1) Eduskunnan kirjaston kertomus vuodelta 2012
Jussi Niinistö /ps(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Eduskunnan peruskorjauksesta johtuen kertomusvuosi
2012 oli Eduskunnan kirjastolle poikkeuksellinen. Kirjasto muutti
kesäkuussa remontin alta väistötiloihin
viiteen eri osoitteeseen. Asiakaspalvelutilat toimivat remontin
ajan Postitalossa, ja suurin osa aineistosta on sijoitettu varastoon
Konalaan. Arkistoaineistoa on sijoitettuna Kansallisarkiston tiloihin. Muutto
vaati kirjaston henkilökunnalta koko alkuvuoden ajan mittavaa
ylimääräistä panostusta, josta
lämmin kiitos heille. Jotain muuttourakan laajuudesta kertoo
se, että väistötiloihin muutettavaa aineistoa
oli runsaat 12 kilometriä.
Eduskunnan kirjastosta on viime vuosina lainattu hieman alle
tai hieman yli 30 000 teosta vuodessa. Kertomusvuonna lainojen
määrä laski huomattavasti, olihan kirjasto
muuton vuoksi suljettuna 7 viikon ajan. Sen sijaan kirjaston järjestämiin
avoimiin tiedonhallintakoulutuksiin osallistuneiden määrä nousi
liki neljänneksellä. Koulutuksista saatu palaute
oli kiittävää. Tämä kertoo
siitä, että kirjastomme palvelu on korkeatasoista
ja arvostettua.
Arvoisa puhemies! Muistitietoprojektista pari sanaa. Eduskunnan
kirjasto on koonnut 1980-luvulta lähtien muistitietohaastatteluja
entisiltä kansanedustajilta. Kertomusvuonna digitoitiin C-kaseteilla
ja avokelanauhoilla olevat veteraanikansanedustajien haastattelut.
Olen itsekin tuota ainutlaatuista, kansallisesti merkittävää aineistoa
entisessä elämässäni historiantutkijana hyödyntänyt,
ja on tärkeää, että äänitteiden
säilyvyys on digitointityön myötä nyt
turvattu.
Kertomusvuoden takaisku oli vanhojen valtiopäiväasiakirjojen
digitointiprojektin osittainen epäonnistuminen, mutta asia
tullaan korjaamaan.
Lopuksi haluan kirjaston hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa
kiittää Eduskunnan kirjaston henkilökuntaa
siitä, että henkilötyövuo-sien
huomattavista vähennyksistä ja väistötilojen
aiheuttamista haasteista huolimatta kirjasto palvelee edelleen kansanedustajia
ja eduskunnan työntekijöitä ripeästi
ja ammattitaidolla.
Arvoisa puhemies! Kirjastomme korkeatasoinen palvelu eduskuntatiedon,
oikeudellisen tiedon ja yhteiskuntatiedon saralla on kansallisesti ja
kansainvälisesti arvostettua.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Tässä Eduskunnan kirjaston
puheenjohtaja, edustaja Niinistö kertoi tämän
muuttosulun ai-heuttaneen viime vuonna aika merkittävän
notkahduksen lainoissa. Tiedustelisin hallituksen puheenjohtaja,
edustaja Niinistöltä, onko tänä vuonna
tuo lainausmäärä palautunut tälle
aika lailla vakiintuneelle, reilun 90 000 lainan paikkeille.
Toisena huomiona — vaikka välillä tuntuu, että eduskunnassa
ei kovin paljon tutkimusta arvostetakaan — minä haluan
antaa kiitosta kirjastolle tästä veteraanikansanedustajien
haastattelututkimusten jatkamisesta. Kysyisin myös hallituksen
puheenjohtajalta, onko nyt viime vuosina tullut näitä käyttöpyyntöjä,
joissa näitä varsin perusteellisia ja laajoja
veteraanikansanedustajien haastatteluja oltaisiin haluttu käyttää tutkimuskäytössä,
ja miten olette suhtautuneet niiden mahdollisiin käyttöpyyntöihin.
Arvoisa puhemies! Vielä haluan antaa kiitosta eduskunnalle
mutta myös Eduskunnan kirjastolle Nuorten parlamentin järjestämisestä.
Se on ollut kansanedustajillekin varmasti erittäin mieluisa
tapahtuma ja avannut aivan uudella tavalla tätä meidän
taloa ja lainsäädäntötyötä myös
nuorille koululaisille. Viime kerralla 199 oppilasedustajaa ja 104
toimittajaoppilasta ja vielä 105 kerhon-ohjaajaa osallistui
tähän nuorten parlamenttipäivään.
Se on kyllä arvokas perinne, ja sille suo jatkoa myös
tulevaisuudessa.
Jussi Niinistö /ps:
Arvoisa puhemies! Kiitoksia edustaja Heinoselle kiinnostuksesta
Eduskunnan kirjaston kertomusvuotta 2012 kohtaan.
Kuluvan vuoden lainaustilastoista, tähän mennessä toteutuneista,
ei ole vielä minulla tietoa, mutta on selvää,
että väistötiloista johtuen se on edelleen
alhaisemmalla tasolla kuin se olisi, jos kirjasto olisi normaaleissa
toimitiloissaan.
Mitä tulee näihin veteraanikansanedustajien haastatteluihin
ja niiden tutkimuskäyttöön, niin Eduskunnan
kirjasto myöntää lupia käyttää näitä haastatteluja
vakaviin akateemisiin tarkoituksiin, lähinnä graduihin,
lisensiaattitöihin ja väitöskirjoihin,
ja näitä lupia kyllä käsitellään
ja myönnetään jatkuvasti.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Minäkin olisin puheenjohtaja
Niinistöltä kysynyt näiden veteraanikansanedustajien
haastatteluaineistoon liittyen, mitä kaikkea näissä haastatteluissa
on pyritty käsittelemään. Tietysti kansanedustajien
kokemuksia eduskuntatyöstä, mutta erityisesti
minua kiinnostaa se, onko näissä haastatteluissa
käyty läpi ilmiötä, jota kutsutaan
tänä päivänä suomettumiseksi,
eli sitä, kun suomalaisessa politiikassa 60- ja ennen kaikkea 70-luvulla
syntyi tietynlaista kilpalaulantaa puolueiden ja fraktioiden ja
henkilöiden kesken siitä, kuka on Neuvostoliiton
ylin ystävä. Tätä samanlaista
kilpalaulantaahan tietysti syntyi muuallakin suomalaisessa yhteiskunnassa,
median piirissä, tieteen piirissä, monenlaisissa
järjestöissä ja yhteyksissä.
Kun sanoitte, että olette itsekin historiantutkijana
tätä aineistoa pystynyt hyödyntämään,
niin onko teillä tietoa, että onko tätä kysymystä Neuvostoliiton
tosiasiallisesta vaikuttamisesta Suomen sisäisiin asioihin
ja siinä käytettyjä kanavia ja menetelmiä tässä haastatteluaineistossa
pyritty kartoittamaan? Itse luulen, että kun Moskovan arkistot
eivät ole käytettävissä eivätkä vuosikymmeniin
ilmeisesti tulekaan käytettäviksi, niin tämä kysymys
on sellainen, josta pelkästään asiakirjoja
ja arkistoja tutkimalla eivät tulevat sukupolvet voi kovin
hyvää tai, sanotaan, tarkkaa kuvaa saada, ja nimenomaan
henkilökohtaiset haastattelut, kokemukset, muistelot olisivat
tärkeitä. Minulla on se käsitys, että nykysukupolvi
ei näitä asioita tule tutkimaan tarpeeksi, mutta
jälkeemme tulevat toivottavasti.
Jussi Niinistö /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz nosti esille varsin tärkeän
teeman lähihistoriastamme, ja kyllä tätäkin
kysymystä, suomettumista ja Neuvostoliiton vaikutuspiirissä oloa,
on näissä haastatteluissa ymmärrykseni mukaan
käsitelty. Näissä veteraanikansanedustajien
haastatteluissa on tietty kysymyspatteri, jota luonnollisesti muotoillaan
aina kyseessä olevan veteraanikansanedustajan elämänhistorian
mukaisesti, ja eduskunnan kirjastossa asiaa hoitaa virkamies Joni
Krekola, joka varmasti edustaja Zyskowiczille on valmis esittelemään
lähemmin tähän aihepiiriin liittyviä haastatteluita
vaikka hakemistojen kautta.
Mitä tulee omaan käyttöhistoriaani,
se rajoittuu oikeastaan tähän ensimmäiseen
haastatteluun, joka tässä projektissa on ylipäätään
tehty. Se liittyy väitöskirjatyöhöni
everstiluutnantti Paavo Susitaipaleesta, joka oli myös
kansanedustajana talvisodan alla, ja hän oli ensimmäinen
haastateltu kansanedustaja tässä veteraanien muistitietoprojektissa.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kiitän vastauksesta, ja oli
hyvä kuulla, että Joni Krekola on henkilö,
joka eduskunnan kirjastossa näistä asioista vastaa,
koska ellen väärin muista, niin hän on
omassa väitöskirjatyössään
ja muussakin tieteellisessä työssään
tutkinut muun muassa Moskovan puoluekoulussa käyneitä suomalaisia
ja heidän kokemuksiaan ja niin edelleen.
Haluaisin todella korostaa tämän aiheen merkitystä,
koska jos ajatellaan suomettumista, jolla minä en tarkoita
siis Suomen ulkopolitiikkaa vaan nimenomaan Suomen sisäisessä elämässä olleita
ilmiöitä, joissa Neuvostoliitto pyrki vaikuttamaan
ja onnistui vaikuttamaan meidän sisäiseen elämäämme
ja joista valitettavasti syntyi, kuten sanoin, ilmiö, jossa
suomalaisessa yhteiskunnassa, eri puolilla suomalaista yhteiskuntaa,
pyrittiin toimimaan neuvostoliittolaisten todellisten tai oletettujen
tavoitteiden mukaisesti omien, sinänsä ymmärrettävien
päämäärien hyväksi
ja jossa oli paljon tällaista varmuuden vuoksi -toimintaa:
jotta ei päästäisi meitä lyömään
ulkopolitiikan nuijalla päähän, niin
pitää varmuuden vuoksi mediassa tai jossain muualla toimia
tietyllä tavalla.
Todellakin luulen, että tämä on sellainen
aihepiiri, jota ihan historian arkistoja tutkimalla on vaikea lähestyä.
Jos me ajattelemme esimerkiksi tätä niin sanottua
kotiryssätoimintaa ja sitä kautta tapahtunutta
suomalaisen yhteiskunnan seurantaa ja sitä kautta tapahtuneita
vaikuttamispyrkimyksiä, niin varmasti Moskovassa jossakin KGB:n
arkistossa on raportteja, joihin niihinkin tietysti pitää suhtautua
lähdekriittisesti, mutta on aika vaikea kuvitella, että esimerkiksi
tästä toiminnasta, joka oli oleellinen osa suomettunutta Suomea
70-luvulla, voitaisiin suomalaisista arkistoista juurikaan löytää mitään
valaisevaa tietoa.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Itse olin edelliset neljä vuotta
eduskunnan kirjaston hallituksessa, ja silloin kävimme
näiden veteraanikansanedustajien haastattelujen ympärillä useammankin
keskustelun. Silloin kannettiin aika isoa huolta siitä,
että ne varhaisimmat on tehty C-kaseteille ja avokeloille,
ja silloin käytiin keskustelua myös niiden digitoinnista.
Voisiko vielä hallituksen puheenjohtaja, edustaja Niinistö kertoa
lyhyesti sen, onnistuttiinko nämä kaikki vanhat
nauhat pelastamaan ja siirtämään sellaiseen
muotoon, että ne säilyvät myös
tuleville sukupolville?
Jussi Niinistö /ps:
Arvoisa puhemies! Vas-tauksena edustaja Heinoselle: Tosiaan
eduskunnan kirjaston hallituksen kertomusvuonna 2012 saatiin digitoitua
nämä veteraanikansanedusta-jien haastattelut,
jotka olivat C-kaseteilla ja avokelanauhoilla. Nyt ne on siis digitoitu,
joten niiden säilyvyys on turvattu.
Ilkka Kanerva /kok:
Arvoisa puhemies! Parlamentti on kotini, ja kun olen ajatellut,
että ainakin nyt muutaman vaalikauden tässä haluan
kansanedustajatyötäni jatkaa, (Naurua) niin tulin,
arvoisa puhemies, vain ajatelleeksi sitä, miten ihminen
muuttuu siinä katsannossa, onko hän aktiivikansanedustaja
vai onko hän veteraanikansanedustaja. Minä pyytäisin
tämän haastattelututki-muksen ohjaavilta tahoilta
käsitystä siitä — nyt siirryn
puheeni vakavammin otettavaan osaan — miten on perusteltavissa
se, että haastatellaan vain oikeastikin veteraanikansanedustajia,
koska täällä on kansanedustajia, [Puhujan
matkapuhelin soi.] joilla on tavattoman pitkä perspektiivi hyvin
monenlaisista yhteiskuntamme ilmiöihin liittyvistä asioista,
enkä usko, että se heidän antamansa tieto
jollain tavalla muuttuisi jalommaksi vasta sen jälkeen,
kun he siirtyvät veteraanikansanedustajien arvostettuun
kategoriaan. Sen takia en oikeasti ymmärrä sitä,
minkä vuoksi siinä pitää rajoittua
vain veteraanikansanedustajien käsitysten kuuntelemiseen
ja niitten kautta tapahtuvaan kuvan muodostumiseen.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Tässähän on eduskunnassa vanha perinne,
että puhelimen soidessa kesken edustajan puheenvuoron tarjotaan kahvit
kaikille läsnä oleville salissa, (Naurua) niin
että onnittelen edustaja Kanervaa.
Arvoisa puhemies! Pyydän teitä saapumaan tänään
klo 17 Turussa olevaan kotiini. (Naurua)
Puhemies Eero Heinäluoma:
Kiitoksia.
Jussi Niinistö /ps:
Arvoisa puhemies! Kiitän veteraanikansanedustaja Kanervaa
evästyksestä tämän veteraanikansanedustajamuistitietoprojektin
edelleen kehittämiseksi. Ihan vakavasti ottaen tätä on
syytä miettiä, onko syytä ulottaa tätä myös
vielä istuviin, todella pitkään valtiopäivillä vaikuttaneisiin
edustajiin. Voin viedä tätä viestiä eteenpäin.
Varmasti kaikki yhdymme siihen, että on aihetta muistella
silloin, kun muistia vielä on.
Jörn Donner /r:
Arvoisa puhemies! Sanoisin vain edustaja Kanervalle, että tulee
haastatelluksi, mikäli välillä häviää vaalit,
kuten minä. (Naurua) Minä kuulun siihen joukkoon,
jota on haastateltu tässä, niin että pienenä toiveena
vain, että jos haluat tulla mukaan, niin täytyy
välillä olla poissa. (Naurua)
Keskustelu päättyi.