Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Suomen naisten hienon hiihtosuorituksen jälkeen on syytä keskittyä vähän metsäasioihin. Tosin kuten edustaja Uotila äsken totesi, niin kyllähän se hiihtokin pääasiassa tapahtuu metsissä, että siinä mielessä metsillä on erittäin monimuotoisia merkityksiä myös urheilun saralla.

Suomen metsäsektori elää suurinta murrosta ehkä yli sataan vuoteen. Olemme vastaavanlaisessa tilanteessa kuin noin vuosisata sitten, jolloin tervanpoltto loppui uusien teknologiaratkaisujen takia. Tuolloin rauta syrjäytti puun laivojen materiaalina. Nyt vahvaan paperiteollisuuteen perustuva perinteinen metsäteollisuutemme on jälleen uudistumassa, kun paperin kulutus vähenee tasaisesti Euroopassa sähköisen viestinnän korvatessa paperia.

Muutamia vuosia sitten olimme tilanteessa, jossa paperi- ja sellutehtaita suljettiin ja koko metsäala oli lamaantumassa. Viime aikoina olemme kuitenkin kuulleet myös myönteisiä uutisia. Biotalouteen perustuvat uudet tuotteet ovat luoneet alalle uutta kasvua ja uusia investointeja. Myös perinteisen metsäteollisuuden tuotteet, kuten sellu, kartonki ja sahatavarajalosteet, ovat vahvistaneet asemaansa. Alan tulevaisuudennäkymät ovat nyt lupaavat.

Kansantaloutemme ja suomalaisten hyvinvointi perustuvat muihin maihin verrattuna poikkeuksellisen vahvasti metsiin ja puun jalostamisesta saatavaan arvonlisään. Metsätalouden tuotoksen arvo kansantaloudessamme on noin 4 miljardia euroa. Sen lisäksi metsäteollisuuden tuotannon arvo on lähes 20 miljardia euroa ja tavaraviennin tuloistamme noin viidennes tulee metsätuotteiden viennistä. Nykyisin yhä useampi kaupunkimme kattaa suurimman osan energiatarpeestaan puuraaka-aineella. Puuraaka-aine on noussut tärkeimmäksi energialähteeksi maassamme ja on ohittanut muun muassa kivihiilen ja öljyn. On erityisen tärkeää, että hyödynnämme tehokkaasti Suomen tärkeimmän uusiutuvan luonnonvaran antamat kasvun ja hyvinvoinnin lisäämisen mahdollisuudet. Yhteiskunnallamme ei ole varaa jättää metsien tarjoamia resursseja ja mahdollisuuksia hyödyntämättä.

Tässä historian ensimmäisessä eduskunnalle annettavassa metsäpoliittisessa selonteossa esitetään hallitusohjelman mukaisesti pitkän tähtäimen linjauksia, jotka edistävät metsien kestävää hoitoa ja käyttöä. Selonteko on rakennettu laajassa yhteistyössä alan toimijoiden kanssa. Voidaankin todeta, että selonteossa on muodostettu metsäalan yhteinen pitkän aikavälin tahtotila ja toimenpidekokonaisuudet sen saavuttamiseksi. Yhteisen tahtotilan toteutuminen mahdollistaa metsistä saatavan hyvinvoinnin kasvun, joka tukee voimakkaasti kansantaloutemme kasvua. Nykyisessä kansantaloutemme tilanteessa uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön, kuten metsien, merkitys tulee kasvamaan edelleen uusiutumattomien luonnonvarojen ehtyessä.

Selonteossa on kuvattu metsäalan toimintaympäristön muutosta ja meneillään olevaa alan uudistumista. Selonteossa todetaan, että nykyisiä tuttuja metsiin perustuvia tuotteita ja palveluita tarvitaan myös jatkossa, mutta metsistä ja puusta saadaan tulevaisuudessa yhä monipuolisempia ratkaisuja ihmisten ja yhteiskunnan tarpeisiin. Tuotteiden ja palveluiden monipuolistuminen on erityisen tärkeää. Tekemiemme poliittisten päätösten on tuettava monipuolistuvan metsäalan kehitystä. Niiden tulee johdonmukaisesti tukea metsistämme saatavan hyvinvoinnin kasvua, monipuolistamista sekä laajemminkin biotalouden kasvua.

Metsäala voi luoda jatkossa uutta, kestävää taloudellista kasvua, työpaikkoja sekä palveluita. Metsien hyödyntämisessä korostuvat myös energia- ja biokemianteollisuuden uudet tuotteet, matkailuelinkeinot, terveys- ja hyvinvointipalvelut sekä monipuoliset ekosysteemipalvelut. Tämä tarkoittaa metsävarojemme entistä monipuolisempaa hyödyntämistä. Tämän kaiken perusedellytyksenä on, että metsävaramme ovat runsaat, monimuotoiset ja voivat hyvin.

Arvoisa puhemies! Metsäpoliittisen selonteon visio on "Metsien kestävä hoito ja käyttö on kasvavan hyvinvoinnin lähde". Suomi tarvitsee kestävää talouskasvua, uusia investointeja sekä henkistä hyvinvointia. Se voi syntyä ja syntyy metsien kestävän käytön kautta, kuten monesti aiemminkin. Puulankarullat, terva ja nyt osa paperituotteista ovat korvautuneet ja korvautuvat uusilla puuhun perustuvilla innovatiivisilla tuotteilla.

Vision toteuttamiseksi selonteossa esitetään tarkennetut strategiset päämäärät ja keskeiset toimenpidekokonaisuudet alan kehittämiseksi. Valitut strategiset päämäärät korostavat kilpailukykyisen toimintaympäristön luomista, koko metsäalan ja sen rakenteiden jatkuvaa uudistumista sekä metsien aktiivista, kestävää ja monipuolista hyödyntämistä.

Selonteossa esitetään yhteensä 13 toimenpidekokonaisuutta, joiden avulla strategiset päämäärät voidaan saavuttaa. Tärkeimpiä niistä ovat edellytysten luominen alan yritysten uudistumiselle sekä uusien ja kasvuyritysten kehittymiselle, yritysmäisen ja aktiivisen metsätalouden harjoittamisen edellytysten parantaminen tila- ja metsänomistusrakennetta parantamalla, raaka-aineiden saatavuuden ja markkinoiden toiminnan turvaaminen, julkisin varoin rahoitettavan t&k-toiminnan suuntaaminen metsäalan uudistumiseen sekä metsäluonnon monimuotoisuuden, ekosysteemipalveluiden ja sosiaalisen kestävyyden turvaaminen. Nämä toimenpidekokonaisuudet muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, jolla luodaan edellytyksiä alan kasvulle. Näistä erityisesti elinkeinopolitiikan ja lainsäädännön kehittäminen kasvuyrityksiä tukevaksi on erittäin tärkeätä. Metsäalan uudistuminen ja kasvu edellyttävät kilpailukykyistä toimintaympäristöä, ja kilpailukykyinen toimintaympäristö edellyttää metsien aktiivista hyödyntämistä.

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriö on osallistavassa prosessissa valmistellut hallitusohjelman mukaisen metsäpoliittisen selonteon, jossa linjataan siis metsien hoidolle ja käytölle pitkän tähtäimen visio ja strategiset päämäärät sekä keskeisimmät toimenpidekokonaisuudet. Valmistelussa ovat olleet mukana keskeiset ministeriöt sekä metsäalan toimijat ja sidosryhmät. Osallistavan prosessin ansiosta metsäalan keskeiset sidosryhmät tukevat metsäpoliittista selontekoa ja sen linjauksia.

Metsäala ymmärretään selonteossa laajasti. Se kattaa metsätalouden ja metsäteollisuuden lisäksi myös metsien muihin, sekä aineellisiin että aineettomiin, tuotteisiin perustuvan tuotannon, jalostuksen ja palvelut sekä julkishyödykkeet. Selonteon lähtökohtana on, että tulevaisuuden metsäala on muiden toimialojen kanssa integroitunut, ilmastoystävällinen, kestävä ja resurssitehokas toimiala. Siten metsäpoliittisella selonteolla haetaan uusia kasvun mahdollisuuksia laajemmin kuin mitä usein perinteiseksi metsäalaksi ymmärretään.

Herra puhemies! Selonteon aikajänne ulottuu vuoteen 2050 asti, joten selonteossa esitetään pitkän aikavälin linjauksia. Pitkän tähtäimen linjaukset sisältävällä metsäpoliittisella selonteolla on tarkoitus ohjata tulevia lyhyemmän tähtäimen metsästrategioita, jotka toimivat kansallisina metsäohjelminamme. Selonteon linjausten pohjalta tullaan uudistamaan Kansallinen metsäohjelmamme kuluvan vuoden aikana. — Kiitos.

Janne Sankelo /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsät ovat Suomen tärkein luonnonvara, vihreä kultamme. Suomen maapinta-alasta noin 75 prosenttia on metsää. Suomalainen vauraus on aina haettu metsästä: metsäteollisuuden tuotannon arvo oli vuonna 2013 noin 19 miljardia euroa ja metsäteollisuuden osuus tavaraviennin arvosta noin viidesosa. Maailmalla tunnetaan korkeatasoiset metsäteollisuuden tuotteemme. Metsä on aina tuonut Suomeen elintärkeitä teollisia työpaikkoja. Yhteensä metsäteollisuus työllistää siis kymmeniätuhansia ihmisiä. Näistä työpaikoista on pidettävä kiinni. Kokoomus näkee, että oikeilla toimenpiteillä uutta työtä voidaan luoda lisää.

Kokoomus muistuttaa, että metsät eivät ole vain luonnonvara vaan myös virkistyksen ja luontoelämysten lähde. Metsät ovat esimerkiksi matkailualalle tärkeitä. Luonnossa on aina avoimien ovien päivä. Kokoomus korostaakin myös metsien suojelun tärkeyttä. Varsinkin Etelä-Suomessa suojeltujen metsien osuus on vähäinen. Metso-ohjelmalle on turvattava riittävä rahoitus. Metsämme ovat täynnä korkealaatuista riistaa ja todellista superfoodia, marjoja. Näistä liian suuri osa jää vuosittain hyödyntämättä. Metsiin liittyvän liiketoiminnan rajana on vain mielikuvitus.

Metsät ovat myös tärkein kotimainen energiaresurssimme. Vuonna 2012 noin 24 prosenttia energian kokonaiskulutuksestamme tuotettiin puupolttoaineilla. Näillä luvuilla noustiin suurimmaksi energianlähteeksi ohi öljyn. Puulla on ylivoimaisesti suurin potentiaali, kun tavoittelemme uutta kasvua bioenergiassa ja toteutamme 38 prosentin uusiutuvan energian tavoitetta ja liikenteen 20 prosentin biopolttoainetavoitetta. Metsät toimivat myös tärkeinä hiilinieluina. Puun energiakäyttö on merkittävä työllistäjä.

Arvoisa puhemies! Tärkeintä luonnonvaraamme on vaalittava. Onnistunut metsäpolitiikka on tärkeä maamme tulevaisuudelle. Politiikan tulee olla ennustettavaa ja tasaista. Suomen tulee aktiivisesti vaikuttaa EU:ssa, jotta metsäpolitiikka pysyy kansallisena. Esimerkiksi biomassan kestävyyskriteereihin sisältyy paljon tärkeitä näkökulmia. Metsävarantomme on riittävä. Uutta puuta kasvaa vuodessa noin 104 miljoonaa kuutiometriä, ja markkinahakkuut ovat vain puolet siitä. Lisäksi energiapuuta korjataan noin 8 miljoonaa kuutiometriä. Selonteossa mainittu tuonti Venäjältä ei siis ole tavoiteltavaa sinänsä.

Metsää riittää moneen käyttötarkoitukseen. Valtioneuvosto on onnistuneesti parantanut erilaisten metsän käyttötapojen asemaa muun muassa metsälain ja metsänhoitoyhdistyslain uudistuksilla. Aktiivisen metsätalouden edellytyksiä on kuitenkin edelleen parannettava. Puun pitää liikkua. Selonteon elinkeinolähtöisyys on kannatettava. Omistusrakennetta on kehitettävä. Esimerkiksi sukupolvenvaihdoksia ja tilarakennetta koskevat päätökset pitää vielä tehdä. Metsänomistuksen pirstaloituminen on todellinen uhka puukaupalle.

Kokoomuksen linja metsäveroissa tai -maksuissa ei ole aikaisemmasta muuttunut. Puolueemme ei kannata metsätilamaksua tai muita vastaavia, metsän kiinteistöveron tyyppisiä pinta-alaveroja. (Hälinää) Kokoomus haluaa pitää yllä hyvin toimivaa ja vakaata puukauppaa. Metsien käytön kannustusjärjestelmää on kehitettävä toisista lähtökohdista. Kaavoituksen ja muun julkisen byrokratian metsätilayrittäjyyttä haittaavaa kankeutta tulee vähentää. Selonteossa olisi voitu kiinnittää tähän enemmän huomiota. Metsiä ei voi loputtomasti siirtää taloudellisen hyötykäytön ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Metsiemme monipuolinen käyttö luo vaurautta. Aikanaan puhemies Uosukainen totesi, että "puu ja pää" ovat Suomen kaksi luonnonrikkautta. Nämä meidän täytyy yhdistää. Suomeen tulee tehdä uutta biotaloutta. Maapallon resurssit ovat rajalliset: uusiutuvien luonnonvarojen monipuolisille käyttötavoille on kysyntää. Maamme tulee jatkuvasti panostaa korkeatasoisen puuteknologian tutkimukseen ja kehitykseen. Tulevaisuudessa voimme korvata betonin puulla, muovit puumuovilla ja niin edelleen. Korkea teknologinen osaamisemme mahdollistaa myös painettavan elektroniikan, puukomposiitit ja muut mullistavat tuotteet. Tarvitsemme siis korkean lisäarvon tuotantoa. Erityisesti tarvitsemme menestyviä vientituotteita. Metsäteollisuuden itsensä tulee olla aktiivinen uusien tuotteiden kehittämisessä, toki yhteiskunnan myötävaikutuksella.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kokoomus haluaa kiittää valtioneuvostoa ja ministeri Koskista metsiin panostamisesta jälleen kerran. Elinkeinolähtöinen ja metsäalaa ymmärtävä politiikka on välttämätöntä, luontoarvoja unohtamatta. Selonteko on siis kokonaisuutena onnistunut. Vihreä kultamme on ollut hyvissä käsissä. Metsistä Suomen kansa hakee jatkossakin merkittävän osan elantoaan ja vaurauttaan.

Eeva-Johanna Eloranta /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Mäet kylvi männiköiksi, / kummut kylvi kuusikoiksi, / kankahat kanervikoiksi, / notkot nuoriksi vesoiksi."

Näin Sampsa Pellervoinen kylvää Suomen metsät Kalevalan Maan kylvö -runossa. Näissä metsissä elämme edelleen ja niistä ammennamme hyvinvointia sekä toimeentuloa. Metsän merkitystä suomalaisille ja Suomen kansantaloudelle ei voi liikaa korostaa. Metsä on Suomen aarreaitta ja metsätalous ja -teollisuus edelleen yksi taloutemme kivijaloista ja tärkeä työllistäjä. Metsä ja siitä saatavat niin perinteiset kuin uudetkin tuotteet luovat kasvua ja hyvinvointia. Metsä on se perusta, jolle Suomen luonnon monimuotoisuus rakentuu. Metsä on tärkeä suomalaisen ihmisen niin henkiselle kuin materiaalisellekin hyvinvoinnille.

Nostan seuraavassa esiin asioita, jotka sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä mahdollistavat hyvinvoinnin ammentamisen metsistämme myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Käsissämme on historian ensimmäinen valtioneuvoston selonteko metsäpolitiikasta. Se linjaa metsäpolitiikkaa pitkällä aikavälillä, vuoteen 2050 saakka. Jatkovalmistelu ja konkreettiset toimet tarkentuvat eduskuntakäsittelyn pohjalta vielä tänä vuonna laadittavassa lyhyemmän aikavälin metsästrategiassa.

Sosialidemokraateille tärkeä asia on turvata puuraaka-aineen saatavuus teollisuudelle. Tähän voimme vaikuttaa lainsäädännön keinoin. Tuore metsälakien uudistus osaltaan pyrkii tähän. Metsien aktiiviseen käyttöön, hoitoon ja erityisesti uudistamisvelvoitteisiin on panostettava tulevaisuudessakin. Olemme valmiita keskustelemaan metsäverotukseen liittyvistä muutoksista, jotta puu saadaan metsistä liikkeelle. Metsämme kasvavat vuodessa kaksinkertaisesti sen, mitä tällä hetkellä puuraaka-aineena hyödynnämme. Metsiemme kestävää käyttöä voidaan lisätä jopa kolmanneksella. Meillä on siis metsiimme sitoutuneena potentiaalia, jonka voisi vastuullisesti hyödyntää hyvinvointimme lisäämiseksi.

Sosialidemokraatit kantavat huolta metsäalan kilpailukyvystä. Siihen vaikuttavat sekä EU-tasoinen että kotimainen sääntely. Toimimme Suomessa hyvin erilaisessa ympäristössä kuin maat keskisessä Euroopassa, eikä EU:ssa päätetty metsäalan sääntely aina ole Suomen edun mukaista. Metsäpolitiikka onkin pidettävä yksiselitteisesti kansallisissa käsissä.

Arvoisa puhemies! Tämän päivän politiikan satoa keräämme vasta kymmenien vuosien päästä. Metsäalan uudistumista ja uusia innovaatioita tulee edistää politiikan keinoin. Avainasemassa ovat panostukset metsiin liittyvään tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä metsäalan koulutuksen ja osaamisen kehittämiseen, yritysrahoitusta unohtamatta. Politiikkaratkaisuin voimme parantaa myös toimintaympäristöä, jotta yritykset voivat siinä menestyä. Voimme korjata väyliä, jotta logistiikkaketjut toimivat ja puu liikkuu. Voimme taata edullista energiaa teollisuudelle. Tänä keväänä teemme päätöksiä EU-tasoisesta energia- ja ilmastopolitiikasta. Sekin vaikuttaa merkittävästi myös metsäteollisuuden yritysten toimintaympäristöön. Politiikan tulee olla pitkäjänteistä ja ennakoitavaa.

Arvoisa puhemies! Metsäsektori on muutoksen kohteena. Muutos on aina mahdollisuus. Suomen talouden yksi kivijalka on toistaiseksi ollut metsäteollisuuden perinteiset tuotteet. Yhä isompi osa siitä voisi tulevaisuudessa olla biopolttoaineet, biokemikaalit ja -materiaalit, lääkkeet ja puurakentamisen tuotteet tai vaikkapa sisustamisen designtuotteet. Näkemys metsiin pohjautuvasta biotaloudesta on kannatettava. Puu on ikään kuin uusi muovi, ja mahdollisuudet sen hyödyntämiseen ovat rajattomat. (Matti Saarinen: Parempi kuin muovi!)

Emme saa unohtaa metsän merkitystä myöskään henkiselle hyvinvoinnille: virkistyskäyttö, retkeily ja matkailu sekä luonnontuotteet ovat jo nyt tärkeä ja kasvava ala. Terveys- ja hyvinvointipalveluissa niin kutsuttua green carea, eli luonnonläheisyyden ja luontoelämysten hoitavaa vaikutusta ihmisten terveyteen, osattaneen hyödyntää tulevaisuudessa yhä enemmän. Metsä on avainasemassa tässäkin.

Kalevalan runo jatkuu kuvauksella siitä, kuinka Suomen metsät alkoivat kasvaa kohisten. Sitä kasvua on riittänyt näihin päiviin. Ammennetaan siitä viisaasti myös tulevaisuudessa.

Lauri Heikkilä /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsä on kautta aikojen ollut maamme vaurauden kivijalka ja suomalaisen hyvinvoinnin lähde.

Perussuomalaiset luottavat metsäsektorimme menestymismahdollisuuksiin myös jatkossa, huolimatta siitä, että viime aikoina kyseinen sektori on ollut suurten muutosten edessä. Luottamustamme ei horjuta edes se, että viimeisten vuosien aikana metsiin perustuvan teollisuutemme tuotanto sekä arvo ovat laskeneet. Uskomme yhä vakaasti, että metsäalalla on mahdollisuuksia pärjätä yhä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa, varsinkin kun perinteisten paperin ja kartongin rinnalle nostetaan uusia innovatiivisia tuotteita.

Metsäklusterin toimintaedellytysten ja kannattavuuden parantaminen on Suomen edun mukaista. Tämä nousee esiin paikoitellen myös selonteossa. Arvailujen varaan kuitenkin jää, onko maamme kuuden puolueen hallitus sisäistänyt edellä mainittua, sillä se on omilla toimillaan heikentänyt vahvasti vientivetoisen metsäsektorin kilpailukykyä ja toimintamahdollisuuksia maassamme. Lisää rajoituksia metsäteollisuudelle ja turvetuotannolle on tulossa parhaillaan eduskunnassa käsiteltävänä olevien ympäristönsuojelulakimuutosten myötä. Näin siitäkin huolimatta, että kilpailukyvyn tärkeys on selonteossa tuotu keskeisesti esiin.

Esimerkkinä hallituksen tekemistä kilpailukykyä heikentävistä toimista voidaan mainita niin sanottu windfall-vero eli voimalaitosvero, joka otetaan tänä vuonna käyttöön. Metsäteollisuuden merikuljetuksiin kohdentuva rikkidirektiivi tulee puolestaan voimaan ensi vuonna. Kyseiset toimet rapauttavat pahasti maamme teollisuuden kilpailukykyä, mikä kohdistuu voimakkaasti myös metsäsektorille. Jatkossa perussuomalaiset pyrkivät pitämään huolta siitä, että maassamme luodaan hyvät toimintamahdollisuudet aktiivisen metsätalouden harjoittamiselle.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten energiapolitiikan keskeinen tavoite on kotimaisen energian aseman parantaminen suhteessa tuontienergiaan ja hallituksen suosimaan kivihiileen. Katsomme, että hallitus on kokonaan unohtanut kotimaisen energian käytön yhtenä valtiontalouden alijäämän tasapainotuskeinona. Hallitus on harkitsemattomasti leikannut kotimaisen bioenergian, kuten turpeen, hakkeen ja muun metsäpohjaisen puuenergian, tukia, mikä on johtanut siihen, että kivihiili on ohittanut puun kilpailukyvyn lauhdesähkön tuotannossa. Seurauksena talousvaje kasvaa, työttömyys on lisääntynyt ja monet metsien kestävää kasvua tukevat taimikkojen harvennus- ja perkuutyöt ovat jääneet ajallaan tekemättä.

Perussuomalaisten mielestä hallituksen harjoittama energiapolitiikka on täysin epäonnistunutta. Siitä kärsivät sekä kansantalous että ympäristö. Katsomme, että metsäenergian, turpeen, biokaasun ja jätteiden energiakäytön esteitä on poistettava ja metsäpolitiikan ja energiainvestointeihin annettavien tukien pitää olla selkeitä, jotta toimilla saavutetaan kansantaloudellista hyötyä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset pitävät erittäin tärkeänä sitä, että maamme metsäpolitiikasta päätetään myös jatkossa kansallisesti. Emme näe perusteita sille, että Suomi luovuttaisi lisää päätösvaltaa Brysseliin esimerkiksi Euroopan unionin harjoittaman energia- ja ilmastopolitiikan varjolla. Mielestämme tästä periaatteesta tulee pitää kiinni niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Toivomme, että tämä näkökulma tulee jatkossa yhä selvemmin ilmi valtioneuvoston selonteoissa ja ministerien toimiessa EU:n suuntaan.

Metsätaloudessa ja uusiutuvan energian tuotannossa on vielä paljon ratkaisemattomia kysymyksiä, kuten uusiutuvalle energialle asetettavat kestävyyskriteerit, mikä ei ole maallemme mitenkään vähäpätöinen asia. Kun tällaisista tärkeistä asioista päätetään EU:ssa, on Suomen pidettävä huolta ennen kaikkea kansallisesta edusta.

Lasse Hautala /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Metsäselonteon visio on hyvä: metsien kestävä hoito ja käyttö on kasvavan hyvinvoinnin lähde. Itse selonteko on kattava, mutta yleisluontoinen. Varsinaisessa kansallisessa metsästrategiassa onkin löydettävä ne painopisteet, joihin yhteiskunnallisella ohjauksella vaikutetaan ja joihin julkisen talouden resurssit pitää kohdistaa. 1900-luvun sanonta "Suomi elää metsästä" oli sekä totta että aikansa kuva. Tulevaisuudessakin metsillämme ja niiden käytöllä on keskeinen merkitys siihen, millaisessa Suomessa elämme. Kiitos metsiemme hoidon ja vastuullisen hyödyntämisen, metsämme ovat pääosin hyvässä kunnossa ja metsävarantomme suurempi kuin koskaan.

Valtaosa metsistämme on yksityisessä omistuksessa. Metsien taloudellisen hyödyntämisen ohella metsänomistajien vastuulla on myös turvata metsien monipuolisuuden ja luonnon monimuotoisuuden säilyminen. Myös maanomistajien oikeudet on turvattava pitkäjänteisellä ja oikeudenmukaisella politiikalla. Tavoitteenamme on oltava metsien sujuva siirtyminen sukupolvelta toiselle sekä yhteismetsien muodostamisen helpottaminen. Näillä toimilla turvataan metsien säilymistä talouskäytön piirissä ja siten teollisuuden puuhuoltoa.

Metsiin perustuvaa yrittäjyyttä on vahvistettava. Sitä ei saa vaarantaa esimerkiksi lyhytnäköisellä ja tempoilevalla veropolitiikalla. Ryhmämme hämmästelee kokoomuksen veroasiantuntijan, kansanedustaja Sampsa Katajan esille nostamaa metsätalousmaksua, joka käytännössä olisi metsien kiinteistövero. Kokoomuksen linja on kerrassaan hämmästyttävä. (Välihuutoja oikealta ja vasemmalta) Niin omistamisessa, energiantuotannossa, teollisessa hyödyntämisessä, virkistyskäytössä kuin metsämatkailussakin on keskeistä toimien pitkäjänteisyys, kestävyys ja kannattavuus. Selkeyttä, oikeudenmukaisuutta ja ylisukupolvista ajattelua vaaditaan omistajien lisäksi myös poliittisilta päätöksentekijöiltä ja yhteiskunnalliselta ohjaukselta.

Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus ei ole ollut toimeton Suomen energiapolitiikassa. Kotimaisen energian kilpailukykyä on tämän hallituksen toimesta heikennetty erittäin merkittävästi. Sen tuloksena Suomeen tuotiin viime vuonna lähes puolella miljardilla eurolla kivihiiltä. Nämä muutokset ovat myrkkyä Suomen vaihtotaseelle. Ne vievät työtä tuhansilta suomalaisilta ja aiheuttavat paljon päästöjä.

Arvoisa hallitus, metsiä ja energiaa meillä riittää, mutta toimienne ansiosta Suomessa lämmitetään nyt velaksi. Vaadimme kotimaisen energian kilpailukyvyn palauttamista. Suomen on oltava aktiivinen myös maamme rajat ylittävässä metsäpolitiikassa. EU on vahvistamassa rooliaan niin suojelu- kuin ilmastokysymyksissä. Euroopan metsäisimpänä maana meillä ei ole varaa jäädä sivustakatsojan ja maksajan rooliin, kuten nyt on jo osittain käynyt. Durbanin ilmastokokouksessa 2011 hyväksyttiin poliittinen tulkinta, että Suomen metsät muuttuivat kertalaakista biologiaa muuttamalla tieteellisesti todistetusta hiilinielusta hiililähteeksi. Jos ja kun päästöoikeuksien hinta tulee nousemaan, tämä luonnolle täysin vieras tulkinta käy maallemme vieläkin kalliimmaksi.

Arvoisa puhemies! Teknologinen kehitys, markkinoilla tapahtuneet muutokset ja taloustilanne ovat johtaneet ennennäkemättömään metsäteollisuuden murrokseen. Meidän pitää löytää perinteisten hyödyntämistapojen rinnalle uusia biotalouteen pohjautuvia keinoja, joilla metsien vihreä kasvu on muutettavissa hyvinvoinniksi, työksi ja toimeentuloksi. Erillään olevien ja osittain hajanaisten metsäalan opetus-, tutkimus- ja tuotekehitystoimintojen kokoaminen uuden "puuyliopiston" sateenvarjon alle voisi olla keino uusien puu- ja kuitupohjaisten tuotteiden kehitystyön tehostamiseksi. Valtion pitää tukea tätä kehitystyötä ja olla osaltaan kantamassa riskiä uusien tuotteiden maailmanmarkkinoille saattamisessa. Esittämämme kasvurahasto olisi keino näiden yritysten tekemien tulevaisuusinvestointien rahoittamiseksi. Näin puusta ja sen johdannaisista, kuten nanosellusta, saadaan jatkossakin Suomen taloudelle tukijalkaa.

Arvoisa puhemies! Metsämme ovat meille suunnaton mahdollisuus. Siksi tavoitetaso pitää asettaa selontekoa korkeammalle. Globaalissa metsätaloudessa meille ei saa riittää pelkkä osanottaminen tai pistesijat. Meidän tavoitteen on oltava, että Suomi on maailman johtava metsätalousmaa tulevilla vuosikymmenillä.

Jari Myllykoski /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vasemmistoliiton mielestä metsien monimuotoisuuden vaaliminen ei estä metsätalouden kasvua. Yhdistämällä metsien taloudellinen hyödyntäminen ja suojelunäkökulma mahdollistetaan vihreän kullan kestävä huuhdonta. Voimme esimerkillämme haastaa koko maailman hyödyntämään luontoa kestävästi. Metsät tarjoavat hyvinvointia, mutta niitä on myös osattava suojella. Erittäin tärkeää on myös huomioida eittämättömät ilmastonmuutoksen vaikutukset metsäpolitiikassa.

On huomioitava, että suomalaisen metsäpolitiikan tulee jatkossa turvata entistä paremmin metsien biodiversiteetti. Ilmaston lämpeneminen muuttaa kokonaisuutta, vaikka emme sitä haluaisikaan. Se fakta tulee huomioida metsäpolitiikkaa suunniteltaessa.

Metsänomistuksen pirstaleisuus asettaa Suomessa ja erityisesti Etelä-Suomessa omat haasteensa metsien talouskäytölle sekä riittävän suurien suojelualueiden muodostamiselle. Lainsäädäntöteitse pitää ohjata tehokkaammin yhteismetsien syntymistä. Yhteismetsärakenteiden kohtelun tekeminen verotuksella houkuttelevammaksi helpottaisi järkevää metsien talouskäyttöä ja suojelutoimenpiteitä ja siten myös metsien matkailullista ja virkistyksellistä arvoa. Metsäomaisuutta ei saa jättää heitteille, koska metsät ovat niin suuri kansallinen varannon lähde. Vaikka metsät pitkälti ovatkin yksityistä omaisuutta, ne tuottavat kuitenkin yhteistä hyötyä.

Ympäristönäkökulmaa ajatellen on myös syytä kiinnittää huomio metsätalouden logistiikkaan. Vesiväylien hyödyntämisen lisääminen on teollisuudelle kustannuksia ja kilpailukykyä parantava sekä ympäristön kannalta kestävä vaihtoehto.

Arvoisa herra puhemies! Eri keinoin tulee ohjata kuntia ja maakuntia mutta myös sitoutua kansallisella tasolla edistämään niitä investointipäätöksiä, jotka biopolttoaineita ja energiaa tuottaviin laitoksiin kohdistetaan. Näin mahdollistamme suomalaiselle vientiteollisuudelle tarvittavat referenssit, joilla myydään osaamista ulkomaille ja luomme työtä suomalaisille työntekijöille.

Menestyminen maailmanmarkkinoilla edellyttää, että toimimme metsäsektorilla niin läpinäkyvästi ja uskottavasti, että muualla kulutuspäätöksiä tekevät ympäristötietoiset ihmiset valitsevat suomalaisen tuotteen. Edelläkävijyys ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että meidän omat kansalliset suojelun eteen tekemisemme eivät tulisi hyväksi lasketuiksi kansainvälisiä ympäristö- ja ilmastosopimuksia allekirjoitettaessa.

Metsävarantojen käytön suuntaviivoihin voidaan vaikuttaa poliittisella päätöksenteolla. Joudumme pohtimaan, haluammeko edistää puunkäyttöä rakentamiseen vai energiantuotantoon, biopolttoaineiden tai vaikkapa nanoteknologian kehittämiseen. Toisaalta: järkevää on kansantalouden kannalta edistää näitä kaikkia, koska rikkaat metsävarantomme mahdollistavat sen.

Arvoisa puhemies! Metsäpolitiikassa haasteena on poikkihallinnollisuus ja eri politiikan alojen yhdistäminen. Lisäksi toimimme myös kansainvälisessä ympäristössä, mikä edellyttää aktiivisia toimia EU:n metsäpolitiikan valmistelussa. Tavoitteena pitää olla, niin kuin selonteossakin on, ennalta vaikuttaminen, ei reagointi. On luultavaa, että EU ei ole vielä valmis täyteen integraatioon metsäpolitiikan alalla vaan päätösvalta tulee toistaiseksi pitää omalla kansallisella tasolla.

Vasemmistoliitto kannattaa ekologisesti kestävää hyvinvointia. Monimuotoisen metsäluonnon suojelu on mahdollista yhdistää paikallisten asukkaiden oikeuteen hyödyntää metsää, heidän lähtökohtanaan kun on ymmärrettävä, että keinovalikoimat ovat oikeat. Lähtökohtana on aivan oikein oltava metsäpolitiikan ekologinen ja sosiaalinen kestävyys.

Tasapainoinen luonnon kanssa eläminen ja sen hyödyntäminen eivät sulje toisiaan pois tai uhkaa monimuotoisuutta, sillä viime kädessä, arvoisa herra puhemies, luontoa ei pidä suojella ihmiseltä vaan ihmisille.

Satu Haapanen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hienoa tulla pitämään puhetta hyvän, loistavan uutisen jälkeen, ja loistava uutinen on myöskin se, että Suomi on Euroopan metsäisin maa.

Metsä on Suomelle voimavara monessakin mielessä. Metsä tarjoaa työtä ja elantoa suoraan kymmenilletuhansille ihmisille ja välillisesti yli 700 000 metsänomistajalle. Se on uusiutuvan energian, paperin ja sellun lähde, luonnontuotteitten aarreaitta sekä virkistymisen ja kasvavan elinkeinoalan elikkä matkailun mahdollistaja.

Suomen kansallispuistoissa oli vuonna 2012 kävijöitä yli 2 miljoonaa, ja jokainen kansallispuistoon satsattu euro tulee ainakin kymmenenkertaisena takaisin. On hienoa, että saamme pian kaksi uutta kansallispuistoa tulevillekin kävijöille.

Suomalaisen metsän erityispiirre on kaikille kuuluvat jokamiehenoikeudet. Onkin ihmeellistä maailman mittakaavassa, että metsissämme voi vapaasti samoilla, hiihtää, marjastaa, sienestää, bongata lintuja, telttailla ja kalastaa ja kaikki tämä hupi on koko kansan saatavilla ilmaiseksi. Metsien henkistä hyvinvointia lisäävää vaikutusta onkin syytä korostaa.

Puista ja kasveista voidaan valmistaa monenlaisia tuotteita, lääkkeistä vaatteisiin. Monia vuonna 2050 käytössä olevia tuotteita ei ole vielä edes keksitty. Metsäalalla onkin jatkettava tutkimusta, kehitystä ja uusien tuotteiden ja palveluiden kaupallistamista.

Puurakentaminen tarjoaa energiatehokkaan ja ilmastoystävällisen vaihtoehdon, ja hirsirakennuksista saattaa löytyä apua sisäilmaongelmista kärsiville. Puun yhdistäminen erilaisiin materiaaleihin ja puun käsittely esimerkiksi ristiinliimaamalla liimapalkki tuottaa uutta, jopa teräksenveroista kestävyyttä. Ensimmäinen puuautokin, kulkeva sellainen, on valmistettu ja esillä asuntomessuilla, moottorilla kulkeva puuauto, tämä on hieno juttu.

Arvoisa puhemies! Runsaat metsävaramme velvoittavat pitämään niiden ekosysteemeistä huolta parhaalla mahdollisella tavalla. Metsissämme on 814 uhanalaista lajia ja noin puolet Suomen 45 000 eliölajista. Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen vuoteen 2020 mennessä. Etelä-Suomen metsistä on suojeltu kuitenkin vain 2,3 prosenttia. Tätä osuutta olisi kasvatettava, sillä metsien pienialaisuus ja pirstaleisuus ei kykene tällä hetkellä turvaamaan monimuotoisuutta. Metso-ohjelma hehtaaritavoitteisiin päästäkseen vaatii lisäresursseja.

On kiehtovaa käsitellä metsäpoliittista selontekoa, joka ulottuu vuoteen 2050. Silloin useat meistä ovat jo marjamme poimineet. Tosiasia lienee, että harva kykenee ennustamaan maailman tilaa vuoteen 2050 asti. Todennäköistä kuitenkin on, että maailmassa on tuolloin kymmenisen miljardia ihmistä ja ilmastonmuutos on lisännyt kuivuutta, tulvia ja kasvien tauteja. Materiaali- ja energiatehokkaat ja ilmastoystävälliset tuotteet ovat todennäköisesti silloin erittäin tarpeellisia ja arvokkaita.

Metsäpoliittinen selonteko pyrkii näkemään metsän puilta. Se piirtää kokonaiskuvaa siitä, mitkä tahot vaikuttavat metsäpolitiikkaan, ja taas, mihin kaikkeen toimintaan metsien käyttö kytkeytyy. Selonteon näkökulma jää kuitenkin liiaksi metsien talouskäyttöä painottavaksi. Suomi on vahvasti mukana niissä pöydissä, missä tehdään kansainvälisiä ja eurooppalaisia metsälinjauksia. Metsäpolitiikassa yhdistyvät mitä mielenkiintoisimmalla tavalla globaalit haasteet ja toisaalta kansalliset tavoitteet.

Metsien monimuotoisuus eliölajien suhteen ja sen tuottamat ekosysteemipalvelut ovat elinehto maapallomme hengissä säilymiselle. Luonnonvaroista puhuttaessa olisi hyvä pitää alinomaa mielessä kysymys, missä kulkevat maapallon kantokyvyn rajat. Missä tulee vastaan raja, jolloin luonnon monimuotoisuuden väheneminen kääntyy ihmistä vastaan myös taloudellisessa mielessä? Vai onko tämä raja jo ylitetty? Vuosittain päivämäärä, jolloin ihmiskunta on kuluttanut uusiutuvat luonnonvarat, aikaistuu. Viime vuonna se oli jo elokuun 20. päivä. Jos kaikki kuluttaisivat yhtä paljon kuin eurooppalaiset, tarvitsisimme 2,6 maapalloa.

On hyvä, että kuljemme avohakkuista monipuolisempaan ja eri-ikäisrakenteiseen metsänhoitoon. Koska metsistämme 60 prosenttia on yksityismetsiä, korostuu yksittäisten metsänomistajien rooli hoidossa ja suojelussa.

Eduskunnan ja joidenkin erikoisvaliokuntien työstä iso osa kuluu metsien pohtimiseen eri näkökulmista. Metsistä puhuminen herättää intohimoa, koska jokaisella on henkilökohtainen suhde metsään. Toisinaan häiritsee se, että metsätalouden ja metsien suojelun välille rakennetaan vastakkainasettelua. Ryhmämme näkee, että metsien kestävä ja hyvä hoito ja metsien monimuotoisuuden vaaliminen on ennakkoehto myös metsien taloudelliselle hyödyntämiselle.

Arvoisa puhemies! Metsäpoliittinen selonteko antaa hyvän viitekehyksen kansallisen metsästrategian laatimiselle. Pidämme tärkeänä, että metsäpolitiikkamme reagoi muutoksiin ja ennakoi tulevia haasteita ja mahdollisuuksia. Suomalaisella metsäosaamisella on kysyntää maailmalla sekä suojelu- että tuotekehitysmielessä. Metsäpolitiikkamme tulee olla kestävää. Metsästrategiaa laadittaessa on tärkeää hyvinvoinnin päämäärän rinnalle asettaa strategiset päämäärät myös ekologiselle kestävyydelle.

Arvoisa puhemies! Hyvinvoiva ja monimuotoinen metsä on tärkeä hyvinvointitekijä, sen tietää kokemuksesta jokainen tässäkin salissa istuva.

Mats Nylund /r(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies, värderade herr talman! Trots de kraftiga förändringar som skett inom skogsindustrin under de senaste åren är skogarnas och skogssektorns betydelse för Finlands ekonomi och välfärd fortfarande mycket stor. Svenska riksdagsgruppen välkomnar därför statsrådets skogspolitiska redogörelse. Vi är i det stora hela mycket nöjda med redogörelsen och kan omfatta de viktigaste målsättningarna som presenteras.

Vi understryker behovet av att skapa förutsättningar för att det inom skogssektorn skapas och utvecklas nya företag. Våra skogar ger en bra grund för utveckling, till exempel med tanke på produktion av biomassa och biobränsle. Därför ska vi inte heller skapa normer som medför osäkerhet för företagen till exempel genom utdragna tillståndsprocesser.

Såsom det konstateras i redogörelsen är en fungerande och pålitlig virkesmarknad en grundförutsättning för en fortsatt utveckling av skogsindustrin. Virkesutbudet blir osäkert då antalet passiva skogsägare ökar. Anmärkningsvärt är dock att redogörelsen inte djupare analyserar en av de största orsakerna till varför skogsägandet blir passivt, nämligen det att skogsfastigheterna i allt större grad ägs av dödsbon.

Arvoisa puhemies! Valaisevana esimerkkinä voidaan mainita metsänhoitoyhdistys Österbottens skogsvårdsförening, jolla on noin 16 000 jäsentä, vähän ylikin. Vähintään neljäsosa näistä jäsenistä on jo nyt kuolinpesiä. Monessa tapauksessa voi myös olla niin, että kuolinpesä omistaa aikaisemman kuolinpesän, joka puolestaan omistaa itse metsätilan. Ongelmana näissä tilanteissa on, että metsien hoito ja käyttö on yleensä passiivisempaa, kun omistajana on kuolinpesä, verrattuna siihen, että omistajana on yksityishenkilö. Siksi ruotsalainen eduskuntaryhmä peräänkuuluttaa tarkempaa selvitystä siitä, miten voitaisiin ratkaista ongelmat, jotka syntyvät metsien ollessa kuolinpesien omistuksessa.

Arvoisa puhemies! Toinen selonteon strateginen tavoite on puuperäisen energian käytön lisääminen ja fossiilisten tuontipolttoaineiden korvaaminen tällä. Ruotsalainen eduskuntaryhmä tukee lämpimästi tätä tavoitetta. Samalla olemme huolissamme siitä, että kivihiilen käyttö tällä hetkellä itse asiassa on lisääntymässä. Viime vuonna kivihiilen käyttö lisääntyi jopa 34 prosenttia. Tämä kehitys on pysäytettävä. Siksi ruotsalainen eduskuntaryhmä ehdottaa, että turveveron kytkeminen puuhakkeen tuotantotukeen lopetetaan.

Nykyinen sääntely merkitsee, että turveveron korotus vähentää samalla vastaavasti puuhakkeen tuotantotukea. Lopputulos on jo selvästi nähtävissämme: maamme kaikki chp-voimalaitokset siirtyvät kotimaisesta biopolttoaineesta ulkomaiseen kivihiileen vero- ja tukipolitiikkamme johdosta. (Seppo Kääriäinen: Siinä se onkin!) Tämä on ilmastopoliittisten tavoitteidemme vastaista, eikä se myöskään ole kansantaloudellisesti tarkoituksenmukaista. Peräänkuulutamme siksi lainsäädännön muuttamista siten, että se edelleen on EU:n valtiontukien sääntöjen mukainen mutta että se samalla takaa, että voimalaitoksemme voivat hyödyntää kotimaista vaihtoehtoamme, jolla on pieni hiilidioksidijalanjälki, toisin sanoen puuhaketta.

Värderade talman! I redogörelsen efterlyses tilläggsresurser för att Metso-programmets hektarmål ska kunna uppfyllas. På grund av det omfattande behovet av att anpassa den offentliga ekonomin ser vi det inte motiverat, åtminstone i detta skede, att öka Metso-programmets resurser. Här är det också viktigt att komma ihåg att strikt skyddade skogar redan nu utgör 9 procent av all skogs- och tvinmark i Finland. I internationell jämförelse är det här en mycket stor andel. Dessutom har Metso-programmets övriga målsättningar uppfyllts.

Värderade talman! Till slut är det ännu skäl att betona att våra skogar inte enbart är viktiga på grund av ekonomiska orsaker. Skogarna i Finland har en mycket stor betydelse för olika former av rekreation. Tack vare allemansrätten har alla en möjlighet att utan större kostnader utnyttja våra skogar för avkoppling. Rekreationssyften och ett aktivt skogsbruk står inte i konflikt med varandra.

Sauli Ahvenjärvi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsä on kautta aikojen ollut suomalaisen hyvinvoinnin perusta. Metsien antamat valtavat raaka-ainemahdollisuudet ovat meille mahdollisuus, myös tulevaisuudessa. Puheet vihreästä kullasta eivät ole eilispäivää, vaikka metsäteollisuutemme tällä hetkellä kamppaileekin rakennemuutoksen kourissa.

Valtioneuvoston selonteko huomioi erinomaisella tavalla niitä mahdollisuuksia, joita hyödyntämällä voimme luoda tulevaisuuden hyvinvointia metsiemme avulla. Kuten selonteossa tuodaan esille, kyseessä on kasvava luonnonvara. Puuston määrä on lisääntynyt hyvän metsien hoidon ansiosta, ja metsien käyttöä voitaisiin merkittävästi lisätäkin nykyisestä tekemättä kompromisseja kestävän kehityksen suhteen. Tämä on iso etu maailmassa, jossa luonnonvarojen käyttö on jo nyt äärirajoilla. Tämä tulee entisestään korostumaan maailman voimakkaan väestönkasvun myötä.

Puunjalostusteollisuus elää tällä hetkellä keskellä suurta muutosta. Suksetkaan eivät enää ole puuta. Paperin ja kartongin kysynnän vaihtelut ovat heijastuneet voimakkaasti alan yritysten toimintaan Suomessa ja kaikkialla länsimaissa. Haasteita ovat tuoneet tiettyjen paperilaatujen kysynnän heikkenemisen lisäksi erilaiset kilpailukykykysymykset sekä raaka-ainetuotannon siirtyminen trooppisiin maihin. Oman erityishaasteen maamme paperiteollisuudelle muodostaa myös yhteisvaluutta euron kurssikehitys. Emme pysty enää kansallisen rahapolitiikan keinoin tukemaan raskasta vientiteollisuuttamme. Maamme metsäteollisuuteen liittyvä erityispiirre on Suomen metsänomistuksen rakenne ja sen mukanaan tuomat haasteet, kuten metsätilojen pieni koko ja metsätilojen sukupolvenvaihdokset.

Näihin haasteisiin voidaan kuitenkin vastata. Selonteossa on ansiokkaasti käsitelty keinoja, joita meillä on käytettävissämme. Tärkeää on tehdä pitkäjänteistä politiikkaa, vaikkemme pystykään varmuudella tietämään, mihin kehitys vie pitkällä aikavälillä. Kuten selonteossa todetaan, on meidän panostettava metsäalan monipuolistumiseen. Tarvitsemme uusia innovaatioita ja niitä hyödyntäviä metsäalan yrityksiä. Yksi tulevaisuuden suurista mahdollisuuksista liittyy myös vapaa-aikaan. Retkeilyyn, metsästykseen ja erityisesti kalastusmatkailuun sisältyvä potentiaali Suomen matkailuelinkeinon ja harvaan asuttujen alueiden elinvoimaisuuden kannalta on merkittävä.

Tarvitsemme myös oikein kohdennettuja panostuksia metsäalan koulutukseen ja tutkimukseen. Meidän tulisi vahvistaa metsäalan ja bioteknologian houkuttelevuutta, jotta saamme jatkossakin osaavia nuoria tälle kansantaloutemme kannalta tärkeälle tulevaisuuden alalle. Tämä ei ole itsestään selvää, kun ajatellaan käynnissä olevaa yhteiskuntarakenteen muutosta ja kaupungistumiskehitystä.

Meidän ei pidä myöskään unohtaa metsänomistajia. Eri toimilla on tuettava ja kannustettava omistajia aktiiviseen ja hyvään metsänhoitoon. Aktiivisuus lisääntyy siellä, missä metsätalous on taloudellisesti kannattavaa. Silloin se on myös kansantaloudellisesti järkevää ja tuottaa laajasti hyvinvointia. Metsänhoidossa on huomioitava tasapuolisesti niin hakkuumahdollisuudet, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen kuin myös lisääntyvät vapaa-ajan käyttömahdollisuudet. Hyötyjä ei kuitenkaan saavuteta, mikäli tarjoamme metsänomistajille veronkorotuksia.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä vastustaa maa- ja metsätalousmaahan kohdistettavaa kiinteistöveroa. Tarvitsemme toimivia palveluita ja niiden tueksi kattavaa tiedotusta olemassa olevista mahdollisuuksista.

Suomen suuri mahdollisuus on metsiin perustuvan biotalouden kehittäminen. Puhdas kotimainen energia on meillä vielä varsin vaatimattomasti hyödynnetty mahdollisuus, johon sisältyy myös suuri vientipotentiaali. Tämä mahdollisuus tulee kaikkien puolueiden myös tiedostaa tulevien EU-vaalien alla. Kansainvälisiä sopimuksia ja EU-tason ilmasto- ja energiapoliittisia linjauksia ja muita säädöksiä laadittaessa tulee meidän puoluetaustasta riippumatta edistää kansallista etua ja vahvistaa Suomen mahdollisuuksia hyödyntää täysimääräisesti sen tärkeintä luonnonvaraa.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Kiitokset hyvistä ryhmäpuheenvuoroista ja rakentavasta keskustelun aloituksesta. Uskon, että valiokunnissa on paljon aineksia käydä syvällisesti läpi tätä selontekoa ja miettiä myös sitten niitä linjauksia, mitä valiokunnista taas eteenpäin tulee, ja sitä, mikä sitten lopullisesti muodostuu eduskunnan kannaksi, mutta pohja on kuitenkin hyvä, ja voi sanoa, että pohja on siinäkin mielessä hyvä, että kun viime vuoden aikana tätä meidän metsälainsäädäntöä pantiin uuteen asentoon, niin voi sanoa, että lähes yksimielisesti kaikki esitykset hyväksyttiin. Sekin omalta osaltaan antaa hyvän lähtökohdan tämän selonteon eduskuntakäsittelylle.

Muutamaan asiaan kommentoisin.

Kun metsä on kuitenkin meillä se tärkein uusiutuva luonnonvara, niin taisi olla edustaja Haapanen, joka puheenvuorossaan sanoi, että tämä selonteko on liikaa talouspainotteinen. Minä en ole samaa mieltä. Kyllä meillä on suojeluasioissakin asiat kunnossa. Me olemme siinäkin Euroopan kärjessä. Ei ole muuta maata ainakaan Euroopan unionin alueella, jossa olisi suojeltu metsiä yhtä paljon, mitataan sitten suhteessa metsäpinta-alaan tai pelkästään hehtaareilla. Kyllä meillä on näyttöä siltäkin alalta. Me voimme viedä erilaisia suojelumalleja muihin maihin, kertoa, miten niitä on täällä pystytty hoitamaan, ja voimme viedä myös muuta osaamista. (Martti Korhosen välihuuto) Eli voisi sanoa, että koskien koko laajaa sektoria, mikä on — ajatellen nyt metsäalan osaamista ihan lähtien siitä, miten puuta hakataan ja käsitellään ja miten asioita hoidetaan vaikkapa nyt Kansallisen metsäohjelman kautta — näin voidaan tehdä.

Edustaja Korhonen, lukuja käytetään aika lailla eri tavalla. Oikea luku ei ole 2,3 prosenttia Etelä-Suomen metsissä suojeltuna; se taitaa olla tiukasti suojeltu metsä. Sitten ovat nämä rajoitetussa käytössä olevat metsät, jotka tuovat oman osansa siihen. Jos on asiasta kiinnostunut, kannattaa käydä katsomassa vaikka Metsäntutkimuslaitoksen tutkimustuloksia, joissa on käyty läpi muun muassa kaavoituksen rajoituksia metsätalousmaan käytölle. En nyt muista lukua, mutta esimerkiksi Hyvinkään kaupungin osalta siellä taisi olla aika huomattava osa metsäalasta, joka oli kaavoituksen kautta rajoitetussa käytössä. Eli siinä mielessä kannattaa katsoa tämä kokonaisuus.

Eli tämäkin asia on mielestäni kunnossa, ja tässä voi sanoa, että kirkkaana linjana on se, että jos Suomi jollakin tavalla nyt ylipäätään tässä maailmassa pärjää, niin jos me emme käytä tätä meidän tärkeintä uusiutuvaa luonnonvaraamme entistä paremmin kuin tällä hetkellä, niin mitkä ne meidän mahdollisuudet tulevaisuudessa oikein ovat. (Mauri Pekkarinen: Oikein! Juuri näin!) Ei sitä nyt voi rakentaa ihan minkään tyhjän päälle tätä suomalaista tulevaisuutta.

Toinen asia: Edustaja Myllykoski ja muutama muukin otti täällä esille EU-asiat ja myös ennalta vaikuttamisen. Se on erittäin hyvä huomata — vaikka me sitä mieltä varmaan laajasti olemme ja myös maa- ja metsätalousministeriö on sitä mieltä ja varmaan myös valtioneuvosto, että tavallaan metsäasiat pitää pitää omissa käsissä, että vastaavantyyppistä metsäpolitiikkaa ei pidä rakentaa kuin mikä on EU:n yhteinen maatalouspolitiikka — että EU-tasollakin on monia asioita, joilla on kytköksiä suoraan myös metsäasioihin. Ne liittyvät ilmastopolitiikkaan, ne liittyvät energiapolitiikkaan, ne voivat liittyä kuljetuksiin tai muihin asioihin. Eli meidän täytyy olla hereillä eurooppalaisissa pöydissä. Eli on monia asioita, joilla on joku linkki joko suoraan tai jonkun mutkan kautta myös suomalaisiin metsäasioihin. Sen takia on tietysti toivottavaa, että kaikki suomalaiset, jotka liikkuvat tuolla Euroopassa, on nyt mikä tahansa foorumi, ottavat esille myös nämä metsäasiat.

Viime vuoden aikana tapasin valtaosan omista kollegoistani liittyen EU:n maatalouspolitiikan uudistukseen ja voin sanoa, että systemaattisesti niissä tapaamisissa otettiin esille myös metsäasiat. Kerrottiin muun muassa biomassan kestävyyskriteereistä ja niitten merkityksestä ja tärkeydestä Suomelle. Eli kun liikkuu nyt sitten Euroopassa suomalaisia kansanedustajia tai suomalaisia meppejä tai ministereitä tai ihan ketä tahansa, niin kyllä metsäasiat kannattaa ottaa esille ja kertoa siitä, että meillä on ainakin referenssiä ja näyttöä siitä, millä tavalla metsäasioita pitää hoitaa. Mutta hereillä tässä pitää olla.

Puhemies! Energia-asiat ja energiaverotus eivät kuulu minun tontilleni, mutta tuossa selonteossa on liiteaineisto, ja sieltä voi katsoa, että esimerkiksi metsäenergiassa ollaan kyllä eteenpäin menty. Jos vuonna 2000 noin miljoona kuutiota käytettiin metsähaketta, niin viime vuoden luku taitaa olla noin 9 miljoonaa kuutiota. Tämä on mennyt noin 10 prosentin vauhdilla eteenpäin, hyvä niin, ja uskon, että tämä kehitys menee joka tapauksessa eteenpäin, tapahtui nyt sitten suunnilleen mitä tahansa, koska tälle on olemassa kysyntää ja käyttöä ja on olemassa kaikki edellytykset sen eteenpäinviemiseen. Eli se näyttää ihan lupaavalta. Toki erilaiset muut asiat vaikuttavat myös tähän asiaan, mutta uskon, että metsähaketta käytetään tulevaisuudessa nykyistä enemmän.

Viimeisenä asiana, puhemies: Muutama edustaja, edustajat Nylund ja Myllykoski, puuttui tähän metsänomistajarakenteeseen. Se on hyvä ja tärkeä asia. Siinä meidän pitää pystyä jotakin tekemään, ja voin sanoa vaikka esimerkkinä, että kävin Etelä-Pohjanmaalla metsäkeskuksessa muutama viikko sitten kylässä ja siellä oli muutama yhteismetsä lähtenyt liikkeelle siitä, että kunnat olivat olleet aktiivisia yhteismetsän perustamisessa. Kunnat olivat pistäneet yhteismetsään satoja hehtaareja omaa metsäomaisuuttaan metsäkeskuksen avulla. Siihen oli sitten liittynyt myös yksittäisiä metsänomistajia. Elikkä tällä tavalla yhteisöt voivat toimia yhteismetsien perustamisessa, on nyt sitten kyseessä vaikka Metsähallitus tai kunnat tai mikseipä vaikka seurakunnatkin.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Suomen metsät kuuluvat, kuten ryhmäpuheenvuoroistakin ilmeni, meille kaikille. Metsien käyttöön sisältyy paljon muitakin asioita kuin talousmetsien ja puun ja puukuutioiden hyödyntäminen. Mutta yhtä lailla metsäselonteko lähtee siitä, että ne eri käyttömuodot ovat yhdistettävissä toisiinsa kestävällä tavalla kehittämällä metsien kestävää käyttöä ja vaalimalla ja kasvattamalla näiden muiden käyttömuotojen taloudellisia hyötyjä ja ymmärtämällä myös metsäluonnon monimuotoisuuden merkitys meille ekosysteemipalvelujen kautta ja luonnon ja luonnonlajien kirjon itseisarvon kautta ja näitten kautta tulevan taloudellisen hyödyn merkitys esimerkiksi luontomatkailun kehittämisessä.

Selonteko lähtee tosiaan siitä, että vaikka sen painopiste on täällä taloudellisessa metsien hyödyntämisessä, niin sovitaan yhteen näihin muihin käyttömuotoihin ja yhä enemmän kiinnitetään huomiota jokamiehenoikeuksiin, metsien virkistyskäyttöön, luonnonsuojeluun ja näihin muihin tavoitteisiin ja niiden yhteensovittamiseen. Kuten tuolla olympialaisissa on juuri toteutettu yhtä metsien käyttömuotoa, jokamiehenoikeuksien kautta me kaikki voimme liikkua metsissä ja vaikka hiihtää metsissä ja sitä kautta jokainen meistä suomalaisista viettää aikaa meidän metsissä. On tärkeätä, että me vaalimme metsäluontoa niin, että sen arvo tunnistetaan monipuolisesti.

Metsien käsittelytapojen kehittäminen on myös ilmastotehokkuuden ja vähähiilisen yhteiskunnan rakentamisen kannalta tärkeää. Selonteko panostaa jalostusarvon nostamiseen, resurssitehokkuuteen, vähähiiliseen puuenergiatuotantoon, puuraaka-aineen arvostuksen nostamiseen niin, että puuta voidaan yhä enemmän hyödyntää vaikka puukerrostalorakentamisessa ja saada sellaisia kansainvälisiä pelisääntöjä, joissa puun arvo tunnistetaan uusiutuvana luonnonvarana. Kiinnitetään huomiota ekosysteemipalveluihin, virkistyskäyttöön, luontomatkailuun ja suoriin terveyshyötyihin, mitä ihmiset saavat metsistään.

Esimerkiksi lähimetsillä kaupunkialueellakin on suoraa terveyshyötyä, mikä on tutkimuksissa viime aikoina tullut voimakkaasti esille. On tärkeintä, että silloin kun kaavoitetaan ja arvioidaan asutuksen kehittämistä, huomioidaan myös ihmisten mahdollisuus virkistäytyä lähimetsissä. Tästä on viime aikoina tullut tutkimustuloksia, ja olen ilahtunut, että moni eduskuntaryhmä myös tähän metsien hyötyyn ihmisten terveydelle kiinnitti huomiota.

Jos arvioidaan luontomatkailua, niin se on kasvava mahdollisuus Suomen taloudelle ja monin seuduin kansallispuistot, retkeilyalueet ja muu luonnon kautta tuleva matkailu ja erämaisen puhtaan luonnon brändiarvo tarjoavat yhä enemmän työpaikkoja sellaisilla seuduilla Suomessa, missä työpaikat ovat tervetulleita. Ympäristöministeriön toimesta kehitetään kansallispuistoverkostoa niin, että kansallispuistojen kävijämäärät kasvavat ja yhä enemmän tehdään yhteistyötä matkailuyrittäjien ja alueen asukkaiden kanssa niin, että he saavat alueelle myös suoraa taloudellista hyötyä. Kansallispuistojen kävijämäärät ovat nyt jo yli 2 miljoonaa kävijää vuodessa. Kävijämäärät ovat voimakkaassa nousussa ja myös siitä tulevat tulot.

Tämä selontekokin arvioi, että metsien virkistyskäytön kokonaisarvo on noin 2 miljardia euroa vuodessa, eli tämä taloudellinen hyöty on mittava, ja luontomatkailun arvo on arvioitu noin 800 miljoonaksi euroksi vuodessa, ja tämä on selkeästi kasvamaan päin.

Pyrimme kehittämään luonnonsuojelua ja luonnonsuojeluverkoston vahvistamista siihen suuntaan, että samalla kun vahvistetaan lajien selviytymistä ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen estämistä, vahvistetaan ihmisten mahdollisuuksia liikkua ja viihtyä luonnossa ja käyttää palveluja, joista saadaan aluetaloudellisia hyötyjä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, puhtaasti luonnonsuojelukysymyksiin, joita nousi puheenvuoroissa esille.

Meillä on metsäpinta-alasta suojeltu suhteellisen suuri osuus, jos arvioi koko maan pinta-alaa. Mutta Etelä-Suomessa meillä on vakava ongelma siinä, että metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseen vuoteen 2020 mennessä, mikä on meidän tavoitteena, on vielä matkaa.

Meidän metsäluonto köyhtyy edelleen. Silloin talousmetsien kestävä käyttö ja suojeluverkoston vahvistaminen, ekologisten käytävien vahvistaminen ja sirpaleisen verkon vahvistaminen yhtenäisemmäksi ovat keskeisiä prioriteetteja. On tärkeätä, että uusi metsälaki mahdollistaa myös monimuotoiset jatkuvaa kasvua tukevat metsien käyttömuodot myös talousmetsissä. Talousmetsien kestävä käyttö on keskeinen tapa varmistaa monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen.

Metso-ohjelmasta ollaan tekemässä lähikuukausina uusi periaatepäätös, jossa arvioidaan resursseja ja mahdollisuuksia varmistaa Metso-ohjelman tavoitteiden toteuttaminen myös suojeluverkoston vahvistamisessa. Viime vuosina ollaan saavutettu tässä vapaaehtoiseen suojeluun pohjautuvassa ohjelmassa ennätyshehtaarisuojelumäärät, jotka eivät vielä ole riittäviä, mutta suunta on oikea: 7 600 hehtaaria viime vuonna.

Nyt hallitus käy läpi myös Metsähallituksen maita. Siellä on tavoitteena siirtää suojeluun merkittävä hehtaarikokonaisuus, joka vahvistaa juuri suojeluverkoston sirpaloituneisuutta niin, että saadaan yhtenäisempiä suojelualueita Etelä-Suomessa ja siten lajien monimuotoisuutta vahvistettua. Monien lajien kannalta, esimerkiksi metsästyslajienkin kannalta, keskeisten lajien kantaa voidaan vahvistaa, ja tämä erilainen metsien hyötykäyttökin hyötyy siitä, että suojelu vahvistuu. — Kiitos.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen ympäristölainsäädäntö ja sen lisääntyvä määrä on yksi keskeinen metsäalaamme vaikuttava tekijä. Euroopan unionissa on kuitenkin ollut välillä yllättävääkin kiinnostusta laajentaa yhteistä päätöksentekoa metsätalouden osalta. Ääriesimerkkinä on ollut esityksiä klapinpolttokiellosta, ja esille on noussut myös EU-komission kanta hirvituhokorvauksista metsänomistajille. Kokoomuksen näkemyksen mukaan metsäpolitiikkaamme on tehtävä myös jatkossa siis kansallisista lähtökohdista, kansallisin päätöksin. Kokoomukselle ympäristö ja luonto ovat tärkeitä, mutta emme halua Suomesta Euroopan luontomuseota. Kysyisinkin: mikä on ministerin arvio siitä, minkälaisia uusia haasteita suomalaiselle metsätaloudelle on luvassa tulevaisuudessa kansainvälisellä kentällä?

Eeva-Johanna Eloranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreään kasvuun liittyy suuria työllisyysodotuksia. Tulevaisuudessa meille syntynee uusia työpaikkoja uusien biomassapohjaisten tuotteiden valmistuksen ja kehittämisen pohjalta sekä uusien tuotteiden tuotekehityksenä, esimerkiksi pilotoinnin ympärille, ja lisäksi myös metsiin perustuvat palvelut työllistänevät paljon nykyistä enemmän, niin kuin täällä monella suulla on todettukin.

Metsäalan koulutusta pitää jatkossa monipuolistaa, jotta näihin uusiin mahdollisuuksiin voidaan vastata, ja samoin metsäalalla jo olevien ja työskentelevien osaamisen tulee monipuolistua. Arvion mukaan metsätalouden ammatillista peruskoulutusta tulisi lisätä lähes viidenneksellä alan suuresta poistumasta ja metsätalouden kysynnän kasvusta johtuen, mutta etenkin metsäalan ammattikorkeakoulutuksen puolella tarpeen on arvioitu kasvavan erityisen suuresti. Tutkintojen sisältöjä tulisikin kehittää siten, että koulutus antaisi lähtökohdat näiden metsäalan tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen näiden uusien trendien mukaisesti, ja samalla myös metsäalan koulutusta tulisi markkinoida nuorille siten, että se houkuttaisi. Onko tähän mietitty ratkaisuja hallituksen piirissä?

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri viittasi vastauspuheenvuorossaan siihen, että Suomessa ei ole metsätaloudessa varaa lähteä maatalouden kaltaiselle linjalle. Kuitenkin jos tutkitaan tätä metsäpoliittista selontekoa, niin tässä on tärkeimpinä päämäärinä, tavoitteina sanottu, että luomme edellytyksiä alan yritysten uudistumiselle ja uusien ja kasvuyritysten kehittymiselle elinkeinopolitiikalla, lainsäädännöllä. Lisäksi luomme edellytykset yritysmäisen ja aktiivisen metsätalouden harjoittamiselle muun muassa verotusta kehittämällä ja tila- ja metsänomistusrakennetta parantamalla.

Tarkoittaako tämä metsänomistuksen rakenteen parantaminen sitä, että nyt yksityisten omistamat ja kaupunkilaismetsänomistajien omistamat pientilat sekä nämä edustaja Nylundin mainitsemat kuolinpesät, joilla on pieniä metsäalueita, tullaan politiikassa ja politiikan keinoin ehkä jossain vaiheessa lunastamaan edullisemmin näille yhtiöille madaltamalla muodostettavien yhtiöitten verotusta tavallisiin metsänomistajiin verrattuna? Liittyvätkö nämä uhkakuvat tämän selonteon tavoitteisiin?

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä metsäpoliittinen selonteko on pitkästä aikaa sellainen selonteko, joka on ehkä puolueiden välillä kaikista yksituumaisin. Liekö syynä se, että sen tähtäin on laitettu vuoden 2050 tasolle?

Kuitenkin ryhmäpuheenvuorokierroksessa muutama yksityiskohta särähti korvaan: Täällä kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käyttänyt edustaja Sankelo totesi, että kokoomus haluaa lisätä suojeltuja metsiä erityisesti täällä Etelä-Suomessa, ja ministeri omassa puheenvuorossaan moitti vihreiden ryhmäpuheenvuoroa siitä, että siinä oli kiinnitetty huomiota siihen, että tämä selonteko on liian talouspainotteinen. Ymmärrän näin, että ministeri olisi silloin sitä mieltä, että hän katsoisi, että suojelutaso on meillä riittävä eikä näin ollen enää lisäsuojeluun olisi tarvetta. On syytä muistaa, että meidän suoluonnosta on suojeltu yli 12 prosenttia myöskin, eli meillä suojelutaso on jo varsin riittävä. Miten te, ministeri Koskinen, kommentoitte tätä kokoomuksen lisäsuojelukiinnostusta?

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Niinistö toi esille kansallispuistoverkostojen laajentamisen, ja yhtenä osana käytyä keskustelua tulee aina sitten esille paikallisen väestön oikeuksien turvaaminen, ja lähinnä se liittyy tietysti metsästämiseen ja osaltaan kalastamiseen. Mutta erityisesti metsästämisen osalta viestejä tuolta pohjoisemmasta Suomesta: paikalliset asukkaat ponnekkaasti vastustavat kansallispuistokehitystä, siellä kun pelätään niitten ikiaikaisten oikeuksien menettämistä. Ja toisaalta on se hirvivahinkojen määrä, hirvikantojen rajoittaminen, mutta myös se, että meillä on ei-luontoon-kuuluvia lajeja, joittenka metsästäminen sitten siltä alueelta haitantuisi. Minä haluaisin kuulla ministeriltä, onko kuinka paljon pohdittu sitä, että kun meillä on näitä haitalliseksi katsottuja villiminkkejä ynnä muuta tuolla luonnossa, niin kuinka tämä rajoittaminen jatkossa voi onnistua.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on oikeastaan kysymys molemmille ministereille, mutta ihan aluksi: Tämä selonteko on kyllä hyvä yritys koota yhteen tämä laaja metsäpoliittinen kenttä ja metsien käsittelyyn ja hoitoon liittyvät tekijät ja asiat ja toimijat. Tämä on kyllä hyvä yritys siinä mielessä, koska sitä keskustelua on kaivattu, että metsiä katsottaisiin kokonaisuutena eikä vain yhdestä näkökulmasta käsin, ja siitä kiitos kyllä ministerille ja ministeriölle.

Ensinnäkin ministeri Niinistölle: Metsätuholakia laadittaessa puhuttiin paljon lahopuusta metsissä, ja kysyisinkin, onko tästä tehty tutkimuksia, miten esimerkiksi energiapuun intensiivinen korjuu vaikuttaa lahopuun määrään metsässä. Ja toinen kysymys sitten, kysyisin myöskin, mitenkä talousmetsien käyttö vaikuttaa uhanalaisiin kasveihin.

Sitten vielä ministeri Koskiselle kysymys: Viennistämme 20 prosenttia on puutuotteita. Minulla on kuitenkin sellainen käsitys, että Suomi tulee tällä hetkellä hieman jälkijunassa metsätuotteitten osalta. Onko Team Finland tarpeeksi järeä työkalu edistämään meidän vientiämme, (Puhemies koputtaa) ja toisaalta sitten ovatko meidän yritystuet ihan kohdillaan? Kohdistuvatko ne sinne tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, missä sitä rahaa tarvitaan, että me saamme niitä uusia tuotteita markkinoille?

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hieno kuulla, että kaikki eduskuntapuolueet ovat suurin piirtein samassa linjassa koskien meidän tulevaisuuden metsäpolitiikkaa.

Haluan vielä nostaa keskusteluun nimenomaan kuolinpesät. Tämä on kasvava ongelma, ja periaatteessa kaikki ovat samaa mieltä, että jotain on pakko tehdä, ja minä tiedän hyvin, että tämä ei ole maa- ja metsätalousministeriön eikä ympäristöministeriön rooteli, mutta pitäisi olla mahdollista nostaa se keskusteluun. Esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa on mahdollista ylläpitää kuolinpesää ainoastaan kolme vuotta. Tämä on tietenkin valtava lainsäädäntöhanke, ja minä en ehdota sitä, mutta esimerkiksi verokeinoin voisi vaikuttaa tähän halukkuuteen ylläpitää kuolinpesää. Ministeri Koskinen nosti esille yhteismetsät yhtenä omistusmuotona, ja se on varsin hyvä, mutta se vaatii, että kaikki osakkaat ovat samaa mieltä.

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisen puunjalostusteollisuuden haasteena ovat moniin kilpailijamaihin nähden korkeat kustannukset. Laadussa me kyllä pärjäämme mutta olemme takamatkalla esimerkiksi logistiikkakustannuksissa, ja myös yksikkötyökustannusten kehitys on meillä ollut viimeisten kymmenen vuoden aikana viennin kannalta epäedullinen. Tulevaisuutta rakennettaessa meidän olisi huolehdittava siitä, että niin energia-, raaka-aine-, työvoima- kuin logistiikkakustannustenkin osalta säilytämme kilpailukykymme. Vaikka tämä onkin useiden ministeriöiden yhteinen asia, haluaisin kysyä ministereiltä: näettekö, että meillä on metsäpoliittisia keinoja, joilla voisimme tukea suomalaisen metsäteollisuuden kilpailukykyä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteko jättää auki yhden oleellisen osan suomalaista metsäsektoria, metsäpolitiikkaa elikkä Metsähallituksen roolin. Tiedän, että siitä Metsähallitus-laista on tulossa esitys toukokuussa eduskuntaan, mutta juuri siitä syystä myöskin näitä linjauksia olisi hyvä käsitellä etupuolelta. Metsähallitus kuitenkin omistaa yhden neljäsosan metsäomistuksesta. Se on tärkeä raaka-ainetuottaja, työllistäjä, toimeksiantaja ja hallinnoi myöskin ei-aineellisia oikeuksia, ja Metsähallituksen toimintaan kuuluu myöskin se, mitenkä se maksaa verojaan metsävaltaisiin kuntiin. Metsähallitus on siinä mielessä oleellinen osa metsäsektoria, että me voimme suoraan eduskunnan poliittisilla päätöksillä vaikuttaa siihen, minkä mukaan se toimii. Ikävä esimerkki on ollut se, että Metsähallituksen tuottovaatimus nostettiin hyvin lyhyessä ajassa 70:stä 120 miljoonaan euroon, ja se on kyllä osoitus poukkoilevasta metsätalouden, metsäpolitiikan harjoittamisesta, ja tämä 120 miljoonaa on kyllä semmoinen tavoite, että se ei kestä enää kahta vuotta pidempään.

Jari  Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Selonteko on erittäin hyvä kuvaus toimintaympäristön muutoksista ja alan uudistamisesta ja tavoitteista, mutta samanlaisia tavoitteita on joka puolella maailmaa, missä metsäisiä maita on. Siksi Suomen pitää olla etujoukoissa sekä tutkimuksen, kehityksen että investointien osalta. Me emme saa seurailla, ja siksi yksi puute, joka tässä selonteossa on, on kunnianhimon puute. Meidän pitää jatkossakin olla maailman johtava metsämaa. Maailman johtava metsämaa on meidän yksiselitteinen tavoitteemme. Se on meille mahdollista, ja se on meidän mahdollisuus.

Sitten, puhemies, tässä myös puhutaan paljon pitkäjänteisyydestä ja ennakoivuudesta, ja ihmettelen sitä, miksi kokoomuksesta tavan takaa nousee esille se, että metsät pitää saada kiinteistöveron piiriin. Nyt teiltä veroasiantuntija, verojaoston puheenjohtaja, tekee tällaisen esityksen, joka nimenomaan on lyhytjänteistä ja poukkoilevaa ja joka aiheuttaa epäselvyyksiä ja sekaannusta metsänomistajien keskuudessa ja vaikuttaa puuhuoltoon. Käsittämätöntä toimintaa, kokoomus. Näin ei luoda sitä pitkäjänteisyyttä, mitä tässä selonteossa hyvin peräänkuulutetaan.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On erinomaisen helppo jatkaa siitä, mihin edustaja Leppä lopetti. Edustaja Kataja tuli tosiaan Maaseudun Tulevaisuudessa julki tällaisella vaatimuksella. Kysynkin nyt, kun paikalla on kaksi ministeriä: Onko tämä edustaja Katajan oma ajatus, vai edustaako tämä hallituksen yleistä kantaa, ja jos edustaa, niin onko pohdittu sitä, millaisia vaikutuksia ja seuraamuksia tällaisella metsämaksun taikka kiinteistöveron käyttöönotolla olisi esimerkiksi paljon puhuttuihin jokamiehenoikeuksiin? Kaventaisiko se niitä?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vientitulojen näkökulmasta tarkasteltuna metsätalous on ylivoimaisesti Suomen tärkein luonnonvara, ja metsät ovat sen vuoksi varmasti meidän kaikkien huolenaiheena. Nyt täällä puhutaan luonnonsuojelusta ja puhutaan metsiensuojelun lisäämisestä ja puheenvuoroissa on väitetty jopa, että kokoomus ajaisi nykyistä enemmän metsiensuojelua. Totta kai me haluamme, että metsiä suojellaan, ja me haluamme, että Metso-ohjelmaa viedään eteenpäin, se on totta, mutta emme me halua lisää nykymuotoisia luonnonsuojelualueita, joissa metsätalous loppuu. Hyvin hoidetut talousmetsät ovat paras luonnonsuojelun tae.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Verokeskustelu on metsämaan osalta ollut aina puheenaiheena, tai sanotaan, pitkiä aikoja puheenaiheena. Näin kainuulaisena on todettava, että en kyllä kannata missään nimessä metsämaalle saatettua veroa. Siinä on justiinsa tämä, minkä Hongistokin nosti esille: menetetäänkö jokamiehenoikeudet ja niin poispäin. Mutta ennen kaikkea olisin kaivannut tähän metsäpoliittiseen selontekoon logistista yhteyttä: mitenkä puuhuolto tulevaisuudessa hoidetaan ja millä tavalla pidetään metsäteollisuuden toimintaedellytyksistä huolta.

Sitten, niin kuin huomattu, tänä päivänä on saatu minusta erittäin huono viesti: Metsähallituksen pääjohtaja on eronnut. Ei kai tämä vain metsäpoliittiseen selontekoon liity millään tavalla, mutta tiedetään se, että Metsähallituksen puolella ollaan organisaatiouudistusta tekemässä, ja se varmaan siihen liittyy, niin että tämäkin on yksi merkittävä tekijä. Valtiolla on 12,6 miljoonaa hehtaaria (Puhemies koputtaa) metsämaata, ja tämäkin mielestäni selonteossa olisi syytä ottaa huomioon.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituspuolueitten edustajien puheenvuorot hieman hämmentävät. Samanaikaisesti kun kansantalous syöksyy, niin sieltä tulee vihreistä, että suojelupinta-alaa pitää saada lisää, kokoomus on nostamassa metsäveroa tässä tilanteessa (Kokoomuksen ryhmästä: Ei ole!) edustaja Katajan suulla. Hän on verojaoston puheenjohtaja, keskeinen veroekspertti teillä. Me emme oikein tiedä nyt, minnekä te haluatte tätä viedä. Minusta on äärettömän tärkeätä, että metsäasiat pidetään kansallisen päätöksenteon piirissä. Ne eivät kuulu EU:lle pätkääkään. Nyt minä olen vähän huolissani, kun metsähallituslakia ollaan uudistamassa ja huhut ovat senkaltaisia, että siellä on osakeyhtiöpohja mahdollisesti yksi vaihtoehto. Sen jälkeen emme tiedä enää, kenen omistuksessa meidän valtion metsät ovat. Se voi olla amerikkalainen eläkesäätiö, joka ne jatkossa omistaa. Tämä on äärettömän tärkeä asia kansallisesti, ja minä toivon, että hallituksen selkäranka tässä asiassa pitää.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En haluaisi tiukkaa minuuttiani käyttää näihin edustaja Katajan pohdintoihin, mutta sanon siitä huolimatta nyt keskustalaisille veljille ja sisarille, että jos te lukisitte sellaista julkaisua kuin Maaseudun Tulevaisuus, niin te tietäisitte, että kokoomuksen varapuheenjohtaja Janne Sankelo on jo täysin tyrmännyt sen metsäveroasian ja sille ei ole mitään perusteita, koska puukauppa tälläkin hetkellä toimii. Se iso asia on se, miten pystytään hyödyntämään meidän metsiämme paljon nykyistä enemmän. 10—15 miljoonaa kuutiota voitaisiin meillä vuositasolla enemmän hakata ja ottaa sitä kautta taloudellista voimaa, saada lisää työpaikkoja. 42 000 työpaikkaa on nytkin metsäklusterissa, mutta meille jää paljon vielä mahdollisuuksia hyödyntämättä, vaikka kaikki muut toimialat metsäteollisuudessa ovat kasvussa paitsi paperituotanto. Nämä mahdollisuudet pitää hyödyntää. Toivon, että siihen löytyy kansallinen yksimielisyys, miten niitä viedään eteenpäin.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomukselle täytyy sitten ilmeisesti todeta, että verojaoston puheenjohtaja puhuu lämpimikseen, (Pertti Hemmilä: Ei edes lämpimikseen!) ja siitä pääsenkin sitten energia-asiaan ja lämmittämiseen. Minusta on merkillistä, että tässä — vaikka, ministeri Koskinen, sanoitte, että energia-asiat eivät niin teidän rooteliinne kuulu — meidän energiakauppataseemme on todellakin miljardeja miinuksella. Minusta sitä, että me emme lisää kotimaisen energian käyttöä, voitaisiin verrata aivan sellaiseen tilanteeseen, että norjalaiset lakkaisivat käyttämästä öljyvarojaan tai lakkaisivat käyttämästä vesivoimaansa ja pyrkimästä energiaomavaraisuuteen. Siitä haluankin kysyä ministeri Niinistöltä: Täällä sivulla 15 lukee selonteossa, että metsien kyky hiilinieluna varmistetaan. Eli aiotteko te varmistaa, että jatkossakin Suomen metsät ovat hiilinielu, ja millä tavalla?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä olen samaa mieltä siitä, että Suomen pitäisi olla maailman johtava metsäpoliittinen maa, mutta emmehän me ikävä kyllä ole sitä. Me olemme panostaneet bulkkiin ja puuenergiaan, joka sinänsä on tietenkin ihan hyvä muoto, mutta jos te olette katsoneet tarkasti viimeaikaisia tiedotteita, niin ympäristövaliokunta valtioneuvostolle antoi, eilen itse asiassa, lausuntonsa puurakentamisen edistämisestä. Se on yksi sellainen alue, jossa Suomessa ei ole tehty riittävästi.

Siellä on valtavasti potentiaalia, ja siellä on valtavasti mahdollisuuksia, mutta jostakin syystä suma seisoo tällä hetkellä pahasti. Meillä rakennetaan asuntokannasta minimaalinen osa puusta, ja me kuvittelemme, että me olemme jotenkin eteviä puurakentamisen osalta. Sillä puolella me tarvitsemme koulutusta, me tarvitsemme asennetta ja me tarvitsemme tekoja. Onhan tämä nyt jotenkin hurja tilanne, että esimerkiksi nämä CLT-elementit tuotiin Itävallasta meidän Haltiaan, jonka pitää olla tämmöinen suomalainen käyntikortti metsään ja myös puurakentamiseen.

Minä haluan sanoa ministerille tai valtioneuvostolle, että lukekaa nyt se lausunto, joka annettiin, ja tehkää niin kuin siinä edellytettiin, että puurakentamisohjelmaa jatketaan eteenpäin, ettei se lopu tähän.

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on todellakin historiallinen ensimmäinen metsäpoliittinen selonteko, ja on itse asiassa aika yllättävää, että vastaavaa harjoitusta ei ole aikaisemmin tehty.

Metsäluonnonhoidossa suorittavan tason korkea ammattitaito on ehdoton edellytys sille, että metsiemme monimuotoisuus, ympäristöarvot ja taloudellinen tuotto voivat toteutua. Muun muassa Puuliitto on monissa yhteyksissä kiinnittänyt huomiota metsäalan sosiaaliseen kestävyyteen.

Pitkälti ongelma on siinä, että metsätaloudessa toimivat organisaatiot ovat muuttaneet toimintatapojaan niin, että toimintoja ulkoistetaan alihankkijoille ja alihankintaketjuille. Monessa tapauksessa tämä on aivan hyväksyttävää ja järkevää toimintaa, jossa yrittäjät hoitavat metsänhoitoa kestävällä tavalla.

Yhä kasvava trendi vaikuttaa kuitenkin olevan, että yrittäjien joukossa on toimijoita, jotka eivät kykene taikka eivät edes halua kantaa loppujen lopuksi yhteiskuntavastuitaan. Tämä kielteinen, yhteiskuntavastuiden välttelemiseen tähtäävä, harmaata taloutta ruokkiva toimintamalli paitsi hidastaa innovaatiokehitystä myös estää todellisen terveen yritystoiminnan kehittymisen metsäpalveluihin ja puun korjaamiseen. Toivoisin, että tähän asiaan kiinnitetään vielä myös tämän hallituskauden aikana huomiota.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Koskinen totesi omassa puheenvuorossaan, että suojeluasiat ovat Suomessa kunnossa. No, eihän se valitettavasti, ainakaan vielä, näin ole.

Meillä on yli 800 uhanalaista metsälajia ja metsäisistä luontotyypeistä kaksi kolmannesta on uhanalaisia. Eli noloa kyllä, vaikka olemme vuosikymmeniä saaneet taloudellista hyvinvointia metsästä, emme ole kunnioittaneet isänmaan luontoarvoja niin paljon, että olisimme pitäneet niistä riittävästi huolta. Selonteossakin todetaan, että Metso-ohjelman osalta hehtaaritavoitteisiin ei ole päästy, joten olisin vielä pyytänyt ministeriä tarkentamaan, miten hän näkee, että pääsisimme metsäisten lajien osalta siihen tavoitteeseen, että luonnon monimuotoisuuden hupeneminen tyrehtyy.

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Reijonen täällä pohti tätä taloudellista tilannetta, niin kyllä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että myös metsiensuojelulla ja matkailulla voidaan luoda paljon työtä. Olemme välillä katsoneet liian yksipuolisesti metsäteollisuutta ainoana työpaikkojen luojana.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Metsiemme tulevaisuus on edelleen kiinni myös maailman tuulista. Aina jossain osataan valmistaa halvemmalla, ja aina markkinat ovat meistä kaukana. Tässä kilpajuoksussa meidän on osattava kulkea tuotekehityksessä askel edellä ja osattava myös viedä ne innovaatiot sinne tuotantoon.

Liian usein tämä tuotekehitys katkeaa tuotteiden pilotointivaiheen rahoitusongelmiin. Lupaavat tuotteet eivät koskaan pääse markkinoille. Meillä ei ole varaa toimia näin, yliopistojen ja yritysten työtä ei ole varaa hukata jo alkuvaiheessa. On pystyttävä rakentamaan lupaaville keksinnöille tuotekehityksen tukirahoitus ihan sinne kaupallistamiseen asti. Oikeastaan heittäisin tässä semmoisen kysymyksen, että miten tähän rahoituksen pullonkaulaan voidaan puuttua tehokkaammin.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nykyisin Natura-alueiden pinta-ala Suomessa on yhteensä 49 000 neliökilometriä eli noin 15 prosenttia Suomen kokonaispinta-alasta. Osa Natura-alueista on jo luonnonsuojelualueita, ja niitä ollaan lisäämässä.

Valtioneuvosto korosti vuonna 2005 Natura-alueista päättäessään, ettei alueen luokitteleminen Natura-alueeksi automaattisesti tarkoita rajoituksia maatalouteen, metsästykseen ja kalastukseen. Silloin pidettiin selvänä, ettei metsästys lähtökohtaisesti aiheuta uhkaa luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suojelulle.

Ministeri Niinistöltä kysyn: mistä johtuu, että käsitykset ovat muuttuneet näin merkittävästi vuonna 2005 tehdyn päätöksen jälkeen? Luontoa on tärkeä suojella mutta niin on myös kansalaisten oikeuksia, jotta tämä metsäpoliittisen ohjelman visio kävisi toteen.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun metsieni suurin uhka viime vuosina on ollut myrskyt ja hyönteiset. Ne ovat tuottaneet valtavasti päänvaivaa ja ongelmia ja taloudellisia menetyksiä. Kannustaisin kuitenkin valiokuntia, jotka edistävät tätä selontekoa, löytämään keinoja, joilla metsien nykyistä laajempaa hyödyntämistä voitaisiin suorittaa (Martti Korhonen: Nimenomaan!) ja erityisesti niin, että mekaanisen metsäteollisuuden tuotteille löydettäisiin uutta kysyntää, koska meidän metsänomistajien kantorahatulot tulevat järeimmistä, suurimmista puista. Ellei tämä toiminta ole kannattavaa, ei meidän kannata muodostaa uusia metsiä, taimikoita, hoitaa nuoria metsiä, koska niistä ei synny kantorahatuloja. Sen tähden kannustan valiokuntia löytämään keinoja, joilla näitä järeitä puita jatkossa voitaisiin käyttää entistä enemmän.

Teuvo Hakkarainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen metsät kasvavat tällä hetkellä 105 miljoonaa kuutiota vuodessa ja 2050 varmaan 120 miljoonaa kuutiota vuodessa. Miten teollisuuden puuhuolto taataan, koska metsänomistajien keski-ikä alkaa olla 62 vuotta ja yli? Elikkä onko ministerillä tiedossa, että voitaisiin saada sukupolvenvaihdos esimerkiksi samanlaiseksi kuin maataloudessa on, että 20 vuotta on siirtymäaika, ja sitten sijoitusomaisuusverotuksesta voitaisiin siirtyä samantyyppiseksi kuin yritysmaailmassa on?

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsähallitus on otettava mukaan keskusteluun silloin, kun Suomen metsästrategiasta keskustellaan, ja tässä yhteydessä myöskin valtion metsät. Kataisen hallituksen ohjelmassa todetaan, että valtion maiden ja vesien kokonaishallinta säilytetään Metsähallituksella, Metsähallitus säilytetään kokonaisuutena. Miten tämän kanssa yhteen sopisi se, jos mentäisiin siihen, mitä julkisuudessa on keskusteltu, että Metsähallitus yhtiöitetään? Miten voidaan pitää kiinni näistä hallitusohjelman kirjauksista?

Mielestäni Metsähallituksen ja sen metsäomaisuuden on jatkossakin palveltava sekä luonnon monimuotoisuutta että kaikille suomalaisille tärkeiden luonto- ja virkistysarvojen säilyttämistä. Näiden on oltava mukana tässä kaikille suomalaisille tärkeässä metsästrategiassa, koska jos Metsähallitus yhtiöitetään, on erittäin vaikea valvoa sitä, ettei tämä suomalaisten metsäomaisuus sitten katoa meidän käsistämme ja kontrollistamme.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse pidän tärkeänä, että valtio säilyttää jonkunlaiset ohjaus- ja tukimenetelmät metsänhoidon parantamiseen ja puun liikkeelle saamiseen.

Kysynkin ministeriltä: miltä näyttää nyt tämä Kemera-lainsäädännön uudistaminen? Jos ajatellaan ainakin asiantuntijoiden lausuntoja, niin sitä pitäisi kohdentaa entistä enemmän taimikonhoitorästeihin eli taimikonhoitoon, bioenergian liikkeelle saamiseen ja metsäteiden peruskunnostukseen. Ovatko nämä asiat nyt tapetilla, kun tämä työryhmä käsittelee Kemeran uudistamista? Edelleen pidän tärkeänä sitä, että Kemeran taso säilyisi Suomessa suurin piirtein sillä tasolla, millä se nyt on, tai mieluummin sitä lisättäisiin. Tämän tietysti voisi osoittaa keskustalle, oppositiopuolueelle: pidättekö tärkeänä, että Kemeran tasoa nostetaan?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nykyisen puhemiehen aikana Sotšissa näyttävät kaikki asiat menevän hyvin. Viimeiset uutiset jääkiekostakin kertovat tästä.

Myöskin itse tämä selonteko on kaiken kaikkinensa aika hyvä, mutta onhan täällä metsäpolitiikassa erikoisuuksia. Kun ministeri Niinistö on paikalla, nostan yhden niistä esille.

Suomen metsät kasvavat huikeasti kaiken aikaa. Niihin syntyy kaiken aikaa erittäin paljon uutta metsänielua. Samaan aikaan kuitenkin näitten Durbanin päätösten perusteella meillä syntyy tilanne, jossa maankäytön muutosten seurauksena lähtevä nielu lasketaan ihan absoluuttisesti niin kuin se tapahtuu, mutta sitä luonnontieteellistä nielua, mikä tosiasiassa metsiin syntyy, ei meinatakaan ottaa huomioon siinä määrin kuin luonnontieteellistä nielua syntyy kaiken aikaa. Niinpä Suomen metsät, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tuottavat päästöjä kaiken aikaa.

Tämän seurauksena ollaan tilanteessa, että sovittiin, että kompensoidaan Suomelle se menetys, mikä tässä syntyi. Nyt tiedossa on, että semmoinen malli on olemassa, jossa me saamme päästöoikeuksia, päästöoikeuksia vain siinä tapauksessa käytettäväksi, että meidän päästöt ylittävät sen päästörajan, mikä meillä on. No, näin ei tapahdu. Käytännössä sillä, mikä meille luvataan, ei ole minkäänlaista rahallista arvoa. Nyt kysynkin ministeriltä: Miten ministeri valvoo sen, että sen suhteen, mitä luvattu on, tulee aito kompensaatio eikä näennäiskompensaatio? Miten tämä käytännössä (Puhemies koputtaa) varmistetaan nyt käynnissä olevissa neuvotteluissa?

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsäteollisuus, metsästä saatavat tuotteet ovat edelleen meidän vientimme yksi tärkeä puujalka, ja se on myös iso osuus siitä, mitä Suomi pystyy uusiutuvalla energialla tuottamaan, kun katsotaan prosentuaalisia osuuksia.

Täällä muutamassa puheenvuorossa oltiin huolestuneita siitä, että EU säätelisi, mutta tässä minulla on oikeus ja mahdollisuus kiittää hallitusta myös EU:n antamaan metsästrategiaan etukäteisvaikuttamisesta, enkä ole tässä yksin. Olen kuullut näitä viestejä myös tämän talon ulkopuolelta, että komission antamassa metsästrategiassa on ollut hyvin Suomella hallussa tämä etukäteisvaikuttaminen ja se olisi noin pääpiirteissään meille hyvän muotoinen. Se on tärkeää. Se ei ota tätä uutta suhdetta EU:n ja jäsenmaan välille, mutta mahdollistaa esimerkiksi kestävän metsätalouden kriteerien luomisen yhdessä jäsenvaltioiden kanssa sitten myöhemmin.

Metsäosaamisen viennissä meillä on myös todella paljon, monta mahdollisuutta, ja jalostusasteen kasvattaminen Suomessa on tärkeää. Itse asiassa edustaja Pekkarinen kyseli jo tästä Durbanin hiilinielukompensaatiosta, ja olisin itsekin toivonut, että Niinistö olisi voinut kertoa, missä siinä komission kanssa mennään. Se on meille merkittävä ajankohtainen asia.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa puhemies! Yritetään, mutta ehkä keskityn muutamaan asiaan, jotka täällä nousivat useammassakin puheenvuorossa esille.

Ensinnäkin tästä verotuksesta. Hallitusohjelmassa lukee, että kiinteistöveroa ei laajenneta maa- ja metsätalousmaahan, niin ettei tässä hallituksen ministerin kai mitään muuta tarvitse todeta tässä verokeskustelussa. Jos yksittäisten kansanedustajien keskustelua julkisuudessa lähtisi ministeri kommentoimaan, niin ei mihinkään muuhun aika riittäisikään, ja muutenkaan eivät nyt tunnu tunnit riittävän vuorokaudessa.

Toinen asia, mikä on tässä selonteossa, jos miettii tätä yrittäjämäistä metsätaloutta: minkä tyyppisiä mahdollisia veromuutoksia tulevaisuudessa tarjotaan, joilla kehitetään verojärjestelmää sillä tavalla, että saataisiin metsänomistajarakennetta muuttumaan toisenlaiseen suuntaan. Me emme, edustaja Heikkilä, kukaan ole mitään pakkolunastuksia tekemässä eikä mitään muuta, mutta hyvä kysymys on se, että jos on metsänomistaja, joka ei pysty itse huolehtimaan metsästä tai ei osaa tai ei ole mielenkiintoa tai jotain muuta, niin kannattaisiko silloin miettiä metsän myymistä tai antamista yhteismetsään tai jotain muita vaihtoehtoja. Eli tietynlaisella tiedottamisella, neuvonnalla ja kaikilla muilla toiminnoilla saadaan metsät aktiivisempaan käyttöön myös tässä mielessä ja saadaan suurempia metsäkokonaisuuksia, joita hoidettaisiin ammattimaisemmin keskimäärin ottaen, ja varmaan myös puuta myytäisiin tasaisemmin. Tämä on se tavoite Suomessa.

Viime aikoina on kyllä ollut näköpiirissä sentyyppistä kehitystä, että suurimmat metsätilakokonaisuudet ovat kasvaneet mutta toisaalta pieniäkin metsätiloja on tullut yhä enemmän. Johtuu varmaan edustaja Nylundin viittaamista perikunnista tai siitä, että ei päästä sitten yhteiseen ymmärrykseen siitä, millä tavalla metsäomaisuutta pitäisi sitten käsitellä tai kelle se pitäisi sitten mahdollisissa kuolemantapauksissa jättää hoidettavaksi. Eli kyllä tässä on selvästi yksi tärkeimpiä asioita, millä tavalla saadaan tätä metsänomistajarakennetta muutettua ja onko siihen löydettävissä sentyyppisiä ratkaisumalleja, joita ei toistaiseksi vielä ole käytössä. Uskon, että semmoisia on löydettävissä, joista hyötyy sekä yhteiskunta että metsänomistajat ja joissa kokonaisuus on kaikkien kannalta hyvä.

Toinen asia sitten tästä Metsähallituksesta. Edustaja Reijonen ja ehkä monet muutkin ovat kuunnelleet liikaa huhuja. Yleisen elämänkokemuksen perusteella ei kannata kaikkia juttuja uskoa, mitä kadulla vastaan tulee, ei tässäkään osassa.

Edustaja Myller, Metsähallitusta ei olla yhtiöittämässä, vaan hallinnon kehittämisen ministerityöryhmän linjausten mukaisesti ja hallitusohjelman mukaisesti Metsähallituksesta tehdään erityisliikelaitos, mutta erityisliikelaitoksessa sitten metsätalous yhtiöitetään, koska se toimii kilpailluilla markkinoilla. (Markus Mustajärven välihuuto) Metsien omistus ei siirry valtiolta yhtään mihinkään, eivät vesialueet eivätkä mitkään muutkaan, vaan tälle Metsähallituksen tytäryhtiölle tehdään käyttöoikeussopimus, jonka perusteella se sitten jatkaa toimintaansa niin kuin tälläkin hetkellä elikkä hakkaa metsäsuunnitelmien mukaisesti ja myy puuta markkinoille ja niin edelleen. Elikkä ehkä on joku maalannut vähän liikaa uhkakuvia verrattuna siihen, mikä on tilanne todellisuudessa.

Mutta nyt on hyvä, että asiasta keskustellaan. Tästä Metsähallituksen erityisliikelaitokseksi muuttamisesta on ollut useita sidosryhmätilaisuuksia, oliko niitä nyt neljä vai viisi eri puolella Suomea järjestetty, ja tämä lakiluonnos on ihan viimeistelyä vaille valmis, ja siitä varmaan täällä eduskunnassa sitten joko maaliskuussa tai huhtikuussa päästään keskustelemaan, mitä se käytännössä tarkoittaa. Mutta Metsähallituksella on erittäin merkittävä rooli varsinkin pohjoisessa, ja vähän viittasin siihen, mitä täällä edustaja Mustajärvi totesi.

Jos Metsähallitus hakkaisi vähemmän puuta pohjoisessa kuin mitä se tällä hetkellä hakkaa, niin silloin siellä olisi vähemmän työpaikkoja, siellä olisi vähemmän metsätalousyrittäjiä ja siellä olisi vähemmän puurekkoja kulkemassa ja niin edelleen. Kun tällä hetkellä mennään metsäsuunnitelman mukaisesti, metsiä on hoidettu hyvin, hakattavaa riittää, niin sen takia hakkuukertymiä on voitu kasvattaa. Kun katsoin vähän aikaa sitten tilastoja, niin Metsähallitus hakkaa nykyään paljon vähemmän päätehakkuita kuin aiemmin ja paljon enemmän kasvatushakkuita kuin aiemmin. Elikkä metsiä on hoidettu hyvin, ja se mahdollistaa niiden hyödyntämisen, ja kaikki hyötyvät siitä.

Sitten lopuksi tästä suojelusta. Minä kannatan ja varmaan kokoomuksessakin kannatetaan kyllä vapaaehtoista suojelua. Metso on ollut erittäin hyvä asia. Kun ennenaikaan nämä suojeluasiat lähtivät voimakkaasti liikkeelle, niin silloinhan oli tavoitteena suojella suuria pinta-aloja katsomatta ollenkaan, mitä siellä suojelun sisällä on. Nyt ollaan onneksi siirrytty tähän vapaaehtoiseen suojeluun, joka lähtee siitä, että ensin katsotaan alue: onko siellä jotain luontoarvoja, mitä pitää suojella. Sen jälkeen sitten sovitaan maanomistajan kanssa, jos maanomistaja haluaa suojella sen, korvaukset. Tämä on erittäin hyvä linja. Tällä pitää jatkaa.

Sitten toinen kysymys on se, kuinka paljon rahaa siihen on käytettävissä. Jos joka paikassa muualla budjetissa joudutaan leikkaamaan, niin en minä nyt ymmärrä, että yksi momentti voisi sitten olla turvassa siltä. Meilläkin maa- ja metsätalousministeriössä metsärahoja on jouduttu leikkaamaan, niin kuin on leikattu joka paikasta muualtakin. Sitten jos tulee parempi tilanne, varmaan siihen on löydettävissä lisää rahaa, ja kuitenkin väitän, edustaja Sinnemäki, että Suomen metsien suojelutaso kestää kaiken kansainvälisen vertailun. Me olemme aivan varmasti maailmassa johtavien maiden joukossa myös tässä asiassa.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Pidän hyvin vanhanaikaisena sitä, että jotkut edustajat asettavat metsien käytön talousmetsämielessä ja puun käytön kehittämisen, jalostusarvon nostamisen ja metsäteollisuuden edun vastakkain ihmisten muiden metsien käyttötarkoitusten kanssa ja lisääntyvän suojelupinta-alan ja metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen kanssa. (Mauri Pekkarinen: Kuka niin teki?) — Täällä on kyseenalaistettu se, pitäisikö suojella lisää. Esimerkiksi edustaja Reijonen näin sanoi.

On selvää, että tutkimustiedon ja sen osaamisen perusteella, mitä suomalaisessa metsätaloudessa on ja mitä meidän eri metsätoimijoiden ja niiden välisen hyvän yhteistyön puitteissa on, meillä on mahdollisuus lisätä metsähakkeen käyttöä merkittävästi ja tehdä se kestävällä tavalla, kun siinä noudatetaan kestävän metsänhoidon periaatteita. Meillä on mahdollisuus lisätä metsien käyttöä niin, että metsät ovat edelleenkin hiilinieluna positiivinen. Meillä on mahdollisuus lisätä suojelupinta-alaa ja pysäyttää metsäluonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, kun me monipuolistamme hoitotapoja myös talousmetsissä ja varmistamme, että ne ovat kestäviä, ja esimerkiksi jatkuvan kasvun ja muiden hoitomuotojen kehittäminen yleistyy.

Tässä on olennaista se, että metsäpolitiikka on pitkäjänteistä ja ihmisille, omistajille ja muille metsiä hyödyntäville tahoille annetaan tasapuolisesti tietoa ja mahdollisuus olla osallisina päätöksissä. Metsähallituksessahan on ollut, kun puhutaan Metsähallituksesta, hyvä yhteistyö talousmetsäpuolen ja luonnonsuojelupuolen kanssa, ja on tärkeätä, että metsähallitusuudistuksessa tämä yhteistyö säilyy.

Tämä metsähallitusuudistus on osittain EU:sta ja valtiovarainministeriön siltä pohjalta tekemien tulkintojen pohjalta lähtenyt liikkeelle. Siitä ollaan tekemässä erityisliikelaitosta. Mutta on syytä korostaa, että samalla kun tämä varsinainen talousmetsätoiminta on tavoitteena yhtiöittää, Luontopalvelujen vahva rooli julkisena viranomaisena säilyy. Emokonsernin vahva hallinta siinä, mihin valtion maaomaisuutta käytetään, ja se, että on dialogia paikallisten toimijoiden, saamelaisten, eri väestöryhmien kanssa kullakin alueella, nämä menetelmät säilyvät ja se, että talousmetsiä käytetään kestävän metsänhoidon periaatteiden mukaisesti, vaikka se osa yhtiöitetään. Tämä kaikki on tarkoitus tässä uudistuksessa varmistaa. Uskon, että eduskunnasta eri ryhmät pääsevät myös tähän keskusteluun osallisiksi, kun tämä asia menee eteenpäin, ja varmistetaan, että se tyydyttää näitä eri näkökulmia.

Arvoisa puhemies! Kun mietitään kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja, meidän globaali velvollisuus on rakentaa vähähiilistä yhteiskuntaa johtuen siitä, että tämä talousjärjestelmä, meidän hyvinvointimme tulee tuhoutumaan, jollemme rakenna vähäpäästöistä yhteiskuntaa. Siis talouskasvu on mahdotonta ylikuluttamalla luonnonvaroja, koska ekosysteemin jatkuva heikentyminen heikentää mahdollisuutta käyttää raaka-aineita näin. Raaka-aineiden ylikulutus johtaa hinnan nousuun ja niin paljon haitallisiin haittavaikutuksiin, että esimerkiksi Nicholas Sternin arvion mukaan nämä haitat ovat niin suuria, että se, että me emme tee mitään, maksaa kaikkein eniten.

Silloin kun me vähennämme päästöjä, niin se kannattaa tehdä kotimaassa niin, että me kehitämme kotimaisia ratkaisuja. Ollaan cleantech-edelläkävijä, otetaan puuta vähähiilisenä resurssina käyttöön niin energian tuotannossa kuin muutenkin ja tehdään se kestävällä tavalla.

Tässä Suomella on kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa tärkeä rooli siinä, että samalla kun me tuomme esille ratkaisuja siihen, mikä on metsien rooli hiilinielussa ja miten metsien suojelua voidaan edistää esimerkiksi trooppisissa maissa ja vähentää metsäkatoa Indonesian ja Brasilian kaltaisissa maissa, myös osallistutaan siihen keskusteluun, miten metsiä, metsäteollisuutta ja talousmetsien käyttöä voidaan kestävästi kehittää kaikkialla maailmassa.

Suomessa ovat metsätaloudessa nämä käytännöt koko ajan menneet oikeaan suuntaan, ja meillä on mahdollisuus myös osoittaa, että kun sertifiointimenetelmät maailmalla etenevät, niin suomalainen alan osaaminen saa kysyntää. Meillä on hyvää metsäinventointiosaamista, ja sen pohjalle on hyvä rakentaa niin talousmetsien käyttöä kuin metsien ekosysteemien vaalimistakin.

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen toi esille jälleen tämän hiilinielukysymyksen. Haluan korostaa sitä, että Durbanissa luotiin malli, jossa Suomen metsiä on mahdollisuus käyttää niin, että tämä hiilinielukysymys ei rajoita metsien taloudellista käyttöä. (Mauri Pekkarisen välihuuto) Ongelma oli vain siinä, että Suomessa metsäpinta-ala pienenee ja tätä ei voi kompensoida kuin metsien pinta-alan tietyn osuuden hiilinielulla. Tähän sovittiin, että me saamme tästä täyden kompensaation, ja sellainen malli on nyt komission kanssa loppumetreillä, ja se tullaan lähikuukausina hyväksymään. Se tarkoittaa sitä, että Kioton toisen velvoitekauden aikana emme joudu maksamaan siitä, että meillä on yhä metsäkatoa.

Tätä asiaa on myös analysoitu Metlan selvityksessä. Kun tämä hintakehitys on ollut sellainen päästöoikeuksissa liittyen näihin metsäpäästöoikeuksiin, jotka ovat eri asia kuin EU:n päästökauppa, niin sillä on merkitystä kokonaisvaikutukselle, joka meille pitää kompensoida meidän nykyisellä metsäkadolla, joka on supistunut johtuen siitä, että emmehän me halua hyviä lähimetsiäkään ottaa pois (Puhemies koputtaa) lähimetsäkäytöstä esimerkiksi huonolla kaavoituksella vaan vahvistetaan sitä, niin kuin kokoomuksen ryhmäpuheessa puhuttiin siitä, että pidetään ne metsät mieluummin metsinä kuin sirpaloitetaan niitä huonolla kaavoituksella. Kun tämä pinta-alan pieneneminen on supistunut, tosiasiassa se meidän tarve on koko seitsemänvuotiskaudelle noin 5 miljoonaa euroa, nykyarvion mukaan todennäköisesti vielä paljon pienempi, ja tämä tullaan täysimääräisesti kompensoimaan.

Koko tämä iso keskustelu siitä, oliko tämä Durbanin ratkaisu Suomelle kallis — osoittautui, että se ei maksa meille mitään. Myös se, että me olimme toteuttamassa globaalia ilmastosopimusta Durbanissa, osoittaa sitä, että meille kompensoidaan ratkaisut silloin, kun me olemme aktiivinen peluri kansainvälisissä neuvotteluissa. (Puhemies koputtaa) Sen jälkeen ympäristöministeriö ja valtioneuvosto ovat olleet tämän 2020 jälkeisen sopimuksen rakentamisessa keskeinen toimija ja meidän aktiivista roolia on arvostettu niin MTK:n, metsäteollisuuden kuin kansainvälisten suojelujärjestöjenkin puolella. Meidän kannattaa olla aktiivinen peluri, niin me voimme yhdistää eri näkemykset siinä, että rakennetaan vähäpäästöistä yhteiskuntaa, jossa puun arvo ymmärretään kaikin jaloin tavoin, mitä siihen sisältyy. Hallituksessa on ollut näissä asioissa hyvä yhteistyö. — Kiitos.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille, ministeriöille ja kaikille alan toimijoille, että kerrankin meillä on nyt yksissä kansissa se iso kuva metsäpolitiikasta ja sen tulevaisuuden kehittämisestä.

Keskustalaiset, te yritätte tunkea meidän kurkustamme alas sitä metsämaksua, mutta me emme sitä niele. Yritän nyt huolimatta Turun murteestani kertoa teille selvästi, että kokoomus ei hyväksy metsämaksua.

Ministeri Koskinen, teillä oli erinomainen haastattelu Talouselämä-lehdessä joulukuussa ja siinä pohditte, mitä verokannusteita voisi olla, jotta saataisiin sukupolvenvaihdoksia edistettyä tai sellaisissa tapauksissa, jolloin metsä myytäisiin toiselle metsänomistajalle. Siinä viitattiin myös Ruotsin malliin, jossa Ruotsissa lailla on kielletty pienten metsätilojen pirstoutuminen, ja ilmaisitte siinä positiivisen kantanne siihen, että tätä mallia voitaisiin selvittää. Kysynkin teiltä, onko se selvitys lähtenyt jo eteenpäin vai millä aikataululla ajattelitte viedä sitä.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedämme, että sekä talous, väestö että energian kulutus ovat kasvaneet itämaissa, Kiinassa, Intiassa ja Afrikassa, ja sitä mukaa ovat nämä luonnonvarat tulleet entistä niukemmiksi, ja myös puhdas vesi ja ilmastonmuutos ovat ongelma. Mutta tiedetään, että metsät ovat ainoa biokapasiteetti, jossa kulutus on pienempää kuin mitä kapasiteetti on. Kysynkin tältä pohjalta: Onko hallitus tiedostanut, että Suomesta voisi tulla todellinen kärkimaa maailmassa? Onko teillä tämmöistä biotaloudellista visiota? Tiedämme, että täällä on paljon erilaisia patentteja erilaisilla toimijoilla ja sitten myös on tehty erilaisia tutkimuksia hyvinkin paljon. Ovatko tutkimukset kunnossa, ottaako hallitus onkeen siitä, että suomalainen biotekniikka olisi maailman kärkeä, koska se on erittäin tärkeätä tämän tavanomaisen metsäteollisuuden rinnalla?

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotta puunjalostusta saadaan kehitettyä eteenpäin, niin totta kai se edellyttää myös toimivaa yritysrahoitusta.

Minulle soitteli tässä alkuviikosta eräs uusi sahuri, joka sahaa nyt vuosittain noin 50 000—60 000 mottia raakapuuta. Hän kertoi olleensa yhteydessä Finnveraan rahoituksen saamiseksi tähän sahainvestointiin. Hän totesi, että Finnvera totesi selkeästi, että vain suursahat ovat kannattavia. Finnvera ei lähde rahoittamaan tämäntyyppisiä piensahoittajia eikä ole valmis myöskään ottamaan minkäänlaista riskirahoitusleimaa. Sama yrittäjä muuten myös sanoi, että hän ei saa raakapuuta Metsähallitukselta, koska Metsähallitus on tehnyt pitkäaikaiset toimitussopimukset isojen integraattien kanssa.

Oikeastaan, ministeri, kysymys kuuluu: mitä näistä esimerkeistä olisi ikään kuin oppia otettavaksi, jotta tässä selonteon tavoitteessa päästään eteenpäin?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eliöiden uhanalaisuudesta kertova Punainen kirja kertoo siitä, että lajisto köyhtyy ja metsäluonnon monimuotoisuus köyhtyy. Suojelualueiden lisääminen on tässä kriittinen tekijä, ja ministeri Koskinenkin kehui tätä Metso-ohjelmaa, vapaaehtoisuuteen perustuvaa metsänsuojeluohjelmaa. Sehän edistää myös maaseudun ansaintamahdollisuuksia ja matkailua. Toivon hallitukselta viisaita päätöksiä sitten, kun Metso-ohjelmasta tehdään uutta periaatepäätöstä — viisautta laajentaa Metsoa ja sen rahoitusta.

Arvoisa puhemies! Vielä puurakentamisesta, mistä edustaja Martti Korhonenkin hyvin puhui. Puurakentaminen sitoo hiiltä ja hillitsee ilmastonmuutosta, kun taas betoni lisää ilmastopäästöjä. Nythän on menty eteenpäin muun muassa siinä, että on uudet paloturvallisuusohjeet, ne on korjattu, joten kerrostaloja voidaan periaatteessa rakentaa. Mutta yksi pullonkaula on siinä, että Suomessa ei tehdä niitä rakentamisen puuelementtejä, mitä tarvitaan, vaan ne tuodaan kaikki ulkomailta. Kysyisin ministeri Koskiselta: mitä voitaisiin tehdä, jotta voitaisiin edistää puurakentamista siten, että myös (Puhemies koputtaa) kotimainen teollisuus hyötyy?

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä selonteko on täynnä yleviä periaatteita. Esimerkiksi: "Luomme edellytyksiä alan yritysten uudistumiselle sekä uusien ja kasvuyritysten kehittymiselle elinkeinopolitiikalla ja lainsäädännöllä." Ja: "Varmistamme, että alalle saadaan soveltuvimmat nuoret ja että alan vahvin kilpailuvaltti, ihminen, voi hyvin, uudistuu ja on osaava kehityksen vaatimalla tavalla." Meidän kansanedustajien tulee pitää huoli, että nämä asiat konkretisoivat nämä jalot päämäärät, että lainsäädännön ja budjettivallan puitteissa varmistamme tämän. Mutta kysyn ministeriltä: miten turvataan puuhuolto? Meidän tiestö rapautuu. Ja kysyn myös: Miten metsäsektori saadaan mielenkiintoiseksi opiskelualaksi? Miten nuoria saadaan kiinnostumaan siitä?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän, että kokoomuksen kannalta on hyvin kiusallista, että entiset metsänomistajaäänestäjät soittelevat tämän verojaoston puheenjohtajan linjauksen jälkeen. Sen takia on hyvä ollut, että täällä ovat puolueen edustajat todenneet, että kaikki eivät ole samalla kannalla. Se on hyvä näin, koska metsätalous ei tarvitse lisää kustannuksia, joka tällainen metsätilamaksu olisi, sen sijaan kannusteita. Meillä on hyvä järjestelmä tämä Kemera-järjestelmä, ja nyt kun sitä uudistetaan, niin pidän erittäin tärkeänä, että jatkossakin huomioitaisiin nämä maantieteelliset seikat, jotka vaikuttavat metsätalouden kannattavuuteen. Nykyisin on ollut käytössä erilainen porrastus Kemera-tukien osalta. Tuolta ministeriön suunnalta on vähän huolestuttaviakin viestejä tullut esille, että siellä ainakin pohditaan sitä, että näitä porrastuksia, maantieteellisiä porrastuksia, oltaisiin poistamassa tai harkitsemassa ainakin, että poistetaan. Toivon, että ministeri tyrmää tämän ajatuksen ja jatkossakin metsätalouden kannattavuudesta riippuen näitä tukiporrastuksia säilytetään.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama sana vielä puurakentamisesta ympäristövaliokunnan näkövinkkelistä ja tarkemmin puukerrostalorakentamisesta.

Puurakentamisen osaajista on tällä hetkellä kaiken kaikkiaan pulaa, mutta onneksi Aalto-yliopistoon on perustettu 2013 puurakentamisen professuuri, ja lisäksi 2013 on käynnistynyt täydennysohjelma, jonka tavoitteena on pätevöittää 150 diplomi-insinööriarkkitehtia tai insinööriä viiden seuraavan vuoden aikana puurakentamisen asiantuntijaksi.

Nythän nämä rakentamismääräykset eivät ole enää esteenä sille, että puukerrostaloja pystytään rakentamaan, kahdeksannessa kerroksessa mennään, palosuojelumääräykset on myöskin saatu aisoihin. Mutta näihin rakentajien ja tilaajien asenteisiin on pyrittävä vaikuttamaan, eli pitää pystyä luomaan tänne Suomeen teollisuutta, puuelementtilaitoksia, mutta pitää olla myöskin riittävää kysyntää. Kysymys kuuluu, miten hallitus aikoo edistää 2015 päättyvää puurakentamisen edistämisohjelmaa kiinnittäen tietenkin siinä erityisesti huomiota tähän poikkihallinnollisen yhteistyön tarpeeseen.

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa edellä edustaja Rantakankaalla ja jo aiemmin edustaja Eestilällä oli erittäin hyvät puheenvuorot Kemera-tukiin liittyen. En lähde niitä toistamaan. Toivon tietysti, että ministeri voi ottaa kantaa varsinkin tämän vyöhykejaon puolesta Kemeran osalta.

Tässä moni edustaja on käyttänyt hyviä puheenvuoroja Metsähallitus-lakiin liittyen, ja oli hyvä kuulla, kun ministerit vakuuttelivat, että Metsähallitus tullaan toiminnallisena, eheänä kokonaisuutena säilyttämään. On tärkeää, että ministerit tämän kannan tekevät täällä eduskunnan edessä selväksi, mutta vielä kyllä haluaisin tarkentavan kysymyksen esittää. Mikäli metsätalouden osalta yhtiöittämiseen mennään, tulevathan nämä nykyiset lakisääteiset tehtävät, eli luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, virkistyskäyttö, porotalous, saamelaiskulttuuri, ja toisaalta työllisyyden edistämisen asettamat näkökulmat ja vaatimukset kirjattua tarkkaan myös tämän yhtiön tehtäviksi tässä uudessa lainsäädännössä? Pelkkä käyttöoikeussopimus ei liene eduskunnan näkökulmasta tyydyttävä tapa taata tämän meidän tärkeän (Puhemies koputtaa) kansallisomaisuuden käyttö.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä metsäpolitiikasta on aika löysin rantein heitelty juttuja, niin kuin edustaja Kataja esitti sitä metsäveroa, mutta näyttää siltä, että kokoomuksen joukkue on nyt järjestäytynyt uudestaan ja maalivahdiksi on pistetty edustaja Sankelo. Hyvä niin, koska hän edustaa toisenlaista näkemystä suhteessa metsäverotukseen.

Metsäkompensaatiosta on vaikea keskustella tässä. Minun mielestäni edustaja Pekkarisen kysymyskin sisälsi niin sanottua luottamuksellista tietoa, ja tämä olisi kyllä hyvin mielenkiintoinen aihe, mutta kun nämä neuvottelut ovat kesken, niin käytännöllisesti katsoen siitä on vaikea keskustella. Jotenkin myöskin ministeri Koskisen puheesta jäi outo kuva, koska hän sanoi, että hänellä on vahva usko metsäenergian käytön positiiviseen kehitykseen, tehdään sitten mitä tahansa. Ja juurikin näin se on, että näin se ei toimi, että jos tehdään mitä tahansa, niin kotimainen energia- ja puuosuus siinä kasvavat kuitenkin. Tämä RKP:nkaan ehdotus siitä, että kytkentä metsähakkeen tuen ja turpeen verotuksen välillä katkaistaan, ei ole kyllä se ratkaisu, (Puhemies koputtaa) eikä ole ratkaisu myöskään kivihiilivero, vaan minä ehdottaisin sitä, että palattaisiin (Puhemies koputtaa) turpeen verotuksessa ja metsähakkeen tuotantotuessa sinne vuoden 12 tasolle.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU:lla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa, ja hyvä niin. Yhteinen metsästrategia toki on. EU:n pinta-alasta noin 40 prosenttia on metsää tai metsämaata, ja eniten metsää asukasta kohti on Suomella ja Ruotsilla. Tässä metsästrategiassa on asioita, joiden suhteen Suomen täytyy olla tarkkaavainen, muun muassa tämä talousmetsäajattelu on siellä todella vierasta. Siksi haluaisinkin tietää, miten hallitus aikoo edistää metsäedunvalvontaa EU:ssa. Ministeri tuossa aikaisemmin kehotti monenlaiseen aktiivisuuteen, mutta miten se voisi olla kokonaisvaltaisempaa ja suunnitelmallisempaa?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsäpolitiikassa on tyystin unohdettu statuksettomat saamelaiset. Saamelaiskäräjiä on kuultu, mutta statuksettomat ja muut Lapin asukkaat on järjestelmällisesti jätetty ulkopuolelle. Saamelaisalueen metsien- ja maankäytössä toki ongelmia on ja on ollut, pohjautuuhan omistaminen siellä isojakoon, mutta nykyinen politiikka ei tilannetta ainakaan helpota. Saamelaisalueen metsienkäytössä saamelaiskäräjiä esitetään otettavaksi mukaan jo asioiden valmisteluvaiheessa. Tämä on erittäin hyvä asia, mutta tätä samaa mahdollisuutta ei ole annettu statuksettomille saamelaisille. Jos esimerkiksi Metsähallitus-lain päätös jossakin asiassa olisi vastakkainen kuin saamelaiskäräjien, näillä olisi erillisen heikentämiskieltosäädöksen mukaan käytössään veto-oikeus kaikkeen maankäyttöön. Statuksettomilla saamelaisilla ja muilla pohjoisen Lapin metsänomistajilla ei tätä oikeutta olisi. Antaako tämä, arvoisa ministeri, tasavertaiset lähtökohdat pohjoisen Lapin asukkaille ja statuksettomille saamelaisille?

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen miehet voittivat äsken olympialaisissa hiihdossa kultaa. Tällä hetkellä miehet johtavat jääkiekossa 3—1. Mitä se kertoo? Se kertoo, että päällä on valtava tahtotila.

Mutta onko hallituksella tahtotilaa nyt metsienkäytön hyväksi? Tilannehan on se, että Suomen talous on suossa ja mahdollisuudet ovat metsässä — metsässä, mitä se tarkoittaa? Oli miten oli, niin tässä paperissahan, joka nyt on tänään käsittelyssä, on paljon hyviä asioita, todella paljon. Mutta missä ovat ne konkreettiset toimenpiteet ja esitykset, että saataisiin tuloksia aikaiseksi? Minä nyt kysynkin, onko hallituksella oikeasti tahtotilaa siihen, että muutettaisiin meidän talouden tilanne, alettaisiin todella vahvasti töihin ja toimenpiteisiin, että me saisimme nämä bioenergia-asiat, erilaiset energia-asiat liikkeelle, saisimme puusta sata uutta tuotetta liikkeelle, että me saisimme koulutukset, tuotekehityksen, tutkimukset, kaikki nämä liikkeelle. Onko tahtotilaa?

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteossa on todettu, että luontoympäristöllä on monia tunnistettuja vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen. Hienoa, että tämä asia on tässä huomioitu. Lisääntyneen masentuneisuuden ja luontosuhteen katkeamisella on yhteys. Pururata ja sienimetsä ovat lääkkeitä lievään masentuneisuuteen — parempia kuin Alko ja apteekki.

Ja sitten varsinainen kysymys, ministeri Niinistön poissa ollessa ministeri Koskiselle: Etelä-Konneveden ja Salon Teijon kansallispuistohankkeet etenevät. Miten on teidän nähdäksenne Käsivarren suurtunturihankkeen osalta laita, saadaanko siellä paikallisten asujien ja luontoasioiden yhteisymmärrys aikaan, niin että näemme siellä kansallispuiston vielä lähivuosina?

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on uusi ja outo näkökulma tähän keskusteluun: se on tuholaisnäkökulma. Tuskinpa meillä myrskyt ovat niin isoja, ainakaan lähivuosina, että ne voisivat aiheuttaa tosi laajoja vahinkoja meidän metsillemme, aiheuttaa joukkokuolemaa, mutta sen sijaan on olemassa aikamoinen riski vierasperäisistä metsätuholaisista, jotka voivat puolestaan tällaisen joukkokuoleman aiheuttaa laajastikin. Meillä on Euroopassa siitä esimerkkejä, valitettavasti, ja Kanada on oikein vakava esimerkki, siellä vuoristoniluri tekee selvää jälkeä. Suomen metsäalan kokoinen alue boreaalista havumetsää on nurin, ja se kertoo siitä, mitä kaikkea voi pahimmillaan tapahtua. Tutkijat viittaavat tässä yhteydessä muun muassa kansainväliseen kasvikauppaan, sen seuraamiseen, sen jonkinlaiseen kontrolliin. Suomihan käy kasvikauppaa, ja siihen liittyy tietysti myös aikamoisia riskejä.

Selonteossahan tätä ei oteta ollenkaan esille. Onko hallitus noteerannut tämän näkökulman metsiemme politiikassa, kun katse on kuitenkin vuosikymmeniä eteenpäin? Jos on noteerannut, niin mitä se aikoo tehdä estääkseen tuholaisista johtuvan joukkokuoleman Suomen metsissä?

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luin erityisen tarkkaan selonteon metsäbiotalouteen liittyvät osiot, sillä tavoitteena tulee olla vähäpäästöisempi yhteiskunta, johon päästään osaltaan kestävän biotalouden kautta.

Selonteossa tavoitteeksi oli asetettu, että vuonna 2050 Suomen primaarienergiankäytöstä noin 50 prosenttia olisi uusiutuvaa. Selonteossa kuitenkin mainitaan, että tavoitteeseen pääseminen on haasteellista. Itse ajattelen sen olevan ihan realistinen tavoite, sillä esimerkiksi omassa kotimaakunnassani Pohjois-Karjalassa kaikesta käytetystä energiasta jo nyt 67 prosenttia tuotetaan uusiutuvan energian lähteistä. Viime vuonna Joensuussa aloitti toimintansa uusi pyrolyysilaitos, jossa raaka-aineena käytetään metsähaketta ja muuta puubiomassaa. Prosessissa kuivatislauksella syntyy bioöljyä. Bioöljyllä tuotettu energia vähentää kasvihuonepäästöjä yli 70 prosenttia fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna.

Kysynkin ministerin mielipidettä siitä, pitäisikö biotalouteen siirtymisessä olla kunnianhimoisempia tavoitteita. Pohjois-Karjalan esimerkin pohjalta se voisi olla mahdollista.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! "Puu sai linnunpesän. Moneen viikkoon tuskin uskalsi liikahtaa." Yksi kauneimmista runoilija Risto Rasan metsärunoista, joita me kaikki voisimme lukea näin urheilun rinnalla. Kuulisimme, kuinka luonto puhuu. Mörrimetsä, Röllimetsä — metsä on lapselle suuri seikkailu. Metsänomistajalle metsä on elämäntapa, johon liittyy perinteitä ja pitkää ja laajaa osaamista. Suomalainen metsämies, metsuri ja metsänomistaja osaa ja haluaa hoitaa metsäänsä.

Suomalainen haluaa myös suojella metsää, ja tuossa juuri ministerikin mainitsi sen, kuinka vuosi sitten 7 500 hehtaaria suojeltiin metsää Suomessa vapaaehtoisesti. Se kertoo sen, että meillä on erityinen sidos metsään. Mutta millainen on meidän tulevaisuutemme, ja miten esimerkiksi suomalainen ikimetsä voi? Täällä on jo vastauksia annettu, mutta kysyn ihan näin pienen ihmisen näkökulmasta ja sen, joka rakastaa metsää: mikä uhkaa suomalaista metsää tulevaisuudessa?

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tarvittiin kokoomuslainen pääministeri ja kokoomuslainen maa- ja metsätalousministeri, että saatiin historian ensimmäinen metsäpoliittinen selonteko eduskunnan käsittelyyn, kiitos siitä.

Metsäteollisuuden ja metsän merkitys maamme kansantaloudelle on ollut aina suuri ja tulee olemaan sitä myös jatkossa. Puutun tässä lyhyesti sahateollisuuden tilanteeseen ja huoleen siitä, miten sahateollisuuden kannattavuutta voitaisiin parantaa. Suurin osa sahateollisuuden tuotteistahan menee vientiin. Pidetäänkö ulkomaankaupan markkinoinnissa tarpeeksi esillä sahateollisuuden tuotteita? Entä miten voitaisiin edistää sahojen sivutuotteiden hyödyntämistä paikallisessa energiatuotannossa? Sahateollisuuteen liittyy myös vahva, korkealuokkainen koneteollisuus ja palveluyritystoiminta, joten tämä ravintoketju, joka sahateollisuuteen liittyy, on kaiken kaikkiaan varsin merkittävä. Miten näitä sahateollisuuden toimintaedellytyksiä voidaan edistää?

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapin kannalta oleellista on kyetä nivomaan tässäkin asiassa yhteen monta elintärkeää elinkeinoa ja ilman tätä vastakkainasettelua, johon ministeri Niinistö täällä jo viittasikin. Häneltä olisinkin halunnut kysyä, mitä konkreettista viestiä hän olisi halunnut lähettää Lappiin tässä asiassa, jotta tätä vastakkainasettelua ei pääsisi syntymään, mutta hän ikävä kyllä ehti jo poistua paikalta.

Mutta sitten olisin mennyt vielä tähän selontekoon siltä osin, että ihmettelen, kun täällä on kuitenkin sivukaupalla sinällään kauniita, hyviä tavoitteita ja visioita, että sitten täältä uupuvat täysin nämä Metsähallitukselle kaavaillut uudistukset ja tämä tuleva lainsäädäntöuudistus. Eli minkä vuoksi ne on jätetty tästä strategiasta kokonaan pois, koska ainakin itse katson, että niillä on erittäin suuri merkitys siinä, kuinka tätä strategiaa voidaan tulevaisuudessa viedä myöskin eteenpäin?

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen huolissani metsäteollisuuden tulevaisuudesta, koska kuten täällä on useaan otteeseen jo todettu, viidennes Suomen viennistä tulee metsäteollisuuden tuotteista.

Ensinnä sääntelyyn liittyvä kysymys: Jos katsotaan metsäteollisuusyrityksen toimintaa tänä päivänä, niin siellä on 45 erilaista direktiiviä ja sääntelykokoelmaa alkaen uusiutuvasta energiasta, biodiversiteetistä, teollisuuspäästöistä, resurssitehokkuudesta ja niin edelleen. Kun me olemme puhuneet tänään biotaloudesta ja sen potentiaalisesta merkityksestä Suomen taloudelle tulevaisuudessa, niin kysyisin ministeriltä: miten me estämme sen, että tällä valtavalla sääntelyllä ei torpata meidän mahdollisuuksia myöskin biotalouden puolella?

Toinen kysymys koskee investointeja. Kun potentiaali on suuri, niin se voidaan hyödyntää vain, jos me saamme tänne riittävästi rahaa, toisaalta suomalaista rahaa, toisaalta ulkomaista. Suomalaista rahaa voisimme saada eläkeyhtiöiden kautta, mutta ulkomaista rahaa voitaisiin saada antamalla tiettyjä houkutuksia, muun muassa sillä tavalla, että annettaisiin verotuksessa määräajaksi vapaa poisto-oikeus ulkomaisille investoinneille. Miten näette, arvoisa ministeri, tämän vapaan poisto-oikeuden mahdollisuuden, joka oli käytössä muun muassa (Puhemies koputtaa) Itä-Saksassa aikoinaan?

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä todettiin, että piti tulla kokoomuslainen ministeri, ennen kuin saatiin selonteko eduskuntaan, mutta tottahan meillä on ollut metsästrategiaa ja metsäohjelmaa jo ennenkin.

Tuntuu, että monet hallituksen tekemät päätökset vaarantavat esimerkiksi Kansallisen metsäohjelman toteutumisen. Siksi kysymykseni tästä selonteosta kuuluukin, että millä voidaan taata pitkäjänteisyys tässä metsäpolitiikassa. Jos mietitään, mitä kaikkea on tapahtunut, niin koko ajan kun toinen hallitus on tehnyt jonkun päätöksen esimerkiksi metsäenergian käytön edistämiseksi, joku toinen hallitus sen ajaa alas. Milloin turpeelle sanotaan, että ei veroa, ja milloin se vero tulee. Milloin päätetään, että kivihiilestä luovutaan, ja seuraavana vuonna sen käyttöä edistetään. Milloin päästökauppajärjestelmä hyväksytään EU:ssa, ja milloin sen kansallisista tavoitteista luovutaan. Koko ajan tätä poukkoilua suuntaan ja toiseen tulee. Miten voisimme taata pitkäjänteisyyden?

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsätalouteen liittyy olennaisesti logistiikka. Jos puuta ei saada jatkojalostukseen, niin sitä ei vain yksinkertaisesti ole. Nykyiset perusväylänpitorahat ja yksityisteiden rahat eivät riitä ylläpitämään metsätieverkostoa ja alempiasteista tieverkkoa. Eli kysymys kuuluu: miten huolehditte logistiikan toimivuudesta, ja koska tämä ei suoraan kuulu teille, niin miten toimii yhteistyö eri ministeriöiden välillä? Jos katsoo tätä hallituksen toimintaa täällä salissa, miten puolueet riitelevät keskenään, niin ei hyvältä näytä. Yksi puoluekin riitelee jo, miten sitä metsää verotetaan. Tästä yhteistyöstä nyt kysyn.

Sitten vielä asia, mihin ei ole vastausta vielä kuulunut, tämä metsästys luonnonsuojelualueella: mikä nyt sitten on muuttunut, kun luvattiin toisin?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Kiitos, arvoisa puhemies, joustavuudesta. — Edustaja Korhonen, hyvä, että jatkatte keskenänne, koska monta asiaa on vielä käsittelemättä.

Muutama asia tästä keskustelusta, joka meni monenlaisiin asioihin, liittyen nyt muutamiin kysymyksiin, jotka liittyivät logistiikkaan ja muihin. Täällähän esimerkiksi yhtenä strategisena päämääränä on tietysti se, että "Suomi on kilpailukykyinen toimintaympäristö metsiin perustuville liiketoiminnoille". Siellä alla lukee sitten myös: "Parannamme kilpailukykyämme puun ja metsien käyttöä edistävillä logistiikkaratkaisuilla."

Pitää ymmärtää, että tämä on strategia, metsäpoliittinen selonteko, joka tähtää vuoteen 2050. Eli tässä nyt maalataan vähän paksummalla tussilla eikä mennä yksityiskohtaisesti jonkun momentin sisälle, että montako miljoonaa euroa nyt johonkin on sitten rahaa juuri tällä hetkellä tai ensi vuonna tai sitä seuraavana vuonna. Eli pitää maalata se kuva, mihinpäin ollaan menossa tulevaisuudessa. Sitten aikanaan, kun tämä on täällä eduskunnassa linjattu, sen jälkeen se lähtee liikkeelle, sitten se valmistuu ja tehdään seuraavaa kansallista metsäohjelmaa, on sen nimi nyt sitten vaikka kansallinen metsästrategia, joka tähtää vuoteen 2025, niin että sitten otetaan vähän lyhyempi perspektiivi, jossa sitten pystytään vähän tarkemmin katsomaan, mihin suuntaan varoja suunnataan, mitä pitäisi tehdä, samalla tavalla kuin on nykyinen voimassa oleva Kansallinen metsäohjelma, joka tähtää vuoteen 2015. Sinne, niin kuin nykyiseenkin voimassa olevaan Kansalliseen metsäohjelmaan, minkä valtioneuvosto on hyväksynyt, tulee sitten näitä tietyntyyppisiä toimenpiteitä, mitä tehdään. Elikkä tässä toivon, että eduskunnassakin keskitytte siihen ja fokus on siinä, mikä on tämä isompi kuva tulevaisuutta, kohti seuraavia vuosikymmeniä, mitkä ovat ne asiat, jotka ovat tärkeitä.

Siinä mielessä minusta on hienoa, että edustaja Kääriäinen otti täällä esille nämä metsätuhot, koska maailmalla on monia, lukuisia esimerkkejä siitä, että asiat voivat mennä huonompaankin suuntaan, jos ei olla hereillä.

Kyllähän Suomessa pyritään niin siemenhuollossa kuin taimituotannossakin tämmöiseen omavaraisuuteen. Samalla tavalla tarkastellaan sitä, että kun maailmalla tavara liikkuu yli rajojen ja välillä käytetään puusta tehtyjä ratkaisuja — ovat ne nyt sitten kontteja tai trukkilavoja tai ihan mitä tahansa — ettei niitten välityksellä tai muitten pakkausten välityksellä sitten tule Suomeen tuholaisia. Eli tässä tietysti oma valmiutemme meillä on. EU:ssa on menossa itse asiassa lainsäädäntöuudistus, joka koskee kaikkia kasvinterveyteen liittyviä asioita ja joka on lähtenyt liikkeelle ja valmistuu ehkä vuoden kahden kuluessa EU:ssa, ja tietysti sielläkin Suomella on monia asioita, mitä pitää valvoa, jotta meillä myös täällä metsäpuolella asiat tulevat hyvin hoidettua.

Sitten viitaten siihen, mitä täällä esimerkiksi edustaja Mäntylä tai joku muu sanoi, että miksi täällä ei puhuta mitään Metsähallituksen uudesta lainsäädännöstä. No ei kai. Tämä on vuoteen 2050 tähtäävä paperi. Tämä Metsähallitusta koskeva lainsäädäntö tulee vielä tänä keväänä tänne eduskunnan käsittelyyn, ja tarkoitus on laittaa se erityisliikelaitos pystyyn ensi vuoden alusta lähtien. Ei tässä selonteossa näihin yksittäisiin asioihin, yksittäisiin lainsäädäntöhankkeisiin, ole puututtu. Ei täällä puututa siihen, mikä on Kemera-lain tuleva sisältö, mitä tällä hetkellä valmistellaan. Uskotaan, että se myös tänä keväänä saadaan valmiiksi. Kemera-laki valmistuu sen jälkeen, kun tiedetään, mitkä ovat nämä valtiontuen suuntaviivat EU:sta. Sillä on oma vaikutuksensa. Tämä oma valmistelutyö meillä on menossa, niin että sekin saadaan kyllä tämän vuoden aikana, uskon näin, tänne eduskuntaan käsiteltäväksi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Täällä moni on puhunut viennistä ja tulevaisuuden mahdollisuuksistamme. Kyllä hallituksella on tahtotilaa. Nyt vaikka yhtenä esimerkkinä tästä viennistä ja Team Finlandista yksi asia. Olen ensi viikon Kiinassa tekemässä vienninedistysmatkaa. Sinne mukaan lähtee 19:stä eri yrityksestä edustajia. Mukana on myös sahateollisuuden edustajia ja elintarvikealan edustajia. Eli myös maa- ja metsätalousministeriön toimialalla on paljon yritystoimintaa, ja siellä on mahdollisuuksia lisätä vientiä. Tietysti se on jokaisen ministerin ja varmaan jokaisen kansanedustajankin tehtävä yrittää parantaa Suomen vientiä kaikin mahdollisin keinoin. — Kiitos, puhemies.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri on lähtemässä, ja hän varmaan tutustuu käytettyihin puheenvuoroihin jälkeenpäin todella tarkasti ja antaa ehkä palautettakin jossakin vaiheessa.

Mutta kyllähän tämä, mihin hän itse asiassa lopetti, tämä vienninedistäminen, ja se, mistä tuossa aiemmin puhuin, tämä jalostusarvon nostaminen, kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa. Kyllähän meidän heikkous, mikä pitää uskaltaa tunnustaa, on se, että emme ole riittävästi siihen panostaneet. Me olemme päätyneet siihen, että me olemme antaneet betoniteollisuuden esimerkiksi asuntorakentamispuolella tulla ja viedä sen markkinan kotimaassa täydellisesti. Sen lisäksi meillä on huonekaluteollisuutta ja meillä on valtavasti mahdollisuuksia, mutta meillä on jostakin syystä ollut tällainen henkinen lama tässä asiassa. Minä toivon vahvasti nyt, että se asenne muuttuu ja että meidän ministeriöt — koska ei tämä ole yhden ministeriön asia vaan tämä on kaikkien ministeriöiden asia — vievät tätä asiaa eteenpäin. Ikävä kyllä minä pelkään, että pelkästään se, että me puhumme puuenergiasta, biopolttoaineesta — ne ovat hyviä asioita, ja sen lisäksi raskas teollisuus on hyvä asia — ei riitä. Kilohintaa pitää saada ylemmäs.

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin tuohon puurakentamiseen totean, että kotikaupungissani Raumalla oli ja on edelleen valtakunnallisestikin huomiota saanut hieno hanke puukerrostaloalueen rakentamisesta, mutta tuo hanke ei tahdo oikein edistyä, kun asunnoille ei löydy ostajia. Eli tuntuu siltä, että meillä Suomessa arvostetaan kivitaloja niin paljon enemmän kuin puutaloja, että nykyinen hintaero ei riitä ihmisille motiiviksi investoida asuntoon puukerrostalossa. Tätä kiven ja puun välistä arvostuseroa ehkä kuvaa sanapari kivijalka—puujalka, joita tässäkin keskustelussa on käytetty.

Eli ennen kuin ryhdymme satsaamaan kovin paljon julkisia varoja puurakentamiseen, olisi paneuduttava mielestäni puukerrostalojen kysyntään markkinoilla ja etsittävä sellaisia keinoja, joilla puukerrostaloasuntojen kysyntää Suomessa lisätään.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu jää vähän muotopuoleksi, kun ministeri lähti pois, mutta vähän outo oli tuo hänen vastauksensa siihen, minkä takia Metsähallitus tai Metsähallitus-laki ei ole selonteossa mukana ja että aikajänne on sinne vuoteen 2050 asti. Kyllä minusta oleellinen kysymys on se, kuka hallinnoi ja omistaa meidän kaikkien yhteistä maa-, metsä- ja vesiomaisuutta myöskin tulevina aikoina. Olisin kysynyt myöskin siitä, liittyykö pääjohtaja Jyrki Kankaan ero nimenomaan siihen, kun hän on yhdessä henkilöstön kanssa vastustanut Metsähallituksen metsätaloustoiminnon yhtiöittämistä ja tehnyt sen hyvin tiukasti asiaperustein. Tätä yhtiöittämistähän on perusteltu sillä, että Euroopan komission Destia-päätös siihen velvoittaisi, mutta kun Euroopan komissio on itse antamassaan vastauksessa kirjalliseen kysymykseen todennut, että Destia-päätöksestä ei seuraa mitään yleistä yhtiöittämisvelvoitetta, niin kyllä minusta on äärimmäisen kova pommi, että Suomen metsätalouden tärkein johtaja eroaa samana päivänä, kun metsäpoliittinen selonteko annetaan ja Metsähallitus-laki on valmistelussa.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Siitä nyt ei vain pääse kerta kaikkiaan mihinkään, että kokoomuksessa muhii jatkuva halu metsän kiinteistöveron asettamiselle. Milloin sen nostaa esille kukakin, mutta aina se esillä vain on, ja se on hyvä metsänomistajien ja koko alan tietää. Siitä nyt ei vain pääse yhtään mihinkään.

Puhemies! Suomen metsien vuotuisesta kasvusta hyödynnetään vain puolet. Meillä ei ole nyt eikä varsinkaan tulevaisuudessa varaa jättää hyödyntämättä tätä merkittävää potentiaalia, raaka-ainepotentiaalia, joka meillä on. Siksi meillä on tilaa niin mekaaniselle kuin myöskin kemialliselle puunjalostukselle paljon mittavammin kuin tällä hetkellä asianlaita on, varsinkin pitkän kuidun osalta, ja jotta me pääsemme nanoselluun, meillä pitää olla se tavallinen sellu siellä pohjalla ensin. Muuten se ketju ei onnistu. Siksi on oleellisen tärkeätä, että valtiolliset toimijat kaikin tavoin toimivat niin, että me saamme uusia isoja investointeja tähän maahan niin mekaaniselle kuin kemialliselle puolelle metsäteollisuuteen.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta kuulostaa monissa puheenvuoroissaan tänään varsin epätoivoiselta: ylitulkintaa ja harhaanjohtamista. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Onneksi edustaja Rantakangas sentään toi ryhtiä porukkaan. Minä uskoisin, että tämä metsätilamaksu on tässä käyty jo niin moneen kertaan läpi, etten kyllä kuudetta kertaa lähde sitä toistamaan. Teiltä ovat jääneet lehdetkin lukematta viime viikolla. Lukekaa nyt välillä Maaseudun Tulevaisuutta.

Sitten vielä tuohon edustaja Hautalan puheenvuoroon, joka liittyi näiden Etelä-Suomen metsien suojeluun. Siinä yhteydessä kokoomushan on puhunut vahvasti Metso-ohjelman puolesta, joka siis on vapaaehtoinen metsäohjelma, jossa voi tehdä muun muassa luonnonhoitotöitä talousmetsässä, ja tätä arvioitiin tässä keskustan suunnalta kriittisesti. Eli suomeksi sanottuna: onko tämä nyt tulkittava niin, että keskusta vastustaa Metso-ohjelman toteuttamista ja vastustaa sitä, että metsänomistaja päättää, mitä hän omaisuudellaan tekee?

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä valtion metsät kuuluvat suomalaiseen metsäkeskusteluun, ja en voi sille mitään, että minua kyllä kovasti haittaa se, mitä tässä kerrottiin, että talousmetsätoiminta erotetaan erikseen muusta Metsähallituksen toiminnasta. Tässä mielessä tämä toiminnallinen eheys kyllä häiriintyy vahvasti. Mutta pidän hyvänä sitä, että sanottiin, että nyt on aika keskustella, ja itse haluan tuoda tämän asian esille hyvin vakavasti.

Toinen kysymys on se, että metsäenergian käytöstä täällä on puhuttu. Metsäbiopolttoaineita on kehitetty, mutta nyt on ongelma se, että Finnvera ei ole ollut mukana rahoittamassa näitä hankkeita. Mistä syystä? Tätä täytyisi pohtia meidän kansallisesti ja todella panostaa siihen, että alueellisesti tärkeät työpaikat, joita syntyy nimenomaan hajautetussa biopolttoainetuotannossa, turvataan eri alueilla.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Selonteossa todetaan: "Kansallispuistojen hyödyntäminen matkailussa edellyttää, että niitä hoidetaan ja niissä on asianmukaiset palvelut. Luontoympäristöllä on monia jo tunnistettuja vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen, mihin tukeutuen on mahdollista synnyttää uusia luontolähtöisiä palveluja ja uutta hyvinvointi- ja terveysliiketoimintaa." Mikäli paikalla olisi ollut ministeri, niin olisin kysynyt häneltä, mutta nyt kysyn hallituspuolueen jäseniltä, onko huomioitu esimerkiksi metsästysmatkailun mahdollisia vaikutuksia. Teeri ja erityisesti metso ovat keskieurooppalaisille eksoottisia riistalajeja puhumattakaan hirvestä ja metsäpeurasta. Valitettavasti suuret suurpetokannat heikentävät hyötyriistakantoja ja sitä kautta metsästysmatkailun mahdollisuuksia.

Kahdessa puheenvuorossa edustaja Östman ja edustaja Jalonen kysyivät, minkä takia Suomessa ei kansallispuistoissa saa metsästää. Saamani tiedon mukaan Suomi on ainoa EU-maa, jonka alueella olevissa kansallispuistoissa metsästys on kielletty. Kysynkin ministeriltä: mihin tämä kielto perustuu?

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kun käsitellään ohjelmaa, joka tähtää 2050:een, niin meidän pitäisi jatkokäsittelyssä löytää selvä polku ja tie, mitenkä ratkaisemme suomalaisen metsärakenteen, minkä kokoisia ja minkälaisia metsänomistajia tulevaisuudessa Suomessa tulee olemaan. Tähänhän voidaan vaikuttaa erilaisilla kannustimilla. Kannatan sitä ajatusta, jossa myyjälle luodaan houkutin tai verohelpotus, kun hän on valmis myymään sen metsänsä sellaiselle metsänomistajalle, joka on valmis sitä käyttämään ja jolla on jo olemassa tietty pinta-ala. Ainoastaan tällä tavalla voimme rohkaista ihmisiä kasvattamaan omistamaansa metsäpinta-alaa. Ellei ole tämän kaltaista, niin metsät pirstaloituvat entistä enemmän. Niitä ostavat sellaiset, jotka eivät niitä käytä, haluavat vain marjastaa ja sienestää ja metsästää omassa metsässä, mutta eivät kuitenkaan käytä sitä metsätalousmielessä.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä pitkän tähtäimen metsäohjelma ohjaa lyhyen tähtäimen strategioita. Meillä on biotalousstrategia, metsäalan strateginen ohjelma, Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma, energia- ja ilmastopoliittinen strategia, kansallinen biodiversiteettistrategia, maaseutu- ja aluepoliittiset strategiat ja -ohjelmat. Näyttää metsäbyrokratia laajenevan kovin laajalle. Olisin kysynyt ministeriltä, mikä on ministerin käsitys: tietävätkö ja ottavatko nämä ohjelmat ja strategiat toisensa huomioon, ja tuleeko kansantalouden tilaa parantavaa tulosta näistä ohjelmista, vai pitääkö jokaiselle rakentaa vain oma hiekkalaatikko? Tuntuu jotenkin siltä, että tässä nyt ehkä tästä biotalousstrategiasta odottaisi jotain tulosta ja muut vaikuttavat enemmänkin metsäelinkeinon hidasteilta.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä keskustan eduskuntaryhmässähän on sellainen menettely, että jos joku vastuuhenkilö, edustaja, puhuu jostakin vastuualueestaan, niin me ymmärrämme, että se on paljossa sen meidän, tässä tapauksessa keskustan, eduskuntaryhmän kanta. Jos meidän veroasioista vastaava puhuu vero- tai maksuasioista, ymmärretään, että se on meidän keskustan kanta. Nyt on hyvä, että olen tässä kuullut, että kokoomuksessa tämä asia ilmeisesti on toisin. Vaikka edustaja Kataja puhuu tunnetulla tavalla, niin ilmeisesti nyt sitten on niin, että se ei ole totta, kokoomuksen kanta, vaan teillä sanelee joku yli sen, mikä on asianomaisen vastuuvaliokunnan vastuuhenkilön kanta. Minä varmistan vielä, onko kokoomuksessa tämä menettely tämän tapainen. Jos on, me rauhoitumme ja kerromme tämän kansalle, muillekin, mutta jos se noudattaa teillä sitä samaa kaavaa, mitä kaikilla muillakin, niin sitten olemme huolissamme.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minua askarruttaa erityisesti tässä asiassa hallituksen kanta, koska SDP:n ryhmäpuheenvuoron käyttänyt edustaja Eloranta totesi, että SDP on valmis keskustelemaan metsäverotuksen uudistamisesta, jotta puu saadaan liikkeelle, ja täällä edustaja Satonen sanoi, että ei tarvita metsätalousmaksua, koska puukauppa käy. No, jos puukauppa ei käy, voittaako silloin SDP:n kanta? Muutenkin tämä monissa vaikeissakin asioissa yksimielinen hallitus on päässyt hyvin eteenpäin, ja kannat ovat sitten muuttuneet ja perusteluja voitu sitten käyttää uudelleen. Eli kysymys on se, että jos ei puukauppa käy, niin onko kokoomus valmis ottamaan tämän piiskaksi puukaupan käymiseksi.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotain kummallista tässä kokoomuksen metsäpoliittisessa linjassa kyllä on. Me muun muassa puhumme nyt hyvin yhteen ääneen siitä, että meidän on välttämätöntä saada metsätilojen sukupolvenvaihdokset käyntiin. Viime kaudella te kuitenkin teitte kaiken mahdollisen sen eteen, että metsätilojen sukupolvenvaihdosten veronhuojennusta ei saatu lävitse, vaikka te istuitte hallituksessa. Nyt teiltä edelleen nousee aina silloin tällöin näitä ajatuksia muun muassa tähän metsien kiinteistöveroon tai metsätilamaksuun liittyen. Toisaalta edelleen hyvässä muistissa on entisen ympäristöministeri Sirpa Pietikäisen toiminta. Hänen aikanaanhan suomalaisia yksityismetsiä suojeltiin sellaisella tavalla, että ilmeisesti kaikkea ei ole taidettu vieläkään saada korvattua. Eli pakko sanoa, että jollakin tavalla edelleen hämmästyttää tämä kokoomuksen metsäpoliittinen liikkuma.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, arvoisa puhemies! Haluan kiittää edustaja Kallia, hän piti erinomaisen kiihkottoman puheenvuoron. Hän halusi jollakin tavalla lähestyä sitä asiaa, että Suomessa metsien omistus on ajautunut tietyille henkilöille. Se ei ole sinänsä ongelma, se on vain tosiasia. Metsälöiden kokokin on joku 30 hehtaaria, joka ei välttämättä ole kaikkein tehokkain muoto omistaa metsiä ajatellen puuhuoltoa.

Myös edustaja Nylund puuttui hyvään asiaan, koska hänhän otti selvän ongelman esille koskien näitä kuolinpesiä, ja tällaisia puheenvuoroja eduskunnassa kaivataan.

Me kaikki tiedämme, että paperitehtaita on lakkautettu. Suomen viennin arvo on pudonnut 20—30 prosenttia. Sen takia me käymme täällä keskustelua erilaisista keinoista, millä me saamme tämän metsänomistajarakenteen ja koko sen infran, mikä liittyy metsien ja puun liikkeelle lähtemiseen, teolliseen toimintaan. Siitähän täällä on kysymys, ja jos yksittäiset kansanedustajat jotain jossakin esittävät, niin heidät näköjään tuomitaan heti, koska on tämä ei-linja, joka on vallalla. Ikään kuin ei saisi esittää uusia ajatuksia, millä asioita saadaan parempaan kuntoon. (Puhemies koputtaa) Toivoisin keskustaltakin omia esityksiä. Vastatkaa nyt siihen, haluatteko te korottaa Kemera-tasoa. En ole saanut vastausta vieläkään.

__________

Puhetta ryhtyi johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

__________

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Kannatti tulla tähän puhujapönttöön, että sai vähän kättä pitempää metsäpoliittiseen keskusteluun.

Ensinnäkin tuosta tämän päivän jymyuutisesta: Mikä on keskeinen osa suomalaista metsäpolitiikkaa? Pitää kysyä, erosiko Metsähallituksen pääjohtaja Jyrki Kangas, tohtorismies, äärimmäisen asiallinen, osaava henkilö, sen takia, kun hän on uskaltanut henkilöstön kanssa rinta rinnan vastustaa Metsähallituksen metsätaloustoiminnan yhtiöittämistä, jolle ei löydy yhtään juridista pakkoa, perustetta, vaan kyse on siitä, että on valittu semmoinen linja, jota polkua ei kulje mikään muu Euroopan unionin jäsenmaa. Valtaosassa näitä maita metsien ja metsähallituksen paikallisen organisaation toiminta on järjestetty muuten kuin yhtiömuodossa.

Arvoisa puhemies! Perinteisen teollisuuden rakennemuutos alkoi metsäsektorilta ja laajeni elektroniikka- ja metalliteollisuuteen. Siitä huolimatta metsällä ja sen hyödyntämisellä on edelleen tärkeä sija suomalaisille. Metsäklusteri on se ala, joka laajimmin säteilee koko maahan ja synnyttää hyvinvointia pohjoisesta etelään ja maaseudulta kaupunkiin. Metsä turvaa monen maaseudun eläjän ja nykyään myös kaupunkilaisen talouden. Se tarjoaa virkistystä ja luontokokemuksia, työpaikkoja, metsäsektorilla syntyvät monet uudet innovaatiot, vienti lepää edelleen vahvasti metsäteollisuuden tuotteisiin, ja puupolttoaineet ovat merkittävin energialähde. Siksi toivon, että selonteossa olisi päähuomio kiinnitetty sekä päällekaatuviin ongelmiin että mahdollisuuksiin, joita voi hyödyntää nopeasti. Vaikka myöhemmin laaditaankin metsästrategia, olisi jo selonteossa pitänyt mennä syvemmälle ja konkretisoida keskeiset tekijät selkeämmin.

Hukatuista mahdollisuuksista karmein esimerkki lienee Kemijärven sellutehtaan kohtalo. Valtion merkittävästi omistama yksikkö, joka sijaitsi keskellä kasvavia raaka-ainevaroja ja joka oli energiaomavarainen, laitettiin kiinni. Nyt Kemijärven-tehtaan kattilat jauhavat huipputulosta Kanadassa samalla konseptilla, jota yritettiin Kemijärvelläkin saada entisen tuotannon sijaan. Ajan henkeä kuvaa se, että heti tehtaan lopettamispäätöksen jälkeen suurkapitalistien ja ympäristöjärjestöjen edustajat pitivät kaikessa hiljaisuudessa yhteisiä peijaisia Lapin syvissä metsissä, ja häveliäisyyssyistä tiedotusvälineitä ei kutsuttu paikalle. Suuryhtiö sai ekologisen viikunanlehden omien virheittensä ja raakojen saneerauspäätösten suojaksi, ja ympäristöliikkeen aseellinen siipi sai tahtonsa läpi. Se oli jo aiemmin päättänyt, että Kemijärven yksikkö pitää lopettaa.

Arvoisa puhemies! Jo yksin puun lisääntyvällä käytöllä energiantuotannossa paikkaamme merkittävästi vaihtotasetta, vahvistamme aluetaloutta, lisäämme energiaomavaraisuutta ja suojelemme ympäristöä. Metsät ovat tärkein uusiutuva luonnonvaramme. Ero puun käytön ja kasvun välillä kasvaa koko ajan. Paitsi energiantuotannossa, meillä on mahdollisuuksia myös puurakentamisessa, huonekaluteollisuudessa ja kemiallisen metsäteollisuuden uusissa innovaatioissa. Meillä on mahdollisuuksia esimerkiksi uusien pakkausmateriaalien kehittämisessä. Metsäsektori on niin keskeinen tekijä yhteiskunnassamme, että sen yhteensovittaminen muihin intresseihin on välttämätöntä. Hulluutta todellakin olisi se, jos nyt lähdettäisiin hakemaan sellaista veromallia, veroratkaisua, joka ennen pitkää johtaisi muun muassa jokamiehenoikeuksien kaventamiseen tai jopa niiden poistamiseen.

Arvoisa puhemies! Otan yhden esimerkin, joka osoittaa, miksi kokonaisvaltainen näkemys on tärkeä metsäsektorin toiminnassa ja kehittämisessä. Metsäntutkimuslaitoksen Kolarin asemalla on keskitytty erityisesti luonnon kestävän käytön ja yhteensovittamisen tutkimukseen. Tunturi-Lapissa matkailu- ja kaivostoiminta kehittyvät vahvasti, joten luonnonvarojen kestävän käytön teemat ovat nyt ja tulevaisuudessa keskeisessä asemassa. Kuntien, maakuntien ja valtakunnan päättäjät sekä viranomaiset tarvitsevat tätä tietoa päätöksentekoa varten, niin kuin tarvitsee eduskuntakin. Metlan Kolarin toimipaikka on onnistunut loistavasti ulkopuolisen tutkimusrahoituksen hankkimisessa vahvasti kilpailluilla rahoitusmarkkinoilla. Kolarissa tehdään laadukasta tutkimustyötä, ja tutkimusaiheet ovat tuoreita ja ajankohtaisia. Tuotokset ovat olleet panostukseen nähden merkittäviä. Tutkimusyksikön läsnäolo tutkimusalueella on merkittävä käytännöllinen ja strateginen etu varsinkin silloin, kun tutkitaan paikallisia ja alueellisia yhteisöjä ja yrityksiä. Nyt Kolarin yksikkö aiotaan lakkauttaa jo ensi vuonna. Jos ei voi olla tuotekehitystä ilman tuotantoa, ei voi olla myöskään arktista tutkimusta ilman arktisia tutkimusyksiköitä ja kenttäasemia.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt lähetekeskustelussa oleva metsäpoliittinen selonteko linjaa metsien käyttöä pitkälle tulevaisuuteen, jopa vuoteen 2050 saakka. Ministeri Koskisen johdolla tehty ohjelma luo uskoa tulevaisuuteen. Ministeri Koskisen maatalous-, metsä-, maaseutu- ja yrittäjyyspolitiikka on ollut tähän saakka kovin myönteistä, ja jälleen kerran saamme kiittää häntä hyvin tehdystä työstä.

Niin kuin selonteossa visioidaan, metsien kestävä käyttö on todellakin kasvavan hyvinvoinnin lähde. Selonteossa linjatulla metsäpolitiikalla halutaankin nimenomaan tukea kasvua ja koko yhteiskunnan hyvinvointia. Metsistä saatavilla uusiutuvilla luonnonvaroilla luodaan nimittäin uutta yrittäjyyttä, palveluja ja uusia työpaikkoja. Metsätalouden kannattavuudella on erittäin tärkeä merkitys elinvoimaiselle maaseudullemme.

Suomen metsät kasvavat yli 100 miljoonaa kuutiota vuodessa mutta niitä hakataan vain 55—56 miljoonaa kuutiometriä. Metsissä on siis lähes puolet käyttämättömiä varoja lisättäväksi. Metsien monipuolisen käytön edellytyksenä on, että metsiä hoidetaan hyvin ja niitä uudistetaan kestävällä tavalla.

Metsien hoito on myös parasta luonnon ja ympäristön hoitoa. Hyvinvoivat metsät ovat paras palvelus ympäristöllemme ja ilmastollemme. Siitä hyötyy myös jokainen metsässä virkistäytyjä. Kaiken kaikkiaan metsien hyvä hoito kasvattaa niin talouden, ilmaston kuin koko yhteiskunnankin hyvinvointia.

Herra puhemies! Suomessa on panostettava uusiutuviin energialähteisiin, jos tavoitteena pidetään hiilineutraalia ja energiavarannoltaan omavaraista maata. Metsähakkeen käytön lisääminen energialähteenä on myös olennainen asia pyrkimyksessä päästä irti tuontikivihiilestä.

Viime vuoden keväällä annetussa energia- ja ilmastostrategiassa suhtauduttiin hyvin myönteisesti uusiutuvaan bioenergiaan. On todella hienoa, että hallitus on valmis panostamaan uusiutuviin energialähteisiin. Tämä onkin välttämätöntä, jos edelleen pidämme tavoitteenamme vuoteen 2020 mennessä nostaa uusiutuvan osuuden 38 prosenttiin. Metsähakkeen käytön lisääminen on erittäin tärkeää taistelussa tuontikivihiiltä vastaan. Puun rinnalla keskusteluun on saatava myös turve.

Turpeen voimalaitoskäytön vähentäminen vähentää samalla myös puun käyttöä. Tämä on niidenkin olennaista huomioida, jotka puhuvat samaan aikaan turpeen energiakäytön vähentämisestä ja puun käytön lisäämisestä. Yhtälö ei nimittäin oikeastaan ole mahdollinen. Turve toimii energiakäytössä puun välttämättömänä tukipolttoaineena, joten puu ei turvetta korvaa.

Tällä hetkellä vuosittain poistuu käytöstä noin 3 000 hehtaaria turvemaata, ja samalla vain 500 hehtaaria viime vuosina on saatu uutta turvesuoaluetta tilalle. Ongelmana on ollut ennen kaikkea bioenergia-alan toimintaedellytysten hankaloittaminen jähmeillä ja pitkittyneillä lupakäytännöillä sekä veronkiristyksillä ja tukien vähentämisellä. Tästä seuraa, että tuontienergia, ja pääasiassa siis kivihiili, korvaa entistä enemmän esimerkiksi juuri turpeen käyttöä. Viime vuosina tuontienergiaa on tuotu vuositasolla noin 13,5 miljardin euron edestä. Sehän heikentää suuresti Suomen vaihtotasetta ja lisää hiilidioksidipäästöjä.

Koska hallitus on päättänyt edistää toimia, joilla kivihiilen voimalaitoskäyttö syrjäytyisi vuoteen 2025 mennessä, pitäisi samalla miettiä ihan uudelleen kivihiilenkin verotusta. Uusiutuvia energiamuotoja tukevilla päätöksillä olisi myös erittäin tärkeä ja suora yhteys uusiutuvan energia-alan pienyrittäjyyden lisäämiseen kaikkialla Suomessa.

Herra puhemies! Nyt kun hallituksen kehysriihi lähestyy, on tehtävä viisaita ratkaisuja valtion velkaantumisen pysäyttämiseksi, järjettömyyksiin sen sijaan ei ole nyt varaa. Viime viikolla esiin noussut täysin ajattelematon avaus metsien lisäverosta, olipa se nimi mikä tahansa, on saanut täystyrmäyksen monelta taholta, onneksi. Nyt jokaisesta puukaupasta jo maksetaan kiristyvää pääomaveroa.

Vielä lopuksi: Puumarkkinoilla on vallinnut jo parin vuoden ajan hyvä tilanne, sekä ostajat että myyjät ovat olleet sopivasti liikkeellä. Varsin hyvää tasapainoa ei siis ole viisasta mitenkään järkyttää. Metsäteollisuus on myös kiistatta Suomen tärkein vientiala. On erittäin hyvä asia, että suomalainen puu, sahatavara ja sellu käyvät nyt hyvin kaupaksi. Jo hallitusohjelmassa on aivan oikein kieltäydytty metsän lisäverottamisesta, joten kesken vaalikauden lisäveron esittämiselle ei ole mitään perusteluja.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten metsäpoliittisesta selonteosta käy hyvin ilmi, ei metsäteollisuuden tulevaisuuden menestys ole mikään erillinen ilmiö, vaan sen vaikutukset nivoutuvat vahvasti koko Suomen talouden tulevaisuuteen. 42 000 ihmistä suoraan työllistävän metsäteollisuuden tuotteet vastaavat arvoltaan noin viidennestä kaikesta kotimaisesta viennistä. Suomen uusiutuvasta energiasta kaksi kolmasosaa on metsäteollisuuden tuottamaa.

Metsäpoliittisen selonteon tuloksista keskustellessa on kuitenkin hyvä muistaa, että alan tulevaisuutta eivät tule määrittämään selvityksiä kirjoittavat virkamiehet tai poliitikot vaan ruohonjuuritason yrittäjät kovalla työllään. Julkinen valta voi olla tässä sekä hyödyksi että haitaksi. Alan sääntelyä olisi varaa keventää, mikä lisäisi toimijoiden liikkumavaraa ja parantaisi kotimaista kilpailukykyä. Kuitenkin sääntelyäkin suurempi ongelma on politiikkaan liittyvä epävarmuus. Se vaikeuttaa pitkäjänteisen toiminnan suunnittelua ja jarruttaa tuotannollisten investointien tekemistä. Metsäalaan liittyvän poliittisen sääntelyn hajautuminen monelle sektorille on tehnyt sen seuraamisesta entistä vaikeampaa.

Arvoisa puhemies! Valtiolla voi toki olla positiivinenkin rooli metsäalan kehittämisessä, eikä kaikki regulaatio ole tietenkään turhaa. Esimerkiksi sukupolvenvaihdoksiin liittyvät omistajat kaipaavat toiminnan jatkamiseen neuvontaa, missä alan asiantuntijat voivat tietenkin olla hyödyksi. Parhaimmillaan sääntelyllä voidaan ohjata kehitystä suuntaan, joka on ympäristöarvojen kannalta kestävä mutta tarjoaa myös mahdollisuuden taloudelliseen menestykseen.

Biopolttoaineiden osalta Suomesta löytyykin jo monia positiivisia esimerkkejä. UPM:lle valmistuu tänä vuonna Lappeenrantaan biojalostamo, joka tulee tuottamaan vuosittain 100 000 tonnia uusiutuvaa dieseliä liikennekäyttöön. Laitoksen kustannukset olivat 150 miljoonaa euroa, mikä oli maailman ensimmäisen teollisen mittakaavan investointi puupohjaiseen biojalostamoon. Kyseessä on siis todellinen edelläkävijä.

Toisena esimerkkinä voidaan mainita Neste Oilin täysin uusiutuvista raaka-aineista valmistettu NExBTL-diesel, jolla saavutetaan 40—90 prosentin vähennykset kasvihuonepäästöihin verrattuna fossiiliseen dieseliin. NExBTL-dieselin käytöllä voidaan myös vähentää kaupunkien ilmanlaatua heikentäviä päästöjä, joten sen käyttö tulee toivon mukaan lisääntymään myös bussiyhtiöiden ajoneuvoissa.

Arvoisa puhemies! Nämä menestystarinat ovat osaltaan esimerkki siitä, että ala ei kehity valtiojohtoisesti ylhäältä alas vaan sen menestys riippuu vain ja ainoastaan yrittäjistä ja rohkeista riskinottajista itsestään. Yritysten toimintaedellytysten turvaaminen, kilpailukyvyn parantaminen ja politiikan ennustettavuus ovat tältä osin tärkeimpiä asioita, joihin eduskunta voi toimillaan vaikuttaa.

Arvoisa puhemies! Suomella on myös hyödyntämättömiä resursseja varsinkin turpeen osalta. Turvemaita on Suomessa yhteensä noin 9 miljoonaa hehtaaria, joista turvetuotantoon on arvioitu soveltuvan noin 1,5 miljoonaa hehtaaria. Nämä energiavarat sijaitsevat erityisesti Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa. Tuotannossa on kuitenkin tällä hetkellä vain noin 1 prosentti turvealasta. Ongelmana on, että turvetuottajat eivät ole saaneet luvitettua tuotannonalaa vastaamaan kasvavaan kysyntään.

Uusia turvesoita olisikin saatava käyttöön noin 50 000 hehtaaria vuosittain, jotta tuotanto pysyisi kysynnän tasolla, toki tietenkin sellaisia menetelmiä ja teknologiaa käyttäen, jotka eivät pilaa vesistöjä, kuten menneinä vuosina on tapahtunut. Esimerkiksi eräiden VTT:n tutkimusten mukaan turve-energian tuotanto olisi mahdollista jopa kuusinkertaistaa 25 vuodessa, ja potentiaalisia työpaikkoja alalla on jopa 30 000. Turvetuotannon lisääminen vaatii näin ollen tuekseen nopeita toimia eduskunnalta.

Arvoisa puhemies! Metsäpolitiikan onnistumisen tulee siis olla myös tämän ja tulevien hallitusten prioriteettina. Tältä osin on myös varmistettava, että alan sääntely säilyy jatkossakin suurilta osin kotimaisessa päätösvallassa. Laajemmassa EU-tason perspektiivissä olisi vaarana, että Suomen erityispiirteet esimerkiksi metsänomistusrakenteen suhteen eivät välttämättä saisi ansaitsemaansa huomiota. Kuten selonteossa todetaan, voi metsäteollisuus olla parhaimmillaan Suomelle merkittävä kasvuala myös tulevaisuudessa ja tätä kautta myös kasvavan hyvinvoinnin lähde.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Topelius oli monessa suuri mies mutta erehtyi tämän päivän katsannossa myöskin jossakin. Suomi on luonnonvaroiltaan sittenkin rikas maa. Meillä on metsiä. Metsät, siis puu viime kädessä, ovat mahtava uusiutuva, kestävän kehityksen mukainen, kierrätettävä ja päästöjä aiheuttamaton raaka-aine moneen moneen tarpeeseen. Metsät kasvavat Suomessa paljon, ja niitä hyödynnetään Suomessa paljon, pitkästi yli 100 miljoonaa kuutiota vuodessa. Metlan mukaan teknis-taloudellinen mahdollisuus hyödyntää on yli 70 miljoonaa kiintoa vuodessa. Me tiedämme, että nyt käytännössä hyödyntäminen on 50—60 miljoonaa, vähän vuodesta riippuen. Meillä on suuri potentiaali edelleenkin suomalaisissa metsissä moniin erilaisiin tarpeisiin.

Maailmanmeno puun tarvitsemiseen muuttaa kaiken aikaa metsäteollisuuden kysynnän profiilia. Perinteisten metsäteollisuuden tuotteiden — niiden, joista olemme leivän, isonkin sellaisen, viipaloineet taakse jääneitten vuosikymmenten aikaan — erityisesti paperiteollisuuden, kysyntä vähenee kaiken aikaa niillä markkinoilla, joilla suomalainen paperiteollisuus käytännössä voi pärjätä. Me tarvitsemme muita uusia mahdollisia, uusia kalliita paperituotteita. Meille uuden mahdollisuuden tarjoaa rakentaminen — täällä jo paljon puhuttu — jossa ollaan vasta lapsenkengissä nimenomaan asuntopuolella, ja meillä suuria mahdollisuuksia tarjoaa puulle myöskin energiakäyttö, kuitenkin niin, että energia aina pääsääntöisesti on se residuaali, se sivuvirta, jonka käyttö vasta on nimenomaan energiatarpeisiin järjellistä ja tarkoituksenmukaista. Aina se kallein osa puusta sittenkin voidaan jalostaa paljon kalliimmiksi hyödykkeiksi ja tuotteiksi kuin konsanaan energiaksi väheksymättä energiaa muutoin.

Arvoisa puhemies! Minun ensimmäinen viestini liittyy siihen, että meillä nyt jo useamman vuoden ajan käytössä olleen metsäalan strategisen ohjelman puitteissa pitää entisestään lisätä voimavaroja alan tutkimukseen, tuotekehitykseen ja innovaatiotoimintaan. Kun tämä metsäsektorin alamäki alkoi joskus 2004—2005, tein sen havainnon silloisessa tehtävässäni, että suomalainen metsäteollisuus käytti tutkimukseen ja kehittämistoimintaan 0,24 prosenttia liikevaihdostaan, kun keskimäärin maassa elinkeinoelämä käytti noin kymmenen kertaa enemmän ja kun joillakin aloilla käytettiin noin 100 kertaa enemmän, 20 prosenttia suurin piirtein liikevaihdosta parhaimmillaan.

Näistä ajoista toki on paljon eletty eteenpäin kohti positiivisempaa puolta. Metsäteollisuus itsekin käyttää jo paljon voimavaroja tutkimukseen ja kehittämistyöhön, ja niin pitääkin käyttää, mutta valtiovalta voi omilla toimenpiteillään vielä erilaisia insentiivejä markkinoille tuoden edistää tätä toimintaa. Ne erilaiset nanoselluloosat, ne erilaiset nanomateriaalit, ne erilaiset suihkepulloista suihkutettavat materiaalit, joista tulee puuta, joka voidaan kiinnittää sitten mihin tahansa pintaan, monia muita aivan huikeita uusia innovaatioita, joilleka löytyy ennen pitkää sauma, mutta tie niiden uusien tuotteitten kehittämiseksi, markkinoille saamiseksi on vielä monelta kohtaa pitkä.

Se, että hallitus leikkaa tutkimus- ja kehittämisrahoitusta, on tässä mielessä ikävä ratkaisu. Se vie entisestään edellytyksiä pois siltä nousulta, joka tuo tutkimuksen ja tuotekehittämisen kautta uusia tuotteita. Tämä on valitettavaa. Toivon, että tässä hallitus kääntää kelkkansa ja oivaltaa sen merkityksen, mikä uusiutuvan suomalaisen raaka-aineen, tuotteitten jatkokehittämisen kautta voi seurata koko kansantaloudelle.

Arvoisa puhemies! Puutun vielä energiaan ja Durbaniin ihan lyhyesti.

Täällä ovat kauniisti melkein kaikki puhuneet uusiutuvasta energiasta. Se on päästötön, niin kuin kaikki tiedämme, ja siinä lähdettiin hyvin liikkeelle, niin kuin ministerikin hehkuttaa, mutta ministeri ei muista sanoa, että viime vuonna Suomessa ei käynnistetty ensimmäistäkään uutta chp-laitosta, joka perustuu nimenomaan puun ja turpeen käyttöön. Miksi ei? Juuri siitä syystä, mitä edustaja Hemmiläkin tässä sanoi: että hallitus muutti tätä systeemiä ja teki tilaa kivihiilelle, iski päähän suomalaista bioenergiaa, siis puuta ja turvetta — turvekin on bioenergiaa, vaikkei uusiutuvaa Kioto-mielessä, mutta kuitenkin bioenergiaa — ja näiden toimien seurauksena lähes puolella miljardilla eurolla tuotiin viime vuonna Suomeen kivihiiltä. Sen käyttö lisääntyi noin 35—37 prosenttia, tarkka luku on vielä auki, lähes 40 prosenttia joka tapauksessa viime vuonna.

On äärimmäisen tärkeää, että tätä säädöstöä muutetaan nopeasti ja hallitus peruu päätöksensä. Täällä edustaja Hemmilä äsken sanoi, että hallitus on luvannut edistää toimia, joilla hiilen käyttö loppuu. Joka katsoo hallituksen papereita, joissa sanotaan näin, joka kuuntelee Hemmilän hyvää puheenvuoroa, jossa sanotaan näin, luulee, että hallitus tosiaan on tähän tapaan toiminut, eikä tiedä, että hallitus on toiminut täsmälleen päinvastoin, täsmälleen päinvastaisella tavalla, edistänyt sitä kivihiilen käyttöä eikä sitä iskenyt päähän.

Arvoisa puhemies! Vielä Durbanista, kun ympäristöministeri tästä asiasta puhui. Vielä kertaalleen: Suomen metsät ovat valtava nielulisä kaiken aikaa. Siihen lisänieluun, minkä suomalainen metsän kasvu on tuonut, on otettu aivan mielivaltainen 3,5 prosenttia Suomen päästöistä vuodelta 1990. Eli käytännössä laskennallisesti hyväksytään vain 3,5 miljoonan kuution verran nielua metsistä, ja luonnontieteellinen nielu on erittäin moninkertainen. Tämän seurauksena nyt käy niin, että Suomen metsät ovat päästöjä aiheuttavia eivätkä nieleviä. Arvoisa puhemies! Tähän on saatava todellakin korjaus, ja se malli, mikä nyt on pöydässä, ei sitä korjausta tuo. Tarvittaessa perustelen sen tarkemmin.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Metsäalan suurin muutos sataan vuoteen haastaa Suomen hakemaan uusia näkökulmia tärkeimmän luonnonvaramme hyödyntämiseen. Kaskeamisen ja tervanpolton loppumisesta selvittiin, nyt digitalisoituminen on puolestaan haastanut paperi- ja metsäteollisuutemme. Vanhaan takertuminen ei ole ratkaisu. Keinot löytyvät tuotekehityksestä, koulutuksesta ja uusista kasvavista markkinoista. Esimerkiksi kotikaupungissani Valkeakoskella UPM Tervasaaren tehdas on löytänyt kannattavaa liiketoimintaa teknisesti vaativasta tarrojen taustapaperin valmistuksesta. Tuotannosta yli 90 prosenttia viedään ulkomaille.

Metsäteollisuustuotteiden vienti on nykyään noin 20 prosenttia Suomen tavaraviennin kokonaismäärästä. Ala työllistää suoraan 42 000 ihmistä ja epäsuorasti huomattavasti enemmän. Suomen metsävarat kasvavat yli 100 miljoonaa kuutiometriä vuodessa eli siis lähes kaksinkertaisen määrän hakkuisiin verrattuna.

Potentiaalia on siis runsaasti, ja tilaa on myös suojelulle. Vapaaehtoisuuteen perustuva Metso-ohjelma on kannatettava. Globaalit muutostrendit, kuten väestönkasvu, lisäävät puun ja uusien puupohjaisten tuotteiden kysyntää. Biomassan kulutus energiantuotannossa ja biopolttoaineiden käyttö nelinkertaistuvat.

Metsä on myös henkisen hyvinvoinnin lähde. Toki tehostunut metsänhoito on osin muuttanut aitoja metsiä puupelloiksi. On jopa sanottu, että Suomessa on paljon puita mutta vähän metsiä. Etelä-Suomessa tiukasti suojeltujen metsien osuus on 2,3 prosenttia ja Pohjois-Suomessa 15,8 prosenttia metsä- ja kitumaan kokonaispinta-alasta. Tänä vuonna on tarkoitus perustaa kaksi uutta kansallispuistoa Etelä-Konnevedelle ja Salon Teijoon. Toivottavasti myös Käsivarren suurtuntureiden alueelle löytyy tulevaisuudessa ratkaisu, jossa pystytään yhdistämään paikalliset elinkeinot ja suojelu kestävällä tavalla.

Arvoisa puhemies! Maailmanlaajuinen kaupungistuminen, metsien hakkuut, ilmastonmuutos ja muut megatrendit kasvattavat tulevaisuudessa Suomen metsien arvoa myös luontomatkailun näkökulmasta. Luontomatkailun odotetaan kasvavan selvästi nopeammin kuin matkailun keskimäärin. Huvipuistoja voidaan rakentaa lisää, mutta hiljaisia ja monimuotoisia metsiä ei. Kannattaa siis pitää olemassa olevasta kiinni.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Metsillä on Lapille ja lappilaisille valtava merkitys, ja Lapin maapinta-alasta 98 prosenttia on metsää. Metsä tarjoaa Lapissa työtä ja hallituksen oikeilla ratkaisuilla tarjoaisi huomattavasti nykyistä enemmänkin. Nythän näin ei ole, vaan päinvastoin. Moni elinkeino elää metsästä, ja metsillä on tärkeä tehtävä myös virkistyskäytössä. Haasteitakin metsissä meille on. Tasapainon löytäminen metsien taloudellisen hyödyntämisen ja koskemattomana säilyttämisen välillä ei aina ole helppoa. Pyrkimys kuitenkin on, että Lapin metsien osalta kaikki käyttö saataisiin sinne tasapainossa mahtumaan.

Valtioneuvoston selonteossa on strategisten päämäärien saavuttamiseksi todettu, että matkailua ja muuta metsiin liittyvää monipuolisen palveluliiketoiminnan ja luonnontuotealan kasvua tullaan edistämään. Samoin muun muassa kehitetään kestävän matkailun edellytyksiä sekä tuetaan yritysten tuotekehitystä hyödyntäen myös kansallispuistojen ja retkeilyalueiden mahdollisuuksia. Matkailuala ja siinä todettu kasvupotentiaali ovat Lapille todella tärkeitä. Siksi on tärkeää, että nämä tavoitteet toteutuvat myös käytännössä. Niiden toteuttamiseksi tulee löytää konkreettisia keinoja, ja saavutettuja tuloksia on myös tarkoin seurattava. Tärkeää on myös löytää tasapaino ja keskusteluyhteys, jotta yksikään elinkeino ei toisistaan kärsi, vaan sopusointu löytyy. Erittäin oleellista on myös se, millaista muuta aluepolitiikkaa hallitus rakentaa, puhutaan sitten infrasta tai veroratkaisuista. Nyt suunta on ollut Lapin osalta täysin kestämätön.

Lisäksi selonteossa todetaan, että kansallisen politiikan ohella metsien hoitoon, käyttöön ja käytön hyväksyttävyyteen tulee jatkossa vaikuttamaan yhä enemmän EU ja kansainvälinen politiikka. Ottaen huomioon metsien kokonaisvaltaisen roolin Suomelle eri sektoreilla on jatkossa oltava erittäin tarkkana siitä, miten paljon ja millaista päätösvaltaa metsiemme suhteen annamme EU:lle. Päätösvalta kansallisesta metsäomaisuudestamme tulee pitää täällä omien metsiemme juuressa, ei Brysselissä. Metsäasioissa on huolehdittava siitä, että kansallinen etumme on etusijalla, jotta tosiasiassa voimme turvata selonteossakin esiin nostetun metsien monipuolisen mutta myös asianmukaisen käytön sekä kotimaisen työllisyyden.

Arvoisa puhemies! Metsien osalta on nyt käsillä olevassa valtioneuvoston selonteossa tuotu esiin hyviä ja pitkäjänteisiäkin linjauksia, mutta konkretiaa uupuu. Kokonaisuudessaan metsien osalta huomattavasti merkittävämpi tekijä tulee luultavastikin olemaan Metsähallitus-lain uudistamistyö, joka on parhaillaan käynnissä. Onko siis perusteltua, että selonteossa ei ole millään tavoin tuotu tätä asiaa esiin? Minusta ei.

Koska metsät tarjoavat monille elannon, on lain uudistaminen aiheuttanut suurta huolta erityisesti henkilöstön aseman osalta. Valmisteilla oleva uusi Metsähallitus-laki aiheuttaa muutoksia Metsähallituksen organisaatioon, ja sillä on väistämättä vaikutuksia myös Metsähallituksen nykyiseen henkilöstöön. Yli puolet Metsähallituksen palkoista maksetaan Pohjois-Suomeen, ja Metsähallituksen kokonaistyöllistävyys on noin 3 000 henkilötyövuotta. Noin puolet Metsähallituksen henkilöstöstä on metsätalouden palveluksessa, joka on Metsähallituksen suurin työllistäjä, ja kaksi kolmasosaa heistä on metsureita. Voidaankin todeta, että Pohjois-Suomen alueella työskentelevät metsurit edustavat huomattavaa osaa Metsähallituksen henkilöstöstä. Heillä, ja ylipäätään pohjoisella Suomella, onkin oltava erityinen huomio Metsähallitus-lain uudistuksessa ja erityisesti siinä, miten lain uudistaminen tulee vaikuttamaan henkilöstön asemaan.

Avoimia kysymyksiä on paljon, esimerkiksi se, millaisia vaikutuksia uudella Metsähallitus-lailla tulee olemaan erityisesti pohjoisen Suomen ja Lapin alueella työskenteleviin metsureihin ja muuhun Metsähallituksen henkilöstöön. Henkilöstön parista on kantautunut todella huolestunutta ja jopa pelokasta viestiä työpaikkojen menetyksistä. Niin ikään pelätään halpatyömarkkinoiden syntyä, jos metsureiden työn ensisijaiseksi kriteeriksi tulee niin sanotusti polkuhinta. Lapista ei tule kadota enää yhtään työpaikkaa.

Nyt meillä on selonteossa sivukaupalla kauniita suunnitelmia, tavoitteita ja visioita, mutta ei mitään metsiin ja niiden käyttöön vaikuttavasta suuresta uudistuksesta, jolla tulee olemaan vakavia, pitkäkestoisia vaikutuksia myös työllisyyteen. Mielestäni Metsähallitus-lain uudistus ja tavoitteet olisi ollut oleellista ottaa esiin myös tässä selonteossa, jotta olisi rakentunut kokonaisvaltaisempi kuva tavoitteiden ja todellisuuden välille. Tätä puutetta ei voi kuitata sillä, että selonteko on nyt luotu vuoteen 2050 saakka, kuten ministeri Koskinen keskustelun kuluessa asiasta kysyessäni totesi. Sitäkin suuremmalla syyllä lakiuudistuksen olisi tullut olla osa selonteon sisällössä.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan." Tulevaisuudessa meidän on syytä olla tarkkana, mitä sinne huudetaan ja kuka sinne huutelee. Metsälaki toi lisää valinnanvapautta metsänomistajille kasvattaa ja käyttää metsää enemmän oman tahtonsa mukaan, mutta myös vapautta hakkuiden toteutukseen.

Suomen pinta-alasta on noin 10 prosenttia vesistöjä ja 90 prosenttia maata, josta 67 prosenttia on metsämaata, josta riittää siis 4 hehtaaria asukasta kohden. Olemme siis metsien maa. Meillä on kaupunkilaisia metsänomistajia paljon, pääkaupunkiseudullakin yli 40 000. Metsät ovat siis kaukana. Maalla olevat metsänomistajat vanhenevat vauhdilla, ja tullaan uusien haasteiden eteen. Perinnönjaossa metsäalat jaetaan yhä pienempiin osiin. Omistajiksi on tullut siis toisen polven kaupunkilaisia.

Metsämme kasvavat enemmän kuin niiden nykyinen järkevä käyttö. Paperin ja massatuotteiden valmistus on jo kääntynyt laskuun. On siis löydettävä uusia kannattavia käyttöalueita. Uutta käyttöä löytyy biotalouden puolelta, ei puun polttona vaan puun jalostuksena erilaisiksi kuiduiksi, uusiksi biomateriaaleiksi, bioöljyksi ja biohiileksi. Näistä biohiili ja -öljyt voidaan edelleen jatkojalostaa korkeamman jalostusasteen tuotteiksi.

Löysin erään laulun. Jo vuonna 1950 Reino Helismaa levytti kappaleen Laulu puusta. Jo siinä todetaan tämän biotalouden ensimmäisen aallon avainsanat. En käy tätä laulamaan, vain muutama rivi: "Puusta teki sokeria professori Komppa, puusta jätkän pusero ja tukkipomon pomppa. Puusta hiiva, vaakuna ja myöskin pöytäviina, ryijyt, matot, verhokankaat, lakanat ja liinat." Näin oivallettiin jo 60 vuotta sitten.

Uusia high tech -tuotteita metsäbiomassasta on kehitetty viime vuosikymmenten mittaan kiihtyvään tahtiin. Suomalaisilla toimijoilla on suuri valikoima patentteja erilaisista metsäbiomassoista valmistettavista lääkeaineista, elintarvikkeista, uudenlaisista komposiiteista ja niin edelleen. Myös suomalainen kemian tutkimus on maailmankuulu, ja tuhannet ihmiset työskentelevät alan tutkimuksen ja tuotekehityksen parissa. Asukasta kohden laskettuna Suomen biokapasiteetti on Euroopan suurin. Jos haluamme, Suomesta voisi tulla kestävän biotalouden kärkimaa maailman mittakaavassa.

Uusien polkujen kehittämisemme on ollut liian yksisuuntaista. Nyt panostukset suunnataan liikaa suurten toimijoiden, metsäyhtiöiden ja energiayhtiöiden, jalostuslaitosten kehittämiseen. Kyllähän tuotelinjoja pitää arvostaa, mutta pienempiä mutta hyvin kannattavia jalostustuotteita on kehitetty yliopistoissamme ja yrityksissämme, jotka eivät ehkä ole aluksi paperitehtaiden kapasiteettia vaativia, mutta työllistäisivät kuitenkin kymmeniä keskikokoisissa laitoksissaan. Näiden tuotelinjojen kehittämiseen ja pilottilaitosten rahoitukseen meillä on oltava rahaa. Ne tulevat lopulta tarjoamaan sitä erikoistumista ja leveämpiä hartioita, ettei taas muutaman kymmenen vuoden päästä olla tilanteessa, että näitä Nesteen, Fortumin ja UPM:n jalostamoja lopetetaan kannattamattomina, kun muualla puu kasvaa nopeammin ja jalostamot kannattavat paremmin. Nyt emme saa tehdä virheitä, että kaikki munat kerätään samaan koriin.

Arvoisa puhemies! Metsä merkitsee suomalaiselle paljon, ja onneksi meillä on jokamiehenoikeudet, joiden turvin voimme kerätä marjoja, sieniä sekä voimia itsellemme. Kirjallisuutemme ja taiteemme on täynnä metsäaiheita. Turismimme hyödyntää metsää. Meidän on pidettävä huolta omaisuudestamme. Valtio suurena metsänomistajana voisi luonnonsuojelun rinnalla toimia aktiivisemmin myös uusien innovatiivisten metsän hyödyntämistapojen edistäjänä ja tulevaisuudessa valtiolle uusien tulovirtojen kehittäjänä. Näin saisimme niitä uusien alojen kovasti kaivattuja veturiyrityksiä.

Merja  Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Minulle, kuten monelle muullekin suomalaiselle, metsä on tärkeä. Suomalaiset viihtyvät metsässä ja ovat aina osanneet elää sopusoinnussa luonnon ja metsän kanssa sekä hyödyntää metsän antimia. Suomi on elänyt puusta, ja uskon, että metsä eri muodoissaan on jatkossakin Suomelle tärkeä elinehto. Selonteon visio, metsien kestävä hoito ja käyttö on kasvavan hyvinvoinnin lähde, on mielestäni hyvä.

Käsittelen tässä puheenvuorossani ainoastaan selonteon yhtä aihealuetta eli metsäbiotaloutta. Biotalous kattaa sekä kestävän luonnonvarojen käytön että biologisten ja bioteknisten prosessien käytön tuotantoketjussa. Biotaloudessa luonnonvaroja hyödynnetään biologisia prosesseja soveltaen ja jäljittäen kestävällä tavalla. Metsäbiotalous on siis metsiin perustuvaa biotaloutta. Runsaat metsävaramme, korkeatasoinen osaamisemme ja nykyinen teollinen perustamme mahdollistavat Suomen kehittymisen kestävän luonnonvarojen käytön ja biotalouden kärkimaana. Tavoitteenamme tulee olla nykyistä vähäpäästöisempi yhteiskunta, johon pyritään kestävän biotalouden avulla. Valmisteilla olevassa biotalousstrategiassa pyritään suuntaamaan yhteiskunnan kehitystä kohti vähähiilistä ja resurssitehokasta yhteiskuntaa, jossa korostuu luonnonvarojen kestävä käyttö. Biotalousstrategia tulee ohjaamaan kaikkien luonnonvarojen käyttöä koskevien ohjelmien ja strategioiden suunnittelua ja toimeenpanoa jatkossa.

Biomassan kulutus energiantuotannossa tulee moninkertaistumaan tulevaisuudessa ja sen kansainvälinen kauppa kasvaa, vaikka fossiiliset polttoaineet säilyttävät maapallolla asemansa vielä kauan suurimpana energianlähteenä. Biotalouteen siirtyminen jollakin aikavälillä globaalisestikin on kuitenkin väistämätön tosiasia. Ensimmäisenä biotalouteen johtavasta kehitysurasta johtopäätökset tekevät maat saavat kilpailuetua. Suomella on sekä resurssiensa puolesta että kulttuurisesti mahdollisuus olla mukana tässä jo hyvässä vauhdissa olevassa kehityksessä. Selonteossa on arvioitu, että maailmalla biotuotteiden ja biomassapohjaisen energian markkinapotentiaali kaksinkertaistuu vuosina 2015—2030. Biomassojen kysynnän kasvu antaa hyvän mahdollisuuden alan tuotannon kasvulle ja liiketoiminnalle. Liiketoiminnan kehittämisessä on erinomaiset mahdollisuudet kasvavilla ja osaamislähtöisillä pk-yrityksillä.

Arvoisa puhemies! Uusiutuvan energian tuotanto lisääntyy voimakkaasti. On arvioitu, että vuonna 2050 Suomen primäärienergian käytöstä noin 50 prosenttia voisi olla uusiutuvaa. Selonteossa mainitaan, että tämän tason saavuttaminen on erittäin haastavaa. Itse kuitenkin ajattelen sen olevan ihan realistinen tavoite, sillä esimerkiksi Pohjois-Karjalassa kaikesta käytetystä energiasta, lämmitys ja liikenne mukaan lukien, jo nyt 67 prosenttia tuotetaan uusiutuvan energian lähteistä. Lukema on kaksi kertaa koko maan keskiarvoa suurempi.

Kasvihuonepäästöt vähenivät Pohjois-Karjalassa 21 prosenttia vuosina 2007—2012. Panostaminen kotimaiseen energiaan heijastuu Pohjois-Karjalassa myös työpaikkoihin. Uusiutuvan energian koneita ja laitteita valmistavien yritysten liikevaihto kasvoi kahden viime vuoden aikana yli 21 prosenttia ja työllisyys yli 14 prosenttia. Vuosina 2008—2012 syntyi 45:ssä koneita ja laitteita valmistavassa yrityksessä yli 400 uutta työpaikkaa. Tässä asiassa muun Suomen kannattaisi ottaa Pohjois-Karjalasta oppia.

Vihreään kasvuun liittyy suuria työllisyysodotuksia laajemminkin. Tulevaisuudessa Suomeen syntynee uusia työpaikkoja uusien biomassapohjaisten tuotteiden valmistuksen ja kehittämisen pohjalta, esimerkkinä bioenergia ja liikenteen biopolttoaineet, biomassaan perustuvat kemikaalit ja uudet materiaalit. Teknologian kehitys voi tuoda myös puunjalostukseen tuotantoteknologiaa ja sitä kautta uusia käyttökohteita ja kilpailukykyä. Esimerkiksi selluteollisuuden yhteydessä tuotettavat liikenteen biopolttoaineet korvaavat painopaperin tuotannosta poistuvaa kapasiteettia.

Metsäalan uudistumisen ja monipuolistamisen tueksi on tärkeää vahvistaa monitieteistä tutkimusta ja tuotekehitystä. Tarvitsemme yritysten, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten tiivistä yhteistyötä, jotta saisimme optimaalisen hyödyn biotaloudesta. Samalla meidän on suunnattava enemmän voimavaroja metsäbiotalouden liiketoiminnan sekä tuotteiden ja palvelujen kaupallistamiseen sekä kokeiluhankkeisiin.

Pohjoiskarjalaisena olen ylpeä Joensuussa viime vuonna aloittaneesta uudesta pyrolyysilaitoksesta. Raaka-aineena tässä laitoksessa käytetään metsähaketta sekä muuta puubiomassaa. Prosessissa kuivatislauksella syntyy bioöljyä. Vaikka ensi vaiheessa bioöljyä käytetään korvaamaan nestemäisiä fossiilisia polttoaineita, voi bioöljy toimia tulevaisuudessa erilaisille biokemikaaleille tai liikenteen polttoaineille pohjana. Bioöljyn käytöllä on merkittäviä positiivisia ympäristövaikutuksia, sillä bioöljyllä tuotettu energia vähentää kasvihuonepäästöjä jopa yli 70 prosenttia fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Käsittelyssä on historiallinen ensimmäinen metsäpoliittinen selonteko. On aika yllättävää, että vastaavaa harjoitusta ei ole aiemmin nähty. Näin totesin myös tänään debatissa.

Selonteko linjaa Suomen metsien käyttöä aina vuoteen 2050 asti. Metsäpoliittinen selonteko sisällytettiin jo hallitusohjelmaan. Jos miettii, mitä selonteolta tuolloin on ajateltu, täytyy todeta, että kunnianhimon taso ei ole säilynyt projektissa aivan loppuun saakka. Selonteon laatiminen olisi tullut tehdä laajemman keskustelun ja parlamentaarisen työryhmän pohjalta. Nyt käsillä on osittain virkamiesmäinen tuotos, josta puuttuvat ruohonjuuritason asiantuntijoiden henki ja poliittisen linjakeskustelun johtopäätökset.

Jo selonteon tähtäimen ulottaminen aina vuoteen 2050 asti vesittää sen linjojen eteenpäinviemisen lähivuosina. Kuitenkin nyt juuri pitäisi tehdä linjakkaita päätöksiä. Elämme metsien käytön suhteen erittäin merkittävässä murrostilanteessa.

Toki nimenomaan metsäpolitiikassa tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Puhutaan sitten metsänomistajista, puuta käyttävästä teollisuudesta tai metsäalan yrittäjistä, heille kaikille on äärimmäisen tärkeää, että metsäpolitiikka on linjakasta ja ennustettavaa. Pahinta on tempoileva veropolitiikka tai säännösten jatkuva rukkaaminen. Siksi metsäpolitiikassa tarvitaan pitkäjänteistä yhteistyötä ja poliittista linjanvetoa.

Toivon metsäpoliittiselle selonteolle perinpohjaista valiokuntakäsittelyä, jota voidaan hyödyntää myös laadittaessa lyhyemmän tähtäimen metsästrategiaa 2025. Siihen kohdistankin varsin suuret odotukset ja toiveet. Siihen on yksinkertaisesti ladattava se kaikki kunnianhimoinen linjanveto ja konkretia, mitä tästä selonteosta käytännössä puuttuu.

Arvoisa puhemies! Metsäteollisuus ja metsätalous työllistivät vuonna 2012 noin 65 000 henkilöä, joista metsäteollisuus noin 42 000. Välillisesti metsäteollisuus työllistää noin nelinkertaisen määrän muilla toimialoilla.

Metsäklusterilla on paljon työllisyyspotentiaalia tulevaisuuteen uusien metsänkäytön tapojen myötä. Samaan aikaan tulee varmistaa myös perusmetsänhoidon osaaminen. Se on kuitenkin avainasemassa kaikessa puun hyödyntämisessä.

Samalla tavalla pitää huolehtia myös perusinfrasta eli metsäautoteiden kunnosta. Mikäli näihin ei satsata, tulee koko metsäteollisuusklusterille ongelmia, ja uskallan väittää, että niitä jo osittain on. Puun liikkuminen on sen kannalta aivan keskeisin asia.

Arvoisa herra puhemies! Se, että Suomessa on metsien vihreää kultaa runsaasti, ei saa merkitä sitä, että tyydymme käyttämään raaka-aineen matalan jalostustason tuotteiden tekemiseen tai raakapuun vientiin. Puun jalostusasteen nostaminen on koko maan talouskasvun kannalta iso asia. Metsien hyödyntämisessä kehitys menee nopeasti eteenpäin, ja Suomessakin on tehty merkittäviä innovaatioita, joilla on olemassa kysyntää maailmanlaajuisesti, mutta ymmärrämmekö sen itse?

Metsäalan ja muiden toimialojen, kuten kemian ja energiasektorin, rajapinnat ovat hiljalleen onneksi häviämässä. Perinteisten metsäteollisuuden tuotteiden rinnalle on noussut uusia puuhun perustuvia tuotteita, kuten biopolttoaineita, muita biokemikaaleja ja -materiaaleja sekä bioenergian kasvava tuotanto. Lisäksi lääketeollisuuden kehittyminen mahdollistaa puun täysin uusia käyttökohteita, joiden jalostusarvot ovat merkittävästi nykyisiä puuperäisiä tuotteita suurempia.

Puurakentamisen suhteen voi osittain ihmetellä, ettei sen suhteen olla pidemmällä. Nyt kun kehitystä hidastaneet paloturvallisuusmääräykset muun muassa on saatu järkevään kuntoon, olisi hyvä lähteä vahvasti satsaamaan puurakentamiseen. Julkiset hankinnat ovat tässä suhteessa merkittävässä asemassa. Olisi äärimmäisen hyödyllistä saada muutama julkinen pilottihanke puurakentamiseen. Sitä kautta ala voisi harpata monta askelta eteenpäin. Muistutan vielä, että myös puurakentamiselle on merkittävää kysyntää maailmalla. Tätä potentiaalia meillä ei ole yksinkertaisesti varaa jättää hyödyntämättä.

Arvoisa puhemies! Puun liikkumisen ja metsänhoidon kannalta yksi keskeisistä haasteista on metsänomistuksen pirstaloituminen, joka nousi myös täällä debatissa tänään. Se, että metsä jää pitkiksi ajoiksi kuolinpesien hoitoon, ei voi olla järkevää. Myös kaupunkilaisen pienmetsänomistajan kiinnostus pitää huolta omaisuudestaan voi olla ymmärrettävästi varsin vähäistä. Erilaiset yhteismetsäsovellutukset ja tavat, joilla metsänomistusta kootaan yhteen, ovat varsin kannatettavia. Metsänomistus ei voi olla kaikesta muusta omistamisesta poiketen sellaista, jossa omaisuudesta ei tarvitse pitää aidosti myös huolta. Metsäomaisuus on myös kansallista omaisuutta, jonka laiminlyöminen ei voi yksinkertaisuudessaan jatkua. Vuoden alusta voimaan tullut metsälain uudistus vei tilannetta varmasti jonkun verran parempaan suuntaan.

Varallisuuttamme laiminlyödään ja neljännes puuvarannostamme jätetään käyttämättä. On kansallisesti suuren mittaluokan asia, että metsäteollisuutemme toimintaedellytykset turvataan varmistamalla puun saatavuus kilpailukykyiseen hintaan jatkossa. — Kiitos.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Selonteon pitäisi linjata pitkälle tulevaisuuteen. Te, arvoisat kollegat, miettikääpä näkymä muutaman kymmenen vuoden päähän. Näkymä voi olla puukerrostalosta tai hirsitalosta. Näen silmissäni komposiitista valmistetulla muototerassilla mäntykuitumekossa istuvan naisen. Hän juottaa äidilleen terveysvaikutteista mustikkajuomaa ja grillaa katajanmarjabrändättyä grilliherkkua. Aviomies karauttaa biodieselin voimalla puumassatietä pitkin pihaan, ja autosta nousee myös uutta metsähittipeliä näpyttelevä tyttö. Tämä mielikuva voi olla hyvinkin totta, ja monessa kohtaa se itse asiassa on jo toteutunutkin. Kyse on siitä, toteutuuko tämä Suomessa ja osaammeko luoda sellaisen politiikan, että se voi toteutua, vai toteutuuko se muualla.

Arvoisa herra puhemies! Metsien käytön kannalta tärkeintä on, miten saada puu kasvamaan. Meillä on tälläkin hetkellä 700 000 hehtaaria taimikkoa, jota ei ole hoidettu. Meillä on 600 000 hehtaaria ensiharvennusrästejä. On paljon metsänomistajia, jolla ei ole tietoisuutta omasta omaisuudestaan. Siksi on hyvä, että metsävaratiedot on kerätty, mutta nyt pitää vielä saada seuraava vaihe käyttöön niin, että ihmiset sisäistävät sen omaisuuden, minkä arvo häviää, jos sille ei mitään tehdä. Erittäin tärkeätä on se, että panostamme jatkossakin tutkimukseen ja metsän jalostukseen, kaikkeen siihen, millä metsänhoitoa voidaan edesauttaa. Yhtä tärkeää on se, että säilytämme järjestelmän, joka kannustaa nuoren metsän hoitoon, eli Kemera pitää saada uudistettua jatkossakin.

No sitten, miten sitä puuta saadaan metsästä? Eräs tärkeä siihen vaikuttava seikka on metsän pirstaleisuus. Kun metsälöt ovat pieniä, niitten omaisuuserien hoito ei tunnu aina niin ykkösasialta. Siksi olisi tärkeää edistää sukupolvenvaihdoksia, saada sitä kautta metsäkokonaisuudet säilymään edes sen kokoisina, mitä ne nyt ovat. Kannatan lämpimästi edustaja Kallin ajatuksia siitä, miten saisimme metsänomistusta myös vähän isommiksi kokonaisuuksiksi ja yrittäjämäisyyttä lisääntymään siten, että kannustaisimme näitä pienmetsänomistajia myymään yrittäjämäisille metsänomistajille metsiään.

Miten sitten sille puulle saataisiin lisää käyttöä? Tämä on oikeastaan Suomen kannalta ykköskysymyksiä, ja täytyy sanoa, että tässä paljolti etsikkoaikaa on jo hukattu viime aikoina. Tämä hallitus on tehnyt juuri päinvastaista työtä kuin sitä, millä saisimme sitä metsän käyttöä lisättyä. Me olemme siirtyneet kohti kivihiilitaloutta, emme ole satsanneet tuotekehitykseen yhteiskunnan taholta ja uskoneet siihen, että puulle saataisiin lisäkäyttöä. Onneksi moni yritys sen sijaan uskoo nanotuotteisiin aina sitä myöten, että tulevaisuudessa verkkokalvojakin kuulemma aiotaan nanosellusta rakentaa, ja puurakentamiseen ollaan lämmetty. Puukomposiitti on jo melko yleinen tuote, itsekin omistan esimerkiksi puukomposiittikuksan.

Mutta tämä on se puoli, mihin meidän täytyy ehdottomasti satsata tulevaisuudessa enemmän, ja toivoisin hallituksen kääntävän sitä vipua nyt ihan toiseen suuntaan kuin mitä se nyt on tehnyt. Itse asiassa selonteossakin sanotaan, että metsien pitäisi olla aktiivisessa ja kestävässä käytössä, ja nyt tuntui, että kokoomuksen linjauksena oli pääasiassa se, että halutaan lisätä eteläisen Suomen metsien suojelua, niin kuin se olisi ykkösprioriteetteja.

Yksi tärkeä asia myös on syytä huomioida: myös muulla metsän käytöllä voi olla tulevaisuudessa tärkeä rahallinen merkitys. Retket, elämyspolut, marjojen, yrttien, kaikkien näiden hyödyntäminen ja sen palveluosaamisen hyödyntäminen vientituotteena, mikä meille on muun metsäosaamisen myötä tullut. Näistä me tulemme saamaan jatkossa lisäarvoa.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Puhun päivän aiheesta eri näkökulmasta kuin mitä muut edustajat täällä ovat aiemmin tehneet.

Totean, että olen syntyisin maalta ja isäni oli pienviljelijä-metsuri. Lapsuudessa kaikenlaiset metsätyöt tulivat hyvin tutuiksi. Nyt vanhempana erilaiset metsätyöt ovat minulle todella mieluinen hyötyliikunnan muoto lähes ympärivuotisesti, eivät vain metsätyöt, sillä viihdyn metsässä myös muutoinkin. Pakastimissa taitaa olla nytkin noin 500 litraa sieniä ja marjoja.

Arvoisa puhemies! Metsän tarjoamien antimien, sienten ja marjojen, kerääminen on maaseudun ihmiselle itsestään selvä asia. Niitä on kerätty ennen, niitä kerätään nyt ja varmasti myös tulevaisuudessa. Tänään kuitenkin useimmat kaupunkilaiset ovat yllättävän paljon vieraantuneet luonnosta. Joskus jopa hämmästelen sitä myös niin sanottujen vihreiden osalta.

Kesämökit ovat vajaakäytössä. Varsinkin syksyisin niitä voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän, ja siksi annan vihjeen kaikille kesämökkien omistajille: laittakaa lehteen ilmoitus, että vuokraatte edulliseen syyshintaan, ja samalla lupaatte opastaa hyville sieni- ja marjapaikoille. Uskon, että vuokraajia löytyy.

Kunnioitettu puhemies! Kun olen kertonut omasta harrastuksestani metsätöistä, niin silloin moni kaupunkilainen on todennut, että hyvähän sinun on, kun sinulla on metsää. Todellakin, halukkuutta metsätöihin ja samalla hyötyliikuntaan löytyisi, jos vain olisi tarjolla mahdollisuuksia. Tämäkin on vain järjestelykysymys. Heitän siksi ehdotuksen metsänhoitoyhdistysten suuntaan. Kysykää metsänomistajilta, ketkä ovat valmiit ottamaan vastaan kaupunkilaisia ei-metsänomistajia, jotka ovat valmiita raivaamaan metsää ja ottamaan itselleen polttopuuta. Samalla saataisiin kuntoon moni hoitoa vaille jäänyt metsä. Metsänhoitoyhdistyksen ylläpitämän rekisterin perusteella halukkaat voisivat ottaa yhteyttä metsänomistajiin ja sopia yksityiskohdista keskenään.

Arvoisa puhemies! Mieleeni tulee myös kolmas tapa hyödyntää metsäluontoa. Se on hirvenmetsästys. Nyt monen metsästysseuran ongelmana on jahtiporukan vanheneminen ja väheneminen. Hirvien saaminen on joskus jopa työn ja tuskan takana. Mutta eipä hätää. Otetaan mukaan sellaisia, joilla ei ole maanomistukseen tai muuhun tekijään perustuvaa metsästysoikeutta. Heitä on merkittävä määrä kotimaassa ja myös ulkomailla. He ovat valmiit maksamaan metsästyksen ilosta merkittäviä summia. Näin on varsinkin ulkomaalaisten metsästäjien osalta. Tiedän useita seuroja, joissa hirvijahdeissa on ollut vuodesta toiseen ulkomaalaisia vieraita, usein jopa samat henkilöt.

Arvoisa puhemies! Metsän hyödyntäminen metsänä, puuraaka-aineen tuottajana, on toki erittäin tärkeä osa Suomea, suomalaisuutta ja kansakunnan hyvinvointia. Samalla kuitenkin muistakaamme, että metsä tarjoaa paljon muutakin.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä käsittelyssä oleva metsäselonteko on myönteisessä mielessä ihan kohtuullinen, jopa hyväkin, mutta kun selonteon aikajänne on valtavan pitkä, 40 vuotta, on hyvin vaikea tietää, millainen maailma on vuonna 2050, ja siksi on tietyllä tavalla ymmärrettävää, että selonteko on osin hyvinkin kepeä. Siksi tämän selonteon pohjalta rakennettavaan uuteen metsäohjelmaan on saatava vahva, riittävä konkretia siihen, miten selonteon tavoitteisiin vastataan seuraavalla 10-vuotiskaudella.

Selonteko, sen visio ja visioon perustuvat strategiset linjaukset ovat mielestäni aivan oikeita ja monella tavalla hyvin perusteltuja varsinkin tässä tilanteessa, jossa toisaalta metsäsektori on historiallisessa murroksessa ja toisaalta metsiin ja puuhun perustuvaan biotalouteen ladataan suuria odotuksia. Eräs selonteon pohjalta kuulemani asiantuntija tosin ihmetteli selonteosta sitä, että kun on selvää, että uuden, puuhun perustuvan biojalostuksen voimakas edistäminen on aloitettava tänään eikä huomenna, niin miksi vasta sivulla 36 todetaan ensimmäisen kerran se, että metsät ovat suomalaisen biotalouden perusta.

Tuo kysymys on silläkin tavalla hyvä, että kyllähän suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus perustuu nimenomaan biotalouteen ja uusiutuviin luonnonvaroihin, kuten puun kestävään käyttöön. Tältä pohjaltakin pitää lähteä koko ajan siitä, että puun käytön tulee olla tavoiteltavaa.

Suomen metsävarat ovat tällä hetkellä pahasti vajaakäytössä. Erityisesti yksityismetsien hakkuumahdollisuuksia jää vuosittain neljäsosa käyttämättä. Tässä on aivan välttämätöntä päästä eteenpäin. Käyttöä on saatava lisää. Isoja asioita tässä selonteossa ovatkin uusien investointien ja uuden tuotantokapasiteetin saaminen Suomeen, mitä se tuotanto nyt ylipäätään onkaan.

Toinen iso asia on metsänomistajakunnan rakennekehitykseen vaikuttaminen. Kooltaan alle 20 hehtaarin kokoisten metsätilojen lukumäärähän on kasvanut viime vuosina. Toistaiseksi metsätilojen keskikoko on pysynyt näin 30 hehtaarissa. Metsälöiden pienestä koosta aiheutuu merkittäviä haittoja niin yksityismetsätalouden kannattavuudelle kuin teollisuuden puuhuollollekin talousnäkökulmasta ajatellen.

Metsätilojen pirstoutumiskehitys jatkuu siis edelleen, ja arvioiden mukaan se tulee seuraavien 20—30 vuoden aikana kiihtymään, kun suurten ikäluokkien omistamia tiloja siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Yksi ratkaisu tässä tietysti voisi olla yhteismetsät. Saatujen kokemusten perusteella yhteismetsää voidaan pitää varsin tarkoituksenmukaisena metsätalouden harjoittamisen muotona. Onkin välttämätöntä, että yhteismetsien muodostumista edistetään myös verotuksellisin keinoin.

Yhteismetsiä huomattavasti tärkeämpi asia on metsätilojen sukupolvenvaihdosten helpottaminen. Tässä ydin on metsätalouden kehittäminen yrittäjämäiseen suuntaan. Joka tapauksessa on selvää, että metsänomistajakunnan 40 vuotta kestänyt ikääntymiskehitys — nythän keskimäärin omistajasukupolvi on 62-vuotias — on saatava taitettua. Säännöksiä on muutettava siten, että niillä voidaan ehkäistä metsälöiden pirstoutumista sekä mahdollistaa jatkajan kannalta edullinen ja kannustava sukupolvenvaihdos.

Tässä metsiin perustuvassa yrittäjyydessä, omistamisessa, monipuolisessa jalostuksessa monella tavalla on oleellista eri linjausten ja toimien pitkäjänteisyys. Esimerkiksi bioenergiaan liittyviä investointeja hidastavat tukipolitiikan epävarmuudet. Sama vaikutus on tietysti näillä muun muassa kokoomuksen esille nostamilla metsän lisäverottamisilla uuden metsätalousmaksun kautta.

Yhteiskunnan rooli tulevaisuudessakin on rakentaa toimivaa, kilpailukykyistä toimintaympäristöä elinkeinotoiminnalle. Kun tarvittavia taloudellisia resursseja arvioidaan, on metsätalouden osalta hyvä muistaa, että yhteiskunnan panostus kestävään metsätalouteen on pitkäaikainen investointi, ei suinkaan kansantalouden tai budjetin kulu. Minä olen joskus nähnytkin laskelman, jonka mukaan valtiontalouden tilinpidossa yhden euron panostus metsiin tuottaa valtiolle takaisin 3 euroa.

Metsäteollisuuden, metsätalouden merkitys Suomelle on suurempi kuin missään muualla maailmassa, ja siksi, puhemies, Suomen on oltava maailman johtava metsätalousmaa.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tuossa oli jääkiekko-ottelu, niin vieläkin pyörivät sukat jaloissa.

Suomi elää metsästä. Tämän tänään käsittelyssä olevan Valtioneuvoston metsäpoliittisen selonteon 2050 visiossa sanotaan, että metsien kestävä hoito ja käyttö on kasvavan hyvinvoinnin lähde. Silti hallituksen toimet eivät ole olleet riittäviä luomaan edellytyksiä tälle hyvinvoinnille.

Suomen metsät kasvavat noin 105 miljoonaa kuutiota vuodessa, ja vuonna 2050 voi metsänkasvu olla jopa 120 miljoonaa kuutiota. Tavoitteena on oltava metsän hyödyntäminen 80 miljoonalla kuutiolla vuodessa. Valtion tulee toimia niin, että kilpailukyky voidaan säilyttää metsäsektorilla, eikä niin, että sille luodaan jatkuvasti esteitä. Hallitus on nostanut sähköveroa ja tuonut windfall-veron ja rikkidirektiivin. Nämä kaikki ovat lisänneet yritystemme energia- ja logistiikkakustannuksia. Ne ovat päätöksiä, jotka ovat romahduttaneet kotimaamme teollisuutta. Esimerkiksi Lapissa 17 prosenttia metsäpinta-alasta on suojeltua. Se on johtanut siihen, että sahoilla käytettävän puun keskikoko on pienentynyt ja sitä kautta sen käyttösuhde on heikentynyt huomattavasti.

Tästä koppiaisten paimentamisesta on tullut vähän niin kuin uskontoa täällä Suomessa. Jos verrataan Intiaan: Kun siellä pyhä lehmä kävelee tielle, niin liikenne pysähtyy ja kukaan ei hätistä pois. Se on siinä niin kauan kuin se itse haluaa. Taikka rotat syövät 2 prosenttia viljasadosta, mutta niitä rottia ei voi tuhota, koska isoäiti voi olla siellä rotassa. Uskonto määrää näin. Meille on käynyt samalla lailla. Joku sammakko, liito-orava, koppiainen löytyy jostakin: kokonainen teollisuus ajetaan maasta pois, kun se on niin pyhä ja uskonnollinen elukka.

Kilpailukyky voidaan säilyttää huomioimalla verotus, logistiikka taikka metsänomistukseen liittyvät seikat. Verotusta tulisi muuttaa sijoitusomaisuusverotuksesta samantyyppiseksi kuin mitä elinkeinoelämän verotus on. Olisi hyvin tarpeellista toteuttaa laki, joka antaa mahdollisuuden sukupolvenvaihdokseen 20 vuoden veronhuojennuksen avulla, aivan kuten se on maataloudessa. Metsätalouden piirissä tarvitaan yrittäjävetoista toimintaa. Metsänomistajien keski-ikä on 62 vuotta, eikä metsien täysimääräinen hyödyntäminen ole enää kiinnostavaa. Valtio on panostanut metsiin 150 vuotta, ja siinä on onnistuttu yli odotusten. Kasvu on 105 miljoonaa kuutiota vuodessa ja hakkuut ovat noin 50 miljoonaa. Valtion tulee saada tuottoja 150 vuoden kärsivällisestä sijoitustoiminnasta. Teollisuuden raakapuu otetaan kotimaasta. Metsät ovat raaka-ainetta teollisuudelle tuottavia raaka-aineyksiköitä siinä missä maatalouskin tuottaa elintarviketeollisuuden raaka-aineita.

Veromuutoksen avulla yhdessä sukupolvenvaihdosveronhuojennuksen kanssa syntyisi elinkelpoisia, isompia metsätalousyrityksiä, joita tarvitaan, kun tavoitellaan metsäohjelman noin 80 miljoonan kuutiometrin vuotuisia hakkuumääriä. Hyväksi esimerkiksi käy maatalouden rakennemuutos 20:n viimeisen vuoden ajalta. Näin saamme kauppatasealijäämää korjattua, lisää verotuloja, teollisuuteen saadaan tätä kautta lisää työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Suomella on rajattomat mahdollisuudet. Meidän olisi mahdollista käyttää kolmasosa enemmän metsävaroja. Valtion tehtävä on luoda nämä edellytykset.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun tähtäin on melkein 40 vuotta pidemmälle kuin missä hetkessä tällä hetkellä on, meidän pitää löytää suuntia ja keinoja ja kestäviä polkuja, mitenkä 2050 Suomen metsiä hyödynnetään ja mitenkä pystymme pitämään ne mahdollisimman elinvoimaisina, terveinä, tuottavina, niin että tämän suomalaisen metsäklusterin, joka on ollut tähän asti menestystarina, menestystarina voi jatkossakin jatkua. Tässä salissa se tullaan ratkaisemaan, ja nyt tänä päivänä ja tämän eduskunnan tehtävänä on löytää se oikea polku, joka sitten vie tätä menestystarinaa eteenpäin.

Täällä on puhuttu niistä ongelmakohdista, joita meidän pitää ratkaista. Yksi on se, mikä tulee olemaan se kestävä metsäomistus ja kuinka iso pitää olla sen metsätilan koko, joka motivoi ja pitää yllä sitä virettä, että metsänomistaja kokee, että hänen omistamansa metsä on niin arvokas, että siihen kannattaa panostaa. Toisaalta yhteiskunnan tehtävä on luoda edellytyksiä, että on koulutettua henkilöstöä, hyvää työvoimaa, innovaatioita ja sellaista kysyntää, joka synnyttää yritteliäisyyttä, että sille raaka-aineelle löytyy hyödyntämispohjaa.

Verotus on se, jolla voidaan vaikuttaa. Aiemmin jo tässä keskustelussa totesin, että meidän pitää löytää keinoja, joilla olemassa olevien metsätilojen kilpailumahdollisuutta voidaan parantaa niin, että jos on valmis siirtymään metsätalousyrittäjäksi ja hyödyntämään metsiään ja kun ostaa joltakin metsää, niin sen, joka luovuttaa, pitää saada jonkinlainen verohyöty silloin, kun luovuttaa metsän oston kautta sellaiselle, joka tulee käyttämään sitä ja joka on metsätalousyrittäjä. Tällä tavalla voidaan tätä kilpailutilannetta varmistaa.

Toinen tie on se, että meidän metsälöt edelleen pirstaloituvat. Metsänomistajat ovat entistä pienempien metsien omistajia. Heidän halunsa käyttää sitä metsää ei välttämättä ole kovin suuri, koska ne tulot tulevat jostakin muualta kuin metsästä. Sen tähden tässä pitää löytää joku kestävä tie, ja kannustan sekä maa- ja metsätalousvaliokuntaa että ympäristövaliokuntaa löytämään senkaltaisen ratkaisun, jolla nähdään hiukan pidemmäksi, ei pelkästään tätä päivää varten. Täällä aiemmin keskustelussa nousi esiin, että perikunnat ovat se haitta. Minusta ei sen, kuka omistaa, ketkä omistavat, vaan sen, että syntyy riittäviä kokonaisuuksia ja syntyy sitä yrittäjyysmahdollisuutta, pitää olla selkeästi tähtäimessä.

Sitten toinen asia. Suomalaisten metsien käyttö ja hyödyntäminen on perustunut siihen, että meillä on erilaista teollisuutta. On sahateollisuutta, sitten on kuiduttavaa teollisuutta, kemiallista metsäteollisuutta, ja sitten myöhemmin tuli tämä lämmitykseen ja bioenergiaan käytettävä raaka-aine. Nämä kaikki jatkossakin ovat välttämättömiä. Me emme saa antaa periksi tai luovuttaa mitään pois, vaan tämä kokonaisuus pitää jatkossakin säilyttää, ja jos tässä onnistumme, niin se vie eteenpäin myöskin metalliteollisuutta, konerakennusteollisuutta ja luo työpaikkoja suomalaiselle yhteiskunnalle jatkossakin.

Vaikka tänä päivänä ollaan hiukan notkossa, niin ei saa antaa periksi, vaan pitää nähdä tulevaisuus valoisana, ottaa vastaan ne haasteet, jotka edessä ovat. Ja meidän tehtävämme on luoda se polku, jossa sitä tulevaisuutta sekä metsänomistajat, yrittäjät, metsäteollisuus että erilaiset metsään liittyvät yritykset voivat toteuttaa. Tältä pohjalta kannustan valiokuntia löytämään niitä ituja, joilla tätä metsäklusteria voidaan pitää entistä elävämpänä.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Metsien voi sanoa elättäneen suomalaisia melkein koko viime vuosisadan. Kun nyt jälleen elämme taloudellisesti vaikeita aikoja, meidän on aivan välttämätöntä ottaa kestävällä tavalla kaikki hyöty irti metsistämme. Nyt käsittelyssä oleva hallituksen metsäpoliittinen selonteko on lähtökohdiltaan ja tavoitteiltaan ihan hyvä. Se tunnustaa metsien kestävän hoidon merkityksen koko Suomelle. Kuitenkin se on kokonaisuudessaan vähän löyhän oloinen. Se luo suuntaviivoja mutta ei tavoitteita ja keinoja ihan konkreettisesti linjaa kuitenkaan. Se tuleekin luultavasti jäämään tulossa olevan metsästrategian jalkoihin.

Arvoisa puhemies! Metsäpolitiikkaa tehdään tällä hetkellä monien eri ohjelmien kautta. On selontekoa, strategiaa, EU:n metsästrategiaa ja Kansallista metsäohjelmaa. Toivoa sopii, että hallitus löytää tästä pitävän, kestävän linjan ja tekee niin kuin puhuu tässä selonteossaan. Viime viikolla taas ehdotettiin kiinteistöveron ulottamista myös metsiin. Metsien hankintaahan verotetaan jo nyt varainsiirtoverolla ja perintöverolla ja puun tuottoa myyntiverolla.

Metsätalousmaksu verottaisi pelkkää metsän omistamista, mitä ei voi missään nimessä hyväksyä. Verojaoston puheenjohtajan esittelemän ehdotuksen keskeinen perustelu oli se, että metsät edustavat passiivista omaisuutta, mikä perustelu kyllä ihmetyttää. Hiilinieluna toimivat metsät eivät kuitenkaan ole koskaan täysin hyödyttömiä. Olisi toivottavaa, ettei metsämaksua aina nostettaisi uudestaan ja uudestaan esiin eikä harkittaisi. Toivoa myös sopii, että tänään salissa kokoomusedustajien vakuuttelu siitä, että metsämaksua ei tulisi, pitää ihan oikeasti paikkansa.

Metsätalous on keskeisessä osassa Suomen kansantaloutta nyt ja on sitä jatkossakin. Sen takia metsän omistus vaatii tukea ja kannustusta, ei suinkaan uusia kustannuksia. Suuri haaste on myös, että meidän on saatava uutta yrittäjyyttä hyödyntämään uusiutuvia raaka-aineitamme, myös kansainvälisiä sijoittajia. Verotuksen kiristäminen ei siihen kannusta. Maassamme kannattaisikin keskittyä edistämään metsätilojen sukupolvenvaihdoksia ja etsimään toimialalle verotuksellisia kannustimia.

Metsän omistamisen muuttuminen aiheuttaa osaltaan uusia haasteita. Metsänomistajien keski-ikä nousee, ja etämetsänomistajuus lisääntyy. Omistajat eivät ehkä enää tunne metsiään, ja kiinnostus niitä kohtaan voi pikkuhiljaa hiipua. Sukupolvenvaihdos metsänomistuksessa sisältää myös monia metsien käytön aktiivisuutta hidastavia tekijöitä, joita lainsäätäjän olisi nyt mahdollista helpottaa.

Arvoisa puhemies! EU:llahan ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa, mutta se julkaisi viime syksynä uuden yhteisen metsästrategian. EU:n pinta-alasta noin 40 prosenttia on metsää ja metsämaata. Kaikkein eniten metsää on meillä suomalaisilla ja ruotsalaisilla asukasta kohti. Tuo metsästrategia pitää sisällään asioita, joita meidän on tarkkailtava ja joista meidän on kansallisen edun nimissä pidettävä huolta. Muun muassa tuo metsien talousmetsäajattelu on siellä aika vierasta.

EU:ssa ei selkeästi nähdä metsätaloutta myöskään itsenäisenä kokonaisuutena. Se on vain osa muita politiikan lohkoja. Unioni helposti myös keskittyy metsälinjauksissaan vain suojeluun. Me, Suomi parhaana asiantuntijana, voisimme olla tiennäyttäjä. EU:n päätöksenteossa meidän on vahvasti tuotava esiin oma vankka tietämyksemme ja näkemyksemme metsien tehokkaasta mutta silti kestävästä käytöstä. Tänään päivälläkin kysyin sitä ministeri Koskiselta, miten hallitus sitten aikoo kehittää tuota metsäedunvalvontaa EU-tasolla, koska sitä koskevaa lainsäädäntöä tehdään monien muiden politiikka-alojen sisällä merkittävästi, esimerkiksi ympäristö- ja energiapolitiikan sisällä. Mikään ministeriö meillä ei vastaa edunvalvonnasta kokonaisuudessaan itsenäisenä kokonaisuutena juuri siksi, että metsäpolitiikkaa ei varsinaisesti EU-tasolla tehdä.

Arvoisa puhemies! EU-komissio on esittänyt myös luopumista maakohtaisista uusiutuvan energian tavoitteista, ja Suomen hallitus ei tätä vastustanut, mikä oli huolestuttava piirre itse asiassa meidän oman kansallisen metsäedunvalvonnan kannalta.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen metsäpoliittisen selonteon eduskuntakäsittelyssä toivon erityisesti huomiota metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen, koska selonteossa ei ole vahvoja linjauksia tästä. Esimerkiksi metsäluontotyyppejä ei selonteossa mainita lainkaan, vaikka kaksi kolmasosaa niistä on luokiteltu uhanalaisiksi. Eliöiden uhanalaisuudesta kertova Punainen kirja kertoo, että lajisto köyhtyy. Metsäluonnon monimuotoisuus on turvattava ja lisättävä tuntuvasti suojelualueita. Tehometsätalousmetsissä lajisto ei rikastu eikä kuukkeli laula.

Etelä-Suomen metsistä on vain pari prosenttia suojeltuja, ja suojelualueet ovat pieniä ja pirstoutuneita. Suojelualueiden toteuttaminen tarvitsee vahvempaa tahtoa ja enemmän rahoitusta. Vapaaehtoiseen suojeluun perustuva Metso-ohjelma on hyvä hanke, jota tulee jatkaa ja laajentaa, mutta vapaaehtoisen suojelun lisäksi esimerkiksi Metsähallituksen maita pitää osoittaa enemmän suojeluun, jotta suojelualueet olisivat riittävän laajoja ja muodostaisivat verkoston. Vain riittävän laajat ja keskenään kytkeytyvät suojelualueet takaavat uhanalaisten lajien säilymisen.

Koska suuri osa metsistä on talousmetsiä, on merkityksellistä, että myös talousmetsissä edistetään monimuotoista luontoa. Metsänhoitoa monipuolistamalla on mahdollista palauttaa metsiin niiden luontaisia rakenteita ja elinympäristöjä sekä tukea lajiston säilymistä. Perinteisen metsänhoidon rinnalle tarvitaan vaihtoehtoisia, pehmeitä ja luonnonmukaisia menetelmiä. Perinteisesti metsänhoitoa on ohjattu avohakkuuseen, vaikka moni metsänomistaja on kiinnostunut muun muassa jatkuvan kasvatuksen menetelmästä. Erirakenteisessa metsässä kasvanut puu on vahvasyistä laatupuuta ja tuottaa omistajalleen tasaisen tuoton.

Uusi, juuri hyväksytty metsälaki lisää metsänomistajan valinnanvapautta ja antaa toivoa metsäluonnolle. Uuden metsälain tärkeä tehtävä on edistää vaihtoehtoisia metsänkäyttömenetelmiä, joissa sallitaan erirakenteisuus, eri-ikäiset, erikokoiset ja erilajiset puut eikä puustoa kaadeta avohakkuilla. Osa puista voi jäädä lahopuuksi metsään monimuotoisuutta lisäämään. Metsä tuottaa myös jatkuvasti hyvälaatuista tukkipuuta poimittavaksi. Se takaa omistajalleen tasaisemman tuoton ja poistaa velvoitteen istuttaa taimet, kun siemenpuut hoitavat uudistumisen.

Metsään liittyy myös rakkaita harrastuksia. Metsässä viihtyvät samoilijat, suunnistajat, sienestäjät, partiolaiset, ja metsään liittyy paljon asioita, joita pitää politiikassa edistää.

Koska on meneillään metsäteollisuuden rakennemuutos, tarvitaan uusia tuotteita perinteisen metsäteollisuuden rinnalle. Koska on meneillään ilmastonmuutos, pitää edistää puurakentamista ja uusiutuvan puuenergian käyttöä. Näihin kysymyksiin talousvaliokunta keskittyy metsäpoliittisen selonteon käsittelyssä. Silti on hyvä muistaa, että luonnon säilyminen rikkaana tuleville polville on kaiken hyvän edellytys. Monimuotoiset metsät ovat Suomen vihreää kultaa.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kainuun maakunnalla oli aikoinaan sellainen slogan kuin "Kainuu on rikas luonnostaan", ja se kertoo hyvin paljon ehkä siitäkin, miten monimuotoista tämä meidän luonnonvara Kainuussa on.

Mutta koko Suomi tarvitsee metsiä ja niistä syntyvää työtä. Suomessa on Euroopan mittakaavassa valtavat metsäalueet, joista tulee pitää hyvää huolta. Suomalaista metsätaloutta on ohjattu pitkään valtiovallan toimesta, ja suomalainen metsätalous on asettunut pääsääntöisesti sosiaalisesti kestävälle pohjalle, vaikka juuri metsätalous elää vahvaa murroskautta.

Sosiaalinen metsäpolitiikka tarkoittaa muun muassa metsäalan työllisyyttä, yrittäjyyttä, metsien kulttuuri-, monikäyttö- ja virkistysarvoja. Minun mielestäni meillä suojelualueita on Suomessa jo ihan riittävästi. Kun hoidetaan metsätaloutta, hoidetaan samalla myös suojelua ja huolehditaan metsien monimuotoisuudesta. Kun suomalaiset metsät ovat aktiivisessa, kestävässä ja monipuolisessa käytössä, se tarkoittaa työtä metsäalan toimijoille ja kaikille alan sidosryhmille.

Arvoisa puhemies! Näihin sosiaalisiin arvoihin valtioneuvoston metsäpoliittinen selonteko pureutuu. Metsäalan murroksen keskellä on tärkeää nähdä metsästä kumpuava hyvinvointi, joka tulee monipuolistumaan. Tämä tulee tarjoamaan alalle suuria mahdollisuuksia. Suomen vahvan metsäteollisuuden ansiosta meillä on vahva tietotaito metsäalasta, ja tämä osaaminen tulisi hyödyntää. Esimerkiksi Venäjällä on lähes rajattomat markkinat metsäalan tietotaidon kaupallistamiseen ja mahdollisuudet palvelujen vientiin ovat todella hyvät. Lupaavia metsäalan vientitaitoaloja ovat muun muassa metsäinvestointi ja -suunnittelu, puunkorjuu ja -kuljetus sekä bioenergia. Venäjän metsäalan kehittyminen on myös Suomen etu. Mitä enemmän puuta, metsäkoneita, tietotaitoa siirtyy rajan yli, niin se tuo myös Suomeen hyvinvointia. Tietotaidon vientimahdollisuudet ovat jääneet yllättävän vähälle huomiolle selonteossa.

Arvoisa puhemies! Nostan vielä esille puurakentamisen edistämisen, josta täällä on jo tänä päivänä lausuttu. Ympäristövaliokunta antoi tästä tiedotteenkin ja pyrkii lainsäädännöllä edesauttamaan puurakentamista maassamme. Maamme metsä- ja puuteollisuus on merkittävä teollisuudenala kansantaloutemme kannalta, ja näiden toimialojen kilpailuedellytykset pitää turvata. Puun käyttökohteita ja jalostusarvoa pitää edelleen nostaa. Yksi turvaamistoimenpide olisi puukerrostalorakentamisen lisääminen. Julkinen sektori voisi olla puukerrostalojen rakentamisessa suunnannäyttäjänä ja edelläkävijänä. Lainsäädännöllä voitaisiin ohjata esimerkiksi kuntia omissa julkisissa hankinnoissaan suosimaan ekotehokasta puurakentamista. Puun käyttöä voitaisiin edellyttää myös rakennuskaavoissa. Jotta puukerrostalorakentaminen voi kasvaa, tarvitaan poliittista tahtoa, oikeat rakennuskohteet ja uudistetut ja hyvät paloturvallisuusmääräykset.

Arvoisa puhemies! Nostan vielä erään asian, mikä on nyt viime aikoina puhuttanut aika merkittävästikin: valtion metsät. Valtiolla on 12,6 miljoonaa hehtaaria metsää, ja sitä on käytetty todella hyvin. Metsähallitus on hoitanut valtion metsiä vastuullisesti ja on hoitanut metsätaloutta ja samalla myös tehnyt suojelukohteita ja sitä kautta myös mahdollistanut virkistystoimintaa. Suunnistajana tiedän, mitenkä tärkeää on, että metsä on monimuotoinen, ja se on peitteinenkin välillä ja sillä tavalla tuo haastetta myös virkistysliikkujalle. Samalla tavalla se mahdollistaa sitten myös riistaeläinten ja muitten eläinten elämisen alueella ja tuo suojaa ja turvaa niille siellä metsämaalla.

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää, että valtion metsäomaisuus pidetään omissa käsissä. Olisin toivonut, että tässä selonteossa olisi siihen otettu vahvasti kantaa eikä olisi lähdetty valtion metsiä nyt osakeyhtiön kautta antamaan vapaille markkinoille riiston kohteeksi.

Anteeksi?

Kyllä, arvoisa puhemies, kyllä myös hiihdellään, ja metsissä.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuinka sattuikaan, kaksi hiihtomestaria peräkkäin, mutta joskus käy näin. Täällä joku väitti, että ei puusuksia enää ole, mutta kyllä niitä puusuksia on tuolla erästelijöille edelleenkin myynnissä, niin että oikaistaan tämä virhe tässä aluksi heti.

Tämän selonteon ehkä keskeisin viesti voisi olla kyllä se, kuinka saadaan lisäkäyttöä metsälle ja ennen kaikkea kuitupuulle. Tällä hetkellähän meillä tilanne on senkaltainen, että paperin kysyntä vähenee ja kuitupuun kysyntä on varsin heikkoa, ja voin lyhyesti todeta sen, että kuitupuun hinta ei ole noussut 20 vuoteen yhtään. Se on se sama edelleenkin, 15 euroa plus miinus 2—3 euroa, eli samassa ollaan, ja kun ajatellaan kansantaloutta, aluetaloutta, niin metsien käytön osalta kaikki on tehtävä, mitä pystytään tekemään.

Täällä on nostettu esiin eräitä tärkeitä asioita sen suhteen, kuinka sitä voitaisiin viedä eteenpäin. Puurakentaminen on tietysti yksi, jonka jossakin määrin itsekin tunnen taustani mukaan, mutta ei ole kovin yksinkertaista senkään voimakas lisääminen. Puurakentamisen edistämisohjelmaa on tehty jo vaalikaudesta 2003 alkaen, ja toistakymmentä vuotta on aikaa kulunut. Hieman on menty eteenpäin, mutta merkittäviä askeleita ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi, ja tosiasia on se, että puurakentaminen on tänä päivänä kalliimpaa kuin muu, betonirunkoinen rakentaminen, ja tässä tietysti olisi paljon tehtävissä. Siinä, että itävaltalaista kuusta käytetään hyvin paljon tässä elementtirakentamisessa, olisi metsäteollisuudella varmasti peiliin katsomisen paikka, että eikö sitä tehdasta voisi rakentaa Suomeen. Mutta ymmärtääkseni tässä asiassa ollaan myös menossa eteenpäin ja oikeaan suuntaan.

Vihreitten puheenvuorossa edustaja Karimäki halusi, että Metsähallituksen maita lisää suojeltaisiin. Jos kuuntelee Metsähallituksen edustajia, niin kyllä hieman toisinpäin nämä puheet menevät. Samanaikaisesti, kun joittenkin hallituspuolueitten edustajat edellyttävät lisää suojelua, he vaativat, että Metsähallitus tulouttaa entistä suurempia summia valtion kassaan. Eivät nämä ajatukset oikein mene niin kuin samaan suuntaan. On äärettömän tärkeätä, että tässä kansantalouden tilassa myös valtion metsiä voidaan hyödyntää. Se on minusta äärettömän tärkeä asia.

Mutta sitten varmaan tämän kuitupuun ja kuiturangan osalta aivan keskeistä on minusta se, että Suomen tulee panostaa puupohjaisten, nestemäisten polttoaineitten valmistukseen ja kehittämiseen sekä investointien tukemiseen. Tässä on hyviä esimerkkejä nostettu jo täällä esille — Fortumin Joensuun pyrolyysilaitos — mutta nyt hankkeita on myös vielä kehittyneemmän nestemäisen polttoaineen osalta: Green Fuel on suunnittelemassa tehtaita Lieksaan, Iisalmeen ja varmaan vielä muuannekin, muistaakseni neljälle eri paikkakunnalle. Ainut ongelma on se, että investointitukien osalta on hieman tällä hetkellä ongelmia, ja toivottavasti siellä päästään sitten eteenpäin ja oikeaan suuntaan.

Tietysti sitten, kun täällä on myös kaksi Eräkerhon jäsentä nyt peräkkäin puhumassa, niin haluan kyllä nostaa esiin nämä Natura-alueet. Nyt kun ne ovat niin sanottuja uusia luonnonsuojelualueita — Natura-alueet muutetaan luonnonsuojelualueiksi — niin metsästys on uhattuna näillä alueilla. Tässä nyt näyttää siltä, että ministeri Niinistö on ottanut varsin tiukan linjan, ja se kyllä johtaa käytännössä siihen, että eräitten metsästysseurojen alueilla metsästys, hirvenajo, tullee lähes loppumaan, koska niitä kapeita suikaleita luonnonsuojelualueita voi olla siellä metsästysseurojen alueiden sisällä, ja tämä on erittäin iso asia.

Keskeistä on sukupolvenvaihdosten vauhdittaminen. Yksi vaihtoehto on tietysti myös tämä yhteismetsän eteenpäinvieminen, mutta silloin niitä hehtaareita tulisi olla vähintään se tuhat. Muuten ne jäävät liian pieniksi, eikä niistä oikeastaan ole yhtään mitään hyötyä. Mutta kyllä meillä varmasti töitä riittää tämän metsäsektorin osalta, ja toivottavasti löytyy semmoinen yhteinen näkemys tässä talossa ja pidetään arvokkaana sitä, että niitä työpaikkoja syntyy myöskin jatkossa tänne metsäpuolelle.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Metsäpoliittinen selonteko on ilman muuta hyvä asia. Sitä en tosin ymmärrä, että selonteko tuodaan saliin vasta kauden lopuksi, kun siihen liittyvät lait suurelta osin on jo annettu. Se on järjestyksenä epätarkoituksenmukainen eikä ainakaan tue parlamentaarista päätöksentekoa. Kritiikkini jatkuu siltä osin, että ilman tietoa tavoitteiden toteutuskeinoista selonteolla ei ole kovin suurta painoarvoa. Selonteossahan on pitkälti vain listattu kauniita tavoitteita ilman tietoa, miten tavoitteisiin päästään. Toivottavasti nuo lupaukset kuitenkin pitävät ja toteutuskeinoihin saadaan selvyys metsästrategiassa.

Esimerkkinä mainittakoon lupaus lisätä puun käyttöä energiantuotannossa ja biopolttoaineiden raaka-aineena, jolla on tarkoitus korvata fossiilisia tuontipolttoaineita, parantaa huoltovarmuutta, vaihtotasetta ja niin edelleen. Kuten kaikki tiedämme, suunta on ollut melko lailla päinvastainen viime vuosina. Kuinka hallitus siis aikoo lisätä puupohjaista energiankäyttöä?

Entäpä tavoite kehittää yritystukia niin, että uusien biomateriaalien ja biopohjaisten polttoaineiden kehittämistä ja kaupallistamista nopeutetaan suuntaamalla julkista rahoitusta pilotti- ja demolaitoksille? Onko tästä olemassa jo selvät sävelet, vai saammeko lukea nekin sitten myöhemmin ensi vaalikaudella?

Sinänsä hyviä tavoitteita, ja keskustan vaihtoehdossakin on näihin rahoitusmahdollisuuksiin ydinasiana kiinnitetty huomiota. Yhdeksi ratkaisuksi olemme tarjonneet 3—5 miljardin rahastoa, jolla valtio voisi edesauttaa merkittävästi teollisuuden rakennemuutosta, yritysten kasvua ja siten myös työpaikkojen syntyä.

Yritysten käyttöpääoman saanti on pitkälle tyrehtynyt pankkien kiristyneen lainanantopolitiikan vuoksi. Meillä on maailman parhaita teknologioita, mutta usein innovaatiovaihetta seuraava kaupallistamisvaihe jää vaille rahoitusta karaten ulkomaille. Tämä koskee siis myös pilotointia ja demonstrointia, johon rahaa pitäisi olla nykyistä paremmin saatavilla.

Arvoisa puhemies! Lupauksien lista jatkuu. Selonteossa todetaan: "Luomme edellytyksiä kannattavalle metsätalouden harjoittamiselle ja metsänhoidon investoinneille sekä poistamme yritysmäisen metsäelinkeinojen harjoittamisen säädöspohjaisia esteitä." Lisäksi luvataan tarkastella, voidaanko verotusta kehittää yritysmäisen ja aktiivisen metsätalouden harjoittamisen edistämiseksi.

Jos tätä oikein optimistisella mielellä lukisi, voisi ajatella, että nyt puhutaan lähestulkoon veronhuojennuksista. Valitettavasti samaan aikaan toisaalla nostetaan taas kokoomuksen toimesta esiin metsätalousmaan kiinteistöverotus. Sekö on kokoomukselle edellytystä kannattavan metsätalouden harjoittamiselle, että nyt myös metsien omistamista alettaisiin verottaa, kun metsien hankintaa verotetaan jo ennestään varainsiirtoverolla ja perintöverolla sekä metsien tuottoa puunmyyntiverolla? Keskusta ei tule hyväksymään metsätalousmaan kiinteistöveroa, millä nimellä se sitten olisikaan.

Olisin kysynyt ministeriltä, joka nyt ei ole paikalla, olisiko siinä jotain ideaa, mikä tuolta kentältä tuli ehdotuksena, että harkittaisiin tilojen myynnin yhteydessä suoritettavassa luovutusvoittoverotuksessa käytetyn metsävähennyksen huomiotta jättämistä niin, että esimerkiksi 20 vuoden omistusajan jälkeen metsävähennystä ei lisättäisi luovutushintaan. 20 vuotta on niin pitkä aika, ettei kukaan ostaisi tilaa pikavoiton toivossa. Metsävähennyksen tarkoituksenahan on kasvattaa tilakokoja, ja näin on toki tapahtunutkin. Kentällä ollaan kuitenkin huolissaan, että tilat jäävät myymättä ulkopuolisille myös käytetyn metsävähennyksen pelossa ja tila jää myöhemmin riideltäväksi ja pahimmassa tapauksessa perillisten toimesta jaettavaksi taas yhä pienempiin osiin. Samalla tavalla kentältä on kantautunut viestiä kirjavista käytännöistä tässä asiassa.

Arvoisa puhemies! Selonteossa metsänjalostus ja sen merkitys muun muassa ilmastonmuutokseen varautumisessa saa paljon jalansijaa. Jalostuksella tuotetaan laadukkaampia ja tuottavampia metsiä, jotka menestyvät paremmin erilaisissa ilmasto-oloissa ja jotka kestävät paremmin myös tuhoja.

Toivoisin, että tämä jalostusprioriteetti näkyisi myös käytännön tasolla niin, että uusi luonnonvarakeskus ei lakkauttaisi Punkaharjun toimipaikkaa. Kyse on Metlan ainoasta toimipaikasta, joka on laajan ja monipuolisen tutkimusmetsäalueen välittömässä läheisyydessä. Yksikössä on korkeatasoinen laboratorio, välineistö ja osaaminen tutkimusmetsän tehokkaaseen hyödyntämiseen. Tutkimusmetsä edustaa yksin koko pohjoista havumetsävyöhykettä Euroopan kattavassa seitsemän tutkimusmetsäalueen verkostossa. Punkaharjulla ollaan edelläkävijöitä havupuiden solukkolisäyksessä. Etelä-Savon maakunta on EU-ohjelmarahoituksella tukemassa merkittävästi Metlan Punkaharjun yksikön profiloitumista metsien kasvullisen lisäyksen ja alan biotekniikan tutkimukseen. Erikoistuneiden korkeatasoisten tutkimusympäristöjen siirto muihin toimipisteisiin ei ole toiminnallistaloudellisestikaan perusteltua.

Arvoisa puhemies! Kun EU:n ilmasto- ja energialinjauksia vuoteen 2030 tehtiin, ei Suomen hallitus monista muista Euroopan maista poiketen kannattanut uusiutuvan energian lisäämiselle maakohtaisesti velvoittavia tavoitteita. Valitettavasti tämä tavoitteisiin sitoutumattomuus näkyy myös selonteossa, jossa tavoitteenasettelu on ympäripyöreää. Suomi on suhteellisesti Euroopan metsäisin maa, ja meillä on loistavat mahdollisuudet uusiutuvan energian lisäämiseen. Metsätalouteen, uusiutuvaan energiaan ja puun uusiin mahdollisuuksiin satsaaminen tulee oikaisemaan tulevaisuudessa toivottavasti myös vaihtotasettamme.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Ministeri Koskinen otti puheensa alussa mielestäni aivan hyvin esiin sen, että metsäsektorin murroksesta on Suomessa selvitty ennenkin ja monta kertaa. En oikein tiedä, kun täällä näistä suojelualueista ja ennallistamisesta on puhuttu, mihin oikein vertaamme, kun puhutaan Suomen metsistä. Suomen metsiä on kaskettu moneen kertaan, on poltettu tervaa ja niin edelleen.

Mutta metsäsektori on murroksessa, paperiteollisuus on murroksessa. Tervaveneitten aika on meillä Muhoksen Laitasaaressakin ohi, eli koskiveneitten laitoja ei enää sinne jätetä. Tervaveneet ovat vaihtuneet turverekkoihin ja huristelevat vieläkin, toivottavasti, maamme teillä. Tukkirekkojen määrä on vähentynyt, kuten on todettu, kemiallinen puunjalostus on suorastaan pakenemassa maasta. Eurokin on tällä hetkellä liian vahva valuutta vientiteollisuudellemme, jota myös paperiteollisuus on.

Mekaanisen puunjalostuksen tulevaisuudesta on pidettävä huolta, ja haluan myös tuoda esiin sen, mitä näissä salikeskusteluissa tänään on tuotu, elikkä puurakentamisen kotikutoisten esteitten purkamisen ja muutoinkin puurakentamisen vauhdittamisen.

Haluaisin korostaa myös, että julkinen sektori on merkittävä kansantalouden osa ja voisi osaltaan olla esimerkkinä puurakentamisen lisäämisessä, kuten esimerkiksi on Oulun vaalipiirin alueella Haapavedellä, Pudasjärvellä rakennettu suuria hirsikomplekseja, päiväkoteja hirrestä, saatu terveilmaisia rakennuksia, vaikka toki on myönnettävä, että volyymi ei ehkä niin suuri ole, mutta se on kuitenkin hyvä alku.

Edustaja Heikkilä toi hyvin esille sen, että tässä on hyvin monenlaista strategiaa kerroksittain metsäsektorilla, mutta mitä niillä saadaan aikaan, mikä on se kirkas maali? Yksi tärkeä, mielestäni yksi tärkeimpiä strategisia lähestymistapoja, on nimenomaan yksityismetsätalous, jonka turvin Suomen metsiä on hoidettu pääsääntöisesti hyvin, perinteitä ja luontoarvoja kunnioittaen, ja eräs merkittävä suomalainen hieno perinne ovat jokamiehenoikeudet, jotka sallivat meidän nauttia luonnosta ja siis metsistäkin monella tavalla ja luontoa varjellen.

Metsätalous, myös yksityismetsätalous, on monialaisen yrittäjyysketjun alku. Tätä on tuettava, emmekä saa tällekään laittaa kotikutoisia esteitä, mitä hivenen pelkään, että uudessa metsälaissa on jonkin verran jo tullut lisää. Meiltä on metsätalousmaata käytännössä poistunut nyt vuoden alusta voimaan astuneen lain myötä käytöstä.

No, niin kuin todettu on, metsänomistajat harmaantuvat. Yhä suurempi osa metsänomistajista löytyy kaupungeista, ja metsänomistus on pirstaloitunut, elikkä metsälöitten yhdistämiseen ja sukupolvenvaihdoksiin on saatava vauhditusta, helpotusta, vaikkapa sitten, niin kuin täällä on esitetty, onko se maatalouden sukupolvenvaihdoksen tapaan tehtävä metsätilan sukupolvenvaihdos tai jotain muuta.

Metsien rästihakkuut ovat tällä hetkellä 50 miljoonaa kuutiota, ja mielestäni puun jättäminen lahoamaan on vähintäänkin metsän väärinkäyttöä, ja puun lahoaminenkin vapauttaa hiilidioksidia, sillä eikö lahoaminen ole hidasta palamista?

Sitten selonteossa lukee selvästi: "Kasvihuonekaasupäästöt ilmakehään ovat lisääntyneet huomattavasti ihmisten toiminnan vuoksi." No, tuskin tämä voi olla paljoakaan muuta kuin fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntymistä, teollistumista, ja metsä ei ole fossiilinen polttoaine, vaan biomassat ovat uusiutuvia. Vaikka nyt maa- ja metsätalousministeri sanoi, että energia-asiat eivät hänen rooteliinsa kuulukaan, niin minusta on erittäin tärkeää, että kun me puhumme metsäpolitiikasta, me puhumme myöskin metsien energiakäytöstä. Kannatan biomassoihin perustuvaa hajautettua monialaista energiantuotantoa Suomessa.

No, EU-politiikasta on tietysti se sanottava, mikä maa- ja metsätalousvaliokunnassa on moneen kertaan todettu ja lausuttu, että metsäpolitiikka on pidettävä kansallisissa käsissä ja meidän hyvät käytänteet vietävä Eurooppaan päin eikä tuotava sieltä lisäsääntelyä Suomen metsiin, ei millään muotoa, ei myöskään kansainvälisillä ilmastosopimuksilla kovinkaan kepoisin perustein.

Vielä tuohon hiilinieluasiaan on palattava sen verran, että sehän perustuu ei biologiseen hiilinieluun vaan siihen, että metsäpinta-ala on Suomessa vähenemässä. Kyllä minun mielestäni metsä kasvaa täysin kolmiulotteisesti edelleenkin ja biomassa lisääntyy siellä. Mielestäni tähän on tulevaisuudessa ilmastoneuvotteluissa kiinnitettävä erityisesti huomiota. Jos ajatellaan vielä Suomen maantiedettä, pitkä ja harvaan asuttu maa, ei meillä väestö ole räjähdysmäisesti kasvanut ja pajunpuskaindeksillä mitattuna tuolla teitten varsilla kyllä todella paljon on metsää. Minua ihmetyttää semmoinen ajatus, että meidän metsät olisivat radikaalisti vähenemässä, koska meillä kuitenkin peltoja poistuu maatalouskäytöstä ja niille ymmärtääkseni kasvaa metsää, ei mitään muuta.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! On uuden savotan aika. On helppo puhua kauniita sanoja, joista kaikki ovat samaa mieltä. Tämä tänään käsittelyssä ollut selonteko on hyvin tehty, ja me olemme varmaan kaikki suurin piirtein samaa mieltä niistä asioista: ehkä 2050 on ihan hyvä, että asiat olisivat näin. Mutta sen minä huomaan, että on ihan tyhjää puhua pelkästään kauniita ja itsestään selviä sanoja, pitää alkaa toimenpiteisiin, ja me tarvitsemme todella konkreettisia esityksiä ja toimenpiteitä tässä vaiheessa.

Minä toivon, että tämä Koskisen mainitsema metsäohjelma 2025 saataisiin liikkeelle hyvin pikaisesti, mutta sitä ennen minä odotan ja toivon ja esitänkin, että hallitus ja toivottavasti seuraavakin hallitus sitten ottaisi työn alle uuden savotan, onko se uusi savotta 2015 vai mikä se on, mutta kuitenkin sen aika on hyvin pikaisesti.

No, olympialaisissa tänään urheilijat ovat näyttäneet, mitä on tahto. Me tarvitsemme sitä tahtoa myös. Suomi voitti jääkiekossa Venäjän. Silloin kun me olimme nuoria — ainakin silloin, kun minä olin nuori — emme me nähneet edes unta, että Suomi olisi voinut voittaa silloisen Neuvostoliiton, mutta nyt se tehtiin, kun oli tahtoa ja on tehty sen eteen töitä paljon. Me tarvitsisimme Suomen päättäjille vastaavan joukkuehengen, mitä oli tänään myöskin Suomen jääkiekossa miehillä. Niin paljon uskomatonta saadaan aikaiseksi, jos on tahtoa ja porukkahenkeä, että me teemme sen.

Arvoisa puhemies! Tämä tänään esillä ollut selonteko on minusta aivan liian pehmeä. Tässä taloustilanteessa tulisi maassamme satsata tosissaan metsäalan kehittämiseen. Metsä on meidän ykkösasiamme. Miksei siihen tartuta kunnolla?

Arvoisa puhemies! Nyt on siis savotan aika, uuden savotan aika. Aikoinaan varsinkin meillä siellä Itä-Lapissa oli suuret savotat jo Hugo Richard Sandbergin savotoista lähtien, jolloin hän rakensi muun muassa veturin, vei tuolta Amerikasta sen 1900-luvun alussa. Ihan uskomaton teko, mutta hän teki sen. Eli nytkin alettaisiin savotoihin.

No, mitä nämä savotat sitten voisivat sisältää, mitä olen tässä tuonut esille? Tässä jo aikaisemmissa puheenvuoroissa, esimerkiksi edustaja Reijosen puheenvuorossa, oli hyvin esillä kaikkia näitä asioita, mitä siellä savotassa tulee olla, mutta tarkemmin voisi sanoa vielä niin, että kun tässä selonteossa tänään oli nämä kokonaisuudet, niin teemme niistä käytännön toimenpiteitä. Mitä ne ovat? Siinä on jo pohja liikkeellelähdölle. Esimerkiksi savotassa tulisi satsata tosissaan puun jalostamiseen, tutkimukseen, tuotekehitykseen, hyvin monimuotoiseen energiantuotantoon, nykyisten puualan yritysten mahdollisuuksien kehittämiseen, metsänomistajien kannustamiseen metsien hyödyntämisessä. Meillä on nyt todellakin mahdollisuus alkaa töihin. Ei vain kaunistella, vaan aletaan töihin vastuullisesti nyt ja pian, jos me haluamme tämän Suomen pelastaa ylöspäin.

Ihan näitä konkreettisia asioita nyt sitten: Esimerkiksi nämä luonnontuotteet ovat todella iso mahdollisuus Suomen luonnosta, uusi iso kokonaisuus, ala. Siellä on terva ja pihka, mutta siellä ovat myöskin monet muut hoitotuotteet ja syötävät ja kaikki muut tuotteet, joita on saatavissa puun lisäksi. Esimerkiksi lähes kaikki Lapin metsät on jo nyt luokiteltu luomukeruualueiksi. Sitten nämä energia-asiat, mitkä ovat tänään tulleet hyvin esille, muun muassa edustaja Pekkarisen puheenvuorossa olivat hyvin esillä, elikkä se, mitä kaikkea tämä hajautettu pienenergiatuotanto meillä voisi olla. Meillä voisivat olla Reijosen esittämät nestemäiset energia-asiat ja monta, monta muuta asiaa.

Sitten tämä metsän verotusasia. Sen lisäksi, mitä tänään on puhuttu kiinteistöveroasiasta — kiitos hallituspuolueille, te olette sitä mieltä, että sitä ei laiteta toteutumaan nyt eikä toivottavasti jatkossakaan — verotuksessa on myös monta muuta asiaa, mitä tulisi kehittää. Eli verotus on tällä hetkellä semmoinen, että pienenkin metsän omistajat joutuvat maksamaan pääomaveron siitä pienestä työstä. Sehän on täysin vastoin sitä, mitä verotusopillisesti pitäisi pienyrittäjyyttä kohtaan olla. Elikkä meidänhän pitäisi hakea semmoisia verotusmuotoja ja -kuvioita, että me voisimme kannustaa pienenkin metsän omistajia yrittämiseen ja tekemiseen. Elikkä yksi osa-alue tästä suuresta savotasta olisi todellakin tämä verotuksen hyvin laaja kokonaisuus ja kehittäminen.

Muita osa-alueita tässä suuressa savotassa olisi puurakentaminen, siinä nämä LNG-asiat, sitten nämä nykyiset puun jalostusasiat, niiden kannattavan logistiikan kehittäminen ja varmistaminen ja tällaiset.

Arvoisa puhemies! Lopuksi otan esille tämän "puusta sata uutta tuotetta". Meillä on muun muassa tulevaisuusvaliokunnan kestävän kehityksen jaostossa Sipilän Juhan johdolla työstetty paljon näitä puupuolen asioita, mitä kaikkea puusta jatkossa voidaan saada aikaiseksi. Nämä vaativat siis vain toimenpiteitä ja tekemistä. Meidän on todellakin saatava liikkeelle esimerkiksi yritysrahoituksista puustartti ja muita vastaavia asioita, millä me saamme nopeasti uudet yritysmuodot puupuolella liikkeelle.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ja hyvää iltaa, metsien miehet ja metsien väki! Metsäteollisuus on edelleen, ja tulee olemaan jatkossakin, kansantaloutemme merkittävä vientiala huolimatta viime vuosien vaikeuksista paperiteollisuuden alalla. Metsien vuotuinen kasvu on lähes 105 miljoonaa kuutiota, mutta ainespuuhakkuut ovat vain noin 50 miljoonaa kuutiometriä. 20 miljoonaa mottia menee kotitarpeeksi tai lahoaa metsiin. Hakkuita voitaisiin lisätä metsävarantoa vaarantamatta noin 50 prosenttia. Metsässä on siis valtavasti hyödyntämätöntä potentiaalia.

Vastikään hyväksytty metsälaki lisää metsänomistajien valtaa ja vastuuta oman metsäomaisuutensa hoidosta. Se lisää myös metsien kestävään käyttöön perustuvaa hyvinvointia ja turvaa metsäluonnon monimuotoisuutta. Uusi metsälaki mahdollistaa jatkuvan metsänkasvatuksen eri-ikäisrakenteisena, jaksollisen metsänkasvatuksen vaihtoehtona. On hyvä, että metsänomistajien valtaa oman omaisuutensa hoidossa on lisätty lain myötä.

Viime aikoina on lisätty metsänomistajille tarjottavista palveluista tiedottamista ja itse palveluntarjontaa, esimerkiksi metsän hoito- ja hakkuusuunnitelmien suhteen. Myös hetki sitten tehty metsänhoitoyhdistyslain muutos paransi mahdollisuuksia tarjota metsänhoidon ammattilaispalveluja. Palveluyrittäjyyden kasvu tuo työllisyyttä ja hyvinvointia maaseudulle.

Tässä metsäpoliittisessa selonteossa halutaan suurentaa metsätilojen kokoa. Tällä hetkellä metsätilojen keskikoko on noin 32 hehtaaria. Metsäomistuksen pirstaloituminen on uhka teollisuuden tasaiselle ja riittävälle puuraaka-aineen saannille. Koko kansantalouden kannalta on tärkeää, että puukauppaa käydään riittävän tasaisesti, koko ajan.

Metsälöiden omistuksen pirstaloituminen uhkaa myös metsien kuntoa ja sitä myöten metsien tuottoa. Perinnönjakojen yhteydessä metsätiloja lohkotaan pieniksi tiloiksi, joiden hoitaminen on monelle kaupunkilaismetsänomistajalle vierasta tai pienestä pinta-alasta johtuen taloudellisesti kannattamatonta. Kaupunkilaismetsänomistajan omistajuus ei ole ongelma, mutta ongelma seuraa siitä, jos metsänomistaja vieraantuu metsästään eikä tiedä, miten metsää hoidetaan tai kauppaa käydään. Jos metsäpalsta on pieni, ei puun myynnistä saatava vähäinen tuotto houkuta omistajia aktiiviseen puunmyyntiin. On hyvä asia, että yhteismetsänomistajuutta edistetään edelleen.

Mitä sitten voitaisiin tehdä, jotta metsätilojen koon pieneneminen voitaisiin pysäyttää ja pienistä metsätiloista aiheutuvia haittoja metsien hoidolle ja puun hyödyntämiselle saataisiin vähennettyä? Metsätilojen pirstaloitumista voitaisiin estää lailla: määrittelemällä metsäkaupoissa tai perinnönjaossa muodostuville metsätiloille alaraja silloin, kun tilat eivät sijaitse kaava-alueella tai välittömästi asuinkiinteistöjen yhteydessä. Pienten metsätilojen puukauppaa voitaisiin vauhdittaa laskemalla pienten puuerien myynnin verotusta. Tällöin pienempienkin palstojen puukauppa vilkastuisi ja volyymin kasvun myötä kokonaisverokertymä kasvaisi.

Arvoisa puhemies! Metsänomistajien keski-ikä on noin 62 vuotta, ja eläkeläiset ovat suurin metsänomistajaryhmä. Arvoisat eläkeläismetsänomistajat, kantakaa vastuunne metsänhoidossa, kantakaa vastuunne siitä, että puu liikkuu. Mutta kantakaa vastuunne myös siitä, että siirrätte omistusta ja osaamista ja huolenpitoa metsien hoidosta myös nuorille. Ja te nuoret miehet ja naiset, menkää metsään ja ammentakaa sieltä Suomen tulevaisuuden hyvinvointi.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kansakunnallemme tämä päivä on ollut menestyksen päivä, ja tämän menestyksen juuret on ammennettu pitkälti metsästä. Metsä on keskeinen osa kansallista kulttuuriamme, kansallista sielunmaisemaamme, osa suomalaista identiteettiä. Miten paljon onkaan niitä, jotka liikkuvat metsässä, virkistäytyvät, hakevat voimaa metsästä liikunnan kautta, virkistyksen kautta ja niin edelleen. Kuinka taide eri muodoissaan on ammentanut metsästä. Ja kuinka metsä on myös pyhyyden paikka: "metsä kirkkoni olla saa", sanotaan usein vanhan laulun opettamana.

Mutta yhtä lailla tämä päivä on dramaattinen päivä sikäli, että tänä päivänä, kun eduskunta käy ensimmäistä kertaa metsäpoliittista selontekoa, Metsähallituksen pääjohtaja ilmoittaa erostaan. On hyvä, että lopulta eduskunta saa metsäpoliittisen selonteon. Tällainen selonteko toki olisi pitänyt saada jo aikaisemmin, ja ties kuinka monennen kerran nyt eduskunnan pitäisi jo metsäpoliittisia selontekoja käsitellä. Toden totta selonteko ei tule ainakaan liian aikaisin.

Paljon on tapahtunut vuosien ja vuosikymmenten aikana. Muistan omilta nuoruusvuosiltani, kuinka Osaran aukiot olivat lähes kirosana. Tänä päivänä Osaran aukiot tuottavat hyvälaatuista metsää, jopa Keski-Lapissa syväojituksen jälkiä ei näy, marjat kasvavat, porokarjakin laiduntaa ja voi hyvin muinoin paljaaksi hakatuilla vaaroilla. Metsämme tuottavat tänään enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Mutta meidän on tosiaan tähyttävä tulevaisuuteen, kestävään tulevaisuuteen, jotta metsä on kansallisvarallisuuttamme myös vastaisuudessa, kansallisomaisuuttamme, kansantaloutemme kivijalka ja suomalaisessa omistuksessa.

Tässä selonteossa on paljon yleviä päämääriä ja tavoitteita, joille pitää nostaa hattua ja joita meidän kansanedustajien pitää viedä eteenpäin lainsäädännön ja budjettivaltamme keinoin. Näitä keskeisiä tavoitteita on saatava jo seuraavaan hallitusohjelmaan. Nämä eivät saa jäädä vain kauniiksi kuolleiksi kirjaimiksi. On äärimmäisen tärkeää, että kaikin tavoin metsä voi olla hyvinvointimme perusta, niin taloudellisen kuin henkisenkin hyvinvointimme perusta, myös jatkossa. On tärkeää, että infrastruktuuri on kunnossa, jotta puuhuolto toimii, jotta maaseudun tiestö pidetään kunnossa. On tärkeää, että pidetään huolta, että metsäsektorin koulutuspaikkoja ei ajeta alas, vähennetä ja että metsäsektori saadaan kiinnostavaksi opiskelualaksi. Herra puhemies! Tärkeää on myös, että metsäalan teollisuuden koko metsäklusteri on valtava työnantaja ja pääomamassa. On äärimmäisen tärkeää, että koko metsäteollisuuden ja metsäklusterin toimintaedellytykset turvataan ja myös aktiivinen omistajuus.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Selonteossa luvataan luoda edellytykset yrittämisen ja aktiivisen metsätalouden harjoittamiselle muun muassa verotusta kehittämällä. Onko kenties kysymyksessä kokoomuksen veroasiantuntijan, edustaja Katajan, esittämä metsään kohdistuva kiinteistövero, sitä en tiedä.

Selonteon vaikutusarvioinnissa todetaan, että "maailman ja metsäalan toimintaympäristön muutoksia seuraavien vuosikymmenien aikana ei pystytä tarkkaan ennakoimaan, joten tarkkoja arvioita selonteon vaikutuksista ei 40 vuoden päähän ole mahdollista tehdä". Olisiko kannattanut tehdä yksityiskohtaisia toimenpidesuosituksia ja numeerisia tavoitteita sisältävä selonteko vaikkapa kymmenen vuoden päähän, ettei käy kuten runsas sata vuotta sitten, 1900-luvun alussa, kun eräs Himasen tapainen viisas mies ennusti: "Jos tämä kehitys Helsingissä jatkuu tätä rataa, niin vuonna 2000 Helsinki peittyy hevosenpas... korjaan: -lantaan." Toisin kuitenkin kävi, eli ennustaminen tässä maailmassa on näinkin pitkälle tulevaisuuteen mahdotonta.

Suomella on ollut suomalainen mahdollisuus, vihreä kulta, mutta valitettavaa on ollut vihreiden aiheuttama valtava vahinko metsätaloudelle bioenergiassa ja puurakentamisessa viimeisten 30 vuoden aikana, koska heidän tavoitteensa ovat kohdistuneet enemmän ulkomaiseen energiaan. Tarvitaan siis perussuomalainen ajatusmaailma pelastamaan suomalainen yhteiskunta.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta on omasta aloitteestaan tarkastellut puurakentamisen tilaa Suomessa ja antanut asiassa valtioneuvostolle lausunnon, siis eilen 18.2. Valiokunta korostaa lausunnossaan puurakentamisen edistämisen merkitystä kestävän kehityksen kannalta. "Puurakentaminen on sekä ympäristön että aluetalouden ja työllisyyden kannalta kestävä ratkaisu. Puurakentamista edistämällä lisätään myös puutuotteiden kysyntää ja vientimahdollisuuksia." Edelleen lainaus jatkuu, että "Rakentamismääräyskokoelman määräyksiä ei yleisesti ottaen pidetä enää puurakentamisen yleistymisen esteenä. Työtä määräysten kehittämiseksi on kuitenkin jatkettava. Ministeriöiden rajat ylittävää yhteistyötä tulee syventää yhteisen näkemyksen vahvistamiseksi. Vuonna 2011 uudistettujen palomääräysten toimivuutta tulee seurata ja kehittää määräyksiä tarvittaessa tulevan uudistuksen yhteydessä. Rakennusvalvonnan järjestämisen uudistamisessa tulee varmistaa asiantuntemuksen kehittäminen puurakentamista koskevien yhtenäisten tulkintojen varmistamiseksi". Ja edelleen lainaus jatkuu: "Myös rakentajien ja tilaajien asenteisiin on pyrittävä vaikuttamaan. Puuelementtituotantolaitoksia voidaan kannattavasti perustaa Suomeen vain, jos tuotteiden kysyntä on riittävää. Nykyisin esimerkiksi CLT-elementit tuodaan Suomeen Itävallasta."

Arvoisa puhemies! Muutos on siis tarpeen, siitä se lähtee.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä puheenvuoroni voi olla pari minuuttia yli tuon 5 minuutin, mutta se on pyydetty salissa tämän asian kohdalla, joten se nauttii kai tätä perustuslain suomaa kansanedustajan rajoittamatonta puheoikeutta.

Arvoisa puhemies! Metsät ovat tärkeä luonnonvara, ja metsätalouden merkitys Suomen kansantaloudessa on edelleen suuri, vaikka metsäteollisuuden tuotanto Suomessa on ollut koko 2000-luvun laskusuunnassa. Metsäteollisuuden tuotteet muodostavat kuitenkin edelleen vientimme arvosta viidenneksen. Kansantalouden kannalta olisi välttämätöntä turvata edellytykset myös kestävälle ja kannattavalle metsätaloudelle. Metsätalous tarvitsee toimivat puumarkkinat ja edes jonkinlaisen välttävän kannattavuuden turvaavan puun hintatason. Jotkut sanovat, että jos tekee itse metsätalouden töitä paljon, esimerkiksi istutus- ja hoitotöitä, siitä tulee kannattavaa. Omalla työlläkin on kuitenkin useimmiten vaihtoehtoiskäyttö ja -kustannus. Metsätalous on käsitykseni mukaan jo pitemmän aikaa ollut verrattain heikosti ellei suorastaan surkeasti kannattavaa toimintaa.

Arvoisa puhemies! Metsätalous on pitkäjänteistä toimintaa, jossa metsänhoitoon tehtyjen investointien tuoma hyöty realisoituu vasta useiden vuosikymmenien päästä. Tämän ylisukupolvisuuden vuoksi metsien hoitoa on ollut pakko edistää valtion toimin, ja tätä meillä on tehtykin jo 1960-luvulta alkaen varsin ponnekkaasti. Hyvä näin. Toimenpiteet on suunnattu metsänhoitotöiden aktivoimiseksi tavoitteena teollisuuden tarvitseman järeän puun saannin varmistaminen. Yksityismetsillä on suuri merkitys puuntuotannossa, sillä noin 80 prosenttia teollisuuden käyttämästä kotimaisesta raakapuusta on peräisin yksityismetsistä.

Arvoisa puhemies! Suomella olisi edelleen mahdollisuuksia metsävarantojensa käytön tehostamiseen. Metsänkasvu on kuitenkin lisääntynyt hyvän metsänhoidon ansiosta kysyntään nähden jopa liiankin hyvin. Ainespuun hakkuita on mahdollista kasvattaa vähintään 15—20 miljoonalla kuutiometrillä vuosittain, ja metsähakkeen käyttö energiaksi voitaisiin hyvinkin jopa kolminkertaistaa. Perinteisen paperin tuotantoon perustuvan metsäteollisuuden käydessä läpi rakennemuutosta puuhun perustuvilla muilla tuotteilla, kuten biomateriaaleilla sekä bioenergian tuotannolla, on kasvava rooli metsävarojen käytössä. Metsistä saatavien raaka-aineiden jalostus tarjoaa merkittäviä uusia mahdollisuuksia. Suomella on vahvan metsäalan osaamisen pohjalta hyvät mahdollisuudet luoda metsiin pohjautuvan biotalouden avulla uutta hyvinvointia. Biotalouden koko potentiaalin hyödyntämiseksi tarvitaan vielä kuitenkin paljon tutkimusta ja tuotekehitystä.

Metsäpoliittisessa selonteossa linjataan, että puupohjaisen energian käyttöä lisätään. Kummallista on, ettei Suomen hallitus EU:n ilmasto- ja energialinjauksia valmisteltaessa kannattanut uusiutuvan energian lisäämiselle maakohtaisesti velvoittavia tavoitteita vuoteen 2030 mennessä. Euroopan komission tammikuussa linjaamien tavoitteiden mukaan uusiutuvan energian tavoite nostettaisiin 27 prosenttiin. Tavoite olisi sitova EU-tasolla, mutta jäsenvaltiokohtaisia tavoitteita ei asetettaisi. Liikenteen biopolttoaineiden tavoitteesta luovuttaisiin kokonaan. EU:n uudet ilmasto- ja energiatavoitteet merkitsevät suunnanmuutosta nykyiseen linjaan. Jäsenmaita sitovista tavoitteista luopumisen uhkana on uusiutuvan energian tuotantoon perustuvan teollisuudenalan hiipuminen. Suomen on sitouduttava uusiutuvan energian lisäämiseen. Meillä ei ole varaa menettää kotimaiseen raaka-aineeseen perustuvaa energiantuotantoa eikä alan työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään vähemmän keskusteltu metsätalouden kannattavuudesta, enemmän voitonjaosta ja verotuksesta, joka on osa voitonjakoa. Metsätaloudessahan maksetaan tulovirroista puun myyntituloveroa ja sen lisäksi täysin tulokseen perustumattomasti korkeaa perintö- ja lahjaveroa. Sitten tietysti maksetaan varainsiirtoveroa. Sen lisäksi meillä käydään jatkuvasti tällaista outoa keskustelua metsän kiinteistöverosta, metsätilamaksusta tai vastaavasta, vaikkei tällaista veroa tai maksua tunneta esimerkiksi keskeisessä kilpailijamaassa Ruotsissa.

Nykyisessä hallitusohjelmassa on onneksi selkeä linjaus, jonka mukaan kiinteistöveroa ei kohdisteta maa- eikä metsätalousmaahan. Tästä hallitusohjelman kohdasta lankeaa suuri kiitos, esitän sen nyt tässä julkisesti ruotsalaisten edustaja Mats Nylundille. Uhka oli ilmiselvä ja suuri hallitusohjelmaa laadittaessa. Nyt edustaja Kataja ja muutkin asiasta innostuneet voivat puhua tästä kiinteistöveroasiasta tai metsätilamaksuasiasta lämpimikseen mitä tahansa tällä eduskuntakaudella, sillä uskon hallituksen pitävän kiinni ohjelmastaan.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä valtion metsäpoliittisen selonteon yhteydessä on käytetty monia hyviä puheenvuoroja, joihin on helppo yhtyä. Mutta sitten on käytetty myös sellaisia puheenvuoroja, joihin todellakaan kaikilta osin en voi yhtyä. Joissakin puheenvuoroissa on erityisesti korostettu, että meillä on tarvetta huolehtia metsien monimuotoisuuden säilymisestä, ja on peräänkuulutettu suotuisan suojelun tasoa ja jopa lisää metsänsuojelua. Se oli yllätys, että kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa lähdettiin metsänsuojelua tai sen lisäämistä esittämään.

On selvää, että meidän tulee ilman muuta kaikilta osin huolehtia siitä, että meidän kaikki arvokkaat luontotyyppimme säilyvät täällä. Mutta itse olen enemmän huolissani siitä, että tällä hetkellä noin puolet meidän metsien kasvusta jää hyödyntämättä. Tämähän tietenkin vaihtelee maan eri osissa. Mutta esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa, joista, kuten selonteossa todetaan, osittain metsäteollisuutemme murroksesta johtuen metsäteollisuus on vetäytynyt, mikä on jättänyt ison aukon, vuotuisesta kasvusta todella puolet jää meillä hyödyntämättä. Meillä olisi siis paljon potentiaalia lisätä metsän käyttöä, sekä ainespuun käyttöä, tukkipuun käyttöä että energiapuun käyttöä.

Kun puhutaan suotuisan suojelun tasosta, niin haluan esimerkkinä omasta maakunnastani tuoda prosentteja, joissa Natura-alueella on 30 prosenttia koko Lapin pinta-alasta, 27 prosenttia luonnonsuojelualueita ja päälle tulee erämaalailla suojellut alueet ja niin edelleen ja niin edelleen. Kyllä me olemme hyvin vastuullisesti, niin kuin pitääkin, huolehtineet siitä, että meidän metsämme ja muukin luontomme tulee suojeltua.

Mutta sitten meidän pitää myös pystyä kestävällä tavalla hyödyntämään näitä metsävaroja, ja meillä on valitettavasti monia esimerkkejä, jotka ovat valitettavia esimerkkejä siitä, että hyvätkin hankkeet, jotka lisäisivät metsän käyttöä, puun käyttöä eri tavalla, ovat jäissä eri syistä. Yksi syy saattaa olla se, että lupaprosessimme eivät etene. Jos otetaan vaikkapa erittäin merkittävä energiapuuta hyödyntävä hanke tuolta Rovaniemeltä, niin ympäristölupa kesti 40 kuukautta, siis 40 kuukautta, jonka jälkeen siitä luonnollisesti valitettiin.

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan metsäasioista, täällä on puhuttu metsän verotuksesta, on helppo kannattaa niitä puheenvuoroja, joissa on oltu huolissaan pienistä pääomatuloista, tulivatpa ne sitten vaikkapa metsän myynnistä tai muusta, osinkotuloista tai vaikkapa vuokratuloista, sillä monet pienituloiset, joilla on hyvin pieniä pääomatuloja, maksavat kuitenkin suhteellisesti aika korkeaa veroprosenttia näistä pääomatuloista myydessään vaikka pieniä määriä vuosittain metsää. Pienikin tulo, muutaman tuhannen euron tulo, menee välittömästi 30 prosentin verokannan mukaan.

Kun puhutaan pääomatuloverotuksen kehittämisestä ja sinne on luotu nyt pieni progressio niin, että taitaa olla tämän vuoden alusta, kun 40 000 euron pääomatuloista sitten nousee veroprosentti 30:stä 32:een, niin seuraava askel kyllä olisi kehittää sitä siihen suuntaan, että meillä tulisivat esimerkiksi 1 000 euroon saakka pääomatulot verovapaiksi, jotka loisivat tavallaan sinne alapäähän myös progressiota. Silloin se tarkoittaisi, että aivan pienet pääomatulot olisivat verovapaita. Samalla se efektiivinen vaikutus olisi se, että vaikkapa... (Riitta Myller: Miten se vaikuttaisi kertymään?) — 10 000 euron pääomatuloilla todellinen veroprosentti jäisi selvästi alle 30:n.

Tämä meidän pienituloisia auttaisi merkittävästi ja toisi oikeudenmukaisuutta verotukseen. Totta kai verokertymä olisi myös pienempi, mutta silloin voitaisiin miettiä toisesta päästä myös sitä veroprosenttia. Minusta tämä oikeudenmukaisuus ja nimenomaan pienituloisten pääomatulojen verottaminen on aika tärkeä asia. Samalla se loisi mahdollisuuden myös kansankapitalismille niin, että sijoittaminen osakkeisiinkin olisi kannustavampaa, kun nämä pääomatulot olisivat kohtuullisemmin verotettuja silloin, kun niitä on vähän.

Arvoisa puhemies! Joissakin puheenvuoroissa ollaan oltu myös huolissaan siitä, että kun käytämme entistä tehokkaammin meidän puuaineksia energiatoimintaan ja keräämme energiapuuta tehokkaammin, niin meidän maaperä köyhtyisi tämän johdosta. Nyt sitten haluan tuoda esiin joitakin mielestäni erittäin hyviä hankkeita, jotka vastaavat tähän huoleen. Nimittäin meillä joillakin alueilla Suomessa on energialaitosten yhteyteen rakennettu tuhkanrakeistamoja, eli se tuhka, joka jää puuta poltettaessa ja turvetta poltettaessa, rakeistetaan lannoitteeksi. Silloin se voidaan siirtää takaisin sinne metsään lannoitteena eikä tarvitse käyttää kemiallisia lannoitteita, saadaan se kiertoon. Tavallaan siitä aineksesta, joka jäisi sinne lahotessaan rikastuttamaan maaperää, nyt kun se kerätään energiatarpeisiin, sitten ne ravinteet palautetaan takaisin metsään. Nämä hankkeet ovat erittäin järkeviä ja kannatettavia, ja saamme entistä tehokkaammin hyödynnettyä meidän metsiämme energiatoimintaan.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Olen tässä pitkin iltaa kuunnellut kollegoiden puhetta, ja kovasti on puuvarantoja, mikä varmaan pitää paikkansa, mutta silti monelta edustajalta puuttuu vielä kuolinpesien ja kaupunkilaiseläkeläisten niin sanotut pirstaloituneet metsät, ja ne pitäisi saada markkinoille taikka lisämaiksi tai lisämetsiksi myyntiin. Itsekin olen kuolinpesän kautta metsänomistaja, ja ne metsät on kyllä hoidettu ja myyty, ei olisi tarvinnut yhtään myydä, jos ei myrsky olisi kaatanut puita, mutta nekin alkavat olla jo pinossa taas, mitä myrsky kaatoi. En oikein ymmärrä kollegoitten huolta tämmöisessä tilanteessa, missä Suomella on metsävaroja ihan tarpeeksi — ei tarvitse ruveta hätistämään vanhoja ihmisiä ja kuolinpesiä. Onko se kuolinpesä sen kummempi omistaja kuin osakeyhtiö tai yhtymä? Kyllähän siinä kuolinpesässäkin se metsä, kun se jakamatta on, on yhtä suuri kuin mitä se oli aikaisemminkin. Jos tässä nyt puhutaan, että pirstaloituu, niin sittenhän se pirstaloituu, jos se kuolinpesä jaetaan osakkaille. Kummallista logiikkaa täällä.

Mutta tämä valtioneuvoston metsäpoliittinen selonteko 2050 on varsin kattava, monipuolinen paketti metsien, metsäteollisuuden ja liitännäiselinkeinojen nykytilasta. Kuitenkin siitä näyttävät puuttuvan tulevaisuuden visiot, ja monet tavoitteet on asetettu niin kauaksi tulevaisuuteen, että niiden mahdollinen saavuttaminen jää seuraavien sukupolvien tehtäväksi. Tämäntyyppinen suunnittelu on tuttua niin akateemisesta maailmasta kuin teollisuudestakin. Suuret johtajat ja professorit asettavat suurempien innovatiivisten projektien tavoitteiden ja visioiden toteutumisen turvallisesti oman eläkkeellejäänti-iän jälkeiseen aikaan. Selonteosta puuttuu tekemisen meininki, niin kuin edustaja Maijalako se nyt oli, joka niin totesi. Selonteon tiivistelmästä löytyy visio: "Metsien kestävä hoito ja käyttö on kasvavan hyvinvoinnin lähde." Se, kuka metsät tulevaisuudessa hoitaa, on jätetty hämärän peittoon. Sitä tuskin tekevät monikansalliset yhtiöt, jos ne päästetään kaatamaan Suomen metsiä. Ne ovat ehkä häipyneet jo ennen kuin istutusvelvollisuus iskee.

Suomen metsänomistus on vahvasti yksityisten metsänomistajien harteilla. Aikaisemmin maatilojen metsät ovat toimineet isäntien pankkina, ja niiden avulla on selvitty pitkien talvien tai katovuosien tuomien pettymysten yli. Viljelijät ovat myös hoitaneet metsät ja huolehtineet metsien jatkuvasta kasvusta ja monimuotoisuuden säilymisestä. Suomessa yksityismetsänomistajat ovat kautta aikain suojelleet vapaaehtoisesti omistamiaan, arvokkaina ja erikoisina pitämiään metsä- ja maa-alueita. Tätä tapahtuu myös tänä päivänä, jolloin metsät toimivat myös lomakohteina ja vastapainona kiireiselle elämänmenolle.

Arvoisa puhemies! Viime vuosikymmeninä Suomessa on kuitenkin toteutettu tukipolitiikkavetoisesti maaseudun rakennemuutos, jonka seurauksena monet viljelijät ovat muuttaneet työvoimaksi kaupunkeihin ja taajamiin, joissa silloin pääsi helpommalla parempiin ansioihin. Nyttemmin automatisoituminen ja kotimaisen teollisuuden päättäjätasolla toteutettu siirtäminen halvempien työvoimakustannusten maihin ovat aiheuttaneet työttömyyttä ja kurjistumista myös kaupungeissa ja johtaneet kiihtyvään valtiontalouden alijäämän kasvuun. Maatalous on muuttunut suurtiloiksi, kartanoiksi, yhtymiksi tai peräti osakeyhtiöiksi. Tämä rakenne- ja ikärakennemuutos on kohdannut myös metsätaloutta.

Metsäpoliittisessa selonteossa on yksityisten metsänomistajien kannalta huolestuttavia piirteitä. Merkityksellisenä toimenpiteenä mainittakoon: "Luomme edellytyksiä alan yritysten uudistumiselle sekä uusien ja kasvuyritysten kehittymiselle elinkeinopolitiikalla ja lainsäädännöllä." Lisäksi todetaan: "Luomme edellytykset yritysmäisen ja aktiivisen metsätalouden harjoittamiselle muun muassa verotusta kehittämällä ja tila- ja metsänomistusrakennetta parantamalla." Tämä tarkoittaa, että ollaan poliittisin toimin lähdössä muuttamaan tai nopeuttamaan rakennemuutosta tavoitteena muuttaa yksityisten omistamat pienet metsätilat muka helpommin hallittaviksi yhteismetsiksi tai yhtiöiden hallintaan. Tällöin puut voidaan korjata suuremmalta alueelta kerralla teollisuuspoliitikkojen tahdon mukaan ja nykyiset pienmetsänomistajat voivat vain katseella seurata, että sinne ne mummolta perityt puut nyt menivät.

Arvoisa puhemies! Pienmetsänomistajia halutaan painostaa luopumaan metsistään uhkaamalla verotuksen korotuksella tai muilla sanktioilla, kuten useista keskustan edustajienkin puheista on kuultu. Kokoomuksestakin löytyy edustajia, jotka ovat tänään todistaneet asian. Lisäksi pienmetsänomistajia painostetaan siitä, että heidän muka pirstoutunut omistuksensa tuhoaa lopullisesti Suomen jo osin jättäneet globaalit metsäyhtiöt. Toki tämä politiikka on linjassa kokoomuksen, keskustan ja SDP:n viime hallituskausilla ja parina viimeisenä vuosikymmenenä läpi ajamien maataloutta koskeneiden suurtilalinjauudistusten kanssa, joissa siinäkin köyhä pientilallinen on saanut lähteä kävelemään tilaltaan ja maaseutu on autioitunut.

Veropolitiikkaa suunnitellaan, jotta köyhät pakotettaisiin tai houkuteltaisiin luopumaan omaisuudestaan. Eikö tämä uhkaa metsätilojen monimuotoisuutta, jos vain suuret yhteismetsät ja yritysten omistamat metsät ovat sallittuja? Saavat siinä suomalaiset korpisoturien pojat ja tyttäret lähteä lätkimään, kun vielä EU:sta jonain kauniina päivänä tulla pullahtaa direktiivi, joka kieltää meidän perinteiset jokamiehenoikeutemme.

Köyhimmätkin tarvitsevat metsiään ja voivat tehdä niissä työtä. Kannatan vapaaehtoisia kauppoja enkä poliittista painostamista tai nykyhallituksen suosimaa pakottamista. Toivottavasti kansamme voi nauttia nykymuotoisesta metsäluonnostamme ja vapaasta luonnossa liikkumisesta vielä vuonna 2050.

Laila Koskela /ps:

Arvoisa puhemies! Metsät luovat suomalaisille hyvinvointia. Lähes joka seitsemäs suomalainen omistaa metsää. Metsät ovat Suomen merkittävin uusiutuva luonnonvara. Tämän metsäohjelman kulmakivien tulee olla metsien kestävä hoito ja käyttö, joka luo kasvua sekä hyvinvointia. Myös metsiin perustuvien elinkeinojen tulee olla kilpailukykyisiä ja kannattavia tukien samalla metsäluonnon monimuotoisuutta ja vahvistaen ympäristöhyötyjä.

Suomen metsät kasvavat vuosittain yli 100 miljoonaa kuutiometriä. Puun mahdollisuudet puuperäisten tuotteiden, energian, virkistyksen ja hyvinvoinnin lähteenä luovat edellytyksiä myös monipuoliselle metsien hyödyntämiselle. Metsien monimuotoisuudesta ja metsäluonnon hyvästä ekologisesta tilasta huolehtiminen on edellytys myös metsien kestävälle käytölle. Metsien käsittelyssä tulee kiinnittää huomiota maaperän tilaan ja vesitalouteen. Metsät sitovat ja varastoivat hiilidioksidia ollen näin merkittävä hiilinielu. Tähän voidaan vaikuttaa metsien uudistamisella ja oikea-aikaisilla hoitotoimenpiteillä.

Metsissä liikutaan, harrastetaan ja virkistäydytään. Suomen metsissä voi liikkua, marjastaa ja sienestää vapaasti. Luonnon virkistyskäyttö perustuu perinteisiin jokamiehenoikeuksiin. Tätä oikeutta meidän tulee jatkossakin tukea ja vaalia. Tämä on merkittävää kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta ja tukee ja edistää sitä.

Suomessa myös metsästetään. Metsästäjien lukumäärä on noin 300 000 eli Euroopan korkein väkilukuun suhteutettuna. Virkistyskalastus on koko kansan harrastus. Melkein joka toinen suomalainen kalastaa jossakin muodossa.

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! Nykyinen metsäteollisuus on tärkeä suomalaisille, nimittäin aika isolta osalta myös ne uudet mahdollisuudet, mitkä liittyvät puuhun, perustuvat siihen, että jatkojalostetaan niitä sivutuotteita, jotka nykyiseltä metsäteollisuudelta tulevat. Eli emme voi asettaa vastakkain olemassa olevaa metsäteollisuutta ja tarvetta luoda metsän alalle uutta ja puun uusia käyttömuotoja.

Näistä sivutuotteista ja niitten hyödyntämisestä tärkeimpinä ovat biopolttoaineet, ja se on tällaisen ison, laajan Suomen kannalta erittäin tärkeätä, koska ne luovat työpaikkoja myös sellaisille alueille, joilla työpaikkoja on vähemmän, ja sen vuoksi olisi todella pidettävä huolta siitä, että uusia biopolttoainelaitoksia liikenteen tarpeisiin ja lämmityksen tarpeisiin saataisiin eri puolille Suomea ja aivan erityisesti tuonne Itä-Suomeen, jossa puuta on runsaasti saatavilla, jolloin myöskin nämä kustannukset, jotka logistiikkaan liittyvät, jäisivät sekä kestävän kehityksen näkökulmasta että sitten hinnan näkökulmasta kohtuullisemmiksi.

Tässä yhteydessä on sanottava, että Finnvera ei viime viikkojen päätösten perusteella ole ollut taho, joka tukisi näiden biopolttolaitosten sijoittumista itäiseen Suomeen. Tästä on käytävä julkista keskustelua.

Puun uudet käyttömuodot kaikkinensa tarjoavat Suomelle isoja mahdollisuuksia. Meidän on nähtävä puu aivan uudesta näkökulmasta. Se tarjoaa erittäin korkean jalostusarvon omaavia tuotteita, kuten lääkkeitä, kosmetiikkaa, vaatteita. Kaikki se, mitä voidaan tehdä öljystä, voidaan tehdä myös puusta. Tämä on tulevaisuuden visio.

Täällä on puhuttu EU:n metsästrategiasta. Tähän EU:n metsästrategiaan suomalainen metsäteollisuus on suhtautunut erittäin myönteisesti, koska sehän ottaa huomioon nimenomaan metsän käytön puunjalostusteollisuuden raaka-aineena ja nimenomaan tällaisena kestävänä ja arvokkaana uusiutuvana raaka-aineena.

Metsien suojelu on tärkeää. On tärkeää myös, että talousmetsiä käytetään kestävän kehityksen mukaisesti. Nämä molemmat antavat suomalaisille sen metsän, jonka me tunnemme metsänä, jonne haluamme mennä virkistäytymään, jonne haluamme mennä retkeilemään, josta haluamme nauttia marjastuksen, sienestyksen merkeissä. Tässäkin mielessä olisi erittäin tärkeätä, että Metsähallituksen asema nykyisellään voitaisiin turvata niin, että nämä arvokkaat virkistymiseen liittyvät asiat metsässä voitaisiin yhdistää tähän metsien talouskäyttöön.

Missään tapauksessa ei pidä erilaisten organisaatiouudistusten kautta päätyä sellaiseen järjestelmään, että valtion metsät olisivat kaupan tavalla tai toisella. Tämä on tärkeä asia juuri tällä hetkellä hoitaa eli se, että pidämme huolta siitä, että tämä valtava metsäomaisuus, joka on erityisesti itä- ja pohjoissuomalaisille tärkeä, säilyy tulevaisuudessakin kansallisena omaisuutena. — Kiitos.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Näin on ehkä syytä käyttää sitten näitä 5 minuutin puheenvuoroja useampia.

Jatkan vielä tuosta suojeluasiasta. Olen aivan samaa mieltä vaikkapa edellisen puhujan kanssa siitä, että suojelu on tärkeää. On erittäin tärkeää jättää tuleville sukupolville metsät siinä kunnossa kuin missä me ne olemme saaneet, ja niinhän myös yksityismetsälainsäädännössä sanotaan, että käytetään vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Näin on Suomessa tehty.

Mutta sitten varsinaisiin, koviinkin, suojelutoimenpiteisiin. Suomen pinta-alasta on viety Natura 2000 -ohjelmaan seitsemisentoista prosenttia tällä hetkellä, osa tietysti metsää, soita, saaristoa. Tämä ei ollut direktiivin vaatimus, elikkä myös vähempi olisi tähän riittänyt. Kun Suomessa Natura 2000 on vielä toteutettu täyden suojelun periaatteella, se tarkoittaa sitä, että se on hyvin rajoittava toimenpiteiden kannalta, mitä metsissä voi tehdä ja esimerkiksi mitä korjuutoimenpiteitä voi tehdä. Jos tätä nyt laajennetaan näillä ekologisilla käytävillä tai ylipäätään Natura 2000 -verkostoa laajennetaan ja jos tämä täyden suojelun periaate jatkuu ja metsätoimenpiteitä ei voi harjoittaa, niin se tarkoittaa vähemmän metsätaloutta.

Minun mielestäni suomalainen metsätalous virheistään huolimatta pääsääntöisesti on ollut luontoarvoja kunnioittavaa ja tämmöinen talonpoikainen periaate siinä, että kirves on metsän hyvä hoitaja. Jos vielä ajatellaan tuota täyden suojelun periaatetta ja vanhojen metsien muuttumista pikkuhiljaa hiilivarastoksi, eivät ole enää hiilinielu, niin kyllä tulee kysymykseen myöskin se, onko meillä syytä ihan vakavasti harkita ja puhua siitä, voidaanko tätä täyden suojelun periaatetta ruveta purkamaan.

Tästä metsäkiinteistölle mahdollisesti asetettavasta verosta tai metsätilamaksusta on kyllä käyty hämmentävä keskustelu täällä salissa tänään. Kokoomus esittää, tai luultavasti ainakin on esittävinään, että tällaista veroa ei tule. SDP puhuu siitä, että puukauppa pitää saada vilkastumaan. Jotenkin tässä nousee mieleen se, onko tässä joku kytky rakennettu näiden kahden asian sisään niin, että esimerkiksi jos tällainen metsävero olisi, niin sen saisi sitten vähentää myyntiverotuksessa ja sillä tavalla puukauppaa saataisiin vilkastettua. Silti samaan aikaan Venäjältä ostetaan kalliimmalla puuta, kun Suomessakin olisi varmasti näitä rästihakkuita tarjolla. Toivon näin, että tämä keskustelu nyt saadaan laimennettua ja tänä iltana kokoomuksen suusta kuultuna voidaan sitten tehdä se johtopäätös, että näitä veroja ei ole tulossa.

Edustaja Mustajärvi otti vielä esille Kemijärven sellutehtaan milteipä häpeällisen alasajon. Tehdas, joka tällä hetkellä todellakin jauhaa Kanadassa hyvää sellua, pitkäkuituista sellua, mitä pohjoisesta oli saatavana, on minusta syönyt yhdeltä osaltaan tämän kehityksen raaka-ainetta. Tarkoitan sitä, kun me puhumme esimerkiksi nanoteknologiasta, nanoselluloosasta tulevaisuuden materiaalina, joka on lujaa, jolla voi korvata monenlaista materiaalia ja vieläpä kotimaisesti, ei tarvitse tuoda esimerkiksi metalleja liikennemerkkejä tai muuta varten. Tämähän olisi aivan loistavaa, jos tällaista tuotekehittelyä saadaan aikaan. Siihen on Suomen panostettava, huippuosaamiseen ja huippukoulutukseen.

Metsähallituksen lainsäädännön uusimisesta on todettava, että täytyy äärimmäisen varovaisesti suhtautua näihin yhtiöittämisajatuksiin, joissa kasvoton yhtiö olisi valtion omaisuuden hallinnoijana tai pohjoisessa julkisen vallan käyttäjänäkin. Ei sitä voida erottaa minun mielestäni, koska pohjoisessa on kuntia, joiden pinta-alasta puolet on valtion metsää. On oltava äärimmäisen tarkkana, kuka siellä sitten sitä ääntä käyttää. Maa- ja metsätalousministeri totesi itsekin, että Metsähallitus on merkittävä työllistäjä ollut, monelle nuorellekin juuri se tärkeä ensimmäinen työpaikka, kun puhutaan tänä päivänä vaikkapa nuorisotakuusta ja siitä, että nuoret pääsevät työelämään kiinni.

Lopuksi vielä ilmastoasioista haluan todeta sen, että minusta ympäristöministeri haki liian kaukaa esimerkkejä siitä, mitä me metsäsektorillamme voimme olla tekemässä tämän globaalin ilmastopolitiikan kanssa. Suomen osuus maailman kasvihuonepäästöistä on 0,2 prosenttia. Minusta me olemme aika hyvin Suomessa tehneet osamme tämän globaalin politiikan eteen. Toki esimerkkinä voimme olla ja olla vaikkapa koulutusviennin muodossa esimerkkinä. Metsäala voi olla myöskin koulutusvientiasia. Mutta mielestäni ilmastopolitiikalla emme saa myöskään ampua itseämme nilkkaan ja Suomen vientiteollisuuden nilkkaan.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Jatkan edellistä puhettani siitä, kun toin esille tämän käsitteen "uusi savotta" ja sen, mitä kaikkia asioita tässä uudessa savotassa tulisi olla matkassa eli mitä kaikkia toimenpiteitä ja kuvioita pitäisi hyvin nopeasti alkaa tekemään, ettei olisi pelkkä selonteko asiasta vaan käytännön toimenpiteitä.

Ensinnäkin arvostan paljon nykyistä metsätaloutta kaikessa muodossansa, miten sitä tänä päivänä harjoitetaan Suomessa, tuotannosta jalostukseen asti. Kaikkia näitä tarvitaan, ja niitä tulee kehittää eteenpäin. Mutta sitten meillä on paljon näitä muitakin asioita vielä kehitettävissä.

Toinen osa-alue, minkä haluan tuoda esille, on sitten tämä muu metsien käyttö eli virkistys, matkailu, metsästys, kaikki nämä asiat, ja se, mitä kaikkea tarkoittaa muun muassa metsän hiljaisuus, fyysisesti ja henkisesti hoitava metsä, kaikki tämmöiset asiat, joita ei kannata väheksyä ollenkaan, ja sitten jokamiehenoikeudet, joka on todella erikoinen suomalainen asia. Meidän ei kannata yhtään väheksyä sitä asiaa, että me pystymme sen pitämään. Itse suunnistajana tietenkin tuon esille aina tämän metsän merkityksen, mikä se on, ja muutenkin sen, mikä merkitys sillä on meille urheilussa, liikkumisessa, partiossa, 4H:ssa ja kaikissa näissä muodoissa.

Ja sitten porotalous: sehän on metsien olennainen, tärkeä käyttömuoto, mutta täytyy aina ottaa huomioon, millä tavalla metsiä kehitetään, jotta porotaloutta voidaan siellä harjoittaa.

Yksi osa-alue, mikä oli minun mielestäni tässä selonteossa aika heikosti tuotu esille, oli koulutus. Siinä oli todettu suurin piirtein siihen tyyliin, että kyllähän sitä koulutusta on mutta se tulee vähenemään ja sen merkitys ehkä heikkenee. Tässä ohjelmassa — olen puhunut uudesta savotasta — tulisi olla esillä sen koulutuksen merkitys, mitä se on. Tänä päivänä muun muassa on tullut esille, että peruskoululaisilla on ongelmia erottaa mänty ja kuusi, niin yksinkertaiset asiat. Kuinka kauas suomalaiset ovat menneet metsästä, kun ei mäntyä ja kuusta enää eroteta toisistaan? Eli kyllähän meillä pitäisi olla tässä ohjelmassa selvästi esillä se, miten lapsille koulutetaan metsäasioita.

Toinen on sitten tämä ammatillinen koulutus. Ammatillisen koulutuksen määrät ovat vähenemässä, ammattikorkea vähenee, yliopistokoulutuskin on vaarassa, ja muun muassa puurakentamispuolella yliopistoissa ei ole enää juuri ollenkaan koulutusosioita, -ohjelmia. Vaikka nämä metsäpuolen asiat, puupuolen asiat eivät ole tällä hetkellä trendikkäitä, vaikka niillä ei ole vetovoimaisuutta koulutuspaikoissa, niin meidän tehtävämme täällä päättäjinä on ohjata yhteiskuntamme kehitystä. Kun me päätämme, että niitä koulutuspaikkoja on, niin me saamme sillä tavalla niihin osallistujia, koska vain sillä tavalla, että meillä on nuorilla mielenkiintoa siihen ja on osallistujia ja on koulutusta, me saamme myöskin tulevaisuuden toimijoita tälle alalle.

Sitten näitä muita metsätalouspuolen asioita, jotka halusin tuoda esille: Tietenkin metsäpolitiikka on jatkossakin pidettävä kotimaisena asiana. Sitten Metsähallitus-laista on tänään keskusteltu. Minun savukoskelaisena, missä pinta-alasta lähes kaikki on Metsähallituksen hallinnoimaa, on tuotava esille se, että sehän on meidän kunnan tärkein toimija kuitenkin olemassa: se pystyy vaikuttamaan meidän kuntaan hyvässä ja pahassa, kaikissa asioissa.

Tietenkin minun pitää olla hirveän varovainen, kun minä alan puhua mitään metsätaloudesta, mutta tämänpäiväisten tietojen jälkeen, kun Kangas on ilmoittanut eroamisestansa, on puhuttu, että Metsähallitus-lainsäädäntö tulee uusia ehkä, ja samanaikaisesti on tullut voimakas keskustelu siitä, että Metsähallitus-lakiin ei saa koskea, niin minulla on itselläni mielikuva siitä, että jotakin siellä nyt kuitenkin on tehtävä, erityisesti kun nyt muutamassa vuodessa on tuplaantunut se, kuinka paljon Metsähallituksen tulee tulouttaa valtiolle tuloja. Se on tällä hetkellä 120 miljoonaa euroa vuodessa.

Pakko on sanoa, että se on liikaa. Se on liikaa sen takia, että ainakin meidän alueella, mitä minä olen metsiä katsonut, kovin nuorena, kovin aikaisin siellä joudutaan tekemään päätehakkuita. Kun tehdään kasvatushakkuu, niin sen jälkeen ei mene kuin muutama vuosi, kun tehdään jo päätehakkuu. Sitä kaikkein tuottavinta kasvuvaihetta, jolloin tehtäisiin todella euroja siitä puusta, ei pystytäkään enää käyttämään mahdollisimman hyvin hyväksi, vaan liikaa pitää repiä nopeassa ajassa tuloksia sieltä metsästä.

Jotakin Metsähallituksen puolella on kehitettävä, ja niistä tuloista, mitkä siellä on, se 120 miljoonaa, on osoitettava yhä enemmän paikalliseen työhön ja toimintaan, työpaikkoihin ja -kuvioihin, mitä siellä on, kehittämiseen, mitä on tehtävissä, metsätalouden tulosten saamiseen myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä sanoa tästä ympäristöministeri Niinistön puheesta, kun hän sanoi faktana, että Suomen hiilipäästöjen määrä lisääntyy, koska metsäpinta-ala pienenee: eikö meidän kuitenkin pitäisi aivan rehellisesti huomioida hiilitaseena se, että hiiltä sitovan puuston määrä on Suomessa hoidettujen metsien ansiosta koko ajan lisääntynyt? Metsämme siis todellisuudessa sitovat tällä hetkellä huomattavasti enemmän ja enemmän hiiltä kuin aikaisemmin. Otetaan tämä totuus käyttöömme.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva metsäpoliittinen selonteko ulottuu vuoteen 2050. Puhutaan siis varsin pitkän tähtäimen strategiasta. Selontekoa lukiessa tuli väkisin mieleen, että lauseet ovat ympäripyöreitä lupauksia ja visioita, joista puuttuvat konkreettiset parannusehdotukset. Selonteossa asetettiin tavoitteita ja päämääriä, mutta ei selkeitä keinoja niihin pääsemiseksi. Minä koen tämän puutteena. Mielestäni selonteon lukijalle olisi tullut selväsanaisesti kertoa, millä keinoilla hallitus aikoo parantaa ja edistää metsätalouttamme. Pelkät maininnat verotuksen kehittämisestä eivät riitä, vaan olisi tullut kertoa, millä tavalla ja millä aikataululla hallitus aikoo kehittää verotusta, jotta metsän nykyiset omistajat ja omistajiksi aikovat osaavat suunnitella omaa talouttaan.

Onko hallitus valmis helpottamaan metsätilojen sukupolvenvaihdoksia esimerkiksi keventämällä perintö- ja lahjaverotusta metsien osalta, vai millä keinoilla vauhditetaan omistajavaihdoksia? Myöskään maininta tila- ja metsänomistusrakenteen parantamisesta ei juuri lukijalle avaudu. Lukijan olisi huomattavasti helpompi ymmärtää lukemansa ja hän olisi tyytyväisempi, mikäli olisi konkreettisesti kerrottu niistä toimenpiteistä, joilla hallitus aikoo parantaa metsänomistusrakennetta.

Metsätalous on pitkän tähtäimen taloutta, ja metsänomistajilla on oltava nykyistä parempi mahdollisuus ennakoida metsäomaisuutensa taloudellista hyödyntämistä. Metsänomistajan tiliväli on useita vuosikymmeniä, ja metsiin tehtävät investoinnit on suunniteltava sitä mukaa. Hallituskausittain vaihtuva metsäpolitiikka ei kannusta metsänomistajaa investoimaan omaisuuteensa esimerkiksi lannoittamalla taikka parantamaan muuten metsän kasvua. Tämän vuoksi on hyvä, että pitkän tähtäimen selonteko tehdään, mutta kuten sanoin, kaipasin enemmän konkretiaa visioiden sijaan.

Metsä on paljon muutakin kuin omistajiensa taloudellinen tuki ja turva. Meillä on ainutlaatuinen laki jokamiehenoikeuksista, joka mahdollistaa marjastamisen, sienestämisen, retkeilyn ynnä muun sellaisen ja patikoinnin toisen omistamalla maalla. Julkisuudessa väläytellyt metsien kiinteistöverot olisivat mielestäni selvä uhka myös jokamiehenoikeuksille.

Tänään on monta kertaa salissa todettu, että Suomi on suhteellisesti Euroopan metsäisin maa ja meillä on metsästäjiä yli 300 000. Metsää on suojeltu erilaisilla laeilla ja päätöksillä. Tänäänkin mainittiin muutamaan kertaan Natura-alueet, joita muodostettaessa luvattiin metsästyksen salliminen alueella entiseen tapaan. Toisin kuitenkin kävi, sillä metsästys on nyt kielletty valtaosassa Natura-alueita. On perin outo tilanne, kun metsänomistajalta houkutellaan maita suojeluun lupaamalla, että mikään ei suojeltavalla maalla muutu, mutta kun laki tulee voimaan, lupaukset unohtuvat.

Meille on myös perustettu kansallispuistoja, ja on hyvä tuoda esiin, että tietämäni mukaan Suomi on tällä hetkellä ainoa EU-maa, joka ei salli metsästystä kansallispuistoissaan. Kaikissa muissa maissa kansallispuistoissa metsästäminen on sallittu, sitä pidetään aivan normaalina harrastusmahdollisuutena ja toimenpiteenä, mutta ei Suomessa. On syytä kysyä, miksi Suomessa se on kiellettyä.

Arvoisa herra puhemies! Aivan lopuksi: Salissa on muutamaan kertaan mainittu, että Metsähallituksen pääjohtaja Jyrki Kangas jättää tehtävänsä. Erikoinen ajankohta taikka sattuma, sillä pääjohtaja Kangas ilmoittaa erostaan juuri samana päivänä, kun me täällä eduskunnassa käsittelemme metsäpoliittista selontekoa. Käsitykseni mukaan pääjohtaja Kangas on toiminut erittäin tehokkaasti Metsähallituksen johdossa ja menetys on suuri. Minä en usko sattumiin. Minä tulkitsen pääjohtaja Kankaan eroamisen vastalauseeksi parhaillaan valmisteltavana olevalle Metsähallitusta koskevalle lainsäädännölle. — Kiitos.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan ottaa vielä esille yhden asian, jota täällä on erittäin monessa puheenvuorossa nostettu esille, ja juuri sen takia. Nimittäin se koskee tätä edellisen puhujan, edustaja Hongiston, mainitsemaa Metsähallituksen uudelleenorganisointia, Metsähallitus-lain uudistamista, ja siinä nimenomaan sitä kohtaa, että metsätalousyksikkö ollaan yhtiöittämässä. Täällä kun on käytetty useita puheenvuoroja yli puoluerajojen, niin yhdessäkään puheenvuorossa ei ole kannatettu tätä osakeyhtiömallia. Toivon vilpittömästi, että sen viestin, joka täältä tässä keskustelussa lähtee aika lailla yksimielisesti eteenpäin, sen viestin siitä, että ei nähdä mitään tarvetta yhtiöittämiselle, päinvastoin nähdään, että se sisältää monia riskejä, joita ei haluta ottaa, ministeri myös kuulisi ja pysäyttäisi tältä osin valmistelun ja asiaa lähdettäisiin valmistelemaan toiselta pohjalta.

Tämähän on saanut alkunsa siitä, että aikoinaan käytettiin perusteena sitä, että Euroopan unioni edellyttää sitä, että metsätaloustoiminta, joka voi olla myös kilpailun piirissä olevaa toimintaa, pitää tästä syystä yhtiöittää, mutta nyt on tullut selväksi, että on olemassa myös muita malleja ja parempia malleja vielä. Itse näen, kun tulen pohjoisesta, tässä erityisesti riskinä sen, että kun Lapinkin maista yli puolet on Metsähallituksen hallinnoimia, niin jos tässä lähdetään tämä ainoastaan metsätaloustuotto-odotuksia omaava maa siirtämään osakeyhtiöön ja muu jätetään sitten tänne viraston puolelle, tämä pirstouttaa tämän maaomaisuuden ja puhevallan käytön siitä. Toinen riski on se, että tässä muussa omaisuudessa, jolla ei ole metsätalousarvoa mutta jolla on muuta arvoa, voi olla muun muassa energia-, turvemerkityksessä arvoa turpeennoston suhteen, puhevaltaa tullaankin käyttämään ympäristöministeriön puolelta ja käytännössä lisätään tätä kautta suojelualueita, minkä ei todellakaan pitäisi olla tämän tarkoitus.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen kuunnellut tätä hyvin rakentavaa ja positiivista keskustelua. Annan erityistä arvoa sille, että keskustelussa on tullut vahvasti esille eri poliittisten ryhmien suunnalta se mahdollisuus, mikä meillä liittyy paitsi puusta valmistettaviin korkeajalosteisiin tuotteisiin myöskin puun eri residuaalisista sivuvirroista ja energiapuusta valmistettavaan suomalaiseen puhtaaseen energiaan.

Sen ohella täällä on tullut esille myös se, kuinka sillä teknologialla, jota tähän puun käyttöön liittyen Suomessa kehitetään, on maailmanlaajuisesti todella suuria mahdollisuuksia. Meillä on joukko yrityksiä, jotka kehittävät kulmalta tai toiselta joko nestemäisten polttoaineitten valmistamista tai niitten koneitten ja laitteitten valmistamista, jotka hyödyntävät erilaisia biojakeita, ennen kaikkea metsään liittyviä biojakeita.

Jos ajatellaan suomalaisen talouden kannalta ja bisneksen kannalta, vaikka uusiutuva energiakin tulee olemaan merkittävä tässä mielessä, taloudellisessa mielessä, korvatessaan tänne tulevia tuontipolttoaineita, niin vielä suurempi merkitys on kaikella sillä teknologialla, kaikilla niillä uusilla tuotteilla, mitä täällä opitaan tai tutkimuksen ja kehittämistyön kautta pystytään ennen pitkää valmistamaan.

Nyt vain täytyy toivoa, että maan hallitus tämän noteeraisi sekä omassa tutkimus- ja kehittämisrahoituksessaan ja politiikassaan — se on nyt toiminut osin toisin vähentämällä tämän alan rahoitusta merkittävästi — että myöskin sitten niin, että nämä, sanoisiko, hullunkuriset ratkaisut, mitä hallitus on tehnyt, joilla se iskee päähän nimenomaan kotimaisia bioenergiavaihtoehtoja, se ensi tilassa korjaisi.

Olisi äärimmäisen tärkeää, arvoisa puhemies — tämä on viimeinen kommenttini — että myöskin julkisessa keskustelussa nämä asiat pääsisivät esille. Kiinnitän erityisesti huomiota Suomen Yleisradioon. Monta kertaa se on käsitellyt näitä asioita viime aikoina, mutta kerta toisensa jälkeen niiden asioiden käsittelyssä kyllä vahvasti on, noissa ajankohtaisohjelmissa, kuinka nyt sanoisikaan, se hallituksen näkökulma esillä, sen saman hallituksen, joka nyt lähestyy asiaa sillä tavalla, mitä me olemme täällä tämän illan ja päivän aikaan läpikäyneet.

Tämä ilta on huipennus tässä kaikessa: A-talkissa on neljä henkilöä, ja niistä kolme on kokoomuslaista. Yksi on entinen energiaministeri Jyri Häkämies ja kaksi kokoomuslaista EU-parlamentaarikkoa elikkä Sirpa Pietikäinen ja Eija-Riitta Korhola. Minulla on käsitys siitä, mitä poliittinen pluralismi on — yliopistossa opetettiin, mitä on poliittinen pluralismi — mutta se ei ole sitä, mitä nyt tämä viesti tässä asiassa harrastaa.

Lauri Heikkilä /ps:

Herra puhemies! Metsätalouden tuotteet olisi jatkossa pyrittävä myymään maihin, joissa on nousevat taloudet ja kysyntää. Metsäselonteossa on ansiokkaasti luodattu uusia mahdollisuuksia kaupasta Kiinaan ja Intiaan, mutta yhtiöiden pitäisi itsessään tutkia mahdollisuuksia lisätä markkinointia niille suunnille. Nämä nousevat taloudet varmasti tarvitsevat metsätalouden tuotteita, koneita ja laitteita. Alueet voisivat toimia asiakkaina koko metsäklusterimme tuotteille nyt ja lähitulevaisuudessa.

Työllisyys- ja koulutustarve metsäsektorilla on varmaan suuri, koska työntekijöistä suuri osa on eläköitymässä, mutta varmasti suhteellisen lyhyilläkin koulutuksilla voidaan alalle siirtyä muualle paitsi tuotekehitystehtäviin, joissa vaadittaisiinkin teollisuuden itsensä pitkäjänteisempiä panostuksia tuotekehitykseen. Metsäteollisuusyhtiöt eivät ole riittävästi panostaneet hyvinäkään aikoina tuotekehitykseensä, ja hallituksen ehdotukset yhteiskunnan panostuksista alalle ovat toki tarpeen. Metsäkoneenkuljettajan homma ei vain oikein jaksa houkutella nuoria metsiin. Ehkä palkkatasossa on syy ja olosuhteissa. Kylmässä metsässä pimeässä yössä ei ole nuoren kovin helppoa ajaa metsäkonetta, varsinkin jos kone sattuu hajoamaan ja sitä pitäisi siellä ruveta korjailemaan. Se on aika haastavaa hommaa. Kaikki kunnia niille, jotka sinne lähtevät.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä metsäpoliittinen selonteko on historiallinen, koska se on ensimmäinen laatuaan, joka nyt eduskunnan käsittelyssä on, ja vähän viitaten tuohon edustaja Pekkarisen edelliseen puheenvuoroon: kuitenkin tämän selonteon aikaansaamiseksi tarvittiin tähän maahan kokoomuslainen pääministeri ja kokoomuslainen maa- ja metsätalousministeri, ja heidän turvin sitten, hallitusohjelman turvin, saatiin tämä selonteko tänne. Hyvä niin.

Metsäalalla on paljon mahdollisuuksia tuottaa nykyistä monipuolisempia tuotteita ja palveluja, ja kuten nähdään, metsäala ja se -teollisuus yhdessä kemianteollisuuden ja korkean teknologian kehityksen kanssa luo meille aivan uusia mahdollisuuksia hyödyntää puupohjaisia tuotteita. Niillä voidaan korvata uusiutumattomia polttoaineita ja materiaaleja aina öljystä ja muovista lähtien.

Metsien hyödyntäminen on myös hyvin resurssitehokasta, koska lähes kaikki osat siitä puusta voidaan käyttää joko tuotantoon tai loput sitten energiantuotantoon.

Valtioneuvos Riitta Uosukainen aikanaan lausui, että Suomi tarvitsee puuta ja päätä, ja se on nyt mitä ajankohtaisin viisaus jälleen, eli nyt Suomi tarvitsee nimenomaan sitä päätä, miten puuta jatkossa hyödynnetään ja Suomen tulevaisuus myös edelleen metsistä turvataan.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Kun me kaikki haluamme vahvistaa meidän talouttamme, oikaista meidän kauppa- ja vaihtotasettamme, kohentaa meidän työllisyyttämme ja sitä kautta hyvinvointiamme, on ylivoimaisesti tehokkain keino siihen omat raaka-aineet, omat investoinnit, oma tutkimus- ja kehitystyö ja oma työ. Ja kun meillä on tässä maassa metsää, puuta, niin paljon enemmän kasvamassa joka vuosi lisää kuin mitä me käytämme, meillä ei ole varaa jättää tätä voimavaraa käyttämättä. Meidän kaikkien pitää yhdessä tehdä kaikki mahdollinen, että me sen pystymme tekemään. Samalla, kun me tämän teemme ja nuo edellä mainitut hyvät asiat tästä aikaan saamme, me saamme vähän kuin itsestään myönteiset ilmastovaikutukset aikaiseksi, joita me myöskin haemme, joita Eurooppa hakee, joita koko maailma hakee.

Elikkä metsäala tarjoaa niin monipuolisen ja niin ison mahdollisuuden — niin kuin täällä on hyvin tässä keskustelussa tullut esille — että tähän työhön meidän kaikkien pitää ryhtyä. Siksi se ei saa myöskään merkitä sitä, että me rakentelemme sinne jatkuvasti ja tavan takaa uusia esteitä, uusia hankaluuksia ja sellaisia asioita, jotka eivät kannusta tekemään metsäalalla näitä edellä kuvattuja töitä.

Puhemies! Kun täällä on myöskin metsien moninaisuudesta paljon puhuttu — hyvä niin, metsät tarjoavat monia muitakin kuin pelkkiä taloudellisia asioita, meille hyvinvointia monessa mielessä — ja kun täällä on sanottu, että Etelä-Suomessa ei ole suojeltu kuin noin kolmisen prosenttia metsistä, mutta ei ole sanottu sitä, mikä sisältyy tähän selonteon tekstiin — Etelä-Suomessa 10 prosenttia metsistä on yli satavuotiaita, ja täällä on kymmeniä prosentteja sellaista metsää, jossa ei ole kymmeniin vuosiin käyty — niin miten voi luonnon monimuotoisuus olla uhattuna tällaisessa tilanteessa? Tämä osoittaa vain sen, että kaikki eivät välttämättä luota siihen, mitä metsänomistajat tekevät ja miten he metsiään hoitavat. He hoitavat niitä kunnioittaen, mutta myöskin tehokkaasti, ja nämä asiat on mahdollista meillä yhdistää ilman, että me jäykistämme asiaa ylimitoitetulla suojelulla.