Tuija Brax /vihr (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyseisestä asiasta on lakivaliokunta tehnyt yksimielisen mietinnön, jonka pääkohtia tässä seuraavassa teille esittelen.

Kyseessä on kansalaisten oikeusturvan kannalta hyvin merkittävä laki, joka johtuu Euroopan unionin alati tiivistyvästä ja syvenevästä yhteistyöstä oikeuden ja sisäasioiden alalla. Yhteistyöhän sai merkittävän käänteen aikoinaan Suomen puheenjohtajakaudella niin sanotussa Tampereen huippukokouksessa. Kyse on siitä, että jatkossa tämän lain tultua hyväksytyksi Suomen kansalaisia voidaan huomattavasti useammissa tapauksissa, jos heitä epäillään muissa Euroopan unionin jäsenmaissa tehdyistä rikoksista, luovuttaa vasten tahtoaan oikeudenkäyntiin.

Tänä päivänäkin kaikista vakavimmista rikoksista tämä on mahdollista, mutta nyt prosessi muuttuu ensinnäkin niin, että päätöksen tekee tuomioistuin, ja siinä keskeisenä viranomaisena asian käsittelyssä ovat tietyt syyttäjät valituilla paikkakunnilla Suomessa, ja niin, että luovutus voi koskea hyvin paljon suurempaa joukkoa epäiltyjä rikoksia kuin aikaisemmin. Käytännössä tulee dramaattinen muutos siihen joukkoon rikoksia, joista Suomen kansalainen voi vastoin tahtoaan tulla luovutetuksi. Pääsääntö on, että niiden rikosten, joista epäilty voidaan luovuttaa, täytyy koskea semmoisia rikoksia, jotka ovat rangaistuja molemmissa maissa, sekä Suomessa että siinä jäsenmaassa, joka luovutusta pyytää, mutta sen lisäksi laissa on erikseen lueteltu erillisessä pykälässä joukko sellaisia rikoksia, joiden osalta tätä kaksoisrangaistavuutta ei enää edellytetä. Tämä myös on osaltaan merkittävä ja kauaskantoinen, iso muutos siihen, miten itsenäiset valtiot luovuttavat rikosoikeudenkäyntiin oman maansa kansalaisia.

On esitetty epäilyjä, että kun lista niistä rikoksista, joissa voidaan luovuttaa epäilty toiseen maahan, on pitkä ja laaja eikä tällöin enää tarvittaisi sitä, että rikos on myös Suomessa rangaistu eikä vain lähtömaassa, saattaisi syntyä muun muassa vaara, että Suomesta ruvetaan vaatimaan esimerkiksi laittomaan aborttiin niin sanotusti syyllistyneitä, jos kyseessä on ollut esimerkiksi tuleva jäsenmaa Puola tai Irlanti. Tältä osin on erittäin tärkeätä tehdä selväksi, että neuvotteluissa nimenomaan on tällä listaamismenettelyllä suljettu pois tämmöiset moraaliset rikokset, joiden sisällöstä eri EU-maissa ollaan hyvinkin eri mieltä. Semmoista vaaraa ei sisälly tähän listaan, että täysin erilainen näkemys asiasta saattaisi johtaa siihen, että Suomen kansalainen voisi joutua luovutetuksi oikeudenkäyntiin esimerkiksi aborttia koskevassa asiassa.

Sitten valiokunnan tekemiin muutamiin muutoksiin.

Koska tämä on kuitenkin valtavan suuri muutos ja laki on tehtävä perustuslakivaliokunnan lausunnonkin mukaan niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, koska toistaiseksi Suomen perustuslaissa on vielä tähän asti hyvin tärkeänäkin pidetty pykälä siitä, että Suomen kansalaisia ei vastoin tahtoaan luovuteta toiseen maahan, niin valiokunta päätyi vahventamaan hallituksen esitystä merkittävästi siltä osin, miten se antaa suojaa Suomen kansalaisille siinä tilanteessa, jos heitä kohtaan on esitetty vaade luovuttamisesta. Hallituksen esityksessä todetaan kyllä, että on olemassa ehdottomia kieltäytymisperusteita, esimerkiksi huoli ihmisoikeuksien osalta, sananvapauden osalta ja muun muassa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin osalta, mutta hallituksen esityksen perusteluissa toisaalla sitten todetaan, että näitä tapauksia ei ole pääsääntöisesti varmaankaan olemassa, ja kehotetaan äärimmäisen suureen pidättyvyyteen näiden kriteerien harkinnassa.

Valiokunnan käsittelyssä monet asiantuntijat lähtivät siitä, että hallituksen esitys lähtee hyvin summaarisesta, käytännössä hyvinkin automaattisesta luovuttamisesta toiseen EU-maahan aina, kun paperit näyttävät olevan kunnossa ja tähän asiaan oleellisesti liittyvä lomake on oikein täytetty, rastit ruudussa. Valiokunta piti tätä hallituksen esittämää ratkaisua ongelmallisena, ja yksimielisesti päätimme irtisanoutua hallituksen esityksen näistä kiistanalaisista ja näitä kieltäytymisperiaatteita supistavista, ehkä jopa vähättelevistä perusteluista. Päinvastoin päädyimme korostamaan nimenomaan sitä, että Suomen kansalaisilla on tuomioistuimessa oikeus esittää väitteitä, jos he ovat huolestuneita siitä, että se oikeudenkäynti, johon heitä vaaditaan, ei täytä muun muassa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kriteereitä. Silloin Suomen kansalainen voi, ja valiokunta on tähän erikseen kiinnittänyt huomiota, esittää muun muassa perusteltuja väitteitä siitä, että tutkintovankeus saattaa osoittautua kohtuuttoman pitkäksi. Tuomioistuimen Suomessa on tutkittava nämä väitteet, ja jos ne osoittautuvat tosiksi, näin lakivaliokunta on asiaa muuttanut, siinä tapauksessa on käytettävä kieltäytymisperusteita. Tai toisena vaihtoehtona kohtuullisuussyistä valiokunta on päätynyt myös painottamaan ja muuttamaan osittain pykäliäkin siltä osin, että luovutusta voidaan myös lykätä, jos se inhimillisesti katsoen on oikea ratkaisu.

Valiokunta oli myös hyvin huolestunut siitä, voiko täysin toisessa kulttuurissa mahdollisesti käytävässä oikeudenkäynnissä vaarantua oikeus oikeusapuun. Pääsääntöisesti eurooppalaisen normin mukaan oikeusapu tapahtuu aina sen maan lainsäädännön mukaan, jonne luovutetaan, mutta lakivaliokunta haluaa muistuttaa ja tehdä tiettäväksi ja sen takia on mietintöön erikseen kirjannut, että Suomen oikeusapulaissa on kuitenkin jo tänä päivänä 23 § ja sen 2 momentti, jonka mukaan oikeusministeriö voi erityisen painavista syistä myöntää ulkomailla käsiteltävään asiaan yleistä oikeudellista neuvontaa laajempaa oikeusapua. Tätä on käytetty aika harvoin tämän päivän Suomessa, mutta on tärkeätä, että kansalaiset tietävät, että tämmöinen momentti budjetista tänä vuonnakin löytyy ja oikeusministeriö voi antaa erillistä apua ulkomaisiin oikeudenkäynteihin.

Paitsi että valiokunta siis päätyi hyvin merkittävältä osalta irtisanoutumaan hallituksen esityksen perusteluista mietinnössä tarkemmin esille käyvällä tavalla, päädyimme myös esittämään muutamia pykälämuutoksia, joista tärkeimmät ovat 5 §:ään ehdottomiin kieltäytymisperusteisiin tehdyt muutokset, jotka pääsääntöisesti johtuvat perustuslakivaliokunnan lausunnoista.

Perustuslakivaliokunta pyysi harkitsemaan, olisiko syytä vielä erikseen mainita, että kuolemanrangaistuksen, kidutuksen sekä epäinhimillisen ja halventavan kohtelun mainitseminen olisi sittenkin vielä itse pykälässä. Valiokunta piti tätä asiantuntijakuulemisen jälkeen erittäin harkitsemisen arvoisena ja hyvänä ajatuksena. Päädyimme mainitsemaan kuolemanrangaistuksen, kidutuksen sekä hiukan vielä laajemman kirjauksen "muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu", joka on otettu Suomen perustuslain 9 §:n 4 momentista. Tältäkin osalta lakivaliokunta on päätynyt siis korostamaan sitä, että Suomen tuomioistuimessa Suomen kansalainen saa esittää väitteitä, jos hänellä on perusteltu huoli siitä, että edessä on oikeudenkäynti, joka muun muassa saattaa olla ihmisarvoa loukkaava.

Perustuslakivaliokunta ei myöskään pitänyt asianmukaisena, että vakavasti tai pysyvästi sairaan henkilön luovuttamisesta ei voida lain mukaan pidättäytyä muuten kuin siirtämällä täytäntöönpanoa. Valiokunta muutti lakia tältäkin osin niin, että on mahdollista myös kokonaan jättää luovuttamatta.

Kolmanneksi ehdottomien kieltäytymisperusteiden osalta valiokunta painottaa sitä, että 15 vaan ei 18 vuotta täyttäneiden osalta kansainväliset lastensuojelusopimukset ja Suomen perustuslaki saattavat johtaa tilanteisiin, joissa niin ikään on joko lykättävä luovutusta tai jätettävä luovuttamatta Suomen kansalainen.

Ajankohdan ollessa näin myöhäinen en käy muita yksityiskohtia tässä esittelemään. Totean vain, että valiokuntaa puhuttivat ja asiantuntijakuulemisessa aika pitkäänkin veivät aikaa näkemysristiriidat siitä, onko oikein, että syyttäjä on jatkossa se viranomainen, joka hyvin aktiivisesti toimii tässä luovutusasiassa ja esittelee asian sitten tuomioistuimelle. Kilpailevana vaihtoehtona oli poliisi. Olemme tulleet vakuuttuneiksi, että myös poliisi on esimerkiksi pohjoismaisissa luovutusasioissa hyvin tehtävänsä hoitanut, emmekä yhtyneet niihin näkemyksiin, joita jossain määrin esitettiin, että syyttäjät sinänsä olisivat oikeusturvan kannalta parempia, mutta vakuutuimme, että hallituksen esitys on perusteltu muun muassa asiantuntemuksen kertymisen vuoksi niin, että syyttäjä on se viranomainen, joka tässä toimii, ja mietinnössä vihjaamme myös, että olisi ehkä hyvä syy tältä osin siirtyä samaan järjestelyyn pohjoismaisten luovutusten osalta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Lakivaliokuntamme puheenjohtaja ed. Tuija Brax erinomaisen hyvin selvitti meidän valiokuntamme pitkäaikaisen ja raskaan työn tuloksen, joka nyt on tässä vaiheessa. Mielestäni on hyvä, että kun ihmisten liikkuvuus on valtavasti lisääntynyt ja kansainvälistyminen kasvanut, niin yhteiskunnalla on sitten myöskin rikosten torjuntaan ja rikosten seuraamuksiin ajanmukaiset välineet. Toivon, että tämä menee mahdollisimman pian lainsäädäntöön.