Arto Satonen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä esityksellä työvoimatoimikunnat muuttuvat työllisyyden edistämistoimikunniksi, ja esityksen taustalla on kolmikantainen valmistelu. Tavoitteena on suunnata toimikuntien työ alueen työmarkkinoihin vaikuttavien muutosten ennakointiin ja alueen työllisyyden edistämiseen. Tarkoitus on lisätä työmarkkinajärjestöjen ja muiden alueellisten toimijoiden välistä yhteistyötä ja keskinäistä luottamusta sekä parantaa mahdollisuuksia ohjata työvoimapolitiikkaa oman alueen työllisyyttä parhaiten palvelevaan suuntaan.

Valiokunta pitää mietinnössään työllisyyden edistämistoimikuntien perustamista perusteltuna. Työmarkkinoilla tapahtuvien muutosten nopeus ja laajuus korostaa ennakoinnin ja alueellisten toimijoiden välisen kiinteän yhteystyön tarvetta ja merkitystä. Valiokunta pitää tärkeänä, että te-toimikunnat osallistuvat muutosten johdosta tarvittavien toimenpiteiden suunnitteluun, tekevät esityksiä alueensa työvoimapalvelujen kehittämiseksi, kokoontuvat säännöllisesti ja antavat lausuntoja työelämää ja sen muutoksia koskevissa kysymyksissä.

Valiokunta pitää tärkeänä, että työllisyyden edistämistoimikunnissa ovat edustettuina paitsi työnantajat, yrittäjät ja työntekijät myös muut keskeiset alueensa toimijat, kuten kunnat, elinkeinoyhtiöt ja koulutuskeskukset. Myös maatalousyrittäjien edustusta tarvitaan niillä alueilla, joilla maatalouden merkitys elinkeinohaarana on merkittävä.

Työvoimapoliittisen lausunnon antaminen yksittäisen henkilön oikeudesta saada työttömyysetuutta siirretään toimikunnalta te-toimistolle. Toimikunnan jaosto voisi kuitenkin antaa lausunnon tilanteissa, joissa työttömyysetuuden hakija valittaa päätöksestä, jolla hänen työttömyysetuutensa on evätty työstä kieltäytymisen tai työstä eroamisen vuoksi.

Jatkossakin on tärkeää, että järjestöjen asiantuntemus työvoimapoliittisten edellytysten arvioinnissa huomioidaan, ja on tärkeää, että toimikunnat tarkoin seuraavat alueensa te-toimiston lausuntokäytäntöjen kehittymistä.

Valiokunta kiinnitti huomiota asiantuntijakuulemisessa myöskin te-toimistojen henkilöstön turvallisuudesta huolehtimiseen. On käynyt ilmi, että eräissä tapauksissa päätökseen tyytymätön henkilö saattaa käyttäytyä aggressiivisesti, ja sen vuoksi on erittäin tärkeää, että toimistotasolla otetaan nämä turvallisuusasiat huomioon. Kuitenkin on niin, että paras tapa asiaa edistää on se, että päätökset selitetään ja perustellaan mahdollisimman ymmärrettävästi. Päätösten tulee olla läpinäkyviä ja työttömyysturvalain ylipäätään vastattava ihmisten oikeustajua. Päätöksen on oltava niin selkeä ja yksiselittei-nen, että asiakas ymmärtää, mistä päätös johtuu.

Valiokunta esittää lakiin lisättäväksi te-toimikunnan päätösvaltaisuutta koskevat säännökset. Lisäksi te-toimikunnan jaoston tehtävää valitusten käsittelyssä täsmennettäisiin siten, että jaosto voi antaa asiasta lausunnon, eli nämä pykälämuutokset ovat esityksessä mukana.

Tähän mietintöön sisältyy opposition vastalause.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi edelliseen hallituksen esitykseen liittyen haluan kiittää valiokunnan puheenjohtajaa Satosta järkevistä mielipiteistä. Ja koska ei ole kovin yleisesti vielä tiedossa, ei ilmeisesti Satosen omassakaan vaalipiirissä, että olemme niin monesta asiasta samaa mieltä, niin haluan varmistaa, että ed. Satosella on kaikissa tulevissa vaaleissa hyvä menestys, koska meillä on niin paljon yhteisiä näkemyksiä.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys muuttaa nykyisten työvoimatoimikuntien asemaa hyvin ratkaisevalla tavalla. Tavoite siitä, että paikallisella ja seudullisella tasolla työllisyyden, työttömyyden ja työmarkkinamuutosten sidosryhmät kokoontuvat yhteen ja pohtivat eri toimintamalleja, on aivan oikea. Nyt luodaan malli, joka virallistaa jo usean työvoimatoimiston normaalikäytännön antamatta työllisyyden edistämistoimikunnalle yhtään uutta asiaa päätettäväksi. Jatkossakin ne tahot, jotka ovat edustettuina toimikunnassa, tekevät päätökset omalla toimialueellaan.

Tässä voi olla sellainen vaikutus, että siellä, missä hallinto- ja sektorirajat ylittävä yhteistoiminta on ollut vierasta, omaksutaan uusia toimintatapoja, ja se tietenkin on tervetullutta. Mutta näitä strategisia tavoitteita olisi voitu edistää luopumatta työvoimatoimikunnan tärkeästä roolista työttömyysturvaratkaisujen päättäjänä.

Aikoinaanhan työvoimatoimikunnat perustettiin tuomaan virkamiesvallan rinnalle sellaista tervettä harkintaa, joka perustui paikallis- ja toimialatuntemukseen. Yleisimmin näissä toimikunnissa oli jäseninä kolme työnantajapuolen ja kolme työntekijäpuolen edustavimpien työmarkkinajärjestöjen edustajaa ja kaksi hallinnon virkamiestä. Semmoinen porukka pystyy arvioimaan kyllä asioita hyvinkin tarkasti, ja kun muistaa, että työttömyysturvalakiin oli nimenomaan toimikunnan harkintavallan mahdollistamiseksi lisätty kohta, kun työttömyysturvaoikeudesta päätetään, "muu näihin rinnastettava syy". Toimikunnat ovat pystyneet joustavoittamaan ja järkevöittämään päätöksiä lain antamissa rajoissa.

Arvoisa puhemies! Jo työvoimatoimikuntien toimialueen laajennus johti siihen, että työttömyysturvalain tulkinnat tiukentuivat, vaikka itse lakiin ei tehty pienintäkään muutosta. Tämä toimivallan siirto yksittäiselle hallinnon virkamiehelle johtaa ihan samaan eli lain tulkintojen tiukentumiseen. Hallinnon työntekijää on tavattoman helppo käskyttää ylhäältä alas.

Nämä toimikunnathan antoivat vuoden 2007 aikana yhteensä 156 000 työvoimapoliittista lausuntoa, joista kuitenkin äänestettiin yli 1 500 kertaa. Samana vuonna vakuutusoikeus ratkaisi 851 työttömyysturvaan liittyvää valitusasiaa ja 100 päätöstä muuttui. Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta ratkaisi vastaavasti 7 800 valitusasiaa, joissa ensi asteessa annettu päätös muuttui 17 prosentissa tapauksia, ja se ei ole ihan pieni määrä. Jokainen äänestyspäätös toimikunnassa on kuitenkin lujittanut muutoksenhakijan asemaa valitusprosessissa.

Arvoisa puhemies! Eniten minua ihmetyttää, ettei hallituksen esityksessä eikä myöskään työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietinnössä tuon enempää kiinnitetä huomiota yhteen suurimpaan epäkohtaan, mikä on jäänyt työttömyysturvalakiin. Se on yrittäjien ja yrittäjien perheenjäsenten työttömyysturvaoikeus. Joka tapauksessa tältä osin työttömyysturvalakia tulee muuttaa. Nyt tämä epäselvä työttömyysturvalain ongelma jää elämään, mutta mahdollisuus lieventää lain epäkohtia poistuu, koska yksittäisellä työntekijällä ei ole aina riittävää asiantuntemusta eikä lain suomaa harkintavaltaa ratkaisussa, niin kuin on ollut työvoimatoimikunnalla.

Edelleen kiinnittyy huomio siihen, miksi toimivaltarajaus työttömyysturvavalituksissa on tehty niin kuin on tehty. Esityksessä mainitaan, että siinä pyritään rajaamaan asiat mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti, mutta kuitenkaan perusteluita, miksi työmarkkinoitten käytettävissäolo, kieltäytyminen tai eroaminen koulutuksesta tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä on rajattu pois toimikunnalta, ei ole esitetty missään. Tästä asiasta ei löydy riviäkään hallituksen esityksen perusteluista eikä niitä tullut esille kyllä asiantuntijalausunnoissakaan. Asioitten mahdollisimman tasapuolinen käsittely olisi perusteltua myös näissä ratkaisuissa, ja sen on todennut kyllä omassa asiantuntijalausunnossaan Työttömien Valtakunnallinen Yhteistyöjärjestö TVY.

Työhallinnon työntekijöitten lausunnossa painottui vahvasti virkamiesten asema, työntekijöitten asema, mutta kovinkaan paljon siihen, kuinka nämä päätösten sisällöt muuttuvat, ei kiinnitetty huomiota. Suurimmaksi seikaksi nousivat työturvallisuustekijät, minkä minä kyllä ymmärrän. Hallinnon tavoitteenahan pitäisi olla, että päätösten pohjana on yleisesti tunnettu ja perusteiltaan hyväksytty lainsäädäntö ja että tämä lainsäädäntö kulkee rinta rinnan kansalaisten oikeustajun kanssa ja että kaikki päätökset ovat läpinäkyviä ja johdonmukaisia ja että asiakas tuntee oikeutensa ja kokee tulleensa kohdelluksi tasavertaisesti ja lakiin perustuen. En tiedä sitä, että jos kerran luodaan huonoa, epäselvää lainsäädäntöä, jota kansalaiset eivät hyväksy, niin sitten ratkaisu on se, että virkailijat laitetaan lukkojen taakse piiloon, tai vieläpä niin, että esitetään, että nämä ikävät päätökset selitettäisiin asiakkaalle puhelimen kautta.

Vielä tästä te-toimikunnan jaoston kokoonpanosta. Hallituksen esityksen mukaan jaoston kokoonpano on kolmijäseninen. Me esitämme vastalauseessa, että sinne tulisi yhden työntekijöitä edustavan jäsenen sijaan kolme edustajaa, jolloinka jaoston kokonaishenkilömäärä olisi viisi jäsentä.

Kaikista heikointa hallituksen esityksen perusteluissa on kohta, jossa on käyty jonkin verran läpi myöskin kustannusvaikutuksia: Kaikkinensa 90 työvoimatoimikunnan kokonaiskustannukset vuodessa ovat vain 645 000 euroa, toimikuntaa kohden 7 200 euroa vuodessa, ja tällä kuitenkin on saatu aikaan se, että sadat ja sadat ihmiset ovat osallistuneet paikallisella tasolle näiden tärkeitten päätösten tekemiseen. Paradoksi tässä on, että kolmikantainen päätöksenteko on nyt valmistellut sellaisen hallituksen esityksen, että tämä kolmikantainen yhteistyö poistuu paikalliselta tasolta näin isoissa ja tärkeissä asioissa.

Arvoisa puhemies! Tulemme tekemään vastalauseen mukaiset muutosehdotukset ensimmäiseen lakiin 11 lukuun 3 §:ään liittyen työllisyyden edistämistoimikunnan asettamiseen ja tehtäviin, nimenomaan sen kokoonpanoon.

Toiseksi tulemme esittämään kakkoslakiin 1 lukuun 4 §:ään, lain toimeenpanoon, että silloin kun on kyse säännösten tulkinnanvaraisuudesta, tulkintalinjan vahvistamisesta tai muista syistä taikka jos työttömyysetuuden hakija jaostokäsittelyä vaatii, niin asia ratkaistaisiin siellä.

Kolmantena kohtana liittyen juuri tähän yrittäjien ja yrittäjien perheenjäsenten työttömyysturvaoikeuteen heille syntyisi oikeus saada työttömyysturvaa silloin, kun on selvää, että toimintaa ei enää jatketa siten, että se estäisi kokoaikaisen työn vastaanottamisen.

Neljäntenä kohtana 11 lukuun 4 §:ään 4 momenttiin otetaan laajennettu toimivalta käsitellä te-toimikunnassa, sen jaostossa, työttömyysturvaoikeutta myöskin niissä kysymyksissä, kun on kyse henkilön olosta työmarkkinoitten käytettävissä siinä tapauksessa, että työnhakija on kieltäytynyt, eronnut tai omasta syystään erotettu työstä, koulutuksesta tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä. Eli tälle ei löytynyt yhtään mitään perustetta, minkä takia koulutuksesta tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytyminen on rajattu tämän käsittelyn ulkopuolelle.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama ajatus täältä edestä vielä.

Tärkein ja isoin ristiriita tässä on nimenomaan työvoimatoimikuntien lakkauttaminen, koska näistähän tulee tämmöisiä kolmihenkisiä jaostoja, jotka antavat sitten joihinkin asioihin lausuntoja ja piirtelevät suuria viivoja sitten, mihin päin pitäisi mennä. Mutta tässä jo aikaisemmin ovat tulleet esille hyvin ne seikat, miksi työvoimatoimikunta on tärkeä elin. Nimittäin meillähän paikallisolosuhteet ainakin — no, joka paikassa, kun katsotaan — ovat erilaiset, ja sitten se yhden virkailijan näkemys, kun hän tekee työvoimapoliittisen lausunnon, on hyvin kaita-alainen. Asiantuntijalausunnossa tuli hyvin se esille. Mutta ihan käytännön työstä tiedän, kun olen joskus ollut semmoisen elimen jäsen, jotta siellä hyvin tarkkaan punnittiin ne rajatapaukset. Virkailijahan teki lähes kaikki päätökset, mutta oli muutama semmoinen rajatapaus, jotka käytiin aina läpi siellä, ja sitten joko äänestettiin tai sovittiin, että tämä ratkaistaan näin, jotta tällä hakijalla onkin oikeus jonkun syyn perusteella olla lähtemättä siihen työhön, jolloin hän ei saanut karenssia, mutta jos se olisi virkailijan tekemä ollut, niin hän olisi saanut karenssin.

Sitten toisaalta meillä on myös hyvin eritasoisia virkailijoita sillä tavalla, että jotkut haluavat käyttää enemmän valtaa ja ovat vähän suorempiniitisiä kuin jotkut. Kun tuolla valiokunnassa kävi asiantuntija, niin joku virkailija ainakin — mahtoikohan olla tästä Kampista vai mistä mahtoi olla ja Kontulasta toinen — oli hakenut tämmöisen tietojenantosuojan, se toinen ei ollut sitä hakenut. Ilmeisesti tämä toinen oli vähän suorempaan näitä päätöksiä tehnyt tai ei ollut niin pidetty henkilö ja jopa joutui hakemaan sen suojan, jotta hänen tietojaan ei saa mistään numerotiedustelusta eikä saa edes Autorekisterikeskuksesta selville, millä autolla hän ajaa, jottei saa osoitetta tietää.

Eli tämähän kuvastaa sitä, jotta jo tänä päivänäkin on tämmöistä uhkailua olemassa aika paljon ja uhkaa näistä päätöksistä nyt vielä enemmän, kun tässä ollaan menossa siihen, jotta yksi virkailija tekee päätöksen. Ja ne edellytykset aina pitäsi jo hallintolainkin mukaan olla semmoiset, jotta ihmisellä, joka on saanut sen päätöksen, on oikeus tietää, kuka sen päätöksen on tehnyt. Sitten hänen pitää saada suoraan ne perusteet, miksi tämmöinen päätös on tehty. Siitä periaatteesta meidän ei pidä lipsua, koska sen pitää olla ihmisten perusoikeus. Kyllä tämä työvoimatoimikunta kuitenkin leventää niitä harteita, sitä vastuunkantoa, jotta kun useampi olisi ollut päättämässä, niin tämä virkailija voisi sanoa, että työvoimatoimikunta on päätynyt tällaiseen ratkaisuun, ja perustella sen asian, jolloin ainakin vähän lievenee mahdollinen uhka, joka olisi tulossa siitä jonkun tämmöisen henkilön taholta, joka ei välttämättä ole yhtä rauhallinen kuin me täällä eduskunnassa olemme, että me ymmärrämme kaikki asiat.

Kokonaisuutena tämä asia tuntuu ihmeeltä, kun tässähän tietysti perustellaan sillä, että tässä tulee säästöjäkin, mutta aina demokratiassa on oma hintansa ja aina tämmöisessä niin kuin hyväksyttävyydessä. Kun saadaan tämmöinen maalaisjärki, maallikon kädenjälkikin näkymään, niin se maksaa jotain. Tämä on ollut tosi halpa systeemi, jos se on ollut 7 200 euroa vuodessa koko tämä kustannus keskimäärin näissä toimikunnissa. Toisaalta kun se on sen verran maksanut, mutta kun siitä maksetaan vielä verot, kun katsoo näitä ihmisiä, niin todennäköisesti 50 prosenttia on mennyt veroja, niin että se on tullut takaisin, että ei nettokustannus todellisuudessa niin paljoa ollutkaan, ja loput tullut kulutukseen sitten.

Mutta sitten yksi asia, joka tässä on iso asia, joka ihmetyttää ja on hyvin periaatteellinen, ovat yrittäjän perheenjäsenet tai yrittäjät, jotka jäävät työttömiksi. Nyt, kun me teimme hiljattain lain tieteen- ja taiteenharjoittajien apurahakysymyksistä, niin siinähän ensimmäisen kerran nyt on tullut semmoinen hyvä periaate, jotta siinä uskotaan ihmistä, uskotaan sitä, kun hän ilmoittautuu, että nyt se apuraha on loppunut, ja hänet kelpuutetaan työnhakijaksi, mutta jos hän on vilpillisesti tehnyt sen, niin jäljestä päin korjataan virhe ja peritään tietysti rahat takaisin. Mutta tässä tapauksessa kaikkia yrittäjien perheenjäseniä tai yrittäjiä, jotka nyt ovat ilmoittautuneet työnhakijoiksi ja joilta on työ loppunut, pidetään ilmeisesti hyvin epäluotettavina, koska heille ei myönnetä heidän ilmoituksensa perusteella mitään työvoimapoliittista lausuntoa, vaan sitä pengotaan, vaikka se työ on loppunutkin. Tässä olen kuvannut jo nyt varmaan kolmatta kertaa tätä helsinkiläistä taksiyrittäjää, jolla on yksi auto ja jonka vaimolta otettiin ajolupa pois. Mies vielä ajaa taksia, mutta tänäkään päivänä vaimo ei vielä sitä työttömyysturvaa saa, ja siitä on nyt jo kaksi vuotta aikaa, kun tämä ajolupa otettiin pois. Hänen ilmoitustaan ei uskota, että hän on jäänyt työttömäksi. Tänä päivänä viimeksi olin häneen yhteydessä, ja siellä valitukset ovat menossa, mutta mihinkäs se siitä muuttuu, kun lausunnot lähtevät tästä Kampin työvoimatoimistosta, että ei, hän työllistyy omassa yrityksessään, vaikka ajokortti on otettu pois. Että tämmöisiä ongelmia.

Sen takia minusta tämä 2. luvun 5 §, kuten meidän vastalauseessamme on esitetty, tämä pitää hoitaa ja uskoa se juttu, että kun yrittäjä tai yrittäjän perhe ilmoittaa, että homma on loppunut, niin sillä sipuli ja hänellä on oikeus samaan työttömyysturvaan kuin muillakin ihmisillä.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Hallituksen esitys muuttaa nykyisten työvoimatoimikuntien asemaa merkittävällä tavalla. Työllisyyden edistämistoimikunnat osallistuvat jatkossa asiakkaan työttömyysturvaoi-keuden käsittelyyn rajoitetusti ja hyvin suppean jaoston toimesta. Työvoimatoimikunnat on perustettu aikoinaan tuomaan virkamiesvallan rinnalle sellaista harkintaa, joka perustuu paikallis- ja toimialatuntemukseen, ja nämä toimikunnat antoivat vuonna 2007 todellakin yli 150 000 työvoimapoliittista lausuntoa.

Mielestäni on aivan päivänselvää, ettei yksittäinen hallinnon työntekijä kykene samaan arviointiin, mihin monijäseninen ja erilaista asiantuntijaosaamista edustanut toimikunta kykeni.

Valiokuntakuulemisessa tärkeäksi seikaksi hallinnon työntekijäkuntaa kuultaessa nousi työturvallisuus ja se, että yhden virkailijan nimen esiintyminen kielteisessä työttömyysturvapäätöksessä voi johtaa pahimmillaan jopa väkivaltaisiin reaktioihin kyseistä työntekijää kohtaan ja ei pelkästään tätä työntekijää kohtaan, vaan myös hänen perhettään kohtaan.

Yleisesti ottaen, kun puhutaan muun muassa väkivaltatilanteista, on syytä toteuttaa lainsäädäntöä, joka kulkee rinta rinnan kansalaisten oikeustajun kanssa. Lakien tulee siis olla läpinäkyviä ja johdonmukaisia, että asiakas kokee tulleensa kohdelluksi tasavertaisesti ja voimassa olevaan lakiin perustuen.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ehkä pari kommenttia käytettyihin puheenvuoroihin.

Ensinnäkin se, minkä takia tällainen laki on tehty: Jos sen vielä yksinkertaistaa, niin kysehän on kahdesta asiasta. Toisaalta halutaan näille toimikunnille antaa aito rooli siihen, että ne voivat vaikuttaa oman alueensa työllisyyspolitiikkaan ja ottaa kantaa ja toteuttaa sellaisia toimia, joilla työllisyyttä voidaan edistää. Toinen on se, että työvoimatoimikuntien tehtävää eivät läheskään kaikki siellä olleet ja ne tahot, joita he ovat edustaneet, ole kokeneet sillä tavalla tarpeelliseksi, ja sen takia tämä muutos. Täytyy muistaa, mistä tämä muutos on tullut. Tämä muutos on nimenomaan tullut työmarkkinajärjestöjen omasta tahdosta. Meillä kävivät valiokunnassa esimerkiksi kaikki palkansaajajärjestöjen edustajat, ja he olivat sitä mieltä, että tämä lakiesitys on aivan hyvä ja he ovat sitä voimakkaasti kannattamassa. Eli tämä oli selkeästi sieltä taholta tullut esitys, ei pelkästään hallituksen esitys.

Mitä tähän työturvallisuuteen tulee, niin minusta on ihan hyvä, että siitä asiasta täällä keskustellaan. Mutta siitä ei saa saada sellaista käsitystä, että se joukko, joka ei suhtaudu ikään kuin rauhallisesti kielteiseen päätökseen, olisi suinkaan mikään suuri, mutta toki yksittäistapauksia on, ja koska on niin, että valtiolla on toki työnantajana myöskin työsuojeluvelvoite omia työntekijöitään kohtaan, niin sen takia minusta on ihan asiallista, että tämä asia nostetaan tässä yhteydessä esille.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt kysymys työvoimapalveluista, ja työvoimapalvelujen tehtävänä on tietenkin palvella niitä työnhakijoita, jotka sillä alueella ovat. Tässä on kysymys myös alueellisista palveluista ja siitä, että nämä palvelupisteet, toimipisteet, koko ajan supistuvat ja kutistuvat ja keskittyvät.

Sain juuri puhelun siitä, että on 80—100 kilometriä matkaa jonnekin omaan pieneen palvelupisteeseen, jonne menee täyttämään näitä työvoimablanketeita ja hakemaan päivärahoja jnp. Kysymys on nyt siitä vaan, että jollakin konstin pitäisi pystyä palvelemaan myös niitä ihmisiä eikä näitä työvoimatoimistojen työntekijöitä, työnhakijoita eikä pelkästään työntekijät toisiaan.

Minä esitänkin ja olisin esittänyt, jos siellä nyt ministerit olisivat viitsineet vielä olla paikalla, että olisi perustettu kirjastoautojen tapaan tämmöinen palveluauto, joka olisi edes yhden kerran viikossa käynyt työvoimapisteen alueella olevissa kunnissa, ja tämä palveluauto olisi voinut olla paitsi työvoimapalvelun auto, niin siihen olisi voitu kerätä Kelan palvelut, poliisin palvelut ja mitä muita näitä on valtionhallinnon palveluja. On kysymys siitä, että kyllä valtionhallinnon palvelut ovat kansalaisille tärkeitä, ja ne pitäisi jotenkin kuitenkin saada myös kansalaisten ulottuville eikä pelkästään toisten virkamiesten ulottuville. Ei ole muuta sanottavaa, kun ei ole kerta ministerit paikalla, että olisi voinut kysyä jotain.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Satoselle voisi todeta sen, jotta hän totesi, jotta aloite on lähtenyt ay-liikkeen puolelta, että kyllä se sillä tavalla on, että kyllä tässä on hallitus ollut aktiivi ja sitten pyytänyt nämä työmarkkinajärjestöt tähän kolmikantapöytään, ja kyllä tämä on valmisteltu kolmikannassa. Mutta meillä täällä eduskunnassa kuitenkin on se lopullinen päätösvalta ja meidän pitäisi katsoa, mitä tämä vaikuttaa kokonaisuutena. Sitä minä en ymmärrä, niin kuin ed. Mustajärvi tuossa aikaisemmin totesi, miksi tämä kolmikantainen alueellinen näkemys tässä nyt aiotaan romuttaa.

Mutta ed. Ukkola, tämä on tosi hieno homma, että sieltä löytyy hallituspuolueestakin tämmöistä ajattelua, että palvelu pitää viedä lähemmäksi. Kun edellistä lakia tässä käsiteltiin, niin siinä kyllä tulee tapahtumaan sillä tavalla, jotta palvelu menee yhä etemmä. Silloin pitäisi katsoa, mitkä ovat ne muodot, jotta mentäisiin jollakin tavalla; jos ei säily piste siellä, niin sitten se vaikka pyörillä kulkee sinne, ja se on tavallaan piste kyllä sekin.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Pidän työvoimatoimikuntien lakkauttamista vääränä toimenpiteenä oman kokemukseni näkökulmasta. Toimin 28 vuotta metallin toimitsijana Turussa ja varsin paljon jouduin olemaan yhteyksissä työvoimatoimikuntien kanssa tuolla alueella. Pidin tärkeänä tätä kolmikantaista asiantuntemusta, sitä, että eri intressitahot ja eri tahojen työmarkkinakokemus välittyivät suoraan näiden toimikuntien työssä.

Se, että toimikuntien työ on saattanut turhauttaa ammattiyhdistysliikkeen ja työmarkkinajärjestöjen edustajia, johtuu tietenkin siitä, että työvoimatoimikunnat ovat olleet varsin ruuhkautuneita, ja toisaalta myös työttömyysturvapäätösten syntyminen on tästä syystä viivästynyt. Mutta tämähän on kysymys siitä, että näillä toimikunnilla ei ole ollut riittäviä toimintaresursseja. Tällä ei suinkaan voi perustella näiden toimikuntien lakkauttamista.

Vielä yksi asia, juuri tämä, että työttömyysturvaa koskevien sitovien lausuntojen antamisoikeus annetaan yhdelle virkailijalle. Aika oireellista on, että se on suuri työturvallisuuskysymys. Se jo kertoo aika paljon, mihin suuntaan tässä lainsäädännössä mennään. Mutta asetan isoja varauksia myöskin yhden virkailijan päätöksenteolle juuri puolueettomuuden näkökulmasta, koska useimmiten kun ihminen eroaa työstä tai erotetaan työstä tai kieltäytyy työstä, usein taustana on suuri joukko erilaisia arkisia perusteluja, ja voi olla työsuhdetta, työsuhteen ehtoja koskevia riitoja, joita sitten myöhemmin käsitellään esimerkiksi oikeudessa. Mutta tätä pidän tärkeänä, että myös tämä puolueettomuusnäkökohta vaarantuu.