Jukka Vihriälä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä on nyt seitsemästoista kerta, kun olen esittelemässä maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaa tässä salissa. Täytyy todeta, että kyllä suomalaisessa maataloudessa on paljon sinä aikana muutoksia tapahtunut. Jos kuvailee sitä käsittelyä, mikä maatalousjaostossa on nyt menneitten kuukausien aikana ollut, niin käsittely on ollut asiallista ja, voi sanoa, että jaostoa on ollut siinä mielessä helppo johtaa, että kaikki jaoston jäsenet puolueeseen katsomatta ovat ymmärtäneet ja ymmärtävät oman elintarviketalouden suuren merkityksen. Kun sitä taustaa vasten miettii, että meillä on niin Suomessa kuin monissa muissa länsimaissa liikaa elintarvikkeita, ja ajattelee esimerkiksi Faon tavoitteita, että vuoteen 2015 tulisi nälkäänäkevien määrä voida puolittaa, niin tällä hetkellä tilanne valitettavasti on se, että nälkäänäkeviä maailmassa on 850 miljoonaa ja tämä on kasvamassa vaan päivä päivältä.

Tämä on se realiteetti, jossa me käsittelemme nyt tätä maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaa, joka käsittää — ehkä tässä on syytä todeta vielä se kaikille muistin virkistämiseksi — sekä maatalouden, metsätalouden, kala-, riista- ja porotalouden, maaseudun kehittämisen, elintarvikkeiden ja maatalouden tuotantotarvikkeiden turvallisuuden ja laadun, eläinterveyden ja hyvinvoinnin, kasviterveyden, vesitalouden, Maanmittauslaitoksen ja paikkatietojen yhteiskäytön. Pääluokkahan on kasvanut edelliseen vuoteen verrattuna 4 prosenttia. Valtiovarainvaliokunta ei ole lisännyt tämän pääluokan menoja. Suoranaisesti olemme tehneet sisäisiä siirtoja pääluokan sisällä 2 miljoonan euron kohdalla, eli toisin sanoen olemme vähentäneet 2 miljoonaa euroa luvusta 14 momentilta 61 Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto (arviomääräraha).

Tähän pääluokkaan sisältyy myöskin kolme pontta. Se mielenkiintoinen asia on todettava, että kahden ryhmän, sekä kristillisdemokraattien että kokoomuksen, vastalauseet kohdistuvat tähän pääluokkaan. Kristillisdemokraatit esittävät lisämäärärahoja maa- ja puutarhatalouden kansalliseen tukeen ja kokoomus maatalouden rakenteen kehittämiseen, Vasemmistoliitolta ja vihreiltä ei ole vastalausetta maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan.

Ehkä näistä muutoksista, herra puhemies, mitä valiokunta on tehnyt, on julkisuudessakin herättänyt huomiota tämä ensimmäinen ponsi, jossa todetaan: "Eduskunta edellyttää, että hallitus tuo hallitusohjelman mukaisen esityksen eläinsuojelujärjestöille annettavaksi valtionavuksi vuoden 2004 lisätalousarviossa." Tämä on tietenkin aika mielenkiintoista, että joillekin yksittäisille järjestöille lisäbudjetissa tuodaan määrärahaa. Näihin perusteluihin liittyy kyllä aika voimakas kannanotto, kun valiokunta korostaa, että "tuen ehdoksi on ehdottomasti asetettava laillisten keinojen käyttäminen toiminnassa. Valtion tukea eivät voi valiokunnan mielestä tulevaisuudessakaan saada järjestöt, jotka ovat tekemisissä eläinanarkistien kanssa. Eläinten hyvinvointiin tähtäävän toiminnan nimissä ei voida valiokunnan mielestä myöskään vaikeuttaa laillista elinkeinotoimintaa".

Minä toivon nimenomaan, että kun maa- ja metsätalousministeriö nyt tutkii tätä, kun tässä maassa on useita eläinsuojelujärjestöjä, niin näiden asioiden täytyy olla kirkkaana mielessä. Missään tapauksessa meistä kukaan ei varmasti järkevää eläinsuojelua ja eläinten hyvinvointia vastusta, päinvastoin, mutta kyllä jos tätä käytetään jonkun muun toiminnan tarkoitusperien saavuttamiseksi, niin tähän ei mielestäni kyllä voi valtion tukea ohjata.

Sitten muihin muutoksiin, mitä täällä ollaan esittämässä.

Portaat luomuun -ammattikeittiöohjelmaan esitetään 20 000 euron lisäystä. Toivotaan, että tämä tulee myöskin käytettyä ja se edistää tällä tavalla luomutuotteiden käyttöä myöskin laajemmalti, että sillä olisi sellaista merkitystä. Näin sitä on perusteltu.

Sitten maaseudun kehittämisen kohdalla kylätoiminnan kehittämiseen on 100 000 euron lisäys nimenomaan valtakunnallisen kylätoiminnan kehittämiseen. Tätäkin on pidetty perusteltuna. Aktiviteettia on nyt Euroopan unionin aikana nimenomaan kylissä tapahtunut vapaaehtoiselta pohjalta, ja on hyvä, että tähän osoitetaan varoja. Budjetissa oli tässä jo määräraha, mutta sitä nostettiin 100 000 eurolla, eli se on nyt yhteensä 220 000 euroa.

Sitten on myöskin lisäys maaseudun elinkeinojen kehittämiseen, mikä tarkoittaa sitä, että maaseutukeskusten neuvontatoimintaan lisätään 150 000 euroa. On tietenkin tärkeää, kun maataloudessa on niin rajuja muutoksia Euroopan unionin aikana ollut ja ne tulevat lisääntymään, että neuvontajärjestökin tässä työssä on vahvasti mukana. Se on toimintaansa kehittänyt, ja valtionosuus sen kokonaismenoista on huomattavasti pienentynyt viimeisten vuosien aikana, ja nyt ProAgria sai tässä pienen korotuksen.

Sitten siellä on tämä pitkään esillä ollut maatalousmuseohanke Loimaalle, mihin oli määrärahoja esitetty, mutta sitä vielä vahvennettiin 180 000 eurolla. Niin kuin valtiovarainvaliokunta toteaa, tämän tulee olla valtionavun vähimmäistaso myös tulevaisuudessa, näiden summien, mitkä sinne on nyt kirjattu. On tärkeää, että nyt kun Loimaalle maatalousmuseo rakennetaan, niin sen työn pitää saada myöskin riittävät resurssit. Toivotaan, että tämä sitten pystyy näiden jälkeen toimimaan.

Herra puhemies! Valtionapua 4H-toimintaan on myöskin 200 000 eurolla lisätty. On syytä todeta, että 4H-järjestö on Suomen suurimpia nuorisojärjestöjä ja sen toiminnassa ovat lähes kaikki kaupungit ja kunnat. Nuorisojäseniähän 4H-järjestössä on runsaat 70 000, ja vapaaehtoisia aikuisohjaajia on noin 1 400 ja myöskin 5 000 nuorta ohjaajaa. Kaikki me tunnemme 4H-järjestön: sehän opettaa nimenomaan kädentaitoja nuorille juuri siinä, sanoisin, kriittisessä iässä. Monelta ongelmalta vältyttäisiin, kun nuoret saataisiin kädentaitojen piiriin oppimaan nimenomaan käsillä tekemistä ja mielekästä työskentelyä.

Sitten on myöskin lisäys Maatalouden tutkimuskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalle. Sen jälkeen kun Siemenperunakeskus muuttui osakeyhtiöksi, niin eduskunta edellytti samalla, että siemenperunatutkimuksen rahoitus järjestettäisiin, ja nyt on käynyt selvästi ilmi, niin kuin maa- ja metsätalousvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan kesämatkan yhteydessä Ruukin koeasemalla ja myöskin Tyrnävällä käydessä todettiin, että siemenperunan tutkimustoiminta tarvitsee lisää resursseja. Tämä 150 000 euron lisäys halutaan nimenomaan kohdentaa Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalla käytettäväksi siemenperunatutkimuksen rahoitukseen.

Edelleen täällä on lausumaehdotus metsäluonnon hoidon edistämisestä, mikä on mielestäni erittäin tärkeää. Metsien monimuotoisuusohjelman Metson kokeiluvaihe on käynnistynyt ennen muuta Satakunnan alueella, ja sen ovat metsänomistajat ottaneet hyvin vastaan. Toivotaan, että sen rahoitus voidaan myöskin turvata.

Sitten on Metsäntutkimuslaitoksen kohdalla lähinnä Joensuun tutkimuskeskuksen uudisrakennuksen kohdalta todettava, että siinä oli aikamoinen moka tehty, kun ei rakentamisvaiheessa budjetoitu riittäviä määrärahoja, jotta olisi saatu kalusteita sinne uuteen lisärakennukseen. Eduskunta nyt joutuu lisäämään sitten rahaa sinne 100 000 euroa. Mielestäni tämä ei ole oikeaa käytäntöä. Kyllä pitäisi jo rakennusvaiheessa tietää, että huoneisto tarvitsee myöskin kalusteet, ettei sitä ole tarkoitettu, että ne huoneistot tyhjänä ovat. Tässä kyllä on moitteen paikka.

Herra puhemies! Sitten vielä tähän kolmanteen ponteen, (Puhemies koputtaa) jolla eduskunta edellyttää, että hallitus käynnistää EU komission kanssa neuvottelut vuosien 2000 ja 2001 hyljevahinkokorvausten loppuerien maksatuksesta ja esittää tarvittavat lisämäärärahat tarkoitukseen lisätalousarviossa. Tämä hyljekysymys on tärkeä. Se pitäisi voida oikeudenmukaisella tavalla ratkaista.

Arvoisa puhemies! Kymmenen minuuttia näyttää kuluneen, mutta kun niin monta muutosta on tehty, haluan lopuksi todeta vielä jaoston kohdalta, että myöskin näihin vesistö- ja vesihuoltotöihin esitettiin yhteensä miljoona euroa tästä 2 miljoonasta eurosta, mikä on erittäin tärkeää maaseudun kannalta, haja-asutusalueen kannalta. Meillä on paljon vesistöhankkeita eri puolilla maata, ja toivottavasti tällä muutoksella niitä voidaan edesauttaa. Ne ovat myöskin työllisyyden kannalta erittäin merkittäviä.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Keskityn puheenvuorossani Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun tutkimuskeskuksen kehittämiseen. Valtiovarainvaliokunta esittää mietinnössään 100 000 euroa lisää Joensuun tutkimuskeskuksen uudisrakennuksen investointeihin eli näihin kalustehankintoihin, kuten tuossa ed. Vihriälä äsken totesi, ja aiemmin hallituksen esityksissä siihen oli varattu toiset 100 000 euroa. Myös maa- ja metsätalousvaliokunta omassa lausunnossaan kiinnitti asiaan huomiota. Lisäystarve kaiken kaikkiaan tähän on 500 000 euroa.

Päätös Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun tutkimuskeskuksen kehittämisestä tehtiin neljä vuotta sitten hallituksen aamukoulussa tiede- ja aluepoliittisten syiden perusteella. Joensuun metsäntutkimuskeskuksen vahvistamisella haluttiin jouduttaa metsäosaamiseen perustuvaa alueellista talous- ja yritystoimintaa sekä ratkaista Pääkaupunkiseudulla syntyneitä Metlan toimitilaongelmia. Tämä merkittävä alueellista kehitystä tukeva päätös, kuudenkymmenen pysyvän valtionviran muodostaminen Joensuuhun ja uuden puurakenteisen toimitalon rakentaminen, tehtiin poliittisena päätöksenä ilman, että siihen oli Metlan omassa strategiassa varauduttu. Joensuun metsäntutkimuskeskuksen vahvistaminen on osoittautunut sekä tiede- että aluepoliittisesti erittäin toimivaksi. Tähän mennessä Joensuuhun on muodostettu 34 pysyvää uutta virkaa, ja uudet toimitilat ovat valmistumassa vajaan vuoden kuluttua syksyllä 2004. Joensuun uudet tutkimusalat ovat selkeästi johtavia valtakunnallisesti ja ovat saavuttaneet erinomaisen kansainvälisen arvostuksen. Niiden avulla on voitu luoda työpaikkoja, uutta aktiivisuutta maaseudulla ja yritystoiminnassa. Joensuun yksikön kehittämistä on tuettu valtion talousarviosta 0,83 miljoonan euron kehittämisrahalla.

Kuluvana vuonna Metsäntutkimuslaitoksen talous on kuitenkin ajautunut poikkeukselliseen ahdinkoon odottamattomien menojen vuoksi. Kireä taloustilanne on tuonut jännitteitä Metlan alueellisen toiminnan edistämiseen ja tasapainoiseen kehittämiseen. Hallituksen silloisessa aamukoulupäätöksessä vuonna 2000 Joensuun uudisrakennuksen laite- ja kalustehankintoihin sekä lisävuokrakuluihin ei osoitettu mitään lisämäärärahaa valtion talousarvioon. Sen katsottiin tapahtuvan Metlan omilla päätöksillä. Käytäntö on osoittanut, että näin voimakas yhden tulosyksikön kehittäminen rasittaa erittäin paljon Metlan muuta tutkimustoimintaa ja hidastaa muiden Suomen alueiden tutkimustoiminnan edistämistä.

Joensuun uudisrakennuksen kalustaminen merkitsee 0,6 miljoonan euron kertakustannuksia vuonna 2004 ja lisävuokrakulut vuodesta 2005 alkaen tuon saman 0,6 miljoonaa euroa lisämenoja vuosittain. Vuokrakulujen nousu johtuu uudisrakennuksen nykyisiä toimitiloja korkeammasta vuokratasosta sekä tutkimuskeskuksen tilatarpeen eli henkilöstön kaksinkertaistumisesta. Mikäli tämän suuruinen meno joudutaan ottamaan Metlan nykyisestä toimintamenobudjetista, Joensuun kehittäminen tulee viivästymään, muiden alueyksiköiden toimintaa ei voida kehittää ja koko Metlan toimintakyky tilapäisesti voi heikentyä.

Edellisen perusteella Metsäntutkimuslaitoksen toimintamenomomentille tulee myöntää pysyvä 0,6 miljoonan euron Joensuun tutkimuskeskuksen kehittämisen määräraha, joka ohjataan vuodesta 2005 uudisrakennuksen lisävuokrakulujen maksamiseen. Tällä tavoin Metlan Joensuun tutkimuskeskuksen kehittäminen voidaan toteuttaa aikataulussa. Samalla Joensuun metsäntutkimuksen vahvistaminen muodostaa toimivan esimerkin valtion toimintojen alueellistamisesta, jossa valtiovallan ja keskusviraston yhteisellä panostuksella voidaan parantaa maamme alueellista kehittämistä.

Arvoisa puhemies! Joensuu on eurooppalaisittain katsoen merkittävä metsäosaamisen keskus. Euroopan metsäinstituutti, Joensuun yliopiston metsätieteellinen tiedekunta ja Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun tutkimuskeskus tunnetaan kansainvälisesti alan eturivin osaajina. Metsäosaaminen on nimetty Pohjois-Karjalan maakuntaohjelmassa alueellisen kehityksen ydinosaamisalaksi, jonka kehitystä vauhdittaa osaamiskeskusohjelma. Valtion toimintojen alueellistamisprosessi luo perustan vahvistaa Joensuun metsäosaamisen keskittymää edelleen. Metsäntutkimuslaitoksen toimintojen kehittämistä Joensuussa tulee vahvistaa siten, että Metsäntutkimuslaitoksen keskusvirasto, johto ja esikunta, sijoitetaan Joensuuhun. Kysymyksessä on paitsi aluepoliittisesti myös tiedepoliittisesti perusteltu ratkaisu, koska Joensuun vahva metsäosaaminen ja sen kansainvälinen verkottuneisuus tarjoavat erinomaisen toimintaympäristön metsäntutkimukselle.

Joensuussa on myös valmiina erinomaiset toimitilat. Henkilöstön rekrytoinnin kannalta merkittävä asia on, että Joensuussa sijaitsevat Euroopan metsäinstituutti ja yliopisto tarjoavat henkilöstölle monipuolisia uramahdollisuuksia. Jos Metsäntutkimuslaitoksen esikunnan, keskusviraston, sijoittaminen ei onnistu Joensuuhun, niin ainakin Joensuun yksikköä tulee edelleen kehittää.

Esko-Juhani Tennilä  /vas:

Herra puhemies! Ylä-Lapissa on jälleen roihahtanut kiista hakkuista, vaikka alueen metsänkäytöstä on sovittu laajapohjaisessa erämaakomiteassa ei niinkään kovin kauan sitten. Kiistan sovittelua hankaloittaa se, että siihen on vedetty mukaan ulkomaiset luonnonsuojelutahot ja niiden boikottihankkeet. Erämaakomitean esityksen mukaisesti hakkuumäärät Ylä-Lapissa on rajoitettu valtion mailla aiemmasta 200 000 kuutiometristä 150 000 kuutioon vuodessa. Yksityismetsistä hakataan lisäksi 60 000 kuutiometriä vuodessa. Hakkuumäärä mahdollistaa Vapon Peuravuonon sahan toiminnan ja alueen muiden pienehköjen puunjalostuslaitosten puunsaannin jotakuinkin.

On nähtävä se, että tässä kovenevassa markkinataloudessa on niin, että firmat toimivat voitto tavoitteenaan. Jos hakkuumäärä putoaa hyvin pieneksi pohjoisimmassa osassa Suomea, isot toimijat, kuten Metsähallitus ja Stora Enso, voivat menettää kiinnostuksensa koko alueeseen ja vetäytyä sieltä. Jo tähän mennessäkin Vapon sahan toiminnan jatkamiseksi on jouduttu yhteisvoimin tekemään paljon töitä ja olemaan liikkeellä monia kertoja, kuten varapuhemieskin varmasti hyvin tietää. Jos metsätaloutta todella tuolla alueella lähdettäisiin ajamaan alas, se tarkoittaisi, että työttömiä tulisi jopa satamäärin lisää.

Hakkuiden osalta minä näen ratkaisuksi sen, että hakkuumenetelmät ovat hyvin pehmeät jatkossakin ja niitä pitäisi oikeastaan vielä pehmentää. Hakkuutähteiden osalta näen tärkeäksi sen, että ne, siis latvukset ja oksat, korjataan pois porojen laidunalueelta valtion työllisyysrahoilla. Myös energiapuolen hyödyntämistä Ivalon lämpölaitoksessa tulee edelleenkin lisätä valtion tuella. Nämä toimet parantavat samalla Inarin alueen työllisyyttä viisaalla tavalla.

Poromiehiä vastaan on pohjoisemmassakin Lapissa kuten muussakin Lapissa tultava muutoinkin vastaan. Kiireellisintä on poistaa polttoainevero moottorikelkassa työajossa käytettävältä bensiiniltä. Tuota veroahan kerätään teiden kunnossa pitämiseen. Ammattikalastajien osaltahan on saatukin aikaiseksi palautusjärjestelmä. Olen myös tähän budjettiesitykseen tehnyt ehdotuksen siitä, että porotuen alaraja lasketaan 30 poron omistajaan. Nythän raja on nousemassa jo 80 poroon, mikä tarkoittaa sitä, että sitä kohta ei edes pääosa poromiehistä saa, koska karjat ovat pienemmät.

Lapin maaseudun kasvattina minä tunnen syvää sympatiaa sekä metsuria, sirkkelisahuria että poromiestä kohtaan. Meidän on nähtävä myös se, että tuolla pohjoisen erämaissa sopivat liikkumaan lisäksi vielä myös turistit. Pitää vain olla aito halu sovitella toimintoja niin, että tämä kolmijalka voi pitää pohjoista yllä jatkossakin. Pitää tulla myös valtion toimia, joilla kaikkien toimeentulo todella varmistetaan. Juuri toimeentulon epävarmuus johtaa aina kaikenlaisten kiistojen lisääntymiseen, ja näin on nyt käynyt Ylä-Lapissakin.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Sinä sanoit: Anna minulle kätesi, katson, mikä sinusta tulee. Annoin käteni, ja teit minusta taloosi emännän." Näin kirjoitti Eeva Heilala. Näitä rohkeita naisia tarvitaan edelleen maaseudulle. Toivottavasti hallituksen päättämä sukupolvenvaihdosten helpottaminen auttaa osaltaan asiaa.

Varsinkin maaseudulla etsitään kiivaasti uusia elinkeinoja ja toimeentulomuotoja. Budjetissa onkin luvassa monenlaisia painotuksia yrittäjyyden edistämiseen. Päätetty yritysverouudistus tukee osaltaan yrittäjyyttä.

4H-järjestö on yksi Suomen suurimpia nuorisojärjestöjä, joten on tärkeää, ettei sen tuki jää jälkeen muiden nuorisojärjestöjen valtionavusta. Korotusta tuleekin, kuten jo mainittu, 200 000 euroa ensi vuodelle alkuperäisen esityksen lisäksi. 4H-nuorisotyön haasteena on ollut toiminnan kehittäminen ja säilyttäminen asutukseltaan harvenevilla maaseutualueilla samanaikaisesti, kun on ollut tarpeen kehittää myös asutuskeskuksiin soveltuvia toimintatapoja. Iso juttu on myöskin se, että nuorista kehittyy itseensä luottavia, käden taidot omaavia ja innostuneita yhteiskunnan jäseniä.

Myös maaseutuneuvontaan tulee 150 000 euron korotus budjetin lisäksi. Se auttaa maatilatalouden ja muiden maaseutuelinkeinojen kehittämisessä. Maaseutuneuvonnan valtionapu on alentunut vuoteen 95 verrattuna noin 2 miljoonalla eurolla. Tämä valtionapu kohdistuu neuvontaan, jota harjoittavat maaseutukeskukset. Seuraavaksi onkin syytä korottaa maa- ja kotitalousnaisten valtionapua opetusministeriön sektorilla, jottei naisyrittäjyyttä maaseudulla unohdettaisi.

Maa- ja kotitalousnaiset on yksi maamme suurimmista naisverkostoista. Jäseniä on 75 000 ja yhdistyksiä yli 2 000. Neuvontatyö tehdään 16 piirikeskuksessa 80 neuvojan toimesta. Maa- ja kotitalousnaisten verkoston kautta tieto leviää joka kylälle ympäri maata tai päinvastoin. Kursseilta haetaan alkuoppia yrittäjyyden tielle. Tuotekehitys, laatukoulutus ja -konsultointi ovat yksi esimerkki neuvojien antamista palveluista. On muistettava, että hyvät taidot kotitalousalalla ovat avain myös uudenlaiseen yrittäjyyteen.

Perusmaatalous ei yksin pysty pitämään maaseutua asuttuna, vaan maaseutuyrittäjyyttä tarvitaan korvaamaan menetettyjä maatalouden työpaikkoja ja pienentyneitä tuloja. Maaseutuyrittäjyyttä onkin esimerkiksi Etelä-Savossa merkittävässä määrin, sillä joka kolmannella tilalla on tällä hetkellä maatalouden ohessa muuta yritystoimintaa. Metsävaramme ja laadukas maatalous- ja puutarhatuotanto sekä luontomme ja ympäristömme Järvi-Suomen sydämessä luovat omia mahdollisuuksia yritystoiminnalle. Lisääntyvä hoiva- ja hoitopalveluiden tarve antaa myös mahdollisuuksia, eikä sovi unohtaa kulttuuriakaan.

Arvoisa puhemies! Viime vuonna vallinnut kuivuus osoitti, että etenkin maaseudun vesihuollossa on puutteita. Vesihuollon palvelut ovat ihmisten hyvinvoinnille ja jokapäiväiselle elämälle elintärkeitä palveluita. Niinpä ensi vuoden budjetissa vesivarojen käytössä ja hoidossa voimavaroja suunnataan muun muassa maaseutuyhdyskuntien ja haja-asutusalueiden vesihuollon edistämiseen. Etelä-Savon asukkaista noin 27 prosenttia käyttää oman kaivon vettä. Heistä vajaa puolet kärsii talousveden riittävyys- ja laatuongelmista.

Valtion tuki ohjataankin ympäristökeskuksissamme maaseudun asutuksen ja elinkeinotoiminnan sekä loma-asutuksen vesihuollon rakentamiseen sekä vesihuoltolaitosten vedenhankinnan varmistamiseen. Ensisijaisestihan vastuu vesihuollon kehittämisestä on kunnilla. Ne kattavat maksujen muodossa vesihuoltolaitosten investoinnit ja kustannukset asiakkailta perittävillä maksuilla. Valtiolla on kuitenkin tärkeä rooli vesihuollon edistämisessä. Valtio tukee yhdyskuntien vesihuoltotoimenpiteitä tarkoitukseen käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa, jotta kustannukset asiakkaille eivät olisi kohtuuttomat. Nyt lisätään ohi budjetin vielä 200 000 euroa tähän tarkoitukseen. Lisäksi vesistö- ja vesihuoltotöihin lisätään 800 000 euroa, toki sisäisinä siirtoina. Näitä rahoja käytetään esimerkiksi kylien vesihuollon kehittämiseen.

Yksi merkittävä keino kuntien yhteistyönkin edistämiseksi on ollut vesihuoltolaissa kunnille asetettu yhteistyövelvoite muun muassa vesihuollon alueellisessa yleissuunnittelussa. Tämän lisäksi esimerkiksi Etelä-Savossa on maakunnallinen suunnitteluhanke haja-asutusalueiden vesihuollon kehittämisestä. Se käynnistyi vuonna 95 Virtasalmelta ja on edennyt siten, että vuonna 2004 saadaan kaikkiin kuntiin nämäkin suunnitelmat.

Ajankohtainen on myös kunnittainen vesihuollon kehittämissuunnitelmien teko, joitten pitäisi valmistua maaliskuuhun mennessä. Kuntakohtaiseen kehittämissuunnitelmaan listataan kunnan vesihuollon kehittämistarpeet lähimpien 5—15 vuoden aikana. Siinä käsitellään sekä puhdasta vettä että jätevesiä. Myös yhteisten verkostojen tarve selvitetään. Nämä selvitykset ovat varmasti osaltaan lisänneet muun muassa vesiosuuskuntien perustamiseen kiinnostusta. On selvää, että määrärahat ovat puutteellisia avustamaan näitä hankkeita riittävässä määrin, mutta ministeriön hallinnonalan suurin rahamääräinen siirto tapahtuukin näille momenteille.

Arvoisa puhemies! Artikla 141 -ratkaisun jatko, josta koko eilispäivä täällä keskusteltiin, tulee lisäämään myös Maatilatalouden kehittämisrahaston eli Makeran menoja. Arviot rakennepolitiikan menovaikutuksista yleensä ovat liikkuneet 30—40 miljoonan euron vuositasolla ensimmäisinä neljänä vuonna. On totta, että eriarvoisuutta syntyy juuri aloittaneiden ja vasta ensi vuonna investoivien tilojen välille, mutta sitä ei käytännössä pystytä estämään. Neuvotteluiden ollessa kesken en ala myöskään arvioida, jääkö eri alueille investointitukitasoihin eroa ensimmäiseksi vuodeksi.

Kuten valtiovarainvaliokuntakin mietinnössään toteaa, rahoitustukihakemusten käsittely on te-keskuksissa ruuhkautunut määrärahojen puutteen vuoksi. Olisikin tärkeätä, että jo ensimmäisessä lisätalousarviossa Makeran määrärahoja pystyttäisiin lisäämään.

Arvoisa puhemies! Kylätoimintaa kehitetään eri puolilla maata eri projektein ja hankkein. Nyt maaseudun kehittämisvaroista aiotaan ohjata 220 000 euroa kylätoiminnan valtakunnalliseen kehittämiseen. Tämä on lähes kaksinkertainen summa viime vuoteen verrattuna. Kylillä toimii useita eri järjestöjä, joiden yhteistyö ja koordinointi on erittäin tärkeätä nykyisessä hankemaailmassa. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen edes saman maakunnan sisällä, puhumattakaan samasta kylästä. Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta positiivisena asiana KTM:n pääluokan asiaa, nimittäin kyläkauppojen investointitukea.

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta ja valtiovarainvaliokunnan jaosto tekivät valiokuntamatkan Pohjanmaalle ja toivat tuliaisina terveisiä muun muassa Maanmittauslaitokselta ja siemenperunatutkimuksesta. Tämän mietinnön jälkeen on turha väittää, että valiokuntamatkailu on turhaa. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen toimintamenomomentille lisättiin 150 000 euroa kohdistettavaksi Ruukin tutkimusasemalle käytettäväksi siemenperunatutkimukseen. Maanmittauslaitoksen tilusjärjestelytoiminnan tulevaisuuden tarpeista kirjoitettiin mietintöön myös pätkä. Lisäksi valiokuntamme vieraili Savossa luomun merkeissä, ja Portaat luomuun -ammattikeittiöohjelma saa eduskunnan toimesta lisärahoitusta. Kutsuja otetaan vastaan hyvin suunnitelluille maakuntamatkoille varmasti jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Vielä haluan todeta pöytäkirjoihin, että ministeri Korkeaoja on parhaillaan Brysselissä maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksessa eikä siksi voi osallistua tämän pääluokan käsittelyyn.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Elämme globaalissa taloudessa ja se sama on melko täydellisesti totta myös maataloudessa, ei ole enää erillisiä tuotteen hintoja Suomessa, niiden täytyy olla hyvin lähellä ainakin maailmanmarkkinoilla olevia hintoja. On selvä asia, että Suomessa ei niillä hinnoilla pystytä tuottamaan, ne eivät kata edes välittömiä kustannuksia. Siitä syystä meillä täytyy olla tukijärjestelmät, niin kuin on koko Euroopassa.

Eilinen päivä tässä salissa puhuttiin näistä tukiasioista. 141:tä ja 142:ta pyöriteltiin, ja yksimielisyys oli aika liikuttava. Saa nähdä, jatkuuko se yksimielisyys tämän illan keskusteluissa. Tässä budjetissa, mikä nyt on käsittelyssä, se ei näy siinä määrin. Toivottavasti ensi vuonna valmistuvassa budjetissa se näkyy paremmin.

Nythän tämä 142 -tuki on kansallista tukea, johon EU on antanut maksuvaltuudet. Kyllä meidän täytyy olla sen verran kansallisesti itsekkäitä, että me käytämme ne kaikki maksuvaltuudet, mitkä EU on meille antanut. Sillä me voimme turvata tätä kotimaista elintarviketaloutta, koko ketjua, ja sen turvaaminen on tärkeää. Omavaraisuus elintarvikkeissa on vähintäänkin armeijaan verrattava itsenäisyyden tae. Hyvin helposti sanotaan, että mikäs on ostaa ruokaa, kyllä sitä maailmalta löytyy, joku tekee sen halvemmalla. Nämä tämmöiset sanojat kuitenkin sitten saman tien itkevät sitä, kun jotkut työpaikat menevät Kiinaan. Ne menevät sinne sen takia, että siellä tehdään halvemmalla.

Kyllä meidän pitää pystyä turvaamaan kansallisia etuja, ja se työ, mikä Suomessa voidaan tehdä, tehdään Suomessa. Eihän kukaan vakuuta taloakaan tulipalon varalta sen takia, että tulipalo on todennäköinen, vaan se vakuutetaan sen takia, että tulipalo on mahdollinen. Siitä syystä kansallinen oma elintarviketalous on tärkeää, koska joku kriisi maailmalla, jolloin ruuan saatavuus maailmalta häiriintyy, on mahdollinen. Se ei ole tällä hetkellä todennäköinen, mutta se voi tapahtua minä päivänä hyvänsä.

Näistä kansallisista rahoista: Ihmetyttää kyllä, että eilisessä puheenvuorossaan ministerikin sanoi, että jos 142:ta joudutaan viilaamaan alaspäin, niin se sitten korvataan investointitukien korottamisella. Kuitenkin tällä hetkellä on joka ainoassa te-keskuksessa vinot pinot jo valmiita investointianomuksia, valmiita tehtyjä päätöksiä, mutta ei ole rahaa. Mistä tulee se rahamäärä yhtäkkiä, jolla se pöytä saadaan puhtaaksi ja sitten vielä uudet investoinnit rahoitettua? Toivottavasti siihen löytyy lisäbudjetista semmoiset rahat, että se tapahtuu.

Mutta menipä tuo järjestely lopullisessa neuvottelussa ministerin kanssa millä lailla hyvänsä, niin missään tapauksessa ei saa semmoista tilannetta tulla, että investointituet olisivat C-alueella "toistaiseksi" matalammat kuin A-alueella. Sehän tarkoittaa, että C-alueella pysähtyy kaikki investointitoiminta, jos on tiedossa, että tuet vuoden tai kahden kolmen päästä ovat paremmat. Jos tämmöinen luulo jää, niin silloin sukupolvenvaihdos loppuu, silloin loppuu kaikki rakennustoiminta, ja se on kohtalokasta rakennusteollisuudelle, sahateollisuudelle, kirvesmiesten elämälle ja kaikelle. Kyllä tukien pitää olla kuitenkin semmoiset, että kun ne tulevat, niin isännillä pitää olla se käsitys, että tämä tilanne nyt säilyy, että ei se ainakaan sen jälkeen parane.

Näillä sanoilla haluan toivottaa edelleen menestystä ministerille näissä neuvotteluissa, että löytyisi jostakin sitten ne rahat, että tämä asia saadaan kunniakkaasti hoidettua ja suomalainen elintarviketalous ja noin 350 000 siinä välillisesti olevaa työpaikkaa turvattua ja kotimaassa pidettyä.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Jordbruket debatterades mycket ingående i går. Debatten gällde närmast stödpolitiken och endast i förbigående kom man in på strukturpolitiken, eller hur man vill att vårt jordbruk skall se ut i framtiden. I de anföranden, där saken berördes var det stor enighet om att Finlands livsmedelsproduktion skall grunda sig på familjejordbruksmodellen.

Arvoisa puhemies! Maataloudesta käytiin eilen hyvin perusteellinen keskustelu, mutta keskustelu koski lähinnä vain tukipolitiikkaa ja ainoastaan ohimennen mainittiin rakennepolitiikka tai se, minkä näköisen haluamme maataloutemme olevan tulevaisuudessa. Niissä puheenvuoroissa, missä asiaa käsiteltiin, oli laaja yksimielisyys siitä, että Suomen elintarviketuotannon tulee perustua perheviljelmämalliin.

On turha tehdä asiasta vaikeampi kuin mitä se on. Eduskunnalla ja hallituksella ei ole muita välineitä maatilakokojen säätämiseen kuin investointitukien tarjoamat välineet. Jos ympäristöluvat ovat kunnossa ja rahoitus on järjestetty, voi periaatteessa sijoittaa kuinka suuriin yksikköihin tahansa. Viime eduskuntakautena minä kuuluin niihin harvoihin, jotka kyseenalaistivat hallituksen niitä linjanvetoja, jotka sallivat yhteiskuntatukia jättihankkeille. Periaatteessa tuetaan vielä 840 000 euron ylärajaan asti ulottuvia kustannusehdotuksia projektia kohti, jotka voidaan kaksinkertaistaa, jos kyseessä on vähintään kolmen osakkaan yhteishanke. Sama omistaja tai osakas pystyy periaatteessa aloittamaan monta projektia ohjelmakauden aikana. Seuraukset näkyvät jo. Yksimahaisten eläinten sektorilla olemme luoneet ylituotannon, jonka seurauksena on ollut kannattavuusongelmia. 141-sopimuksen myötä on tullut ylituotannosta johtuva ratkaisu, koska yksimahaisten eläinten tuotantotukia joudutaan leikkaamaan kaksinkertaisella prosentilla verrattaessa siihen, miten muita kotieläintukia leikataan. Ministeri Tammilehdolla oli lyhyellä ministerikaudellaan rohkeus puuttua järjestelmään ja saattaa voimaan 150 000 euron tukikatto jokaista projektia kohti.

Nyt on yhdestoista hetki, jos haluamme pelastaa perheviljelymallin. Maatalousneuvotteluissa sovittu yläraja, 550 000 euroa jokaista maatilaa kohti ohjelmakauden aikana, on askel kohti oikeaa suuntaa, mutta raja on vielä korkea. Ei voi samalla sekä puhua perheviljelymallista että harjoittaa investointipolitiikkaa, joka johtaa meitä agrobisnekseltä haisevaan suuntaan.

Haluan vielä käsitellä artiklaa 141 näkökulmasta, joka ei ollenkaan tullut välikysymyskeskustelussa esille. Mielestäni pitää vielä tarkasti punnita, kuinka saavutettaisiin parempi oikeudenmukaisuus tukien jaossa yksimahaisten eläinten ja nautasektorin välillä. 141-sopimuksen yhteydessä siirrettiin 1 miljoona euroa yksimahaisten eläinten ryhmästä emolehmä- ja hiehotuelle. Tämä oli hyvin perusteltua. Sen lisäksi sanellaan, että yksimahaisten sektoria leikataan 4 prosentilla, kun taas nautasektori selviytyy 2 prosentin leikkauksella. Lfa-lisätukia, jotka otetaan käyttöön vuonna 2005, ei voida sika- ja siipikarjatilojen korkeammasta eläintiheydestä pinta-alaa kohti johtuen kohdistaa tavalla, joka antaa yksimahaisille oikeutta nautasektorin suhteen. Tämä tarkoittaa kolminkertaista rangaistusta yksimahaisille eläimille. Tämä on tuotantosuuntien välillä oleva eriarvoinen tilanne, joka täytyy lopullisessa tukijaossa ottaa huomioon niin hyvin kuin se on mahdollista.

Herr talman! Som sista punkt vill jag uttala min oro över den skrivning som finns i finansutskottets betänkande om stöd till djurskyddsorganisationer. Det blir ett tungt ansvar för regeringen att pröva vilka organisationer som kan komma ifråga, om villkoret som ställs, att stödet inte kan ges till organisationer som har med djuraktivister att göra.

Jag utgår ifrån att det finns djurskyddsorganisationer som har respekt för lag och ordning, men hur skall det kunna garanteras att det inte finns element med som använder laglydiga djurskyddsorganisationer som täckmantel. Skrivningen statsstöd till dessa organisationer borde aldrig ha intagits i regeringsprogrammet. Erfarenheterna av så kallade djurskyddare är inte särskilt uppmuntrande för folk som livnär sig med djuruppfödning.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa puhemies! Keskityn tässä puheenvuorossani vain ja ainoastaan eläinsuojeluasiaan. Hallitusohjelmassahan on hyvät eläinsuojelukirjaukset. Ne löytyvät ympäristöministeriön alaisuudesta, mutta kun ainakin pari niistä liittyy suoranaisesti tähän pääluokkaan 30, siksi tässä niistä muutama sana. Hallitusohjelmassa todetaan eläinkokeiden vähentämistavoite, mikä on hyvä asia. Tällä hetkellä tämä on hyvin ajankohtainen asia, nimittäin EU:stahan on tulossa kemikaalilainsäädäntöä meille, jonka seurauksena tulee käymään niin, että eläinkokeiden määrä lisääntyy, ellei samaan aikaan kyetä kehittämään voimakkaasti vaihtoehtoisia testausmenetelmiä.

Aiemmassa yhteydessä ympäristövaliokunta muun muassa on käsitellyt tätä asiaa ja toteaa omissa kannanotoissaan terveisinään eteenpäin, että näitä vaihtoehtoisia menetelmiä tulisi tukea entistä voimakkaammin. Se on taloudellinen asia, se liittyy läheisesti juuri tämän päivän teemaan eli budjettiin. Vaikka ministeri ei ole ymmärrettävistä syistä paikalla, niin toivon, että nämä puheenvuorot hänelle tiedoksi menisivät ja että jatkossa sitten tässä työssä, kun mietitään tätä kokonaisuutta myös kemikaalilainsäädännön yhteydessä ja muutenkin, tässä taloudellisessa mielessä myös kiinnittäisimme huomiota näiden vaihtoehtomenetelmien kehittämiseen. Meillähän Suomessa on nyt jo korkealaatuista osaamista. Muun muassa Tampereella toimii tällainen solututkimuskeskus, jossa näitä kehitellään. Tämä on yksi semmoinen tieteensara, millä on mahdollista kehittyä uudeksi osaajaksi maailmanlaajuisestikin, eli tämä voi olla jopa kilpailuvaltti. Aivan samalla tavalla kuin täällä on käyty keskustelua esimerkiksi uusista energiateknologioista tai tällaisista, missä Suomi voisi olla osaaja, samalla tavalla näissä vaihtoehtomenetelmissä meillä on osaamista ja tuettuna me voimme saada tässä hyvää pärjäämistä. Tämä on erittäin tärkeä asia.

Samoin toivoisin tämän hallitusohjelman hyvin kunnianhimoisen kirjauksen täytäntöönpanemiseksi, että ministeri miettisi mahdollisesti esimerkiksi jonkinlaisen työryhmän asettamista miettimään, mitkä ne konkreettiset keinot ovat, joilla voimme koe-eläintoimintaa ja eläinkokeita vähentää.

Toinen on ehkä sitten tämä ajankohtaisempi asia, mistä on paljon enemmän puhuttu, mihin edellinenkin puhuja päätti puheenvuoronsa, eli eläinsuojelujärjestöjen tukeminen. Mielestäni on erittäin tärkeää, että tämä ponsi tässä on kirjattuna siitä, että jo ensi vuoden lisätalousarvioissa tämä määräraha otetaan käyttöön. Toki olisin itse toivonut, että se olisi saatu nyt jo rahana tässä budjetissa, mutta tämä ponsikin on hyvä, koska siinä puhutaan lisätalousarviosta, ja tämähän oli nimenomaan valtiovarainvaliokunnan sd-ryhmälle erittäin tärkeä tavoite saada tämä asia eteenpäin, koska se myös hallitusohjelmaan on kirjattu.

Samalla tavallahan täällä aiemmin ministeri Korkeaoja on kyllä tuntenut sympatiaa tätä rahaa kohtaan ja käyttänyt puheenvuoronkin siihen suuntaan, että hän olisi esittänyt tätä seuraavan vuoden talousarvioon, mutta mielestäni on ihan hyvä, että eduskunta näin haluaa aikaistaa tätä tärkeää hallitusohjelman kirjausta. Demokratiaan kuuluu erittäin vahvasti kansalaisjärjestöjen tukeminen. On hienoa, että Suomessa on voitu tukea ympäristöjärjestöjä ja monenlaista muuta kansalaisjärjestötoimintaa, ja on ollut aika sääli, että se hyvä eläinsuojelutyö, mitä tehdään eläinsuojelujärjestöissä, on jäänyt vaille valtion tukea.

Meillä Tampereen kaupunki teki valtuustokäsittelyssään pienen pienen määrärahalisäyksen eläinsuojelutyöhön Tampereella, mikä mielestäni oli hyvä asia. Nyt on hyvä asia myös se, että valtakunnallisesti tämä tärkeä asia on etenemässä. Mielestäni on aivan selvää, että tällä rahalla kukaan tässä ei pyri siihen, että tuettaisiin joitakin aktivisteja, jotka tekevät laittomia iskuja, ei missään nimessä. Sehän on aivan selvä asia. Nämä kaikki järjestöt, jotka eläinsuojelujärjestöinä tässä kyseeseen tulevat, ovat varmasti juuri niitä, jotka ilmoittavat kunnioittavansa laillisia keinoja ja niin tekevät. Sitten myös esimerkiksi Animalia, jonka jäsen muuten itse olen — ja katson, että kansanedustajana en koskaan voisi olla sellaisen järjestön jäsen, joka millään tavalla hyväksyisi tällaiset anarkistiset, laittomat teot — on jatkuvasti joutunut sanomaan, että ei missään nimessä kannata näitä iskuja eikä tätä tiettyä turkistarhoihin kohdistuvaa iskutoimintaa juuri sen vuoksi, että sehän, jos mikä, vaarantaa eläinsuojelutyötä. Sehän on todella karhunpalvelus tärkeälle asialle, koska se kylmentää asenteita eläinsuojelua kohtaan eikä muutenkaan sitten palvele tarkoitustaan. Nämä järjestöt ovat kyllä hyvin voimakkaasti tästä sanoutuneet irti, ja mielestäni se on hyvin tärkeätä, että nämä lailliset keinot huomataan sitten tässäkin. On paljon paljon eläinsuojelutyötä tekeviä vapaaehtoisia ihmisiä ja järjestöjä, jotka todellakin kärsivät voimakkaasti siitä, että näitä iskuja on tehty.

Mutta todellakin, tämä on demokratiaa ja demokratiaan kuuluu toisen mielipiteen kunnioittaminen ja kansalaistoiminnan tukeminen, ja siksipä haluan nyt tässä ääneen todeta oman innostukseni siitä, että tämä lisätalousarvioponsi tässä yhteydessä on saatu sovittua ja kirjattua.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Oikeastaan vastauspuheenvuorona ed. Viitasen huoleen tästä eläinsuojeluasiasta haluaisin todeta, että kun katsotaan tuottajan kannalta tätä eläinsuojelumaailmaa, niin yksi huolenaihe on ollut kotieläinpuolella eläinlääkkeiden valinnanvaran jatkuva kapeneminen. Muun muassa kivun lievittämiseen tarkoitettujen lääkkeiden kirjo on aivan liian kapea tällä hetkellä, jotta sillä voitaisiin kaikki mahdolliset eläinsuojelulliset näkökulmat korjata ja torjua ne kivut, joita on aihettakin lievittää. Sama koskee joitakin infektiosairauksia, ja tähän tulee mielestäni kiinnittää hieman toisenlaista huomiota kuin nyt, koska tilanne on se, että me ihmiset voimme vapaasti ilman mitään reseptejä aika montaa lääkettä käyttää, jotka ovat eläinlääkinnässä kiellettyjä kokonaan. Olisi aivan perusteltua, että niitä myöskin siellä voitaisiin käyttää, koska ne ovat ennenkin olleet siellä mukana. Tämä on tuonut erittäin suuren probleeman juuri tähän, mihin te, ed. Viitanen, viittasitte. Viljelijät ovat voimattomia tässä asiassa. Se on tämän salin asia myöskin.

Toinen asia, mikä tähän liittyy, on lihatalojen päätös lopettaa sairaseläinpalvelu. Sillä on myöskin vaikutuksia tähän suuntaan. Pyytäisin myöskin huomioimaan sen, että tuottajapuolella tehdään varsin määrätietoista ja hyvää työtä eläinsuojelun puolelta. Se on ilman muuta näin.

Mutta, herra puhemies, tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on mielestäni erinomaisella tavalla avattu niitä probleemoita, joita tällä hetkellä maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan kuuluu ja sitä kautta viljelijöille kuuluu. Yksi kaikkein oleellisimmista on se toimintaympäristössämme tapahtunut raju muutos, joka on näkyvissä joka päivä ja joka muutos vaan edelleenkin meitä jatkuvasti kohtaa vielä senkin jälkeen, kun EU laajenee ja nuo eteläisen puolen maat mukaan unioniin tulevat. Siksi kansallisin toimin täytyy näitä pystyä mahdollisuuksien mukaan pehmentämään ja tasapainottamaan, jotta ne muutokset eivät tule liian nopeasti tai liian rajusti. Näitä on kyllä tässä mietinnössä erinomaisen hyvin avattu.

Täällä on monia asioita, muun muassa tulevat cap-reformit, lfa-tuen laajentamiset, ympäristötukiohjelmat jne. Ed. Granvik kiinnitti erittäin tärkeisiin asioihin huomiota. Toivonkin, että näissä voimme yhteisvoimin saada sellaiset ratkaisut aikaan, että väliinputoamisia ei tapahdu. Suomalaisessa ruuantuotannossa ei ole enää varaa — se on moneen kertaan täällä todettu jo, mutta todettakoon se nytkin — tulojen alenemiselle silloin, kun puhutaan perheviljelmästä. Yksinkertaisesti raja on tullut vastaan, ja nyt tarvitaan vakautta ja nyt tarvitaan kannattavuuteen satsaamista.

Puhemies! Valiokunta on myöskin kiinnittänyt huomiota Makeran pääomittamiseen, ja tässä esityksessä on ihan hyvä 14 miljoonan euron rahoituspanos. Täällä myöskin selkeästi sanotaan, että lisätalousarvion yhteydessä Makera-työryhmän pohjalta vielä muutoksia tulee, lisäyksiä tulee. Se on erinomaisen hyvä asia. Näin myöskin tulee tapahtua, koska tulevaisuudessa kuitenkin investointituet tulevat olemaan suurempia ja sitä kautta tuota rahavarantoa me siellä tarvitsemme.

Eräs asia, joka tuosta rakennemuutoksesta on tullut, on myöskin neuvonnan suhteen aivan uudenlaiset haasteet. On erinomaista, että sinne on myöskin rahaa lisätty. Se huono puoli, mikä täällä on nyt jo vuosikausia vallinnut, ja mikä tässäkin mietinnössä todetaan, on se, että valtionavut ovat reaalisesti alentuneet 37 prosenttia vuoteen 95 verrattuna, ja kun haasteet kaiken aikaa lisääntyvät, tämä suunta on kyllä väärä.

Aivan erityinen asia, joka on myöskin itselleni vastaantullut, on nykyisen teknologian ja uusien yksiköiden osalta maatilojen ja maatilayritysten johtaminen, sen hankkeen kokonaisuuden johtaminen. Tässä toivon, kun huomaan, että täällä myöskin paikalla istunnossa on johtava luottamushenkilö maatalousneuvonnan puolelta, että tähän kiinnitetään aivan erityistä huomiota. Se on yksi sellainen akilleenkantapää, joka tällä hetkellä meillä selkeästi maatalousyrittämisessä olemassa on.

Puhemies! Metsätaloudesta ihan muutama sana. Nythän useampikin työryhmä tällä hetkellä pohtii metsänhoidollisesta näkökulmasta nuoren metsän kunnostusta ja taimikon hoitoa. Totta kai nämä molemmat osatekijät ovat tarpeellisia, ja kun tämä tukipolitiikka lähti liikkeelle tässä uudessa, viimeksi muutetussa lainsäädännössä nuoren metsän kunnostuksen voimakkaasta panostamisesta, ei yhtään pahitteeksi ole myöskään se, että nyt tutkitaan tilannetta, mikä sen myös taimikoiden hoidon osalta tulisi olla, koska mitä aikaisemmin näihin asioihin pystymme puuttumaan ja sitä kautta kasvattamaan laatupuuta ja saamaan myöskin metsäntuottoa paremmaksi, sen paremmin me tässä kilpailussa ja puujalallamme seisomme, ja tämä osio täytyy huomioida myöskin. Kemera-varoista maksettavalla nuoren metsän kunnostuksella on äärimmäisen suuri merkitys ja vaikutus suomalaiselle energiataloudelle. Ne linjaukset, joita on energian saannin osalta tehty, toteutuvat vain sitä kautta, että nämä hoitotoimenpiteet tehdään ajoissa, ja myöskin sitä kautta, että uutta teknologiaa kehitetään niin hakkuutähteiden osalta kuin myöskin kantojen osalta jne., että puu saadaan mahdollisimman tarkkaan käytettyä.

Puhemies! Ihan lopuksi tervehdin ilolla sitä linjausta, joka on tehty erilaisten vesihuoltotöiden osalta ja sinne on määrärahoja lisätty. Se on yksi maaseudun yrittämisen peruslähtökohtia yhdessä yksityisteiden ja alempiasteisten teiden tieverkoston ylläpitämisen kanssa, ja tämä jos mikä luo sitä pitkäjänteisyyttä, jota me tarvitsemme, ja varmuutta sille, että myöskin tulevaisuudessa puhdasta vettä on sekä laadullisesti että määrällisesti riittävästi.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Herra puhemies! Muistan elävästi kevään 1994, kun ulkoministeri Haavisto ja ulkomaankauppaministeri Salolainen saapuivat viimeisestä pitkästä EU-jäsenyysneuvottelusta. Ministeri Haavisto totesi tuossa myöhäisillan tilanteessa, kun silloinen hallitus oli koolla, että meidän suomalaisten ei ole syytä olla lainkaan sinisilmäisiä. Lähtökohta on se, että Keski-Euroopan maiden tavoitteena on ajaa Pohjoismaista maatalous alas ja ruokkia niiden omalla ylituotannolla ostovoimaiset Pohjolan kansat. Tällainen lausuma jäi todella mieleen, ja se tuntui todella murheelliselta.

Nyt olemme siinä vaiheessa suomalaisessa maatalouspolitiikassa, että näemme, että näin on tapahtumassa. Komissaari Fischlerin ja ministeri Korkeaojan keskustelut kesän ja syksyn aikana 141-tuen osalta osoittivat, että todellakin komissiolla, Euroopan unionilla, on tavoitteena ajaa kansalliset tuet alas. Se on EU:n yleinenkin politiikka, että valtion tuista pitää luopua ja kaikki elinkeinotuet hoidetaan Brysselin kautta niin, että maksamme sinne jäsenmaksua ja sieltä sitten tuetaan, mitä tuetaan, yleisin, koko unionia koskevin perustein. Kovin nopeasti tähän ei ole menty eikä varmaan vieläkään kovin nopeasti mennä, mutta suunta on aivan selvä, ja se on vakava suunta. Kansallinen, omavarainen maataloustuotanto on todella sellainen perusasia, josta ei pidä luopua. Se on turvallisuuskysymys kansakunnalle, niin kuin perusturvakysymys on esimerkiksi sosiaaliturva yksilölle ja perheelle.

Kysymys on sen tähden hyvin vakava. Eilen käytiin tästä pitkä keskustelu. Tuon keskustelun pohjalta jäi valitettavasti aika synkkä mielikuva. Valtiovarainministeri Kalliomäki sanoi yksiselitteisesti, että hallitus leikkaa koko maassa kansallisia tukia 141 ja 142. Hän oli sen lehtihaastattelussa sanonut, ja hän vahvisti sen eilen yksiselitteisesti. Ei jäänyt pienintäkään epäselvyyttä, että näin oli. Eilen sitten maa- ja metsätalousministeri Korkeaoja kiisti näitä ja oli otsikoita, että ei leikata, ja pääministeri vakuutti, että ... (Välihuuto) — Jos siitä nyt pystyy jotakin johtopäätöstä sanomaan; hän oli hyvin vakuuttava, mutta sisältö oli kyllä aika epäselvä. — Tänään sitten on ollut näkyvillä tietoa, että ministeri Korkeaoja sanoi, että hallitus ei leikkaa prosentuaalisesti näitä tukia, vaan leikkaa niitä euromääräisesti. Minulle opetettiin koulussa, että jos muutama penni otetaan markasta pois, se on myös laskettavissa, että se on prosentuaalinen samalla, kun se on pennimääräinen. Jos euroja leikataan, niin kyllä se on laskettavissa myös prosentuaalisena. Tämä on merkillistä kikkailua, että sanotaan, että ei prosentuaalisesti vaan euromääräisesti.

Asia on vakava, kun edessä on ilman muuta valitettavasti se, että sekä 141- että 142-tukia leikataan eli niitä kansallisia tukia, jotka Suomi sai liittymissopimuksessa oman kansallisen maataloutensa ylläpitämiseksi näissä vaikeissa erityisolosuhteissa, joissa meillä maataloutta harjoitetaan. Niitä tukia leikataan voimakkaasti, ja varmasti sillä ohjelmalla tulevan 15 vuoden aikana, että ne loppuvat kokonaan. Samalla siirrytään unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja sen kautta maksettaviin tukiin. Silloin olemme siinä tilanteessa, että Suomen maatalous on täysin riippuvainen unionin rahoituksesta ja niistä päätöksistä, joita siellä tehdään, ilman että täällä edes voidaan soveltamisista paljonkaan päättää. Tämä vie meidän maataloutemme yhteen Keski-Euroopan aivan toisenlaisissa olosuhteissa toimivan maatalouden kanssa, ja se on tuhoisaa Suomen kansalle, Suomen maataloudelle.

Tähän liittyy vielä se syvä ongelma, joka tulee uuden Euroopan unionin perustuslain myötä. Päätökset tehdään sen myötä sitten määräenemmistöllä, ja meillä ei ole kavereita, joilta löytyisi esimerkiksi 40 prosentin osuus estämään päätöksenteko ja näin vaikuttamaan siihen, että Suomi voisi omia kansallisia etujaan ajaa. Määräenemmistöpäätöksenteko on tässä suhteessa varsin vaarallinen tällaisen maan kannalta kuin on Suomi, jonka olosuhteet ovat todella erityiset, erilaiset kuin missään muussa Euroopan unionin maassa.

Eilen oli uutisissa STT:n printillä toinen asia, joka vaikuttaa mielestäni tässä huolestuttavasti. Otsikko on: "Kuusi EU-maata haluaa rajan unionin menoille. Tässä sanotaan: "Ranska, Saksa, Britannia," — kaikki kolme isoa jäsenmaata — "Hollanti, Itävalta ja Ruotsi haluavat jäädyttää EU:n yhteisen budjetin menot nykyiselle tasolle. Maat ovat lähettäneet EU:n komission puheenjohtajalle kirjeen, jonka mukaan EU:n menot eivät saisi ylittää yhtä prosenttia unionin bruttokansantulosta kaudella 2007—2013." Nämä maat siis haluavat rajoittaa unionin menot yhteen prosenttiin, kun niiden nyt on sallittu nousta 1,24 prosenttiin bruttokansantulosta. (Puhemies koputtaa) Näin ollen, kun tällainen ajattelu menee eteenpäin ...

... niin silloin maatalouteen ei riitä varoja unionilta. Me olemme siirtymässä unionin maatalouspolitiikan varaan entistä vahvemmin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta vielä tähän keskusteluun. Ensinnäkin aloitan positiivisesta päästä uutisia. Pidän todella hienona, että Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalle Ruukkiin on nyt osoitettu siemenperunatutkimukseen 150 000 euroa. Tämähän johtui siitä, että Suomen siemenperunakeskus valtion yksikkönä lopetti toimintansa, ja kun sille oli lakisääteisesti asetettu nämä siemenperunatutkimustehtävät, niin ne hävisivät sitten pois ja ne rahat hävisivät pois. Nyt eduskunnan hyväksymän ponnen mukaisesti on eduskuntavaiheessa tämä ponsi lunastettu ja 150 000 euroa sinne on osoitettu. Tästä kiitokset asiaan vaikuttaneille.

Toisekseen totean ed. Kankaanniemelle tästä budjettijutusta, että meidänhän kannattaa suoraan käyttää omia rahojamme ja pyytää oikeus kansalliseen rahoitukseen (Ed. Hemmilä: Juuri näin!) tukipolitiikassa. Jos se raha kiertää Brysselin kautta, niin yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasosaa häipyy maailman tuuliin, ja sellaisessa politiikassa ei ole mitään järkeä. Siis budjettijäädytys on ihan hyvä asia, kun se vain hoidetaan niin, että saadaan kansallisesti rahoittaa se. (Ed. Kankaanniemi: Mutta kun ei saada!)

Sitten vähän yhteenvetoa eilisestä. Kävin läpi tänä aamuna, mitä oikeastaan täällä tuli sanottua. Täällä on jotakin semmoista, joka on minusta ihan ... Tavallaan ed. Kankaanniemi tätä asiaa kävi jo vähän läpi. Siis ministeri Korkeaoja totesi painokkaasti useita kertoja, että kun nyt oli kysymyksessä kolmas 141-neuvottelukierros, niin sen tulokset olivat paremmat kuin kahden ensimmäisen kierroksen. Näin hän varmaan sanoi. Eivätkö edustajat muista aivan samalla tavalla? (Ed. Vielma: Kyllä!) No, mutta mitä sitten seuraa? Siitä seuraa, että kun ne olivat paremmat elikkä tulee tuottajien kannalta enemmän rahaa, niin 142-tukia leikataan, jotta saadaan tasapainotettu tulos. Nyt pahasti klikkaa logiikan oppikirjan mukaan. Tässä ei kyllä nyt oikein hommat ole hallinnassa. Vahvistuksen sille, että leikataan, sanoi valtiovarainministeri Kalliomäki, joka sanoi, että säästöjä syntyy, kun leikataan, ja ne käytetään sitten budjetin yleiskatteeksi. (Ed. Ranta-Muotio: Ei leikata, pääministeri sanoi!) Sitten pääministeri sanoi, että oltiin yksimielisiä hallituksessa. No, tämähän on ihan mielenkiintoinen asia, mutta joka tapauksessa minä kiinnitän vaan tähän logiikkaan huomiota, että aivan uskomatonta logiikkaa.

Se, mikä minua rassaa todella luita, liittyy Lipposen hallitusten aikaan. Siis ensimmäisenä ensinnäkin se, että meitä, jotka istuimme Hemilässä seitsemän vuotta ja vasemmistoliitto vielä yhden vuoden päälle, narrattiin. Käytän nyt hyvin sivistynyttä ilmaisua sen takia, että tohtori Hemilä on vakavasti sairaana edelleen eikä viitsi kiusata nyt, kun hän varmasti kuitenkin uteliaana lukee, mitä on sanottu. Siis meitä narrattiin sillä tavalla, että tehtiin sellaisia ratkaisuja, vaikka joka ikinen viikko kokoonnuttiin ja käytiin asiat läpi, että tehtiin eräissä erikoistuotantoaloissa leikkauksia, joista ei meille puhuttu mitään. Toisekseen jätettiin notifioimatta kasvinviljelyn kansallisen tuen tilanne, vaikka oli tietoisuus siitä, että säädöspohjaa oli muutettu elikkä olisi ollut pakko notifioida. Tämä on kenkku temppu meille, jotka kannamme nyt sitten henkisen vastuun tästä koko loppuikämme. Ei tällä tavalla saa tehdä, sanon vaan.

Tästä kaikesta seuraa se, että tämä tilanne on niin vakava, että nyt pitää olla myöskin pellon käytölle vaihtoehtoinen suunnitelma. Selvitytin tietopalvelulla, kuinka paljon nyt jo Oulun ja Lapin lääneissä on peltoa, hyvää, kasvullista peltomaata, joka ei ole missään viljelytoiminnassa. Sitä on 3 100 hehtaaria. Se on paljon. Se pinta-ala lisääntyy koko ajan. Tämä tarkoittaa nyt sitä, että jos kerta kaikkiaan saadaan 45 penniä — käytän tätä, kun se on helpompi mieltää — hehtaarilta, ei nyt ohraa kannata kerta kaikkiaan tuottaa, kun muuttuvat kustannukset ovat jo enemmän kuin se 45 penniä. Silloin täytyy siirtyä non-food-tuotantoon elikkä täytyy olla kaksoisstrategia tässä tilanteessa, koska tämä tilanne on juuri sellainen kuin kuvasin eilispäivän tulosten perusteella. Tämä strategia tarvitaan mahdollisimman pian.

Kimmo  Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi kommentti ed. Kähkösen puheenvuoroon. On harmi, ettei aiemmin päivällä yliopistojen hajasijoitusta kritisoinut kokoomusedustaja Hemming ollut kuuntelemassa ed. Kähkösen esitelmää Joensuun metsäntutkimuksesta. Metsätieteitähän alettiin opettaa Joensuussa vuonna 82, ja nuorekkaiden professoreiden johdolla opetuksen taso meni monilla aloilla hetkessä Helsingin perinteisen opetuksen ohi. Esimerkiksi metsien satelliittikartoitus ja tietotekniikan käyttö metsäntutkimuksessa suorastaan harppasivat eteenpäin Joensuussa ja ovat tänä päivänä merkittävä osa kansainvälisesti arvostettua suomalaista metsäosaamista.

Tänä päivänä Joensuussa on yliopistossa korkeatasoinen metsätieteellinen tiedekunta ja Euroopan metsäinstituutti ja kehittyvä Metsäntutkimuslaitoksen yksikkö, joiden resurssit on turvattava, kuten ed. Kähkönen toi esille. Ei Pohjois-Karjalassa eikä koko maassa olisi tämmöistä merkittävää metsätieteitten tukijalkaa, ellei metsäopetusta Joensuussa olisi 20 vuotta sitten aloitettu.

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta on huolissaan luomutuotannon kehityksestä. Luomumarkkinat ovat selvästi suvantovaiheessa. Valiokunnan esittämä ja valtiovarainvaliokunnan puoltama 20 000 euron määrärahalisäys Luomukeittiökeskukselle ei luomun tulevaisuutta pelasta, mutta se on valiokunnan antama signaali siitä, että juuri ammattikeittiöissä on kasvupotentiaalia, joka helposti imisi huomattavia määriä suomalaisia luomuraaka-aineita. Vaikka rahanlisäys luomulle on pieni, niin huomionarvoista valiokunnan lausunnossa on kannanotto, jonka mukaan maa- ja metsätalousministeriön pitäisi kiirehtiä toimia maatalouden luomustrategian toteuttamiseksi.

Ensi vuonna koko maataloutemme tukijärjestelmä remontoidaan. Samassa yhteydessä on muistettava turvata myös luomutuotannon edellytykset ja mietittävä, miten EU:n cap-reformiin kuuluva tukien siirto tuotannosta maaseudun kehittämiseen pystytään Suomessa hyödyntämään luomutuotannon tukemisessa. Erityisesti luomukotieläintuotanto kaipaa piristystä. Valtiovallan taholta on annettava luomutuotannon kehitystä rohkaiseva signaali jo ensi vuoden suurissa tukiratkaisuissa.

Erityishuomiota on kiinnitettävä myös viljelijöiden markkinointiyhteistyön lisäämiseen. Suomalaiset viljelijät ovat perin laiskasti hakeutuneet yhteistyöhön ja tunnustetuiksi tuottajaorganisaatioiksi. Tämä koskee niin luomu- kuin tavanomaisia viljelijöitä. Ministeriössä pitääkin selvittää, voidaanko tuottajaorganisaatioiden tunnustamismenettelyjä yksinkertaistaa, jotta nämä EU:n tarjoamat tuiki tarpeelliset markkinoinnin tukimuodot pystytään paremmin hyödyntämään. Tämänhetkisestä suvantovaiheesta huolimatta on nähtävä, että luomu ympäristön kannalta kestävänä ja eläintenhoidossa eettisenä, sertifioituna tuotantomuotona on tulevaisuuden tuotantotapa. Sen tarjoamia mahdollisuuksia ei saa unohtaa maatalouden myllerryksessä.

Arvoisa puhemies! Metsätalouden rahoituksen turvaamiseksi joudutaan jatkossa ponnistelemaan. Kemera-rahat, jotka nyt nousevat 2,5 miljoonaa euroa, on tarkoitettu edistämään metsätaloutta ja turvaamaan yksityisille metsänomistajille heikosti kannattavien, mutta kansantaloudellisesti perusteltujen metsänhoitotöiden rahoitus. Nyt merkittävä osa rahoista kuluu energiapuun korjuun tukemiseen sekä Etelä-Suomen metsien suojeluohjelman toteuttamiseen. Molemmat asiat ovat tarpeellisia ja perusteltuja, mutta vaarana on, että nämä kasvavat käyttömuodot syövät alkuperäiseen tarkoitukseen eli metsänhoidon ja puuntuotannon edistämiseen tarkoitettua pottia. Jatkossa onkin mietittävä, pystytäänkö esimerkiksi energiapuun korjuuseen löytämään tukea KTM:n tai YM:n sektoreilta, sillä puun energiakäyttö ja sen lisäys on mitä suurimmassa määrin ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä nostaa esille eduskuntaa tänäkin syksynä kyselytunneilla puhuttaneen suurpetokysymyksen. Yleisen oikeustajun vastaista on, että suurpetovahingoissa esimerkiksi porojen tai lampaiden joutuessa suden suuhun vahingonkärsijä joutuu kantamaan taloudellisen omavastuun, 250 euroa per vuosi. Ministeriön tulisi ryhtyä muun muassa luonnonvarainneuvoston usein peräänkuuluttamaan lakiuudistukseen, jossa omavastuu suurpetovahingoissa poistetaan. Tämän lakiuudistuksen jälkeen on paikallaan nostaa suurpetovahinkojen korvausrahat tarvetta vastaavalle tasolle. Omavastuun poisto yhdessä kohtuullisen metsästyksen kanssa lieventäisi susien asuinalueilla tunnettua kiukkua ja edesauttaisi susien ja ihmisten rauhanomaista rinnakkaiseloa.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi valtiovarainvaliokunta ansaitsee kiitokset sekä kylätoiminnalle että Paliskuntain yhdistyksen toiminnalle myöntämästään lisärahoituksesta.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin palaan vielä eiliseen keskusteluun, joka maatalousministerinkin mukaan, maatalousministerin, joka vastasi hallituksen puolesta välikysymykseen, oli tarpeellinen, se että käydään eduskunnassa tällaista keskustelua. Sen sijaan tämä hänen lausuntonsa oli kyllä täydessä ristiriidassa herra pääministerin lausunnon kanssa, jota on tänään hyvin paljon eri lehdissä myöskin referoitu, elikkä pääministeri kuittasi koko eilisen yhdeksän tunnin, välillä hyvinkin kiihkeän ja syvälle käyvän, maatalouspoliittisen keskustelun lähinnä populistiseksi höpinäksi. Sikäli tämä on aika erikoista, kun ministeri Korkeaoja Oulun Farmari-maaseutunäyttelyssä 31.7. lausui seuraavaa otsikolla "Syksyllä tulossa selonteko maatalouden strategiasta". Ministeri lausui sanatarkasti näin: "Tarkoituksenani on syksyn kuluessa tuoda hallituksen ja eduskunnan käsittelyyn asiaa koskeva selonteko, niin että yhdessä voimme" — siis hallitus ja eduskunta — "linjata perustan sille, miten Suomen maataloutta ja siihen liittyvää yrittäjyyttä tulee kehittää pitemmällä aikavälillä".

"Suomen maatalouspolitiikka nojaa kolmeen peruspilariin eli EU:n yhteisen maatalouspolitiikan keinovalikoimaan sekä Etelä-Suomen kansallista tukea koskevaan artiklaan 141 ja pohjoista Suomea koskevaan artiklaan 142." Tuolloin, siis 31.7., ministeri Korkeaojan mielestä "on aika käydä laaja keskustelu, kun tämä kokonaisuus on tiedossa". Tämä kokonaisuus tuli tietoon 13.10., elikkä siitä on yli kaksi kuukautta aikaa. Kun tätä hänen lausumaansa nyt katsoo, ei voi muuta kuin todeta, että nopeasti ministeri on omat lupauksensa unohtanut. Ei ihme, että keskusta on vaalilupauksensa unohtanut syksyllä 2003, kun ne vaalilupaukset on tehty alkuvuodesta 2003.

Arvoisa herra puhemies! "Maatalouspolitiikan perusrakenteen on oltava saman kaltainen koko maassa." Tätä itse eilisessä ryhmäpuheenvuorossani voimakkaasti korostin, ja tästä myöskin tänään aamulla ensimmäiseksi välikysymysäänestyksessä oli epäluottamusponnessa kyse.

Myöskin tämä äskeinen lause oli suora sitaatti ministeri Korkeaojan Farmari-maaseutunäyttelyssä pitämästä puheesta. Korkeaojan mielestä "EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistukseen ei saatu sisällytettyä riittävästi elementtejä, joilla eri alueiden luonnonolosuhteista ja maantieteellisistä seikoista johtuvia tuotantokustannuseroja tasoitettaisiin. Jatkoa ajatellen komission tulisikin tehdä perusteellinen selvitys ilmastollisten ja maantieteellisten seikkojen vaikutuksista maataloustuotannon edellytyksiin EU:n eri osissa".

Kun olen viime aikoina tästä seikasta muistuttanut pääministeri Matti Vanhasen hallitukselle, hallituksen eri ministerit ovat ohittaneet tämän vetoomuksen olankohautuksella. Maatalousministerin itsensä 31.7. esittämillä ajatuksilla ei siis ole mitään arvoa itse ministerille eikä myöskään hänen kollegoilleen hallituksessa.

Tämä on hyvin valitettavaa ja luo sitä epävarmuutta ja epävakautta, mikä nyt on hyvin käsin kosketeltavaa ja tyypillistä maatiloilla maaseudulla eläville ihmisille. Vähän aikaa sitten työhuoneessa puhuin puhelimessa erään noin 60-vuotiaan luopuvan isännän kanssa. Hän oli äärimmäisen huolissaan syntyneestä epävarmasta tilanteesta ja kyseli minulta, onko tulossa jotakin luottamusta herättäviä, nimenomaan tässä heidän jatkajassaan luottamusta herättäviä, toimenpiteitä nyt lähiaikoina maatalouspolitiikkaan.

En voinut tietenkään mitään luvata, koska eilinenkin keskustelu osoitti, että kaikki on vieläkin epävarmempaa, kuin mitä tähän mennessä on ollut. Mitään ei voi luvata vuoden tähtäimellä, saatikka neljän vuoden tähtäimellä. Mitään ei voi luvata näille jatkajille varsinkaan, kun maatalouden kehittämiseen varattuja määrärahoja on tässä nyt käsiteltävänä olevassa ensi vuoden maatalousbudjetissa huomattavasti vähemmän kuin on käytettävissä kuluvana vuonna.

Laskin äsken vielä budjettikirjasta nämä Makeran rahat, kun eilen nimittäin myöskin välikysymyspuheenvuorossani otin Makera-rahoituksen ja sen niukkuuden esille ja nimenomaan siinä valossa, että hallitushan tähtää, että nykyisiä investointitukia, jotka ovat noin maksimissaan 40 prosentin tasolla, korotettaisiin jopa 70 prosenttiin. Tämähän tarkoittaa sitä, että rahaa tarvittaisiin huomattavasti enemmän ensi vuonna, ja seuraavina tulevina vuosina kuin tänä vuonna. Sen vuoksi kiinnitin erityistä huomiota Makera-määrärahoihin, mitä on hallituksen ja tällä viikolla eduskunnan vahvistamassa hallituksen esityksessä ja tällä viikolla eduskunnan vahvistamassa ensi vuoden talousarviossa.

Arvoisa puhemies! Olen paikalta varannut puheenvuoron.

Herra puhemies! Palaan sitten myöhemmin tähän talousarvioaloitteeseeni, mikä koskee Maatalouden kehittämisrahaston määrärahoja, ja toiseen talousarvioaloitteeseen, mikä koskee määrärahan osoittamista maatalouden kansallisten tukien korottamiseen.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hemmilä, pääministeri eilen todellakin vähän arvosteli keskustelua, että se oli välillä populistista, ja niin se kyllä todellakin oli aina paikka paikoin. Ei sitä sovi kylläkään kiistää.

Mitä tulee noihin Makera-rahoihin, niihinhän on lisätty vähän lisää, eikä niin vähänkään. Se on tietysti eri asia, että jos hakijoita on enemmän, niin voidaan tietysti todeta, etteivät ne ole riittäviä, ja kaiken kaikkiaan muutoinkin voidaan miettiä sitä, onko kaikkia rahoja ollut kahdeksan vuoden ajan riittävästi. Minulle, ed. Hemmilä, soitti nuori isäntä tänä päivänä, joka emäntänsä kanssa rakentaa isoa pihattonavettaa. Hän kysyi minulta juuri tuota samaa: "Voinko uskoa investointeihin?" Kehotin häntä jatkamaan rakennustyömaallaan töitä, ja hän sanoi, että eipä tässä nyt enää muuta vaihtoehtoa ole. Into on kova nuorilla, jotka sukupolvenvaihdoksen tekevät, ja sukupolvenvaihdoksiahan on tässä ratkaisussa ja hallitusohjelmassa myös helpotettu.

No, tähän itse asiaan.

Tätä julkista keskustelua on aivan oikeutetusti herättänyt eläinsuojelujärjestöjen tukeminen valtion varoista lisätalousarvion keinoin. On ajateltu, että julkisin varoin tuetaan esimerkiksi turkistarhaiskuja. Tietenkään tällaisesta tukemisesta ei ole kysymys. Mietinnössä todetaan hallitusohjelman mukaisesti, että tuetaan oikeusvaltiossa laillisin keinoin toimivia järjestöjä ja niiden toimintaa. Eläinsuojelu on hyvä ja taloudellisestikin kannatettava asia aina. Se kuuluu sivistysvaltion toimintatapoihin. Laiton toiminta on aina tuomittavaa, ja rikollisia on rangaistava. Eläinten parissa työskentelevien tietämystä ja eläinten hyvinvoinnin tehostamista tuleekin tukea. Tuotantoeläinten voidessa hyvin poikkeuksetta taloudellinenkin hyvinvointi lisääntyy.

Hallitusohjelman lisänä on politiikkaohjelmia. Kansalaisvaikuttamista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon halutaan lisätä. Hyvä ja kunnollinen vaikuttaminen eläinten hoitoon on omiaan lisäämään kansalaisten innokkuutta vaikuttaa asioihin. Erityisesti nuoret ovat nämä eläinasiat ottaneet omakseen, ja heitä tuleekin ohjata oikeisiin vaikutuskeinoihin.

Tukipolitiikan osalta on oleellista, että Suomi sitoutuu käyttämään unionin yhteisen maatalouspolitiikan mahdollisuudet täysimääräisesti hyväksi. Suomalainen maataloustuotanto ja elintarviketeollisuus tulee turvata koko maamme alueella. Niin sanottu perheviljelmämalli on ykkösasia jatkossakin. Tilakoon kasvaessa viljelijöiden työssäjaksamiseen on kiinnitettävä huomiota. Henkinen kapasiteetti, valmius muutoksiin sekä riskinottokyky ovat investointien ja tilan kehittämisen kannalta selviytymistekijöitä.

Erityisesti haluan kiinnittää maatilojen emäntien asemaan huomiota, vaikka se on myös sosiaalipuolen asia. Karjatilan emännän odottaessa ja saadessa lapsia asiat eivät ole aina kovin yksinkertaisia. Lomitusta ja sijaisapua on saatavilla, mutta raskauden aikana on huomioitava navettatyön vaarallisuus.

Uusi ohjelmakausi, joka alkaa vuonna 2007, tuo maaseudulle uusia asioita. Siksi neuvonnan rooli on jatkuvasti merkityksellinen. Valiokunnan mietinnössä tämä todetaan, mutta uskon lähivuosina tarpeen edelleen kasvavan. Uuden läpivienti on työlästä viljelijöille ja myös viranhaltijoille. Vuosi 2005 on jälleen suuren maatalousmullistuksen aikaa, ja jo ensi vuonna on tähän valmistauduttava talouskeinoinkin.

Suomen suurin epäpoliittinen nuorisojärjestö 4H tarvitsee muiden nuorisojärjestöjen tavoin tukensa. Yleisten kustannusten ja vaatimusten noustessa järjestö tarvitsee esitetyn rahamäärän. Nuorten kunnioitus työhön, oikeus työntekoon ynnä työmarkkinavalmiuksien lisääminen näkyy jatkossa. Kiitos valiokunnalle 200 000 euron korotuksesta!

Arvoisa puhemies! Maaseutu on kokonaisuus, johon vaikuttavat monet talousarvion kohdat. Maatalous on kuitenkin maaseudun peruselinkeino, ja sen menestyminen vaikuttaa sekä koko elintarvikeketjun toimivuuteen että kuntien verotuloihin, työllisyydestä puhumattakaan.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maa- ja metsätalous on maaseutumme taloudellinen ja henkinen perusta. Maaseutumaisten maakuntiemme kunnat ja kylät ovat ratkaisevasti riippuvaisia uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntävästä maa- ja metsätaloudesta. Maalaiskunnissa toimivat ihmiset tuottavat tuotantopanoksia tai erilaisia yksityisiä tai julkisia palveluja lähialueen maa- ja metsätaloudelle sekä siinä työskenteleville ihmisille. Osa heistä vastaavasti jalostaa maa- ja metsätalouden tuotteita. Maa- ja metsätalous pitää huolen myös Suomen luonnosta niin, että kylien ympäristö säilyy viihtyisänä ja maisemallisesti kauniina. Mikään muu elinkeino ei pysty turvaamaan kylien toimivuutta Suomen kaltaisessa maassa, joka keskieurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna on kaukaista, luonnonoloiltaan epäedullista, harvaanasuttua aluetta.

Elämme 2000-luvun ensimmäisiä vuosia, ja maaseutu on elänyt rajua murroksen kautta. Vuosituhannen vaihde ei ainoastaan aiheuttanut tietoteknisiä päivämääräongelmia, vaan jatkuva muutos maaseudulla ja maanviljelyelinkeinossa on ollut ja on edelleen monitahoista ja koskettaa koko suomalaista yhteiskuntaa sekä vaikuttaa sen tuleviin rakenteisiin.

Viimeisen sadan vuoden aikana haja-asutusalueisiin ja siihen voimakkaasti liittyvään maatalouteen on vaikuttanut moni yhteiskunnallinen muutos. Historiaa enemmän selaamatta on suomalaisilla lähihistoriasta hyvin muistissa torpparikysymyksen ratkaisu, sodan jälkeisen evakkoväestön asuttaminen, 60- ja 70-lukujen suuret muuttoaallot ja viimeisimpänä 90-luvun lama uusine muuttoaaltoineen sekä yhteiskunnallinen rakennemuutos EU:n ja Emun myötä.

Näinä päivinä on Suomessa oltu syystä huolestuneita maaseudun ja maaseutukulttuurin tulevaisuudesta. Maaseudun taloudellinen voima ja sen mukana myös kulttuurin kasvuvoima on merkittävästi heikentynyt. Maaseutuelämänmuodon myönteiset arvot ovat vähitellen unohtumassa. Tulevaisuudenkuva on vielä monelta osin selkiintymätön, mutta selvä kehityssuunta näyttää olevan näkyvissä. Maatalouden tuotantoyksiköiden määrällinen supistuminen näyttää olevan tosiasia, samoin haja-asutusalueilta taajamiin ja niin alueellisiin kuin maakuntatasonkin keskuksiin tapahtuva muuttoliike. Maaltapako on voimistunut, maatiloja ja kyliä on autioitunut, Ruuhka-Suomen, niin sanotun Euro-Suomen, muuttovoitto on lisääntynyt, Suomen maaseutu on tyhjentynyt pelottavalla tavalla. Ero haja-asutusalueiden ja kaupunkikeskittymien välillä on kasvanut. Eron aiheuttama yhteiskunnallinen eriytymisen uhka on nyt todellinen.

Arvoisa puhemies! Maaseudun kehittämisessä on oleellista se, mikä arvo maaseudulle annetaan yhteiskunnassa ja millainen rooli sille määritellään alueellisessa työnjaossa. Vastakkainasettelu kaupunki vastaan maaseutu ei sovi yhteiskuntaamme, sen historiaan eikä pohjoismaisen demokratian rakenteisiin. Maaseudun kehittämättä jättämisen oikeutus ei saa syntyä eturyhmien ristiriitaisten intressien eikä maaseutu vastaan kaupunki -asetelmien kautta.

Maaseudun kehittämisen oikeutus on pystyttävä perustelemaan yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Perusteluna voisivat olla uudistaminen, tasa-arvo ja maan tuottavana pitäminen. Uudistaminen merkitsee maaseudun taloudellisen kilpailukyvyn korostamista, tasa-arvo sosiaalisesta ja alueellisesta oikeudenmukaisuudesta huolehtimista sekä maan tuottavana pitäminen omavaraisuuden ja luonnon moninaisuutta palvelevan maaseudun tunnustamista. Uudistamisessa on kysymys maaseudun tuotantojärjestelmän sopeuttamisesta markkinoiden kysyntää vastaavaksi. Päämääränä tulee olla kilpailukykyinen ja taloudellisesti omaehtoinen maaseutu. Jos maaseudun mahdollisuuksia ei käytetä hyväksi, jää työpaikkoja ja toimeliaisuutta syntymättä.

Tasa-arvossa on kyse siitä, että myös maaseudulla asuvien ihmisten elinoloista ja hyvinvoinnista huolehditaan. Tasa-arvon perusta on siinä, että kansalaisilla on Suomessa oikeus ihmisarvoiseen elämään ja hyvinvointiin asuinpaikasta riippumatta. Jos pienet kunnat eivät pysty tarjoamaan riittävän monipuolisia hoiva- ja koulutuspalveluja, valtion ja EU:n on autettava.

Maan tuottavana pitäminen tulisi tulkita suomalaisessa yhteiskunnassa moraaliseksi velvollisuudeksi. Luonto on pidettävä elinvoimaisena, monimuotoisena ja uusiutuvana. Kyse on luonnon kunnioittamisesta. Maan tuottavana pitäminen takaa Suomen elintarvikeomavaraisuuden mahdollisen kriisin varalta. Erityisen arvokkaita toiminnallisia suuntia ovat laajaperäinen viljely, eettinen eläintalous, luonnolliseen uusiutumiseen perustuva metsätalous sekä uusiutuvaan bioenergiaan perustuva lämmön ja polttoaineen tuotanto.

Arvoisa puhemies! Miten sitten maaseudulla asuva työtätekevä ihminen näkee oman prosessinsa ja tulevaisuutensa? Oman työn kehittämisestä lähtevä itseohjautuva kasvuprosessi on merkittävä asia ja oikeaan osunut oivallus. Maanviljelijän maailma ei ole ainoastaan EU-kriteerein hyväksytyn lietelantalan rakentamista tai salaojaratkaisu maaseutukonsulentin johdolla. Maanviljely on ammatti, mutta monelle se on myös arvoratkaisu. Ammattina se edellyttää jatkuvaa koulutusta, ekologian tuntemuksen lisäopista aina huipputeknologian hallintaan. Arvoratkaisuna se on monelle paitsi suvun perinnöstä ammentamista myös oman elämän hallintaa. Se on yksi arvokas tapa elää Suomessa.

On ilolla todettava, että myös kaupungeissa asuvat suomalaiset ovat alkaneet havahtua ja kiinnostua asioista. EU:n myötä lähikaupan hyllyille odotettiin halpaa eurooppalaista ruokaa, mutta samaan aikaan alkoi yhä suurempi osa väestöstä kiinnostua omassa kotimaassa tuotetusta puhtaasta ravinnosta. Maataloutemme tulevaisuuden mahdollisuudet riippuvatkin ratkaisevasti elintarviketeollisuutemme kilpailukyvystä sekä siitä, ostavatko suomalaiset kuluttajat korkealaatuisia, turvallisia kotimaisia elintarvikkeita näyttävillä mainoskampanjoilla markkinoitavien monikansallisten yritysten merkkituotteiden sijasta.

Kuluttajien uskoisi painottavan valinnoissaan turvallisia kotimaisia elintarvikkeita, kun he haluavat välttyä hullunlehmäntaudin, bse:n, tai salmonellan riskeiltä. Maailmalla esiintyneen suu- ja sorkkataudin jälkimainingeissa on ollut aistittavissa, että kuluttajat ovat nyt entistä valmiimpia maksamaan eettisesti ja ekologisesti tuotetuista turvallisista elintarvikkeista, suomalaisesta puhtaasta ruoasta. Suomalaisten elintarvikkeiden laadusta, puhtaudesta ja turvallisuudesta ja tuotannon eettisesti korkeasta tasosta on tehtävä markkinavaltti myös Euroopan, Baltian ja Pietarin markkinoilla. Tässä onnistuminen vaatii kuitenkin erityisesti pitkäjänteistä ja määrätietoista työtä.

Arvoisa puhemies! On aika todeta, että elävä maaseutu on yhteinen asia.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maa- ja metsätalouden pääluokasta keskusteltaessa emme vielä tiedä kaikkia viljelijöiden tulotasoon vaikuttavia tekijöitä. Neuvottelut ovat vielä auki, ja käynee niin, etteivät ne vielä valmistu siihen mennessä, kun saamme ensi vuoden talousarvion vahvistetuksi. Tuloneuvottelujen osalta on tärkeää, että ne päätyvät ratkaisuun, jotka tämän viikon tiistaina käydyssä välikysymyskeskustelussa tulivat varsin selvästi esille ja nähtäville, eli siihen, ettei C-alueen tukitasoa ensi vuonna leikata.

Mielestäni on hyvä, että talousarvioesityksellä sitoudumme käyttämään hyväksi yhteisen maatalouspolitiikan mahdollisuudet täysimääräisesti. Tämä lupaus on enemmän kuin yksinomaan lupaus investointitukien maksimitasojen soveltamisesta. Se on myös lupaus siitä, että varat investointeihin tulevat riittämään. Maatilatalouden kehittämisrahaston pääoman korottaminen 14 miljoonalla eurolla antaa siihen lähtökohtaisesti hyvät mahdollisuudet. Yhteisen maatalouspolitiikan mahdollisuuksiin luen myös tukitasojen nostamisen niihin ylärajoihin, joista EU:n kanssa on neuvoteltu. Siihen liittyy myös se, että me kansallisesti hoidamme oman osuutemme siitä, mitä liittymissopimuksessa on sovittu.

Valtiovarainvaliokunta viittaa lausunnossaan myös komission tulevaan maataloustukia koskevaan päätökseen. Siihen lausumaan on helppo yhtyä. Maatalousuudistuksen ja siihen sisältyvien tukielementtien, muun muassa cap-tuen, lfa:n korottamisen ja uuden ympäristötukiohjelman, samanaikainen toimeenpano on hallinnolle ja myös viljelijöille suuri haaste. Hallinnon vastuulla on rahoitusvajeen ehkäiseminen toimeenpanon yhteydessä.

Viljelijöillä on odotukset myös joustavan ja hyvän maataloustukihakemusten hallinnoinnin osalta. Tukihakemusruletin, miksi sitä monimutkaisuudestaan johtuen voi hyvinkin kutsua, tulee sujua joustavasti. En sano tätä siksi, että siinä olisi suurempia puutteita ollut, vaan siksi, että sen toiminnan tulee jatkossakin olla joustavaa ja se tulee hallinnossa huomioida. Erityisesti tukien hallinnoinnin toimiminen tulee esille silloin, kun on poikkeukselliset kylvö- tai korjuuajankohdat.

Valtiovarainvaliokunta kiinnittää huomiota myös investointitukihakemusten ruuhkautumiseen te-keskuksissa. Mielestäni on tärkeää, että hakemusruuhkat puretaan niin nopeasti kuin mahdollista. Tuntuu, että kahden vuoden suunniteltu purkuaikataulukin olisi liian pitkä. On muistettava, että viljelijät ovat jättäneet investointitukihakemuksensa pääsääntöisesti sillä tavoitteella, että suunniteltu hanke olisi toteutettavissa mahdollisimman pian. Investointien tavoite on parantaa tilakohtaisia olosuhteita ja samalla kilpailukykyä. Ne molemmat ovat maataloustuotantomme valttikortteja myös kiristyvillä lähialuemarkkinoilla, joiden kanssa me joudumme yhä tiiviimmin tekemisiin EU:n laajentumisen myötä.

Maaseudun kehittämisen osalta ovat hyvin perusteltuja kylätoiminnan kehittämiseen varatut määrärahat ja niiden lisääminen. Kylätoiminnan kehittäminen on keskeisellä sijalla niin tavoite 1 -ohjelman kuin Leader+ ja Pomo+ -ohjelmissakin. Todennäköistä on, että vastaavia kehitysohjelmia on vaikea saada EU:n seuraavalla ohjelmakaudella. Siksi on tärkeää hyödyntää ne nyt täysipainoisesti. Edellä mainituilla ohjelmilla on merkittävästi saatu kylien ihmisiä mukaan omaehtoiseen kehittämistyöhön. Monet kylät ovat saaneet merkittävän piristysruiskeen kehitykselleen juuri näiden ohjelmien kautta. Kylät ja niiden ihmiset ovat ottaneet itse vastuuta kylän elinvoimaisuudesta ja samalla tulevaisuudesta. Ohjelmien toteutus on muodostanut maaseutualueelle myös uusia pysyviä työpaikkoja. Nämä antavat uskoa maaseudun tulevaisuudelle.

Arvoisa puhemies! Tähän pääluokkaan sisältyy myös maaseutuneuvonta ja 4H-toiminta. Tervehdin ilolla niiden määrärahojen korotusta, jotka valtiovarainvaliokunnan toimesta on hallituksen talousarvioesitykseen näille momenteille tehty. Maaseutuneuvontaa antavat järjestöt ovat toiminnallaan edesauttaneet työpaikkojen muodostusta ja yritysten perustamista maaseudulle. 4H-järjestötyö on onnistunut muuntumaan maaseudun muutoksen ohessa. Uusia, asutuskeskuksiin soveltuvia toimintatapoja on löydetty ja otettu käyttöön. Kuitenkin järjestön perusajatus ja työn periaatteet ovat entiset hyviksi havaitut. Riittävien taloudellisten voimavarojen osoittaminen tähän tärkeään toimintaan on mielestäni erittäin perusteltua.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön pääluokan osalta ongelmallinen kohta on Makeran rahoitustilanne. Makerastahan rahoitetaan maatalouden investointitoiminta. Eilen täällä keskustelussa ollut 141-ratkaisu edellyttää korotettujen investointitukien maksamista jo ensi vuonna. Kun budjettikirjaa katsotaan, Makeran käyttösuunnitelma näyttää siltä, että siellä on laskevat määrärahat tähän vuoteen verrattuna, kuten ed. Hemmilä taisi täällä jo todetakin, mutta siinä on jäänyt huomioimatta se, että kuitenkin on sovittu, että kun tämä 141-ratkaisu selkeytyy, lisäbudjetissa sitten annetaan tämä kehyksiin neuvoteltu 14 miljoonan lisämääräraha lähinnä nyt kohdistettuna juuri tämän 141-ratkaisun aiheuttamiin korotettuihin investointitukiin.

Mutta te-keskuksissa investointihakemukset ovat ruuhkautuneet, kuten täällä edellä jo puheenvuoroissa on todettu, ja syynä on määrärahojen niukkuus. Tämä puute on jo vuosia jatkunut. Oikeastaan aina edellisen vuoden hakemuksia kuluvana vuonna rahoitetaan. Tämä on tällainen jatkuva kierre. On laskettu, että vuosina 2004 ja 2005 kumpaisenakin tarvittaisiin 20 miljoonaa euroa, jotta voitaisiin se ruuhkasuma purkaa.

Tietääkseni ministeri on asettanut työryhmän, joka tätä asiaa nyt miettii ja selvittää. Esillä on myös se, että näitä investointikohteiden avustusmääriä voitaisiin tarkastella uudelleen, onko siellä mahdollisesti sellaisia kohteita, joissa riittäisi pienempi avustusprosentti kuin tällä hetkellä. Eilen jo, kun käytiin tätä maatalouskeskustelua, omassa puheenvuorossani totesin, että esimerkiksi lisämaanostolainoituksen alempi tukitaso, avustustaso, voisi olla aivan hyvin perusteltu, koska mitä enemmän sitä yhteiskunnan varoilla tuetaan, niin sitä selkeämmin se pääomittuu sinne pellon hintaan ja nostaa hintatasoa. Mutta nyt sitten ensi vuoden lisäbudjetissa ja tämän työryhmän saatua työnsä valmiiksi varmaan ensi vuonna tähän Makeran tilanteeseen tulee uutta selkeyttä.

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousjaosto pystyi pääluokan sisällä kohdentamaan 2 miljoonan euron määrärahan uudelleen. Jaoston puheenjohtaja Vihriälä täällä jo esitteli ne kohteet, mihin se kohdistettiin.

Itsekin olin allekirjoittajana lisämääräraha-aloitteessa, joka kohdistettiin maatalousneuvontaan. Jaosto suostui lisäämään sinne 150 miljoonaa euroa. Prosentuaalisesti se ei kovin suuri näiden järjestöjen kokonaisrahantarpeesta ole, mutta kuitenkin, kun otetaan huomioon, että minkäänlaista kuoppakorotusta ei ole tapahtunut vuoden 95 jälkeen ja ensi vuonna on edessä tämmöinen maatalouden supervuosi, kun tätä EU:n maatalousreformia ja sen säädöksiä ryhdytään suunnittelemaan ja varsinaisesti sitten 2005 soveltamaan tiloilla, niin neuvonnalla riittää kyllä tässä tehtävää. Tämä byrokratia on nyt jo aivan riittävän monimutkainen ja monimutkaistuu näillä näkymin vielä entisestään.

Oli myös hyvä asia, että 4H-järjestö nuorisojärjestönä sai jonkin verran lisää. Tästä 2 miljoonan euron jaosta suuri lisäys kohdistettiin vesistöön ja vesihuoltotöihin. Niillä on myös työllistävä vaikutus tässä tilanteessa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä haluan omalta osaltani puuttua eläinsuojelujärjestöjen tukemiseen. Eläinsuojeluliitto Animalia ry haki myös valtion tukea. Jaosto ei tätä kuitenkaan myöntänyt. Omalta osaltani olin kielteinen sillä perusteella, että Animalian, joka sinänsä tekee pääosiltaan aivan hyvääkin työtä, tavoitteena on selkeästi turkistalouselinkeinon lopettaminen tässä maassa, kylläkin laillisin keinoin. Uskon sen, mitä täällä muun muassa ed. Viitanen aiemmin totesi, ettei tällä järjestöllä ole mitään tekemistä niin sanottujen eläinanarkistien kanssa. Mutta kuitenkin Suomen oloihin turkistarhaus on mitä parhaiten ja luontevimmin soveltuva elinkeino. Kun tiedetään suomalainen eläinsuojelulainsäädäntö ja yleensä tämän ammatin korkea taso, niin kyllä näitä eläimiä pyritään mahdollisimman hyvin hoitamaan. Mielestäni Animalia voisi keskittyä siihen, että kiinnittää huomiota näiden eläinten hyvinvointiin. Jos lakkauttamisen sijasta tämä olisi tavoitteena, niin omalta osaltani voisin harkita tälle kansalaisjärjestölle avustusta, mutta näillä tavoitteilla, mitkä heillä nyt on, en minä ainakaan ole valmis tukemaan.

Valiokunta hyväksyi kylläkin lausumaehdotuksen, että hallitus tuo hallitusohjelman mukaisesti lisätalousarviossa ehdotuksen eläinsuojelujärjestölle annettavasta valtionavusta. Näitä eläinsuojelujärjestöjä on toki muitakin kuin Animalia. Nyt täytyy huolellisesti ottaa selvää, mitkä niiden tavoitteet ja toimintaperiaatteet ovat, että mille järjestöille tätä mahdollista rahaa voidaan sitten suunnata.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Näin myöhällä kun ollaan, välttämättä puheiden ei tarvitse kestää tietysti 10:tä minuuttia, mutta yritetään nyt katsoa.

Itse kanssa meinasin Makeran rahoituksesta aloittaa. Ed. Ranta-Muotio ihan hyvin totesi, että tässä nykyisessä esityksessä ei ole olemassa sitä tarvetta, mikä nyt on syntymässä tässä Makeran osalta. Uskon sillä tavalla tapahtuvan, että lisätalousarviossa tullaan lisäämään ne rahat. Toivon mukaan vaan sitä 142:ta eli pohjoista tukea ei tulla repimään auki. Se on yksi toive tässä tilanteessa, ja toivon mukaan ministeri sen hoitaa sillä tavalla.

Ed. Kähkönen aikaisemmassa puheenvuorossa totesi Metlan tilanteen, mikä on Joensuussa. Ensinnäkin kiitos pitää antaa siitä valiokunnalle, jotta saatiin ensittäin tuolla maassa ja metsässä jo lausuma ja sitten myöhemmin valtiovaroissa siihen, jotta kalustohankintaan Joensuun Metlalle tulee tuo 100 000 euroa lisää, mutta siellä on yhä edelleen tarve olemassa. Sillä ei vielä kaikkia niitä hankintoja pysty tekemään, ja toisaalta sitten toinen ongelma tulee olemaan siinä vaiheessa, kun uudisrakennus siellä valmistuu. Siinä kaksinkertaistuvat tilat, jolloin vuokrien taso tulee nousemaan kaksinkertaiseksi, mikä taas vaatii lisää rahoitusta. Se on hyvä ottaa huomioon tarvittaessa lisätalousarviossa. Tässä vaiheessa ei siihen muuta liene sanottavaa.

Sitten oikeastaan loppu, mihin meinasin käyttää tämän ajan tässä, koskee metsää ja metsässä tapahtuvia ilmiöitä. Ensittäinkin meillähän on tämä metsälaki taikka luonnonsuojelulaki kanssa auki. Se jää nyt ensi vuoden puolelle. Minusta se kuvastaa tätä suomalaista keskustelua laajemminkin, kun liito-oravan pesästä aiottiin tehdä kiinteistö, mikä nyt olisi ollut ihan täysin pöljä homma. Itsekin toivoisi olevan jopa liito-orava siinä mielessä, jos minä lähden rakentamaan luvattomalle alueelle, siis tietymättömälle alueelle ilmoittamatta kellekään, niin useimmiten siellä tulee semmoinen rakennustarkastaja tai mitkä ukaasit sieltä tuleekin ja pitää purkaa se rakennus pois. Tässä tehtäisiin nyt niinpäin, että liito-orava mihin sattuu pesänsä tekemään, vaikka jonkun tontille, niin sinne kutsuttaisiin sitten maanmittari sen alkuperäisen esityksen mukaan ja kepitettäisiin ja se laitettaisiin vielä maarekisteriin, että siitä tehtäisiin niin kuin kiinteistö. Eihän tässä tämmöisessä meiningissä ole päätä eikä häntää. Sitten kun se lähdettäisiin purkamaan, käytäisiin kyttäämään, ovatko nyt papanat hävinneet ja liito-orava sieltä, niin ei kun maanmittari ilmeisesti paikalle, menettelyä en tiedä, ja sitten taas maarekisteriin isot ruljanssit ja muutosesitykset, jotta paperisota on valtava siinä, jotta nyt se kiinteistö niin kuin hävitetään, ja kuka sen välillä omistaisikaan ja kiinteistöverot siltä osin maksaisi. Mutta onneksi valiokunnassa on päästy pikkasen parempaan ajatteluun siitä, että jospa sitä voitaisiin vähän köykäisemmällä menettelyllä tämä hoitaa eikä välttämättä tuommoista ruljanssia, koska sen kustannuksissa oli arvioitu, että se olisi 2 000—4 000 euroa. Ed. Kähkönen on aivan oikeassa siitä, että jos tämä hallitus aikoo 100 000:n työllisyystavoitteen täyttää, niin ilmeisesti tämmöisiäkin temppuja joudutaan tekemään, jotta siellä ravataan sitten kepittämässä ja tekemässä tämmöistä turhanpäiväistä työtä. Minä uskon vielä tämmöiseen suomalaiseen maalaisjärkeen tässä eduskunnassa ja siihen, jotta tämä liito-oravan lennätys saadaan nyt oikeisiin puihin.

Mutta sitten toinen asia, joka liittyy kanssa hyvin pitkälle metsään, on huoli siitä, mitä tapahtuu tuolla Keski-Euroopassa. Siellä levitetään nimittäin ihan väärää tietoa suomalaisista metsähakkuista, metsien tilasta, ja metsäyhtiöt joutuvat tekemään kovasti työtä siinä, jotta näiden luontohihhulien väärät väitteet kumotaan. Vaarana tässä voi olla jopa semmoinen tilanne — ei ole hyvinkään kaukaa haettu, jos kuvitellaan tilanne — jotta joku metsäyhtiö voisi mallin vuoksi lopettaa Suomesta, pohjoisesta tai idästä, jonkun tehtaan, koska sillä olisi markkina-arvoa siinä mielessä, että voitaisiin kuvata, miten täällä Suomessa hoidetaan hyvin metsiä ja ollaan valmiit tätä puunkäyttöä jopa rajoittamaan, koska nyt nämä monet suuret metsäyhtiöt ovat keskittyneet ympäri maailmaa ja niille on tärkeä se imago. Tämä olisi kaikkein kovin juttu ja pahin juttu, jos nämä luontohihhulit saisivat semmoisen aikaan, että meillä suomalaista puujalkaa käytäisiin nakertamaan sieltä kautta, jotta sen imagon takia pantaisiin tehtaita kiinni. Toivon mukaan tätä ei tapahdu ja saataisiin jotenkin torjuttua tämän tyyppiset hyökkäykset suomalaista metsäteollisuutta ja samalla maaseutua kohtaan. Nimittäin niitä työpaikkoja ei tulla saamaan mistään takaisin, jos näin tapahtuu. Pannaan pakettiin isoja alueita. Ymmärsin, että Lapissa on tapahtumassa näin. Kun selasin nettisivuja, niin siellä kuvataan nimittäin — toivon mukaan muutkin käyvät katsomassa — että kaikkein suurin uhka näille uhanalaisille lajeille ovat metsähakkuut. Joka ei ymmärrä, mitä metsähakkuut tarkoittaa, joku kaupunkilaisnuori, niin metsähakkuuthan ovat uhka ja silloin ollaan valmiit toimimaan sillä tavalla myös, mitä tällä hetkellä toimitaan.

Siihen liittyen sitten tulen rauhoitettuihin eläimiin. Liito-orava oli yksi, jonkun 4 artiklan mitä otuksia ne ovatkin. Sitten ovat nämä sudet. Meillä Pohjois-Karjalassa on ihan riittävästi niistä tullut ongelmia. Totean ensinnäkin tässä vaiheessa, ennen kuin aika loppuu tai unohtuu, että täällä on esitetty näissä talousarvioaloitteissa, että pitäisi lisätä varoja suurpetovahinkojen korvaamiseen. Minä itse tein aloitteen, mutta en tähän nyt uudistanut sitä, että ei tarvitse äänestää, mutta voin käydä sen tässä läpi. Minun mielestäni pitää pienentää näitä varoja. Olen sitä mieltä, että on ihan älytöntä, että me varaamme joka vuosi lisää ja lisää, enemmän varoja siihen, jotta suositaan petoja, jotka tekevät tuhoja. Ne tekevät kotieläinpuolella ja lemmikkieläimille luonnonvaraisille eläimille tuhoja. Ihmiset pelkäävät niitä. Tehdään aitoja jopa, jotta asumukset aidataan ja viljelysalueet aidataan susilta. Minä olen sitä mieltä, jotta pedot pitää laittaa häkkiin eikä ihmiset. Sehän on ihan järjetön juttu, jotta me teemme semmoista politiikkaa, jotta sudet katsovat ihmisiä aitojen takaa, jotta tuolla ne häkissä ovat, kun se pitäisi minun ymmärrykseni mukaan hoitaa toisin päin. Voi olla tässä, että ilmeisesti nämä ajatukset ovat vinksahtaneet joiltakin, jotta ihan vakavissaan jopa lehti-ilmoituksilla odotetaan talkooporukkaa aitojen tekoon. (Ed. Oinonen: Ne ovat maatalousministeriön ajatuksia!)

Siihen sitten liittyen ensinnäkin, jotta missään tapauksessa ei pidä lisätä petovahinkokorvauksia, vaan lisätään petojen vähentämistä. Päinvastoin pitäisi tehdä sillä tavalla nyt, jotta maksaa tapporahaa tuolla itäisessä Suomessa. (Ed. Oinonen: Myös Keski-Suomessa!) Meillähän on semmoinen asetus voimassa, joka lähtee siitä, jotta on tämmöinen suotuisa suojelun taso. Siinä asetuksessa on kolme kohtaa, elikkä jos yleiselle turvallisuudelle on haittaa tai luonnonvaraisille eläimille tai sitten koti- ja maa- ja metsätaloudelle. Nämä kaikki haittatekijät ovat osoitettavissa Pohjois-Karjalassa. Meillä on kaksinkertainen määrä siihen suotuisan suojelun tasoon susia. Se tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi saada puolet vähennettyä jollakin tavalla, joko sillä tavalla, jotta vihtavuorelaista tarjotaan kohti tai sitten otetaan kiinni ja tuodaan tänne semmoiselle alueelle, missä on enemmän ruokaa ja missä niistä susista tuntuu olevan puute, ja niitä alueita ilmeisesti ovat nämä rannikkoseudut. Pääkaupunkiseudun puistoissa on erittäin hyviä paikkoja susille. Ehdotan tämmöistä menettelyä, jos sillä voitaisiin hoitaa tämä jotenkin, mutta joka tapauksessa Pohjois-Karjalasta pitää saada vähennettyä. Kainuun tilanne tilaston mukaan, jonka olen nähnyt, tutkimuksen mukaan, ilmeisesti on paremmin hallinnassa. Sen takia ymmärrän ed. Pulliaisen huolen susista, kun hän on siltä alueelta ja hänhän on lähes susien veli, jotta hän aina puolustaa kovasti. Nimittäin Kainuussa ihan oikeasti ei ole semmoisia laumoja olemassa eikä kappalemääriä, siellä on muutama, alle (Puhemies: 10 minuuttia!) kaksikymmentä, mutta meillä niitä on noin sata.

Aion tähän lopettaakin. Toivon, että saan ystäviltä tukea näissä ajatuksissa, jolloin saadaan tämmöinen suden suotuisa suojelun taso aikaan eikä tämmöisiä alueellisia keskittymiä sallittaisi missään paikassa.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Pohjois-Karjalan metsämaakunta on myös vahva metsäosaamisen maakunta. Joensuun yliopiston, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun ja Pohjois-Karjalan ammattiopiston metsäalan koulutuksen ohella maakunnassa on myös vahvaa metsäalan tutkimusta. Sitä tehdään yliopiston ohella Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun tutkimuskeskuksessa ja myös Euroopan metsäinstituutissa. Voidaankin hyvällä syyllä sanoa, että Joensuussa on sekä kansallista että kansainvälistä kärkeä edustava metsäosaamisen keskittymä. Se ei ole syntynyt itsestään vaan määrätietoisen toiminnan tuloksena.

Kun aikanaan 1980-luvun taitteessa Koiviston toisessa hallituksessa tehtiin päätös metsäopetuksen aloittamisesta Joensuun yliopistossa, oli vastustus ankara. Arvoisa puhemies tuolloin pääministerin sihteerinä toimineena muistanee nuo väännöt myös omakohtaisesti.

Saman suuntainen keskustelu on tänäänkin käyty. Mitään ei saisi aloittaa missään muualla kuin täällä Helsingissä. Kuitenkin historia osoittaa, että Joensuun metsäopetuksen ja metsäntutkimuksen kehittäminen on ollut todella tuloksekasta ja onneksi koko kansakunnalle. Parhaillaan Joensuuhun on Metlalle rakenteilla uudet, ensi lokakuussa valmistuvat tilat. On hyvä, että talousarvioehdotuksen valiokuntakäsittelyssä Joensuun tutkimusaseman tarpeisiin osoitetaan 100 000 euron lisärahoitus. On myönnettävä, että kehittämisen tarvetta ja rahoituksen tarvetta on toki jatkossakin. Metsäntutkimuksen ohella ja siihen liittyvänä on kehitteillä myös riista- ja kalatalouden tutkimusta ja osaltaan Maa- ja metsätalouden tutkimuskeskuksenkin toimintaa.

Emolehmätutkimus Tohmajärven Valkeasuolla kaipaa myös panostusta. Sen tukenahan on erittäin vahva maakunnallinen yhteistyö Kiteen opetusteurastamoineen. Voidaankin sanoa, että tällä emolehmätutkimuksella Tohmajärven Valkeasuolla on todella erinomaiset edellytykset tutkimustoimintaa ja sen yhteistyösuhteita ajatellen.

Arvoisa puhemies! Esittelypuheenvuorossaan maa- ja metsätalousjaoston puheenjohtaja Jukka Vihriälä nosti esille 4H-järjestön rahoituksen. Me kaikki tunnemme tämän tärkeän järjestön. Sen yrittäjyyskasvatus on esimerkillistä, ja parhaillaan on käynnissä "Tekemällä oppii parhaiten" -hanke. Se on koettu todella hyvänä lasten ja nuorten parissa. Järjestö on myös suurin koululaisten iltapäivätoiminnan järjestäjä, kuten aiemmin tässäkin salissa on todettu. Lisärahoitusta maa- ja metsätalousministeriön pääluokan kohdalta jonkin verran nyt mietinnössä osoitetaan 4H-järjestölle, mutta jatkossa toivoisi, että rahoitus voisi palata vankemmalle ja vahvemmalle pohjalle tulevina vuosina.

Maaseudun kehittämisen osalta kylätoiminta on tärkeällä sijalla. Nythän ensi vuodellekin ehdotetaan määrärahaa kylätoiminnan kehittämiseen. Mielestäni tähän pitäisi jatkossakin panostaa. Yhdessä tekeminen, elinympäristön parantaminen, palvelujen lisääminen ja myös paikallisen työllisyyden vahvistaminen ovat kaikki asioita, joista paikalliset asukkaat, kylien asukkaat, ovat osaltaan itse valmiit ottamaan vastuuta, ja tätä vastuunottoa pitää myös yhteiskunnan osaltaan tukea.

Herra puhemies! Eilen tässä salissa käytiin pitkähkö keskustelu maatalouspolitiikasta. Me kaikki tiedämme, että tällä saralla ollaan hyvin vaativan tehtävän edessä. Tarvitaan kaikki sekä kansalliset että EU-politiikan suomat mahdollisuudet, jotta kyetään turvaamaan viljelijöille taloudellisen toiminnan edellytykset, heidän tulotasonsa. Samalla on toki kehitettävä myös sosiaaliturvaa, veropolitiikkaa, maaseudun palveluja ja elämisen olosuhteita ylipäätänsä, eli sanalla sanoen viljelijän tupoa pitää päättäväisesti myös olla kehittämässä ja viemässä eteenpäin, jotta kykenemme todella turvaamaan kansallisen elintarviketuotannon, joka on meille elintärkeä. Oikeus omaan ruoan tuottamiseen kuuluu jokaiselle kansakunnalle. Tästä meidän on pidettävä huoli, ed. Ala-Nissilä.

Herra puhemies! Maaseudun osalta tärkeää on myös vesihuollosta vastaaminen. Se on elintärkeä monille alueille. Vedestä on kärsitty viime vuosina puutetta. Puhdas vesi on sekä asumisen, maatalouden että muiden elinkeinojen kannalta erittäin tärkeä. Vesihuoltohankkeisiin niitäkin rahoja nyt hieman ollaan lisäämässä. Tarvittaisiin lisää rahoitusta monissa osissa maata, ei vähiten Pohjois-Karjalassa.

Herra puhemies! Vielä pari sanaa pedoista. Ed. Lahtela värikkäällä tavalla kuvaili sitä ongelmaa, joka on todella huolestuttava ja vakava erityisesti susiongelman kohdalla Pohjois-Karjalassa. On vaikea ymmärtää, minkä takia me olemme tällaiseen kierteeseen joutuneet. Sudet paitsi tuottavat selvää vahinkoa kotieläimille ja metsästyskoirillekin ja tuotantoeläimille myös synnyttävät ja ylläpitävät jatkuvaa uhkaa. Tilanne, jossa pedot pyörivät pihapiireissä, ei voi olla terve myöskään eläinten suojelun lähtökohdista käsin. Kyllä näiden petojen luontainen elinympäristö on ja sen tulee olla sellaiset korpialueet, missä ne eivät häiritse ihmisten arkipäivää ja missä niillä on tilaa olla. Mutta niiden kanta on pidettävä myös hallinnassa ja riittävän alhaisella tasolla.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä käyty keskustelu antaa aiheen monenlaisiin kommentteihin ja huomioihin. Ensinnäkin Pohjanmaan edustajat ovat varsin runsaasti ottaneet kantaa eläinsuojelujärjestöille myönnettävään apuun ja tukeen. Voin sanoa, että myös itäsuomalaiset kansanedustajat ovat samaa mieltä, että tämän tuen myöntämisen ehdoksi tietysti on asetettava nämä lailliset keinot ja tukea ei voi myöntää tulevaisuudessakaan järjestöille, jotka ovat tekemisissä eläinanarkistien kanssa. Siellä on kyllä hyviä, laillisia periaatteita kunnioittavia järjestöjä, jotka voivat olla tuen kohteena.

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela otti tämän suurpetokysymyksen esille, ja siitä muun muassa ed. Väistökin jatkoi. Minusta kysymys on paljoltikin siitä, että kotimaassa meidän pitäisi kyetä ottamaan rohkeampi tulkinta tässä petokysymyksessä eli vetää linjaa sillä tavalla, että silloin kun suurpedot, olkootpa ne susia tai karhuja, ovat vaaraksi yleiselle turvallisuudelle, silloin nimismiehet tai poliisipiirien päälliköt myöntävät eittämättä tarvittavat kaatoluvat ja tämä vähän kerrassaan tällä lailla menee järjestykseen. Minusta tässä ei ole tulkintaerimielisyyttä myöskään komission edustajien kanssa. Kysymys on siitä, että tämä tulkitaan meidän kansalaisten kannalta positiivisella tavalla ja tehdään rohkeita ratkaisuja. Molemmat, sekä karhu- että susikanta, ovat niin suuret, että tässä ei ole suotuisa suojelun taso vaarantumassa, ja kannat ovat runsaammat kuin käytännössä uskotaankaan niiden olevan.

Metsätaloudesta ed. Esa Lahtela otti esille uhkat kansainvälisessä markkinatilanteessa. Tänä aamunahan saimme lukea, että Saksan postilaitos on lopettanut suomalaisten kirjekuorien ostamisen Greenpeacen painostuksesta. Tämä on yksi esimerkki siitä, mitä globaalitaloudessa tapahtuu, ja on tärkeää, että me kykenemme pitämään ympäristöasiat kunnossa. Mutta yhtä tärkeää on se, että meiltä ei viestitetä väärää tietoa ulos, ei vääristetä sitä, ei kerrota epätotuuksia eikä anneta väärää kuvaa meidän lain mukaan tapahtuvasta metsien kasvatuksestamme ja hoidostamme. Meillähän on vankat perinteet metsätaloudessa ja metsänhoidossa. Vanha yksityismetsälaki lähti siitä, että metsä oli aina pidettävä tuottavassa kunnossa. Silloin kun se saavutti kypsyyden, päätehakkuu oli suoritettava, ja toisaalta taas kasvuvaiheessa olevaa metsää ei saatu hakata tavalla, joka vahingoitti sen kasvua. Yhtä lailla uudet metsälait turvaavat kestävällä tavalla metsän kasvun ja tuoton. Näitä periaatteita noudattaen meillä metsätalous tapahtuu sekä luonnonsuojelulain että metsälakien kannalta kestävällä tavalla, ja minusta siinä ei pitäisi olla mitään moitittavaa.

Eri asia on se, onko meillä riittävästi resursseja nimenomaan metsätalouden kehittämiseen ja tukemiseen kansallisen metsäohjelman puitteissa. Ennen kaikkea ensihakkuita pitää kyetä tekemään varsin runsaasti, ja siellä on energiapuuksi tulevaa metsää ja puuta varsin runsaasti. Toisaalta myöskin nämä taimistonperkaustyöt on tehtävä ajoissa. Mutta näihin nyt sitten valiokunta ei erityisesti ole kiinnittänyt huomiota, elikkä lähtökohta siellä on, että ne ovat periaatteessa kohtuullisessa kunnossa jo varsinaisessa hallituksen esityksessä.

Arvoisa puhemies! Maa- ja puutarhatalouden tulotuet maataloudelle olivat eilen välikysymyksen kautta vahvassa keskustelussa täällä. Useat sekä kristillisdemokraattien että kokoomuksen edustajat ovat ottaneet vielä asiaan kantaa. On muistettava, että asia on vielä neuvotteluvaiheessa, se on keskeneräinen. Se hallituksen vastaus, joka eduskunnalle annettiin, selvästi piti sisällään vaihtoehdot, joissa toisena vaihtoehtona oli C-tukialueen tuen jättäminen koskematta. Minä henkilökohtaisesti uskon ja toivon, että noissa neuvotteluissa myöskin tähän ratkaisuun päästään. Se rauhoittaa tilanteen ensi vuodeksi, ja kyetään rauhassa valmistautumaan 2005 tähän suurempaan tukiremonttiin, ja tältä pohjalta uskon myöskin tuottajajärjestöjen ja hallituksen sitten noissa neuvotteluissa lähtevän liikkeelle ja päätyvän siihen.

Täällä on, kuten todettu, maatalousjaosto kyennyt tekemään kohdennettuja muutoksia hallituksen esitykseen. Toki on hyvä se, että siellä on maatalousneuvontaan, siellä on 4H-toimintaan ja siellä on myöskin kylätoimintaan näitä rahoja. Kylätoiminnan tuki on ensisijaisesti tarpeellinen siitä syystä, että mitään muuta tahoa ei ole, joka kykenisi kylätoimintaa tukemaan toiminnallisesti tällä tavoin kuin valtion budjetin kautta. Kunnat eivät kykene antamaan rahaa taloutensa niukkuuden takia, ja toisaalta rakennerahaston ja aluekehitysrahojen kautta toiminnallista tukea ei voida myöntää vaan aina pitää olla kysymyksessä kehittämishanke. Näin tämä kylätoiminta on maaseutua elävöittävä toiminta, ja se on hyvä periaate, että sitä rahaa on lisätty.

Maaseudun vesihuoltokysymys on aivan keskeinen ollut viime aikoina. Vesitilanne on ollut vaikea maassa. Erityisesti maatalouden harjoittajille, karjatalouksille on ollut varsin ongelmalliset tilanteet siitä, kun kaivoista ovat vedet loppuneet. Nyt tietysti laki lähtee siitä, että maaseudun vesihuolto ja jätevesihuolto on kuntien vastuulla, mutta hetkessä koko laajaa maaseutualuetta ei kyetä saattamaan järjestetyn vesihuollon piiriin. Sen takia siellä on omaehtoista osuuskuntatoimintaa varsin runsaasti. Siinä mielessä myöskin maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan pääluokassa on otettu rahaa lisää. Se on erinomainen asia. Myöskin siellä on samaan tarkoitukseen ympäristöministeriön pääluokassa rahaa. Näin, minä luulen, me kykenemme kehittämään maaseudun vesihuollon erinomaisella tavalla kuntoon ja aikanaan saamaan myöskin tähän ratkaisevasti paremman tilanteen.

Arvoisa puhemies! Muutama sana lopuksi tuosta maatalouden rakennemuutoksesta. Valiokunnan mietinnössä se ei näy, mutta varsinaisessa budjettiesityksessä oli todettavissa se, että meillä oli tukea saavia tiloja 73 100. Vuositasolla näitä tiloja vähenee noin 2 prosenttia, ja kaiken kaikkiaan vuodesta 95 tähän päivään tukea saavien tilojen määrä on vähentynyt 22 000:lla. Minusta huoli on siinä, että tilojen tulokehitys on ollut heikko. Maataloustuotteiden hintaindeksi on miinus 0,3 prosenttia vain, ja se on siis miinuksella. Monien tuotannonalojen tulokehitys on ollut negatiivinen. Yritysvoittoa ei synny. Nyt jos ajatellaan, että maatalouden pitää uudistua, olla kannattavaa, tilojen pitää kyetä myöskin maksamaan investoinnit, antamaan kohtuullinen palkka myöskin yrittäjälle, niin siinä mielessä, vaikka nyt keskustellaan tästä tukipolitiikasta täällä hyvin paljon, minusta on tärkeää, että maatalous ja peruselinkeino otetaan kansalliseksi kysymykseksi ja pyritään todella turvaamaan meillä kannattava maatalouden tuotanto koko maassa siten, että me saamme myöskin tulevaisuudessa olla omavaraisia kriisiaikojen varalta ja myöskin nauttia puhtaista, terveellisistä elintarvikkeista.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on pidetty erinomaisen hyviä puheenvuoroja, joiden asiasisältöihin tekee mieli yhtyä. Itse luonnon ystävänä minua hieman surettaa tämä metsäverokäytäntö, mikä meillä nyt on, kun verotuksellisista syistä metsänomistajat joutuvat hakkaamaan metsiään paljaiksi, toisin sanoen myymään puupääoman pois, josta vero on jo kertaalleen maksettu pinta-alaveron muodossa vuosikymmenten saatossa, kun sitten uhkaa samaan verokohteeseen tulla myyntituloihin perustuva verotus. Tämä on minusta kyllä paljon vakavampi kysymys kuin tätä asiaa tajutaankaan. Minä ymmärrän, että kun samaan kohteeseen tulee kaksinkertainen verotus, niin silloin tehdään hakkuita, mutta meidän pitäisi vielä tässä aivan nyt yhdennellätoista hetkellä löytää keinoja, että metsänomistajaa ei pakotettaisi hakkaamaan metsiä verotuksellisista syistä. Tätä toivon hyvin vahvasti. Pidän tätä maa- ja metsätalouden kannalta kaikkein tärkeimpänä kysymyksenä, mitä tällä hetkellä on.

Sitten toinen uhkaava kysymys on täällä ansiokkaasti noussut jo ed. Esa Lahtelan erinomaisen puheen jälkeen asiantuntevasti useammassa puheenvuorossa esille. Tämähän liittyy siihen, että maaseudusta on nyt haluttu tehdä suurpetoreservaatti. Viime vaaleissa minulla oli iskulause: "Maaseudusta ei saa tehdä suurpetoreservaattia." Toin kantani julkisesti muutaman kerran valtakunnassa leviävässä lehdessä julki ja annoin kansalaisten tehdä siitä omat johtopäätöksensä. Samaa mieltä olen vaalien jälkeenkin, en ole muuttanut kantaani: maaseudusta ei saa tehdä suurpetoreservaattia.

Viime kesänä ei vain Itä-Suomessa, vaan myös muualla, Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla, mutta myös Keski-Suomessa ja jälleen kerran siellä kotikaupungissani Keuruulla, pedot olivat ongelmana. Erityisesti tämä tuli susien kohdalla kärjistyneesti esille. Susitilanne on karannut tässä maassa totaalisesti käsistä. Tämä pitää voida tunnustaa. Meillä järjettömällä tavalla on annettu petokantojen kasvaa, ja petoja ei saa vapaasti metsästää. Jos me olemme itsenäinen maa, niin meidän pitäisi tässä tilanteessa sallia välittömästi suurpetojen vapaa metsästysoikeus eikä kyyristellä EU-direktiivien edessä. Meidän pitäisi sallia vapaa suurpetojen metsästysoikeus ja vielä kunnon tapporaha niistä kaadoista, jotka ovat tuottaneet tuloksen. Tähän tulisi päästä välittömästi.

Meillä on kyvyttömyyttä nyt tällä hetkellä maa- ja metsätalousministeriössä nykyisenkin ministerin aikana. Valitettavasti keskustalaisenkin ministerin aikana on tullut samojen virkamiesten allekirjoittamia vastauksia kirjalliseen kysymykseeni kuin aiempienkin ministerien aikana. Siellä on virkamiehiä, jotka eivät noudata edes nykyisiäkään lakeja. Meillä on jo nykyisten lakien mukaan mahdollisuus metsästää petoja, mutta näitä lakeja ei ole kerrottu kansalle. Ed. Esa Lahtela muutamien rohkeimpien ja kyvykkäimpien kansanedustajien kera on tehnyt tästä aivan äskettäin asianomaisen ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, jossa on tuotu esille ne pykälät, joiden mukaan jo nyt voidaan petoja metsästää, mutta nämä on salattu kansalta. On sanottu, että EU määrää, että ei saa metsästää. Ministeritkin on harhautettu uskomaan tätä. Mutta olkoot nämä määräykset mitkä tahansa, meidän tulisi päästä siihen, että on vapaa metsästysoikeus ja tapporaha kaadoista. Silloin jokainen saisi itse päättää sen, kuinka paljon hän omaan elinympäristöönsä petoja haluaa. Jos hän on sellainen luonnonsuojelija, että hän haluaa petoja ympärilleen, niin hän voisi aivan vapaasti sitten olla metsästämättä, mutta jos naapuri sitten haluaisi metsästää, hänen pitäisi antaa naapurille tämä oikeus.

Minusta on aivan edesvastuutonta ja järjetöntä, että sanotaan, että meillä ei ole jossakin petoja riittävästi. Minä tiedän yhden alueen, missä niitä ei ole riittävästi, ja se on varmaan tämä Pääkaupunkiseutu. Tänne pitäisi sitten siirtää niitä petoja. Mutta minä tiedän hyvin, että sitähän ei tehdä, koska koetaan, että ne ovat ihmisille vaarallisia. Minä olen kysynyt maa- ja metsätalousministeriltä, onko maaseudulla ihmisen henki vähempiarvoinen kuin pääkaupungissa juuri sen takia, että maaseudulla pitää olla petoja ja pääkaupungissa ei, enkä ole saanut tähän kunnon vastausta, on vain tullut liturgiaa näistä EU-määräyksistä, kunnolla ei ole edes kysymystäni luettu. Mutta minä tulen puhumaan niin kauan tästä asiasta, että vapaa metsästysoikeus pedoille sallitaan ja tapporaha metsästäjille.

Kansalaisista todella tuntuu käsittämättömältä, että vastuussa olevat ministeriön virkamiehet ja ylin poliittinen johto eivät halua uskoa kansan hätää ja pelkoa siitä, mitä suurpedot aiheuttavat. Päinvastoin nöyristellään ja ollaan rakentelemassa susiaitoja. Tämä on todella hölmöläisten hommaa. Todella hölmöläisten hommaa, että rakennellaan aitoja ympärille, että pedot saavat olla vapaasti ja kotieläinten ja ihmisten pitää olla sitten siellä aitausten sisällä. Pitäisi tehdä niin, että ministeriön virkamiehet ja tarvittaessa vaikka ministerikin, jos ei saa virkamiehelleen kuria, pannaan sinne aitauksen sisälle; kun ne pedot kiertelevät ympärillä katselemassa, niin silloin asiat alettaisiin tajuta. (Ed. Pekkarinen: Ei kai omassa maakunnassa!) — Ei koske oman maakunnan ministeriä, kun ei ole maa- ja metsätalous asiana. Arvoisa ministerikin kävi siellä Multialla karhumailla, mutta sitten kun minä kerroin, että pari päivää sen jälkeen, kun Esko Ahon kanssa olit käynyt, karhu oli heittänyt tervaskannon sivuun, niin valitettavasti minä olen yksin käynyt siellä marjametsässä, ei ole arvoisaa ministeriä eikä kyseistä toistakaan herraa sitten näkynyt, mutta minä ymmärrän ministerien kiireet. Että tervetuloa vain minun kanssani. Minua vähän yksin pelotti tänäkin syksynä, sanon ihan suoraan. (Ed. Pekkarinen: Jaa, että minut syötiksi!) — Jos me yhdessä pärjäisimme siellä paremmin. Minua kyllä yksin pelotti siellä.

En minä ihan sinne karhumaalle uskaltanut, kun minä suoraan sanon, mennäkään, kun tuntui vähän siltä. Hölmöltä tuntui siinä höpistä yksikseni, niin kuin nuo luonnonsuojelijat sanovat, koska siellä kerrankin kun täältä eduskunnasta yhtenä perjantai-iltana menin puolukkaan, karhu siitä lähti, ei tykännyt minusta, lähti kyllä menemään poispäin. Luonnonsuojelijoiden neuvo on, että pitää mennä pedosta poispäin, mutta kun se meni kotia kohti, niin mihin minä olisin mennyt, seitsemän kilometriä metsää ennen kuin seuraava asuttu talo on, jos olisi sinnepäin pitänyt lähteä karkuun, niin ei se häävi tilanne ollut. Elikkä jotain tiedän näistäkin omakohtaisesti.

Elikkä lähden siitä, että metsä on nähtävä suomalaisten elinkeinon ja asumisen ympäristönä. Myös jokamiehen oikeudella luonnonystävän on voitava liikkua vapaasti luonnossa ilman, että hänen tarvitsee siellä huudella ja höpäjätä yksikseen petojen takia. Pitää voida kuunnella luonnonrauhaa, lintujen ääniä, purojen solinaa. Se on tämä nykypolitiikka aivan käsittämätöntä. Ja sitten nämä ajatukset siitä, että maalaiset eivät tajuaisi luonnosta: Minä tajuan, että perusasia on, että maanomistaja, metsänomistaja itse on paras luonnonsuojelija, koska hänen on syvimmiltään elettävä luonnon ehdoilla ja oltava luonnon kanssa tekemisissä. Tämä on se peruslähtökohta, eikä niin, että jostakin ylhäältäpäin määritellään, paljonko pitää olla petoja.

Sitten on varmasti niin, että meillä näitä petoja kyllä Euroopassa on, me tiedämme mistä niitä tulee, ei niitä tarvitse siirtää. Aivan riittävästi on petoja, ja jos meillä olisi vapaa metsästysoikeus, niin joka haluaa niiden kanssa olla, hänen ei tarvitsisi metsästää, mutta joka haluaa, että niitä metsästetään, niin hänellä olisi siihen sitten lain suomat vapaat mahdollisuudet.

Arvoisa puhemies! Kysymys petoasioista tässä suhteessa on hyvin vakava. Nämä petovahinkokorvauksetkin ovat merkittävä menoerä, kuten petoaitojen rakentamiset. Järki pitäisi löytää näissä asioissa.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti muutama sana porotalouden tilanteesta. Valiokunnan mietinnössä on sanottu aivan oikein, että porotalous on kriisissä ja se on sitä itsestään riippumattomista syistä. Poronlihan tuottajahinta on romahtanut ja menekki tyrehtynyt ja eritoten menekki Norjaan. Tätä tilannetta ostaja käyttää sitten häikäilemättä hyväkseen. Valiokunnan mietinnössä esitetään, että eläinkohtainen tuki nostetaan EU:n sallimaan maksimiin, ja se on ihan oikea liikku tässä tilanteessa, mutta valitettavasti se ei tule riittämään.

Nyt esitän hallituspuolueitten edustajille ihan näin rakentavassa hengessä, että lähdettäisiin pikimmiten hakemaan porotalouden pysyvää, kestävää tukiratkaisua. Se olisi hinta, jonka sivistysvaltio on valmis maksamaan siitä, että meillä on tämmöinen ainutlaatuinen saamelaiskulttuuri ja ainutlaatuinen elinkeino. Sitä kautta me voisimme Pohjois-Lapissakin siirtyä näistä metsäsodista metsäsopuun ja antaa rauha muillekin elinkeinoille metsätaloudessa ja matkailussa. Ed. Lahtela täällä sanoi aivan oikein, että tämän metsäsodan seuraukset saattavat olla aivan hirvittävät, mikäli pahin toteutuu ja Greenpeace saa keskieurooppalaisten kuluttajien mielipiteet muokattua niin, että esimerkiksi Stora Enso alkaa harkita Kemijärven sellutehtaan sulkemista. Elikkä näiden metsään liittyvien ongelmien ratkaisu Pohjois-Lapissa ja laajemminkin on siinä, että kyetään ratkaisemaan ensin porotalouden ongelmat pysyvällä tavalla ja sitä kautta ostamaan rauha.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy ensinnäkin todeta mielihyvällä se maaseutumyönteinen ilmapiiri, mikä tässä salissa on viime aikoina ollut, ja tässä yhteydessä täytyy antaa ihan kiitos sillekin, että valtion korkein johto on suomalaiselle elintarviketaloudelle, maaseudulle, antanut vahvan tukensa. Tarkoitan tällä myös eduskunnan puhemies Lipposta, ja täytyy sanoa, että tuolla neuvonnan piirissä on arvostettu sitäkin, että tasavallan presidentti on osallistunut kaikkiin viime vuosien, hänen toimikautensa, maaseutunäyttelyihin. Kyllä sitä arvostetaan, ja tämä ilmapiiri tuntuu ja se on hyvä lähtökohta kotimaiselle elintarviketaloudelle, kun vertaa takavuosiin, jolloin näistä asioista kiistelimme ankarasti.

Nyt tämä kansainvälinen kilpailu kyllä vaatii, että me kansallisella tasolla keräämme voimat yhteen ja koetamme menestyä tässä kovenevassa kilpailussa. Kauppa on vapautunut, ja tänne Suomeenkin on ulkolaisia suuria kauppaketjuja tullut, Lidl ensimmäisenä päivittäistavarakaupan puolelle, ja mahdollisesti lisää on tulossa. Se on pakottanut kotimaisen kaupan tehostamaan toimintojaan ja liittoutumaan kansainvälisellä tasolla tavaranhankinnassa. Se tietää sitä, että tavarantoimittajia tullaan kilpailuttamaan jatkossa entistä ankarammin, ja kyllä se kilpailu tulee heijastumaan tilatasolle. Kaikilla tasoilla meidän pitää koettaa omaa kilpailukykyämme vahvistaa ja myös sitten maatalouden ja alkutuotannon osalta näitä toimenpiteitä tehdä kaikin keinoin.

Tärkeä tekijä tietysti on tukipolitiikka, mutta siinä meillä on EU sanelemassa rajat, mitkä ne keinot ovat, jotka meillä on käytettävissä. On tärkeää, että me kansallisella tasolla teemme kaiken sen, mitä voidaan tukipolitiikan alueella tehdä. Meillä on edessä cap-reformi ja ylipäätään tukien suuntaaminen tuotteista enemmän ympäristöön, tuotteitten laatuun ja maisemaan ja tällaisiin tekijöihin. Siellä on tulossa myös sitten neuvontapakkokin, siltä se ainakin kuulostaa näillä näkymin.

Suomessa koetetaan vaikuttaa rakenteeseen, ja meillä tuotantoyksiköt ovat kasvaneet, peltopinta-alat ovat kasvaneet ja kotieläinyksiköt ovat kasvaneet. Se on edellyttänyt kovia investointeja, ja siihen täytyy edelleen varautua, ja Makera-rahoitus on tärkeä väline tässä työssä. Mutta se tuo mukanaan myös sitten valtavan paineen osaamisen kehittämiseen, kun uutta teknologiaa joudutaan ottamaan käyttöön ja riskit kasvavat, elikkä siinäkin suhteessa osaamisen merkitys tulee kasvamaan.

Kansallisella tasolla meillä on valittu menestystekijäksi tai tavoitteeksi kansallinen laatustrategia, elikkä pyritään aukottomaan laatuketjuun tiloilta kuluttajalle. Tässä työssä ollaan pitkälle etenemässä. Merkittävimmillä, suurimmilla tiloilla auditoidut laatujärjestelmät ovat käytössä, ja tavoitehan on, että 2006 mennessä kaikilla kauppaan ja elintarviketaloudelle tuotteita tuottavilla tiloilla olisi laatujärjestelmä käytössä tai ainakin laatutyö käynnissä. Tämä on ollut kova paine neuvonnalle, ja tietysti maaseutukeskuksissa, jotka neuvontaa antavat, on jouduttu ottamaan laatujärjestelmät käyttöön. Tällä hetkellä maaseutukeskuksissa, melkeinpä voisi sanoa, että kaikissa, on laatujärjestelmät kunnossa vähin päin auditoituina. Tässä laatutyössä me olemme kansainvälisessä vertailussa huipputasoa, kuljemme edellä. Meidän osaamistamme varsinkin pohjoismaisella tasolla tullaan jatkossa ilmeisesti hyödyntämään, kun osaamista vaihdetaan pohjoismaisella tasolla.

Täällä ed. Leppä toi esiin johtamisjärjestelmien tärkeyden näitten kasvaneiden tuotantoyksiköiden kohdalla, ja tässä laatutyössä ehkä tärkein anti tiloille on nimenomaan käyttöön otetun laatujärjestelmän mukana tullut johtamisjärjestelmä. Tietysti kuluttajan kannalta on tärkeää kiinnittää huomiota tuotteitten laatuun, mutta toiminnan laatu on taas tilojen kannalta oleellisen tärkeä. Toisaalta tämä laatutyö helpottaa tuotteitten pääsyä kauppaan ja ehkä jatkossa mennään siihen, että tuotteen kauppaanpääsyn edellytyksenä on, että se on tuotettu laatujärjestelmien puitteissa.

Täällä tuli esiin se, että neuvonnan määrärahoja ollaan lisäämässä 150 000 eurolla, ja se on myönteinen asia. Täällä todettiin, että vuoden 95 jälkeen tämä on ensimmäinen korotus. Mutta täytyy muistaa, että ennen sitä 90-luvun alussa neuvonnan määrärahat puolitettiin muutamassa vuodessa, elikkä kun neuvonnan rahat, silloin puhuttiin vanhoista mummonmiljoonista, oli pikkusen reilut 100 vanhaa miljoonaa, ne pudotettiin tuonne 50 miljoonan tuntumaan. Se aiheutti aikamoisen paineen neuvonnan taholla. Toisaalta ehkä siinä mielessä se vaikutti kyllä positiivisesti, että oli pakko repiä kaikki löysät pois kansallisella tasolla.Voisi sanoa, että tänä päivänä kaikki merkittävimmät maaseutu- ja elintarviketalouteen liittyvät neuvontatyötä tekevät järjestöt ovat ProAgria-yhtymän puitteissa tekemässä yhteistyötä, ja siinä mielessä on saatu kustannussäästöjä aikaan.

Tavoitteena on ollut koota kansallisella tasolla oleva maaseutuun ja elintarviketalouteen liittyvä osaaminen yhteistyöhön, ja sitä kautta saada kustannussäästöjä ja synergiaetuja, ja edelleen ProAgria-yhtymän puitteissa pohjoismaisella tasolla on liittouduttu, eli Tanskan ja Ruotsin kanssa on yhteistyösopimukset ja voidaan osaamista vaihtaa. Erityisesti tässä tilanteessa, kun meillä neuvonnan rahoja jouduttiin supistamaan, niin muun muassa tuotantorakennuksiin liittyvää neuvontapalvelua ja tuotantoteknologiaan liittyvää neuvontapalvelua ei päästy kehittämään, sitä jouduttiin ajamaan alaspäin, ja sitä on sitten yhteistyön kautta hankittu tanskalaisilta. Vastaavasti taas, kun tanskalaiset ovat tulossa laatujärjestelmien osalta siihen tilanteeseen, että heillä täytyy lähteä näitä laatujärjestelmiä kehittämään, niin vaihdetaan osaamista sillä alueella.

Jatkossa neuvonnan rooli tulee lisääntymään, koska ilmeisesti cap-reformin yhteydessä tiloilta tullaan vaatimaan neuvonnan käyttöä. Jo tänä päivänä oleellinen osa tiloista käyttää neuvonnan palveluja, ja niitä on oikeastaan välttämättä käytettäväkin menestyäkseen. Tähän liittyy kovat paineet, elikkä meidän pitää pystyä kehittämään näitä neuvonnan palveluja ja osaamista, asiantuntijoita on koulutettava, hankittava huippuosaamista joka alueelta, käytettävä tehokkaasti koko valtakunnan puitteissa. Tämä johtaa myös siihen, että näitten asiantuntijoitten palkkauksessa joudutaan kilpailutilanteeseen, elikkä siinäkin mielessä neuvonnan suunnalla paineet kasvavat, ja on toivottavaa, että seuraavissa budjeteissa voitaisiin neuvonnan puoleen panostaa, koska se on kuitenkin alue, jossa kansallisella tasolla on mahdollisuus parantaa oman elintarviketalouden kilpailukykyä, kun tukiin ei ole mahdollista saada lisäyksiä. Toivon, että jatkossa näihin asioihin voitaisiin kiinnittää huomiota ja huolehtia siitä, että suomalaisilla viljelijöillä on käytössään paras mahdollinen osaamiseen liittyvä palvelu.

Perusmaatalouden rinnalla koetetaan kehittää maaseudun uusimuotoista yritystoimintaa ja saada vastaavasti työpaikkoja supistuvien maatalouden työpaikkojen tilalle. Tässä suhteessa on eteenpäin päästy, mutta panostuksia varmasti jatkossa tarvitaan edelleen tuolla alueella. Täytyy sanoa, että tämän hallituksen aikana oleellisia parannuksia on tulossa veropolitiikan alueella, ja se tulee helpottamaan tätä maaseudun uusimuotoista yritystoimintaa. Ylipäätään maaseudun toimeentulon kannalta voisi sanoa, että toimeentulo jatkossa on riippuvainen hyvin monista tekijöistä. On tiloja, jotka pystyvät parantamaan toimeentuloedellytyksiä rakennetta parantamalla, mutta sitten on tiloja, joitten toimeentulo perustuu osa-aikatoimintaan ja lisääntyvässä määrin muuhun yritystoimintaan.

Sitten haluaisin vielä nostaa yhden vision esiin. Kun tuolla maailmalla kulkee, niin voi todeta, että meillä suomalaisilla on mahdollisuuksia panostaa ja hyödyntää meidän kotimaista luontoamme ja ympäristöämme. Maailmalla arvostetaan riistaa, järvikaloja, marjoja, sieniä, ja tässä suhteessa meidän luontomme tarjoaa kyllä mahdollisuuksia. Tuntuu pöhköltä suorastaan, että jos haluat ostaa meillä ravintolasta riistaa, vaikkapa Saariselällä riekkoa, niin se on todennäköisesti Belgiassa tarhattua peltopyytä; jos haluat ostaa sorsaa, niin se on todennäköisesti Unkarissa tai jossain muualla tarhattua sorsaa; jos ostat riistapataa esimerkiksi, niin se on tarhattua ja tuotua kaurista tai saksanhirveä. Eli meidän pitäisi hyödyntää näitä mahdollisuuksia, joita tässä valtakunnassa on. Tähän liittyy myös matkailu ja muut maaseudun palvelut. Kyllä meillä mahdollisuuksia on, kun me panostamme täysin rinnoin kaikkiin niihin tekijöihin, joilla voidaan maaseudun ja maaseudun ihmisten ja koko elintarviketalouden kilpailukykyä ja toimeentuloa parantaa.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vielä jokunen sana suurpetotilanteesta Itä-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. Täällä varsin lennokkaitakin puheenvuoroja käytettiin, mutta niissä oli asiaa. Tuon joitakin muita näkökohtia vielä tässä esille.

Joka tapauksessa tämän asian hoitamiseksi tarvitaan yhteistyötä, tarvitaan tutkimusta ja Pohjois-Karjalan liitto onkin esittänyt, että Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Joensuun tutkimusasemalle varattaisiin rahaa suurpetotutkijan palkkaamista varten. Tälläkin hetkellä tätä suurpetotutkimusta tehdään, ja me tiedämme, että tämä on pitkäjänteistä työtä ja tähän akuuttiin tilanteeseen tietysti sillä ei ole merkitystä.

Parhaillaan ollaan myös tekemässä kansallista susien hoitosuunnitelmaa, ja siitä varmasti tulee laaja asiakirja. Tähän hoitosuunnitelmaan ehdottomasti tulee kirjata alueelliset, maakunnalliset, enimmäiskannat susimääristä, ja kun ne sitten ylittyvät, niin silloin pitää pystyä käyttämään joustavaa lupamenettelyä ja tämä kanta on pystyttävä nopeasti leikkaamaan. Totta kai hoitosuunnitelmaan on myös kirjattava ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, ja joka tapauksessa on oltava realistinen, että näitä vahinkojakin jatkossakin tapahtuu. Itä-Suomessa ja ennen kaikkea tuolla Pohjois-Karjalassa ja itärajan kunnissa nämä suurimmat susitihentymät ovat ja vastaavasti myös vahingot ovat suurimmat.

Ihmisen ja suden rinnakkaiselo on tietyllä tavalla mennyt liian vaikeaksi. Ed. Väistö totesikin, että yhä enemmän susia pyörii myös pihapiireissä. Tämän tilanteen paikalliset asukkaat kokevat tietysti epäoikeudenmukaiseksi, kun tilanteeseen ei voi puuttua. On luonnollista ja ymmärrettävää, että kansalaisten lainkuuliaisuus kyllä tällä tavalla hyvin nopeasti myös rapautuu, jos ja kun näitä keinoja asian hoitamiseksi ei anneta.

Tähdennän vielä, että tällaisten ongelmasusien hoitamiseksi tulee olla nopea ja joustava lupamenettely. Varmasti luontevinta olisi, että näissä maakunnissa riistanhoitopiiri kohdentaisi nämä luvat eli valtion viranomainen sitä tehtävää hoitaisi.

Katson myös, ja olen käsittänyt, että ministerikin on tällä kannalla, että hyvin nopealla aikataululla pitäisi pyrkiä myös siihen, että susi voitaisiin siirtää EU:n luontodirektiivin liitteestä IV eli tiukasti suojelluista lajeista luontodirektiivin liitteeseen V. Baltian maathan, jotka nyt liittyvät Euroopan unioniin, ovat saaneet tämän poikkeusluvan. Prosessi ei varmasti tule olemaan helppo, eikä tämäkään muutos sitten, jos ja kun ja toivottavasti toteutuu, tähän hetkeen auta.

Kaiken uhalla pitäisi nyt toimia nopeasti. Suomelle komissio on antanut muistutuksen liian löysästä lupapolitiikasta ja maamme on joutumassa EY-tuomioistuimeen, mutta mielestäni, kun tilanne on tällainen, niin joka tapauksessa on toimittava. En voi ymmärtää sitä, että sudet voisivat sanella, millä tavalla ihminen käyttäytyy, ja en usko, että tästä mitään sanktioita siltä puolelta voi tulla.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä maa- ja metsätalouden hallinnonalasta käytävä keskustelu on käynyt varsin mielenkiintoiseksi, ja siinä on sivuttu muun muassa ansiokkaasti petoja, mutta aloitan ihan perinteisesti maataloudesta, mitä keskustelua tässä salissa on viimeisen kahden päivän aikana mielestäni käyty kohtuullisen hyvin ja laadukkaasti. En ota siihen sen enempää kantaa, mutta kuitenkin esitän hartaan toivomuksen ja olen iloinen siitä, että talousarviossa on huomioitu kohtuullisen hyvin, että suomalaisen maatalouden tulevaisuus on kuitenkin meidän joka tapauksessa varmistettava, koska vaikka elämmekin Euroopan unionin aikaa, on ihan selvä asia, että suomalaisen maatalouden, sen ruokaketjun, joka alkaa maatiloilta ja päättyy kuluttajan ruokapöytään, varmistaminen on puhtaasti suomalainen projekti, niin kuin nykykielellä hienosti sanotaan. On totta, että siihen sisältyy myös EU-panoksia, mutta päävastuun me kannamme itse, koska onhan se myös osa paljon puhuttua huoltovarmuutta, että suomalainen elintarvike tuotetaan nimenomaan Suomen maan rajojen sisäpuolella ja vielä niin, että jokaisessa Suomenmaan nurkassa pystytään maataloutta harjoittamaan ja myös elintarvikkeita jalostamaan ja niistä nauttimaan.

Kun EU laajenee nyt ensi vapulta, se tuo ihan uuden tilanteen suomalaiseen maatalouteen, niin kuin luottamuslausekeskustelussa olemme hyvin kuulleet. Voisi veikata, että ne panokset, mitä sieltä on tulossa suomalaisen maatalouden ja maaseutupolitiikan hyväksi, eivät ainakaan paljon lisäänny, koska ottajia on enemmän, jolloin joudumme todennäköisesti tyytymään pienempään. Eli suomalaisen budjettipolitiikan maatalouden ja metsätalouden osalta pitää edelleen tulevinakin vuosina olla selkeästi itsekästä, suomalaisia suosivaa ja suomalaista maataloutta ja metsätaloutta ylläpitävää.

Koko elintarvikeketju työllistää niin valtavan määrän ihmisiä tässä maassa, että siitä ketjusta luopuminen olisi mielestäni suuri kansallinen onnettomuus, johon ei missään tapauksessa saa ajautua väärillä päätöksillä. Kysymyshän on myös kansanterveysasiasta, koska suomalainen maaperä on eurooppalaisen mittapuun mukaan ehdottoman puhdasta ja se takaa sen, että elintarvikkeiden laatu on ehdottoman hyvä, ja kun syömme puhtaita elintarvikkeita, niin sehän on myös kansanterveysasia ihan alusta loppuun saakka.

Mutta sitten mieliaiheeseeni metsätalouteen.

Metsätalouden osalta vuoden 2004 talousarvioesitys on mielestäni hyvä. Rahaa on tietenkin talousarviossa aina tulopuolella liian vähän. Menot on yleensä helppo tehdä, mutta tulopuolen kattaminen on vaikeaa. Mutta joka tapauksessa metsätalouden määrärahoissa näen erittäin suurena arvona sen, että on sitouduttu tiiviisti Kansalliseen metsäohjelmaan 2010. Tässä ohjelmassahan on kartoitettu suomalaisen metsätalouden tulevaisuus lähimpinä vuosina.

Metsätalouden ohjelmiin kuuluu myös Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden ohjelma, tämä kuuluisa Metso-ohjelma. On myös tärkeää, että tämä puoli hoidetaan. Niin kuin monessa puheenvuorossa on sanottu esimerkiksi näistä Greenpeacen toimista Suomen rajojen sisäpuolella — taisi olla ed. Nousiainen, joka mainitsi, että joku saksalainen, oliko postilaitos, ei enää suomalaisia kirjekuoria aio ostaa jonkun ympäristöseikan takia — se on huolestuttava ilmiö siitä suomalaisen oman pesän likaamisesta, mitä jotkut piirit tässä maassa harjoittavat ja nimenomaan tarkoitushakuisesti, koska suomalaisen metsätalouden osaaminen ja taito on maailman huippuluokkaa myös metsäntutkimuksen puolella, kuten Metsäntutkimuslaitos sen omalla toiminnallaan on vuosisadan aikana todistanut.

Mutta budjettiasiasta vielä sen verran, että Kemeran, kestävän metsätalouden rahoituslain, mukaisia varojahan on saatu tämän vuoden talousarvioon lisää kuluvaan vuoteen verrattuna, ja pidän sitä erittäin hyvänä ja merkittävänä asiana. Painopisteen, kuten budjettikirjassa sanotaan, Kemera-varojen käytössä on oltava nuoren metsän hoidossa ja energiapuun käytön lisäämisessä. Tämä on se painopistealue, joka Kemera-varojen käytössä pitää edelleen säilyttää ja pitää nimenomaan vahvistaa. Tässä on nimittäin se suuri vaara, että tälle puolelle hiipii erilaisten suojeluhankkeiden rahoitusta, ja kuten tiedämme, näiden suojeluhankkeiden rahoitusten kattaminen oikeasta metsätalouden rahoituksesta on täysin mahdoton asia.

Jos ajatellaan vaikka suomalaista metsätaloutta, joka on esimerkiksi nuoren metsän hoitoa, taimikon hoitoa taikka sitten nuoren metsän harvennusta, se raha, mikä siihen metsään sijoitetaan hoitovaiheessa, poikii lähivuosikymmeninä lisäarvoa suomalaiseen teollisuuteen ja nimenomaan siihen, että suomalaisia työllistetään sillä. Jokainen motti, jokainen hehtaari, joka jätetään hoitamatta tuolla metsässä, kertautuu ja kostautuu tulevina vuosikymmeninä menetettyinä työpaikkoina.

Kiinnittäisin huomiota myös Kemera-varoissa siihen, että meidän pitää pitää vissi huoli siitä, että suomalaisen metsätiestön kunto pidetään hyvänä. Nykyinen puunkorjuuhan 95-prosenttisesti tapahtuu koneellisesti monitoimikoneita käyttäen ja metsätraktoreilla puu tienvarteen tuoden. Se aiheuttaa sen, että ympärivuotisessa puunkorjuussa metsätien kunto on aivan ratkaisevassa asemassa. Ympärivuotinen puunkorjuu tarkoittaa sitä, että noin 50 tonnia painavalla rekalla pitää pystyä ajamaan ympäri vuoden kelirikkoajat pois lukien. Se ei onnistu aivan huonokuntoisilla teillä, eli tieverkon hoitoon ja peruskunnostamiseen pitää löytyä rahaa.

Samaan syssyyn voi mainita myös, että yksityistiemäärärahoihin — tierahat tulevat tietysti liikenne- ja viestintäministeriön pääluokassa — pitää saada myöskin lisää, koska metsätien ja yksityistien välinen erohan on niin kuin veteen piirretty viiva. Yleensä se on niin, että se alkaa yksityistienä maantien varresta, jossa on asutusta, ja sitten jatkuu metsätienä. Eli jos se ensimmäinenkin 50 metriä maantieltä lukien on huonoa, niin se ei sitten tiedä hyvää sille rekalle, joka puuta sieltä tuo, eli kannolta pikitielle asti pitää tien olla kunnossa. Se on myös sitten turvallisuuskysymys, koska yksityistielain mukaanhan tiehoitokunta vastaa yksityistien kunnosta, periaatteessa vaikka hoitokunta omalla kukkarollaan, jos oikein huono tuuri käy.

Toivottavasti tähän Kemera-asiaan ja nimenomaan näihin tieasioihin saadaan määrärahoja sillä keinoin lisää, että suomalaisen metsätalouden tulevaisuus turvataan ja nimenomaan se, että puunkorjuuketju toimii häiriöttä kannolta tehtaalle ympäri vuoden. Se on puunkorjuun todellisuutta tänä päivänä, ja sen väittäminen, että näin eivät asiat ole, on mielestäni kaikkea muuta kuin viisasta.

Sitten vielä pari sanaa. Petokeskusteluun osallistun vain sen verran, että kyllä suomalaisessa päätöksenteossa pitää olla asiat kunnossa. Tietyllä seudulla, kuten kotiseudullani Ilomantsissa, susitilanne on karannut täysin käsistä, on ollut vaaratilanteita, joissa ihmishenkiä on ollut vaara menettää, ja se yksi karhutapaus on tietysti Ruokolahdella, jossa ihminen menetti henkensä törmätessään karhuun metsätiellä. Näitä tilanteita on ollut viime vuosina useita joka kesä, joista monta pystyisin tässä esimerkkinä mainitsemaan, mutta ajanpuutteen vuoksi en siihen mene. Asia on niin vakava, että meidän suomalaisten itse, hallituksen, on tehtävä siitä jämäköitä esityksiä, enkä usko, että Euroopan unionin direktiiveistä löytyy semmoista pykälää, että paikallisten ihmisten pitää tuntea pelkoa jonkun petotilanteen takia.

Voidaan kysyä karrikoidusti, voiko syrjäseudulla asuva pieni koululainen lähteä kouluun kotoa turvallisesti kilometrin päässä olevaan tienvarteen hämäränä syysaamuna tuntematta pelkoa. Tänä päivänä se esimerkiksi Ilomantsissa ei ole enää mahdollista eikä itärajan kunnissa yleensä. Kotikyläni ympärillä pyörii kolmesta neljään susilaumaa, joiden koko on noin 10 sutta per lauma, 7—10 sutta per lauma. Kuka siinä lapsensa tienvarteen uskaltaa yksin lähettää? En usko, että sellaista isää tai äitiä ihan helpolla löytyy. Toivon, että tähän asiaan hallitus puuttuu jämäkästi ja tekee jämäkät esitykset. Jos me jatkuvasti kuuntelemme kaikenlaisia valituksia siitä, että on joku EU:n luontodirektiivi, se tie ei johda mihinkään, vaan se johtaa siihen, että olemme yhä suuremmissa vaikeuksissa. Niin kuin EU:n entinen oikeusasiamies Söderman sanoi osuvasti, ei ole itärajan kuntien asia pitää koko Euroopan unionin susikantaa yllä, se ei ole kohtuullista.

Yksi asia sitten vielä tuosta bioenergian käytöstä näin lopuksi: Tähän budjettiin on myös otettu rahoja bioenergian käytön lisäämiseen. Se on erittäin tervetullut tie ja se avaa uusia mahdollisuuksia, koska se ei tuo pelkästään työtä metsäpuolelle, vaan se tuo teknologiapuolelle, elikkä tarkoitan lähinnä pelletin polttoa, laitevalmistusta, tietotaitoa. Se on tulevaisuutta, ja se on nimenomaan sitä tulevaisuutta, jolla Suomi on vahva metsällisenä maana.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Nyt kun kello on jo pitkälti yli puolen yön, pitää pyrkiä tiivistämään vähän näitä asioita, mitä täältä puhujakorokkeelta haluaa esille tuoda, mutta on pakko puuttua tuohon edellisen puhujan ed. Hoskosen huoleen yksityistiemäärärahoista. Todellakin, nyt on tullut yllätys siinä, että nyt tämä pääministeri Matti Vanhasen hallitus ei lainkaan kanna huolta myöskään puukuljetuksista, metsäkuljetuksista kyllä varmaan, mutta siitä eteenpäin, kun käytetään puukuljetuksiin myöskin yksityisteitä. Viime vaalikaudella sen sijaan edellinen — jos ed. Hoskonenkin nyt kuuntelee — hallitushan vuoden 2001 keväällä sisällytti maaseutupoliittiseen periaateohjelmaansa yksityistiemäärärahojen palauttamisen valtion budjettiin sillä tavalla, että siihen sisällytettiin tavoiteohjelmakin, joka tarkoitti sitä, että yksityistiemääräraha vuoden 2004 budjetissa olisi 100 000 markan luokkaa. Nyt ensimmäistä kertaa moniin vuosiin yksityistiemäärärahoja ei ole korotettu euron euroa, ei markan vertaa, ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. No, oppositio vaati kovasti näitä yksityistiemäärärahoja vuosi sitten, kun keskusteltiin vuoden 2003 budjetista, vaati korotuksia enemmän kuin hallitus silloin esitti, mutta nyt kun ovat itse päättämässä samat tahot ja samat ihmisetkin, niin eipä ole höltynyt yhtään korotusta.

Mutta menen tähän itse käsiteltävään aiheeseen ja olen esittämässä tänään, kun äänestämme maa- ja metsätalouden pääluokan määrärahoista, Maatalouden kehittämisrahaston, Makeran, rahoitukseen lisää peräti 73,4 miljoonaa euroa ja haluan perustella sen. Nimittäin vaikka eilen täällä maatalouspoliittisessa keskustelussa maa- ja metsätalousministeri väitti, että Maatalouden kehittämisrahaston rahoitusta vahvistetaan, niin nyt kuitenkin tosiasiat puhuvat aivan toista. Nimittäin hallituksen budjettiesityksessä ensi vuodelle Maatalouden kehittämisrahaston määräraha on reilut 73 miljoonaa euroa vähemmän kuin mitä vuoden 2002 tilinpäätös osoittaa. Tämä on erittäin valitettava kehitys, kun ajatellaan, että maatilatalouden rakenteen kehittämisen keskeisenä tavoitteena on luoda edellytyksiä kannattavan toiminnan harjoittamiseen. Tämä tarkoittaa usein tuotannon modernisointia, viimeistä huutoa olevan teknologian käyttöönottoa ja myöskin yrityskoon kasvattamista. Sen vuoksi ottaen huomioon tämä rakennekehitys ja Suomen maatalouden tulevaisuuden kilpailutilanne laajenevassa EU:ssa, jotta me pystyisimme tässä kisassa menestymään, meidän on todellakin satsattava tähän tuotantoon ja tuotannon kehittämiseen.

Toinen talousarvioaloite koskee kansallisen tuen korottamista 30 miljoonalla eurolla. Jos kansallista tukea korotettaisiin 30 miljoonalla eurolla, ei niitä ongelmia oikeastaan juuri lainkaan olisi, mitkä eilisessä maatalouskeskustelussa tulivat esille, elikkä ei tarvitsisi puhua pohjoisen tuen eikä juuri eteläisen tukialueen tukien leikkauksista. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan menot ovat tässä budjettiesityksessä yhteensä 2 686 miljoonaa euroa, mikä on 96 miljoonaa euroa enemmän kuin tämän vuoden talousarviossa, mutta tämä lisäys johtuu EU-tukien noususta, joka taas juontuu sieltä maatalouspolitiikan uudistamisesta. EU:n kokonaan rahoittamat tulotuet lisääntyivät nimittäin 50 miljoonalla eurolla elikkä mistään uudesta rahasta ei oikeastaan ole kyse, vaan on kyse siitä, että tuilla kompensoidaan maatalousuudistuksessa sovitut hintojen alennukset. Tästähän on kysymys, ja näin ollen, arvoisa puhemies, päätän tämän puheenvuoroni tähän.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! On ilahduttavaa, että ed. Hemmilä on tuolla tarkkuudella perehtynyt budjettikirjaan ja näitä Makera-rahoja sieltä suurennuslasin kanssa etsinyt. Se, mihin eilen täällä keskustelussa viitattiin, eli 14 miljoonan euron lisäys Maatilatalouden kehittämisrahastoon, on hallitusohjelmassa sovittu, tulee ensi vuoden ensimmäisessä lisäbudjetissa sen jälkeen, kun tämä Makera-työryhmä on työnsä tämän vuoden loppuun mennessä jättänyt. Eli ensi vuoden ensimmäisessä lisäbudjetissa hallitusohjelman mukaan lisätään se 14 miljoonaa euroa, ja sivumennen mainiten se on ensimmäinen kerta vuoden 90 jälkeen, kun siihen rahastoon jotain siirretään.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista, että maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa ovat nousseet petokysymykset esille. Nämä eivät ole kovinkaan paljon saaneet aiemmin jalansijaa valitettavasti, mutta se, että ne nousevat nyt tämän suuren pääluokan, siis kansantaloudessa merkittävän pääluokan, melkeinpä keskeisimmäksi aiheeksi, osoittaa, että nyt on kyllä jo mitta täysi, se on mennyt jo ylitse, ja sen takia kansanedustajat ovat laajalti puuttuneet tähän järjettömään luonnonsuojelun nimellä tapahtuvaan luontoterrorismiin.

Edellisen hallituksen pääministeri osoitti ihailtavaa jämeryyttä — kuulin täällä salissa — kun hän totesi, kun oli joku liito-oravaongelma esillä, että täytyy näissä asioissa toimia järkevästi siten, että ihmisen toiminnot eivät kärsi. Minusta tämä jämerä linja pitäisi olla nyt edelleen maan hallituksen ja virkamiesten linja. Meillä on nyt jo pitkään näissä asioissa pantu pää pensaaseen päättäjien ja valmistelijoitten taholta. Ilmeisesti meitä EU-neuvotteluissa tässäkin asiassa on hölmötetty, mutta ennen kaikkea omasta hölmöydestä on kyse, että ei huomata edes niitä pykäliä, jotka jo nyt mahdollistaisivat petojen ampumisen, käyttää hyväksi.

Suden ja karhun metsästäminen on mahdollista maataloudelle, metsätaloudelle, kalastukselle, eläintenpidolle tai muulle omaisuudelle aiheutuvien vahinkojen estämiseksi. Tämä sanotaan lakipykälissä, mutta tätä ei ole haluttu noudattaa. Sitä vastoin, jos joku on erehtynyt metsästämään tällaisen eläimen, häntä ollaan kiikuttamassa käräjille ja tuomittavaksi. Mutta tätä lakipykälää, mikä mahdollistaisi petojen metsästämisen, ei ole haluttu noudattaa. Se on pimitetty kansalta, ja sitä eivät viranomaiset ole tuoneet esille. Edelleen näitä petoja voidaan metsästää kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen syyn kannalta pakottavista syistä. Tällaiset pykälät meillä on, mutta näitä ei ole noudatettu, elikkä meillä jo nyt on mahdollisuuksia metsästää, mutta syy on jossakin, että pykälät eivät toimi.

Tämä petokysymys on paljon vakavampi myös metsätalouden kannalta. Usein on tuotu metsänhoitoyhdistyksissä ja eri koulutustilaisuuksissa esille se, että metsänomistajat vieraantuvat metsistään. Minä toivon, että kun eduskunnan joululoma tulee, Keski-Suomessa ei olisi niin paljon lunta, että minä pääsisin oikein tukkisavottaan sinne tuulenkaatopuitten pariin, mutta kuulemma siellä on tuiskua tullut, että saattaa tuo homma lumen takia estyä. Minä olen tehnyt siellä työtä karhunjälkien parissa. Minä olen ollut päivällä hommissa, ja kun aamulla olen mennyt, karhut ovat siinä kulkeneet samoissa maisemissa, joten jotain tiedän näistä asioista.

Pedot ovat petoja ja niillä on oikeus olla petoja, mutta petoja ei pidä päästää sinne, missä ihmiset työskentelevät, elävät ja asuvat tai liikkuvat jokamiehenoikeudella luonnossa tai viettävät vapaa-aikaansa kesämökeillään. Meillä on täydellisesti unohdettu se, että suomalainen maaseutu on jotain erilaista kuin keskieurooppalainen asumiskulttuuri. Meillä maaseutu on kauttaaltaan asuttu ja se tulee sellaisena myös pitää, sillä tavalla kuin ihmiset haluavat asua. Meillä maaseutu on myös vapaa-ajan asuntojen kohde, joissa yhä enemmän asutaan pidempiä aikoja vuodesta.

Eräskin kesäasukas Keski-Suomesta kysyi, pitäisikö hänen vaatia valtiolta vahingonkorvausta, kun pedot ovat siinä kesämökin liepeillä eikä enää uskalla kesämökkiä käyttää sellaiseen vapaa-ajan virkistymiseen tai luonnossa liikkumiseen, jota ajatellen mökki oli hankittu. Tämä on vakava kysymys.

Mutta sitten metsätalouden kannalta on ongelma se, että metsänomistajat vieraantuvat omistamistaan metsistä. Tämä on vakava kysymys. Erityisesti, minä uskon, on paljon kaupunkilaismetsänomistajia, jotka eivät oikein ehkä tiedäkään, missä ne metsät ovat, eivät ole kulkeneet tilojen rajoja. Tämä on semmoinen kysymys, kuinka silloin voidaan ajatella järkevää metsätalouden harjoittamista, jos ei oikein tiedetä, missä metsät ovat, missä maan rajat menevät, ja kun on tieto siitä, että siellä on näitä petoja, yhä harvemmat edes uskaltavat mennä omistamiinsa metsiin. Tämä on tosiasia. (Ed. Vielma: Miten se kuuluu tähän budjettiin?) — Tämä liittyy tähän budjettiin sikäli, että metsänomistajat vieraantuvat omistamistaan metsistä ja eivät hoida kansallisvarallisuutta, yksityismetsiään, sillä tavalla kuin niitä tulisi voida hoitaa. Tämä on erittäin vakava kysymys.

Metsätalous on perusasia tämän maan taloudellisten luonnonvarojen hyödyntämisessä. Silloin jokaisen metsänomistajan pitäisi voida olla kiinnostunut omistamistaan metsistä, liikkua siellä vapaasti, tuntea sen puut ja jokainen metsälö ja myöskin osallistua vointinsa ja kykynsä mukaan metsien hoitamiseen. Mutta nyt yhä enemmän tapahtuu vieraantumista ja myös samassa yhteydessä tapahtuu se, että todelliset luonnonystävät karkottuvat luonnosta. Ehkä nämä jotkut kaupunkilaiset sitten haluavat, että autolla liikutaan luonnossa. Eräskin lehtikirjoittaja sanoi, että eihän kukaan enää luontoon mene, auton ikkunoistahan sitä luontoa katsotaan. Onko tämä luonnonystävän asennetta, sopii kysyä.

Nämä pedot liittyvät maatalouteen myös sikäli, että muun muassa koti-Keuruulla tunnettu lammastila on joutunut lukuisia kertoja susien hyökkäyksen kohteeksi, eikä niitä ole saanut ampua. Näitä hölmöläisten hommina tehtyjä petoaitoja sitten sinne rakennetaan. Naapurin laitumelta sudet sitten voisivat tappaa, ja harva uskaltaa mennä enää marjametsiin, missä ennen on käyty.

Minä näkisinkin, että kun nyt täällä ed. Kähkönen viittasi kansalliseen susienhoitosuunnitelmaan, minä pelkään, että tästä on vaarassa tulla susi jo syntyessään. Siinä jälleen luodaan määritelmät, kuinka paljon pitää olla susia. Jos se olisi, niin kuin ed. Kähkönen toi esille, mitkä ovat enimmäismäärät, se olisi paljon selkeämpi, mutta minä pelkään, että siinä taas määritellään, kuinka paljon pitää olla niitä petoja. Tähänhän tämä petojenhoitosuunnitelma ei saa mennä. Lähtökohtana pitäisi olla se, että kaikilta yksityismaanomistajilta, myös vapaa-ajan asunnon omistajilta, kysyttäisiin kirjallisesti, paljonko he haluavat petoja omalle omistamalleen maalle. Tältä pohjalta voitaisiin sitten lähteä liikkeelle. Muutoin pidän tätä yksityisomistusta loukkaavana, maa- ja metsätaloutta loukkaavana, jos ylhäältäpäin määritellään, miten paljon petoja pitää olla.

Ed. Kähkönen viittasi siihen, että myös lainkuuliaisuus rapautuu, kun kansa tietää, että nyt on järjetön laki. Kansa ei tiedä, että siinä laissa olisi mahdollisuus niitä metsästää paremmin, mutta järjetön tämä tilanne on jo muutoinkin. Seurauksena on sitten se, että yleinen oikeudenmukaisuuden tunto, kun ei ole enää oikeudesta ja kohtuudesta kyse, katoaa.

Tilanne on mennyt niin hurjaksi, että pedot sanelevat sen, miten ihmisen pitää elää ja elinkeinoaan harjoittaa. Keski-Suomessa muun muassa ravimiehet, jotka hevosia kasvattavat, sanovat, että he eivät uskalla enää tietyille laitumille niin kalliita eläimiä kuin hevosia sijoittaa, koska pedot ovat vakava uhka. Nyt on tultu tilanteeseen, jossa maa- ja metsätalousministeriön budjettikeskustelussa pedot ovat nousseet hyvin suureksi kysymykseksi, ja meidän tulisi voida tajuta tämän kysymyksen vakavuus. Hyvin hyödyllistä olisi ollut, että maa- ja metsätalousministeri olisi ollut myös kuulemassa tämän tilanteen, mutta toivon, että nämä välittyvät muuta kautta hänen tietoonsa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinonen on harvinaisen oikeassa tässä petokysymyksessä. Mielestäni sen osalta turhan paljon mietitään sellaisia asioita, miten hoidetaan ja miten korvataan. Lyhyin tapa on hoitaa se niin, että suomalainen vapaaehtoinen järjestelmä, metsästäjien järjestelmä, hoitaa sen pois, kunhan hallituksen ja eduskunnan taholta asia hoidetaan niin, että Brysselistä syntyy sellainen ilmapiiri, missä voidaan hoitaa kansallista elämää kansallisten tarpeitten mukaan. Silloin tämä asia tulee järjestykseen.

Sen pohjalta katsottuna myöskin tällainen kotimainen asia on nähtävissä, että ed. Vistbacka esittää aloitteessa 17, että nämä niin sanotut eläinaktivistien järjestöt suljetaan valtionapujen ulkopuolelle. Tässä on mielestäni paras esitys, mikä tähän asiaan liittyy. Sen pohjalta Suomessa pitää hoitaa suomalaista järjestelmää suomalaisin voimin ja avuin. Tämmöistä kansainvälistä ekoterrorismia, mitä täällä kevyesti suvaitaan, ei tule missään tapauksessa tulevaisuudessa sallia. Sen pohjalta on helppo lähteä toteamaan, että on myönteistä olla kannattamassa ed. Vistbackan aloitetta ja lausumaa tässä pohjalla. Katsotaan huomenna, löytyykö sille eduskunnan suuri enemmistö silloin, kun siitä äänestetään.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä selvennykseksi ed. Oinoselle: Ilman metsästäjiä tämä asia ei hoidu. Hoitosuunnitelma sen takia täytyy kuitenkin olla, tai mikä sen nimi sitten onkaan, että siellä me kuitenkin kansallisesti määritämme sen niin sanotun suotuisan tason, ja jokaiselle alueelle tulee tasaisesti silloin enimmäismäärä. Kun yksilöiden määrä menee enimmäismäärän yli, sen jälkeen nämä yksilöt hoidetaan metsästämällä, milläpä muulla, koska minäkään en usko mihinkään siirtoistutuksiin ja eläinten siirtämiseen muualle.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Kähköstä asian selvittämisestä. Olisi mielenkiintoista nähdä hoitosuunnitelmassa, paljonko näitä suurpetoja sijoitetaan Helsingin alueelle.