Hanna-Leena Hemming /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kaksosten saaminen on onnenpotku, kolmosten
saaminen onnen lisäksi vielä suuri haaste. Kukaan
ei kuitenkaan tarkoituksellisesti voi hankkiutua kaksosten tai kolmosten
vanhemmaksi. Suomessa syntyy perheisiin keskimäärin
1,7 lasta per perhe, ja tämä tarkoittaa, että suoraan
kaksosetkin saava perhe on heti paikalla suurperhe, kolmosista puhumattakaan.
Suomessa syntyy vuosittain 950 kappaletta kaksosia ja noin kymmenet
kappaleet kolmosia, neloset on viimeksi syntynyt vuonna 1994 — kerran
kymmenessä vuodessa suurin piirtein on syntynyt nelosia.
Yleisin riski monikkoraskauksissa on keskosuus. Normaali raskaus,
niin kuin monet tietävät, kestää 40
viikkoa, kaksoset syntyvät keskimäärin
viikolla 37, kolmoset viikolla 33 ja neloset viikolla 31 eli melkein
kymmenen viikkoa ennenaikaisina. Toiseksi yleisin raskauteen liittyvä riski
on alipainoisuus, joka pitkälti johtuukin nimenomaan keskosuudesta.
Kaksoset painavat keskimäärin 2,4 kiloa, kolmoset
1,8 ja neloset 1,4 kiloa. Tämä taas johtaa siihen,
että suurin osa monikkolapsista tarvitsee synnyttyään
tehostettua hoitoa sairaalassa.
Yleisiä ongelmia näillä keskosilla
ovat keuhkojen kypsymättömyys; alttius infektioille;
vatsa- ja suolisto-ongelmat — mikä saattaa johtaa siihen,
että hyvänkin alun jälkeen lapsen elimistö saattaa
alkaa hylkiä maitoa ja lapsi joutuu tätä kautta
siis tiputukseen tai muuhun letkuhoitoon — imemisongelmat,
jotka aiheuttavat nimenomaan nenämahaletkuruokintaa; alilämpöisyys, joka
tarkoittaa lämmityskaappia, vaikkei muuta hätää olisikaan;
verenvuodot sisäelimiin ja aivoihin; ja avoin valtimotiehyt,
joka saattaa myöhemmässä vaiheessa vaatia
leikkauksia. Näin kävi yhdelle omista kolmoslapsistani;
hänet leikattiin kolme kuukautta vanhana. Keskosuus lisää myös
sairastavuuden ja pysyvän vammautumisen riskiä.
Cp-vammariski onkin sitä suurempi, mitä useampi
lapsi kerralla syntyy.
Mitä tällä kaikella on merkitystä?
Sitä, että kun yksi lapsi on sairaalassa ja äiti
on hoitamassa sitä yhtä lasta, kuka hoitaa kotona
sitä toista tai mahdollisesti muita monikkolapsia, jos
isän täytyy käydä töissä,
varsinkin jos isyyslomapäivät on käytetty,
jos lapsi vaatii leikkauksen kolmen kuukauden iässä.
Vastassa on täydellinen riittämättömyys
ja tunne siitä, että on itse koko ajan väärässä paikassa
eikä pysty faktuaalisesti hoitamaan muita kuin yhtä lasta
kerrallaan, kun ei voi kahteen paikkaan jakautua. Tämä johtaa
siihen, että monikkoperheillä on pakko olla kotonaan joku
perheen ulkopuolinen kotiapulainen tai lastenhoitaja, joka maksaa.
Keskosten ravinnontarve vaatii, että on syntymän
jälkeen kolmen neljän tunnin välein syötettävä ympäri
vuorokauden ja syöminen on hidasta, koska lapset ovat heikkoja.
Vuorokausi kuluu helposti kokonaan syöttöhommissa,
vaikka kaksikin aikuista olisi sitä tekemässä. Äidinmaito
ei aina ollenkaan riitä ravinnoksi, mikä tarkoittaa, että äidinmaidonkorvikkeen
lasku on maksettavana ja se on mittava. Lisäksi lapsesta
syntyvä stressi vaikeuttaa imettämistä ja
johtaa nimenomaan äidinmaidonvastikkeen käyttöön
hyvin helposti. Samaa aiheuttaa unenpuute. Kun yhden ja kahden tunnin
jaksoissa voi nukkua, niin vanhemmalla on vastassa burn out jo parissa
viikossa, ja tästä on tutkittuakin tietoa. Jos
vielä on muita lapsia, heidän vaatimansa huomio
ja hoito aiheuttavat lisäpaineita.
Käytännön ongelmia: Kun näitä vauvoja
on monta ja he ovat syntyneet keskosina, aivan tavallinen asia,
kuten kaupassakäynti, on mahdottomuus, koska keskosvauvoja
ei pitkään aikaan voi ottaa mukaan julkisille
paikoille, esimerkiksi kauppareissulle. Kolmosia ei oikeastaan voi
ottaa koskaan mukaan kauppaan, sillä suurten kolmosten
vankkureiden kanssa kauppaan meneminen on aivan mahdotonta. Ensinnäkään
kassan ohi ei mahdu niillä vaunuilla. Lisäksi
kädet eivät riitä enää niiden
ruokien keräämiseen, mitä pitää perheelle
hankkia.
Lisäksi on tämä liikkumisongelma
muutenkin. Kaksostenrattaat eivät mahdu bussiin, kolmostenrattaista
puhumattakaan, eli julkisilla liikennevälineillä liikkuminen
on aivan mahdotonta. Kaksostenrattaat muuten maksavat huomattavasti
enemmän kuin tavalliset rattaat. Yhden vauvan vaunut maksavat
uutena tavallisesti noin 300 euroa tällä hetkellä ja
käytetythän saa vaikka ilmaiseksi. Kolmostenrattaat
tänään tehdyn tiedustelun mukaan maksavat
edullisimmillaan 900 euroa, ja toimitusaika on kaksi kuukautta.
Kolmosten rattaita kukaan ei voi tilata siinä vaiheessa,
kun raskaus on vielä kesken eli kolmoset eivät
ole syntyneet, koska ei ole mitään takuita siitä,
että lapset syntyvät elävinä.
Vaunut voi tilata vasta siinä vaiheessa, kun lapset ovat
syntyneet, mikä tarkoittaa sitä, että perhe
on sidottu kotiinsa lyhimmillään siis kaksi kuukautta.
Lisäongelmia on asunto. Se saattaa käydä ahtaaksi,
ja vaikka ei kävisikään ahtaaksi, saattaa olla
ongelmana, mahtuuko rattaat hissiin. Useissa kerrostaloissa hissi
on niin kapea, että kaksostenvaunujakaan sinne ei saa,
kolmostenvaunuista puhumattakaan. Jos asutaan kolmannessa kerroksessa,
missä järjestyksessä äiti juoksee
lapsia yläkertaan, jos käsiä on vain
kaksi ja jos olisi esimerkiksi yksi ruokakassi jossain vaiheessa
kuljetettavana?
Entä sitten auto? Auton vaihto on useimmilla perheillä vääjäämättömästi
edessä. Valitettavasti nyt ei ole vaihtoehtona ostaa sitä yhtä pykälää suurempaa
autoa, sillä jo pelkästään kaksosten turvaistuinten
sijoittaminen takapenkille on useissa autoissa aivan mahdotonta,
kolmosten turvaistuimesta puhumattakaan. Hyvin harva suurikaan auto
on suunniteltu niin, että niihin mahtuu näitä selkä edellä -istuimia
useampi kappale takapenkille. Jos perheen lapsiluku ylittää kolme,
tila-auto onkin ainoa vaihtoehto, ja se maksaa, niin kuin kaikki
tiedämme, hyvin paljon.
Kun sitten lapset kasvavat, jatkuvastihan on tietysti vaatehankintoja,
aivan niin kuin kaikissa perheissä. Mutta kun mennään
kouluun ja täytyy koulun liikuntatunneille välttämättömiä hankintoja
tehdä, vastassa on lenkkareitten ostoa, luistimien, suksien,
verkkareiden, uikkareiden, joka kerta kun lapset kasvavat, usealle
lapselle yhtä aikaa, lisäksi polkupyörät
ja muut vapaa-ajan harrastusvälineet. Mitään
tavaroita ei voi kierrättää perheen sisällä.
Rahan kulutus ei myöskään lopu lukioikään,
sillä lukion kirjat ja materiaalit maksavat 1 400
euroa opiskelijalta lukioaikana. Yhä edelleen lapset kasvavat,
tarvitsevat liikuntavälineitä, ja ne on uusittava
säännöllisesti. Tämä kaikki
sen lisäksi, että jokaista pinnasänkyä täytyy
ostaa kolme kappaletta tai kaksi kappaletta, jokaista syöttötuolia.
Jokaista tavaraa, mitä lapsille hankitaan on hankittava
usea samaan aikaan.
Kunnallista kodinhoitoa saa kunnissa eri kriteerein. Joka tapauksessa
se on maksullista. Se tarkoittaa, että perhe maksaa siitä niitten
tulojen mukaan, mitä silloin on. Käytännössä tämä tarkoittaa
sitä, että esimerkiksi perheenäidin koko äitiyspäiväraha
meneekin tähän aivan välttämättömään
kotihoitoapuun. Ilman apua ei millään voi selvitä,
varsinkin kun tulee näitä sairaalajaksoja ja muita
hankaluuksia, mitkä ovat hyvin tavallisia monikkoperheissä.
Apu on pakko ostaa, mutta millä rahalla se tehdään?
Se tehdään supistamalla rahaa muista hankinnoista,
jotka ovat, kuten sanoin, moninkertaiset tavallisiin lapsiperheisiin
nähden.
Arvoisa puhemies! Kaksos- ja kolmosperheillä ei ole
mahdollisuutta suunnitella perheen kokoa käytettävissä olevien
taloudellisten resurssien mukaan. Kun vanhemmat ovat suunnitelleet perheenlisäystä,
he ovat odottaneet saavansa yhden lapsen kerrallaan. Yhdenkin lapsen
syntyminen perheeseen merkitsee kuitenkin lisäkustannuksia
ja talouden kiristymistä verrattuna perheeseen, jossa ei
ole lapsia. Meillä on nyt päätetty vuoden
2004 alusta nostaa ensimmäisen lapsen lapsilisää 10
eurolla. En ala riidellä tästä asiasta
tässä vaiheessa enää enkä niistä epäkohdista, mihin
se johtaa. Haluan kuitenkin nostaa tämän monikkoperheiden
tarvitseman erityisen taloudellisen tuen nyt keskusteluun ja siksi
olen tehnyt tämän lakialoitteen monikkolisästä.
Huomautan vielä lopuksi, että omat kolmoseni
ovat juuri kasvamassa lapsilisien ulottumattomiin, enkä siis
ole puhumassa verorahojen käytöstä oman
perheeni eduksi.
Keskustelu päättyy.