Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomen kauppa-alusluetteloon kuuluvien alusten kohtalosta ulosliputustilanteessa on keskusteltu jo hyvin monta vuotta. Eduskunnalla oli eduskuntana erittäin merkittävä rooli, kun rahtialusten kohdalla huoltovarmuusperusteella päädyttiin siihen, että voidaan palauttaa takaisin työnantajamaksut näitten alusten säilyttämiseksi Suomen lipun alla. Tämä oli erittäin perusteltua, tämä oli erittäin harkittua. Sillä on ollut erittäin merkittävä vaikutus siihen, että ei ole enää ... (Hälinää)

Virkkeen loppuosa: enää ulosliputettu. (Naurua)

Arvoisa puhemies! Huomasitte kai sen, että muistin, mikä virke oli kesken. (Naurua) Nyt yritän keskittyä sanomaan.

Tämä kaikki oli aivan ok. Meillä on kauppa-alusluettelossa noin 105 rahtialusta, ja ne ovat edelleen Suomen lipun alla. Niistä huoltovarmuustarkoituksessa tarvitaan 60—70 alusta, elikkä tässä suhteessa kaikki on hallinnassa.

Nyt hallitus esittää, että kauppa-alusluetteloon voidaan merkitä nykyisten alusten lisäksi myös sellainen ulkomaanliikenteessä purjehtiva suomalainen matkustaja-alus, joka täyttää lain edellytykset ja joka liikennöi säännöllisesti suomalaisesta satamasta, ja että nyt parannettaisiin näitten ulkomaanliikenteessä purjehtivien matkustaja-alusten kilpailukykyä sillä tavoin, että niille palautetaan hyvin merkittävä määrä, 97 prosenttia, yleisesti verovelvollisen merenkulkijan kauppa-alusluetteloon merkityltä alukselta saamasta merityötulosta ennakonpidätyksen mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Tässä asiassa en ole hallituksen kanssa samaa mieltä lähtökohtaisesti. Olen sen sanonut aikaisemmin ja sanon sen nytkin. Tässä on hyvin monta syytä. Ensinnäkään huoltovarmuusperustetta ei tässä asiassa voi kerta kaikkiaan käyttää. Nämä alukset ovat sellaisia, että kriisitilanteessa, jos pitäisi harjoitella ampumista maaliin, niin ei mitään muuta kuin tämmöiseen alukseen, hehtaaripyssyllä kyllä osuu. Ne näkyvät hyvin pitkälle ja kauas. Mitään tämmöistä huoltovarmuusperustetta ei ole olemassa. Perusteet ovat ihan sitten, jos niitä käytetään, aivan kokonaan muualla. Tämä on todettu muun muassa maanpuolustuskursseilla, että asianlaita on näin.

Edelleen Silja Line on jo nyt ulosliputtanut kolme näistä matkustaja-aluksista. Edelleen niissä on suomalainen miehistö pääsääntöisesti sen takia, että bisnetin takia tarvitaan suomalainen palvelumiehistö. Toisin sanoen ei ole tapahtunut sitä, että suomalaiset merimiehet ja alan muut toimijat olisivat menettäneet ulosliputustilanteessa työpaikkansa. Tässähän on kysymys dominoefektistä, joka alkoi Tanskasta, joka siirtyi Ruotsiin, jossa on siirrytty tähän järjestelmään sikäläisenä sovellutuksena, ja nyt sitten tämä domino painaa Suomen puolelle. Jos hallitus pakottaa uskolliset soturinsa tähän ratkaisuun, eihän sille sitten mitään voi. Mutta täytyy sanoa, että soturi kaatuu silloin pärstä menosuuntaan ja otsa verillä.

Ola  Rosendahl  /r:

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Det stödsystem som Sverige den 1 oktober tog i bruk för sjöfarten är ett nettolönesystem som sänker rederiernas personalkostnader med upp till 40—50 procent. Det svenska systemet berör 200 lastfartyg och cirka 20 passagerarfärjor och uppges kosta över 800 miljoner mark. Härvid stöder man sitt beslut på EU:s riktlinjer för statsstöd till sjöfarten. Ett liknande stöd skulle i våra förhållanden kosta över 400 miljoner mark per år enligt kommunikationsministeriets beräkningar.

Finlands stödpaket är ohjälpligt mera begränsat än det svenska. Lastfartyg i utrikessjöfartsregistret får 41 miljoner euro och passagerarbåtar och bilfärjor får 14 miljoner euro enligt budgetförslaget för 2002. Stödet följer EU:s riktlinjer vilka har som mål att upprätthålla sjöfartskunnandet inom EU och samtidigt trygga sjöfarten på EU-vattnen.

Arvoisa rouva puhemies! EU-komission kolme vuotta vanhojen meriliikenteen valtiontukia koskeneiden suuntaviivojen tarkoituksena oli luoda EU-maiden aluksille edellytykset kilpailla halvemman kustannustason niin sanottujen mukavuuslippumaiden alusten kanssa ja samalla turvata EU-maiden merenkulkijoiden työpaikat. Tuki auttaa myös pitämään yllä merenkulkutaidon osaamista EU:ssa ja samalla parantamaan turvallisuutta EU:n aluevesillä. Toimenpiteet ovat vähentäneet ulosliputusta, ja uusia aluksia on tullut takaisin EU-valtioiden rekistereihin.

Tanskassa nettopalkkajärjestelmä otettiin käyttöön matkustaja-aluksille viime syksynä, myös sellaisille aluksille, jotka säännöllisesti käyvät Tanskan satamissa. Tanskan alukset olisivat ilmeisesti muuten siirtyneet Saksan rekisteriin. Tässä on siis kysymyksessä tällainen dominoilmiö, josta myöskin ed. Pulliainen puhui. Suomessa tukimuoto ei ole tähän mennessä ollut käytössä matkustaja-aluksilla. Lastialuksille löytyy ulkomaankauppa-alusluettelo, jossa vuodesta 92 on sovellettu nettopalkkajärjestelmää, joka keväällä korotettiin EU-sääntöjen maksimitasoon. Tuettavia aluksia on noin 106.

Värderade fru talman! Den avgivna propositionen är ett steg på rätt väg när man inom EU inte har lyckats skapa och i WTO genomdriva konkurrensregler för sjöfarten. Unionens brist på handlingskraft har lett till en situation som är synnerligen olustig. Det går inte att försvara att nordiska länder som annars samarbetar nu tvingas konkurrera med hjälp av skattebetalarnas pengar. Detta återspeglar inte bara unionens handlingsoförmåga, utan också nordisk initiativlöshet inom unionen.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti merenkulun kilpailutilanne johtaa siihen, että meidän on Suomessa ryhdyttävä toimenpiteisiin ja tehtävä tarvittavat päätökset. Merenkululla on huomattava työllistävä vaikutus. Matkustajalaivoja koskevilla päätöksillä, jotka eduskunta tulee tekemään, on vaikutuksia koko elinkeinon säilymiseen maassamme. Lyhyellä aikavälillä yhteisymmärryksen puute valtion, varustajien ja ammattikunnan välillä voi johtaa siihen, että varustajat ulosliputtavat matkustaja-alukset ja vaihtavat niiden miehistön. Pitkällä aikavälillä tämä johtaa siinä tapauksessa alan ammattitaidon katoamiseen maastamme.

Kyse onkin siis siitä, tuleeko meillä olla riittävä merenkulku kaikkine niin sanoakseni kaupan päälle tulevine seurausvaikutuksineen. Meillä on monia kuntia, jotka ovat täysin riippuvaisia merenkulusta. Myös huoltovarmuus kriisitilanteessa voi vaarantua ilman omaa laivastoa. Tämä koskee myöskin matkustajalaivastoa. Tässä asiassa olen pikkasen eri mieltä edellisen puhujan kanssa.

Talman! Jag önskar att uskottet under riksdagsbehandlingen tar i beaktande alla de konsekvenser våra beslut leder till. Vi skall vara konstruktiva för att säkra att den finska flaggan vajar på världens hav i framtiden.

Reijo  Kallio  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Merenkulkumme tukemiseen liittyen meillä on mielestäni kaksi keskeistä tavoitetta, ensinnäkin se, että suomalainen tonnisto pysyy Suomen lipun alla, ja toiseksi se, että suomalaisen merenkulun tuet saatetaan vastaamaan EU komission suuntaviivoja. Tonniston säilyminen oman lipun alla on paitsi työllisyyspoliittisesti myöskin huoltovarmuutemme kannalta tärkeä, ja erityisen suuri merkitys kotimaisella merenkululla on meidän rannikkoseudullamme. Olen ed. Pulliaisen kanssa samaa mieltä siitä, että tässä lakiesityksessä huoltovarmuusnäkökulma ei ole oleellinen.

Ed. Rosendahl viittasi puheenvuorossaan EU-komission vuonna 1997 uudistamiin meriliikenteen valtionosuuksia koskeviin suuntaviivoihin. Tavoitteena tuolloin oli estää EU maihin rekisteröityjen alusten siirtäminen mukavuuslippumaihin. Näin komissio osaltaan pyrki turvaamaan eurooppalaisten merenkulkijoiden työpaikat. Kyse oli tietysti myös merenkulkualan osaamisen ylläpitämisestä ja meriliikenteen turvallisuudesta EU maiden aluevesillä. Tämä komission omaksuma linja on purrut kohtuullisen hyvin. Ulosliputus on selvästi vähentynyt. Päinvastoin on ollut nähtävissä halukkuutta rekisteröidä aluksia takaisin EU-valtioihin.

Täällä on viitattu myöskin dominoteoriaan, siihen että se lähti liikkeelle Tanskasta. Itse asiassa sanoisin, että se lähti liikkeelle jo Saksasta. Kun Saksa otti käyttöön EU-komission mahdollistamat tuet, Tanska seurasi perässä. Siellä nimittäin pelättiin, että tanskalaiset alukset siirtyvät Saksan lipun alle. Nyt sitten kun Ruotsi on ilmeisesti tämän kuun alusta alkaen ottanut käyttöönsä niin sanotun nettopalkkajärjestelmän, jossa työntekijä saa normaalin bruttopalkan — tästä palkasta tosin pidätetään verot ja sosiaalikustannukset määritellään normaalisti, mutta varustamon ei tarvitse kuitenkaan tilittää maksuja eteenpäin vaan ne jäävät sen hyväksi — Suomi on ajautunut ikään kuin puun ja kuoren väliin. Ruotsin nettopalkkajärjestelmän piiriin tulevat niin lasti- kuin matkustaja-aluksetkin. Ruotsissa tätä laajaa tukijärjestelmää on perusteltu sillä, että merenkulkuelinkeinolle tulee antaa yhtäläiset kilpailuedellytykset lähimpien kilpailijamaiden kanssa. Painoa on annettu myös sille, että Ruotsissa halutaan säilyttää merenkulun osaaminen, mikä on tietysti oleellista meriturvallisuuden ja ympäristönsuojelun kannalta.

Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys lähtee siitä, että Suomessa ei oteta käyttöön täysimittaista tukea matkustaja-aluksien osalta. Sen sijaan hallitus esittää ratkaisua, jossa tuki kattaisi ne verotulot, jotka joka tapauksessa ulosliputuksessa menetettäisiin. Näin on päädytty 27,7 miljoonan euron tukitasoon. Tämä on ymmärtääkseni vähemmän kuin liikenneministeriön budjettia varten valmistelema tukimalli, joka olisi ollut ilmeisesti noin 35 miljoonaa euroa. Tuen alentaminen ja toisaalta tonnistoveron nihkeä valmistelu — tonnistoveroa koskevaa lakiesitystä ei ole vieläkään tullut tänne — ovat saaneet merenkulkupiirit ounastelemaan, että maamme merenkulkua oltaisiin ajamassa alas.

Tietysti voidaan kysyä myöskin perustellusti, miksi meidän pitää tukea matkustaja-aluksia, miksi meidän pitää tukea rikkaita ahvenanmaalaisia laivanvarustajia, eikö tax-free riitä näihin aluksiin. Toisaalta voidaan tietysti myös kysyä sitä, miksi Ruotsi ja monet muut maat ovat katsoneet aiheelliseksi tukea myös matkustaja-aluksia.

Jotenkin tässä asiassa minua ihmetyttääkin se, että Pohjoismaat eivät ole kyenneet löytämään tässä asiassa yhteistä säveltä vaan kilpailevat erilaisilla tukitasoilla.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan lyhyesti haluan saatella tätä lakiesitystä. Eduskuntahan on keskustellut eri valiokunnissa, varsinkin valtiovarainvaliokunnassa, viime vuodet hyvin pitkälti siitä, miten voitaisiin suomalaisen kauppa-aluksen toiminta ja kilpailukyky säilyttää ja turvata. Se on meidän yhteinen tehtävä.

Toinen näkökulma tulee Pohjoismaiden yhteistyöhön. Siitä aina juhlapuheissa puhutaan, mutta nähdään, että sitten kun mennään käytännön ratkaisuihin, niin kuin tässä laivaliikenteenkin osalta, ei pohjoismaista yhteistä näkemystä todellakaan tahdo löytyä.

Arvoisa puhemies! Tonnistoveroasia on sitten aivan oleellinen asia, joka liittyy tähän kokonaisuuteen. Toivoisi todella, että se eduskuntaan annetaan myöskin sillä tavalla, että sitä voidaan käsitellä täällä riittävällä huolellisuudella, koska se kuitenkin veropolitiikassa hieman poikkeaa yleisestä linjasta.

Lounais- ja Länsi-Suomelle laivaliikenteellä on aivan erityinen talous- ja työllisyysmerkitys. (Välihuuto) — Kauppalaivaliikenteellä, matkustajalaivaliikenteellä, molemmilla. — Siinä mielessä toivoisi, että tässä nyt voitaisiin edetä sillä tavalla, että tehdään sellaisia ratkaisuja, jotka toimivat. Mielestäni nyt hallituksen esille tuomat eväät eivät kyllä vielä ole riittäviä.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Kun Suomi on 85-prosenttisesti merenkulusta viennissään riippuvainen maa, tietysti on ollut hyvin tärkeätä myös eduskunnan näkökulmasta, että Suomen lippu on turvattu merenkulussamme nimenomaan tavaraviennin osalta. Työvaltaisten tukien ja palkkatukien kautta tapahtuva tukeminen on luontevampaa kuin esimerkiksi tonnistoveron kautta tukea verojen anteeksiannon kautta tukea suuria varustamoja. Nyt on paineita, että tätä varsin väljää tukisysteemiä ajetaan myös matkustaja-alusten suuntaan. 2 miljardin markan edestä suurin piirtein tax-free-järjestelmällä tuetaan jo nyt tällä hetkellä uivia ravintoloita.

Tietysti tässä on monia muuttujia. Viron tullessa esimerkiksi jollain aikataululla EU:n jäseneksi tietysti Ahvenanmaan kortin merkitys saattaa vähetä varustamoiden kannalta viimeistään vuonna 2004, jolloin meidän ja ruotsalaisten on pakko harmonisoida alkoholin verotustamme muiden EU-maiden suuntaan eli alentaa hintoja maassa. On siis monia muuttujia toki olemassa.

Siitä huolimatta myöskin on selvää, että Ruotsin tasossa 420 miljoonan markan tukijärjestelmän vähittäinen ajaminen Suomeen merkitsee niin vahvan piikin vuotuista juoksuttamista meidän rahoistamme, että on syytä kyseenalaistaa nyt tämä Merimiesunionin ja varustamoiden helppo sopu — toki veronmaksajien kukkarolla — tässä asiassa. Nimittäin kyllä tässä tilanteessa on myös katsottava meidän voimavarojemme käyttämistä ja järkevyyttä. Ennen kaikkea samalla, kun toimitaan tietysti EU:ssa ja kansainvälisissä yhteyksissä merenkulun tukien rajoittamiseksi — kuten pääministerikin on ilmoittanut — täytyy myös katsoa, että Viron tullessa EU:n jäseneksi ja Suomenlahden ja merenkulun paineen kasvaessa matkustajapuolella on uusi iso koura jälleen pyytämässä muutamaa sataa miljoonaa markkaa pysyvällä tavalla tukijärjestelmiin.

Joka tapauksessa on merenkululle ja matkustajalaivoillekin tietysti turvattava myöskin työrauha, oli se lippu mikä tahansa, eli se on tietysti yksi näkökulma. Mutta pidän tätä erittäin vakavana avauksena, jos Suomessa esimerkiksi hotelli- ja ravintolahenkilökunnan näkemykset ja toisaalta valtiontalouden järkevä varojen käyttö sivuutetaan.

Kari Kantalainen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan muutama havainto, joihin on hyvä yhtyä tässä. Ed. Rajamäki niin kuin ed. Pulliainenkin toivat varsin perustellusti näitä näkemyksiä esiin. Minulla on muutama sellainen kysymys, jotka tässä koen ongelmallisina. Tämä on tavattoman hankala asiakokonaisuus.

Ensimmäinen kysymys on se, millä tavalla EU poikkeaa nyt peruslähtökohdistaan. Kun tähän asti on vastustettu erilaisten yritystukien kanssa pelaamista, tässä lähdetäänkin nyt pelaamaan näillä tukikysymyksillä. Se on tietysti yksi aika tavalla haasteellinen, aika tavalla problemaattinen kysymys.

Toinen, mihin ed. Rajamäkikin viittasi, on huoltovarmuusasia. Nähdäkseni meidän tilanteemme on varsin selkeä siinä, että meillä lasti- ja tavaraliikenteen osalta asia toimii ja huoltovarmuuden kannalta tällä paketilla, mitä ollaan rakentamassa, tuskin on kovin isoa merkitystä. Päinvastoin luulen, että ongelmia tulee syntymään nimenomaan siitä, että tässä tätä ikään kuin uivaa hotelli- ja ravintolatoimintaa tuetaan veronmaksajien markalla ja varsin mittavalla markalla, kun samassa yhteydessä huomioidaan todella, niin kuin tuli esille, nyt jo tax-freen hyöty, mikä on käytettävissä, arviolta 1,5—2 miljardia. Eli se on hyvin mielenkiintoinen lähtökohta.

Näillä aluksilla työskentelevien osalta olen automaattisesti valmis siihen, että merenkulkijoiden osalta tuki voidaan hoitaa, mutta sitten tullaan kinkkiseen tilanteeseen siinä, kun ajatellaan sitä, että runsas puolet, ehkä kaksi kolmasosaa, näillä uivilla lautoilla on muuta kuin merenkulkijaväkeä. Siinä mielessä kilpailun vääristymätilanne valitettavasti konkretisoituu, ja sitä joudutaan miettimään, millä tavalla ja mitä siitä seuraa. Eli miltä alalta — onko se ilmailun osalta, onko se kumipyöräliikenteen osalta, jotka tekevät kansainvälistä liikennöintiä — on tulossa sitten se paine meidän käsittelyymme, sekin täytyy omalta osaltaan miettiä.

Yksi lähtökohta-ajatus, joka on syytä havaita, on myöskin se, että Ruotsissa laivojen miehitys tasollisesti ja määrällisesti on alempi kuin meillä. Tässä mielessä ymmärrän sen näkökulman, mikä siellä otettiin esille ikään kuin osaamiskysymyksen osalta. Ainakaan minun saamieni tietojen mukaan meillä ei synny tällaista ammattitaidon häviämistä, merenkulun osaamisen häviämistä, tässä suhteessa, mutta tietysti on syytä valiokunnassa aikanaan harkita, minkälainen painoarvo näille kysymyksille annetaan.

Haluaisin kuitenkin todeta myöskin sen, että esimerkiksi Ruotsin-liikenteessä on aivan selvä, että jos sitä kannattavasti halutaan tehdä, kyllä siellä varmasti palvelut löytyvät myös suomen kielellä. Eli uskon, että jos tässä mielessä tapahtuu muutosta, niin kyllä todennäköisesti fiksu liikennöitsijä ymmärtää suomen kielen roolin.

Yksi asia, johon vielä haluaisin puuttua, on Viro-problematiikka, jonka ed. Rajamäki otti esiin. Se on hyvin todellinen, ja se on nyt jo syömässä tiettyä liikennöintiasiaa. Se on mielestäni tilanne, johon pitää hyvin vakavasti suhtautua ja miettiä nimenomaan, minkälaisia tulevia painotuksia, tulevia ratkaisuja tälle asialle löydetään. Pystymmekö me enää siinä vaiheessa olemaan kilpailukykyisiä? Toivottavasti.

Mutta todella, tämä on iso ja vaikea kysymys. Ymmärrän sen, että paineet ulosliputtamisen osalta ovat, sitähän toki on jo tapahtunut. Totta kai tässä täytyy vakavasti ja analyyttisesti koko kysymystä käsitellä, mutta mainittujen ongelmakohtien osalta olisi hyvä tietysti löytää sen tyyppistä lisänäkemystä, jolla saataisiin vankemmat perustelut näin kattavalle kysymykselle. Tässä mielessä on tietysti syytä niputtaa tämä myöskin tonnistoverokokonaisuuteen, jotta katsotaan sitten tämä kokonaispaketti, mitä sieltä on löydettävissä.

Arvoisa puhemies! Näillä ajatuksilla toivon, että valiokunnassa löydetään selkeästi näkemyksiä esille otettujen kysymysten ratkaisemiseksi sillä tavalla, että suomalainen merenkulku toimii, huoltovarmuus pelaa, mutta myöskin niin, että se toimii järkevästi ja kilpailukykyisesti.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Huoltovarmuus kriisiaikana ja huoltovarmuus tänä päivänä ovat osittain samoja asioita, mutta osittain myös eri asioita.

Turun ja Tukholman ja Helsingin ja Tukholman välillä kulkee todella iso määrä tavaraa mennen tullen. Jos nämä alukset kokonaan poistuvat tästä liikenteestä, silloin syntyy todellisia huolto-ongelmia. Meidänhän täytyy muistaa myös se, että jos siirrymme pelkästään rekkoja kuljettavaan laivaliikenteeseen, hinnat nousevat edelleen ja se on taas pois meidän kilpailukyvystämme. Tämä on todella iso ja haastava paketti valiokunnassa selvitettäväksi, ja toivottavasti niin, että kansallinen etu voittaa.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun olen kuunnellut kolmen hallituspuolueen edustajan, edustajien Pulliaisen, Rajamäen ja Kantalaisen, puheenvuorot, ei voi olla tulematta siihen tulokseen, että jos jossakin asiassa, niin tässä valiokuntakäsittelyllä tulee olemaan merkitystä. Heidän kaikkien kantansa tähän lainsäädäntöön oli minusta normaalia kriittisempää.

Minä en osaisi olla yhtä kriittinen. Ensinnäkään en suoraan sanoen oikein pidä siitä, että näitä laivoja kutsutaan uiviksi ravintoloiksi. Sen laivan siirtäminen paikasta toiseen on joka tapauksessa toimintaa, joka edellyttää erittäin korkeata ammattitaitoa, sellaisia merimiestaitoja, joista olemme tulleet tunnetuiksi. En myöskään oikein pysty näkemään sellaisia rinnastuksia oikeiksi kuin mihin ed. Kantalainen viittasi. Hän puhui kumipyöräliikenteestä, rinnasti sitä suoraan merenkulkuun. Kysymys ei todellakaan ole samasta asiasta. Kaukana siitä.

Mutta yhtä kaikki, kun meillä on ilo nähdä ministeri täällä ja kun hänellä näyttää olevan seuraava puheenvuoro, niin ne pulmakohdat, jotka tässä ovat, nehän ovat siinä, merkitseekö tämä sen kehityksen kiihtymistä tai hidastumista tai muuttumista, että Suomen lippu vähenee; merkitseekö tämä merenkulun vaikeutumista pitkässä juoksussa; merkitseekö tämä sitä, että kun Virosta aikanaan tulee EU:n jäsen, että tämä kokonaisuus kaatuu syliimme tavalla, jota vielä emme oikein osaa nähdä. Mutta siinä kyllä täytyy olla samaa mieltä kuin edeltävät puhujat, että tonnistovero liittyy tähän sillä lailla olennaisena tekijänä, että on vähän ehkä hankala kovin lopullisia kantoja ottaa tähän asiaan, kun emme tiedä, millaisen muodon tulee saamaan tonnistovero.

Kari  Kantalainen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Kekkonen otti esiin näitä näkemyksiä, olen täysin samaa mieltä, että on haasteellinen tehtävä katsoa, että löydetään järkevä kokonaisratkaisu. Tässä ollaan tekemässä selvästi sen tyyppinen linjaratkaisu, joka on pitkävaikutteinen. Ei minullakaan ole mitään sitä vastaan, että merenkulkijoille hoidetaan tämä ja sitä kautta viedään tätä kysymystä eteenpäin. Ministeri ehkä osaa kertoa, olisiko ollut mitään semmoista mallia, missä esimerkiksi olisi mietitty, pitääkö tämä asia vetää kautta linjan vai ei. Minulle on tullut aika paljon tämän tyyppistä palautetta kentältä, että okei, pitäisikö tässä nyt ilmailun ja kumipyörien saada myös tietyt tuet, kun ne elävät eurooppalaisessa kansainvälisessä ympäristössä.

Liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen

Arvoisa puhemies! Täällä käyty keskustelu selvästi osoittaa, miten ristiriitaisia tunteita herättävästä asiasta olemme käymässä lähetekeskustelua. Laskin, että käytetyistä puheenvuoroista puolet oli tuen puolesta ja puolet sitä vastaan. Tässä suhteessa tämä on asia, joka vahvasti jakaa näkemyksiä.

Tämä oli tietysti se tilanne, jonka pohjalta myös hallitus joutui pohtimaan omaa kantaansa tähän kysymykseen. On kiistattomasti olemassa perusteita, jotka korostavat sen tärkeyttä, että meillä laivat säilyvät Suomen lipun alla. Tietysti keskeinen ratkaisu tässä suhteessa on se, että meillä rahtialuspuolella on päästy ratkaisuun, jossa itse asiassa EU:n maksimituen kautta liput toivottavasti kyetään säilyttämään. Tietysti siihen kokonaisuuteen osittain liittyy täälläkin kaivattu tonnistoveroesitys, joka toivottavasti saadaan mahdollisimman pikaisesti myös tähän yhtenäiseen keskusteluun mukaan. (Ed. Ala-Nissilä: Milloin se tulee?) — Sen saapumisaikataulu on valtiovarainministeriön valmistelusta kiinni. Olen ymmärtänyt, että kun siihen aikaisemmin lausunnolla olleeseen esitykseen on tehty tiettyjä muutoksia, haluttaisiin sen muutetun esityksen osalta käydä lyhyt lausuntokierros vielä läpi, ennen kuin asia tuodaan eduskuntaan. Uskon kyllä, että se lähikuukausina tänne keskusteltavaksi saadaan.

Kun puhutaan matkustaja-aluksista, keskeinen argumentti liittyy pitkälti työpaikkoihin, koska matkustaja-aluksilla työpaikkamäärä on niin suuri verrattuna rahtialuksiin. Siinä suhteessa sillä, mikä lippu laivoissa on, on vahvasti merkitystä. Totta kai on selvää, että tällä on vaikutus myös muun liikennöinti-infrastruktuurin osalta, joka matkustaja-alusten ympärillä toimii sillä logistisella kokonaisuudella. Nämä ovat olleet niitä näkökulmia, joita hallitus on painottanut. Huoltovarmuuden osalta, niin kuin ed. Pulliainenkin totesi, matkustaja-alukset eivät ole niin olennaisia kuin rahtialussektori, vaikka ehkä niilläkin oma roolinsa on.

Toisaalta on selvää, että matkustaja-aluspuolella rajanveto suhteessa maissa oleviin hotelli- ja ravintola-alan työpaikkoihin on ongelmallinen, koska osa työpaikoista on silloin tuettuja ja toiset eivät ole tuettuja ja kuitenkin tietty kilpailuasetelma on olemassa. Samalla tavalla joudutaan miettimään sitä, miten järkevää on kaiken kaikkiaan, että valtion varoilla tuetaan yhtä elinkeinoa hyvin voimakkaasti. Hallituksen kanta on ollut selvästi se, että kansainvälisesti pitäisi päästä ratkaisuihin, joilla tämän kaltaisista tuki-instrumenteista päästäisiin kokonaan eroon. Tässä suhteessa meillä on olemassa yhteispohjoismainen työ eikä pelkästään yhteispohjoismaista työtä vaan myös työ, jossa ovat mukana Baltian maat, mikä on tietysti hyvin olennainen asia liittyen Baltian maiden tulevaan EU-jäsenyyteen.

Jossain on esitetty myös kritiikkiä siitä, miksi nyt vasta ruvetaan keskustelemaan Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden kanssa tästä asiasta, kun muut maat ovat jo ratkaisuja tehneet. Tosiasia on se, että sitä keskustelua on käyty jo useita vuosia esimerkiksi Ruotsin kanssa. Keskusteluissa on aina lähdetty siitä, että pyritään koordinoimaan, ennen kuin tehdään kansallisesti ratkaisuja. Ruotsissa kuitenkin kansallinen parlamentti otti niin tiukan kannan tähän kysymykseen, että sitä kautta Ruotsin ratkaisu syntyi ja se ei ollut mitenkään purettavissa. Siinä mielessä maat ovat menneet omaa kantaansa.

Hallituksen esityksessä tuki on mitoitettu sille tasolle, jonka Suomen valtio menettäisi verotuloina mahdollisessa ulosliputustilanteessa. Tukitaso on tavallaan mitoitettu sen tasoiseksi, mikä näyttäisi olevan valtion markkamääräinen menetys joka tapauksessa. Tässä suhteessa on tavallaan tehty kompromissi toisaalta merenkulun osaamista ja työpaikkoja säilyttävän näkökulman ja toisaalta valtiontaloudellisen näkökulman ja ehkä elinkeinoneutraalin tukipolitiikan välillä. Me lähdemme tietysti siitä, että toivomme, että kompromissi on tukitasoltaan sen kaltainen, että se tarkoittaisi sitä, että matkustaja-alukset säilyisivät Suomen lipun alla, mutta totta kai tältä osin pallo on varustamoilla ja ne joutuvat loppujen lopuksi harkitsemaan sen, mitä ratkaisuja tekevät, ja jälleen varmasti niiden harkinnassa tonnistoveron sisältö on yksi olennainen elementti, joka ratkaisuihin vaikuttaa.

Useassa puheenvuorossa on viitattu siihen, miten tilanne muuttuu esimerkiksi Viron tullessa EU:n jäseneksi. Tämä on erittäin hyvä kysymys, koska tällä hetkellä Viron osalta henkilöstökustannukset alalla ovat noin 25 prosenttia Suomen ja Ruotsin kustannuksista. Me olemme joka tapauksessa silloin tilanteessa, jossa EU:n maksimitasoinen tuki ei riitä siihen, että päästään kilpailukykyiseen tilanteeseen Baltian maiden kustannustason kanssa. Se on totta kai tosiasia, joka meidän vain on tässä keskustelussa pakko ottaa huomioon ja pakko ottaa huomioon siinä, mitä ratkaisuja me kansallisesti nyt teemme.

Arvoisa puhemies! Toivon todella menestystä valiokunnalle, kun se näitä eri näkökulmia pohtii. Hallitus teki sitä pohdintaa omalta osaltaan hyvin pitkään ja tähän kompromissiin päätyi. Toivon, että todellakin eduskunta ja valiokunta saa käsittelyyn myöskin tonnistoveron kyetäkseen näkemään kokonaisuuden ja sitä kautta tekemään tarvittavat päätökset.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa puhemies! Huoltovarmuustekijä on merkittävä, jos ajatellaan, että emme ole ruoan suhteen kuitenkaan täysin omavaraisia ja suurin osa ruokatehtaista sijaitsee maailmalla. Jos olisimme täysin vuokralaivojen varassa, voisi ajatella, mitä tämä voisi mahdollisesti vaikuttaa tuontiruoan hintaan.

Pidän tonnistoveroa erittäin hyvänä. Tässä lakiluonnoksessa, joka nyt on ollut varustajille esitettävänä, oli uushankinta-aika vain kaksi vuotta ainakin jossain luonnoksessa. Se on ilman muuta liian lyhyt. Jos ajatellaan uuden laivan saamista, sen suunnittelu kestää puolitoista vuotta ja telakalla sitä tehdään vielä pari vuotta eli kaiken kaikkiaan siihen menee viisi vuotta, ennen kuin laiva on pöydältä varustajan käsissä. Tässä asiassa tulisi ilman muuta kuunnella varustamoja huolellisesti.

Ed. Kekkonen, kun sanoitte, että matkustajalaivat Suomi—Ruotsi-välillä eivät ole ravintolalaivoja, olen kyllä teidän kanssanne eri mieltä, koska nämä alukset on nimenomaan tarkoitettu laivalla viihtymiseen, yön ja päivän laivalla olemiseen. Niiden myyntihinnat ovat olennaisesti romahtaneet varustamoille EU:n tax-free-päätöksen johdosta. Ne eivät kelpaa sellaisinaan Välimeren liikenteeseen. Esimerkiksi A1 superior -jäänmurtoluokitus katsotaan siellä vain rasitteeksi, koska se vie lisää polttoainetta. Näihin aluksiin tulisi tehdä kalliit remontit, hyttejä tulisi suurentaa, eikä niissä ole kaistatilaa tavaran kuljetukseen.

Meidän Suomi—Ruotsi-varustamomme ovat vuosia keikkuneet kuilun partaalla, koska tax-free-myynti on kattanut niiden kaikista tuotoista 60—70 prosenttia, joten tämän tonniston kilpailukyky säilyy vain erityistoimenpitein. Toinen murhe on tietysti merenkulun tietotaidon menetys, koska meillä on kuitenkin hankalat olosuhteet meidän vesissämme.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Suomalaisten kauppa- ja matkustaja-alusten kilpailukyvyn turvaamiseksi on välttämätöntä, että tämmöinen hallituksen esitys tulee, koska Pohjoismaat eivät ole pystyneet sopimaan tätä asiaa yhteisesti. Ei Suomi voi jäädä ulkopuolelle, koska Suomen merenkulusta vienti ja tuonti näyttelevät noin 85:tä prosenttia.

Tonnistovero on paikallaan mielestäni. Vaikka olen yrittäjäkansanedustaja, en kannata tukipolitiikkaa, koska yrityksen täytyy pyrkiä toimimaan niin, että liikeidea on niin kannattava, ettei tarvitse käydä veronmaksajan kukkarolla. Tässä tilanne on toinen. Jos haluamme, että Suomen lipun alla matkustaja-alukset ja kauppa-alukset jatkossa toimivat, tämä hallituksen esitys täytyy ehdottomasti hyväksyä.

Kokonaissumma, 27,7 miljoonaa euroa, sehän Suomen rahassa tekee noin 166 miljoonaa markkaa. Mutta jos me ajattelemme, että tämä koskee 5 000:ta merimiestä, palkkatulot on noin 500 miljoonaa markkaa, ja merimiesten palkkaus ei tietysti kovin paljon verotuloja tuo Suomeen, mutta kuitenkin, jos me ajattelemme, että tämä työntekijämäärä on työttömänä, toinen vaihtoehto, niin jokainen meistä hyvin ymmärtää, että tämä on tärkeä asia, että hallituksen esitys hyväksytään eduskunnassa. Henkilökohtaisesti näenkin asian niin, että kun tax-free-kaupasta laivayhtiöt ovat hyötyneet 1,5—2 miljardia, niin minusta tuki on loppujen lopuksi aika pieni, koska uskon, että kun Viro pääsee EU:hun, tax-free-kauppa todennäköisesti loppuu Ahvenanmaalla.

Mikko  Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri Heinonen totesi yhtenä merkittävänä seikkana juuri työntekijöitten työpaikkojen menettämisen. Niinhän se on. Esityksessä mainitaan, että merimiesten työpaikoista 19 prosenttia on Ahvenanmaalla, mutta ei mainita mitään, kuinka paljon niitä on Turun saaristossa.

Tänään on käsitelty talousvaliokunnassa kuljetustukia, joiden piiriin saaristo jollakin tavalla tulee mukaan. Yhtenä perusteluna on juuri se, että sieltä on väestökato ilman pysyviä työpaikkoja, ja se uhkaa koko saariston elämää. Tässä on yksi pointti juuri merenkulun osalta. Mikäli me tyydymme hallituksen esitykseen, on uhka, että yhä enemmän Turun saariston ihmisiä häipyy muille maille syystä, että siellä on takuuvarmasti 10—15 prosenttia merenkulusta toimeentulonsa saavia ihmisiä. Näin ollen se on kovasti tärkeä, kuten monille muillekin varsinaissuomalaisille.

Yksi keskeinen asia täällä on ollut se, miksi tehdään niin kuin Ruotsissa. Ruotsin päätös tukijärjestelmän käyttöön ottamisesta perustuu EU:n komission 1997 uudistamiin meriliikenteen valtiontukia koskeneisiin suuntaviivoihin, joiden tarkoituksena oli luoda EU-jäsenmaiden aluksille edellytykset kilpailla halvemman kustannustason maiden alusten kanssa, poistaa tarve liputtaa EU-maihin rekisteröidyt alukset mukavuuslippumaihin, turvata eurooppalaisten merenkulkijoiden työpaikat ja edistää heidän työllistymistään sekä pitää yllä merenkulkualan osaamista EU:ssa ja parantaa turvallisuutta EU:n aluevesillä liikennöivillä aluksilla. Suuntaviivoja on sovellettu jo yli kolmen vuoden ajan ja niiden mukaiset tukijärjestelmät on toteutettu pääsääntöisesti kaikissa merkittävissä merenkulkua harjoittavissa EU-maissa.

Ensimmäiset seurantaraportit ovat osoittaneet, että toimenpiteistä on ollut hyötyä. Tuet ovat vähentäneet ulosliputusta ja luoneet jonkin verran pyrkimystä rekisteröidä aluksia takaisin EU-valtioihin. Komissio onkin kehottanut kaikkia jäsenvaltioita pohtimaan, miten valtiontuen suuntaviivojen tarkoittamia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää optimaalisesti kansallisella tasolla.

Ruotsi seurasi päätöksillään Tanskaa, jossa nettopalkkausjärjestelmä otettiin käyttöön matkustaja-aluksilla syksyllä 2000. Tanskan ratkaisut taas perustuivat Saksassa toteutettuihin tukiin ja huoleen siitä, että tanskalaiset matkustaja-alukset olisivat siirtyneet Saksan lipun alle. Viimeisten tietojen mukaan myös Eta-maa Norja on ilmoittanut toteuttavansa samanlaisen tukijärjestelmän kuin Ruotsissa. Lisäksi vastaavia hankkeita on vireillä EU-jäsenyyttä hakeneissa Baltian maissa.

Suomessa hallitus on näyttänyt valitsevan linjan, jonka mukaan meillä olisi mahdollisuus toteuttaa EU:n suosituksista poikkeava oma halvempi tukimallimme. Linjaus vaikuttaa rohkealta, varsinkin kun otetaan huomioon, että Ruotsissa päädyttiin erittäin pitkän ja perusteellisen selvityksen ja keskustelujen jälkeen täysin päinvastaisiin lopputuloksiin. Siellä nimenomaan todettiin, ettei Ruotsilla, saati millään muullakaan Pohjoismaalla, ole mahdollisuutta yksin vaikuttaa maailman merenkulun kehitykseen.

On selvää, että merenkulun tukijärjestelmät eivät sinänsä puutu itse ongelmaan eli mukavuuslippulaivajärjestelmään, joka on uhannut kansallista merenkulkua jo viimeiset 30 vuotta. Toistaiseksi ei ole kyetty estämään mukavuuslippujen käyttöä ja sen aiheuttamaa epätervettä kilpailua. Tällaisessa tilanteessa ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa käyttöön toiseksi paras vaihtoehto, joka on EU-komission suosittelema tukijärjestelmä. Samalla on tietenkin jatkettava työtä itse varsinaisen ongelman eli mukavuuslippulaivajärjestelmän ratkaisemiseksi.

Ei voi olla epäilystäkään siitä, että Suomen täytyy jatkossakin säilyä merenkulkumaana, joka voi olla ylpeä omasta kauppalaivastostaan ja tonnistostaan. Tälläkin hetkellä suomalaiset alukset on listattu kansainvälisesti kärkipäähän, mitä tulee alusten turvallisuuteen ja kuntoon sekä niillä työskentelevien merimiesten osaamiseen sekä ammattitaitoon. Suomella ei ole varaa menettää näitä.

Suomi on riippuvainen merenkulusta. Melkein 90 prosenttia — täällä on kuultu, että 85 — ulkomaankaupastamme tapahtuu meriteitse. Kuitenkin enää noin 40 prosenttia kuljetuksista hoidetaan Suomen lipun alla. Olemme jo nyt joutuneet alle sen 60 prosentin rajan, jota kansallisen huoltovarmuuden turvaamisen on katsottu edellyttävän. Meillä ei ole enää varaa menettää yhtäkään alusta niiden lippujen alle. Olisi anteeksiantamatonta kuvitella, että matkustaja-alusten ulosliputuksella ei olisi vaikutusta koko suomalaiseen merenkulkuun. Ensiksikin jo nyt matkustaja-alusten osuus tavaralastin kuljetuksessa on huomattava. Toiseksi matkustaja-alusten ulosliputuksella olisi välitön vaikutus uuden merimiessukupolven koulutukseen.

Kulunut vuosi oli ensimmäinen, jolloin merenkulun ammattioppilaitoksissa opiskelupaikan saivat kaikki halukkaat. Kun opintojen keskeyttämisprosentti on ollut jatkuvasti kasvussa, olemme jo nyt tilanteessa, jossa pätevyyskirjat omaavista merimiehistä on pulaa. Alan epäsuotuisuuteen on vaikuttanut jatkuva keskustelu merenkulun epävarmasta tulevaisuudesta. On myös selvää, että Suomessa valtiovallan taholta osoitettu nuiva suhtautuminen merenkulkuun ja sen tukemiseen ei ole ollut omiaan rohkaisemaan alasta muutoin kiinnostuneita hakeutumaan merenkulun ammattikoulutukseen. Pelättävissä onkin, että uhkaava matkustaja-alusten ulosliputus johtaa varsin nopealla aikavälillä suomalaisen merimieskunnan näivettymiseen ja häviämiseen. Toki maailman merillä tulee aina työskentelemään suomalaisia. Tosin he joutuvat hakemaan ammattikoulutuksensa muista, merenkulkuun myönteisemmin suhtautuvista maista ja työpaikkansa muiden kuin suomalaisten varustamoiden ja suomalaisen lipun alta.

Tukeen onkin saatava lisäys, joka varmistaa sen, että matkustaja-alusten ulosliputukseen ei ole tarvetta. Tuki onkin saatava vähintään sille tasolle, josta talouspoliittinen ministerivaliokunta jo toukokuussa päätti. Tällöin tuki voisi kattaa merimiesten maksamia veroja ja työnantajan maksamia sotu-maksuja vastaavat määrät sekä noin 40 prosenttia työnantajan maksamista merimieseläkevakuutusmaksuista. Tuki vastaisi tukea, jota maksettiin lastialuksille ennen 1.7.2000 voimaan tullutta tuen laajennusta.

Arvoisa puhemies! Merenkulun tukien toteuttamisen lisäksi Suomen tulee olla aktiivisesti mukana pohtimassa keinoja, joilla Pohjoismaiden kesken esiintyvä kilpailu merenkulkupolitiikan tukiaisilla saadaan päättymään. Avain tämän suuntaiseen työhön saattaa hyvinkin löytyä työryhmästä, jonka Pohjoismaiden liikenneministerit vastikään asettivat.

Työ tukijärjestelmien purkamiseksi ei kuitenkaan saa jäädä pelkästään Pohjoismaiden väliseen yhteistyöhön. Tähtäimessä onkin oltava se, että Pohjoismaat ajavat yhteistä linjaa EU:n sisällä päämääränään saada aikanaan kansainvälinen ratkaisu mukavuuslippulaivajärjestelmän lopettamiseen. Tähän asti joudumme kuitenkin hyväksymään sen tosiasian, että merenkulkuamme on tuettava vastaavilla tavoin kuin muissa EU-maissa.

Reijo Laitinen /sd:

Rouva puhemies! Aivan lyhyesti:

Ed. Immosen puheenvuoro oli hyvin perusteellinen ja vastasi myöskin niitä näkemyksiä, joita itselläni tähän asiaan liittyy. Kyllähän on tosiasia, kun me olemme tässä tilanteessa, johon on ajauduttu, että hallituksen esitys on hyväksyttävissä. Kyllä meidän pitää pystyä myöskin valtion toimenpitein meidän merenkulkumme kilpailukyky ja työllisyys säilyttämään. Ollaan ikään kuin seinää vasten nyt tällä hetkellä.

Merenkulkujärjestöt ovat arvostelleet aika tavalla tätä ehdotusta, ja perusteluna on käytetty sitä, että hallituksen esitys ei vastaa niitä päätöksiä, joita talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa on tehty. Toivon, että ministeri omalta osaltaan tätä hivenen valottaa.

Tonnistoveron osalta toivon totta vie, että esitys eduskuntaan mahdollisimman pikaisesti tulisi. Olisi tietysti ollut suotavaa, että se olisi jo nyt täällä.

Ed. Pulliainen puheenvuorossaan totesi, että kun on laivoja ulosliputettu, ei ole menetetty juurikaan suomalaisia työpaikkoja. Minusta tuo tieto ei kyllä pidä paikkaansa. Käsitykseni mukaan hyvin monissa ulosliputustapauksissa päällystön paikat ovat kyllä säilyneet suomalaisten käsissä, mutta varsin paljon on tullut miehistön osalta työvoimaa niin sanotuista halpatyövoimamaista. Toivon, että tätä myös ministeri omalta osaltaan jonkin verran valottaisi.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Laitisen puheenvuoroon yhtyisin monelta osin myös ja toteaisin, että hallituksen esitys on hyväksyttävissä, vaikkakaan merenkulkujärjestöt eivät ole tähän tyytyväisiä, mutta meidän osaltamme tämä on hyväksyttävissä. On todella hankala tilanne se, että Suomen ja Ruotsin tilanne on niin solmussa, että tässä asiassa ei päästy yksimielisyyteen. Kun ottaa huomioon tax-free-edun, jota ei esimerkiksi Tanskan ja Saksan välillä ole eikä Ruotsin ja Tanskan välillä, niin silloin olisi toivonut, että tässä olisi löytynyt yhteinen linja ja olisi voitu pidättäytyä tukiratkaisulta. Kuitenkin hyvinvointivaltion rakentaminen perustuu valtion saamiin tuloihin, ja jos kehitys on sellainen, että verot jäävät valtion maksettaviksi, niin se ei ole hyvä kehitys. Mutta tässä tapauksessa asia täytyy varmaan näin hoitaa, ja olen siihen valmis.

Muistaakseni jossain liikennevaliokunnan kuulemisessa aikaisemmin, kun tämä koski kauppalaivastoa, kävi ilmi, että EU-alueella ollaan laatimassa direktiiviä, joka kieltäisi mukavuuslipun käytön matkustajaliikenteessä. Siitä ei ole nyt kuitenkaan mitään kuulunut, ja olisin kysynyt ministeriltä, olisiko hänellä tällä hetkellä mitään tietoa tästä asiasta.

Timo E. Korva /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Arvostan kovasti hallituksen tapaa tässä lakiesityksessä niiltä osin, että tässä pyritään hyvin tasapainoisesti punnitsemaan asian etuja paitsi valtiontalouden kannalta niin myöskin kansantalouden kannalta. Tämähän on erinomainen ja oikea tapa suhtautua elinkeinopolitiikan tukiin.

Mutta samalla tässä herää kysymys, miksi hallitus ei tällaisessa valmistelussa ja suhtautumisessa voi olla johdonmukainen. Viittaan tällä erityisesti parhaillaan taas näyteltävään näytelmään alueellisesta kuljetustuesta. Hallitus luo joka vuosi, nyt tätä vuotta lukuun ottamatta, vuosittaisella lakiesityksellä haja-asutusalueilla ja kauempana oleviin yrittäjiin epävarmuutta antamalla kuvan, että se pyrkii lakkauttamaan kuljetustuen. Tässä tehdään ilman muuta kansantaloudellisesti ja samalla myöskin valtiontaloudellisesti suuri karhunpalvelus, jos näin tehdään. Haja-asutusalueiden kuljetustuellahan varmistetaan, että meillä pysyy myöskin luonnonvaroja yhteiskunnan, kansantalouden ja myöskin julkisen talouden käytössä, kun varmistetaan tietyt marginaaliedut, jotka eivät vääristä kilpailua, yritystoiminnalle. Mutta ei, tämä ei ole käynyt hallitukselle, vaan jatkuvasti kiusataan yrittäjiä vuosittain uhalla lopettaa tämä noin 20 miljoonan markan määrään supistunut tuki.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Vielä pohjoismaiseen yhteistyöhön: Todella meillä on Pohjoismaiden neuvosto, ja Norjaa lukuun ottamatta Pohjoismaat ovat EU:n jäseniä. Meillä on kaikenmoista pohjoismaista kulttuuriyhteistyötä ja muuta, mutta sitten, kun pitäisi tehdä todellista yhteistyötä, niin se ei toimi. Tässäkin on tällainen dominoteoria, että ensin Tanska tekee jotakin, sitten Ruotsi tekee jotakin ja Suomi tekee jotakin ja sitten Virokin tulee tähän ketjuun vielä mukaan. Kyllä tässä olisi Pohjoismailla parannettavaa. Suomen pitää olla tässä nyt aktiivinen, ettei pohjoismainen yhteistyö ole tämmöistä kerhoilua, vaan että se voisi todella toimia käytännössä. Veropolitiikassahan on vähän samoja ilmiöitä, että Ruotsi on lähdössä vetämään niin sanotusti välistä, ja se tuo Suomelle ongelmia.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllähän tässä Suomi sillä tavalla puun ja kuoren välissä on, niin kuin täällä on todettu, jotta ei ole paljon vaihtoehtoja. Mutta kyllä Suomen pitäisi aktiivisesti pyrkiä vaikuttamaan siihen suuntaan, että EU:ssa saataisiin sellainen lainsäädäntö aikaan, jossa tämmöistä kilpailun vääristymää ja huutokauppamentaliteettia ei sallittaisi. Seuraava vaihehan näissä tulee olemaan se, jotta sitten laivafirmat huudattaa eri maita, miten paljon maksatte siitä, kun olemme teidän lippunne alla. Nyt alkaa olla, niin kuin ed. Wallin totesi, se tilanne, jotta verot valtion maksettavaksi. Tämähän tarkoittaa sitä, jotta jokuhan nämä koko tässä hommelissa maksaa ja veromarkoistahan tämä menee. Se ei ole minkään valtion etu eikä sosiaaliturvajärjestelmien etu, jos se menee tähän malliin. Sen takia toivoisi nyt, jotta niillä areenoilla, joilla kansainvälisesti voidaan vaikuttaa, suomalaiset pyrkisivät tiukasti olemaan sitä mieltä, että tämän tyyppinen toiminta, tukipolitiikka, pitää lopettaa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Tukipolitiikasta ei varmasti päästä koskaan pois. Kun Euroopan unioniin liityttiin, sanottiin, että se poistaa tukipolitiikan. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Tukia on monilla eri aloilla, ja monet tuet ovat vielä kaiken lisäksi hyvin monimutkaisia ja hankalasti haettavia.

Nyt esillä oleva tukipaketti on tärkeä suomalaisen merenkulun ja työllisyyden kannalta. Hallituksen esitys parantaa Suomen lipun alla purjehtivien alusten kilpailukykyä ja työllisyyttä Suomessa. Tämä on erityisen hyvä asia. Jatkossa toivoisi, että tukipolitiikassa huomioitaisiin entistä enemmän maamme erityisolosuhteet ja pitkät kuljetusetäisyydet. Viittaan, samoin kuin ed. Korvakin, tässä salissa jokin aika sitten käytyyn keskusteluun kuljetustuesta, jota hallituskaan ei ole tähän asti ymmärtänyt, mutta nyt näyttää, että nyt alkaa pikkuhiljaa ymmärtää. Tukiasiat ovat minun mielestäni todellisuutta, josta ei päästä eroon, jos haluamme säilyttää yrityksillä samanlaiset mahdollisuudet koko maassa, myöskin Pohjois-Suomessa.

Jyri Häkämies /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On helppo yhtyä niihin puheenvuoroihin, joissa on todettu, että hallitus toimi näissä olosuhteissa oikein. Ensisijaisestihan tarkoituksena oli pyrkiä välttämään tätä tukea, mutta tässä tilanteessa ajauduttiin tähän.

Mutta jos me katselemme tätä elinkeino- tai kilpailupoliittisesti ja nimenomaisesti EU:n näkökulmasta, on helppo yhtyä myös niihin puheenvuoroihin, joissa todetaan, että tällä tavalla tukitoiminta ei ole terveellä pohjalla. Tuet leviävät maasta toiseen, ja toinen ongelma on myöskin se, että helposti toimialalta toiselle. Merenkulun ohella hyvin ajankohtainen aihe on lentoliikenteen tuki. Nimenomaisesti EU:n perusajatuksiin kuuluisi löytää yhtenäinen politiikka tämän tyyppisissä asioissa. Siksi on syytä tukea ja kannustaa Suomea ja ministeriä siinä, että pohjoismaisella tasolla ja ennen kaikkea EU-tasolla löytyisi yhtenäinen linja ja päästäisiin tästä tuesta ajan myötä pois.

Liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen

Arvoisa puhemies! Lyhyesti tiettyihin kysymyksiin, joita täällä puheenvuoroissa on esitetty:

Ed. Laitinen kysyi, miten Suomen tukimalli suhtautuu tavallaan EU:n sallimaan maksimitukeen ja todella EU:n tekemiin suuntaviivoihin. Merenkulun tuista matkustaja-alusten osalta tuki ei tarkoita maksimimäärään menemistä, toisin kuin rahtialuspuolella meillä on täysimääräiset tuet käytössä, vaan tämä on ainoastaan tietty prosenttiosuus siitä kokonaisuudesta, joka olisi mahdollista käyttää. Peruste, miksi näin, on nimenomaan tavallaan se kompromissi, jota aikaisemmassa puheenvuorossani kuvasin.

Myöskin ed. Laitinen kysyi, miten työvoima on kehittynyt laivoilla kymmenen viime vuoden aikana esimerkiksi halpatyömaista tulevien työntekijöitten osalta. Kansainvälisestihän on niin tapahtunut, että näistä maista tulleet työntekijät ovat lisänneet suhteellisesti osuuttaan työpaikoista. Suomessa kovin paljoa ei ole työpaikkoja, joissa olisi muita kuin suomalaisia työntekijöitä. Joidenkin rahtialusten osalta on sovittu sen kaltaisesta ratkaisusta, joka lainsäädännön mukaan on mahdollista, että työmarkkinaosapuolten kesken voidaan sopia siitä, että otetaan myöskin muista maista tulevaa työvoimaa käyttöön, mutta aika vähäistä se toistaiseksi on ollut.

Ed. Wallin kysyi EU:n merenkulun niin sanotusta miehitysdirektiivistä. Se on totta, että tämän kaltainen asia ja esitys oli esillä pari vuotta sitten. Nyt esityksen osalta on ollut hyvin hiljaista. Mikään puheenjohtajamaa ei ole ottanut sitä asiaa ajaakseen. Muistaakseni myöskään Belgian listalla sitä asiaa ei ole, joten ainakaan nyt ensi kuun neuvostossa siitä kysymyksestä ei tulla keskustelua käymään. Näyttää siltä, että se on jäänyt odottamaan toisia aikoja.

Kun täällä useassa puheenvuorossa on toivottu, että Suomen hallitus on kansainvälisesti aktiivinen sen suhteen, että pääsisimme kaiken kaikkiaan tämän kaltaisista tuista eroon, niin voin vakuuttaa, että kyllä tulemme tekemään ja olemme jo tehneet kansainvälisellä foorumilla kaikkemme, jotta tähän suuntaan päästäisiin. Samalla on todettava se realismi, että kun täällä paljon puhuttu dominoefekti on vasta menossa toiseen suuntaan, niin sen keriminen taas toiseen suuntaan ei välttämättä tule olemaan ihan lyhyellä aikavälillä tapahtuva asia, mutta siihen suuntaan silti tulee pyrkiä.

Dominoefekti on jälleen saamassa todennäköisesti uuden sysäyksen nyt, kun Tanska on ottanut tonnistoveron myöskin käyttöön. On arvioitu sitä, että tämä tietysti lisää paineita myöskin Ruotsin osalta tehdä ratkaisuja tonnistoveron osalta. Ruotsissahan ei tonnistoveron kaltaista tukea ole käytössä. Siinä suhteessa on tietysti pidettävä mielessä myöskin, silloin kun verrataan Suomen ja Ruotsin tilannetta, että Ruotsilla ei kaikkia niitä instrumentteja ole käytössä, joita Suomen on oman ratkaisunsa myötä tarkoitus ottaa käyttöön.