Pirkko Mattila /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on antanut mietinnön hallituksen esitykseen kirkkolain muutoksesta. Esitys on kirkolliskokouksen ehdotuksen mukainen, jolle asia on valmisteltu Kirkkohallituksessa, ja esitys on viimeistelty opetus- ja kulttuuriministeriössä. Tällä ehdotetulla lainsäädännöllä ajantasaistetaan, selkeytetään ja täsmennetään säännöksiä vastaamaan nykyhetken tarpeita ja voimassa olevaa rakennussuojelulain säädäntöä koskien siis kirkollisia rakennuksia. Tavoitteena on saada suojelu kattamaan riittävä osa arvokkaista kirkollisista rakennuksista ja varmistaa myös Museoviraston asiantuntemuksen käyttäminen jo rakennuksen korjaus- tai muutoshankkeen alussa.

Museoviraston käyttöä asiantuntijana ehdotetaan vahvistettavaksi siten, että kun 50 vuotta täyttänyttä kirkollista rakennusta ryhdytään olennaisesti muuttamaan, purkamaan tai sen käyttötarkoitusta muuttamaan, suunnitelmista pyydetään Museoviraston lausunto, vaikka rakennus ei ole suojeltu. Lausuntoa tulee lisäksi pyytää Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta, jos tämä rakennus sijaitsee Ahvenanmaalla, ja saamelaiskäräjiltä vastaavassa tilanteessa. Museoviraston asiantuntija-asemaa ehdotetaan vahvistettavaksi myös valitusoikeudella, ja tällä virastolla on oikeus valittaa niistä seurakunnan ja seurakuntayhtymien suojeltua kirkollista rakennusta koskevista päätöksistä, jotka on alistettava Kirkkohallituksen vahvistettavaksi, sekä kirkollisen rakennuksen suojelua ja sen lakkaamista koskevista päätöksistä. Voimassa olevia kirkollisia rakennuksia ovat kirkot, kellotapulit, siunaus- ja hautauskappelit sekä hautausmaalla niihin rinnastettavat rakennukset. Lisäksi kirkkopihaan ja sen ja hautausmaan aitaan ja myöskin porttiin sovelletaan kirkollisia rakennuksia koskevia säädöksiä. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvää lisäystä koskien sankarihautausmaahan sovellettavaa sääntelyä. Suojelun tavoitteena on turvata kirkollinen rakennettu kulttuuriympäristö osana kulttuuriperintöämme ja vaalia sen erityispiirteitä ja edistää kulttuurisesti kestävää hoitoa. Tämän vuoksi valiokunta tähdentää hallituksen esitykseen sisältyvää velvoitetta pyytää Museoviraston ohella lausunto nimenomaan Ahvenanmaalta ja saamelaiskäräjiltä.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että Museovirastolle annetaan ja ehdotetaan oikeus antaa ohjeita suojeltua kirkollista rakennusta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta ja myöskin muuta ohjeistusta, elikkä Museovirastolta pyydetään lausunto. Tämä koskee myös tilanteita, joissa Museovirastolla on oikeus hakea valittamalla muutosta. Valiokunta korostaa tältä osin Kirkkohallituksen vastuuta osaltaan valvoa säädettävän lain toteutumista.

Seurakunnat joutuvat kirkollisten rakennusten korjaus- ja muutoshankkeiden osalta tekemään entistä tarkempia suunnitelmia ja käyttämään aiempaa enemmän asiantuntijoiden apua hankkeiden toteuttamisessa. Siksi valiokunta kiinnittääkin huomiota yleisessä yhteiskunnallisessa taloustilanteessa siihen, että tästä voi koitua taloudellisia lisäpaineita evankelisluterilaiselle kirkolle. Hallituksen esityksessä ei ole esitetty yksityiskohtaisempia taloudellisia vaikutusarvioita. Toisaalta hallituksen esityksessä todetaan, että Museoviraston osallistuminen mahdollisimman varhain neuvontatyöhön korjaus- ja muutoshankkeissa voikin säästää kuitenkin kustannuksia verrattuna tilanteeseen, jossa rakennusta on korjattu useasti tai korjaushanke on jo viety pitkälle.

Kirkkolain ollessa kyseessä eduskunta voi joko hyväksyä tai hylätä sen mutta ei muuttaa sisältöä. Hallituksen esittämistä perusteluista ja saamansa selvityksen perusteella hallintovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana, ja tämä mietintö on yksimielinen.

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Kirkkolain muutosta käsitellään, ja valiokunnan puheenjohtaja Mattila sen hyvin esitteli, miten he ovat sen valiokunnassa läpikäyneet. Meillähän on Suomessa 523 ennen vuotta 1917 rakennettua kirkkoa, jotka ovat suojelun piirissä, ja 44 vuoden 1917 jälkeen rakennettua erillispäätöksellä suojeltua kirkkoa, sen lisäksi 10 siunauskappelia ja noin 200 hautakappelia. Ortodoksisen kirkon rakennuksista suojelun piirissä on 19 kirkkoa ja 4 rukoushuonetta, ja tämän lakimuutoksen tavoitteena on siis suojella riittävä osa arvokkaista kirkollisista rakennuksista, ja samalla halutaan varmistaa Museoviraston asiantuntemuksen käyttäminen jo rakennuksen korjaus- ja muutoshankkeen alkuvaiheessa. Se on varmasti ihan järkevää ja perusteltua, mutta oikeastaan se, minkä takia tässä kohdassa puheenvuoron, arvoisa puhemies, pyysin, on huoli siitä, mistä tähän kaikkeen suojeltavaan kiinteistömassaan löytyy varat Suomenmaassa.

Katsoin tuossa nopeasti netistä muutamia hakuja: Vantaan seurakunta myy kirkkojaan rahapulassa. Yksi kirkko on myyty liiketontiksi ja tullaan purkamaan. Toisessa Kouvolan Sanomat kirjoittaa: "Vuohijärven kirkko pannaan myyntiin", ja syynä se, että Valkealan seurakunta aikoo panna Vuohijärven kirkon myyntiin, ja myyntiä on perusteltu kiinteistön korkeilla käyttökustannuksilla ja kävijöiden vähäisellä määrällä. Näitä uutisia löytyy muitakin helpolla. Esimerkiksi Tampereen seurakunta tiedotti tänä kesänä kesäkuussa, että seurakuntien kiinteistöjä laitetaan merkittävä määrä myyntiin. Vielä yhden kun otan, niin tällaisia uutisia löytyy myös Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymästä, joka on päättänyt myydä Martinkirkon.

En tiedä, ovatko nämä kaikki kirkot sitten sellaisia kirkkoja, joiden suojeltavaksi pitäisi päätyä. Sitä pitää vakavasti pohtia. Mutta tänä päivänä meillä on hieman sellaista murhetta Suomessa, että meillä on hienoja vanhoja rakennuksia, jotka on suojeltu, mutta niihin ei ole osoittaa riittävästi tukea kalliiden korjausten rahoittamiseksi. Usein tällaiset vanhat talot sitten vain entisestään heikkenevät ja tulevat entistä huonokuntoisemmiksi, ja osittain tavoitteena onkin omistajalla se, että talo saataisiin tätä kautta purkukuntoon ja yli tämän suojelun purettua, sillä usein tällaisen vanhan tontin arvo voi olla paljon suurempi muussa käytössä. Siinä kyllä varsin lyhytnäköisesti unohdetaan se pitkä historia ja se arvo, joka tällaisilla rakennuksilla on tänä päivänä ja tulevaisuudessa vieläkin suurempi.

Asemakaavassa suojellun rakennuksen omistajahan on velvoitettu pitämään rakennus kunnossa, mutta tämä ei suinkaan Suomessa tällä hetkellä koko ajan toteudu. Viime kaudella, kun ympäristövaliokunnassa näitä vastaavia asioita — emme silloin kirkkojen näkökulmasta vaan muiden rakennusten näkökulmasta — läpikävimme, niin kyllä huoli oli se, mistä löytyy riittävästi resursseja ja rahaa tähän ylläpitoon, jos niitä omistajilta ei löydy. Silloinhan ongelmaa ei ole, jos omistaja on itse aktiivinen tämän suojelupäätöksen eteenpäinviemiseksi.

Arvoisa puhemies! En voi olla nostamatta esille esimerkiksi Iltalehden tässä syyskuussa keskusteluun nostamaa uutista, että Helsinki uhkaa purkaa vanhat puutalot keskustasta, ja tämähän on herättänyt myös hämmennystä ja ihmetystä. Helsinki aikoo purkaa kaksi 1800-luvun alkupuolella rakennettua puutaloa, ja näiden talojen tilalle sitten saataisiin jotain muka hienompaa ja arvokkaampaa tällä hetkellä, ehkä taloudellisesta näkökulmasta arvokkaampaa mutta minun mielestäni ei missään mielessä historiallisesti arvokkaampaa, ja olen huolestunut siitä.

Toki Museovirastossa on syytä vakavasti miettiä sitä, mitä kaikkea suojellaan. Esimerkkejä löytyy eduskunnan rakennuksista, joiden 70-luvun lopulla rakennetut työhuoneet piti Museoviraston toimesta suojella, ja saneerauksen yh- teydessä kaikki nämä suojelumääräykset menivät itse asiassa työergonomian ja kaiken maalaisjärjen edelle. Huoneet piti pitää samassa kunnossa joka ikinen kuin ne olivat olleet 70-luvun lopulla.

Silloin kun ympäristövaliokunnassa näitä suojeluasioita käsittelimme, niin Museoviraston toimesta esille nostettiin jo sekin, että pitäisi näitä 70-luvun betonikonstruktioiden tuoneloitakin ryhtyä suojelemaan. Siinä muun muassa kaunista vanhaa puutalo-Korsoa laitettiin matalaksi ja tilalle 70-luvun betonibunkkereita ja niitä haluttaisiin nyt myös suojella. Ymmärrän sen, että 70-luvulla on tullut paljon hienoa niin tänne eduskuntaan kuin maailmaankin, mutta ei sentään ihan kaikkea sieltäkään tarvitsisi suojella.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni edustaja Heinonen oikealla tavalla kiinnitti huomiota näihin taloudellisiin resursseihin, jotka valitettavasti kirkkojenkin, seurakuntien kohdalta ovat hiipumassa.

Antaisin tukea tälle näkökulmalle myöskin sen takia, että sivistysvaliokunta omassa lausunnossaan hallintovaliokunnalle kiinnitti nimenomaan tähän asiaan huomiota ja korostimme sitä, että Museovirasto tietyllä tavalla — nyt käytän tilanteeseen sopivaa sanaa — "paimentaa" näitä kirkkoja ja antaa lausuntoja. Pitää nyt erityisesti turvata Museoviraston resurssit, jotta ei tehtäisi vahinkoja senkaltaisille kirkkorakennuksille, joiden historiallinen arvo on merkittävä. Jos ne kerran puretaan ja hajotetaan, niin ne ovat sitten pois, ja sen takia Museovirasto on tässä keskeinen asiantuntija, niin että sen resurssit pitää turvata.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Rakennusperinnön suojelemisesta annetussa laissa säädetään rakennetun kulttuuriympäristön suojelusta. Siinä laissa ei ole mainintaa, minkä ikäisestä rakennuksesta tulee pyytää erilaisia lausuntoja, jos niissä rakennuksissa tehdään muutostöitä.

Kirkollisten rakennusten suojelusta taas säädetään kirkkolaissa ja tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kirkkolain kirkollisen rakennuksen suojelua koskevia säännöksiä. Museoviraston käyttöä asiantuntijana ehdotetaan vahvistettavaksi siten, että Museovirastolta on pyydettävä lausunto silloin, kun 50 vuotta täyttänyttä kirkollista rakennusta ryhdytään olennaisesti muuttamaan, purkamaan tai sen käyttötarkoitusta muuttamaan, vaikka rakennus ei olekaan suojeltu.

Hallituksen esitys on sinällään ja sisällöltään kannatettava, mutta toivottavasti tällä ei taas lisätä sitä kuuluisaa byrokratiaa ja viivästytetä mahdollisia korjaushankkeita. Vaarana on myöskin se, että ev.lut. seurakunnille tulee tästä lisäkustannuksia, ja täällä on jo viitattu siihen huolenaiheeseen, että miten rahat riittävät. Seurakuntien tarpeet saattavat muuttua, ja eihän 50-vuotias rakennus ole vielä mikään kovin vanha esimerkiksi Museoviraston lausuntoa varten.

Esityksessä on hyvää, että esitys koskee nimenomaan kirkollista rakennusta ja siten se ei koske seurakunta- ja leirikeskuksia, kirkkoherranvirastoja eikä muita seurakunnan omistamia rakennuksia, vaan kyseisiin rakennuksiin sovelletaan rakennusperintölakia tai maankäyttö- ja rakennuslakia.

Omalta osaltani toivon myös, että tämän lakimuutoksen kautta ei lähdetä muuttamaan rakennusperinnön suojelemisesta annettua lakia ja sitä kautta laajentamaan Museovirastolta pyydettäviä lausuntovelvoitteita.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Sekä luterilaisten että ortodoksisten seurakuntien talous on Suomen kuntien tapaan tässä ajassa erittäin tiukalla. Onkin pelättävissä, ettei kaikkia kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia kyetä säilyttämään.

Jaan edustaja Heinosen huolen siitä, että kun seurakunnilla menee tänä päivänä huonosti ta-loudellisessa mielessä, niin seurakunnat joutuvat luopumaan heille tärkeistä rakennuksista. Kotikylässäni Jyväskylässä, jossa olen toiminut kirkkovaltuutettuna yli 30 vuotta, on tämä sama suuntaus nähtävissä. Me viime vuonna möimme jo yhden kirkon ja pari seurakuntataloa.

Toivoisinkin, arvoisa puhemies, että Suomen valtio omasta taloudellisesta tilanteestaan huolimatta jatkossa kykenisi panostamaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaitten kiinteistöjen säilyttämiseen Suomessa ja löytäisi budjettiinsa jonkin tason pesämunan, jotta valtio voisi niin ortodoksisia kuin luterilaisia seurakuntiakin avustaa tässä tärkeässä tehtävässä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puheenjohtaja! Kansalaiset! Kun tämä puurakentaminen yleensäkin oli tämmöistä, voisiko sanoa, heränneistä, luterilaista, kaikennäköistä, että kirkko ja uskonto uusiutuivat, niin köyhä kansa... Ja ennen kuin tuli mitään sosialidemokraattisia ja muita puolueita, niin tämä on tavallaan meille erittäin tärkeä esimerkki, myös Suomen kokoomukselle. Nykyään me olemme kaikki sieltä demokratiasta tulleet tänne Pohjoismaitten huipulle, ja sitten niin kuin demokraattisina puolueina ollaan täällä, niin puukirkot ovat erittäin tärkeä juttu. Tietysti itse kun aikoinaan olin läänintaiteilijana Vaasan läänissä, oli Keuruullakin vaivaisukko. Tasa-arvosta puuttuu muuten vaivaisakka. Ei ole vaivaisakkoja missään puukirkkojen edessä.

Mutta vielä toisaalta, sitten kun ovat nämä vanhat kivikirkot, ortodoksiassakin on herrojen kirkkoja, äärimmäisen ison rahan semmoisia muistomerkkejä, niin on annettu kuitenkin rapistua sen, kun kansan demokraattinen tietoisuus on aikoinaan noussut, eli puukirkot on tavallaan unohdettu. Samalla laillahan Suomi tietysti unohti puurakentamisen. Nyt kun puhutaan täällä sitten, jopa keskusta, puurakentamisen puolesta, niin todellisuudessa meillä oli vielä toistakymmentä vuotta sitten Suomen yliopistoissa 13 professoria, jotka osasivat puurakentamisen ja olivat sillä alallakin. Tällä hetkellä on Aalto-yliopistossa ainoastaan yksi puurakentamiseen ei oikeastaan erikoistunut vaan sen hallitseva professori. On järkyttävää, kuinka Suomessa nimenomaan on tämä puurakentamisen ja, voisiko sanoa, vielä kaikista henkisimmän ja hengellisimmän ja, olisiko, historiallisimman perinteen kantaminen unohdettu ja hylätty.

Eli tämä on kerrankin taas tämmöinen oikeansuuntainen juttu. Ja vielä Tampereen poikana sanon sen verran, että Amuristakin lähtevät työväenkorttelista viimeiset puutalot sitten ihan tässä vuoden sisällä.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun rakennusten suojelu leviää yhä useammalle alalle, olisi jälleen kerran pohdittava myös sitä, että kun yhteiskunnallinen intressi on tässä suojelun perusteena, voiko olla edelleen niin epäoikeudenmukainen ratkaisu, että kiinteistön omistaja joutuu vastaamaan kuitenkin arvonmenetyksestä omista varoistaan tai käyttötarkoituksen rajoituksista omista varoistaan. Pitäisikö jotenkin yhteiskunnan tulla nykyistä voimakkaammin tukemaan sitten niitä omistajia, jotka joutuvat suojelukohteen omistajana ylläpitämään sitä?

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Se on niin, että pelkkä lain määräys ei kyllä riitä pelastamaan yhteiskunnallisesti, historiallisesti arvokkaita vanhoja rakennuksia eikä niitä riitä pelastamaan myöskään Museoviraston apu eikä asiantuntemus. Niin kuin edustaja Lehti edellä toi esille: jos yhteiskunnallinen intressi on suojelun perusteena, niin silloin pitäisi tietysti löytää näitä varoja entistä enempi myös sieltä yhteiskunnan varoista.

Edustaja Tuupainen, kiitos kehuista. Tällä hetkellä, kun valtiolla on jo täysi työ pitää yllä ja huolta historiallisista linnoista, lukuisista museoista, joista aika monesta on jopa tavoite luopuakin, niin itse pahaa pelkään, että valtiolta ei näiden kirkkojen suojeluun löydy rahaa, ja silloin olemme erittäin vaikeassa ja haasteellisessa tilanteessa.

Eli yhteiskunnallisesti, historiallisesti arvokas kiinteistö, on se sitten kirkko tai joku muu, voi olla erittäin vaikean paikan edessä tulevaisuutensa suhteen. Sen takia tässä suojelussakin pitää olla myös sitten järki kädessä, että sallitaan sen tyyppisiä ratkaisuja, joilla voidaan helpottaa sen kiinteistön säilymistä, yhtenä esimerkkinä lämmitysjärjestelmistä luopuminen taikka vesijärjestelmistä luopuminen, jolloin kiinteistöjä voidaan pitää osan aikaa vuodesta esimerkiksi lämmittämättä.

Mutta kyllä aivan oleellinen kysymys näissä kaikissa suojeltavissa kiinteistöissä on se, että se lähtisi sieltä omistajan omasta tahdosta. Silloin saamme parhaita tuloksia, ja onneksi tällaisia tuloksia on esimerkiksi Porvoon vanha kaupunki ja moni muu vanha kaupunki täynnä.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Lehti nosti hyvin selkeästi esiin sen yhden tärkeän kysymyksen, että jos yhteiskunta asettaa velvollisuuksia rakennuksen omistajalle rakennuksen suojeluun liittyen, niin samassa yhteydessä tulisi keskustella siitä, millä tavalla yhteiskunta sopivasti voisi osallistua rakennusten ylläpitoon silloin, kun tällainen velvollisuus asetetaan. Ajattelen, että kirkollisten rakennusten osalta tämä kysymys on osa sitä keskustelua, jossa keskustellaan kirkon osuudesta yhteisöveron tuottoon. Valtiovallan tuki muun muassa kirkollisten, historiallisten rakennusten ylläpitoon toteutuu tällä hetkellä osittain yhteisöveron osuuden jakamisen muodossa. Toki hautaustoimikustannukset muodostavat pääosan siitä tuen käytöstä, mutta osa näistä rakennusten suojelutehtävistä liittyy myös tämän tuen piiriin.