäneet toisensa työelämän kysymyksissä. Heidän lääkkeensä massatyöttömyyteen on tavallisten työntekijöiden palkkojen alentaminen, mistä lomarahoihin ja vapaapäiväjärjestelmiin puuttumisessa on kysymys. Valitus palkan sivukuluista on todellisuudessa valitusta suomalaisesta sosiaaliturvasta, siitä, että tekemämme työ hyödyttää meidän itsemme lisäksi myös yhteiskuntaa.

Edustaja Kalliorinne kertoi vasemmiston esittelevän oman elvyttävän budjettivaihtoehtonsa sekä kokoelman taloutta elvyttäviä ja ihmisiä työllistäviä hankkeita. Vasemmisto haluaa pitää kiinni valtionyhtiöiden työpaikoista eikä myydä niitä pikavoittojen toivossa. Palkanalennusten sijaan haluamme jakaa ylikuormittavia töitä entistä useammille sekä puuttua epätyypillisten työsuhteiden ja vastentahtoisen osa-aikatyön ongelmiin. Hyvinvointivaltion rahoittamiseksi haluamme verovuodon tukkimista ja verottamista maksukyvyn mukaan.

On myös hyvä ymmärtää, mille aloille massatyöttömyyttä voi ja pitää purkaa. Julkiset investoinnit homekoulujen korjaamiseen ja oikeankokoisten vuokra-asuntojen rakentamiseen työllistävät, mutta käsipareja tarvitaan ennen kaikkea hoiva-aloilla. Julkisen sektorin rapauttamiseen tähtäävät puheet iskevätkin juuri vanhuspalveluihin, lastenhoitoon ja peruskoulutukseen. Inhimillistä työtä tarvitaan ihmisarvoisen hoivan turvaamiseksi niin sairaille ja vammaisille kuin vanhuksille. Tämä tarve kasvaa huomisen Suomessa.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Kalliorinteen epäluottamuslause-ehdotusta.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Velkaantuminen ja Standard & Poors’in luottoluokituksen lasku ovat hälytysmerkki. Katastrofissa emme ole, mutta näin ei voi jatkua. Emme voi jatkaa velkaantumista 8 miljardin euron vuosivauhdilla, kun väestö ikääntyy ja työttömyys hipoo 9:ää prosenttia.

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat viime vuosina onnistuneet tarjoamaan lisätyöpaikkoja, mutta niiden usko tulevaan voi hiipua. Yhtään ainoata pk-yrittäjää hyödyttävää työmarkkinareformia ei ole tehty. On madallettava riskiä työllistää ja karsittava velvoitteita. Paikallista sopimista voidaan lisätä pienyrityksissä joustavuuden saamiseksi, kun samalla huolehditaan työllistymisen edellytyksistä yhdistämällä työtä ja sosiaaliturvaa entistä rohkeammin. Työttömyysturvan suojaosa on hyvä alku, mutta työtä ja sosiaaliturvaa yhdistää parhaiten perustulo. Myös yritysrahoituksen saanti on keskeistä. Joukkorahoituksen esteitä on poistettava, sillä moni säästäjä haluaa sijoittaa pienyrityksiin riskilläkin.

Olemme elvyttäneet taloutta vuodesta 2008. Siihen ei ole massiivisesti enää varaa, mutta investoinnit on suunnattava kestävästi: raiteiden rakentamiseen ja kunnostukseen, rapistuvan tiestön ja homekoulujen korjaamiseen, luonnonsuojelualueiden hankintaan sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Meille elintärkeä vienti on laskenut vuosia. Vuoden 2013 vaihtotase oli vajaa 3 miljardia euroa alijäämäinen. Fakta on se, että meidän pitää viedä enemmän kontteja maailmalle, jotta talous paranee. Olemme myyneet kännyköitä, laivoja, raskaita koneita, sellua, paperia, mutta se ei enää riitä. Tarvitsemme uusia ja yhä parempia tuotteita.

Kärsimme vahvasta eurosta ja korkeista työvoimakustannuksista. On hölmöä tässä tilanteessa leikata tutkimusmäärärahoja, kuten hallitus on tehnyt. Asia on korjattava, ja vaikka säästöjä tarvitaan, on tutkimusmäärärahoja kauttaaltaan lisättävä. Vahvuutemme on osaavat ihmiset ja tekniikan taidot.

Biotalous on osa hyvää tulevaisuutta. Se yhdistää puunjalostusta, kemiaa, energiaa, rakentamista, teknologiaa sekä ravinto- ja hyvinvointiratkaisuja. Maailmalla puhutaan hiilikuplasta. Sijoituspäätökset ovat kytköksissä ilmastonmuutokseen ja hiilen hintaan. Hiilikupla puhkeaa, kun tapahtuu markkinakorjaus ja ilmastonmuutos otetaan todesta. Suomessa on muutettava energiapolitiikan suuntaa. Sen on kannustettava hajautetun, uusiutuvan energian, kuten puun, tuulen, auringon ja jätteiden, hyödyntämiseen ja energiatehokkuuteen. Työllisyyttä tuetaan ekologisella verouudistuksella, siirretään verotuksen painopiste saastuttamiseen ja vähennetään työn verotusta.

Sananen vielä rakenteellisista uudistuksista, jotka ovat hyvinvoinnillemme välttämättömyys.

Eläkeuudistuksesta on sopu. Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus on vietävä maaliin. Huomio siirtyy vaikuttavuuteen, jossa avun tarvitsija saa palvelun nopeasti terveyskeskuksesta ja sosiaalipalvelut edistävät terveyttä ja ehkäisevät ongelmia.

90-luvun laman ajan päätöksistä on otettava opiksi kaksi asiaa. Panokset tutkimukseen ja koulutukseen nostavat Suomen suosta, mutta liialliset leikkaukset perusturvaan tai tärkeiden hyvinvointipalvelujen tasoon synnyttävät pitkäaikaista syrjäytymistä ja pitkäaikaistyöttömyyttä. Meillä ei ole varaa toistaa virhettä ja hukata sukupolvia.

Hallituksen hyvällä tarkoituksella tehty nuorisotakuu on toiminut vajavaisesti. Monessa sellaisessa maassa, jossa nuorisotyöttömyys on alhainen, on oppisopimusjärjestelmä, joka aidosti innostaa yrittäjiä ja teollisuutta ottamaan nuoria oppisopimuskoulutettavia. Nyt pitkäaikaistyöttömät ovat yhä enenevässä määrin kuntien työllistämisvastuulla. Työttömät kannattaakin työllistää esimerkiksi kuntien ilmastonmuutosta hillitseviin projekteihin ja hoivapalveluihin.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Haaviston esittämää epäluottamuslausumaa Stubbin hallitukselle.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Suomen ja samalla koko Euroopan talous ei ole lähtenyt sellaiseen nousuun kuin vielä viime vuonna odoteltiin. Ennusteet ovat menneet monesti uusiksi, ja kerta toisensa jälkeen heränneet toiveet nopeammasta kasvusta on ollut pakko haudata. Toisin kuin välikysymystekstin perusteella voisi luulla, kyse on kuitenkin ilmiöstä, joka ei rajoitu vain Suomen rajojen sisäpuolelle.

Välikysymyksen kritiikki kulkee moneen suuntaan osumatta kunnolla mihinkään. Hallitusta suomitaan samaan aikaan menojen leikkaamisesta, verojen korottamisesta sekä velkaantumisesta. Tässä pitäisi muistaa, että vuoden 2015 talousarviossa valtio on ottamassa liki 3 miljardia euroa vähemmän velkaa kuin tänä vuonna. Jos velkaantuminen ei vielä taitu, ainakin velan kasvuvauhti siis hidastuu. Tällainen melko voimakas velanoton vähentäminen ei kuitenkaan nyt ole mahdollista ilman että samalla leikattaisiin menoja ja korotettaisiin veroja. Hallituksen ja erityisesti sosialidemokraattien ansioksi voi kuitenkin lukea sen, että sopeutustoimia on tehty pääasiassa ja ensisijaisesti siten, että ne eivät kohdistuisi pienituloisiin eivätkä vähentäisi työnteon kannustimia. Kannustinloukkuja on päinvastoin pystytty lieventämään työttömyysturvan ja asumistuen suojaosuuksien kaltaisilla uudistuksilla.

Luottoluokittaja Standard & Poor’s laski viime kuussa Suomen luottoluokitusta. Tämä on tietysti asia, joka meidän tulee ottaa vakavasti, mutta välittömiä vaikutuksia korkomenoihin ei juuri ole. Nyt Suomi on asetettu samalle tasolle kuin muun muassa Itävalta ja Hollanti. Välikysymyksessä väitetään kuitenkin luokituksen laskun johtuvan siitä, ettei Suomessa kyettäisi tekemään uudistuksia. Tällainen tulkinta edellyttää kyllä melko luovaa luokittajaraportin rivien välistä lukemista. Todellisuudessa keskeisin Standard & Poor’sin raportissa todettu syy luottoluokituksen laskulle on ulkomaisen kysynnän heikko kehitys, joka estää vientiä lähtemästä nousuun. Edelleen tilannetta pahentavat Ukrainan tilanne sekä Venäjälle asetetut talouspakotteet välittömine ja välillisine vaikutuksineen, jotka heikentävät Suomen vientiä myös itään. Luottoluokittajan mukaan hallituksen toimenpiteillä tulee kylläkin olemaan myönteisiä vaikutuksia Suomen työllisyyteen ja sitä kautta kotimaiseen kysyntään, mutta näitä vaikutuksia heikentää väestön ikääntyminen ja sen kautta työikäisen väestön pieneneminen.

Yhteenvetona voitaneen sanoa, että huonojen talousnäkymien ja siten luottoluokituksen laskun taustalla on ennen kaikkea heikko euroalueen kysyntä, Venäjän talousvaikeudet sekä Suomen vanheneva väestö. Näihin asioihin Suomen hallituksen on melko vaikea vaikuttaa. Sen sijaan voimme vaikuttaa julkisen talouden kestävyyteen. Luottoluokittajienkin mielestä olennaista on, että nyt suunnitteilla olevat isot uudistukset viedään aikataulussa maaliin. Eläkeuudistuksestahan on nyt päästy sopuun, ja lain valmistelu on aloitettu. Yhtä tärkeää olisi, että sote-uudistus, johon kaikki eduskuntapuolueet ovat kertaalleen jo sitoutuneet, todella saataisiin aikaiseksi ja eduskunnan käsittelyyn ilman enempiä jaaritteluja.

Näillä uudistuksilla tullaan sekä pidentämään työuria että hillitsemään julkisten menojen kasvua. Samalla meidän tulee tehdä sellaista politiikkaa, jolla voidaan parantaa työllisyyttä ja kotimaista kysyntää, vaikka vienti ei vielä vetäisikään. Sekä vuoden 2014 viimeisimmissä lisätalousarvioissa että ensi vuoden budjetissa on jälleen merkittäviä kasvupanostuksia kilpailukykyyn ja infrastruktuuriin. Suomen talous ei lähde nousuun sillä, että julkiselta sektorilta vähennetään kymmeniätuhansia työntekijöitä, vaan sillä, että investoinneilla luodaan työpaikkoja ja saadaan työttömille töitä.

Arvoisa puhemies! On kuitenkin tosiasia, että työllisyyskehitys on ollut pitkässä taantumassa heikkoa. Nyt olisi erityisen tärkeää huolehtia siitä, että pitkittynyt työttömyys ei syrjäyttäisi ihmisiä kokonaan ja lopullisesti työvoiman ulkopuolelle. Palvelujen toimivuutta ja matalamman kynnyksen monialaista tukea ollaan nyt kehittämässä sekä sosiaalihuoltolain uudistuksen että työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun myötä, joista molemmista esitykset on äskettäin tuotu eduskuntaan. Myös näiden uudistusten eteenpäin vieminen on äärimmäisen tärkeää.

Hanna  Mäntylä  /ps:

Arvoisa puhemies! Taantuma koettelee maatamme, ja valtion velkataakka syvenee entisestään. Hallitus ei ole kyennyt korjaamaan Suomen talouden syöksykierrettä. Talouskasvua ei ole näkyvissä. Velkaantuminen ei ole taittumassa. Töitä kansalaisille ei ole luvassa. Suuria rakenteellisia uudistuksia hallitus ei ole kyennyt tekemään, ainakaan ilman opposition apua. Toivonkin, että sote-uudistukseen nyt kaikki ovat sataprosenttisesti sitoutuneet — aina en ole ollut siitä aivan vakuuttunut.

Suomen luottoluokitusta laskettiin. Tähän luottoluokituksen laskuun on suhtauduttava sen edellyttämällä vakavuudella, ja juuri sen vuoksi tämä välikysymyksemme hallitukselle talouspolitiikasta on erittäin aiheellinen. Hallituksen tämänhetkinen talouspolitiikka ei tuo esiin kestäviä pitkän aikavälin ratkaisuja vaan ainoastaan hetkellisiä kosmeettisia ja näennäisiä toimenpiteitä, joiden maksajina ovat suurelta ja pahimmilta osin pieni- ja keskituloiset lapsiperheet, yksineläjät ja eläkeläiset. Esimerkiksi indeksikorotusten leikkaus, lapsilisiin kajoaminen, työttömyysturvan leikkaukset sekä sairausvakuutuslakiin kaavaillut muutokset matkakustannusten omavastuuosuuksien korotuksista jatkuvasti lisääntyvien elinkustannusten nousun kanssa tulevat omalta osaltaan merkittävästi heikentämään kaikkien muiden paitsi hyvätuloisten asemaa. Sanonta "Köyhät kyykkyyn ja siitä vielä polvilleen" pätee tämän hallituksen kohdalla. Pahoinvointia lisätään, mutta sen seurauksista ihmisten elämässä ei millään tasolla olla valmiita kantamaan vastuuta.

Hallituksen ratkaisuilla ei todellakaan tulla lisäämään kansalaisten ostovoimaa eikä myöskään paranneta valtion taloustilannetta. Verojen kiristykset ovat kääntyneet tarkoitustaan vastaan. Työ ei pian kannata, jos sitä edes on saatavilla, ja yhä harvemmalle on. Kuinka on mahdollista, että hallitus pääministeri Stubbin johdolla ei ota isänmaamme ja kansalaistemme ahdinkoa vakavasti. Hallituksella olisi peiliin katsomisen paikka, ei vain kameran linssiin selfieitä ottaessaan.

Arvoisa puhemies! Työttömyys maassamme lisääntyy katastrofaalisella vauhdilla. Saamme lukea koko ajan uusista yt-neuvotteluista ja irtisanomisista. Hallituksen aikaansaama työttömyyden raju kasvu ja samalla ajettu työttömyysturvan heikentäminen heijastuu vakavasti ihmisten toimeentuloon. Tämäkin tulee aiheuttamaan kasvua toimeentulotukiasiakkuuksissa ja myönnetyissä toimeentulotuissa. Tosiasia on, että kun talous sakkaa, myös kaikki sosiaaliturvan menot kasvavat. Heijastumat näkyvät myös ihmisten terveydessä ja terveyserojen kasvussa. Köyhyys lisääntyy kaikissa ikäryhmissä, samoin sen vakavat seuraukset. Leipäjonoissa jonot sen kuin pahenevat. Palveluihin ei pääse. Ihmiset jäävät yksin ahdingossaan. On kohtuutonta, että hallitus hyökkää epäonnistuneessa talouspolitiikassaan muutenkin yhteiskunnassa heikoimmilla olevien kimppuun ja lähtee hakemaan säästöjä sieltä. Tällainen rakenteellinen uudistus, jossa hyvinvointiyhteiskunta tuhotaan, on sietämätön. Tuntuu, että tämä on kuitenkin ainoa rakenteellinen uudistus, johon tämä hallitus on kyennyt.

Edustaja Lindström ja edustaja Niinistö toivat omissa puheenvuoroissaan esille hyviä esimerkkejä siitä, kuinka voimme tukea aloittavia ja kasvavia yrityksiä ja tällä tavoin luoda myös uusia työpaikkoja. On oltava rohkeutta tehdä muutoksia ja uudistuksia ja purettava byrokratiaa kaikilta tasoilta.

Arvoisa puhemies! Lapissa hallituksen toimet koettelevat kansalaisia raskaalla kädellä. Nuoria, alle 25-vuotiaita työttömiä on Lapissa hälyttävän paljon suhteessa koko Suomeen peilaten. Nuorisotyöttömyydestä johtuva nuorten syrjäytyminen on saatava nopeasti hallintaan alueelliset erityispiirteet huomioiden. Hallituksen tulisikin panostaa myös siihen, että syrjäseutujen asukkaillakin on tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen, työssäkäyntiin ja toimeentuloon. SDP:n tänään peräänkuuluttama koulutuksen tärkeys on Lapissa realisoitu hallituksen taholta rajuilla leikkauksilla koulutuspaikoista, mikä tietää myös kasvavaa työttömyyttä esimerkiksi opettajille.

Hallituksen toimissa ei ole tällä hetkellä havaittavissa minkäänlaista kyvykkyyttä maamme taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Hallitus on epäonnistunut kaikissa talouspoliittisissa suurissa lupauksissaan. Pääministeri Stubb ja valtiovarainministeri Rinne ovat painaneet paniikkinappia ja pyytäneet ministeriöiltä pikaisesti kasvua, työllisyyttä, kilpailukykyä ja julkisen talouden tasapainoa parantavia ehdotuksia. Aikaa näiden asioiden hoitamiseen olisi kyllä ollut. Aika on mennyt kuitenkin vastuunkantajien pakoiluun, uusien ministereiden nimitysruletteihin sekä poukkoilevaan päätöksentekoon. Oma lukunsa on myös hallituksen vaaleihin valmistautuminen, joka on vienyt hallituksen huomion pois tärkeimmistä asioista eli kansalaisten ja Suomen hyvinvoinnista.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kannatan edustaja Lindströmin tekemää epäluottamuslause-esitystä.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun kuuntelin edustaja Lindströmin esittelemää perussuomalaisten ja keskustan yhteistä välikysymystä, en voinut olla ajattelematta korpifilosofi Konsta Pylkkästä ja hänen kuolemattomia sanojaan jälkiviisaudesta, joka on se kaikista paras ja imelin viisauden laji. Siinä lajissahan on ihminen viisaimmillaan.

Sinänsä edustaja Lindströmin esittelemässä välikysymyksessä on perää. Suomen talous on kieltämättä ongelmissa. Välikysymyksessä myös esiteltiin sama tilannearvio, joka on luettavissa lähes jokaisesta maan taloutta käsittelevästä sanomalehdestä. Mutta väite siitä, että huono taloustilanne olisi vain ja ainoastaan tämän hallituksen syytä, on täyttä pötyä. Suomen talouteen on iskenyt vaikea, epäsymmetrinen shokki: yhtä aikaa valtava rakennemuutos sekä elektroniikka- että metsäteollisuudessa ja Euroopan matalasuhdanteesta ja kansainvälisestä poliittisesta epävakaudesta johtuva heikentynyt kysyntä.

Haluan muistuttaa varsinkin perussuomalaisille, että edellisten eduskuntavaalien suuren voiton jälkeen heistä ei kuitenkaan ollut vastuunkantajiksi. Haluaisin myös kuulla ongelmien toistelun sijasta, mitkä olisivat ne realistiset ja vaikuttavat keinot, joilla te, perussuomalaiset ja keskustapuolue, laittaisitte taloutemme kuntoon.

Edustaja Sipilään on viitattu nyt useaan kertaan niin, että hän olisi leikkaamassa julkisel- ta sektorilta kymmeniätuhansia työpaikkoja. (Markku Rossi: Ei pidä taas vääristellä!) Haluan nyt tässä sanoa sen, että en halua syyllistyä hänen sanomisiensa vääristelyyn, ja itse asiassa äsken löysin Tietoviikko-lehdestä artikkelin, jossa virkamies nyökyttelee 20 000 virkamiehen vähentämiselle. Tässä artikkelissa hän sanoo, että valtion ja kunnallishallinnon henkilöstökustannuksista voisi säästää kymmenessä vuodessa jopa 10—20 prosenttia it:n avulla palveluita heikentämättä, koska samoja tehtäviä saatetaan tehdä useassa eri virastossa, mutta tehostamisen esteenä on luonnollisesti pelko ihmisten työpaikoista. Tämä on aivan järkeenkäyvää juttua.

Jutussa jatketaan: "Kulttuurimuutosta on edesautettava hyvällä henkilöstöpolitiikalla: tehtäväkierrolla ja uudelleenkoulutuksella." Siitähän muutosjohtamisessa on juuri kysymys, että ihmiset tiedostavat, minkälainen muutos pitää tehdä ja miten siihen tavoitteeseen päästään. Tuntuu siltä, että varsinkin julkisella sektorilla tässä tapauksessa kyse olisi turhan byrokratian, turhien töiden ja tehokkaan työn esteiden poistamisesta, elikkä ei missään nimessä irtisanottaisi opettajia tai hoitohenkilökuntaa. Toivon, että tämä olisi ollut sen ajatuksen tausta, mutta se ei vain tänään tässä salikeskustelussa eikä debatissa tullut kovin selvästi esiin.

Miten tämä temppu sitten tehtäisiin, kun it-järjestelmistä on tässäkin salissa puhuttu jo useamman vuoden ajan? Lyhyenä peukalosääntönä voi sanoa sen, että tietotekniikka on tietotekniikkaa, lääketiede on lääketiedettä ja johtaminen on johtamista, mutta ratkaisun avain on se, että nämä kaikki osapuolet saadaan saman neuvottelupöydän ääreen.

Tämä johtaja tässä samaisessa artikkelissa mainitsee näin: "Tietohallintoa ja tekniikkaa ymmärtävät ihmiset on saatava aidosti mukaan kehitysprosesseihin. Digitalisaatiolle tarvitaan myös sekä it:tä, liiketoimintaprosesseja että taloutta ymmärtäviä muutosjohtajia, jotka voivat nopeuttaa sen hyötyjen saavuttamista." Kysymys on siitä, että saman pöydän ääressä nämä ihmiset ymmärtävät, mistä puhuvat. Aina ei pelkästään sähköpostien välityksellä tai ohjeita antamalla päästä siihen hyvään lopputulokseen.

Arvoisa puhemies! Haluaisin tähän lopuksi vielä ottaa esiin nämä lupaprosessit. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän ryhmäpuheessa vaadittiin lupaprosessien sujuvoittamista. Hallitushan on jo aiemmin ilmoittanut ryhtyvänsä toimiin, ja juuri tänään ministeri Grahn-Laasonen on nimittänyt asiantuntijaryhmän arvioimaan ympäristöhallinnon lupaprosessien sujuvoittamista ja tehostamista ja tuo sen esityksen vielä tämän vaalikauden aikana. Elikkä toiveisiinne on tältä osin vastattu.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Oy Suomi Ab on kriisissä. Sen hallitus on toimintakyvytön, ja hallituksen strategia ei toimi. Tässä yhtiössä hallitus vastaa omistajilleen, siis Oy Suomi Ab vastaa kansalaisilleen, äänestäjilleen. Hallituksen on ajettava vain ja ainoastaan tämän yhtiön etua, ja hallituksen tehtävänä on ajaa suomalaisten etua. Tässä työssä onnistumisen pohja on vahva osaaminen, onnistunut strategia ja toimintaohjelma, kyky tehdä päätöksiä, johtamisen taito sekä vahva sitoutuminen tavoitteiden läpivientiin. Puuttuuko tältä hallitukselta kaikki vai vain osa näistä ominaisuuksista? Ainakin sitoutumisessa on ollut suuria puutteita. Ovi hallituksessa on käynyt niin tiheään tahtiin, että voi kysyä, onko vastuuta pakoiltu vai onko tieto täydellisestä epäonnistumisesta ajanut heikkohermoisimmat ulos uppoavasta laivasta. Tähän laivaan ei edes sen kapteeni jäänyt, hän hyppäsi ulos kesällä.

Mitä tulee hallitusohjelmaan, jos sen tavoitteet olisi edes saavutettu, olisi tämä taloudellinen tilanne ja työttömyys siedettävämmissä lukemissa, mutta kun keskeiset tavoitteet alitetaan, silloin ollaan kriisissä. Kukaan ei tietenkään kaikessa onnistu, mutta työllisyyden hoito ja talous ovat Oy Suomi Ab:n kannalta kaikista tärkeimpiä tehtäviä. Vain työ tuottaa hyvinvointia ja vienti tuo kasvua.

Tämä hallitus yrittää ajaa isoja uudistuksia ja yritti kuntauudistusta ja sotea, joiden pohjatyöt tehtiin heikosti. Nämä uudistukset ovat tarpeen, hallintoa on rukattava ja palvelujärjestelmiä järkeistettävä. Vain keinot ihmetyttävät. Sanoisin, että tässä kohden ensin pitäisi piirtää iso Suomen tulevaisuuskuva, johon kaikki strategiat, toimenpideohjelmat sidotaan. Nyt nuo tulevaisuuskuvat on tilattu ulkopuolisilta konsulteilta. Tulevaisuuden turvaaminen lähtee kansasta, sen osaamisesta, tahdosta ja sitouttamisesta. Meidän on noustava omista lähtökohdistamme uudelle tasolle. Ulkopuolelta otettu viisaus ei välttämättä sovi koko kansalle, vaikka se jotakin osaa tai joitakin tahoja palvelisikin.

Hyvinvointi kuuluu kaikille. Kaikkien on oltava voittajia, Oy Suomi Ab:n omistajat ovat tasavertaisia, siellä ei voi olla A- ja B-osakkeita. Kansaa ei voida jakaa selviytyjiin ja putoajiin. Seuraavan hallitusohjelman tulee lähteä suomalaisia pitkälle tulevaisuuteen kannattelevasta arvopohjasta. Me emme voi lainata arvojamme maailmalta, vaan meillä on omat arvomme, joihin me uskomme, joihin me turvaamme. Kun nämä arvot ja tavoitteet ovat selkeät, strategioilla ja hallitusohjelmalla on mahdollisuus toimia. Hallituksen on oikeasti sitouduttava tekemään työnsä kansan eteen, ei oman uran, ei oman puolueen tai EU:n miellyttämisen takia. EU-säätelyyn vaikuttaminen on pitkäjänteistä, mutta siihenkin on löydettävä oma paikka ja oma keino selvitä.

Kuten esittelypuheessani sanoin, meidän on keskityttävä poistamaan esteitä, kuten turhaa säätelyä. Meidän on myös korjattava verotustamme yrittäjyyteen ja työntekoon kannustavaksi. Meillä on pitkällä tähtäimellä suuret mahdollisuudet muun muassa energiapolitiikassa palvella kansan etua suosimalla kotimaista energiaa tuontienergian sijaan. Näillä energiaratkaisuilla pystytään luomaan Suomeen melko lyhyessä ajassa 30 000—50 000 uutta pysyvää työpaikkaa. Mikä parasta, nämä työpaikat syntyvät pääasiassa maaseudulle, raaka-aineiden lähelle. Tällä strategialla pystymme turvaamaan kilpailukykyisen, edullisen energiahinnan.

Biotalous pystyy asiantuntijoiden mukaan muuttamaan Suomen tulevaisuussuunnan, on vain uskottava siihen ja tehtävä tarvittavat investoinnit. Valtion on tuettava biotalouden uuden tulemisen investointeja, oltava synnyttämässä ja kasvattamassa tulevaisuuden elinvoimaista toimialaa koulutuksesta investointeihin asti. Tämä työ ei synny itsestään, ja biotalous tarvitsee tuekseen toki paljon muutakin.

Jos Oy Suomi Ab:n hallitus toimisi vastuullisesti, se olisi jo ajat sitten älynnyt erota. Epäonnistuminen on osattava tunnustaa, on tehtävä johtopäätöksiä. On täysin vastuutonta kansaa kohtaan yrittää väkisin viedä epätoivoisia, vääristä lähtökohdista lähteviä uudistuksia läpi. Oy Suomi Ab on siitä erikoinen yhtiö, että sen omistajat ovat samat kuin sen asiakkaat. Vaikka asiakkaita ovat myös yritykset ja muut yhteisöt, on siis osattava luoda lisäarvoa näille eri rooleissa toimiville kansalaisille ketään unohtamatta, sortamatta tai jättämättä. Täydellistä onnistujaa tuskin löytyykään, mutta päätehtävässä on onnistuttava. On saatava kansantalous nousuun ja ihmisille työtä.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olipa virkistävää kuulla edustaja Virolaisen puheenvuoro salissa juuri äsken. Edes yksi edustaja haluaa tarkastella puheenjohtaja Sipilän esille nostamaa kysymystä valtion ja julkisen sektorin työpaikoista, alan kehityksestä kokonaisuudessaan ja tästä, kuinka mennään sitten eteenpäin, eikä yksistään sanoa, että joku on esittämässä työpaikkojen tai työntekijöiden irtisanomista tai muuta vastaavaa.

Tässä suhteessa kyllä asiaa täytyy tarkastella myös aika lailla pidemmällä jaksolla. 30 vuotta sitten valtion palveluksessa oli vielä yli 200 000 työntekijää. Nyt sitten on tapahtunut paljon muutoksia matkalla, ja nämä muutokset ovat tietysti johtaneet siihen, että on tapahtunut yhtiöittämisiä, mutta myös työtehtävät ovat muuttuneet hyvin paljon. Vaikkapa entinen TVH: se lapiomies, joita oli tietystikin jokaisella tiellä tietty määrä, mikä siinä tarvittiin, arvoisa puhemies, teki maailman tärkeintä työtä, ja sitä pitää arvostaa tänäkin päivänä. Nyt sen tekevät koneet, automaatio, ja sentyyppiset asiat, jotka ovat muuttaneet tuon työn kuvan, luonteen aivan täysin ja uuteen suuntaan.

Toivoisi kyllä, että eduskunta enemmälti myös noin ihan strategisessakin mielessä tarkastelisi sitä, kuinka Suomea kehitetään, eikä ainoastaan sitä, millä lailla käperrytään siihen entiseen, nykyiseen ja ajatellaan, että vain se on hyvä. Kun teollistuminen eteni aikoinaan, Englannissa keskusteltiin, että kun Kehruu-Jenny tulee, niin se vie kaikki työpaikat, mutta kävikin niin päin, että kun teollistettiin, tuotiin uutta teknologiaa, pystyttiin luomaan työpaikkoja. Varmaan Viitasaarella sahakin toimii uudella teknologialla eikä yksistään niin, että siellä vanhalla sahalla sitten sahataan. Teknologian täytyy kulkea eteenpäin, ja se on oikea tapa viedä asioita eteenpäin, eikä pidä heti sanoa, että nyt joku on irtisanomassa jotakin jossakin. Se on vääristelyä, ja se on mielestäni väärin, että eduskunnassa hirveän paljon keskitytään enemmältikin miettimään ja sanomaan vain sitä, mitä joku mahdollisesti omasta mielestään tarkoitti ja sekin vielä poliittisessa mielessä.

Herra puhemies! Tämä välikysymys on tehty todella suuren huolen keskellä. Työpaikkojen määrä alenee, työttömyys kasvaa, 450 000:n tasossa oleva kokonaistyöttömien määrä on tälle maalle aivan liian paljon. Debattikeskustelussa mainitsin jo esimerkkinä Keiteleeltä, Pohjois-Savosta, että kaikki Suomen farkut eli farmarihousut valmistava yritys, Masi, siirtää kolmasosan tuotannostaan Viroon, noin kolmasosan palkkakustannusten maahan.

Myös koulutuksesta on kysymys, elikkä kun paljon puhutaan siitä, mihin sitä koulutusta tarvitaan, sitä tarvitaan juuri siihen, että nuorilla on koulutusta eri maakunnissa, heillä on totta kai siellä myös tulevaisuutta, kun on työpaikkoja. Näin se vain käytännössä toimii. Mutta nämä kaikki korreloituvat yhteen, ja jos kannattavuus ei toimi, niin on ymmärrettävä tietysti eikä yritystä voi syyttää siitä, jos se siirtää sitten tuotantoaan jonnekin muualle. Kyllä se on Suomen valtion tehtävä katsoa se, että meillä on yritystoiminnalle sellaiset edellytykset, että tänne kannattaa sijoittaa ja Suomessa kannatta tuottaa. Näin se vain käytännössä on, ja silloin tullaan myös sille tasolle, että yrityksissä pitää entistä pidemmälle pystyä katsomaan, mitenkä asioita hoidetaan.

Sain eilen vierailla Rovaniemellä kelkkatehtaalla. Onpa mielenkiintoinen paikka, 400 työntekijää siellä. Tehtaassa pyöri kaikki varsin hyvin. Hyvin pitkälle myös paikallisesti pystyttiin sopimaan asioista, käytännön asioista. Varmaan myös palkkauskin jollakin lailla pystyttiin hoitamaan paikallisesti, yleisten sopimustenkin, totta kai, mukaisesti. Mutta se henki oli siellä erinomaisen hieno ja hyvä. Aikoinaan jotkut arvostelivat sitä, miksi muun muassa Kevan eli Kuntien eläkevakuutuksen raha oli sijoitettu tuohon kelkkatehtaaseen. No, sehän on ilman muuta Rovaniemen kaupungin, maalaiskunnan ja kaikkien Lapinkin kuntien työntekijöiden eläkerahaa, jotka sinne sijoitettiin. On paikallaan, että Suomessa toimii yrityksiä eri puolilla, ja tämäkin yritys vielä itse asiassa osa maailmanlaajuista konsernia ja tuottaa aivan upeaa tuotantoa kaiken kaikkiaan.

Keskusta on esittänyt lukuisia kohtia, millä pystytään työllisyyttä ja teollisuutta ja talouselämää parantamaan. Nostan, arvoisa puhemies, tähän 5 minuutin loppuun yhden vain ainoastaan eli vapaan poisto-oikeuden. Kun edustaja Jaskari on tulossa tähän seuraavaksi puhujaksi, niin toivoisin, että kannatatte tätä vapaan poisto-oikeuden toteuttamista ja liikkeelle laittamista Suomessa. Sehän ei ole pois keneltäkään, vaan konsernin puitteissa esimerkiksi pystytään eri maan osissa toteuttamaan investointeja ja kun nykyisen järjestelmän mukaan poistot on jaksotettava useammalle vuodelle, saamaan poistot vaikkapa sen yhden vuoden aikana, jos tulos on sen mukainen. Se auttaa yritystä, mutta se laittaa investointeja liikkeelle nopeammassa tempossa, ja tähän nopeampaan sykliin toivoisin, että eduskunnassakin enemmän panostusta olisi, jotta löydettäisiin sitten sitä jakovaraa ja tarvittavaa jaettavaa, koska sillekin meillä Suomessa käyttöä on.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Puhuttiin vapaista poisto-oikeuksista. Nythän on ollut kaksinkertaiset poistot tällä hetkellä, ja sitä ollaan poistamassa kylläkin, mistä olen eri mieltä. Mutta kokoomuksen puolesta ollaan puhuttu myöskin Viron veromallista, asteittaisesta siirtymisestä lähemmäksi Viron veromallia ja tällaisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta, eli ihmisille ei tulisi sellaista käsitystä, että on olemassa joitain verovapaita osinkoja tai vastaavia. Keskustalta tuli myöskin, keskustan puheenjohtajan näkökulmasta, vielä vuonna 2012, että voisitte olla samoilla linjoilla. Nyt tämä ääni kellossa on aika paljon muuttunut toisennäköiseksi, ja oikeastaan haastan edustaja Rossin toiseen suuntaan olevaan keskusteluun: Oletteko tällä linjalla edelleenkin, mitä vuonna 2012 te olitte liittyen tähän Viron veromalli -keskusteluun? Nyt te olette muuttaneet tätä käsitystä. Sehän ajaisi sen saman asian ja yksinkertaistaisi myöskin kannustavalla tavalla verotusta.

Mutta muuten tähän keskusteluun. Tämä on ollut aika ristiriitainen keskustelu ja siinä suhteessa myöskin menneisyyteen suuntautuva keskustelu, mikä on vähän surullista, että mitä ei ole tehty ja mitä on tietyllä tavalla tehty väärin. Minä luulen, että meillä ei enää kovin paljon ole varaa sellaiseen keskusteluun, joka suuntautuu vain menneisyyteen. Kyllä meidän pitäisi yhdessä miettiä niitä tulevaisuuden ratkaisuja.

Tunnustan, että täällä on myöskin tullut hyvin erilaisia ideologisia näkökulmia, jotka ovat olleet aika paljon vasemmisto—oikeisto-akselilla. Kyllä minulle on ainakin erittäin vaikeata jotenkin kuvitella, että kun ensin ihmetellään, kun yksityinen sektori ei investoi Suomeen, niin nyt pitää julkisen sektorin investoida tosi paljon ja käyttää lisää, velkaantua tosi runsaasti, mikä johtaa lisäverotukseen, joka varmasti johtaa siihen taas, että yksityinen sektori ei pysty investoimaan, kun veroaste on niin korkea. Ehkä meidän enempi pitäisi miettiä sitä, miksi yksityinen sektori ei investoi Suomeen. On ollut yllättävän vähän sitä keskustelua. Toisaalta myöskin pitäisi miettiä sitä, että jos johonkin, vaikka tiettyihin kannustaviin veromuutoksiin, siirrytään, niin se työllisyysvaikutus ei kenties tule seuraavalla viikolla. Niin kuin tässä sanottiin vaikka yhteisöveroalennuksen puolelta, että on se ihme, kun ei ole vielä hirveästi tullut työllisyysvaikutuksia, niin pitäisi ehkä talouden logiikkaakin vähän miettiä, että millä tavalla ne vaikutukset tulevat, kun luodaan positiivisempaa ilmapiiriä ja positiivisempaa toimintatapaa.

En malta olla muutamaa sanaa sanomatta myöskin sote-ratkaisusta. Kaikki puhuvat, että ratkaisun täytyy syntyä, ja se on aivan oleellinen, että sote-ratkaisun täytyy syntyä. Kyllä, mutta mitä pitäisi miettiä siitä, että millainen se ratkaisu tulee olemaan? Nyt ei puhuta yhtään siitä, tuleeko ratkaisusta hyvä tai huono. Ainoastaan puhutaan, että ratkaisun täytyy syntyä. Ja kun ollaan kysytty tässä nykyisestä pohjaesityksestä, kukaan ei pysty sanomaan sitä, minkälaiset vaikutukset sillä on esimerkiksi tämän kestävyysvajeen saamiseen kuntoon. Vastauksena on, että "ei, ei pystytä sanomaan, tuleeko siitä lisää kustannuksia vai vähentääkö se kustannuksia". Sitten kun Ruotsissa on ilmoitettu heidän mallistaan, että se on vähentänyt 4 prosenttia kustannuksia, niin sanotaan, että "ei me voida sitä mallia ottaa sieltä päin, ei missään tapauksessa", vaikka yhteiskunnat ovat hyvin paljon samantyylisiä kaikkinensa. Aika mielenkiintoinen tämä keskustelu on ihan aidosti, ja rupeaa oikeastaan miettimäänkin, mikä on motiivi tälle keskustelulle. Onko vain motiivi se, että halutaan saada lyhytaikaisia ääniä, vai halutaanko tehdä tietyllä tavalla jotain aitoa uudistusta tämän eteen?

Samoin minä toivoisin, että me rupeaisimme keskustelemaan yksittäisten ihmisten näkökulmasta siitä, miten nämä meidän toimenpiteet vaikuttavat vaikka siihen ahkeraan tekijään, joka tekee työnsä joka päivä, rakentaa Suomea. Tekevätkö nämä muutokset sitä, että asuminen kallistuu, työn verotus muuttuu, kallistuu edelleen, tai jos hän yrittää, niin yrittäminen tulee enempi riskipitoiseksi? Jos hänen pitää jopa kauemmaksi mennä työmatkaa, niin tuleeko hänelle etuja tai haittoja? Tuleeko logistiikkakustannuksia lisää? Meidän pitäisi joskus miettiä yksittäisestä näkökulmasta.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kysymys tästä vapaasta poisto-oikeudesta on mielenkiintoinen. Sehän tarkoittaa sitä, että yrityksellä on mahdollisuus investoida ja heti investointivuonna poistaa samalla se investointi elikkä välttää verojen maksu. Se voi johtaa erityisiin toimenpiteisiin yrityksessä.

Minä olen tottunut siihen yli 33 vuoden yrittäjänäoloaikana, että poistot ovat suunnitelman mukaisia poistoja. Ostetaan, investoidaan johonkin ja mietitään, miten kauan se on voimassa, ja sen mukaan poistetaan, elikkä tasaisesti se meno menisi silloin. Silloin se antaa oikean kuvan toiminnan tuloksesta ja kehittäminen olisi järkevämpää sillä perusteella, että kirjanpito antaa oikean kuvan toiminnan tuloksista. Vapaa poisto-oikeus vähän huonontaa sitä näkemystä, mutta näin yrittäjänä en tietenkään tyrmää ajatusta. Mutta en pidä sitä niin hyvänä kuin tämä Viron malli, jossa sitten verotus siirretään siihen asti, kunnes yrityksestä siirtyy se raha yksityiselle yrittäjälle tai osakkaalle.

Muuten Suomessa joka päivä loppuu 400 ihmiseltä työt yksityisissä yrityksissä. Mutta tällä hetkellä on tilanne vakautumassa niin, että niitä syntyykin noin 400 joka päivä. Tämä on se uusiutuminen, jota Suomi tarvitsee. Suomi ei minun mielestäni uusiutunut tarpeeksi silloin, kun vuosina 1995—2008 me luulimme, että me olemme ikuisesti niin hyviä, että meidän ei tarvitse ollenkaan uusiutua, tehdä töitä paremmin ja niin poispäin. Tosin se paremmin meno tapahtui niillä aloilla, elektroniikkapuolella ja metsäteollisuudessa, missä tuottavuus viritettiin huippuunsa. Mutta niille just sattui tämä koko maailman muutos sitten finanssikriisin jälkeen. Heidän tuotteitaan ei tarvittu, tai sitten heidän tuotteensa olivat väärin suunniteltuja, niin kuin oli Nokian tapauksessa.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen esittäjät esittävät, että luottoluokittajan laskun toinen keskeinen syy oli hallituksen kyvyttömyys tehdä uudistuksia. Tässä ei mielestäni ole paljon villoja. Standard & Poor’s toteaa oikeastaan, että tulevilla hallituksilla pohjasta riippumatta on todennäköisesti vaikeuksia jatkaa nykyisen hallituksen aloittamia sopeuttamisia ja rakennemuutoksia. Siis luottamusta tuleville hallituksille ei heillä ole olemassa. Ilmeisesti oppositionkin varjobudjetteja on täten luettu.

Arvoisa puhemies! Meidän on todellakin saatava aikaan ne 200 000 uutta työpaikkaa ja samaan aikaan on kuitenkin vähennettävä velkaantumista. Se tarkoittaa sitä, että mikäli emme ota todella suurta ja mielestäni uhkarohkeaa askelta myymällä valtion tuottavaa omaisuutta ja sijoittamalla sitä kymmeniintuhansiin uusiin pieniin yrityksiin, sillä tätähän puheet valtion nykyisestä taseen käytöstä merkitsevät, on meidän edettävä suunnitelmallisesti nykyisten sopeuttamistoimien toteuttamisessa ja ehkä vielä lisättäväkin säästöjä. Sen jälkeen meillä on koeteltuja ja kestäviä työpaikkoja sekä kasvua. — Kiitos.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Se, että Suomen kansantalous on vakavissa vaikeuksissa, ei ole aikoihin ollut uutinen. Taloutta seuraavien keskuudessa ei myöskään ole erimielisyyttä siitä, mitkä tekijät ovat ongelmien syynä. Suomen talous kasvaa ja kehittyy kansainvälisen talouden tahdissa. Kun kauppakumppaniemme talous kasvaa, kasvaa suomalaisten tavaroiden ja palvelusten kysyntä.

Maailmantalouden kasvukivut ovat erityisen ankaria meidän tärkeimmissä kauppakumppaneissamme. Suomen kaupasta yli puolet menee vaikeuksissa olevalle euroalueelle. Euroalueen ulkopuolelta tärkeä kumppanimme Ruotsi painii samojen ongelmien kanssa kuin mekin. EU:n ulkopuolisista maista meille tärkeimmän vientisuuntamme Venäjän kauppaa rasittaa maan talouden taantuma ja ruplan kurssin romahdus ja tähän vielä pakotteet päälle.

Suomen erityinen ongelma on, että vientimme painottuu investointihyödykkeisiin. Investoinnit heilahtelevat vielä enemmän kuin kokonaistuotanto. Tästä on kysymys. Sen sijaan välikysymyksen puhe vahvasta eurosta kielii heikkoa talousuutisten seurantaa. Euron arvo suhteessa maailmantalouden ankkurivaluuttaan on pudonnut nopeasti, devalvoitumista on tapahtunut.

Arvoisa puhemies! Suomen talouden ongelmien syiden tunteminen ja tunnustaminen on niiden ratkaisemisen avain. Kun kasvu hiipuu vientimaissamme, on kilpailukykyyn panostettava. Lyhyellä tähtäyksellä kilpailukykyä on saatava aikaan tuotannon tekijöiden eli työn ja pääoman hintaan puuttumalla. Suomalaisen työn hintakilpailukyvyn eteen hallitus on tehnyt hyvän työn. Voimassa on 2—3-vuotinen palkkaratkaisu, joka pitää kustannukset kurissa jopa matalan inflaation mittapuulla. Pääoman kokonaiskustannukseen on vaikutettu yhteisöveropäätöksellä, jota on kyllä perustellusti kritisoitukin. Hallitus on tehnyt työtä myös tulosten saavuttamiseksi pitkällä aikavälillä. Tänä syksynä saatiin aikaan eläkeratkaisu, joka turvaa kasvun edellytyksiä vuosikymmeniksi. Rakennepakettia on kasattu, ja se on jo merkittäviltä osin avattu käytännön päätöksiksi.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien hallituspolitiikan kulmakivi on vakaa käsitys siitä, että hyvinvointiyhteiskunta ei ole Suomen kasvun ja kukoistuksen este, vaan sen turva. Siksi me emme ole lähteneet sosiaaliturvan ja hyvinvointipalveluiden leikkaamiseen. Päinvastoin sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen uudistus, eli tämä sote-uudistus, on käsityksemme mukaan samaan aikaan sekä julkisen sektorin kestävyyttä tukeva rakenneuudistus että hyvinvointipalveluita parantava uudistus. Tästä olemme onneksi löytäneet yhteistyön pohjan myös opposi-tion kanssa.

Laaja kansallinen yhteisymmärrys on vaikeina aikoina tarpeen. Näyttää kuitenkin siltä, että seuraaviin eduskuntavaaleihin saadaan aivan tarpeeksi vastakkaisia mielipiteitä, jotta äänestäjät voivat valita eri vaihtoehtojen väliltä. Me sosialidemokraatit haluamme tarjota talouspolitiikkaa, joka perustuu hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseen, työmarkkinayhteistyöhön ja oikeudenmukaisuuteen.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Minulla oli tässä oikein kirjoitettu puhekin, mutta kun on kuunnellut näitä juttuja tässä, niin ajattelin, että ihan rennosti yritän kuullun perusteella sitten tässä puhua.

Ihmettelen tuota vasemmiston kantaa näistä julkisen puolen virkamiehistä esimerkiksi, että niille ei voi tehdä mitään. New Yorkissa on yksi pormestari, joka johtaa sitä kaupunkia. Tässä kaupungissa on viisi kaupunginjohtajaa. Tampereella niitä on viisi. Minä olen sitä mieltä, että ne tuottavat tälle yhteiskunnalle samalla tavalla kuin jos tehdään järveen kaksi avantoa ja kannetaan toisesta toiseen vettä, kenelle siitä on mitään hyötyä? Minun mielestäni tämmöisiin asioihin pitää pystyä puuttumaan.

Pääministeri hyvin leppoisasti tuolla sanoi, että meillä on epäkohtia, ja minä tuon muutaman tässä omalta alaltani.

Hallitus tukee kotimaista puuenergiaa ja turvetta ja parantaa niiden kilpailukykyä kivihiileen nähden. Sehän oli tässä vähän aikaa sitten.

Minä muutaman asian olen jäsentänyt tähän.

Metsähakevoimalat saavat myös nykyisten lakien perusteella sähköntuotantotukea käyttäessään venäläistä metsähaketta, ja se tuki tulee myös siihen. Sähköntuotantotuki pitää poistaa EU:n ulkopuolelta tulevalta metsähakkeelta.

Minä annan neuvoja vain mitä ymmärrän omalta alaltani.

Sahateollisuuden asema on vaikeutunut merkittävästi sahanpurun ja puunkuoren osalta. Märkää purua ja kuorta joudutaan ajamaan pitkiä matkoja, kun nämä polttojakeet eivät käy paikallisesti kaupaksi. Sahanpurun käyttö on vähentynyt lastulevyteollisuudessa ja kuitulevyteollisuudessa, esimerkkinä Kiteen ison lastulevytehtaan lopetus. Metsähakkeen tukien nosto ja turpeen veron alennus heikentäisi sahanpurun ja kuoren menekkiä ja alentaisi niiden hintaa. Siis ne sivutuotteet, mitä tulee sahalta, eivät saa mitään tukea. Puupohjaisten polttoaineitten kilpailukykyä parantavien toimenpiteiden piiriin on sisällytettävä metsähakkeen lisäksi sahojen tuottama puru ja kuori sekä muut prosessissa syntyvät polttokelpoiset jakeet. Elikkä samalle viivalle. Siinä on neljän euron ero.

Suomessa on voimassa tukijärjestelmä puuhakevoimalan syöttötariffiin, jonka tavoitteena oli aikaansaada investointeja, jotka mahdollistaisivat hajautettua lämmön- ja sähköntuotantoa esimerkiksi sahoilla ja muuallakin. Tukijärjestelmä ei toimi. Yhtäkään chp-laitosta ei ole tehty. Sahat, jotka tuottavat puun kantohinnasta 70 prosenttia, kärsivät nykyisistä energiatuista. Tukien tarkoitus ei saa olla, että ne aiheuttavat kolmansille osapuolille taloudellista vahinkoa.

Tässä toin vain näitä esimerkkejä, mitenkä tämä tukijärjestelmä ei ota kaikkea huomioon, mistä pääministeri mainitsi tuossa. Ja vielä esimerkki Viitasaarelta.

Herra puhemies, saanko ylittää pikkuisen?

No, Viitasaarella meni Fenestra-ovitehdas konkurssiin. 160 työntekijää jäi työttömäksi. Syyskuussa Viitasaaren työttömyysprosentti oli noin 15,5 prosenttia. Työllisyysasteesta ei ole saatavilla tietoa kuukausittain, koska otanta on liian pieni. Viimeisin virallinen tilastotieto on saatavilla vuodelta 2012. Silloin työllisyysaste oli 63. Korkea työttömyysaste ei lähiaikana ole taittumassa. Vaikka Viitasaari on nimetty äkillisen rakennemuutoksen alueeksi, mitään sellaista nopeaa hokkuspokkustemppua ei ole tiedossa. Kaupunki yrittää panostaa vahvasti elinkeinojen kehittämiseen muun muassa toimimalla aktiivisesti yrityskentässä ja kaupungin kehittämisessä. Käytettävissä olevat rahat vain hupenevat vuosi vuodelta valtionosuusleikkauksien myötä.

Minulla jäi vielä vähäsen.

Antti Rantakangas  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä alkuiltapäivän debatissa vähän liikaa keskityttiin menneeseen ja liian vähän tulevaisuuteen. Nyt olemme siinä talouden tilanteessa Suomen valtiona ja myöskin julkisena sektorina laajemminkin, että enemmän pitäisi katsoa, millä keinoilla Suomi yhteisesti selviytyy.

Keskustan tavoitteena on rakentaa oma Suomen selviytymis- ja pelastusohjelma, joka sisältää monia toimenpiteitä, miten yhteiskuntarakennetta uudistetaan, tuottavuutta parannetaan ja ennen kaikkea pystytään saamaan uusia työpaikkoja aikaan. Vasemmiston puolelta, erityisesti vasemmistoliiton puolelta, näytettiin muuttaneen aika nopeasti oppositiokauden alkaessa tätä talouspolitiikan realiteettien ymmärtämistä. Siellä näköjään panostetaan vain siihen, että rajattomasti voitaisiin ottaa lisää velkaa, mutta se ei valitettavasti ole mahdollista, vaan kyllä tämä erittäin nopea velkaantumisen taittaminen on yksi tärkeä talouspolitiikan tavoite. Se on ennen kaikkea lasten ja lastenlasten kannalta ainoa järkevä ratkaisu, että me saamme tätä velkaantumiskehitystä hillittyä ja sitä kautta taloudenkin perustaa vahvistettua.

Keskusta on lähtenyt siitä, että me tarvitsemme talouden kasvua ja kilpailukykyä parantavia toimia. Erityisen tärkeää on saada vientiin vetoa, vientiyrityksiin kilpailukyvyn parannusta, mutta myöskin pk-yrityksiin, koska sinne syntyy valtaosa uusista työpaikoista.

Me näemme, että kun luonnonvarojen kehittämisen puolella erilaisia lupakäytäntöjä helpotetaan ja myöskin byrokratiaa puretaan, niin me pystymme aikaansaamaan tämän biotalousstrategian mukaan 100 000 uutta työpaikkaa.

Tarvitaan myöskin valtion taseen parempaa käyttöä, aktiivisempaa käyttöä, passiiviselta puolelta aktiiviselle puolelle, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että myöskin sieltä voidaan saada uusilla toimenpiteillä aikaan uusia työpaikkoja, rahoitusmahdollisuuksia kasvuvaiheen yrityksille ja niin edelleen.

Kuntien osalta ja julkisen sektorin työpaikkojen osalta puheenjohtaja Sipilä joutui kyllä kohtuuttoman hyökkäyksen kohteeksi, kun hänen sanomisiaan tietoisesti vääristeltiin. Puheenjohtaja Sipilä ja keskusta tavoittelevat kymmenen vuoden ohjelmaa, jossa julkisen sektorin tuottavuutta voidaan parantaa eläköitymisen kautta ja digitalisoitumisen kautta voidaan löytää ratkaisuja, joilla sitten tätä tuottavuutta ja tuloksellisuutta, vaikuttavuutta voidaan parantaa. Tämä on tosiasia tästä puheenjohtaja Sipilän puheenvuorosta.

Mutta erityisen huolestunut, arvoisa puhemies, olen näistä aluepolitiikan näkymistä. Nykyisen hallituksen aikana tämä aluepolitiikan ideologia on kääntynyt toisinpäin. Aluepolitiikka on nyt tällä hallituskaudella, eduskuntakaudella ollut vauraampien alueitten vahvistamista ja muun Suomen jättämistä aika vähälle huomiolle, joku voisi sanoa, että ilman huomiota, erityisesti liikennepolitiikan osalta. Mutta myös koulutuspolitiikassa on erittäin monia uudistuksia, jotka toteutuessaan johtavat siihen, että meillä on vaarana koulutuksen keskittyminen ja nuorille entistä kauempaa koulutuksen hakeminen, on sitten kysymyksessä lukiokoulutus, ammatillinen koulutus, ammattikorkeakoulutus tai sitten vapaa sivistystyö, joka on erittäin tärkeää.

Me tarvitsemme, herra puhemies, näitä rakenneuudistuksia, mutta näyttää siltä, että tällä hallituksella ainoastaan tämä eläkeratkaisu, joka työmarkkinajärjestöjen kautta on syntymässä ja syntyi, on etenemässä, mutta kaikki muut isot uudistukset näyttävät jäävän niin sanotusti vaiheeseen. Se on sillä tavalla harmillinen juttu, koska kaikki myöntävät, että näitä rakenneuudistuksia tarvitaan, ja itsekin toivon, että sote-uudistus saataisiin sellaisille urille, joka johtaisi hyvin laajaan parlamentaariseen yhteistyöhön, useamman vaalikauden mittaiseen yhteistyöhön. Mutta itsekin korostan sitä, että kyllä sen uudistuksen pitää huolehtia siitä tuottavuudesta ja siitä näkökulmasta, koska siellä on asetettu kovia kustannusten hillintätavoitteita, ja tässä mielessä se uudistus pitää toteuttaa niin, että tämä tavoite toteutuu.

Toki toisella puolella on se, että kansalaisten palvelujen saatavuus ja yhdenvertaisuus toteutuu koko Suomen alueella tärkeitten sosiaali- ja terveyspalveluitten kohdalla. Ne ovat myöskin osa tätä Suomen hyvinvointiyhteiskunnan perustaa, hyvä koulutus ja sosiaali- ja terveyspalvelu, ja osana myöskin sitä kautta elinkeinoelämän ja Suomen menestystekijä.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! 1980-luvulla Suomi oli kehittynyt Pohjolan Japaniksi. Se oli vähän ennenaikaista, tai oliko sittenkään arviointi väärässä: Japani joutui aikanaan deflaatioon. Näyttää siltä, että Suomikin on vaarassa ajautua deflaatioon, jossa omaisuuksien arvot alenevat päivä päivältä.

Suomen erilaisia ongelmia on selostettu moneen kertaan, ja pääsääntöisesti ne ovat ihan oikeita havaintoja. Ongelmana on niiden ratkaiseminen. Yksittäin otettuna aina saadaan riittävä nykyisen menon puolustajajoukko, joten uudistus jää tekemättä. 90-luvun lama ratkaistiin, sanoisinko, kaikkia koskettavalla yhteiskuntasopimuksella, reformilla. Luulen, että seuraava hallitus joutuu aivan saman tilanteen eteen kuin jo 25 vuotta aikaisemmin, työmarkkinajoustot on aikaansaatava. Viimeisten 20 vuoden aikana Suomeen on toki syntynyt pk-sektorille työpaikkoja. Tarkemmin katsottuna ne ovat kuitenkin elinkeinonharjoittajia, jotka eivät ole palkanneet eivätkä tule palkkaamaan, jos suinkin voivat olla ilman, ulkopuolista työvoimaa. Työmarkkinajoustot on Saksassa ratkaistu. Siellä paikallinen sopiminen on mahdollista, vaikka siellä on sinänsä yleissitovuus voimassa.

Täällä mainittiin työn hinnan hallittu kehitys. Se ei paranna suhteellista kilpailukykyä, koska inflaatiota ei käytännöllisesti katsoen euroalueella ole, eikä siinä mielessä ole saavutettu mitään, mitä ei ennen olisi. Pahimmillaan olisi vain saatu kovilla työmarkkinapäätöksillä, siis ylikorkeilla palkankorotuksilla tai TESin sisältökysymyksillä, nykyistäkin tilannetta entistä vaikeammaksi. Suomalaiset tekevät 1 700 tuntia vuodessa, amerikkalaiset tekevät 2 200, Saksassa työpaikalla, jolla robotti tekee käytännössä työn, on pystytty tekemään 1 400 tuntia vuodessa, mutta silloin sitä samaa robottia käyttää käytännössä kaksi, jopa kolme, henkilöä, jolloin robotti on käytännöllisesti katsoen vuorokauden läpeensä ja pääoma silloin myös tuottaa vuorokauden läpeensä.

Verokilpailu, haluamme me suomalaiset sitä tai emme, on tullut. Viro onnistui neuvottelemaan jo EU-jäsenyytensä yhteydessä oman ratkaisunsa, joka on erittäin paljon kasvua tukeva. Se jättää pääoman, myös valtion riskillä olevan verosaaman yrityksen kasvuun ja siten vauhdittaa kasvua aivan toisella lailla kuin Suomen verokohtelu. Ei tällä yhteisöveron muutoksella, joka Suomessa tehtiin, näissä olosuhteissa ole paljoa merkitystä, koska yritysten tulokset, joista yhteisövero maksetaan, ovat aika vaatimattomalla tasolla, mutta kasvun ja lainoituksen ja kaiken tämän kannalta Viron veromalli on todella tehokas.

Nordean pääekonomisti heitti sen, mikä mielestäni on totta, itsekin olen monta kertaa sitä miettinyt: yhteisöverokilpailu tulee varmasti olemaan kovaa euroalueella, miksei globaalistikin, ja hänen käsityksensä oli, että 20 vuoden kuluttua yhteisötasolla ei veroa kanneta lainkaan.

Katsoin tällaisen tyypillisen suomalaisen, 30 henkilöä työllistävän, palveluyrityksen veronsaajat, 2,5 miljoonaa euroa liikevaihto. 1,6 miljoonaa saa yhteiskunta — kunta tai seurakunta tai valtio — kaikennäköisiä veroja, siis 1,6 miljoonaa 2,5 miljoonan liikevaihdosta. Henkilökunta, jota oli kolmisenkymmentä, saa 750 000 käteen, ja omistaja ja yhtiö saa sitten 200 000, mistä menee veroa joka tapauksessa 20 prosentin mukaan, mutta omistajan osuus oli, työpalkka mukaan lukien, noin 80 000. Kun otetaan riski huomioon, niin ymmärrän, että aika paljon jääkin yksinyrittäjiksi. Kyllä se vain niin on, että tämä verokohtelu ja riski ovat väärässä suhteessa.

20 vuoden aikana Suomessa tapahtuu paljon, jos ei mitään tehdä. Me opimme pikkuhiljaa alemman elintason. Sitä on monen mielestä varmaan syytäkin ja mahdollistakin alentaa, mutta ei se kenellekään välttämättä miellyttävää ole.

Normitalkoista täällä on puhuttu, että nekin pitäisi aikaansaada. Pitkäaikaisena kunnan luottamushenkilönä tiedän, että vaikka tässä salissa tehtäisiin mikä päätös tahansa, niin Keravan valtuustossa ne, jotka ovat julkisella sektorilla töissä, pitävät huolen, että se norminpurku ei niin vain käykään.

Lopuksi sanon tästä poisto-oikeudesta. Se on marginaalierä. Nykyisellä inflaatiolla, joka on alhainen, sillä, milloin poiston saa tehdä, ei ole kovin paljoa merkitystä. Sen sijaan perintöverolla on, joka Ruotsissa muutettiin myyntivoiton verotukseksi, joka jättää yrityksen kasvumahdollisuuden ja vieraan pääoman saantimahdollisuuden aivan toiselle tasolle.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen huoli Suomen taloudesta on polttava. Euroopan talous hiipuu, Eurooppa on Suomen merkittävä vientikohde. Kun vienti ei vedä, se hidastaa kasvua Suomessa. Suomi elää globaalissa maailmassa, ja meidän tuotantomme on globaalissa kilpailussa. IMF on alentanut maailmantalouden kasvuennustetta jo kolmatta kertaa. Moni asiantuntija pelkää, että euroalue suistuu deflaatioon. Tämän kierteen katkaiseminen on erittäin vaikeata. Haasteet ovat suuret, ja ne ratkaistaan vain maltilla sekä yhteisymmärryksellä täällä Suomessa. Suomessa on katsottava vahvuuksiimme. Niitä meillä on. Samalla on katsottava, mitä voimme tehdä toisin ja entistä paremmin.

Suomi janoaa kasvua, joka syntyy innovaatioista, uusista tuotteista ja uusista tavoista toimia. Suomi janoaa uudenlaista ajattelutapaa. Yritysten on haluttava kasvaa ja uudistua. Me todella voimme ratkaista ympäristöongelmia niin kotimaassa kuin globaalisti. Valtion tehtävä on luoda hyvä toimintaympäristö yritysten toimia. Valtio ei voi osoittaa uusia kasvun aloja. Resurssit tutkimukseen ja kehitys- ja innovaatiotoimintaan on turvattava. On pidettävä huolta laadukkaasta ja ajanmukaisesta koulutuksesta.

Vientiteollisuuden uudistuminen, kilpailukyvyn parantaminen ja kasvuyrittäjyyden edistäminen ovat resepti kasvulle. BCD eli biotalous, cleantech ja digitalisaatio ovat Suomen talouden tuleva selkäranka. Muutos, jonka keskellä olemme, edellyttää hallinnon muutosta joustavammaksi ja ketterämmäksi. Tarvitsemme investointeja estävän lupaviidakon karsimista ja lupakäsittelyn nopeuttamista. Pitkien matkojen Suomessa infran on oltava kunnossa. Asuntoja on puolestaan oltava siellä, missä on työpaikkoja.

Tarvitsemme uudenlaista osaamista. Koulutuksen on muututtava alkaen peruskoulusta uuden tiedon tuottamiseksi muuttuen toisen asteen koulutukseen, ammatilliseen koulutukseen ja korkeakoulutukseen. Koulutuksen tulee mahdollistaa nopea siirtyminen ja osaamisen laajentaminen tehtävästä toiseen. Suomessa on osaamista mutta paljon myös tyhjäkäyntiä. Yliopisto- ja ammattikorkeakoulu-uudistus tarvitsee jatkon. Meidän on luotava tiedestrategia, jotta nostamme opetuksen ja tutkimuksen sekä vaikuttavuuden huipulle. Se palvelee innovaatioita. Tarvitsemme ammattikorkeakoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen uudistamista ja parempaa linkittämistä työelämän tarpeisiin. Nyt olisi oltava rohkeutta astua tähän muutokseen.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä välikysymyskeskustelu hallituksen talouspolitiikasta ja Suomen talouden kehityksestä on hyvin aiheellinen. Ehkä sitä aihetta painottaa kaikista eniten se, että meillä Suomessa on tällä hetkellä noin 435 000 työtöntä, erilaisten työllistämistoimenpiteiden alaista sekä työttömyyseläkkeellä olevaa henkilöä.

Tänään kun valtioneuvosto antoi vastauksen tähän välikysymykseen, vastauksen lopussa pääministeri toivoi esityksiä talouden ja työllisyyden kohentamiseen. Tämä oli hieno pyyntö, mutta voin todeta, että hallitukselta itseltään näitä vastauksia ei ole tullut. Tämä toteamus on ollut nähtävissä myöskin hallituspuolueiden omista riveistä. Tämänkin päivän lehdistössä on hallituspuolueiden edustajien kommentteja tähän suuntaan.

Hallitusohjelmassa yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi oli todettu kuntauudistuksen toteuttaminen. Me kaikki tiedämme, että se uudistus on ajautunut karille. Toinen keskeinen on sote-uudistus, joka oppositiopuolueiden myötävaikutuksella on todennäköisesti saapumassa maaliin, mutta se nähdään vasta myöhemmin.

Tänään vastauksessa viitattiin myös aikaisempien hallitusten ja erityisesti pääministeri Vanhasen hallituksen ratkaisuihin. Täytyy niiden osalta todeta, että sen hallituksen aikana toteutettiin Paras-hanke, jonka aikaansaannoksena oli se, että Suomessa on noin 100 kuntaa vähemmän kuin ennen hankkeen aloitusta.

Arvoisa puhemies! Suomen teollisuus on murroksessa. Vuonna 2007 valmistavan teollisuustuotannon osuus meidän maamme bruttokansantuotteesta oli 23 prosenttia. Viime vuonna tämän valmistavan teollisuustuotannon osuus oli laskenut jo 15 prosenttiin, eli 8 prosentin alennus oli tapahtunut. Tämä kuvaa hyvin selkeästi viennin laskua. Kun katsotaan meidän teollisuuden rakennetta, käytännössä meiltä on käyttötavarateollisuus poistunut ja meidän vientiteollisuutemme nojaa vahvasti muualla tehtäviin investointeihin, elikkä meillä on investointiteollisuutta.

Suomella on kuitenkin paljon mahdollisuuksia. Erityisesti bioteknologian ja energiateknologian toimialat ovat sellaisia, joissa meillä on paljon tarjottavaa. Myös ympäristöteknologian puolella meillä on huippuyrityksiä, joiden tuotteista on vientituotteiksi. Elintarviketuotanto on meillä myöskin katsottava suureksi mahdollisuuksien alaksi. Meille Suomeen tuodaan elintarvikkeita ulkomailta noin 4,5 miljardin euron arvosta. Meiltä viedään kuitenkin vain 1,5 miljardin arvosta. Mikäli nämä olisivat tasan, 3 miljardia ja 3 miljardia, tämä mahdollistaisi jo tuhansien uusien työpaikkojen luomisen kyseiselle sektorille.

Keskustalta on tullut paljon ehdotuksia, joita täällä tänään on läpikäyty. Meidän on syytä muistaa työllisyyden parantamisessa se, että pieni- ja keskisuuri teollisuus on se, missä on kasvun mahdollisuudet. Tänä päivänä Suomeen ei perusteta enää yksittäisiä yrityksiä kerralla niin, että siellä otettaisiin ison joukon, kymmenien työntekijöiden verokirjat kerralla käyttöön, vaan yritykset kasvavat pikkuhiljaa ja tarjoavat sitä työtä sitten kasvunsa mukaan. Verotuksen yrittäjävähennys olisi yksi semmoinen toimenpide, jolla voitaisiin kasvua ja työllisyyttä parantaa, samoin ensimmäisen työntekijän palkkatuki ja tuotannollisten investointien vapaa poisto-oikeus. Keskustan esityksiä, joita tänään täällä on käsitelty, laki- ja toimenpidealoitteita, tehtiin yhteensä 28 kappaletta, ja ne ovat nyt sitten täällä eduskunnan käsittelyssä, ja se mahdollistaa sen, että voidaan niitä sitten tarkemmin myöhemmässä vaiheessa käydä.

Arvoisa puhemies! Tuossa keskusteluosuudessa nostin esille tämän valtion omaisuuden myynnin, ja haluan painottaa vielä tässäkin yh-teydessä sitä, että kun me tiedämme kaikki, että valtion rahat ovat vähissä, niin tällöin tulisi valtion omaisuutta hoitaa niin, että toissijaisiin kohteisiin ei tätä omaisuutta käytettäisi. Pidän siinä mielessä hyvin tarpeettomana sitä, että meillä on kehysratkaisussa tehty päätös siirtää 13 000 hehtaaria kasvavaa metsää, jonka arvo on yli 50 miljoonaa, käytännössä tuottamattomaksi, pikkuhiljaa mädäntyväksi omaisuudeksi.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspolitiikka on osaltaan sysännyt maamme taloutta yhä syvemmälle kuilun pohjalle. Kansainvälinen talouden alamäki ei riitä yksin selittämään Suomen nykytilaa. Hallituksen heikko taloutta koskeva päätöksenteko ja kyvyttömyys järkevään, talouttamme piristävään päätöksentekoon antavat perustellun syyn laatia välikysymys tästä aiheesta.

Talouselämässä arvon muodostumiseen vaikuttavat vahvasti tulevaisuuden odotukset, joihin taas valtio voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Esimerkiksi lainsäädäntö ja verotus ohjaavat vahvasti talouselämää, ja innovaatiotoimintaa tukemalla voidaan edesauttaa uusien tähtien syttymistä yritystaivaalle. Näin ollen valtion roolia talouden peräsimessä ei voi vähätellä. Suomeen kohdistuvat odotukset eivät ole tällä hetkellä korkealla, ja tästä on osoituksena luottoluokittaja Standard & Poor’sin toiminta. Yksi merkittävä syyllinen tähän on hallitus ja sen kokonaisvaltainen epäonnistuminen eri hallinnonaloilla ja eritoten talousasioita koskevassa päätöksenteossa.

Nyt tarvitaan mahdollisimman nopea käänne parempaan, ja se edellyttää toimintakykyistä ja rationaaliseen päätöksentekoon kykenevää hallitusta. Tätä nykyinen hallituskokoonpano ei ole. Se, että hallitus on kaventunut tuntuvasti vaalikauden kuluessa, kielii myös siitä, etteivät asiat toimi. Hallitus on kirjannut ohjelmaansa hienoja tavoitteita, mutta niiden käytännön toteuttamiseen ei ole ollut joko aitoa halua tai kykyä. Kun maassa on yli 400 000 työtöntä, niin vallan kahvassa olevien poliittisten toimijoiden tulisi keskittyä vakavien ongelmien ratkomiseen ja suuriin kokonaisuuksiin, ei keskinäiseen nahisteluun tai vähemmän olennaisiin yksittäisiin asioihin.

Miten saada talouskasvua aikaan? No, ei ainakaan leikkaamalla koulutuksesta, verottamalla rankasti pienyrittäjiä ja tekemällä yksittäisiä veronkorotuksia tai karsimalla kilometrikorvauksia. Hallituskaudella toteutetuista lyhytnäköisistä säästöistä muun muassa koulutuksessa tai terveydenhuollossa tullaan maksamaan vielä kovaa hintaa tulevaisuudessa.

Vaalien lähestyminen on saanut hallituksen vielä entistä enemmän pattitilanteeseen päätöksiä vaativissa asioissa. Esimerkiksi yksittäiset valtiovarainministerien poliittiset ulostulot äänestäjien kosiskelemiseksi vallitsevassa taloustilanteessa ovat hälyttävä esimerkki siitä, kuinka paljon koko Suomen etu painaa oman puolueen aseman pönkittämisen rinnalla. Kyseenalaisiin EU-tukipaketteihin tai kehitysapuun löytyy varoja samaan aikaan, kun suomalaisten arki muuttuu synkemmäksi palvelujen heikkenemisen myötä, julkisen sektorin tiukkojen säästötoimien seurauksena.

Perussuomalaiset ovat tarjonneet hallitukselle jo useaan otteeseen keinoja Suomen talouden vahvistamiseksi. Myös tässä keskustelussa on kuultu konkreettisia toimintaehdotuksia perussuomalaisten suusta.

Arvoisa puhemies! Meillä on kuitenkin toivoa ja mahdollisuuksia nousta tästä talouden ahdingosta. Se vaatii tekoja, ei pelkkiä puheita ja työryhmien perustamisia.

Hallituksen kyvyttömyyden päätöksentekoon ovat huomanneet myös luottoluokittajat. Standard & Poor’s antoi meille ansaitun varoituksen. Tämän pitäisi toimia herätyksenä. Kun hallituksen näytöt ovat näin heikot ja on selvää, että tarvitaan tuntuva muutos Suomen talouden pelastamiseksi, niin pitää sen luottamuksen tulla punnituksi.

Kannatan edustaja Lindströmin esittämää epäluottamuslausetta hallitukselle. — Kiitos.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä välikysymys tässä tilanteessa on varmasti monella tavalla aiheellinen. Siitä, millä tavalla tänään nyt täällä salissa käyty keskustelu sitten välikysymyksen aihetta on vienyt eteenpäin, varmasti voidaan olla monenlaista eri mieltä. Kyllä sitä luokkaa tahallisen väärinymmärryksen määrä tässä salissa tänäänkin on ollut.

Joka tapauksessa Suomen talouskehitys on ollut kokoomuksen johtamien hallitusten aikana ennätyksellisen heikkoa. Me olemme virallisesti myös euroalueen hännillä tällä hetkellä. Syitä tähän on totta kai monia, mutta talouden asiantuntijatkin ovat arvioineet, että taantuman syynä on hyvin vahvasti ollut myös 2011 hallituskaudella aloitettu kiristävä finanssipolitiikka, joka on heikentänyt kokonaiskysyntää ja lisännyt työttömyyttä ja sitä kautta näivettänyt talouden kasvua.

Taantumasta pois pääsemiseksi talouspolitiikan linjan on totta kai muututtava. Hallituksen talouspolitiikan epäonnistuminen, päivän salikeskustelusta huolimatta, on eri tavoin myönnetty jo hallituksen omistakin riveistä. Muun muassa tänään Etelä-Saimaan haastattelussa ministeri Vapaavuori otsikkotasollakin jo toteaa, että hallituksen talouspolitiikka on epäonnistunut.

Suuri ongelma on liittynyt hallituksen odotuksiin. Kaikki talouspolitiikka on liki neljä vuotta perustunut odotuksiin, että eurokriisistä toivutaan nopeasti, että rakenteellisia uudistuksia onnistutaan viemään maaliin tai että verotulot kehittyvät odotusten mukaisesti. Suunnitelmia sen varalle, etteivät odotukset täyttyisikään, ei missään vaiheessa ole tehty. No, odotukset eivät ole sitten täyttyneet. Rakenteellisia uudistuksia ei tosiasiallisesti ole toteutettu, verotuksen muutokset eivät ole toimineet suunnitellulla tavalla ja eurokriisin pitkittymisen päälle tuli vielä sitten laajempi kansainvälisen politiikan kiristyminen.

Keskeisintä talouden huonon kehityksen taittamisessa lienee työllisyyden kohentaminen. Moneen kansantalouden ongelmaan, myös työttömyyden vähentämiseen, toimisi panostaminen kotimaiseen energiaan. Kuukausi sitten kuulimme lupauksen turpeen ja metsähakkeen kilpailukyvyn parantamisesta suhteessa kivihiileen. Tänään tuo ratkaisuesitys sitten tuli. Siitä täytyy heti kättelyssä sanoa, että tuo ratkaisuesitys on täysin puolivillainen, täysin torso esitys, jolla missään tapauksessa kotimaisen energian käyttöä, turpeen käyttöä ja puuhakkeen käyttöä ei tässä yhteiskunnassa, tässä maassa saada lisättyä. On toivottava, että hallitus ennen lopullista esitystään puuttuu ministereitten Vapaavuori ja Rinne esitykseen ja muuttaa sen niin, että turpeen ja metsähakkeen vero- ja tukitasot muutetaan vähintään vuoden 2012 tasolle.

Arvoisa puhemies! Tuetaan tavoitteita, kiinnitetään huomiota, selvitetään, ovat lausahduksia, jotka ovat tulleet tutuiksi, kun olemme odottaneet hallitukselta linjausten sijaan päätöksiä. Nyt on viimeistään päästävä kiinni päätöksiin. Kuten me hyvin tiedämme, työllisyyden kasvuedellytykset asuvat pienyrityksissä. Toimet yritysten byrokratian purkamiseksi ovat työttömyyden taittamisessa avainasemassa. Yritysten hallinto- ja työllistämiskustannuksia pitää pystyä leikkaamaan.

Koko Suomen teollinen pohja on muuttumassa historiallisesti. Me olemme siirtymässä suuryritysten Suomesta yritysten Suomeen. Tämän pitäisi näkyä myös poliittisessa päätöksenteossa pienten yritysten aseman helpottamisena. Selvää on, että Suomi kaipaisi enemmän vientiin suuntautuneita pk-yrityksiä. Suomessa valitettavasti teollisuuspolitiikkaa tehdään vain isojen yritysten ehdoilla, vaikka lienee selvää, että uudet työpaikat eivät synny merkittävissä määrin teollisuuteen vaan nimenomaan pk-yrityksiin.

Meidän pitää pystyä myös pitämään kiinni suomalaisesta omistajuudesta. Tässä valtion toimet ovat mukana suoraan ja välillisesti. Suorat toimet liittyvät valtion pörssisalkun hallintaan. Nyt tehdyt toimet ovat kuihduttaneet kotimaista omistajuutta, kun valtio on purkanut salkkuaan. Solidium on jakanut viimeiset vuodet selvästi enemmän osinkoja kuin mitä se on saanut. Toisin sanoen Suomen hallitus on päättänyt tuloutusvaatimuksillaan vähentää Solidiumin pelimerkkejä pitää yllä sinivalkoista omistajuutta. Meidän on pidettävä koko ajan se kysymys mielessä, kuka omistaa suomalaiset yritykset jatkossa. Tällä on suora yhteys myös kansantalouteen.

Aivan lopuksi, puhemies, valtion omien omistajapoliittisten toimien lisäksi päätöksiä pitäisi tehdä sen puolesta, että kotimaista omistajuutta ja pääomien sijoittamista suomalaisiin yrityksiin lisättäisiin merkittävästi nykyisestä. Tämä linkittyy pääomaverotukseen, joka tällä hetkellä rankaisee tavallista pienosakesäästäjää ja suojelee varakkaita yritysomistajia. Sijoittaminen suomalaisiin yrityksiin luo suomalaisia työpaikkoja. Tämä ajatus pitäisi nostaa kunniapaikalle päätöksenteossa. Talouden suunta ei muutu taikatempuilla vaan selkeitä periaatteita tavoitellen.

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! Se, mitä tarvitsemme, on työtä, ja työtä saamme kasvusta. Nyt on haettava niitä asioita, mistä kasvua syntyy. Itse asiassa näistä asioista puhutaan kyllä tässä salissa ja on puhuttu nyt jo kolme ja puoli vuotta. Näitä aihioita on hyvin paljon myös hallituksen toimenpideohjelmissa ja omassa politiikassa. Kysymys on siitä, mitä tulevaisuudessa tarvitaan, mitkä luovat aitoa kysyntää tulevaisuudessa.

Se, että saamme aikaan todella toimivat digimarkkinat, on sellainen alue, jolla Suomen ehdottomasti kannattaa olla mukana. Mutta kun täällä niin yleisesti nykyään tällainen slogan heitetään siitä, että sääntelyä ei pitäisi ollenkaan olla ja kaikki sääntely on turhaa, niin me emme saa aikaan esimerkiksi Euroopan laajuisia digimarkkinoita ilman, että meillä on myöskin yhteistä eurooppalaista säätelyä niin, että nämä toimet tehdään yhteensopiviksi, ja silloin myöskin näiden laitteiden on mahdollista olla yhteensopivia koko EU:n alueella. Tähän meidän on päästävä mukaan.

Sitten monenlaiset ympäristökysymykset luovat kysyntää tulevaisuudessa: vesi, ilmanlaatu, ilmastokysymykset. Näihin tarvitaan ratkaisuiksi monipuolisia uusiutuvia energioita, jotka luovat työtä. Tarvitaan myöskin uusiutuvien energioitten järjestelmiä, samoin energiatehokkaita prosesseja tuotantoon ja kulutukseen. Resurssitehokkuus on tässä myöskin yksi perusta. Nämä ovat niitä alueita, jotka luovat myös työtä. Mutta samalla, kun ne luovat työtä, ne myöskin ratkaisevat niitä ongelmia, joita tällä hetkellä joka päivä syntyy.

Suomi on hyvin riippuvainen Euroopasta, Suomi on riippuvainen ulkomaankaupasta. Meidän olisikin nyt hyvin tarmokkaasti oltava mukana ideoimassa sitä, miten tämä Euroopan unionissa kehitteillä oleva 300 miljardin elvytyspaketti toteutetaan. Siinähän ei todellakaan ole kysymys siitä, että riihikuivaa rahaa on 300 miljardia, vaan erilaisilla keinoilla, käyttämällä olemassa olevia resursseja, laittamalla vipu-, työntövaikutuksia, toimitaan niin, että pieniä ja keskisuuria yrityksiä voidaan tukea nimenomaan näillä alueilla, jotka ovat tulevaisuuden alueita. Siinä varmasti tulee olemaan myöskin yhtenä keskeisenä asiana se, miten ratkaistaan Euroopan laajuisia liikenneongelmia, miten päästään paremmin liikkeelle kestävässä liikenteessä raideliikennettä kehittämällä. Nämä ovat niitä asioita, missä meidän on ehdottomasti oltava mukana.

Meidän on ilman muuta rohkaistava koulutusta, pidettävä yllä kannustavaa tukiverkkoa ja luovaa hyvinvointiyhteiskuntaa, mutta tätä emme voi tehdä ilman, että meillä tämä talouden perusta, työ ja kasvu, on olemassa. Vain hyvinvointiyhteiskunnan avulla voimme luoda tasa-arvoista yhteiskuntaa, joka taas sitten poikii sen, että kykenemme pitämään tällaista kestävää kasvua myös tulevaisuudessa yllä.

Tämä hallitus on tehnyt paljon sen eteen, että vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta tuloerot eivät ole kasvaneet. Päinvastoin ne ovat tasaantuneet ensimmäisen kerran vuosikymmeniin. Tämä on tapahtunut tietoisen politiikan ansiosta. Verotusta on lisätty hyvätuloisilla ja tuloja on lisätty kaikkein pienituloisimmilla. Tämä on ollut todella tietoisen politiikan tulosta. Tässä suhteessa voidaan olla siihen tyytyväisiä, että vaikeassa taloudellisessa tilanteessa tuloerot eivät ole kasvaneet, päinvastoin. Mutta ennen kaikkea meidän on kiinnitettävä huomiota siihen, että hyvinvointivaltion rakenteet säilyvät. Voimme kehittää niitä osia tästä yhteisestä hyvinvointivaltiosta kuten esimerkiksi vanhustenhuoltoa ja tulevaisuuden kasvua lasten kautta. Tässä suhteessa myös sitten voimavaroja näihin on kyettävä lisäämään. — Kiitos.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomen velkaantuminen on ongelma. Velat eivät vanhene, ne jäävät tulevien sukupolvien maksettaviksi. Tämän sukupolvien välisen epäoikeudenmukaisuuden pystyy välttämään vain aloittamalla työ sen eteen nyt ja muuttamalla talouspolitiikkaa. Muutosta toden totta tarvitaan.

Hallituksen talouspoliittiset tavoitteet ovat valitettavasti aika vanhentuneita. Tämän ryhdittömän talouspolitiikan otteesta kertoo minun mielestäni aika hyvin se, että talouspolitiikan tavoitteita ei päivitetty silloin, kun pääministeri kesällä vaihtui. Todellisuudessa hallitus ei näytä välittävän siitä, kehittyykö työllisyysaste suotuisasti, saadaanko työttömyyttä vähennettyä tai mitä tapahtuu Suomen velkaantumiselle.

Suomen velkaantumisessa ei pidä olla huolissaan yksin valtion velkaantumisesta, sillä myös kuntien velkaantumisen tahti on aika huima. Valtio on monin toimin hankaloittanut kuntatalouden hallintaa. Se on vierittänyt vastuuta veronkiristyksistä kuntien niskaan. Kunnat tekevät parhaillaan päätöksiä ensi vuoden budjetista, kuntaveroista myöskin, ja korotuksia on jälleen luvassa hyvin monissa kunnissa. Toisin sanoen hallitus on päästänyt valtion ja kuntatalouden eriytymään tavalla, joka uhkaa suomalaisten hyvinvointipalveluita. Tämä on mielestäni hallituksen talouspolitiikan ehkä pahin virhe, joka haavoittaa suomalaista yhteiskuntaa, jos tuota asiaa ei saada haltuun.

Talouspolitiikan suunta pitää saada muuttumaan ennen muuta lisäämällä työnteon kannustimia ja parantamalla myös kansalaisten ostovoimaa. Ne ovat keskeisimmät keinot taata pienten yritysten mahdollisuudet työllistää ja pitää osaltaan siten kansantalouden rattaat käynnissä.

Arvoisa puhemies! Alueellisesti eheä Suomi on tunnetusti tämän hallituksen tai ainakin pääministeripuolueen silmissä vanhakantainen tavoite. On kuitenkin aivan selvää, että merkittävä osa Suomen talouden kasvumahdollisuuksista linkittyy maakunnista nousevaan biotalouteen. Näiden mahdollisuuksien toteuttamiseksi koko maa on pystyttävä pitämään asuttuna. Kansantalous rakentuu aluetalouksista. Hallitukselle tämä ajatus ei näytä olevan pelkästään vieras, vaan jopa vältettävä totuus, niin rankasti hallitus on kurittanut maakuntien mahdollisuuksia kehittää oma osaamisensa ja omat voimavaransa yrityksiksi ja siten myös työpaikoiksi. Suomen talouspolitiikka käännetään uuteen asentoon, kun panostetaan liikenneyhteyksiin, yrityselämän tarpeisiin ja siihen, että koulutus on ihan peruskoulutusta myöten kunnossa, ja siihen, että turvataan yhteiskunnan palvelut mahdollisimman laajoina. Näin panostaminen on käytännössä elin-ehto myös biotalouden käynnistymiselle.

Puhemies! Koulutus ja osaaminen ovat keskeinen osa myös Suomen tulevaisuuden menestystä. Tämä hallitus on leikannut koulutuksesta satoja miljoonia euroja. Tätä ei ole voitu hyväksyä. Koko maan kattavasta koulutusverkostosta, sen kaikilla asteilla, on huolehdittava. Tämä on tärkeää paitsi tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien puolesta myös työvoiman saatavuuden varmistamiseksi. Huomattavasti nykyistä enemmän on kannettava huolta siitä, että jokainen suomalainen nuori siirtyy suoraan peruskoulusta toiselle asteelle ja että koulupudokkaita ei näin pääse syntymään. Tähän liittyy erityisesti vaatimus alueellisesti kattavasta lukioverkon ja ammatillisen koulutuksen puolesta. Muuten tuo ensin mainitsemani tavoite ei voi toteutua.

Suomen talouden ja koko tulevaisuuden keskeinen perusta on tutkimuksen, koulutuksen ja innovaatioiden huipputaso. Tämän vuoksi myös yliopistojen, tutkimuslaitosten ja ammattikorkeakoulujen rahoitus ja toimintaedellytykset on turvattava.

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään viitattu useaan otteeseen euromaihin ja Suomen talouden heikkoon sijoitukseen niiden keskinäisessä vertailussa. Ehkä surkuhupaisaa suorastaan onkin se, että kun viime vaalit käytiin ja ratkaistiinkin hyvin monella tavalla eurokriisillä ja me muille sormea heristelimme, niin nyt olemme tilanteessa, jossa Suomen pitäisi ottaa mallia esimerkiksi taannoisesta kriisimaasta Irlannista, joka porskuttaa nyt tällä hetkellä 4,6 prosentin talouskasvun vauhdissa kaukana edellä meistä. Suomen on pakko syttyä vientimarkkinoiden laajentamisessa. Emme voi tyytyä vain seurailemaan sitä, mitä muualla Euroopassa tapahtuu. Ainoa mahdollisuus on ottaa riskejä, yrittää ja tehdä töitä.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on pieni maa, joka on noussut suhteellisen nopeassa ajanjaksossa yhdeksi maailman menestyneimmäksi maaksi. Sotakorvaukset ja idänkauppa pakottivat suomalaisen elinkeinorakenteen sellaiseen muutokseen, joka johti ennennäkemättömän nopeaan yhteiskunnan rakennemuutokseen ja köyhän Suomen vaurastumiseen. Sotien jälkeen Suomen talouskasvua häiritsivät erilaiset globaalit ongelmat, kuten 70-luvun öljykriisi, jonka me useimmat muistamme hyvin, ja 1990-luvun alun lama, jonka vielä useammat muistamme.

Suomen talous on aina ollut altis maailmanpolitiikan heilahduksille ja kansainvälisten markkinoiden muutoksille, eikä tämä nyt päällä oleva finanssikriisi ja siitä alkanut taantuma tee poikkeusta tästä. Meidän olisi hyvä ottaa mallia historiasta, jolloin Suomi on selviytynyt kovilla ratkaisuilla talouden ongelmista ja noussut aina uuteen kukoistukseen. Sotakorvauksista selvittiin, kun uskallettiin muuttaa elinkeinorakennetta ja luoda uusia suomalaisia vientituotteita. Myös 90-luvun alun lamasta noustiin, kun silloinen hallitus uskalsi muuttaa radikaalisti toimintatapoja ja tehdä rohkeita ja silloin hankaliltakin tuntuvia päätöksiä.

Tässä taantumassa, jossa nyt elämme, on paljon samankaltaisuuksia 90-luvun alun laman kanssa. Hallitus on yrittänyt tehdä useita toimia taantuman taittamiseksi, mutta vielä ei ainakaan ole löydetty niitä oikeita keinoja uuden nousun aikaansaamiseksi. Nyt tarvitaan rohkeita tekoja, jotta Suomi nostetaan yhdeksi maailman parhaiten menestyvistä maista.

Herra puhemies! Tämän päivän keskustelussa on useaan kertaan muistettu mainita tällä vaalikaudella tehdyt miljardien eurojen sopeutustoimet. On muistettu mainita erilaiset rakenneuudistukset, joihin kuuluvat esimerkiksi yhteisöveron alennus sekä maltillisen palkkaratkaisun tukeminen. Taloutemme valuviat eivät kuitenkaan näillä toimilla ole kohentuneet, eivätkä talousnäkymät ole tulevaisuudessakaan kaksiset. Hallituksen onkin jatkettava vastuullista talouspolitiikkaansa, mutta keinojen on muututtava tehokkaammiksi.

Meidän on keskityttävä erityisesti kolmeen seikkaan: viennin edistämiseen, velkaantumisen pysäyttämiseen sekä hallinnon reippaaseen keventämiseen. Viennin edistäminen toimii osaltaan myös lääkkeenä velkaantumisen pysäyttämiseen. Viennin edistämiseksi on ensiarvoisen tärkeää parantaa Suomen kilpailukykyä ja tukea yrittämistä kaikin käytettävissä olevin keinoin sekä poistaa turhaa byrokratiaa yrittämisestä. Turhan hallinnon ja byrokratian poistamisesta on puhuttu aina, vaalikaudesta toiseen, mutta konkreettista parannusta ei ole tapahtunut. Yrittäjät nimeävätkin tämän yhdeksi suurimmaksi esteeksi yrittämiselle.

Mitä valtiontalouden alijäämään tulee, olen jo sanonut moneen kertaan ja pitkään, ettei tätä Suomen talouden ongelmaa korjata velanotolla ja nimenomaan velkaa tehden elvyttämällä. Jos Suomen tilanne kärjistetään, niin käyttäydymme taloutemme hoidossa kuin rahavaikeuksissa oleva kuka tahansa suomalainen, joka rahoittaa elämäänsä pikavipeillä.

Täällä käsittelyssä oleva ensi vuoden budjettiesitys on tulojen osalta optimistinen ja menojen osalta vähättelevä. Tosiasiassa valtion velanotto tulee olemaan paljon rankempaa kuin mitä nyt meille budjettiesityksessä on uskoteltu. Yksi iso virhe on myös valtion omaisuuden myynti ja näillä myyntituloilla kulutusmenojen rahoittaminen.

Herra puhemies! Vielä lopuksi. Kuten jo aiemmin totesin, hallitus on toki tehnyt joitakin rohkeita päätöksiä ja pyrkinyt parantamaan Suomen taloudellista tilannetta mahdollisimman pienin leikkauksin. Nämä päätökset eivät kuitenkaan ole olleet riittäviä, eikä Suomen luottoluokituskaan enää pysynyt korkeimmassa kolmen A:n luokassa. On ryhdyttävä mahdollisimman pikaisesti uusiin, radikaaleihin toimiin, jotta niiden avulla saamme parannettua Suomen kilpailukykyä, kannustamme uusia yrityksiä markkinoille sekä sitä myöten luomme uusia työpaikkoja. Ainoastaan työn tekemisen kautta saamme maamme talouden kuntoon ja tulevaisuuden kestävälle pohjalle. Lisävelanotolla elvyttäminen ja veronkorotukset ainoastaan pitkittävät ja pahentavat maamme talousongelmia.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Elämme taloudellisesti todella vaikeita aikoja, mikä näkyy myös lisääntyneenä työttömyytenä. Talouden taantuma on koko Euroopan ongelma, ei suinkaan yksinomaan Suomen. Erityisesti pitkäaikaistyöttömyys on kasvussa niin meillä kuin muualla. Päästäksemme näistä vaikeista ajoista meidän on tehtävä toimenpiteitä useammalla rintamalla.

Meidän on saatava uusia työpaikkoja Suomeen. Itse uskon, että sekä biotalous että ympäristö- ja terveysteknologia voivat olla keskeisiä tulevaisuuden menestystekijöitämme. Nyt Suomen kannattaisi olla aktiivisesti viemässä ympäristöosaamistaan maailmalle. Aktiivisella ilmastopolitiikalla pystymme saamaan kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja. Kilpailu näillä markkinoilla on kovaa, mutta osaamisellamme meidän on mahdollista pärjätä tässä kilpailussa.

Toisaalta järkeviä elvytystoimenpiteitäkään ei pidä pelätä. Nyt on oikea aika suuntautua jo tulevaisuuteen, siis laman jälkeiseen aikaan, ja suunnata elvytystoimenpiteitä tulevaisuuden kannalta tärkeisiin investointeihin. Samalla voidaan helpottaa vaikeaa työllisyystilannetta.

Työttömyystilanteen ollessa näin vaikea en voi olla ihmettelemättä opposition ehdotuksia kymmenientuhansien valtion ja kuntien työntekijöiden määrän vähentämisestä. Suurin osa julkisella puolella työskentelevistä työntekijöistä on sairaanhoitajia, lähihoitajia, lastenhoitajia, lastentarhaopettajia, luokanopettajia, koulunkäyntiavustajia ja perhepäivähoitajia, siis sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä sekä opettajia. Sosiaali- ja terveysalan asiantuntijana uskon kyllä sähköisten palveluiden ja digitaalisuuden lisääntymisen tuovan toimintaan tehokkuutta ja estävän näillä aloilla henkilöstömäärän lisäämistarpeet, huolimatta hoidettavien ja palveluja tarvitsevien määrän kasvusta esimerkiksi väestön ikääntymisen vuoksi. Ajatus siitä, että näillä aloilla voitaisiin tekniikan avulla vähentää kymmeniätuhansia tai tuhansia työntekijöitä, on kuitenkin erittäin epärealistinen. Mielestäni julkisen sektorin työntekijöitä on syyllistetty jo tarpeeksi. Tämä lama ei ole heidän syytään, eikä heidän työtahtiaan ja työmääräänsä voida enää kiristää.

Arvoisa puhemies! Kuntasektorin toiminnan tehostamisen kannalta olisi nyt erittäin tärkeää saada sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus nopeasti maaliin. Sitä kautta saisimme hoitoketjut eheytettyä ja toiminnan painopistettä siirrettyä raskaista ja korjaavista palveluista kohti ennalta ehkäiseviä ja kuntouttavia palveluita. Kansanterveyden parantaminen ei korjaa kestävyysvajettamme, mutta toisaalta terveyden eriarvoistuminen, syrjäytyminen sekä sairauksien ja ongelmien ennaltaehkäisyn puutteet aiheuttavat yhteiskunnassa jopa kymmenien miljardien ylimääräiset vuosittaiset kustannukset. Voidaankin kysyä, miten meillä on varaa tähän.

Sote-uudistuksen tavoitteena on muun muassa yhdistää sosiaali- ja terveyspalvelut eheäksi kokonaisuudeksi, edistää väestön hyvinvointia ja vähentää terveyseroja. Se vahvistaa erityisesti peruspalveluita, mikä takaa sen, että ihmiset pääsevät helpommin ja oikea-aikaisesti sosiaali- ja terveyspalveluihin. Oikea-aikainen hoito osaltaan säästää yhteiskunnan kustannuksia. Toivottavasti mikään taho ei nyt tarkoitushakuisesti aseta kapuloita tämän uudistuksen rattaisiin. Kustannukset saadaan kuriin toimintatapoja muuttamalla, ei henkilöstöä vähentämällä.

Kuten sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa todettiin, Suomi menestyy osaamisella ja korkeatasoisella koulutuksella. Hyvä ammatillinen koulutus ja valmiudet kouluttautua uuteen ammattiin jopa useamman kerran työuran aikana ovat tulevaisuuden yhteiskunnassa välttämättömiä taitoja. Siksi tiukkoinakaan taloudellisina aikoina emme saa tinkiä tasa-arvoisesta ja korkeatasoisesta koulutuksesta.

Suomessa on tällä hetkellä noin 110 000 alle 30-vuotiasta nuorta ilman toisen asteen koulutusta. He ovat syrjäytymisvaarassa, koska ilman ammatillista koulutusta on tämän päivän yhteiskunnassa erittäin vaikea työllistyä. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Tämä hallitus on tehnyt useita hyviä päätöksiä nuorten tilanteen helpottamiseksi. Näistä mainittakoon muun muassa nuorisotakuu ja nuorten aikuisten osaamisohjelma, sillä ilman näitä päätöksiä nuorten tilanne olisi Suomessa nykyistä paljon heikompi.

Arvoisa puhemies! Suomi nousee tästäkin taantumasta työllä, sisulla ja tulevaisuudenuskolla. Taantumasta toipumisen näkökulmasta on kuitenkin nyt tärkeää, että olisimme oppineet jotain 1990-luvun lamasta, eli edes sen verran, et-temme nyt purkaisi yhteiskunnan suojaverkkoja ja ihmisten kannalta elintärkeitä palveluita. Suomi selviytyy, kunhan pidämme kaikista huolta. — Kiitos.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Kataisen ja Stubbin hallitusten keskeiset talouspoliittiset tavoitteet olivat työllisyysasteen nosto 72 prosenttiin, työttömyyden alentaminen 5 prosenttiin, valtion velkaantumisen taittaminen laskuun sekä kolmen A:n luottoluokituksen säilyttäminen. Yksikään näistä tavoitteista ei tulle toteutumaan. Toteutumatta on jäänyt jo muitakin kuin talouspoliittisia hallitusohjelman kirjauksia. Nyt tämän vaalikauden kärkiuudistus eli sote-uudistus on sekin vaarassa kaatua päähallituspuolue kokoomuksen irtiottoihin yhteisesti sovituista raameista.

Arvoisa puhemies! Hallitus on laulattanut Koivuniemen herraa köyhien lapsiperheiden, pienituloisten eläkeläisten sekä muun muassa omaishoitajien selkänahassa, ja sama linja tuntuu jatkuvan. Jopa 31,5 prosenttia suomalaisista kokee, että omat tulot eivät riitä elämiseen. Joka viides suomalainen joutuu tinkimään elintärkeistä, jokapäiväisistä menoista, kuten ruuasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä. Yli puoli miljoonaa suomalaista pelkää ruuan loppumista ennen kuin saa rahaa ostaa lisää. 11,5 prosenttia Suomen lapsista elää perheissä, joiden tulot ovat köyhyysrajan alapuolella. THL:n tutkimuksen mukaan lapsiköyhyys on Suomessa lähes kolminkertainen verrattuna 20 vuoden takaiseen. Köyhyys ja työttömyys periytyy jo sukupolvelta toiselle. Tähän meillä ei ole varaa.

Arvoisa puhemies! Hallitus sanoo, että kaikkien suomalaisten on osallistuttava talkoisiin, siksi kaikkialta on leikattava. Karu tosiasia kuitenkin on, että kaikilla ei ole enää varaa osallistua näihin talkoisiin. Osallistumalla näihin talkoisiin jo nyt köyhä lapsiperhe tai vähävarainen eläkeläinen köyhtyy entisestään, tuloerot jatkavat kasvuaan ja eriarvoisuus lisääntyy. Tämä ei ole oikeudenmukaista eikä kestävää perhe- tai talouspolitiikkaa.

Läpi vaalikauden tämän hallituksen talouspolitiikassa on näkynyt selkeä arvovalinta. Oman maan kansalaisilta leikataan, mutta ulkomaille suuntautuviin rahavirtoihin, kuten kasvaviin EU-maksuihin, kyllä riittää varoja. Solidaarisuustoimenpiteitä onkin perusteltu sillä, että kyllä mekin saamme apua sitten, kun sitä tarvitsemme. Mutta missä viipyvät EU-tuet suomalaisille maidontuottajille, jotka kärsivät Venäjän asettamasta tuontikiellosta? Suomelle ja kolmelle Baltian maalle tarkoitetut tukieurot komissio päättikin käyttää Ebolan ja kehitysyhteistyön hoitoon. Ebola on, totta kai, vakavasti otettava asia, mutta miksi tukieurot otettiin juuri maatalouden kriisirahastosta? Etelä-Euroopan maiden hedelmä- ja vihannestuottajat saivat syksyllä jo omat tukensa, mutta mikä pöyristyttävintä EU-varojen väärinkäyttöä, myös EU:n puheenjohtajamaa Italia sai juustoilleen tukea, vaikka ei edes vie juustoa Venäjälle. Suomen kannalta ei siis ole olemassa solidaarisuutta EU:n taholta. Se on nyt konkreettisesti ja erittäin karvaasti toteen näytetty.

Arvoisa puhemies! Isot irtisanomisuutiset Suomessa ovat lähes koko vaalikauden olleet viikoittaisia. Työttömyys lisääntyy kaikkialla. EU:n komission eilisissä talousennusteissa Suomella ei todellakaan ollut juhlimisen aihetta. Ennusteet vain heikkenevät. Komissio arvioi Suomen talouskasvun painuvan 0,4 prosenttia miinukselle tänä vuonna. Toukokuussa ennustettiin vielä hienoista 0,2 prosentin kasvua. Ensi vuoden kasvuennuste on laskettu 1 prosentista 0,6 prosenttiin. Suomen ensi vuoden kasvu on ennusteessa Euroopan heikoimpia. Suomen taakse jäävät vain Kypros ja Kroatia. Italiaan ja Bulgariaan ennustetaan yhtä hidasta kasvua kuin Suomeen.

Arvoisa puhemies! Olemme perussuomalaisten ohjelmassa läpi vaalikauden tarjonneet hallitukselle erilaisia vaihtoehtoja ja tulemme jälleen esittelemään oman varjobudjettimme, joka sisältää ehdotuksia, joilla voidaan parantaa Suomen talouskasvua ja työllisyyttä. Innovaatioita ja pk-sektoria tukemalla pystymme luomaan uusia työpaikkoja ja sitä kautta hyvinvoinnin ylläpitoon tarvittavia euroja.

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee käänteen parempaan suomalaisten ja isänmaan hyväksi. Siksi kannatan edustaja Lindströmin esittämää epäluottamuslausetta.

Mirja  Vehkaperä  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tehty hallituksen talouspolitiikkaa ja Suomen talouden kehitystä kuvaava välikysymys on erittäin ajankohtainen. Stubbin hallituksesta puuttuu tällä hetkellä pitkäjänteisyys, uskottavuus ja johdonmukaisuus päätöksenteossa. Me tarvitsemme Suomeen ehdottomasti selviytymisohjelman siitä, miten rakenneuudistuksia oikeasti tehdään ja toteutetaan, miten suuri velkaantuminen saadaan taitettua, koska velan kasvu nyt viimeisinä vuosina on ollut huikeat 8 miljardia euroa vuodessa.

Työttömyys on kasvanut tämän vaalikauden aikana paljon. Työttömiä on tällä hetkellä 300 000, ja uskon määrän vielä kasvavan. Brysselistäkin on kuulunut painavia sanoja. Entinen pääministeri Jyrki Katainen nyt komission varapuheenjohtajana iski eilettäin madonluvut pöytään ja totesi, että Suomen talouden kasvu on negatiivinen seuraavien vuosienkin aikana.

Suomen pääministeri Stubb sanoi tänään tässä salissa, että luottoluokitus on vain signaali. Minusta yhden A:n pudotus on erittäin vakava viesti siitä, mihin meidän taloutemme on menossa. Meitä nyt tällä hetkellä verrataan Euroopassa kriisimaihin, jotka ovat joutuneet myös samojen talousvaikeuksien kimppuun.

Tällä vaalikaudella on kuljettu leikkauksia ja veronkorotuksia tekevällä näivettävällä linjalla. Kaikki rakenneuudistukset ovat itse asiassa aika lailla jäissä, ja odotamme erityisesti sitä, että sosiaali- ja terveysuudistus saadaan tämän vaalikauden aikana maaliin. On selvää, että kaikki veronkorotukset ja leikkaukset ovat kohdistuneet myöskin kotitalouksien ostovoiman heikentymiseen, siis siihen, että rattaita ei voida pitää pyörimässä. On arvioitu, että ostovoima on heikentynyt normaalissa kahden aikuisen ja kahden lapsen perheessä noin 900 euroa vuodessa, ja se tietää sitä, että kaikki on siitä normaalista kulutuksesta pois. Energiaveron, liikenteen polttoaineveron, kiinteistöverojen korotukset, perhe-etuuksien kuten lapsilisän leikkaaminen ja kotihoidon tuen puolittaminen näkyvät perheiden kukkarossa. Tämä heikentää Suomen kasvua ja kehitystä.

Arvoisa puhemies! Tänään salissa on puhuttu uudesta työstä. Tarvitsemme kiperästi uusia työpaikkoja, ja me keskustassa tavoittelemme 200 000 uuden yksityisen sektorin työpaikan kehittymistä seuraavien vuosien aikana. Tämä ei ole ristiriidassa sille väärinkäsitykselle oikeastaan täällä, mikä on tullut julkisen sektorin työntekijöiden vähentymistarpeen myötä. Puheenjohtaja Sipilä on tuonut esille pelottomasti sen, että julkisella puolella työtehtävät tulevat varmasti muuttumaan mutta myös vähentymään, mutta se tapahtuu hallitusti eläkkeelle siirtymisten muodossa ja siinä, että työtehtävät kertakaikkisesti vaihtuvat. Lapiotyöstä siirrytään monestikin tekniikkaa vaativiin töihin ja niin edelleen. Kukaan ei ole väittänyt, että irtisanoisimme tai haluaisimme irtisanoa lääkäreitä, sairaanhoitajia, opettajia, vanhusten hoitajia. Heitä tarvitaan entistä enemmän palveluammateissa.

Arvoisa puhemies! Tässä taloudellisessa tilanteessa on käsittämätöntä, että hallitukselta kuitenkin riittää velkarahaa suurien liikenneinvestointien laittamiseksi eteenpäin täällä eteläisessä Suomessa. Miljardiluokan investoinnit esimerkiksi Pisara-rataan ja Länsimetron rakentamiseen ovat käsittämättömiä, kun miettii, että seuraavat kaksi hallitusta ovat naimisissa näiden suurien hankkeiden kanssa. Ne kyllä työllistävät, mutta ne työllistävät vain sen ajan, kun rakentaminen tapahtuu, eli noin 60 000 työntekijän henkilövuoden tavoitteet ovat paikallisia ja myöskin sidottuja siihen aikaan.

Minä haluaisin nähdä, että hallitus olisi liikenneinfran rakentamisessa huomioinut koko Suomen tarpeet ja erityisesti perusväylänpidon tasokorotuksen. Se olisi tuonut pysyviäkin työpaikkoja ehdottomasti koko Suomeen, kun perusväylänpidosta olisi huolehdittu ja laitettu sinne tarvittavat miljoonat eikä vain rakennettu lisää infraa.

Anu Urpalainen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän keskustelussa mielestäni kaikkien puolueiden agendalla ovat olleet ne tarvittavat isot linjat, ensimmäisenä kasvua vahvistavat rakenneuudistukset. Mutta kysymys tietysti kuuluu, ovatko ne hallituksen esittämät rakenneuudistukset vai mitä ovat olleet sitten oppositiopuolueiden rakenneuudistusten ajatukset. Se ei välttämättä ole selvinnyt. Hallituksen esitykset sentään ovat käsittelyssämme. Mutta tähän on pakko todeta, että tämä ei todellakaan ole niin yksinkertaista kuin tämän päivän keskustelu täällä välillä on antanut ymmärtää.

Miksi nämä rakenneuudistukset osaltaan eivät sitten aina ole edenneet? Tuntuu siltä, että ne ovat takunneet tässä koko hallituskauden, niin kuin todellakin on ollut. Tässä lokakuussa mielestäni erittäin hyvin Etelä-Savon Juvan kunnanjohtaja Laukkanen arvioi asiaa näin:

"Eihän tämä viivästyminen johdu pelkästään lainsäädännöstä. Meillä ei ole paikallisestikaan ollut yhteistä tahtoa. Vuorotellen kaupungit ja maalaiskunnat ovat kaataneet hankkeita.

En usko, että valtio olisi puuttunut näin voimakkaasti uudistamiseen, elleivät kunnat olisi käyttäneet tilaisuutta hyväksi. Nyt on taktikoitu ja saatu aikaan tilanne mikä on, Laukkanen toteaa."

Mielestäni tässä kiteytyvät aika hyvin meidän rakenneuudistustemme ongelmat. Tämä sali omalta osaltaan keskenään riidellen ja vastaavasti sitten valtio ja kunnat ovat myös osaltaan olleet vastakkain. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että kun varmaan kaikille on ollut vaikeaa se, että talous ei ole kehittynyt sillä tavalla kuin on ajateltu, ei pelkästään hallitukselle vaan myös oppositiopuolueille, niin nyt ollaan sitten ottamassa vasta lusikkaa kauniiseen käteen ja on otettu esimerkiksi tämän sote-uudistuksen osalta keväisessä yhteisessä, ja se on äärimmäisen hyvä asia.

Mutta palatakseni näihin muihin linjauksiin olemme olleet yhtä mieltä pääsääntöisesti siitä, että tiukkaa menokuriakin tarvitaan. Kysymys vain kuuluu siitä, että kun aina näitä yksitellen sitten hallitus esittelee, niin täällä niitä vastustetaan. Niihin ei olla halukkaita lähtemään, mutta kun mennään tämän salin ulkopuolelle, niin kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että menokuria tarvitaan. Mutta on tietenkin hyvin paljon helpompaa vastustaa kuin esittää niitä omia menokuriesityksiä.

Investointien osalta äskenkin kuulimme, että väärällä tavalla sammutettu, vääriä investointeja. Hallitus on pääkaupunkiseudun Pisara-radan ja muiden infrahankkeiden osalta halunnut sitoa sen asuntotuotantoon, eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla. On varmaa, että jokainen meistä haluaisi, että investointeja tulisi vielä enemmän eri puolille Suomea, mutta kyllä varmasti vaikuttavuus ja tehokkuus syntyy juuri asuntotuotannon ja infran yhteisvaikutuksella. Työllisyyden näkökulmasta aika paljon enemmän saamme voimaa ja sitä kautta myös siihen pulaan, joka tällä alueella asuntotuotannon osalta on. Mutta sen lisäksi infrahankkeita on täsmäelvytyksenä, esimerkiksi nyt valmisteilla oleva Äänekosken alue.

Sitten vielä neljäntenä: Kaikki me haluamme julkisen sektorin tuottavuuden parantamista. Se ei välttämättä tapahdu tässä salissa tehtävillä lainsäädännöillä, vaan se tapahtuu todellisuudessa valtionhallinnon osalta valtion päätöksinä ja sitä kautta ministeriöiden ja valtioneuvoston päätöksillä, mutta suurimmalta osin se tapahtuu kuntien omilla päätöksillä, millä tavalla kunnissa kuntapäättäjät ottavat asian käsittelyyn, millä tavalla sitä tehokkuutta, organisaatioiden yhteensovitettavuutta ja mahdollisimman hyviä tuotannon tapoja sitten halutaan viedä eteenpäin. Onneksi meillä Suomessa on äärimmäisen hyviä esimerkkejä, ja niiden hyvien esimerkkien levittäminen nyt olisikin varmaan se ensisijainen tehtävä, ja sielläkin tulisi ottaa sitten lusikka kauniiseen käteen kuntapäättäjien, kuinka taloudellisten realiteettien osalta toimitaan. Mutta uskon siihen, että vahvalla yhteistyöllä tehdään asioita, ei sillä, että valitetaan ja liikaa katsotaan taaksepäin, vaan eteenpäin katsoen, ja lisää esityksiä vain pöytään jokaiselta. — Kiitos.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymyksestä nouseva huoli valtion taloustilanteesta on aiheellinen. Sen sijaan olen melkeinpä taloutta enemmän huolissani niistä keinoista, joilla valtiontaloutta halutaan pelastaa. Esimerkiksi puheet julkisen sektorin työntekijöiden tekemästä 50 prosentin tuottamattomasta työstä tuntuvat entisenä kaupungin sosiaaliohjaajana pöyristyttäviltä. On muistettava, että julkisella puolella valtaosa työntekijöistä on töissä kouluissa, terveyskeskuksissa ja vanhustyössä.

Välillä tuntuukin, että kuka tahansa pystyy vaatimaan kovia leikkauksia ja nopeita säästökohteita, ja on niitä vaadittu ennen tätä välikysymystäkin. Suomalaiset kyllä ymmärtävät jo, että tulevaisuuden kantokykyongelmiin on etsittävä ratkaisuja. Meidän olisi kuitenkin nyt nähtävä myös metsä puilta, ymmärrettävä tehokkuustoimien vaikutus kokonaisuuteen ja tulevaisuuteemme muustakin kuin talouden näkökulmasta.

1990-luvun laman jäljet ovat näkyneet yhteiskunnassamme aina tähän uusimpaan lamaan asti. Suuri 90-luvun lama jätti viimeisimmän talouskasvun vuosiksikin julkisen talouden velan ja työttömyyden korkeammalle asteelle kuin ennen edellistä lamaa. Samaan aikaan valtaosa suomalaisista vaurastui ja elintaso koheni. Tämän uuden lamamme kynnyksellä olimme siis vanhempia, asuimme pienemmissä kotitalouksissa, olimme velkaantuneempia ja ylipainoisempia sekä selkeästi eriarvoisempia kuin 90-luvun lamassa. Tähän jo valmiiksi olevaan ongelmalliseen todellisuuteen saimme siis nyt kaupan päälle vielä ulkomaankaupan pysähtymisen, massairtisanomiset ja suuren määrän uusia työttömiä. Vaikka kaikin mahdollisin keinoin ratkaisuja on etsitty tilanteen muuttamiseksi, niin rehellistä olisi kuitenkin sanoa, että tällainen tilanne ei olisi ollut yhdellekään hallitukselle helppo.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointierojen kasvu suuren laman jälkeen on näkynyt kaikkialla yhteiskunnassamme. Sen huomaa kouluissa, terveyskeskuksissa ja asuinalueilla. Epäoikeudenmukaisuuden tunne hyvinvoinnin jakautumisesta ei paina ainoastaan köyhän mieltä, se vähentää kansalaisten keskinäistä yhteenkuuluvuudentunnetta sekä luottamusta yhteiskuntaan. Sellaisessa yhteiskunnassa turvattomuus ja levottomuudet lisääntyvät. Myös hyvin toimeentulevien usko yhteiskunnan kykyyn luoda turvaa oman tai läheisen sairauden, työttömyyden tai köyhyyden varalle heikkenee.

Yksi Suomen hyvinvointiyhteiskunnan menestyksen avaimista on ollut juuri tasa-arvoisuus, ihmisten keskinäinen luottamus ja yhteen hiileen puhaltaminen vaikeina aikoina. Jos se nyt menetetään, ei uusi talouskasvukaan pelasta meitä tältä taloudellista kestävyysvajetta paljon suuremmalta tuholta. Eriarvoisuuden poistamisen pitäisi olla nyt yksi tärkeimmistä suomalaista päätöksentekoa ohjaavista tavoitteistamme, mutta juuri tällaisina vaikeina taloudellisina aikoina on vaara, että tämä tavoite unohtuu.

Nyt käytävässä talouskeskustelussa on tuotava entistä enemmän esiin se, mihin viime lamassa tehdyt päätökset johtivat, ja otettava siitä opiksi. Siitä me puhumme täällä eduskunnassa aivan liian vähän, vaikka viime laman ja sen ajan päätösten vaikutuksista alkaakin jo olla kattavaa tutkimustietoa. Esimerkiksi 90-luvun laman kokemukset osoittavat, että lapsiperheiden vaikeilla taloudellisilla ongelmilla on kauaskantoisia seurauksia. Varsinkin pitkäaikaiset tai toistuvat taloudelliset vaikeudet perheessä johtavat monenlaiseen pahoinvointiin. Samaan aikaan lapsiin, nuoriin ja perheiden peruspalveluihin kohdistuvat säästöt jättävät kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevat lapsiperheet selviytymään tilanteessa omin voimin. Lopulta tarvitaan rahaa kalliisiin erityispalveluihin, kun lapsi perii vanhemmaltaan pitkäaikaistyöttömyyden ja köyhyyden, siis syrjäytyy jo nuorena.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Suomalaisten hyvinvoinnin ytimen muodostavat hyvä terveys ja turvattu toimeentulo. Ongelmat jommassakummassa näkyvät usein välittömästi hyvinvoinnissa. Kansalaisten väliset erot terveydessä ja toimeentulossa näkyvät taas pitkällä aikavälillä hyvinvointiyhteiskunnassa. On siis selvää, että yhteiskunnan taloudellisen tilanteen parantamiseksi tarvitaan työikäiselle väestölle työtä, työtä ja työtä. Sen tarpeen on hallitus tunnistanut. Säästöjen ja rakenteellisten uudistusten keskelläkin on suomalaisille nopeasti saatava toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut, jotka poistavat eriarvoisuutta ja lisäävät koko väestömme hyvinvointia. On siis aivan välttämätöntä, että sote-uudistus nyt etenee. Nimittäin myös luottoluokittajat seuraavat sosioekonomisia eroja arvioidessaan valtioiden velanmaksukykyä.

Mika Raatikainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Sankat kuulijajoukot! Taloutemme ei osoita minkäänlaista kasvua, eikä vienti vedä. Suomen vienti on jäänyt kilpailijamaiden kehityksestä selvästi jälkeen. Vientituloja puuttuu 20—30 miljardia euroa. Vientiteollisuus tuottaa puolet Suomen hyvinvoinnista ja rahoittaa hyvinvointiyhteiskuntamme menot. Muun muassa Sixten Korkman on arvioinut, että tätä menoa taantuma jatkuu vielä noin kymmenen vuotta ja tulee olemaan rasitteenamme vielä pitkään.

Kiistaton tosiasia on, että surkea tilanteemme on hallituksen toimintakyvyttömyyden ja huonon talouspolitiikan tulosta. Olemme menettäneet kilpailukykymme, Suomi on kansainvälisessä kriisissä, eikä hallitus tee mitään. Teollisuus pakenee maasta. Suuryrityksistä 70 prosenttia suunnittelee siirtävänsä tuotantonsa pois Suomesta seuraavan viiden vuoden aikana. Talouskasvu tulee olemaan ehkä yhden prosentin luokkaa seuraavan kymmenen vuoden aikana, ensi vuonna ehkä miinusmerkkinen. Teknologiateollisuuden osuus koko Suomen viennistä on 50 prosenttia, mikä on merkittävä osuus. Nyt sen henkilöstö Suomessa on vähentynyt 48 000:lla vuodesta 2008.

Liika byrokratia on ongelma. Se ei ole koskaan ratkaissut mitään, jos olisi, meillä ei olisi nykyisen kaltaisessa virkamiesmiehityksessä minkään näköisiä ongelmia. Mielenvikainen normiviidakko on purettava ja järkeistettävä. Yksi esimerkki älyttömyydestä on kampaajille, partureille ja meikkaajille säädetty pakko hakea itsenäisyyspäivän aukiololupa aluehallintovirastosta. Yrittäjä joutuu siis hakemaan lupaa, että saa mennä omaan liikkeeseensä tekemään työtään. Järjetöntä touhua.

Julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on liian iso ja kasvaa koko ajan. Menojen bkt-osuuden palauttaminen vuoden 2008 tasolle edellyttää noin 10 miljardin euron leikkauksia. Kuntien viisivuotissääntö pitäisi purkaa, ja kuntien tehtäviä pitää karsia. Rakenteelliset uudistukset eivät ole edenneet. Ne laahaavat eivätkä ole lähelläkään tavoitteita. Silti hallitus on jämähtänyt päättämättömyyden tilaan. Sillä ei tunnu olevan mitään muuta tavoitetta kuin koettaa jollain kummallisella keinolla pärjätä seuraavissa vaaleissa.

Arvoisa herra puhemies! Vuonna 1990 kotitaloudet käyttivät noin 18 prosenttia tuloistaan asumiseen, nyt ne käyttävät 27 prosenttia. Arvonlisäveroa on korotettu. Eläkeläisillä ja työttömillä menee yli 60 prosenttia tuloista välttämättömyysmenoihin. Hallitus haluaa jostain syystä kurittaa eläkeläisiä ja työttömiä erityisesti. Kansalaisilla ei ole enää ostovoimaa. Kaupan ala käy yt-neuvotteluja.

Maahan pitäisi julistaa, jos ei nyt hätätila, niin ainakin hallitukselle jonkinlainen hymiöiden lähetys- ja twiittailukielto, koska kansalaisten kärsivällisyys alkaa loppua. Ei kansalaisia kiinnosta kuunnella, kuinka fantastisen hienosti kaikki on, kun kaikki ei ole fantastisen hienosti, vaikka Suomi tietysti hyvä maa onkin ja on tämän laman jälkeenkin, mutta tällä hetkellä ei mene todellakaan hyvin. Ei kansalaisia kauhean paljoa kiinnosta myöskään kokoomuksen ylimielinen hyvä veli -nimityspolitiikka. Kansalaiset vihaavat sitä. Se ei ole nykyaikaa eikä kuulu Suomi-merkkiseen oikeusvaltioon.

Teollisuuden kilpailukykyä on parannettava. Vihersäännösten kustannusten tason palauttaminen 1990 tasolle palauttaisi teollisuuden kustannuskilpailukykyä vähintään 0,7 miljardia vuodessa. Hallituksen on pidettävä lupauksensa, ettei teollisuudelle tule enää lisäkustannuksia, vaikkakin lupaukset on osittain jo petetty muun muassa kiristämällä kaivosten energiaveroja ja jäteverotusta. EU:lta tulevat lisälaskut on torjuttava. Teollisuuden uudistamista on tuettava. Kohtuuhintainen energia tulee varmistaa, kehittää aktiivista kauppapolitiikkaa, edistää vientiä ja kehittää vientirahoitusta.

Suomi antaa joka vuosi kehitysapua yli miljardi euroa. Kehitysavusta voidaan leikata edelleen. Esitimme aiemmin kehitysavun rakenteellista uudistamista, millä voitaisiin säästää noin 600 miljoonaa euroa, ja nämä rahat voitaisiin ohjata suomalaisen yrittäjyyden ja työllisyyden tukemiseen. Kehitysapuun liittyvät ongelmat ovat suuria. Muun muassa sambialaisekonomisti Dambisa Moyo torppaa kehitysavun täysin, pois lukien humanitääriset tilapäiset tuet, jotka eivät ole välttämättä kehitysavuksi luettavia. Moyo on muun muassa sanonut: "Kehitysapu ei ole luonut talouskasvua tai vähentänyt köyhyyttä missään. Se on laastari murtuneelle jalalle. Tällaiset suuret avustusvirrat syövyttävät vastaanottavien maiden poliittisia järjestelmiä." Kehitysavulla pitää saada kohdemaan olosuhteet paremmiksi esimerkiksi auttamalla sitä kitkemään korruptiota ja tulemalla sitä kautta omavaraisemmaksi.

Arvoisa herra puhemies! Meidän tulee ehkäistä väärinkäytöksiä, myös maahanmuuttoon liittyviä. Sitä kautta voimme säästää monilla muillakin hallinnonaloilla. Maahanmuuton kokonaiskustannukset on viimeinkin selvitettävä avoimesti ja ilman pelkoa siitä, että asiaa selvittävät tutkijat leimataan rasisteiksi tai muuten epäilyttäviksi.

Näkisin kaikkein tärkeimpänä kuitenkin sen, että yritysten on huolehdittava kilpailukyvystään, mutta Suomen hallituksen on huolehdittava maan kilpailukyvystä. Toimintakyvyttömän hallituksen aika on väistyä. Jos peli ei kulje, vaihdetaan valmentajaa. Usein palkataan apuvalmentaja, näin tehtiin Suomessakin. Peli ei kulje vieläkään. Nyt olisi aika vaihtaa hallitusta. — Kiitoksia.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Meneillään olevan talousahdingon aikana on tullut tavaksi syyttää istuvaa hallitusta epäonnistuneeksi, ja sen syyksi on laskettu kaikki mahdolliset ongelmat, joita meillä tänä päivänä on. Kohtuutonta vaiko kohtuullista realismin nimissä?

Hallituksen syyttäminen milloin mistäkin on toki mitä parhainta kansanhuvia toriparlamenteissa ja huoltoasemien kahvioissa ympäri Suomea, mutta nyt tähän kuoroon ovat lähteneet poikkeuksellisen innokkaasti myös media ja maan lähes joka ikinen päivystävä dosentti ja asiantuntija. Keskustan ja perussuomalaisten välikysymys kalastelee poliittisia irtopisteitä nyt näillä vesillä. Tästä muun muassa kertoo kohta välikysymystekstissä: "Suomen etu ja isänmaallinen teko olisi ollut pitää vaalit heti Kataisen hallituksen eron jälkeen. Hallituspuolueet asettivat kuitenkin oman etunsa kansakunnan edun edelle." Mietin edellisiä vaaleja; sitä, kuka ne voitti; mikä oli se puolue, joka ei ollut valmis vastuuseen; kuka jäi hyllylle huutelemaan? Oliko tuo teko isänmaallinen ja demokratiaa kunnioittava?

Kiistaton tosiasia on se, että taloustilanteemme on poikkeuksellisen hankala. Nykyisen vaalikauden hallitusten eväät siihen reagoimisessa oli syöty jo ennen vaaleja osittain, kun keskustan ja kokoomuksen veronalennukset hyvätuloisille oli tehty. Sen myötä veropohjaa oli nakerrettu kohtalokkaasti ja valtion velkakuoppa kaivettu jo tavattoman syvälle valmiiksi. Siihen vielä päälle laaja globaali taloustaantuma, työttömyys, viennin lasku.

Näistä lähtökohdista hallitus on tehnyt voitavansa. Erilaisia rakenteellisia uudistuksia on laitettu vuosikymmenten jahkaamisen jälkeen alulle. Työllistämiseen ja työllistymisen edistämiseen on panostettu ennenkuulumattomalla tavalla, viimeisimpänä näistä infrahankkeet eri osissa maata, ei pelkästään pääkaupunkiseudulla.

Samalla tavalla kuin tämän vaalikauden hallitukset korjaavat edellisen hallituksen huonojen ja tekemättömien päätösten satoa, samaan tapaan tulevat hallitukset ainakin joutuvat jatkamaan monen keskeneräisen asian ja lain valmiiksi saattamista. Niinhän se menee aina tässä talossa. Uudistukset tapahtuvat hitaasti. Tulevaisuus näyttää, mitä tämän hallituksen päätösten lopputulokseksi loppujen lopuksi muodostuu. Aika alkaa käydä vähiin. Itse uskon vakaasti siihen, että historia tunnustaa valitun linjan, historiaa ei sanella toriparlamenteissa tai kirjoiteta lööppilehtiin.

Arvoisa herra puhemies! Mennyt ja tuleva ovat nyt kuitenkin toissijaisia, nyt on keskityttävä siihen, mitä voidaan tehdä juuri tällä hetkellä. Hallituksella on pöydällään vielä suuria asioita, ja niiden eteenpäin vieminen on erityisen tärkeää. Niiden taakse tulee etsiä vankka tuki, ja hallituksen on pidettävä lupauksensa ja linjauksensa. Tämä aika ei kestä pikkupolitikointia tai irtopisteiden keräämistä yhdeltäkään puolueelta, ei myöskään oppositiolta. Meidän osaamistasomme mahdollistaa paljon, muun muassa biotalous, digitalous ja cleantech ovat meille isoja mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Perusteltu ja rakentava kritiikki on aina tervetullutta, oppositiolla on tässä oma erittäin tärkeä roolinsa tässä talossa. Puolueilla on aina eroja, ja on hyvä, että erot tulevat entistä selvemmin esiin. Silti kannattaa muistaa iso kuva ja meidän itse kunkin vastuullinen rooli tässä isänmaan yhteisessä kehittämisessä.

Talouden haasteissa ykköstilalla on työllisyys, ja työllisyysasteen parantaminen on se asia, johon meidän kaikkien tulee nyt täysillä keskittyä. Työllisyys on se asia, jonka ensisijaisuuden kaikki puolueet tunnustavat. Siksi sen tiimoilta meidän on haettava sitä suurempaa linjaa, jolle koko talouspolitiikkamme voisi perustua yli vaalikausien riippumatta siitä, mitkä puolueet hallituksen kulloinkin tässä talossa muodostavat.

Leikkaukset eivät tuo koskaan talouskasvua eivätkä yhtään työpaikkaa. Ihmettelen kovasti, miten vanha oppositio samaan aikaan vaatii julkisen sektorin työntekijöiden irtisanomisia ja työllisyyden parantamista. Kumpi käsi lyö kummalle poskelle? Nuo kaksi tavoitetta ovat varsin erillään toisistaan. Kuka tuottaa arjen palvelut jatkossa, vai onko tässä salissa joidenkin tavoite kristallinkirkas? Vaaleja käymättä kuvitellaan jo olevan hallituksessa porukassa yksityistämässä kovalla kädellä kuntien palvelutuotantoa. Ei kiitos.

Mielestäni enemmän tarvitsemme keskustelua tähän rinnalle sosiaalisen pääoman rakenteista ja niiden kehittämisestä. Nyt tämä koko päivä on puhuttu uudistuksista pitkälti pelkästään talouden näkökulmasta.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! "Taloudessamme on vakava hätätila". Näin kirjoitti viime viikolla Kanava-lehdessä Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tuomas Pöysti. Ja kyllä me sen muutenkin tiedämme ja olemme nähneet. Hänen mukaansa ensi vuoden talousarvioesitys ja valtioministeriön taloudellinen katsaus maalaavat murheellisen kuvan. Pöystin mukaan julkisen talouden suhdannekorjatun rahoitusaseman ennustetaan olevan tänä vuonna 1,2 prosenttia alijäämäinen suhteessa bruttokansantuotteeseen. Kun alijäämän ennustetaan säilyvän samana myös vuonna 2016, kyseessä on merkittävä poikkeama EU:n vakaus- ja kasvusopimuksessa määriteltyihin tavoitteisiin nähden. Tuomas Pöystin mukaan hallitus on myöntänyt tämän merkittävän poikkeaman mutta ei ole kertonut uusista toimista tilanteen korjaamiseksi. Toki tänään vastauksissa kuultiin muutamia korjauksia ja ihan hyviä ajatuksia, mutta tarvitaan varmaan paljon muutakin.

Käsittämättömin uudistus, jota hallitus on ajanut, on sote-uudistus. Ei vaikuta kovinkaan vakuuttavalta, jos peräti 78 prosenttia kunnanjohtajista MTV3:n tekemän kyselyn mukaan pitää hallituksen kunta- ja sote-uudistuksen jatkovalmistelun onnistumista erittäin huonona.

Arvoisa puhemies! Kuten on todettu, Suomen nykyinen hallitus on kyvytön tekemään tarvittavia toimenpiteitä, joilla voitaisiin vaikuttaa siihen, että taloudessamme oleva vakava hätätila voitaisiin korjata. Nyt hallitus on painanut paniikkinappulaa lähettämällä ministeriöille kirjeen, jossa vaaditaan tekemään uusia toimenpide-esityksiä, jotka parantaisivat kasvua ja työllisyyttä lyhyellä aikavälillä. Ministeriöiden on lähetettävä ehdotuksensa valtiovarainministeriölle jo tämän viikon perjantaina. Tämä hallituksen käsittämätön paniikkireaktio kertoo paljon sen tavasta toimia. Hallitus siis pelastaa maamme talouden neljässä päivässä. Jos tämä talouden tasapainottaminen on näin helppoa, niin olisi kannattanut lähettää ministeriöille kirjeitä jo huomattavasti aikaisemmin, vaikkapa siinä vaiheessa, kun pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Urpilainen jättivät uppoavan laivan.

Arvoisa puhemies! Ettei nyt pelkästään menisi hallituksen haukkumiseksi tämä, niin esitän muutaman toimen, joilla tässä tätä tilannetta voitaisiin korjata.

Toimet voisi aloittaa esimerkiksi purkamalla liki 4 miljardin euron investoinnit, jotka seisovat erilaisissa lupaprosesseissa, te-keskuksissa ynnä muualla avissa. Sen lisäksi parantamalla pk-yritysten toimintaympäristöä voitaisiin korjata yrittäjien mahdollisuutta työllistää ihmisiä. Maassamme on yli 247 000 pk-yritystä, jotka ovat lisänneet noin 200 000 työpaikkaa viimeisen 10 vuoden aikana. Näille yrittäjille, kuten avoimet yhtiöt, kommandiittiyhtiöt, toiminimet ja maatalousyrittäjät, jotka täyttävät yrittämisen statuksen, pitäisi antaa samanlainen helpotus, jonka osakeyhtiöt saivat yhteisöverouudistuksessa.

Lisäksi alv-velvollisen alaraja pitää nostaa 25 000 euroon ja huojennuksen tuloraja korottaa 50 000 euroon. Nämä ovat olleet koko kolmen vuoden aikana perussuomalaistenkin esityksiä. Lakialoitteita on tehty, mutta jostain syystä ne eivät vain ole edenneet.

Sitten tietenkin vähentämällä julkisen vallan yrityksiin kohdistamia vaatimuksia, selvityksiä ja määräyksiä voitaisiin helpottaa yrittäjän työtaakkaa. Esteet yrittämiselle pitää poistaa.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Lindströmin tekemää epäluottamuslausetta. — Tasan 5 minuuttia.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämänpäiväinen debatti oli oikeastaan ala-arvoinen. Täällä syyteltiin toisia ja heiteltiin kiviä, ilman että mentiin talouden syvimpään olemukseen, välikysymyksen syvimpään olemukseen ollenkaan. Ihmetyttää tämä keskustelun taso, mikä on tämän maan huipulla. Valtiovarainministeri Rinteen viimeinen puheenvuoro korostaa tätä aika osuvasti.

Tämä hallitus on talouslinjauksissaan unohtanut Suomen. Markkinatalouden iso linja on se, että me olemme viennistä riippuvaisia, mutta kun tiedetään, jo laman alussa tiedettiin, että vienti ei vedä, vaikka kuinka tämäkin hallitus tukee eurooppalaisten pankkiirien taskujen pullotuksia kreikkalaisten köyhälistön nimellisellä avustuksella, niin tämä on edelleenkin ollut tiedossa, että se vienti ei vedä, jolloin on ollut selkeä asia, että kotitalouksien ostovoima on pidettävä kunnossa ja kotitalouksien ostovoima pitää rattaat pyörimässä.

Tämä hallitus ei kuitenkaan ole tehnyt niin. Tämä hallitus on nostanut yleistä arvonlisäveroa, polttoaineveroja, logistiikan kallistumisen johdosta tämä toimii samanlaisena tasaverona kuin alvi, ja monet pienyritykset ovat tämän takia ongelmissa. Kuntien kurmuuttamislinjaan ollaan päädytty, eli hallitus ei ole täällä pystynyt tekemään niitä vaikeita ratkaisuja, niitä leikkauspäätöksiä, vaan ne on siirretty kuntien valtuustoihin ja siellä nyt joudutaan tämän hallituksen kuntien kurmuuttamisen johdosta korottamaan kuntaveroja ja kiinteistöveroja, kaikkia tämmöisiä, mitkä todellisuudessa syövät kotitalouksien ostovoimaa. Tämä osuu pienyrittäjien piikkiin, tämä osuu kotitalouksien piikkiin. Tämä hallitus on katsonut koko ajan vain Eurooppaan eikä Suomeen. Tekisi mieleni kysyä, että koska te rupeatte katsomaan Suomeen ja suomalaisten etuja.

Tässä keskustelussa oli paljon puhetta tämän kaiken propagandan lisäksi, missä esimerkiksi demarit puhuvat koulutuksen puolesta ja koulutuspaikkoja ollaan kuitenkin demarijohtoisesti vähennetty tästä maasta, ja se on aika mielenkiintoinen yhtälö, ja vastaavasti kokoomus etsi syytä edellisestä hallituksesta. Olisi pitänyt mennä pikkasen eteenpäin. Mutta julkisen talouden puolelta pitäisi ymmärtää myös se, että nämä hallintokoneistot ovat kasvaneet aivan liian suuriksi ja se työ, mitä kuntien virkamiehet ja valtion virkamiehet tekevät päivittäin, se on sitä byrokratiaa, mitä me olemme täällä päättäneet, ja paperin pyörittämisellä tämä maa ei vain nouse. Näitä säädöksiä ja kaikkia vaatimuksia, mitä nimenomaan tämä hallintokoneisto tekee, tarvitsisi olla huomattavasti vähemmän.

Sain puhelun Porista tämän keskustelun päälle, ja siellä pyydettiin, että väännä nyt rautalangasta se, että tätä hallintoa on aivan liian paljon, se tekee tuottamatonta työtä, byrokratia hidastaa kasvua ja tämä kuntien liitoksista seuraava irtisanomissuoja vain kasvattaa tätä. Tekisi mieleni tässä kohtaa kysyä näistä julkisen hallintokoneiston kasvamisen seurauksista, että mitä tekee esimerkiksi yksi kunta vaikkapa kolmella kaupunginjohtajalla. Mitä tekee yksi kunta kolmella kaupunginjohtajalla? Hallintokoneisto on pienennettävä ja tehtävä tuottavaa työtä.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus on nyt kohta neljä vuotta yrittänyt laittaa Suomen taloutta kuntoon lähinnä leikkauksilla ja veronkorotuksilla, ja tässä on tulos. Valtionvelka on tällä hallituskaudella noussut melkein 10 prosenttia suhteutettuna bruttokansantuotteeseen ja työttömyysaste on noussut vuoden 2011 7,8:sta 8,6 prosenttiin. Tämän lisäksi Suomen luottoluokitus laski, koska talouskasvua ei ole näkyvissä ja koska velkaantuminen ei taitu.

Entinen pääministeri Jyrki Katainen, joka jätti Suomen kuin uppoavan laivan ja häärii nyt EU-komissiossa, epäonnistui Suomen talouspolitiikan uudistamisessa. EU-komissio ennustaakin Suomen talouden supistuvan tänä vuonna 0,4 prosenttia samalla, kun Suomi rämpii talouskasvun osalta euroalueen pohjakastissa Italian ja Kyproksen kanssa. Kriisistä ponnistavan Irlannin talous on tänä vuonna kasvanut 4,6 prosenttia. Poliitikkojen tehtävä on luoda talouskasvulle edellytykset, ja siinä Kataisen ja Stubbin hallitus on epäonnistunut.

Arvoisa puhemies! Meillä on Suomessa vakava kilpailukykyongelma. Meidän tuotteet ja palvelut ovat liian kalliita suhteessa kilpailijamaihin. Tämän lisäksi valuuttamme euro ei jousta riittävällä tavalla, ja energian hintamme on liian korkea. Yhteisöveron alennus oli askel oikeaan suuntaan, mutta yksittäisenä toimenpiteenä valitettavasti riittämätön. Suomi nousee tästä suosta vain työllä eli yrittäjyyttä kannustamalla. Arvonlisäverovelvollisuuden alaraja tulisi korottaa 20 000 euroon aloittavien yritysten toiminnan helpottamiseksi. Tämän lisäksi työvoimavaltaisille yrityksille tulisi luoda helpotuksia työllistämisen parantamiseksi. Tästä erinomainen esimerkki on välillisten työvoimakulujen tuplapoisto silloin, kun yritys palkkaa ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän.

Arvoisa puhemies! Suomen pitäisi muutenkin ottaa yritysverotuksen suhteen mallia Virosta. Virossa veroa maksetaan vain jaetusta osingosta ja muusta voitonjaosta, mutta yhtiöön jätettyjä voittoja ei veroteta. Tämä on merkittävä kilpailukykytekijä virolaisille yrityksille. Yritykseen jätettävien voittojen verottomuus kannustaa yrityksiä kehittämään toimintaansa ja investoimaan eli luo talouskasvua. Tätä me tarvitsemme Suomeenkin, kannustavaa veropolitiikkaa, joka lisää työtä. Olen tästä jo useaan kertaan kysynyt eri ministereiltä, mutta toistaiseksi hallitus ei ole näyttänyt asialle vihreää valoa, enkä suoraan sanottuna ymmärrä miksi. Talouskasvu on meidän kaikkien yhteinen etu, ja siihen meidän tulisi pyrkiä.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, mitä minä ja perussuomalaiset ihmettelemme, on hallituksen äärimmäinen myöteliäisyys ja kyseenalaistamattomuus, mitä tulee erilaisiin EU-maksuihin. Suomen EU-nettomaksu kohoaa tänä vuonna yli miljardiin viime vuoden 604 miljoonan euron sijaan. Hallitus ei ole halukas edes spekuloimaan, voisiko Suomi saada alennettua nettomaksua siinä, missä eräät muut EU-maat ovat jo onnistuneetkin.

Samaan aikaan Isossa-Britanniassa on armoton haloo siitä, kun lokakuussa EU-komissio lätkäisi Britannialle noin 2 miljardin euron lisälaskun. Asia otettiin Britanniassa tyrmistyneenä vastaan, ja pääministeri Cameron onkin vakuuttanut, ettei erääntyvää laskua ainakaan sellaisenaan makseta. Samankaltaista napakkuutta ja kyseenalaistamista kaivattaisiin kipeästi Suomen hallitukseltakin. Kaikkeen ei tarvitse aina suostua suin päin. Emme me suomalaiset mitään jeesmiehiä ja -naisia halua olla.

Arvoisa puhemies! Ensi viikolla esittelemme perinteisesti perussuomalaisten vaihtoehtobudjetin, joten en siitä mainitse muuta kuin yhden seikan. Toivoisin hallituksen ottavan siitä kopin, ellei hallitus sitä ennen perjantaina kaadu. Meillä on Suomessa 8,5 miljardin euron edestä kysyntää energiatuotteille, joita emme verotuksen, tukipolitiikan, sääntelyn ja infrastruktuurin puutteellisuuden takia pysty kotimaisin voimin täyttämään. Hyödyntämällä kotimaista energiaa ja kehittämällä siihen perustuvaa vientiteollisuutta voisimme oikaista merkittävästi kauppatasettamme luomalla talouskasvua ja työpaikkoja.

Lopuksi kannatan edustaja Lindströmin esittämää epäluottamuslausetta.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspolitiikka on totaalisesti epäonnistunut. Suomi on ollut hyvässä kolmen A:n luokassa, mutta on nyt syrjäytymässä AA-kerhon asiakkaaksi. Suurin syy tilanteeseen on eripurainen hallitus, joka ei kykene päätöksiin ja uudistuksiin. Hallitus ei kykene vakauttamaan taloutta, tuloksena on hyytävä ja kurjuuteen johtanut kehitys, jolle ei näy loppua. Kataisen ministerivuosina kansantuote ja tuottavuus polkivat paikallaan, mutta ministerivuosien tulos näyttää julkisen velan osalta olevan 47 miljardia euroa pakkasen puolella. Tässä eivät auta fantastiset selfiet, hallituksen on ryhdyttävä viimeinkin toimimaan kansan parhaaksi. Kansa vaatii ratkaisuja ongelmiin. Kansa vaatii Stubbin hallitukselta järkevämpää talouspolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset tekevät isänmaallista talouspolitiikkaa. Hallituksen budjettiesityksestä puuttuvat työkalut. Hallituksella ei ole näkemystä eikä keinoja. Taloudelliset tavoitteet velkaantumisen taittamisesta, työllisyysasteen nostosta ja työllisyyden laskusta ovat epäonnistuneet. Perussuomalaiset haluavat edistää työn ja kilpailukyvyn parantamista. Hallituksen kannattaisi ottaa mallia perussuomalaisten perusteellisesta vaihtoehtobudjetista. Me näytämme sen perustan, jonka avulla maamme saadaan kasvu-uralle. Perussuomalaisten kasvu-, työllisyys-, vero-, energia-, hyvinvointi- ja turvallisuuspaketit nostaisivat työllisyysasteemme ja yleisen kehityksen muiden Pohjoismaiden tasolle. Työnantajia on kannustettava palkkaamaan nykyistä enemmän alhaisen työllisyysasteen työttömiä. Työnantajan eläkemaksuja pitää porrastaa. Työkyvyttömyysjärjestelmän pitää olla kannustavampi ja oikeudenmukaisempi. Joustavuutta pitää lisätä.

Arvoisa puhemies! Missä on hallituksen palkkatukijärjestelmä? Hallituksen pitäisi luoda automaattinen palkkatukijärjestelmä työurien pidentämiseksi ja panostaa aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan. Työttömiä ei tule unohtaa. On aivan käsittämätöntä, miten sosialidemokraatit ja vasemmisto ovat käytännössä unohtaneet työttömien aseman. Työllisyyspakettimme tulee nostaa keskiöön nyt, kun hallitus ei kykene uudistuksiin. Pk-yrityksille pitää suunnata verokannustin, koska kasvu ja työllistyminen on saatettava politiikan keskiöön. Vähät resurssimme on suunnattava kotimaahan ja unohdettava ylenpalttinen maailmanparannus. Vähäosaisten ja pitkäaikaistyöttömien tilanteen parantamiseksi tulisi kolmannelle sektorille luoda työntekoon kannustavia työ- ja kuntoutuspaikkoja. Toimia pitää kehittää edelleen niin, että ne paremmin auttaisivat syrjäytyneitä takaisin kiinni normaalin elämän syrjään.

Nyt on tehtävä isänmaallista talouspolitiikkaa. Perussuomalaiset ovat ehdottaneet mallia, jossa pk-yritys, joka kahtena peräkkäisenä vuonna palkkaa vähintään kaksi uutta kokopäiväistä työntekijää ja jonka työntekijämäärän lisäys on vuosittain vähintään 10 prosenttia, olisi vapautettu yhteisöverosta niin kauan kuin se ei jaa omistajilleen osinkoa. Lisäksi nostaisimme kotitalousvähennyksen vähennyskelpoisen työkorvauksen määrän 45 prosentista takaisin 60 prosenttiin.

Arvoisa puhemies! Suomeen investoimalla saamme maan nousuun. Valitettavasti tarvitsemme myös leikkauksia, mutta leikkausten pitääkin olla oikeudenmukaisia. Leikkaukset on aloitettava vähämerkityksellisimmistä kohteista. Tällaisia ovat esimerkiksi ulkomaiden avustuskohteet. Ei voi olla perusteltua, että oma kansa kärsii typerästä talouspolitiikasta, kun muualla tanssitaan salsaa ja cha-cha-chata veronmaksajiemme varoilla.

Kansantalouden vahvistamiseksi ja kauppataseemme parantamiseksi tulisi tuontitavaroiden sijaan kehittää kotimaisia korvaavia tuotteita. Esimerkiksi sairaalahanskoja kulunee Suomessa päivittäin liki miljoona paria ja tuontikäsineiden laadussa on ollut puutteita. Hallituksen kannattaisikin arvioida, voitaisiinko Suomeen perustaa yhtiö, joka valmistaisi tarvittavat sairaalakäsineet kotimaassa.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä koko päivän jatkuneessa keskustelussa on moitittu hallitusta siitä, että olemme talouskriisissä. Vaikka tilanne onkin haastava, on todettava heti kärkeen, että sekä Stubbin että Kataisen hallitukset ovat ottaneet talousongelmat tosissaan ja puuttuneet niihin. Viimeisten kolmen ja puolen vuoden ajan on laitettu suuta säkkiä myöten ja säästetty miljarditolkulla. Tämä ei kuitenkaan ole riittänyt. Suomi konttaa edelleen taloudellisessa näköalattomuudessa, ja käännettä parempaan ei ole tapahtunut.

Miksi ei sitten ole? Maamme ongelmat ovat ennen kaikkea rakenteellisia. Noususuhdannetta ei näillä lähtökohdilla tule välttämättä koskaan. Emme voi elvyttää itseämme ulos tästä kuten ennen. Jos elvytykseen olisikin rahaa, katoaisi se nopeasti tehottomiin rakenteisiin saamatta aikaan kovinkaan tehokasta vaikutusta. Meidän on tehtävä rakenneuudistuksia. Eläkeikää on jo nostettu. On tehtävä sote-uudistus, jossa huomioidaan yksityinen ja kolmas sektori paremmin siten, että pienet ja keskisuuret yritykset voivat osallistua julkisten hyvinvointipalveluiden tuottamiseen. Tarvitaan uudistuksia kuntapuolella, työmarkkinoilla, energiantuotannossa, ja verotusta on uudistettava.

Talous on saatava tasapainoon. Ei ole reilua jättää jälkipolville laskua meidän liiallisesta rahankäytöstämme. Niin ikään uudistukset, erityisesti hyvinvointivaltioon kohdistuvat uudistukset, ovat vaakalaudalla, jos ei niitä ole varaa toteuttaa.

Yksi meidän ongelmistamme on ylenpalttinen sääntely. Olemme maalanneet itse itsemme nurkkaan erityyppisillä määräyksillä ja säännöillä, ja vielä itse valvomme, ettemme sieltä nurkasta pois pääse. Tänään olen kuullut tästä monia esimerkkejä. Eri ryhmät ovat tehneet omia listojaan turhista ja kalliista säännöistä, joita voitaisiin karsia. Miksi ei siis ryhdytä hommiin? Tähän hallitus on tähdännyt, mutta kuten on havaittu, muun muassa virkakoneisto panee hanttiin viimeiseen asti. Muistamme kaikki varmaankin jokin aika sitten ministeriöille kohdistetun kyselyn, jossa pyydettiin listaamaan turhia toimintoja ja lakeja, jotta niitä voitaisiin alkaa poistaa. Yhtään ehdotusta ministeriöiltä ei saatu. Surullista.

On suorastaan älytöntä, että yritykset ja työntekijät joutuvat toimimaan seremoniamestareina erilaisille tarkastajille, jotka käyvät milloin tarkastamassa, onko kampaamon kammat putsattu oikein, pyyhkeet ripustettu oikeinpäin, milloin tarkastamassa, ettei vain lihakaupassa ole väärällä tavalla sisään kannettua riistaa myynnissä ja niin edelleen. Asian voisi järjestää toisin. Tällä menolla kaikkien aika menee hukkaan, niin tarkastettavan kuin tarkastajankin. Lupia on Suomessa yli 20 000. Ei ole ihme, että kansantaloutemme tuottavuus on huono, kun virkamiesten, yrittäjien ja työntekijöiden aika menee lupalotossa ja lomakehipassa keskenään. Sääntelyn purku olkoon siis yksi kulmakivi uuteen menestykseemme.

Yleisesti tässä salissa on tänään myös todettu, että työpaikkoja tarvitaan lisää ja että uudet työpaikat syntyvät tänä päivänä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Näin ollen yritystoiminnan ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä on parannettava. Keinot on kirjoitettu, pitää vain valita, mitä niistä haluamme noudattaa. Erityyppisiä raportteja ja selvityksiä näistä asioista on useita.

On otettava lusikka kauniiseen käteen ja myönnettävä, että tarvitsemme radikaaleja muutoksia tapaan, jolla Suomessa tehdään työtä ja sovitaan sen työn tekemisestä, lisää paikallista sopimista muun muassa. On rakennettava olosuhteet, joissa työntekijöiden ja työnantajan välille voi syntyä aito luottamus ja yhteishenki. Se ei onnistu kuitenkaan piiskalla tai kepillä. Vain se, että saamme työnteon tuottavuuden ja kilpailukykymme sellaiselle tasolle, että olemme samalla viivalla meidän kanssamme kilpailevien maiden kanssa, voi pelastaa meidät tästä taloudellisesta suosta. Kun täällä taas kannattaa tehdä työtä, saa valtiokin verotuloja, joilla kustannetaan hyvinvointivaltion toiminnot. Ihmisistä on pidettävä huolta, ja kaikkein tärkeimpiä ovat lapset ja tulevat sukupolvet. Heidän vuokseen ainakin minä olen — ja uskon, että moni muu on — täällä tätä yhteiskuntaa rakentamassa.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Turhaa tekemistä on purettava. "Puretaan byrokratiaa" on aiheesta päivän muotisana. Mutta otetaan siitä vielä askel eteenpäin ja aletaan purkamaan turhaa tekemistä. Hallinto ruokkii itseään lisääntyvällä valvonnalla ja paperityöllä. Paperit ovat kuitenkin usein tarpeettomat sekä yrittäjälle että hallinnolle. Näitä ei tarvitse kumpikaan, eikä niitä tarvitse usein kukaan muukaan. On vain tekemistä, tekemistä, kun se tuntuu järkevältä. Onhan se jonkun direktiivin tai jonkun mukaan tarpeellista, mutta onko se oikeasti siis tälle yhteiskunnalle tarpeellista? Otetaan maalaisjärki käyttöön.

Yhteiskuntamme ei pysty enää hallitsemaan tätä tarpeetonta tekemistä. Kaiken tekemisen pitäisi olla aina eteenpäin vievää. Tekemisellä pitää olla lisäarvo. Meidän yhteiskuntamme tarvitsee tuloja, varsinkin tänä päivänä tarvitsisi todella paljonkin tuloja, jotta me voisimme ylläpitää toimivaa hyvinvointiverkostoamme. Meillä on siis yhtä aikaa paljon tekemistä hallintopuolella julkisissa tehtävissä, jotka ovat ns. tärkeitä, mutta ovatko ne sitten kuitenkaan niin tärkeitä? Turha tekeminen vaikeuttaa ennen kaikkea yrittämistä. Ihan tarpeellisiahan kaikki valvonnat ja kurssit kurssin perään sinänsä ovat. Mutta kun näitä pieniä byrokraattisia lisätekemisiä tulee koko ajan lisää ja lisää, niin mihinkä katoaa yrittämisen perusajatus? Kaikkien työajasta menee huomattava osa turhaan tekemiseen.

Esimerkiksi elintarvikepuolella meillä on hyvin tarkka elintarvikevalvonta. Varsinkin pienet yrittäjät ovat kaiken valvonnan kohteena. Menee älyttömästi aikaa valvontaan ja kaikkeen muuhun. Sanotaan, että eihän ihmisten terveydellä saa leikkiä. Mutta minne on kadonnut maalaisjärki tästä kokonaisuudesta, koska tänä päivänä me emme pysty pienyrittäjyyttä juuri harjoittamaan kaiken tämän turhan tekemisen vuoksi?

On muodikasta sanoa, että puretaan hallintoa. Mutta miksi hallinto sitten on olemassa? Hallinto ohjaa tekemistä. Ei turhaa hallintoa voi ikuisesti purkaa — ei sitä turhaa hallintoa todellakaan voi olla enää — ja hakea sitä kautta säästöjä, vaan koko tekemisen kenttä tulee ottaa rohkeasti tarkasteluun. Säästöpäätöksillä vähennetään työntekijöitä ja työntekijöiden työtaakat vain lisääntyvät. Mikä on se todellinen ongelma? Ongelma on se, että siellä on sitä turhaa tekemistä, tarpeetonta tekemistä, joka ei ole oikeasti niin tärkeää, ja sitä on todella paljon.

Esimerkiksi elyjen osalta on viime päivinä ollut paljon keskustelussa, että sinne kohdistuvat kovat henkilöstövähennykset. Elyillä on tänä päivänä todella paljon töitä, ja voi sanoa, ettei siellä ole varmastikaan yhtään ylimääräistä työntekijää. Mutta onko siellä sitten ylimääräistä tekemistä? Siellä todellakin on ylimääräistä tekemistä. Esimerkiksi ympäristöpuolella on hyvin paljon rakentamisvalvonta-asioita ja monia muitakin asioita, jotka voisi siirtää kuntasektorille tai kokonaan miettiä, onko tarpeellista tehdä, työstää ollenkaan näitä asioita.

Rohkeasti pitäisi tässä talossa tehdä päätökset siitä, että lopetamme sen ylimääräisen tekemisen sieltä hallintopuolelta julkiselta sektorilta ja aletaan töihin. Emme me tätä Suomea saa kehittymään, ellemme me lopeta sitä turhaa tekemistä.

Markus  Lohi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi on poikkeuksellisen hankalassa tilanteessa. Jo kolmatta vuotta meidän kansantuotteemme laskee, työttömyys kasvaa kuukausi kuukaudelta ja työllisyysaste heikkenee. Samaan aikaan valtion velkaantumista ei ole pystytty pysäyttämään, vaikka hallitus on asettanut sen tavoitteekseen, ei myöskään suhteellista velkaantumista, koska bruttokansantuotteemme on laskenut kolme viimeistä vuotta. (Jukka Kopra: Sehän alkoi 2008!) — 2008 kyllä romahti meidän bruttokansantuotteemme, mutta sen jälkeen meillä oli kaksi vuotta, jolloin saatiin se kasvuun, ja sen jälkeen se on lähtenyt taas laskuun.

Joka tapauksessa, arvoisa puhemies, on erittäin harmillista, että kun meillä on näin vaikea tilanne, jossa meidän pitäisi löytää kansallinen yhteisymmärrys siihen, miten me tästä suosta nousemme ylös, miten me saamme työttömyyttä parannettua, niin tuntuu, että tänäänkin täällä keskustelussa on pääpaino ollut siinä, että on katseltu peruutuspeiliin, on lähdetty huutamaan apuun edellisiä ja sitä edellisiä hallituksia ja on toisaalta ministereidenkin suusta täällä kuultu, että ei tämä hallituksen vika ole.

No, on ihan selvää, että osasyy tähän on totta kai se, että meillä on euroalue ollut suurissa ongelmissa. Euroopan talous ei vedä, meidän keskeinen vientialueemme on ongelmissa ja sitä kautta meidän vientiteollisuutemme kysyntä on heikentynyt. Mutta kyllä tässä hallituksella on kuitenkin ollut 3,5 vuotta aikaa tehdä niitä rakenteellisia uudistuksia, joista myös luottoluokittaja täällä käydessään totesi omassa raportissaan, että yksi keskeinen tekijä, miksi luottoluokitus laski, oli se, että meillä ei ole oikein uskoa siihen, että poliittinen järjestelmä pystyy tekemään niitä muutoksia, joita tulisi tehdä Suomessa.

Edellisen hallituksen pääministeri Katainen, nykyinen komission varapuheenjohtaja, totesi eilen uutisissa Ylelle, että kuuden puolueen hallitus on suurin syy talousahdinkoon. Minusta tämä kertoo kuitenkin jotakin, kun pääministerikin tunnusti, että kyllä hallituksellakin on tässä oma roolinsa ollut, että ongelmia ei ole pystytty ratkomaan.

Tästähän hyvä esimerkki on vaikkapa Kataisen hallituksen suuri kuntauudistus. Julistettiin, että se on suurin yksittäinen hanke, jolla saadaan julkisen sektorin säästöjä aikaan. 2012 tammikuussa pääministeri Katainen antoi Talouselämä-lehdelle haastattelun, jossa hän totesi, että ennen kuin hän lopettaa pääministerin tehtävät, Suomessa on noin sata kuntaa. On meillä Satakunta edelleen jäljellä, mutta kuntia on enemmän kuin sata, niitä on yli 300, ja yksikään kuntaliitos ei ole tapahtunut sen johdosta, että hallitus käynnisti kuntauudistuksen.

Suurin syy, miksi täällä näitä rakenteellisia uudistuksia ei ole lähtenyt toteutumaan, ei myöskään sote-uudistus ole edennyt, on se, että meiltä puuttuu tällä hetkellä tästä valtiosta sellainen johto, joka pystyisi rakentamaan luottamusta valtion ja kuntakentän välille. Tämä on valitettavaa, kun samaan aikaan meillä koko julkinen sektori on erittäin suurissa talousongelmissa. Pitäisi löytää luottamus siihen, millä tavalla tästä päästään yhdessä yli, millä tavalla saadaan suunta käännettyä niin, että me saamme luotua työpaikkoja, uskoa suomalaisten yritysten keskuuteen siitä, että kannattaa investoida tänne Suomeen ja niin edelleen.

Hallitus on toki tehnyt muutamia hyviä päätöksiä. Yksi semmoinen, jota erittäin laajasti kannatettiin tässäkin salissa, oli yhteisöveron lasku, jolla toki on merkitystä silloin, kun tehdään isoja investointeja tänne, niin totta kai yhteisövero diskontataan investoinnin takaisinmaksuaikana myönteisesti, ja se tulee vaikuttamaan sen investoinnin kannattavuuteen niin, että veroihin ei mene niin paljon kuin aikaisemmin, kun 4,5 prosenttia sitä tämän hallituksen aikana on laskettu. Mutta sekin pitää todeta, että juuri sillä puolella, jossa työllisyyttä on syntynyt, pk-sektorilla tai mikroyrityksissä, ei juurikaan yhteisöveron laskulla ole merkitystä. Sen merkitys sinne on niin pieni absoluuttisena rahasummana. Jokainen yrittäjä voi todeta, että kukaan ei työllistä yhtään työntekijää lisää sen takia, että se maksaa vähemmän veroja, vaan se työllistää ainoastaan silloin, jos palveluille ja tuotteille on oikeasti kysyntää.

Sen takia ei suurin ongelma tänä päivänä olekaan verokilpailukyky Suomessa, vaan suurempi ongelma on se, miten me saisimme kustannuskilpailukykyä Suomeen suomalaisille yrityksille, vientisektorille ja toisaalta laatukilpailukykyä, jotta me pärjäisimme laadulla maailmalla. Tästäkin on kuultu erittäin huolestuttavia puheenvuoroja, että suomalainen laatu ei välttämättä ole sitä, mitä me kuvittelemme. Meillä on monen tuotteen osalta parantamisen varaa tässäkin kysymyksessä.

Arvoisa puhemies! Hallitus otti kolme keskeistä tavoitetta — ja Stubbin hallitus sitten otti sellaisenaan Kataisen hallituksen tavoitteet itselleen tavoitteiksi analysoimatta talouden tilannetta sen tarkemmin — ja valitettavasti joutuu totea-maan, että yksikään näistä tavoitteista ei ole toteutunut hallituksella. Siksi kansalaiset kysyvätkin mielessään, ovatko nämä neljä vuotta — nyt 3,5 vuotta ja kohta neljä vuotta — menetettyjä vuosia Suomen suunnan kääntämisessä. Valitettavasti joutuu toteamaan, että siltä näyttää.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi on tällä vaalikaudella vajonnut taantumaan. Hallituksen kykenemättömyys tehdä tarpeellisia rakenteellisia uudistuksia on siirtänyt ongelmia kauas tulevaisuuteen. Jossain vaiheessa ongelmat on kuitenkin kohdattava, vaikka Kataisen tai Stubbin hallitukset eivät ole niistä pystyneet ottamaan vastuuta.

Historia tulee muistamaan tämän vaalikauden lähinnä hukkaan heitettynä aikana. Suomen mahdollisuudet talouden tervehdyttämiseen ja kasvun lisäämiseen ovat melko rajalliset. Raha- ja valuuttapolitiikassa vastuu on siirretty Euroopan keskuspankille. Kokonaisveroastetta meidän on nykyisestä enää vaikeaa nostaa haavoittamatta ratkaisevasti yritysten toimintamahdollisuuksia.

Kun valtion verojen ja maksujen lisäksi suurin osa Suomen kunnista on pakotettu nostamaan veroprosentteja välttämättömien kulujensa kattamiseksi, kansalaisten ostovoima on heikentynyt. Kauttaaltaan korkea kustannustaso on esteenä Suomen talouskasvun käynnistymiselle ja työpaikkojen lisäämiselle. Tämä koskee energia- ja raaka-ainekustannuksia, kuljetus- ja jakelukustannuksia ja myös työvoimakustannuksia. Liika sääntely ei saisi lisätä yritysten kuluja. Vientiyritysten kilpailukyky ja kannattavuus eivät ole korkeiden kustannusten vuoksi tyydyttävällä tasolla.

Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus ei onnistunut estämään laman syvenemistä, ja Stubbin hallitus on hallitusohjelmassaan päättänyt olla tekemättä uusia avauksia. Tällä hetkellä hallitus odottaa halvaantuneena kevään vaaleja. Suomi ajelee myrskyilmassa ilman kapteenia.

Keskusta on vaihtoehdoissaan korostanut työpaikkojen ja työllisyyden merkitystä. Kiireellistä on parantaa pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia palkata työntekijöitä. Lisäksi tulee purkaa sääntelyä, joka vaikeuttaa yrittämistä ja työntekoa. Järjestelmää on uudistettava myös siten, että työn vastaanottaminen ei koskaan laskisi tuloja. Työttömyys ei saa johtaa työntekoa parempaan taloudelliseen lopputulokseen.

Suomen ja euroalueen talousongelmat eivät ole sellaisia, joihin löytyy helppo ratkaisu. Vain mutteria kääntämällä tästä tilanteesta ei päästä eroon. Hitaimmatkin ovat nyt ymmärtämässä, ettei syömävelan luonteisella velkaelvytyksellä taloutta käännetä kasvuun — jos valtion kohdalla nyt voi puhua syömävelasta. Hyvätkään rakenteelliset uudistukset, kuten eläkeuudistus ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, eivät vaikuta välittömään tilanteeseen. Niiden vaikutukset ovat niin sanotusti pitkän varren päässä. Ratkaisevaa on teollisuuden, erityisesti vientiteollisuuden, kilpailukyky ja kannattavuus, jonka ratkaisevat tuotantokustannukset.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Jälkiviisaus on tunnetusti parasta mutta myös pettävintä viisautta. Lisäksi poliittinen muisti on tunnetusti lyhyttä, niin kuin edustaja Lohi juuri puheessaan hyvin toi esille. Näin voisi kuvata opposition tänään antamaa ryöpytystä.

Suomen talous on todellakin tällä hetkellä erittäin vaikeassa tilanteessa. Vienti ei vedä, kasvua ei synny, ja sen seurauksena tavoite julkisen talouden tasapainottamisesta tällä vaalikaudella ei toteudu. En kuitenkaan usko, että tästä salista tai opposition edustajista löytyy yhtään gurua, joka vuoden 2011 keväällä olisi pystynyt ennustamaan tilanteen, jossa me nyt olemme. Talouden kehitys yllätti meidät kaikki, ja tätä taustaa vasten meidän tulee myös peilata tätä opposition kritiikin uskottavuutta. Yhtä pielessä olivat teidän ennusteenne Suomen talouden kehityksestä.

Edellä todettu ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei oppositiolla olisi oikeutta kritisoida hallituksen toimia taantuman taltuttamisessa. Tässä kritiikissä kannattaisi kuitenkin olla edes jollain lailla johdonmukainen. Esimerkiksi lyhyessä välikysymystekstissä Suomen talouden alamäen syyksi nostetaan hallitus, joka samaan aikaan sopeuttaa liian paljon mutta toisaalta on toimeton isojen rakenneuudistusten saattamisessa maaliin. Samaan aikaan opposition omat eväät uuden kasvun luomiseksi eivät ole millään lailla selkeämmät. Samat puolueet ja poliitikot, jotka tänään taivastelevat täällä valtion hurjaa velkaantumista, moittivat huomenna hallitusta liiallisesta säästämisestä tai liian kunnianhimoisista rakenneuudistuksista. Uskottavaksi vaihtoehdoksi ei mielestäni riitä se, että kulloinkin käsiteltävästä asiasta hallituksen kanssa täytyy olla eri mieltä.

Toisaalta, arvoisa puhemies, vanhojen muistelu tai toisten syyttely ei paranna suomalaista työllisyyttä ja julkisen talouden tilannetta. Sen voi tehdä vain tällä ja tulevilla hallituskausilla tehtävät päätökset. Erityisen ratkaisevassa roolissa näistä kahdesta on ensi keväänä aloittava uusi hallitus ja sen ohjelma. Varmaa kuitenkin on, että seuraava hallitus joutuu ensi vaalikaudella tekemään koko joukon vaikeita päätöksiä, myös merkittäviä menojen leikkauksia, muuten me emme voi nykyistä hyvinvointiyhteiskuntaa pelastaa. Siksi äänestäjien kuluttajansuojan kannalta olisi hyvä, jos puolueet ja ehdokkaat välttäisivät tulevissa vaalikampanjoissa ylilyöntejä. Perinteisiin kaikille kaikkea lupaaviin vaalikampanjoihin meillä ei yksinkertaisesti ole enää varaa.

Arvoisa puhemies! Omasta mielestäni tulevan hallituksen tärkein tehtävä pitää olla yritysten toimintaedellytysten parantaminen. Me poliitikot emme uutta kasvua tähän maahan voi luoda, sen voivat tehdä ainoastaan meidän yrityksemme. Siksi yrittäjien aseman parantaminen on myös parasta kasvu- ja hyvinvointipolitiikkaa. Hyvä paikka aloittaa entistä paremman yrittä-jyysympäristön rakentaminen on toteuttaa eri puolueiden keräämät normienpurkulistat, mutta se ei yksin riitä.

Me tarvitsemme systemaattisemman asennemuutoksen, erityisesti tässä talossa. Yksittäisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin tulee etsiä muitakin ratkaisumalleja kuin uusien normien säätäminen ja veronmaksajien kustannuksien lisääminen. Lisäksi yrittäjyyden tukeminen vaatisi seuraavalta hallitukselta ennakkoluulotonta veropolitiikkaa. Tämän hallituksen osalta työ jäänee puolitiehen. Toki esimerkiksi listatuille yrityksille tärkeää yhteisöveron tasoa on jo kohtuullistettu. Nyt sama asia tulisi tehdä myös seuraavalla kaudella listaamattomille yrityksille.

Uuden hallituksen tulisi myös ottaa tavoitteekseen maltillisen palkkaratkaisun jatkaminen tulevalla hallituskaudella, kuten nykyinen hallitus on jo tehnyt. Se tukisi edelleen meidän hintakilpailukykyämme ja parantaisi yritysten toimintaympäristöä. Sen tukemiseksi Suomen hallituksen tulisi sitoutua työn verotuksen tason maltilliseen alentamiseen kansalaisten ostovoiman tukemiseksi. On luonnollista, ettei tällainen tuloveroale voi olla mahdollinen ilman, että rahat siihen säästetään muualta. Toisaalta uskon, että veroalen kotimarkkinoille aiheuttamat dynaamiset vaikutukset kuitenkin toisivat muutaman vuoden sisällä nämä rahat takaisin.

Arvoisa puhemies! Tässä vaikeassa tilanteessa suomalaiset odottavat meiltä halua ja kykyä ratkaista yhteiset ongelmamme. Keskitytään siis olennaiseen ja jätetään turha riitely vähemmälle. Vain näin niin hallitus kuin oppositio voivat olla kansan luottamuksen arvoisia.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Valtio tekee tänä vuonna noin 7 miljardin euron alijäämän, ja ensi vuonna odotan Stubbin—Rinteen-hallituksen ylioptimistisesta talousarvioesityksestä huolimatta saman verran lisävelkaantumista. Elvytämme siis jo nyt isolla kädellä, mutta talouskasvu ei ole lähtenyt käyntiin. Rahaliitto on kaventanut poliittisia vaiku-tusmahdollisuuksiamme merkittävästi, ja ensi vuonna rikomme varmuudella EU:n vakaus- ja kasvusopimusta velan bruttokansantuoteosuuden osalta, ja ehkä myös eduskunnan enemmistön, myös vasemmistoliiton, hyväksymää EU:n talousunioni- eli talouskurisopimusta rakenteellisen alijäämän osalta.

Seuraukset luottoluokituksellemme voivat olla vakavat, ja myös oma päätöksentekovaltamme saattaa kaventua entisestään, jos joudumme unionin erityiseen ohjaukseen. Tosiasia onkin, että puhutaan nyt mitä puhutaan, heti seuraavien eduskuntavaalien jälkeen alkaa julkisen talouden kova sopeuttaminen, koska meiltä puuttuu oma rahapolitiikka. Rahaliiton oloissa kasvua ei synny veroporkkanoilla ja velkaantumalla kroonisesti, jos kaikki kuitenkin varjelevat vain omia etujaan ja mistään ei haluta tinkiä. Käynnistymässä onkin sen seurauksena pudotuspeli, jossa vahvimmilla ovat ne, joilla on velatonta omaisuutta.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on epäonnistunut kaikissa keskeisissä taloustavoitteissaan. Se ei ole saavuttanut niistä yhtäkään. Ei ole uskottavaa, että väitetään nyt päätetyillä talouspäätöksillä päästävän noihin tavoitteisiin seuraavan hallituksen toimikaudella. Eihän tämä hallitus voi seuraavan hallituksen toimista tietää ja istua sen housuilla tuleen.

Jos Suomi itse rikkoo EU:n taloussopimuksia, niin aivan varmasti rikkovat sen seurauksena myös muut, ja sen seurauksena me taas olemme maksumiehinä pelastamassa etelän maita. Lisäksi oman luottoluokituksemme uudelleen laskusta voi seurata merkittäväkin valtion lainojen korkojen nousu. Emme kai me siinä tilanteessa voi lisätä velkaantumisvauhtia? Meillä ei ole mitään taikaseinää, josta voisimme ottaa rahaa.

Ainoa järkevä tie on konservatiivinen politiikka, jossa korostetaan historian saatossa arvoon nousseita ja koeteltuja hyveitä. Meillä on globaalissa kilpailussa vastassamme nousevat taloudet, Kiina etunenässä, ja muut isot, nälkäiset kansat. Kilpailemme autoritaaristen maiden kanssa, ja jos siinä kilpailussa meinataan pärjätä, ei liberaalille, yksilökeskeisyyttä ylikorostavalle ja yhteisöllisyyden sekä perusarvot laiminlyövälle yhteiskuntapolitiikalle ole sijaa. Asia on näin, vaikka miten päin ajattelisimme.

Euroopan keskuspankin setelipainoja en laittaisi käyntiin. Mieluummin eroaisin rahaliitosta ja ottaisin oman markan käyttöön, jos valuutan arvoon halutaan vaikuttaa ja näin pehmentää siirtymää konservatiivisempaan yhteiskuntaan. Euroopan keskuspankin setelipainojen käynnistäminen olisi lopullinen tie liittovaltioon.

Arvoisa herra puhemies! Sote- ja kuntauudistuksia hallitus ajoi kovakorvaisesti eteenpäin, kunnes molemmat hankkeet hallituksen ajamina kariutuivat viime keväänä. Itse täällä aikoinaan näitä uudistuksia koskevan välikysymyksen esittelypuheenvuorossa 2. lokakuuta 2012 — eli suunnilleen kaksi vuotta sitten — ennakkoon varoitin tästä. Olin oikeassa. Nyt me sitten oppositiosta olemme tulleet hätiin karikolle ja koetamme saada asiat lopultakin kuntoon. Aika vain meinaa loppua kesken, koska kunta- ja sote-uudistukset pitäisi sovittaa yhteen, ja vielä ei ole olemassa kuin sote-uudistuksen raakile.

Kokoomuksen kiima vaalien alla huolehtia isoista yksityisistä palveluntuottajista on silmiinpistävää. Toivottavasti kyse on vain ideologiasta eikä vaalikassan kartuttamisesta. Kokoomuslaisilla kun on usein hulppeat vaalibudjetit ja paljon yksityistä rahaa takana.

Omista maakuntakeskeisistä sote-malleistaan oppositio viime keväänä tinki, ja tuntuu, että ehkä turhankin aikaisin, jos nyt ei meinaa tulla valmista.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Lindströmin tekemää epäluottamusesitystä.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä salissa on tänä iltana edustaja Pekkarisen ja myöhemmin myös edustaja Lohen suulla todettu, että Suomessa oli kansantuotteen kasvu 2010 ja 2011. Täytyy muistaa, että se kasvu oli kyllä olemassa mutta se oli suhteellisen pientä ja se perustui siihen, että otettiin ensiksi 12 miljardia ja sitten 10 miljardia velkaa. Oli myös yrityksissä — itsekin olen yrittäjä — uskoa, että tässä on hyvä lähtö, ja alkujaan tehtiin investointeja, mutta sitten jo 2010 huomattiin ja kaikki varoittivat siitä, että tässä on tulossa kaksoistaantuma. Kaikilla se oli siis näköpiirissä, eikä sillä ollut mitään tekemistä hallituksen menestymisen kanssa siinä vaiheessa. Myös kokoomus on itse ollut hallituksessa. Mutta tämä asia täytyy korjata, elikkä me olemme tosiasiassa olleet sieltä vuoden 2008 syksystä asti samassa liemessä, ja sitä ei voi mitenkään kiistää.

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksessä hallituksen talouspolitiikasta ja Suomen talouden kehityksestä oppositio esittää, että luottoluokittajan luottamus on mennyt ja luokituksen lasku on seurausta hallituksen kyvyttömyydestä tehdä uudistuksia. Tämä ei pidä paikkaansa, sen oppositio itsekin tietää. Suomen talouden heikkouksia on pyritty parantamaan, ja myös luottoluokituksen menetys otetaan vakavasti. Hallituksen tiedossa on alusta saakka ollut Standard & Poor’sin mainitsemat kuusi tekijää, jotka ovat Suomen talouden heikon kehityksen taustalla: ensinnäkin väestön ikääntyminen eli kasvavat hoivamenot, työikäisten väestön väheneminen eli työpanoksen supistuminen, vientikysynnän heikkous, ict-sektorin vaikeudet, siis Nokian romahdus ja muut sellaiset, metsäsektorin vaikeudet ja jäykät työmarkkinat. Nämä eivät ole olleet hallituksen toimia.

Kun hallituksen rakennepaketti saadaan kokonaisuudessaan toteutukseen, tulee se vastaamaan väestön ikääntymiseen ja työpanoksen vähenemiseen. Myös monet elinkeinoelämän toimet ovat puremassa informaatio- ja tietotekniikan sekä metsäteollisuuden vaikeuksiin. Esimerkiksi Finnvera on syyskuussa ja lokakuussa myöntänyt uusiin investointeihin ennätysmäärän rahoitusta vuosiin. Pk-yritykset siis eivät ole menettäneet toivoaan — toisin kuin välikysymyksen tekijät.

Arvoisa puhemies! Tänään tässä salissa on puhuttu myös siitä, mihin uudet työpaikat syntyvät. Viime aikoina noin 60 prosenttia uusista työpaikoista on syntynyt 10—1 000 hengen yrityksiin niiden kasvaessa. Siksi tätä kasvua on syytä edelleenkin vahvistaa. Parikymmentä prosenttia työpaikoista on syntynyt alle 10 hengen yrityksiin ja startup-yrityksiin. On huomattava, että suurin osa näistä startup-yrityksistä ei selviydy vaan lopettaa toimintansa alle kolmessa vuodessa, noin 70 prosenttia. Tämä ei sinänsä ole huono asia, vaan tämä on tarpeellinen asia tulevaisuuden kannalta, ja tässä on meillä myös suuri mahdollisuus. Loput parikymmentä prosenttia yrityksistä ovat suuria yrityksiä, joissa syntyy noin parikymmentä prosenttia työllistämisestä, ja nämä yritykset kasvavat. Mutta nämä suuret yritykset ovat myös erityisen tärkeitä meille, koska siellä syntyy se tarve näille pienille yrityksille, elikkä pienet yritykset kasvavat pääsääntöisesti suurten yritysten tarpeiden mukana. — Kiitoksia.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Minä jatkan siitä, mihin jäin, kun aika loppui.

Tässä huoneessa kun nyt on puhuttu ja kuuntelee, niin näyttää, että tällä puolella on vähän niitä kakuntekijöitä ja tuolla puolen on niitä jakajia. Ja tämä menee yleensä sillä tavalla, tai ainakin kun tätä velkaa nyt on otettu, että on ruvettu jakamaan semmoista, mitä ei ole olemassakaan, ja velkaantumaan. Yrittäjätaustaisena ihmisenä minä kyllä ymmärrän sen, että eivät kotitalous, yritystalous, kuntatalous, valtion talous, eivät ne eroa toisistaan millään tavalla. Se pakka on oltava kunnossa, ja siitä pystytään sitten jakamaan sitä elintasoa, mikä on.

Tässä nyt pääministeri esitti, että yhdessä puututaan niihin epäkohtiin, mitä meillä on. Minä annan muutaman esimerkin vielä lisää.

Meillä on puunjalostusyritys, ja me teemme esimerkiksi tuommoista parkettiaihiota, ja sen jatkojalostukseen, Suomessa on siihen parketin tekemiseen varmasti maailman paras osaaminen. Mutta jostakin syystä kannattaa tällä hetkellä viedä Unkariin se aihio, tehdä siellä se parketiksi ja se laitetaan Suomessa lattialle.

Jotakinhan meillä täytyy mättää, kun tämä homma ei toimi. Kuinka paljon siitä tulisi työpaikkoja ihan tuonne maaseudulle, puualalle ja mitä siellä on? Vaikka kuinka paljon. Mutta hallitus — taikka kuka se nyt on, hallitus se nyt tällä hetkellä on, ja edellinenkin varmaan — ei yhtään korvaansa lopsauttanut tämän asian hyväksi.

Kyllä sitä rahaa jaetaan. Kun Viitasaarella — minä jatkan siitä Fenestran konkurssista — jäi 160 työntekijää työttömäksi, kukaan täällä ei sanonut yhtään mitään. Mutta kun samaan aikaan oli Kyproksen kriisi, niin tulipa kiire kuule valtiovarainministerille sinne. Heti pärähti kone käyntiin, ja sinne lähdettiin hoitamaan kriisiä. Ei siitä välitetty siitä paikallisesta yrityksestä yhtään mitään.

Mutta nyt kun on vaalit, niin katsokaahan vaan, niin alkavat kuule olla nämä samat tyypit hyvin huolissaan ja "voi voi, että teillä menee huonosti, ja kyllä me teitä yritetään auttaa". Mutta missä se on se konkreettinen apu? Tulisivat sinne ja laittaisivat vaikka pikkuisen osan siitä, mitä annettiin Kreikkaan tai tuonne. Kyllä ne hommat siellä alkaisi pyörimään ja kaverilla olisi töitä. Nyt siellä monelle tulee torpasta lähtö ja niin edespäin. Ja kunnat ovat vaikeuksissa.

Meillä on tässä maassa työtä vaikka kuinka paljon. Ei tarvitse kuin ajaa tuonne maaseudulle, niin joka paikka on risukkoa ja muuta täynnä. Ja siellä on mahdollisuuksia. No nyt on pikkuisen tämä meidän pääministeri sanonut siitä, että ruvetaan tukemaan energiapuuta. Mutta tämä olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten.

Elikkä vielä kehun, arvoisa puhemies, pääministeriä. Vihreät lähti hallituksesta, ja se on yksi parhaita tekoja, mitä hän on saanut täällä aikaan. — Kiitos.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edellinen puheenvuoro jäi hetkisen aikaisemmin kesken. Eli kun tästä julkisesta taloudesta ja sen koosta puhuttiin, niin en tosiaan ymmärrä sitä, mitä yksi kunta tekee kolmella kaupunginjohtajalla. Kuntien liitoksesta, tehdään se sitten pakkoliitoksella tai miten tahansa, seuraa viiden vuoden irtisanomissuoja, ja se tosiaan kasvattaa sitä hallintoa, ja byrokratia hoitaa sen, että heillä on hommia.

Täällä puhuttiin myös julkisesta puolesta, julkisen työntekijöistä, ja poliisipuoli nousi esille. Viime maanantaina sain viimeksi suoraa palautetta, että koettakaa nyt tehdä jotain siellä, puolustakaa meitä, ettei se hallitus nyt ihan aja kuralle tätä poliisipuolta. Nimittäin tämän epäonnistuneen Pora-hankkeen seurauksena on hallinto tälläkin alalla, poliisialalla, kasvanut. Siellä ovat palkat nousseet, kun on entisistä rivimiehistä tehty asiantuntijoita ja niin edespäin. Hallintomenot kasvavat. Tässä ei ole mitään järkeä, kun samaan aikaan operatiivinen puoli on pienentynyt ja, suoran palautteen sanoin, se on vaarallisen heikko. Vaarallisen heikko tilanteessa, missä esimerkiksi Isis-terroristeja on palaamassa Suomen maaperälle. Vaarallisen heikko tilanteessa, missä haja-asutusalueella poliisia ei näy muuta kuin lasten piirustuksissa.

Entä Puolustusvoimat? Onneksi sentään parlamentaarinen ryhmä sai siihen jotain rotia, kun ensin hallitus leikkasi Puolustusvoimiltakin tilanteessa, missä kaikki, ketkä vähänkin ovat katsoneet edes karttapalloa, näkevät, että meillä on itäpuolella maa, mikä ei ole ihan niin vakaa ja on aktiivinen pikkasen negatiivisella tavalla. Hallitus on tämänkin Suomen turvallisuustilanteen heikentänyt.

Pelastustoimen kohdalla täällä jopa kyseenalaistettiin tietyllä tavalla, että onko tämä pelastajien työ ja työn merkitys ymmärretty. Voin kyllä auttaa teitä, jos ette ymmärrä, kuinka tärkeää työtä pelastustoimi tekee. Tässäkin oli meneillään vastaavanlainen alueuudistushanke kuin epäonnistunut poliisipuoli, ja onneksi siihen nyt saatiin sentään joku roti, että se vedettiin alta pois negatiivisen palautteen johdosta.

Nyt tämä keskustelu on kuitenkin ollut taloustilanteesta, ja väitän, että jos olisi toimittu vastuullisesti Suomen kansan eteen, niin kuin perussuomalaiset ovat aina esittäneet omissa vaihtoehdoissaan, niin Suomi ei makaisi tässä tilanteessa. Ero perussuomalaisten ja hallituksen tai hallituksien, miten se nyt sanotaankin, välillä on se, että me katsomme Suomen ja suomalaisten etuja emmekä lapioi rahaa ulkomaille.

Tässä tilanteessa esimerkiksi Saarakkala piti erittäin hyvän puheenvuoron, ja minä haluaisin sen puheenvuoron pohjalta oikeastaan kysyä näin: onko meillä varaa olla eurossa, tai onko meillä varaa olla EU:ssa? Joka tapauksessa meidän on varauduttava siihen, mitä tapahtuu Britanniassa kansanäänestyksen seurauksena. Jos iso maa eroaa EU:sta, on piskuruisen suuren maksajan, Suomen, oltava valmiina poistumaan EU:sta samalla ovenavauksella. Se, että meillä on valmis suunnitelma, exit-suunnitelma, osoittaisi jonkinnäköistä vastuunkantokykyä nykyiseltä hallitukselta. Jos linjaukset ovat tämänkaltaisia, mitä tähän asti on tämä hallitus näyttänyt, niin Suomen etu on ennenaikaiset vaalit, koska joka ikinen kuukausi nopeuttaa seuraavia, vaikeita hallitusneuvotteluja, joiden jälkeen toivottavasti saadaan hallitus, joka kykenee katsomaan Suomen etuja eikä EU:n etuja.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Lindströmin tekemää epäluottamuslausetta.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Tämän talouspoliittisen välikysymyksen tarkoituksena on tiukata hallitukselta toimia nykyisen Suomen talouskehityksen suunnan muuttamiseksi ja tehokkaampien keinojen löytämiseksi tuolle suunnanmuutokselle ja samalla esitellä opposition vaihtoehtoja tälle kaikelle ja hallituksen tekemisille. Siksi oli kyllä hiukan hämmentävä tuo keskustelu päivällä ja varsinkin debatti, joka meni suurimmalta osalta vanhojen kaiveluun ja tahallisten väärinymmärrysten esittämiseen. Näillä kummallakaan asialla ei ole mitään tekemistä sen todellisen tilanteen kanssa ja meidän taloutemme kohentamisen ja parantamisen kanssa, joka meidän on välttämättä tehtävä katsomatta, olemmeko me hallitus- tai oppositioasemassa.

Kun Suomi on luokiteltu ja todettu maailman yhdeksi kilpailukykyisimmistä maista, samaan aikaan meidän luottoluokituksemme on laskenut ja samaan aikaan meidän talouden tulevaisuudenkin näkymät ovat erinomaisen ja erittäin synkät. Jotakin outoa tässä yhtälössä on: maailman yksi kilpailukykyisin maa on tilanteessa, jossa meitä uhkaa Euroopan unioninkin tasolla holhoukseen joutuminen. Jotain outoa tässä on, ja tämä outous meidän pitää yhteistoiminnassa saada oikaistua kasvun tielle ja niiden ratkaisujen ja päätöksien tielle, joilla me taloutta pystymme kohentamaan.

Pääministeri tänään ansiokkaasti kertoi kuusi kohtaa luottoluokituslaitoksen perusteluista, miksi luottoluokitusta on alennettu. Hän kuitenkin jätti kertomatta perusteluissa olevat tekstit, joissa puututaan meidän päätöksentekoomme, sen kyvyttömyyteen, tehottomuuteen ja toimettomuuteen. Tämän pitää herättää myöskin hallitus tekemään niitä ratkaisuja, joita me nyt tarvitsemme.

Puhemies! Kaikkien tuntema pitkäaikainen valtiovarainministeriön virkamies Raimo Sailas on myöskin tuonut jälleen omia ehdotuksiaan taloustilanteen kohentamiseksi. Hän muun muassa ehdottaa sitä, että se vähäinen elvytysvara, jota meillä nyt käytettävissä on, pitää suunnata sellaisiin toimenpiteisiin, joita me joka tapauksessa tulevaisuudessa joutuisimme tekemään. Hän ehdottaa meidän liikenneväyliemme ja homekoulujemme korjausvelan pienentämistä ja investointia näihin kohteisiin ja nimenomaan investoimista niin, että nämä elvytysvarat käytettäisiin tuotantoa palveleviin investointeihin, ja silloin puhutaan kyllä ihan jostakin muusta kuin siitä linjasta, jonka hallitus on valinnut vaikkapa pääkaupunkiseudun ja Tampereen liikennerakentamiseen. Se ei meidän tuotannollista toimintaamme tue niin kuin meidän pitää tehdä. Meidän raaka-aineemme tulevat jostakin ihan muualta, ja meidän vientiin tarkoitettujen jalostettujen tuotteiden lisäarvo tehdään kyllä muualla kuin pääkaupunkiseudulla.

Totta kai me tarvitsemme vahvaa pääkaupunkiseutua, ilman muuta, ja sitä pitää kaikin tavoin kehittää, mutta se tuotannollinen toiminta tehdään muualla. Siksi myös Raimo Sailas oli tästä huolissaan ja totesi niin, että tämä nykyisen hallituksen toiminta on järkyttävää näpertelyä. Tämä on aika kovaa kieltä pitkän linjan virkamieheltä, ja kun hänkin edellytti kilpailukykyä ja kotimaista tuotantoa edistäviä toimia, puhemies, otan esille vain kaksi.

Toinen on tänään moneen moneen kertaan täällä puhutun ja sanotun hallintotaakan vähentäminen. Ei ole sattumaa, että me olemme tänään sanoneet, että Suomi on porvarillinen DDR tai että meillä on byrokratian jalanjälki kasvanut kasvamistaan. Sitä on pakko, välttämätöntä purkaa, ja siinä ei meidän tarvitse syytellä toinen toisiamme, vaan se on ajan saatossa tapahtunut kehitys, ja nyt meidän kaikkien yhteinen tehtävä on sen purkaminen. Se on välttämätöntä, jotta ne patoutuneet investointitarpeet, joita meillä on miljardikaupalla, saadaan tehtyä ja liikkeelle.

Toinen asia, puhemies, on energia. Lyhyesti sanon siitä: miten meillä voi olla varaa tuoda 8,5 miljardin euron nettoarvolla energiaa tähän maahan ja jättää omat energiavaramme käyttämättä? Tämä hallituksen lupauksia antava linjaus aikaisemmin lokakuulta, jossa luvattiin turpeen veroa muuttaa ja metsähakkeen tukea nostaa ja sillä tavalla saada ajojärjestys meidän energiakattiloihimme muuttumaan, se esitys, joka tänään tuli, on torso eikä täytä tätä lupausta alkuunkaan. Paljon yksinkertaisempaa olisi ollut se, mitä oletimme ja odotimme hallituksen tekevän elikkä muuttavan omat huonot päätöksensä niin, että ne vuoden 2012 alun alkaen voimassa olleet säädökset olisi palautettu. (Puhemies koputtaa) Tämä olisi ollut yksi ratkaisu tiellä kotimaisen energian lisäämiseen monien monien muiden keinojen lisäksi. Sanon toisen kerran, arvoisa puhemies: meillä ei ole varaa jättää kotimaista tuotantoa, olkoon se energiaa, olkoon se puuta, olkoon se ruokaa, käyttämättä hyväksemme ja siten korvaamatta ja korjaamatta meidän vaihto- ja kauppatasettamme ja talouttamme.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Leppä tuossa antoi ukaasin, ettei vanhoja saa muistella, ja jatkoi sitten hallitusta haukkumalla. Kyllä minun mielestäni näin menetellen päädymme epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen, koska tämän taloudellisen ahdingon ja kurjuuden siemenet on kyllä kylvetty ennen Kataisen hallituksen istumaan alkamista. Talouskriisihän on alkanut vuonna 2008, ja kukas silloin olikaan pääministerinä? (Jari Leppä: Ja kuka varapääministerinä?) Mutta kuten todettiin jo päivällä moneen kertaan ja pääministeri Stubbkin totesi, hallitus on paljon tehnyt, mutta paljon on vielä tehtävää. Eli työ on kesken ja sitä hallitus jatkaa.

Mutta jottei nyt menisi ihan yleisen tason puhumiseksi tämä loppusuora keskustelusta, niin ajattelin esittää muutaman konkreettisen ja käytännöllisen toimenpiteen, jolla me saamme lisää työtä Suomeen hyvin nopeasti siten, ettei se edes valtiolle aiheuta suunnattomia kustannuksia.

1) Miksi ei kumota liikeaikalakia? Vapautetaan kauppojen aukioloajat.

2) Työntekijän sairaslomapäivä: Ensimmäinen sairaslomapäivä omaan piikkiin. Miksi työnantajan pitää se maksaa?

3) Pidennetään koeaikaa jopa vuoden mittaiseksi. Tämä tuo sitä joustoa työnantajille, kun etsitään sopivia työntekijöitä, ja vähentää riskiä epäonnistuneesta rekrytoinnista.

4) Oli jo päivällä puhetta tästä arvonlisäveron jaksotuksen muuttamisesta siten, että maksuvelvollisuus arvonlisäverolle syntyy vasta sitten, kun myyjä on rahat saanut, eikä silloin kun lasku asiakkaalle on lähetetty. Tämähän on tärkeätä esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa laskun maksuaika on esimerkiksi 90 päivää, kun alvin maksuaika on vain 45 päivää keskimäärin.

5) Toteaisin vielä, että eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arto Satonen loppukesästä ehdotti 40 tunnin työviikkoon palaamista, ja kyllä tämä on minun mielestäni sellainen, että pidemmällä tähtäimellä se parantaa myöskin meidän kilpailukykyämme ja tuottavuuttamme.

Nyt kun pikkuisen vielä on aikaa, niin bonuksena kuudes ehdotus vielä. Nostetaan kotitalousvähennys 4 000 euroon. Takaan, että sekin lisää kyllä työllisyyttä, työpaikkoja, ja vähentää myös harmaata taloutta.

Heikki  Autto  /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään käyty erittäin tärkeää keskustelua. On selvää, että hyvää, menestyvää yhteiskuntaa voidaan rakentaa vain niin, että talous kasvaa ja luo suomalaisille työpaikkoja. Työllä se on menestys tulevaisuudessakin rakennettava. Ja jotta suomalaisilla on niitä työpaikkoja, niin tähän maahan tarvitaan uusia investointeja. Investointiasteemme on kroonisesti liian alhainen.

Kun katsotaan kuvaajina työttömyyden kehitystä ja investointeja, niin ne ovat kuin peilikuvat toisistaan. On selvää, että silloin kun työttömyys pahenee, niin kuin valitettavasti tässä ajassa on käynyt, meille investoidaan liian vähän. Ja jotta saamme investoinnit liikkeelle, on todella tärkeää, että näitä hallinnon lupamenettelyjä kevennetään, mutta samalla tavalla on tärkeää, että haluamme todella hyödyntää niitä voimavaroja, joita meillä Suomessa on.

Meillä on rikkaat luonnonvarat siinä suhteessa, että metsämme kasvavat enemmän kuin koskaan. Maaperämme rikkaudet ovat vielä oikeastaan täysin hyödyntämättä. Toisaalta sitten meillä on puhdas luonto, upeat maisemat, joita voidaan kaikkia kestävällä tavalla hyödyntää monipuolisesti erilaisten elinkeinojen käyttövoimaksi. Mutta jotta näin on, yrittäjyyden, joka on se yhteiskuntaa kannatteleva voima, edellytysten täytyy olla kunnossa. Työllistämisen kynnys täytyy olla senkaltainen, että yrittäjillä on mahdollisuus niitä työpaikkoja luoda. Sen takia tässäkin salissa varmasti tarvitaan keskustelua siitä, miten Suomessa todella tällaiselle työlinjalle siirrytään, että yrittäjyys, työnteko on aina se ensisijainen muoto ja erilaiset yhteiskunnan turvaverkot tulevat kysymykseen vasta siinä tilanteessa, kun todella tätä työtä ei hetkellisesti ole tarjolla tai jostain syystä työhön ei pysty osallistumaan. Työn ensisijaisuus on tärkein.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin jatkaa täällä esitettyjen keinovalikoimien tuomista esille. Tietysti kaikista tärkeintä on yrittäjien rohkaisu kasvuun. Jos me voisimme antaa vakuuden, että hallitus ja eduskunta tulee jatkossa pitkällä tähtäimellä tukemaan kasvuyrityksiä, se antaisi sellaisen luotettavuuden jatkosta, lupauksella jatkuvasti voimistaa nimenomaan innovaatiopolitiikkaa ja lupauksella pitää huolta edullisesta energiasta pitkällä tähtäimellä, biotalouden, puhdasteollisuuden, metsäteollisuuden ja kaivosteollisuuden toiminnan aloittamisen tukemisella ja näitten edellä olevien alojen koneiden ja laitteiden ja automaation sekä tietoteknisen älyn kehittämisen tukemisella.

Tämähän on tällä hetkellä sitä Suomen parasta osaamista, jos ajatellaan kilpailukykyä. Me osaamme tehdään Suomessa koneitten älyä niin, että koneitten tuottavuus on parasta maailmassa. Keinoja ovat myös työllistäminen työn verojen alentamisella, julkisen sektorin työn avaaminen aitoon kilpailuun, julkisen sektorin asiakkaan valinnanvapauden mahdollistaminen, paikallinen maltillinen sopiminen ja yleissitovuuden asteittainen helpottaminen.

On näitä muitakin, mutta tässä aluksi. — Kiitos.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Täällä käydyn hyvän keskustelun näin loppuvaiheissa haluan muistuttaa äskettäin eduskunnassa pidetystä seminaarista, jossa eturivin talousoppineet pohtivat keinoja Suomen talouden kääntämiseksi kasvu-uralle. Joku ehdotti tuossa seminaarissa tilapäiseksi lääkkeeksi ronskia velkaelvytystä, mutta niin kuin täälläkin tänään on monessa puheenvuorossa todettu, sitähän me olemme kyllä tässä harrastaneet. Joka vuosi on otettu miljarditolkulla uutta velkaa.

Enemmistö tuossa seminaarissa oli kuitenkin sillä kannalla, että tärkeämpää on palkkamaltti, rakenneuudistusten jatkaminen ja joustavuuden lisääminen työmarkkinoilla. Siinä on omasta mielestänikin hyvä nippu toimenpiteitä, joilla talouden syöksykierrettä voidaan lähteä oikaisemaan.

Itselleni jäi tuosta seminaarista vielä erityisesti mieleen erään asiantuntijan huomautus Suomen taloutta vaivaavasta investointipulasta, ja siihen on täälläkin monessa puheenvuorossa kiinnitetty huomiota. Sen syihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Kyllä markkinoilla rahaa on, jos vain löytyy hyviä investointikohteita. Miksi Suomeen ei kannata investoida? Tätä sietäisi todella pohtia.

Keskusta on ehdottanut miljardien eurojen kasvurahaston perustamista, jolla investoinnit pantaisiin liikkeelle. Ajatus kuulostaa kyllä hyvältä, mutta auttaako se, jos investointien vähyys ei johdu rahan puutteesta? Jos ei löydy oikeasti tuottavia investointikohteita, julkinen raha aiheuttaa vain markkinahäiriöitä, ja lopulta raha menee hukkaan. Veronmaksajien varoja ei tule käyttää näin.

Olen sitä mieltä, että julkisen vallan pitää ennemmin huolehtia laadukkaasta koulutuksesta ja tutkimuksesta, joka tuottaa osaamispääomaa, uusia innovaatioita ja reaalista kilpailukykyä elinkeinoelämälle, kuin ryhtyä laajasti riskirahoittamaan ja omistamaan yrityksiä. Se rooli kuuluu markkinoille. Julkisen rahan pumppaaminen huonosta kilpailukyvystä kärsivään talouteen on samaa kuin yrittäisi käyttää narua työntämiseen. Ei toimi.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kopralla oli kyllä todella hyviä esityksiä.

Mutta kun edustaja Leppä sanoi, että tämä maa on yksi maailman kilpailukykyisimpiä maita, niin mitä siinä tutkimuksessa tehtiin? Siinä kysyttiin malariasta, koulutuksesta, sairaanhoidosta ja aidsista. Näissä me olemme varmasti maailman parhaita, mutta jos lähdetään sitä todellista, siellä missä se taistelu käydään, katselemaan, niin Keski-Eurooppaan verrattuna meillä on jäänmurtajakustannukset, väylämaksut, erilainen ilmasto. Täällä on talvella pikkuisen toisenlaiset kustannukset kuin tuolla Keski-Euroopassa ja siellä. Jos näitä ruvetaan katselemaan, niin minkähänlainen se kilpailukyky on? Ja sitten meillä on vielä maailman lyhin työaika. Jos näillä ruvetaan pärjäämään maailmalla, niin kyllä minun täytyy sanoa, että jonkinlainen einstein tarvitaan siihen, että se pelaa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä hyvin tyypillistä poliittisille johtajille on se, että kuvataan talouden tilanne, todetaan, että se on huolestuttava, ja sitten sanotaan, että pitäisi luoda työtä, pitäisi tehdä jotakin, mutta kun kysytään, mitä pitäisi tehdä, niin sitten sanotaan, että porukalla päätetään, ja ne konkreettiset toimet tahtovat jäädä ilmaisematta.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa pyrittiin kertomaan, millä eri toimenpiteillä pitäisi päästä eteenpäin. Minä haluan tässä uudestaan vielä korostaa sitä, että työ, työ, työ on ainoa keino, millä talous saadaan Suomessa kuntoon.

Vertailu Suomen ja Ruotsin talouksien välillä on erittäin hyvä ja kuvaava. Näissä kriisiolosuhteissa Ruotsissa on vahvaa kasvua koko ajan, työllisyystilanne on erittäin hyvä ja valtion talous on lähestulkoon tasapainossa. Suomessa sen sijaan talous ei ole kehittynyt myönteisesti, ja meillä on erittäin suuria haasteita. Tältä osin pitää katsoa sitä, mitä Ruotsissa on tehty, ja on erittäin hyvä, että Ruotsin entinen, EU:n paras valtiovarainministeri Anders Borg tulee ja antaa omat suosituksensa Suomelle ruotsalaisesta perspektiivistä nähtynä, ja meidän tietysti täytyy katsoa, että ne soveltuvat sitten suomalaiseen yhteiskuntaan.

Tänä päivänä haluaisin erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että meidän varmasti täytyy katsoa meidän palkanmuodostusjärjestelmäämme ja pyrkiä pitämään huolta siitä, että kaikissa olosuhteissa Suomessa palkkaratkaisut tehdään sillä tavalla, että suomalaisen työn kilpailukyky säilyy.

Täytyy sanoa, että meillä on ollut onni tässä parin vuosikymmenen aikana, että meillä on ollut Lasse Laatunen työnantajapuolella ja Lauri Ihalainen työntekijäpuolella, jotka ovat kyenneet tekemään erittäin merkittäviä sopimuksia keskenään ja pitäneet yhteiskuntarauhasta tässä yhteiskunnassa huolta. Nyt Laatunen on jäämässä tehtävistään pois ja myöskin ministeri Ihalainen jätettyään SAK:n, ja nyt hän jättää myöskin ministerin tehtävät. He jättävät tämän tehtävän uusille sukupolville, ja täytyy sanoa, että se on varsin kova haaste. Asenteet ovat muuttuneet, ja myöskin tämä muuttunut tilanne Laatusen ja Ihalaisen jälkeen selvästi vaikuttaa siihen, että meidän pitää vakavasti miettiä sitä, mikä tuo neuvottelujärjestelmä kaiken kaikkiaan on.

Ehkä tässä voitaisiin lähteä liikkeelle siitä, että pitäisi miettiä sitä, mitä työehtosopimuksella ylipäätänsä pitää päättää. Kaikista yksityiskohdista ei pitäisi päättää työehtosopimuksella, vaan peruslinjoista pitää liittojen kesken sopia, ja sen jälkeen aika paljon asioita pitää jättää yrityskohtaiseen päätöksentekoon, yrityksessä päätettäväksi työnantajan ja työntekijän kesken, kuitenkin siten, että työntekijän asemasta pidetään kaikissa tilanteissa huolta sillä tavalla, että työnantaja ei voi kohtuuttomasti painostaa työntekijöitä.

Otan sitten vielä yhden konkreettisen esimerkin: Jos yrityksessä meillä on haasteita, niin silloin pitäisi tietysti aina voida katsoa sitä, miten yrityksen kustannukset sovitetaan tilanteeseen, jossa yritys ei mene konkurssiin, ei jouduta massiivisiin irtisanomisiin, vaan voitaisiin yritys sopeuttaa uuteen tilanteeseen. Ainakin niissä tilanteissa, joissa kysymys on yrityssaneerauksesta, pitäisi mielestäni erittäin vahvasti katsoa sitä, että paikallisesti voitaisiin myöskin työntekoon, palkkaan liittyvistä ehdoista sopia, jos ehtona on myöskin vastaavasti se, että työpaikat säilytetään. Tällainen menetelmä on Saksassa, ja näemme, kuinka Saksassa on lähestulkoon täystyöllisyys ja vienti vetää erittäin hyvin. Eli muista maista, joissa on hyviä esimerkkejä, meidän pitäisi ottaa oppia, ja nämä ovat Ruotsi ja Saksa.

Täällä on keskusteltu myöskin velkaelvytyksestä, ja täytyy sanoa, että kaikki asiantuntijat — vaikka täällä jotkut ovat sanoneet, että asiantuntijat ovat sitä mieltä, että pitäisi elvyttää — ovat sanoneet, että Suomen velan kasvuvauhti on vastuuttoman suuri. Se tarkoittaa sitä, että meidän on ehdottomasti budjetin epätasapainoa pyrittävä lähivuosina merkittävästi korjaamaan. Totuus on myöskin se, että Suomi on massiivisesti elvyttänyt. Me olemme euromaista ehkä se maa, joka on elvyttänyt kaikkein eniten, ja lopputulos on se, että meillä työllisyystilanne ei ole parantunut ja kasvu ei ole vauhdittunut.

Mutta tämä ei tarkoita sitä, ettei voida sijoittaa. Jos on hyviä hankkeita, joittenka tuotto on suurempi kuin se olisi jossakin muualla, tietysti tällaisiin hankkeisiin voidaan sijoittaa. Mutta niitä eivät ole sellaiset hankkeet, joista koituu valtiolle pelkästään menoja, kuten esimerkiksi sosiaaliturva. Tämä merkitsee sitä, että tämäntyyppisiin hankkeisiin valtion varoja tässä tilanteessa yksinkertaisesti ei voida käyttää. Sosiaaliturvaa ei tarvitse leikata, mutta parannuksiin tässä tilanteessa ei ole kaiken kaikkiaan mahdollisuuksia.

Kaikkein tärkeintä kaiken kaikkiaan on se, että pyritään luomaan yrityksille hyvä ympäristö. Syy, miksi Nokia menestyi, oli se, että me panostimme tutkimus- ja tuotekehitykseen. Oli hyvä veroympäristö, yksinkertainen sääntely-ympäristö ja myöskin koneisto, jossa säännöt kyettiin nopeasti hyväksymään, ja tällä perusteella Nokialla oli hyvä kasvumahdollisuus. Se, että ympäristö yritystoiminnalla on hyvä, suosiollinen, on lähtökohta sille, että Suomi menestyy, ei se, että me erilaisiin, kaikennäköisiin hankkeisiin työnnämme valtion rahaa, mikä sitten loppujen lopuksi ei tuo pelkästään työtä, vaan helposti konkursseja.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä edellä edustaja Sasi puhui erittäin hyvin ja kattavasti tästä Suomen talouden suuresta kuvasta. Ovat myös edellisissä puheenvuoroissa edustajat Suutari, Kopra ja Ahvenjärvi esittäneet konkreettisia ehdotuksia siitä, miten tätä tilannetta voitaisiin korjata, ja yhdyn kyllä kaikkiin näihin puheenvuoroihin. Mutta yksi näkökulma, joka mielestäni tässä oikeastaan koko keskustelun mittaan on vähän unohtunut, vaikka se oli myös yhden vastalauseen keskeinen peruste esittää epäluottamusta hallitukselle, on energia. Energia on kykyä tehdä työtä, ja tämähän sitten oli vihreiden vastalauseen keskeinen peruste, että he ovat eri mieltä hallituksen kanssa energiapolitiikasta.

Itse haluaisin tätä korostaa tässä keskustelussa siksi, että tiedämme tämän perusasian, että sitä energiaa tarvitsemme. Suomalainen yhteiskunta on erittäin energiaintensiivinen johtuen teollisuuden rakenteista, kun tuotamme tuotteita miljoonille, miljoonille muille eurooppalaisille ja ihmisille ympäri maailmaa, mutta toki myös maamme sijainnista ja maamme laajasta pinta-alasta sekä kylmistä olosuhteista johtuen käytämme paljon energiaa, ja energian tuonti on kaikkein eniten kansantaloutemme kantokykyä ja kauppatasettamme rasittava tekijä.

Tuomme Suomeen energiaa, nettoarvio voi tämänkin vuoden osalta varmaan olla siellä 8—9 miljardin tasolla, ja kun siis vuodessa on 8 760 tuntia, niin tämä tarkoittaa sitä, että yli miljoonalla eurolla tunnissa meiltä virtaa suomalaista talouden käyttövoimaa elikkä euroja maasta ulos. Jos ja kun tämä virta saadaan tulevaisuudessa käännettyä kotimaahan, niin tässä on meille, arvoisa puhemies, melkoinen vaurauden lähde. On tärkeää, että hallitus on halunnut sitoutua monipuoliseen energiapalettiin, jolla sitten tämä energian kysyntä kohdistetaan kotimaahan ja sitä kautta tuodaan työtä ja hyvinvointia Suomelle.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! On se aika, jolloin suunnitellaan jo tulevaa vaalikautta ja tuleva hallitus jo on rakenteilla tavalla ja toisella, ja näen, että nyt sekä tämän vaalikauden loppuaikana että sitten tulevaisuutta ajatellen olisi tärkeää, että rohkeasti katsoisimme pitkälle tulevaisuuteen ja näkisimme maailman sellaisena kuin se on. On tärkeää toki, että laitamme lyhyen aikavälin tavoitteita, mutta vielä olennaisempaa on se, kuinka asemoimme maamme, Euroopan, maapallon 50:n, 100 vuoden päähän, koska ainoastaan orientoitumalla pitkälle tulevaisuuteen tiedämme, mitkä ovat ne oikeat keinot. Meidän on katsottava taloutta kokonaisuutena, tämä on kestävän talouspolitiikan perusta, se, että katsotaan sosiaaliset vaikutukset, katsotaan ekologiset vaikutukset ja totta kai myöskin vaikutukset taloudellisen hyvinvoinnin kannalta. Kaikki nämä tekijät on huomioitava meidän päätöksissämme.

Edustaja Sasi viittasi Ruotsiin ja Saksaan ja sanoi, että olisi katsottava, mitä siellä on tehty oikein ja hyvin. Yksi nimittäjä, joka tämän päivän keskusteluissa on ollut vähempänä, on ollut maahanmuuttajien osuus taloudellisen hyvinvoinnin edellytyksenä. Sekä Ruotsissa että Saksassa yhteiskunnat ovat monikulttuurisempia, ne ovat henkisesti sillä tavalla rikkaampia, niissä on enemmän maahanmuuttajia, jotka sinne muuttaessaan sitten ovat luoneet työpaikkoja ja taloudellista kasvua. Toivoisin, että myös hallitus pohtisi tätä asiaa tarkemmin luodessaan talouspoliittisia linjoja. En ole pitänyt ollenkaan siitä, että hallitus nyt esittää lukukausimaksuja yliopistoille ja korkeakouluille. Meidän pitää rohkeasti myöskin kansainvälistyä. Itse näen, että lukukausimaksut eivät ainakaan tuo meille niitä toivottuja opiskelijoita tai henkistä resurssia, ja toivoisin, että hallitus tässä vielä tekisi toisin tämän esityksen kanssa.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kommentti tuohon edelliseen, että Suomeen saa minun puolestani kyllä tulla tekemään töitä, mutta ensin on huolehdittava siitä, että kaikilla suomalaisilla on töitä. Meillä on työttömyys tällä hetkellä aivan hirveässä jamassa, ja se ei parane siitä, että me tuomme tänne maahanmuuttajia.

Edustaja Sasi, jos tämä teidän mainitsemanne ruotsalainen talousguru esittää lausunnossaan kruunua tai muuta omaa valuuttaa, otetaanko se vakavasti? Ja, edustaja Sasi, lisää: jos Britannia suurena EU-jäsenmaksajana eroaa vaikkapa kansanäänestyksen kautta EU:sta, onko Suomella suunnitelma ja valmius toteuttaa samalla ovenavauksella exit ja lähteä EU:sta, vai pitääkö teidän mielestänne edelleen kohonneista jäsenmaksuista huolimatta jäädä maksamaan niitä isompia jäsenmaksuja?

Satu Haapanen /vihr:

Kommenttina edustaja Jalosen puheeseen: miksi sitten on niin, että ne maat, joissa on maahanmuuttajia paljon, menestyvät monesti taloudellisesti paljon paremmin kuin yksikulttuuriset maat? On ihan fakta, joka nyt on kuultu monen talousasiantuntijan suusta, että työvoiman lisääminen myöskin lisää taloudellista toimeliaisuutta ja hyvinvointia. Ja kyllähän sen nyt näkee ihan jokainen, että monet maahanmuuttajat perustavat yrityksiä, työllistävät sitten myöskin suomalaisia. Eli meidän pitäisi tutkia tätä dynamiikkaa, kuinka tämä oikein tapahtuu, ja toimia sitten sen mukaan.

Vielä näistä lukukausimaksuista haluaisin sanoa. Emme muista sitä, että monella tänne EU-, Eta-maiden ulkopuolelta opiskelemaan tulevalla ei ole itse asiassa minkäänlaista toimeentuloa tänne tullessaan. He eivät saa sosiaaliturvaa, he eivät saa opintorahaa, vaan heidän täytyy myös opintojensa ohella tehdä työtä ja maksaa se opiskelupaikka. Kyllä he tekevät kovasti töitä opintojensa eteen tänne. Mutta toki meidän täytyy sitten miettiä vielä sitä, kun meillä kuitenkin on koulutusosaamista, kuinka me voisimme sitä myydä maailmalle, mutta ilman, että me laitamme lukukausimaksut tänne tuleville opiskelijoille.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Kaikkeen, mitä Anders Borg esittää, on syytä suhtautua suurella vakavuudella, analyyttisyydellä ja miettiä, ovatko ehdotukset sopivia Suomeen. Mutta tietysti Suomessa poliittisessa päätöksenteossa sitten päätetään, mikä on tarkoituksenmukaista.

Mitä kruunuun tulee, niin tältä osinhan tilannetta on arvioitu selvityksissä, kun on verrattu Suomen ja Ruotsin taloutta, ja on todettu, että se, että Ruotsilla on oma valuutta, helpotti jonkin verran vuonna 2008 ja vuoden 2009 alussa Ruotsin sopeutumista tapahtuneisiin muutoksiin. Sen jälkeen, koska Ruotsin kruunu on vahvistunut, se on ollut jossain määrin jopa ongelma Ruotsille, ja sen johdosta Suomi on saanut tiettyä kilpailuetua. Eli tietyissä kriisitilanteissa sillä on tilapäistä helpotusta, mutta toisaalta taas pitkällä tähtäimellä oma valuutta kuitenkin on jonkin verran arveluttavampi, volatiilimpi ja myöskin saattaa olla vahvempi ja merkitsee kilpailukyvyn heikkenemistä. Ja mikäli oikein muistan, kun 10 vuotta sitten Ruotsissa oli kansanäänestys Ruotsin liittymisestä euroon, niin tässä yhteydessä Anders Borg oli euroon liittymisen kannalla, mutta tätä en nyt tässä kiireessä ehtinyt välttämättä tarkastaa.

Mitä tulee sitten taas EU-jäsenyyteen, niin mielestäni Suomen EU-jäsenyys on peruuttamaton. Tämän päivän tilanne Ukrainassa osoittaa sen, että vastaavaa tilannetta tänä päivänä ei voida kuvitella esiintyvän Saksan ja Ranskan välillä, eli EU on rauhan projekti, jossa Suomen ehdottomasti pitää olla mukana.

Ja kyllä tähän asti tehdyt selvitykset osoittavat sen, että jos verrataan sitä muutaman sadan miljoonan jäsenmaksua, jonka Suomi maksaa EU:lle, siihen, minkä kaupallisen edun Suomi saa siinä suhteessa, että meillä on valtavan suuret eurooppalaiset markkinat, niin Suomi hyötyy huomattavasti enemmän EU-jäsenyydestä kuin mikä meidän jäsenmaksumme EU:lle on. Ja kuitenkin se jäsenmaksukin: joka tapauksessa, kun asioita hoidetaan yhdessä, missä tahansa kansainvälisessä organisaatiossa, on luonnollista, että me osallistumme järjestön rahoittamiseen.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Sasi vastasikin, mikä on Ruotsin ero Suomeen. Hyvin yksinkertaista on vastata myös, mikä on Saksan ero siihen: Saksa on hyvin keskellä Manner-Eurooppaa, välittömien liikenneyhteyksien päässä muusta Manner-Euroopasta, mikä on yhtä kaupankäyntialuetta ja oikeastaan työssäkäyntialuettakin. Tämä on täysin eri asia kuin Suomen sijainti.

Edustaja Sasi, odotinkin tuota vastausta, että kokoomuksen mielestä, maksaa mitä maksaa, Suomen on pysyttävä EU:ssa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti haluan todeta, että ei voida sanoa, että maksaa mitä maksaa. Kun EU:n rahoituskehyksistä päätettiin, siinä yhteydessä Suomi taisteli kohtuullisen jäsenmaksun puolesta pitämällä huolta siitä, että EU-menot tosiasiassa vähenivät suhteellisesti verrattuna aikaisempaan aikaan. Eli Suomi on tiukan fiskaalipolitiikan, tiukan EU-politiikan ja alhaisen jäsenmaksun kannalla, ja olemme tässä suhteessa varsin hyvin menestyneet varsinkin näissä olosuhteissa, kun valtiontaloudet ovat olleet kohtalaisen huonossa kunnossa, ja uskon, että myöskin jatkossa menestymme.

Suomi saa juuri niille alueille, jotka ovat meille tärkeitä — maatalous, alueet, tutkimus ja tuotekehitys, koulutus — aika hyvin rahoitusta EU:n kassasta, ja tässä suhteessa voidaan sanoa, että siitä, että olemme EU:n jäseniä, on meille merkittävää hyötyä, ja tältä osin erityisesti halusin korostaa tutkimusyhteistyön merkitystä.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Juu, olen samaa mieltä. EU:sta on merkittävää hyötyä, mutta siitä on nykymaailmassa myös merkittävää haittaa. Edellisessä puheenvuorossa sanoitte, että Suomen on pysyttävä EU:ssa ja siitä ei oikeastaan poispääsyn mahdollisuutta edes ole, joten lopputulema on se, että maksaa mitä maksaa, niin Suomi on kokoomuksen mielestä EU:ssa.