Raija Vahasalo /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnan mietintöön liittyy kaksi eri asiaa. Ensimmäinen koskee maahanmuuttajien valmistavaa opetusta, jota esitetään pidennettäväksi puolesta vuodesta vuoden pituiseksi. Perusopetukseen valmistava opetus on tarkoitettu jokaiselle maahanmuuttajataustaiselle oppilaalle, jonka suomen tai ruotsin kielen taito ei vielä ole riittävän hyvä perusopetuksen ryhmässä opiskelemiseen.

Nykyisin valmistavaa opetusta annetaan 6—10-vuotiaille vähintään 450 tuntia ja tätä vanhemmille vähintään 500 tuntia. Käytännössä on havaittu, ettei nykyinen puolen vuoden vastaava laajuus riitä, vaan monet kunnat ovat ryhtyneet jo nyt antamaan valmistavaa opetusta vuoden mittaisena.

Opetushallituksen tekemän kyselyn mukaan pienet kunnat järjestivät perusopetukseen valmistavaa opetusta pääsääntöisesti puoli vuotta, keskisuurissa kunnissa opetusta järjestettiin pääsääntöisesti vuoden mittaisena ja suurissa kunnissa pääsääntöisesti vähintään vuoden mittaisena. Puoli vuotta perusopetukseen valmistavaa opetusta ei yleensä ole oppilaalle riittävän pitkä aika hankkia perusvalmiuksia eikä tarvittavaa kielitaitoa yleisopetuksen ryhmään siirtymiseksi. Tutkimusten mukaan opiskelussa tarvittavan kielitaidon saavuttaminen kestää yleensä noin 5—7 vuotta.

Opetusryhmien muodostamisesta päättää opetuksen järjestäjä. Järjestäjät saavat valmistavan opetuksen järjestämiseen valtionosuutta, ja ne korvataan jälkikäteen. Perusopetukseen valmistavaa opetusta antoi viime vuonna yhteensä 64 kuntaa ja 3 yksityistä koulutuksen järjestäjää. Perusopetukseen valmistavan opetuksen kuntakohtaiset oppilasmäärät vaihtelivat yhdestä oppilaasta 274 oppilaaseen. Koska muutoksella laajennetaan opetuksen järjestäjien vapaaehtoista tehtävää eli kaksinkertaistetaan tuntimäärä, muutoksesta aiheutuvat kustannukset korvataan opetuksen järjestäjille myös kaksinkertaisina.

Sivistysvaliokunta on useissa yhteyksissä aikaisemmin kiinnittänyt huomiota maahanmuuttajaopetuksen kehittämiseen. Syksyllä 2006 kou-lutuspoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä hyväksyttiin lausuma, jossa eduskunta edellytti hallituksen ryhtyvän toimenpiteisiin maahanmuuttajaopetuksen valmistavan opetuksen ja kielikoulutuksen laajentamiseksi.

Viime keväänä valiokunta käsitteli omana asianaan toimenpiteitä lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja antoi asiasta lausunnon opetusministeriölle ja sosiaali- ja terveysministeriölle. Lausunnossa valiokunta teki yksitoista toimenpide-ehdotusta, joista yksi koski maahanmuuttajien valmistavan koulutuksen lisäämistä ja suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetusta. Valiokunta pitää hyvänä, että hallitus nyt esittää perusopetukseen valmistavan opetuksen laajentamista puolesta vuodesta vuoteen. Samalla valiokunta pitää tärkeänä, että huolehditaan myös maahanmuuttajaopetuksen opettajien riittävästä ammattiosaamisesta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen lakiesitykseen liittyvä toinen asia koskee perusopetuksen opetusryhmäkokojen pienentämistä. Sekä hallitusohjelmassa että koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa on asetettu tavoitteeksi riittävän pienten opetusryhmien varmistaminen. Sivistysvaliokunta totesi myös nuorten syrjäytymistä koskevassa lausunnossaan opetusministeriölle, että "opetusryhmien koko tulee olla kohtuullinen ottaen huomioon oppilasaines".

Ensi vuoden talousarvioesityksen lähtökohtana on, että ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitetut 16 miljoonaa euroa kanavoidaan kaikille kunnille valtionosuuden korotetun yksikköhinnan kautta. Valiokunta korostaa, että tätä lisärahoitusta ei oteta huomioon kunnan rahoitusosuutta laskettaessa eli raha on ylimääräistä hyvää. Valiokunta katsoo, että tällainen lisärahoitus on erinomainen mutta myös välttämätön, jotta kunnat ryhtyisivät tarkistamaan perusopetuksen opetusryhmien kokoa.

Ryhmäkokoasiasta on puhuttu kauan, mutta vasta nyt on ensimmäistä kertaa kerätty tietoja valtakunnallisesti siitä, millaisia ryhmäkoot kouluissa ovat. Valiokunta pitää tärkeänä, että tästä tulee pysyvä järjestely. Ennakkotiedot perusopetuksen ryhmäkokoselvityksestä osoittavat, että keskimääräisesti suurimmat opetusryhmät ovat perusopetuksen 3—6-vuosiluokilla; suurten opetusryhmien määrä kasvaa vuosiluokittain ensimmäiseltä luokalta kuudennelle luokalle siirryttäessä. Ryhmäkokojen kehityksen seuranta on tarkoitus ottaa myös osaksi säännöllistä tietojen keruuta. Valiokunta pitää välttämättömänä jatkossa seurata tilannetta koko maassa niin, etteivät opetusryhmät muodostu opetuksen ja oppimisen kannalta epätarkoituksenmukaisen suuriksi.

Teknisen ryhmäkokoseurannan lisäksi tulee seurata opetustuntimäärän kehitystä oppilasta kohden. Tilanteet ovat erilaisia, ja ryhmäkokoon ei vaikuta pelkästään oppilaiden lukumäärä vaan myös muun muassa se, minkä tyyppinen opetusryhmä on ja kuinka suuri esimerkiksi integroitujen oppilaiden määrä on luokassa. Käytännössä siis joskus 15 oppilasta on liian iso ryhmä, joskus onnistuu opetus 30:lläkin oppilaalla.

Valtion osoittama lisätuki antaa kunnille mahdollisuuden pedagogisen joustavuuden lisäämiseen. Kunnalle tulevan lisärahoituksen määrästä tai kulloisestakin tarpeesta riippuen määrärahat voidaan kohdentaa esimerkiksi jakotuntien lisäämiseen, opettajien palkkaamiseen — joko tuntiopettajien tai vakinaisten.

Varmasti jokaisessa kunnassa on tarpeita pienentää opetusryhmäkokoja. Oleellinen asia 16 miljoonan euron antamisessa on se, että nämä määrärahat kohdentuvat kunnissa oikein. Valiokunnan mielestä valtionosuusmalli ei takaa sitä, että kunnat käytännössä käyttävät määrärahat ryhmäkokojen pienentämiseen. Sen vuoksi valiokunta vaatii, että on syytä heti vuonna 2009 kysyä kunnilta, miten ne ovat lisämäärärahat kohdentaneet ja millaisia vaikutuksia niillä on ollut ryhmien kokoihin ja annettaviin opetustuntimääriin oppilasta kohti. Opetusministeriön tulee antaa tästä selvitys sivistysvaliokunnalle. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa, joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää hallituksen tarkasti seuraavan perusopetuksen opetusryhmien pienentämiseen tarkoitettujen valtionosuuksien kohdentamista ja vaikuttavuutta kunnissa. Opetusministeriön tulee antaa asiasta selvitys sivistysvaliokunnalle syyskuun loppuun mennessä 2009."

Valiokunta käsitteli ja hylkäsi asiaan liittyvät kolme lakialoitetta, joissa ehdotetaan ryhmäkokojen tiukempaa säätelyä. Valiokunnan mietintöön liittyy kolme vastalausetta.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt esillä on kaksi lakia, toinen valmistavasta opetuksesta, ja katson, että se on hyvä lakiesitys, ja olemme sitä tukeneet. Puutunkin sen vuoksi perusopetuslain muuttamiseen.

Täällä on, arvoisa puhemies, kovasti hehkutettu tätä 16:ta miljoonaa euroa, jonka kokoomus, keskusta, vihreät ja Rkp ovat luvanneet peruskoulun ryhmäkokojen pienentämiseen ensi vuodelle. 16 miljoonaa euroa tarkoittaa käytännössä 26:ta euroa oppilasta kohti vuodessa. Jokainen ymmärtää, että 26 eurolla ei kovin merkittävästi ryhmäkokoja pienennetä. Nyt tarvittaisiinkin toimia, joilla aidosti puututtaisiin ylisuuriin ryhmäkokoihin. Jos peruskouluväeltä, opettajilta, vanhemmilta, muulta henkilökunnalta kysytään, mikä on suurin ongelma, keskeisin ongelma peruskouluissa, niin nimenomaan liian suuret ryhmäkoot nousevat esille. Sen vuoksi tässä tilanteessa tarvittaisiin aitoja toimia ryhmäkoon pienentämiseksi, ei vain symbolisia toimia, miksi asiantuntijakuulemisessa tätä 26:ta euroa oppilasta kohti vuodessa kutsuttiin.

Tämän lisäksi, arvoisa puhemies, pitää huomata se, mikä tuli valiokunnan puheenjohtajan ed. Vahasalon puheessa ilmi, että tämä esitys ei kuitenkaan takaa sitä, että edes nämä 16 miljoonaa euroa eli 26 euroa oppilasta kohti menisivät koululuokkien pienentämiseen. Niitä ei ole korvamerkitty. Meillä ei ole lain kautta mitään sellaisia ohjausmenetelmiä, joilla voisimme puuttua ylisuuriin luokkakokoihin.

Vasemmistoliitto on omassa vaihtoehtoisessa budjettiesityksessä esittänyt 25:tä miljoonaa euroa tämän 16 miljoonan euron päälle luokkakokojen pienentämiseen. Mutta paljon oleellisempaa on se, että täältä eduskunnasta tulee selvä viesti ja selvät keinot puuttua ylisuuriin opetusryhmiin.

Opetusministeriöltä on tullut alustavat tiedot siitä, minkä kokoisia opetusryhmät ovat tällä hetkellä Suomessa. Lopulliset tilastot on luvattu vielä tämän kuukauden aikana. Keskimäärin valtakunnallisesti alakoulussa 1.—6. luokalla oppilaita on luokalla 20—24 ja yläkoulussa 15—19 oppilasta luokilla 7—9. Vaihtelut koulujen välillä alueittain ovat suuria. Isommissa kaupungeissa on isompia ryhmiä.

Voimme pitää 15—19-oppilaisia ryhmiä aivan kohtuullisina, ja se on itse asiassa meidänkin tavoitteemme. Mutta ongelma, kun tutkii opetusministeriön alustavia tilastoja, ovat ne poikkeamat, mitä täällä on. Täältä löytyy ensimmäisellä, toisella luokalla 32—33 oppilaan ryhmiä, yläkoulussa 7.—9. luokkaan 36 oppilaan ryhmiä, ja näihin pitäisi puuttua. Pitäisi päästä siihen keskiarvoon, joka yläkouluissa on eli 15—19 oppilaan ryhmiin. Siihen pitää päästä, että maksimissaan tullaan tähän 20:n rajaan. Sen vuoksi meidän pitäisi lainsäädännön kautta määritellä se, mikä on maksimi luokkakoolle peruskoulussa.

Ilman muuta jokaista luokkaa pitää arvioida erikseen. Toisissa ryhmissä 20 oppilastakin tai koululaista on aivan liikaa. Voidaan tarvita huomattavasti pienempiä ryhmiä. Mutta kysymys onkin siitä, että jos haluamme puuttua ylisuuriin ryhmäkokoihin, niin meidän pitää määrittää se, mikä on maksimi.

Sen vuoksi, arvoisa puhemies, vasemmistoliitto on jättänyt lakialoitteen siitä, että lakiin määriteltäisiin peruskoulussa luokkakoon maksimiksi 20 oppilasta. Tämän esityksen olen myös tuonut esiin sivistysvaliokunnan mietinnön vastalauseessa, jossa esitämme, että tässä yhteydessä perusopetuslakiin lisätään myös tämä luokkien maksimikoko, joka olisi 20 oppilasta. Se on oikeudenmukaisuuskysymys ja ennen muuta se on tasa-arvokysymys. Jos meillä ei ole lakiin määriteltyä maksimia, meillä voi olla näitä jopa 36 oppilaan, koululaisen ryhmiä. Täältä pitää tulla selvä viesti ja selvät ohjausmenetelmät, joilla taataan se — riippumatta koulusta, riippumatta alueesta, riippumatta kunnasta, kaupungista — että kukaan ei joudu asuinpaikkansa tai koulunsa vuoksi ylisuureen ryhmään. 20 on maksimi, mutta siitä pitää pystyä joustamaan alaspäin tarpeiden mukaan, ryhmän muodon mukaan. Tulenkin yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään vastalauseessa olevaa lakimuotoilua, että perusopetuslakiin tullaan määrittelemään peruskoulun luokkakoon maksimiksi 20 oppilasta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Laulussa sanottiin "maanantai ei mittään, tiistai ei mittään, keskiviikko, torstai ei mittään". Kun kuuntelee opposition puheenvuoroja, tämä tulee väistämättä mieleen. On sitten kyse lapsilisäkorotuksesta, joka on tänään myöhemmin listalla, tai nyt puheena olevasta lisäpanostuksesta opetusryhmien pienentämiseen, niin mikään ei ole opposition mielestä mittään. (Ed. Jaakonsaari: Paitsi velanotto!)

Haluan muistuttaa mieleen, että vasta nyt, kun kokoomus tuli hallitukseen ja Sarkomaasta tuli opetusministeri, ensimmäisen kerran valtakunnallisesti selvitetään, mikä on todellinen opetusryhmien koko Suomen kouluissa. Haluan muistuttaa siitä, että vasta nyt, kun kokoomus tuli hallitukseen ja Sarkomaasta opetusministeri, ensimmäisen kerran ollaan realisoimassa sitä jo viime hallituskauden ohjelmassa ollutta vaatimusta, että ikäryhmien pienenemisestä johtuvat säästöt käytetään oppilaiden hyväksi. Tämä on askel eteenpäin ja tärkeä askel eteenpäin.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toki 26 euroa vuodessa oppilasta kohden on enemmän kuin 0 euroa oppilasta kohden. (Ed. Zyskowicz: 16 miljoonaa, vanha 100 miljoonaa markkaa!) Kuitenkin asiantuntijakuulemisissa tuli selvästi ilmi, että myös opetuspuolella tätä pidetään vain puhtaasti symbolisena eleenä, ei toimenpiteenä, joka todellisuudessa vaikuttaa merkittävästi ryhmäkokoihin. (Ed. Zyskowicz: Tärkeä päänavaus!)

Totta kai me tuemme sitä, että tulee lisää rahaa, mutta ennen muuta me haluamme pitää siitä huolta, että kaikilla koululaisilla peruskoulussa on tasa-arvoiset mahdollisuudet olla riittävän pienissä luokissa riippumatta koulusta, riippumatta kunnasta, alueesta. Nyt tämä meidän lainsäädäntö ei sitä takaa, ja sen vuoksi meillä on 36 oppilaan ryhmiä niin yläkoulussa kuin joillain luokkatasoilla jopa alakoulussa.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Zyskowiczille totean, että oma puolueeni on edustanut johdonmukaisesti tätä tiukemman normituksen vaatimusta koulujen ryhmäkokoihin, perusopetuksen ryhmäkokoihin. Jo silloin, kun koululakeja säädettiin 90-luvun lopulla, ryhmämme oli ainoa, joka jätti vastalauseen, ja ehdotimme, että nimenomaan lailla ja asetuksella säädeltäisiin ryhmäkokoa. Silloin muuten vasemmistoliittokin oli toisella kannalla, samoin kuin sosialidemokraatit.

Kuntakenttä on edelleen niin hajanainen, että pelkällä seurantaponnella ei todellakaan ryhmäkokojen kohtuullistamista pystytä hoitamaan. Muistutan, että tarkastusvaliokunta totesi hiljattain, että sosiaali- ja terveyspalveluiden laadun ja saatavuuden turvaamiseksi tarvitaan tiukempaa normiohjausta eli pelkkä informaatio-ohjaus ja suositukset eivät riitä. Aivan sama pätee näihin koulujen perusopetuksen ryhmäkokoihin.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Arhinmäki täällä puhui symbolisesta merkityksestä, kun hän puhui 16 miljoonasta eurosta, mutta kuitenkin se idea on se, että kun se kohdistetaan siihen, mihin se on tarkoitettu, niin sillä on valtavat vaikutukset kunnissa ryhmäkokojen pienentämiseen. Se on tämä oleellinen asia tässä hallituksen esityksessä ollut, se sana ja verbi "kohdentaa". Silloin se raha riittää. Esimerkiksi meidän kunnassa, jossa on 36 000 asukasta, nyt saadaan 128 000 euroa, ja se on iso summa. Sillä saadaan jo pari virkaa ja vaikka muuta.

Sen takia tähän ei haluttu tehdä sitä lakisääteistä kattoa oppilasryhmäkokoihin, koska opetus ei voi olla niin teknistä siinä mielessä, että riippuu oppilasaineksesta, joskus isompi ryhmä on ok opettaa, joskus pienempi ryhmä on taas hankala opettaa, eli se riippuu oppilasaineksesta. Jos siihen laitetaan jokin maksimilukumäärä, niin se tarkoittaa, että siitä tulee silloin minimi, niin kuin päivähoidossakin on tapahtunut.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin ed. Zyskowiczille sanoisin, että ilman kumppania on huono kokoomuslaisen ministerinkään tehdä päätöksiä elikkä oletamme, että koululaitoksemme Suomessa on kaikkien puolueiden yhteinen koitos, tavoite saada mahdollisimman hyvään tilaan.

Sitten sanoisin tähän kokonaisuuteen vielä, että merkitystä ei ole todella sillä, mikä se määrä on, vaan merkitystä on sillä, että luomme koulujärjestelmän sellaiseksi, että meillä on erityistä tukea tarvitseville oppilaille omat hyvät olosuhteensa ja sitten sille määrä-, massaopetukselle on omat hyvät olosuhteensa.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vahasalo totesi täällä, että tällä valtion tuella on valtava vaikutus siihen, millä tavalla opetusryhmät nyt kunnissa sitten pidetään pienempinä. Kyllä se on niin, että tiukemmalla normituksella olisi valtava vaikutus. Se nimittäin aidosti velvoittaisi kuntia toimimaan oikein. (Ed. Jukka Mäkelä: Ilman rahaa!) — Onko teillä siellä hallituksen puolella todella halua osoittaa rahaa? Nimenomaan ei ole, ja tämä on se tosiasia.

Kunnissa ei ole rahaa. (Ed. Vahasalo: Nyt tulee rahaa!) Hyvinvoivassa Espoossa oltiin kieltämässä sijaisten käyttö loppuvuodeksi. Ensi vuodeksi siellä ollaan määräämässä supistuksia tukihenkilöistä, ja tämä sama viesti tulee muualta Suomesta. Oppilaat, jotka tarvitsevat tukea oppimiseensa, eivät sitä tule saamaan.

Miten tällaisessa kuntien rahallisessa tilanteessa te kuvittelette, että opetusryhmät tuosta vaan pienenevät? Se tuki, jonka te annatte sinne kuntiin, häviää sinne kunnan rahalaariin, joka on niukempi ja niukkenee entisestään. Olkaa siellä hallituspuolella realisteja, katsokaa totuutta silmiin.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietenkin on surullista se, että kunnallinen demokratia ei toimi, että meidän kaikkien on vaadittava tiukempaa normitusta. Se on surullinen asia ja yksi pettymys, joka vuosien varrella on tullut, kun toivottiin, että kunnat pystyvät päättämään oikeudenmukaisesti asioista. Mutta tosiasia on se, että tämä on tärkeä mutta äärettömän pieni askel. Samanaikaisesti lomautetaan opettajia, lomautetaan opettajia enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Mitä tulee muuten hallituksen politiikkaan, niin nythän tuli tänään varsinainen jymyuutinen, että hallitus ottaa velkaa 2 miljardia markkaa (Ed. Zyskowicz: Euroa!) — euroa tietenkin, 2 miljardia euroa — ja täällä on ministeri Katainen koko ajan vakuuttanut, kuinka tärkeää on, että tulot ja menot ovat tasapainossa. Tässä sitä ollaan. (Ed. Zyskowicz: Pidemmällä aikavälillä!) Hallituksen politiikka on kokemassa täydellisen konkurssin.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on syytä muistaa, että ensimmäisen kerran tehdään näin, että ohjataan tämä ikäryhmien pienentymisestä säästyvä raha lyhentämättömänä takaisin perusopetuksen laadun parantamiseen. Olemme saaneet tällä rahalla käyntiin jo tuhansia kerhoja Suomessa, erityis- ja tukiopetusta on parannettu, ja nyt olemme luokkakokoja pienentämässä. Päätösvalta pitää olla tulevaisuudessakin kunnissa, niin että koulukohtaisesti voidaan tehdä ratkaisuja jakotuntien kautta esimerkiksi.

Ed. Guzenina-Richardsonille täytyy todeta, että teidän ollessanne hallituksessa ei tällaista toimenpidettä tehty. Ei tätä säästyvää rahaa ohjattu takaisin kunnille.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän tyyppinen debatointi ei ole hedelmällistä niiden kymmenientuhansien suomalaisten lasten puolesta, jotka ensi vuonna joutuvat käymään koulua paikoissa, joissa todellakaan opetusresurssit eivät ole sellaisia kuten hallitus toivoisi. Nyt näistä teidän toiveistanne pitäisi tehdä totta normiohjauksella, jolloin kunnat olisivat velvoitettuja pitämään parempaa huolta oppilaistaan. Vai haluatteko te, että esimerkiksi väliinputoajanuoret, sellaiset, jotka eivät tarvitse kriittisesti apua vaan tarvitsevat siihen peruskoulunkäyntityöhönsä tukea, eivät sitä tukea saa, jolloin heistä tulee myöhemmin ongelma yhteiskunnalle? Onko tämä kokoomuksen tahto? (Ed. Zyskowiczin välihuuto)

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käytin parlamentaarista oikeutta välihuutoihin.

Mutta itse puheenvuorona totean, että joka tapauksessa fakta on se, että vasta ministeri Sarkomaan tultua ministeriksi ensimmäisen kerran tehdään valtakunnallinen selvitys siitä, mitä nämä opetusryhmät ovat kooltaan.

Toiseksi, edellisen hallituksen ohjelmassa ja edellisen sosialidemokraattisen opetusministerin aikana oli vaatimus siitä, että ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvat säästöt käytetään koulutuksen hyväksi, mutta ei käytetty. Nyt kokoomuslaisen opetusministerin aikana käytetään. Tämä on ensimmäinen kerta, kun nyt tehdään tällainen ratkaisu, että osoitetaan erillistä rahaa kunnille tähän tarkoitukseen.

Totta kai voi sanoa, että 16 miljoonaa euroa eli 100 miljoonaa markkaa on pieni raha, enkä minä halua paljoksua tätä summaa sinänsä. Haluan sanoa, että tämä on merkittävä päänavaus ja on hienoa, että nykyisen hallituksen aikana on nyt tämä ratkaisu tehty, ja loppu onkin sitten kunnista kiinni. Luottakaamme heihin ja toivokaamme, että käyttävät rahat järkevästi.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä 16 miljoonaa on kuitenkin hyvä avaus siihen suuntaan, että voidaan oppilasryhmiä pienentää. Meillähän on paljon erityislapsia tietysti, jotka vaativat erityisesti myös huolenpitoa, ja kyllä tukiopetukseenkin kiinnittäisin huomiota, että sitä olisi ja näitä kouluavustajia olisi lisää. Niin kuin ed. Jaakonsaari sanoi, kuntademokratia ei toimi välttämättä ihan joka puolella, kunnat ovat liisineet tässä asiassa, eivät ole hoitaneet. Tämä on hyvä avaus, ja nyt voidaan tosiaan kartoittaa myös se ja seurataan käytännössä, minkä kokoisia ne ryhmät ovat. Niin kuin sanottu, oppilaat ovat hyvin erilaisia, eri kunnissa on eri tavalla hoidettu tämä asia ja tarjotaan nyt kunnolla porkkanaa ja katsotaan, miten menee. Jos ei se auta, niin sitten ehkä jossain vaiheessa ollaan valmiita siihen, että myös asetetaan katto näille ryhmille.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tavoite on sinänsä hyvä, että pyritään pienempiin ja kohtuullisiin opetusryhmiin. Henkilökohtaisesti monta kertaa tässä salissa olen todennut, että en kannata lakiin kirjattavia kiinteitä opetusryhmiä. (Ed. Vahasalo: Hyvä, siinä on asiantuntija!)

Valiokunnan puheenjohtaja toi esille oppilasaineksen. Sillä on merkitystä sille, mihinkä tuloksiin päästään luokissa, mutta myös opettajalla. Jollekin opettajalle yksikin oppilas on liikaa. (Hälinää) — Puhun kolmenkymmenen vuoden opettaja- tai rehtorikokemuksella.

Edelleen, arvon kollegat, kuunnelkaapas, ollaan luokassa, joustavuuden kannalta: On myös tilanteita, että opetettava alue on sellainen, puhun nyt kursseista, että siinä on tärkeä jakaa oppilasryhmä esimerkiksi kahteen ryhmään, ja jossakin muussa tilanteessa on sellainen opetettava aihealue, että silloin pidetään yhdessä ryhmässä. Vielä meidän on muistettava, (Puhemies: Nyt on minuutti kulunut!) että kun kunnissa on tietty raha käytettävissä, niin myös kuntapäättäjät ovat keskeisessä asemassa siinä, miten priorisoidaan käytettävissä olevia resursseja.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen viittasi tarkastusvaliokunnan kommenttiin siitä, että normiohjausta pitää lisätä. Sitä ei kuitenkaan pidä ymmärtää sillä tavalla, että se merkitsisi absoluuttista kategorista esimerkiksi tässä tapauksessa opetusryhmän lailla tiettyyn tasoon niittaamista eräällä tavalla. Minä olen ollut aikaisemmin ed. Kähkösen kanssa samaa mieltä tässä asiassa, ja me olemme edelleen yllättäen. Mutta meillä Oulussa on se hyvä puoli, että meillä on niin hyvät opettajat, että yhdestä oppilaasta he kyllä selviävät.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä koululuokkien koko on se suurin ongelma siellä kouluissa, kun ihan kysytään oppilailta, opettajilta, vanhemmilta, ja siitä aiheutuu hyvin paljon asioita. Ehkä vakavinta on juuri se, että siellä isossa luokassa voi olla se oppilas, joka ei voi hyvin, ja koska se luokkakoko on niin suuri, niin sen takia sitä ei huomata.

En minäkään ole huolissani niistä 15:n tai 19 oppilaan luokista, kyllä siellä varmasti opettajalla on mahdollisuus olla yhteydessä jokaiseen oppilaaseensa ja nähdä häntä päivittäin ja keskustella hänen kanssaan. Mutta kun tämänhetkinen laki mahdollistaa jopa ne 36 oppilasta luokassa ja silloin puhutaan ala-asteista, puhutaan 3.—6. luokasta, jossa ovat ne kaikkein suurimmat ryhmät, niin en ymmärrä, miksi te vastustatte tätä rajoitusta. Eihän tässä lakiesityksessä tai meidän vaihtoehdossa sanota, että pitää olla vähintään 20 oppilasta luokassa, vaan sanotaan nimenomaan, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) että pitää olla korkeintaan 20 oppilasta. Terveen järjen käytöllä on mahdollista olla pienempiä.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä nyt täytyy oppositiopuolelta kuitenkin myöntää se, että ensimmäistä kertaa valtioneuvosto ja ministeri on kiinnostunut ryhmäkoosta. Nyt sitä seurataan, seurataan, mikä se tilanne todellisuudessa Suomessa on. Ensimmäistä kertaa myöskin valtioneuvosto on ohjaamassa sinne eduskunnan myötävaikutuksella erikseen rahan, että voidaan vaikuttaa ryhmäkokojen pienentämiseen. Tärkeintä olisi edustajilta, jotka tässä salissa istuvat ja kenties huoneissaan kuuntelevat, että käyttävät sen rahan kuntapäättäjinä kunnassa siihen, mihin se on tarkoitettu. (Ed. Jaakonsaari: Teillähän on nyt valta!)

Sanonpa myöskin sen, että on tupannut tässä maassa olemaan semmoinen tapa, että kun pistää normia kattoon, niin silloin se tulee käytännön tavaksi kaikissa kunnissa, missä se kenties on jopa alle sen normin, elikkä on myöskin olemassa riski, että kun määritellään taso, minkä mukaan pitäisi elää, niin siihen tasoon myöskin mennään. Meillä on valtavasti kuntia, joissa ryhmäkoot ovat varsin maltillisia ja oikean suuntaisia.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On erinomaista, että hallitus on käyttämässä ikäluokkien pienenemisestä johtuvan säästön opetuksen laadun parantamiseen. En ymmärrä niitä puheenvuoroja, että kun lisärahaa tulee, se on jollain lailla negatiivinen asia.

Ed. Jaakonsaaren kommenttia siitä, että kunnallisessa päätöksenteossa näitä asioita ei osata, en ymmärrä kyllä lainkaan. Suomalainen demokratia toimii erittäin hyvin, ja kun kunnille annetaan taloudellisia mahdollisuuksia valtionosuuksien kautta ja ennen kaikkea elinkeinoelämää kehittämällä, niin että yrityselämä elpyy koko maassa, niin kuntatalous vahvistuu ja kunnat osaavat tämän asian päättää. (Ed. Jaakonsaari: No, miksi se pitää normittaa?) En ymmärrä sitä, että meidän pitäisi mennä tällaiseen ylhäältä tulevaan ohjaukseen. Kas, kun ei esitetä, että asia tulee siirtää komission valvontaan Brysseliin.

Ed. Lauri Kähkösen äskeinen puheenvuoro ryhmien koosta oli rehtorin puheenvuoro, asiansa osaava, tunteva puheenvuoro siitä, miten asiaa tulee lähestyä.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon todellakin, että toinen laita tulee tähän päivään ja todellisuuteen tässä tilanteessa. On kieltämättä hyvä, että rahaa ohjataan, ja siitä olemme varmasti samaa mieltä, mutta mihin se raha riittää, mihin se päätyy? Teidän täytyy myöntää, että tänä päivänä kunnat ovat myös historiallisesti todella hankalassa taloustilanteessa monella puolella Suomea, ja siinä tilanteessa lähdetään jopa lomauttamaan opettajia monessa koulussa. Onko tämä nyt oikea taktiikka sitten määrätä rahaa, joka ei varmennetusti mene perille oikeaan kohteeseen elikkä nimenomaan siihen opetusryhmien pienentämiseen? Sosialidemokraatit ovat vaatineet useassa yhteydessä tähän asiaan puuttumista lailla ja opetusryhmäkokojen määrittämistä lakisäädöksin. 26 euroa per lapsi tästä 16 miljoonasta on tulossa, ja te tiedätte kyllä itsekin sen, että sillä ei paljon opetusryhmiä pienennetä.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 26 euroa tuntuu pieneltä, mutta kyllä se on suuri, koska se voidaan kohdistaa suoraan sinne opetukseen. Kustannuksethan koostuvat myös niistä kiinteistökuluista, joilta osin voidaan todeta, että se menee sinne, minne pitääkin.

Mutta toisaalta olen samaa mieltä ed. Arhinmäen kanssa, että kyllä ne 16 miljoonaa mustaan aukkoon katoavat. Ei meillä ole mitään takeita siitä, että se raha menee sinne, minne me olemme ajatelleet. Sen vuoksi selvitinkin sen asian, että meillä on tässä salissa 157 kuntapäättäjää ensi vuoden puolella. Mitä olette itse esimerkiksi, ed. Arhinmäki, tehnyt omassa kunnassanne, jotta tämä sivistysvaliokunnan viesti menee eteenpäin?

Hallituksen toimenpiteistä sen verran, että meillä on 40 miljoonaa euroa perusopetuksen puolesta tehty toimia. 16 miljoonaa euroa on meillä nyt summa, josta me emme toisiaan tiedä, mihin se menee. 17 miljoonaa euroa on käytetty ja kohdistettu hyvin korvamerkitysti tehostettuun ja erityiseen tukeen, oppilaanohjaukseen ja kerhotoimintaan. Samoin 9,5 miljoonaa valmistavaan opetukseen menee suoraan sinne, minne se on tarkoitettukin, jolta osin voi sanoa, että pääsääntöisesti hallituksen ajattelemat toimet menevät sinne, minne on ajateltu, (Puhemies: Tainnut minuutti mennäkin jo!) lukuun ottamatta tätä 16 miljoonaa.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka ei ole ed. Arhinmäen kyselytunti, vastattaneen tähän kysymykseen, että Helsingissä luokkakoot ovat pikkuisen korkeammat kuin mitä me esitämme. Mutta mitä olen itse tehnyt? Opetuslautakunnan jäsenenä joka vuosi olemme laittaneet lisää tuntikehykseen, jotta voimme pienentää ryhmiä.

Ed. Mäkinen totesi, että nyt on ensimmäinen ministeri, joka on ollut kiinnostunut luokkakoosta. En tiedä, pitääkö tämä paikkansa vai ei. En ota siihen kantaa. (Ed. Jaakonsaari: Ei varmaan, se oli vale!) Uskoisin, että joku muukin on saattanut olla kiinnostunut näistä asioista. Mutta oleellista on se, että ei edellinen eikä tämä hallitus ole ollut sosiaalinen eikä ole laittanut riittävästi rahaa ryhmäkokoihin. (Ed. Zyskowicz: Edellinen ei laittanut mitään!) Valtava 0,5 prosenttia tai 26 euroa per oppilas, näitä lukuja.

Todellinen kysymys nyt ei ole tämä 16 vai 20 vai 25, vaan se, halutaanko puuttua siihen, että ei ole näitä 36 oppilaan ryhmiä. Normiohjaammeko me näitä asioita? Ne ovat aivan liian suuria koululaisryhmiä. Meidän pitää ottaa siitä vastuu. Lapsille kaksi viikkoakin tällaisessa ryhmässä on liikaa, saati kaksi viikkoa, jos opettajat on lomautettu, niin kuin (Puhemies: Minuutti on kulunut!) toistakymmentä kuntaa tekee tänä vuonna. Näihin meidän pitää puuttua, ja tämä lakiesitys on keino siihen.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella on niin, että eri kunnissa olevat lapset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa. Sen vuoksi on tärkeätä, että tätä asiaa lähdetään selvittämään. Nimenomaan sivistysvaliokunnan mietinnön lausuma, joka kohdentuu siihen, että nyt selvitetään, mihin tämä raha kohdentuu, miten se käytetään kunnissa, on hieno asia, ja sen rahan vaikuttavuutta nimenomaan tutkitaan ja seurataan. Mielestäni tämä, että 16 miljoonaa kohdennetaan, on hyvä asia, mutta se ei tietenkään rahana ole riittävä, vaan tarvitaan muita toimenpiteitä. Siinä olen samaa mieltä kuin ed. Räsänen, että jos ei lailla katto määrää, kuinka suuria ryhmiä on, niin kuitenkin tätä arvioitaisiin, mitkä ovat ne keinot, millä päästään siihen tavoitteeseen, mikä meillä on yhteinen tahto. Me olemme esittämässä sitä, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tiukemmin sitä, että meillä ei olisi ylisuuria luokkia.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opetusryhmien kokoa pitäisi olla ohjaamassa ennen kaikkea oppilasaines, erityisesti erityisoppilaitten määrä. 16 miljoonaa euroa on todella hyvä alku. On puhuttu, että tähän pottiin pitäisi seuraavina vuosina saada tietysti lisää rahaa. Hallitus ojentaa nyt kunnille porkkanaa ryhmäkokojen pienentämiseksi. Mutta kun te olette vaatimassa ryhmäkokoja asetuksiin tai lakiin, 20:n tai vähemmän oppilasmäärän mukaan, niin kuinka paljon tämä kunnille sitten maksaisi? Mikä hintalappu tällä vaatimuksella on, sitä en ole kuullut kertaakaan.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Pulliainen totesi, että Oulussa ei sellaisia opettajia löydy, joille yksi oppilas on liikaa, niin uskon kyllä, että tämä oli tämmöinen kevennys tähän vakavaan asiaan. Mutta tosiaan tällä vertauksella tarkoitin sitä, että toki opettajakunnassakin on henkilöitä, jotka eivät sovellu siihen ammattiin. Eli opetusryhmien pienentämisellä ei pystytä parantamaan sitten näitä oppimistuloksia.

Edellisessä puheenvuorossani jäi toteamatta, että lakiin sidotut tarkat maksimirajat ryhmille jäykistävät opetuksen järjestelyä isoissa yksiköissä varsinkin, isoissa kouluissa, joista myös puhujalla on kokemusta.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, toki suurimmassa osassa kunnista, vaikka on hyvää tahtoa, resurssit ovat liian vähäiset. Viittaan näihin valtionosuuslinjauksiin, jotka omassakin ryhmässäni on tulevalle vuodelle, mutta myös (Puhemies: Nyt on minuutti mennyt!) kuntapäättäjillä on keskeinen rooli tässä asiassa.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näyttää siltä, että täällä vallitsee yhteisymmärrys siitä, että ryhmäkokoja tulee pienentää. Kiista näyttää olevan tästä euromääräisestä summasta. (Ed. Arhinmäen välihuuto) Minusta tätä 16 miljoonaa suurempi ongelma on sivistystoimen valtionosuuksien uudistaminen, joka kohtelee kuntia aika tavalla vaikeasti tänä päivänä. Me tiedämme sen, että ne kunnat, joissa oppilasmäärä tilapäisesti on laskenut mutta asukasmäärä on kasvanut, menettävät tässä erittäin paljon. Oma kotikuntani muun muassa on 12 000 asukkaan kunta, joka menettää yli 2 miljoonaa euroa sivistystoimen valtionosuuksia. Nämä ovat huomattavasti isompia asioita kuin se, että kiistellään 26 eurosta. Toivon, että tämä kokonaisuus pysyy meillä kaikilla mielessä.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. 16 miljoonaa tuntuu olevan oppositiolle kovin, kovin hapanta, mieluummin normeja kuin rahaa. Normiohjauksessa on vain se ongelma, että maksimista kovin usein tulee minimi, ja se on ollut pelkona siinä, miksi tähän ei ole lähdetty.

Kokoomuksessa me luotamme ihmiseen ja luotamme myös kuntapäättäjiin, olipa päättäjinä sitten kokoomuslaisia tai vasemmistoliittolaisia päättäjiä. Me uskomme siihen, että kun järjen käyttö kunnissa on sallittua, niin raha ohjautuu sinne, missä sitä tarvitaan. Kuten tässä on todettu, yhteisesti on todettu tarve siitä, että ryhmäkokojen pienentämiseen sitä rahaa tarvitaan. On totta, että 16 miljoonaa ei ratkaise koko tätä ongelmaa, koko kysymystä, mutta viesti hallitukselta on selkeä. Kuntapäättäjistä on loppu kiinni. Ja kun Poriinkin tulee 200 000 euroa lisää rahaa tähän tarkoitukseen, (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) niin olen varma, että sillä on myös vaikutusta.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomukselle on nyt mainittava muutamasta tosiasiasta. Te saitte parikymmentä miljardia euroa rikkaamman Suomen edelliseltä hallitukselta, ja te olette näin vakavaan ja tärkeään ongelmaan laittamassa vain pieniä hitusia. Näillä selvittelyillä ei ole mitään todellista tekemistä näiden ongelmien ratkaisujen kanssa, ja tekin sen tiedätte. Nämä lapset ja nuoret eivät selvittelyistä parane. Sen sijaan, että parantaisitte tätä todellista tilannetta, te täällä keskitytte pelkästään arvostelemaan opposition arvostelua (Naurua) — tätähän te vain teette — tai viime hallitusta, joka kuitenkin teki sen talouden peruskorjauksen yrittäjyyttä ja työntekoa kannustamalla ja saamalla sitä demaridynamiikkaa talouteen, jota voimme nyt jakaa hyvinvointina. Miksi ette sitten arvostele niitä neljää edellistä hallitusta, joissa teillä oli pääministeri tai valtiovarainministeri? Te kurjistitte sitä työtä ja ette hyväksyneet sitä, että ryhmäkokoja pienennetään. SDP on tämän maan pitkälinjaisin perusopetuksen puolustaja. (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!)

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahti totesi, että tämä 16 miljoonaa tulee todennäköisesti häviämään sinne mustaan aukkoon. Ja uskon, että hän tietää, mistä puhuu, espoolainen, vastuunalainen kuntapäättäjä. Hän totesi myös, että meistä 157 on kuntapäättäjiä. Mutta mikä on tämän salin yleisin ammatti ja työala? Se on opettaja, eikö vain. Täällä on nytkin paljon opettajia. Minkälaisia opettajia, jos ensimmäinen opetusministeri, joka on kiinnostunut luokkakoosta, on terveydenhoidon koulutuksen saanut henkilö, ed. Sarkomaa? Mielestäni opettajien olisi pitänyt edellisillä vaalikausilla hoitaa opetusministereiksi sellaisia, jotka ovat kiinnostuneita itse asiasta.

Lopuksi, puhemies: Nyt talous on menossa myös Suomessa ongelmiin. Valtiovarainministeriö sen todistaa tämän päivän tiedotteella. Tässä tilanteessa pitäisi tukea nimenomaan kouluja ja pieniä luokkakokoja eli enemmän pistää rahaa joka tapauksessa siihen.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tällä rahasummalla on ed. Mäkisen laskelmien mukaan 300—350 työpaikkaa tulossa lisää. Se on jo iso asia sekin. Lisäksi on hyvä, että näitä ryhmäkokoja vihdoinkin seurataan. Itse aikanani olen käynyt koulua 40 ja 36 hengen ryhmissä, ja tietenkin voi arvioida, miten elämässä on selvinnyt sen jälkeen. Toivoisin, että samalla keskusteltaisiin myös siitä, mistä viime viikonloppuna uutisoitiin, eli suomalaisen lapsen koulukypsyyden saavuttamisesta yhä myöhemmin. Minusta se on hälyttävä asia. Se on huomattavasti hälyttävämpää kuin tämä ryhmäkokojen seuraaminen. Ovatko nykylapsen elintavat ja varhaisvuosien vuorovaikutustilanteet todella sellaisia, että ne ovat hidastaneet aivojen kehitystä? Samaan aikaan puhutaan aikaisemmasta työelämään siirtymisestä. Koulutoiminnan pitäisi muutenkin lähteä enemmän lapsen tarpeesta oppia ja oppimistavoitteista, ei opettajien työajan käytön suunnitelmista, niin kuin monesti tällä hetkellä on. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Kuntapäättäjillä on tässä erittäin iso ratkaisuvalta.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Tässä asiassa ei ole suurin ongelma se raha, vaikka kaikki viime kädessä siihen kilpistyykin, vaan se, että sitovaa määritelmää siitä, miten isoja ne luokkakoot voivat olla, ei haluta hyväksyä.

Tässä ed. Zyskowicz mainosti ministeri Sarkomaata ensimmäisenä ministerinä, joka on kiinnostunut luokkakoosta, ja ihan totta, hyvä niin. Muistan, kun ministeri Sarkomaa oli vielä opposition kansanedustaja Sarkomaa, ja silloin hän kannatti lämpimästi ajatusta siitä, että koulujen ryhmäkoko säädetään lailla tiukasti tasolle, jota ei voi ylittää, eli näin se maailma sitten muuttuu. Silloin kun ollaan vallassa ja voidaan tehdä se ratkaisu, niin silloin sitä ei enää halutakaan tehdä. Vaikka aikanaan, kun kokoomus oli oppositiossa, niin muistan vielä, kun tätä asiaa täällä salissa käsiteltiin, silloin teiltä tuli puheenvuoroja siitä, miksi ei ole olemassa sitovaa normitusta luokkien maksimikooksi.

Mutta jotta emme nyt taas kompastuisi toistemme levittämiin lillukanvarsiin, niin haluaisin ihan tästä perusasiasta puhua eli siitä, että ed. Karhuvaara tässä mainosti omaa luokkakokoansa, joka oli 42 muistaakseni. Mutta kyllä teidänkin varmaan täytyy myöntää, että maailma on muuttunut siitä, kun kävitte koulua, ja ihan hyvä, jos teillä on kaikki mennyt hyvin, mutta valitettavasti näin ei ole nykyajan lasten osalta, kaikkien osalta, ja aika häkellyttävää, että tällaisesta asiasta pitää täällä eduskunnan täysistuntosalissa vielä muistuttaa, että maailma on muuttunut siitä, kun meistä monet kävivät koulua.

Eli tämän päivän lapset, aivan totta, tarvitsevat entistä enemmän niitä pienempiä luokkakokoja. Olennaista ei ehkä ole niinkään se, mikä se lopputulos siellä pärjäämisessä sitten on, kuinka hyvin me Pisa-tutkimuksissa pärjäämme, vaan tärkeintä olisi se, että meidän lapsemme ja nuoremme voisivat hyvin, ja yhä enemmän tulee niitä tutkimuksia, joissa todetaan, että suomalaislapset erityisesti kärsivät yksinäisyydestä, kärsivät siitä, että ei ole kavereita, eikä ole varmasti aina myöskään aikuista, jonka kanssa voisi puhua, siis näiden syiden takia, ei niinkään sen oppimisen takia ja tulevaisuudessa pärjäämisen takia, vaan sen takia, että lapset tuntisivat, että heillä on aikuisia, jotka välittävät heistä.

Totta kai on tärkeää, että siellä on se opettaja, mutta yhtä tärkeää on se, että olisi tätä muuta henkilökuntaa eli koulukuraattorit, koulupsykologit. Omassa kaupungissani vedetään päiväkodeista ja kouluista keittäjätkin pois, ettei vaan olisi niitä aikuisia siellä lapsiryhmien seassa, eli se on täysin väärä suuntaus. Pitäisi katsoa, kuinka paljon on lapsia ryhmässä ja mikä on se aikuisten osuus siinä.

Eräs hyvin huolestuttava esimerkki, minkä vuoksi myös tarvitaan tätä luokkakoon rajoitusta, on se, että vaikka ryhmään integroitaisiin lapsia, jotka tarvitsevat erityistä tukea, niin silti se ei välttämättä tarkoita sitä, että ryhmäkokoa pienennetään. Ainoa keino puuttua siihen, että saadaan riittävän pienet luokkakoot, on se, että säädetään ehdoton katto, ja tässä meidän esityksessämme se on 20 oppilaan katto.

Ihmettelen niitä puheenvuoroja, joita täällä on kuulunut aika paljon ilmeisesti opettajakansanedustajien suusta, ja epäilenpä, käyttäisivätkö he näitä samoja puheenvuoroja, jos olisivat vielä siellä koulumaailmassa, eli että ei voida säätää tällaista kattoa sen takia, että siitä muodostuu myös minimi. Tämä on kyllä aika ristiriitaista, kun ajattelee, että samalla olette valmiita pelkästään suosituksilla säätelemään tätä. Eikö ole vielä vaarallisempaa luottaa sitten siihen, että ne suositukset rajaisivat sitä maksimioppilasmäärää?

Tässä rahassa, mistä on puhuttu, on nyt oikeastaan se sama ongelma, mikä kaikissa kuntien määrärahoissa. Ne eivät ole korvamerkittyjä, vaan ne ovat sidottuja kunnanvaltuutettujen ja koululautakuntien tai opetuslautakuntien jäsenten päätöksiin. Täytyy sanoa, että niin arvokkaana kuin pidänkin kuntademokratiaa ja kunnallista itsehallintoa, niin kyllä jäljet pelottavat, kun lopputuloksena on se, niin kuin nyt opetusministeriön uusimmat tutkimukset vihdoinkin kertovat, että ihan ykkösvuosiluokallakin voi olla yli 30 oppilasta, kolmosvuosiluokalla 36, nelosvuosiluokalla 36. Nämä ovat pieniä, kymmenvuotiaita, eli tämä on aika järkyttävää luettavaa.

Jos kerran tällä säätelyllä, mikä tällä hetkellä on, päädytään tällaisiin lopputuloksiin, niin ainoa tehokas keino puuttua siihen on se, että säädetään laki. Minusta on tosi ikävää, että tästä on nyt tehty tällainen arvovaltakysymys. Kun vasemmistoliitto on tehnyt tämän esityksen, niin sitä ei voida hyväksyä, mutta se on todella ikävää, koska tämä olisi se tehokkain keino puuttua näiden luokkien kokoihin.

Koulumaailmasta vielä: Kuntien päättäjien arviointikyvystä täytyy kyllä sanoa, että myös ne kaikki uutiset, jotka ovat tulleet eri puolilta Suomea siitä, että kunnissa suunnitellaan taas opettajien lomautusta, ovat kyllä aivan käsittämättömiä, kun tiedetään, että monet monet meidän lapsistamme ja nuoristamme voivat huonosti ja tarvitaan nimenomaan sitä koulua. Kun monet tutkimukset taas osoittavat, että paras keino puuttua positiivisella tavalla lasten tulevaisuuteen ja luoda heille mahdollisuuksia hyvään nuoruuteen ja aikuisuuteen on se, että tuetaan lasten koulussa onnistumista, niin kyllä se on edesvastuutonta, jos yhdessäkään kunnassa lähdetään opettajia lomauttamaan tilanteessa, jossa enemmän tarvittaisiin opettajia per lapsi siellä koulussa.

Kuten sanottua, tämä esitys, jonka valiokunta nyt esittää, on varmasti pieni askel oikeaan suuntaan, mutta aivan riittämätön tässä tilanteessa. Sen takia toivoisin, että vastuulliset hallituksenkin kansanedustajat voisivat kannattaa tätä meidän tekemäämme esitystä.

Kannatan ed. Arhinmäen esitystä, ja tulemme sitten yksilöimään sen yksityiskohtaisessa käsittelyssä.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Me sosialidemokraatit olemme ilahtuneita siitä, että valmistavan opetuksen osuutta on nyt vahvasti valmisteltu ja siihen on haluttu tehdä parannuksia. Me olemme myös niin sivistysvaliokunnassa kuin täällä salissakin useaan otteeseen tuoneet esiin huolemme tässä ryhmäkokoasiassa. Yritimme kovasti saada valiokunnassa mietintöön tarkempia kirjauksia ryhmien koosta. Tosiasia on, että opetusryhmien koolla on merkitystä oppimistavoitteiden saavuttamisen turvaamiseksi.

Monessa kunnassa oppilaita joudutaan tänä päivänä opettamaan yli 30 oppilaan ryhmissä, niin kuin täällä on jo todettu, jolloin yhden opettajan aika ei riitä oppilaiden omien oppimisedellytysten mukaisen oppimisen tukemiseen. Lisäksi luokissa on usein erityistä tukea ja huomiota vaativia oppilaita, joiden oikeampi opiskelupaikka olisi selvästi pienemmissä ryhmissä. Tästä minulla on opettajana ihan omakohtaista kokemusta.

Lisäksi tänä päivänä meille kunnissa tulee piakkoin paineita erityisopetuksen taholta, koska erityisopetuksen kehittämisstrategia on tuomassa tehostetun tuen mallin kautta erityistä tukea tarvitsevia oppilaita yleisopetuksen ryhmiin eli integraatio laajenee, ja tässä vaiheessa olisi erittäin tärkeää puuttua tähän ryhmäkokoasiaan.

Arvoisa puhemies! Opetusministeri on myöntänyt sen, että ryhmäkokoasiaa tulee tarkastella perusopetuksen laadun kehittämisen yhteydessä, ja ryhmäkokoja on selvitetty nyt ympäri Suomen. Ennakkotietojen mukaan suurimmat ryhmät ovat, niin kuin täällä jo mainittiin, 3.—6. luokalla, ja tämä johtuu usein siitä, että 2. luokan jälkeen oppilaat jaetaan suurempiin ryhmiin.

Suomessa tasa-arvoinen perusopetus on menestyksen perusta. Meidän on edelleenkin varmistettava se vankka perusta, mille oppiminen rakentuu, ja jos emme luo sille kunnon mahdollisuuksia, on myöskin vaikea odottaa hyviä tuloksia. Ryhmäkoolla on todettu olevan selkeä yhteys oppimistuloksiin. Varsin hyvin ne näkyvät negatiivisessa mielessä, eli suuressa ryhmässä oppimisedellytykset vaikeutuvat. Meidän tulee pystyä turvaamaan oppijan oikeus omien oppimisedellytystensä mukaiseen opetukseen.

Arvoisa puhemies! Kuntien hakiessa säästöjä joutuvat säästökohteiksi liian helposti koulut. Tehokkuutta voidaan hakea monesta muusta asiasta, mutta koulussa tärkeintä tulisi olla oppilaan hyvinvoinnin ja mahdollisuuden omien oppimisedellytysten mukaiseen opetukseen.

Ylisuuret luokkakoot lisäävät myös opettajien työtaakkaa kohtuuttomasti. Tässä yhteydessä monta kertaa unohdetaan nimenomaan opettajien jaksaminen, jossa ryhmäkoolla on myös suuri merkitys. Ei myöskään voi vähätellä ryhmäkoon merkitystä kouluturvallisuudelle, mistä myös OAJ on lausunut oman kantansa. Viimeaikaiset väkivaltatapahtumat kouluissa pakottavat meidät ajattelemaan kouluturvallisuutta monelta kannalta, ja myös siinä mielessä ryhmäkoot on eräs asia.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit totesivat talousarvioaloitteessaan vuoden 2009 budjettiin, että hallituksen esittämä määräraha ryhmäkokojen pienentämiseen on täysin riittämätön. Esitimme siihen kohdennetusti 30 miljoonaa euroa hallituksen 16 miljoonan sijaan. Kun hallitus ei oletettavasti ole valmis panostamaan enemmän, olisi äärimmäisen tärkeää, että määräraha kohdentuisi juuri ryhmäkokojen pienentämiseen. Taloudellisista syistä kunnat kuitenkin säästävät, eikä ole takuita, että näin tapahtuisi. Harvoissa kunnissa on osattu sivistystoimen strategiaan kirjata erikseen tai normittaa ryhmäkoko.

Arvoisa puhemies! Vaikka koulutuspolitiikassa onkin haluttu lisätä paikallista päätöksentekovaltaa, niin nykytilanteessa, jossa kunnat painivat kireässä kuntataloudessa, on syytä harkita opetusryhmien enimmäismäärien kirjaamista lakiin niin varhaiskasvatuksessa, alkuopetuksessa kuin muussakin perusopetuksessa.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella esitän, että sivistysvaliokunnan mietinnön perustelujen Perusopetuksen opetusryhmät -luvun kolmannen kappaleen jälkeen lisätään perusteluteksti seuraavasti:

"Kuntia ja yksityisiä opetuksen järjestäjiä tulisi lakisääteisesti velvoittaa rajaamaan ryhmäkoon maksimiksi alakoulun kahdella ensimmäisellä luokalla 16, alakoulun muilla luokilla 20 ja yläkoulun luokilla 25 oppilasta ryhmää kohti. Kunnat tulisi myös velvoittaa seuraamaan tilannetta kouluissa ja raportoimaan, miten lakia noudatetaan."

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tänään meillä on ilo saada käsittelyyn kaksi isoa ja odotettua asiaa, asiaa, jotka on ennenkin luvattu, mutta sillä erolla, että tällä kertaa nuo asiat myös hoidetaan loppuun asti. Hallituksen esityksessä ollaan oikealla tavalla kehittämässä maahanmuuttajaopetusta. Asiahan nousi esille jo vuonna 2006 koulutuspoliittisen selonteon yh- teydessä. Silloin hyväksyttiin tässä salissa lausuma, jossa eduskunta edellytti hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin maahanmuuttajien valmistavan opetuksen ja kielikoulutuksen laajentamiseksi. Tämä tapahtui siis vuonna 2006, ja nyt vuonna 2008 uuden hallituksen tultua valtaan tämä asia ollaan hoitamassa kuntoon.

Sivistysvaliokunta tarttui tähän haasteeseen heti, ja työurakkamme alkajaisiksi muun muassa lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyä koskevan laajan oman asiamme yhteydessä teimme opetusministeriölle ja sosiaali- ja terveysministeriölle lausunnon, jossa oli kaiken kaikkiaan yksitoista nuorten pahoinvointiin taikka nuorten osallistumisen tukemiseen liittyvää toimenpide-esitystä. Yksi niistä koski nimenomaan tätä maahanmuuttajien valmistavan koulutuksen lisäämistä ja suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetusta.

On hyvä, että tämä huuto on nyt kuultu ja asia on hoitumassa. On helppo yhtyä tähän hallituksen esitykseen, jossa esitetään perusopetuksen valmistavan opetuksen laajentamista puolesta vuodesta vuoteen, niin kuin itse asiassa monessa kunnassa jo tällä hetkellä tehdäänkin. Tämä merkitsee sitä, että jatkossa opetusta annettaisiin 6—10-vuotiaille vähintään 900 tuntia ja tätä vanhemmille vähintään 1 000 tuntia, eli ollaan tuplaamassa tuota nykytilannetta.

Mutta erittäin merkittävää tässä asiassa on minun mielestäni se, että tulemme huolehtimaan myös tulevaisuudessa siitä, että maahanmuuttajaopetusta antavilla opettajilla olisi tähän työhön riittävät taidot. Luokanopettajien ja kaikkien opettajien täydennyskoulutuksesta tulee huolehtia tämän uudistuksen myötä. Tämä asia nousi sivistysvaliokunnassa asiantuntijakuulemisissa esille, ja se on nyt syytä myös tässä keskustelussa alleviivata, jotta opettajilla on tulevaisuudessa oikeat taidot ja mahdollisuudet tuota opetusta antaa.

Mutta toinen tänään esillä oleva asia on tämä luokkakokojen pienentämiskysymys. Nyt ensimmäistä kertaa olemme ohjaamassa ikäryhmien pienentymisestä säästyvät opetusrahat takaisin lyhentämättöminä opetukseen ja sen laadun parantamiseen. Olemme tällä rahalla jo saaneet tällä hallituskaudella käyntiin tuhansia kerhoja suomalaisissa kouluissa tavoitteenamme se, että jokaisella koululaisella olisi tulevaisuudessa oikeus yhteen ilmaiseen kerhoon. Tämä asia on edennyt näillä säästyvillä rahoilla, jotka nyt halutaan ohjata takaisin perusopetukseen, mainiosti.

Olemme tehneet myös hankerahoituksen turvin merkittäviä toimia tuki- ja erityisopetuksen kehittämiseksi, ja tänään nyt sitten on seuraavan ryhtiliikkeen paikka, kun olemme ohjaamassa rahaa suurimpaan haasteeseen eli opetusryhmien pienentämiseen. Perusopetuslain 3 §:n 2 momentin mukaanhan opetus tulee järjestää kouluissa jo tänäkin päivänä oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Näin ei tällä hetkellä kuitenkaan valitettavasti kaikissa suomalaisissa kouluissa ole.

Onkin, arvoisa puhemies, ensiarvoisen tärkeää, että opetusryhmät muodostetaan kouluissa niin, että niissä voidaan opetus järjestää mainitun säännöksen mukaisesti, joka on jo tänä päivänäkin voimassa oleva ohje kunnille. Hallituksemme ohjelmassa tavoitteeksi on asetettu perusopetuksen ryhmäkokojen pienentäminen osana opetuksen laadun turvaamisesta, ja nyt esillä on tuo 16 miljoonan lisämääräraha, joka kanavoidaan lyhentämättömänä kaikille kunnille valtionosuuden korotetun yksikköhinnan kautta. On tärkeää tähän keskusteluun myös todeta se, että tätä lisärahoitusta ei oteta huomioon kunnan rahoitusosuutta laskettaessa. Se on myös syytä tässä keskustelussa alleviivata.

On pohdittu paljon sitä, miten tämä raha pitäisi kunnille kanavoida ja miten voimme varmistaa sen, niin kuin tässä debatissakin esille nousi, että tämä raha menee kunnissa siihen tehtävään, mihin se on tarkoitettu. On mietitty ja on keskusteltu siitä, olisiko oikea tapa hankerahoitus niin kuin kerhoissa tai näissä muissa toimenpiteissä, joita nyt tuki- ja erityisopetuksen kohdalla on tehty, mutta hankerahoitus todettiin tässä tapauksessa siinä määrin haastavaksi, että sitä ei katsottu mahdolliseksi käyttää.

Olemme saaneet nimittäin juuri ensi tiedon valtakunnallisella tasolla koulujemme luokkako"oista, ja kuntakohtaiset tiedot saadaan tämän kuun aikana. Ne antavat tulevaisuudessa lisää mahdollisuuksia myös kunnille puuttua tähän haasteeseen, sillä ensi tieto kertoo siitä, että erot eivät ole niin kategorisia, että voisimme jakaa, että tuo kunta tekee hommansa hyvin, tämä kunta huonommin. Jopa kuntien sisällä eri kouluissa on erikokoiset ryhmät ja jopa niinkin pitkälle, että samassa yksittäisessä koulussa saattaa toinen luokka olla ylisuuri ja valtaosa luokista aivan hyvän kokoisia. Tämä oli ehkä se suurin haaste siihen, että tarvetta on lähes jokaisessa kunnassa yksittäisten luokkien kohdalla, ja tämä esti tuon hankerahoituksen tekemisen. Se olisi itse asiassa hukkunut tässä hankeviidakossa pelkästään hallinnointiin.

Arvoisa puhemies! Lopetan siihen, että haluan tämän keskustelun pintaan nostaa tuon perusopetuslain 3 §:n 2 momentin tavoitteen, sen pitää kunnissa täyttyä. Se tarkoittaa siis sitä, että opetus tulee järjestää oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Tämä on laissa jo nyt kirjattu.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Maamme hallitus haluaa hyvää: tuplataan perusopetukseen valmistavan opetuksen määrä 12 kuukauteen, ja valtio antaa tähän ihan oikeata rahaa 9,5 miljoonaa euroa, opetuspuolelta 6,5 miljoonaa ja 3 miljoonaa TEMin puolelta. Tässä on sinänsä järkevä satsaus, että mitä enemmän me satsaamme uuden kansalaisen alkuvaiheeseen, sitä helpompaa varmasti se jatkokoulunkäynti tulee olemaan. Voidaan todeta, että satsaus varmasti kantaa hedelmää. Yksi hedelmä, joka varmasti tulee sieltä tulevina vuosina vastaan, on se, että on helpompi löytää kavereita ja varmasti oppimistulokset ovat kohtuullisen hyviä, ja myös se, että erityisen tuen tarve vähenee, kun olemme alkuvaiheessa jo pistäneet paukkuja mahdollisimman paljon.

Lain toinen hyvä vaikutus on se, että lasten perusopetuksen ryhmäkoot nousevat esille ja pyritään saamaan pienemmiksi. On ehdottomasti erittäin tärkeää se, että meillä on enemmän aikaa oppilaalle. Rahaa kohdistetaan tässä esityksessä 16 miljoonaa euroa eli 26 euroa per lapsi. Esimerkiksi kotikaupungilleni Espoolle, jossa on noin 27 000 oppilasta, se tarkoittaa noin 700 000 euroa lisää valtionosuuksina tilanteessa, jossa Espoon oppilasmäärät pysyvät suurin piirtein samoina. Sinänsä se näkyy rahallisesti sillä tavalla, että periaatteessa Espoo maksaa valtionosuuksia takaisin eli ei saa oikeastaan euron euroa, mutta jatkossa maksaa 700 000 euroa vähemmän takaisin valtiolle tasauksina. Jollekin toiselle kunnalle tämän lain kautta voi tulla toisaalta muunkin näköisiä vaikutuksia. Samoin on tilanne, että jos jossain kunnassa oppilasmäärät vähenevät, voi olla, että se näkyy supistuvana rahamääränä.

Täällä on noussut esille useammassa puheenvuorossa, meneekö se lisäraha sitten kohteeseensa. Täytyy olla realisti tässä kohdassa, että ei välttämättä. Tiukka taloustilanne ajaa kuntia säästökuureille, ja tulilinjalla on myös lasten koulunkäynti valitettavasti. Näin on tapahtunut, kuten täällä useammassa puheenvuorossakin on todettu, että opettajien lomautuksia on tehty, uusia opettajien lomautuksia ollaan tekemässä. Omassa kotikaupungissani ei olla laittamassa lisärahaa perusopetukseen. Kaupunginjohtajan esitys on itse asiassa vastaavan summan verran leikkaamassa. Näin ei saisi tehdä. Lasten palveluissa ei saa säästää. Koulusurma-aikakautena ne tuntuvat entistä järjettömämmiltä päätöksiltä. Hallituksen ja eduskunnan hyvä tahto katoaa mustaan aukkoon.

Yksi ratkaisu tietenkin olisi korvamerkitty lisäraha. Nyt raha lisätään valtionosuuksiin siten, että perusopetuksen yksikköhintaa korotetaan. Se ei millään tavalla takaa sitä, että raha kohdistuu sinne lasten opetukseen. Me tyydymme seuraamaan, tekemään ensi vuonna toivottavasti ehkä jopa mustia listoja kunnista, jotka eivät ole laittaneet rahaa tarkoitettuun kohteeseen. Toisaalta sekin on parempi kuin että ei tehtäisi mitään.

Toisaalta on tilanne, että eivät ne lapset välttämättä tässä kohdin hyödy — joissakin kunnissa voivat hyötyä, toisissa eivät. Mielellään näkisi tulevaisuudessa, että meillä olisi menetelmä, kun me todella haluamme päättää ja kohdistaa rahaa tiettyihin kohteisiin, meillä olisi vaikka tämmöinen sakkojärjestelmä tai perittäisiin niitä rahoja takaisin, jolloin tulisi jonkun tyyppinen ukaasi sinne kunnille toimia, kuten valtio on tahtonut. Kuten tässä aikaisemmin totesin, meitä on aika monta kuntapäättäjää tässäkin salissa — pitää korjata: meitä on ensi vuonna 154 kuntapäättäjää — eli kyllä meillä olisi aika helppoa viedä sitä viestiä kuntiimme. Kansanedustajat ovat isoja päätöksentekijöitä valtuutettuina.

Ehdotan konkreettisesti, että sivistysvaliokunnan tiedote on erinomainen yhteenveto jaettavaksi myös eteenpäin. Valtuustoissahan päätetään paraikaa seuraavan vuoden budjetista, jota tämäkin lakiesitys koskee. Eli nyt olisi juuri se oikea aika viedä ajatusta, että kannattaa mieluummin sijoittaa tulevaisuuteen kuin heittää sitä rahaa johonkin muuhun kohteeseen. Sijoitetaan lapsiin.

Kunnissa tuo sijoittaminen tehdään helpoimmin panostamalla lasten arjen turvallisuuteen ja perusopetuksen laatuun. Maksuton ja korkeatasoinen perusopetus on myös Suomen menestyksen kulmakivi — emmehän me menetä sitä.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Syntyvät ikäluokat pienenevät koko ajan. Ensi vuonna perusopetuksen oppilasmäärän alentamisesta koituvat säästöt käytetään perusopetuksen opetusryhmien pienentämiseen ja maahanmuuttajien valmentavan opetuksen laajentamiseen. Tämä on erittäin hyvä. Tästä jälkimmäisestä, maahanmuuttajien valmentavasta opetuksesta, sanon vain muutaman sanan, koska se ei sisällä niin paljon ristiriitoja kuin opetusryhmien kokoon liittyvät seikat.

Maahanmuuttajien määrä kasvaa ja lisääntyy koko ajan, ja meidän on tietysti valmennettava niin maahanmuuttajia kuin myöskin opetushenkilökuntaa tähän kasvavaan tarpeeseen. Maahanmuuttajien valmentavaa koulutusta kun lisätään puolesta vuodesta vuoteen, tämä merkitsee suurta parannusta maahanmuuttajien mahdollisuuksiin, opetuksen sujuvuuteen. Erityistä huolta kannan kuitenkin siitä, mikä valiokunnassakin otettiin esille, että perusopetukseen valmentavan opetushenkilökunnan osaamista ja koulutusta laajennetaan ja syvennetään. Tätä valmennusta maahanmuuttajille siis annetaan 67:ssä eri opetuksen järjestäjätahossa. Suurin osa niistä on kylläkin ihan peruskuntia. Kelpoisuusehtoja opetushenkilökunnalle ei ole, mutta kelpoisuusvaatimuksiakin tärkeämpänä pidän sitä, että koulutusta näille opettajille tähän tehtävään annetaan riittävän paljon ja muita resursseja, mitä se vaatii.

Pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa on tavoitteeksi asetettu perusopetuksen ryhmäkokojen pienentäminen osana opetuksen laadun turvaamista. Tässä salissa ollaan varmasti tästä tavoitteesta samaa mieltä, mutta toimenpiteet tietysti eroavat.

Itse näen tärkeänä, että oppilasaines olisi yksi tärkein kriteeri siihen, miten opetusryhmät kunnissa oikein muodostuvat. 15 oppilasta, 20 oppilasta, 25 tai enemmän — näistä voidaan olla montaa eri mieltä, ja minkäänlaista tutkimusta ja näkemystä, tieteellistä näkemystä, tästä asiasta, oppilasryhmäkokoasiasta, ei ole esitetty. Erityisoppilaiden määrän kasvaessa meidän täytyy nähdä tarkasti se, miten opettaja yksinään tai opettaja erilaisten avustajien kanssa kykenee tässä ryhmässä toimimaan. Kuntapäättäjillä on tässä mielessä erittäin suuri rooli siinä, että he näkevät ja kokevat lapsiin ja opettajiin ja oppilasryhmiin satsauksen tärkeäksi. Tällä hetkellä kuntapäättäjillä on tässä ihan oma valtansa.

Opetusryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitettu 16 miljoonaa euroa kanavoidaan nyt kunnille valtionosuuden korotetun yksikköhinnan kautta. Kunnan rahoitusosuus tässä omanansa ei itsestään nouse. Haluan itse nähdä, mihin tällä rahalla oikein päästään, ennen kuin opetusryhmien koon kirjaamisesta lakiin tai asetuksiin lähdetään ihan vakavissaankaan edes puhumaan. Haluan siis nähdä, mihin hallituksen esitys pureutuu, mihin tällä 16 miljoonalla eurolla ja toivottavasti tulevaisuudessa suuremmallakin rahoitusmäärällä opetusryhmäkokojen pienentämiseksi päästään. Avainasemassa tässä asiassa on se, että näitä vaikutusten arviointeja ja analyysejä tehdään. Se, että me saamme, niin kuin täällä on moneen kertaan todettu, valtakunnalliset arvioinnit ryhmäkokojen suuruudesta nyt ihan lähitulevaisuudessa, on hyvä asia. Mutta meillä on ollut käytössä jo tälläkin hetkellä kuntien ja koko läänien mittakaavassa ryhmäkokotiedot. Ne ovat olleet meidän saatavissamme, ja niitä itsekin olen nähnyt. Räikeitä ylityksiä joka puolella Suomea on ollut. On selvää, että tätä nyt täytyy seurata tarkasti. Me olemmekin sivistysvaliokunnassa pyytäneet selvitystä opetusministeriöltä tämän rahan käytöstä sitten pikapuolin ensi vuoden lopulla.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä olevan lain tavoitteena on, että perusopetuksen oppilasmäärän vähentämisestä aiheutuva säästö käytetään opetusryhmien pienentämiseen ja maahanmuuttajalasten valmistavan opetuksen vahvistamiseen. Tarkoitukseen varatut 16 miljoonaa euroa kanavoidaan kaikille kunnille valtionosuuden korotetun yksikköhinnan kautta.

Tämä esitys on monelta osin hyvä. Sitä ei kukaan täällä kiistä. Mutta esitys on nostanut esille myös monia perusopetukseen liittyviä kysymyksiä ja ongelmia, joita tämän päivän opetuksessa on. Punaisena lankana on, miten turvaamme kaikille lapsille ja nuorille tasapuoliset ja yhdenvertaiset mahdollisuudet saada laadukasta opetusta ja tukea oppimiselleen. Yksi osa tätä kokonaisuutta on myös kohtuullisen kokoiset ryhmäkoot.

Maahanmuuttajaopetuksen kehittämiseen on valiokunta ottanut usein kantaa. Perusopetukseen valmistavassa opetuksessa vahvistetaan lasten ja nuorten edellytyksiä osallistua tasavertaisesti opetukseen. Se on erittäin tärkeää maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta. Hyvä peruskoulutus estää syrjäytymistä ja mahdollistaa jatko-opinnot ja työelämään osallistumisen. Edelleen maahanmuuttajien työttömyys on kanta-väestöä korkeampaa, ja siihen on monipuolisin keinoin pyrittävä saamaan muutosta. Satsauksia tarvitaan eri koulutusasteille myös aikuiskoulutuksen puolelle.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on tavoitteena perusopetuksen ryhmäkokojen pienentäminen osana opetuksen laadun turvaamista. Tähän on otettu kantaa myös koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa. Myös sivistysvaliokunta katsoo, että opetuksen, oppimisen ja syrjäytymisen ehkäisyn kannalta on tärkeää pitää luokkakoot kohtuullisina. Valitettavasti tämä nyt käsittelyssä oleva esitys, vaikka onkin tavoitteiltaan hyvä, ei riitä luokkakokojen pienentämiseen. Siksi sosialidemokraatit ovat, kuten ed. Peltonen äsken kertoikin, esittäneet vastalauseessaan ryhmäkokojen rajaamista lailla: alakoulun kahdella ensimmäisellä luokalla 16 oppilasta, alakoulun muilla luokilla 20 lasta tai nuorta ja yläkoulun luokilla 25 oppilasta ryhmää kohti, ja nämä ovat maksimilukuja.

Arvoisa puhemies! Yksi keskeinen huolemme on kuntien heikkenevä taloudellinen tilanne ja se, että kunnat säästävät opetuksen menoissa. Olemme voineet kuulla eri puolilta Suomea, kuinka kuntien henkilöstöä lomautetaan ja opetuksesta haetaan säästöjä. Meidän mielestämme on erittäin tärkeää, ettei luokkakokoja lähdetä suurentamaan kuntien taloudellisten ongelmien takia. Tämän suuntaiset päätökset eivät tue lasten kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä eivätkä myöskään oppimisen edellytyksiä. Tähän kokonaisuuteen vaikuttaa myös valtionosuusuudistus, kuten täällä on tänään jo aikaisemmin todettu, joka omalta osaltaan eriarvoistaa kuntia ja kuntien opetusta. Palaamme tähän osioon budjettikeskustelun yhteydessä, jossa esitämme omat esityksemme kuntatalouden vahvistamiseksi. Katsomme, että vain säätämällä ryhmien koosta lain tasolla saamme kunnat satsaamaan niille nyt osoitetut lisämäärärahat nimenomaan tähän ryhmäkoko- ja oppilashuoltotarkoitukseen.

Valiokunnassa kannoimme yhteisesti suurta huolta siitä, ettei ryhmäkokojen pienentämiseen suunnattu valtion rahoitus mene tähän tarkoitukseen. Tosiasia on, ettei sitä tällä esityksellä pystytä turvaamaan. Hallitus on esittänyt 16 miljoonan euron panosta tähän tarkoitukseen. Näkemyksemme mukaan tämä rahoitus on myös riittämätön, jotta sillä olisi todellisia vaikutuksia opetuksen laadun parantamiseen ja ryhmäkokojen pienentämiseen ja sitä kautta myös oppilaiden hyvinvoinnin parantamiseen.

On muistettava, että koulu on olennainen ympäristö lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta. Hän viettää tässä ympäristössä aikaansa useita tunteja joka päivä vuosien ajan. Professori Matti Rimpelä on tänä syksynä selvittänyt ja esitellyt koulujen roolia lasten ja nuorten kehitysyhteisönä. Hänen mukaansa kouluyhteisöllä nähdään yhä selvemmin kaksi rinnakkaista ja toisiinsa erottamattomasti yhdistyvää perustehtävää: oppimisen ja hyvinvoinnin edistäminen. Kun myös hyvinvointi ja pahoinvointi tulkitaan oppimisprosessiksi, tarve näiden kahden tehtävän yhdistämiseen tulee myös yhä ilmeisemmäksi. Koulun pitää huomioida lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi ja hänen oppimisensa myös hyvinvointikäyttäytymiseen. Riittävän pienillä opetusryhmillä, koulujen yhteisöllisyyden lisäämisellä ja hyvällä oppilashuollolla voidaan parantaa tuloksia niin lasten oppimisen kuin heidän hyvinvointinsakin osalta.

Arvoisa puhemies! Kannatan myös ed. Peltosen tekemää esitystä mietinnön perustelutekstin lisäyksen osalta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olin hallintovaliokunnan jäsenenä, kun suomalaiseen poliittiseen slangiin tuli käsite kotouttaminen. Hallintovaliokunnassa olimme vähän huuli pyöreänä, kun ministeriön virkamiehet tulivat kertomaan meille, että tästä eteenpäin ette saa käyttää mitään muuta sanaa maahanmuuttajien tänne "kotouttamisesta" elikkä että teidän pitää opettaa niin muut edustajatoverinne kuin koko yhteiskunta käsitteeseen kotouttaminen, koska se on tulevan aikamme avainkäsitteitä. No, me olemme sitä tehtävää suorittaneet, ja arvoisa puhemies havaitsee, että minä teen sitä juuri parhaillaan tässä juuri nyt silloin saamani opetuksen ja kehotuksen mukaisesti.

Sen keskustelun, mikä hallintovaliokunnassa silloin käytiin, siis hyvin monta vuotta sitten, ydin oli siinä, että kun maahanmuuttajien määrä tulee lisääntymään voimakkaasti — silloin puhuttiin vaan lähinnä kiintiöstä, mutta sitten se kiintiöajattelu laajeni laajemmaksi käsitteeksi — silloin ymmärrettiin esimerkkien valossa se, että kaikkein tärkeintä on, että kun maahanmuuttajat ovat itse hyväksyneet ajatuksen tulla suomalaisiksi, kansallisuutensa he säilyttävät, mutta tulla hengeltään suomalaisiksi, se edellyttää suomen kielen taikka ruotsin kielen oppimista. Tällöin palautimme mieleen sen, millä konsteilla tämä homma on hoidettu. Aika jännittävästi esimerkiksi sopi kaksi muuta Pohjoismaata ja sitten Venäjä, Neuvostoliitto. Neuvostoliitossa lähdettiin siitä, että se lähti vain toisinpäin, että jos henkilö laskettiin maasta pois, niin hänellä piti olla englannin kielen taito. Se opetettiin ummikolle kahdeksassa kuukaudessa, ja he todella osasivat englantia. Jännää aksenttia siinä käytettiin, mutta ihan ymmärrettävää kieltä se oli. Siis ummikkopohjalta kahdeksassa kuukaudessa, koska Neuvostoliiton silloinen hallinto oli sitä mieltä, että heillä ei ole mihinkään muuhun varaa.

Aivan samalla tavalla meillä ei ole mihinkään muuhun varaa kuin opettaa maahanmuuttajille, jotka tänne ovat tarkoitetut kotoutumaan, se kieli mahdollisimman nopeasti, tehokkaasti, ja tässä suhteessa olemme ruotsalaisella ja norjalaisella linjalla, joka niin ikään lähtee aivan samasta. Meidän on erinomaisen helppo tämä todeta televisiohaastatteluista. Kun Ruotsin television puolella maahanmuuttajia haastatellaan, niin hehän puhuvat ruotsin kieltä varsin hyvin, kerta kaikkiaan häkellyttävän hyvin suhteellisen lyhyen maassa asumisen jälkeen. Siis toisin sanoen hallitus on tässä suhteessa aivan oikealla tiellä.

Sitten muutama sana tästä ryhmäkoosta. Sodan jälkeen 40- ja 50-luvuilla oli aivan tavallista, että opetusryhmäkoko oli 40—42 oppilasta. Se oli niukkuuden oloissa toimiva koko. Paremmasta ei tiedettykään, siihen sopeuduttiin, ja sillä myöskin valmistuttiin ihan hyvässä ajassa varsin hyviksi, yhteiskuntakelpoisiksi toimijoiksi.

Nyt yhteiskunnassamme on tapahtunut jotakin sellaista, joka niin kuin enää ei toimi tällä koolla, jos näin voi sanoa. Siis toisin sanoen koolla on väliä, mutta nyt tällä hetkellä vaan pitää kokoa pienentää. Se häkellyttävä puoli tässä on se, että nykyiset lapsethan ovat meikäläisiin 40- ja 50-luvun lapsiin ja nuoriin nähden aivan superväkeä kerta kaikkiaan. Internet viimeistään ja tämmöiset pelikulttuurit ovat pitäneet siitä huolen, että he ovat aivan toisesta avaruudesta kerta kaikkiaan. Mutta sitten kuitenkin, kun pitäisi sitä oikeaa oppia hankkia, siitä ei tahdokaan tulla yhtään mitään. Elikkä siis toisin sanoen meillä jossakin varmaan siellä kasvatustieteen puolella on musta aukko, joka vaatii vielä perusteellista tutkimista.

Ed. Lauslahti sanoi, että tämä musta aukko on myöskin siinä, että jos laitetaan rahaa tuonne kuntiin, niin sinne se hurahtaa mustaan aukkoon. Niin se varmaan tekeekin.

Mutta minusta on ollut aivan jännittävää tämä kulttuuriministerimme Wallinin käyttäytyminen muun muassa orkesterien valtionavussa. Hän on ruvennut kyttäämään, että ne rahat menevät oikeisiin tarkoituksiin, kun ne ovat eräällä tavalla korvamerkittyä rahaa, ja on nyt ryhtynyt perimään niitä takaisin, kun on huomannut, että niitä onkin käytetty väärin. Elikkä tässä on vähän sillä tavalla, että 16 miljoonan jahti varmaan alkaa aika pian, jos nämä rahat eivät mene oikeaan osoitteeseen.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä on taas saanut korvien täydeltä kuulla sitä, kuinka sinivihreä hallitus historiallisesti on tehnyt sitä ja tätä. Täytyy sanoa, että ensimmäisen kerran tämän puolentoista vuoden aikana voin sanoa, että nyt on sinivihreä hallitus oikealla tiellä. Tie on oikea, ja hyvä, että se on nyt ymmärretty, mutta tietenkään vakava asia ei ole suinkaan tällä vielä korjattu.

Me sosialidemokraatit vaadimme ryhmäkokojen kirjaamista lakiin, toisin kuin hallitus nyt esittää. Tuntuukin kummalliselta, että hallituspuolueet eivät halua tätä nyt tehdä, kun sitä oppositiossa ollessaan kyllä vaativat muun muassa edellisellä kaudella.

Itse opettajana varsin hyvin tiedän, niin kuin moni muukin tässä salissa tietää, että sillä on todellakin merkitystä, minkälaisella ryhmä- ja lukumäärällä oppilaita opetetaan, ja ei niinkään opettajan näkökulmasta katsottuna, vaan ennen kaikkea lapsen näkökulmasta katsottuna. Olisi syytä myös tämän hallituksen nyt ottaa asiakseen se lapsen näkökulma ja lähteä mukaan tähän meidän ehdotukseemme siitä, että nämä ryhmäkoot vihdoin saataisiin lakiin kirjattua.

Tosiasia nimittäin on niin, että se ei ole pelkästään kuntapäättäjien ymmärtämättömyyttä tai ikävyyttä tai ilkeyttä, että näitä ryhmäkokoja paisutetaan kunnissa, vaan se on puhtaasti rahakysymys. Tänä päivänä on kuultu monelta samaa todistusta siitä, että kunnat ovat taloudellisissa vaikeuksissa ja ensimmäiset asiat, joista säästetään, ovat ne asiat, joita ei ole kirjattu lakiin. Myös omassa kotikaupungissani Mikkelissä on lomautettu koko henkilöstö mukaan lukien opettajat, ja se ei voi olla näkymättä lasten koulunkäynnissä ja oppimistuloksissa. Yhdessä sen kanssa, että opetusryhmät ovat jatkuvasti liian suuria, myös Mikkelissä, lasten mahdollisuuksia oppimiseen heikennetään vuosi vuodelta. Samasta taloudellisesta syystä myös koulunkäyntiavustajia vähennetään, jolloinka suurissa ryhmissä oppilaiden opiskelu tehdään sitäkin kautta entistä vaikeammaksi.

Täällä on myös tänä päivänä puhuttu siitä, että vasta nyt halutaan saada selville se, minkälaisia ryhmäkokoja meillä Suomenmaassa edes on. Mutta ed. Vehkaperä tuossa aivan oikein jo aikaisemmin totesi saman, minkä itsekin olen älynnyt jo vuosia sitten, että kyllähän me tiedämme sen, minkälaiset ne ryhmäkoot meillä ovat. Me jokainen kuntapäättäjä, joita ed. Lauslahti oli laskenut tässä salissa olevan 154, tiedämme kyllä oman kuntamme osalta, minkälaiset ryhmäkoot meillä on, ja varmasti jokainen päättäjä omassa kunnassaan saman asian myöskin tietää. Elikkä tämä asia ei nyt suinkaan ole niin hirvittävän historiallinen tällä kertaa, kun se on selvityksen alla.

Se, minkä takia näitä tietoja ei ole aikaisemmin käytetty hyväksi ja minkä takia tässä salissa pitäydytään kiinni siinä, että ei lähdetä ryhmäkokojen lakisääteiseen muuttamiseen, se yhdessä sen kanssa, että monessa muussakin asiassa ihmiset tässä salissa puhuvat ja tekevät eri tavalla kuin samat ihmiset omissa kotikunnissaan, on kyllä semmoinen asia, mitä en kyllä ihan hyvänä pidä enkä hyväksy. Myös näihin kouluihin ja koulujen ryhmäkokoihin ja ylisuurten koulujen rakentamiseen liittyvät asiat konkretisoituvat ihan eri tavalla siellä kunnallisella päätöksentekotasolla kuin tässä salissa. Toivoisinkin, että samat ihmiset puhuisivat samalla tavalla kuitenkin ollessaan päättäjiä eri paikoissa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Kiistely perusopetusluokkien ryhmäkoosta ei oikein osu nykytilanteeseen. Niin valtio kuin kuntakin menettävät merkittävästi tämän ja kahden seuraavan vuoden aikana verotulojaan. On varsin turha olettaa, että ryhmäkokoja tässä tilanteessa pystytään pienentämään. Olisi hyvä, että ryhmäkoot pystytään edes pitämään niin pieninä kuin nykyään. Olemme kovaa vauhtia menossa syvää matalasuhdannetta kohti, ja kaikki sellaiset poliittiset vaatimukset, jotka lisäävät kuntien toimintamenoja, ovat usein tuhoon tuomittuja. On hyvä, jos edes opettajat voidaan pitää kokovuotisessa työssä. Ryhmäkoot pienenevät 2010-luvulla muutenkin ikäluokkien jatkuvasti pienentyessä.

Arvoisa puhemies! Myös itse olen elänyt aikaa, jolloin suurimmat luokkakoot lähentelivät jopa 30—40:tä oppilasta. Siitä huolimatta oppiminen tuntui sujuvan jopa paremmin kuin nykyään, tosin aikakin oli erilaista. Meillä kuvitellaan, että mitä tiukemmin opettaja voi kontrolloida opetusryhmää, sitä paremmin oppilaat oppivat. Mutta mielestäni oppimiseen vaikuttavat ensi sijassa omaksutut oppimismenetelmät ja toimivat opetusmenetelmät. Ryhmäkokojen vähentämisen sijaan pitäisikin edistää laadukkaita oppimis- ja opetusmenetelmiä. Tässä on opettajakoulutuksen ja opettajien täydennyskoulutuksen paikka.

Toinen merkittävä oppimiseen vaikuttava asia on motivaatio. Mitä parempi motivaatio on, sitä suurempi mahdollisuus on oppia. Jos motivaatiota ei ole, ei pienestäkään ryhmäkoosta ole mitään hyötyä.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tähän hallituksen esitykseen 118 olen sivistysvaliokunnan käsittelyn aikana tehnyt vastalauseen ryhmämme puolesta ja samalla, vaikka olen todella tehnyt vastalauseen tähän mietintöön, haluan todeta, että sivistysvaliokunta teki hyvän mietinnön.

Sivistysvaliokunta käsitteli monipuolisesti tätä hallituksen esitystä näiltä kahdelta kohdalta, mitä hallituksen esitykseen sisältyy, eli ensinnäkin maahanmuuttajien perusopetukseen valmistavan opetuksen laajentamista, joka on todella hyvä asia, että valmistavaa opetusta maahanmuuttajat saavat nyt enemmän. Tästähän sivistysvaliokunta tosiaan jo on aikaisemmin koulutuspoliittisen selonteon yhteydessä antanut lausuman, ja on hyvä todeta, että lausumilla on nyt näin merkitys, koska lausuma on nostettu hallituksen esitykseen ja parannusta on tulossa. Erittäin hyvää on myös tällä kohdalla maahanmuuttajaopetukseen liittyen, että valiokunta kiinnitti huomiota maahanmuuttajaopetuksen opettajiin ja siihen, että opettajilla tulee olla riittävä ammattitaito ja pätevyys siihen opetukseen, että opetus on laadukasta.

Sitten on tämä toinen asia, johonka tämä oma vastalauseeni liittyy, eli perusopetuksen opetusryhmät. Mielestäni on erittäin hyvä, että sivistysvaliokunta nosti mietinnössä esiin jo perusopetuslain 3 §:n 2 momentin, joka sisältää oikeastaan edellytykset, miten päästään hyvään opetukseen. Siellähän todetaan, että "3 §:n 2 momentin mukaan opetus järjestetään oppilaiden ikäkauden edellytysten mukaisesti siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä".

Valiokunta painotti, että tämän säännöksen tulisi olla pohjana kaikelle opetukselle ja opetukseen liittyville järjestelyille ja tukitoimille ja kaikelle sille suunnittelulle ja toteutukselle, mitä perusopetuksessa tehdään. Näin tämän pitäisi olla pohja myös opetusryhmille, niiden muodostumiselle, jotta se terve ja hyvä kasvu toteutuisi eli oppimisympäristöt olisivat hyvää oppimista, yksilöllistä oppimista, tukevia.

Nyt kuitenkin me tiedämme, että tämä perusopetuksen säännös ei ole riittävä eivätkä ne säännökset, mitkä meillä ovat olemassa, ole riittäviä, vaan eri kunnissa olevat lapset ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, minkälainen on kunnan taloudellinen tilanne. Silloin taloudellinen tilanne useinkin ohjaa oppilasryhmien kokoja ja niitä ratkaisuja, mitä perusopetuksessa sitten tehdään. Tähän perustuu se esitykseni, joka on ryhmämme, kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmämme, kanta, että tulisi tiukentaa niitä säädöksiä, joilla ohjataan opetusryhmien muodostumista. Tietenkin tärkeätä olisi, että ilman tiukkoja normeja jo tapahtuisi näitä selviä ratkaisuja, joissa oppilaan hyvä toteutuisi muulla tavalla.

Kaiken kaikkiaan sivistysvaliokunta teki siis hyvän mietinnön, ja erityisesti haluan tässä nostaa esiin sen, että lausumaehdotus, minkä valiokunta teki, on hyvä. Valiokuntahan edellyttää hallituksen tarkasti seuraavan perusopetuksen opetusryhmien pienentämiseen tarkoitettujen valtionosuuksien kohdentamista ja vaikuttavuutta kunnissa, ja opetusministeriön tulee antaa asiasta selvitys sivistysvaliokunnalle syyskuun loppuun mennessä. Eli se, että nyt ollaan tarkasti tekemässä seurantaa, on hyvä asia, ja tämä signaali meille kuntapäättäjille ja kunnille on hyvä.

Valiokunta piti siis mietinnössään tärkeänä, että tässä rahojen kohdennuksessa tulee selvää ohjausta. Olen samaa mieltä kuin täällä toisissa vastalauseissa on tullut esiin, että tämä rahasumma, 16 miljoonaa, joka nyt on ikäluokkien pienentyessä säästöjä aiheuttamassa, ei ole riittävä siihen kaikkeen, mitä perusopetuksen kehittämiseen tarvitaan. Senkin vuoksi tämä, että sitä seurataan, on tärkeä asia. Myöskin valiokunta piti tärkeänä, että ei ole kysymys nyt vain siitä, että vuonna 2009 seurataan, vaan tästä seurannasta, miten rahat kohdentuvat, tulee pysyvä järjestely niin, että jatkuvasti seurataan rahojen kohdennuksia ja käyttöä.

Arvoisa puhemies! Pidän ajatusta siitä, että nyt laadittaisiin laki ryhmien tiukasta koosta, että se on 20, 16 tai 25, toisaalta sellaisena, että se ei ole oikea signaali meille kuntapäättäjille. Sen vuoksi itselläni ja meidän ryhmällämme on tämä valinta tähän valtioneuvoston ohjeistukseen, kuten tarkastusvaliokuntakin totesi, että kuullaan se, mitä on näistä tarkastusvaliokunnan tarkastuksista selkeästi seurannut, että meillä ilman tiukennettuja ohjeistuksia saattavat tärkeät asiat jäädä tekemättä. Vaikka meillä olisi siis laatusuosituksia ja muita, ne eivät toteudu. Meidän täytyisi löytää joku keskitie, joku ratkaisu, joka on selkeä signaali sitten kuntapäättäjille, että ne puutteet korjataan, mitkä nyt tällä kohtaa ovat olemassa selkeästi. Kun on ryhmäkokoja aina alle 20:stä sinne yli 30:een, niin on liian suuria eroja ajatellen eri lapsia, jotka joutuvat erilaisen kohtelun alle opetuksessa.

Oman kuntani kohdalla voin olla tyytyväinen siihen, että meillä, voi sanoa, päästään alle sen, mitä jo nyt tässä esitetään vastalauseessa maksimikooksi. Sen vuoksi näenkin, että koska meillä on hyviä kuntia, niin ei pelkkä tämmöinen lakisääteinen maksimikokojen määrittäminen ole se ainoa tie. Omassa vastalauseessani, jonka myöhemmin tulen sitten yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään, esitän, että opetusryhmien koosta säädetään erikseen valtioneuvoston asetuksella.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva asia, kun on perusopetus kyseessä, on hyvin tärkeä toimivan kouluyhteisön kannalta. Omassa kotikaupungissani Keuruulla meillä Haapamäen yhteiskoulussa, jonka johtokunnan puheenjohtajana vielä tämän vuoden olen, on saatu asiat erinomaiseen kuntoon siinä mielessä, että meillä on pienet luokat ja pienet opetusryhmät. Meillä ei ole ainoallakaan luokalla yli 20:tä oppilasta. Tätä voidaan pitää ihanteena. Usein on toistakymmentä oppilasta, ja on myös opetusryhmiä, joissa on alle kymmenen oppilasta. Tämä on eräänlainen hyvä esimerkki siitä, että voidaan saada pienet luokat ja pienet opetusryhmät. Mutta osaltaan tähän on yksi syy se, että Haapamäeltä ei ole niin paljon erityisopetuksessa kuin on esimerkiksi Keuruun keskustaajaman yläasteelta osoitettu oppilaita ja jostakin muualta, elikkä normaalissa luokkaopetuksessa hoidetaan heitä, jotka tarvitsisivat muualla erityisopetusta.

Ymmärrän oikein hyvin sen, että pienet luokat ovat hyvä, kannatettava asia. Itse olen taistellut niiden puolesta ja tähän mennessä vielä tuloksella. Mutta seurauksena on sitten, että jos lasketaan niin sanottua opettajaindeksiä, jonka Hämeenkyrön koulutoimenjohtaja on käsitteenä tiettävästi keksinyt — opettajaindeksi, lasketaan oppilaat ja suhteutetaan opettajien määrään — niin meillä on niin sanottu tehoton opettajaindeksi. Meillä on paljon opettajia suhteessa oppilaisiin. Itse pidän tuota hyvänä, mutta opettajaindeksillä mitattuna, kun se laskennallisesti esitetään, se on tehotonta, ja nyt kuntataloudessa pitäisi saada säästöjä ja menovähennyksiä aikaiseksi.

Eilenkin oli Keuruun kaupunginvaltuuston kokous, jossa esimerkkinä totesin, että meidän pitäisi 1,3 miljoonaa euroa saada vähennettyä eri menoeriltä. Silloin kysytään, kuinka voitaisiin luokkia suurentaa, panna opetusryhmiä yhteen. Tämä on se raadollinen tilanne, missä kunnissa ollaan, kuinka voitaisiin lakkauttaa kouluja. Tässä tilanteessa todellisella päätöksenteolla, ikävä kyllä, kuljetaan täysin toiseen suuntaan kuin mistä ollaan hyvässä uskossa eduskunnassa tänään keskustelemassa. Elikkä kysymys on niistä voimavaroista, joita opetuksen toimeenpanijoilla eli kunnilla tähän tarkoitukseen on olemassa.

Me voimme esittää täällä hyviä toiveita opetusryhmien ja luokkakokojen pienentämisestä, kun samaan aikaan kuntataloudessa eletään entistä enemmän kiristyvämpiä taloudellisia aikoja. Varmasti tulevat ne ajat, että kunnissa joudutaan tekemään vähentäviä talousarvioita vuoden mittaan ja vuosien mittaan. Kansalaisten tulot laman myötä saattavat laskea, samoin yhteisöverotuotot laskea, mutta sitä vastoin sosiaali- ja terveyssektorin pakolliset menot ja palkkamenot eri sektoreilla nousevat. Tässä on sellainen yhtälö, että on epävarmaa, kuinka paljon kunnat voivat enää veroprosenttejaan korottaa.

Silloin meidän on nähtävä rehellisyyden nimissä se tilanne, mitä opetuksen toteuttajat joutuvat tekemään. Tämä on tiedostettava avoimesti myös eduskunnassa. Opetusryhmät ovat yksi asia, josta itse en haluaisi luopua silloin, kun on pienet opetusryhmät ja pienet luokkakoot. Mutta jos kuntataloudet menevät kireälle, joudutaan päättäjien kesken punnitsemaan, minkä verran on hoitajia sairaaloissa, kuinka kauas etääntyvät lääkärien yöpäivystykset, ambulanssien saatavuudet. Kun tähän yhtälöön sijoitetaan sitten opetussektori, niin valitettava raadollinen tosiasia on se, että kunnissa joudutaan myöskin opetuspuolella toteuttamaan ratkaisuja, jotka ovat kielteisiä.

Tämän vuoksi haluan, että valtio panostaa silloin, kun esitetään toivomuksia hyvän opetuksen puolesta, pienemmästä luokkakoosta, pienemmistä opetusryhmistä, että silloin myös rehellisesti tajutaan, että kyseessä on arvovalinta, johon tulee panostaa myös riittävästi voimavaroja. Itsekin olen ollut kolmisen vuotta hamassa menneisyydessä päätoimisena opettajana eri kouluissa maaseudulla ja kaupungeissa, lyhyen aikaa, kolme vuotta vain, mutta tiedän, mitä merkitsee se, että on suuret ryhmät ja pienet ryhmät. Jos on niin sanottu hyvähenkinen koulu, niin ei se suuri ryhmäkään siellä haitta ole ollut, kyllä se on sielläkin onnistunut, mutta asettaa paljon haasteita.

Arvoisa puhemies! Haluan toki, että on pienet luokat ja pienet opetusryhmät, mutta tähän tulee myöskin silloin varata opetuksen toteuttajille riittävät voimavarat.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävät lakiehdotukset ovat kaikin puolin kannatettavia ajatellen myöskin toisen sukupolven maahanmuuttajanuorten kotoutumista. Perheen vanhempien, lähinnä äidin, osuus lapsen kielen oppimisessa on erittäin tärkeä. Asenne ohjata lapsi esimerkiksi suomenkielisiin harrastusryhmiin, tv-ohjelmien pariin, kirjastoihin jne. sekä kyky ohjata lapsen läksyjenlukua ja kotitehtäviä ei ole lainkaan itsestäänselvää tänä päivänä maahanmuuttajien kohdalla. Valmentavan opetuksen pidentämisen lisäksi tulisi vahventaa kokonaiskoulupäivätoimintaa, iltapäiväkerhojen läksyjen ohjausta ja äitien aktiivista kieliopetusta ja kotoutumista.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa herra puhemies! En ymmärrä, milläköhän keinoin tässä on ylipäätänsä oppia saanut, kun minun opetusryhmässäni koululuokassa Taivalkoskella oli joskus silloin aikoinaan 30—35 ihmistä, ja ihanhan tässä on jonkinlainen ihminen kasvanut siitä huolimatta, että tämä opetusryhmä oli näin suuri. Mutta ehkä se johtui siitä, ja ehkä se johtuu myöhemminkin siitä, että silloin entisvanhaan oli jopa peruskoulussa tietyllä tavalla hyväksytty se, että oppilas on erilainen. Kaikki eivät opi kaikkea, kaikkien ei tarvitse oppia kaikkea. Joku oppii nopeammin, joku oppii hitaammin. Tärkeintä on, että jokainen löytää sen oman vahvuutensa.

Entäs nyt? Nyt peruskoulu haluaa olla niin mahdottoman tasapuolinen, tasa-arvoinen, kuten ed. Viitamiehen puheesta kävi selville. Me emme hyväksy, että opetusryhmät jaettaisiin pieniin ryhmiin, sillä tavalla pieniin ryhmiin, että siellä olisi oma ryhmänsä maahanmuuttajille, että siellä olisi oma ryhmänsä hieman hitaammille oppilaille, että siellä olisi oma ryhmänsä älykkäille neroille, tuleville nobelisteille, joita meillä ei ole tässä Suomenmaassa — en minä laske Ahtisaaren rauhan Nobelia tiede-Nobeliksi.

Silloin jossakin vaiheessa hyväksyttiin vielä tasokurssit, nyt ei enää. Minä esitänkin, että jossakin vaiheessa, arvoisa sivistysvaliokunta ja opetusalaan perehtyneet ihmiset, miettisitte sitä, että eikö sittenkin kannattaisi palauttaa tasokurssit peruskouluun. Minä perustelen sitä sillä, että kun nykyinen ideologia — tämä hieno sana, inkluusio, elikkä integraatio — on voimissaan, niin samaan luokkaan yhden opettajan johdolle, johtamaksi, yhden opettajan vastuulle pannaan niin maahanmuuttajat, vammaiset, hyvin nopeasti oppivat ja hitaasti oppivat. Eihän kukaan opettaja tällaista joukkoa pysty opettamaan niin, ettei siitä joku kärsisi.

On oppilaan etu, että olisi tasokurssit. Aivan kuten ed. Vehkaperä sanoi yhdessä puheenvuorossaan: opetusryhmien koko on suunniteltava oppilasaineksen mukaan. Eikö tämä, ed. Vehkaperä, tarkoita juuri sitä, että me tietyllä tavalla hyväksymme tasokurssit? Elikkä pannaanko päälaelleen koko opetusala sen takia, että tällä hetkellä se tuottaa — käytän hieman pahaa sanaa — tasapäisiä ihmisiä, tasapäisiä kansalaisia? Ja se näkyy sitten yliopistokoulutuksessa. Suomalaisessa yliopistokoulutuksessa tullaan ulos 6—10 vuoden kuluttua, kun aloitetaan opiskelu. Menkääpä Englantiin. Siellä ei pysty jatkamaan seuraavalle asteelle, seuraavalle vuosikurssille, jos ei ole saanut suoritetuksi edellistä vuosikurssia. Siellä valmistutaan kandidaateiksi 3 vuodessa ja maisteriksi 4—5 vuodessa.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola nosti tärkeän asian esille: on syytä pohtia, toimitaanko tänä päivänä täysin oikein. Olen itse tasokurssien lapsi ja näen, että ne olivat erinomaisia, koska tällöin hyväksyttiin, että me kehitymme eri vaiheissa ja me eri tavalla myöskin opimme. En kuitenkaan näe, että ne sen ajan tasokurssit ovat tähän päivään sovellettavissa täysin, vaan ehkäpä niitä voisi jalostaa uuteen muotoon ja lähteä myös siitä, että kun toiset kehittyvät hitaammin, annetaan myös mahdollisuus sitten kiriä ja oppia se laajempi oppimäärä jossain myöhemmässä vaiheessa.

Tietenkin tässä pohditutti, kuten ed. Ukkolakin mainitsi, nämä oman aikakautensa luokkakoot. Aikakaudet ovat erilaisia. Tänä päivänä mietin, miksi meillä vaaditaan tämmöisiä pienempiä luokkakokoja. Kyllä meillä todellisuus on aivan toinen kuin se oli siihen aikaan. Ensinnäkin meillä hyvin paljon tänä päivänä vanhemmuuden (Puhemies: Minuutti on mennyt!) vastuutakin on tullut kouluille.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola puhui tasokursseista. Tietysti itselläni ei ole kokemusta näiden tasokurssien pitämisestä tai niillä olemisesta. Lahjakkuuksia täytyy tukea ja niitä täytyy pystyä tukemaan, mutta myöskin erityisopetusta tarvitsevien oppilaiden tarpeisiin täytyy pystyä tänä päivänä vastaamaan. Tämä laittaa opetushenkilökunnan tietysti tiukoille. Tässä puhutaan yksilöllisestä opetuksesta ja tässä tietysti ryhmäkoolla on merkitystä silloin, kun mietitään opettajan resursseja.

Mutta, arvoisa puhemies, vielä ed. Viitamiehen lausahdukseen, että ryhmäkokoasia on rahakysymys. Se todellakin on sitä. Haluan sitten myöskin jo aikaisemmin esiin nostamaani kysymykseen vastauksen: Mikä on ryhmäkokojen lailla ja asetuksella säätämisen (Puhemies: Minuutti on mennyt!) hintalappu?

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minuutti on liian lyhyt aika näihin kaikkiin kommentteihin, mitä mieleen tuli ed. Ukkolan puheenvuorosta. Mutta totean vaan sen, että siihen aikaan, kun koulussa oli tasokurssit 70- ja 80-luvuilla, yhteiskunta oli sellainen, että silloin panostettiin peruskouluun, perusopetukseen, panostettiin lapsiin ja nähtiin se tärkeys, minkä sivistys tälle yhteiskunnalle tuo.

Sen verran ed. Vehkaperälle, että kun puhutaan lapsista ja nuorista, niin silloin ei pitäisi samassa lauseessa puhua hintalapusta. Näin vaan täytyy todeta.

Ja vielä ehdin sanoa ed. Ukkolalle sen, että kehotitte menemään Englantiin katsomaan, kuinka siellä on asiat järjestetty, niin todellakin, sivistysvaliokunta lähtee tutustumaan Englantiin.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin olen näistä tasokursseista saanut nauttia elämäni aikana, ja en ihan suoraan olisi niihin palaamassa.

Mutta se, minkä sivistysvaliokuntakin kyllä nosti esille ja mitä täällä puheenvuoroissa esimerkiksi ed. Vehkaperä nosti esille — erityistarpeisiin, yksilöllisiin tarpeisiin vastaaminen — miten me siinä toteutamme perusopetuslakia, että päästään siihen, että jokainen oppija saa omille kyvyilleen vastinetta siinä opetuksessa? Oppilaiden kaikki ominaispiirteet — mikä on hyvää ja mitä pitää tukea — pitäisi tunnistaa, ja niitä ominaispiirteitä ei suurissa luokissa tunnisteta. Niinpä sivistysvaliokunta toteaa, että on tärkeää löytää oppilashuollon palvelut, jossa opettaja oppisi tuntemaan (Puhemies: Minuutti on täysi!) oppilaat ja kykenisi huomaamaan mahdolliset ongelmat, mitkä syrjäytymiseen vaikuttavat.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellisuus on tänä päivänä tietenkin aivan toinen, kuten vierustoverini ed. Lauslahti sanoi omassa puheenvuorossaan. Opettaja ei enää opeta, vaan vanhemmat, ehkä koko yhteiskuntakin, on halunnut sysätä koko kasvatusvastuun kouluille ja opettajille. Miten sinä opetat, jos sinä joudut paimentamaan kiroilevia ja sylkeviä ja häiriintyneitä oppilaita samanaikaisesti, kun sinun pitäisi opettaa? Kyllä jotakin täytyisi tehdä sille, että perheet vastaisivat omista jälkeläisistään, huolehtisivat niistä, tai sitten joku muu järjestelmä keksitään siihen, ettei kasvatusvastuu jää yksinomaan pelkästään koulun harteille.

Toinen asia: On erinomainen asia, että menette sinne Englantiin tutustumaan englantilaiseen koulujärjestelmään. Älkää nyt, hyvänen aika, ottako oppia sikäläisestä peruskoulujärjestelmästä missään nimessä. Tutustukaa Oxfordiin ja Cambridgeen, tutustukaa yliopistojärjestelmään. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Se on hyvä.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle: Olen aivan samaa mieltä, että meillä ei ole mitään opittavaa sieltä Englannin peruskoulujärjestelmästä, vaan meidän oma järjestelmämme on erinomainen maksuttomuudessaan ja tasavertaisuudessaan.

Muutama pohdinta vielä tähän tästä ajasta ja siitä, miksi me tarvitsemme näitä pienempiä luokkakokoja. Kyllä meillä on iso ero siinä, millä tavalla lapsia tänä päivänä kasvatetaan. Siellä ekaluokan opettaja joutuu miettimään, miten saadaan vanhemmille tieto siitä, että lapaset ja pipo pitää olla päässä. Kun se lähtee tämmöisistä hyvin yksinkertaisista asioista, että siellä ei enää koulu pelkästään opeta vaan myöskin kasvattaa. Minä mietin, mistä tämä johtuu. Tässä on varmaan syy se, että äidit ovat tänä päivänä töissä yhä enemmän. Aikaisemmin äidit olivat kotona, ja siellä oli ehkä enemmän aikaa niiden lasten parissa olemiseen.

Samoin opettajien kunnioitus ei ole sitä samaa, mitä se oli aikaisemmin. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Opettajat eivät saa samalla tavalla kuria kuin aikaisemmissa luokkahuoneissa oli.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vehkaperälle: yksi hintalappu on 30 miljoonaa, minkä me sosialidemokraatit olemme esittäneet omassa vaihtoehtobudjetissamme.

Ed. Ukkolalle: Ihmettelen, kun puhuitte ensin, että näitä oppilaita ei tule laittaa erikseen erilaisiin ryhmiin, että te ette halua jakaa oppilaita vammaisuuden tai älykkyyden perusteella tai muuten vaan, ja sitten puhuitte heti perään siitä, että täytyy olla kuitenkin tämmöiset erilaiset ryhmät. En saanut tästä ajatuksesta kiinni, mitä tarkoititte siinä.

Opettaja varmaan tekee työssään kaiken aikaa tietynlaista tasotestiä. Eli tämä on juuri se asia, minkä takia meillä pitää olla riittävän pienet opetusryhmät, koska se tasotestaus on siellä opettajalla varmasti hallinnassa. Hän joutuu sitä tekemään kaiken aikaa. Sinänsä ei minullakaan ole mitään näitä aikaisemmin olemassa olleita tasotestejä vastaan.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Mitä ensinnäkin tulee tämän valmentavan koulutuksen pidentämiseen, niin se on mielestäni sellainen investointi tulevaisuuteen, että se tulee varmasti maksamaan itsensä takaisin. Jos me saamme ne maahanmuuttajanuoret, maahanmuuttajalapset, jotka tänne Suomeen ovat tulleet, integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan, niin varmasti tosiaan siihen panostettu raha tulee kyllä takaisin.

Sitten tästä luokkakokoasiasta. En puhu siitä ajasta, kun olen itse ollut koulussa, mutta siitä ajasta voin puhua, kun olen ollut siellä opettajana. Tein nimittäin yhden vuoden sijaisuuksia ala-asteella ja yläasteella, kuten niitä silloin kutsuttiin. Olin opettamassa yhtäkin luokkaa, jossa oli 36 oppilasta, ja se oli vielä kaiken lisäksi yhdistetty viides ja kuudes luokka, ja tiedän sen työyhteisön kyllä varsin haasteelliseksi.

On tietysti erinomainen asia se, että nyt on oikeasti tapahtunut niin, että rahaa on osoitettu niihin tarpeisiin. Muistan, että täällä viime vaalikaudella useita kertoja niin minä kuin monet muutkin silloisen opposition riveistä tätä asiaa kysyimme muun muassa ed. Kalliomäeltä, joka silloin toimi opetusministerinä, hän toimi aikaisemmin myös valtiovarainministerinä, ei vähääkään otettu kuuleviin korviin sitä asiaa, että ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvat rahat pitäisi palauttaa koulutoimen hyväksi, vaan päinvastoin, oli itsestään selvää, että ne käytetään valtion budjetin yleiskatteeksi. Tätä asiaa ei otettu edes keskusteluun, ja sen takia olisi mielenkiintoista kuulla, onko ed. Kalliomäki hänen puoluetovereidensa täällä edustamien ajatusten takana nyt.

Tilanne kouluissa tällä hetkellä varmaan on se, että kaikkein tärkeintä on, että kouluissa ja luokissa säilyy järjestys ja että niin oppilaat kuin opettajatkin kokevat sen työskentely-yhteisön turvalliseksi ja mielekkääksi. Tämä on se kaikkein keskeisin asia, ja siihen yhtenä kohtana vaikuttavat luokkakoot.

Ei ole myöskään niin suoraviivainen kysymys, että se, minkä kokoisia luokkia missäkin kunnassa on, suoraan riippuu kunnan taloudellisesta tilanteesta. Toki se osittain siitäkin riippuu, mutta on monia sellaisia kuntia, joissa saman kunnan sisällä on hyvin korkeita luokkakokoja ja sitten on hyvin matalia luokkakokoja. Minä tulen itse yhdestä tällaisesta kunnasta, jossa varsinkin aikaisemmin tilanne on ollut tällainen. Mistä se johtuu? Se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että poliittiselle päättäjälle on huomattavasti helpompaa siellä kuntatasolla nostaa sen ison koulun luokkien kokoa kuin pistää sitä pientä koulua kiinni, jossa sitten suhteessa käytetään pienemmälle opiskelijamäärälle isompaa opettajaresurssia. Tämä on se logiikka, joka siinä päätöksenteossa toimii, ja se on täysin ymmärrettävää, että se toimii, koska se vastakaiku, joka sen pienen koulun lopettamisesta tulee, on niin voimakas, että usein ei ole rohkeutta lähteä sitä ratkaisua tekemään. Mutta monen kunnan sisällä voitaisiin toisenlaisella politiikalla tasata opetusryhmien kokoja ilman, että se vaatisi yhtään uutta rahaa, ja erityisesti nyt, kun tämä 16 miljoonaa euroa on nimenomaan tätä tarkoitusta varten kohdistettu.

On erittäin hyvä, että sivistysvaliokunnan mietinnössä on tämä seuranta, koska se myöskin antaa painetta sinne kuntatasolle, että todellakin tämä raha tullaan käyttämään siihen, että luokkakokoja tullaan pienentämään. Tämä on nyt voimakas signaali, jota myös kyyditetään rahalla, ja olen varma, että se hyvin pitkälti menee perille, ei varmaan kaikissa kunnissa, mutta erittäin monessa varmasti tulee menemään, ja sitä meidän kaikkien velvollisuus on tietysti viedä myöskin eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi on pakko kommentoida sosialidemokraattien tekemiä esityksiä siitä, kuinka monta oppilasta milläkin luokalla saisi olla maksimissaan. Ne ovat sinänsä ihan hyviä esityksiä, mutta valitettavasti ne ovat täysin epärealistisia, kuten kaikki tietävät. Tämä on nyt samaa jatkoa niille unelmille, joissa on ilmainen päivähoito, ilmainen joukkoliikenne, tämä menee kolmantena niihin. Ne ovat esityksiä, joissa ei kanneta mitään vastuuta siitä, miten niitä rahoitetaan. 30 miljoonaa euroa, joka täällä on sanottu, ei alkuunkaan tule riittämään siihen, jos kaikissa Suomen kouluissa luokat pistetään tälle minimikoolle, joka tässä on esitetty. Siitä olen aivan varma, vaikka en ole näihin laskelmiin edes perusteellisesti tutustunut, koska kyse on niin valtavasta summasta, ja varsinkin kun tiedämme nyt tämän taloudellisen tilanteen, jossa monet kunnat tulevat jatkossa olemaan sitä kautta, kun talous ylipäätään on menossa taantumaan, ja tiedämme tämänpäiväiset uutiset siitä, miten valtiontaloudessa käy. On tietysti sinänsä hyvä, että on tavoitteita, mutta kyllä niiden toteuttaminen on mielestäni täysin epärealistista ja sen takia niitä ei voi tässä vaiheessa ottaa edes vakavasti.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Ukkola toi aiemmin esille nämä tasoryhmät, ja täällä tuotiin myöskin keskustelussa esille, että jokaisen oppilaan olisi hyvä saada kykyjensä mukaista opetusta. Tämä on hyvin huomionarvoinen näkökohta. Minusta silloin koulu toimii tehokkaasti ja motivoi oppilaita, jos oppilaan edellytykset voidaan ottaa huomioon myös niin, että oppilas, joka näyttää menestyvän heikommin, voisi niin kuin edetä omien kykyjensä mukaan ja kokea, ei jälkeenjäämistä eikä jatkuvaa pettymystä, vaan kokea myöskin menestymistä, että hän osaa jonkun asian.

Tässä on kysymys paljon laajemmastakin asiasta kuin pelkästään tasokursseista. Opetetaanko meillä esimerkiksi välineaineina kieliä liikaa? Onko joillekin liian vaikeaa koulun teoreettisuuden takia olla koulussa, ja tämän takia sitten suurissa ryhmissä tulevat esille ne ongelmat, joihin on täällä viitattu? Meidän pitäisi jatkossa pohtia ihan selkeästi sitä, onko meidän koulumme liian kielipainotteinen. En väheksy ainuttakaan kieltä, kielitaitoa tarvitaan. Mutta onko oikein, että rasitamme koulussa liikaa asioilla, jotka eivät auta nuorta menestymään eteenpäin?

Haluan sitä, että koulussa voitaisiin palata tasoryhmiin sikäli kuin se on kuntakokojen ja koulujen koon kannalta mielekästä ja edistää opetusta, joka kannustaisi ja motivoisi oppilaita, ja sitä kautta opettajienkin työyhteisö voisi olla helpompi. Mutta nämä asiat on helppoa täällä kaikki lausua. Käytännön opetustyö on aina eri asia, ja siellä ovat ne omat arjen pulmat.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, että ed. Ukkolan kanssa olen ihan samaa mieltä siitä huolesta, että vanhemmuus ja perheiden kasvatusvastuu on ulkoistettu, ja kyllä opettajat joutuvat sitä vastuuta valitettavasti kantamaan, minkä vanhemmat ja kodit laiminlyövät.

Täällä kyseltiin, mikä on hintalappu näille opposition ehdotuksille. Heittäisin vastakysymyksen: mikä on hintalappu, jonka joudumme maksamaan, jos opetuksesta säästetään? Pienillä opetusryhmillähän tavoitellaan nimenomaan syrjäytymisen ehkäisyä. Kyllähän lasten ja nuorten syrjäytyminen jos mikä tulee tavattoman kalliiksi yhteiskunnalle.

Kun valmistelin tätä lakialoitetta, joka on tässä yhteydessä otettu käsittelyyn ja jossa siis esitetään säädettäväksi asetuksella perusopetuksen ryhmäkokoja, niin silloin selvitettiin, että kyllä useissa maissa, Euroopan maissa, on lainsäädäntöä, jossa ihan lakien ja asetusten tasolla opetusryhmien kokoja säädellään, ja mielestäni ne vastaväitteet, joita täällä on tällaiselle ajatukselle esitetty, ovat perusteettomia.

Sitten heitän ihan kysymyksen ed. Satoselle, kun muistelen, että te itse teitte tämmöisen vastaavan lakialoitteen aikanaan. En tiedä, muistanko oikein, mutta muistelen, että olen tässä salissa ollut puolustamassa tätä teidän hyvää lakialoitettanne juuri sen puolesta, että näitä ryhmäkokoja säädeltäisiin lain tasolla, ja sen takia vähän hämmästelin tätä kovaa kritiikkiänne opposition suuntaan. Mutta korjatkaa, jos olen väärässä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen ei ole väärässä siinä, että pitää paikkansa, että olen tehnyt tämän aloitteen. Mutta kun katsotte niitä määriä, mitä olen esittänyt, niin ne ovat vähän eri asia kuin se, mitä demarit ovat esittäneet. Siinä aloitteessa, jonka tein neljä vuotta sitten, oli ensimmäiselle ja toiselle luokalle maksimikoko 25 ja siitä ylemmille luokille 32. Ja kun viittasitte, että monissa Euroopan unionin maissa olisi tällaisia kokoja, niin minä epäilen, että ne maksimikoot ovat kyllä korkeammalla tasolla kuin mitä on esitetty näissä opposition esityksissä.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Keskustelu luokkakoosta on mennyt europeliksi täällä. On hallituksen esitys 16 miljoonasta eurosta, on sosialidemokraattien esitys 30 miljoonasta eurosta ja vasemmistoliiton esitys 41 miljoonasta eurosta ensi vuonna luokkakokojen pienentämiseen. Rahaa tietysti tarvitaan, mutta oleellinen kysymys on se, mihin rahaa käytetään sitten, jos sitä tulee 16, 30 tai 41 miljoonaa. Valitettavasti en muista, mikä on kristillisdemokraattien luku, mutta varmaan tässä haitarissa kuitenkin.

Huomattavaa on se, minkä ed. Lauslahti täällä aikaisemmin totesi. Kun näitä rahoja ei ole millään tavalla korvamerkitty, ne voivat riippumatta siitä, mikä se summa on, kadota kunnissa sinne mustaan aukkoon. Ne eivät välttämättä ollenkaan pienennä luokkakokoja. Tämä on ensimmäinen kysymys, johon pitäisi puuttua.

Toinen kysymys on se, että tämä hallituksen esittämä 26 euroa oppilasta kohti vuodessa ja muiden vähän isompi summa ei takaa sitä, että niissä kunnissa, joissa nyt on 36 oppilaan opetusryhmiä, ryhmäkoot putoaisivat edes kohtuulliselle tasolle. Sen vuoksi minusta tässä keskustelussa ennen muuta pitäisi käydä keskustelua siitä, pitääkö meidän täältä lainsäädännön kautta määritellä niitä maksimikokoja, ettei tule tämmöisiä ylilyöntejä. Kyllä varmasti lähes jokainen tässä salissa on sitä mieltä, että on ylilyönti, jos alakoulussa on 36 oppilaan opetusryhmiä. Tämä on se iso kysymys. Minusta toissijaista on väittely siitä, kuinka paljon nyt ensi vuonna laitetaan tähän, vaan tämä periaate on oleellinen, koska riippumatta siitä, missä koulussa, missä kunnassa tai kaupungissa tai millä alueella käy peruskoulua, jokaisella oppilaalla pitäisi olla tasa-arvoinen mahdollisuus käydä riittävän pienessä luokassa koulua. Sen vuoksi olemme halunneet vasemmistoliitossa määrittää maksimikoon, joka ei missään nimessä saa olla minimi. Sen maksimikoon alapuolellakin pitää pystyä tekemään pienempiä ryhmiä tarpeiden mukaan.

Kun katsoo opetusministeriön alustavia tilastotietoja siitä, minkä kokoisia ryhmät ovat tähän hintaan nähden, niin näitä alle 20 oppilaan luokkia suuressa osassa yläkouluja on se isoin osa, itse asiassa nimenomaan näitä, joissa on 15—19 oppilasta per luokka. Eli se ei ole niin valtava hyppy kuin täällä ehkä on annettu ymmärtää, että jos huolehdittaisiin, että luokat olisivat kohtuullisen kokoisia. Enemmän kysymys on periaatteesta, haluammeko me puuttua näihin 36 oppilaan ylilyönteihin tai 32 oppilaan ekaluokkiin, joita löytyy, tai 33 oppilaan tokaluokkiin, joita löytyy opetusministeriön alustavien tilastojen mukaan.

Kysymys, arvoisa puhemies, on siitä, että kun luokka on riittävän pieni, niin siellä huomataan mahdolliset ongelmat, siellä pystytään antamaan tukea koululaiselle, siellä pystytään nimenomaan olemaan yhteydessä vanhempiin, kun oppilaita on riittävän vähän, että syntyy järkevä suhde opettajan ja vanhempien välille, mitä tässä on myös peräänkuulutettu. Kukaan ei varmasti eduskunnassa ole sitä mieltä, että kasvatusvastuu pitäisi ulkoistaa koululle. Ei tietenkään. Kyllähän ensisijaisesti aina vanhemmilla pitää olla se kasvatusvastuu, mutta totta kai koululla on oma roolinsa, opettajilla on oma roolinsa. Minua vähän hämmästyttää se, että täällä väheksytään sitä, etteikö opettajillakin pitäisi olla opetuksen ohessa joku rooli.

Mitä tulee ed. Lauslahden pohdintaan siitä, että kuri on niin huono kouluissa, koska äidit eivät ole enää kotona, minusta se on erittäin vanhakantaista ajattelua. Kyllä tasa-arvoisessa suomalaisessa yhteiskunnassa 2000-luvulla pitää äitien voida käydä työssä syyllistämättä.

Samalla tavalla ed. Ukkolan kuvaus luokkahuoneen tapahtumista ei kyllä nyt ole sitä todellisuutta, mikä valtaosassa meidän peruskoululuokkiamme on.

Mutta ehkä isoin kysymys ja harppaus taaksepäin olisi tämä täällä esille noussut ajatus tasoryhmistä. Tasoryhmät ovat todella paluuta menneisyyteen, jossa varhaisessa vaiheessa jaetaan jyvät akanoihin, annetaan ymmärtää, ketkä ovat hyviä, ketkä huonoja oppilaita. Kuitenkin me tiedämme jokainen täällä, että lapset kehittyvät eri tahtia, ja toisaalta tiedämme sen, että vanhempien sosioekonominen asema määrittää koulussa menestymistä. Tiedämme, että siihen tukeen, jota vanhemmat pystyvät antamaan näissä asioissa, paljon vaikuttaa se, minkälainen koulutustaso vanhemmilla on. Lähdemmekö me todella siitä, että palaamme tasoryhmiin, joissa jaetaan pitkälti vanhempien taustojen mukaan jo varhaisessa vaiheessa oppilaita eri ryhmiin?

Meidän vaihtoehtomme vasemmistoliitossa on se, että ryhmät ovat riittävän pieniä, jolloin jokainen saa yksilöllisesti tarvitsemaansa huomiota, tarvitsemaansa opetusta. Tämä on meidän peruskoulumme, jota täällä on kehuttu, perusperiaate: yhtenäisesti ja yhdessä kaikille opetusta riippumatta taustoista, riippumatta lähtökohdista. Ja sehän on meidän suomalaisen yhteiskunnan rikkaus ja meidän koulujärjestelmämme rikkaus, että samoissa luokissa on hyvin erilaisista taustoista olevia erilaisia oppilaita. Tästä me haluamme pitää kiinni, ja paras tapa pitää tästä vahvasta koulutuksen tasa-arvon periaatteesta kiinni on se, että luokat ovat riittävän pieniä, jotta niissä jokainen koululainen saa riittävää huomiota opettajilta, riittävää huomiota aikuisilta. Jos kysytään opettajilta, kysytään vanhemmilta, kysytään peruskouluväeltä, niin isoin ongelma kouluissa on liian suuret luokkakoot, ja lailla rajoittamalla näitä ylilyöntejä me pystymme täällä ottamaan sen vastuun, mikä meille poliittisina päättäjinä kuuluu.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Arhinmäelle: En tiedä, millä korvalla te kuuntelette siellä. (Ed. Arhinmäki: Vasemmalla korvalla!) Äidin työhön menohan on yksi peruste, miksi meillä pitää satsata kouluihin lisää, koska vanhemmilla ei ole niin paljon aikaa kuin aikaisemmin. Kasvatusperiaatteet ovat taas ehkä yksi osasyy, miksi kuri on heikentynyt luokissa. Tässä on kysymys siitä, pitäisikö palata askel taaksepäin tiukempiin kasvatusperiaatteisiin, panna liberaali kasvatus ehkä hieman syrjemmälle.

Samaan aikaan pohdituttaa se, että kyllä me niitä tasokursseja tarvitsemme. Niitä toteutetaan jo tänä päivänä kouluissa. Valitettavasti ne johtavat siihen, että kun sinne lukioon sitten nuoret menevät, niin siellä todetaankin, että he ovat saaneet hyvin erityyppisen oppimispohjan. Mielestäni se ei ole missään nimessä kannatettavaa.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tasokurssit takaisin. Se on ehdoton välttämättömyys, jotta oppilaat pystyvät edistymään oman tasonsa mukaan eivätkä tunne pettymystä siitä, etteivät opi, eivät osaa eivätkä ymmärrä.

Sitten tuohon kurinpito-ongelmaan. Jos ed. Arhinmäki ei ole lukenut edes, eikä tiedä, että kouluissa on todellisia kurinpito-ongelmia, niin miten te voitte ylipäätänsä puhua täällä kurinpito-ongelmista? Olkaa silloin hiljaa. Jos on kauhukertomuksia siitä, että opettaja joutuu sairauslomalle sen takia, että on oppilaitten kiusaamana, ja jos on kauhukertomuksia siitä, että vanhemmat hyökkäävät opettajan päälle, kun yritetään panna jotakin villikkoa aisoihin, ja jos on kauhukertomuksia siitä, että vanhemmat hyökkäävät ja tekevät valituksen, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) että meidän lapsen pitää saada kymppi eikä vitosta, niin johan nyt on kumma, jos ed. Arhinmäki ei tämmöisistä asioista tiedä.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanoin, että ed. Ukkolan kuvaama ei ole arkipäivää kouluissa. Ne ovat ehkä tällaisia yksittäisiä tapauksia. Totta kai on kurinpito-ongelmia, jokainen sen tietää. Mutta väittäisin muun muassa kymmenen vuotta Helsingin opetuslautakunnassa näitä asioita pohtineena, että voi olla, että minulla on ehkä kuitenkin jollain tavalla läheisempi tuntemus näihin asioihin kuin ed. Ukkolalla, joka täällä tämmöisiä urbaaneja legendoja kertoo totuutena, jonka mukaan pitäisi politiikkaa tehdä.

Tasokursseista lyhyesti. Me pärjäämme Pisa-tutkimuksissa juuri sen vuoksi, että meillä ei ole jaoteltu oppilaita erilaisiin ryhmiin. Pisa-tutkimusten tuloksia on kritisoitu sen vuoksi, että ne eivät kuvaa koulun henkeä. Siinä ollaan ihan oikeassa, mutta tasokurssit veisivät nimenomaan vielä huonompaan suuntaan. (Puhemies: Minuutti mennyt!) Jos me olemme nyt jo näissä Pisa-kursseissa ykkösiä, niin pidetään siitä kiinni, mutta tuodaan lisää yhteisöllisyyttä kouluihin. Tasokurssit vievät juuri päinvastaiseen suuntaan.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Kaikki varmasti toivomme, että lapset saavat turvallisen ja hyvän oppimisympäristön. Se on selkeä satsaus tulevaisuuteen. Nyt Suomessa on monia kuntia, jotka painivat vuodesta toiseen talousvaikeuksien pyörteissä, ja rahan puute vaikuttaa ilman muuta myös kuntien opetustoimeen ja sen palvelutasoon. Osa kunnista voi taata peruskoulun ala- ja yläasteen oppilaille hyvän oppimisympäristön, muun muassa riittävän pienet luokkakoot. Monesti sanotaan, että on suuri onni syntyä Suomeen. Niin varmasti on, mutta siihen pitää vielä lisätä, että lapsen on onni syntyä vauraaseen kuntaan, missä talous on kunnossa. Tästä pääsenkin siihen unelmaan, mistä ed. Satonen meitä moitti. Eli meillä sosialidemokraateilla on aina mahdollisuus unelmoida tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta ja myös siitä, että kaikki lapset saavat samanlaista, yhtä korkeatasoista opetusta, ettei se ole kiinni siitä, mihin kuntaan lapsi syntyy. Sen takia puollan kyllä tätä sosialidemokraattien tekemää vastalausetta.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan ed. Satoselta kysyä, kun esititte, että näitä ryhmäkokoasetuksia ei voi ottaa vakavasti: Oletteko sanomassa samalla tavalla esimerkiksi OAJ:lle eli opetusalan suurimmalle järjestölle tai lukuisille opetusalan asiantuntijoille, opettajille, jotka esittävät ryhmäkoon säätämistä lailla, sanotteko samalla tavalla myös heille, että teitä ei voi ottaa vakavasti?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sitä en todellakaan ole sanomassa. Sen vuoksi, kuten täällä ed. Räsänen mainitsi, niin myöskin itse tähän asiaan puutuin silloin, kun tuli täysin kylmää kättä ed. Kalliomäeltä, joka silloin toi valtiovarainministeriön suunnasta, että ei mitään parannusta tehty tähän luokkakokoasiaan eikä otettu yhtään sitä vakavasti. Mutta sen sanon kyllä ja sen sanoin tuolla, että sitä tasoa, jota te esitätte, sitä pidän kyllä epärealistisena, en sitä välttämättä, että niihin pahimpiin ylilyönteihin puututtaisiin. Tiedän kyllä, että se linja ei ole tällä hetkellä kauhean vahva, ja ymmärrän myös sen perustelun, että totta kai yksittäisiä tilanteita on, jolloin isossakin ryhmässä opiskelu toimii hyvin. Mutta se perusperiaate, että niistä ylisuurista luvuista päästään eroon, se on ihan oikein, mutta se taso, minkä te esitätte, on niin matala, että sen takia sitä ehdotusta ei voi ottaa vakavasti. Valitettavasti.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti en ole voinut osallistua tähän tärkeään koulutus- ja sivistyspoliittiseen keskusteluun muiden eduskuntatehtävieni vuoksi. Hetken aikaa seurasin keskustelua työhuoneestani, ja haluan oikeastaan itse kokoavasti todeta tähän asiaan sen, että voidaan tietysti ajatella näin, että 16 lapsen ryhmäkoko on pieni, mutta kyllä nyt pitää muistaa myöskin se, että ne lapset, jotka tänä päivänä tulevat kouluun, ovat huomattavasti erilaisia kuin se ikäluokka, joka on aikanaan tullut 20—30, puhumattakaan 40 vuotta sitten. He ovat lähtökohdiltaankin hyvin erilaisia siitä huolimatta, että meidän hyvä päiväkotimme pyrkii ikään kuin tasaamaan näitä oppilasedellytyksiä.

Luin lehdestä juuri pari päivää sitten, että meille on tullut huomattavan paljon ... Ja se on hyvä asia, että lasten koulukypsyys on siirtynyt ja monet ymmärtävät aloittaa koulun vasta 8-vuotiaina, se on lasten vanhempien viisautta. Että en minä nyt niin kuin sanoisi, että tämä lähtökohdiltaan ja tavoitteeltaan olisi mitenkään epärealistinen. Ja kysymys on siitä, minkä arvon me annamme lapselle, sen ihmistaimen kasvulle ja kehitykselle. Se on se pihvi.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Hiukan vastauksena ed. Gustafssonille, että toisin kuin teidän esittämänne 8-vuotias minä sen sijaan karkasin kouluun 6-vuotiaana. Ensimmäisellä luokalla meitä oli vähän yli 35 oppilasta, ja minä olin luokan huonoin oppilas. Toisella luokalla, kun opettaja vaihtui, niin minä olin yhtäkkiä samassa luokassa luokan paras oppilas. Näin maailma muuttuu, elikkä kaikki ei ole varmasti luokkakoosta kiinni, vaan täällä ovat monet opetuksen ammattilaiset korostaneet sitä, että on myöskin hyvin erilaisia opettajia.

Mielestäni tämä hallituksen esitys on äärettömän oikean suuntainen, vaikkakin oppositiosta tulee tietenkin mellastusta siitä, että määrä on vähäinen, mutta oikean suuntainen. Tästä on hyvä alkaa. Täytyy myöskin muistaa, että meillä koulurakennuksista suurin osa on olemassa olevia koulurakennuksia. Jos luokkakokoja yhtäkkiä pienennetään radikaalisti, niin mihinkäpä ne luokat sitten siellä taloissa mahtuvat?

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Se on hyvä asia, että selvitetään koko maan alueelta, mitkä nämä todelliset luokkakoot ovat. Ja sen jälkeen, kun tämä selvitystyö on valmistunut, niin toivon, että huomaamme, että meillä suurin osa kunnista on hoitanut asiansa hyvin.

Minä voin sen verran kertoa nyt nopeasti tässä Tuusulasta, että meillä on ala-asteella semmoinen 20 oppilasta ja yläasteella noin 25 oppilasta luokalla, ja koko ajan tietysti tehostamme opetustoimintaa ja suunnittelemme sitä eteenpäin ja kehitämme. Mutta varmasti tämän tiedon jälkeen saattaa olla, että ne kustannuksetkin, mitkä aiheutuisivat näistä uudistuksista, eivät välttämättä ole niin valtavat kuin nyt ajatellaan. Ja tietysti tässä pitää olla joustoa. Ei voi sanoa, että ala-asteella jokaisessa luokassa on just 20 oppilasta. Saattaa olla, että jossain kylässä on 21 ekaluokkalaista, jotka haluavat kaikki samalle luokalle, ja totta kai on järkevää joustaa sitten tämmöisissä tapauksissa.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Rajalalle haluan todeta sen, että totta kai lapset ja yksilöt ovat erilaisia. Me kaikki, jotka olemme kuulleet ed. Rajalaa, olemme oppineet tuntemaan hänet myöskin vanhemmalla iällä mitä hienoimpana tyyppinä, ja olitte sitä varmaan jo lapsenakin. Mutta ydinkysymys on se, että me poliitikot kuntatasolla ja täällä puhumme paljon ennalta ehkäisevän toiminnan merkityksestä. Se on oikeastaan aivan ydinkysymys. Jos me pienemmällä luokkakoolla kykenemme myötävaikuttamaan siihen, että voimme vuositasolla pelastaa useampi sata lasta ja nuorta ikään kuin turvalliselle elämäntielle koulutuksessa ja sen jälkeen, niin se hinta, minkä me maksamme demareina enemmän kuin hallitus tässä esittää, eli 15 miljoonaa euroa, niin se kannattaa tehdä. Se on ihan kuin panisi rahaa pankkiin. Eikö niin ed. Satonen?

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafssonin innoittamana, niin se on aivan totta: se raha, joka lapsiin laitetaan, se on vähän niin kuin investointi, joka tuottaa tulevaisuudessa. (Eduskunnasta: Juuri näin, kiitoksia!) Otetaan esimerkki: jos me epäonnistumme, niin yhden syrjäytyneen hinta on 1 miljoonaa euroa, eli lasku on kallis niin inhimillisesti kuin myös rahallisesti.

On kuitenkin palattava nyt tähän hallituksen ja opetusministeri Sarkomaan toimintaan, niin kyllä täällä on erinomaisia toimia. Jos otetaan esimerkkinä, mitä on jo tehty: Meillä on nyt 40 miljoonaa euroa Pop-ohjelman kautta kohdistumassa kuntiin, ja niistä ainoastaan tämä 16 miljoonaa euroa on sellaista rahaa, joka on katoamassa sinne mustaan aukkoon. Eli 7,6 miljoonaa on jo mennyt tehostettuun ja erityiseen tukeen, 4,4 miljoonaa oppilaanohjaukseen ja 6 miljoonaa kerhotoimintaan. Sen lisäksi meillä on vielä tämä, että maahanmuuttajaopetukseen tulee tämä 9,5 miljoonaa. Jos joku väittää, ettei ole tehty, niin en tiedä, mitä lukuja hän on lukenut tai minkälaisia toimenpiteitä käynyt läpi. Mielestäni tässä on otettu erittäin tärkeitä askeleita kohti lasten parempaa tulevaisuutta.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafssonin innoittamana on vielä pakko tässä yksi puheenvuoro käyttää ja ehkä vähän kerrata sitä, minkä täällä aiemminkin sanoin siltä osalta, että ilman muuta lapsiin panostaminen on investointi tulevaisuuteen. Ja sen takia tämä oli yksi niistä aivan ensimmäisistä asioista, jotka kokoomus otti hallitusneuvotteluissa esille, kun edellisellä vaalikaudella nimenomaan sosialidemokraattien toimesta oli tultu siihen tulokseen, että vaikka ikäluokat pienenevät, niin siitä säästyviä rahoja ei ole mitään syytä pistää koulutoimeen, vaan ne pistetään budjetin yleiskatteeksi. Tässä on nyt se iso ja olennainen ero, että nyt ne rahat on säästetty tänne koulupuolelle ja ne voidaan siirtää kunnille, jotta ne voidaan käyttää pienempien luokkakokojen hyväksi.

Toivon, että tämä perusasia ei tässä keskustelussa nyt unohdu, eikä sitä minun mielestäni voi lähteä hämmentämään sillä, että vaaditaan vielä hurjasti lisää. Totta kai aina asiat voisivat olla vielä paremmin kuin ne ovat, mutta nyt on menty merkittävä askel eteenpäin siitä, mistä viime vaalikaudella lähdettiin. On tajuttu tämä perusasia, että vaikka ikäluokat pienenevät, niin tarpeet koulumaailmassa kasvavat ja siihen pitää reagoida.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Viimeinen puheenvuoroni tältä osin. Jos minä olisin ollut opetusministeri, niin olisin pitänyt kiinni hallitusohjelman kirjauksesta, että säästyneet varat käytetään perusopetukseen. (Ed. Satonen: Sen uskon!) — Kyllä.

Kun tässä katsotaan tätä asiaa tietyllä historiallisella perspektiivillä ja kokoomuslaiset tässä nyt elvistelevät, mitä nyt on viime vuosina tehty, niin hyvä, että on tehty, mutta viittaan nyt siihen, minkä esimerkiksi sitä edellisen hallituskauden aikana sosialidemokraatit koululainsäädännön yhteydessä varmistivat ja vahvistivat, nimittäin lapselle subjektiivinen oikeus tukiopetukseen, samaten erityisopetukseen. Ne asiat ovat ihan toisen luokan kysymyksiä kuin nyt nämä Pop-ohjelmat ja muut, joita en ollenkaan vähättele, mutta ne ovat käytännön vaikutuksiltaan paljon merkittävämpiä, siis subjektiivinen oikeus tukiopetukseen, lapsella on oikeus saada oppimisvaikeuksiinsa tukea.