Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on käsittelyssä valtioneuvoston pääluokka, johon liittyy rappeuttavat puoluetukirahat ja puoluetukilaki. Haluan hieman taustaa kertoa, miksi tämän asian näen niin pahana kuin näen.

Edustamani yhteiskunnallinen liike hajotettiin rahan voimalla 1970-luvulla. Puoluetukilaki on vielä siinä rappeuttavassa muodossaan kuin se silloin tehtiin tilaustyönä, jotta presidentti Urho Kekkonen saadaan poikkeuslailla valittua presidentiksi vuonna 73. Silloin tehtiin rappeuttava puoluetukilain muutos, joka merkitsee sitä, että laissa vielä tänä päivänäkin lukee, että jos puolet tai enemmän eduskuntaryhmästä loikkaa toiseen puolueeseen ... (Välihuuto vasemmalta) — Ei meillä ole vaaraa, minä puhun nyt periaatteesta. Jos tällainen vaara on, niin ehkä sitten siellä vasemmalla suurempi kuin oikealla. — Mutta tällainen säännös tehtiin, ja tämä on vieläkin voimassa.

Minä lähden siitä, että jos tämmöisiä rappeuttavia puoluetukirahoja maksetaan, niin maksetaan ne sille puolueelle sitten, mistä tämä mainittu edustaja on tullut sisään. Tämä poikkeuslaki on häpeä meidän kansanvallassamme. Sen myöntävät nyt kaikki. Aikoinaan sen tiesivät Vennamot, Kortesalmet, Rainiot, muutama kokoomuslainenkin — etupäässä kokoomuskin oli silloin rappiolla ja vasemmisto täysin rappiolla ja keskusta. (Ed. Zyskowicz: Rappiolla on hyvä olla!) Eli tämä on se tausta. Minä olen kaksikymmentä vuotta odottanut, että pääsen tästä asiasta tältä kateederilta sanomaan ja tuomaan ne terveiset, että me vennamolaiset olimme oikeassa tässä asiassa. Meidän sanomamme on, että tämä rappeuttava puoluetukilaki pitäisi muuttaa tältä kohdalta.

Sitten on, arvoisa puhemies, toinen asia, pitääkö näitä puoluetukiaisia ylipäätään maksaa eli pitääkö kansan rahoittaa omaa aivopesuaan. Se on tietysti filosofinen kysymys. En lähde siitä jankuttamaan muuta kuin siltä osin, että kun nyt esitetään puoluetukirahojen korottamista 1 181 000 eurolla, niin esitän, että se korotus jätetään tekemättä. Tämä korotus on tarpeeton.

Me olemme täällä puhuneet koko syksyn, mitä tarvitsevat vammaiset, mitä tarvitsee lastenpsykiatria, mitä tarvitsevat maanviljelijät, mitä tarvitsee rauhantyö, mitä tarvitsevat monenmoiset, ja olemme sanoneet, että pitää tinkiä, ei ole rahaa, mutta puolueille me myönnämme, siis itse itsellemme, rahaa, taustayhteisöillemme rahaa, tästä vaan sormen näpäytyksellä, tähän löytyy konsensus, tähän löytyy ilmeisesti konsensus kommunisteista kokoomukseen, tähän löytyy yhteistyö. Tätä minä kyllä ihmettelen. Suljettu kerho myöntää itselleen etuja, eli vain ne puolueet, jotka ovat tänne eduskuntaan päässeet, saavat tätä puoluetukea päänuppiluvun mukaan, eivät puolueet, joilla ei ole kansanedustajia, niille ei puoluetukia makseta. Eikä sitä makseta äänimäärien mukaan, vaan pääluvun mukaan. Tämä on se tausta, ja tämän takia minä en tätä hyväksy, ja sitä varten olen tehnyt esityksen, että nyt saa sitten jokainen kansanedustaja tässä tuntonsa paljastaa.

Arvoisa puhemies! Minulla on toinenkin esitys, monisteessa kohta 3, eli 1,9 miljoonaa euroa on budjetissa Euroopan parlamentin Suomen vaalien tiedotustoimintaan tarkoitettua määrärahaa. Mitähän se mahtaa olla? Kansankielellä se on eurovaalitukea, koska EU on sellaisessa konkurssissa, että sen kilpeä ei kiilloteta 1,9 miljoonalla eurolla. Sitä saa tiedottaa vähän tavattoman paljon, ja se ei siitä paljon tiedotus parane. Kysymys on siitä, että EU-vaalit ovat tulossa kesällä ja kansa pistetään nyt maksamaan ne vaalit. Siitä tässä on kysymys: ylimääräinen tuki, jotta pääsevät taas vanhat valtapuolueet paremmista asemista eteenpäin, ed. Elon puolueelle kaksikymmentä kertaa enemmän kuin meille. Tämähän se on semmoinen sopiva demokratia, että pääluvun mukaan. (Ed. Elo: Isompi puolue!) — Isompi puolue, isommat rahat, ja kansalle teidän tukemisesta seurauksena isommat ongelmat myöskin, että näinhän tämä. (Ed. Elo: Kansan parasta tässä hoidetaan, ed. Soini!) — No, kyllä te kovasti yritätte. Kyllä kansa tietää tietysti, en minä sitä halveksi, että sosialisteja täällä näin paljon on. Se on kansan tahto, vaikka se minulle kipeää ottaakin, ihan henkilökohtaisesti.

Arvoisa puhemies! Tämä EU-parlamentin Suomen vaalien tiedotustoimintaan tarkoitettu määräraha: Oltaisiin nyt rehellisiä, sanotaan, että se on puoluetukea eurovaalien käymistä varten, eikä löpötetä tällaisia momentteja. Tämähän on kansan älykkyyden aliarvioimista.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, tässä on nyt rapsakat esitykset, joiden puolesta pääsee äänestämään. Erityisesti haluan vielä painottaa, että puoluetukilaki, sen menneisyys, on näin hämärä nuorille kansanedustajille. En tiedä, edustajat Sinnemäki ja Meriläinen, tiesittekö te tätä historiaa, kuinka rappeuttava ja kuinka ostotoimintaa täynnä se on. Eli voidaan vaikka yhdessä sitten tehdä toisenlainen puoluetukilaki — kyllä puolueita tukea voidaan, jos eduskunnan enemmistö niin päättää — mutta otetaan tällaiset historialliset rappion merkit sieltä pois ja lähdetään puhtaalta pöydältä.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Toisin kuin ed. Soini minä en lisäisi enkä vähentäisi puoluetukia. Kuitenkin teen lausumaehdotuksen, monisteessa kohta 2, tähän pääluokkaan talousarvioaloitteen 642 mukaisesti, että määräraha eli puoluetuki kohdennettaisiin hieman eri tavalla kuin tällä hetkellä.

Hallitushan esittää puolueitten poliittisen toiminnan tukemiseen yli 11,5 miljoonaa euroa, josta 8 prosenttia on käytettävä naisten poliittiseen toimintaan ja samoin 8 prosenttia puolueiden piirijärjestöjen toimintaan. 1990-luvun lamasta lähtien puolueiden työntekijämäärät ovat pienentyneet huomattavasti. Suurinta henkilöstön vähennys on ollut puolueiden sekä niiden naisjärjestöjen piiritasojen toiminnassa. Näin siitä huolimatta, että poliittisten piirijärjestöjen ja puolueiden paikallisyhdistysten toiminta on lähempänä kansalaista kuin puolueiden keskustoimistojen rooli. Tätä kansalaista lähempänä olevaa poliittista toimintaa tulisi mielestäni tukea ja kannustaa siten, että puolueet palauttaisivat piirijärjestöilleen edes osan niiden lamaa edeltävistä toimintaresursseista.

Parhaiten tämä toteutuu siten, että puolueiden piirijärjestöjen ja naisjärjestöjen avustusosuus korotetaan 8 prosentista 10 prosenttiin. Näin toimien puoluetukeen ehdotettu määräraha ei siis nousisi vaan se pysyisi hallituksen esittämällä tasolla. Samalla kuitenkin puolueiden piiri- ja naisjärjestöille maakuntiin saataisiin vuosittain ohjattua toimintarahaa 470 000 euroa nykyistä enemmän, mutta kuten sanoin, ilman, että puoluetukea tarvitsisi korottaa.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Koska olen ollut puheenjohtajana juuri siinä jaostossa, jossa valtioneuvoston pääluokkaan kuuluvat määrärahat käsitellään, niin ajattelin tulla tänne sanomaan — en aio kyllä puhua pitkään, tulin kuitenkin puhujakorokkeelle, koska ajattelin puhua rauhallisesti — vain sen, että muut puolueet kuin perussuomalaiset ovat kannattaneet tätä puoluetuen korotusta. Me kuulimme kaikkien puolueiden puoluesihteereitä perussuomalaiset mukaan lukien.

Tässä kuulemisessa ja myös keskusteluissa, joita olemme käyneet, on tullut esiin lähinnä sellaisia seikkoja, jotka tukevat puoluetuen korotusta, ja on pidetty tärkeänä, että näihin vaalivuosiin saadaan rahaa, jonka avulla vaalien muodostamasta taloudellisesta taakasta voidaan selvitä. Myös on tullut esiin se, että itse asiassa puoluetuessa, joka on huomattavasti jäänyt jälkeen siitä tasosta, millä se on joskus aikaisemmin ollut, tällaista yleisempääkin korotustarvetta olisi.

Usein sanotaan, että eduskuntaryhmien merkitys on viime vuosina, ehkä viimeisen vuosikymmenen, aikana noussut ja puolueiden merkitys vähentynyt. Tämä ei varmasti ole sellainen asia, joka kansanvallan kannalta olisi yksiselitteisesti hyvä, eli on tärkeää, että on julkista rahoitusta, jonka avulla puolueet voivat toimia, koska puolueet kuitenkin ovat reaalisesti se järjestelmä, jonka kautta hyvin suuri osa poliittisesta aktiivisuudesta kanavoituu. Jaostossa perussuomalaisilla ei ole edustusta, joten äänestyksen voi tehdä täällä, mutta muuten ryhmät olivat yksimielisiä siitä, että tämä esitys on perusteltu, ja sen lisäksi mietintöön on vielä kirjoitettu, että valiokunta odottaa hallituksen turvaavan puoluetuen edellytykset. Eli tämä on sitten hieman myös tulevaisuuteen suuntautuva. (Ed. Ahde: Se on totta! — Ed. Elo: Hyvä vihreä näkökanta!)

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Ed. Soini kertasi historiaa ja totesi, että puoluetukea käytettiin aikoinaan SMP:n hajoittamiseksi ja presidentti Kekkosen uudelleenvalinnan turvaamiseksi. On kuitenkin syytä muistaa, että yksi keskeisistä puoluetukijärjestelmän kriitikoista tätä järjestelmää perustettaessa oli presidentti Kekkonen. Ennen kuin eduskunta teki puoluetukijärjestelmästä päätöksen, hän esitti useitakin varauksia järjestelmän käyttöönottoon. Hän pelkäsi, että puoluetukijärjestelmä pahimmillaan saattaa synnyttää tilanteen, jossa puolueet irtautuvat jäsenistöstään. Puolueet olivat siihen saakka jäsentensä rahoittamia, ja puoluetuki kieltämättä on synnyttänyt sellaisen tilanteen, jossa puoluejohdon ei välttämättä tarvitse aikaisemmalla tavalla turvautua puoluekentän karttuisaan käteen. Presidentti Kekkonen kiinnitti huomiota myös siihen, että puoluetukijärjestelmä saattaa tuoda puoluejärjestelmään mukanaan erilaisia kielteisiä sivuilmiöitä, ja kehotti pitämään huolta siitä, että näin ei tapahdu.

Mielestäni meidän pitäisikin keskustella siitä, miten puoluetukijärjestelmä on sitten vaikuttanut, mikä on sen rapauttava merkitys tilanteessa, jossa tänään elämme. Luulen, että tätä kautta pääsisimme tässä keskustelussa eteenpäin, mutta samalla muistaen tämän historian.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Itse jonkin verran ymmärrän puoluetuen tarkoitusperiä, että jonkin verran tietysti pitää saada julkista puoluetukea lähinnä sen johdosta, että sillä ehkä päästään irti siitä, että ei synny liiallisia sidonnaisuuksia, vaikka tiedän, että esimerkiksi keskustapuolueessa rahoitusta tulee määrätyiltä tahoilta sillä tavoin, että vaikka minkälaisia kirjeitä esimerkiksi perussuomalaisten taholta niihin ryhmittymiin lähetettäisiin, niin ei meille varmasti tule. Sama tilanne on myös ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Vaikka varmasti siellä on myös oikeistoa ja keskustaa ja perussuomalaisia äänestäviä, niin ei sieltä kyllä tule minkäänlaista vaalitukea. Sen johdosta varmasti jonkin verran pitää tukea olla, mutta minun mielestäni jokin kohtuus pitää siinäkin olla. Tämä on vienyt sen talkootyön historiaan, mikä todellisuudessa aikoinaan oli esillä.

Itse voin sanoa näin, että kun olen aikoinani ollut yksin kansanedustajana, yhden kansanedustajan puoluetuki saatu, niin se on piristänyt ikään kuin sitä talkootyötä meillä. Olen elänyt myös sen vaiheen, kun meillä oli useampia kansanedustajia aikoinaan edellisessä puolueessa. Silloin talkootyö pikkuhiljaa hävisi. Muistan ex-kansanedustaja Suhosen, joka silloin oli päällepäsmärinä. Kun inhottava Vistbacka tuli ja sanoi, että nyt näitä tukia ei enää sinne kentälle tule, niin he olivat tottuneet siihen, että kun on suuret puoluetuet, joka niksahduksesta maksettiin.

Nyt halutaan vaan kasvattaa tätä veronmaksajien rahoitusosuutta. Minun mielestäni olisi parempi se, että ei korotuksia. Yritetään mennä eteenpäin näillä nykyisillä rahoilla. Uskon näin, että suuret puolueet pärjäävät näillä miljoonilla, jotka heille tällä hetkellä tulevat.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Jaakko Laakso kertasi kyllä ihan sinänsä pätevästi niitä asioita. Tosin hän ei sanonut, hyväksyykö hän tämän henkisesti. Ei hän täällä sitä silloin päättämässä ollut, mutta oliko se oikein, että tämmöistä rappiorahaa käytettiin? Tilanne oli näin tässä salissa — tässä salissa tilanne oli näin — että samana päivänä päätettiin nämä asiat. Ensin katsottiin, äänestääkö seteliselkärankainen loikkarilauma poikkeuslain puolesta, ja sitten kun oli äänestänyt, niin seuraavaksi pistettiin laki voimaan, että siinä on teille rahat. Sen suurempaa rappiota kansanvallassa ei voi olla ja toivottavasti ei myöskään tule. Tämä on aivan erinomaisen tosi asia.

Sitten tästä puoluetuen asiasta. Vaikka olenkin itse puoluejohtaja ja meillä kuri on kova, mutta linja on myös hyvä, niin puoluejohtoahan puoluetuki paisuttaa. Tuskin ed. Laakso on kovin suuresti päässyt nauttimaan vasemmistoliiton puoluetuesta tai kriittinen ed. Seppo Lahtela tai joku muu, kokoomuksen ed. Pekka Kuosmanen vaikka. Eiköhän Pekka pärjäile ihan omilla rahoillaan. Eli kyllä puoluetuki on myös vallankäytön väline puolueen nimenkirjoittajille. Se on puoluejohtoa tukevaa rahoitusta.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Minun täytyi ottaa vielä uusi puheenvuoro, koska halusin esittää kiitollisuuteni näistä menneitä vuosia käsitelleistä luennoista, joita sekä ed. Soini että ed. Laakso ovat antaneet. Se on hyvä meille nuoremmille, jotka muistamme Kekkosen aikoja epäselvemmin: kaljun ja auktoriteetin, mutta emme kaikkia sisältöjä, joita käsiteltiin.

Sen lisäksi olisin vielä halunnut todeta sen, että kaikki täällä varmasti tiedämme, ja olisi älytöntä väittää muuta, että puolueissa tälläkin hetkellä tehdään valtava määrä vapaaehtoistyötä, jota useimmiten kansanedustajana pystyy vaan ihailemaan, koska itse tekee palkalla politiikkaa kokopäivätyönä ja sitten ihmiset kokoustavat ja tekevät töitä ja kirjoittavat asioita ja toimivat kentällä oman työnsä ohessa, ja sitä tehdään aivan varmasti hyvin paljon kaikissa puolueissa. Tunnen parhaiten vihreän liiton, mutta olettaisin, että näin on muuallakin.

Sen lisäksi ed. Soinin argumentaatiossa oli eräs kohta, josta en pidä: siitä että koska olemme täällä puhuneet muidenkin asioiden puolesta, lapsilisien korottamisesta tai kehitysyhteistyömäärärahoista, emme sitten saisi suhtautua myönteisesti puoluetukeen. Minun mielestäni me kaikki täällä toimimme puolueissa, joten on hyvä, jos olemme ylpeitä puolueistamme ja katsomme, että ne ansaitsevat jonkinlaisen rahoituksen.

Mitä tulee tähän sitten, mitä esiteltiin Kekkosesta ja hänen mielipiteistään, niin itse kyllä luulen, että julkisen rahoituksen vaihtoehtona ei nykypäivänä olisi niinkään pelkkä jäsenrahoitus, vaan käytännössä sitten esimerkiksi yritysmaailmalta saadut tuet, joten luulen, että julkinen rahoitus tietyllä tavalla tuottaa puolueille parempaa vapautta määritellä omaa linjaansa.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lopuksi ed. Sinnemäelle: Se on aivan oikein, että jokainen saa esittää lisää niihin menokohteisiinsa, jotka tuntuvat sydäntä lähellä olevilta. Minä en vain katso, että Suomen poliittiset puolueet ovat tässä maassa suurimmassa hädässä, (Ed. Elo: Demokratia on hädässä!) ja minusta ne eivät sen takia tarvitse lisää rahaa. — Tästä on kysymys, ei mistään pelkästä demokratiavajeesta. — Nykypuolueet pärjäävät oikein hyvin. Meilläkin oli yhden edustajan puoluetuen rahat käytössä ja vain ed. Vistbacka. Nyt meitä on täällä kolme, niin että jos sos.demitkin pienellä korotuksella kolminkertaistavat ryhmänsä, niin sitten meitä muita ei täällä paljon olekaan.