Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Elikkä hallituksen esitys 82, tuotehyväksyntälaki, ja siitä valiokunnan mietinnön esittely.

Rakennuksen olennaisista teknisistä vaatimuksista säädetään maankäyttö- ja rakennuslain uusissa 117 a—117 g §:issä. Uudet säännökset täyttävät perustuslain vaatimukset asianmukaisesta säädöstasosta, ja ne muodostavat aineellis-oikeudellisen pohjan tämän hallituksen esityksen säännöksille vaatimusten osoittamista koskevista menettelyistä.

Rakennustuotteiden kansalliselle hyväksymiselle esitetään laissa kolme vaihtoehtoista menettelyä: tyyppihyväksyntä, varmennustodistus tai valmistuksen laadunvalvonnan varmistaminen. Siltä varalta, että rakennustuotteen ominaisuuksia ei ole muulla tavalla esitetty, se voidaan varmentaa myös rakennuspaikkakohtaisesti.

Valiokunta esittää lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana. Ilman tätä sääntelyä muiden kuin sellaisten rakennustuotteiden, joilla on pakollinen CE-merkintä turvallisuutta ja kestävyyttä ei voida varmistaa. Tuotehyväksyntäsääntely helpottaa siten sekä rakennustuotteiden valmistajien että rakennusvalvontaviranomaisten työtä. Valiokunta toteaa, että muutokset eivät vaikuta suoraan kotitalouksien tekemiin rakentamista koskeviin päätöksiin. Suurin vaikutus kotitalouksille syntyy silloin, jos rakennuspaikkakohtaisen varmentamisen osuus lisääntyy merkittävästi, sillä kotitaloudet vastaavat kaikista näistä lisäkustannuksista. Vapaaehtoisten kansallisten tuotehyväksyntämenettelyjen jatkuminen vähentää tämän mahdollisuuden toteuttamista.

Hallituksen esitys koskee rakentamisessa käytettävien rakennustuotteiden hyväksymistä silloin, kun tuote ei kuulu harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan tai tuotteelle ei ole eurooppalaista teknistä arviointia eli tuotteessa ei voida käyttää CE-merkintää.

EU:n rakennustuoteasetus tulee kokonaisuudessaan voimaan 1.7.2013, mikä tarkoittaa, että suurin osa rakennustuotteista on CE-merkittävä. Arvioiden mukaan kaikista rakennustuotteista kuuluu 80 prosenttia CE-merkintäpakon piiriin, ja hallituksen esityksen tarkoittaman lain soveltamisen alaan jää noin 20 prosenttia rakennustuotteista. CE-merkintä on ollut pakollinen jo parikymmentä vuotta kaikissa EU:n jäsenmaissa Suomea, Ruotsia, Englantia ja Irlantia lukuun ottamatta, jotka pienyritysten suuren määrän vuoksi ovat olleet merkintävelvollisuuden ulkopuolella. Nyt tilanne on muuttunut, ja merkintä on pakollinen kaikissa maissa 1.7.2013 alkaen.

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä siihen, että pakollisesta CE-merkinnästä aiheutuu koulutustarvetta, lisätyötä ja kustannuksia, jotka ovat suhteellisesti suurempia pienille toimijoille. CE-merkintämenettely lisää erityisesti esimerkiksi sahaajien osaamis- ja kouluttamistarvetta. Myös maa- ja metsätalousvaliokunta on lausunnossaan katsonut, että rakennustuotteiden hyväksymisprosessi aiheuttaa pienellä liikevaihdolla toimiville pienyrityksille toiminnan kokoon nähden suhteettoman suuria lisäkustannuksia, jotka tulee pyrkiä minimoimaan.

Valiokunta toteaa, että EU:n rakennustuoteasetusta ei panna lainsäädännöllä täytäntöön direktiivin tapaan, vaan koska kyseessä on EU:n asetus, se tulee suoraan sovellettavaksi. Asetus on jo hyväksytty ja täytäntöönpanovaiheessa, eikä sen sisältöön ole tässä vaiheessa enää mahdollista vaikuttaa.

Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että asetuksen täytäntöönpanoa tuetaan neuvonnalla ja ohjeistuksella. Valiokunta toteaa, että Suomessa on käynnissä valtakunnallinen RakPuuCe-hanke 2012—2014. Hankkeessa on laadittu kirjallinen pohjamateriaali, jota piensahaajat tarvitsevat CE-merkinnän käyttöönottoon, muun muassa tuotannonvalvonnan malliasiakirjat. Hanke on asiakirjojen laadinnassa tehnyt yhteistyötä ilmoitettujen laitosten, rakennusteollisuuden ja ympäristöministeriön, kanssa. Lisäksi RakPuuCe järjestää valtakunnallista koulutusta CE-merkinnän käyttöönotosta ja sahatavaran lujuuslajittelusta. Tä-mä on tärkeää asetuksen täytäntöönpanon helpottamiseksi.

Esityksen käsittelyn yhteydessä nousi esille myös, että kuntien rakennusvalvonta tarvitsee lain soveltamiseksi käytännössä standardit, mutta SFS:lle aiheutuu niiden laatimisesta kustannuksia, jotka katetaan standardien myynnistä saatavilla tuloilla, eikä niitä siis luovuteta ilmaiseksi.

Rakennustuoteasetus on poikkeuksellinen EU-asetus, sillä se käytännössä määrää harmonisoitujen tuotestandardien käyttämisen pakolliseksi. Myös rakennustuotteita koskevien harmonisoitujen tuotestandardien kehittämisestä aiheutuu kustannuksia, minkä vuoksi niitä ei ole mahdollista luovuttaa korvauksetta toimijoiden käyttöön. Standardien ostamisen suhteen kysymys on budjetoinnista. Ympäristöministeriölle ei ole osoitettu varoja standardien hankkimiseen ja toimialalle jakamiseen. Tässä tilanteessa ympäristöministeriö on käynyt neuvotteluja työ- ja elinkeinoministeriön sekä Suomen Standardisoimisliiton SFS:n kanssa siitä, olisiko kunnilla mahdollisuus saada tarvittavat harmonisoidut tuotestandardit käyttöönsä edullisempaan hintaan. Valiokunta toivoo, että näihin löytyy kohtuullinen ratkaisu, sillä tämä asia ei ole ollut valiokunnan ratkaistavissa.

Arvoisa herra puhemies! Tähän valiokunnan mietintöön sisältyy vastalause, jonka vastalauseen tekijät varmaan esittelevät.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä, ja laki koskee niitä tilanteita, kun rakennustuote ei kuulu harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan tai tuotteilla ei ole eurooppalaista teknistä arviointia. Valiokunta puoltaa lain hyväksymistä muuttamattomana. Toki siihen vastalause sisältyy.

Rakennustuotteiden kansalliselle hyväksynnälle esitetään kolme vaihtoehtoista menettelytapaa: eli tyyppihyväksyntä, varmennustodistus sekä valmistuksen laadunvalvonnan varmentaminen. Jos rakennustuotteen ominaisuuksia ei ole muutoin esitetty, laki pitää sisällään rakennuspaikkakohtaisen varmennuksen.

Tästä lain voimaantulosta aiheutuu koulutustarvetta, lisätyötä sekä kustannuksia, jotka kohdistuvat suhteellisesti enemmän pienille toimijoille. CE-merkintä lisää erityisesti sahaajien osaamis- ja kouluttautumistarvetta. Samaan asiaan on maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnittänyt huomiota. Eli pienillä liikevaihdoilla toimiville yrityksille kohdistuu toiminnan kokoon nähden suuria lisäkustannuksia, jotka valiokunnan mielestä pitää pyrkiä eliminoimaan.

Ympäristövaliokunta pitää tärkeänä, että asetuksen toimeenpanoa tuetaan neuvonnalla ja ohjauksella. Käynnissä onkin asiaa varten valtakunnallinen RakPuuCe-hanke vuosille 2012—2014. Kirjallisesti on jo laadittu pohjamateriaali, jota piensahaajat tarvitsevat CE-merkinnän käyttöönottoon liittyen. Lisäksi hanke järjestää valtakunnallista koulutusta CE-merkinnän käyttöönotosta, ja tämä koulutus on erinomaisen tärkeää tämän asetuksen täytäntöönpanon helpottamiseksi ja myöskin, totta kai, piensahaajien elinkeinon turvaamiseksi.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Puutun tässä tähän CE-merkinnän pakollisuuteen. CE-merkinnän pakollisuus tulee voimaan 1.7.2013 alkaen EU:n antaman rakennustuoteasetuksen jäsenmaita velvoittavan lainsäädännön kautta, jota ei erikseen saateta kansallisesti voimaan, kuten valiokunnan puheenjohtaja täällä puheessaan totesi. Tästä huolimatta tai nimenomaan juuri sen takia me jätimme mietintöön vastalauseen, johon myös keskustapuolue yhtyi, ja vastalauseessa esitimme tämän lakiehdotuksen hylkäämistä. Näin tulemme tekemään myös tämän esityksen käsittelyssä, kun se tulee toiseen käsittelyyn. Eli esitämme silloin lakiesityksen hylkäämistä.

Muutama perustelu. Emme hyväksy nyt tehtyä esitystä, sillä toisin kuin hallitus väittää, se lisää huomattavasti rakennuspaikkakohtaista varmentamista alalla. Tämä johtaa taas huomattaviin kustannusten nousuihin niin yrityksissä kuin yksityisestikin. Lisäksi lisäkustannuksen aiheuttaa tyyppihyväksynnän hakeminen. Tämä rasite kohdistuu puolestaan pääasiassa yrityksille. Ylipäänsä rakennustuotteiden hyväksymisprosessi aiheuttaa pienellä liikevaihdolla toimiville pienyrityksille toiminnan kokoon nähden suhteettoman suuria lisäkustannuksia.

Kiinnitämme samaten huomiota siihen, että myös valtionhallinnolle sekä muille viranomaisille koituu lisärasitetta asiasta. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan mainita kuntien rakennusvalvonnat, jotka joutuvat jatkossa panostamaan henkilökunnan koulutustarpeisiin huomattavat lisäresurssit. Tämä toiminta on sitten muualta pois. Kannatamme hallinnon läpinäkyvyyttä, vähentämistä sekä joustoa, emme nykyisen kaltaista kehitystä.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten hyvin tiedämme, hallituksen esitys koskee rakentamisessa käytettävien rakennustuotteiden hyväksymistä silloin, kun tuote ei kuulu harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan tai tuotteelle ei ole eurooppalaista teknistä arviointia eli tuotteessa ei voida käyttää CE-merkintää.

Valiokunta toteaa lausunnossaan, että EU:n rakennustuoteasetusta ei panna lainsäädännössä täytäntöön direktiivien tapaan, vaan koska kysymyksessä on EU:n asetus, se tulee suoraan sovellettavaksi. Asetus on jo hyväksytty ja täytäntöönpanovaiheessa, eikä sen sisältöön ole enää mahdollista vaikuttaa. Tässä sitä taas ollaan. Päätökset on tehty muualla, ja meillä ei ole siihen mitään sanomista.

Suuri asia tässä on CE-merkinnän vaikutus pienyrittäjiin sahateollisuudessa, pienyrittäjiin, jotka eivät suinkaan asu Kehä kolmosen sisällä. Eli jälleen maaseutujen asutusta ympäri Suomen ollaan tuhoamassa. Sehän tämän hallituksen linja onkin ollut, ja sehän on hallitusohjelmaan kirjattu. Tuottajien kustannukset siirtyvät näin ollen rakentamisen asiakkaiden maksettavaksi. Toisin sanoen kustannukset maksavat yksityiset kotitaloudet sekä asunto-osakeyhtiöiden osakkaat ja myöskin vuokralaiset korkeampina vuokrina.

Ensimmäisessä vaiheessa tämä kaikki kuitenkin vaikuttaa pienyrittäjän toimeentuloon samalla, kun kuormaa lisätään myös arvonlisäveron korotuksella. Yrittäjänä voin rehellisesti sanoa teille, että menee vuosia, ennen kuin tällaiset korotuspaineet saadaan kokonaisuudessaan siirrettyä tuotteisiin, ja siinä sitä jo miestä kylmenee. Käsittämätöntä tämä on myös siinä suhteessa, että CE-merkintä ei tuo mitään sellaista uutta puutavaran ominaisuuksiin, että sillä rakentamisessa voitaisiin saavuttaa lisäarvoa laadun tai turvallisuuden suhteen. Puutavaraa ovat jo nyt koskeneet standardit, normit ja lujuusluokittelu. CE-merkintä onkin taas vihreiden meppien ajamaa linjaa, jolle ei mitään täällä mahdeta, kuten jo alussa totesin.

Ministeri Kiuru on peräänkuuluttanut jo vuoden päivät kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamista ja normitalkoita. Näilläkö lakiesityksillä tämäkin asia ratkaistaan? Ei, ei varmaan. Tämän hallituksen pääministeri ei varmaan tiedä, mitä vasemmisto tekee jne. Tässä ne suuret ongelmat ovat tällaisella laajapohjaisella hallituksella. Ongelmia syntyy kahta kauheammin.

Timo V.  Korhonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten sanottu, tämä lakiehdotushan pohjautuu EU:n rakennustuoteasetukseen, joten tietyllä tavalla juna on jo mennyt, vaikka tämä esitys on tietyin paikoin todella huono.

Eritoten uusi CE-merkintä tuo aivan turhaa lisätyötä ja byrokratiaa kustannusten kera näille pienille sahureille, pienille sahoille. Pienille sahureille lakiesityksen tuoma usean tuhannen euron lisäkustannus ja byrokratia, jota on arvioitu jopa luokkaa 80—100 tuntia per vuosi, voi olla selvä syy, signaali, lopettaa yritystoiminta. Eli tietyllä tavalla tämä on jälleen tyyppiesimerkki lakiesityksestä, joka tuo takapakkia maaseudun pienille yrityksille, lakiesitys, jota tehtäessä ei ole ymmärretty kaikkia sen seurausvaikutuksia.

Kun piensahojen kenttäsirkkeleitten toimintaa ja toiminnan luonnetta kaiken kaikkiaan arvioidaan, olen täysin vakuuttunut siitä, että yrityskohtaisen sertifioinnin, siis yrityskohtaisen sertifioinnin, jota tässä nyt esitetään, sijasta tämäntyyppisille pienille sahoille CE-merkintä voitaisiin hoitaa esimerkiksi ryhmäsertifiointina esimerkiksi tietyn sahausmäärän kokoisille sahoille. Tai sitten tulee selvittää joku yksinkertaisempi järjestelmä merkinnän toteuttamiseksi. Ympäristöministeriö sanoo, että tämäntyyppinen ryhmäsertifiointi ei ole mahdollista, mutta minä kyllä luotan siihen, että tähän on löydettävissä erilainen mahdollisuus. Lujuusluokittelu näille sahoille on helppo hoitaa laadun varmistamiseksi. Toisaalta miksi erillinen CE-merkintäprosessi näille sahoille pitäisi yrityskohtaisesti tehdä, koska nämä sahat eivät kuitenkaan vie tuotantoaan mihinkään maan ulkopuolelle?

Tällä esityksellä nyt näyttää pärjäävän ainoastaan englantilainen tarkastusvirasto. Tähän on kyllä vielä ympäristöministeriön syytä puuttua.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan muutama sana: Totta on, niin kuin itsekin totesin, että pienet sahurit tästä joutuvat pahimmassa tapauksessa ihan kohtuuttomiin vaikeuksiin. Mutta haluan nyt tässä yhteydessä huomauttaa myöskin siitä, että jo tällä hetkellä kaikista rakennustuotteista noin 80 prosenttia kuuluu tämän CE-merkintäpakon piiriin ja tämän hallituksen tarkoittaman lain soveltamisalaan jää se 20 prosenttia rakennustuotteista. Totta kai siellä on niitä pieniä sahoja jnp., mutta 80 prosenttia kuuluu jo nyt, joten eihän tämä varmasti ihan niin kuin maailmanloppu tai rankkasade tai heinäsirkkaparvi kaiken kaikkiaan ole. Vaikeuksia tulee, ja ne pitää pystyä koulutuksella ja ohjeistuksella hoitamaan.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei tämä todellakaan maailmanloppu ole, mutta kyllä se todella kohtuuton määräys on kenttäsirkkelimiehelle. Ensin hankit traktorin ja kenttäsirkkelin, ja sitten hankit 3 000 euron CE-alkusertifioinnin. Eli maksat tyhjästä 3 000 euroa.

Yksikään suomalainen talo — tässä edellisessä käsittelyssä oli juuri näitä satoja vuosia vanhoja puutaloja, joita ruvetaan taas lisäbyrokratialla sääntelemään — yksikään niistä ei ole lumen painon alla sortunut ilman CE-merkintää. Ja aivan hyvin kenttäsirkkelimiehet ovat hoitaneet nämä asiat ilman CE-merkintääkin. Siksi on todella tärkeää, että hoidamme sen ryhmäsertifioinnin ja tulkitsemme tätä rakennustuoteasetusta niin, että se ei suomalaista sahaustoimintaa, kenttäsirkkelitoimintaa lopeta.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kärnällä, joka normaaliolosuhteissa puhuu aina järkeviä, tässä kohtaan meni kirves nyt niin sanotusti kiveen. Tämä on kuolinisku arvioiden mukaan 150—200 piensahalle. Tämä on erityisen tärkeätä maatalouden elinkeinonharjoittajille. Tämä merkintä koskee muitakin kuin sahayrittäjiä. Tämä on niiden sivuelinkeinoille, jotka maataloudesta leipänsä saavat, erityisen kohtalokasta.

Tässä ei ole kysymys aina välttämättä siitä, että myytäisiin tuotetta. Tässä tämä ryhmäsertifiointi on erityisen tärkeä, mutta olisi pitänyt nähdä se, että tässä myydään palveluja, kotitarvesahausta suoritetaan. Ne eivät ole menossa myyntituotteiksi! Miksi niitä tarvitsee CE-merkitä, kun ne menevät nimenomaan tuulenkaatojen ja muitten puitten sahaamiseen, omaan rakennustoimintaan?

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuonna 2010 Suomessa oli toiminnassa 1 206 piensahaa, näistä siirrettäviä sahoja eli tällaisia kenttäsirkkeleitä 457 ja kiinteästi asennettuja 749. Toimintakuntoisina noin 390 sahaa, mutta jostain syystä niillä ei sahattu.

Kun puhutaan tästä, että tämä vaikuttaa vain noin 20 prosenttiin, niihin, mitä ei ole jo nyt CE-hyväksytty ja -merkitty, niin tämä koskee nimenomaan näitä maaseudun sivutoimisia mikroyrityksiä. Ja kun maaseudulle rakennetaan vielä perinteisesti pitkästä tavarasta rakennuksia, niin tuntuu täysin käsittämättömältä, että nyt nämä sahauspalveluiden tuottajat joutuvat kouluttautumaan, ja koska se kouluttautuminen saattaa maksaa useamman tuhannen euroa, niin nämä siirretään tämän sahaustuotteen hintaan ja välilliset kustannukset sitten siirtyvät edelleen tälle rakentajalle. Kyllä tällä kohtuuttoman suuri merkitys on ihan maaseudun kannalta.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan nyt vain selvyyden vuoksi, jotta ei mene tämä kuuluisa lapsi pesuveden mukana, tämä ei nyt koske niitä tapauksia, jolloin se ei mene myyntiin. Pitää tehdä se ero, että silloin, kun se on niin sanottua omaa tuotantoa, eihän siinä silloin ole mitään epäselvää tilannetta, mutta silloin, jos siitä tulee kauppaa, niin silloin tämä koskee niitä tapauksia. Toisaalta nyt tietenkin pitää pitää se iso asia mielessä, että mikä tämä CE-merkinnän iso idea on: tämä on nimenomaan kuluttajan turvaa, että kuluttaja tietää, minkälaista tavaraa sinne laitetaan. Kun me puhumme rakentamisesta, niin se on kumminkin yksittäisen kansalaisen kannalta kaikista vaativin ja kaikista suurin omaisuusmassan, omaisuuserän ottava tilanne, missä sitä käytetään. Muutaman hankkeen rakentaneena uskallan kyllä sanoa, että se tieto on nimenomaan sille rakentajalle kustannussäästö, kun hän tietää, minkälaista oikeaa tavaraa mihinkin paikkaan tulee käyttää.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt itse asiassa täytyy hiukan täsmentää tätä edustaja, puheenjohtaja Martti Korhosen puheenvuoroa "koskee vain tavaraa, joka menee myyntiin". Käytännössä minä olen ymmärtänyt tämän sillä tavalla, että tämä ei koske esimerkiksi sellaisen kenttäsirkkelin toimintaa, joka sahaa rakennuspaikalla, mutta jos kenttäsirkkeli sahaa vaikkapa maatilan omassa pihapiirissä ja myy vaikka naapurille rakennuspaikalla, niin silloin tämä sitä koskee. Näin ollen tähän edustaja Kärnän puheenvuoroon: ok, 80 prosenttia on jo CE-merkinnän piirissä, mutta tämän ulkopuolella on tällä hetkellä useita satoja piensahoja, ja jokainen näistä sahoista on maaseudun elinkeinotoiminnalle äärettömän tärkeä. Tätä taustaa vasten tämä lakiesitys on useille sadoille pienyrityksille todella hankala esitys.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt jo edesmenneen kenttäsahurin poikana aika surullisena luen tätä esitystä ja huomaan jälleen, että meidän ennakkovartiointimme tuolla EU-tasolla on pettänyt. Näitä tilanteita on meillä aivan liikaa. Eli nyt käsiteltävänä oleva asiahan perustuu parlamentin ja neuvoston rakennustuoteasetukseen vuodelta 2011, ja se on jäsenmaissa sellaisenaan jo voimassa olevaa lainsäädäntöä, eli tämä tulee tuoda meidän lainsäädäntöömme muuttamattomana.

Aiemmin tämä CE-merkintä on Suomessa ollut vapaaehtoista, ja nyt siitä tulee siis rakennustuotteille pakollista. Tuossa kuultiin, että aiemmin tämä vapaaehtoisuus on perustunut nimenomaan siihen, että Suomessa on paljon pienyrityksiä, jotka toimivat tällä toimialalla. Täällä on puhuttu sahausyrittäjistä, mutta meillä on myös yrittäjiä, pienyrityksiä, jotka rakentavat omasta tavarasta, ja nämä yritykset nyt sitten joutuvat tässä tämän CE-merkinnän ja tämän voimaantulon eteen.

Tuossa esityksessä sanotaan, että tämä tulee voimaan 1.7.2013 ja on kolme tapaa saada aikaan tämä CE-merkintä: eli tyyppihyväksyntä, varmennustodistus tai valmistuksen laadunvalvonta. Jos näiden kautta tuota CE-hyväksyntää ei haeta, silloin kyseeseen tulee rakennuspaikkakohtainen varmentaminen. Joka tapauksessa nämä kustannukset vyöryvät kotitalouksille ja sen rakennuksen loppukäyttäjälle. Meillä on viime aikoina paljon puhuttu siitä, kuinka asumisen hinta on liian korkea ja asumisen hintaa pitää saada alas. Tämän esityksen myötä jälleen asumisen kustannustaso nousee.

Oikeastaan tuohon voisi loppuun todeta vain sen, että nyt kun tämä esitys menee valitettavasti tässä eteenpäin, standardisoinnin kustannukset tulisi nyt saada aivan minimiin ja tuo ryhmäsertifiointi käyttöön, jotta maaseudulla ei esimerkiksi menetetä tätä elinkeinomuotoa, sahausyrittäjiä. Kuten täällä kuultiin, on useita satoja sahausyrittäjiä. Ne ovat sivuelinkeinoja, mutta ne ovat myös, kuten edustaja Myllykoski toi esille, erittäin tärkeitä palveluntuottajia eivätkä vain kaupallisen tuotteen myyjiä.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Jokiselle nyt täytyy sanoa kuitenkin se, että ei tämä toki vielä ole mennyt eteenpäin, eduskunta äänestää tästä lähipäivinä. Teilläkin, edustaja Jokinen, on mahdollisuus vaikuttaa tähän asiaan. Jännitetään nyt sitten miten tuossa äänestyksessä käy.

Tästä on ympäristövaliokunnassa jätetty vastalause, ja tämä kyllä tuodaan sitten äänestykseen myöskin. Toisin kuin edellinen lakiesitys, niin tämä ei ollut sellainen, että yhtynyt oppositio tässä asiassa olisi voinut tukea, vaan tämä vaihtoehto täytyi tässä kohtaa rakentaa ajatellen ennen kaikkea näitä maaseudun pienyrityksiä, pieniä sahoja, mutta on tällä vähän laajempiakin vaikutuksia. Mutta juuri näin on, että tämä uusi sääntely johtaa siihen, että pienyritykset toiminnan kokoon nähden joutuvat kantamaan suhteettoman suuria kustannuksia. Ja se on se ydinsyy, minkä takia tämä esitys pitää mielestäni hylätä.

Jos tämän, arvoisa puhemies, jotenkin kiteyttää, niin voi sanoa, että tämä esitys lisää byrokratiaa, lisää kustannuksia, lisää vaikeuksia pienyrittäjille ja lisää vaikeuksia kansalaisille, tavallisille kansalaisille. Jos tämä esitys todella menee läpi, niin kyllä voi sanoa kuvainnollisesti ja ihan konkreettisestikin, että aika moni sirkkeli hirttää kiinni. Tämä esitys pitää hylätä.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Kun minä olen melkein syntynyt sirkkelin lavalle, ihan 16-vuotiaasta asti olen sahannut tämmöisellä kenttäsirkkelillä ja tiedän sitten minkälaista hommaa se on, niin yritän nyt tuoda esille, että mitä tämä CE-merkintä tarkoittaa tämmöisille miehille.

Varmaan meitä on maaseudulla, niitä, jotka tämän homman osaavat, Suomessa noin 2 000 henkeä, ja elinkeinonsa siitä saa, niin kuin Hongisto sanoi, muutama sata. Minuun on ottanut yhteyttä esimerkiksi naapuri, jolla on puusepänliike ja sirkkeli siinä yhteydessä, niin hän sanoi, että heinäkuussa pistetään pillit pussiin. Elikkä nyt kun maaseutua on ajettu jo tähän asti alas, niin tämä on lopullinen kuolinisku tälle porukalle, joka on hyvin ammattitaitoista. Esimerkiksi minä, vaikka olen niin kuin sinne sirkkelin lavalle syntynyt, jouduin koko ajan kouluttamaan itseäni, koska siinä ammatissa tulee koko ajan niin paljon uutta. Elikkä nämä ihmiset, jotka siellä ovat työssä, he kyllä osaavat hoitaa sen hommansa.

Sitten tässä direktiivissä tulee vielä semmoinen, että otetaanpa esimerkiksi se, että ulkorakennus rakennetaan. Nyt me joudumme keinokuivaamaan tämän direktiivin myötä nämä lankut. Niitä ei saa siellä ulkona kuivata, minnekä ne sitten naulataan pystyyn nämä lankut. Eihän tässä ole mitään järkeä tässä hommassa. Tämä tuo vain meille byrokratiaa ja sitten näitä kyttiä sinne sirkkelien ympärille. Kun maaseudulle on niitä ennenkin laitettu, maataloihin ja muualle, niin nyt sinne tulee niitä kyttäämään, että ovatko nämä merkinnät oikein. Eivät ne kyttää sitä, että osaavatko nämä miehet tehdä siellä mitään. — Pitääkö lopettaa jo?

Annetaan olla, kiitos.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen mukaan nyt ollaan ottamassa käyttöön EU:n rakennustuotedirektiiviä, joka edellyttää CE-merkintää kaikelta markkinoille tulevalta saha- ja höylätavaralta, jolle on olemassa harmonisoitu tuotestandardi. Yleisen oikeustajun mukaan vaatimus CE-merkinnästä on perusteltu ja järkevää sellaisten rakennustuotteitten kohdalla, jotka valmistetaan myös materiaalinsa osalta alusta loppuun, jolloin se valmistaja voi vaikuttaa materiaalin laatuun, koostumukseen ja sitä kautta myös lujuuteen. Näin ei kuitenkaan ole luonnossa kasvaneiden puiden kohdalla, joille ei löydy valmistajaa. Ihminen ei voi suoraan vaikuttaa puun koostumukseen ja sitä kautta materiaalin mekaaniseen lujuuteen. Ihmisen vaikutus ulottuu ainoastaan siihen, minkä mittaista lautaa ja lankkua puusta sahataan.

EU-rakennustuotedirektiivin käyttöönoton jälkeen omista puista rakentava saa sahauttaa ja höyläyttää edelleen puunsa omalla tontilla, mutta jos vie puunsa vaikka naapurin pihassa olevalle siirtosahalle taikka höylälle, vaaditaan sahalta ja höylän omistajalta CE-kelpoisuus. Tämä nyt tiedoksi, että omalla paikalla omista puista, mutta jos vie kolme metriä rajan yli naapurin puolelle, vaaditaan tämä CE-hyväksyntä. CE-kelpoisuuden saadakseen sahaajan ja höylääjän tulee käydä asianmukainen koulutus ja hänen tulee pitää FPC-kirjanpitoa. Suomen Sahayrittäjät ry:n laskelmien mukaan tällainen koulutus voi maksaa jopa 4 000—5 000 euroa.

Arvoisa herra puhemies! Minä pelkään pahoin, että toteutuessaan lakiesitys CE-merkintäpakosta lopettaa Suomesta noin 150—200 piensahaa. Koska näistä piensahoista suurin osa toimii maaseudulla, vähenevät maaseudun työpaikat entisestään. Samalla myös hankaloitetaan maaseudulla ja harvaan asutulla alueella tapahtuvaa rakentamista. Sahauskustannusten nousu lisää osaltaan rakentamiskustannuksia.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että lainvalmistelussa ei ole paremmin kiinnitetty huomiota siihen mahdollisuuteen, että tämä ryhmäsertifiointi saataisiin voimaan. Se olisi väline monille, jotka vähäisesti myyntiin sahaavat puuta. Tämä ratkaisu olisi hyvinkin EU-lainsäädännön kaltainen, jossa pienyrityksille pyritään luomaan helpompia vaihtoehtoja. Eli kyllä pitää olla mahdollisuuksia lainsäädännön osalta huomioida, mitkä ovat ne mahdollisuudet.

Valiokunnan mietintöä ei voi sinällään moittia, koska tämä juna meni jo. Edellisen hallituksen aikana luotiin pohja tälle järjettömyydelle. En tarkistanut, mutta muistan, että ainakin talousvaliokunta on tästä lausunut. CE-merkinnällä on ajateltu edistettävän viennin mahdollisuuksia, ja se on sinällään oikeansuuntainen, mutta tässä kohtaa ei ole osattu huomioida, että sahatavaraa tuotetaan myös paljon ilman, että sitä myydään.

Omalla tontilla omaan tarpeeseen sahatavaraa voidaan sahauttaa ilman CE-merkintöjä. Mutta olemme tässä salissa kuulleet jo aiemmin, että se järjettömyys tulee siitä, että jos minä ne 30 tuulenkaatoa kävisin sahauttamassa naapurin tontilla, niin sahurilla pitää olla CE-merkintä lunastettuna. Tämä sahurihan vain tuottaa minulle palvelua, koska minä vien ne kotiin ja rakennan niistä sitten suulin seinää taikka latoa. Eli tässä on niin suuresta, turhasta menettelystä kysymys, että tämä on niille pienille, erityisesti kenttäsirkkeleille, monellekin, kuolinisku, joittenka liikevaihto ei välttämättä yhden talven aikana ole kuin ehkä kolme neljä kertaa tuon CE-merkinnän hintainen — ja kun se ei jää siihen yhteen lunastukseen, noin 3 000 euroon, vaan vuosittaiseen 1 500 euron tarkastusmaksuun, niin tämä ei ole sinällään hyvä ratkaisu erityisesti maaseutu-elinkeinoja harjoittaville sivutoimisille sahureille.

Toivon, että vielä pystyttäisiin varmentumaan siitä, että tämä ryhmäsertifiointi olisi mahdollista, ja että sitä myös käytettäisiin.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Iso asia ymmärtääkseni kumminkin on nyt se, että tässä ei ole niinkään kritisoitu CE-merkintää, vaan niin kuin alussa esittelyssä sanoin, niin se on kumminkin kansalaisen kannalta se kaikista merkittävin, jos katsotaan kansantalouden tai jopa kansalaisenkin talouden näkökulmasta, se iso juttu, että CE-merkintä on käytössä laajamittaisesti, koska meille tulee tavaraa, joka ei esimerkiksi Suomen olosuhteisiin ole kuranttia.

Siitä syystähän tässä nyt korostuu ennen kaikkea suunnittelijan ja myös valvojan rooli tässä prosessissa niin, että kun se omakotitalon rakentaja tai kerrostaloasuja tai rivitaloasuja panee sinne sen oven tai ikkunan tai eristeet, niin ne ovat tietyn luokituksen mukaisia ja ne kestävät tämän suomalaisen ilmaston jne., koska tämä ei ole hirveän yksinkertainen asia, koska CE-merkintä sinänsä ei vielä todista sitä, että esimerkiksi se ikkuna tai ovi on Suomen olosuhteisiin soveltuva. Voi olla, että se CE-merkintä soveltuu Espanjaan tai Portugaliin tai johonkin muualle, mutta ei välttämättä tänne. Tämä on nyt se iso linja kumminkin. Olen erittäin tyytyväinen, että tämä on yleisesti hyväksytty, että tämä vie asiaa eteenpäin ja tuo turvaa nimenomaan sille, joka joutuu omasta pussistaan maksamaan kaikki nämä, niin kuin tässä nyt on korostettu, että joku maksaa. Se on aina se kuluttuja, joka maksaa, ja veronmaksaja, joka sen maksaa, ei niitä muita maksajia yleensä ole.

Sitten tämä CE-merkintä sahatavaralle. Siinäkin osin nyt puhutaan hiukan ohi siitä, mikä tämänhetkinen tilanne on. Edustaja Hakkarainen varmaan on tämän alan huippuasiantuntija ja tietää tarkalleen, että me jo tällä hetkellä olemme siinä tilanteessa, että lujuuslajitellulla sahatavaralla on oltava vaatimusten mukainen osoittamisluokka 2+. Elikkä se on jo tätä päivää, ei tämä mistään uutena asiana tule. Se tarkoittaa silloin sitä, että ilmoitetun laitoksen täytyy tehdä tuotannon alkutarkastus sekä tietyin väliajoin tuotannon sisäisen laadunvalvonnan valvontaa. Elikkä tämä menettely nyt on jo vähänkään isommalla sahalla, ei varmaan sirkkelisahalla, mutta sitten kun puhutaan sellaisesta, joka tekee vähänkään tuotannollista toimintaa.

Siitä, miksi tämä on ongelma:

Tässä jotkut edustajat sanoivat, että pitää selvittää, käykö tämä mikroyrityksiä koskeva poikkeusartikla tähän. Se on selvitetty: ei käy. Kyllä tämä huoli oli meillä olemassa jo, ja pyydettiin, että selvitetään, käykö tämä mikroyrityspoikkeusartikla mahdollisesti monen valmistajan sertifikaattiin, mutta ei käy. Tämä oli se tyly vastaus, joka sieltä annettiin. Sillä eliminoitui pois tämä mahdollisuus, jota yritettiin myös valiokunnan toimesta nostattaa, koska kyllä — luulen, että voin puhua valiokunnan muittenkin jäsenten puolesta — tämä tuska ymmärretään. Ymmärretään, että se tuska on olemassa. Mutta nyt ei onnistunut tämä poikkeus, että se yhteinen sertifikaatti olisi ollut mahdollista. Näin meille se kerrottiin.

Tämä RakennusPuuCe-hanke on kuitenkin nimenomaan nyt sahayrittäjille tarkoitettu hanke, jossa näistä tarvittavista asiakirjoista, niiden yrityskohtaisesta laatimisesta ja käytöstä, annetaan tämän hankkeen puitteissa koulutusta.

Tämä lujuuslajittelu on ollut jo hyvin yleinen. Siinä on nyt tämä ero, että EU-asetuksen voimaan tullessa tarvitaan myös laitoksen sertifikaatti, ja siihen tämä itse asiassa kilpistyy, ja sitä yhteistä sertifikaattia ei meille kerrotun mukaisesti ollut mahdollisuus saada.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Minä käytännön miehenä käytännön järkeä käyttäisin tässä hommassa. Sen minä tiedän, että tästä CE-merkinnästä tulee noin 5 000 euroa lisäkustannuksia jokaiselle sahurille. Se on kuolinisku tuommoiselle sivutoimiselle ja muillekin siellä. Ei se siivu kovin iso ole siellä maaseudulla, kun tehdään yritystoimintaa. Siellä on kulukustannuksia ja kaikkia tullut nyt polttoaineista ja muusta.

Tämmöinen käytännön asia, että jos ajatellaan, että se kenttäsirkkelimies rupeaa siellä kylällä sahaamaan, niin hän ottaa sinne lavalle vain hyvää puuta. Ei siihen laiteta rankoja, 12-senttistä puuta, niin kuin isoilla sahoilla, ja siitä se tulee läpi, ja se semmoinen kasvatushakkuuvaiheessa oleva puu kestää vielä sen lujuuslajittelun. Jos siihen laitetaan semmoinen päätehakkuussa oleva puu — sinne ei laiteta oikeastaan alle 30-senttistä puuta — niin se varmasti kestää kaiken rakentamisen.

Tämä on ihan turhaa touhua. Tässä vain tapetaan yritykset ja tämmöinen perinteinen ammattitaito, mitä maaseudulla on, viedään loppuun. Esimerkiksi minä olen nuorimmasta päästä sahureita. No, sen tietää, kun nämä CE-merkinnät tulevat, mitä se vanhempi porukka tekee. He lyövät pillit pussiin ja sanovat, että tämä on tässä.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Me kävimme maa- ja metsätalousvaliokunnassa pitkän keskustelun maaseudun pienyritystoiminnasta, ja kaikki jäsenet kantoivat huolta siitä, että kahta kautta tämmöinen CE-merkintä vaikeuttaa tätä työtä. Se on lisäkustannus, se lisää byrokratiaa, se syö työaikaa, ja kaikki nämä, kun volyymit ovat pieniä ja katteet ovat pieniä, sammuttavat kipinän tehdä tätä paikallista työtä, joten valiokunta kyllä kokonaisuudessaan oli hyvin huolissaan. Valiokunta ilmoittaakin ja korostaa, että uudesta CE-merkinnästä aiheutuu lisätyötä ja byrokratiaa sekä ylimääräisiä kustannuksia erityisesti pienille toimijoille, jotka eivät ole aikaisemmin käyttäneet vapaaehtoista CE-merkintää. Uhkana on, että osa pienistä sahoista lopettaa tässä yhteydessä toimintansa, ja jos me joka toisessa asiassa menettelemme sillä tavoin, että aiheutamme sellaisia säädöksiä, jotka isoille yrittäjille eivät tuotettua yksikköä kohti merkitse juuri mitään mutta tappavat pienyrittäjyyden, niin me emme kyllä tässä Suomessa pysty rakentamaan sitä tulevaisuutta, mitä me koko ajan yritämme pienyrittäjyyden kautta.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa puhemies! Maaseudulla on vuosikymmeniä rakennettu puusta asuintaloja ja talousrakennuksia. Puu on ollut tuttu ja turvallinen sekä kustannustehokas rakennusmateriaali, joka usein on vielä saatu hankittua omasta metsästä. Rakennustarvikkeet on perinteiseen tapaan sahattu joko omalla tontilla tai sinne siirretyllä siirtosahalla eli kenttäsirkkelillä taikka sahattava puutavara on kuljetettu jollekin sellaiselle paikalle, johon kylään saapunut siirtosaha on asetettu. Näin kylään saapuneella siirtosahalla on saatettu samassa paikassa sahata koko kylän tarvitsemat rakennusaineet.

Sahattavan puutavaran laadun ja määrän on tietenkin valikoinut henkilö, jolle sahatavara on tuotettu. Näin siirtosahan omistajalle, joka usein vielä itse toimii sahaajana, on jäänyt pelkkä sahaamisen suorittaminen ja vastuu siitä, että sahattu aines on mittatarkkaa ja sen laatuista, jota puutavaran toimittanut henkilö on tilannut. Rakennuspuutavaran tilaaja, siis itse rakentaja, on sahauttanut puutavaraa siinä määrin kuin sitä on rakennuspiirustusten puitteissa tarvittu. Rakennuksen piirtäjä ja suunnittelija vastaavat omalta osaltaan siitä, että rakennusten piirustukset ovat rakennuspaikan vaatimien lujuuslaskelmien mukaiset. Se, mikä koskee puutavaran sahaajaa, koskee samalla tavalla myös puutavaran höylääjää, kun höylätään mökeille ja asuinrakennuksiin vaikkapa lattialankkuja ja erilaisia paneelilautoja.

Nyt, arvoisa puhemies, kysyn salissa olevilta edustajilta, että kun höylätään mökille lattialankkuja tai paneeleita, jalkalistoja, kattolistoja, niin kuinka moni meistä pohtii sitä, minkälaisia lujuusluokituksia tällä kyseisellä listamateriaalilla pitää olla. Sillä on pelkkä kosmeettinen ulkonäkö, se ei vaadi minkäännäköisiä lujuusluokituksia. Ymmärrän kyllä toki sen, että silloin kun rakennetaan kattoristikoita tai muita liimapalkeista, niin niillä pitää olla tietty lujuuslaskelma, mutta se, mikä tulee tällaiseen, millä on kosmeettinen ulkonäkö ja visuaalinen ulkonäkö, niin on perin hämmentävää, että myöskin tältä materiaalilta vaaditaan tätä CE-hyväksyntää. Kuten on moneen kertaan todettu, se kyllä lopettaa tällaisen mikroyritystoiminnan maaseudulta kokonaan.