Raija Vahasalo /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tasapainottamistarve vaikuttaa myöskin opetus-, koulutus- ja kulttuurirahojen puolelle. Niinpä esityksen mukaan indeksikorotuksia ei tehdä ensi vuonna perusopetuksen, lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen, ammattikorkeakoulutuksen, taiteen perusopetuksen, ammatillisen erikoisoppilaitoksen osalta eikä myöskään kulttuuripuolella teatterien, museoiden ja orkesterien valtionosuuksiin. Myöskään vapaan sivistystyön osalta indeksikorotuksia ei tehdä.

Valiokunta pitää tätä tilannetta huolestuttavana, ja olemme huolissamme siitä, minkälaisia vaikutuksia tällä on opetus- ja kulttuuritoimeen. Tämä aiheuttaa myös sen, että koulutuksen järjestäjät joutuvat ensi vuonna sopeuttamaan toimintaansa. He joutuvat tehostamaan sitä ja mahdollisesti myös järjestäjäverkkoon tekemään rakenteellista kehittämistyötä.

Valiokunta pitää kuitenkin myönteisenä sitä, että kun sellaiset nuoret, joilla ei vielä ole suoritettu peruskoulun jälkeistä tutkintoa ja jotka ovat alle 25-vuotiaita, tekevät ammatillisen peruskoulutuksen tutkinnon osan oppisopimuskoulutuksena, niin silloin järjestävä taho saa siitä yksikköhinnan nousun.

Erityisesti valiokunta nosti esille lukiokoulutuksen rahoituksen, koska nyt on juuri tulossa myöskin lukiokoulutuksen uudistustyö ja lukiokoulutuksen laatua ja saavutettavuutta pitää parantaa. Lukion valtionosuuden yksikköhinta on jo nyt hyvin matala, ja sitä leikataan vielä 4,18 prosentilla. Valiokunta on useaan otteeseen myöskin maininnut, että lukiota tulee voida käydä kotona asuen, joten lukiokoulutuksen saavutettavuus on hyvin tärkeä asia.

Lisäksi valiokunta nosti esille ammatillisen koulutuksen yksikköhinnan, jota leikataan 1,6 prosentilla, ja siinä yhteydessä valiokunta oli huolissaan siitä, miten käy lähiopetuksen määrän.

Ammattikorkeakouluihin kohdistuu paljon säästöjä. Osa niistä leikkauksista on kohdistettu opiskelijamäärää vähentämällä, ja tietysti ikäluokan pienentyminen vaikuttaa tähän asiaan.

Vapaata sivistystyötä haluttiin myöskin nostaa esille, sillä sen rooli tässä kaikessa järjestelmässä on tärkeä. Vapaa sivistystyö tarkoittaa kansalaisopistoja, kansanopistoja, opintokeskuksia, kesäyliopistoja ja liikunnan koulutuskeskuksia. Nämä tahot usein tavoittavat sellaiset ikäluokat ja sosioekonomiset ryhmät, joita mahdollisesti muut tahot eivät välttämättä niin helposti tavoita.

Vielä haluttiin nostaa esille museoiden kohtalo, sillä niiden osalta rahoitusta leikataan pysyvästi yli viidenneksellä, ja se on sekä suhteellisesti että absoluuttisesti hyvin suuri summa, ja ne museoihin kohdistuvat leikkaukset ovat kulttuurisektorin vertailuissa kaksi kertaa muita suuremmat.

Arvoisa puhemies! Tähän esitykseen sisältyy kaksi vastalausetta, joihin sisältyy hylkäysehdotukset.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä indeksijäädytykset ja nämä leikkaukset, joita puheenjohtaja, edustaja Vahasalo esitteli, ovat juustohöyläleikkauksia, ja olisi mielenkiintoista sivistysvaliokunnan puheenjohtajalta kuulla, tuliko asiantuntijakuulemisessa esille sitä, olisiko tällaisia säästöjä ollut mahdollista löytää myös rakenteita uudistamalla, etsimällä uusia tapoja toimia, eikä tällä tasaisella juustohöylällä, joka aiheuttaa erittäin isoja ongelmia monessa kohtaa.

Positiivista tässä on se, että panostuksia nuorisotakuuseen tulee lisää, ja erityisen iso huoli täytyy olla siitä, että lukion rahoitusta, joka on jo nyt jälkeen jäänyt, leikataan edelleen.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koulutuksen järjestäjät joutuvat joka tapauksessa katsomaan ja katsastamaan näitä koulutusverkkojansa ja seiniänsä, miten tätä toimintaa, ydintoimintaa, halutaan säilyttää ja sitä edelleen kuitenkin kehittää ja miten voidaan tehostaa. Kyllä näitä kaikkia toimenpiteitä tarvitaan. Mutta niiden, mitä äsken esittelin, vaikutus on 54 miljoonaa euroa, ja totuus on se, että täytyy myöskin tämänkin sektorin osallistua tähän tasapainottamiseen, vaikka tärkeintä on kuitenkin se laatu ja saatavuus ja vaikuttavuus, ja siitä emme halua tinkiä.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Mukavaa havaita täällä, että hallituspuolueen edustajat, kokoomuksen edustajat, täällä käyvät keskenään nyt keskustelua täysistuntosalissa ensimmäisessä käsittelyssä siitä, mitkä olisivat ehkä olleet vaihtoehtoisia leikkaustapoja.

Hallitus jäädyttää opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan valtionosuusindeksit jo toistamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että koulutuksen järjestäjät joutuvat ensi vuonnakin sopeuttamaan toimintansa vuoden 2012 eli viime vuoden valtionosuuksien tasolle. Indeksijäädytys leikkaa kuntien ja kuntayhtymien valtionosuuksia 36 miljoonalla eurolla. Indeksijäädytysten lisäksi tehdään leikkauksia muun muassa lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen, ammattikorkeakoulujen ja vapaan sivistystyön rahoitukseen.

Valtiontaloutta ei saa tasapainottaa leikkaamalla koulutuksesta. Koulutuksen rahoitus on turvattava myös vaikeassa taloustilanteessa. Koulutus luo sen pohjan, jolle korkea osaamisemme perustuu. Kohdistamalla voimavaroja riittävästi koulutukseen ja osaamiseen pystymme parantamaan kilpailukykyämme ja vauhdittamaan talouskasvua.

Ammattikorkeakoulujen koulutustarjontaa on heikennetty leikkaamalla aloituspaikkoja 2 030 paikalla tästä vuodesta alkaen. Tämä tarkoittaa 8 prosentin leikkausta aloituspaikkoihin. Ammattikorkeakouluihin kohdistuvat leikkaukset nousevat 85 miljoonaan euroon eli 9 prosenttiin vuoden 2012 tasossa mitattuna. Kun mukaan lasketaan ammattikorkeakoulujen indeksijäädytys, aloituspaikkaleikkaukset ja rahoituksesta leikkaaminen yhdessä ammattikorkeakoulu-uudistuksen läpiviemisen kanssa asettavat ammattikorkeakoulut haasteelliseen tilanteeseen.

Arvoisa puhemies! Myös toisen asteen opetukseen kohdistetaan säästötoimia. Lukiokoulutuksesta leikataan ensi vuonna 36 miljoonaa euroa ja ammatillisesta peruskoulutuksesta 26 miljoonaa euroa. Hallituksen esityksen mukaan lukiokoulutuksen yksikköhinta alenee 4,18 prosentilla. Lukiokoulutukseen kohdistettavat säästöt vaarantavat lukio-opetuksen laadun ja saatavuuden. Pienten lukioiden tulevaisuus on vaakalaudalla.

Koulutukseen tehtävät leikkaukset ovat lyhytnäköisiä ja vesittävät samalla hallituksen kärkihankkeen, yhteiskuntatakuun, toteuttamista, joka ilman leikkauksiakin on kovaa vauhtia epäonnistumassa. Huolestuttavaa on, että koulutuspaikoista leikkaaminen heikentää tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien saatavuutta alueellisesti.

Indeksin jäädytys koskee myös vapaata sivistystyötä. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö on esittänyt 20 miljoonan euron leikkausta vapaan sivistystyön rahoitukseen. Esimerkiksi kansalaisopistojen näkökulmasta se tarkoittaisi laskennallisesti noin 90 pienen tai 10 suuren kansalaisopiston lakkauttamista Suomessa. Vapaan sivistystyön oppilaitokset, kuten kansanopistot, ovat valtionosuuksien avulla pystyneet tarjoamaan edullisia sivistys- ja koulutuspalveluja. Vapaan sivistystyön perusrahoitus on turvattava, jotta ympäri Suomea sijaitsevat oppilaitokset pystyvät jatkossakin tarjoamaan monipuolisia sivistys- ja koulutuspalveluja.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä tulee toisessa käsittelyssä esittämään nyt käsittelyssä olevien lakiesitysten hylkäämistä.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys 115 ei miellytä perussuomalaisia sivistysvaliokunnan jäseniä. Esityksessä on lukuisia epäkohtia, jotka tulevat johtamaan suomalaisen koulutuksen, sivistyksen ja kulttuurin tason vaarantumiseen. Kustannustason muutokset opetuksen ja kulttuurin saralla heijastuvat väistämättä näiden alojen toimijoiden arkeen, ja kohonneiden toimintakustannusten myötä palveluiden laatu vaarantuu. Näin ollen kustannustason aiheuttamista muutoksista johtuvat tarkistukset ovat ensiarvoisen tärkeitä, eivätkä hallituksen esityksen 115 mukaiset säästöt tähän liittyen ole tervetulleita.

Sama pätee ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen keskimääräisten yksikköhintojen alentamisessa. Tällainen säästökikkailu ei ainakaan paranna ammattikoulujen ja lukioiden toimintaedellytyksiä. Ammatillisen lisäkoulutuksen yksikköhinnan laskennan perusteiden muutos sysää jälleen lisää rahoitusvastuuta kuntien harteille. Myös lukion käyneet alle 25-vuotiaat rajataan esityksessä niin sanotun erikoistuetun oppisopimuksen ulkopuolelle. Myös teatterit, orkesterit ja museot saavat tuntea nahoissaan yksikköhintojen tason laskemisen seuraukset. Ammattikorkeakouluihin kohdistuvat leikkaukset ovat niin tuntuvat, että huoli laadukkaan opetuksen järjestämisedellytyksistä on hyvin ajankohtainen. Kustannukset opetuksen järjestämiselle kasvavat, mutta rahoitus laahaa perässä indeksijäädytyksineen. Tästä ei voi seurata hyvää, ja asia tulisi korjata mahdollisimman pikaisella aikataululla.

Vapaan sivistystyön rooli suomalaiselle sivistykselle on merkittävä. Se mahdollistaa monin paikoin arvokkaan täydennyskoulutuksen tai hyödyllisen yleissivistyksen hankkimisen myös monilla sellaisilla paikkakunnilla, joilla kouluttautumismahdollisuudet muuten ovat rajalliset. Säästöehdotuksen toteutuessa kansalais- ja työväenopistot joutuvat nostamaan kurssihintojaan ja vähentämään opetustaan. Erityisesti leikkaukset vaikuttavat varsinkin koulutukselliseen tasa-arvoon. Elinikäisestä oppimisesta puhutaan paljon, käytännössä sitä nyt vaikeutetaan.

Kunnille ei voi sysätä lisää vastuutaakkaa ilman riittävää valtionrahoitusta. Miten koulutuksen laatu voidaan taata, jos toiminnalle ei suoda riittävää rahoitusta? Lisäksi leikkaukset kiihdyttävät koulutuksellisen tasa-arvon heikkenemistä, joka puolestaan edistää osaltaan syrjäytymistä sekä heijastuu tulevaisuudessa suomalaiseen osaamiseen.

Näin ollen perussuomalaiset esittävät, että mietintöön sisältyvät lakiesitykset hylätään.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Puhemies! Tämä laki on yksi valtiontalouden tasapainottamistarpeesta johtuva säästötoimenpide. Käytännössä laki tarkoittaa, että kustannustason muutoksesta aiheutuvia tarkastuksia ei vuonna 2014 toteuteta lukiokoulutukseen, ammatilliseen peruskoulutukseen, ammattikorkeakoulutukseen, taiteen perusopetukseen, ammatillisten erikoisoppilaitosten yksikköhintaan eikä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain nojalla toteutettavan perusopetuslain mukaiseen opetukseen.

Ymmärrän erittäin hyvin valtiontalouden tasapainottamisen tarpeen, mutta toivon, että tämänkaltaiset toimenpiteet eivät jatkossa enää toistuisi. Olen täysin samaa mieltä valiokunnan mietinnössään esittämän huolen kanssa siitä, että nämä valtionosuuksien leikkaukset voivat vaikeuttaa opetus- ja kulttuuritoimen laadukasta toteutusta. Kertaluontoisena toimenpiteenä näistä varmaankin selvitään, näin tahdon uskoa, mutta jatkuessaan tämänkaltaiset opetus- ja kulttuuritoimeen kohdistuvat säästöt varmasti vaikeuttavat tavoitettamme nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Budjetin tasapainotus merkitsee myös opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla tarkistuksia. Toisin kuin oppositio täällä on väittänyt vastalauseessaan, niin hallitus ei ole murentamassa suomalaista sivistyksellistä perustaa. Hallitus on edelleen päinvastoin tekemässä Suomesta maailman osaavinta kansaa. Tosiasiat on vain tunnustettava. Näillä päätöksillä pystymme sopeuttamaan koulutusta ja sivistystä hallitusti vallitseviin olosuhteisiin, ja sopeutustoimissa on kysymys koulutuspaikkojen kohdentamisesta oikein.

Haluan painottaa sosialidemokraattien linjaa oppisopimuskoulutuksen kehittämisestä. Myös talousarvion käsittelyn yhteydessä kiinnitimme erityisesti huomiota siihen, että nuorisotakuuresurssia tulisi kohdentaa oppisopimuskoulutuksen osalta nimenomaan niille nuorille, jotka ovat ilman ensimmäistäkään tutkintoa, eli perustutkintoihin, eli tämänsuuntaiset asiat ovat aivan oikeita. Oppisopimuskoulutus on yhteiskunnan kannalta kokonaistaloudellinen tapa lisätä osaamista maassamme, ja tällä ehdotuksella edistetään nuorten oppisopimusten määrän lisäämistä.

Ammattikorkeakoulut ovat itse käyneet läpi omia koulutuslinjojaan ja tehneet sen mukaisia päätöksiä tulevista painopistealueista, ja nyt toimitaan näiden esitysten pohjalta. Tämä liittyy tietenkin talousarvioesitykseen, ja oppisopimuskoulutusta koskeva muutos lisää vuosittaisia kustannuksia 5,4 miljoonaa euroa, josta valtion osuus on 2,3 miljoonaa ja kuntien osuus 3,1.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! Miltei kävi sääli arvostamaani valiokuntamme, sivistysvaliokunnan, puheenjohtajaa, joka edustaa johtavaa hallituspuoluetta. Todellakaan tässä esityksessä ei ole mitään iloisin mielin kerrottavaa, jos vähän kärjistää. Kyllä tuosta valiokunnan mietinnöstä näkyy se, niin kuin se suusanallisesti puheenjohtajan toimesta tuli sanottuakin, että valiokunta on todella huolestunut. Toisen kerran peräkkäin, edustaja Mäkisalo-Ropponen, jo leikataan indeksiä. Nämä eivät voi olla vaikuttamatta jatkuessaan.

Meillä on 1800-luvulta lähtien rakennettu Snellmanista alkaen sivistysyhteiskuntaa. Siinä on monenlaisia vaiheita ollut, koululaitoksen kehittäminen, jonka punaisena lankana on koulutuksen tasa-arvoisuus. Tässä kansansivistystyössä on myös kansalaistoiminta ollut aktiivisesti mukana unohtamatta nuorisoseuraliikettä, työväenliikettä ja niin edelleen. Nyt nakerramme näitä perusteita, ja on ymmärrettävää, että perussuomalaiset ovat tehneet hylkäysehdotuksen.

Kiinnitän huomiota myös teattereiden ja orkestereiden asemaan. Pienissä kaupungeissa on vaarana, että teatterit lähtevät. Kuopiossa, kotikaupungissani, käytiin keskustelua orkesterin alasajosta. Nämä ovat huolestuttavia merkkejä siinä mielessä myös, että tällaiset teatterit ja orkesterit ovat myös vetovoimatekijöitä, joilla saataisiin uusia asukkaita. Tällä tavoin ei ole hyvä edistää keskittämispolitiikkaa.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Sivistys on kansakunnan kivijalka, niin kuin täällä on todettu, ja on ymmärrettävää, että tiukassa talouden tilanteessa hallitus esittää leikkauksia ja tekee leikkauksia. Myös valiokunta kokonaisuudessaan ja valiokunnan puheenjohtaja esitti huolenaiheensa tästä asiasta, ja näin tulee varmasti vastuullisen valiokunnan tehdäkin.

Oppositiolla on mahdollisuus esittää omien varjobudjettiensa mukaisia vaihtoehtoja, ja tämäntyyppiset leikkaukset, mitä nyt on esitetty, eivät ole sisältyneet perussuomalaisten varjobudjettiin, ja siitä syystä loogisesti sivistysvaliokunnan perussuomalaiset jäsenet ovat jättäneet vastalauseen. Huoli on esitetty myös, ettei lama-ajasta ole opittu tarpeeksi, ja nämä karsinnat olisi voitu jättää tekemättä.

Esimerkiksi Kuntaliitto on todennut, että yksikköhintojen leikkauksen vaikutukset ovat merkittäviä kuntien kannalta. Samoin suuri huoli on esitetty opetuksen saavutettavuudesta maamme eri osissa. Toki toivon, että työpajatoiminnalla ja perusopetuksen lisäopetuksella oikeasti tavoitetaan koulupudokkaita ja tuetaan erilaisia oppijoita. Meillä on huomenna myöskin tästä asiasta ajankohtaiskeskustelu. Työpajatoimintaa ja perusopetuksen lisätukea on perusteltava tietenkin myöskin sillä, että tämä nuorisotakuu voitaisiin saavuttaa, koska nuorisotakuu on nyt tullut voimaan. Ymmärrän tämän, ja samoin tämän oppisopimuskoulutuksen kehittämistä on pidettävä positiivisena.

Mutta samalla me olemme vaarassa menettää ketteryyttä vapaan sivistystyön oppilaitoksista ja niitten eri linjoista alueellisesti. Suomessa on monenlaisia alueelliset vahvuudet huomioon ottavia linjoja kansanopistoissa. Mainitsemisen arvoisia ovat toki kansalais- ja työväenopistot, opintokeskukset, sivistysliitot ja kesäyliopistot, jotka myöskin voivat osaltaan olla tarjoamassa nimenomaan näille erilaisille oppijoille sitä alueellista saavutettavuutta. Kansalais- ja työväenopistoista on sanottava se, että siellä totuus lienee, että siellä on eletty tähänkin asti hyvin pihisti, ja vaikka luovilla aloilla ollaan kekseliäitä ja kehitetään uusia toimintamuotoja, ei kai hevonenkaan voi enempäänsä tallin seiniä syödä.

Ammattikorkeakoululeikkaukset ovat ankaria, ja toivottavasti tällä ei vaaranneta alueellisten yksiköiden asemaa. Ne ovat aivan varmasti tehneet merkittävää ja ansiokasta kehittämistyötään juuri maakunnan erityistarpeet ja osaamisen huomioon ottaen. Voin ylpeästi puhua oman maakuntani yksiköstä Ylivieskassa, jolla on ollut erittäin merkittäviä yritysyhteistyökontakteja, siis myös lukumäärällisesti mutta myös vaikuttavuudeltaan. On myös muistettava, että ammattikorkeakouluopintojen läpäisevyys on ollut parempaa kuin esimerkiksi toisella asteella ja erittäin hyvää ylempien ammattikorkeakoulututkintojen osalta, ja siksikin tässä tiukassa aikataulussa tehtävät säästöt ovat haasteellisia.

Täällä edustaja Heinonen kyseli näitä rakenteellisia uudistuksia. Minä uskon itse myös, että rakenteellisilla uudistuksilla tavoitettaisiin säästöjä. Puhun nyt ammatillisesta koulutuksesta ja sen läpäisevyyden parantamisesta, missä on ollut puutteita enemmän. Olen esittänyt aiemminkin, että meillä tulisi miettiä — totta kai harkiten, hyvin pedagogisesti — toisen asteen koulutuksen lyhentämistä kahteen vuoteen, koska on esitetty myöskin sitä, että siellä on ollut ongelmia lukujärjestyksellisesti, on ollut niin sanotusti löysiä päiviä, muutamia tunteja, joitten takia opiskelijat eivät ole sitten kouluun lähteneet, ja siinä on sitten ollut houkutus lähteä töihin tai jopa jäädä tietysti kotiin ja tutkinto on jäänyt suorittamatta. Suomi ei todellakaan ammatillisten tutkintojen määrässä ole Euroopassa mitään kärkeä, vaikka Pisa-tutkimusten mukaan onkin perusopetuksessa. Samalla voitaisiin aivan uudella tavalla miettiä sitä oppivelvollisuuden hyödyntämistä tällaisella rakenteellisella muutoskokeilulla.

Sitten lopuksi on sanottava, että monella eri sektorilla nämä leikkaukset tulevat koskemaan henkilöstöä ikävällä tavalla. Yt-neuvotteluita on jo käyty, ja tuntiopettajille ei löydy samalla tavalla enää töitä. Siis puhun ihan pätevistä opettajista mutta myöskin opiskelijoista, jotka ovat sitten voineet olla tuntiopettajina erilaisissa oppilaitoksissa.

Laila Koskela /ps:

Arvoisa puhemies! Opetus- ja kulttuuriministeriö esitti valtiovarainministeriölle, että kunnat vähentävät vapaan sivistystyön koulutusta 20 miljoonalla eurolla. Valtiolle saataisiin näin 15 miljoonan euron säästöt. Käytännössä esityksen säästötoimet iskevät rajusti kansalais- ja työväenopistojen toimintaan, jossa on vuosittain mukana yli 600 000 asukasta. Iso joukko tästä määrästä on maamme vähävaraisia, eläkeläisiä.

Säästöehdotuksen toteutuessa kansalais- ja työväenopistot joutuvat vähentämään opetusta ja nostamaan kurssihintoja. Tämä nakertaa kouluksemme tasa-arvoa ja vaikeuttaa oleellisesti maamme ikäihmisten mahdollisuutta elinikäiseen opiskeluun. Etenkin vähävaraiset kansalaisemme joutuvat vaikeaan asemaan, koska heillä ei ole mahdollisuutta osallistua koulutukseen kohoavien kurssihintojen myötä. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen ja koulutukseen olisi vain parempiosaisilla.

Kansalais- ja työväenopistot ja vapaan sivistystyön oppilaitokset hoitavat yhteiskunnallisesti erittäin tärkeää koulutustehtävää, jolla muun muassa parannetaan aikuisten tieto- ja taitovajeita sekä edistetään ikääntyneiden terveyttä ja hyvinvointia. Kouluttautumisen mahdollisuus on maassamme taattava kaikille kansalaisillemme tasapuolisesti. Myös elinikäisen oppimisen tasa-arvon toteutuminen on koko yhteiskuntamme etu. Todetaan vielä, että vapaan sivistystyön oppilaitoksissa opiskelee vuosittain noin miljoona suomalaista.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Minä en ole sivistysvaliokunnan jäsen enkä edes varajäsen. Tarkastelen tätä otsikkoasiaa lähinnä valtiovarainvaliokunnan jäsenenä ja valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtajana.

Hallitusohjelmasta poiketen hallitus vähentää ensi vuoden talousarvioesityksessään opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan määrärahoja 60 miljoonaa euroa verrattuna tämän vuoden talousarvioon. Lisäksi hallitus supistaa merkittävästi peruskuntien valtionosuuksia, jolloin kunnat joutuvat myös leikkaamaan opetus- ja kulttuurimenojaan.

Perussuomalaiset esittävät, että toisen asteen opintoja vaille jääneet nuoret velvoitetaan käymään ammattipainotteinen työelämään ja -turvallisuuteen valmentava 10. luokka, jonka päätyttyä he joko jatkaisivat oppisopimuksella yrityksissä tai jatkaisivat toisella asteella kykyjensä ja halujensa mukaan.

Liian suuret luokkakoot ja niistä johtuvat oppimishaitat sekä koulukiusaaminen ovat yleisesti tiedostetut haitat maassamme. Kuntien valtionosuuksien vähennykset ovat pääsyy ryhmäkokojen kasvuun ja oppilashuollon laiminlyönteihin. Perussuomalaiset esittävätkin varjobudjetissaan 30 miljoonan euron lisäystä perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseksi sekä muiden opetusta haittaavien puutteiden poistamiseksi.

Arvoisa puhemies! Suomalaisten kirjailijoiden asema muihin Pohjoismaihin verrattuna on heikko, etten sanoisi suorastaan surkea. Tämä siitä huolimatta, että kirjailijoiden panos suomalaisen sivistyksen eteen on erittäin merkittävä. Myytyjen kirjojen lisäksi ovat niin sanotut lainauskorvaukset merkittävä osa kirjailijoiden tuloista. Kirjailijoiden saamat lainauskorvaukset ovat merkittävästi jäljessä pohjoismaisesta tasosta, joten niiden tasoa on voimakkaasti korotettava. Perussuomalaiset esittävätkin tarkoitukseen 3 miljoonan euron lisäpanostusta.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Opetus- ja kulttuuriministeriön maksamien valtionosuuksien indeksijäädytys tarkoittaa 54 miljoonan euron leikkausta. Indeksijäädytys on yksi tapa toteuttaa pysyvä leikkaus, sillä tarkoitus ei ole myöhemminkään korvata nyt pois jäävää indeksikorotusta.

Edustaja Heinoselle haluan huomauttaa, että hänellä on kyllä aivan merkillinen juustohöylä. Jos juustohöylä vie juustonpalasta viidenneksen, sitä on sanottava kyllä leikkaamiseksi eikä höyläämiseksi.

Ministeriön määräraha perustamishankkeisiin lähes puolittuu 98 miljoonasta 52 miljoonaan euroon. Kaiken kaikkiaan tällaiset leikkaukset käytännössä pyyhkivät olemattomiin myös ne pienet lisäykset, jotka opetusministeriön budjetissa osoitetaan nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen. On vain tosiasioiden tunnustamisen kysymys, että hallitus toteaa nuorten yhteiskuntatakuun pohjan pudonneen käytännössä.

Näin hallitus kiveää tietään kohti julistamaansa päämäärää nostaa Suomi ja suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä. Leikkaukset kohdistuvat lukiokoulutukseen, ammatilliseen peruskoulutukseen, ammattikorkeakoulutukseen, opetustuntikohtaisesti rahoitettavaan taiteen perusopetukseen, ammatillisten erikoisoppilaitosten antamaan koulutukseen ja niin edelleen. Leikkauksen kohteena ovat teatterit, museot ja orkesterit. Leikkausten kohteena on myös vapaa sivistystyö, kansanopistot ja monet muut vapaata sivistystyötä tekevät laitokset.

Vasemmistoliiton kansanedustajana, puolueemme edeltäjän Suomen Kansan Demokraattisen Liiton perillisenä — liiton, joka tässä maassa julkaisi sodan jälkeen ensimmäisen kauaskantoisen kulttuuripoliittisen ohjelman — minun täytyy ihmetellä ja muistuttaa puolueemme kulttuuriministeriä niistä erimielisistä keskusteluista, joita kävimme Säätytalolla keväällä 2011 hallituspohjaneuvottelujen yhteydessä. Varoitimme edustaja Mustajärven kanssa paitsi tämän hallituksen talouslinjasta myös siitä, miten tuhoisaa on vasemmistolle nousta kokoomuksen opetus- ja kulttuurivihamielisiin vaunuihin. Noista vankkureista on korkea aika astua ulos viimeistään tämän kuun lopulla kokoontuvan puolueen valtuuston päätöksellä.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tasapainottaminen vaatii toimenpiteitä, ja valitettavasti niistä kaikki eivät ole mieluisia eivätkä helppoja eikä niitä ole mukavakaan tehdä. Itse suosin aina mieluummin rakenteiden ja toimintatapojen uudistamista, ja sitä oikeastaan tuossa aiemmin keskustelussakin herättelin: niitä uudistuksia tarvitaan ammatillisella puolella ammattikorkeissa mutta varmasti myös peruskouluissa ja kaikella sivistyksen toimintakentällä.

Edustaja Mattila toi esille, että perussuomalaiset ajavat ammatillisen koulutuksen lyhentämistä kahteen vuoteen. Itse en kannata sitä, että lyhentäisimme ammatillista koulutusta kahteen vuoteen. Mieluumminkin itse kehittäisin ammatillista koulutusta niin, että tuo viimeinen vuosi olisi entistä vahvemmin työelämätaitoja tukevaa ja työelämää ja työntekoa opettavaa enemmän kuin siellä itse oppilaitoksessa tapahtuvaa koulutusta.

Arvoisa puhemies! Myös oppivelvollisuuden pidentäminen on tullut tässä keskustelussa esille, ja itse olen ollut siinä kriitikko ja olen edelleen. En ymmärrä sitä, millä tavalla se ratkaisisi maamme ongelmia, että tekisimme kaikille oppivelvollisuudesta pidemmän. Voisi olla perusteltua suunnata tuo oppivelvollisuuden pidentäminen esimerkiksi niihin 5 000:een, jotka ovat syrjäytymisuhan alla. Mutta en näe sitä järkevänä, että voimavaroja ohjattaisiin nyt siihen, että kaikkien oppivelvollisuutta pidennettäisiin. Se tarkoittaisi sitä, että lukiosta tulisi ensimmäisen vuoden osalta ilmainen ja koulukuljetukset lukioon ja ammatilliseen koulutukseen tulisivat ilmaisiksi, ja minun mielestäni tässä taloudellisessa tilanteessa sinänsä upeat tavoitteet maksuttomuudesta näidenkin palveluiden osalta eivät ole realistisia.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Minun on, arvoisa puhemies, edustaja Heinoselle todettava, että puheessani en suinkaan tuonut esille, että perussuomalaiset tätä ajavat. Tuskin tämä millään lailla on minkään muunkaan puolueen agendalla, ja nyt, kun tämän puheeni täältä vielä selaan, niin toin tämän aivan omana pohdintanani. Edelleen kylläkin kannatan tätä esitystä ja vielä painotan sitä, että tätä tulisi nimenomaan lähteä kokeilemaan ottaen huomioon ne huolestuneet äänenpainot, joita on tullut siitä, onko toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa sellaisia rakenteita, mitä pitäisi korjata juuri niin, että se läpäisevyys saadaan paremmaksi.

Ihmettelen muutenkin sitä, että meillä ei nimenomaan kovin helposti koulutuksessa tällaista ole uskallettu kokeilla nimenomaan kokeiluluontoisesti ja harkitusti ja ottaen esimerkkiä muista maista, Euroopasta, Pohjoismaista. Tällä hetkellä eritoten näitten (Puhemies koputtaa) tutkintojen yhtenäistäminen olisi tärkeää juuri senkin takia, että jos meiltä pyritään (Puhemies koputtaa) jonnekin Pohjois-Norjaan töihin, missä työtilanne huutaa koulutettuja ihmisiä, (Puhemies koputtaa) niin minun mielestäni koulutuskentän pitäisi sitten osata myös reagoida tilanteeseen.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan pieni klipsi tuohon edustaja Heinosen puheenvuoroon, liittyen oppivelvollisuusiän pidentämiseen.

Nyt on erittäin sopiva aika kysyä juuri tässä tilanteessa, kun olemme leikkaamassa valtionosuuksia, niin kuin tuosta esityksestä ilmenee, ja meillä on toisaalta sitten oppivelvollisuusiän pidentäminen agendalla ja puhumme nuorten syrjäytymisestä: millä tavalla aiotaan saada — kun Suomessa ei koulupakkoa kuitenkaan ole — juuri nämä nuoret jatkamaan sitä koulutustaan, kun emme voi heitä pakon eteen laittaa ja juuri he tarvitsisivat sitä koulujakson pidentämistä? Ministeriltä kysyisin: mitä niksejä tähän on keksitty, mikä lääkkeeksi, jotta saamme hyödynnettyä tämän jalon periaatteen? Nimittäin ajattelen nimenomaan niin, että tämä ei ehkä palvele juuri niitä nuoria, joita olemme ajatelleet tämän palvelevan.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä koulutuskysymyksestä olisi hyvä keskustella hyvinkin paljon, se liittyy ensinnäkin peruskouluun ja sitten ammatilliseen koulutukseen, toisen asteen koulutukseen ja nimenomaan siihen kestävyysvajeeseen.

Tästä on keskustelua käyty; itse olen käynyt kaksivuotisen ammattikoulun 70-luvulla ja olen todennut sen erittäin hyväksi, ja tietysti siihen aikaan olivat mahdollisuudet työllistyäkin paremmat kuin nyt. Nyt se on muutettu kolmivuotiseksi, ja tätä on mietitty, että voitaisiinko tiivistää sitä kolmivuotista kaksivuotiseksi. Mutta sitten jos tulee tämä kymppiluokka tänne peruskoulun puolelle, niin se antaisi valmiuksia taas siihen, että siellä voisi olla tämmöistä työelämään tutustumista ja enemmän harjoittelunomaisuutta ja tavallaan sille oppilaalle tulisi jo näkemystä siitä, mitä mahdollisesti missäkin ammatissa sitten tehdään, ja tällä tavalla tämä antaisi kestävyysvajeeseen uusia ulottuvuuksia.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän edustaja Heinosen aloittamaan keskusteluun voin sen myöskin todeta, että kyllä ammatillisen koulutuksen päätehtävä on se, että se koulutus antaa mahdollisuuden päästä työelämään ja että se mahdollisimman monella onnistuu. Toki sillä on myöskin sivistävä tehtävä. Siinä suhteessa kyllä ihan vakavasti harkittava malli on tämä kaksi vuotta ammatillista koulutusta ja sitten yksi vuosi työpaikalla tapahtuvaa koulutusta.

Minun mielestäni kannattaisi kokeilla myös sellaista, mitä Sastamalan koulutuskuntayhtymässä nyt on lähdetty pienimuotoisesti tekemään, että pääsääntöisesti koulutus tapahtuisikin siellä työpaikalla niiden osalta, joille se soveltuu, ja vain tämä teoreettinen opetus tapahtuisi sitten ammatillisessa oppilaitoksessa. Sen voisi kääntää myöskin toisinpäin, että kyllä se on kaikkien etu, jos saadaan tämä koulutusjärjestelmä tehokkaammaksi, ja ennen kaikkea se on niitten nuorten etu, että jos on jo koulutuksen aikana yrityksen sisällä, niin mahdollisuus päästä töihin on moninkertainen.

Pauli  Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Yrttiaho käytti tässä joku aika sitten puheenvuoron. Yleensä hän käyttää hyvin harkittuja ja tasapainoisia puheenvuoroja, vaikka niistä kaikista en nyt aivan samaa mieltä olekaan. Tällä kertaa kuitenkin hieman lähti, sanoisinko, lapasesta tämä kommentti. Opettajankoulutuksen saaneena, opettajaperheessä kasvaneena, lukiolaisen isänä ja sivistysvaliokunnan jäsenenä koen hänen puheenvuoronsa suorastaan loukkaavana.

Kun me katsomme valtion taloudellista tilannetta ja niitä velvoitteita ja vaatimuksia siitä, mitä meidän täällä eduskunnassa pitää tehdä, niin sivistysvaliokunta ja hallitus ovat tehneet vastuullisia päätöksiä. Se on kyllä myönnettävä, että tällaisen paperin laatiminen sivistysvaliokunnassa ei ole helppoa, mutta se on vaan tehtävä.

Lopuksi haluaisin sanoa Yrttiaholle, että sivistystä on myös se, että elää varojensa mukaan.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tähän ammatilliseen koulutukseen tekee mieli kommentoida juuri niin kuin tuossa edustaja Piirainen edellä kuvasi, että meillä on tulevaisuuden työelämää silmällä pitäen ehkä liian paljon tällä hetkellä sitä teoriaa ammatillisella puolella ja ennen kaikkea niitä etäopetusjaksoja, jotka vieraannuttavat opiskelijan sekä siitä koulutuksesta että siitä työelämästä. Ne eivät kumpikaan palvele tämänhetkisessä mallissa sitä työelämätarvetta, mikä meillä on. Siksi lämpenisin lämpimästi sille ajatukselle, mitä tuossa esimerkiksi edustaja Satonen edellä kuvasi, että meillä olisi enemmän yrityspainotteisuutta, työelämäpainotteisuutta myöskin ammatillisen opiskelun jaksoissa, joten sitä kautta saisimme sitten kontaktia tulevaan työelämään paremmin kuin jos sitä opetettaisiin teoriamuodossa.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on tämä oppivelvollisuusiän nostaminen otettu nyt eräänä asiana mukaan tähän, ja siinä on pieni vaara, että nyt lähdetään liikaa käsittämään väärin, mitä se oikeasti tarkoittaa. Meillä ei vielä valmiita esityksiä ole siitä sisällöstä, mutta rakenteellisia uudistuksia tarvitaan, se on todettu, ja niitä myös aiotaan tehdä. Tässä on yksi niistä.

Edustaja Kerola kyseli, millä tavalla saadaan ne nuoret jatkamaan, jotka tarvitsevat ohjausta eniten. Juuri näille nuorille varmasti tämä asia on kaikkein tarpeellisin. Mutta kysymys ei suinkaan ole siinä mielessä perusopetuksen jatkamisesta yhdellä vuodella, vaan se on myös nimenomaan näitä nuoria varten, joilla ei ole selvää oppimisväylätietä vielä selkiytynyt omassa tulevaisuudessaan toisella asteella, niin että ei oikeastaan puhuta siinä mielessä perusopetuksen jatkosta.

Laila Koskela /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä kyseessä on pääosin valtiontalouden tasapainottamistarpeesta säästöihin pyrkivä lainsäädäntö. Huolestuttavaa on se, toteutuuko hallituksen tavoite nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä. Ilmiselvää on, että kuntatason koulutuksen saatavuus ja laatu tämän myötä heikentyvät. On huomioitava myös se, että tehtävien laadun ja rahoituksen on koulutuksessa kohdattava.

Tämä hallituksen esittämä leikkaus johtaa eriarvoistuvaan koulutuspolitiikkaan, sillä vain hyvätuloisilla on paremmat mahdollisuudet hankkia koulutusta ja sivistystä. Tämä johtaa opiskelijoiden tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kyseenalaiseksi, jopa vaarantaa sen. Myös tämä voi edesauttaa nuorten syrjäytymistä, ja sillä taas on hyvin kauaskantoiset, vakavatkin seuraukset niin yksilön kuin myös yhteiskunnankin kannalta.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! En malta sen verran olla kommentoimatta edustaja Koskelan puheenvuoroon, vaikkei tämä kommenttipuheenvuoro olekaan, että nimenomaan juuri se, että valtiontalous pidetään tasapainossa, takaa sen, ettei ajauduta sellaiseen yhteiskuntaan, että vain ne saavat koulutusta, joilla on siihen varaa. Se on nimenomaan se perusjuttu, ja siinä lainaan entistä kansanedustaja Outi Ojalaa, joka totesi, että vahva valtiontalous on köyhän paras turva, ja se kyllä pitää tässä yhteydessä ihan täysin paikkansa.

Arvoisa puhemies! Yksi kommentti ja yksi kysymys.

Ensinnäkin haluan kiittää ministeriä ja myöskin edustaja Päivi Lipposta siitä, että nyt tämä eduskunnan tahto EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuista on otettu huomioon ministeriössä ja samalla on päästy eteenpäin siinä, että todellakin koulutusvientiin panostetaan ja sitä kautta voidaan saada sellaista rahaa tähän kansantalouteen, millä voidaan myöskin kotimaista korkeakouluopetusta vahvistaa. On erittäin hyvä, että tässä on menty eteenpäin. Toki toivon, että maksujen taso aluksi haetaan kokeilemalla niin, että tuote menee kaupaksi, ja sitten myöhemmin haetaan se kustannuksia vastaava taso ja myöskin oikeudenmukaisuuden nimissä niille ulkomaalaisille, jotka sitten opintojensa jälkeen jäävät Suomeen, myönnetään verovähennysoikeus jälkikäteen.

Mutta, arvoisa puhemies, vielä yksi kysymys ministerille. Se koskee pienten lukioiden erityistukea. Olisin kiinnostunut tietämään, missä vaiheessa lainsäädäntömuutokset tässä yhteydessä ovat tulossa ja millä tavalla ne tulevat muuttamaan valtionosuusjärjestelmää.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiontalous ei ole lainkaan tasapainossa, ja kehitys on ollut erittäin huolestuttavaa viime aikoina. On täysin välttämätöntä, että teemme säästötoimenpiteitä, ja kuten edustaja Satonen sanoi, niin vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä.

Tietysti on helppoa tehdä semmoisia säästöehdotuksia, joissa indeksitarkistukset poistetaan. Tosin täytyy sanoa, että niiden merkitys ei ole välttämättä kovin suuri, kun olemme inflaatiotilanteessa, jossa inflaatio on vain 1 prosenttiyksikön luokkaa. Eli kauhean dramaattisia muutoksia nämä säästötoimenpiteet eivät kuitenkaan lopulta sittenkään aiheuta.

Kuten edustaja Heinonen täällä sanoi, niin meidän pitäisi tehdä rakenteellisia uudistuksia. Minä otan nyt yhden esimerkin: Jos ulkomaalainen tulee Suomeen opiskelemaan, niin Suomen valtio maksaa valtionosuuksia tämän koulutuksen ja tämän ulkomaalaisen henkilön osalta ja sitä paitsi sitten saattaa vielä oppilaitos saada korotusta siitä, jos ottaa ulkomaalaisia opiskelijoita. Minä en oikein ymmärrä, mikä tämä logiikka on. Pitäisi oikeastaan edustaja Lipposen ehdotusten mukaisesti tehdä sillä tavalla, että ulkomaalaisille opiskelijoille kyllä myydään rahaa vastaan sitä koulutusta. Ja sen ketjun pitäisi lähteä siitä, että valtio ei maksa minkäänlaisia valtionosuuksia siitä ulkomaalaisesta opiskelijasta, niin on riittävä kannustin sillä oppilaitoksella myöskin pyrkiä hankkimaan niitä lukukausimaksuja ja maksuja siltä ulkomaiselta opiskelijalta. Tässä olisi rakenteellista uudistusta, tämän tyyppistä pitäisi tehdä.

No, mitä tähän hallitukseen tulee, niin kun piti tehdä miljardin euron säästöjä elokuussa, niin päätökset lykättiin marraskuuhun, mutta 300 miljoonan edestä kyllä tehtiin lisämenoja. Nyt tämä kymppiluokka tai yksi lisäoppivuosi on erinomainen osoitus tästä. Mielelläni minä kuulisin, mistä ministeri Kiuru nyt tämän säästölain lisäksi ottaa sitten ne muutamat kymmenet miljoonat, mitä tämä lisäopetus edellyttää. Haluaisin tietää sen säästökohteen, että se olisi tiedossa samaan aikaan, kun... (Välihuuto) — No, jos se on 100 miljoonaa, joku sanoi, että ylikin 100 miljoonaa, niin se olisi nyt tärkeätä tässä yhteydessä tietää, kun näitä säästöpäätöksiä muilta osin tehdään.

Olen edustaja Satosen kanssa samaa mieltä, että tämä olisi erinomainen malli, ja tätä valtiovarainvaliokuntakin budjettimietinnössään viime syksynä tuki, kaksi vuotta koulutusta ja yksi vuosi käytännön työelämässä. Heidät, jotka ovat olleet 9 vuotta koulutuksessa, jotka ovat ongelmatapauksia oikeasti, pitäisi saada työelämään, koska silloin he pääsisivät purkamaan itseään tavalla, joka on rakentava, eikä sillä tavalla, että heidät pakotetaan istumaan koulunpenkillä ja he turhautuvat vielä siellä lisää.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Niin kuin äsken totesin, niin en ole sivistysvaliokunnan jäsen, mutta valtiovarainvaliokunnan jäsenenä käytin sen puheenvuoron. Viime syystauon aikana lueskelin 13:n eri valiokunnan mietinnöt koskien ensi vuoden budjettia.

Täytyy nyt aluksi todeta se, minkä edustaja Sasi totesi, että valtion rahatilanne on kehno. Me otamme tänä vuonna 9,9 miljardia nettovelkaa lisää. Se tekee 285 euroa jokainen sekunti, 17 100 euroa jokainen minuutti, ja tunnissa velkaannumme lisää reippaan miljoonan. Tämä on alkutilanne.

Edustaja Heinonen muistaakseni otti kantaa tähän kymppiluokkaan, mistä puheessani mainitsin. Perussuomalaisten sivistysvaliokunnan jäsenet Ritva Elomaa, Pietari Jääskeläinen ja Juho Eerola ovat eriävässä mielipiteessään todenneet seuraavaa, arvoisa puhemies, siteeraan täältä suoraan: "Me perussuomalaiset esitämme, että toisen asteen opintoja vaille jääneet nuoret velvoitetaan käymään ammattipainoinen työelämään ja työturvallisuuteen valmentava 10. luokka, jonka päätyttyä he jatkaisivat joko oppisopimuksella yrityksessä tai jatkaisivat toisella asteella kykyjensä ja halujensa mukaan". Eli edustaja Heinonen, minä tämän äsken lausuin, mutta tämä eriävä kannanottoni kymppiluokasta perustuu tosiaan meidän sivistysvaliokunnan perussuomalaisten ryhmän eriävään mielipiteeseen.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä edustaja Tuupaisen ajatus siitä, että se panostus kohdistettaisiin erityisesti näihin nuoriin, jotka ovat syrjäytymis-uhan alla, kuulostaa aivan järkevältä minun mielestäni. Onko se sitten kymppiluokka nimeltään, onko se ammattikoulun ja siinä rajapinnassa oleva joku uusi malli toimia, ammattistarttityyppinen malli tai jotain muuta, niin se on toissijaista. Tärkeintä on se, että otetaan erityishuomioon ne nuoret, jotka ovat syrjäytymisvaarassa, eikä oppivelvollisuuden kategorinen kaikille pidentäminen ole ratkaisu heille, vaan se, että kohdennetaan ja laitetaan panoksia lisää heihin, jotka niitä erityisesti tarvitsevat. Olen edustaja Tuupaisen kanssa hyvin samaa mieltä tästä asiasta.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Pauli Kiurulle: Sivistystä on myös ymmärrys asettaa asioita oikeaan tärkeysjärjestykseen. Hallitus toisaalta ajaa — kuten tiedämme tämän päivän hallitukselta tulleesta esityksestä, joka koskee muun muassa yhteisöveron kevennystä — yli 800 miljoonan alennusta yhteisöveroihin ja toisaalta toteuttaa 10—20 prosentin leikkauksia opetukseen ja kulttuuriin. Ymmärrän kyllä sivistyneen kansanedustajan tuskan sivistysvaliokunnassa olla mukana laatimassa näitä leikkauksia myötäilevää mietintöä. Se ei varmasti ole helppoa. Sen takia pitäisi aina rehellisesti myös kertoa politiikan sisältö ja myös nämä valinnat, joita hallituksen pääpuolue kokoomus on ollut johtamassa.

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitän hyvästä keskustelusta. En lähde ruotimaan tarkemmin tätä indeksileikkausten listaa, vaan totean, että on hyvä huomioida, että olemme valtiontalouden sellaisessa tilanteessa, että myöskin opetuksen alalle kohdistuu säästöjä. Tätä kautta joudun valitettavin mielin tuomaan eduskuntaan indeksijäädytyksen, ja niin kuin tiedätte, peruspalveluiden puolella tämä sitten tarkoittaa meidän osaltamme perusopetusta ja näitä muita tänä iltana ruodittuja lohkoja.

Siltä osin tietenkin jokainen meistä on surullisin mielin, koska me kaikki haluamme panostaa koulutukseen. On pitkä suomalaisen poliittisen kulttuurin tie, että opetustoimi on meillä aina ollut tärkeä, mutta tässä valtiontalouden tilanteessa valitettavasti 8 miljardin alijäämä on pakottanut myöskin käymään koulutuksen puolella. Minä toivon, että kansanedustajat myöskin tätä harkintaa käyttäisivät siinä, onko nyt tultu sen tien päälle, että joudumme myöskin täällä käymään. Kysymys on aika iso siinä suhteessa, että tarkoituksenamme on kuitenkin jättää taloudellisesti turvattu Suomi myöskin seuraavalle sukupolvelle. Siltä osin joudumme tekemään näitä vastuullisia päätöksiä, jotka ovat myös luonteeltaan kipeitä.

Arvoisa puhemies! Muutamia kommentteja näihin esitettyihin kysymyksiin ja arveluihin. Minä haluaisin, että me olisimme nyt hiukan tarkempia tässä semantiikassa. Täällä esimerkiksi edustaja Sasi vastusti selkeästi oppivelvollisuuden pidentämistä sillä perusteella, että taloudellisesti meillä siihen ei ole varaa. (Kimmo Sasi: Miten se rahoitetaan?) Samalla linjalla oli puolittain myöskin edustaja Heinonen ja muutama opposition kansanedustaja. Tässä on kysymys siitä, että me olemme joutuneet tekemään talouden tasapainottamiseen liittyviä toimia, joista nyt yksi on täällä salissa, mutta samaan aikaan me joudumme tekemään tänä syksynä myöskin uskottavan esityksen ulos siitä, miten suomalaista kestävyysvajetta pienennetään. Tässä kestävyysvajekeskustelussa kysymyksemme on nyt se, tarttuvatko suomalaiset siihen opetusministeriön tar-joukseen, jota olen halunnut tältä kansakunnalta kysyä. Haluammeko me, että niitä työuria pidennetään ainoastaan sieltä plus 60 päästä? Onko se se Suomen linja, että sieltä vain työurat pitenevät?

Työuria voidaan pidentää kahdella merkittävällä tavalla: sillä, että me pidennämme oppivelvollisuutta ja me lisäämme opiskelijasuman purkamiseen merkittävän määrän euroja. Nämä kaksi siinä laajuudessa, kuin me olemme esittäneet hallituksen rakennepoliittiseen ohjelmaan, toisi jopa kaksi vuotta työurien pituuteen lisää, ja sitä kautta sillä olisi merkittävä kestävyysvajeeseen tuotava säästö. Tätä kautta minusta olisi hyvä peilata myöskin niitä tehtyjä esityksiä, jotta sitten nähdään se kokonaisuus. Kun halutaan puhua taloudellisesta kantokyvystä, niin myöskin kestävyysvajeeseen tehtävät muutokset ovat taloudellisen kantokyvyn näkökulmasta tärkeitä. (Kauko Tuupainen: Järkevä ehdotus!)

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä kommentoida oppivelvollisuutta siitä näkökulmasta, että mehän emme ole tulleet ulos sillä vielä, miten tämä käytännössä toteutetaan. Minä toivon, että maltatte mielenne, koska maaginen hetki on tämän kuun viimeinen perjantai, jolloin hallitus päättää siitä oppivelvollisuuden tavasta, millä se tehdään. Mutta minä hiukan karsastan sellaista ajattelua, että suomalainen koulutuspolitiikka lähtisi siitä, että eräällä maagisella hetkellä 2010-luvulla oppivelvollisuutta jaettaisiinkin vähän niin kuin sellaiseen tapaan, että koulutus olisi joillekin oikeuksia ja joillekin velvollisuuksia mutta ei kaikille oikeuksia ja velvollisuuksia. Se tuntuu vähän vieraalta, kun katsomme pitkää suomalaista koulutuspolitiikan jatkumoa. Meillä on aina lähdetty siitä, että kaikki koulutuksen herkut ovat niin oikeuksia kuin sitten toisessa kulmassa myöskin velvollisuuksia. Minä toivoisin, että siitä näkökulmasta harkitaan, minkälaista koulutuspoliittista linjaa me täällä Suomessa edistämme.

Siihen liittyy se tärkeä näkökulma, että meillä on, kuulkaa, noin satatuhatta alle kolmekymppistä nuorta, jotka eivät ole koskaan peruskoulun jälkeen jatkaneet opintojaan. Suomessa on lyhin oppivelvollisuus eurooppalaisesti mitattuna, ja 80-luvun jälkeen oppivelvollisuuteen ei ole tehty muutoksia. Kyllä me varmaan haastamme itsemme myöskin siinä, haluammeko me tarjota sekä henkilökohtaista hyvinvointia että koko kansan hyvinvointia sillä, että koulutus on väline siihen, miten me saamme ihmiset mahdollisimman osaaviksi.

Tämä liittyy myöskin siihen, kun täällä käytiin keskustelua siitä, että Suomi muuttuisi maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä. Yksistään tämä indeksin jäädyttäminen ei ole siihen, edustaja Yrttiaho, ainoa oikea ratkaisu, tai siis se, ettei sitä jäädytettäisi, vaan tarvitaan paljon paljon muita juttuja.

Neljä viikkoa sitten saimme juuri tutkimustulokset siitä, miten meillä menee: matikassa, lukutaidossa ja ongelmaratkaisussa, tietoteknisesti olimme maailman huippua. Minä kysyn, eikö se teille riitä vakuutukseksi siitä, että jotakin hyvää on suomalaisessa koulutuspolitiikassa saatu aikaiseksi. Tämä pitkä linja ei yksistään tällä muutu, mutta on sydäntä särkevää, että me joudumme näin keskeisissä asioissa kuitenkin tekemään säästöjä.

Aivan lopuksi, puhemies, minä totean vielä, että älkää huolehtiko vielä liian paljon edustaja Satosen murhein siitä, mitä tapahtuu suomalaiselle lukioverkolle. Me joudumme tunnustamaan itsellemme, että Suomessa tulee olemaan sekä pieniä, keskikokoisia että suuria lukioita, koska taloudelliset mahdollisuudet näiden kaikkien tukemiseen pitää löytää siitä, että siellä, missä verkkoa on, sitä valitettavasti joudutaan tihentämään, siis isontamaan käytännössä, ja sielläkin, missä verkkoa ei ole, on oltava lukioita, koska nuorisotakuun nimissä meidän täytyy antaa koulutustakuu siitä, että lukiokin on mahdollinen kaikilla suomalaisilla alueilla. Siksi tämä keskustelu ei ole keskustelua siitä, luovutaanko pikkulukioiden lisistä, vaan meidän pitää tällä rahoitusjärjestelmämuutoksella taata se, että kaikilla suomalaisilla nuorilla on jatkossakin mahdollisuus käydä lukio.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Emmehän me siitä mihinkään pääse, että tämä Kataisen hallituksen nyt tänne tuoma lakipaketti tarkoittaa käytännössä sitä, että sillä kyllä murennetaan suomalaista sivistystä sen arimmissa kohdissa. Riittää, kun katsomme noita summia, joita kaiken kaikkiaan tämä leikkauslista koskee. On kysymys sadoista miljoonista.

Kiinnitän huomiota tuohon perusopetuksen kohtaan. Nimittäin ihan äskettäin on tullut tilastoja, jotka ovat osoittaneet, että perusopetuksen yhdeksännen luokan oppilaiden arvosanat tietyissä aineissa ovat jopa yhtä numeroa heikommat kuin jokin aika sitten. Se kertoo siitä, että peruskoulussa on jotakin keskeisesti nyt parannettavaa eikä suinkaan se kestä enää lainkaan tällaisia leikkauksia, jotka sinne kohdistetaan. Tämähän merkitsee sitä, että sieltä tulevia oppilaita tulisi pystyä lukiossa ja ammatillisissa oppilaitok-sissa valmentamaan vielä paremmin resurssein kuin tällä hetkellä. Kun esimerkiksi lukion kohdallakin yksikköhintojen alennus on melkein 300 euroa per opiskelija, niin me ymmärrämme, että tämä linja, joka tässä nyt on valittu, on erittäin huolestuttava.

Äskettäin ministeri, joka nyt jo näytti poistuvan täältä, liitti tämän oppivelvollisuuden yhden vuoden lisäämisen tähän kestävyysvajekeskusteluun kyllä aika käsittämättömin argumentein. Jos meillä on varaa käyttää tähän yhteen vuoteen ehkä 100 miljoonaa euroa enemmän, niin silloin pitäisi kyllä miettiä, onko se oikea kohta, johonka se kohdistetaan. Jos perusopetukseen näin paljon voitaisiin käyttää, mielestäni saataisiin todella paljon parempia tuloksia ja silloin myöskin toisen asteen koulutus, lukio ja ammatilliset oppilaitokset, olisi paljon paremmissa mahdollisuuksissa lähteä sitten kasvattamaan ja kouluttamaan näitä nuoria eteenpäin.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin tähän oppivelvollisuusiän pidentämiseen: Keskusta on sitä mieltä, että jokaisella nuorella täytyy olla oikeus koulutukseen. Jos puhutaan velvollisuudesta ja kun sitä pakkoa ei ole, niin kysymykseni kuuluu, kenelle tämä malli on tarkoitettu. Kun siihen tietty rahasumma on varattu, niin kysymys kuuluu myös, mistä tämä oppivelvollisuusiän pidentämisen rahoitus aiotaan ottaa, säästetäänkö vielä lisää koulutuksen sisältä.

Arvoisa herra puhemies! Tämän hallituksen leikkauspäätöksen seurauksena vuosina 2012—2017 leikkaukset kuntapuolelle ovat 6,6 miljardia euroa. Tämän kaiken kuntapäättäjät joutuvat tekemään omissa valtuustoissaan, ja nämä päätökset iskevät juuri esimerkiksi perusopetukseen, mistä meillä on erinomaisen huonoja kokemuksia 90-luvulta. Kaikki tutkimukset näyttävät sen, että se oli pahin virhe, mitä maan hallitus silloin teki, ja sen seurauksia maksetaan yhä edelleen.

Arvoisa puhemies! Kaikki nämä leikkaukset liittyvät toisiinsa, mutta vielä yksi kommentti liittyen tähän vapaan sivistystyön sektoriin, joka kattaa siis kansalaisopiston ja esimerkiksi kansanopistot. Meillähän on tässä kattava koulutusjärjestelmä läpi koko maan, ja tämä nimenomainen koulutusverkko antaa palveluja niille syrjäytyneille, työttömille, vähävaraisille, eläkeläisille, niille ihmisille, joilla ei välttämättä ole varaa hakeutua muuhun omaehtoiseen koulutukseen. Nyt nämä leikkaukset, jotka tehdään vapaan sivistystyön sektorille, esimerkiksi kansalaisopistoihin, ovat sitä luokkaa, että olisi syytä pohtia, millä tavalla meidän sivistystasomme säilytetään tässä yhteiskunnassa, jos emme ole valmiita säilyttämään tätä verkostoa, joka palvelee koko kansakuntaa kattavasti läpi koko Suomen maan.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Täytyy ihan aluksi kiittää ministeri Kiurua tästä koulutusvientiasiasta. Sillä on varmasti ihan uudet ulottuvuudet tulevaisuudessa.

Sitten tähän asiaan ja lähinnä tähän koulutukseen liittyen. Tässä on valiokunta ottanut kantaa nuorisotakuuseen ja pitää sitä erittäin myönteisenä, että lisätään opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain 25 §:ään uusi 7 momentti, jonka mukaan oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen peruskoulutuksen tutkinnon osan yksikköhinta olisi oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhinnan suuruinen silloin, kun rahoituksen perusteena oleva oppisopimus tehdään alle 25-vuotiaalle vailla perusopetuksen oppimäärän suorittamisen jälkeistä tutkintoa olevalle.

Viime maanantaina oltiin Oulun te-toimistolla käymässä, ja siellä tuli nyt tämä, että vaikka tänne rahoitusta pannaan, niin tässä näyttää olevan ongelmana se, että oppisopimuskoulutus ei lähde vetämään nyt, että tässä on joku ongelma. No, varmasti se on yksi ongelma, että yrityksillä on yt-neuvottelut päällä ja silloin he eivät voi ottaa henkilökuntaa, ja tämä koskee, koska työsopimus on tehtävä, myös oppisopimuskoulutusta, ja tämä tuntuu nyt yskivän nyt sillä osalla, niin että joitakin uusia avaimia tähän täytyisi saada, että saadaan tämä homma liikkeelle.

Kaiken kaikkiaan tässä kestävyysvajetilanteessa ja ennen kaikkea valtion budjetin alijäämäisyydessä on erittäin myönteistä kumminkin, että tällä tavalla voidaan tällä koulutuspuolella edetä, vaikka nyt indeksiä jäädytetään vuodeksi tässä.

Vielä nostaisin tämän palkkatuen, mikä on mahdollista saada tässä oppisopimuskoulutuksessa, ja sitten myös sen kolme kuukauden ajan on aika merkittävä apu 1 500 euroa maksimissaan kuukaudessa yrittäjälle siitä, että ottaa nuoren oppisopimuskoulutukseen ja työllistää sitten palkkatuen ja tämän koulutusrahan kautta — aika merkittävä raha.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän budjettilain yhteydessä olemme puhuneet laaja-alaisesti koulutuksesta, ja monta puheenvuoroa on käytetty muun muassa oppivelvollisuusiän pidentämisestä. Monet edustajat ovat olleet samaa mieltä siitä, että tämä asia on erityisen tärkeä niiden nuorten kohdalla, jotka eivät pääse 9. luokan jälkeen jatkamaan opintojaan, koska 9. luokan jälkeen tyhjän päälle jääminen todellakin lisää huomattavasti nuorten syrjäytymisriskiä. Tavoitteena ei kuitenkaan ole istuttaa nuoria vuotta pidempään tavallisessa peruskoulussa, vaan tavoitteena on varmaankin luoda linkki koulun ja työelämän välille niin, että siirtyminen ammatilliseen oppilaitokseen tai esimerkiksi oppisopimuskoulutukseen helpottuu.

Oppisopimuskoulutusta on lisätty huomattavasti parin viime vuoden aikana ja myös työnantajille maksettavia korvauksia on lisätty ja korotettu. Työnantajat eivät kuitenkaan halua ottaa 15—16-vuotiasta, juuri peruskoulusta päässyttä nuorta oppisopimusopiskelijaksi, koska he kokevat, että vastuu nuoresta on liian suuri ja nuoren työelämävalmiudet ovat liian heikot. Nyt lähdetäänkin rakentamaan kaikille nuorille yhteisesti mielekästä ja jatko-opintoihin valmentavaa koulutusta eri koulutusmuodoissa, ja toivonkin, että nyt odotellaan ihan kaikessa rauhassa ministeriön ja ministerin ehdotusta ja jatketaan keskustelua sen jälkeen.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Haluan antaa tunnustusta sivistysvaliokunnalle siitä, että sen laatima mietintö on kyllä varsin rehellinen. Ne päätökset, mitä hallitus on tehnyt, on tehty tietoisesti.

Valiokunta kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että museoiden rahoituksen leikkaaminen pysyvästi yli viidenneksellä on sekä suhteellisesti että absoluuttisesti hyvin suuri ja museotyöhön kohdistuvat leikkaukset ovat kulttuurisektorin vertailussa siten kaksi kertaa muita suuremmat. Valiokunta korostaa, että museoiden tehtävä kulttuuriperinnön tallettajana on pitkäjänteistä. Vaarana on, että kokoelman, kulttuurihistoriallisen rakennuksen tai taideteoksen ylläpitotöiden väliaikainenkin loppuminen voi johtaa pysyviin vaurioihin tai jopa tuhoutumiseen.

Viittasin puheenvuorossani hallituksen ja erityisesti kokoomuksen kulttuurivihamielisyyteen. Tässä yhteydessä on vain sanottava, että vain talebanit tuhoavat tietoisesti kulttuurihistoriallisia arvoja ja kohteita.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yrttiahon kielenkäyttö alkaa mielestäni mennä parlamentaarisen puhetavan ulkopuolelle. Kokoomuksen sivistysvaliokunnan jäsenien ja kokoomuslaisten vertaaminen talibaneihin tässä salissa osoittaa minusta sellaista sivistymättömyyttä, jota en toivoisi täällä kuulevani, mutta koska olen sivistynyt, annan Yrttiaholle anteeksi.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä lukioitten kohdalta: Meillä on monta vuotta puhuttu siitä, että nyt panostetaan ammatilliseen oppilaitokseen, lukion kehittämiselle tulee myöhemmin vuoro. Ministeri varmasti on hyvin tietoinen näistä puheista, ja nyt, kun se lukion kehittämisen vuoro olisi tullut, toimenpiteet ovat sellaisia, että yksikköhintoja leikataan liki 300 euroa per opiskelija. Se ei voi jäädä ilman vaikutuksia tuolla kentällä työtä tekevien keskellä ja kunnissa, jotka näitä lukioita ylläpitävät.

Sitten tästä ammattikorkeakoulujutusta, jota myöskin hallitus kohtelee nyt kylmällä kädellä: Mehän tiedämme, että nämä leikkaukset eivät jää ilman seurauksia. Monissa ammattikorkeakouluissa on yt-neuvottelut päällä. Sieltä vähennetään korkeasti koulutettua väkeä, ja samaan aikaan meillä valmistuu tuolta yliopistoista maistereita eri aloilta, ja he ovat erittäin hankalassa tilanteessa nyt työmarkkinoilla. Niitä työpaikkoja ei kerta kaikkiaan tälle, sanotaanko, meidän nuorisomme parhaimmistollekaan löydy. Tässä tilanteessa hallituksella sitten näyttää olevan käyttää rahaa, on arvioitu, noin 100 miljoonaa — onko se 60 miljoonaa vai 100 miljoonaa vai siltä väliltä — tähän oppivelvollisuusiän yhden vuoden korottamiseen. Ei tällä kyllä auteta näitä nuoria valmistuneita työelämän alkuun. Kyllä minä ihmettelen, että tässä tilanteessa, missä meillä on tällainen taantuma päällä, hallitus tekee tällaisia arvovalintoja.

Liityn täysin siihen puheenvuoroon, missä edustaja Kerola sitten puhui tästä vapaan sivistystyön toimintaedellytysten turvaamisesta. Minulla on kansanopiston rehtorin historia, ja tiedän, että se vapaa sivistystyö pystyy tarjoamaan juuri tällaisena aikana, jota elämme, erittäin paljon hyviä mahdollisuuksia, mutta niiltä näytetään nyt kerta kaikkiaan vietävän pohja pois.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Ministeri Kiurulle toivoisin, että jos tämä oppivelvollisuuden pidentäminen nyt tulee vuodella, niin sen sisältö, mitä se vuosi sisältää, on todella tärkeä. Niille oppilaille, jotka tämän lisävuoden käyvät, ei tosiaan tämä pelkkä teoria ole varmaan se juttu, ja jotta he jaksavat sen vuoden käydä, niin just tämmöinen käytännönläheisyys myös pitää ottaa huomioon tämän vuoden aikana.

Tänään on ollut lukiopäivät tuolla Finlandia-talossa. Lukiolaisilta tuli paljon terveisiä tänne eduskuntaankin, ja yksi asia oli se, että totta kai suurin osa tämmöisistä nuorista, jotka lukiossa ovat, ei tiedä, mihin he hakeutuvat tai mikä olisi se kiinnostava ala kuitenkin. He ovat, aika monet, vielä epävarmoja. Se opinto-ohjaus ja tieto jatko-opiskelusta, tulevista ammateista, mistä ammateista on puutetta ja mitä ammatteja kannattaa harkita — enemmän tätä infoa näille lukiolaisille. Tämmöiset terveiset.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olimme tänä aamuna erinomaisen hyvässä seminaarissa tulevaisuusvaliokunnan raportin julkaisemista kuulemassa, ja siellä tuli esille erittäin selkeästi se, että koulujen eriarvoistuminen, kuilu eri koulujen välillä, jopa eri lähiöiden koulujen välillä, eri ikäluokkien välillä kasvaa kasvamistaan. Nyt haluaisin kysyä tähän loppuun ministeriltä, että kun nämä leikkaukset kohdistetaan kuntatalouteen ja kuntapuolelle ja kuntapäättäjät joutuvat nämä leikkaukset tekemään siellä ruohonjuuritasolla omissa kunnissaan, omia koulujaan koskeviksi, niin aikooko ministeriö lähettää jonkun viestin sinne kuntapäättäjille siitä, mitä ei ainakaan pitäisi tehdä tai mitä pitäisi tehdä, ottaen huomioon sen tosiasian, mikä tässä oli esillä aiemmin, pienten lukioiden kohdasta.

Tilannehan on se, että kun lukioiden oppilaskohtaisia määrärahoja leikataan, niin pienessä kunnassa, jossa on yritetty toteuttaa nuorisotakuuta esimerkiksi niin, että lukioon otetaan kaikki opiskelijat, jotka sinne haluavat tulla kunnasta, tämän jälkeen jopa 350 000 euron leikkaus siellä kuntataloudessa tarkoittaa sitä, että kuntapäättäjät joutuvat priorisoimaan, lakkautetaanko se lukio vai otetaanko se raha esimerkiksi vanhuspuolelta. Ja me kaikki tiedämme, mikä päätös tästä seuraa. Tämä tarkoittaa sitä, että pienten lukioiden verkko karsiutuu, meidän koulutusmahdollisuudet nuorille etääntyvät, saavutettavuus haittautuu, ja nyt ministerille se kysymys: antaako ministeriö jonkun ohjeen kuntapäättäjille, miten heidän tulee tämä hallituksen leikkaus toteuttaa niin, että se ei lisäisi tätä eriarvoistumista entisestään?

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Vuoden lisäys oppivelvollisuuteen on tietenkin kannatettava. Mutta suurin uhka syrjäytymiseen onkin vasta sen jälkeen, nuoruusiässä, ennen 25:ttä ikävuotta. Koulutuspaikkojen niukkuus, johon nämä jäädytykset ja leikkaukset väistämättä johtavat, vaikeuttaa tietenkin nuorten sijoittumista. Myöskin koulutuslinjojen vaihtamisen vaikeus tulee entisestään kärjistymään, kun koulutuspaikkoja on vähemmän.

Nämä vaikeudet tietenkin ahdistavat alle 25-vuotiaita, ja se näkyy muun muassa siinä, että ennen kaikkea työttömyysturvan karenssien määrä alle 25-vuotiaiden osalta on huimassa kasvussa. Viime vuonna karenssipäätöksiä tehtiin — siis evättiin perusturva ja työttömyysturva — yli 27 000, ja tämä hallitushan vielä heikensi nuorten asemaa tältä osin, eli tänä vuonna tullaan vielä suurempiin lukuihin. Pitää muistaa, että silloin kun nuorilla toimeentulo kiristyy ja heikkenee, samalla heikkenee myöskin nuorten motivaatio ja elämänhallinta, ja lopputuloksena on tietenkin sitten syrjäytyminen. Tämä mekanismi liittyy hyvin läheisesti nuorten toimeentuloon ja siihen, miten heidän turvansa on järjestetty.

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! En tiedä, pystynkö enää 2 minuuttiin, kun tässä näytti tulevan niin paljon kysymyksiä.

Mutta aloitan sillä, mistä edustaja Elomaa puhui. Se oli oivallinen kysymys. Äsken en ehtinyt sinne asti. Siis mitä oppivelvollisuus sisältää? Nyt ei pidä katsoa liian niukasti tätä kysymystä. Niin kuin tekin jo vihjasitte, että pitää vähän laajemmalla pensselillä maalata, niin siitä juuri on kysymys. Ei oppivelvollisuuden pidentäminen tarkoita sitä, että me jäisimme pidentämään peruskoulua, eli ei ole kysymys siitä, että koko porukka sitten kymppiluokalle. Ei missään tapauksessa, vaan kysymys on siitä, että pitää päästä eteenpäin, ja silloin mennään pääsääntöisesti toiselle asteelle. Niitä ovat vaihtoehtoina lukio ja ammatillinen koulutus.

Mutta me tiedämme, että kaikki meidän nuorista eivät kuitenkaan mene näihin kouluihin. Jos he olisivat mennäkseen, he olisivat hakeneet. Mutta kun noin 1,5 prosenttia ikäluokasta 16-vuotiaana jättää hakematta mihinkään, niin silloin me voimme myöntää jo, että tarvitaan muunlaisiakin vaihtoehtoja, laskeutumispintoja. Yksi on se kymppiluokka, ja se on muuten jo tällä hetkellä, edustaja Sasi, niin sanotusti maksuttomuuden piirissä. Sen jälkeen, kun lähdetään eteenpäin, tarvitaan myös muita vaihtoehtoja. Niitä ovat tietenkin oppisopimuskoulutus, joka ei sovi kaikille nuorille, se pitää myöntää, se on vaativa koulutus. Sitten ovat nämä muut vaihtoehdot. On ammattistartti eli laskeutumispaikka, jossa katsellaan, kiinnostaisiko ammatillinen koulutus, valmentaudutaan sinne suuntaan. Sama lukioon. Meillä alkaa maahanmuuttajien valmentava koulutus lukioon.

Samaan aikaan meidän täytyy miettiä, että täytyy olla kuntouttavaa toimintaa. Osa meidän nuorista on niin heikossa hapessa, että he eivät vain pysty kerta kaikkiaan sillä hetkellä aloittamaan, ja silloin meidän pitää hakea sitä elämän tarkoitusta ja sitä elämän isompaa kaarta jossakin, missä sitten on helppo hakea yhdessä jonkun tuen kanssa sitä, mitä seuraavaksi tehdään. Kyllä näitä vaihtoehtoja meillä on, kun me haluamme tämän asian oikein ymmärtää, ja tällaista repertuaaria kaikessa laajuudessaan lähdetään hakemaan.

Toinen näkökulma oli se, tarvitaanko ylipäätään tätä oppivelvollisuutta tässä taloudellisessa paineessa. Edustaja Rundgren, minä en tiedä, olitteko paikalla äsken, mutta minä yritin kuvata sitä, että ei kannata sekoittaa taloudellisia säästöjä siihen, mitä säästetään kestävyysvajeessa. Nyt ei kannata nostaa käsiä myöskään pystyyn ja sanoa, että kestävyysvajeeseen ei voi pureutua. Minusta tämä on loistava tarjous. Jos me haluamme katsoa, että me oppivelvollisuutta pidennämme, niin pelkästään sillä, että me saamme meidän nuoret toiselle asteelle opiskelemaan, se on tytöllä 10 vuotta, pojalla 6,5—7 vuotta sitä työuraa, pidempää työuraa, henkilökohtaista hyvinvointia, lisää palkkaa, ja se on käytännössä myöskin se ainoa tae, jolla tämä kansakunta pystyy oikeaan hyvinvointiin.

Emme me voi jatkaa niin, että ihmisillä ei ole toisen asteen koulutusta tilanteessa, jossa meillä ei ole enää hanttihommia jatkossa. Meillä täytyy kaikilla olla osaamista, ja sitä osaamista hankitaan koulutusjärjestelmän piirissä. Sen takia tämä on tarjous pidentää työuria ja sitä kautta puuttua suomalaiseen kestävyysvajeeseen, ja minä toivon, että myös keskustassa arvioidaan — minusta teillä on ollut hyviä puheenvuoroja — että työuria ei pidennetä vain eläkeikää nostamalla toisessa päässä, koska se ei ratkaise ongelmia, vaan myöskin nuorten päässä pidennetään työuria.

Aivan lopuksi, puhemies, minä haluaisin sanoa, että edustaja Kerola ja minä olimme tosiaan aamulla uuden oppimisen kynnyksellä eli lähdimme hakemaan uuden oppimisen linjaa, mitä kaikkea se on, ja minusta on hienoa, että otitte asian täällä esiin.

Meidän suurimmat uhat tälle koulutusjärjestelmälle eivät ole nyt nämä taloudelliset uhat, vaikka nämäkin ovat vakavia, vaan se, että, kuulkaa, koulujen välinen eriarvoisuus on merkittävässä kasvussa. Meidän lasten ja nuorten oppimiserot ovat merkittävässä kasvussa. Ajatelkaa nyt: jos, hyvänen aika, heikoimmalla viidenneksellä ja parhaimmalla viidenneksellä on seitsemän vuoden oppimiserot, seitsemän vuotta, niin eihän tämä tällä lailla voi mennä.

Sen takia me ajattelemme, että me pidämme kaikista huolta, jokaista viedään henkilökohtaisella tuella eteenpäin, pidetään joka ainoan yksilön potentiaalista huolta, koska kansakuntana me olemme paljon fiksumpia, kun joka ainoan potentiaali tullaan hyödyntämään. Meillä ei ole varaa jättää ketään ottamatta koulutuksen piiriin, ja tämä on se suuri haaste, ja näihin pitää paneutua. Olen samaa mieltä siitä, että nämä ovat meidän isoimmat talkoot jatkossa.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuossa asiantuntijakuulemisessa, jota me olemme sivistysvaliokunnassa tehneet aika perusteellisesti koskien myöskin tätä peruskoulun jälkeistä aikaa, on käynyt selkeästi ilmi, että oppivelvollisuusiän nosto ei ratkaise sitä vaan se, että siellä todella joudutaan tekemään aivan kohdennettuja toimenpiteitä, juuri näitä muutamia. Ne määrät eivät ole isoja. Edes Vantaallakaan eivät ole isoja ne määrät, jotka eivät pysty lähtemään toisen asteen koulutukseen. Heille tarvitaan aivan kohdennettuja, melkein kädestä pitäen suunnattuja toimenpiteitä. Siinä on iso haaste, eikä kenelläkään ole mitään viisasten kiveä, miten se loppujen lopuksi tapahtuu, mutta tätä joutuu arvioimaan taloudelliselta kannalta, että jos on käytettävissä 60—100 miljoonaa euroa tässä tilanteessa, niin missä se kaikkein tehokkaimmin, parhaimmalla tavalla vaikuttaisi meidän koulutusjärjestelmäämme ja meidän nuoriimme ja lapsiimme.

Puhemies! Vielä sananen tästä kulttuurista. Tämähän koskee myöskin kulttuuritointa, ja tässähän on niin voimakkaita leikkauksia museoiden, orkestereiden ja teattereiden osalta, että ne kyllä tulevat näkymään. Siinähän säädetään pysyviksi nämä säästöt, jotka tänne on aikaisemmin suunnattu. Tämä erityinen huoleni on kyllä se, että pääkaupunkiseudun ulkopuolella se todennäköisesti tulee tuntumaan ja näkymään kulttuuritarjonnassa.

Puhemies! Vielä lopuksi yksi näkökulma tuohon kirjastolaitoksen kohtaan: Kun perustamiskustannukset leikataan, itse asiassa nyt käy niin, että peruskorjauksia ja vastaavia ei voi kirjastopuolella käynnistää. Meillä on paljon kirjastoja, jotka välttämättä nämä tarvitsivat, niin että tämäkin on kyllä merkittävä huolenaihe tällaisen, sanotaan, suomalaisen sivistyksen erään peruskiven tai kulmakiven kohdalla.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on pitkäaikainen sosialidemokraattien tavoite, että oppivelvollisuusikää pidennetään, ja olen tyytyväinen, että se toteutuu nytten. Voi sanoa, että on aika kriittinen vaihe nuoren elämässä siirtyä 9. luokalta joko ammatilliseen koulutukseen tai lukiokoulutukseen, ja meillä tippuu tuossa vaiheessa tuhansia nuoria kelkan kyydistä niin sanotusti, ja voi miettiä sitä, paljonko yksi syrjäytynyt nuori yhteiskunnalle sitten maksaa. Sekin on arvioitu: miljardi euroa. Ei ole mitään halpaa lystiä. (Inkeri Kerola: Ei miljardi! — Laila Koskela: Miljoona!) — 1 miljoona euroa, anteeksi. Kiitoksia, edustaja Kerola, tarkennuksesta.

Tämän kriittisen nivelvaiheen koulutuksen jatkuvuuden turvaamiseksihan tämä oppivelvollisuusiän pidentäminen on tehty, mutta samalla on myös tarkoituksena keskeyttämisten vähentäminen. Kyllä pidän sitä ihan luonnollisena ja tärkeänä asiana, että kun nyt puhutaan eläkeiän pidentämisestä, niin pidennetään työuria myös sieltä alkupäästä ja nuoret saataisiin koulutukseen ja heille ammattia ja heidät sitä myötä mukaan työelämään.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Näistä puheista päätellen on todella merkittävästä asiasta kysymys. Minä vielä nostan keskusteluun viestin, minkä sain viime viikonloppuna yhdeltä nuorelta mieheltä: Hän on kolmikymppinen eikä ole työelämässä ollut juuri päivääkään. Ja jos ajatellaan, niin ei tämä yksistään tämän hallituksen asia ole, jos 10—15 vuotta sitten hän on jäänyt pois. Mutta vähän nuorenkin täytyy olla aktiivinen ja ennen kaikkea hakeutua koulutukseen. Hän oli peruskoulun käynyt, mutta sen jälkeen ei minkäännäköistä koulutusta. Jotenkin tuli semmoinen kuva, kun hän kertoi tilanteestaan — hän on tietokonepuolella käynyt joitain kursseja tai vastaavaa ja itse opiskellut ja hallitsee kaikki ohjelmat — että hän on tietokonealan nörtti. Ja tästä tulee virheellinen kuva, koska ei ilman koulutusta näihin hommiin pääse. Hän ei ole todellakaan päässyt työelämään kiinni, ja sitten nyt siinä iässä, kun alkaa kolmenkympin paremmalla puolella olla, millä tavalla pääsisi sitten uudestaan jonnekin koulutukseen tai kurssiin ja työelämään kiinni? Tämä on se ongelma.

Nyt meidän täytyy tällä nuorisotakuulla pyrkiä siihen, että nuoret saadaan heti kiinni ja koulutuksen jälkeen työelämään. Tästä asiasta on hyvä käydä keskustelua, voisi olla ihan vaikka yhden iltapäivänkin asia, millä tavalla tulevaisuudessa nämä koulutuspolut järjestetään.

Simo Rundgren /kesk:

Puhemies! Tämä on viimeinen puheenvuoroni tähän kohtaan. Se, minkä edustaja Piirainen tässä nosti esille, on todella vakava asia. Tässä on monta isoa huolenaihetta nyt meillä Suomessa. Mutta toistan vielä tämän asian, jota liian vähän on nyt huomioitu ja joka on se, että esimerkiksi nämä ammattikorkeakouluihin suunnatut leikkaukset aiheuttavat siellä yt-neuvotteluja ja irtisanomisia. Sieltä tulee työmarkkinoille erittäin korkeasti koulutettuja nuoria maistereita, jopa lisensiaatteja, ja nyt meillä samaan aikaan yliopistoista valmistuu näitä maistereita ja ammattikorkeakouluista valmistuu nuorta väkeä, ja nyt kun meillä on tällainen aika, jossa vain on näitä irtisanomisia tiedossa, näitten työllistyminen on erittäin vaikeaa.

Tämä liittyy myöskin tähän kuntakysymykseen siinä mielessä, että eräissä kunnissa on nyt, niin kuin olemme kuulleet, isoja prosesseja, yt-neuvotteluja, jotka johtavat satojen ihmisten irtisanomisiin taikka eläkkeelle siirtymiseen ja sitä kautta henkilöstön vähenemiseen. Sen lisäksi, että meillä on tämä ongelma, josta edustaja Piirainen mainitsi, että nämä kouluttamattomat nuoret ovat vaikeuksissa löytää niitä työpaikkoja, niin meillä samanaikaisesti näitten koulutettujen nuorten osalta tilanne vaikeutuu koko ajan. Tässä tilanteessa on vaikea tietenkin nyt lähteä yksiselitteistä ratkaisua tekemään, mutta juuri tällaiset niin voimakkaat koulutussektorin leikkaukset kuin ne, joita nyt tehdään, syövät niitä työpaikkoja, joihinka nämä meidän yliopistoistamme ja ammattikorkeakouluistamme valmistuvat nuoret nyt sitten voisivat sijoittua. Elikkä ongelma on kyllä monitahoinen.