Markku Pakkanen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on laki-aloite ampuma-aselain muuttamisesta. Ampuma-aselain uudistaminen on yleisesti todettu välttämättömäksi ja kiireelliseksi asiaksi. Lainsäädäntöprosessi vie kuitenkin runsaasti aikaa uudistettaessa koko lakia, ja siksi on perusteltua tehdä tarkistuksia nykyiseen lakiin nopealla aikataululla jo ennen kokonaisuudistusta.

Merkittävin nykyisen ampuma-aselain epäkohdista on lain keskittyminen enemmän haettavaan aseeseen kuin asetta hankkivan henkilön ominaisuuksiin ja soveltuvuuteen aseiden hal-lussapitoon. Hakijan soveltuvuuden arvioinnista ja todellisesta järkevästä käyttötarkoituksesta aseelle tulisi muodostua lupaharkinnan keskeisin asia. Myös sen selvittäminen, että hakijalla on olemassa hakemuksessa ilmoittamansa perusteet aseen käytölle, tulisi kuulua osana lupaprosessiin.

Näiden seikkojen huomioimiseksi on perusteltua muuttaa ampuma-aselain 45 §, jossa määritellään aseen hankkimisluvan saajaa koskevat edellytykset. Uutena elementtinä lakiin esitetään otettavaksi asekortti, joka olisi periaatteiltaan metsästyskortin kaltainen osoitus ampuma-aseiden käsittelystä ja ampuma-aseita koskevien säännösten ja määräysten tuntemuksesta. Kortin saamisen edellytyksenä olevan koulutuksen ja asetutkinnon järjestämisen ampuma-aselupaviranomainen voi antaa esimerkiksi valtakunnallisiin keskusjärjestöihin kuuluvien ampuma- tai metsästysseurojen tehtäväksi. Tarkemmin koulutuksen sisällöstä ja tutkinnosta määräykset antaisi sisäasiainministeriö.

Hakijalta edellytettäisiin myös lääkärintodistus terveydentilastaan ja mahdollisista terveydellisistä seikoista, joilla voi olla vaikutusta luvan myöntämisen edellytyksiin. Lääkärin todistuksesta tulisi ilmetä, onko hakijaa hoidettu sellaisten psyykkisten oireiden vuoksi, joilla voidaan olettaa olevan olennaista vaikutusta hakijan kelpoisuuteen käsitellä ampuma-aseita omaa tai yleistä turvallisuutta vaarantamatta.

Myös uutena edellytyksenä hankintaluvalle asetettaisiin vaatimus metsästys- tai ampumaurheiluseuran lausunnoista, joista selviäisi muun muassa hakijan harrastuneisuus, harrastuksen kesto ja mahdolliset havainnot hakijan käytöksestä, joilla voi olla merkitystä lupaharkinnan kannalta. Yhdistymisvapauden vuoksi ei voida edellyttää kaikilta hakijoilta jonkin yhdistyksen jäsenyyttä, joten myös kahden luotettavan, mutta esitettyyn harrastustoimintaan olennaisesti liittyvän henkilön lausunto olisi mahdollinen vaihtoehto yhdistyksen antamalle lausunnolle. Kuitenkin on syytä rajata lausunnon antamiseen kelvollisien henkilöiden ulkopuolelle hankittavaksi aiotun aseen myyjä tai tämän palveluksessa olevat henkilöt, jolloin vältetään myyntitarkoituksessa annetun suosituksen mahdollisuus.

Työtä varten haettavan luvan kuin myös museossa tai kokoelmassa pitämiseen oikeuttavan luvan edellytykset säilytetään laissa ennallaan.

Arvoisa puhemies! Toivon, että asia saa runsaan huomion ja laajan asiantuntijakäsittelyn täällä eduskunnassa.

Edellä olevan perusteella ehdotamme, että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

"Laki ampuma-aselain 45 §:n muuttamisesta

45 §

Hankkimisluvan saajaa koskevat edellytykset luonnolliselle henkilölle

Hankkimislupa voidaan antaa sellaiselle 18 vuotta täyttäneelle henkilölle, jota terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella on pidettävä sopivana pitämään hallussa ampuma-aseita ja aseen osia. Huoltajien suostumuksella lupa voidaan kuitenkin antaa metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten ampumista taikka ampumaurheilua tai -harrastusta varten alle 18-vuotiaallekin mutta 15 vuotta täyttäneelle henkilölle, joka muuten täyttää hankkimisluvan saajaa koskevat edellytykset.

Haettaessa lupaa:

1) hakijalla on oltava suoritettuna asekortti sekä ennen asekortin myöntämistä hakijan on osoitettava ampuma-aseiden käsittelyä ja ampuma-aseita koskevien säännösten ja määräysten tuntemus suorittamalla asetutkinto ampuma-aselupaviranomaisen asettamalle tutkijalle;

2) hakijan on esitettävä lääkärintodistus terveydentilastaan ja niistä siihen liittyvistä seikoista, joilla voi olla merkitystä luvan myöntämisen kannalta;

3) metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten ampumista taikka ampumaurheilua tai -harrastusta varten hakijan on esitettävä harrastuksestaan luotettava selvitys, jollainen voi olla metsästys- tai ampumaseuran tai kahden luotettavana pidettävän harrastukseen liittyvän henkilön lausunto hakijan soveltuvuudesta ampuma-aseen hankintaan ja hallussapitoon; lausunnon antaja ei kuitenkaan saa olla ampuma-asekaupan harjoittaja, jolta hakija on hankkimassa asetta;

4) työtä varten hakijan on esitettävä selvitys siitä, että hän on koulutuksessaan tai muuten riittävästi perehtynyt ampuma-aseen turvalliseen käsittelemiseen ja että hänellä on hyväksyttävä peruste ampuma-aseen kantamiseksi työssään.

Lupa museossa tai kokoelmassa pitämiseen voidaan antaa vain asekeräilijälle, jolla on sisäasiainministeriön hyväksyntä ampuma-aseiden tai aseen osien keräilyyn ja jonka ampuma-aseiden ja aseen osien säilytystilat säilytystilojen sijaintipaikan poliisilaitos on hyväksynyt.

Tutkijan päätökseen tyytymätön voi 14 päivän kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan saattaa asian tutkijan asettaneen viranomaisen ratkaistavaksi. Tarkemmat määräykset koulutuksesta ja tutkinnosta antaa sisäasiainministeriö."

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ampuma-aselaissahan aseen saannin yleisenä edellytyksenä kaikkien ampuma-aseitten kohdalla on se, että on olemassa perusteltu, hyväksyttävä peruste hankkia se ase. Jos ajatellaan näitä ikäviä tapahtumia niin Jokelassa kuin Kauhajoellakin, niin kummassakaan tapauksessa tälle ampujalle silloin, kun hän on hakenut aseelle lupaa, ei ole ollut perustetta myöntää sellaista asetta nimenomaan ensimmäisenä aseena, äärimmäisen tulivoimaista, nopeaa, vaikkakaan ei järeää asetta. Kuitenkin tämmöisellä pienikaliiberisella puoliautomaattipistoolilla pystyy minuutin aikana ampumaan kymmeniä, kymmeniä lau- kauksia, jos lippaat on valmiiksi panostettu.

Tämä ed. Pakkasen lakialoite vaikuttaa vähän monimutkaiselta sen suhteen, että meillähän on jo esimerkiksi metsästyskortin suorittaneita ja lunastaneita henkilöitä yli 300 000 ja siihen tutkintoon liittyen he ovat saaneet myös perusvalmiudet siihen, kuinka käsitellä asetta turvallisella tavalla. Ainakin, kun heillä tämä harrastus useimmiten on hyvin aktiivista, siinä suhteessa nämä vaatimukset vaikuttavat aika lailla ylimitoitetuilta.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Edustajien Pakkanen ja Seurujärvi lakialoite voidaan nähdä ikään kuin virikkeenä hallituksessa vireillä olevan ampuma-aselainsäädännön uudistukseen. Minulle on tullut monia yhteydenottoja, joissa liioitellaan aselainsäädännön uudistamisesta johtuvia uhkia. Pidänkin tärkeänä, että kansanedustajat oikovat näitä väärinkäsityksiä.

Aselakia uudistavan hankkeen toimikausi on 29.9.2008—28.2.2011. Hanketta on valmisteltu sisäasiainministeriössä kuluneen kesän aikana. Kauhajoen valitettavasta tapauksesta johtuen hankkeen aikataulua on nopeutettu ja se on jaettu kahteen osaan. Hankkeen ensimmäisen vaiheen tavoitteena on tiukentaa käsiaseiden luvansaannin edellytyksiä ja tehostaa luvanhakijoiden ja -haltijoiden terveydentilan valvontaa. Toisena vaiheena on saattaa voimaan YK:n tuliasepöytäkirja sekä asedirektiivin edellyttämät muutokset.

Tuliasepöytäkirja on YK:n järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan yleissopimuksen lisäpöytäkirja. Tuliasepöytäkirja hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa vuonna 2001 ja astui voimaan, kun 40 maata oli sen ratifioinut. Näin tapahtui vuonna 2004. Suomi oli valmistelemassa pöytäkirjan ratifiointia. Tuliasepöytäkirja on ensimmäinen laaja valtioiden välinen globaali sopimus ampuma-aseisiin liittyvän rikollisuuden vastustamisessa. Se käsittelee nimenomaan laitonta asekauppaa, mutta sisältää säännöksiä myös aseiden laillisista siirroista. Pöytäkirjan kohteena on kansainvälinen rikollisuus, muun muassa huumeliigojen ja terroristien pienasearsenaalit. Pöytäkirja sisältää muun muassa määräykset vientilupien antamisesta, rekisterien pidosta, viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta sekä aseiden merkitsemisestä valmistuksen sekä viennin ja tuonnin yhteydessä.

Arvoisa puhemies! EU:n ampuma-asedirektiivi edellyttää myös muutoksia Suomen lainsäädäntöön. Muutokset tulee tehdä viimeistään vuonna 2010. Jatkossa esimerkiksi alle 18-vuotiaalle ei voida antaa lupaa omaan ampuma-aseen hankkimiseen kuin poikkeustapauksissa. 15—17-vuotias voi jatkossakin saada huoltajiensa suostumuksella rinnakkaisluvan toisen henkilön omistaman aseen hallussapitoon metsästys- ja ampumaurheiluperusteella. Sisäministeriö selvityttää, voitaisiinko jotkut käsiasetyypit kieltää kokonaan. Tällaisia olisivat käsiaseet, joilla itse ampumaharrastuksen kannalta ei ole mitään merkitystä. Tämä on vaikea tehtävä, koska uusia aseita kehitetään jatkuvasti.

Tältä pohjalta voidaan todeta, että edustajien Pakkanen ja Seurujärvi lakialoitteessa on paljon samoja elementtejä kuin on keväällä eduskuntaan tulevassa lakiesityksessä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Edustajien Pakkasen ja Seurujärven lakialoite on ihan hyvä, kun se joka tapauksessa sisällöllisesti tähtää tarkempaan säätelyyn. Mutta aivan niin kuin ed. Laxell täällä totesi, niin pitemmällekin pitäisi päästä. Ensinnäkin EU-velvoitteet pitäisi vähimmäisvelvoitteena toteuttaa Suomessa, ja 18 vuotta mielestäni on ehdoton ikäraja sille, että saa aseenkantoluvan. Sitten siinä, minkälainen aseenkantolupa ja minkälaiselle aseelle, kyllä pitää paikkansa tämä, minkä ed. Mustajärvi täällä totesi: Puoliautomaatti- tai automaattikäsiase, pistoolikin, vaikka on pienikaliiperinen, on tehokkaasti tappava ase, jota ei ole todellakaan tarkoitettu sinänsä esimerkiksi urheilukäyttöön.

Kuoleman kauppiaat on nimenomaan yleiskäsite asekaupalle ja -kauppiaille, etenkin maailmanlaajuisesti toimivalle rikolliselle liiketoiminnalle. Tiedämme, että sen avulla esimerkiksi Afrikassa käydään jatkuvasti sotia, veritimanteilla maksetaan aseita. Tällä hetkellä Itä-Kongossa maksuvälineenä ovat Kongon luonnonvarat, etenkin kaivostoiminnasta saatavat, sademetsäpuu jne. Siis tämä asekauppa on erittäin ongelmallinen asia koko maapallon näkökulmasta. YK on yrittänyt sitä kahlita. Yhdysvallat etunenässä on sitä estämässä, mukana myös Kiina ja Venäjä. Näin ollen se on jäänyt vahvasti edelleenkin toimimaan. Itä-Euroopassa riittää aseita, joita on varastoitu esimerkiksi Jugoslaviassa, jonka puolustusdoktriini pohjautui sille, että kaikilla oli suunnilleen vähintään yksi automaattiase, ja näitä on varastoituina Bosnia ja Hertsegovinaan paljon jne. No, tämä asia on vain siellä taustalla, kun me puhumme käsiaseiden vaikutuksesta Suomessa.

Sitten tähän Suomen lainsäädäntöön. Jokelan jälkeen ei juuri mitään tapahtunut, ja Kauhajoki todellakin herätti myöskin sitten hallituksen, ja nyt on tehty taas uusia suunnitelmia. Kuitenkin on hyvin oireellista, että sekä Jokelan että Kauhajoen tapahtumissa asehankinnat tehtiin samasta asekaupasta, ja tästä asekaupan kontrollista pitäisi nopeasti säätää lailla. Vastaanpanemista on tullut esimerkiksi metsästysseurojen puolelta, on sanottu, että pitää jo 15-vuotiaana päästä metsästyksen makuun, jotta ei metsästäjät loppuisi Suomesta.

Kuitenkin Suomessa on tämä kyseenalainen kolmas sija, pronssisija, aseita per asukas -tilastoissa Yhdysvaltojen ja Jemenin jälkeen, Somaliaa ehkä ei ole tilastoitukaan, koska valtiota ei noin tilastollisesti ole olemassa. Mutta Suomessa on aivan liikaa aseita. On aseita, joita ei ole rekisteröity mihinkään. Nyt sitten lehtitietojen mukaan yhä enemmän pyritään saamaan käyttökelpoisiksi romuaseita, jotka ovat tietysti rikollisessa toiminnassa erinomaisia, koska niistä ei ole missään tietoja.

Näin ollen tämä kokonaisuus pitäisi tässä käsitellä samalla kuin se, minkä ikäinen ja minkälaisessa terveydentilassa oleva ihminen yleensäkin saa aseenkantoluvan. Tämä ajatus on esitetty, että kun käydään lääkärin vastaanotolla terveyskeskuksessa tai muualla 5—15 minuuttia, sen aikana selviäisi, onko asianomainen henkisesti kykenevä ottamaan vastuun, mutta se ei ole mahdollista. Tähän lääkärintodistukseen ei voida sillä tavalla uskoa, että se kertoisi kaiken. Armeijan tiedot on syytä välittää silloin, kun aseenkantoluvasta ollaan puhumassa.

Mutta kaiken kaikkiaan olisin erittäin vahvasti sitä mieltä kuin on ollut pääministeri Vanhanenkin, että käsiaseiden säilyttämisen kotona, yleensäkin pistoolityyppisten aseiden säilyttämisen kotona ja niille aseenkantoluvan myöntämisen pitäisi olla erityisen tarkan arvioinnin kohteena, ja sitten jos myönnetään, niin nimenomaan ampumaurheiluharrastukseen. Silloin aseen säilyttäminen turvatussa lukitussa paikassa muualla kuin asianomaisen kotona voisi olla ratkaisu.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite on varmasti saanut alkunsa näistä ikävistä tapahtumista, mitä tässä nyt vuoden aikana on tapahtunut, ja on viesti tietysti siitä, että hallitus ei ole silloin heti Jokelan jälkeen tai ministeri Holmlund reagoinut tarpeeksi voimakkaasti. Siinä mielessä tämä on ihan ymmärrettävä, ehkä hiukan, niin kuin ed. Mustajärvi sanoi, yliampuva, jos voisi näin sanoa tässä.

Ed. Tiusanen toi esille sitä, että ei alle 18-vuotiaille. Kyllä minä ainakin itse, tietysti kun olen metsästyksessä mukana, olen sitä mieltä, että kyllä siellä isät ja metsästysseuran aktiivit pitävät hyvin huolta siitä, että myöskin nuoret oppivat käsittelemään sitä asetta. Esimerkiksi näissä Kauhajoen ja Jokelan tapauksissahan oli kuitenkin yli 18-vuotiaat kaverit, jotka nämä teot tekivät. Siinä mielessä minun mielestäni siihen ei ole perusteita.

Tämä "aseet ampumaradalle" on myöskin aika arveluttavaa toisaalta, koska silloin tiedetään, missä niitä aseita on. Ja aika paljon on myöskin laittomia aseita, niitä varastetaan ja käytetään rikollisessa toiminnassa. Paljon esitetään myös sitä, että kaikki aseet pitäisi kieltää. Se on ihan älytöntä. Sen jälkeen niitä on enää rikollisilla.

Vielä sen verran tästä, että kun tässä on teksti, että "Merkittävin nykyisen ampuma-aselain epäkohdista on lain keskittyminen enemmän haettavaan aseeseen kuin asetta hankkivan henkilön ominaisuuksiin ja soveltuvuuteen aseiden hallussapitoon", niin kyllä näihin aseisiin keskittymiseen pitäisi kyllä panostaa tulevaisuudessa, niin kuin täällä tuli esille jo. Elikkä näille 22-kaliiperisille, joita ei oikein tarvita metsästyksessä ja jotka eivät ole oikein urheilussakaan käytettäviä, näille kyllä stoppi käy minun puolestani.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kokonaan analysoimatta aloitetta joitakin semmoisia asioita, mitkä minusta on syytä ottaa huomioon, kun tätä aselakia valmistellaan.

Minusta tässä on kuitenkin tärkeää sen tunnistaminen, kun kuitenkin aselupia myönnetään, miten viranomaisten tietojensaanti saadaan toimimaan siten, jotta jos jo koulussa havaitaan tämmöisiä ongelmia, niin se on sitten tiedossa. Sitten armeijassa ja poliisilla on omat rekisterit, ja nämä pitäisi ajaa sitten ristiin, kun tämä lupa annetaan, koska sieltä varmasti paljastuisivat sitten nämä seikat, kun tässä nyt on näitä ikäviä tapauksia sattunut.

Itse tällä metsästyspuolella näen sillä tavalla kuitenkin, jotta ainakaan minä en tiedä, jotta siellä olisi kovin paljon ongelmia, ja olen samaa mieltä kuin edellinen puhuja, jotta tavallaan siellä ampumaseurassa kasvetaan mukaan siihen systeemiin ja opitaan käsittelemään asetta. Ja yleensä nämä metsästäjät hyvin harvoin taitavat ihmistä kohti asetta osoittaa, mutta jokuhan voi aina vinksahtaa. Mutta suurin osahan lähtee siitä, että tuntee metsästysviettiä, joka lienee meillä kaikilla, ollut jo esi-isilläkin, kun on taapottu pusikoissa ja on metsästetty ja kalastettu. Sen takia nämä lienee on ihan selviä asioita.

Mutta sitten tämä käsiasekysymys. Olen kyllä sitä mieltä, jotta siinä pitää olla hyvin tarkkaa harkintaa, kenelle se yleensä myönnetään, koska jos katsoo, niin siantappoon sitä ennen tarvittiin ja se homma oli ainakin hyvin hallussa. Mutta miksi yleensä myönnetään tämmöisille niin kuin näissäkin aikaisemmissa ikävissä tapauksissa on ilmennyt, että ihan luvallinen ase annetaan siinä tilanteessa, vaikka ei ole muuta käyttötarkoitusta kuin joku harrastusluonteinen, ja voidaan viedä sitten vielä kotiin se pyssy? Sen takia tämä pitäisi saada hyvin hanskaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessa lähdetään aika monimutkaisesta järjestelystä liikkeelle. Silloin kun tämä viimeinen valitettava tapaus oli, niin sen jälkeen ehdotettiin tätä lääkärintodistusmenettelyä. Ainakin Oulussa paikalliset lääkärit vähän kavahtivat sitä, että vielä tämä tehtävä, eikö näitä tehtäviä nyt ole jo aivan tarpeeksi kertynyt.

Itse henkilökohtaisesti ymmärrän metsästys-aseen, ymmärrän urheiluammunnan aseen, kilpailuammunnan aseen ja sen, että siinä välimaastossa, kun esimerkiksi pyydetään minkkejä loukulla, niin jollakin aseella pitää sinne loukkuun mennyt eläin lopettaa kivuttomalla tavalla asiallisesti, ja sitten armeijalla on tietysti omat aseensa. Mutta mitään muita aseita ei tarvitakaan. Kaikkein vähiten näitä räiskintäaseita tarvitaan.

Siis se on kerta kaikkiaan sillä tavalla, että ei mihinkään muuhun kuin niihin tarkoituksiin, jotka äsken luettelin, voitaisi ajatella aseenkantolupa myönnettävän. Hakeahan saa, mutta myöntää ei pidä. Sen pitää olla jollakin tavalla rationaali tarve, ja esimerkiksi urheilussa, kilpailussa jnp. samoin kuin erästyksessä voidaan todeta, että on metsästysseuran jäsenyys jnp. taikka on omaa maata jnp. Elikkä kun kaikki tämmöiset seikat otetaan huomioon, niin silloin on perusteita ja kaikki muu on kiellettyä. Ja jos ei ole aseenkantolupaa, niin se on laitonta puuhaa. Sillä tavalla häviävät nämä räiskintäaseetkin pois.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä aloite on saanut aikaan juuri sen tyyppistä keskustelua, mitä tekijät ovat toivoneetkin. Ovatko vaatimukset ylimitoitettuja, on tärkeä kysymys, ja siksi toivonkin, että tällainen keskustelu käydään täällä salissa ja toivottavasti aikanaan valiokunnissakin, jotta turhilta ylilyönneiltä vältytään ja saadaan asiallinen pohja sille asialle. Se on aloitteen yksi tärkein tehtävä.

Sitten tässä on arvioitu, pitääkö sitä henkilöä arvioida. Sinällänsä asehan ei ole vaarallinen, vaan se, jos se on väärissä käsissä; silloin se ai-heuttaa tuhoa. Ei ole olemassa sen vaarallisempia aseita, mutta jos ei niitä aseita osata käsitellä, niin kyllä ne silloin ovat. Näissä ikävissä tapauksissa on nimenomaan se henkilö ollut ratkaiseva eikä se ase. Olen samaa mieltä näistä käsiaseista, että niitä voidaan toki rajoittaa tai niiden hankintaa miettiä, mutta ei se ase sinällänsä vaaralliseksi tee. Kyllä se käyttäjä aina sitä liipaisinta painaa tai mikä onkin se laukaisumekanismi.

Sen ymmärrän, että lääkärit eivät halua ottaa tämmöistä vaativaa vastuuta, mutta tänä päivänä poliisi joutuu sen kuitenkin tekemään eikä poliisilla ole koulutuksellisesti yhtään sen parempia lähtökohtia kuin lääkärilläkään arvioida ihmisen henkistä tilaa. Tosin varmaan monissa tapauksissa saman verran kuitenkin pystyvät tekemään sitä, ettei sinällänsä.

Suomessa on valtava määrä aseita. Ei Suomesta aseita pystytä koskaan poistamaan, mutta ne pitää tietenkin saada luvanvaraisiksi ja pitää tietää, missä niitä on. Niiden pitää olla oikeissa paikoissa, säilytyspaikkojen pitää olla asianmukaisia, lainmukaisia. Tämä on oikein hyvä keskustelu ja tältä pohjalta tätä on hyvä jatkaa.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä edustajien Pakkasen ja Seurujärven tekemä aloite on tervetullut lisä tähän keskusteluun ja on tuonut tähän uusia näkökulmia. Suomessahan on paljon aseita, niin kuin täällä on todettu, johtuen muun muassa meidän laajasta metsästyskulttuuristamme ja metsästysharrastuksestamme, joka on hyvä harrastus. Myöskin ampumaharrastusta ja ammuntaurheilua meillä harrastetaan hyvällä menestyksellä, niin kuin tänäkin vuonna on todettu, ja ehkä läheisillä sodillakin on vähän vaikutusta siihen, että aseita Suomessa edelleen on runsaasti.

Nykyinen laki kyllä mahdollistaa aika pitkälti myöskin valvonnan tässä lupamenettelyssä, mutta siinä on käytännön ongelmia. Ja nämä erittäin ikävät tapahtumat ovat osoittaneet sen, että kyllä tätä seulontaa ja seurantaa pitää tehostaa ja tarkistaa juuri sen ensimmäisen aseen luvan myöntämisen yhteydessä, ja tämä korttimalli voisi tarjota siihen hyvän välineen. Toki siinä on se vaara, että tästäkin muodostuu liian byrokraattinen ja vaikea, mutta olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että poliisi tarvitsee tukea myöskin tähän seulontaan. Ennen vanhaanhan poliisit toki tunsivat väkensä, kyläpoliisit tunsivat ihmiset, ja sillä perusteella ehkä lupiakin myönnettiin. Nyt yhteiskunta on monimutkaisempi eikä sillä tavalla käytännön tuntemusta enää ole siitä lähipiiristä.

Vielä yksi ryhmä, joka tähän asekeskusteluun ehkä kuuluu, on nämä asekeräilijät. Meillä on runsaasti asekeräilijöitä, ja jos meillä kategorisesti kiellettäisiin jonkin tyyppiset aseet, niin asekeräilyhän jäisi tällaisen ulkopuolelle kokonaan. Silloinhan puhutaan deaktivoiduista aseista eikä toimivista aseista.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omalla paikkakunnallani tässä kontrollissa on ampumaseuran useampiakin kavereita aina, kun uusi kaveri ilmaantuu hakemaan aselupaa, ja heillä, jos keillä, on myöskin äärettömän hyväkin kokemus monella, ja siinä on useampi henkilö, ryhmä, joka testaa. Tämä on yksi hyvä muoto mielestäni myös.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Toisaalta tuo asekortin saaminen niin, että lääkäri on tehnyt terveydentilan tarkastuksen, on varmasti ihan yhtäkkiseltään tapahtumat huomioon ottaen aiheellinen, mutta ehkä raskas. Toisaalta ymmärtää sen lääkärien vastustuksen tässä kohtaa. Jos tämä ei toteudu, niin jonkinnäköistä terveydentilan kartoitusta olisi syytä tehdä. Esimerkiksi kun armeijaan menin, urheilukouluun oli aika rankat psykologiset testit, joissa monta tuntia kaikennäköisiin kysymyksiin vastattiin ja palikkatestejä tehtiin. Uskoisin, että myöskin tämmöisellä psykologisella testauksella, jonka voisi aina esimerkiksi kerran kuussa jokin ryhmä käydä poliisin valvonnan alla tekemässä, voitaisiin saada yksi ratkaisu, jolla pystytään kartoittamaan niitä henkilöitä, joilla ihan selkeästi tulee tämmöistä niin sanottua ihmisvihaa, mitä tällä yhdelläkin pahalla tekijällä oli taustalla. Se voisi olla yksi vaihtoehto sitten tässä kohtaa.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Lakialoite on tärkeä, ja toivoisin, että se saa laajan keskustelun valiokunnassa, jos se sinne otetaan käsittelyyn. Ampuma-aselain uudistaminen on todettu välttämättömäksi ja kiireelliseksi. Ja tässä on näitä perusteluita, että on nimenomaan kysymys hakijasta, hänen terveydentilastaan ja hankkimisluvan saajaa koskevista edellytyksistä. Tämä on varmasti tärkeä asia, mutta olen samaa mieltä, että kun meillä kuuluu harrastukseen ja metsästykseen ja kilpailuun aseita, niin jokaiselle lajille otetaan omalla tavallaan omanlaiset kriteerit näihin.

Mutta syy, minkä vuoksi tämän puheenvuoron otin, oli se, että kun meillä on monia satojatuhansia aseita, joita on myönnetty ennen tätä hetkeä ja tämänkin lain mahdollista voimaantuloa, jos se joskus tulee, otin esiin tämän ajatuksen, että niitä tarkennetaan. Eräs aikuinen tytär sanoi, että hän joskus miettii, kun hänen isänsä on joskus aikoinaan saanut aseen ja se on siellä hänen tyynynsä vieressä ja hänen terveydentilansa ei ole kovin hyvä alkoholin ynnä muun myötä, mitkähän ovat ne kriteerit, joilla hänellä tällä hetkellä, voi sanoa, on oikeutus pitää sitä asetta. Tässä sanottiin, että aseella pitää olla lupa. No totta kai aseella pitää olla lupa, mutta pitäisikö tässä ehkä tarkistaa myös, mitä muutoksia mahdollisesti luvan haltijalle tulee, ja kuinka usein niitä sitten pitää tarkistaa ja minkälaisissa olosuhteissa niitä sitten pitää tarkistaa, jos ajatellaan niitä uhkia, mitä voi erilaisista muutostilanteista tulla?

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pakkasen aloite on tullut erinomaiseen ajankohtaan, ja se on siinä mielessä erittäin hyvä, että nyt kun aselakia lähdetään uudistamaan, niin aivan kuten aloitteessa todetaan, kestää pitkään, kun erilaisia valmistelutöitä joudutaan tekemään ja se kestää pahimmillaan vuosia. Ja sitten taas Kauhajoen ja Jokelan tapausten jälkeen on esiintynyt selviä ylilyöntejä sen suhteen, että haluttaisiin kieltää kaikkinaisten aseitten käyttö Suomessa. Sehän ei suinkaan ole tarkoitus, koska Suomessa tehdään paljon sellaista harrastustoimintaa, metsästystoimintaa, jossa ase on välttämätön.

Ja aivan kuten ed. Pakkanen sanoi, eihän se ase sinänsä ole vaarallinen, vaan ne henkilöt ovat vaarallisia, semmoiset henkilöt, jotka eivät sitä aseenkäyttöä osaa, tai sitten he esimerkiksi eivät ole henkisesti tasapainoisia ja he saavat sitten aseen haltuunsa. Tällöin syntyy vaaratilanne. On tärkeää nyt, että tämä asia tulee keskusteluun ja valiokunnissa se saa asianomaisen huomion ja siellä asiaa tarkastellaan monipuolisesti.

Kiinnittäisin huomiota vielä siihen, että kun Suomessa Jokelan ja varsinkin Kauhajoen tapauksen jälkeen keskusteltiin siitä, pitääkö aseenhakijan terveystietoja pystyä poliisin tarkastamaan, niin tietenkin tietosuoja on ja sitä pitää kunnioittaa, mutta onhan aivan uskomatonta, että kun esimerkiksi henkilö armeijassa ollessaan on ollut vaarallinen aseen kanssa esimerkiksi ampumaradalla, niin siitä jää toki merkinnät armeijan rekistereihin, mutta tämä rekisteritieto on luottamuksellinen aivan samoin kuin terveystieto, jos ihmisellä on henkisiä vaikeuksia.

Onhan aivan selvää, että kun ihminen syyllistyy elämänsä aikana esimerkiksi väkivallan tekoon, pahoinpitelyyn, ja joutuu poliisikuulusteluun, niin siinä yhteydessä kyseisen henkilön aseluvatkin tarkastetaan, onko hänellä hallussaan aseita. Ja jos niitä on, ne käydään ottamassa pois. Aivan oikein, näin pitää tehdä, mutta pitää myös varoa ylilyöntejä, ettei hyvää harrastusta, metsästystä tai hyvää ampumaharrastusta, olla pilaamassa sen takia, että ylireagoidaan näiden murheellisten tapahtumien takia.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin mitä tulee tähän lääkärin osaamiseen, mihinkä ed. Pakkanen viittasi, tai hän totesi mieluummin niin päin, että poliisilla on yhtä hyvä osaaminen ihmisen psyykkisestä terveydentilasta ja sopivuudesta käyttää asetta, voin sanoa, että ed. Pakkanen on mielestäni sekä oikeassa että väärässä. Siis en usko, että paraskaan psykiatri muutaman minuutin tai vaikka puolen tunninkaan konsultaation jälkeen voi sanoa, ettei missään tilanteessa tästä ihmisestä ase kädessä tule ongelmaa. Siinä mielessä siihen lääkärintodistukseen uskominen on ehkä vähän väärä tie, mutta sellainen tarvitaan.

Ja ed. Hoskosen kanssa, niin kuin jo totesin, olen samaa mieltä siitä, että tietojen esimerkiksi armeijapalveluksesta on tähän lääkärintutkimukseen oltava käytettävissä.

Sitten siitä, miten hyvä ja kunniakas harrastus se metsästys nyt kaiken kaikkiaan on, voidaan olla vähintään kahta mieltä, mutta edelleenkin haluan tuoda esimerkin Isosta-Britanniasta. Siellähän on otettu hyvin tiukka aselainsäädäntö myöskin vastaavan tyyppisten tapahtumien jälkeen, mitä nämä Suomen Jokela ja Kauhajoki olivat. Ja siellä on myöskin aseharrastus, ampumaurheiluharrastus, edelleenkin aikamoisissa voimissaan. Suomalainen valmentajakin taitaa olla. Eli tässä mielessä tämä ei ole välttämättä ristiriidassa tämän ampumaurheilun kanssa.

Nyt ehkä meidän pitäisi tämä ikärajoitus ottaa käytäntöön ja nimenomaan ratkaista, kuka tarvitsee sitä räiskintäasetta, miten osuvasti ed. Pulliainen tätä asetyyppiä kuvasi. Se ensiksi pois.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustajien Pakkasen ja Rauhalan puheenvuorojen osalta kiinnitän huomiota siihen, että jos meneteltäisiin sillä viisiin kuin äsken ehdotin, niin sehän tarkoittaisi käytännössä sitä, että kaikki tulevat lailliset aseenkannot, uudet aseenkannot, olisivat tarkkaankin rajattuja ja kaikki muu putoaisi pois. No sitten, kun tämän olemassa olevan asekannan osalta tulee tilanne, että asianomainen omistaja ja aseenkantoluvan haltija ei enää ole kunnossa taikka poistuu ajasta iäisyyteen, niin sen jälkeen joudutaan ratkaisemaan, mitäs sitten tehdään. Elikkä jos ei ole olemassa hankintalupaa, niin silloin se ase poistuu käytöstä. Sillä tavalla tämä asekantakin, sanoisinko, lainausmerkeissä, tervehtyisi.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Voin aivan yhtyä edellisen edustajan haaveeseen siitä, kuinka voidaan vähentää asekantaa, kun, voisiko sanoa, vanhemmasta päästä tapahtuu luonnollista seniloitumista ja muuta kaikkea poistumaa, ehkä tästä niin kuin fantasiamaailmaan siirtymistä.

Mutta itse tähän asiaan, kun, totta kai — ed. Hoskonenkin tässä puhui tasapainosta ja muusta — monelle pojalle tekee hyvää armeija ja vastuun saaminen ja tasapaino. Näitä tapauksia on paljonkin. Mutta sitten kun on pahaksi päässeitä ja kaikkea, niin kyllä niitä pitäisi tutkia. Ja on tosi juttu, että ilman muuta meillä pitäisi olla semmoinen laki, että saadaan näitä tietoja varsinkin armeijan käyneistä tai minkä takia on lopetettu armeija tai miksei ole päässyt armeijaan, mutta se on harhauttava tieto tavallaan, minkä taas ed. Tiusanen toi esiin, että psykiatrin konsultaatio hoitaa homman.

Minun käsitykseni mukaan vieläkin psykologit tekevät kaikki testit lähinnä. Psykiatri laittaa nimensä alle ja antaa lääkemääräyksen. Eli psykologit yleensä aina tutkivat ihmiset ja käyvät nämä lävitse, jos haluatte totuuden tietää. Psykiatri on sitten se lääkefirmojen ja Kelan ja muun vastaavan loppupääte, joka ottaa vastuun ja määrää yleensä lääkkeitä ja rahastaa jollain terapialla loppuelämänsä. Mutta testit ja tämmöiset tekevät poikkeuksetta Suomessa aina psykologit, mikä on hyvin aliarvostettu systeemi tässä jutussa.

Itse olen aikoinani psyykannut Suomen olympiajoukkuetta ammunnassa, toki jousiammunnassa, ja tutustunut lajin urheilulliseen puoleen tätä kautta, ja olin hyvin lähellä myös aikoinani lähteä muittenkin ammuntajoukkueitten valmentajaksi. Mutta sen haluan sanoa tähän, että tässä on kahta puolta: toiset ihan oikeasti oppivat näistä asioista ja (Puhemies: 2!) harrastavat urheilua, mutta käsiaseet pois niin kuin Britanniassa. Ugh, olen puhunut.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pertti Virtaselle vaan totean, että vastasin ed. Pakkasen puheenvuoroon. Hän puhui lääkäreistä, ja vertasin vain niin, että — ja hän vertasi poliisin kykyä ja lääkärin kykyä keskenään tässä asiassa, ja totesi, ettei edes puolen tunnin psykiatrin konsultaatio, siis konsultaatio, mahdollista sitä asiaa, ettei asianomainen konsultoitava ase kädessä joskus jossakin olosuhteissa voi olla vaarallinen jne. — siis tästä oli kysymys, ei suinkaan siitä, kuka tekee testejä jne. Se on aivan niin kuin ed. Pertti Virtanen täällä totesi, paitsi että siinä hän ehkä erehtyi, että puhui tästä elinikäisestä rahastamisesta. Olemme psykologeja tai ... niin, emme ketään kuitenkaan syyllistä näissä asioissa.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on tietysti psykologeille hyvä markkinarako, kun heitä on kuitenkin lähes joka oksalla. Siinä mielessä tilausta on. Tässä puhuttiin alkoholismista ja muista ongelmista, mitä ihmisille voi tulla, masentuneisuutta ja muuta. Ne ovat tietysti semmoisia asioita, jotka pitää arvioida. Tietysti se on ihan selvä, että jos on väkivaltaista käyttäytymistä ja tuomitaan sellaisista rikoksista, niin se on mielestäni hyvä linja, että silloin aseet tietysti voi tämmöiseltä henkilöltä, joka ei pysty itseänsä hillitsemään, ottaa pois.

Se, miksi tuli vielä mieleen ottaa puheenvuoro, on tämä hyvä oivallus, jossa esitetään sitä, että viranomaisten valvonnassa seurat, metsästysseurat ja urheiluseurat, antaisivat koulutusta aseen käsittelyyn ja käyttäytymiseen. Sehän on myös hyvä varainkeruukeino sitten seuralle näin vahvistaa myöskin niiden toimintaa. Siinä mielessä tämä on hyvä teksti täällä siinä kohtaa.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä on oikeastaan ensin vastauspuheenvuoro ed. Hoskoselle ja ed. Tiusaselle, jotka puutuitte tähän tietosuojakysymykseen. Se on erittäin tärkeä asia, että tieto kulkee eri viranomaisten kesken. Nyt on käynyt ilmi, että eräissä tapauksissa Puolustusvoimissa oli havaittu joi-takin ongelmia mutta siitä ei tieto kulkeutunut poliisille, ei sosiaaliviranomaiselle, ei lääkärille jne. Meillä, niin kuin on käynyt ilmi, tietosuojavaltuutettukin taisi sanoa, että tietosuojalaki on vähän kuin säikäyttänyt viranomaiset vaihtamasta tietoa, ja silloin kyllä pitäisi viranomaisten paljon paljon rohkeammin sen lain puitteissa tietoa vaihtaa, tai jos laki on esteenä, sitä pitää sitten siltä osin arvioida myöskin uudelleen.

Metsästyshän on loistava harrastus. Ed. Asell, seurathan antavat koulutusta, erinomaista koulutusta, ja se on valvottua ja vastuullista koulutusta, ja siellä nuoret kaverit oppivat, pojat ja tytöt, nuoret naiset ja miehet, hyvin nopeasti hyvin asialliseen ja vastuulliseen aseen käyttöön. Täytyy kuitenkin muistaa, että metsästysseuratyö on paljon myöskin riistanhoitoa ja vain osin sitten sitä varsinaista metsästämistä.

Mutta selvää on, kuten ed. Pulliainen sanoi, että emmehän me oikein tiedä, kuinka paljon käsiaseita tässä maassa on, ja käsiase on äärimmäisen harvoin metsästysase, vasta ehkä sitten siinä loppuvaiheessa, jos on jotain ongelmia, eikä tällainen räiskintäase koskaan. Siksi on aivan selvää, että tällainen valtakunnallinen kattava rekisteri näiden aseiden osalta olisi varmasti paikallaan. Tämän lakialoitteen arvohan on siinä, että tämä tukee nyt sitä. Hallitus on ilmoittanut valmistelevansa aselain kokonaisuudistusta ja vastaavansa niihin ongelmiin, ja tämä aloite tulee varmasti saamaan sen yhteydessä sitten asiallisen käsittelyn myös valiokunnassa.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täytyy aloitteentekijänä mainita, että tuo ed. Rauhalan esiin nostama kysymys, milloin se ase voi olla ja voiko lupaa pois ottaa, on erittäin tärkeä näkökulma tässä asiassa. Huomasin nyt, että se jäi siinä kokonaan huomioimatta, kuinka pitkään niitä aseita voi kantaa, samalla tavalla ed. Pulliaisen näkemys siitä, miten saadaan kaikki aseet luvanvaraisiksi ja kontrolloiduiksi ja sitten missä vaiheessa kyseinen henkilö ei ole enää luvanvarainen. Tämä on vähän saman tyyppinen keskustelu kuin ajokorttikeskustelu, kuinka kauan sillä autolla voi ajaa, kuinka kauan voidaan käsiaseita tai yleensä aseita ja aselupaa pitää. Tämä on hyvin tärkeä näkökulma.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Todellakin on niin, että aika muuttuu ja me ihmiset sen mukana. Joka tapauksessa aseen saannille pitää saada selkeät, nykyaikaa vastaavat ohjeet ja perusteet ja siihen pitää asettaa selkeät rajoitukset. Korostan erikoisesti sitä, että tämän päivän metsästysharrastus on seurojen ylläpitämää erittäin järjestäytynyttä, erittäin tervettä toimintaa. Sitä ei saa missään nimessä vaikeuttaa sillä, että keksitään tähän tätä kautta ikään kuin rajoituksia. Mutta joka tapauksessa tänä päivänä, kun ihminen hakeutuu vaativiin ammatteihin, esimerkiksi poliisin ammattiin, vartijan ammattiin tai vastaaviin, häneltähän käydään tausta tarkasti läpi. Jos sieltä löytyy esimerkiksi väkivaltatuomioita, niin eivät tule kysymykseenkään sellaiset ammatit. Sitten jos ihminen elämänsä aikana, niin kuin edellisessä puheenvuorossa sanoin, joutuu vaikeuksiin, esimerkiksi väkivaltarikoksiin tai vastaaviin, hän varmasti menettää aseensa lopullisesti ja samoin sitten, jos syntyy tilanne, kuten olemme lehdistä joka vuosi lukeneet, että metsästäjä, joka on esimerkiksi häiriköinyt, joutunut vaikka nyrkkitappeluun, kyllä menettää sen tapahtuman jälkeen aseenkantolupansa.

Lopuksi, herra puhemies, tämä tietosuoja-asia. Tämä on otettava laajemminkin tässä yhteiskunnassa käsittelyyn. Ei todellakaan voi olla niin, että luottamuksellisten tietojen takia ihmisiä kuolee. Se ei ole sen vika. Aina yhteiskunnassa löytyy ihmisiä, joilla on vaikeuksia, ja niitä puretaan erilaisilla tavoilla. Huomautan senkin, että jos tämän aseasian kuvitellaan olevan ainoa ongelma maailmassa, niin niinhän ei ole. Kyllä tänä päivänä esimerkiksi kemian puolelta löytyy ratkaisuja, että pystytään tekemään valtavaa tuhoa ilman, että omistaa minkään näköistä aseenkantolupaa, eivätkä ongelmat poistu. Hyvää harrastusta ja hyvää harrastustoimintaa ei tällä saa estää, mutta säännöt pitää selkeyttää ja hyvin nopeasti.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusaselle: vähän kärjistin kysymystä.

Mutta ihan oikeastikin tähän edelliseen ed. Hoskosen juttuun, että täällä nämä metsästäjät itse ovat tämmöisiä kenttäpsykologeja. Tämmöinen metsästysluottamusmies pystyy kyllä näkemään, minkälaisia poikia ja nuoria sinne on tulossa. Täällä kentällä pitäisi luottaa heidän asiantuntemukseensa, jotka ovat itse mukana näissä hommissa. Loppujen lopuksi tämmöinen yksinkertainen psykologinen silmä, tai ei yksinkertainen välttämättä mutta itse siinä tilanteessa tapahtuva havainnointi, on ihan varmasti arvokkaampaa kuin, sanotaan nyt, Kelan lääkärien papereista ihmisen sairauden päättäminen tai psykiatrin — no, en malttanut, mutta kuitenkin. Meidän on saatava tähän meidän olemiseemme tämmöistä psykologista osaamista.

Myös tietosuojan on sen verran annettava periksi, koska — aivan niin kuin Soininvaara ehdotti geenipankki-ideaa ja se sai kauhean vastaanoton ainakin omiensa taholta — en minäkään voi oikeastaan mitään sille, että minun tekisi mieleni ehdottaa tiettyihin asioihin aina psykologista testiä. Mutta niin kuin sanoin jo metsästyksen suhteen, näillä tietyillä alueilla on jo niin paljon vanhempaa polvea, joilla on koko sen alan tietämys ja ihmistuntemus, että heidät on kytkettävä tähän prosessiin mukaan. Heitä on pidettävä asiantuntijoina, ja sitten joku lopullinen asiantuntija päättää sen.

Vielä kerran: Käsiase, se kauniisti sanottu käsiase on siis lopetusase, tappoase. Siinä loppuvaiheessa ammutaan loukussa oleva kettu tai joku muu vastaava tällä käsiaseella. Ei sitä mitään muuta varten Suomessa ole tarkoitettukaan ilmeisesti paitsi urheilutarkoituksiin.

Jouko Laxell /kok:

Herra puhemies! Kerran vielä korostan sitä, miten omassa seurassamme on pelannut uusien tulokkaitten sisäänajo. Siellä on ollut, niin kuin sanoin, vanhempaa, kokenutta väkeä, joka on monipuolisesti testannut tulokkaan. Sitten vielä jopa semmoisena yhtenä hyvänä puolena on kotiin otettu yhteyttä ja selvitetty sekin tausta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ehdottomasti on olemassa ihan terve metsästysliike Suomessa, sellainen, joka vastaa teoistaan eikä harrasta eläinrääkkäystä ainakaan kohtuuttomalla tavalla. Mutta meillä on myös laitonta metsästystä ja metsästysrikollisuutta. Me tarvitsemme parempaa lainsäädäntöä siihen. Muun muassa törkeä metsästysrikos puuttuu edelleenkin lakikirjasta.

Mutta eräs asia niin sanottuun tavalliseen luvanvaraiseen metsästykseen. Totean vain, että kun Kymen Sanomissa julkaistiin valokuva siitä, kun 20—30-päinen metsästysseurue nuoria ja vanhoja, taisi olla joku tyttökin mukana, sai ammuttua yhden ilveksen ja he kokoontuivat sitten sen ympärille niin, että joka raajasta oli joku sitä riiputtamassa ja korvista pari kappaletta niin sanottua metsästäjää, niin siinä oli niin groteski ja irvokas kuva siitä, miten metsän kissa oikein porukalla saadaan hengiltä. Voi vaan kuvitella sitä jahtaamista, mikä siinä on ollut, ja sitä pelkoa ja muuta, mitä tämä eläin on kokenut. Eli ei se metsästys ihan ongelmaton harrastus kuitenkaan ole.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Ed. Tiusanen on tehnyt hyvää työtä tämän törkeän metsästysrikoksen kriminalisoinnin edistämiseksi. Juuri näin.

Mutta siinä, mitä hän nyt sanoi, on semmoinen pikantti yksityiskohta näissä arkipäivän ta-pauksissa. Nimittäin eihän näillä roistoilla ole enää metsästyskorttia, ei aseenkantolupaa mutta aseita kyllä on. He tekevät kaiken rikollisesti elikkä eivät siis kuulu kulttuuriin ollenkaan.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä sen verran näistä räiskintäaseista ja muista, mitkä pitäisi kieltää. Esimerkiksi 22-kaliiberista käsiasetta ei tosiaan metsästyksessä eikä urheiluammunnassakaan juurikaan tarvita. Ongelmana ovat myös nykyään ilmakiväärit, myös niihin kannattaa aika tarkasti paneutua. Nimittäin ennen vanhaan, kun ammuskeltiin itse niillä, sen lyijypanoksen nyt näki, kun se lensi. Mutta nykyään, kun ne lähtevät vauhdilla 300 kilometriä tunnissa — ja poliisit ovat testanneet näitä, ne lävistävät sian kallon — ne ovat myös yhtä vaarallisia tänä päivänä. Myöskin ne kannattaa ottaa sitten jollain tapaa mukaan, kun tätä uutta lakikuviota hiotaan.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Edellisen edustajan innoittamana oli pakko jatkaa myös siitä, onko täällä tätä jalkajousi- ja taljajousikysymystä vielä käsitelty. Taljajousihan tietysti on enemmän urheiluase mutta äärimmäisen tehokas ja rankka, niin kuin on jalkajousikin. Siitähän on aikoinaan puhuttu, en tiedä, missä tilassa asia nyt on, että pitäisi ainakin jalkajousi saada ampuma-aselain piiriin. Sitten jos lähdetään sinnepäin, mitä edellinen edustaja sanoi, niin totta kai pitää ainakin jalkajousi ottaa, ei välttämättä taljajousta mutta jalkajousi ainakin tehokkaana ja tarkkana pelinä mukaan näihin juttuihin.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Meinasin jo perua.

Kyllä ampuma-asioista pitää keskustella yhteiskunnassa hyvin laajasti, ja keskeistä on muistaa se, että pyssyn piippu aina osoittaa johonkin ihmisen toimesta. Tärkeintä on se ihminen, joka käyttää sitä ampuma-asetta. Aseita on myös muunlaisia kuin ampuma-aseita, mutta tässä ed. Pakkasen hyvässä aloitteessa keskitytään nimenomaan ampuma-aseisiin.

Ampumaharrastus on hyvä harrastus. Siihen tulee kannustaa. Siihen sisältyy paljon yhteisöllisyyttä, ulkoilmaa ja myöskin sellaista vastuuta, jota oikeassa ampuma-aseen kanssa käydyssä harrastuksessa tarvitaan. Se on myös sukupol-vien välinen tällainen opetuksellinen asia, jossa isä—poika, isä—tytär, äiti—poika tai äiti—tytär harrastavat yhteistä toimintaa.

Monta kertaa myös ampuma-asetta tarvitaan eläimen inhimillisen kärsimyksen lopettamiseksi, ja siksi on hyvä, että yleisesti on tiedossa, ketkä voivat asian vastuullisesti hoitaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti asia, joka jäi sanomatta. Ihan alussa ed. Pakkanen ja muutama muukin, nyt myöskin ed. Haapoja, viittasi siihen, että se on ihminen, joka käyttää asetta, ja ase sinänsä ei ole vaarallinen. Viittaan siihen, että tämä on Yhdysvaltain kivääriyhdistyksen motto, ja se on ongelma. Kyllä kuitenkin myös aseet ovat ongelmia ja se, että meillä on aseita maailmanlaajuisessa asekaupassa tai Suomessa niin tuhottoman paljon, tuhottavan paljon aseita. Yhdysvaltain kivääriyhdistys käyttää juuri tätä, että eiväthän aseet mikään ongelma vaan joku ihminen sitten, joka niitä käyttää, ne kaksi ongelmaa kohtaavat toisensa ja sitten tulee ruumiita.