Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä ed. Takkulan puhe oli sellaista mielenpaloa ja oikein sytyttävää, että tässä on aikamoiset paineet sen jälkeen lähteä viemään asioita eteenpäin, mutta oli kyllä ilo kuulla se.

Opintotuen taso on nykyisin riittämätön, ja sitä on syytä kehittää eri tavoin. Keskeinen ongelmista on sen kesto. Tällä hetkellä näitä tukikuukausia myönnetään yhden tutkinnon suorittamista varten 55 kuukaudeksi riippumatta siitä, kuinka laaja tutkinto on. Meillä on tutkintoja, joissa vaaditaan 180 opintoviikon suorittamista normaalin 160:n sijaan. Tällaisia ovat esimerkiksi arkkitehdin, diplomi-insinöörin, maisema-arkkitehdin, musiikin maisterin ja psykologian maisterin tutkinnot. Näiden tutkintojen säännönmukainen suorittamisaika on viisi ja puoli vuotta, kun se ylemmän korkeakoulututkinnon kohdalla on yleensä viisi vuotta. Näin opiskelijat ovat eriarvoisessa asemassa siinä, kuinka tukikuukaudet kattavat tutkinnon suorittamisen.

Opetusministeriön työryhmä selvitti vuonna 2001 vaihtoehtoja lisätä opintotuen kannustavuutta. Työryhmä esittää mietinnössään Kannustava opintotuki, että järjestelmää tulisi kehittää siten, että se antaisi päätoimisen opiskelun ajalle paremman toimeentulon, mahdollistaisi tehokkaan opiskelun ja tutkinnon suorittamisen kohtuuajassa. Opintotukea kehittämällä voidaan lyhentää tuen käyttöä sekä lyhentää tutkintojen suorittamisaikaa, ja siitähän nyt laajasti puhutaan ja siihen ongelmaan halutaan etsiä ratkaisuja monellakin tavalla.

Ensimmäisenä toimenpiteenä tässä työryhmän mietinnössä ehdotetaan opintotukiajan pidentämistä niillä aloilla, joilla tutkintojen suorittaminen kestää yli 160 opintoviikkoa. Kategorinen 55 tukikuukauden katto aiheuttaa sen, että joissakin tutkinnoissa tukikuukaudet kattavat koko opintoajan, mutta toisissa loppuvat selvästi ennen yleistä suorittamisaikaa. Tämä muutos olisi opintotuen kehittämisen kiireellisin toimi. Tämän esityksen kustannusvaikutukset eivät olisi kovin korkeat, noin yhden miljoonan euron verran. Tässä lakialoitteessamme ehdotetaan, että kaikki, joilla yliopistotutkinnon laajuus on enemmän kuin 160 opintoviikkoa, voisivat saada opintotukea nykyisen 55 opintotukikuukauden sijasta 60 kuukaudelle.

Arvoisa rouva puhemies! Toinen opintotukia koskeva lakialoitteemme koskee laajempaa joukkoa opiskelijoita. Tällä hetkellä asumislisän saajista noin puolella todellinen vuokra ylittää opintotukilaissa määritellyn vuokrakaton. Vuokrakatto ei siis vastaa todellista vuokratasoa nykyään. Olisi kohtuullista, että opiskelijoiden ja muun väestön asumista tuettaisiin samalla tavalla ja samanlaisten periaatteiden mukaan. Tämä on myös opintotuen kannustavuutta pohtineen työryhmän kanta. Vuonna 2000 toteutettiinkin opintotuen ja asumislisän yhteensovitus. Tämän yhteensovituksen jälkeen asumislisän piirissä olevien vuokrataso on kuitenkin noussut aravarahoitteisissa vuokrataloissa 3,5 prosenttia. Esitämme, että asumiskustannusten kasvun huomioimiseksi ja opintotuen riittävyyden parantamiseksi opintotuessa huomioon otettavaa vuokrakattoa korotettaisiin 228 euroon kuukaudessa. Tämä vastaa osittain yleisen asumistuen tuettavan vuokran rajoja. Tällöin asumislisä olisi enintään 182,4 euroa kuukaudessa, kun se nyt on 171,55 euroa kuukaudessa. Tämän muutoksen kustannus olisi 10 miljoonaa euroa.

Juha  Korkeaoja  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nykyinen opintotukijärjestelmä on keskustan lapsi. Se toteutettiin Ahon hallituksen aikana, kun juuri elettiin lama-aikaa eikä ollut varaa juuri mihinkään; tämän halusimme silloin toteuttaa. Nyt kun vihreät esittävät tässä uudistuksessa, että normaalia pitemmät opinnot saisivat myöskin pidempikestoisen opintotuen, käsittelimme sitä eduskuntaryhmän kesäkokouksessa ja otimme asiaan myönteisen kannan jo silloin. Edustajamme ovat tehneet saman sisältöisiä esityksiä. Se on myös keskustan ryhmän esityksenä. Me tervehdimme todella tyydytyksellä sitä, että nyt rintama on laveampi ja voimme yhdessä ajaa tätä muutosta, uudistusta, jonka, niin kuin ed. Ojansuu totesi, kustannusvaikutus on mitätön. Asia ei (Puhemies koputtaa) missään tapauksessa näihin kustannuksiin kaadu.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun tässä on puhuttu koulutuspolitiikan alkupäästä, opiskelijapolitiikka on yksi vaihe siitä. Tuntuu todella siltä, että viime vuosina, vaikka opiskelijoiden varassa on koko suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus, he ovat olleet syyllistämisen kohteina. Koko yliopistolaitos on ollut sellainen paikka, minne vuosisatoja ihmiskunta on säilönyt ja kerännyt pääomaa, mutta meidän aikakautemme haluaisi elää vain koroilla ja kiskoa sieltä kaiken hyödyn irti mahdollisimman pienellä panostuksella. Sen takia tämä konkreettinen aloite opiskelijoiden toimeentuloturvan parantamiseksi on myös kannanotto siihen suuntaan, että opiskelijallakin, opiskelijaihmiselläkin, on ihmisarvo, että hän ei ole siellä vain keräämässä tietoa, että hän ei ole niin kuin patteri jossain lataamossa, johon vain nopeasti syötetään virtaa, jonka hän voi sitten laittaa työelämään.

Opintotukikuukausien pidentäminen on minusta ihan oikeusturva-asia, jos kuitenkin yliopistolla on autonomia päättää opintojen pituudesta ja tarkoitus on tukea. Tässä voi vielä sanoa, että semmoisten ammattien, joissa oppimisen lisäksi pitää osata ja joihin liittyy myös jollain tavalla käytännön harjoittelua, ei ehkä ihan kädentaitoja mutta kuitenkin kokonaisvaltaisempaa ihmisen osaamisen käyttöalaa kuin pelkkä kapea ajatteleminen, kuten arkkitehdin ammatti ja nämä, todella semmoisten käsityöammattien oppiminen on hitaampaa. Tässä myös arvostetaan monipuolista osaamista. Toinen on tietysti opiskelijoiden asumisasia.

Kun teimme vihreiden varjobudjettia, olimme juuri niin realistisia, että niin kuin ed. Janina Andersson sanoi tiedotustilaisuudessa, "tämän voi ottaa käyttöön vaikka heti". Päätimme tukeamme yliopistolaitokselle kanavoida nyt opiskelijoiden kautta, mutta tietysti sitten, kun teemme yhdessä vaikka ed. Korkeaojan kanssa koulutuspolitiikkaa, yliopistolaitoksen kehittäminen pitäisi ottaa tarkasteluun.

Anu Vehviläinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, että nykyinen opintotukijärjestelmä on ollut kymmenen vuotta voimassa. Sen aikana siihen ei ole tehty parannuksia, mutta eräs heikennys on tehty, eli Lipposen ensimmäisen hallituksen aloittaessa siihen tuli heti leikkaus. Siitä olette vastuussa tekin, vihreät, vaikka olette nyt oikealla asialla ja hyvä aloite on olemassa.

Tässä tuli esille opintotukityöryhmä vuodelta 2001. Siellähän oli asiallisia huomioita ja kehittämisehdotuksia, mutta hallitus ei ole vain tuonut niitä esityksiä tänne. Erityisesti minua ihmetyttää opintotukikuukausien pidentämisen tuomattomuus tänne, koska kysymyksessä on todellakin vain yhden miljoonan euron kustannusvaikutus. Se ei todellakaan olisi valtion budjettia kaatanut, jos tämä parannus olisi tehty. Kysymyksessä on epäoikeudenmukaisuus eri opiskelijoitten välillä, kuten ed. Krohn puheenvuorossaan toi esille. Itseäni erityisesti ihmetyttää lääkärikoulutus, koska sehän on 180 opintoviikon koulutusta ja meillä puhutaan paljon lääkäripulasta jnp. Tämä olisi erityisen tärkeä. Ei pidä nostaa yhtä ryhmää ulkopuolelle, mutta viitaten näihin keskusteluihin tämä pitäisi ehdottomasti korjata. Toivon, että täällä saadaan tämä asia hoidettua.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Koulutusmyönteisyys ja hyvä koulutus luo yhteiskunnassa turvallisuutta. Kyse on luottamuksesta ja tärkeästä yhteiskunnan voimavarasta. Tässä mielessä Ahon hallituksen toteuttama opintotukijärjestelmän kokonaisuudistus 90-luvun alussa oli erinomainen kädenojennus opiskelijoiden ja koulutusyhteiskunnan kehittämisen suuntaan. Valitettavasti Lipposen ensimmäinen hallitus 90-luvun puolivälissä leikkasi näitä etuuksia opiskelijoiltakin. Oli hämmästyttävää, että lasten ja nuorten osalta ja näiden perheiden osalta juuri näitä ratkaisuja tehtiin. Nyt olisi ollut jo korkea aika palauttaa edes kohtuullinen taso opintorahaan, lisätä, niin kuin nyt on myöhemmin esitetty ihan yleistä hyväksyntää saaneen työryhmän esityksessä, opintotukikuukausia niille aloille, joilla opinnot kestävät ja koulutustaso, lisensiaattitaso, vaatii pidemmän koulutusjakson, ja tietysti myös ottaa huomioon asumisen kustannukset asumislisässä tai opiskelijoiden asumistuessa. Jäämme odottamaan, että vihreät osaltaan nyt ovat vaikuttamassa siihen, että nämä toteutuvat. Keskusta on myönteisellä kannalla ollut jo pitkään näiden uudistusten toteuttamisen osalta.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Ei varmaan kenellekään ole yllätys, että kannatan tätä lakialoitetta, eikä varmaan sekään ole meille uutta, että sekä opposition että myös nykyisten hallituspuolueitten piiristä on vastaavia aloitteita tehty. Tämä on niin selvä vääryys koko järjestelmässä, että rohkenisin epäillä, että tänään käsittelyssä olevista esityksistä yksi todennäköisimpiä, joka jossain valiokunnassa nousee yli puoluerajojen hyväksyttäväksi, olisi juuri tämä.

Mutta puuttuisin hieman siihen, että edustajat Vehviläinen ja Väistö aloittivat taas kerran vuoden 95 leikkauslitanian. Saattaisin kuvitella, että jos täällä olisi hallituspuolueiden edustaja, taas aloitettaisiin puhe Ahon hallituksen konkurssitilaan jätetystä valtiontaloudesta. Aivan oikeasti se keskustelu, mitä me aikaisemmin täällä kävimme muun muassa rakenneuudistuksesta tämän istunnon alussa, katsoi eteenpäin, katsoi siihen, mitä Suomelle pitää tehdä. Ihan oikeasti olisi todellakin rakentavaa, jos puolin ja toisin lopetettaisiin loputon tappelu siitä, mitä Ahon hallitus teki väärin ja kuinka paljon se pakotti seuraavan hallituksen aloittamaan julmalla säästölistalla ja kuinka sitten tämä säästölista oli väärin tehty.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Yhdyn ed. Braxin äsken mainitsemiin sanoihin. Kuulun niihin hallituspuolueisiin, jotka ovat olleet sekä Ahon hallituksessa että Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksessa. (Ed. Väistö: Itse asiassa Holkerin hallitus oli pahin!) — No niin, näinhän tämä etenee, nyt mennään jo 80-luvulle, siihen aikaan, kun Suomella piti mennä paremmin kuin koskaan aikaisemmin. — Jokainen hallitus on tehnyt tietenkin omana aikanaan oikeita temppuja mutta on tehnyt myöskin vääriä temppuja. Mutta väitän, että paljolti Ahon hallituksen ja myöskin Lipposen ykköshallituksen päätökset perustuivat siihen, että näin oli pakko tehdä. Vuonna 95 tämä maa otti yksinkertaisesti vielä 50 miljardia markkaa velkaa siihen, että saimme pidettyä yhteiskunnan pystyssä. Näin on moneen kertaan todettu.

Tämä lakialoite on hyvä. Luulen, että siitä vallitsee yksimielisyys niin hallituksen kuin oppositionkin välillä. Mutta totean vain, että tämä on riittämätön. Jos katson esimerkiksi omaa tytärtäni, joka asuu vajaan parin kilometrin päässä, hän maksaa 25 neliön yksiöstään 350 euroa vuokraa käydäkseen kauppakorkeata. Hän tekee 15 tuntia viikossa töitä pystyäkseen selviämään vuokrista, kun ei aina halua isänkään kukkarolla olla. Ei tämäkään vastaa vielä tätä aikaa, mikä on realismia esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla. Luulen, että seuraavassa hallitusohjelmassa tämä nousee vahvasti esiin, on pohja sitten, mikä tahtoo.

Hannu  Takkula  /kesk:

Arvoisa puhemies! On pakko lähteä ed. Salon puheenvuorosta. Te totesitte, että tämä on riittämätön mutta oikean suuntainen. En tiedä, minkälainen varjobudjetti tarvittaisiin ja kuinka paljon sinne lisälainanottoa, että teidän suunnitelmanne voitaisiin toteuttaa. Mielestäni tämä on jo riittävän hyvä askel oikeaan suuntaan toteutettavaksi. Jos me voimme saada parempaa, niin miksi tyytyä huonoon tilanteeseen? Aina pitää kulkea kohti parempaa. Toteutetaan tällä hallituksella tämä, ja seuraava hallitus voi sitten jo parantaa tätä. Tässä suhteessa olisi kiva nähdä, että tämä hallitus voisi ottaa edes yhden askeleen myönteiseen suuntaan.

Kävin juuri omassa työhuoneessani ja silmäilin syvänvihreää ohjelmaa ja huomasin, että tämä asia on myös siellä mainittu. Näin ollen täytyy sanoa, että olen erittäin iloinen siitä, että myös tältä osin vihreät ovat tulleet syvänvihreille keskustalaisille jäljille ja juurille. Me olemme valmiita tukemaan tätä teidän nimissänne, vaikka vuosien aikana eduskunnassa te ette ole olleet valmiit tukemaan meidän vastaavaa esitystämme, mutta minä lupaan keskustan puolesta, että me tulemme tukemaan teidän esitystänne. Meille on ihan sama, kuka sen esityksen tekee, koska huolihan on isänmaan tulevaisuudesta, huolihan on siitä, että me voimme rakentaa ehyempää ja parempaa yhteiskuntaa. Ei meille ole tärkeitä irtopisteet, että tekee sen kokoomus tai vasemmisto, mutta jos se on oikea, yli puoluerajojen me olemme valmiita tukemaan. Tämä on oikean suuntainen, ja siinä mielessä voitte olla varmoja, että me olemme tätä mukana tukemassa. Niin kuin sanoin, olen ilahtunut tänä iltana, ja erityisen riemullinen sydän on siitä, että vihreät ovat, voi sanoa, että tuhlaajatytöt ovat palanneet kotiin ja tätä kautta ovat kehittämässä yhteiskuntaa hyvään ja rakentavaan suuntaan.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä aloite on todella hyvä. Jos katsoo eri yhteiskuntaryhmiä ja poliittisia ryhmittymiä, tästä lienee eniten puhuttu jokaisessa ryhmässä. Voisi katsoa, ketkä oikein tarvitsevat tätä. Kyllähän työväenliikkeen puolella yleisesti ollaan keskimäärin köyhempiä kuin oikealla olevat ihmiset tai keskelläkin olevat ihmiset. Siinä mielessä, jos ajatellaan lasten tulevaisuutta ja mahdollisuutta, miten voi käydä kouluja, jos se taustasta riippuu, minusta tämä on tärkeä juttu, että turvataan lapsille siitä huolimatta, millaisissa olosuhteissa on syntynyt, myös tasavertainen mahdollisuus koulutukseen. Siinä mielessä tätä pitää tyydytyksellä tervehtiä. Odotan kyllä, että tämä otetaan seuraavaan hallitusohjelmaan sillä tavalla, jotta kun keskusta tulee, ainakin kaikkien gallupien mukaan, voittamaan murskavoitolla, kyllä demarit ovat valmiit siihen yhteistyöhön, jotta tämä korjataan sitten, ja ilmeisesti vihreät ovat samaa mieltä tässä asiassa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! En tiedä, kuinka viisasta on opintotukilakia lähestyä puoluepoliittisesta näkökulmasta. Me kaikki tiedämme, jotka täällä olemme tämänkin kauden olleet, että tässä salissa vallitsee aika pitkälle menevä yksimielisyys siitä, että jos joku yhteiskunnassa tänä päivänä on niin sanotusti vähäosainen tai vähätuloinen, hän on pitkään opiskellut, 180:tä tai jopa 160:tä opintoviikkoakin opiskeleva opiskelija, vertaamme häntä sitten sotaveteraaneihin, pienituloisiin eläkeläisiin tai mihin tahansa yhteiskunnan ryhmään. Kumminkin samanaikaisesti meillä on kykyä sanoa, että vain kouluttautumalla ja sitä kautta Suomi menestyy. Nämä ovat niitä panostustekijöitä, mihin halutaan satsata ja kaikki puolueet yksimielisesti haluavat satsata. En minä pysty sanomaan, että tässä on mitään syvänvihreää tai vihreää. Tämä on sivistyspoliittinen Suomen linja, josta Suomen eduskunta varmasti on yhtä mieltä.

Mutta sen totean vaan, ed. Takkula, kun sanoin "riittämätön", että en itse ole helsinkiläinen enkä pääkaupunkiseutulainen. Meillä Seinäjoella asuntojen hinnat ja vuokrat ovat kyllä aivan toista luokkaa kuin Helsingissä. Totesin vain oman perheeni kokemuksen kautta, että tänä päivänä vuokra Helsingissä on 350 euroa, kun tässä kumminkin puhutaan 225 eurosta. Tarkoitan sitä, että tämäkään lakiesitys ei vastaa vielä tämän päivän tilannetta Helsingissä, jos haluttaisiin, että opiskelija saa tukea 80 prosenttia 25 neliön yksiön asumiskustannuksista. Sitä tarkoitin.

Irina  Krohn  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtelalle haluaisin huomauttaa, että on mielestäni kohtuutonta, että työväenliike omii itselleen köyhyyden kuvat ja mytologian, kun kuitenkaan todellista köyhyyttä ei välttämättä ainakaan järjestäytyneen työväenliikkeen parissa ole. Juuri tänään esimerkiksi Akavan naisvaltaiset alat jättivät kirjelmän "Ei enää lahjaksi". Hyvin paljon on tämän kaltaisia aloja. Todellista köyhyyttä on tietysti niillä, jotka ovat syrjäytyneet jo työelämän ulkopuolelle niin, etteivät pysty itseänsä mieltämään työväenliikkeen osaksi. Sen takia, kun puhutaan köyhyydestä, sen kasvot ovat usein yksinhuoltajaäidin tai jonkun aivan toisenlaisen kuin tällaisen stahanovilaisen, veistoksellisen, lihaksikkaan, työväenliikkeen lippua hulmuttelevan herrahenkilön.

Hannu  Takkula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Salo sanoi, että eihän tässä ole puolueiden välisiä eroja eikä asiaa voi lähestyä puoluepoliittisesti. Te olette siis sitä mieltä, että ei tarvita enää esimerkiksi eduskuntavaaleissa puoluepolitiikkaa eikä tarvita puolueita, on Suomen linja, kaikki voivat olla samalla listalla Suomen linjan puolesta. Kyllähän puolueiden kautta erilaiset linjat ja painotukset tulevat esille. Kyllä, ed. Salo, näin on. Jos me alamme nyt katsoa, onko tässä vihreää tai syvänvihreää, minkä puolueen aatemaailmaan tämä liittyy, kyllä se näin vaan on, että poliittisille keskiryhmille tämä on ollut erittäin tärkeä. Tämä on ollut erittäin tärkeä. Poliittiset keskiryhmät ovat antaneet kahdeksan viime vuoden aikana, ja jo Ahon hallituksen aikana tätä uudistusta tehtiin, monta kertaa mahdollisuuden niille oikean ja vasemman laidan kulkijoille, jotka katsovat Suomen linjaa, tulla mukaan tälle linjalle, mutta syystä taikka toisesta ja nimenomaan puoluepoliittisista syistä te ette ole tulleet tälle linjalle.

Tässä suhteessa minä näen näin, että politiikkaan tarvitaan politiikkaa ja tarvitaan puolueita ja puolueiden pitää olla uskollisia omille näyilleen, mutta ehkäpä tämä on hämärtynyt teillä, ed. Salo, kun te olette vasemmistoliiton kanssa tehnyt samaa politiikkaa monta vuotta. Ideologia on teillä ollut sama. Te olette niin kuin veli veljenä kulkeneet. Ainut ero on se, että toinen ei marssi vappumarssia. Mitään muuta poliittista ideologista eroa ei ole löytymässä. Sen vuoksi minä ymmärrän, että pyritte häivyttämään kokonaan poliittisen ulottuvuuden.

Kyllä tämä on keskustaliikkeelle erittäin tärkeä tasa-arvoistava, yhteiskunnan kehityksen kannalta merkittävä lakialoite ja merkittävä uudistus, minkä puolesta me haluamme tehdä työtä. Sen vuoksi katson näin, että myöskin poliittisella liikkeellä on oikeus omaan ideologiaan, omiin arvovalintoihin ja esityksiin.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Jos olisin nyt ollut lappilaisessa mökissä ja kuunnellut ed. Takkulaa, ei tuollaisen puheen jälkeen voi olla mitään muuta kuin äänestämättä häntä. Täytyy katsoa, että hänhän on ratkaissut kaikki Suomen lait ja yhteiskunnan painotukset ihan omassa päässään. Ei se, ed. Hannu Takkula, ihan näin ole. Kyllä se tarkoittaa sitä, että on paljon myöskin sellaisia poliittisia kysymyksiä, missä Suomen poliittiset ryhmät vasemmalta oikealle näkevät painotukset aivan samalla tavalla. Sivistyspolitiikka ja koulutuspolitiikka ovat olleet Lipposen hallitusten aikana kaikkein vahvinta suomalaista politiikkaa. Jos emme olisi satsanneet koulutukseen, osaamiseen, tuotekehitykseen, me emme olisi selvinneet tästä lamasta, mihin me 90-luvun alussa jouduimme. Se on ollut se yhteinen tekijä, joka on yhdistänyt varmaan niin vasemmistoa kuin oikeistoakin ja myös oppositiota. Minä luulen, että oppositiokin on antanut vankan tukensa sille sivistyspoliittiselle painotukselle, millä me yleensä olemme selvinneet, niin että meillä on hyvinvointiyhteiskunta, joka on pystynyt myöskin nousemaan kuiville. Ei tätä pidä lähestyä edelleenkään niin puoluepoliittisesti kuin te teette.

Hannu  Takkula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Me voimme varmaan jatkaa tästä ed. Salon kanssa. Mutta kysymyshän on siitä, että aina politiikassa tehdään arvovalintoja. Jokainen poliittinen liike tekee niitä omista lähtökohdista käsin. Mutta, ed. Salo, kansalaisten kannalta ei ole rehellistä se, että te siellä Isossakyrössä pitämässänne tupaillassa olette sitä mieltä, että opintotukea pitää kehittää, mutta te tulette eduskuntaan ja äänestätte sen kehittämistä vastaan. Minun mielestäni se on erikoista demokratiaa, se on erikoista kansanvaltaa. Kyllä on helppo olla Isossakyrössä ja Alahärmässä jotakin mieltä, mutta se sama mieli pitäisi olla täällä. Siitä syntyy poliittinen linja, siitä syntyy politiikan uskottavuus, ja siitä syntyy se suomalainen suunta, mikä on merkityksellinen ja tärkeä. Tässä suhteessa minä ymmärrän kyllä, ed. Salo, että kun te tarkastelette tätä asiaa sydämessänne, te huomaatte sen, että tällä tavalla pitäisi politiikassa toimia. Nyt valitettavasti niin opintotukilain kuin monen muunkin kohdalla teidän sananne ja tekonne, Lipposen hallituksen sanat ja teot, ovat olleet eri puuta. Teillä on kahden kortin taktiikka. Tällä tavalla ei voida mennä kestävästi eteenpäin. Siinä mielessä toivon, että te, kun teille tulee mahdollisuus, äänestätte joko tämän lakiesityksen puolesta taikka tätä vastaan ja seisotte sillä linjalla suorana pystypäin, minkä valitsette.