Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On välttämätöntä, että meillä lääkkeitä huoltovarmuuden tähden varastoidaan. On muistettava, että vaikka on ajatuksia, että sitten kun tarvitaan, voidaan jotain tehdä tai saada ulkomailta, niin nämä ovat helposti toiveajatteluja riippuen tilanteesta. Esimerkiksi lintuinfluenssapandemialta olemme onneksi välttyneet. Jos se olisi tullut silloin, kun muutama vuosi sitten uhat maailmalla olivat hyvinkin ilmeiset, ja muuntunut ihmisestä toiseen ihmiseen tarttuvaksi, silloin me olisimme joutuneet sen todellisuuden eteen, että meillä ei olisi ollut kotimaista rokotetuotantoa. Luulimme, että me olisimme saaneet ostosopimuksen kautta Hollannista rokotetta, mutta myöhempi lähimenneisyys paljasti, että tuota kykyä ei olisi ollut nopeasti saatavissa ja olisimme maailmanlaajuisesti olleet vailla rokotetta ja suomalaisinakin olisimme joutuneet pettymään, että oli paperi, joka olisi osoittautunut hyvinkin katteettomaksi.

Näkisin välttämättömäksi sen, että me pidämme yllä lääkkeitten huoltovarmuutta mutta myöskin lääkkeitten valmistuksen varmuutta. Ja aivan erityisesti pidän välttämättömänä, että me palauttaisimme rokotetuotantomahdollisuuden. Vaikka yrittäjät sanovat, että se ei ole kannattavaa liiketoimintaa, niin näen, että meidän on katsottava tässä asiassa omaa turvallisuuttamme, ja sen takia pidän välttämättömänä, että tähän maahan luodaan tietyt valmiudet myös rokotetuotannolle, ne valmiudet, jotka on ennalta tehtävissä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Perjantain istunnossa, kun tämä asia oli ensimmäisessä käsittelyssä, pyysin puheenvuoron ja se puheenvuoropyyntö syntyi keskustelusta johtuvasta tarpeesta. Ja se johtui siitä, että keskustelua käydään sellaisella tasolla, että meikäläinen on niin totaalisesti ulkona kuin lumiukko. Sitten käy selville, että valiokunnassa on asiasta, näistä infuusionesteistä ja muista, keskusteltu vaikka kuinka paljon, ja on erilaisia näkemyssuuntia siitä, kuinka asiat ovat, niin kuin ed. Lauri Oinonenkin tässä jo äsken kuvasi. Mielestäni pitäisi tehdä niin — tämä on eräänlainen vinkki valiokuntaneuvoksille, jotka tekstit kirjoittavat — että jos näin on, niin meidän tavallisten uunojen varalle kuvataan tämä ilmiö ja se, miksi sitten on päädytty tämän laatuiseen ratkaisuun. Se helpottaisi sitten myöskin näitä täysistuntoja, ettei aikaa turhaan tärväytyisi näihin asioihin.

Ja toinen asia on se, että huoltovarmuussuhteessa niiden 22 vuoden aikana, kun kohta täällä olen saanut olla, on tapahtunut ajatuksellinen ja aatteellinen romahdus suorastaan. Nämä asiat olivat vielä 5—6 vuotta sitten hirmuisen tärkeitä asioita, mutta nyt, aivan viime vuosien aikana, ikään kuin me emme saarivaltio olisikaan, on näitä asioita sitten aivan uudella tavalla ja huonommalla tavalla hoidettu.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todella huoltovarmuus on heikentynyt. Suomessa ei enää valmisteta infuusionesteitä, ei myöskään, niin kuin ed. Oinonen totesi, rokotteita. Kansanterveyslaitos, joka aikaisemmin rokotteita kehitti ja sen laboratorio myös valmisti, on pitänyt sitä myöskin taloudellisesti ihan kannattavana asiana, mutta ikään kuin käveltiin tämän ajatuksen yli. Ehkä ajateltiin tällaista kvartaalitalousfilosofiaa tässäkin asiassa.

Mitä tulee mikrobilääkkeisiin eli antibiootteihin ja vastaaviin, niin todella silloin, kun tämä lintuinfluenssaa koskeva, voisi sanoa, hysteria oli pahimmillaan, niin hinnat nousivat erittäin voimakkaasti. Todellakin kalliiksi tulivat ne varastot, mitä silloin hankittiin. Vastaavasti meillä pitäisi tietysti pitkällä tähtäimellä eteenpäin katsoa antibioottivarastointia myös siltä näkökulmalta, että bakteerikannat tulevat yhä enemmän resistenteiksi ja pitäisi löytää oikea kanta.

Sanon vielä tuohon lintuinfluenssatilanteeseen, jota luonnehdin hysteriaksi, että sehän oli sitä, ja toivon mukaan siltä on nyt vältytty. Se on lähes yhtä paha infektio kuin on itse lintuinfluenssa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pentti Tiusanen sanoi "lintuinfluenssahysteria". Varmasti oli niin, että silloin muutama vuosi sitten oli mukana myöskin hysteriaa, joka ei perustunut tietoon. Mutta mahdollisuus olisi ollut pandemiaan eikä tämä mahdollisuus ole minnekään, eikö niin, kadonnut. Päinvastoin sen todellisuus voi olla entistäkin lähempänä, ja on myöskin niitä tiedemiehiä, jotka väittävät, että juuri nämä muunnokset, mihinkä ed. Tiusanen viittasi, saattavatkin kehittää uhkan entistä vakavammaksi, ja nykyisen liikkuvuuden aikana taudit, joittenka luulisimme olevan tuolla kaukaisilla historian lehdillä, voivat saavuttaa kaukaisenkin maailmankolkan hyvin nopeasti.

Aikoinaan lintuinfluenssa, joka oli espanjantaudin nimisenä menneen vuosisadan alkuvuosikymmeninä, levisi muutamissa viikoissa aina Lapin perukoita ja Grönlantia myöten. Vaikka silloinkaan ei ollut kovinkaan paljon liikkumavälineitä, joilla ihmiset siirtyivät paikasta toiseen, niin epidemia, pandemia, joka teki tuhojaan, pystyi kulkemaan. (Ed. Pulliainen: Mutta linnut lentävät kuitenkin!) — No, ei välttämättä linnun kautta, mutta ihmisten kautta ja aerosolitartunnan kautta. — Tuo on menneisyyttä, josta kannattaisi ottaa opiksi, ei jäädä nykyaikana pelkästään sen luulon varaan, että eihän tämmöinen nykyaikana voi tapahtua. Meillä pitää olla valmiudet, hyvänä päivänä luodut, että ne ovat valmiina silloin, jos niitä joudumme jossakin asiassa tarvitsemaan.