Leena Rauhala /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteeni koskee sairausvakuutuslain 23 §:n muuttamista. Tässähän on kysymys isyysvapaasta, laista, jonka olemme edelliskaudella täällä tehneet ja jonka peruslähtökohdat ovat erittäin hyvät, koska siinähän tavoitteena oli se, että perheessä niin isä kuin äiti kantavat vastuuta lasten kasvatukseen ja hoitamiseen osallistumisesta ja perheen yhteiselämää saadaan tällä tavalla myös lisättyä. Nyt kuitenkin tämän lakialoitteeni perustana ovat lähinnä ne havaitut puutteet, mitkä tässä laissa ovat jääneet huomioimatta.

Ensinnäkin, on kysymys niin sanotuista monikkolapsista, siis perheistä, joihin yhdellä kertaa syntyy useampi lapsi. Näitä perheitä ei tietenkään kovin paljon ole. Noin tuhat kertaa vuodessa syntyy kaksi, kolme tai neljä lasta kerralla, ja silloin puhutaan monikkoperheistä. Jos ajatellaan tätä määrää, niin nyt se, mitä tässä tavoittelen, että näille monikkoperheille mahdollistettaisiin samanarvoisuus, samanlainen mahdollisuus kuin muillakin perheillä, mielestäni toteutuisi sillä tavalla, että tämä otettaisiin huomioon tässä laissa. Nykyinen isyysvapaajärjestelmä ei ota huomioon näiden monikkoperheiden erityistarpeita, ja tämä mielestäni tulisi nyt korjata kaiken kaikkiaan.

Erityisesti nyt vielä haluan tässä korostaa sitä, että kun tuli tämä isyysvapaalaki, toivoimme varmasti kaikki, että vapaata käytettäisiin enemmän kuin nyt on käytetty — ei varmasti ihan kaiken kaikkiaan tutkittua tietoa, mutta erilaisia viestejä on kuitenkin kantautunut, että sitä ei kovin paljon käytetä. Tietysti se on nyt kuulopuhetta vaan tässä vaiheessa tai tämmöistä mutu-tietoa. Lieneekö sitten siitä aiheutuvaa, minkä muotoiseksi tämä kaiken kaikkiaan muodostui tai tehtiin, että isyysvapaan pitäminen on vähäisempää. Niinpä tässä lakialoitteessa ehdotan, että perhe voisi vapaammin valita oman elämäntilanteensa mukaan sen, milloin isyysvapaansa pitää ja millaisissa jaksoissa. Tällä hetkellä isällähän on oikeus pidennettyyn isyysvapaaseen välittömästi vanhempainrahakauden päätyttyä, mikäli isälle on suoritettu vanhempainrahaa vähintään viimeiset vanhempainrahakauden kaksitoista arkipäivää yhtäjaksoisesti. Mielestäni näin tiukasti säädetty isyysvapaan käyttö ei ota huomioon perheen erilaisia elämäntilanteita ja osaltaan näin vaikeuttaa sen hyödyntämistä ja siten lain tavoitteiden toteutumista.

Nämä kaksi — siis tämä monikkoperheitten erityistilanteen huomioiminen, sen huomioiminen, että monikkoperheessä eletään vähän erilaista tilannetta kuin niin sanotuissa tavallisissa perheissä, lisääminen tähän 23 §:ään, ja myös tämä, millä tavalla tätä isyysvapaata kaiken kaikkiaan mahdollistetaan — ovat tämän lakimuutosesitykseni sisältö.

Jukka Vihriälä  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun tässä ed. Rauhalan lakialoitteessa sairausvakuutuslain 23 §:n muuttamisesta esitetään sitä, että monikkolapsien isyysrahaan oikeuttava aika muutetaan lapsikohtaiseksi, jolloin isyysrahaan oikeuttavan ajan pituudeksi tulisi nykyisen lain isyysrahaan oikeuttavan ajan määrä kerrottuna kerralla syntyneiden lasten lukumäärällä, haluan, herra puhemies, kiinnittää ennen kaikkea tähän asiaan huomiota.

Mielestäni ed. Rauhala on tämän lakialoitteen tehnyt vakavassa mielessä ja on tärkeää, että näihin monikkoperheisiin kiinnitetään huomiota. Kun itse olen toiminut ja toimin tälläkin hetkellä yhtenä Monikkoperheet ry:n kummina ja myöskin omakohtaisesti, jo kyllä lähes 30 vuoden takaa, tiedän, mitä on, kun perheeseen on syntynyt myöskin kaksoset ja niiden kanssa on sitten toimittava, niin olen aivan varma, että tänä päivänä monella perheellä on tiettyjä erityisvaikeuksia, joita syntyy kyllä sekä näiden kaksosten että kolmosten, puhumattakaan nyt sitten niiden harvojen nelosten, kohdalla. Toivoisinkin tietenkin, että kun hallitus tuo tämän vuoden aikana varmasti sairausvakuutuslain muutoksia ja monia muitakin muutosesityksiä, niin hallitus toisi näitä pieniä ryhmiä koskevia parannusehdotuksia, koska kyllä on niin, että vaikka sanotaan, että kyllähän siinä hoidetaan kaksi lasta kuin yksikin, niin se ei muuten pidä paikkaansa. Totta kai on suuri rikkaus, kun syntyy kerralla kaksi tervettä lasta ja siitä on paljon myöskin iloa, mutta nyt kun meillä on tällaiset järjestelmät olemassa — pitää aina tietenkin muistaa, että on hoidettu kaksosia ja kolmosia eikä ole ollut juuri minkäännäköisiä järjestelmiä, on vain hoidettu, ne ovat tulleet hoidetuiksi kukin omalla tavallaan — niin kyllä olisi syytä varmasti huomioida nämä niin sanotut monikkoperheet myöskin lainsäädännöllisesti. Niin kuin ed. Rauhala täällä perusteluissa toteaa, tämähän koskee vajaata tuhatta perhettä suurin piirtein, se vaihtelee tietenkin vuosittain, mutta ei kovin suurta ryhmää. Totta kai tällä on taloudellisia vaikutuksia ja ne pitää tietenkin selvittää, mutta toivoisin, että tähän lakialoitteeseen voitaisiin suhtautua, sitten kun hallitus tuo esityksiä, myönteisesti ja myöskin siihen seuraavaan lakialoitteeseen, jota ed. Rauhala tässä esittää ja joka koskee kotihoidontukijärjestelmää myöskin näiden monikkoperheitten kohdalla.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Itsekin edellisellä kaudella ja sitä edellisellä tein kirjallisia kysymyksiä tästä aiheesta. Lakialoitetta en ole tehnyt, mutta monikkoperheiden ongelma pitäisi jollakin tavalla saada hoidettua. Nimittäin siinä perheessä, jossa syntyy kaksi, kolme tai neljä lasta, kyllä tarvitaan yhtä aikaa monta ihmistä tekemään työtä, vaipanvaihtoon ja tuttipulloa suuhun laittamaan ja syöttämään ja vahtimaan, ja aika vilskettä siellä semmoisessa perheessä on. Nimittäin ihan läheltä olen seurannut ja monessa käynytkin, kun ovat pyytäneet katsomaan, millaista on oikein ison lapsilauman kanssa elää, ja kun ne ovat samanikäisiä vielä kaikki. Sen takia tässä on ihan todellinen tarve siinä mielessä, kun ajatellaan tätä isyyslomakysymystä. Jos on kaksi, kolme tai neljä lasta, niin silloin siinä tarvitaan apua. Yksin ei äiti varmasti selviä siitä tehtävästä. Ainut sitten tietysti on, onko isä tai joku sivullinen siinä. Minusta aina parempi, jos isä voisi olla mahdollisimman hyvin siinä ja pitkään apuna. Siinä mielessä, kun tässä on ed. Rauhala näköjään selvittänyt, paljonko näitä monikkoperheitä vuodessa on, tämä ei ole kustannuskysymys.

Sinällään meidän pitäisi ajatella tätä kysymystä myös siitä näkökulmasta, jotta meidän suomalainen yhteiskuntamme olisi lapsiystävällinen, koska se tiedetään, että syntyvyys on laskenut, ja kun isoja rahoja, lapsipoliittisia etuuksia, ei todennäköisesti ihan taloudellisista syistä pystytä antamaan, niin tämä olisi semmoinen kohdennettu apu, joka menisi todelliseen tarpeeseen.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Vielä haluan myös korostaa tätä yhteiskunnallista näkökulmaa, että me todella emme pelkästään olisi lapsiystävällisiä vaan tekisimme kaiken mahdollisen, sen mitä me voimme löytää perhepoliittisina myönteisinä toimenpiteinä, jotka tukevat meidän perheitämme ja perheissä syntyvyyttä, kaiken kaikkiaan sitä, että uskalletaan sinänsä tehdä perheitä, siis synnyttää lapsia jne. Niin kuin aikaisemmissa puheenvuoroissa tuli esiin, meidän yhteiskunnallinen tilanteemme tänä päivänä on se, että nämä perheet ovat todella tiukoilla. Nyt puhun tietysti kokemuksesta: itselläni on kaksoset. Mutta se aika, jolloin itselläni kaksoset ovat olleet pieniä, on ollut aivan toinen. Silloin olivat tädit ja sedät ym. hoitamassa, mutta tänä päivänä nämä perheet ovat paljon tiukemmalla sen hoitovastuun jakamisessa. Sen vuoksi sinne isiä ja äitejä, molempia, tarvitaan.

Vielä haluan tässä sanoa, että nyt en puhu pelkästään omasta kokemuksestani vaan Suomessahan ovat monikkoperheet järjestäytyneet ja pyrkivät sillä lailla toisiansa tukemaan ja minun mielestäni tämä olisi myös kädenojennus sille. Tässä tehdään varmasti hyvin paljon kansalaistyötä ja itse kukin perhe kantaa sen niin sanotun oman vastuun ja etsii ratkaisuja, mutta kyllä minusta yhteiskunnankin pitää tulla tässä vastaan. Olen myös arvioinut, että kuntien talouteen uudistuksella voisi olla jopa menoja pienentävä vaikutus, koska kunnallisen kotipalvelun tarve saattaisi vähetä tätä kautta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Rauhala on tehnyt mielestäni hyvän ja kannatettavan lakialoitteen numero 161, jolla autetaan lapsiperheitten asemaa, tuetaan oikeaa väestökehitystä tähän maahan. Tästähän monikkoperheet ovat ottaneet paljon yhteyttä kansanedustajiin. On hyvä, että tämä asia tulee tällaisen aloitteenkin muodossa esille, ja toivotaan vaan menestystä itse asialle.