Anu Vehviläinen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jo tuolla aiemmin, kun käsittelimme vanhuspalvelulakia lähetekeskustelussa, kerroin tämän vanhusasiavaltuutettulakialoitteen keskeisimmän sisällön, mutta eräiltä osin haluan täydentää vielä tätä, esitellä tätä keskustan lakialoitetta laiksi vanhusasiavaltuutetusta.

Meidän esityksemme lähtee siitä, että tämä vanhusasiavaltuutetun tärkein tehtävä olisi parantaa ikäihmisten asemaa ja nimenomaan oikeuksia vahvistaa tässä yhteiskunnassa. Vanhusasiavaltuutettu toimisi yhteistyössä muiden viranomaisten, asiantuntijoiden ja muiden vanhusten asemaa ja oikeuksia edistävien toimijoiden, kuten järjestöjen, kanssa.

Pykälässä 2 olemme hahmotelleet vanhusasiavaltuutetulle tehtäviä, ja tehtävät kuuluvat seuraavalla tavalla: 1) arvioida vanhusten edun ja oikeuksien toteutumista ja seurata vanhusten ja ikääntyneiden elinolosuhteita, 2) seurata lainsäädäntöä ja yhteiskunnallista päätöksentekoa sekä arvioida niiden vaikutuksia ikäihmisten hyvinvointiin, 3) aloittein, neuvoin ja ohjein kehittää yhteiskunnallista päätöksentekoa ikäihmistä koskevissa asioissa ja edistää vanhuksen edun toteutumista yhteiskunnassa, 4) pitää yhteyksiä vanhuksiin ja ikääntyneisiin ihmisiin ja välittää heille saamaansa tietoa päätöksentekoon, 5) kehittää yhteistyömuotoja eri toimijoiden välillä, 6) välittää ikäihmisiä koskevaa tietoja ikäihmisille, heidän parissaan työskenteleville, viranomaisille sekä muulle väestölle.

Vanhusasiavaltuutettu olisi toimissaan riippumaton, ja hänellä olisi käytettävissään laaja asiantuntemus eri hallinnonaloilta. Valtuutetulla olisi oma toimisto. Vanhusasiavaltuutettu ja vanhusasiavaltuutetun toimisto toimisi sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä. Vanhusasiavaltuutetun lisäksi toimistossa olisi tarpeellinen määrä esittelijöinä toimivia virkamiehiä ja muuta henkilökuntaa. Valtuutetun tueksi perustettaisiin laaja-alainen erilaista asiantuntemusta edustava neuvottelukunta, jossa myös kansalaisjärjestöillä olisi vahva edustus.

Tämä laki vanhusasiavaltuutetusta esitetään tulemaan voimaan samaan aikaan vanhuspalvelulain kanssa eli 1.7.2013.

Arvoisa puhemies! Vielä totean tämän lakialoitteen yhteydestä tähän muuhun eduskuntatoimintaan. Kun katsoin, huomasin, että tästä asiasta ei ole tehty aiemmin lakialoitteita, mutta huomasin, että muun muassa talousarvioaloite oli tehty ja muistaakseni kirjallinen kysymys ja olikohan toimenpidealoitekin. Eli tämä ei ole pelkästään yksityisajattelua keskustan osalta, vaan tämä asia on ollut viime vuosina monessakin yhteydessä esillä. Ehkä tunnetuin vanhusasiavaltuutetun tehtävän puolestapuhuja on ollut professori Sirkka-Liisa Kivelä, joka esitti vuonna 2006, että tällaista tarvittaisiin.

Perustelen tätä vielä sillä, että meillä on maassa ollut seitsemän vuoden ajan lapsiasiavaltuutettu. Minun muistini mukaan siitä puhuttiin jo 90-luvulla täällä salissa ja sitten 2000-luvun alkupuolella tehtiin päätös ja nyt seitsemän vuotta se on ollut. Kun olen seurannut aika tavalla tarkkaan lapsiasiavaltuutetun työtä ja toimintaa Suomen lasten ja nuorten ja perheiden hyväksi, olen huomannut, että sieltä on tullut kyllä paljon uusia näkökulmia ja innovaatioita. Ja nimenomaan yksi asia, joka on ollut tärkein, on se että sieltä on nostettu esiin jatkuvasti lapsen omaa kuulemista, sitä, että miten lapsia aidosti pitää kuulla heitä koskettavissa kysymyksissä.

Nyt jos ajattelen tätä vanhuspalvelulakia, joka ensi vuonna tulee voimaan, sen toimeenpanohan on nimenomaan siellä kentällä, kunnissa, missä niitä vanhuspalveluita järjestetään, mutta silti valtakunnalliselle valtuutetulle on olemassa yhteiskunnallinen selvä tilaus. Itse katson, että tulevina vuosina yhä enemmän maassamme tullaan keskustelemaan ikäihmisten itsemääräämisoikeudesta omaan hoivaansa, omaan hoitoonsa ja myös siitä, minkälaisia oikeuksia ikäihmisillä tulevaisuudessa oikeasti on. Tämä, että perustettaisiin vanhusasiavaltuutettu, tukisi erittäin hyvin tämän vanhuspalvelulain toteuttamista.