Hallinto- ja kuntaministeri  Tapani  Tölli

Arvoisa puhemies! Laki selvitysmenettelystä yhteistyön edistämiseksi eräillä kaupunkiseuduilla perustuu hallituksen selontekoon kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sekä eduskunnan siihen antamaan vastaukseen. Siihen liittyen eduskunnan käsiteltävänä on jo valtionosuuslain muutoksen yhteydessä annettu esitys kriisikuntamenettelyn vakinaistamiseksi. Lisäksi tänään myöhemmin on lähetekeskustelussa tietohallintolaki, jonka nojalla alkaa työ koko julkisen sektorin tietojärjestelmien yhteensovittamiseksi.

Kaupunkiseutujen kansallinen merkitys kuntakentässä on kasvamassa, asuuhan kaupunkiseuduilla jo kaksi kolmasosaa maamme väestöstä. Menestyäkseen kaupunkiseutujen kehyskunnat tarvitsevat toimivaa keskuskuntaa ja päinvastoin. Kaupunkiseudun kuntien menestyminen saavutetaan yhdessä tekemisen kautta. Jo Paras-puitelaissa on säädetty maamme 17 kaupunkiseudulle suunnitteluvelvollisuudesta, josta olivat vastuussa kaupunkiseutujen kunnat. Ne olivat velvoitettuja laatimaan suunnitelmat siitä, miten maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamista sekä palvelujen käyttöä kuntarajat ylittäen parannetaan.

Hallituksen antamassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen selonteossa todetaan, että suunnitteluvelvoitteen myötä kaupunkiseuduilla on alettu pohtia oman seudun tilannetta ja tavoitteita uudesta näkökulmasta. Sen sijaan kaupunkiseutusuunnitelmien toteuttamisen edistymisessä on olemassa huomattavia eroja seutujen välillä. Yhteistyö on paikoitellen edennyt hitaasti ja vähän valikoivasti. Tehtyjen selvitysten mukaan kaupunkiseutusuunnitelmien toteuttaminen on edennyt parhaiten niillä kaupunkiseuduilla, joilla ennestään on olemassa yhteistyön perinteitä.

Merkittävin syy eroihin yhteistoiminnan sujuvuudessa on siis kuntien erilaisissa toimintakulttuureissa. Yhteistyön vahvistamiseksi tarvitaankin enemmän ohjausta ja tukea sekä myös velvoitteita, joita tämä lakiesitys osaltaan antaa. Selvityshenkilö toimisi eräänlaisena moottorina, jolla kaupunkiseudun kunnat saadaan toimimaan yhdessä ja saman suuntaisesti. Ulkopuolisen arvioitsijan panoksesta saada tulosta aikaan on hyviä kokemuksia jo kuntaliitosselvitysten sekä kriisikuntamenettelyn yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Selvityshenkilömenettelyn tarkoituksena on kaupunkiseutujen elinvoiman, kilpailukyvyn ja toimivuuden turvaamiseksi edistää seudun kuntien maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamista. Menettelyn piirissä olisivat ne kaupunkiseudut ja kunnat, jotka on mainittu laissa kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ottaen huomioon myöhemmin tapahtuneet kuntaliitokset. Valtiovarainministeriö voisi selvitysmenettelyn käynnistäessään kuitenkin päättää, että kaupunkiseutuun kuuluu ja selvitysmenettelyyn otetaan myös muita kuin laissa mainittuja kuntia. Myös kaupunkiseudun kuntien yhteisellä päätöksellä mukaan voitaisiin ottaa muitakin kuin laissa mainittuja kuntia tai menettelyä voitaisiin soveltaa myös muilla kuin laissa mainituilla kaupunkiseuduilla.

Aloite tämän selvityshenkilömenettelyn käynnistämiseksi voi tulla valtiovarainministeriöltä sekä kaupunkiseudun kunnan tai kuntien hakemuksesta. Selvityshenkilön, yhden tai useamman, asettaa valtiovarainministeriö, jonka päätökseen ei ole muutoksenhakuoikeutta. Ennen menettelyn käynnistämistä kuullaan seudun kuntia, asianomaista maakunnan liittoa ja asian kannalta keskeisiä ministeriöitä.

Selvityshenkilön tehtävä on kartoittaa ja hakea kuntien kanssa yhteistyössä ratkaisuja ja päätöksentekomalleja, joilla kuntarakenne ja yhteistoiminta-alueet tukevat seudun toimivuutta yhtenäisenä työssäkäyntialueena. Toinen tärkeä päämäärä on kuntien välisen luottamuksen ja yhteisen näkemyksen rakentaminen kaupunkiseudun tulevaisuudesta. Selvittäjän tulee kartoituksen perusteella tehdä ehdotus seudun kuntien yhteistyön kehittämisen tavoitteista, keinoista ja aikataulusta, seudun kuntien yhteistyön valmistelun ja päätöksenteon järjestämisestä ja rahoittamisen järjestämisestä selvitysmenettelyn jälkeen ja yhteistyöseurannasta kunnassa.

Kuntien valtuustojen olisi tehtävä päätökset selvittäjän ehdotusten käyttöönotosta kolmen kuukauden kuluessa ehdotusten tekemisestä. Mikäli sitten valtuusto ei tee päätöstä tai hylkää selvittäjän ehdotukset kokonaan tai osittain, olisi selvittäjällä mahdollisuus tehdä kunnille uudet ehdotukset, jotka olisi samalla tavoin käsiteltävä. Selvittäjä toimittaisi ehdotuksensa ja valtuustojen niihin antamat lausunnot valtiovarainministeriölle, joka käsittelisi ne yhteistyössä muiden asian kannalta keskeisten ministeriöiden kanssa. Seudun kuntien tulisi antaa vuosittain selvitys ehdotusten täytäntöönpanosta. Kuten kriisikuntamenettelyssä ja kuntajakolain mukaisessa kuntajakoselvityksessä, ei kuntien valtuustoilla ole kuitenkaan velvollisuutta hyväksyä selvityshenkilön esittämiä toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys ei sisällä kunnille uusia velvoitteita eikä aiheuta kunnille suoria lisäkustannuksia. Kaupunkiseutukunnilla on jo puitelain nojalla velvollisuus yhdessä kehittää maankäyttöä, asumista ja liikennettä sekä kuntarajat ylittävää palveluiden käyttöä. Pääosa menettelystä aiheutuvasta työstä voidaan kunnissa hoitaa osana normaalia virkatyötä ja tehtävien uudelleenjärjestelyillä. Kaupunkiseutuselvittäjän palkkauksesta ja muista tehtävistä aiheutuvat kustannukset maksettaisiin valtion varoista. Selvitysmenettelyitä käynnistetään tarpeen vaatiessa arviolta noin kaksi selvitystä vuodessa, jolloin esityksestä valtiolle välittömästi aiheutuvat kustannukset olisivat noin 160 000 euroa vuodessa.

Arvoisa puhemies! Minä uskon ja luotan siihen, että tämä esitys osaltaan myötävaikuttaa kaupunkiseutujen maankäytön, asumisen, liikenteen ja palveluiden suunnitteluun, toteuttamiseen ja toimivuuteen seudun kokonaisuuden näkökulmasta. Onnistuminen tässä omalta osaltaan lisää tuottavuutta, parantaa palveluita ja elinolosuhteita.