Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Esittelen lyhyesti maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseen liittyvät kohdat valiokunnan mietinnön kautta.

Tällä hallituksen esityksellä on itse asiassa kaksi keskeistä tavoitetta. Ensimmäinen on korjata laki vastaamaan perustuslain vaatimuksia ja toinen panna täytäntöön EU:n rakennusten energiatehokkuusdirektiivi.

Muutama sana ensin perustuslain vaatimuksista.

Nykyinen maankäyttö- ja rakennuslain sekä sen nojalla annettujen asetusten ja Suomen rakentamismääräyskokoelman muodostama kokonaisuus ei vastaa tällä hetkellä rakenteeltaan perustuslain vaatimuksia. Pääongelma on, että lain tasolla puuttuu riittävä sääntely ja asetuksenantovaltuudet, joita ilman asetustasolla puolestaan on mittavasti sääntelyä.

Perustuslain vaatimuksista johtuen on välttämätöntä säätää lain tasolla rakentamista koskevista edellytyksistä ja vaatimuksista nykyistä täsmällisemmin siten, että lain säännökset muodostavat riittävän perustan asetuksella annettaville tarkemmille säännöksille. Lisäksi tehdään rakenteellinen muutos, jolla rakentamismääräyskokoelman ohjeiden asema muuttuu. Nykyisin rakentamismääräyskokoelmaan sisältyy sekä velvoittavaa sääntelyä että myös ohjeita. Jatkossa vain velvoittavaksi tarkoitetut määräykset annetaan asetuksella ja ei-sitovat ohjeet kootaan ainoastaan tiedoksi rakentamismääräyskokoelman oheen.

Valiokunta pitää määräysten ja ohjeiden selkeää erottamista toisistaan kannatettavana mutta korostaa samalla, että ohjeetkin ovat käytännössä hyödyllisiä ja tarpeen säilyttää. Valiokunta korostaa, että rakentamismääräyskokoelma tulee säilyttää ja koota siihen alalle helppolukuisessa muodossa kutakin nykyistä rakentamismääräyskokoelman osaa vastaavasti asianomainen maankäyttö- ja rakennuslain säännös olennaisista teknisistä vaatimuksista ja asiaa koskeva asetus sekä siihen liittyvät ohjeet. Näin kaikki asiaa koskevat säännökset sekä niihin liittyvät suositukset ovat lukijan kannalta helposti löydettävissä yhdestä paikasta. Tähän työhön tulee turvata erityisesti lain viiden vuoden siirtymäkauden tarpeet huomioon ottaen riittävät resurssit.

Valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen hyväksymistä muutoin sellaisenaan mutta 117 g §:ää muutettavaksi niin, että energiamuotokertoimia koskeva asetuksenantovaltuus nostetaan ympäristöministeriöltä valtioneuvoston tasolle. Energiamuotokertoimet ovat tässä olennaisia, sillä osaltaan niiden avulla on osoitettava rakennuksen energiatehokkuus. Hallituksen esitys on siinä mielessä hyvä, että siinä energiamuotokertoimien määräytymisen perusteista säädetään nyt lain tasolla. Valiokunnan mielestä se, miten määräytymisen perusteista on säädetty, jättää kuitenkin paljon tulkinnanvaraa, eikä sääntelytapa ole niin täsmällinen ja tarkkarajainen, että sen perusteella energiamuotojen määräytyminen olisi puhtaasti teknistä. Koska kysymyksessä ei ole puhtaasti tekninen sääntelyvaltuus vaan sääntely lähestyy energiamuotojen käytön sääntelyä ja koska sääntely lähestyy työ- ja elinkeinoministeriön toimialaa samalla, pitää asetuksenantovaltuus mielestämme osoittaa valtioneuvostolle, ja näin me myös sitä esitämme. Kun siis kertoimilla on laajempaa yhteiskunnallista merkittävyyttä, ei niitä voida silloin jättää pelkästään teknisinä ministeriön määritettäväksi.

Muutama sana rakennusten energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanosta.

Energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpano edellyttää, että rakennuksen energiatehokkuutta parannetaan silloin, kun rakennukseen tehdään suurempi korjaus tai muutostyö, jolla on merkittävä vaikutus rakennuksen energiatehokkuuteen. Energiatehokkuutta on parannettava vanhan rakennuksen korjauksen yhteydessä, jos se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa, elikkä tässä ovat ne reunaehdot.

Uusia lupia ei lainmuutoksen takia tarvita. Rakennuslupa on lain 125 §:n mukaan haettava sellaiseen rakennuksen vaippaan tai teknisiin järjestelmiin kohdistuvaan korjaus- tai muutostyöhön, jolla voidaan vaikuttaa merkittävästi rakennuksen energiatehokkuuteen. Suurin osa näistä toimenpiteistä tarvitsee rakennusluvan joka tapauksessa, joten luvanvaraisuus ei tämän kautta laajene.

Toimenpidelupa puolestaan on 126 §:n mukaan tarpeen rakennuksen julkisivun muuttamiseen sekä rakennusosan tai teknisen järjestelmän vaihtamiseen silloin, kun sillä voidaan vaikuttaa merkittävästi rakennuksen energiatehokkuuteen. Toimenpideluvan alaisia toimenpiteitä ovat tavallisesti ikkunoiden ja ovien vaihto, julkisivun kevyt korjaus ja rakennuksen julkisivun muuttaminen. Eri kuntien rakennusjärjestyksissä voi olla tältä osin eroja. Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä sitä, että esityksen tarkoituksena ei ole, että toimenpideluvan tarve muuttuu nykyisestä käytännöstä.

Valiokunta on kuitenkin mietinnössään esittänyt huolensa kuntien rakennusvalvonnan tilasta. Esityksen perusteluissakin todetaan, että muutokset aiheuttavat kuntien rakennusvalvontaviranomaisille lisätyötä, mikä voi aiheuttaa lisäresurssitarvetta kunnan koosta ja rakennuskannan luonteesta riippuen sekä tarvetta lisäkoulutukseen. Valiokunta pitää tätä kuntien rakennusvalvonnan jo nykyinen kuormitettu tila huomioon ottaen huolestuttavana. Valiokunta pitää tärkeänä, että ympäristöministeriö ohjeistaa energiatehokkuusnäkökulman huomioon ottamista rakennusvalvonnan työn helpottamiseksi ja mahdollisimman yhtenäisen tulkintojen varmistamiseksi eri kunnissa. Myös kunnille aiheutuvia lisäkustannuksia tulee seurata ja arvioida mahdollisuutta keventää rakennuslupamenettelyjä kuntien hallinnollisen taakan vähentämiseksi.

Toinen merkittävä keskustelunaihe valiokunnassa oli energiatehokkuuden parantaminen vanhoissa, rakennusperinnön kannalta arvokkaissa rakennuksissa. Suojellut rakennukset ovat soveltamisalan ulkopuolella, mutta vain pieni osa rakennuksista on lailla varsinaisesti suojeltuja. Vanhojen rakennusten osalta korjausratkaisut ovat hyvin erilaisia kuin uudempiin rakennuksiin soveltuvat ratkaisut. Energiatehokkuusdirektiivi ei salli esimerkiksi tietyn ikäisten vanhojen rakennusten sulkemista pois sääntelyn soveltumisalasta kokonaan, mutta kustannusoptimaalisuus on kaiken sääntelyn taustalla. Valiokunta korostaakin mietinnössään, että vanhojen, rakennusperinnöltään arvokkaiden rakennusten energiatehokkuuden parantamisvelvollisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös tekninen, toiminnallinen ja taloudellinen toteutettavuus, mikä vanhan rakennuksen osalta voi johtaa eri arvioihin kuin uudemman rakennuksen osalta.

Rakennusperinnön kannalta arvokkaan rakennuksen energiatehokkuutta ei tule vaatia parannettavaksi esimerkiksi kosteusteknisiä ominaisuuksia heikentäen siten, ettei rakennus enää soveltuisi alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa tai siten, että rakennuksen arvokkaiden ominaispiirteiden säilyttämisen kannalta korjauksen kustannukset nousisivat kohtuuttomiksi.

On tärkeä huomata, että olemassa olevaan rakennuskantaan sisältyy suurin mahdollisuus energiatehokkuuden parantamiseen, sillä rakennuskanta uudistuu tällä hetkellä uudisrakentamisen kautta vain noin prosentin vuosivauhdilla. Sen sijaan merkittävä osa rakennuskannasta on tulossa peruskorjausvaiheeseen, ja energiatehokkuuden olennainen parantaminen on tällöin järkevää. Suomessa omakotitaloja ja muita 1—2 asuntoa käsittäviä rakennuksia on noin miljoona kappaletta sekä rivi- ja kerrostalorakennuksia noin 123 000 kappaletta. Noin 75 prosenttia asuin- ja palvelurakennuskannasta on rakennettu vuoden 1960 jälkeen ja 40 prosenttia vuoden 1980 jälkeen. Pitää muistaa myös, että energiatehokkuuden parantamiseksi korjaustyön yhteydessä tehdyt investoinnit maksavat itsensä usein nopeasti takaisin pienentyneinä kustannuksina.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain asetuksenantovaltuudet eivät tosiaan vastaa perustuslain vaatimuksia. Hallituksen esityksellä niitä esitetäänkin täsmennettäväksi. Toisena asianahan tässä lakiesityksessä on tämä Euroopan unionin energiadirektiivin käyttöönotto.

Valiokuntahan pitää hallituksen esitystä kaiken kaikkiaan tarpeellisena sekä puoltaa esityksen hyväksymistä muutamalla huomautuksella ja muutoksella. Itse nostan ainoastaan pari erillistä huomiota esille tästä laista. Valiokunnan puheenjohtaja esitteli mietinnön erittäin laajasti ja hyvin, niin että ei tarvitse käydä uudestaan niitä läpi.

Suomen rakentamismääräyskokoelma tulee säilyttää siitäkin huolimatta, että nämä rakentamista koskevat määräykset annetaan tulevaisuudessa asetuksina ja julkistetaan sen mukaisina. Nämä kyseessä olevat määräykset ovat vakiinnuttaneet paikkansa, ja ne palvelevat suurta määrää toimijoita rakentamisen määräysten helppokäyttöisenä tietolähteenä ja myöskin ohjeistajana.

Valiokunnan mielestä energiamuotojen kertoimien määritys tulee nostaa lain tasolle, sillä kyseessä ei ole puhtaasti tekninen määritys, vaikka se perustuukin laajaan tekniseen aineistoon. Siis kyseessä ei ole pelkästään energiatehokkuuden sääntely, vaan ollaan lähellä energiamuotojen käytön sääntelyä, jolloin määrittämisperusteiden tuleekin olla tarkkarajaisesti ja täsmällisesti lain tasolla. Niinpä valiokunta mielestäni ihan oikein katsookin, että asetuksenantovaltuus energiamuotojen kertoimien määrittämisessä on tarpeen osoittaa ympäristöministeriön sijasta valtioneuvostolle.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tuossa valiokunnan puheenjohtaja antoi selvityksen tästä lainsäädännöstä, mutta en silti aivan turvallisella mielellä vielä ole. Nimittäin pelkään, että yksittäinen virkamies nyt sitten kuitenkin voi kävellä kaupunkilais- tai maalaisjärjen yli.

Energia-asiat eivät saa jyrätä perinteitä. Olen Keski-Suomen kulttuuriympäristöryhmän jäsen, ja todellakin on niin, että se ei voi koskea vain Museoviraston suojelemia rakennuksia, että kulttuuriperinteet säilytetään jatkossa. Sen tulee koskea kaikkia rakennuksia. Samoin pullotalojen rakentamisen sijaan puutalojen, hirsitalojen hengittävyydestä tulee aina jatkossakin huolehtia. Elikkä tässäkin tämän "järjenkäyttö sallittu" pitää toteutua. Talous ei kohene sääntelemällä. Sinänsä on ilman muuta selvää, että energiatehokkuuden parantuminen on asia, johon rakentajat itsekin haluavat panostaa, koska se maksaa itsensä takaisin. Mutta silloin kun näissä säännöksissä mennään pilkun viilaukseen, se ehdottomasti pitää estää.

Nämä energiamuotojen kertoimet ovat vaikeaselkoisia, ja tavallisen rakentajan on erittäin vaikea tietää, missä milloinkin mennään. Siksi on toisaalta tärkeää, että jos näihin kertoimiin puututaan, niin sitä ei nyt sitten voida siellä ministeriön ohjeistuksilla — hyvää tarkoittaen mutta ehkä pahaa aikaan saaden — toteuttaa, vaan tämä päätöksenteko menee vähän korkeammalle tasolle: eli tehdään varsinaisia linjauksia.

Mutta kuvaten tätä asian vaikeutta, minulla on sähköposti, jossa kysytään: "Minulla olisi tarkoituksena uusia vanhan päärakennuksen ulkovuoraus, siis vain ulkovuoraus, eikä ole mitään aikaa eikä haluja suurempiin energiaremontteihin. Niinpä haluaisin kysyä, pitääkö minun aloittaa tämä ulkovuorauksen laudoituksen korjaaminen nyt, vai voinko tehdä sen rauhassa ensi kesänä ja maalata talon päälle."

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Korhoselle ympäristövaliokunnan puheenjohtajana ja mietinnön laatineen valiokunnan puheenjohtajana: kysyn täsmennystä näihin siirtymäaikaisiin tulkintoihin silloin, kun on kyseessä rakennus, jossa kunnostetaan vanhaa ja rakennetaan osin uutta.

Ymmärrän kyllä sellaisen tilanteen, että jos on vanha lupa ja vanha osa kunnostetaan sen vanhan luvan mukaan, vaikka uudet määräykset ovat tulleet voimaan 1.7., mutta jos tehtäisiinkin ihan rakennusteknisistä syistä ja järkiperustein se, että haluttaisiinkin sitten hakea uusi lupa laajennusosalle, niin käykö siinä sitten niin, että jos sitä vanhaa kunnostusosaa ei ole viety loppuun asti vanhan lain mukaisesti, niin sitten nämä uudet vaatimukset lähtisivät koskemaan koko tätä rakennusprojektia?

Tämmöiset on hyvinkin käytännönläheisiä ongelmia. Olisi äärimmäisen tärkeä, että luvan hakija, jolla on rakennushanke, tietäisi omat oikeutensa ja että kunnissa olisi valmius sitten neuvoa ja opastaa niin, että jälkikäteen ei tule ikäviä yllätyksiä.

Edustaja Kalmari puhui täällä rakennusperinnön vaalimisesta. Täällä on erikseen mietinnössä nostettu esille erityisenä kohteena hirsirakennukset, joiden seinän vahvuus on 180 millimetriä. Aika paljon esimerkiksi pohjoisessa on sodan jälkeen hätäisesti tehtyjä hirsirakennuksia, joita kunnostellaan milloin pysyväksi asunnoksi milloin loma-asunnoksi. Elikkä tämä ongelma voi tulla aika monen eteen.

Näistä jos valiokunnan puheenjohtaja voisi antaa lisävalaistusta.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä valiokunnan mietintöhän oli yksimielinen. Muutama havainto tuosta esityksen valiokuntakäsittelystä. Täällähän on jo valiokunnan puheenjohtaja hyvin kattavasti kertonut, mutta itsekin tässä toisin esille tämän rakentamismääräyskokoelman merkityksen. Tämän käyttö rakennusvalvonnan työkaluna on tunnustettu ja tunnistettu. Sen selkeyttäminen on hyvä asia.

Ohjeet ovat tärkeitä työvälineitä suunnittelijoille, urakoitsijoille ja, kuten totesin, rakennusvalvonnalle. Ympäristöministeriön ohjeistus on myös erittäin tärkeä, jotta voidaan varmistua siitä, ettei eri kaupungeissa tule suuria tulkintaeroja. Myös se, että tämä saattaa aiheuttaa jopa vaaraa asumisen terveellisyyden ja turvallisuuden suhteen. Näitten ohjeitten merkitys on tärkeä myös siksi, että tämä rakennusvalvonnan työ helpottuisi.

Tässä on tuotu esille myös huoli kuntien lisäkustannuksista. Niitä tulee seurata ja tulee arvioida mahdollisuus keventää rakennuslupamenettelyä kuntien taakan helpottamiseksi. Huoli kuntien rakennusvalvonnan resurssien riittävyydestä on aiheellinen. Siihen tulee kiinnittää vakavaa huomiota sekä tarvittaessa tulee reagoida siihen.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Korhonen jo ansiokkaasti ja totuudenmukaisesti toi tämän asian esille, ei siihen paljon lisättävää ole, mutta oma näkemykseni tässä on, että oleellinen maankäyttö- ja rakennuslain muutos on mielestäni tämä 117 §:n g-kohta koskien energiatehokkuutta, koska sillä vaikutetaan sitten taas edelleen energiatodistuksiin. Tämä pykälän ensimmäinen momentti kuuluu: "Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla suunnitellaan ja rakennetaan energiatehokkaaksi siten, että energiaa ja luonnonvaroja kuluu säästeliäästi." Viimeinen momentti sitten edelleen, että "ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa uuden rakennuksen rakentamista, rakennuksen korjaus- ja muutostyötä sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutosta varten tarvittavia tarkempia säännöksiä". Edelleen ovat nämä 11 kohtaa, ja siellä on tämä kohta 5 energiamuotojen kertoimista. Sillä vaikutetaan energiatodistuksen E-lukuun. Mitä tällä sitten enemmän tarkoitan, niin tässä esitetään valtaa ympäristöministeriölle ja, kuten Korhonen totesi, ympäristövaliokunta on sitä mieltä, että se valta olisi maan hallituksella. No, sekin on kyseenalaista, jos ajatellaan, että siinä on poliittista ohjausta.

Esityksen pohjalta muuntokertoimia käytettäessä vertailtavuus on mahdotonta siinä muodossa, mitä alun perin on tarkoitettu. Selitykseksi on tarkoitettu poliittista ohjausta. Eli ministeriössä virkamiehet ovat toimineet poliittisen paineen alaisena miettiessään muuntokertoimia ministereiden tai kansanedustajien ohjeiden mukaan. Voidaan se niinkin sanoa, että Euroopan unioni määrää, mitä Suomessa päätetään. Edelleen mielestäni poliittinen ohjaus on sopimatonta, jos halutaan todenmukaista vertailua rakennusten energiatehokkuudessa. Tämä on siinä mielessä mielenkiintoista, että olisi saatava selville paremmin nämä poliittiset ohjaajat, ovatko ne siellä vasemmalla vai oikealla. (Timo Korhonen: Voi ne olla keskelläkin!)

Sitten mitä nämä muotokertoimet vaikuttavat toteutuessaan: niillä voidaan harhauttaa asuntojen ostajia. Otan tässä vertailuun kaksi rakenteeltaan samanlaista hyvin rakennettua omakotitaloa. Toinen niistä lämpiää öljyllä, toinen sähköllä. Kun öljylämmitteisen talon energialuokaksi saadaan lakiesityksen laskelmin esim. C, niin sen kanssa täysin identtisen sähkölämmitteisen talon luokaksi tulee muotokertoimista johtuen E, vaikka talon energiankulutus on täysin sama. Halutaanko lakiesityksessä osoittaa, että ulkomaalaisella öljyllä lämpiävä talo on meille suomalaisille kaksi luokkaa parempi vaihtoehto kuin sen kanssa identtinen kotimaisella energialla lämpiävä sähkölämmitteinen talo? Siinäpä kysymys.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tällä lakiesityksellä muutetaan myös asetuksenantovaltuuksia. Valiokunta toteaa mietinnössään: " - - ministeriölle voidaan osoittaa asetuksenantovaltaa lähinnä teknisluonteisissa sekä yhteiskunnalliselta ja poliittiselta merkitykseltään suhteellisen vähäisissä asioissa." Valiokunta kuitenkin toisaalta toteaa, että "rajanveto teknisen ja yhteiskunnallisesti tai poliittisesti merkittävän asian välillä on jossain määrin tulkinnanvaraista, ja teknisluonteisellakin asialla saattaa olla laajempaa yhteiskunnallista merkittävyyttä". Tähän tietysti sisältyy tietynlainen riski. Tämä muutos on varmasti perusteltu, mutta kun tunnistetaan, minkä tyyppisiä jopa ideologisia paineita, pyrkimyksiä ympäristöministeriöllä erityyppisissä asioissa on, niin on todettava, että tämä muutoksenantovaltuus kyllä vaatii tarkkuutta, ettei ympäristöministeriö lähde laajentamaan tämän lakiesityksen kautta valtaansa yksipuolisesti muun muassa luonnonsuojelulainsäädännön puolelle, ympäristönsuojelulainsäädännön puolelle tai esimerkiksi yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen. Tähän sisällytänkin kysymyksen valiokunnan puheenjohtajalle: missä määrin valiokunnan sisällä herätti keskustelua tähän asetuksenantovaltuuteen mahdollisesti sisältyvät riskit?

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Maankäyttö- ja rakennuslain muutos sisältää nyt asetuksenantovaltuuksien päivittämisen ajan tasalle niin, että tuo kohta on kunnossa. Tällä hetkellähän se ei sitä ole. On erittäin hyvä, että tuo rakennusmääräyskokoelma sisällytetään ja säilytetään ja sen arvo on tässä tunnustettu ja myöskin niin, että varsinaiset määräykset ja sitten rakentamista ohjeistavat ja suosittavat asiat otetaan selvästi erilleen siitä määräyskokoelmasta.

Asia, josta varsinaisesti haluan puhua, on tuo energiatehokkuusdirektiivi ja sen mahdollisesti esiin tuomat ongelmat. Nuo perinteiset rakennustekniikat, kuten hirsirakentaminen, josta täällä on puhuttu, kohtaavat ongelmia tämän energiatehokkuusdirektiivin kanssa. Tälläkin hetkellä on tilanteita, joissa perinteistä, tiukasta ikihongasta tehtyä, toistasataa vuotta vanhaa hirsirakennusta on lähdetty siirtämään rakennuspaikasta toiseen. Rakennus on ollut täysin asumiskelpoinen ja täysin hyväksytty vakituiseen asumiseen, mutta siinä vaiheessa, kun rakennus siirretään — tämän erinomaisen hirsirakennustekniikan ansiosta se voidaan siirtää — toisen paikkaan, joudutaan hakemaan rakennuslupa, ja silloin voimaan astuvatkin nämä uudet määräykset ja rakennus ei ikään kuin enää olisikaan asumiskelpoinen. Nämä ongelmat tulisi ratkaista, koska perinteinen hirsirakennustekniikka on säilytettävä tässä maassa.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Itselläni oli myös valiokunnan jäsenenä tilaisuus olla tätä mietintöä omalta pieneltä osaltani rakentamassa, hyvässä yhteistyössä muun valiokunnan kanssa tietenkin.

Tämä itse asiassa alkuun kuulosti osittain aika vaikealtakin esitykseltä. Joittenkin asiantuntijalausuntojen perusteella rupesi näyttämään siltä, että jos vaihtaa vanhan oven uuteen, entistä energiatehokkaampaan oveen, sitä varten täytyy hakea lupia kunnanvirastosta, samoin pientä ikkunaremonttia varten. Nyt on kuitenkin, kun lakia on käsitelty ja mietintö tehty, saatu näitä asioita oiottua. Tässä on nyt enemmän maalaisjärkeä mukana, ja nyt se alkaa olla hyväksyttävässä muodossa.

Hiilidioksidipäästöistä, jos nyt oikein muistan, 27 prosenttia tulee tuolta asuinrakennuksista ja peräti 23 prosenttia erilaisista tuotantorakennuksista, joita varmasti on lukumääräisesti huomattavasti pienempi määrä kuin asuinrakennuksia, ja varmaan jatkossa on hyvä miettiä myöskin, miten energiatehokkuutta voidaan sillä sektorilla parantaa.

Muutoin tässä keskustelussa on tullut hyviä huomioita, joita on turha lähteä erikseen toistamaan. Laki tietysti vaatii vielä seurantaa. Valiokunnassa laki parani esityksestä, ja sitä olen itse valmis täällä kyllä kannattamaan, mutta siitä huolimatta täytyy nyt seurata, miten laki ja varsinkin tämä asetuksenantovelvollisuus toimivat käytännössä.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Muutamiin kysymyksiin, mitä tuli, yritän antaa vastauksia.

Nyt pitää tietenkin muistaa se, että tässä on rakennuslupa ja toimenpidelupa ja sitten on myös kunnilla omanlaisensa määräykset, joiden mukaan he tekevät sitten omia ratkaisujaan, mutta lain lähtökohta siihen, mitä edustaja Kalmari kysyi, on se, minkä kerroinkin tuolla esittelyssä, että rakennuslupaa ei kuitenkaan tarvita rakennuksen vaippaan tai teknisiin järjestelmiin kohdistuvaan korjaus- tai muutostyöhön silloin, jos rakennuksen energiatehokkuutta ei muuteta. Se on se peruslähtökohta. Tällä hetkellä taas toimenpideluvan alaisia toimenpiteitä ovat tavallisesti olleet ikkunoiden ja ovien vaihto, julkisivun kevyt korjaus, rakennuksen julkisivun muuttaminen, kattomuodon, katteen tai sen värityksen muuttaminen. Tästä se löytyy. Sanoisin, että toimenpideluvan arvoinen kohde, mihin hän viittasi, mutta varmaan kunnasta on kaikista yksinkertaisin se vastaus löytää. Tämän pitemmälle minä en osaa siihen vastata, mutta tämä on se lain lähtökohta. Elikkä lyhyesti sanoen mikään ei niiltä osin muutu tämänhetkisestä tilanteesta, mikä meillä on käytössä.

Sitten tämä energiamuuntokerroin. Se on vaikea, siihen useampi edustaja kiinnitti huomiota, edustajat Mölsä ja Korhosen Timo ainakin ja moni muukin. Se on tietenkin sillä lailla vaikea, ja siitä käytiin monenlaista keskustelua. Sehän pohjautuu hyvinkin tarkkoihin laskelmiin, se on ihan laskennallista tietoa, mitä siellä tapahtuu, mutta silti siihen jää tietty osa harkintaa, ja siitä syystähän valiokunta päätyi siihen, että se on valtioneuvoston asetus eikä ministeriön asetus. Kyllä tästä tätä keskustelua tietenkin käytiin, ja on hyvä käydäkin, koska sillä voi monesta lähtökohdasta itse asiassa nähdä sellaisia mahdollisia riskejä tai sitten mahdollisuuksia — voivathan ne myös olla mahdollisuuksia — siihen, että jotakin ehkä sillä halutaan toteutettavaksi, mutta silloin, kun se on valtioneuvoston asetuksena, pohja on huomattavasti paljon laajempi kuin jos se olisi yhden ministerin tai ministeriön tekemä asetus.

Sitten edustaja Mustajärvi kysyi tästä: vanha lupa, uusi lupa. Minä olen sitä mieltä, että tämä on lukuja vailla oleva juristin tulkinta, mutta lähtökohtaisesti se vanha lupa on tietenkin voimassa niiltä osin kuin se on. Siinä on se oma protokolla, minkä kautta sitä katsotaan. Jos siihen uuteen osaan sitten haetaan uutta lupaa, silloin tulevat tietenkin tämän uuden lainsäädännön tuomat edellytykset myös sen toteuttamiseen, mutta se ei kumoa sitä vanhaa voimassa olevaa, jos minä nyt oikein ymmärsin, mitä te tarkoititte. Elikkä siellä on jonkinasteinen peruskorjaus sen vanhan osan osalta ja se saatetaan sitten loppuun tämän vanhan lainsäädännön turvin, ja jos sitä lähdetään laajentamaan, esimerkiksi haetaan uutta lupaa, niin se on sitten tämän uuden lainsäädännön alaista toimintaa.

Arvoisa herra puhemies! Tässä nämä olivat. Edustaja Korhonen kysyi, minkä verran herätti keskustelua. No, vilkasta keskustelua.