Oikeusministeri   Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies, ärade talman! Seksin ostaminen ihmiskaupan uhrilta tai parituksen kohteelta säädettiin rangaistavaksi vuonna 2006. Säännöksen tarkoituksena on suojata parituksen ja ihmiskaupan uhrien psyykkistä ja fyysistä koskemattomuutta samoin kuin oikeutta määrätä itsestään ja ruumiistaan. Sääntelylle on myös ihmisarvon suojaamiseen ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseen liittyviä perusteita.

Hallitus on vuonna 2012 annetussa tasa-arvo-ohjelmassaan päättänyt, että toteutetaan seksin ostoa koskevan lainsäädännön kattava arviointi ja linjataan jatkotoimenpiteet. Arvioinnissa otetaan huomioon kokemukset Ruotsin seksin ostoa koskevan lainsäädännön toimeenpanosta. Tästä johtuen Helsingin yliopiston professori Johanna Niemi ja oikeustieteen maisteri Jussi Aaltonen saivat toimeksiannon selvittää vuodesta 2006 voimassa olleen seksin ostokieltoa koskevan rikoslain säännöksen toimivuutta. Tämä selvitys valmistui syyskuussa 2013, ja se osoittaa, että Suomen nykyinen lainsäädäntö on vaikeaselkoinen eikä se suojaa ihmiskaupan ja parituksen kohteita riittävästi. Selvitys vahvistaa sen tiedon, että nykyisin rikosoikeudellisen vastuun ulkopuolelle jää tapauksia, jotka tosiasiassa liittyvät paritukseen tai ihmiskauppaan. Lisäksi selvitys kertoo taas kerran sen, miten paljon hyväksikäyttöä prostituutiossa esiintyy.

Ärade talman! Enligt utredningen har förundersökningen i fall som gäller utnyttjande av en person som är föremål för sexhandel inletts relativt sällan, trots att man i kopplerifall har upptäckt köpare av sex. Enligt utredningen som Johanna Niemi och Jussi Aaltonen gjort är det svårt att driva åtal för köp av sex, eftersom myndigheterna i dessa fall ska kunna bevisa i efterhand att köparen borde ha vetat, eller visste, att säljaren är offer för människohandel eller koppleri. Åtalen leder inte nödvändigtvis till dom även om utnyttjandebrottet skulle ha riktat sig mot ett offer för människohandel.

Selvityksen mukaan seksikaupan kohteen hyväksikäyttöä koskevia esitutkintoja on käynnistetty suhteellisen vähän, vaikka paritustapauksissa voidaan havaita seksin ostajia. Tutkijoiden mukaan syytteet seksin ostamisesta eivät menesty, kun viranomaisen pitäisi pystyä jälkikäteen näyttämään, että ostaja tiesi ihmiskaupasta tai parituksesta. Syyte ei siten välttämättä menesty tuomioistuimessa, vaikka hyväksikäyttörikos olisi kohdistunut ihmiskaupan uhriin.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on myös syytä mainita korkeimman oikeuden ratkaisu 2012/66. Siinä keskeistä oli epäillyn ostajan tahallisuus sen suhteen, tiesikö hän, että myyjä oli parituksen tai ihmiskaupan kohde. Kyseisessä tapauksessa oli riidatonta, että seksiä myynyt henkilö oli ollut ihmiskaupan kohde. Parittajat oli tuomittu hovioikeuden lainvoimaisella tuomiolla ihmiskaupasta. Seksiä myynyt henkilö oli nuori, ulkomaalainen nainen, joka ei osannut suomea. Ennakkopäätöksessään korkein oikeus totesi, että havaittavissa oleva psyykkisen toimintakyvyn puute ja täydellinen kielitaidottomuus voivat vahvastikin viitata siihen, ettei henkilö kykene toimimaan itsenäisesti vaan että hän toimii parituksen tai ihmiskaupan uhrina — pelkästään verraten nuoresta iästä tai ulkomaalaistaustasta tällaista epäilyä ei voida katsoa syntyvän. Korkeimman oikeuden mukaan seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytön osalta ei ole perusteltua poiketa oikeuskäytännössä vakiintuneesta tahallisuuden määritelmästä. Ostajan tietoisuutta arvioidaan siis sen mukaan, onko hän pitänyt varsin todennäköisenä, että seksipalveluja myyvä henkilö on seksikaupan kohteena. Korkein oikeus totesi, ettei asiassa ollut näytetty syytetyn syyllistyneen seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöön.

Arvoisa puhemies! Johtopäätös tästä on, että rikoslain säännöksen soveltamiskynnys on oikeuskäytännössä asettunut korkeammalle kuin lakia hyväksyttäessä osattiin ennakoida. Olen aikaisemmin julkisuudessa todennut, että seksin oston kieltämistä kokonaan tulisi Suomessa vakavasti harkita. Tätä ehdotettiin myös Niemen ja Aaltosen tekemässä selvityksessä. Vein siksi täyskieltokysymyksen keskusteltavaksi hallitukseen. Seksin oston täyskielto sai paljon kannatusta myös hallituksen sisällä, mutta emme kuitenkaan saavuttaneet yhteisymmärrystä asian viemiseksi eteenpäin. Itse olisin tähän ollut valmis.

Koko hallituksen mielestä oli kuitenkin selvää, että voimassa olevan lainsäädännön tavoite, eli parituksen kohteiden ja ihmiskaupan uhrien suojaaminen, ei tällä hetkellä toteudu odotetulla tavalla. Tämän vuoksi hallitus katsoi, että säännöksen sisältöä on tarpeen tarkistaa. Nyt lähetekeskustelussa olevassa esityksessä ehdotetaan, että seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevaa rikoslain säännöstä muutettaisiin niin, että teko olisi rangaistava myös tuottamuksellisesti tehtynä. Samalla teon enimmäisrangaistus korotettaisiin kuudesta kuukaudesta yhteen vuoteen vankeutta. Korotuksen jälkeen enimmäisrangaistus olisi oikeassa suhteessa muista seksuaalirikoksista tuomittavissa oleviin enimmäisrangaistuksiin.

Ehdotetun säännöksen mukaan rangaistavaa olisi, jos joku korvauksen lupaamalla tai antamalla saa parituksen tai törkeän parituksen taikka ihmiskaupan tai törkeän ihmiskaupan kohteena olevan henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon. Teko olisi rangaistava sekä tahallisena eli silloin, kun tekijä on ollut selvillä siitä, että henkilö on tällaisen rikoksen kohteena, että tuottamuksellisena eli silloin, kun hänellä on ollut syytä sitä epäillä.

Rangaistavuus edellyttäisi edelleen, että henkilö todella on parituksen tai ihmiskaupan kohteena. Teko ei siis olisi rangaistava, jos ilmenneiden seikkojen perusteella ostajalla oli syytä epäillä esimerkiksi paritusta, mutta henkilö ei kuitenkaan todellisuudessa ollut parituksen kohde. Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä rankaiseminen ei kuitenkaan edellytä, että pykälässä mainitusta parituksesta tai ihmiskaupasta olisi annettu lainvoimainen tuomio. Säännöksen sanamuoto ei myöskään edellytä, että esimerkiksi parittajan henkilöllisyys tai paritusrikoksen muut yksityiskohdat olisi selvitetty.

Myös Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet edellyttävät, että Suomi pyrkii vähentämään ihmiskauppaan liittyvää kysyntää. Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaista toimintaa koskevan yleissopimuksen mukaan osapuolet toteuttavat tai tehostavat toimia muun muassa lainsäädännön alalla vähentääkseen kysyntää, joka edistää ihmiskauppaan johtavaa henkilöiden, erityisesti naisten ja lasten, hyväksikäyttöä kaikissa muodoissaan. Myös kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen YK:n yleissopimuksen lisäpöytäkirja edellyttää ihmiskaupan kysynnän vähentämistä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä siltä osin kuin hallituksen esityksessä esitetään enimmäisrangaistuksen korottamista kuudesta kuukaudesta yhteen vuoteen, mutta ongelma on siinä, kuinka tietoinen sitten tämä rikoksesta epäilty on ollut tapahtuma-aikana siihen tapahtumaan liittyvistä eri tekijöistä. Ministeri tuossa esitteli myöskin, niin kuin täällä hallituksen esityksessäkin on viitattu, tämän korkeimman oikeuden päätöksen, jossa arvioidaan seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä, tahallisuutta ja olosuhdetahallisuutta.

Tässä kyseisessä tapauksessahan tämä syytetty ei ollut koskaan kiistänyt sitä, mitä oli tehnyt, mutta hän toteaa myöskin, että mikään tilanteessa ei ollut viitannut mihinkään sellaiseen, että hänellä olisi ollut aihetta epäillä A:n elikkä tämän naishenkilön olleen seksikaupan kohde. Tapaaminen oli lähtenyt liikkeelle seksitreffipalstalta, ja kyse oli kummallakin osapuolella siitä, että kyse on maksetusta seksistä, ja hinnasta oli sovittu etukäteen. No, kuitenkin käräjäoikeus tuomitsi tämän asiakkaan 20 päiväsakkoon. Siitä valitettiin eteenpäin. Hovioikeus ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden tuomiota, mutta sitten minusta korkeimman oikeuden päättelyketju on aika lailla looginen: On päivänselvä asia, että ne, jotka ovat syyllistyneet ihmiskauppaan tai vastaavaan, pitää tuomita, ja tässähän oli kiistatta myös osoitettu ja oli kyse kaikkien osapuolten mielestä siitä, että virolaiset parittajat olivat tuoneet tämän henkilön Virosta Helsinkiin, jossa työn sisältö oli tullut hänelle yllätyksenä. Hän oli jatkanut toimintaa parittajien lähdettyä maasta, koska hän oli velkaantunut Virossa eikä hänellä ollut muutakaan mahdollisuutta. Tähän asti on selvää. Mutta sitten kuitenkin korkein oikeus totesi sen, että edellä mainitun perusteella X:n eli tämän asiakkaan ei ole näytetty syyllistyneen kyseisen rikoslain kohdan siinä ja siinä momentissa tarkoitettuun seksikaupan kohteena olleen henkilön hyväksikäyttöön.

Elikkä toivon kyllä, että pohdittaisiin perin pohjin sitä, kuinka tämän rikoksen tai oletetun rikoksen voidaan sitten osoittaa tapahtuneen, jotta lainsäädäntö olisi sillä tapaa selkeä.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Muutamia huomioita hallituksen esityksestä.

Ensin puhun hieman siitä, mistä ostaja voi päätellä, että seksin myyjä on joko parituksen taikka ihmiskaupan kohteena. Hallituksen esityshän varsinaisesti mainitsee vain yhden tekijän, josta tämä pitäisi pystyä päättelemään, nimittäin kielitaidottomuuden. Minusta on hämmästyttävää, että tällainen, jonkinnäköisiä etnisiäkin konnotaatioita sisältävä steitmentti liittyy hallituksen esitykseen, varsinkin kun se ei vastaa sitä prostituutioilmiötä, joka meillä Suomessa tällä hetkellä on. Ensinnäkin meillä on kielitaidottomia mutta täysin itsenäisesti toimivia seksityöntekijöitä. Samoin meillä on myös erinomaisesti suomea hallitsevia ihmiskaupan uhreja. Sen lisäksi meillä on seksin ostajia, jotka ostavat seksiä jossakin ulkomailla, esimerkiksi Thaimaassa, ja jotka siellä ovat paikallisten silmissä itse kielitaidottomia, mutta seksityöntekijät kyllä hyvinkin hallitsevat kielen. Kielitaidottomuus jonkinnäköisenä tunnusmerkkinä ihmiskaupan tai parituksen läsnäolosta, tai edes oletus siitä, on äärimmäisen hutera peruste.

Parituslainsäädännössä yksi keskeisimmistä parituksen tunnusmerkeistä tai muodoista on huoneen järjestäminen. Jos ostaja aivan oikeasti haluaisi tietää varmuudella, työskenteleekö henkilö parittajan kanssa vai itsenäisesti, hänen pitäisi selvittää, onko siinä tilassa, jossa akti tapahtuu, omistajana seksityöntekijä itse vai kenties joku toinen taho, ja jos on joku toinen taho, saako tämä jonkinnäköisiä transaktioita tältä seksityöntekijältä. Tämä ei ole millään lailla realistista.

Lisäksi parituslainsäädäntö on tällä hetkellä muutoksessa. Tulevassa parituslaissa parituksen tärkein määritelmä todennäköisesti on toisen prostituutiosta hyötyminen, ei suinkaan minkään sortin pakottaminen. Ja tämä hyötyminen on erityisen vaikeaa ostajan siinä ostotilanteessa havainnoida.

Näistä syistä voidaan kysyä, onko millään lailla kohtuullista, että meillä ylipäätään on olemassa laki, jossa seksin osto on kriminalisoitu toisessa tilanteessa mutta ei toisessa, ja vielä, että tähän välille luodaan nyt uusi harmaa tuottamuksellisuuden kategoria, jossa oman syyttömyyden tai rikokseen syyllistymättömyyden varmistaminen on entistä hankalampaa. Käytännössä tämä uusi laki johtaa seksityöntekijän kannalta samanlaiseen lopputulokseen kuin johtaisi seksin oston täyskriminalisointi. No miksi? Sen takia, että jos seksin ostaja ei voi ostohetkellä tietää, syyllistyykö hän rikokseen vai eikö hän syyllisty, eikä hänellä ole mitään keinoa varmistaa sitä, niin hän joutuu ottamaan riskin, hän toimii ehkä lain ulkopuolella, ja mikään ei seksityöntekijän näkökulmasta ole yhtä vaarallista kuin stressaantunut ja pelokas asiakas. Me näemme jo nykyisessä prostituutiokentässä, erityisesti ulkomaalaisten seksityöntekijöiden kohdalla, mitä oston osakriminalisointi on aiheuttanut. Se on nopeuttanut ostotapahtumaa, heikentänyt mahdollisuuksia neuvotella ehdoista ja sitä kautta lisännyt jos ei väkivaltaa — tätä ei ole suoranaisesti tutkittu — niin ainakin väkivallan uhkaa ja pelkoa seksityöntekijöiden parissa. Kauppa on saatava nopeasti maan alle.

Tässä hallituksen esityksessä kyllä todetaan, että on väitetty, että oston kriminalisointi aiheuttaa väkivallan lisääntymistä ja mahdollisia muita turvallisuusriskejä seksityöntekijöille, mutta tähän väitteeseen suhtaudutaan välinpitämättömästi. Se kuitataan yksioikoisesti toteamalla, että tutkimusnäyttö on epävarmaa. No, totta kai tutkimusnäyttö on epävarmaa silloin, kun puhutaan prostituutiosta. Mitään muuta kuin epävarmaa tutkimusnäyttöä on kerta kaikkiaan mahdotonta saada mistään määrällisestä muutoksesta, kun puhutaan sellaisesta ilmiöstä, joka pääsääntöisesti tapahtuu viranomaisten silmien ja näkökentän ulottumattomissa.

Hallituksen esitys ei oikeastaan artikuloi muuta kuin yhden tavoitteen tälle laille, nimittäin nykyistä paremman rikosoikeudellisen suojan parituksen kohteille ja ihmiskaupan uhreille. Hallituksen esitys ei kerro, mitenkä tämä laki tosiasiallisesti tarjoaisi nykyistä paremman rikosoikeudellisen suojan parituksen kohteille ja ihmiskaupan uhreille.

Me tiedämme jo nykyisestä oston osakriminalisoinnista, että se on vähentänyt asiakkaiden halua ilmoittaa havainnoistaan ihmiskaupan suhteen. On aivan varmaa, että jos tietoisuus ihmiskaupasta entisestään lisää todennäköisyyttä saada sakot, niin ei se ainakaan sitä halukkuutta lisää. Ja näin meillä on yksi mahdollinen niistä vähistä kanavista, joista viranomaiset ylipäätään voivat saada tietoa ihmiskaupasta, aika huolellisesti tukittu.

Lisäksi tällainen laki on aivan mahdotonta toteuttaa ilman aika kattavaa seksityöntekijöiden kontrollia, mistä Ruotsin kokemukset kertovat. (Puhemies koputtaa) Tässä laissa nyt ulotettaisiin ostajiin aika laajat telekuunteluvaltuudet. No, kenen kanssa ostajat puhuvat puhelimessa tai ovat yhteydessä internetissä? Tietenkin niiden seksityöntekijöiden kanssa. Tämän lain seurauksena syntyisi jos ei nyt suunnitelmallista rekisteriä, niin ainakin paljon melko johdonmukaisia havaintomerkintöjä seksiä myyvistä ihmisistä. Suomessa myy... (Puhemies koputtaa) — Puheenjohtaja, minä olen nyt hiukan epävarma. Minulla on paljon asiaa, ja silloin kun minä lähdin paikaltani pois, minä olin viimeinen puhuja. Jos minä nyt keskeytän tämän ja pyydän uuden puheenvuoron, niin miten minulle käy? Ehdinkö minä paikalle ennen kuin puhemies sulkee kohdan?

No niin, minä puhun tämän asian sitten loppuun.

Joo, joo. Ette pahasti, ette pahasti. — Näiden telekuunteluoikeuksien ongelma on, että sitä kautta poliisille ja viranomaisille syntyy havaintomateriaalia seksityöntekijöistä, siis henkilöistä, jotka myyvät seksiä. Ja kun me muistamme, että Suomessa vuosittain myy noin 8 000 henkilöä seksiä ja melkoinen osa näistä on suomalaisia, se tarkoittaa, että kymmenessä vuodessa meillä on kymmeniätuhansia entisiä seksinmyyjiä tässä maassa. Tällaisten entisestä seksin myynnistä kertovien tietojen olemassaolo jossakin antaa hirvittävän hyvän pohjan erilaisille väärinkäytöksille, kiristämisille, rekisterien joutumiselle vääriin käsiin ja niin poispäin. Ei se poliisin rekisterienpitosysteemi nyt ole viime vuosina näyttänyt niin vedenpitävältä, että siihen voisi aukottomasti luottaa. Mutta historiasta me tiedämme, että siellä, missä seksityö on tullut ilmi ja seksityöntekijöistä on pidetty kirjaa, se on aina tarkoittanut naisten asemalle erittäin tiukkoja aikoja.

Kolmantena ongelmana, minkä vuoksi rikosoikeudellinen suoja ei minun mielestäni tässä esityksessä tiukkene, on se, että meikäläisessä oikeuskäytännössä jokainen keissi käsitellään erikseen. Jos meillä on vaikka paritustapaus, josta saataisiin kiinni 50 ostajaa, se saattaisi tarkoittaa, mikäli ei mennä johonkin video- tai kirjalliseen käsittelyyn, että se seksityöntekijä, mahdollisesti pahasti traumatisoitunut seksityöntekijä, raahataan oikeuteen 50 kertaa kertomaan uudestaan niistä kokemuksista, mitä hänelle on tehty, mihin hän on joutunut alistumaan ja miten häntä on kohdeltu. Minun on vaikea nähdä, mitenkä tässä olisi kysymys paremmasta rikosoikeudellisesta suojasta. — Kiitos, puhemies, jatkan vähän myöhemmin.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen linja on ollut mielestäni tällä kaudella hyvä. Olette tehneet paljon asioita sen eteen, että heikomman, pienemmän, puolustuskyvyttömämmän ihmisen hyväksikäyttö ja sortaminen ei olisi mahdollista. Muun muassa vapaaehtoistyössä toimivien rikostaustojen tarkastaminen on yksi oiva esimerkki siitä. Olemme puhuneet paljon lasten asioista täällä.

Tämä käsittelyssä oleva hallituksen esitys todellakin nyt yrittää ehkäistä ihmiskauppaa, varsinkin seksin ostoa ihmiskaupan uhrilta. Se, että ostajan tulisi tietää, että henkilö on ihmiskaupan uhri — elikkä puhutaan tästä tuottamuksellisesta kategoriasta, mistä Anna Kontula juuri myös mainitsi — on todellakin ehkä vaikeaa, mutta siitä huolimatta on hyvä, että meillä on tällainen lakiesitys tulossa, joka antaa kuitenkin viitteitä siitä, mitä me haluamme Suomessa tapahtuvan ja mitä emme.

Häirintä on asia, mitä hyvin moni nuori ja nuori aikuinen joutuu kohtaamaan. Kesällä uutisoitiin siitä, että nuorten kokema seksuaalinen väkivalta ja häirintä on hyvin yleistä. Nämä kaikki liittyvät yksi yhteen ja pyörivät lumipallona eteenpäin. Sen takia on hyvin tärkeää, että me puutumme näihin asioihin mahdollisimman varhain ja teemme jopa näitä lakiesityksiä, jotta annamme sitä signaalia, mitä me toivomme tulevaisuudelta.

Me olemme puhuneet täällä myös lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten vähimmäisrangaistusten korottamisesta. Siitä on tehty laki-aloitteita tällä kaudella, ja nyt seuraavalle kaudelle ilmeisesti tulee myös tämä kansalaisaloite, jossa on se yli 50 000 allekirjoitusta. Myös se asia on kyllä sellainen, että kansalaiset ovat sitä mieltä, että tämäkin asia pitää nostaa uudelleen vielä keskusteluun ja rangaistuksia on kovennettava.

Kiitos, ministeri Henriksson, olette toiminut erittäin hyvin.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Ministeri viittasi esittelypuheessaan myöskin pyrkimykseen saada seksin oston täyskielto voimaan myös Suomessa, niin kuin se joissain Pohjoismaissa jo on. Mutta tätä kysymystä voi pohtia kyllä eettisestä näkökulmasta, kun ostaminen ja myyminen ovat kuitenkin saman tapahtuman eri puolia. Silloin pitää asettaa kysymys myös niinpäin, että jos joku on ihan täysi-ikäinen, täysivaltainen henkilö ja haluaa myydä seksiä, niin mikä on jollain toisella ihmisellä oikeus sitten kieltää se, mikä on se peruste, mikä on se logiikka. Jos ajatellaan, että se on vaarallista tai vahingollista henkilölle, niin kyllähän me kuitenkin sitten tietyn ikärajan jälkeen hyväksymme paljonkin semmoisia asioita, jotka ovat kiistämättä vaarallisia ja vahingollisia ihmisille, eikä niissä ole täyskieltoa. Ja sitten on sen näyttö, että pitäisi osoittaa, että se kuitenkin näissäkin tapauksissa on ihmiselle itselleen vahingoksi ja haitallista.

Kun viitattiin sitten ihmiskauppaan, niin minä omasta mielestäni ensimmäisessä puheenvuorossani sanoin aika lailla selvästi, että ne henkilöt, jotka ovat syyllistyneet ihmiskauppaan tai vastaaviin törkeyksiin, pitääkin tuomita ja heidän kohdallaan voi olla rangaistusasteikko vieläkin kovempi, mutta sitten pitäisi aina olla sillä tapaa kunnianhimoinen, että luo semmoista lainsäädäntöä, joka toimii eikä vie sitten pahimmassa tapauksessa huonompaan tilanteeseen, niin kuin voi olettaa, että esimerkiksi seksin oston täyskielto voisi tehdä.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitos ministeri Henrikssonille. Täytyy sanoa, että tämä hallituksen esitys on äärettömän hyvä, ja varsinkin, kun kuulimme nyt ministeriltä, että nykyinen laki ei ole ollut riittävä, on kaikki syy sitten kiristää tätä lakia, jotta tämä seksinostokielto toteutuisi täydellisesti.

Tässä muutetaan tätä myös niin, että teko olisi rangaistava myös tuottamuksellisesti tehtynä, ja samalla teon enimmäisrangaistus korotettaisiin kuudesta kuukaudesta yhteen vuoteen. Myös nämä ovat kannatettavia ja hyviä lakimuutoksia.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan haluan vain kiittää edustaja Anna Kontulaa pitkäaikaisesta työstä tämän asian tiimoilta. Olen usean vuoden ajan seurannut teidän kirjoituksianne, ja nyt kun laki on täällä, haluan myös kiittää oikeusministeriä siitä, että olette oman käsitykseni mukaan tuonut varsin hyvin valmistellun lain tänne eduskunnan käsittelyyn.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä puhua hiukan niistä ongelmista, jotka näkyvät tässä lakiesityksessä ja jotka liittyvät siihen, että käytännössä kaikki lähteet, joita tämän lakiesityksen laadinnassa on käytetty, ovat juridisia lähteitä.

On tärkeää, että meillä on korkealuokkaista juridista osaamista tässä maassa, mutta silloin kun puhutaan jonkin lain vaikutuksista kenttään, ihan tavallisiin ihmisiin ja näiden keskinäiseen kanssakäymiseen ja sen ehtoihin, olisi syytä kuunnella myös vähän yhteiskuntatieteilijöitä, miksi ei muitakin tieteenaloja. Tämä näkyy erityisen selvästi siinä kohtaa, kun hallituksen esityksessä arvioidaan, mitkä olisivat lain yhteiskunnalliset vaikutukset. Muutoksen oletetaan nimittäin vähentävän seksin ostamista ja samalla vähentävän paritusta ja ihmiskauppaa. Tähän liittyy kaksi virhepäätelmää.

Ensinnäkin, kriminalisointien ei tiedetä vähentävän seksin ostamista. Jos kriminalisoinnit vähentäisivät seksin ostamista, seksin ostaminen olisi jo aikapäiviä sitten kadonnut tästä maailmasta. Meillä on ollut pitkiä historiallisia jaksoja, joissa sekä seksin myymisestä että ostamisesta on rangaistu jopa kuolemantuomioilla, ja siitä huolimatta seksiä ostetaan ja myydään. Ei ole olemassa sellaista tieteellisesti kestävää näyttöä, että näillä olisi määrällinen vaikutussuhde toisiinsa.

No, jos olisikin niin, että seksin ostamisen kriminalisointi vähentäisi seksikauppaa, niin ei silti olisi mitään takeita siitä, että tämä johtaisi parituksen ja ihmiskaupan vähenemiseen. Parituksen ja ihmiskaupan osuus prostituutiosta ei nimittäin ole vakio vaan vaihtelee paljon yleisten, yhteiskunnallisten olosuhteiden ja myös seksikauppaan kohdistetun lainsäädännön perusteella. Näin seksin oston kriminalisointi hyvinkin saattaisi samanaikaisesti vähentää seksikauppaa kokonaisuudessaan mutta kuitenkin lisätä paritusta ja ihmiskauppaa (Välihuuto) — riippuu siitä, mihin suuntaan yhteiskunta muuten kehittyy.

Lisäksi täällä on pienempiä, ihan käytännön tieteellisestä osaamattomuudesta kertovia lapsuksia, niin kuin se, että minun arvioitani on laitettu Tilastokeskuksen nimiin, mutta en puutu nyt niihin tämän enempää.

Mikäli hallituksen tavoitteena on vähentää ihmiskauppaan liittyvää kysyntää, mihin kansainväliset sopimuksetkin meitä velvoittavat, niin ainoat keinot, joista meillä on evidenssiä siitä, että ne myös toimivat, ovat naisten aseman parantaminen ja köyhyyden poistaminen, tuloerojen pienentäminen. Nämä ovat ainoat, varmasti toimivat keinot. Sen sijaan seksin oston kriminalisoinnista meillä ei ole evidenssiä.

Haluaisin vielä kiittää siitä, että tämä lakiesitys menee myös perustuslakivaliokuntaan, toisin kuin alun perin oli tarkoitus. Minä näen, että tässä on ainakin kolme sellaista tekijää, minkä takia perustuslakivaliokunnan arviointi on tarpeen siitä huolimatta, että hallituksen esityksessä siinä ei nähdä ongelmaa.

Ensinnäkin tähän antavat syytä jo nyt käyn-nissä olevat muutokset parituslainsäädännössä. Oston kriminalisoinnin perustuslakiarviointihan tehtiin erilaisen parituslainsäädännön alaisuudessa, ja näin sen ei voida katsoa yksiselitteisesti pätevän tähän tapaukseen.

Toinen, minkä takia perustuslaillinen arviointi on tarpeen, on kysymys tuottamuksellisuudesta. Minä olen itse aterioinut usein ravintolassa, joka myöhemmin selvisi ihmiskauppaa harjoittavaksi firmaksi. Tällaisen lainsäädännön mukaan minua pitäisi nyt sakottaa siitä, että olen käynyt syömässä tässä ravintolassa, mikäli logiikka olisi sama kuin seksikaupan kohdalla.

Kolmantena on tietysti telekuunteluoikeuksien laajeneminen, joka aina on perustuslaillista harkintaa vaativa asia.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksella ja ministeri Henrikssonilla on varmasti vilpitön pyrkimys hyvän edistämiseen, siis pyrkimys hyvään. Ehkä vanha sananlasku siitä, että tie varsin lämpimään paikkaan on kivetty hyvillä pyrkimyksillä ja aikomuksilla, sopii turhankin hyvin tähän lakiesitykseen. Tässä uskotaan vahvasti, että tehdään hyvää yhdelle ihmisryhmälle, joka tukea ja hyvän tekemistä varmasti kaipaa ja ansaitsee. Mutta näyttö siitä, että näin tapahtuisi — toisaalta lakiesityksen perustelujen ja toisaalta nyt täällä kuullun, esimerkiksi edustaja Kontulan puheenvuorojen, jälkeen — ei ole ainakaan minulle yhtään vahvistunut.

Tähän liittyy selkeästi ongelmia sekä itse myyjän että myöskin ostajan kannalta, sekä oikeusturvamielessä että myöskin eettiseltä kannalta. Viittaan edustaja Mustajärven puheenvuoroon vapaaehtoisen toiminnan ikään kuin ulkoa kieltämisestä, jossa uskotaan tehtävän hyvää, vaikka teon kohde ei itse niin usko.

Arvoisa puhemies! Kyllä aika paljon vahvistusta epäilykselleni tai ikään kuin uudelleensuuntausta pitää tulla, että näillä perusteluilla, jotka tästä lakiesityksestä ovat luettavissa, voisin tätä lakiesitystä kannattaa.

Anna  Kontula  /vas:

Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin huomiota edustaja Juvosen argumentaatioon siitä, että erityisesti nuorten tyttöjen kohtaama häirintä, joka osittain tapahtuu huoritteluna taikka seksinostoehdotuksina, liittyisi jotenkin oleellisesti tähän lainsäädäntöön. Pitää ymmärtää, että häirinnässä on kysymys hyvin erilaisesta vallankäytöstä. Seksin ostaja, henkilö, joka haluaa ostaa seksiä, toimii hyvin hiljaisesti. Hänellä on intressi pitää mahdollisimman matalaa profiilia omasta toiminnastaan, samalla lailla kuin seksin myyjälläkin. Ne henkilöt, jotka huutelevat asiattomuuksia kadulla ohikulkijoille, eivät ole seksin ostajia vaan ihmisiä, jotka haluavat huudella asiattomuuksia ohikulkijoille. Se valta, joka näillä huutelun kautta on, perustuu kylläkin samaan stigmaan, jolla myös seksityöntekijöitä leimataan, uhriutetaan ja syrjäytetään tässä yhteiskunnassa. Mutta minä näen, että tämä lainsäädäntö, jota tässä nyt ollaan tekemässä, pikemminkin tukee tätä stigmaa kuin on omiaan sitä poistamaan.

Tässä jälleen kerran kysymättä seksityöntekijöiltä, kysymättä ihmisiltä, jotka tekevät työtä seksityöntekijöiden parissa, ollaan säätämässä uusia lakeja, jotka entisestään heikentävät heidän asemaansa. Kysymys on ryhmästä, joka kautta historian on ollut pääsääntöisesti kaikissa länsimaissa se päähän potkituin ryhmä. Kysymys on ihmisistä, joita erityisesti toivoisi naisliikkeelle ja feminismille omistautuneiden ihmisten puolustavan, ei suinkaan tekevän heidän elämäänsä entistä vaikeammaksi.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen vastustanut seksin oston täyskieltoa samankaltaisilla perusteilla kuin joita edustaja Kontula tänään on esittänyt keskustelussa ja monissa yhteyksissä aiemmin. Olen pitänyt sitä ongelmallisena seksin myyjien kannalta ja myös ihmisten autonomian kannalta vapaassa maassa. Toisaalta on käynyt aika selväksi, että myöskään nykylaki ei toimi, juuri niistä syistä, joita ministeri esittelypuheenvuorossaan kuvasi. Tehtäväksi on sitten tullut hakea tästä välimaastosta jotain ratkaisua, jolla seksikauppaan liittyviä aitoja ongelmia voitaisiin onnistua torjumaan. Oma arvioni on se, että tässä hallituksen esityksessä on ratkaisua haettu oikealta ilmansuunnalta, ja toivon, että nyt on löydetty toimiva ratkaisu.

Keskustelussa monet kollegat ovat kiinnittäneet huomiota niihin pulmiin, joita tulee tai saattaa ilmetä tämän lain toimeenpanossa. Itse luotan lakivaliokuntaan ja lasken aika paljon nyt sen varaan. Sinä aikana, kun itse lakivaliokunnassa istuin, ilokseni huomasin, että valiokunnassa oli kulttuuria puuttua tarvittaessa aika isostikin hallituksen esitysten sisältöön, jos se koettiin perustelluksi asiantuntijakuulemisten jälkeen. Toivon, että lakivaliokunta tarvittaessa myös tämän hallituksen esityksen tapauksessa sisältöä muokkaa.

Edustaja Kontula omassa puheenvuorossaan totesi, että naisten aseman parantaminen ja köyhyyden vähentäminen ovat ainoita tehokkaaksi todettuja keinoja puuttua seksikaupan erinäisiin lieveilmiöihin. Kannatan lämpimästi naisten aseman parantamista ja köyhyyden vähentämistä, mutta mieleen vääjäämättä juolahtaa kysyä, olisiko meillä kuitenkin hieman nopeampivaikutteisia ja kohdennetumpia keinoja kuin nämä sinänsä erinomaisen arvokkaat tavoitteet.

Tähän esitykseen saattaa sisältyä ongelmia, mutta koen, että vielä isompi ongelma ovat ne vakavat pulmat, joita liittyy ihmiskauppaan, ja sen takia meidän pitää hakea tepsiviä konsteja puuttua näihin ongelmiin.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Anna Kontula, nostitte esille äsken sanomani nuoriin tyttöihin ja poikiin kohdistuneet häirintätapaukset ja vaikkapa ne huutelut. En missään nimessä tarkoittanutkaan näin, että siinä on kysymyksessä seksinostoyritys tai joku tällainen tapahtuma, vaan tämä lause liittyi siihen, mitä puheenvuorossani myös muuta puhuin liittyen lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja näihin rikoksiin.

Ylipäänsä siihen liittyy myös jonkunlaista häirintää. Ehkä ne lapset eivät vielä sillä tavalla ole siinä ryhmässä, että he pystyvät sanomaan, onko kysymyksessä häirintä tai jokin muu. Mutta kyllä nuoret sitten taas ymmärtävät sen, mitä näitten huutelujen takana loppujen lopuksi on. Sehän on sitä kiusaamista, se on sitä alistamista, ja se on törkeää käytöstä. Sellaista vain tapahtuu, että nuorten perään huudellaan, ollaan sitten asialinjalla menossa tai ei. Tämä on myös yksi asia, jonka me voimme ottaa sitten esille jokainen siellä omassa arkielämässämme ja neuvoa ja ohjata nuoriamme, että niin siellä netissä kuin myös siellä kadulla niitä erilaisia vaaroja on. Ja myös on niin, että kenenkään ei tarvitse kuulla peräänsä sellaisia huutoja. En todellakaan tarkoittanut näitä kanssakäymisiä, vaan uskon, että siellä toimitaan ihan eri tavalla ja siellä on ihan erilaiset pyrkimykset. Mutta kyllä nuorten suojelua tarvitaan, ja ei kenenkään tarvitse kuunnella peräänsä huutelua.

Anna  Kontula  /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tynkkyselle: Seurasin joitakin vuosia sitten Moldovan kehitystä. Kysehän on ihmiskaupan suurvallasta Euroopan sisällä — tai oli kyse siihen aikaan. Ihan muutamassa vuodessakin naisten asemaa parantamalla saatiin merkittäviä muutoksia aikaiseksi tämän maan ihmiskauppakentässä. Tietysti kysymys on ihan erilaisesta maasta, ihan erilaisista volyymeista kuin Suomessa, mutta Moldovan esimerkki osoittaa mielestäni hyvin sen, kuinka tehokkaita ja itse asiassa nopeitakin niin sanotut pehmeät keinot ovat.

No, mitä Suomessa tällä hetkellä voitaisiin tehdä oikeasti seksikauppaan liittyvän ihmiskaupan torjumiseksi? Minä näen, että kaikkein tärkeimpiä niin sanottuja nopeita uudistuksia tällaisten rakenteellisten uudistusten ohella olisi sen mahdollistaminen, että seksityöntekijä joutuessaan jonkin sortin pulaan uskaltaa turvautua viranomaisiin. Ja nimenomaan siksi minä vastustan tätä lakia, koska minä näen, että tämä laki osittain tekee taas pikkuriikkisen vaikeammaksi sen turvautumisen viranomaisiin silloin, kun kohtaa jonkinnäköistä väärin- tai hyväksikäyttöä.

Minä itse kannatan dekriminalisointimallia, joka lähtee siitä, että — yllätys, yllätys — seksityöntekijät ovat ihmisiä niin kuin kaikki muutkin ja heihin voi kohdistaa ihan saman rikoslainsäädännön kuin muihinkin ihmisiin. Erillistä lainsäädäntöä ei tarvita kuin korkeintaan ensi vaiheessa parituksen osalta. Minä uskon, että tällaisella muutoksella olisi se merkittävä vaikutus, että jo pelkästään viranomaisten tietoon tuleva ihmiskauppa ja muu hyväksikäyttö lisääntyisi merkittävästi.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti siitä — tiedän, että edustaja Kontula on tutkinut myöskin Olkiluodossa työvoiman elinolosuhteita ja työskentelyolosuhteita ja kirjoittanut siitä kirjankin sitten — jos kielitaidottomuutta käytetään hyvin vahvana perusteena siinä, että se osoittaa, että henkilö on hyväksikäytetty tai ihmiskaupan uhri. Olkiluodossa on kai yli 50 eri kansallisuutta töissä, valtaosa ulkomaalaisesta työvoimasta puhuu äärimmäisen heikosti Suomea, niin että en tiedä sitten, että kun arvioidaan sitä, käytetäänkö Olkiluodon työvoimaa hyväksi, ovatko he ihmiskaupan uhreja — osa varmasti voi ollakin — niin käytetäänkö näissä tilanteissa sitten kielitaidottomuutta ja sitä, että he ovat tulleet muualta tänne tekemään töitä — tuommoisia yleisesti hyväksyttäviä töitä mutta sitten monenlaisilla orjatyösopimuksilla — vahvana perusteena, siis kun tulkitaan, käytetäänkö heitä hyväksi.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! On hyvä muistuttaa siitä, että nykyinen lainsäädäntö ei toimi. On hyvä muistaa, että tämä eduskunta on halunnut suojella ihmiskaupan ja parituksen uhreja, ja nykylainsäädäntö ei siihen pysty. Siitä se korkeimman oikeu-den tapaus kertoi hyvin selvästi. Sen takia hallitus on lähtenyt tekemään tälle asialle jotain. Sen takia teetettiin myös selvitys siitä, miten tämä lainsäädäntö on toiminut ja mitkä ovat ne puutteet.

Suurin piirtein 80 prosenttia lausunnonantajista oli sitä mieltä, että tämä hallituksen esitys on hyvä. Jotkut olisivat tahtoneet, että olisimme menneet vielä pidemmälle.

On hyvä myös muistaa, että Ruotsissa 1999 otettiin käyttöön seksin oston täyskielto. On olemassa Ruotsin oikeuskanslerin Anna Skarhedin tekemä selvitys siitä, miten Ruotsissa seksin ostokielto on käytännössä toiminut, ja se selvitys osoittaa sen, että katuprostituutio on puolittunut, kysyntä on mennyt alaspäin, ja sitähän me myös tavoittelemme tällä meidän hallituksen esityksellä. Me tavoittelemme sitä, että seksipalveluiden kysyntä vähenisi. Me tavoittelemme sitä, että ihmiskauppaa olisi Suomessa vähemmän kuin tänään. Toivottavasti sitä ei olisi ollenkaan.

Se, joka luulee, että me pääsemme näihin tavoitteisiin tekemällä tästä avointa, menemällä siihen Saksan ja Hollannin malliin, on valitettavasti, uskon, väärällä tiellä, koska niissä maissa, joissa ollaan lähdetty siitä, että perustetaan tavallaan valtiolliset bordellit, ihmiskauppa rehottaa, niissä maissa syntyy entistäkin enemmän uhreja. Siitä on selvää näyttöä tällä hetkellä niin Saksassa kuin Hollannissa. Sen takia muun muassa Saksassa käydään siitä keskustelua, mitä heidän nyt pitäisi tehdä, koska se heidän järjestelmänsä ei ole toiminut niin kuin he olivat toivoneet.

Täytyy muistaa, että seksibisneksessä on kyse valtavista summista, ja ihmiskaupassa varsinkin. Ja täytyy muistaa myös se, että tässä on aika isotkin ammatilliset rikolliset monessa asiassa takana. Hallituksen ja minun käsitykseni on se, että Suomen ei pidä olla maa, jonne kannattaa tulla harjoittamaan ihmiskauppaa. Me emme hae työllisyyden nostamista emmekä parempaa kansantaloutta tämän alan kasvattamisella.

Päinvastoin meidän kuuluu yrittää löytää keinoja suojella ihmiskaupan ja parituksen uhreja. Ja siinä olen edustaja Kontulan kanssa ihan samaa mieltä, että se, mitä tarvitaan kansainvälisesti, on se, että panostetaan entistäkin enemmän siihen, että naisten ja tyttöjen asema maailmassa kohenee ja että naisille ja tytöille annetaan koulutusta. Siihen meidän pitää panostaa, ja senkin takia me tarvitsemme edelleenkin hyvää kehitysaputyötä ja niin edelleen, mutta tätä työtä pitää tehdä myös Euroopassa.

Tällä hetkellä Ruotsissa, Norjassa, Islannissa on täyskieltolainsäädäntö. Olen ihan vakuuttunut siitä, että ainakin tämä muutos, jota hallitus nyt tässä ehdottaa, tuo meidät paremmalle tielle kuin se, missä me nyt olemme.

Arvoisa puhemies! Johanna Niemi puhuu tässä omassa selvityksessään myös siitä, että seksikauppa naamioidaan. On olemassa sellainen ydin, jossa paritus tai ihmiskauppa on niin ilmeistä, että sitä ei pystytä naamioimaan, mutta sitten on tavallaan vapaaehtoisesti naamioitu seksikauppa, johon todellisuudessa kuuluu paritusta tai ihmiskauppaa mutta jonka todellisista olosuhteista ostaja voidaan pitää tai voi pysyä tietämättömänä. Tämä on nyt se osio, mihinkä hallitus haluaa puuttua.

Meidän oma ihmiskaupparaportoija on myös raportoinut siitä, että tällä hetkellä jostain syystä Suomessa tutkitaan enemmän niitä ihmiskauppatapauksia, joissa on kysymys ihmiskaupasta työmailla ja niin edelleen. Mutta jotta tämä lainsäädäntö toimisi paremmin tulevaisuudessa, niin se on aivan selvää, että myös poliisien resursseja pitää pitää sillä tasolla, että poliisilla on mahdollisuus tutkia näitä ihmiskauppa- ja paritusrikoksia.

Totta kai se on niin, ettei ainoastaan lainsäädännöllä voida puuttua tähän ongelmaan, mutta lainsäätäjinä me voimme antaa signaalin siitä, mikä meidän mielestämme on hyväksyttävää ja mikä ei. Hallituksen esitys on harkittu esitys, ja olemme vakuuttuneita siitä, että se vie meidät paremmalle tielle, niin että Suomi ei tulevaisuudessa kuulu niihin maihin, joihinka on houkuttelevaa tulla harjoittamaan ihmiskauppaa.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri Henriksson, kukaan ei tässä salissa ole tänään vielä kannattanut Saksan ja Hollannin mallia. Puhuin itse dekriminalisointimallista, joka on eräänlainen kolmas tie, joka ei ole Saksan bordellilaitoksen malli eikä myöskään Ruotsin abolitionistinen malli.

Jos me haluamme säätää lainsäädäntöä, joka oikeasti, nopeasti parantaisi seksityöntekijöiden rikosoikeudellista suojaa, niin me voisimme säätää vaikkapa työperäiset saatavat ulottumaan myös seksikauppaan. Ainoa, mikä estää meitä tekemästä tätä, on ideologiset syyt, se, että meillä on voimakas ryhmä ihmisiä, jotka eivät halua, että seksikaupan yhteydessä käytetään sanaa "työ". Käytännössä tämä ideologinen syy tarkoittaa näiden ihmisten kohdalla sitä, että hyvinkin köyhät ihmiset, hyvinkin köyhistä maista tänne tulevat ihmiset menettävät valtavia summia tienaamiaan rahoja Suomen valtiolle, koska mikään ongelma ei sitten toisaalta ole takavarikoida valtion kassaan niitä samoja rahoja. Käytännössä näille ihmisille se voi tarkoittaa, että lapsi ei pääsekään kouluun tai että äidillä ei ole varaa leikkaukseen.

Nykylainsäädäntö ei toimi, tästä olen ministerin kanssa yhtä mieltä. Sen takia sitä lakia aikoinaan vastustinkin. Mutta jos seistään syvällä suossa, niin ei se asia parane siitä, että kasataan lisää kiviä reppuun. Kyllä silloin pitää etsiä jotain täysin toisenlaisia toimintatapoja.

Viittasitte Ruotsin selvitykseen. Ruotsin selvityshän ei osoita kysynnän vähenemistä. Ruotsin selvitys osoittaa, että katukauppa on vähentynyt. Katukauppa sinällään, erityisesti näillä leveysasteilla, on erittäin pieni osa prostituutioilmiöstä ylipäätään ja varsinkin kännyköiden ja internetin yleistymisen myötä entistä pienempi.

Jos lain tosiasiallisena tarkoituksena on kysynnän väheneminen, niin kyllä minä toivoisin, että se olisi esitetty myös lakiesityksen kohdassa "Lain tarkoitus" ja että lakiesitys sisältäisi jonkinnäköisen suunnitelman siitä, miten aiotaan jatkossa selvittää, toteutuuko tämä tarkoitus vai eikö toteudu. Nythän näin ei ole.

Minä haluaisin vielä huomauttaa, että esitys pohjaa selvitykseen, jonka laati kaksi oikeuspoliittisen koulutuksen saanutta ihmistä pitkälti viranomaisraporttien ja varsin rajatun viranomaisryhmän haastattelujen pohjalta. Sen jälkeen esitykseen on pyydetty lausuntoja lähinnä erilaisilta oikeusviranomaisilta. Missään vaiheessa tässä prosessissa osallisena ei ole ollut seksityöntekijöitä. Missään vaiheessa tässä prosessissa ei ole kuultu niitä alan kentällä toimivia tutkijoita taikka sosiaalityöntekijöitä, jotka yksissä tuumin vastustavat tätä lakia.

Vielä haluaisin huomauttaa, että vaikka Pohjoismaissa nyt ollaankin tässä suhteessa harhapoluilla, niin onneksi kansainvälisessä keskustelussa kuitenkin itsekin kannattamani dekriminalisointimalli tuntuu saavan enemmän tukea osakseen. Muun muassa YK:n naisjärjestö on ottanut kantaa sen puolesta.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! On ollut varsin mielenkiintoista seurata tätä keskustelua. Ministeri Henrikssonilla on omat näkemykset ja edustaja Kontulalla vähän vastakkaisia näkemyksiä.

Itse olisin taipuvainen kallistumaan sellaisen näkemyksen taakse, että nyt kun tätä lainsäädäntöä ollaan muuttamassa... Kaikki tiedämme, mitkä ovat poliisin resurssit tällä hetkellä, ja todennäköisesti ne resurssit eivät siitä juuri tule kasvamaan, päinvastoin: kun ajatellaan valtion taloudellisia ongelmia, sitä syvää lamaa, johon olemme ajautuneet tässä viimeisten vuosien aikana, niin voidaan ajatella, että poliisin resurssit entisestään tulevat pienenemään. Sitten kun vielä mietitään sitä, mihinkä näitä vähäisiä yhteiskunnan resursseja on viime vuosina ohjattu myös valtionhallinnossa: Meillä on jättiläismäiset ict-hankkeet, poliisille on ollut hankinnassa uudet tietojärjestelmät jo vuosikausia, ja nyt näistä järjestelmistä ei sitten mitään tule — eduskunnan tarkastusvaliokunnassa olemme käsitelleet mietintöä hallituksen vuosikertomuksesta 2013, joka tulee ensi perjantaina täysistuntokäsittelyyn. Olen vain paljon pohtinut sitä, mihinkä näitä valtion resursseja ohjataan, jos on miljardiluokan ict-hankkeet ja siitä tietysti poliisilla on yksi siivu ja se siivu on niin iso, että vastaavasti ei voida palkata lisää poliiseja vaan poliiseja on tälläkin hetkellä työttömänä. Kannattaa olla tarkkana siinä, mitä säädetään, pystytäänkö niitä uusia pykäliä sitten toimeenpanemaan asianmukaisesti. Ei ole varmaan tarkoituksenmukaista tehdä semmoisia lakeja, joita kukaan ei voi valvoa ja noudattaa.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Täytyy tässä kyllä todeta, että professori Johanna Niemi on pitkään ollut tällä uralla, hän on tehnyt valtavan paljon tutkimustyötä, ja on surullista kuulla tässä salissa, että tämän henkilön työtä aliarvioidaan jollakin tavalla. Hän on tehnyt erittäin paljon ja hyvää työtä tämän asian eteen. Sitten tässä on kuultu myös muun muassa Exit — pois prostituutiosta ry:tä, Lasten perusoikeudet ry:tä, Monika-Naiset liittoa, Naisasialiittoa, on kuultu Pro-tukipistettä, Miesten tasa-arvo ry:tä, Feministinen aloite -verkostoa ja on kuultu Minna Kimpimäkeä ja tutkija Niina Vuolajärveä ja niin edelleen. Kyllä tässä, edustaja Kontula, on kuultu aika laajasti eri tahoja. Mutta se nyt vain sattuu olemaan niin, että tämä esitys nyt ei ole teidän mieleenne.

Hallitus haluaa tässä suojella ihmiskaupan ja parituksen uhreja, ja meidän pitää yhteiskunnassa miettiä, mikä meidän tehtävämme on. Minun mielestäni meidän tehtävämme on suojella niitä henkilöitä, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Jos on joutunut ihmiskaupan ja parituksen uhriksi eikä siitä pystytä tuomaan näyttöä, että henkilöt ovat tämmöistä henkilöä hyväksikäyttäneet, koska meidän lainsäädäntömme on niin tiukka kuin se on, niin kyllähän se on ilmiselvää, että sitten lakia pitää muuttaa.

Puhemies! Ihan lopuksi: Kyllähän tämä Ruotsin raportti ja ne kokemukset siellä osoittavat myös sen (Puhemies koputtaa), että siellä kysyntä on vähentynyt. Ruotsin poliisi muun muassa sanoo, että Ruotsiin ei ole enää niin houkuttelevaa tulla harjoittamaan ihmiskauppaa kuin oli ennen sen lain säätämistä.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri Henriksson, mainitsemastanne listasta vain kaksi tahoa on oikeasti jossakin tekemisissä seksikaupan kanssa kentällä, ja näistä kahdesta tahosta kaksi vastustaa tätä lakiesitystä.

Ruotsin kokemuksista olemme puhuneet aikaisemminkin: selvitys on saanut varsin laajan akateemisen kritiikin osakseen, ja kyllä minä nyt rehellisyyden nimessä toivoisin, että sekin jollakin lailla huomioitaisiin silloin, kun näistä Ruotsin kokemuksista puhutaan. Ruotsissa on monia muitakin seksikaupan asiantuntijatahoja, jopa parempia asiantuntijatahoja kuin korkeat virkamiehet.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuten edellä kävi ilmi, kannatan tätä ministeri Henrikssonin johdolla valmisteltua esitystä. Sen sijaan en kannata sitä tapaa, jolla ministeri Henriksson yrittää sivuuttaa edustaja Kontulan mielestäni monessa suhteessa asiallisen ja perustellun kritiikin pohjalla olevaa selvitystä kohtaan. Olen itse lukenut sen selvityksen, ja tällainen yksinkertainen yhteiskuntatieteiden maisterikin aika nopeasti näkee, että siinä selvityksessä on merkittäviä ongelmia, joita edustaja Kontula on tänään ja aiemmin kirjoituksissaan hyvin tuonut esille.

Pulmahan koko tässä keskustelussa on se, että seksikauppa jos jokin on kovin vaikeasti tutkittava aihe. On hyvin vaikea saada erittäin vakuuttavaa näyttöä vaikkapa siitä, kuinka yleistä seksikauppa on tai kuinka paljon prostituutio on vähentynyt tai lisääntynyt. Sen takia toivoisinkin itse asiassa keskustelun kaikille osapuolille tiettyä malttia ja varovaisuutta, kun viitataan erilaisiin tutkimuksiin. Usein on vaikea kovinkaan aukottomasti todistaa tätä tai tuota.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Tynkkysen kanssa aivan samaa mieltä. Kun ministeri Henriksson sanoo tässä, että hallitus vilpittömästi pyrkii parantamaan seksikaupan tai parituksen uhrien asemaa ja ihmiskaupan uhrien asemaa, niin en minä sitä epäile, mutta en kyllä epäile tippaakaan, etteikö myöskin edustaja Kontula pyrkisi aivan samaan. Kysymys on vain siitä, että teillä ja meillä on erilainen näkemys siitä, millä keinoin siihen parhaiten päästään. Ja kun lakiesityksellä pyritään parantamaan ihmiskaupan potentiaalisten uhrien ja seksikaupan harjoittajien asemaa nimenomaan ihmiskauppaa suitsimalla, niin silloin on kysymys siitä, ovatko sen lakiesityksen osoittamat keinot hyviä ja riittäviä. Tähän mennessä kuullun perusteella, tässä salissa tänään, olen tullut kyllä vakuuttuneemmaksi edustaja Kontulan perusteluista kuin teidän, ministeri Henriksson.