Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! En ehtinyt edes vastata niihin kysymyksiin, jotka tulivat edellisellä kierroksella, mutta otetaan ne vaikka sitten siellä kuppilassa.

Mennään tähän: hallituksen esitys kansainvälisestä oikeusavusta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Kansainvälinen oikeusapu on valtioiden välistä yhteistyötä asioissa, joissa on tarpeen suorittaa oikeudenkäyntiin liittyviä toimenpiteitä muussa kuin oikeudenkäyntivaltiossa. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi haasteiden tiedoksianto, todisteiden vastaanottaminen ulkomailla ja tietojen hankkiminen vieraan valtion lainsäädännöstä tai oikeusjärjestyksestä.

Valtioiden välinen yhteistyö on välttämätöntä, koska tuomioistuimen toimivalta suorittaa prosessitoimia rajoittuu alueellisesti siihen valtioon, jossa tuomioistuin sijaitsee. Kansainvälistä oikeusapua koskevia normeja tarvitaan näin ollen sekä tilanteessa, jossa suomalaiset tuomioistuimet tarvitsevat virka-apua ulkomailta, että tilanteessa, jossa ulkomainen oikeusviranomainen kääntyy Suomen puoleen pyytäen toimenpiteiden suorittamista täällä. Koska kysymys on valtioiden välisestä yhteistyöstä, alalla on voimassa lukuisia yleissopimuksia ja EU-lainsäädäntöä. Kansallisen lainsäädännön tarve on siksi tavanomaista vähäisempi, mutta se on kuitenkin tarpeen. Kansallista lakia sovelletaan silloin, kun oikeusapua tarvitaan ja vieraan valtion kanssa ei ole sopimusta. Kaikista tilanteista ei myöskään säädetä kansainvälisissä instrumenteissa. Tällöin tarvitaan täydentävää kansallista lainsäädäntöä.

Suomen kansainvälistä oikeusapua siviiliasioissa koskeva kansallinen lainsäädäntö on vanhaa ja paikattua. Sitä voidaan parhaiten kuvata tilkkutäkiksi, josta puuttuu paloja. Nykyisen lainsäädännön sisältöä on siksi hyvin vaikea hahmottaa ja näin ollen myös soveltaa. Nyt säädettäväksi ehdotettu laki olisi uusi kokonainen täkki. Tilkuista luovuttaisiin. Uudella yhtenäisellä lailla kansainvälisestä oikeusavusta korvattaisiin Suomen ja ulkomaan viranomaisen yhteistoiminnasta oikeudenkäynnissä sekä ulkomaan tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanosta eräissä tapauksissa annettu laki vuodelta 1921. Myös muita soveltamisalaltaan suppeita lakeja ja asetuksia kumottaisiin ja säännökset siirrettäisiin tarpeellisilta osin uuteen lakiin.

Värderade talman! Till lagen om internationell rättshjälp ska vid sidan om allmänna bestämmelser tas in detaljerade bestämmelser om delgivning av stämningar och övriga handlingar och om bevisupptagning. Målet är att det föreskrivs så tydligt som möjligt om ansvaret för åtgärder och kostnader. I fråga om gränsöverskridande delgivningar ska staten, det vill säga domstolen, själv svara för kostnaderna för översättning av sina egna handlingar, till exempel stämningen, men stämningsansökan ska översättas av parten själv.

Oikeusavun muotovaatimuksia kevennettäisiin. Vieraan valtion viranomainen voisi lähestyä suomalaista viranomaista sähköpostilla.

Lakiin ehdotetaan otettavaksi myös säännöksiä ulkomaisen tuomion tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Laissa todettaisiin nykyinen oikeustila eli se, ettei Suomessa tunnusteta tai panna täytäntöön vieraan valtion tuomioistuimen tuomioita, ellei siitä ole sovittu tai säädetty. Jos tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta on sovittu, edellyttää tämä usein joltain osin kansallista menettelyä koskevia säännöksiä. Tällaisia säännöksiä esimerkiksi muutoksenhausta ehdotetaan otettavaksi lakiin.

Todettakoon vielä, että kansainväliset sopimukset ja EU-lainsäädäntö ovat aina ensisijaisia kansalliseen lakiin nähden. Laki tulisi siten sovellettavaksi vasta viime kädessä tai täydentävästi.

Lakivaliokunta on vuonna 1976 edellyttänyt toimenpiteitä kansainvälistä oikeusapua koskevan sääntelyn selkeyttämiseksi. Laki kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa tuli voimaan 1994. Nyt on siviiliasioiden vuoro. Parempi myöhään kuin ei koskaan.