Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tavan mukaan käytän tästä verosopimusasiasta puheenvuoron, ja tällä kertaa tarina on vakava. Nimittäin minä olen ollut hyvin lapsellinen, suorastaan naiivi, kun minä olen kuvitellut, että Suomi osoittaa edes alkeellisinta itsekkyyttä näissä asioissa, kun harmaa talous ja talousrikollisuus entisestään vain lisääntyvät, niin kuin julkisuudesta on erittäin selvästi käynyt ilmi viime aikoina. Nyt paljastui, että tässähän ei olekaan kansallisesti minkäänlaista myönteistä liikkua tehty Suomen tasavallan hyväksi, vaan päinvastoin. On haluttukin luoda veroparatiisileima Suomelle nimenomaan pidättäytymällä pyytämästä yhtään ainoata verotietoa miltään sopimusvaltiolta. Tämä on aivan uskomatonta. Ihan käsittämä- töntä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy kysyä ed. Pulliaiselta, mitä oikein tarkoitatte, koska nämähän ovat sopimuksia, joilla nimenomaan pyritään tietojenvaihtoon. Eli kun Suomen viranomaiset pyytävät tietoa, niin sitä myöskin saadaan. Ja tietysti ongelma on se, että jos sitten halutaan mennä siihen, että koordinoidaan verotusta, niin siltä osin on sitten vaikeampaa näitten niin sanottujen veroparatiisimaitten kanssa tehdä sopimuksia. Mutta olennaista on se, että on tietojenvaihtoa, jolla voidaan pitää huolta siitä, että ei kätketä rahoja näihin maihin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi, se systeemi on sellainen, että Suomi ei ole yhdessä ainoassakaan tiedossa olevassa tapauksessa pyytänyt minkäänlaista verotietoa miltään sopimusvaltiolta, joita on yli 30 kai jo tällä hetkellä. Ja nyt julkisuuteen vuotaneen tiedon mukaan kysymys on nimenomaan siitä, että halutaankin luoda Suomesta kuva todellisena veroparatiisina, että tätä saa käyttää vapaasti hyväksi Suomen valtion vahingoksi silloin, kun esimerkiksi hallintarekisterin takana operoivat suomalaiset, jotka kieltäytyvät veronmaksusta Suomen valtiolle.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Nämä sopimuksethan tehdään Pohjoismaitten yhteistyönä näitten veroparatiisimaitten kanssa, ja Oecd:n vaatimus mustalta tai harmaalta listalta poistamisesta on se, joka kannustaa näitä maita hyväksymään näitä verosopimuksia. Kyllä lähtökohta on se, että tiedot, jotka yksilöidään, myöskin näistä maista saadaan. Sopimukset on tehty lähinnä tämän vuoden puolelta suurelta osin, ja tietysti pitää olla jokin konkreettinen tapaus, jonka perusteella tietoa pyydetään. Tähän mennessä ei ole ainakaan minulla tiedossa yhtään semmoista tilannetta, jossa olisi syntynyt ongelmia sopimusten soveltamisessa. Ja kyllä Suomessa verottaja kuitenkin on mielestäni hyvin tehokas ja kykenee pitämään huolta siitä, että jos tulee eteen tilanne, jossa epäillään veronkiertoa, joka kohdistuu tässä tapauksessa Belizeen, niin siinä tilanteessa myöskin tietoja pyydetään ja ne hankitaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä, ed. Sasi: Siis kun on selvinnyt, että olisi pitänyt, niin ei ole pyydetty sitä verotietoa, siis on haluttu nimenomaan sallia Suomen toimiminen veroparatiisissa, elikkä täällä on tiukka salaisuus. Siitä on kysymys. Elikkä suomalainen tekeytyy hallintarekisterin takana veronkiertäjäksi, ja Suomi ei yritäkään sitä estää, kun se haluaa itselleen veroparatiisiluonteen nimenomaan luoda. Tämä on ollut jo viidellä lehden palstallakin, että ed. Sasin kannattaisi lukea lehtiä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On todella ongelmallista, että Suomi sitten perusti oman hallintarekisterinsä, joka mahdollistaa sen, että suomalaisetkin voivat kiertää verotusta, ja se tällä tavalla tekee Suomesta tällaisen pienen veroparatiisin. Se on vastoin sitä virallista politiikkaa, mitä hallitus varsin selkeästi sitten muuten julistaa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt alan ymmärtää, mitä ed. Pulliainen tarkoittaa, mutta kyse ei ole siitä. Hallintarekisterit ovat yleinen käytäntö maailmalla, ja näillä verosopimuksilla ei ole mitään merkitystä näitten hallintarekistereitten kannalta. Tässä on kahden maan verohallinnon välisestä tietojenvaihdosta kysymys. Sitten on eri asia, salliiko Suomi, että hallintarekisterit sijoittavat suomalaisiin osakkeisiin. Ja tietysti voimme sanoa, että emme hyväksy sitä, että hallintarekisterit ostavat esimerkiksi Nokian osakkeita. Se on tietysti mahdollista. Mutta se on meidän oma päätöksemme eikä liity millään tavalla näihin verosopimuksiin. Ja täytyy sanoa, että melkoinen ongelma on se, että jos hallintarekisterit eivät voi ostaa meidän globaalien yritysten osakkeita, niin niitten pääomahuollossa syntyy aidosti ongelmia, ja se merkitsee sitä, että siinä tilanteessa osakkeet helposti siirtyvät ulkomaille.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Siis toisin sanoen ed. Sasi on sitä mieltä, että tämä on ihan okei, että Suomi on veroparatiisi ja suomalaiset saavat pettää omaa valtiotansa käyttämällä hallintarekisteriä. Ja tällaisilla tietojenvaihtosopimuksilla ei ole mitään käytännön merkitystä, koska nimenomaan aktiivisesti halutaan toimia niin, että Suomi on tietosuojan takana oleva veroparatiisi.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä asiasta on jo 10 vuotta keskusteltu, mikä on tarkoituksenmukaista tässä suhteessa. Tietysti voidaan lähteä siitä, että Suomessa ei hyväksytä, että nämä hallintarekisterit ostavat osakkeita, mutta tämä on yleinen käytäntö myöskin muissa maissa. Tässä suhteessa tietysti se, että meillä on toisenlainen suhtautuminen, on kansainvälisesti katsottuna ongelma. Voimmehan me tietysti tehdä näitä rajoituksia, mutta se merkitsee tietysti sitä, että yhtiöt, jotka tarvitsevat kansainvälistä pääomaa, miettivät sitä, onko niitten oikea sijaintipaikka Suomessa. Ja jos ne siirtyvät ulkomaille, sillä on tietysti merkittäviä työllisyysvaikutuksia, ja tässä suhteessa kannattaa olla suhteellisen tarkka, onko se tarkoituksenmukaista suomalaisen työllisyyden ja hyvinvoinnin kannalta. Niin kuin sanottu, nämä rekisterit ovat kansainvälinen ilmiö ja niillä on monen näköisiä syitä. Olennaista on se, että jos Suomessa verottaja havaitsee, että esimerkiksi jonkun varallisuus lisääntyy olennaisesti, silloin voidaan epäillä ja silloin kysytään, mistä se johtuu, ja silloin pitää olla mahdollisuus mennä toisen maan verohallinnon kanssa asioimaan ja pitää pyrkiä ottamaan selvää, onko tällä henkilöllä varallisuutta tässä maassa. Mutta jos ne ovat siellä rekisterissä, niin totta on se, että sen selville saaminen ei ole kovin helppoa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vielä yhden kerran. Te ette varmasti ole voineet olla havaitsematta lehdistä, että Saksan ja Sveitsin välillä on nyt tämä Sveitsin pankkisalaisuus murtunut käytännössä niin paljon, UBS-pankin jnp. kohdalla, että saksalaiset, jotka ovat olleet veropinnareita, eivät ole sitä enää tulevaisuudessa. Ranska ja Sveitsi aivan täsmälleen samalla tavalla. Ensimmäisenä tässä onnistui USA ja Sveitsi keskinäisellä tietojenvaihdolla, kun nämä julkkikset pinnasivat veronmaksussa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi täytyy ensinnäkin todeta, että Yhdysvallat toimi hyvin ansiokkaasti niissä tilanteissa, joissa sveitsiläiset pankit olivat harjoittaneet toimintaa Yhdysvalloissa kertomalla, että voitte välttää veroja sijoittamalla meidän pankkiimme rahanne ja me emme kerro kenellekään. Näissä tapauksissa Yhdysvallat sai sitoumuksen Sveitsiltä, että pankit kertovat nämä tiedot. Tällä hetkellä tämä kysymys on auki Sveitsissä, että onko tältä osin toimittu Sveitsin perustuslain vastaisesti, ja tuomioistuimet aikanaan ratkaisevat tämän kysymyksen.

Mitä tulee sitten Saksaan, tältä osinhan kysymys on sitten rikoksesta. Sveitsiläisen pankin virkailija hankki rikoksella tietoja, jotka myytiin saksalaisille viranomaisille, ja tästäkin on merkittävä keskustelu tällä hetkellä kansainvälisesti, että voivatko valtion viranomaiset käyttää rikoksella saatuja tietoja hyödykseen ja käyttää niitä verottamisessa. Saksassa viranomaiset käyttävät niitä, mutta asia ei ole sinänsä yksinkertainen. Mutta mitä pankkisalaisuuteen tulee, niin tietysti olennaista on, että pyritään rajoittamaan sitä sillä tavalla, että pankkeja ei voida käyttää välineenä veronkierrossa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Mikä koski Yhdysvaltoja, niin se ensimmäinen keissi oli juuri niin kuin te kerroitte äsken. Saksa—Sveitsi-akselilla se ensimmäinen tapaus oli se, jossa Deutsche Postin pääjohtaja narahti ja menetti virkansa, mutta tässä uudessa ei olekaan enää siitä kysymys, vaan paljon laajemmasta asiasta.