Täysistunnon pöytäkirja 112/2006 vp

PTK 112/2006 vp

112. TORSTAINA 9. MARRASKUUTA 2006 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

10) Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 9 §:n muuttamisesta

 

Jouko Laxell /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vammaispalvelulakia on eduskunnassa käsitelty tänä syksynä useaan otteeseen. Pääperiaatteen mukaan vammaisen henkilön pitäisi saada palvelunsa osana julkista sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää. Kun vammaisten tarvitsemat palvelut ovat osittain harkinnanvaraisia ja talousarvioon sidottuja, on vammaisen elämä usein arpapeliä, joka riippuu siitä, missä kunnassa sattuu asumaan.

Vaikeavammainen tarvitsee apua lukuisissa arkisissa toimissa, kuten pukeutumisessa ja peseytymisessä, puhumattakaan viranomaisasioinnista, opiskelusta tai ansiotyöstä. Tekemässäni lakialoitteessa tähdätään siihen, että vaikeavammaisella on subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan. Lakialoitteen toteuttaminen edellyttää valtiolta 40 miljoonan euron korvamerkittyä rahaa henkilökohtaisten avustajien palkkaamiseen. Tällä määrärahalla voitaisiin palkata noin 5 000 avustajaa.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä talossahan käsiteltiin vammaispoliittinen selonteko. Siitä ei ole kovin pitkä aika. Siinä yhteydessähän subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen omaan avustajaan vammaisjärjestöjen osalta myöskin nousi hyvin keskeisesti esille ja sitä pidettiin yhtenä kaikkein tärkeimmistä vaatimuksista ja tärkeimmistä asioista. Itse olen erittäin surullinen siitä, että tämä vaatimus ei mennyt läpi, koska tosiasia on se, että varsinkin vaikeavammaisen henkilön osalta voi sanoa, että tämä henkilökohtainen avustaja on edellytys sille, että tämä henkilö voi asua kotona. Ja kun tosiasia on se, että meillä kunnat ovat taloudellisesti — jos käytetään ronskia sanontaa — täysin kuralla tai lirissä, niin eivät kunnat pysty tältä osin näitten vammaisjärjestöjen tarpeeseen vastaamaan.

Olen sitä mieltä, että ed. Laxellin aloite on erittäin hyvä ja erittäin kannatettava. Ainoa, mitä tässä mietin, on se, että kuulin mielestäni, että ed. Laxell esitti, että noin 40 miljoonaa euroa riittäisi tämän toteuttamiseen, jotta saataisiin subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan vaikeavammaisten osalta. Itse epäilen, että tämä euromäärä ei varmastikaan ole riittävä. Mutta pidän tätä aloitetta erittäin hyvänä ja erittäin kannatettavana, ja nimenomaan vammaisjärjestöt ovat myöskin vaatineet tätä.

Keskustelu päättyy.