Maija-Liisa  Lindqvist  /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maanpuolustus on meidän kaikkien yhteinen asia. Turvallisuus- ja puolustusjaoston käsittelemiin asioihin liittyy tärkeänä osana puolustusministeriön pääluokka. Puolustusministeri Seppo Kääriäinen on selvittänyt jaostolle johtamansa ministeriön tavoitteet, ja jaosto sai pyytämänsä vastaukset kaikkiin tarpeellisiin puolustuspoliittisiin linjakysymyksiin. Jaosto on kuullut laajasti asiantuntijoita mietintönsä pohjaksi. Haluan tässä yhteydessä kiittää puolustusministeriä hyvästä budjetin valmistelusta ja ministeriötä samoin kuin koko jaostoa erittäin hyvästä asioiden käsittelystä.

Puolustusministeriön hallinnonalan määrärahat ovat täydentävän talousarvioesityksen jälkeen 2073,3 miljoonaa euroa, joka on noin 1,4 prosentti bkt:stä. Arvonlisäveromenojen siirto vuoden 2003 talousarviosta lähtien valtiovarainministeriön pääluokasta puolustusministeriön pääluokkaan kasvattaa tätä osuutta 172,5 miljoonalla eurolla. Lisäksi puolustushallinnon kiinteistöuudistuksen mukaiset pääomavuokramenot ovat 75 miljoonaa euroa.

Puolustushallinnon ydintehtävänä pidetään maanpuolustusta, muiden ollessa tukipalveluita. Näissä tukipalveluissa pyritään hallinnonalan integroimiseen erilaisten kumppanuusjärjestelyjen kautta muuhun yhteiskuntaan. Tavoitteena on rakentaa järjestelmä, jonka rakennetta ei tarvitse muuttaa valmiutta kohotettaessa. Ministeriön käynnistämä kumppanuusohjelma pitää sisällään seitsemän kehittämisaluetta; terveydenhuolto, tietohallinto, korjaamotoiminta, kuljetustoiminta, ruokahuolto, vaatetushuolto ja taloushallinto. Yhteistyömuotoja siviilitoimintojen kanssa on tärkeää etsiä. Kumppanuusohjelmalla on myös symbolinen merkitys. Sen kautta koko yhteiskunta saadaan jo rauhan aikana mukaan maanpuolustukseen.

Turvallisuus- ja puolustusjaoston mielestä on hyvä, että puolustushallinto joutuu tässä prosessissa arvioimaan myös omaa toimintaansa. Kuitenkin on tärkeää, että ammattitaitoisen puolustushallinnon henkilöstön mahdollinen korvaaminen ostopalveluilla harkitaan perusteellisesti. Useat näistä tukitoiminnoista ovat erittäin keskeisiä myös kriisiaikoina, jolloin ulkopuolisten palveluntarjoajien käyttäminen saattaa olla ongelmallista. Tämän tähden jaosto ja valtiovarainvaliokunta esittävät lausumaehdotuksen, jossa eduskunta edellyttää, että puolustushallinnon kumppanuusohjelma tuodaan pilotointivaiheen jälkeen vielä erikseen eduskunnan arvioitavaksi.

Varikkojärjestelmän kehittäminen oli olennainen osa valtioneuvoston vuoden 2001 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon sisältämää rationalisointiohjelmaa. Puolustushallinnossa katsotaan, että varikoita on edelleen liikaa. Puolustusvoimien materiaalilaitoksen johdolla valmistellaan ratkaisuehdotuksia vuoden 2004 toukokuun loppuun mennessä. Jaostomme katsoo, että varikkolaitosta tulee tarkastella kokonaisuutena, jossa maanpuolustuksen tarpeet, alueelliset näkökohdat ja työllisyys on otettu huomioon. Puolustusmateriaalien on jatkossakin tarpeen olla siellä, missä joukkoja kriisiaikana käytetään. Vaikka kokoamista suurempiin yksiköihin tapahtuisikin, lopputuloksen tulee olla hajautettu, alueellistamista tukeva varikkojärjestelmä. Työntekijöiden irtisanomisiin tulee turvautua vain poikkeustapauksissa.

Puolustusmateriaalihankintoihin esitetään 572,6:ta miljoonaa euroa, jossa 53,6 miljoonaa euroa on lisäystä kuluvaan vuoteen verrattuna. Uusia tilausvaltuuksia talousarvioon sisältyy kaksi. Toinen näistä tilausvaltuuksista on hankevalmisteluun ja sarjahankintaa edeltävään kehitystyöhön sekä protoversioiden hankintaan tarkoitettu Proto 2004 -tilausvaltuus. Jaosto pitää Proto 2004 -tilausvaltuutta tärkeänä erityisesti kotimaisen puolustustarviketeollisuuden näkökulmasta. Tämä tilausvaltuus mahdollistaa sen, että Puolustusvoimat voi valmistella tulevia hankkeita etukäteen tilaamalla muun muassa asiaan liittyviä selvityksiä ilman, että se automaattisesti johtaisi sarjatilaukseen. Tämä menettely auttaa myös kotimaista teollisuutta osallistumaan yhä enemmän haastavampien teknologiakokonaisuuksien kehittelyyn ja tätä kautta kehittämään kilpailukykyään myös kansainvälisiä markkinoita ajatellen. Tämä on erinomainen asia. Tähän hyötyyn nähden jaosto pitää tilausvaltuuteen varattua panostusta vuosille 2004—2006 varsin vähäisenä.

Jaostomme mielestä olisi kiinnitettävä entistä paremmin huomiota Puolustusvoimien materiaalihankintoihin käytettävissä oleviin henkilöstöresursseihin. Lähivuosina hankittava materiaali tulee muodostumaan yhä enemmän laajoista järjestelmistä, joiden hankintamäärittelyt ovat varsin vaativa tehtävä. Tarvitaan sekä Puolustusvoimien sotilaallista asiantuntemusta että yhä enemmän myös erityisteknologioiden asiantuntijoita ja projektinhoitajia. Saadun selvityksen mukaan Puolustusvoimat on käynnistänyt hankevalmistelun uudistamisohjelman, joka osaltaan auttanee hankintaprosessien selkeyttämisessä ja nopeuttamisessa. Tässä ohjelmassa on otettu huomioon myös teollisuuden ottaminen mukaan hankevalmisteluun mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Toinen tilausvaltuus on Ilmavoimien hävittäjätorjuntakyvyn kehittämiseksi tarkoitettu Iht 2004 -tilausvaltuus. Tilausvaltuus on tärkeä, jotta hävittäjätorjuntakyky säilyy ajanmukaisena ja iskukykyisenä. Näihin maksatuksiin varataan ensi vuodelle 3,5 miljoonaa euroa.

Kuluvan vuoden ensimmäisessä lisätalousarviossa tuloutettiin 15,7 miljoonaa euroa sen johdosta, että osa Hornet-torjuntahävittäjäkaluston hankintasopimusten mukaisesta maksusuorituksesta palautui Suomeen hankinnoissa noudatettuun niin sanottuun fms-maksujärjestelyyn liittyen. Kuitenkaan lisätalousarvioon ei sisältynyt puolustusministeriön siihen esittämää saman suuruista lisämäärärahaa Ilmavoimien Hornet-torjuntahävittäjäkaluston osalta jo tehtyjen alkuperäisen hankintasopimusten mukaisiin käyttökohteisiin. Saadussa selvityksessä todettiin, että näille määrärahoille oli suunniteltu kotimaisuuspainotteinen käyttö. Jos tämä määräraha lopullisesti menetetään, se aiheuttaa Ilmavoimille vaikeuksia eräiden järjestelmien käyttöönsaannissa. Tilausten viivästyessä myös kotimainen puolustustarviketeollisuus joutuu sopeuttamaan toimintaansa tilauskannan perusteella, mikä vaikuttaa osaltaan työllisyyteen.

Arvoisa puhemies! On tärkeää pitää huolta Puolustusvoimiemme toimintakyvystä ja valmiudesta vastata kriisiajan haasteisiin. Tähän liittyy koko hallinnonalan resurssien turvaaminen ja kehittäminen. Yhä globalisoituvassa maailmassa, joka näyttää myös muuttuvan yhä turvattomammaksi, meidän tulee huolehtia yhteisesti kansallisesta puolustus- ja kriisiajan toimintakyvystä.

Mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta, vihreiltä ja vasemmistoliitosta, joissa he esittävät vähennyksiä puolustusmateriaalihankintoihin ja vähennyksiä asehankintojen indeksikorotuksiin sekä tilausvaltuutuksiin.

Jari Vilén /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tiedän, että ajankohta tämän keskustelun käymiselle ei ole mikään paras mahdollinen. Koen kuitenkin, että juuri tämä käsittelykohta on se, jossa on syytä lausua sananen ehkä niistä painotuksista, mitä olisin odottanut löytyvän joko hallituksen budjettiesityksestä tai sitten myös valiokunnan varsinaisesta mietinnöstä ja jaoston varsinaisista pohdinnoista Puolustusvoimien tulevaisuuteen liittyen, koska se mielestäni yhteinen käsitys kaikissa esityksissä ja puheenvuoroissa on ollut, että Puolustusvoimamme elävät ennen kaikkea yhä kiihtyvän muutoksen kourissa. Kansainvälistyminen ja ennen kaikkea kansainväliset velvoitteet ovat kasvamassa koko ajan, ja se asettaa myös kasvavassa määrin uudenlaisia paineita Puolustusvoimille sekä koko sen organisaation kehittämiselle ja tulevaisuuden haasteille.

Maanpuolustuskurssin 168 avajaisissa Puolustusvoimien komentaja amiraali Kaskeala otti esille eräitä tulevaisuuden kysymyksiä, ja hän jatkoi tätä keskustelua seuraavan maanpuolustuskurssin avajaisissa puhumalla Puolustusvoimien uuden alan kädentaitajista. Mielestäni kysymys juuri kouluttajista, koulutuksesta ja osaajien hankkimisesta Puolustusvoimille tulee varmaan olemaan yksi keskeisimmistä ja suurimmista haasteista tulevina vuosina. Se sama rakennemuutos tai se sama demografinen muutos, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtumassa kaikilla sen sektoreilla, ei myöskään jätä Puolustusvoimia syrjään. Arviolta jopa puolet tällä hetkellä Puolustusvoimissa olevasta henkilökunnasta tulee jäämään eläkkeelle tai poistumaan tehtävistään lähimpien seitsemän kahdeksan vuoden aikana. Me olemme siis etsimässä Puolustusvoimiin jopa kymmentätuhatta uutta erikoiskoulutettua henkilöä, joiden osaamisalan ja tietotaidon täytyy vastata niihin tulevaisuuden haasteisiin, mitä meillä näköpiirissä on olemassa.

Miten tämä henkilökunta koulutetaan, miten se rekrytoidaan ja miten se saadaan hakeutumaan Puolustusvoimiin, tulee varmasti olemaan yksi sisäisen kehityksen kaikkein suurimmista kysymyksistä. Puolustusvoimien ulkoinen markkinointi on varmasti onnistunut erinomaisesti, kuten saadut palkinnot heidän mainoskampanjoistaan ovat osoittaneet, mutta miten kouluttaa tehokkaasti ja miten käyttää yhteiskunnan resursseja entistä tehokkaammin, on yksi isoista kysymyksistä, mihin puolustusministeriö myös omalta osaltaan joutuu törmäämään. Onko ainoa tapa tehdä tämä koulutus omissa sotilasoppilaitoksissa vai onko meillä syytä yhdistää entistä enemmän sotilas- ja siviilioppilaitosten tietotaitoa näihin erityistehtäviin valmistautumiseen, tulee varmaan olemaan niitä kysymyksiä, jotka on syytä selvittää jatkossa.

Myös rakennemuutos puolustushallinnossa tulee jatkumaan aina koskien myös varmaankin joukko-osastojen kokoopanoa ja niiden sijoituspaikkoja. Riippumatta siitä poliittisesta sisällöstä, mitä ministeriö tulee aikanaan esittelemään selonteossa, ja poliittisesta ratkaisusta meidän turvallisuuspolitiikkamme osalta, varuskuntien osalta ja joukko-osastojen kohdalta mielestämme voimme jo nyt tässä vaiheessa ennakoida sen, että se iso muutos, joka käynnistyi edellisen selonteon seurauksena, ei vielä ole kulkenut loppuun asti. Varikot ovat nyt valinkauhassa, kuten tässä jaoston puheenjohtaja esitelmöi ja kertoi, mutta pidän aika todennäköisenä, että ministeri joutuu esittelemään myös joidenkin yksittäisten joukko-osastojen lakkauttamista myös vielä tulevaisuudessa, jotta resurssit saadaan vastaamaan kaikkiin niihin haasteisiin ja velvoitteisiin, mitä Puolustusvoimille tullaan omalta osaltaan esittämään. Siinä toivon ja uskallan jo sanoa, että olen varma, että myös kokoomuksen puolelta löytyy tukea ja ymmärtämystä ministerille, jotta tässä vaikeassa valintatilanteessa kyetään huomioimaan myös riittävä aluepolitiikka ja takaamaan se, että myös kaikkialla maamme osissa on säilymässä ja säilyy myös Puolustusvoimain joukko-osastoja.

Kansainvälisten velvoitteiden kasvu ja lisääntyminen on myös mielestäni yksi niistä asioista, jotka ansaitsevat ja vaatisivat paljon enemmän pohdintaa Puolustusvoimain toiminnassa. Eräät ulkomaiset tutkijat, jotka seuraavat suomalaista keskustelua ja meidän kehitystämme, ovat esittäneet mielestäni perustellun kysymyksen siitä, onko mahdollista tulevaisuudessa enää ylläpitää sitä korkeaa tasoa, sitä kansallisen puolustustehtävän velvoitetta, samassa yhteydessä, kun poliittisesti meidän kansainväliset tehtävämme kasvavat edelleenkin. Mielestäni arvojärjestys, priorisointi, on täysin selvä: meidän kansallisen puolustuksemme velvoitteet ja tehtävät ovat ensisijaisia, eikä niitä kukaan tule kiistämään, mutta poliittisesti myös kansainvälisten tehtävien lisääntyminen ja velvoittavuus ja haasteet tulevat kasvamaan entisestään.

Tähän liittyy myös kysymys siitä, onko ja tuleeko Puolustusvoimiin hakeutuvan henkilökunnan olla valmis jatkossa olemaan kaikkiin kansainvälisiin tehtäviin käytettävissä, voimmeko pohjautua ja perustaa jatkossa siihen, että — ennen kaikkea tarkoitan siis kantahenkilökuntaa — vain vapaaehtoisen kantahenkilökunnan kautta tämä tehtävä voidaan tehdä vai onko jo hakeutumisprosessissa painotettava sitä, että valmius kansainvälisiin tehtäviin on kokonaisuudessaan ja aina olemassa. Totta kai sitoumuksemme tulee olemaan pienimittakaavaista, mutta sen velvoittavuus ja myös kustannukset tulevat olemaan kuitenkin merkittävä osa myös puolustusbudjetissa.

Lopuksi toivon, että puolustusministeriö tulee toimittamaan hyvissä ajoin selvityksen niistä yksittäisistä epäkohdista tai hämmästyksen aiheista, mitä eräissä toiminnoissa on tapahtunut, ja tämä koskettaa ennen kaikkea Merivoimain viime aikojen hankintapäätöksiä ja myös linjanmuutoksia. Mielestäni on ainakin kysymyksen arvoinen asia se, voivatko puolustushallinto ja Merivoimat itsenäisesti tehdä omat päätökset uusista linjauksista, joiden seurauksena tulee olemaan merkittäviä budjettivaikutuksia. Me puhumme nyt kokonaisen asejärjestelmäpäätöksen kumoamisesta, siihen sidottuneista sadoista työvoimista ja vähintäänkin 16 miljoonasta eurosta, jonka jälkeen ratkaisu päätyi toisenlaiseksi. Mielestäni täytyy tietysti antaa kunnia henkilöille, jotka kykenevät ja ovat valmiita keskeyttämään epäonnistuneen hankkeen, mutta mielestäni, kuten valiokunta on mietinnössään todennut, tähänkään asti ei olisi pitänyt päästä, jos valvontajärjestelmä ja suunnittelujärjestelmä olisivat toimineet riittävän tehokkaasti.

Ja varsinkin: Miten ja millä lailla me tulemme sitten järjestämään tämän kysymyksen? Mielestäni on täysin selvää, että yhden ilmatyynyaluksen, joka nyt on jossakin Porkkalan Upinniemessä maissa odottamassa kohtaloansa, ylläpito tulee olemaan täysin kestämätön taloudellisesti. On sama, onko niitä aluksia yksi tai kymmenen, ne tarvitsevat kuitenkin tukijärjestelmän, jonka kustannukset tulevat olemaan mittavia. Käytännön vaihtoehtoina ei ole mitään muita kuin mielestäni se, että pyritään myymään jonnekin muualle tai sitten käytännössä joudutaan kokonaan lakkauttamaan, lopettamaan, tai mitä sanamuotoa halutaankaan käyttää, koska ylläpitovalmiuksia mielestäni siihen ei ole olemassa. Toivon tähän jossakin vaiheessa myös puolustusministerin selkeää kommenttia.

Kauko  Juhantalo  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuuntelin mielenkiinnolla ed. Vilénin puheenvuoroa ja voin vain monelta osin yhtyä siltä osin, kun hän puuttui yhteiskunnan demografiseen muutokseen. Meidän Puolustusvoimamme teknistyy, ja suurempi osa ikäluokista, jotka tulevat asevelvollisiksi, ovat valmistuneet ja teknistyneet eri tavalla niihin tehtäviin, jotka eivät aikaisemmin vastanneet Puolustusvoimien antamia haasteita. Tämä on suuri haaste myös meidän Puolustusvoimillemme, ja yhdyn näissä ajatuksissa ed. Vilénin ajatuksiin. Myös kokonaisuudessaan se ajattelutapa, mikä uusilla ikäpolvilla on maanpuolustukseen, on paljon monipuolisempi ja ei vastaa ehkä niitä jollakin tavalla pelkästään aseelliseen puolustukseen liittyviä ajatuksia, jotka vanhemmalla ikäpolvella on ollut, ja siinä mielessä liittyy kansainvälisyyden lisääntymiseen ja myös meidän nuorisomme valmiuteen osallistua kansainvälisten kriisien hoitamiseen ja selvittämiseen.

Kun puhutaan budjetista, niin yhdyn hyvin mielelläni niihin ajatuksiin, joita ed. Lindqvistillä jaoston puheenjohtajana täällä oli. Tämä vuoden 2004 talousarvioesitys perustuu niihin linjauksiin ja määrärahatasoltaan vuoden 2001 turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon, jotka täällä aikoinaan on tehty ja joita me noudatamme suomalaisen tavan mukaan, kunnes uudelleen sitten nyt teemme ratkaisuja.

Mutta kuitenkin tuohon ed. Vilénin puheenvuoroon: Kyllä suomalaisen puolustuksen täytyy perustua tähän yleiseen asevelvollisuuteen, alueelliseen maanpuolustukseen ja siihen, että itse määräämme, missä meidän tyttöjä ja poikia, meidän sotilaitamme, käytetään hyväksi ja minne he myös itse haluavat mennä. Kun kuitenkin on kyse talousarvioasiasta, niin kun me käsittelimme puolustusvaliokunnassa tätä asiaa, me pidimme myönteisenä, että talousarvio perustuu 2001 selontekoon, ja pidimme myönteisenä myös sitä, että myös jaosto on nyt lähtenyt juuri tuosta aikaisemmasta 2001:n selonteosta.

En puutu tähän veneasiaan, jonka ratkaisu on tehty eri aikaan kuin edustamani puolue oli vastuussa.

Me olemme todenneet siellä valiokunnassa, että meidän selvityksemme perusteella tämä 2004 talousarvio vastaa aiemmin valtiovarainministeriön ja puolustusministeriön välillä sovittuja kiinteistöuudistuksen periaatteita, ja siitä on tullut eräs probleema, jota olemme joutuneet täällä myös aikaisemmin erillislainsäädännön yhteydessä käsittelemään. Siitä olemme lausuneet erityisesti siten, että vuotta 2004 pidemmällä aikavälillä uudistukseen sisältyy valiokunnan saaman selvityksen mukaan edelleen merkittäviä epävarmuustekijöitä, joiden ennaltaehkäisyyn ja poistamiseen tulee valiokunnan mielestä erityisesti panostaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistus ei jatkossakaan saa johtaa siihen, että Puolustusvoimat joutuu käyttämään muihin tarkoituksiin varattuja toimintamäärärahoja kiinteistömenoihin. Me korostimme myös valiokunnassa aiempiin kannanottoihin viitaten, että uudistuksen täytäntöönpanossa sekä siihen liittyvissä lainsäädännön muutoksissa tulee ottaa huomioon maanpuolustukseen liittyvät erityistarpeet. Valiokunnan mielestä on varmistettava, että Puolustusvoimilla on kaikissa oloissa, myös kriisitilanteissa, käytettävissä maanpuolustuksen kannalta riittävät ja tarkoituksenmukaiset toimitilat. Keskeisenä periaatteena tulee valiokuntamme mielestä kaikissa uudistuksen toteuttamisvaiheissa pitää sitä, että liiketaloudelliset seikat eivät Puolustusvoimien kiinteistöjen hallinnoinnissa saa ohittaa maanpuolustuksellisia näkökohtia.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Kiitän aluksi valtiovarainvaliokunnan turvallisuus- ja puolustusjaostoa hyvästä yhteistyöstä kuten myös puolustusvaliokuntaa niin ikään hyvästä yhteistyöstä budjettiin liittyen ja muutoinkin tämän syksyn työruuhkan selvittämiseen liittyen.

Ensi vuoden puolustusbudjetti on tehty hyvin tarkasti kehyksissä pysyttäytyen ja toteuttaen vuosien 1997 ja 2001 selontekoja. Se on tämän ensi vuoden budjetin päätehtävä. Kajoan tässä muutamaan mietinnössä esiin otettuun asiaan, joista ensimmäinen on kumppanuusohjelmaan liittyvä huomautus ja siihen liittyvä toive, ja totean, että puolustushallinnon kumppanuusohjelma ei ole käynnistynyt alun perin nimenomaan taloudellisilla perusteilla pyrkien säästämiseen, vaan sen ensisijainen tavoite on ollut ja tulee olemaan se, että näin pyritään kytkemään yhteiskunnassamme oleva monitahoinen osaaminen tiiviimmin osaksi maanpuolustusta ja myös päinvastoin. Totta kai tästä sitten uskotaan saatavan myös rahallista säästöä, mutta motiivi lähtee tästä kytkennästä.

Puolustusvoimien itse tuottamin palveluin ei kyetä kattamaan kriisiajan tarpeista kuin vain murto-osa. Sen vuoksi on välttämätöntä, myös kauaskatsovaa ja vastuullista, että suuren asevelvollisuusarmeijan, näin voi sanoa Suomen oloissa, perustaminen ja toiminta kytketään rauhan oloissa siviiliyhteiskunnan resursseihin ja päinvastoin. Tähän valtiovarainvaliokunta kiinnitti omaa huomiotaan esittäen kysymyksiä, pelkoja, toiveita ja tavoitteita, ja kuten valiokunta on edellyttänyt, on selvää, että nämä kumppanuusohjelmat tuodaan pilotoinnin valmistuttua joko kerralla taikka useammassa erässä eduskunnan arvioitaviksi niillä muodoin kuin eduskunta itse haluaa. Kumppanuusohjelmien toteuttaminen omalta osaltaan mahdollistaa myös alueellistamispolitiikan, joka on nyt tämän Vanhasen hallituksen hallitusohjelmassa keskeisenäkin juonteena jatkoa Lipposen toisen hallituksen aloittamalle toiminnalle.

Sitten varikot oli seuraava huomautus. Siitä totean lyhyesti sen, että varikoiden ja puolustusteollisuuden välistä työnjakoa on syytä jatkossakin edelleen kehittää lähtien siitä, että aivan puhtaasti tuotannollinen ja liiketaloudellisesti volyymeiltään riittävä toiminta voisi olla pääsääntöisesti teollisuudessa ja että varikoiden toiminnat keskittyisivät nimenomaan varastointiin ja varastoidun materiaalin kierrättämiseen ja ylläpitämiseen. Minusta tämä lähtökohta on syytä pitää mielessä. Materiaalilaitoshan valmistelee paraikaa varikkoverkostoon liittyvää selvitystä. Se valmistuu ensi keväänä, ja sen selvityksen käyttö ja hyödyntäminen liittyy turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmisteluun puolustusministeriössä. Varikoittenkin kysymys on tietysti osa alueellistamista, vaikka se onkin olemassa olevaa verkostoa, mutta mitä tehdäänkin siellä, sillä on vaikutus tähän alueellistamiseen ja tarvitaan myös sen mukaisia ainakin hallinnollisia toimenpiteitä etenkin silloin, jos kysymyksessä olisi yhdenkin varikon lopettaminen.

Kolmas huomautus liittyi materiaalihankintoihin monenkin asian osalta. Ensimmäiseksi totean tähän Proto-ajatukseen, että tilausvaltuushan on määrältään melko pieni, se on noin 16 miljoonaa euroa. Siihen on koottu sellaisia kehityshankkeita, jotka voitaisiin vuoden 2004 aikana käynnistää ja toteuttaa sitten tilausvaltuusjakson aikana. Tarkoitus on ensi vuodesta eteenpäin se, että tutkimus- ja tuotekehitystilausvaltuuksia plus prototyyppisiä tilausvaltuuksia yhdessä käytetään systemaattisesti ja niihin kerätään todellakin kotimaisia kehityshankkeita, joiden sarjahankintavalmius olisi käynnistettävissä sitten Puolustusvoimien suunniteltujen materiaalitarpeiden mukaisesti. Tämä ikään kuin kolmessa jaksossa tapahtuva materiaalihankintapolitiikka osaltaan myös varmistaa sen, että tilausvaltuuksien siirtyviä eriä olisi mahdollisimman vähän, mieluusti ei ollenkaan, vaan että ne rahat, mitkä on merkitty budjettiin, todellakin voitaisiin käyttää sinä budjettivuonna, ilman että tämä vuosia ja vuosikausia jatkuva siirtyvien erien politiikka aiheuttaa hyvin monenlaisia kysymyksiä, myös kysymyksiä tehottomuudesta ja huonosta suunnittelusta. Tämä järjestely oli valtiovarainministeriön ja puolustusministeriön yhteisen työryhmän esitys, oli siinä vissiin muitakin tahoja mukana. Näin pyritään todellakin tilausvaltuuksien tehokkaaseen hyödyntämiseen.

Kysymys oli myös merivoimien ilmatyynyalushankinnasta. Ed. Vilén siihen viittasi. Siinähän oli kysymys nimenomaan prototyypistä. Sen sarjahankintaahan ei ollut päätetty toteuttaa sen takia, että Puolustusvoimien tarkistetut suorituskykyvaatimukset ensi vuosikymmenellä osoittivat perinteisen alusratkaisun sittenkin sopivan näihin tavoitteisiin ilmatyynyalusta paremmin. Tämä ratkaisuhan tehtiin ennen nykyisen hallituksen valtaan nousua, mutta nykyinen hallitus, totta kai, toteuttaa tätä päätöstä ja hyväksyy sen, mitä tämän ilmatyynyaluksen osalta on tehty.

Minäkin katson, että tämän projektin jatkokustannusten kannalta tehty päätös oli sittenkin oikea päätös ja oikein ajoitettukin päätös. On hyvä, että se tehtiin sittenkin ajallaan eikä jääty odottamaan tämän asian kanssa tuonnempia aikoja. Totta kai tämä päätös oli poikkeuksellinen päätös, se on aivan selvä asia, ja ilman muuta pitää lähteä siitä, että materiaalisuunnittelun lähtökohtana täytyy pitää sitä, että tilausvaltuuksiin sisällytettävät hankkeet ovat puolustussuunnittelun linjausten mukaisia, että ne mahtuvat rahoituskehyksiin ja ovat teknillis-kaupallisesti toteuttamiskelpoisia. Tämän tietysti täytyy olla päälinja. Siitä poikkeaminen on poikkeuksellista.

Mutta todettakoon kuitenkin tämän tapahtuneen ratkaisun pluspuolena, että kyllähän siinä kehitettiin paljon osaamista, saatiin hyviä kokemuksia, annettiin töitä, eikä tämä osaaminen ole minnekään hävinnyt, vaan sitä voidaan kyllä hyödyntää jatkoinvestoinneissa, niin kuin tuleekin tapahtumaan. Se Tuuli on olemassa. Totta kai siinä on sitten kova haaste saada se Tuuli hyödynnetyksi jollakin tavalla. Sehän ei saa jäädä käsiin mätänemään hyödyttömänä nolla-asiana tai miinusasiana, vaan se täytyy pystyä hyödyntämään jollakin tapaa. Mikä on se tapa, sitä on tässä mahdoton sanoa. Tämäkin esimerkki osoittaa sitä, että Puolustusvoimien esikuntatoiminnoissa on paljon kehittämisen varaa. Tämä ei ole mikään moite vaan toteamus siihen suuntaan, että Pääesikunnan roolia on syytä tällaisena joint-esikuntana vahvistaa. Sen koordinointivastuu tulee osoittautumaan entistäkin tärkeämmäksi. (Puhemies koputtaa)

Mietinnössä viitataan myös fms-sopimukseen. — Lyhyesti, arvoisa puhemies. — On totta, että ne rahat palautuivat Suomeen, niitä ei voitu käyttää, vaikka puolustusministeriöllä oli tämän asian osalta omat suunnitelmansa.

Viittaan vielä lopuksi siihen, että budjettiesitys on ollut ongelmaton laatia ja että puolustuspolitiikan kannalta suuret asiat ovat pöydässä ensi keväänä, kesänä ja syksynä ja sen jälkeen, kun selontekoa laaditaan.

Jari Vilén /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää puolustusministeri Kääriäistä tästä hänen vastauksestaan koskien tätä Tuuli-hanketta eli ilmatyynyalushanketta. Olen samaa mieltä ministerin kanssa siitä, että päätös oli ainoa oikea, että keskeytämme tämän hankekokonaisuuden, koska selkeästi oli päädytty arvoon siitä, että tämä tyyppi ei täytä meidän vaatimuksiamme. Mutta varmasti on jatkoa varten ja tulevaisuutta ajatellen tärkeää selvittää, miksi yleensä tämä hanke käynnistettiin ja päästettiin niin pitkälle, että tehtiin tämä prototyyppi, ja ennen kaikkea tietysti poliitikkona kiinnitän huomiota siihen, että yksittäinen aselaji Merivoimat tekee oman arvionsa muuttuneesta tilanteesta. Mielestäni kuuluu selkeästi poliitikkojen arvioitavaksi se, miten Suomen toimintaympäristö muuttuu ja millaiset lopulliset valinnat tehdään. Tässä tapauksessa tuntuu siltä, että luotiin uusi syy sitä tarvetta varten, miksi keskeytetään.

Olen kuitenkin valitettavasti epäilevämpi kuin ministeri projektin mätänemisestä käsiin, kuten hän ilmaisi, koska tämän kaltaiselle alustyypille ei ole markkinoita, se edustaa niin ainutlaatuista teknologiaa. Käsitykseni mukaan lähin markkina-alue, mikä voisi olla kuviteltavissa, on Aasiassa, ja meidän täytyisi kyetä myymään se sinne valtiolle, joka voisi tarvita tämän kaltaista osaamista. Toivotan ponnisteluja ja menestystä ministerin vienninedistämishankkeelle, jos hän pyrkii saamaan tämän ulkomaille.

Mutta toivoisin ministeriltä vielä yhtä vastausta kysymykseen, joka koski sitä varuskuntien rakennemuutosta, mikä meillä edessämme vielä vääjäämättä on olemassa. Ministeri on hyvin aktiivisesti ollut Euroopassa mainostamassa eurooppalaista lentokoulutuskeskusta, jolle toivotamme parasta menestystä. Mutta ministeri voisi sanoa ehkä myös ääneen sen, mitä seurauksia on olemassa, jos tämä lentokoulutuskeskus ei tule Kauhavalle, koska Ilmavoimat on tehnyt päätöksensä jo keskittää koulutustoiminta. Alkeiskoulutus siirretään Jyväskylään Tikkakoskelle, Hornet-koulutus tapahtuu Kauhavalla, ja Puolustusvoimien päätöksen mukaisesti tämä koulutus loppuu siinä vaiheessa, kun Hornetit on ajettu alas. Mitä silloin jää Kauhavalle, jos emme saa sinne eurooppalaista lentokoulutuskeskusta? Ymmärrän ministerin tarpeen hakea tätä hanketta.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Minä vastaan varuskuntien, varikoitten ja vastaavien rakennemuutosnäköaloihin lyhyesti niin, että tulevaa selontekoa, myös siihen liittyviä johtamis- ja hallintorakenteita, tullaan niin laatimaan, että jokaisessa talousmaakunnassa myös jatkossa on esillä näkyvästi maanpuolustuksellinen elementti. Ne eivät ole samanlaisia ne elementit, niin kuin jokainen ymmärtää, mutta joku tärkeä elementti näkyvällä tavalla kussakin talousmaakunnassa on näkyvillä.

Mitä tulee Kauhavan kysymykseen, niin se on haaste, mutta pitää muistaa, että Hawkienkin jälkeen — Hawk-toimintahan keskitetään Kauhavalle, Vinkat menevät Tikkakoskelle — elämä jatkuu. Vinkoista ei mennä suoraan Hornetin sauvoihin, vaan välissä on koulutusvaihe. Minä näen, että sen koulutuksen toteuttaminen Kauhavalla jatkossa myös Hawkien jälkeen ehkä uusilla materiaaleilla on yksi mahdollisuus myös tämän kansainvälisen koulutuskeskusnäköalan lisäksi. Muitakin vaihtoehtoja on.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! Herra ministeri! Vaikka tämä ei ole kysymys- ja vastaushetki, niin oikeastaan edelliseen kysymykseen viitaten, kun ministeri vastaa maanpuolustustahdosta ja maakunnallisuudesta. Meillä on ollut hyvin ajankohtainen kysymys koko Suomessa sotilassoittokuntien tulevaisuus. Meillä on sotilassoittokuntien päällikön johdolla tehty mietintö, jossa ovat olleet tietysti mietinnön tekijöinä siihen osalliset henkilöt. Eräs osa painottaa sitä, että pitäisi saada tällaista, niin kuin maallikko sanoo, sinfonista osaamista enemmän ja suurempia soittokuntia.

Sitten toisaalta me tuolla maakunnissa katsomme, että juuri maanpuolustustahtoon liittyy ja maanpuolustushenkeen liittyy erittäin olennaisena osana sotilassoittokunta. Länsi-Suomi on ollut epäröivä ja vähän peloissaan, että sieltä loppuu sotilassoittokunta — erityisesti tietysti, kun kyseessä olen minä — Niinisalon sotilassoittokunta. Miten ministeri voisi tällä kohdalla arvioida, minkälaisia päätöksiä on teiltä tulossa sotilassoittokunnan tulevaisuuden osalta, jolla on historiallinen hieno perinne ja jota varmasti edelleen tarvitaan ja joka on yksi olennainen osa puolustustahdon ja maanpuolustushengen ulkonaisessa esiintymisessä?

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Pääesikuntahan asetti ennen nykyistä hallitusta työryhmän valmistelemaan tämän soittokuntajärjestelmän uudistamista. Työryhmä jätti työnsä Pääesikunnalle, mutta Pääesikunta ei ole vielä tehnyt omaa esitystään ministeriölle eikä varmaan ihan lyhyenä aikana tule tekemäänkään, vaan se tapahtunee vasta sitten keväämmällä. Se kytkeytyy myös tähän selontekoon, joka siinä koko ajan rinnalla valmistuu. Tämänkin osalta minä totean sen, että ministeriössä pidetään Suomen karttaa silmien edessä, kun tehdään tällaisia rakenteellisia ratkaisuja. Soittokunta-asiahan ei ole juurikaan fiskaalinen asia, vaan siinä on kysymys minun mielestäni muunlaisista arvoista maanpuolustusta silmälläpitäen.