5) Hallituksen esitys eduskunnalle talous- ja rahaliiton vakaudesta,
yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen
hyväksymisestä sekä laiksi sopimuksen
lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten
voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta sekä julkisen
talouden monivuotisia kehyksiä koskevista vaatimuksista
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa herra puhemies! Jo viime talvena oli esillä tämä nyt
käsittelyssä oleva talousunionisopimus eri valiokunnissa,
ja sitä nyt on odotettu tosiaan kuukausikaupalla tänne
tulevaksi. Siinä kevättalvella muistaakseni pääministeri
Katainen jo on mennyt allekirjoittamaan tämän
sopimuksen, ja se ei siitä ole siis mihinkään
muuttunut. Onkin hiukan ihmetyttänyt, missä tämä sopimus
on viipynyt.
Tämä sopimushan on aivan ennenkuulumaton.
Siinä siirretään budjettivaltaa maan
rajojen ulkopuolelle, eli tulee säännökset
alijäämästä, jota ei sitten
saa ylittää, ja jos ylittää,
niin toiset sopimuksen osapuolet voivat viedä tällaisen
jäsenmaan EU:n tuomioistuimeen tuomiolle. Tässä luodaan
myös uutta toimivaltaa ja nimenomaan sitä toimivaltaa
luodaan EU:n tuomioistuimelle ja sitä laajennetaan valtion
täysivaltaisuuden ydinalueelle, eli on kyse sellaisesta
lakiesityksestä ja sopimuksesta, jota vastaavaa ei ole ennemmin
täällä kyllä nähty.
Tämä on erittäin arveluttava tie,
ja noin käsittelyjärjestyksen kannalta voisi alustavasti
arvioida, että kaiken järjen mukaan tämä vaatisi
kyllä määräenemmistön
taakseen täällä Suomen eduskunnassa,
että tällaista sopimusta voitaisiin ajatella hyväksyttäväksi.
Itse vastustan tätä sopimusta jyrkästi
ja uskon, että tälle omalle kannalleni löytyy
paitsi poliittisia myös juridisia näkökohtia
ja perusteluita. Tämä sopimus on valtiosääntöoikeudellisesti
erittäin ongelmallinen. Sinänsä sääli
myös, että käsittely näin suuresta asiasta
käydään täällä,
kun toimittajat ovat jo varmaan monet vetäytyneet täältä tältä erää,
tältä päivää pois ja
nyt sitten tosiaan tällaista megaluokan asiaa vielä käsitellään.
Se, että tätä alijäämäsäännöstä ei
tarvitsisi saattaa voimaan välttämättä perustuslain
tasolla, niin kuin tässä hallitus nyt esittää ja
mihin komissio on ollut taipuvainen, ei kyllä poista kuitenkaan
sitä itse ongelmaa. Päinvastoin on erittäin harhauttavaa
kansalaisia ja kansanedustajia kohtaan väittää,
että se, että säädetään
vain tavallisen lain tasolla tämä alijäämäsäännös,
ei ole mikään iso asia. Mutta ei se auta, että se
on tavallisen lain tasolla säädetty ja sen voi
eduskunta kumota, jos meitä sitoo samaan aikaan kansainvälinen
sopimus, josta ristiriitatilanteessa mennään tulkintanäkemyksiä hakemaan
sitten EU-tuomioistuimesta. Se ei kyllä muuta sitä asiaa
yhtään miksikään tästä alkuperäisestä esityksestä, että alijäämästä ei
olisi säänneltävä jokaisessa
ratifioivassa jäsenmaassa perustuslain tasolla. Se ei muutu
mihinkään, koska se kansainvälinen sopimus
todella on sitten se velvoittava tekijä.
Perussuomalaisethan ovat siinä alkuvaiheessa, kun tämä sopimusraakile
oli aiemmin siellä valiokunnissa, jättäneet
eriävät mielipiteet. Myös perustuslakivaliokunnassa
olemme ottaneet alustavasti kantaa käsittelyjärjestykseen
viime tammikuussa. Silloinhan se meni pöytäkirjauksella vain,
valiokuntaenemmistökään ei silloin uskaltanut
tällaiseen sekamelskasopimukseen todella ottaa lopullisia
kantoja käsittelyjärjestyksen osalta, mutta nyt
sekin on tietenkin edessä perustuslakivaliokunnalla.
Toivon, että tämä sopimus ja tämä lakiesitys tultaisiin
hylkäämään. Tämä on
täysin kelvoton ja ennenkuulumaton.
Anne Louhelainen /ps:
Arvoisa puhemies! Tämän esitetyn sopimuksen
tarkoituksena on vahvistaa julkisen talouden hoitamisen kurinalaisuutta
ja parantaa talouden ohjausta ja hallintaa Euroopan unionissa.
Yksi syy tähän, miksi tällainen esitys
on tehty, on se, että keskeinen velkakriisin kärjistymisen
taustalla vaikuttanut tekijä on ollut monien jäsenvaltioiden
piittaamattomuus unionin yhteisistä säännöistä.
Kriisiytyneissä maissa on harjoitettu talouspolitiikkaa,
jossa ei ole noudatettu Euroopan unionin toiminnasta tehtyjä sopimuksia
eikä julkisen talouden vakautta ja kestävyyttä koskevia
sääntöjä. Sanktion mahdollisuus
toki on ollut aikaisemminkin, mutta kuten tiedämme, niitä ei
käytetty.
Nyt käsittelemässämme hallituksen
esityksessä ehdotetaan talousunionin vahvistamista jälleen
uusilla säännöillä ja kurinpitotoimenpiteillä.
Tämä kyseinen sopimus ei aja Suomen etuja vaan
siirtää talouskurin varjolla jälleen
pois talouspoliittista itsenäisyyttämme. Perussuomalaiset
eivät ole valmiita luovuttamaan budjettivaltaamme Brysseliin.
Arvoisa puhemies! Tällaista liittovaltiokehitystä Suomen
ei pidä hyväksyä eikä siksi
tähän kyseiseen sopimukseen osallistua. Huomionarvoista
on se, ettei Suomen ole pakko olla mukana tässä sopimuksessa,
sillä se on hallitustenvälinen eikä Suomen
poisjäänti kaataisi koko sopimusta. Tässä esityksessä todetaankin,
että "sopimus tulee voimaan tammikuun alusta 2013 edellyttäen,
että kaksitoista euroalueeseen kuuluvaa osapuolta on siihen
mennessä tallettanut ratifioimiskirjansa".
Edelleen esityksessä todetaan, että "sopimuksen
on esityksen antohetkeen mennessä ratifioinut Espanja,
Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Portugali,
Saksa, Slovenia ja Tanska". Korostan näistä 11
maasta seuraavia maita: Espanja, Italia, Kreikka, Kypros ja Portugali — eli
juuri ne maat, jotka tätä talouskuria tarvitsevat.
Jos tällä lailla on tarkoitus saada huonosti asiansa
hoitaneet maat ruotuun, niin Suomihan ei tähän
porukkaan kuulu, joten voimme hyvällä omallatunnolla
jättää tämän sopimuksen
ratifioimatta. Meidän ei tarvitse todellakaan olla tuo
12:s maa.
Puhumme siis isosta asiasta, joka on EU-päämiesten
kesken jo vuosi sitten sovittu lähes ilman julkista keskustelua.
Keskustelua kuitenkin tarvitaan, sillä sopimuksen hyväksyminen
vie väistämättä kohti liittovaltiokehitystä,
jota suurin osa suomalaisista useiden tutkimusten mukaan edelleen
vastustaa.
Arvoisa puhemies! Saksan liittokansleri on viime viikolla puhunut
Euroopan parlamentissa siitä, että EU:ta ollaan
viemässä kohti syvempää talousunionia.
Liittovaltiokehitys on hänen mukaansa väistämätöntä,
jotta luottamus unioniin voidaan palauttaa. Tämän
lakiesityksen hyväksyminen välittää signaalin,
jossa Suomi olisi Saksan linjoilla, hyväksyisi liittovaltiokehityksen
ja olisi valmis edelleen syventämään
integraatiota. Tästä sopimuksesta ei ole paluuta,
sillä se ei sisällä mahdollisuutta sopimuksen
irtisanomiseen. Nyt olisikin aika miettiä, mikä on
Suomen etujen mukaista.
Me emme kuulu näiden maiden joukkoon, jotka tarvitsevat
komission ruoskaa taloudenpidossaan. Perussuomalaisten mielestä meidän
ei tarvitse tätä sopimusta ratifioida.
Ville Vähämäki /ps:
Kunnioitettu puhemies! Tänään on
synkkä päivä kaltaiselleni isänmaalliselle
miehelle, joka vastustaa EU:ta lähes kaikissa sen ilmenemismuodoissaan.
(Ministeri Jukka Gustafsson: Onneksi päivä päättyy
pikkuhiljaa!) Ensin eduskunta keskustelee EU:n kehyksistä, sen
jälkeen laajenemisesta ja sitten vielä talous- ja
vakaussopimuksesta. Olisi ollut hyvä, että tämä taloussopimusasia
olisi laitettu jollekin toiselle päivälle, jotta
tämä olisi saanut laajempaa mielenkiintoa.
Hallitus esittää eduskunnalle, että se
hyväksyy Emun vakaudesta, yhteensovittamisesta ja ohjauksesta
maaliskuussa 2012 tehdyn valtiosopimuksen. Samalla pantaisiin lisäksi
osittain täytäntöön EU:n jäsenvaltioiden
julkisen talouden kehyksiä koskevia vaatimuksia.
Joitain huomioita tästä sopimuksesta.
Kunkin maan on siis laadittava julkista taloutta koskeva keskipitkän
aikavälin tavoite, joka tähtää talouden
kestävyyteen tai sen kestävyyden saavuttamiseen.
Tästä ne vaikeudet sitten alkavatkin kasaantua.
Jos valtioiden velkaantumista aletaan sitoa liian tiukkojen sääntöjen
mukaan, niin tämä johtaa luonnollisesti siihen,
että kaikki valtiot alkavat säästää.
Tämä säästölinja puolestaan
johtaa siihen, että nyt päällä oleva taantuma
muuttuu nopeasti lamaksi. Tämä heikentää kaikkien
EU-maiden kokonaistuotantoa ja pakottaa säästämään
edelleen voimakkaammin, ja jos jotain maata sanktioidaan sen takia, että sillä on
liiallinen budjettialijäämä, niin se
entisestään heikentää kyseisen
maan mahdollisuuksia selviytyä. (Riitta Myller: Mitäköhän
tässä on puhuttu puolitoista vuotta?)
Toisin sanoen tämä sopimus voisi pahimmillaan
syventää talouden suhdannevaihteluita, heikentää kasvua
ja kasvattaa työttömyyttä. Kyllähän
tämä vähän huonolta näyttää,
jos samaan aikaan yksityiset kuluttajat, valtiot sekä kunnat
alkavat yhtä aikaa säästää.
Lamahan siitä on tuloksena.
Tämä lakiesitys olisi hylättävä.
Kaj Turunen /ps:
Arvoisa puhemies! Talous on ihmistä varten eikä ihminen
taloutta varten. On hyvä, että talouskuria tiukennetaan,
mutta ehdotettu sopimus ei ole kannatettava, koska talouskurin varjolla
annetaan Suomen talouspoliittista itsenäisyyttä Brysseliin.
Suomi ei tarvitse kriisimaiden tavoin EU:ta tai komissiota vahvistamaan
markkinoiden luottamusta. Suomi harjoittaa vastuullista talouspolitiikkaa
ilman ehdotettua sopimustakin.
Suomen valtionvelan korkotaso on alhaalla, ja suurin uhka luottoluokituksen
laskulle sekä korkotason nousulle on Suomen jäsenyys
euroalueessa. Siis luottoluokituksen laskulle ja korkotason nousulle
uhkana on Suomen jäsenyys euroalueessa. Nyt ehdotettu uusi
budjettikurin mittari, rakenteellinen alijäämä,
on täysin teoreettinen konsepti, jota voidaan helposti
rukata ylioptimistisilla talousennusteilla. Ehdotetussa sopimuksessa
on kohta, jossa mainitaan, että "poikkeuksellisissa taloudellisissa
olosuhteissa" alijäämärajat voidaan rikkoa.
Poikkeukselliset taloudelliset olosuhteet ovat käytännössä täysin
tulkinnanvaraisia, mikä vesittää sääntöjen
merkityksen käytännössä.
Suomen kaltaiselle pienelle taloudelle ehdotetun kaltaiset alijäämäsäännökset
eivät sovi yhtä hyvin kuin suurille talouksille.
Kyseenalaista on, ovatko ehdotetut sanktiot sääntöjä rikkoville
valtioille toimivia. Sakkomaksujen jakaminen jo ylivelkaantuneelle
valtiolle vain pahentaisi sen velkatilannetta, ja toisaalta sakko
on niin pieni, että se tuskin estää vastuuttoman
talouspolitiikan harjoittamista hyvinä aikoina. Todennäköisesti
tätäkään sopimusta eivät
tule noudattamaan kaikki euromaat, ja rikkurithan me tunnemme.
Sopimuksen velvoite Suomen valtion budjettialijäämän
enimmäismäärästä kaventaisi
eduskunnan budjettivaltaa. Käytännössä luovuttaisimme
budjettivaltaa Brysseliin. Siten se myös vaikeuttaisi Suomen
mahdollisuuksia hoitaa hyvinvointivaltiolle ominaista sosiaalipolitiikkaa vaikeina
aikoina.
Rakkaat sosialidemokraatit, (Perussuomalaisten ryhmästä:
Onko sellaisia?) tämä sopimus siis merkittävästi
vaikeuttaisi Suomen mahdollisuuksia hoitaa hyvinvointivaltiolle
ominaista sosiaalipolitiikkaa vaikeina aikoina. Myös sopimuksen
valmistelu ja tämänhetkinen tapa käsitellä sopimusta
erittäin nopealla aikataululla on omiaan heikentämään
nykyisen poliittisen järjestelmän uskottavuutta.
Sopimus on yritys syventää jäsenmaita
kohti liittovaltiota. Tähän viittaa sekin, että sopimusluonnoksissa
on esillä ollut mahdollisuus myöhemmin EU:n perussopimusten
muuttamiseen, vaikka se ei tällä hetkellä ole poliittisesti
mahdollista.
Perussuomalaiset pitävät maamme talouspoliittisen
vallan siirtoa Brysselin byrokraateille epäedullisena suomalaisille
eivätkä näin ollen voi hyväksyä sitä.
Suomen poisjäänti ei kaataisi koko sopimusta,
sillä kyseessä on hallitustenvälinen
sopimus eikä perussopimusmuutos. Halutessaan Suomi voisi
yksin säätää kansallisella tasolla
vastaavan tapaiset mutta paremmin Suomelle sopivat alijäämäsäännökset
ilman budjettivallan luovuttamista.
Riitta Myller /sd:
Arvoisa puhemies! Nyt puolentoista vuoden ajan tässä eduskunnassa
on keskusteltu siitä, että eräät
maat eivät ole noudattaneet Euroopan unionin kasvu- ja
vakaussopimusta, ja siitä johtuu, että on tehty
tällainen esitys, joka vie nämä samat
kasvu- ja vakaussopimuksen alijäämä-
ja budjettivajekriteerit kansalliseen lainsäädäntöön.
Ajatellaan niin, että kun ei ole tämä yhteinen
säädöspohja purrut, niin se ikään
kuin alleviivaa, kun se viedään kansalliseen lainsäädäntöön.
Mitään uutta siellä ei ole.
Mutta tämä perustelu, että huonoina
aikoina ei voitaisi tehdä sosiaalipolitiikkaa, kuulosti
jotenkin tutulta. Tämä oli nimittäin
se perustelu, jota käytettiin silloin, kun Ranska ja Saksa
jättivät noudattamatta näitä kasvu-
ja vakaussopimuksen kriteereitä, mistä sitten
sanotaan alkaneen sen löyhän vaiheen, jonka jälkeen
ei voitu sitten muitakaan valtioita enää velvoittaa
pitämään näistä sopimuksista
kiinni.
Eli kyllä tässä Suomen kannalta on
erittäin tärkeästä asiasta kysymys,
että me saamme tämän yhteisen valuuttamme
pysymään vahvana, vakaana, ja nimenomaan Suomen
kannattaa olla tässä mukana sen takia, että tätähän
ei todellakaan tehdä nyt Suomea varten. Suomi on Luxemburgin
ohella ainut maa, joka on pysynyt näissä kriteereissä.
Tämä tehdään sitä varten,
että myös Suomen talous kyetään
pitämään kunnossa osana eurojärjestelmää.
Kun sanoin, että todellakin puolitoista vuotta on puhuttu
siitä, että tarvitaan sitä, että näistä kriteereistä pidetään
kiinni, nyt meillä on tässä esitys, joka
vahvistaa olemassa olevia sääntöjä,
ja itse uskon, että tällä on merkitystä.
En pidä tätä minään
taikakaluna, mutta se on nyt yritys saada aikaan järjestystä,
kun perussopimusmuutoksiin ei kyetty.
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa herra puhemies! Hallituspuolueet ovat vieneet tätä omaa
europolitiikkaansa laput silmillä eteenpäin nyt
koko hallituskauden. Ensiksi ERVV:n osalta hallituksessa hallituspuolueiden
edustajat eivät nähneet, että siinä määrätön
määrä korkoja tullaan myös takaamaan,
ja tässä eduskunta harhautui silloin. Sitten tuli
tämä paljon myös sosialidemokraattien
mainostama Euroopan vakausmekanismin EVM:n ensisijaisen velkojan
asema. Lopulta paljastui, että sitä ei siinä sopimuksessa
ollutkaan, vaikka niin se valiokunnan mietinnössä taidettiin
ymmärtää, että se siellä olisi.
Nyt viimeisin vääntö kohdistuu sitten
vivutuksen lisäämiseen rahoitusapuvälineiden
joukkoon Euroopan vakausmekanismissa, mistä syntyi se tilanne,
että siinä Suomi on jäämässä kantoineen vähemmistöön.
Eli Suomen kantana on ollut, että se pitää jäsenmaiden
yksimielisesti hyväksyä sen sopimuksen perusteella,
mikä EVM:ään liittyy. Nyt sitten kuitenkin
on käynyt niin, että tätä sopimusta
ollaan tulkitsemassa Brysselissä muiden jäsenmaiden
toimesta siten, että se voidaan yksinkertaisella enemmistöllä lisätä sinne
rahoitusapuvälineiden joukkoon.
Eli paljon on ollut ja tullut tällaista epäselvyyttä näissä euroasioissa.
Nyt olisin hallituspuolueen edustajana hyvin nöyränä täällä — mikäli
olisin hallituspuolueen edustaja — koska näin
paljon on ollut teillä epäselvyyksiä näissä sopimuksissa,
joita olette täällä markkinoineet meille
koko eduskunnalle.
Minä en ymmärrä, arvoisa puhemies,
sitä, että me solidaarisuudesta näitä hulttiomaita
kohtaan, jotka ovat huonosti hoitaneet taloutensa, luovuttaisimme
eduskunnan budjettivaltaa maan rajojen ulkopuolelle. Se on sellainen
asia, että kun se kerran luovutetaan, niin sitä ei
sitten takaisin saada. Se kansainvälinen velvoite ja sopimus
sitoo meitä, ja sopimus ei sisällä mahdollisuutta
sen irtisanomiseen, mikä on myös selkeä puute.
Toivon, että tiedotusvälineet nostavat — siitä huolimatta,
että tämä keskustelu käydään
näin myöhään tänä iltana — tämän
asian näkyvästi esille, sillä tämä on
varmasti tutkijoiden ja eri asiantuntijoidenkin mielestä isoimpia
europoliittisia linjauksia, mitä tässä salissa
on esitetty tehtäväksi koko Suomen EU-jäsenyyden
aikana. Olisi kyllä toivonut, että tämä asia
olisi herättänyt enemmänkin mielenkiintoa.
Riitta Myller /sd:
Arvoisa puhemies! En malta olla sanomatta, että tätä kyllä varmasti
käsitellään — huolimatta siitä,
että tämä keskustelun aika on myöhäinen — kolmessa
valiokunnassa, näin ymmärsin. Eli kyllä tämä tulee
hyvin eduskunnan käsittelemäksi, ja varmasti syytä onkin, koska
kyllähän se on pakko sanoa, että tämä menettely
on ehkä hieman erikoinen, koska tavoitteenahan oli perussopimuksen
muuttaminen. Ja kun siihen ei menty, kahden jäsenmaan kieltäydyttyä tästä,
niin nyt sitten tätä reittiä mennään eteenpäin.
Minusta tämä nyt ei ole mitenkään
kovin ihmeellinen juuri sen vuoksi, että tämä ei
muuta kasvu- ja vakaussopimusta. Se pistää sen
paremmin toimimaan kaikissa jäsenmaissa. Enkä pidä sitä perustetta
oikeana, että me annamme budjettivaltaa Suomen ulkopuolelle.
Meillä on jo Euroopan unionissa talouspolitiikan koordinaatiota,
meillä on työllisyyspolitiikan koordinaatiota, monella
muulla alalla koordinaatiota, mikä tarkoittaa juuri sitä,
että jäsenvaltioissa tehdään
pitkän tähtäimen suunnitelma ja sitä sitten
arvioidaan komissiossa, täyttääkö se
ne yhteiset pelisäännöt, jotka me olemme
yhdessä sopineet. Tässä tapauksessa on
vielä erittäin tärkeätä,
että tämä koordinaatio tehdään,
koska tämä nykyinen talouskriisi on sen syytä,
että useissa jäsenmaissa ei ole noudatettu niitä yhteisesti
sovittuja kasvu- ja vakaussopimuksen sääntöjä,
joilla pyrittiin siihen, että yhteinen valuutta ei olisi
näissä vaikeuksissa, joissa se tällä hetkellä on.
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! Kyllä tämä minusta
on vakava asia ja vakava pohdinnan paikka, myöskin Euroopan
unionille. Ja kuten täällä edustaja Myller
sanoi, yhteinen säädöspohja ei purrut.
Mutta olipa kysymys Ranskan, Saksan, Kreikan, minkä tahansa
euroalueen maan sääntörikkomuksista,
niin kysymyksessä on myöskin unionin heikkous.
Nyt ollaan luomassa uusia sääntöjä paikkaamaan
niitä sääntöjä, mitä ei
noudatettu. Eli meillä on todella heikko unioni pitämään
yhteisistä säännöistä kiinni, ja
tämä murentaa itse itseltään
arvopohjan. Ei tähän tarvita sen laajempaa keskustelua
perussuomalaisten taholta. Tämä keskustelu on
myöhäinen, mutta minä lupaan, että me
perussuomalaiset heräämme tätä asiaa
ylläpitämään varhain.
Mikä on eurotalouden kasvuennuste tällä hetkellä?
Yksi prosentti, jos hyvä tuuri käy. Mitä hyvää on
tällä hetkellä julkiselle taloudelle
kuulumassa Euroopan unionin alueella? Eli kyllä todellakin
tarvitaan vakava keskustelu ja mieluummin todella monessa valiokunnassa
eikä tähän aikaan illasta tässä.
Kaj Turunen /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Myllerille haluaisin huomauttaa,
että nyt ei ole kysymys talouspoliittisesta koordinaatiosta,
jota euroalueella on paljon tehty, nyt on kyseessä valtiosopimus.
Tämä on ainutlaatuinen ja täysin poikkeuksellinen
verrattuna budjettialijäämiä koskevaan
aiempaan sääntelyyn. Nyt on valtiosopimuksesta
kysymys.
Tästä asiasta, jonka otin puheessanikin esille, että budjettipäätäntävaltaa
annetaan Brysseliin ja nimenomaan tämän alijäämän
kohdalta, myös hyvin arvostamani ulkoministeri Tuomioja
on ilmaissut huolensa: kuinka se vaikuttaa sitten näinä vaikeina
aikoina, jos me haluamme pitää hyvinvointivaltion
Suomessa pystyssä ja tehdä niitä sosiaalipoliittisia
toimia, jotka laman aikana on tärkeitä tehdä,
niin että kansalaisten hyvinvointi pystytään
turvaamaan. Silloin hetkellisesti meillä voi olla semmoinen
tilanne, että budjetin alijäämä kasvaa,
niin kuin Suomessa on semmoinen tilanne, että me teemme
vastuullista talouspolitiikkaa ja vastuullisia päätöksiä kuitenkin,
mutta tämmöistä hetkellistä tarvetta
varten sen täytyy olla mahdollista. Nyt on tilanne niin, että tämmöisen
sopimuksen taakse meneminen aiheuttaa sitten sanktioita ja kaikkia
muita rangaistustoimenpiteitä, jotka ovat käytössä kuitenkin
sitten aivan turhia. Me emme tämmöistä säännöstelyä tarvitse,
mutta minä myönnän sen, että sitä tarvitsevat
sitten muutamat euromaat kyllä, jotka löytyvät
sitten Etelä-Euroopasta.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti.
Riitta Myller /sd:
Ihan vielä vain muutama sana siitä, että täällä esityksessähän
on sanottu se, että tällaiset hetkelliset alijäämät
eivät vaikuta, ja muutenkin tätä joustoa
on täällä. Kertaan vielä sen,
että tämä sama perustelu oli silloin, kun
Saksa ja Ranska rikkoivat tätä kasvu- ja vakaussopimusta,
ja me tiedämme, mitä siitä on seurannut:
muidenkaan maiden ei sen jälkeen tarvinnut sitten välittää tästä sopimuksesta.
Itse pidän tärkeänä sitä,
että kun me olemme kerran sopineet yhdessä Euroopan
unionissa siitä, mitkä ovat nämä rajat
alijäämälle ja velalle, niin niistä pidetään
kiinni, ja jos niitä halutaan muuttaa, niin sitten muutetaan.
Tämä on vahvistus jo sille, mitä aikaisemmin
on sovittu.
Kaj Turunen /ps:
Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä olen
täysin samaa mieltä edustaja Myllerin kanssa siitä,
että nämä poikkeukselliset taloudelliset
olosuhteet mahdollistavat nimenomaan sitten lähinnä Etelä-Euroopan
maille kyllä sen, että näistä sopimuksista
ei tarvitse pitää kiinni. Kyllä se käytännössä meille
Suomessa sitten tarkoittaa taas sitä, että kun
me annamme budjettipäätäntävaltaa
Brysseliin, niin ne edellytykset ovat hyvin tarkkoja, mitä sieltä tulee,
ja Suomi prikulleen jatkossakin noudattaa, niin kuin aina ennenkin
on noudattanut, näitä. Tämä tulee
olemaan semmoinen porsaanreikä, millä muut valtiot
sitten näitä säännöksiä tulevat
kiertämään.
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa herra puhemies! Minä en tiedä, mietityttääkö hallituksen
edustajia yhtään tämä toimintapa
tämän asian ympärillä, että maaliskuun
2. päivä on sopimus allekirjoitettu ja se kestää sitten
näinkin kauan, kun se tuodaan tänne. Tähän
liittyy sitten myös sellaisia asioita, että tämä sopimushan
oli täällä meidän valiokunnissamme
käsittelyssä istuntotauolla — täällä ei
silloin mediaa pahemmin ollut paikalla asioita seuraamassa. Nyt
tämä käsittely on täällä illan
viimeisinä tunteina, toki se jatkuu myöhemmin.
Sitten myös tämä käsittely yllättäen
ajoittuu sopivasti kunnallisvaalien jälkeiseen aikaan.
Tässä on liian monta sattumaa sillä lailla,
etteikö tässä olisi jotenkin nyt taustalla
hääritty tähän malliin, että näin
isoa asiaa käsitellään tällä lailla
ikään kuin hyvin vähäpätöisenä seikkana.
Sitten sitä vielä hallituspuolueen edustaja Myller
vähättelee täällä ja
sanoo, että tämä on vain sen saman toimeenpanoa,
mitä tässä on mennä vuosina
aiemmilla sopimuksilla säädelty.
Tosiasia on kuitenkin se, että noin niin kuin juridisesti
ja valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta
tässä on kysymys aivan poikkeuksellisesta menettelystä,
poikkeuksellisesta sopimuksesta, ja tämä on perussopimusmuutokseen
verrattava asia, joka on junailtu nyt vain tällä tavoin eteenpäin,
että sitä ei kutsuta perussopimusmuutokseksi.
Perussuomalaiset edellytti jo viime helmi—maaliskuussa,
että tämän asian käsittelyä perustuslakivaliokunnassa
jatketaan, mutta se keskeytettiin sen takia, että ei ollut
tätä hallituksen esitystä. Se sopimus
ei ole siitä miksikään muuttunut, ja
sitä olisi voitu käydä täällä kuukausikaupalla
läpi, mutta hallituspuolueet eivät ole halunneet
sitä tehdä vaan ovat halunneet lykätä tämän yli
kunnallisvaalien, ja nyt se on sitten täällä.
Ville Vähämäki /ps:
Kunnioitettu puhemies! Toisin kuin täällä on
SDP:n edustajien suulla todistettu, todellakaan mikään
siitä ei pidä paikkaansa, sillä tämä sopimushan
nimittäin muuttaa tätä talous- ja vakaussopimusta,
se tiukentaa sitä ja kaiken muun hyvän päälle
tämä hallituksen esitys tuo sen kansalliseen lainsäädäntöön.
Keskustelu päättyi.