Matti Saarinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Liikenneinfra on nähtävä tuottavana investointina, joka tukee työllisyyttä ja vahvistaa kilpailukykyä. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä tehdään kunniaa infraministerityöryhmän työlle, mistä syystä tässä mietinnössä ei esitetä uusia hankkeita aloitettaviksi. Tosin valiokunta myöskin antaa positiivisen signaalin uusille rahoitusvaihtoehdoille. Tämä on merkittävä havainto.

Tärkeätä on huolehtia tarpeen vaatimasta investointitasosta myös jatkossa, olkoonkin, että juuri tällä hetkellä tiehankkeiden sopimusvaltuuksia on edelleen 233 miljoonan euron edestä. Mietinnössä on kiinnitetty vakavaa huomiota niin perustienpidon kuin radanpidonkin tarpeisiin nimenomaan liikenteen kasvua vastaavasti. Tästä syystä perustienpidon määrärahoja esitetään korotettavaksi 25 miljoonalla eurolla.

Radanpidon osalta valiokunta viittaa vakavasti otettavassa lausumassaan siihen, että tarvittavat lisäresurssit on osoitettava heti ensimmäisessä vuoden 2004 lisätalousarviossa. Määrärahalisäyksistä 3 miljoonaa euroa kohdistetaan hallituksen esityksen 79,3 miljoonan lisäksi joukkoliikennepalvelujen ostamiseen. Näin menetellen voidaan ensi vuonna taata nykytason mukaiset joukkoliikennepalvelut koko maassa.

Valiokunnan mielestä juuri työmatkaliikennettä tulisi entistä enemmän ohjata joukkoliikenteeseen tukeutuvaksi. Joukkoliikenteen suosiota tulisi myös pyrkiä lisäämään erityisesti siellä, missä liikennettä on paljon, jolloin voidaan saavuttaa liikennepoliittista vaikuttavuutta.

Jatkossa olisi syytä arvioida uudelleen kaikkien suurten kaupunkien mahdollisuudet saada joukkoliikenteen tukea. Eduskunta on useita kertoja korostanut myös työsuhdematkalipun verotusarvon alentamista ja katsonut, että sitä tulisi verrata työsuhdeauton verotukseen. Asia on nyt mainittu onneksi myös hallitusohjelmassa. Valiokunta kiirehtii asian selvittämistä ja toteaa, että verotusarvon alentamisella voitaisiin parantaa joukkoliikenteen suosiota nimenomaan suuriin kasvukeskuksiin suuntautuvassa työmatkaliikenteessä.

Muita suoranaisia menonlisäyksiä tässä pääluokassa ovat 300 000 euroa pitkään eduskunnan vaatiman Pohjanmaan säätutkahankkeen käynnistämiseen sekä 200 000 euron lisäys Seinäjoen ja Mikkelin säännöllisen reittiliikenteen piirissä olevien lentopaikkojen rakenteiden ja laitteiden parantamiseen. Hallituksen esityksessähän oli jo pohjalla miljoona euroa.

Herra puhemies! Yksityisten teiden valtionapu on 11,1 miljoonan tasolla, säilyy sellaisena vuonna 2004, mutta valiokunta pitää välttämättömänä, että yksityisteiden kunnossapitoon suunnataan jatkossa lisää resursseja. (Ed. Ala-Nissilä: Tänä vuonna vielä varmaan!)

Merenkulun osalta valiokunta kiinnittää huomiota muun muassa Tornion ja Raahen väylien syventämisen kannattavuuteen. Valiokunta korostaa myös sisävesiväylien kehittämistä logistiikan ja matkailun tarpeet huomioiden.

Valiokunta pitää tärkeänä, että myös Merentutkimuslaitoksen toimintaedellytyksistä huolehditaan. Huomiota on kiinnitetty erikoisesti henkilöstön palkkausasioihin, koska tällä hetkellä Merentutkimuslaitos ei ole kilpailukykyinen pitämään kiinni hyvästä henkilöstöstään, vaan menettää hyviä tutkijoita muille markkinoille. Samoin on merentutkimusalus Arandan laita. Se on pikaisen peruskorjauksen tarpeessa.

Mietinnön valmistumisen jälkeen on Ilmailulaitoksen 55 miljoonan euron investointivaltuuden osalta saatu vielä uutta tietoa siten, että tuota valtuutta tulisi korottaa 10 miljoonalla. Tämä ei mietintöön ole ehtinyt. Näin ollen lausunkin tässä yhteydessä toivomukseni hallituksen suuntaan — ja olen kiitollinen, että arvoisa liikenneministeri on vielä jaksanut tähän aikaan vuorokaudesta kunnioittaa tilaisuutta läsnäolollaan — että tämä valtuus voitaisiin hoitaa heti ensimmäisessä lisätalousarviossa. Tämähän ei tarkoittaisi lisämenoja, koska Ilmailulaitos toimii nettobudjetoinnin perusteella, mutta tämän valtuuden he tarvitsisivat voidakseen toimia mahdollisimman rationaalisesti.

Tulevaisuutta ajatellen olisi toivottavaa ja järkevää mitoittaa liikenteen määrärahatasot todellisten tarpeiden mukaisiksi. Kustannukset ovat suorassa suhteessa esimerkiksi liikennemääriin. Siksi lisäbudjettikäytännöt eivät ole onnistuneita ratkaisuja. Ne ylläpitävät turhaan epävarmuutta niin henkilöstön kuin toimijoitten ja kaikkien muittenkin suunnalla, ja lisäbudjetit ovat myös omiaan lisäämään kustannuksia, koska epävarmuudella on hintansa.

Erityisen ongelmallisia ovat niin kutsutut keskisuuret hankkeet, jotka ovat jääneet hankekoreissa aina väliinputoajiksi. Näiltä osin käyttökelpoisia olisivat erilaiset hankekorit, teemakorit, joilla voitaisiin parantaa esimerkiksi liikenneturvallisuutta, korjata siltoja ja parantaa vaikkapa kasvavien taajamien liikenneolosuhteita.

Budjettimietinnöllä ei hallituksen uskottavuutta horjuteta. Tyytymätön voisi olla muutosten pienuusluokkaan, mutta tyytyväinen voi olla siitä, että muutoksista yli 50 prosenttia kohdistuu liikenneministeriön pääluokkaan. Tässä valtiovarainvaliokunta ja sen myötä koko eduskunta on mielestäni kuitenkin löytänyt oikean painopisteen tämän budjettiprosessin yhteydessä, että juuri tälle sektorille tämän prosessin yhteydessä tulee lisää resursseja kohdistaa.

Mietinnön pääluokkaan 31 kohdistetut vastalauseet ovat sinänsä oikean suuntaisia, mutta tällä kertaa ne ovat ylisuuria, sillä koko budjetti on yli miljardi euroa alijäämäinen. Tämäkin meidän on hyvä muistaa.

Haluan tässä yhteydessä vielä lopuksi kiittää niin liikennejaostoa kuin valtiovarainvaliokuntaakin erinomaisen hyvästä yhteistyöstä ja kaikkia niitä tahoja, jotka ovat tähän hyvään esitykseen olleet vaikuttamassa.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin tahdon sanoa lämpimät kiitokseni valtiovarainvaliokunnalle, sen liikennejaostolle ja myös liikenne- ja viestintävaliokunnalle. Voin todeta sen, että tämän asian käsittely näissä elimissä on käsitykseni mukaan ainakin lopputuloksista päätellen ollut erittäin rakentavaa ja — näin rohkenen sanoa — asioita eteenpäinvievää.

Herra puhemies! Tämän hallituksen tärkein tehtävä on talouden ja työllisyyden parantaminen sosiaalisesti, oikeudenmukaisesti ja myös alueellisesti tasapainoisesti. Tässä tehtävässä viestintä- ja liikenneyhteydet, niiden kaikinpuolinen kehittäminen ja kaikkinainen tähän liittyvä toiminta on äärimmäisen tärkeää.

Hallituksen liikenne- ja viestintäpolitiikalla parannetaan kansalaisten hyvinvointia sekä elinkeinoelämän ja julkishallinnon tuottavuutta ja kilpailukykyä — haluan tätä sanaa erityisesti tässä korostaa — edistämällä tietotekniikan ja tietoyhteiskunnan palvelujen käyttöä. Kaiken kaikkiaan tavoitteena on edistää Suomen ja myös sen eri alueiden kilpailukykyä kehittämällä liikenteen infrastruktuuria ja palveluita.

Tästä infrastruktuurista muutama sana:

Liikenneyhteyksien ylläpitoa ja kehittämistä on suunniteltava ja siitä on päätettävä pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti. Niin kuin jo esittelypuheenvuorossa puheenjohtaja Saarinen viittasi, meillä on hallituksessa ministerityöryhmä, viiden ministerin työryhmä, jossa toimin puheenjohtajana. Voin todeta sen, että tämä työryhmä tekee parhaillaan ehdotusta sekä liikenneväylien ylläpidon tavoitteellisesta tasosta että ennen kaikkea uusista liikennehankkeista. Voin todeta sen ja sitä täytyy tietysti korostaa kaiken kaikkiaan, että hyvät liikenneyhteydet ovat myös alueiden kehitysedellytysten kannalta erittäin merkityksellisiä. Voidaan sanoa, että kokonaisuutena hyvään aluepolitiikkaan kuuluu myös hyvien yhteyksien luominen ja ylläpito. Tämän työryhmän työ valmistuu tämän näkymän mukaan tammikuussa.

Voin vielä tässä sen verran tästä työryhmästä todeta, että teemme pitkäjänteisen, myös siis hallituskautta pidemmän, investointiohjelman, jossa käsittelemme kaikkia liikennemuotoja, siis teitä, rautateitä, meriteitä, lentoväyliä. Teemme sen ohjelman aina vuoteen 2013 saakka. Eli tällä on jo ratkaiseva merkitys minun mielestäni ja ennen kaikkea sillä, että työryhmällä on mahdollisuus toimeksiantonsa mukaisesti tarkastella myös muita kun varsinaisia budjetin rahoitusmahdollisuuksia. Tässä voi todeta sen, että tämä tietysti tuo juuri sitä liikkumavaraa, jota me toivomme. Kaikki tiedämme meidän ahtaat budjettikehyksemme, ja vaikka olenkin siitä tietysti tietoinen, että eihän tämä sinänsä rahaa lisää — kaikki investoinnit on tavalla tai toisella aina maksettava — uskon näin, kun olemme selvitelleet työryhmässä näitä erilaisia rahoitusvaihtoehtoja: tämä on eräs väline ja apu pitkäjänteisessä suunnittelussa ja myös asioiden toteuttamisessa.

Minä havaitsin valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä sen, että valiokunta on pitänyt tätä infratyöryhmän työtä tärkeänä myös koko väyläverkoston kannalta, ja tästä tietysti voin olla erittäin iloinen. Valiokunnan esille ottamat asiat — niitä tässä nyt sen enemmän luetteloimatta, sieltä mietinnöstä ne näkyvät — nousevat ja ovat olleet esillä tässä infratyöryhmän työssä itse asiassa ihan keskeisinä kulmakivinä, ja tästä tietysti voi olla tyytyväinen, että ajattelutapa ja valiokunnan näkemykset tässä ikään kuin nyt tukevat tätä infratyöryhmän työtä. Voin todeta, että tältäkin osin valiokunnan mietintö antaa erittäin hyviä eväspuita hallituksen tälle työryhmälle ja sitä kautta tietysti myös hallitukselle.

Valiokunta on ottanut lausunnossaan esille useita tärkeitä ministerityöryhmän työssä esille tulleita asioita. Tässä ennen kaikkea haluan tuoda esiin sen näkökulman, että valiokunta on sisäistänyt myös sen ajatuksen, että eri liikennemuotojen kehittämistarpeita on välttämätöntä arvioida samanaikaisesti. Valiokunta näyttää vihreätä valoa uusien rahoitusmallien etsimiselle sekä erilaisten rakenteellisten toimenpiteiden käyttöönotolle, joilla voidaan tehostaa nimenomaan väylänpitoa.

Se, mihinkä kiinnitin tietysti huomiota tyydytyksellä, on se, että myös väylänpidon budjetointiperiaatteiden kehittäminen on otettu esille. Tässä erityisesti valiokunta on korostanut vuotuisten ylläpitokustannusten ja investointien erittelemistä nykyistä selkeämmin toisistaan, eli toisin sanoen, että pääsisimme tässä suhteessa selkeämpään budjettirakenteeseen.

Nythän tässä infratyöryhmässä kaiken kaikkiaan tulee arvioitavaksi myös perusväylänpidon rahoituksen riittävyys. Tähän liittyen valiokunnan ehdotus 25 miljoonan euron lisäyksestä perustienpidon momentille kerta kaikkiaan on otettava tyydytyksellä vastaan. Tällä lisäyksellä voidaan toteuttaa muun muassa uusia liikenneturvallisuushankkeita ja myös alueellista kehitystä edistäviä pienempiä liikennehankkeita.

Myös radanpidon rahoitukseen tullaan palaamaan eduskunnan edellyttämällä tavalla ensi vuoden aikana. Tässä on syytä ottaa huolella varteen valiokunnan kannanotot siitä, että rataverkon ylläpitäminen turvallisena ja kilpailukykyisenä liikenneväylänä nykyisessä laajuudessaan edellyttää merkittävää panostusta, näin se on. Lähtökohtana on tietysti se, että rataverkon kunnosta tulee huolehtia pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti, jolloin hankkeet voidaan toteuttaa taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisesti.

Sitten panin myös merkille sen seikan, jota käsittelyä on varmasti jatkettava ja nyt sitten valiokunnan tuella, nimittäin infrastruktuurimenoja koskevien kannanottojen osalta tätä budjettiteknistä asiaa, joka koskee arvonlisäveroja. Tässä voi tietysti todeta sen, että näiden ei tulisi sisältyä pääluokkakohtaisen menokehyksen piiriin. Tästä varmasti joudumme yhdessä peistä taittamaan.

Valiokunta käsitteli ansiokkaasti myös joukkoliikennettä. Joukkoliikennepalveluillahan pyritään turvaamaan kansalaisten alueellinen ja sosiaalinen tasa-arvo. Kun valiokunta ehdottaa tälle momentille 3 miljoonaa euroa lisää, voin todeta, että tämähän on siinä mielessä ratkaisevaa palvelujen kannalta, koska tällä lisäyksellä voidaan turvata junaliikenteen säilyminen nykyisellä tasolla, siis nykyisellä tasolla, mutta tämä on juuri erittäin tärkeää.

Myös Lapin yhteyksien turvaaminen vahvistaa rautatieliikenteen kilpailukykyä. Tässä yhteydessä täytyy tietysti todeta myös se, että yöjunaliikenteeseen liittyvät VR:n uudet vaunutilaukset tukevat myös työllisyyttä. Täällä on tämäkin asia tullut monta kertaa kyselytunnilla esille.

Joukkoliikenneasiasta totean sen, että nythän hallituksen aluekehityksen ja hallinnon kehittämisen ministerivaliokunta käsitteli vastikään joukkoliikenteen tilannetta meidän ministeriömme ehdotuksesta, ja tämä ministerivaliokunta puolsi ministeriömme ehdotusta niiksi toimenpiteiksi, joilla voidaan joukkoliikenteen palvelutaso turvata myös tulevaisuudessa. Veimme tämän asian siitä syystä tähän Halke-ministerityöryhmään, koska halusimme eri hallinnonalojen välisenä yhteistyönä selvittää eri ongelma-alueita ja tehdä myös erilaisia kehittämisehdotuksia. Tämä päätyi sitten siihen, että meidän ministeriömme asetti tätä joukkoliikennettä selvittämään kolme erilaista työryhmää. Tässä yhteydessä arvioidaan siis joukkoliikenteen tukemiseen osoitettujen resurssien riittävyyttä, ja esimerkiksi eräs työryhmä käsittelee Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen osuuden kasvattamista ja tähän liittyvää työsuhdematkalipun osuutta ja merkitystä. Eli tämä työ on tavallaan nyt jo käynnistynyt, ja voin olla tästäkin tyytyväinen, että ajatus on mennyt tällä tavalla tässäkin täysin yhdensuuntaisesti. Myös tietysti tämä täytyy todeta, niin kuin valiokunta toteaa, että joukkoliikenteen tukemiseen tarkoitetun määrärahan niukkuus ja muut käyttötarpeet huomioon ottaen lentoliikenteen tukeminen edellyttää lisäresurssia, ja tässä tietysti täytyy viitata myös hallitusohjelmaan, että tähänhän sisältyy maininta lentoyhteyksien ylläpidon merkityksestä.

Sitten vielä, puhemies, haluaisin ottaa esille merenkulun siitä syystä, että merenkulkuun liittyvät asiat ovat olleet erittäin runsaasti esillä koko tämän kauden, minkä olen tässä työssäni ollut, ja tästä ehkä muutama sana siitä syystä. Nythän, niin kuin eduskunta tietää, vuoden 2004 alusta tapahtuu muutos, joka on itse asiassa viimeisiä suuria uudistuksia toistakymmentä vuotta sitten aloitetussa väylähallinnon rakenneuudistusten sarjassa. Tämähän siis tarkoittaa sitä, että Merenkulkulaitoksesta erotetaan Varustamoliikelaitos ja Luotsausliikelaitos. Tämä uudistushan näkyy nyt kokonaisuutena sitten valtion ensi vuoden talousarviossa.

Lähtökohtana kaiken kaikkiaan näille operaatioille on se, että hallitusohjelman mukaan suomalaisen alustonniston kilpailukyky suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihin pyritään turvaamaan. Tähän liittyen, erityisesti näihin turvaamistoimenpiteisiin, talouspoliittinen ministerivaliokunta on puoltanut uusia tukitoimia erityisesti matkustaja-alusten tukemiseksi. Tästä täytyy sen verran todeta, kun nämäkin asiat ovat olleet täällä erittäin runsaasti esillä, että talouspoliittisen ministerivaliokunnan siunauksella tehtiin yhdessä valtiovarainministeriön kanssa ratkaisu — mutta meidän toimeksiannostamme ja meidän esittelystämme — että matkustaja-alusten miehistökustannusten alentamiseksi siirrytään vuoden 2005 alusta lukien niin kutsuttuun nettopalkkausjärjestelmään. Tässä järjestelmässä varustamotyönantaja saa pitää työntekijöiden merityötulosta pidätettyjä ennakonpidätyksiä vastaavan määrän, eli tämä on se niin sanottu verotuki. Lisäksi valtio tukee työnantajan sosiaaliturva- ja merimieseläkemaksuja, ja siinä on myös eräitä muita vakuutusmaksuja. Tässä talousarviossa tämä tukiohjelma ei vielä näy, vaan vasta vuoden 2005 talousarviossa, mutta otin tämän esille siitä syystä, että minä uskon niin, että nyt tehdyt poliittiset päätökset ovat riittävät ja tämä toimiala tekee omat ratkaisunsa Suomen lipun alla säilymiseksi, vaikka ne eivät suoraan tähän budjettiin vaikutakaan.

Arvoisa puhemies! Kun puheenjohtaja Saarinen toi tässä esille näitä muita asioita, muun muassa Ilmailulaitoksen asian, niin voin todeta omasta puolestani, että ministeriö tulee suhtautumaan kaikkiin valiokunnan tekemiin esityksiin huolella ja vakavuudella, koska minä uskon ja huomaan sen, että myös valiokunta on tehnyt erittäin huolella tätä omaa työtään. Tästä syystä koen näin, että nämä kaikki esitykset ovat erittäin perusteltuja, ja niihin suhtaudutaan sillä vakavuudella ja siinä merkityksessä.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! En muista lehteä, joka käsitteli Pro Rautatien järjestämää seminaaria, mutta siinä ministeri Luhtasta oli lainattu. Lainaus hänen puheenvuorostaan: "On käsittämätöntä, että radat on päästetty nykyiseen kuntoon. Eteenpäin on menty lyhytjänteisesti ja peruskorjaukset ovat jääneet taustalle." Ministeri voi sitten korjata, jos tämä ei ole hänen tekstiään. Näin on. Olen täsmälleen samaa mieltä ministerin kanssa, jos hän on näin sanonut.

Tähän mietintöön sisältyy perusradanpitoa koskeva lausuma: "Eduskunta edellyttää, että liikenneväyläpolitiikkaa selvittävän ministerityöryhmän työn valmistuttua hallituksen tulee arvioida perusradanpidon todellinen määrärahatarve ensi vuodelle ja osoittaa tarvittavat määrärahat vuoden 2004 ensimmäisessä lisätalousarviossa." Ilman työryhmän esitystäkin tiedämme, että meillä on enemmän kuin riittävästi varsin heikossa kunnossa olevia rataosuuksia, jotka tarvitsevat välittömästi peruskunnostusta. Kuten meille on kerrottu, nykyisen rataverkon ylläpitäminen turvallisena ja kilpailukykyisenä liikenneväylänä edellyttää vuosittain rahaa noin 170 miljoonaa euroa korvausinvestointeihin. Talousarviosta puuttuu siis ainakin 60 miljoonaa euroa. Eikö ainakin tämä puuttuva summa tulisi lisätä jo tässä vaiheessa budjettiin?

Jos suomalainen rautatieliikennerakentaminen, ratapolitiikka, jatkossakin keskittyy vain vilkasliikenteisimpiin rataosuuksiin, niin silloin ollaan kyllä pahasti eksyksissä. Syvällä rintaäänellä toisaalta puhutaan alueellistamisesta ja koko maan pitämisestä asuttuna. Rataverkon tilalla ja siihen liittyvillä rahoituskysymyksillä on suora yhteys työllisyyteen erittäin laajasti, niin kuin ministeri tuossa puheenvuorossa alussa totesi. Radat ja tiet on pidettävä kunnossa, jotta kasvukeskusten ulkopuolella olevia erilaisia yrityksiä voidaan kehittää, investoida teollisuuden laitoksiin ja sitä kautta taata kyseisten alueiden kipeästi tarvitsemat työpaikat. Kunnolliset tiet ja rautatiet ovat välttämätön edellytys seutukunnan yritystoiminnalle, mutta nekään eivät välttämättä aina riitä. Myös kyseisten alueiden ihmisten yleiseen tulevaisuudenuskoon kunnollisella infralla on positiivinen vaikutus. Se haihattelu jätettäköön, että yritykset osallistuisivat tavalla tai toisella rautateiden peruskunnostukseen. Kyllä se on valtiovallan tehtävä, ja todelliset päätökset tältäkin osin tehdään tässä talossa.

Tällä menolla taloudellinen tilinpäätös on varmasti pidemmällä ajanjaksolla tarkasteltuna erittäin negatiivinen, vaikka yhden kahden vuoden budjettisäästöt toista näyttäisivätkin. Herää kysymys, eikö tässä maassa ymmärretä, mikä merkitys kunnollisella rata- ja tieverkolla on kansantalouteemme. Perustienpitoon hallitus esitti noin 50:tä miljoonaa euroa, 50 miljoonaa euroa vähemmän kuin kuluvana vuonna. Valtiovarainvaliokunta esittää tiemäärärahoihin 25:tä miljoonaa euroa lisää. Toivottavasti ensi vuoden lisäbudjeteissa lisätään perustienpitoon vähintään toiset 25 miljoonaa euroa, mieluummin enemmän. Rahaa tarvitaan kipeästi myös perustienpitoon kasvukeskusten ulkopuolisilla seutukunnilla. Näillä euromäärillä ainakin alemman tieverkon investoinnit jäävät olemattomiksi ja kyseisen tieverkon kunto huononee entisestään.

Arvoisa puhemies! Hyvin lyhyesti parista talousarvioaloitteesta.

Pohjois-Karjalan kansanedustajien yhteinen aloite määrärahan osoittamisesta rataosuuksien Niirala—Säkäniemi ja Joensuu—Uimaharju—Lieksa—Nurmes sähköistämiseen odottaa edelleen toteutumistaan. Viime vuonna perustelin tätä talousarvioaloitetta seikkaperäisesti, ja aiempina vuosina sitä perustelivat toiset Pohjois-Karjalan edustajat, mutta niin kuin totesin, tämä asia ei ole mennyt eteenpäin.

Tähän liittyen samoin Nurmes—Vuokatti-rataosuuden kunnostuksen siirtyminen vuodesta toiseen uhkaa jo tavaraliikenteen jatkumista Nurmes—Kontiomäki-radalla. Porokylän ja Vuokatin välinen rataosa on mennyt jo niin heikkoon kuntoon, että pian on edessä sen maksiminopeuden pudottaminen. Jos tällä rataosuudella maksiminopeutta pudotetaan jonnekin 30 kilometriin tunnissa, se tietää, että sillä kalustolla ei enää vedetä näitä kuormia ja sitä kautta tämä liikenne loppuu. Tähdennän, että eniten tässä on kyse Pielisen Karjalan tuotantolaitosten toiminnan vaikeutumisesta niin raaka-aineiden kuten valmistuotteiden kuljetusten osalta, siis suurten työnantajien siellä: Stora Enso, Vapo jne. Radan kautta, tämän pohjoisen radan kautta, joka Joensuusta lähtee, sieltä kulkevat raaka-aineet ja sitten myös valmistuotteet.

Varsinainen ikuisuuskysymys on määrärahan osoittaminen maantie 524:n perusparannukseen välillä Lieksa—Kuhmo. Tätä olen vuosi vuodelta perustellut täältä puhujakorokkeelta käsin, sen peruskunnostuksen tarpeellisuutta ja kiireellisyyttä. Välillä Lieksa—Kuhmo on edelleen päällystämättä ja peruskorjaamatta noin 27 kilometrin tieosuus, ja tämä korjausta vaativa tieosuus sijoittuu peruskunnostettujen tieosuuksien väliin. Eli Kuhmon puolelta tie on päällystetty ja Lieksan puolelta, ja hankkeeseen rahaa tarvittaisiin vain noin 3 miljoonaa euroa, eli se on Savo-Karjalan tiepiirin asia, mutta rahasta on kyse. Eli rahaa (Puhemies koputtaa) pitäisi tähän perustienpitoon saada lisää. — Anteeksi, ylitin hiukan aikani, arvoisa puhemies.

Irja  Tulonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Aluksi muutama kommentti ministerin käyttämään puheenvuoroon. Täällä eduskunnassa on huomannut, että sitä enemmän syntyy ministeriöissä työryhmiä, mitä enemmän on puutetta rahasta. Me huomasimme sen täällä, kun alkuillasta keskustelimme opintotukiuudistuksesta: nyt tämä selvitysmies Kurrin työ oli neljäs työ, mikä opintososiaalisista uudistuksista on opiskelijoille luvassa. Mutta tietysti asiat pitää tutkia.

Ministeri mainitsi, että kilpailukyky pitää palauttaa tai siitä pitää pitää huolta. Se on kyllä todella iso huoli, ja jaan sen ministerin kanssa. Jos ajatellaan esimerkiksi VR:ää, niin ensi vuonna VR:n tulos uhkaa huomattavasti huonontua, ja se on hyvin merkityksellinen asia, kun sitten pitää myöskin tilata ja huolehtia asioista. Kolmas huomionarvoinen asia on, kun ministeri esitti sen, että tehdään hallituskautta pitempi, jopa vuoteen 2013 ulottuva, suunnitelma. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Ne huonot puolet ovat tietysti siinä, että kun aika muuttuu ja talous notkahtelee, niin millä tavalla sitten tämmöistä ihan näin laajaa tutkimusta voi eduskunta käyttää hyväksensä. Toivottavasti voi, mutta tiedän, että siihen panostetaan varmaan ministeriössä aika paljon henkilötyövuosia.

Arvoisa puhemies! Paljon on eduskunta käyttänyt aikaa puhumalla muun muassa siitä, millä tavalla infran rahat riittävät. Se vanha keino, että budjettiin esitetään rahaa ja sillä sitten tehdään jotakin, sehän ei enää tässä ajassa istu ja ne rahat eivät enää riitä, koska me tiedämme sen, että ilman, että esimerkiksi valtion omaisuutta myydään ja siitä infraan käytetään, ei asia varmasti oikein etene. No, tietullit ovat yksi, jota toiset kannattavat. Itse ajattelen, että Suomi on aika pieni maa tietullien mahdollistamiseksi. Varmasti on niin, että tien käyttäjät sitten maksaisivat tämän, mikä sinänsä on jossain määrin oikeudenmukaista. Mutta sanoisiko näin, että uusien investointien ohjelma ja sen rahoittaminen on kyllä elintärkeä asia, ja mitä nopeammin, sen parempi.

Toiseen yleiseen asiaan haluan ottaa kantaa, ja se on arvonlisäproblematiikka, josta olisin toivonut, että se olisi selvitetty yhdessä liikenneministeriön ja valtiovarainministeriön kanssa niin, että se ongelma olisi jo ensi vuoden budjetissa poistunut. Se on aikamoinen menoerä, kun tiedetään, että 2002 tilinpäätöstietojen perusteella arvonlisäverot olivat liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan menoista 19,4 prosenttia. Jos ajatellaan, että kun arvonlisävero sisältyy menosääntöön, niin se saattaa vaikuttaa päätöksentekoon, ja sitähän jaosto on epäillyt, että se on vaikuttanut siihen, että kun ulkopuolisella sitten kilpailutetaan, niin siinä usein omat joukot voittavat. Silloinhan tämä liiketalousajattelu tietysti heikkenee.

Perustienpidon määrärahoista ministeri sanoi, että hyvä, kun sen 25 miljoonaa jaosto ja valtiovarainvaliokunta lisäsi. Itse kyllä väittäisin ja semmoisiakin ihmisiä on hallinnossa, jotka pelkäävät, että liikenneturvallisuus kärsii nyt jo, jos ei siihen saada yhtään lisärahaa, kun ajatellaan, että 50 miljoonaa aikoinaan leikattiin. Jos ajatellaan esimerkiksi kevyen liikenteen rakentamista ja niitä suunnitelmia, mitkä tiepiirit ovat näillä tehneet jo alustavasti, niin Pirkanmaalla esimerkiksi pitäisi rakentaa 250 kilometriä kevyen liikenteen väyliä. Niistä puolet on uusien koululakien tuomaa velvoitetta, että turvallinen oppimisympäristö on taattava myös turvallisella koulumatkalla. Pirkanmaalla rakennetaan ennätyksellisen vähän, 4 kilometriä, tällä rahalla. Se on todella huolestuttava asia.

Yksityisteiden valtionavusta puhutaan paljon täällä ja on jo puhuttu maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan käsittelyssä, mutta se on iso asia meidän työllisyydellemme ja metsätaloudellemme. UPM-Kymmene esimerkiksi valittaa, että heidän puutavaransa ei pysty enää kulkemaan kunnolla sahoille ja rakentajille.

Perusradanpidon rahat ovat todella minimaaliset, ja toivon mukaan ponnella, jonka valtiovarainvaliokunta hyväksyi, on sellainen painoarvo, että saadaan nimenomaan irtisanomiset tai lomautukset vältettyä. Siitä on ihan viime kädessä kyse. (Puhuja yskii.)

Anteeksi, että minua yskittää, mutta ihan lopuksi vielä joukkoliikenteestä. Toivoa sopii, että se ponsi toteutuu, jolla toivotaan, että joukkoliikenteen tukea annetaan myös muualle kuin Pääkaupunkiseudulle, esimerkiksi Tampereelle ja Turkuun, sillä on iso merkitys Pääkaupunkiseudun ulkopuolisille kasvukeskuksille.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maantieliikenteellä on Suomessa erityisen suuri merkitys muun muassa teollisuuden kilpailukyvyn ja alueellisen elinvoimaisuuden kannalta. Suomen kaltaisessa pitkien etäisyyksien maassa autoliikenne on välttämättömyys, vaikka sitä kuinka vastustettaisiinkin. Maassamme kuljetetaan maanteitse tavaraa asukasta kohti enemmän kuin missään muussa EU:n jäsenmaassa. Kuitenkin huonot päällysteet, huonot soratiet ja kelirikko lisäävät entisestään maantieliikenteen kustannuksia. Yleisillä teillä on myös jo lähes 700 huonoa tai huonokuntoista siltaa, jotka hankaloittavat etenkin raskasta liikennettä. On hyvä, että on tullut näitä uusia rahoitusmuotoja, public—private-malleja, elinkaarimalleja. Ne ovat hyviä uusissa hankkeissa, mutta perustienpitoon tietysti tarvitaan budjettirahaa.

Vuoden 2004 valtion talousarvioesityksessä perustienpidon määrärahat pienenevät edelliseen vuoteen verrattuna, ja tämähän merkitsee muun muassa sitä, että kevyen liikenteen väylien rakentaminen loppuu lähes kokonaan. Esimerkiksi koko Hämeen tiepiirin alueella kevyen liikenteen väyliä rakennetaan 2004 ainoastaan 7—8 kilometriä, josta Pirkanmaan osuus on 4 kilometriä. Selvitysten mukaan kevyen liikenteen väylien tarve Pirkanmaalla olisi noin 250 kilometriä.

Suomalaiset olosuhteet vaativat monipuolisia liikkumisen mahdollisuuksia. Jotta tavoitteet liikennekuolemien vähentämiseksi voidaan saavuttaa, on pidettävä tavoiteltavana asiana kevyen liikenteen erottamista muusta liikenteestä. Moni jättää myös työmatkan tai kauppareissun tekemättä apostolinkyytiä käyttämällä, kun ainoa mahdollisuus on kulkea maantien laitaa rekkojen paahtaessa ohi. Kaikkein pahin on tilanne pienten koululaisten osalta. Muun muassa Pirkanmaan Kylmäkoskella koululaiset joutuvat kulkemaan vaarallista maantien piennarta. Kevyttä liikennettä tulisi suosia myös terveydellisistä syistä. Ihmiset liikkuvat enemmän, kun se on miellyttävää ja turvallista.

Muun muassa näiden seikkojen perusteella tein talousarvioaloitteen määrärahan lisäämiseksi kevyen liikenteen väylien rakentamiseksi. Tämä oli myös maakunnallinen aloite. Näyttää siltä, että tämä ei toteudu, mutta haluan esittää toivomuksen, että asia otetaan huomioon seuraavan vuoden budjettia valmisteltaessa.

Toinen asia tieverkoistamme on yksityistiet, josta on täällä jo puhuttukin maatalouden pääluokassa. Se on tärkeä asia, ja yksityisteitähän on noin 280 000 kilometriä. Niillä on suuri merkitys maaseudun elinvoimaisuuden kannalta. Niiden varrella asuu noin 0,5 miljoonaa ihmistä, ja 160 000 vapaa-ajan asuntoa on niiden päissä. Tämä on tärkeä peruselinkeinoelämälle, ja puutavarasta yli 90 prosenttia kuljetetaan yksityisteiden varrelta. En viitsi näitä yksityiskohtia enempää tässä luetella, mutta sanon vain, että yksityistiet ovat tärkeä osa maaseudun tieverkostoa. Jos ajatellaan, että valtiovalta turvaa kansalaisten yhdenvertaisuuden liikkumisen suhteen, tälle asialle täytyisi jotain tehdä.

Yksityisteiden merkitys näkyy myös kaupunkilaisten parempina mahdollisuuksina luonnossa liikkumiseen, marjastamiseen, sienestämiseen ja metsien monikäyttöön. Metsätalouden harjoittamiselle yksityistiet ovat likipitäen elinehto. Se on kansantalouden kannalta suuri asia. Järkevä metsien hoito on vaikeutunut. Metsäteollisuudelle tärkeää raakapuun kuljetusta ei voida turvata läpi vuoden, koska puunhankinta pyritään siirtämään hyvien tieyhteyksien varrelle huonontuneen tieverkon takia, niin kuin äsken muun muassa ed. Tulonen viittasi.

Arvoisa herra puhemies! Yksityisteiden kunnossapitoon ja parantamiseen ehdotetaan 11,1 miljoonan euron määrärahaa. Esitän 5,7 miljoonan euron lisäystä, joka on siis liikenneministeriön esityksen mukainen. Haluan korostaa, että esitys ei ole tuhlaamista eikä nosta yksityistiemäärärahoja vielä edes 90-luvun alun laman aikaiselle tasolle. Esitys kuitenkin vie asiaa oikeaan suuntaan ja hidastaa yksityisten teiden kunnon edelleen rapautumista.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Minä en halua moittia valiokuntaa enkä liikennejaostoa, jossa olen työskennellyt. Se on tehnyt parhaansa ja korjannut hallituksen erittäin huonoa esitystä liikenne- ja viestintäministeriön pääluokan osalta muutamalla tärkeällä kohdalla. Perustienpitoon tämä 25 miljoonaa tulee kyllä tarpeeseen, samoin joukkoliikennemääräraha 3 miljoonaa on erittäin tärkeä. Niin kuin ministeriöstä on ilmoitettu, sillä nyt näkyisi pystyttävän pääsemään siihen, että ne sopeuttamisneuvottelut, jotka olivat suunnitteilla muun muassa henkilöliikenteen lopettamiseksi ja vähentämiseksi joillakin rataosuuksilla, on voitu nyt sitten lopettaa.

En myöskään halua missään nimessä moittia arvoisaa ministeriä, joka varmasti tekee parhaansa pääluokkansa eteen. Nyt on hyvin paljon laskettu tämän infratyöryhmän, ministerityöryhmän, varaan ja kaikki tuntuvat odottavan kuin kuuta taivaalta, mitä sieltä tulee. Mutta minusta ei pidä kyllä liian paljon sen varaan heittäytyä. Kaiken kaikkiaan on välttämätöntä sanoa, vaikka täällä nyt ei erityisesti keskustan kansanedustajia paikalla ole, että kyllä tämä hallituksen esitys on surkea ja näiden korjausten jälkeenkin se jää surkeaksi. En ymmärrä, että puolue, joka niin suurella äänellä kantaa huolta maan tasapainoisesta kehittämistä, alueellisesta tasapainosta, työllisyydestä, elinkeinoelämän toimintaedellytyksistä ympäri maata, päähallituspuolueena suostuu nielemään tällaisen budjettiesityksen liikenne- ja viestintäministeriön pääluokan osalta.

Nyt nopeasti käyn nämä pahimmat ongelmat tässä läpi:

Tienpidosta todella otettiin 50 miljoonaa pois tämän vuoden tasosta. Nyt on palautettu 25 miljoonaa. Kun ministeri, kansliapäällikkö ja budjettipäällikkö olivat valiokunnassa, vähän testasin, mikähän se oikea taso sitten jatkossa todennäköisesti tulisi olemaan. Pelkäänpä pahoin, että siellä valtiovarainministeriön kammareissa nähdään niin, että tämä leikattu taso, jota nyt budjettiin esitettiin, heidän mielestään on se oikea taso perustienpidossa eikä se taso, jonka eduskunta aikoinaan palautti ja mikä on ollut kuluvan vuoden perustienpidon taso. Tämä johtaa ilman muuta tieverkon rapautumiseen ja tason laskuun, liikenneturvallisuustavoitteita ei pystytä saavuttamaan jne.

Radanpitoonhan nyt ei sitten valiokunnassakaan lisäystä pystytty saamaan. Tämä radanpidon tilannehan on aivan katastrofi suoraan sanoen. Nopeusrajoitukset kasvavat, painorajoituksia tulee, kokonaisia rataosuuksia uhkaa sulkeminen, ellei tuntuvaa perusradanpidon rahoitustason nousua saada aikaan. Kun tämä ministerityöryhmäkin, joka tätä rahoitussuunnitelmaa ja hankesuunnitelmaa tekee pitkälläkin aikavälillä, on asetettu sellaisiin kahleisiin, että on pysyttävä määrärahakehysten puitteissa, ja kun jo keväästä asti on nähty, että nimenomaan tässä pääluokassa kehykset ovat ahtaat, ei se paljon auta, vaikka hankkeita mietitään ja niitä laitetaan järjestykseen, jos ei kehyksessä ole riittävästi liikkumavaraa. Vaikka nämä uudet rahoitusmuodot voivat tuoda joustavuutta ja pitkäjänteisyyttä, silti aivan oikein, kuten ministeri totesi, ilmaista rahaa ei tietenkään mistään tule.

Mitä tulee merenkulkuun, sinnehän ei ole myöskään, niin kuin ei muuallekaan, uusia hankkeita esitetty. Täällä on kyllä mainittu pari teollisuuden kannalta erittäin tärkeätä laivaväylää. Raahen terästehtaalle ulottuva väylä pitäisi ehdottomasti syventää 2 metrillä, koska siellä ollaan työntöproomut vaihtamassa uuden tyyppisiin aluksiin, jotka tarvitsevat ehdottomasti enemmän vettä alleen, ja kysymys on myöskin jäänmurtomahdollisuudesta siellä. Tornion terästehtaan liikenne kasvaa moninkertaiseksi valtavien investointien takia, ja myös Tornion väylän syventäminen on välttämätöntä. Sen vuoksi meidän vastalauseessamme on näiden kahden keskeisen väylän kunnostukseen esitetty määrärahaa, kuten myös radanpitoon ja perustienpitoon.

Joukkoliikenteen osalta valiokunnan tekemä lisäys oli kyllä perusteltu ja tärkeä, mutta kuten mietinnössä on kiinnitetty huomiota ja vastalauseessa esitämme myöskin rahaa, on kyllä ongelma se, että joukkoliikenteen suosio ja joukkoliikenteen tilanne on aikamoisissa vaikeuksissa suurimmissa kaupungeissa niin Pääkaupunkiseudulla kuin, Turussakin ja Tampereellakin, joiden joukkoliikenteeseen valtiovalta ei ole tähän asti myöntänyt tukea eikä nytkään ole myöntämässä. Vastalauseessamme esitämme, että ihan suoraa joukkoliikennelipputukea myöskin näihin kaupunkikeskuksiin pystyttäisiin saamaan. Joukkoliikenne on joutumassa kierteeseen, jossa lippujen hinnankorotukset ovat tuntuvia. Se vähentää matkustajia, ja kun matkustajat vähenevät, sen jälkeen vähenevät vuorot ja sen jälkeen vähenevät reitit ja totta kai sitten edelleen vähenevät matkustajat ja edelleen tulee paineita lippujen hintoihin. Tämä on sekä ympäristön kannalta että muutoinkin erittäin huolestuttava kehityspiirre.

Työsuhdematkalippu täällä on mainittu, ja sitä muistaakseni myöskin pääministeri jonkin aikaa sitten selkeästi halusi viedä eteenpäin. Tässä toivon todella liikahdusta mahdollisimman pian. Niin kuin täällä on todettu, tätä on eduskunta ollut moneen kertaan vaatimassa.

Eli kaiken kaikkiaan tilanne on vähän sellaisessa, voisiko sanoa, kauhun odotuksessa, että hirveät paineet on ladattu ministerityöryhmälle sen etsimiin rahoitusmalleihin, tulevaan hankkeiden tärkeysjärjestykseen, toteuttamisjärjestykseen jne., mutta kaiken takana ovat liian ahtaat kehykset, ja mikäli tämän pääluokan kehyksiin ei saada lisää liikkumavaraa, liikenneolosuhteet niin joukkoliikenteen, merenkulun, rautateiden kuin maanteidenkin osalta tulevat heikkenemään erittäin huolestuttavalla vauhdilla seuraavien vuosien aikana.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Seinäjoki—Oulu-rataosuuden päällysrakenteiden uudistaminen on suunniteltu toteutettavaksi siten, että työ valmistuisi vuoden 2008 aikana. Hankkeen kokonaiskustannusarvio on 122,7 miljoonaa euroa. Vuonna 2004 hankkeeseen on suunniteltu 14 miljoonan euron rahoitusta. Tuoreiden tietojen mukaan rataosuuden kunto onkin todettu luultua huonommaksi. Siksi rataosuuden remontti on aikaistettava. Hankkeen lopullista valmistumisaikaa ei välttämättä voida kovin paljon kiirehtiä, mutta vuoden 2004 lisärahoituksella pystyttäisiin töitä kiirehtimään ja toteuttamaan korjaustoimenpiteitä niitä kipeimmin kaipaavissa kohdissa. Tästä syystä edellä esitetyn perusteella ehdotankin, että eduskunta ottaa valtion 2004 talousarvioon lisäyksenä 5 miljoonaa euroa perusradanpitoon ja lisää momentin perusteluihin, että määrärahan lisäys kohdistetaan Seinäjoki—Oulu-rataosuuden korjausinvestoinnin aikaistamiseen.

Arvoisa herra puhemies, vielä toinen asia. Seinäjoen, Rengonharjun ja Mikkelin lentokentät eivät kuulu suoraan Ilmailulaitoksen rahoittamiin lentokenttiin, ja se on niiden matkustaja- ja lentomäärien kehityksen perusteella tarkasteltuna selkeä epäkohta. Edellä mainitut lentopaikat ovat oikeutettuja enintään 90 prosentin suuruiseen valtionapuun niistä kuluista, jotka aiheutuvat rakenteiden ja laitteiden parantamisesta, kenttien ylläpidosta ja rakennuslainojen hoidosta. Käytännössä avustusta on kuitenkin pystytty maksamaan kaikista valtionosuuteen oikeuttavista menoista vain noin 78 prosenttia. Edellä olevan perusteella ehdotankin, että eduskunta ottaa valtion 2004 talousarvioon lisäyksenä 500 000 euroa Rengonharjun ja Mikkelin lentokenttien rakentamiseen ja ylläpitoon.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa, että taas tulee elämänkokemusta lisää aamuyöstä täysistunnossa.

Olen monet vuodet ihmetellyt, miksi Kaakkois-Suomi ja viime vuosina Etelä-Karjala on jäänyt pimeäksi aukoksi monipuolisen logistiikkaverkoston kehittämisessä. Etelä-Karjalan tie- ja ratatieverkko on toiminnan tarpeisiin nähden erittäin huonossa ja riittämättömässä kunnossa. Saimaan kanavan osalta tulevaisuus on avoin ja lentoliikenne osittain epävarmaa. Kuitenkin Kaakkois-Suomi ja Etelä-Karjala on Suomen tulevaisuuden näkökulmasta tärkeä kehittämisen painopistealue. Tärkeimmät syyt tähän ovat maantieteellinen asema Euroopan unionin ja Venäjän rajalla sekä alueen vahva metsäteollisuus.

Venäjän kehittymisen myötä Kaakkois-Suomen merkitys koko Suomen tulevaisuuden kannalta kasvaa. Maakunta on lähin EU-alue suhteessa Venäjän kasvaviin markkinoihin ja toistaiseksi lähin EU-alue ajatellen venäläisten yritysten laajentamista länteen. Tällä hetkellä Suomen kauppapolitiikka ja ennen kaikkea vienti kehittyy myönteisesti Venäjän suuntaan. Tämä näkyy Etelä-Karjalassa muun muassa Nuijamaalla siten, että viennin määrä itään on kasvanut tänä vuonna jopa 11 prosenttia. Vastaavasti Kotkan ja Haminan kautta saapuvat ja alueella välivarastoitavat tonnimäärät ovat lisääntyneet jopa 30 prosentilla. Kun tähän vielä lisää sen, että Vaalimaan, Nuijamaan ja Imatran rajanylityspaikoilla kuorma-autojen määrä on kasvanut 11 prosentilla tammikuusta heinäkuuhun, on vaikea ymmärtää, miksei siihen reagoitaisi myös valtiovallan päätöksenteon linjauksissa. Ei ole vähäpätöistä, kuinka suhtaudumme tämän maantieteellisesti tärkeän alueen kehittämiseen koko Suomen elinkeinoelämän ja työllisyyden näkökulmasta. Tässä yhteydessä toivoisikin muilta kollegoilta laajaa avarakatseisuutta Etelä-Karjalan ja Kaakkois-Suomen suuntaan.

Suomen näkökulmasta Etelä-Karjala maakuntana on myös merkittävä metsä- ja puujalostusteollisuuden keskittymä. Siellä on maailman suurin metsäklusteri, maailman metsäteollisuuden keskittymä. Se luo aivan erityiset tarpeet ennen kaikkea monipuolisen ja laadukkaan logistiikkaverkoston kehittämiselle. Tämä osaltaan näkyy rekka- ja raskaan liikenteen sekä rautatieliikenteen voimakkaana kasvuna. Teollisuuden ja alueen kehittymisen kannalta suurimmaksi ongelmaksi ja pullonkaulaksi on tullut logistiikka, maantie- ja rautatieyhteyksien riittämätön kapasiteetti. Valtatie 6:n saaminen nelikaistaiseksi on välttämätöntä, jotta maantieliikenne voi toimia sujuvasti ja turvallisesti. Rautatieliikenteessä välillä Luumäki—Imatra tarvitaan pikaisesti toinen raidepari. Raideliikenteen kasvu Venäjälle on vaikuttanut myös siihen, että Lahti—Kouvola—Luumäki-rataosan perusparannus on kiireellisin uusi kehittämishanke.

Tällä hetkellä rautatiekapasiteetin puute Kaakkois-Suomessa ohjaa raskasta liikennettä yhä enemmän maantielle, ja se kuormittaa jo entisestään huonossa kunnossa olevaa Valtatie 6:ta. Valtatie 6 on tällä hetkellä raskaan liikenteen osalta vilkkain tieosuus Suomessa. Kaikkiaan tiellä liikkuu jopa 10 000—13 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Rautatieliikenteen sekä tavara- ja henkilöliikenteen kuljetusmäärien suoritteet ovat suurimmat juuri itäisillä rataosuuksilla. Yhteenvetona tästä voidaan todeta, että toiminnalliset tarpeet logistiikan osalta ovat Itä-Suomessa. Sitä, miksi tähän ei reagoida, on vaikea ymmärtää.

Teiden ruuhkautuminen ja huono kunto ovat tuoneet myös maantieturvallisuuden aivan uuteen valoon Kuutostien yhteydessä. Tiejakson kuolematiheys ja riski ovat hyvin korkeat, jopa kolminkertaiset verrattuna muiden pääteiden keskiarvoon. Kun puhumme vielä Suomen ja Venäjän välisistä logistisista vaihtoehdoista, meidän tulee nähdä liikenneverkko kokonaisuudessaan ja laajasti. Venäjä tulee tulevaisuudessa investoimaan metsäteollisuuteen. Se tulee näkymään kasvavana logistiikan tarpeena ja tuo myös mahdollisuuksia Suomelle. Se on meille investointimahdollisuus. Kehittämällä satamatoimintoja ja niiden yhdistämistä tie- ja erityisesti rautatieverkkoon parannamme Suomen mahdollisuuksia sekä Venäjälle suuntautuvassa että Venäjältä Keski-Eurooppaan ja sieltä edelleen suuntautuvissa kuljetuksissa tulevaisuuden kilpailutilanteissa.

Arvoisa herra puhemies! Minulla on vahva usko tähän hallitukseen ja luotan, että faktat osoittavat sen, että se pimeä aukko, joka vuosien varrella Kaakkois-Suomessa logistiikan kehittämisen osalta on ollut, näkee päivänvalon vielä lähitulevaisuudessa. Näen erittäin myönteisenä sen, että hallitus on asettanut ministerityöryhmän selvittämään pitkän aikavälin liikenneväylälinjauksia. Työryhmän tehtävänä on arvioida perusväylänpidon rahoituksen riittävyyttä ja laatia investointiohjelma, joka kattaa tämän hallituskauden sekä pidemmän ajanjakson vuoteen 2013. Työryhmä tulee arvioimaan myös eri rahoitusvaihtoehtoja, jotka tulevat olemaan valtion talousarvion rinnalla rahoittamassa erilaisia liikenneväylähankkeita. Kokonaisvaltaisen suunnitelman avulla pystymme paremmin arvioimaan eri logististen hankkeiden vaikuttavuuden ei pelkästään alueellisesti vaan myös laajemmin, koko Suomen ja Euroopan unionin näkökulmasta.

Tässä yhteydessä ilmoitan, että tulen kannattamaan Kymen piirin kansanedustajien yhteisiä eri logistisia talousarvioesityksiä. Niillä jokaisella on suuri merkitys alueen myönteisen kehittymisen kannalta.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn edeltävän puhujan loppulausumaan. En olisi uskonut, kun olin vähän pienempi, että 02.00 olen puhumassa eduskunnassa ja minua edeltävä puhuja on samasta vaalipiiristä, samasta maakunnasta ja samasta kaupungista, tosin eri puolueesta, mutta Lappeenranta-joukkueesta.

Vanhasen hallituksen ensimmäinen budjettiesitys ei liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle paljoa lupaile. Varsinkin perustienpitoon, rataverkkoon ja välttämättömiin kehittämishankkeisiin varatut määrärahat ovat todella vähäiset. Myös hallituspuolueiden kansanedustajat ovat valiokunnassa olleet tyytymättömiä omien tekemiin budjettiesityksiin. Liikenne- ja viestintäministeriön määrärahat eivät vuoden 2004 talousarviossa sisällä lainkaan määrärahoja muille väylähankkeille.

Hallituspuolueiden välisissä jakoneuvotteluissa on joitakin budjettiesityksen ongelmia korjailtu. Valtaosa uusista hankkeista jää silti aloittamatta. Hallitus ei ole ottanut yhtään kehittämishanketta talousarvioesitykseen, vaikka näillä olisi keskeinen merkitys maamme monipuoliselle kehittymiselle. Edellisillä hallituskausilla uusia väylähankkeita käynnistettiin kohtuullisesti. Nyt suunnanmuutos on liian äkkijyrkkä. Resursseja on tietysti vähän, mutta liian kova poukkoilu liikenteessäkin on kiellettyä.

Esimerkiksi kotimaakunnassani Etelä-Karjalassa, joka tuli jo edellä julki, tilanne on akuutti. Olemme tehneet Kymen vaalipiirin kansanedustajien kanssa todellakin joitakin talousarvioesityksiä keskeisistä väyläinvestoinneista Kaakkois-Suomeen. Meillä on tietysti nöyrä toive, että jokin näistä tärkeistä hankkeista lähtisi käyntiin. On kuitenkin olemassa suuri pelko, että budjetista on jälleen jäämässä unholaan esimerkiksi Valtatie 6:n peruskorjaaminen nelikaistaiseksi moottoritieksi välillä Lappeenranta—Imatra. Kuutostien kunto on heikentynyt erittäin voimakkaasti kasvaneen niin raskaan kuin kevyen liikenteen myötä. Yli puolet raskaasta liikenteestä tällä tieosuudella on metsäteollisuuden kuljetuksia. Voimakkaasti kasvanut rajaliikenne on tuonut myös entistä enemmän paineita peruskorjauksen suhteen. Elinkeinoelämä on vuosia hattu kourassa lähestynyt päättäjiä tuon ongelman poistamiseksi, mutta aina se on tullut yliajetuksi. Liikenne tuolla osuudella on jo aidosti hengenvaarallista.

Toinen elintärkeä hanke, joka koskettaa Kaakkois-Suomea mutta on ykköshankkeita myös koko Suomen kannalta, on Lahti—Luumäki-radan peruskorjaus. Näitten väylien rappeutuminen tulee vaikeuttamaan jo muutenkin pahoinvoivan kulmakunnan elämistä.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen asettaman ministerityöryhmän selvitys pitkän aikavälin liikenneväyläpolitiikasta on taatusti mielenkiintoinen. Valtiovarainvaliokunta pitää mietinnössään työryhmän työtä erittäin tärkeänä koko väyläverkon tulevaisuuden kannalta. Näin taatusti on. Investointiohjelma, joka ulottuu vuoteen 2013 saakka, vaatii kauaskatsoista, oikeaoppista tulevaisuuden näkemistä. On oltava rohkeutta tehdä rajujakin päätöksiä ei pelkästään nyt vaan matkan varrellakin.

Hallituksen budjettiesityksessä on perustienpitoon esitetty vain vajaat 560 miljoonaa euroa. Näillä määrärahoilla ei ole mahdollisuuksia laajempiin peruskorjauksiin, ei edes hallitusryhmien keskenään sopimien lisäysten jälkeen. Tiehallinto on esittänyt, että eduskunta varmistaisi perustienpidon rahoituksen säilymisen vähintään nykyisellä, noin 605 miljoonan euron tasolla. Valiokunta tuki tätä vaatimusta eduskunnassa yksimielisesti yli puoluerajojen. Tuo rahoitus turvaa vain nykyisen tiestömme kunnossapidon. Hallituksen budjettiesitys on tietoinen poliittinen päätös tieverkoston rappeutumisesta pienin askelin. Valiokunnan mietinnössä todetaan, että myös uusien liikennehankkeiden käynnistäminen on välttämätöntä tällä kaudella.

Myös rataverkosto on pulassa tämän budjettiesityksen kanssa. Hallitus lupaa rataverkoston korvausinvestointeihin ainoastaan reilut 106 miljoonaa euroa, joka on noin 60 prosenttia tarpeesta. Puuttuva rahoitus hidastaa merkittävällä tavalla monen rataosuuden perusparannuksia. Valtakunnan ykköshankkeisiin kuuluva Lahti—Luumäki-radan peruskorjaus toivottavasti toteutuu mahdollisimman pikaisesti. Tämä Venäjän tavaraliikenteen voimakkaan kasvun kannalta elintärkeä parannus sekä nopean Helsinki—Pietari-yhteyden kannalta olennainen hanke ei toivottavasti jää hallituksen toimesta hamaan tulevaisuuteen. Kun nopeaa Helsinki—Pietari-yhteyttä on suunniteltu, yksi huolenaiheista on ollut lähinnä venäläisen osapuolen halu ja kyky toteuttaa investointi. Toivottavasti emme joudu häpeäksemme toteamaan Suomen olevan se kyvytön osapuoli.

Lopullinen päätöksenteko ensi vuoden budjetista on vihdoin käsillä. Päätämme keskeisistä väylähankkeista, jotka kaikki vaikuttavat alueittemme kehittämiseen. Mutta kuten hyvin tiedämme, kaikkea ei voida toteuttaa. Meidän pitää pystyä priorisoimaan hanketarpeet. Olkaamme rehellisiä itsellemme, toisillemme ja ennen kaikkea kokonaisuudelle. Kaakkoisen Suomen hankkeet ovat tärkeitä liikenteen ja kaupan kannalta. (Puhemies koputtaa) Ne heijastuvat suuresti työllisyyteen myös investointien jälkeen koko Suomessa. Itään suuntaavien pääväylien tulee olla meillä kunnossa niin tämän hetken kuin tulevaisuuden tilanteitten kannalta. Uudet EU-maat hamuavat itselleen taatusti niin isoa osaa Venäjän kaupasta ja liikenteestä kuin on mahdollista. Meiltä (Puhemies koputtaa) vaaditaan oikeasti hereilläoloa, jotta pyörät pyörivät mahdollisimman hyvin suomalaista yhteiskuntaa hyödyttäen.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Herra puhemies! On lausuttava kiitokset arvoisalle rouva ministerille, joka jaksaa olla meitä täällä kuulemassa. Muutoinkin on ihan syytä antaa tunnustus ministerille hänen tarmokkaasta työstään tällä kehittyvällä vaikealla alalla.

Valiokunta toteaa mietinnössään, että perustienpidon määrärahojen taso on huolestuttava, ja siihen valitettavasti on yhdyttävä, että näin tilanne on sekä päätieverkoston että keskisuuren ja alemmanasteisen tiestön osalta. Kaikki tarvitsisivat lisää rahoitusta ja myös yksityistiet tukea. Tarpeita meillä on valtavasti, ja toivon mukaan, kun liikenteeltä paljon peritään maksuja, niin voitaisiin jatkossa saada myös näihin asioihin lisää määrärahoja. Suuri toive tai odotus kohdistuu ministerityöryhmään, jonka hallitus on pannut pystyyn ja jota ministeri Luhtanen vetää. Tammikuulla sitten kuulemme. Toivottavasti voimme antaa tunnustusta ja kehuja silloinkin asioiden eteenpäinviemisestä.

Henkilökohtaisesti nostan esille yhden tiehankkeen tällä tasolla unohtamatta tai pitämättä ollenkaan vähemmän tärkeinä keskisuuria ja alemmanasteisia tieasioita. Mutta tavattoman tärkeä tiehanke maassamme on Valtatie 4, E 75, Ten-verkkoon kuuluva tie. Se on Suomen ylivoimaisesti tärkein etelä—pohjois-suuntainen päätie, todellinen pääsuoni tälle kansakunnalle Helsingistä aina pohjoiseen asti. Erityisesti me Keski-Suomen ja Päijät-Hämeenkin edustajat olemme olleet huolissamme Heinolan ja Jyväskylän välisestä osuudesta. Sillä osuudella liikennemäärät ovat voimakkaassa kasvussa, 6 000, jopa 9 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Raskaan liikenteen määrä kasvaa myös nopeasti. Tuon tieosuuden kustannus—hyöty-suhde on tavattoman korkea. Se tieosuus pitäisi mahdollisimman pikaisesti saada toteutettua. Ministeri Luhtanen oli mukana 24.11. tänä syksynä Hartolassa, kun tätä asiaa siellä seminaarissa puitiin. Uskon, että ministeri tietää ja tuntee tämän hankkeen sisällön varsin hyvin. Toivon, että se on mukana tässä ohjelmassa, joka nyt tehdään, ja niin, että se on hyvin etupainotteisesti siinä.

Tämän tieosuuden osalta turvallisuuskysymykset ovat myös äärettömän tärkeät. Sieltä on jatkuvasti tullut viikoittain onnettomuustietoja, vakaviakin onnettomuuksia on ollut. On tietysti murheellista, kun niistä joutuu jatkuvasti lukemaan.

Odotamme myös, että nämä uudet rahoitusmuodot tämä ministerityöryhmä ottaisi rohkeasti esille ja esittäisi sellaisia, joilla voitaisiin päästä siitä, että yksittäiset budjettivuodet ja budjetit ovat se ongelma, joka nyt on usein, eli saataisiin tällaista elinkaariajattelua ja myös ehkä yksityisrahoitusta näille tiehankkeille. Nimenomaan esimerkiksi Nelostie tältä osin on niin vilkasliikenteinen ja merkittävä hanke, että siinä olisi perusteltua käyttää myös uusia rahoitusmuotoja.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, josta täällä vielä ei ole käyty keskustelua ollenkaan ja johon ministerikään ei alkupuheenvuorossaan puuttunut, on viestinnän puoli. Valtiovarainvaliokunta on ohittanut kokonaan sen. Täällä ei ole luvun lukua eikä sanan sanaa viestinnästä. Pidän sitä ikävänä, että näin valiokunta on sivuuttanut tämän tavattoman tärkeän asian. Vaikka pidän näitä fyysisiä tieyhteyksiä tavattoman tärkeinä, katson, että kyllä tietoyhteiskunnan rakentaminen ja näiden nopeiden, laadukkaiden tietoyhteyksien, laajakaistaverkon, aikaansaaminen koko maahan mahdollisimman nopeasti on todella tärkeä asia.

Otin budjettikirjan mukaan, ja Viestintäviraston kohdalla on alaotsake "Monipuoliset, laadukkaat ja edulliset viestintäpalvelut". Siinä puhutaan lähinnä valvonnasta, muun muassa, että viestintäpalvelujen vähimmäislaatua ja saatavuutta koko maassa valvotaan ja tarjontaan vaikutetaan niin, että olisi saatavilla korkealaatuisia ja edullisia viestintäpalveluja. Nämä ovat kauniita lauseita, mutta nämä eivät valitettavasti nyt ole kyllä realismia eikä todellisuutta laajoilla alueilla tässä maassa. Toivoisinkin, että ministeri hieman kertoisi vielä, vaikka tässä yön tunteina ollaan, uusista ajatuksista, mitä tältä osin, sen työryhmän, toimikunnan, mikä se lienee ollut esityksistä ja nimenomaan siitä, miten tuolla harvaanasutuilla alueilla ja jopa monissa kuntakeskuksissa pienemmillä paikkakunnilla päästäisiin näiden verkkojen piiriin mahdollisimman nopeasti. Näillä tiedoilla, mitä budjettikirjassa on, ei tämä asia avaudu, eikä tähän sisälly mitään sellaista, mikä toisi tätä asiaa sillä lailla esille, että olisi uskoa ja luottamusta siihen, että asiassa päästään eteenpäin esimerkiksi ensi vuoden aikana. Kun valiokunta on tämän asian sivuuttanut, niin toivon, että tähän todella vakavasti kiinnitettäisiin huomiota ja jatkossa paneuduttaisiin. Minä valitettavasti en voi uskoa siihen, että markkinavoimat, joihin tässä asiassa aika pitkälti on luotettu, hoitaisivat tätä asiaa nopeasti ja riittävän tehokkaasti ja kansalaisten, yritysten ja eri paikkakuntien välistä tasa-arvoa toteuttaen.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kankaanniemi edellä kantoi erityistä huolta sähköisen viestinnän alalta. Täytyy sanoa, että kun tätä mietintöä lukee, niin tämän liikenne- ja viestintävaliokunnan kuin tietysti valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston lausumien pohjalta, ei täällä näistä asioista kyllä ole kannettu huolta eikä kiinnitetty niihin minkään näköistä huomiota. Pidän aika erikoisena sitä, että tämä asia ei ole liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä tullut millään lailla esille, kun kuitenkin kansa kantaa huolta siitä, mikä on digitelevision ja niitten lähetysten seurattavuus ja tulevaisuus erityisesti vähäväkisen, köyhän ja vaatimattoman kansanosan keskuudessa. Vaikkakin liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja on kaakkoisesta Suomesta, niin eivät myöskään nämä liikennehankkeet kovin vahvasti ole nousseet siltä rintamalta siellä esille. Tämän osalta todennäköisesti tässä on käynyt joku tämmöinen peitto-operaatio taikka muu harhautus kuitenkin, kun kaakkoisen Suomen tieverkkoasiat eivät ole nousset valiokuntakäsittelyssä esille. Sen sijaan edustaja-aloitteissa ne ovat vahvasti näkyvissä.

Se, mitä tietysti tulee tähän liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintöön taikka lausumaan, niin täällä on hyvänä nähtävissä vesiväylien eteenpäinvieminen, hoitaminen, mukaan lukien muun muassa Haminan väylä, Haminan syväväylän korjaaminen, syventäminen. Tämä on täällä nähtävissä hyvänä, mutta muuten tämä on aika vaatimaton ollut lähtöpohjaltaan.

Mitä syntyy sitten tiestöön ja liikkumiseen, yksityisteitten osalta valiokunta pitää huolestuttavana kehitystä, että yksityisteiden kunto on huonontumassa. Tämä on minusta vaatimaton lausuma olemassa, mutta valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto on kiinnittänyt tähän asiaan sillä lailla huomiota, että on kannettu laajemmin yksityisteitten osalta huolta ja otettu kantaa siihen, että tämä 11,1 miljoonan euron määräraha, mikä on jo vuosia ollut samanlainen, ei ole kohentumassa eikä parantumassa. Mutta sen näen ihmeenä tässä asiassa, että liikennejaosto on lähtenyt siltä pohjalta liikkeelle, että kun yksityisteillä talkootyyppinen työ on häviämässä, niin nyt pitää ryhtyä kouluttamaan ja hoitamaan tieisännöitsijöiden koulutusohjelmaa, johon tätä rahaa myös voidaan käyttää ja toteuttaa. Tämä mielestäni ei ole näitten yksityisten teitten suurimpia ongelmia olemassa. Kyllä tälle 11,1 miljoonalle eurolle on löytynyt käyttöä vanhoilla, perinteisillä pohjilla ja varmaan löytyy moninkertaiselle summalle myöskin eteenpäin tällä vanhallakin talkootyötyyppisellä periaatteella. En tuomitse sitä, että tätä määrärahaa ollaan käyttämässä tämän lausuman mukaisesti tieisännöitsijän kouluttamiseen ja tiekuntien opastamiseen, mutta se on kuitenkin niistä perusparannuksista pois. Epäilenkin vähän, että tässä asiassa ovat olleet näiden kouluttavien tahojen sormet pelissä, että on hoidettu myöskin tätä yhteiskunnan rahaa sinne koulutukseen, ja jos itse olisin sillä rintamalla, niin näinhän minäkin tietysti pyrkisin tekemään.

Mutta valiokunnan olisi pitänyt pitää tässä jämerämpi ote, ja tulevista lisämäärärahoista olisi voitu tämä asia hoitaa eikä tästä niukasta perusrahasta, mitä täällä on aikaisemmin ollut olemassa. Yksityisteiden varrella asuu kuitenkin puoli miljoonaa ihmistä. Siellä on 160 000 vapaa-ajanasuntoa. Metsätalous nojaa erittäin voimakkaasti yksityisteitten varresta tapahtuvaan puuhuoltaan. Mainitaan, että noin 90 prosenttia teollisuuden käyttämästä puusta kulkee yksityisteiden kautta. Olisin kyllä valmis tätä lukua tarkistamaan: se luku on paljon suurempi kuin 90, se on 95 tai 97, missä jollakin muotoa yksityiset tiet ovat mukana siinä vaiheessa, kun puuta teollisuudelle toimitetaan.

Pidän näitä talousarvioaloitteita, mitä täällä edustajien osalta on tehty, erinomaisen hyvänä lähestymistapana pohdittaessa niitä syviä ongelmia, miten tämä asia pitää saada parempaan kuntoon. Nostan tässä vain muutamia esille.

Ed. Häkämiehen tekemä aloite Haminan väylän syventämisestä ja kiirehtimisestä on ainutlaatuinen ja erittäin tärkeä asia.

Mitä tulee teihin, eivät ole ollenkaan väheksyttäviä nämä Luumäki—Imatra-väliset osuudet. Täällä edustajat Kiljunen ja Paajanen puhuivat Lappeenranta—Imatra-välistä, mutta löytyy myöskin koko mitta, se mitä puuttuu siellä, nimenomaan välillä Luumäki—Imatra. Hamina—Vaalimaa-väylä on Suomen tukkoisin väylä, kun otetaan huomioon, että itään menevä rekkaliikenne seisoo periaatteessa vuorokausitolkulla sillä toisella kaistalla. Yksi kaista on käytettävissä. Siellä mennään villin lännen tapaan, se ken ensiksi ehtii ja se ken hengissä säilyy, eikä tätä asiaa voi kokea eikä tietää, ellei käy ajamassa pimeällä kelillä, miten tämä asia on.

Jos ajatellaan sitten itäväyliä, niin Hamina—Taavetti-liikenneväylä, Valtatie 26, on aivan toivoton ja mahdoton. Toivon, että siihenkin löytyisi ymmärtämystä myöhemmässä vaiheessa. Kun arvoisa liikenneministeri on nyt kuulemassa täällä, niin en usko, että ministerille nämä asiat tuntemattomia ovat olemassa, mutta toivottavasti syntyisi se karu todellisuus joskus esille sieltä, mitä tarkoittaa Hamina—Vaalimaan-tien osalta, mitä Hamina—Taavetti-tien osalta tämä liikenne on olemassa. Siellä on periaatteessa muu liikenne rekkaliikenteen joukossa ikään kuin henkensä kaupalla.

Herra puhemies! Toivon erityisesti, että yksityisteiden määrärahaan löytyvät korjausesitykset tulevat hyväksytyiksi ja ymmärretyiksi jollakin lailla, koska niitä on täällä erittäin monta äänestykseen aktivoitua aloitetta. Näitä tulen kaikkia yhteisessä nipussa kannattamaan. Katsotaan, mikä niistä viimeksi pinnalle jää.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Osana vihreiden vaihtoehtobudjettia meillä on tämän pääluokan ainoa määrärahan poistoesitys, 51 miljoonaa euroa, joka koskee Vuosaaren sataman liikenneväylien rakentamista. (Ed. S. Lahtela: Viisas esitys!) Tässäkin salissa on ollut huomattavan suuri vähemmistö, joka on ollut sitä mieltä, että jo pelkästään aluetaloudellisilla seikoilla Vuosaaren satamahanke ei ole perusteltu, vaan sille olisi voitu tarkastella vaihtoehtoja esimerkiksi Suomenlahden muiden satamien paremmasta hyödyntämisestä ja laivaliikenteen ja kuljetusten ohjaamisesta niihin.

Tärkein syy sille, että vihreät esittävät tämän 51 miljoonan euron, huomattavan suuren määrärahan, poistamista, on se, että tämän asian käsittely Euroopan unionin toimielimissä on kesken. Luonnonsuojelulaissakin on otettu huomioon Euroopan unionin luonnonsuojeluoikeus, ja voidaan katsoa, että tämä hanke rikkoo näitä määräyksiä vastaan. Vuosaaren sataman välittömässä läheisyydessä on erittäin arvokas Mustavuoren—Östersundomin luonnonsuojelualue, ja on todellakin skandaali, että samaan aikaan, kun vielä käsitellään vetoomuksia ja valituksia tämän hankkeen mahdollisesta lainvastaisuudesta, näitä luontoarvoja parhaillaan tuhotaan.

Tämän päivän Hufvudstadsbladetissa Helsingin satamajohtaja Heikki Nissinen sanoo, että kaikki yritykset Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnan puolelta tähän asiaan tarttua ovat turhia ja merkityksettömiä. Hän väittää, että kun tästä asiasta on tehty Euroopan parlamentille vetoomus, niin Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnalla ei ole mitään toimivaltuuksia, ja se, mikä saattaisi keskeyttää sataman rakentamisen, olisi päätös, joka tulisi EU:n komissiolta tai tuomioistuimelta. Satamajohtaja ei valitettavasti näytä ymmärtävän, että vetoomuksen tarkoitus nimenomaan on kiinnittää Euroopan unionin komission huomio kysymykseen ja saada komissio tutkimaan, onko Vuosaaren satamahankkeessa laiminlyöty Euroopan unionin luonnonsuojelumääräysten noudattaminen.

Kun asian käsittely on kesken, on varsin vastuutonta, että myös valtion talousarviossa ohjataan näin huomattavia panostuksia Vuosaaren satamahankkeen liikenneyhteyksiin. On tietysti myöskin huomattava, että näillä rahoilla olisi ollut paljon muutakin käyttöä jo pelkästään tarpeellisten liikennehankkeiden ja esimerkiksi joukkoliikenteen edistämisessä.

Asian käsittely Suomen valtion omissa toimielimissä on ollut vastuutonta. On epäiltävissä — ja tätä Euroopan parlamentille ja komissiolle osoitetussa valituksessa ja vetoomuksessa nyt pyydetään tutkimaan — että tässä on kierretty luonnonsuojelumääräyksiä siltä osin, että hanke aivan ilmeisesti olisi vaatinut poikkeusluvan. Mutta koska oikeuskansleri yhdessä vaiheessa puuttui prosessiin ja totesi, että valtioneuvostolla ei ollut pienimpiäkään edellytyksiä myöntää hankkeelle poikkeuslupaa, niin silloin Suomen hallituksessa käynnistyi hyvin kyseenalainen prosessi, jonka tuloksena kumottiin aikaisemmat käsitykset alueen luontoarvoista. Väitettiin, että ne ovat pitkälti poistuneet sataman läheisyydessä olevilta luontoalueilta, jotta päästiin tätä hanketta toteuttamaan ilman poikkeuslupaa.

Samoissa luonnonsuojelumääräyksissä kiinnitetään huomiota erilaisten luontoarvoja haittaavien hankkeiden yhteisvaikutuksiin. Vetoajat ja valittajat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että alueelle Östersundomiin ollaan rakentamassa suurta kauppakeskusta, jolla yhdistettynä sataman ympäristövaikutuksiin saattaa olla erittäin haitallinen yhteisvaikutus sataman läheisyydessä olevan luonnonsuojelualueen luontoarvoihin.

Aivan loppusuoralla tässä satamahankkeessa on käynyt ilmi myöskin, että telakkatoiminnan seurauksena sataman läheisyydessä on huomattavia pitoisuuksia tributyylitina-nimistä myrkkyä, joka on vaarallinen myrkky. Euroopan unionissa sen käytöstä tullaan luopumaan täysin vuoteen 2008 mennessä, mutta erilaisten telakka-alueiden läheisyydessä myöskin Suomessa hyvin monilla paikoilla esiintyy suuria pitoisuuksia tributyylitinaa. Aine vaikuttaa elävien olioiden hormonitoimintoihin, muun muassa tekee naaraskotiloista koiraskotiloita, jos pitoisuudet ylittävät 20 mg/kg. Vuosaaren satama-alueella näitä pitoisuuksia ylitetään monissa kohdin ja ruoppaustoiminta, joka on ollut käynnissä, myöskin levittää näitä myrkkyjä. Tältä osin asia tulee ratkaisevaan käsittelyyn, kun ympäristöviranomaiset myöntävät tai ovat myöntämättä ympäristöluvan ruoppaushankkeelle, jota on tarkoitus jatkaa täysimääräisesti, kun siinä on jo otettu aikalisä näiden ilmenneiden ongelmien takia.

Mutta kaiken kaikkiaan on vastuutonta, että valtion talousarviossa on nyt huomattava määräraha sataman liikenneyhteyksien rakentamiseen, kun niin monia ympäristövaikutuksia on vielä selvittämättä ja ennen kaikkea, kun Euroopan unionin toimielimissä on täysin laillisesti jätettyjä vetoomuksia ja valituksia. On suorastaan kansalaisten halveksumista antaa ymmärtää, että näillä vetoomuksilla ja valituksilla ei olisi mitään vaikutusta eikä mitään arvoa.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on tullut esille joitakin kysymyksiä, joihinka nyt sitten aion parhaani mukaan vastata.

Aloitan ed. Kankaanniemen esille tuomasta asiasta sen suhteen, että valiokunnan mietinnössä ei käsitellä sanallakaan viestintäpuoleen tai tietoyhteiskuntapuoleen liittyviä asioita. Panin sen itsekin merkille, mutta en käynyt tältä osin arvioimaan valiokunnan työtä, koska arvelin näin, että tässä viestintäpuolessa nyt budjettikirjaan nähden, vuoteen 2004 nähden, elämme ikään kuin tällaista vedenjakajan vuotta siinä mielessä, että paljon tapahtuu, vaikka se ei näy välttämättä tässä budjettiesityksessä.

Näistä tapahtumista voin todeta sen, että hallitusohjelman mukaisesti — jossa siis erittäin keskeisesti painotetaan tietoyhteiskuntakehittämiseen liittyviä elementtejä, niin laajakaistakysymyksiä, niin kannanottoja digi-tv:n kattamiseen, analogisten lähetysten lopettamiseen ja moneen muuhun asiaan — asetin välittömästi työryhmän selvittämään laajakaistan kehittämistä. Työryhmän työ luovutettiin pari viikkoa sitten. Tämä työryhmä ottaa hyvin selkeästi kantaa siihen hallitusohjelman kohtaan, jossa lähdetään liikkeelle siitä, että Suomessa täytyy olla joka puolelle ulottuvat toimivat, kohtuuhintaiset laajakaistayhteydet. Työryhmän yksimielinen kannanotto lähtee siitä, että vuoden 2005 loppuun mennessä nämä yhteydet ulottuisivat kaikkialle Suomessa. Tämä ei siis tarkoita sitä, että joka kodissa jokaisella henkilöllä ne täytyisi olla, vaan sitä, että mahdollisuudet ovat olemassa. Tämä työryhmä esitti viisikymmentä erilaista toimenpidettä, mitenkä tähän tavoitteeseen päästään. Voin vaan tässä todeta sen, että työryhmän mietintö on erittäin laajalla lausuntokierroksella ja aion edetä asiassa niin, että mietinnön ja siitä saatujen lausuntojen pohjalta veisin tammikuussa asian valtioneuvostoon käsittelyyn niin, että valtioneuvosto hyväksyisi laajakaistastrategian, koska tätä jo meiltä edellyttää EU:kin. Tästä varmasti keskustelemme laajemmin sitten paremmalla ajalla.

Digitelevisiosta ja ennen kaikkea tietysti siitä kysymyksestä, koska analogiset tv-lähetykset lopetetaan, niin sanottu Ylen asemaa selvittävä työryhmä antoi myös viikko puolitoista sitten välimietintönsä. Myös tämä työryhmä välimietinnössään pääsi yksimieliseen esitykseen ja esittää, että analogiset televisiolähetykset lopetettaisiin elokuun loppuun 2007 mennessä, eli tämä tarkoittaisi sitä, että silloin meillä tässä maassa täytyisi olla toimivat digiyhteydet kaikkialla maassa. Tämä asia on nyt myös lausuntokierroksella, ja tässä olen aikatauluttanut asian näin omalta kannaltani, omissa suunnitelmissani, että helmikuussa hallitus voisi myös tästä asiasta tehdä periaatepäätöksen. Tämä nyt siis tarkoittaisi sitä, että nyt kun käymme valmistelemaan vuoden 2005 budjettia ja tähän liittyvää toiminta- ja taloussuunnitelmaa, nämä asiat on sitten otettava huomioon. Tällä tavalla etenemme. Näistä varmaan keskustelemme.

Sitten, puhemies, muutamia havaintoja, vaikka täällä eivät kaikki kansanedustajat, jotka näitä asioita esille toivat, ole paikalla. Ennen kaikkea olisi halunnut oikaista muutaman ed. Tulosen esittämän käsityksen, ensinnäkin sen, kun hän pohti, että työryhmillä vesitetään niin kuin opetusministeriössäkin selvitysmiesten avulla asioita. Meillä ei ole selvitysmiehiä, vaan esimerkiksi joukkoliikenteessä, joka on erittäin laaja ja johonka ed. Tulonen viittasi, meillä on pienet poikkihallinnolliset työryhmät selvittämässä erittäin lyhyellä toimeksiannolla niin, että työryhmien työ olisi jo valmiina, kun käymme valmistelemaan vuoden 2005 budjettia.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi mielimme selvittää sitä, millä tavalla erilaisia matkoja yhdistetään, tarvitaan yhteistyötä eri tahojen kanssa. Nythän näitä joukkoliikenteen matkoja rahoitetaan monen ministeriön toimesta ja myös erilaisilla hallinnonaloilla, muun muassa lääninhallitusten ja hallinnon eri portaiden toimesta, ja tämä edellyttää sitä, että näiden rahojen tehokas käyttö on myös suunniteltava yhdessä. Tästä syystä nämä työryhmät, koska katson, että sellaista viisautta ei ole yhdellä ministeriöllä. Uskon, että niistä tulee erittäin hyvät ehdotukset, ja panen toivoni juuri tähän esimerkiksi, että joukkoliikennettä, sen käyttöisyyttä, voidaan lisätä ja myös jollakin tavalla taata sitten sen edullisuus. Ne vähän kulkevat käsi kädessä. No, tämä työ on vireillä.

Mutta sitten se, että erityisesti ed. Tulosen puheenvuorossa mutta eräiden muidenkin puheenvuoroissa kävi ilmi se, että nyt on ikään kuin maailmanloppu siinä mielessä, että tiet rapautuvat, radat huononevat jne. Näin on varmasti. Tällä kehitystiellä ollaan. Mutta eihän tämä ole tullut yhtäkkiä. Tämä kehityslinja on ollut nähtävissä pitkän aikaa. Siitä syystä olemme siinä tilanteessa, että nyt yhtäkkiä on havahduttu, että perustienpito, perusradanpito, jotta säilytämme kilpailukykymme, vaatii erittäin suuria panostuksia. Tässä tietysti on miettinyt jo monta kertaa, miksi tämä havainto tehdään vasta nyt. Täällä ed. Tulonen kritisoi vielä sitä, miksi nämä ovat pitkäjänteisiä, miksi tarvitaan näin pitkäjänteisiä suunnitelmia. Siitä syystä juuri, että koko prosessi, kun lähdemme investoimaan ratoihin, teihin, koko prosessi on hyvin pitkäjänteinen. Ja sitten se tietysti, että nämä ovat mittavia, nämä ovat valtavasti resursseja vaativia investointeja. Ne täytyy suunnitella pitkäjänteisesti, ei mielijohteesta, vaan pitkäjänteisesti niin, että tiet, radat, lentoliikenteet tulevat oikeaan paikkaan, oikealla tavalla tehtyinä ja huolellisesti.

Vielä näistä perusparannusasioista: Esimerkiksi radoissa edellinen perusparannuskierros on tehty 50- ja 60-luvuilla. Nyt tämä käynnissä oleva perusparannus on käynnistetty 90-luvulla. Ennen kuin tämä käynnistäminen tehtiin, meillä oli perusparannuksenalaista rataverkostoa 800 kilometriä. Tällä hetkellä niitä on tämän vuoden alussa vielä 300 ratakilometriä. Voin vain kuvitella, että kun vielä on perusparantamatta vuoden alussa, siis ennen kuin tulin tähän hommaan, se 300:kin kilometriä ja samanaikaisesti jo rapautuu aikaisemmin aloitettu perusparannus, tämähän on jatkuvaa puuhaa, tämä on uskomaton työ. Tässähän vaan auttaisi se, että meillä olisi kertaheitolla rahaa niin, että voisimme sanoa, että nyt kunnostetaan koko tämä viimeinen 300 ratakilometriä ja pidetään huolta siitä, että ne aiemmin kunnostetut eivät rapaudu jne., ja sitten panostamme uusiin investointeihin.

Sikäli vielä näistä maailmanlopun tunnelmista: Vaikka 2004 budjetissa ei aloiteta uusia suuria, mittavia investointeja, sehän ei tarkoita sitä, että eikö niitä olisi. Hyvä edellinen eduskunta aloitti runsaasti ja vielä varmasti vaalivuonna erittäin tarmokkaasti isoja uusia investointeja, jotka ovat käynnissä. Ei niitä pysäytetä tämän budjetin avulla, vaan ne ovat käynnissä, ne sitovat voimavaroja ja ne pitää toteuttaa mahdollisimman hyvin, mahdollisimman ripeästi, niin että meillä on nämä uusinvestoinnit käytössä. Niitä on liuta: on Tampereen läntistä ohikulkutietä, Lohja—Lohjanharju-teitä, Lahti—Heinola-teitä, pari väylästöhanketta ja erilaisia ratahankkeita. Nämä tehdään loppuun eli 2004, 2005, 2006 jo päätetyillä investoinneilla. Eivät pyörät pysähdy, vaan ne tehdään.

Sitten vielä, vaikka en hirveästi voi tämän infratyöryhmän nimissä vannoa, koska siinä on myös rahasta kyse, voin sanoa, että se sitten tekee omat ehdotuksensa pitkäjänteisesti, mutta myös siinä juoksussa pysyen niin, että edustajilla on olemassa asiakirja, josta nähdään, että nämä nyt ainakin jonkun harkinnan perusteella, ja toivon, että hyvin perustelluilla perusteluilla, ovat niitä hankkeita, joita toivottavasti sitten saadaan vuosi vuodelta pitkällä tähtäyksellä budjettiin. Eli nämä ovat pitkäjänteisiä investointeja, vaativia investointeja, paljon voimavaroja sitovia investointeja, ja siitä syystä niitten suunnittelu on tehtävä huolella ja pitkäjänteisesti.

Jaan kaiken sen huolen, mitä täällä on tuotu esiin näistä liikenneministeriön infrarahoista. Huolemme on yhteinen. Minä uskon kuitenkin, että näillä lisäyksillä, mitä eduskunta on tehnyt, ja niillä investoinneilla, joita eteenkinpäin tehdään nyt vielä näillä kaikilla lisäyksillä ja tällä perusrahoituksella, mikä budjettiin kuitenkin sisältyy, me pärjäämme tämän vuoden 2004. Mutta tietysti lähden siitä, että aina pitää olla, totta kai, kattava perusparannusraha ja aina putkessa tulossa myös niitä uusia investointeja.

Tämä on se tilanne nyt ja tällä tavalla koetetaan mennä sitten eteenpäin. Sitä todella vielä, puhemies, ihmettelen, että tiestö ja rataverkko on todella laskettu näin huonoon kuntoon tässä vuosien saatossa.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Minulta on tuolla maakunnassa kysytty monta kertaa viime aikoina, miltä tuntuu pitkän kunnallisen uran jälkeen olla eduskunnassa töissä. Minä olen sanonut joka paikassa samoilla sanoilla ja kuvannut tunnelmiani, että eduskunta on mainettaan parempi paikka. Minä haluan sen sanoa yli puoli kolme yöllä nyt täälläkin, että tämä on mainettaan parempi paikka. Täällä tehdään töitä ja kuultiin nytkin ministerin todella asiallinen puheenvuoro. Hän on kärsivällisesti ollut täällä kuuntelemassa, samoin kuin puhemies ja meidän virkamiehemme ovat todella meihin päin kärsivällisiä. Ehkä itsekritiikkiä meidän puolellamme saisi olla hiukan enemmän, jotta nämä illat ja yöt lyhenisivät.

Minä ihmettelin hiukan ed. Heidi Hautalan puheenvuoroa kylläkin. Jokaisella meillä tietysti on omat näkemyksemme, ja minä arvostan niitä, mutta tuolta maakunnastakin katsottuna joku Vuosaaren satama on suomalaisittain todella suuren luokan kysymys Suomen kaupan, vesiliikenteen, koko elämänmenon kannalta. Ihmettelen todella kovasti, että kun Helsingin seudulla vihreillä on hyvinkin ratkaiseva rooli, niin he ovat tällaista hanketta vastaan. Mutta kuten sanoin, kunnioitan kaikkien ajatuksia, mutta eri mieltä olen tässä asiassa ja hyvin perusteellisesti.

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva valtion talousarvioesitys vuodelle 2004 on tieverkon kehittämisen osalta kuitenkin hiukan surullista luettavaa. Näin on todettava vielä ministeri Leena Luhtasen puheenvuoronkin jälkeen. Se myös myönnetään perusteluissa, joissa todetaan ilman selittelyjä, että vuoden 2004 talousarvioesitykseen ei sisälly uusia tieverkon kehittämisinvestointeja. Hallitus lupaa sen sijaan valmistella monivuotisen, kaikki liikennemuodot kattavan investointiohjelman. Ylläpitoon ja korjausinvestointeihin on varattu 200 miljoonaa euroa, jolla summalla hallitus uskoo teiden kunnon säilyvän. Hyvin todennäköistä kuitenkin on, että teiden kunto tulee rapistumaan, ellei määrärahoihin saada tulevaisuudessa huomattaviakin korotuksia.

Mitä kehittämishankkeiden puuttuminen sitten merkitsee? Keskisuomalaisittain tarkasteltuna esimerkiksi Valtatien E75 eli Valtatie 4:n rakentaminen välillä Heinola—Vaajakoski olisi monestakin syystä erittäin kiireellinen. Nelostien kehittämisessä on kysymys valtakunnan tärkeimmän ja kansainvälisesti merkittävimmän kuljetus- ja liikenneväylän toteuttamisesta. Liikenneturvallisuus ja liikenteen sujuvuus tuolla väylällä kaipaavat pikaisia toimenpiteitä.

Koko keskisen Suomen elinkeinoelämän kehittämisen kannalta väylällä on aivan oleellinen merkitys. Nelostien vaikutus säteilee erittäin laajalle alueelle, onhan se maassamme valtakunnan mittainen valtatie, jonka tulisi olla jokaiselta osaltaan siten rakennettu, että se palvelisi kaikkia liikennemuotoja ja toimintoja halki Suomen. Kaiken edellä mainitun lisäksi väylän rakentaminen antaisi vuosiksi työtä vaikeilla työttömyysalueilla. Nyt olisi siten ollut jo Valtatie 4:n vuoro välillä Heinola—Vaajakoski, ainakin jossakin määrin.

Marraskuun lopulla järjestettiin Hartolassa Nelostiefoorumi, kuten täällä ed. Kankaanniemi jo totesi. Sain sen vaikutelman ministeri Luhtasen puheenvuorosta, että tulevassa investointiohjelmassa hankkeen toteuttaminen saa ratkaisunsa. Tähän me myös Keski-Suomessa uskomme ja luotamme. Valtioneuvoston piirissä pohditaan tiettävästi parhaillaan erilaisten rahoitusmallien käyttöönoton mahdollisuuksia tärkeiden tiehankkeiden toteuttamisessa. Aikaisemmin muun muassa Mäntsälä—Lahti-väylä on toteutettu yksityisrahoituksella. Tätä menettelyä voitaisiin soveltaa myös valtatien E75 eli Valtatie 4:n rakentamisessa ja rahoituksessa.

Arvoisa puhemies! Valtion talousarvioesitys vuodelle 2004 ei tue sanottavasti aktiivisen aluepolitiikan harjoittamista. Päinvastoin hallitus on jo nyt tehnyt runsaasti ratkaisuja, joiden seurauksena Helsingin kehätien eteläpuolista aluetta kehitetään monin eri tavoin ja maakunnat on unohdettu. Tämän vuoksi vetoan teihin, arvoisa ministeri Luhtanen, että muistaisitte Valtatie 4:n, E75:n, toteuttamisen välillä Heinola—Vaajakoski, kun tuotte eduskunnan käsiteltäväksi aikaisemmin mainitsemani laadittavana olevan investointiohjelman.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla haluan kiinnittää huomiota tiehallinnon ja tienpidon menokohtiin.

Suomi on pinta-alaltaan yksi Euroopan suurimmista maista. Väkilukuun suhteutettuna meillä on eniten tiekilometrejä per henkilö. Meillä kattavan tieverkoston merkitys on suuri. Se on sitä ihmisten liikkumisen tarpeen johdosta mutta myös elinkeinojen ja luonnonvarojen johdosta. Meidän pohjoinen sijaintimme tuo vaativien luonnonolosuhteiden kautta myös Keski-Euroopan maihin verrattuna ylimääräisen kuluerän. Meidän on peruskorjattava tai päällystettävä tieverkostomme vähintäänkin kerran kymmenessä vuodessa. Tämä kuluerä on keskieurooppalaisille vieras. Siellä on käytössä vielä teitä, jotka on rakennettu 40- ja 50-luvuilla.

Tämän yhtälön kautta meidän tulee vuosittain varata varoja perustienpitoon. Valitettavaa on ollut, että nämä määrärahat ovat olleet viime vuosina tarpeeseen nähden riittämättömiä. Nyt hallituksen esitys lähti siitä, että nykyisen tason säilyttäminen ja tieverkoston kunnon heikkeneminen voidaan pysäyttää, vaikka määrärahaa vähennettäisiin 50 miljoonalla eurolla. Valiokunta varmisti tämän tavoitteen sillä, että lisäsi momentille 25 miljoonaa euroa. Tämä on oikea suunta, mutta olisin nähnyt oikeammaksi sellaisen tason, jolla voitaisiin myös parantaa edellisten vuosien aikana tapahtunutta tieverkoston rapautumista. Sen aika on vieläkin tulevaisuudessa. Tieverkoston lisäksi siltojen kunto on huolestuttavasti heikentynyt viime vuosina. On syytä muistuttaa, että sillan parantaminen parantaa tienpintaa vain muutamilla kymmenillä metreillä, mutta on siitä huolimatta ratkaisevan tärkeää.

Haluan kiinnittää huomiota myös keskisuurten investointihankkeiden toteuttamisen tarpeeseen. On valitettavaa, että määrärahojen puutteen vuoksi näihin ei ole ollut varaa. Perustienpitoon varatut määrärahat ovat ohjautuneet pienistä varoista johtuen suoraan niihin sinänsä tärkeisiin kohteisiin. Uusille keskisuurille hankkeille olisi tarvetta, mutta ne ovat liian pieniä rahoitettavaksi varsinaisiin kehittämishankkeisiin varatuista varoista. Esimerkkinä tästä on Etelä-Pohjanmaan ja Satakunnan yhdistävä Kantatie 44 ja sen uusi tarpeellinen linjaus Kauhajoella. Tämä tie tulisi toteutuessaan palvelemaan rakenteellisesti ja suoremman linjauksen myötä paremmin pohjalaista yrittäjyyttä Valtatie 3:n ja Valtatie 8:n välisellä alueella. Tämä tieosuus ja parannettu linjaus palvelisi myös uuden ydinvoimalatyömaan tarpeita. Laitetaan Kantatie 44 siihen ministeri Luhtasen mainitsemaan putkeen, niin kyllä se sieltä sitten toteutuu.

Yksityisten teiden valtionapuun olisin toivonut lisää varoja. Aikaisempien vuosien perintönä tieverkosto on hälyttävästi heikentynyt. Samanaikaisesti myös teiden kunnossapidosta vastaavien henkilöiden määrä on vähentynyt. Nämä molemmat tekijät vaikuttavat siihen, ettei yksityistieverkosto palvele täysipainoisesti sitä tarvetta, mikä maaseudulla asumisen ja siellä harjoitettavan elinkeinotoiminnan osalta on olemassa. Tulevina vuosina meidän on välttämättä lisättävä yksityisteiden kunnossapitoon lisää varoja.

Ed. Risikko esitti täällä aikaisemmin varoja Ilmajoen lentoaseman kiitoradan jatkamiseen. Kannatan tätä esitystä. Sen myötä kyseiselle kentälle pääsisivät laskeutumaan myös pohjalaisten omien lentoyhtiöiden koneet.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Rouva ministeri totesi täällä, että on hämmentävää, miten tieverkko ja rataverkko on päästetty niin huonoon kuntoon, ja siihen yhteenvetoon on helppo tässä yhtyä, kun käsitellään liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan pääluokkaa ja valtiovarainvaliokunnan mietintöä.

Näin aamuyön varhaisina tunteina on syytä ehkä mennä lyhyen kaavan mukaan ja päästää tästä sitten vielä hetkeksi kollegat lepäämään ja sitten aamulla ottaa taas äänestykset käsiin.

Täällä on todella todettu, että ensi vuoden budjettiehdotuksessa ei ole uusia kehittämishankkeita ja ennen kaikkea se johtuu siitä, että ministerityöryhmä laati investointiohjelmaa, jotta kyettäisiin panemaan kaikki keskeiset kehittämishankkeet yhtä aikaa tarkasteluun ja saamaan niistä selvä strateginen valintapohja. On ymmärrettävää, että ensi vuodesta tulee välivuosi, mutta toisaalta, kun tarkastellaan niitä hankkeita, joita edellinen eduskunta päätti ja jotka ovat nyt käynnissä, niin täällä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, että ensi vuonna kuitenkin pitää tehdä tulevista hankkeista jo päätökset, jotta näiden valmistuvien hankkeiden jälkeen vuoden 2006 jälkeen nämä uudet hankkeet pääsevät sitten käyntiin.

Rouva ministeri tuntee erinomaisen hyvin Savonlinnan liikennejärjestelyt. Ne ovat olleet kohta 30 vuotta vireillä. Nyt liikenneministeriön ja alueellisten tieviranomaisten ja maakuntaliiton toimesta on suunnitelmat tarkistettu. Ne on saatettu optimaaliseen kustannustasoon, ja nyt ne ovat valmiit aloitettaviksi, ja toivomme, että ne saavat keskeisen aseman myöskin tuossa investointiohjelmassa. Tämä on merkittävä kysymys siinä, että Savonlinnan kaupungin kaupunkirakenne on jäänyt uusimatta, rakentamatta, juuri kaavallisista syistä, koska tämä liikenneratkaisu on odottanut toteuttamistaan ja kaupungin keskustaa ei ole päästy rakentamaan.

Toisaalta kysymys on myöskin siitä, että Savonlinna on siltojen kaupunki. Ajatellaanpa esimerkiksi turvallisuuskysymyksiä. Palolaitos ja keskussairaala ovat toisella puolella kaupunkia ja itäpuolelta tapahtuva liikenne vaatii kahden sillan ylityksen. Jos on mieli saada pelastustoimen kuljetuksia tai sairaankuljetuksia tai vastaavia, tässä on aina riski olemassa, koska kaikki on vain yhden sillan varassa Kyrönsalmessa. Yhtä lailla Olavinlinnan kupeitse kulkeva syväväylä on liikenneriski niille aluksille, jotka vaikeissa sääolosuhteissa siitä kulkevat. Siinä mielessä toivotaan, että tämä asia saa ratkaisunsa pian.

Sitten, arvoisa puhemies, perustienpidosta täällä on todettu, että hallituksen esitys on 50 miljoonaa euroa pienempi kuin edellinen ja nyt valtiovarainvaliokunnan mietinnössä ehdotetaan siihen 25 miljoonan lisämäärärahaa. Se on toki parannus olevaan, mutta yhtä lailla perustienpidon taso on heikko, tiet rapautuvat. Kyllä toivon, että myöskin tässä investointiohjelmassa ja ministerityöryhmän tarkastelussa myöskin perustienpito otetaan esille ja haetaan siihen sellainen tienpidon taso, jolla me kykenemme tästä peruskansallisvarallisuudesta pitämään huolen, että tieverkko ei enää rapaudu ja että saadaan nämä sillat rakennettua sitten kuntoon.

Viestinnän osalta täällä on jo todettu, enkä aio puuttua siihen sen enempiä, totean vain sen, että lukuisat nuorehkot maaseutuyrittäjät kysyvät harva se päivä nopeiden tietoliikenneyhteyksien perään, ja minusta on erittäin valitettavaa, että joutuu toteamaan, että on odotettava sinne vuoteen 2005, mutta toivotaan, että silloin sitten saadaan tämä tietoliikennestrategia kuntoon ja kyetään tekemään ratkaisut siltä pohjalta.

Yksityisteiden valtionosuus oli jo valtiovarainvaliokunnassa keskustelussa, ja kun eduskunnan liikkumavara jäi tuohon noin 40 miljoonaan euroon, niin oli vaikea enää tuota perustienpidon 25 miljoonan euron määrärahaa lähteä pilkkomaan siten, että siitä osa olisi otettu tänne yksityisteiden valtionosuuteen, mutta näen, että nyt liikennejaosto ja eduskunta ovat pitkälti sitoutuneet siihen ja toivovat, että myöskin ministeriön puolella noteerattaisiin tämä yksityisteiden valtionosuus ja sitten 2005 budjetissa siinä olisi jo selvä liikahdus parempaan ja voitaisiin yksityisteille myöskin myöntää valtionosuutta käyttömenoihin ja teiden kunnossapitoon.

Sitten aivan lopuksi tämä joukkoliikenne. Nyt tuolla määrärahatasolla, mikä hallituksen esityksessä oli ja mitä valtiovarainvaliokunta lisäsi siihen, 3 miljoonaa euroa, kyetään nykyinen ostopalvelujen taso säilyttämään, mutta sitten täällä on tämä lentoliikenteen tukeminen, joka on hallitusohjelmakysymys, ja täällä todetaan, että nyt tähän ei ole esitetty lisämäärärahaa, mutta että hanke tarvitsee lisäresursseja nykyiseen määrärahakehykseen, ja tässä on selvä näkemys siitä. Nythän on kilpailuttaminen käynnissä Savonlinna—Mikkeli—Varkaus-reittien osalta. Nämä lennot tulevat saamaan julkisen palvelun statuksen, ja minä uskon, että tähän sitten lisäbudjetissa tullaan palaamaan ja saamaan tämä hanke sitten pysyvälle perustalle.

Arvoisa puhemies! Tässä lyhyesti näkemykseni.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Todella ihailen, että meidän liikenneministerimme on jaksanut tänne aamuyön varhaisiin tunteihin saakka jatkaa eilistä ani varhain alkanutta työpäivää. Haluan kiittää siitä, että liikenneministeri Luhtasen aikana Haapamäen kautta kulkevat radat on perusparannettu. Tuo työ alkaa tulla nyt aivan loppuunsa, ja siitä täysi tunnustus liikenneministeri Luhtaselle.

Tämä on todella saavutus, sillä kymmenen vuotta sitten kesäaikatauluissa Haapamäen kautta kulkevaa junaliikennettä ei ollut ja VR:n johto ilmoitti, että tavoite on lopettaa liikenne ja purkaa radat. Nyt kuitenkin ollaan siinä tilanteessa, että ratojen perusparannus valmistuu maaliskuun loppuun mennessä, ja siitä parhain kiitos. Samalla kiitos siitä, että valtio on osoittamassa rahaa joukkoliikenteen ostoihin, joilla sitten vältytään siltä, että Haapamäen kautta kulkeva junaliikenne ei lakkaa. Olisihan täysin mieletöntä, että pannaan radat kuntoon ja sitten lopetettaisiin liikenne, kuten uhka vilahti. Mutta tunnustus siitä, että nyt on saatu rahaa ja liikenne voidaan säilyttää.

Toivomukseni olisi, että Haapamäki—Tampere-, Haapamäki—Seinäjoki- ja Haapamäki—Jyväskylä-rataosilla voitaisiin lisätä liikennettä. Paitsi että niillä on oma paikallinen merkityksensä, kyse on myös maakuntien välisistä yhteyksistä ja pääratojen syöttöliikenteestä. Toivoisinkin, että meillä tajuttaisiin rautateillä se, että kyse on liikennemuodosta, jossa noustaan junaan myös väliasemilla, ja että syöttöliikenteellä on oma merkityksensä. Minusta ei ole tarpeen, että rautatie käy kilpailemaan lentoliikenteen kanssa, vaan junaliikenteen luonne on se, että juna pysähtyy asemilla, ottaa ja jättää matkustajia. Muun muassa paljon olen käyttänyt tätä Oulun Intercity-junaa ja ani harvoin Helsingistä lähtiessä olen tavannut matkustajaa, joka menee Ouluun. Hän jää jossakin väliasemalla pois. Kun juna sitten tulee Ouluun, se ei suinkaan tule tyhjänä, vaan väliasemilta on tullut matkustajia. Haluaisin korostaa tätä pitkänomaisen Suomen junaliikenteen tärkeää periaatetta, että junien pitää, myös nopeitten superjunienkin, kohtuudella pysähtyä, jotta niihin voivat matkustajat nousta ja poistua. Jossakin Ranskassa on mahdollista näitä luotijunia toteuttaa siten, että juna ajaa Pariisista Marseillehin — olen tuon matkan valiokuntamatkalla tehnyt — mutta Suomi on liian pieni maa tähän. Meidän pitää tajuta junaliikenteen ominaispiirteet, ja myöskin yöjunaliikenne tulee voida säilyttää tässä maassa. Edelleen näkisin, että meidän on tärkeä myös nähdä asemapalvelut, informaatiopalvelut, osana junaliikennettä ja myös junamatkustajien viihtyvyyttä ja turvallisuutta.

Liikenneministeri erinomaisesti toi esille myös ratojen kunnossapitotarpeen. Tuosta 300 kilometristä ilmeisesti puuttuivat ne radat, jotka ovat uhanalaiset sellaisina ratoina, joissa ei varsinaisesti henkilöliikennettä ole mutta joilla on merkittävää puutavaraliikennettä, ja nimenomaan tämä puutavaraliikenteen mahdollisuus on yhä suurempi, jos näitä ratoja vain haluttaisiin enemmän hyödyntää. Minusta on väärin, että nyt on poistettu näitä asemien toisia raidepareja, jotka mielestäni olisivat erinomaisia lastauspaikkoja puutavaralle, bioenergialle, mutta meillä on väärä ajatus, että juna ajaa vain pisteestä a pisteeseen b ilman, että se kokoaa tavaraa ja jättää johonkin. Tällä tavalla me pian typistämme raideliikenteen sellaiseksi kuin varoittavia esimerkkejä löytyy monista maista.

Keskisuomalaisena kansanedustajana en ryhdy enää toistamaan puhetta, jonka ed. Vielma käytti — meidän kansanedustajakokouksessa on kehotettu tuollaisia näkökohtia tuomaan esille — mutta täydennän hänen puhettaan juuri esimerkiksi Valtatie 18:n osalla, joka on Jyväskylä—Vaasa-valtatie, ja se tällä hetkellä tökkii Multia—Ähtäri-välillä tai oikeastaan 2 kilometriä Multian kirkonkylän pohjoispuolelta Liesjärvelle. Tuo pätkä tulisi voida rakentaa, ja valtatie palvelisi näin ollen kaakosta luoteeseen yhteyttä aina Imatralta Vaasaan ja mahdollisesti sitten kansainvälisiä yhteyksiä molemmissa päissä, sehän sen tavoite on ollut. Näkisin tämän tieyhteyden monien muiden joukossa erittäin tärkeänä.

Puuhuollon ja maaseudun kannalta pidän tärkeänä yksityisteitä, kuten täällä on tuotu esille, määrärahojen osoittamista sinne, mutta myös alemman asteisen soratieverkon kunnossapidon tarpeellisuutta. Kyllä meihin kansanedustajiin otetaan kelirikkoaikana erittäin paljon yhteyttä ja todetaan ne tieosuudet, jotka ovat lähes kulkukelvottomia. Soisin, että voisimme joskus antaa positiivisia lupauksia, että näihin teihin voidaan panostaa ja tällä tavalla parantaa liikkumisen edellytyksiä.

Näkisin sitten näistä metsäradoista, joihin jo äsken viittasin, että nämä radat, jotka nyt palvelevat lähinnä puutavaran kuljetusta, kaipaisivat semmoisen huomion, että niitä ei purettaisi, vaan niidenkin liikenne voisi kehittyä. Näkisin jopa, että tällaistakin ratalinjaa kuin Haapamäki—Parkano—Pori, joka on osaltaan hylätty liikenteeltä — osaltaan siellä on liikennettä, ja sitten on osa myöskin matkailuliikenteen käytössä, mutta pätkät radasta kasvavat jo mäntyä — tulisi harkita hyödynnettäväksi. Näkisin, että sillä olisi myöskin oma vaihtoehto, jos pitemmässä juoksussa tuo hyväksi nähtäisiin.

Joukkoliikenteen osalta näkisin hyväksi sen, että meidän on pidettävä huolta siitä, että pian ainutlaatuiseksi maailmassa jäävä perheyrittäjyyteen pohjautuva bussiyrittäjyys voisi myös jatkua. Olisiko kenties harkittava verovapaan polttoaineen käyttöönottoa ja bussilippujen arvonlisäveron poistamista? Jotain tällaisia meidän pitäisi harkita, muuten me menetämme palvelevat bussit joukkoliikenteessä, ja tähän meillä ei suomalaisessa elämänmenossa ole varaa.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Arvostan suuresti ministeri Luhtasen mukanaoloa, vaikka kello on jo 3 yöllä. Sen vuoksi käytän lyhyen puheenvuoron, jossa tartun yhteen, ehkä aika isoon periaatteelliseen kysymykseen, joka koskettaa nimenomaan liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaa.

Siis aivan oikeutetusti useissa puheenvuoroissa on tarkasteltu sitä, millä tavalla meillä on ongelmia perinteisen infrastruktuurin, tieliikenteen ja radanpidon, osalta. Sitä omalla tavallaan heijastaa se, että kaikkein eniten on myös talousarvioaloitteita nimenomaan liikenne- ja viestintäministeriön osalta. Me tulemme äänestämään huomenna 119:stä perinteisen liikenneinfran aloitteesta. Mutta aivan yhtä pysäyttävää on se, että liikennevaliokunta ja myös valtiovarojen liikennejaosto ovat sinällään tehneet ansiokkaan lausunnon ja mietinnön, mutta ovat lähes täysin unohtaneet tietoyhteiskuntainfrastruktuurin, mutta eivät vain he, sillä myöskään näissä talousarvioaloitteissa, joista huomenna äänestetään, ei ole yhtään tietoyhteiskunnan tietoliikenneinfrastruktuurialoitetta. Minusta tämä henkisesti kuvaa sitä, missä menee suomalainen tietoyhteiskuntakehitys. Minä toivon, että tämä jollakin tavalla porautuu siis siihen yhteiskunnalliseen tilanteeseen, missä ollaan. Nimittäin sain vuonna 97 tehtäväksi vetää puolueen ohjelmatyöryhmää, jossa laadittiin tietoyhteiskuntaohjelma keskustalle ensimmäisenä suomalaisena puolueena, ja siitä lähtien olen saanut seurata varsin tiiviisti kansainvälistä tietoyhteiskuntakehitystä.

Ja nyt, arvoisa ministeri, ehkä se kaikkein olennaisin: Se, että me olemme tällä hetkellä lähes täysin muutaman virkamiehen varassa. Me uskomme vuodesta toiseen muutamaa virkamiestä. Ihan täsmälleen samat väittämät esitettiin vuonna 1997, kun kuulin heitä ensimmäisen kerran. Ihan samat väittämät esitetään vuonna 2003. Mitä on tällä aikajänteellä tapahtunut? Vuonna 1997 Suomi oli vielä lähellä maailman kärkeä tietoyhteiskuntamaana. Nyt kun me tarkastelemme Suomea tietoyhteiskunnan soveltajana, palvelusten tuottajana, me toteamme, että me olemme selvästi pudonneet maailman kärjestä. Tämä uusi laajakaistastrategia, joka valmistui, kertoo sen, että kuukausituloihin suhteutettuna tavalliselle kotitaloudelle maksaa Suomessa tämä laajakaistayhteys lähes eniten maailmassa. Me olemme 27. sijalla. Jos vastaavasti verrataan sitä, millä tavalla nämä laajakaistayhteydet ovat edenneet, me olemme siinä tilastossa 15:ntenä näiden 30 vertailumaan joukossa.

Nyt, arvoisa ministeri, minä vähän vedän mutkia suoriksi, kun puhutaan infrastruktuurista ja tietoliikenneyhteyksistä, mutta minä silti kysyn, että jos verrataan kansainvälisesti esimerkiksi suomalaisia tieyhteyksiä, kuinka monta maata maailmassa on, jotka voittavat Suomen. Mutta nyt jos me katsomme tämän kansakunnan tulevaisuutta, jos me löydämme itsemme 15. tilalta tai 27. tilalta, minä kysyn, onko tähän suomalaisella tietoyhteiskunnalla varaa, jos me aiomme selviytyä siinä informaatioajan kilpailussa, jossa meidän pitää kansakuntana selviytyä. Tämän, arvoisa ministeri, halusin ottaa tässä vahvasti esille, ja ennen kaikkea, kun nyt meidän ensi vuoden budjettimmekin selvitysosassa todetaan, mitä merkitsee se, että meillä on nopeat, välityskykyiset ja turvalliset verkot. Ne ovat nimenomaan tietoyhteiskunnan toiminnan välttämätön edellytys. Valitettavasti tässä selvitysosassa ei todeta sitä, että näiden pitää olla myös kansalaisten saatavilla.

Lopuksi, arvoisa puhemies, minä vielä kerron, kun hyvin monta kertaa asiantuntijat esittävät sen väittämän, että kyllä on saatavuutta, on hintakilpailukykyä, esimerkin omasta kokemuksestani 40 kilometriä Oulusta: viime vuodenvaihteessa saatu laajakaistayhteys kotiini, kuukausilaskutushinta hieman yli 200 euroa. Jos ajatellaan, millä hinnalla tänä päivänä saadaan Helsingissä, esimerkiksi kerrostaloissa, laajakaistayhteys, puhutaan ehkä tasosta 10 euroa, jopa alle 10 euron. Joudun toteamaan sen, että tällä hetkellä millään muulla alueella ei ole vastaavanlaista eriarvoisuutta meillä yhteiskunnassa.

Arvoisa puhemies! Haluan tämän puheenvuoron käyttää sen vuoksi, että me pysähdymme riittävän merkittävällä tavalla tähän todella mittavaan yhteiskunnalliseen haasteeseen. Meillä on aikaa, ja on arvostettavaa se, että tämä laajakaistastrategia on nyt tehty. Niin kuin ymmärsin, se tullaan käsittelemään varsin nopeasti nyt hallituksen toimesta. Tältä pohjalta meidän on hyvä edetä.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi haluan, kun täällä ei muita liikenne- ja viestintävaliokunnan jäseniä ole paikalla, hieman puolustautua. Tässä on arvioitu, että valiokunta ei olisi ollut ajan tasalla, kun on laatinut oman mietintönsä tästä budjetista liikenteen ja viestinnän hallinnonalalta. Totean sen, että olimme hyvin tietoisia siitä, että on juuri asetettu työryhmä laatimaan tätä tietoliikennestrategiaa, laajakaistastrategiaa, ja minusta ei ollut tarpeellista, että valiokunta tämän asian osalta erityistä avaa. Katsoimme kaikista tärkeimmäksi ja akuutimmaksi sen, että otamme kantaa perustienpitoon, yksityisteihin ja joukkoliikenteeseen, ja näihin me olemme kyllä oman näkemyksemme esittäneet.

Hallitus on asettanut ministerityöryhmän selvittämään maamme pitkän aikavälin liikenneväyläpolitiikkaa. Työryhmän tehtävänä on arvioida perusväylänpidon rahoituksen riittävyyttä ja laatia kaksi investointiohjelmaa, joista toinen kattaa hallituskauden ja toinen ulottuu vuoteen 2013 asti. Toimeksiannon mukaan työryhmä tulee laatimaan ehdotukset liikenne- ja viestintäministeriölle määrärahakehysten puitteissa.

Ministerityöryhmän työ on erittäin tärkeä koko Suomen liikenneverkon tulevaisuutta ajatellen, ja on erittäin hyvä, että eri liikennemuotojen kehittämistarpeita linjataan samassa yhteydessä. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan menokehys on kuitenkin valitettavan tiukka. Liikenneverkkomme kehitystarpeet olisivat tarvinneet huomattavasti suurempia panostuksia. Hallitusohjelman mukaan laadukkaat ja toimintavarmat liikenneväylät ovat perusedellytys koko yhteiskuntamme tehokkaalle, alueellisesti ja sosiaalisesti tasavertaiselle ja kansainvälisesti kilpailukykyiselle toiminnalle. Ministerityöryhmän toiminnalle hallitusohjelman kehys ei kuitenkaan anna tarpeeksi liikkumatilaa.

Liikenneverkkojen merkitys alueellisen hyvinvoinnin edistäjänä on aivan keskeinen. Tänä päivänä yritykset valitessaan sijoittumispaikkakuntaa arvioivat työvoiman saatavuuden lisäksi ennen kaikkea liikenneyhteyksiä, henkilöstön asumisympäristöä sekä palveluja. Työryhmän työssä erityisen tärkeää olisi saavuttaa yksimielisyys perustienpidon määrärahoja koskien. Perustienpidon vaikeisiin ongelmiin tarvitaan selkeä ratkaisu, jolla taataan koko maan tieverkoston pysyminen liikennöitävässä kunnossa. Hankkeisiin on voitava osoittaa riittävä valtion rahoitus.

Perustienpitoon on esitetty 558,3 miljoonan euron määräraha, joka on noin 55 miljoonaa kuluvaa vuotta vähemmän. Valiokunta esitti tähän 50 miljoonan euron lisämäärärahan, jonka valtiovarainvaliokunta on katsonut aiheelliseksi supistaa puoleen eli 25 miljoonaan euroon. Selvityksen mukaan määrärahalla on mahdollista varmistaa nykyisen palvelutason säilyminen ja pysäyttää tieverkon kunnon heikkeneminen. Todellisuudessa määrärahan pieneneminen kuitenkin tarkoittaa sitä, että miltei kaikkien tiepiirien alemman tieverkon kunnostushankkeet jäävät toteutumatta.

Arvoisa puhemies! Perustienpidon osalta toinen merkittävä huolenaihe liikenne- ja viestintäministeriön pääluokassa on rataverkostomme tulevaisuus. Ratahallintokeskuksen toimintasuunnitelma vuosille 2005—2008 on yksinkertaisesti karmeaa luettavaa. Suunnitelman ongelmallisimpia kohtia ovat esitykset useiden rataosuuksien käytön lakkauttamisesta. 18.11. tekemässäni kirjallisessa kysymyksessä tiedustelin liikenne- ja viestintäministeriön toimista näiden suunnitelmien torjumiseksi. Saamassani vastauksessa, jonka liikenne- ja viestintäministeri on allekirjoittanut, ministeriö nostaa esille Ratahallintokeskuksen näkökannan, jonka mukaan perusradanpidon rahoituksella, joka tällä hetkellä on noin 310 miljoonaa euroa vuodessa, nykyisen laajuista rataverkkoa ei pystytä pitämään liikennöitävässä kunnossa. Lakkautettavien rataosuuksien valintaa perustellaan myös ratojen suhteessa vähäisellä liikenteellä, joka on siirrettävissä toisille rataosuuksille, rataosuuksien huonolla kunnolla ja edessä olevalla kalliilla päällysrakenteen uusimisella. Vastauksena rataosuuksien lakkauttamiselle ministeriö esittää kuljetusten siirtämistä toisille rataosuuksille tai kumipyörille, ja Ratahallintokeskuksen ilmoitetaan myös tutkivan mahdollisuutta luovuttaa radat yksityisraiteiksi tai säilyttää ne ratavarauksena.

Esimerkki siitä, miten ratojen huono kunto vaikuttaa tänä päivänä myös henkilöliikenteeseen: Helsinki—Joensuu-välillä kymmenen vuoden aikajaksolla tähän matkaan käytetty aika on lisääntynyt 55 minuutilla sen takia, että loppupäässä rataverkko on niin huonossa kunnossa, että samoja nopeuksia ei voida enää käyttää kuin kymmenen vuotta sitten. VR on ilmoittanut, että Joensuuhun aloitetaan Pendolino-liikenne 2006, mutta ei ole mitään järkeä laittaa Pendolinoja rataosuudelle, missä ei päästä lähellekään niitä nopeuksia, joita tällä junalla olisi mahdollista käyttää.

Arvoisa puhemies! Liikenneverkkojen merkitys etenkin maakuntiemme aluetaloudelle ja elinkeinoelämälle on ratkaiseva. Maamme nojaa pitkien välimatkojensa ja vaikeiden ilmasto-olojensa takia poikkeuksellisen voimakkaasti väyläverkoston monipuolisuuteen, laajuuteen ja luotettavuuteen. Liikenne- ja viestintäministeriön linjaus, jonka mukaan tulevat panostukset rataverkossa kohdistetaan vaan rataosuuksille, joilla kuljetukset ovat suuria ja säännöllisiä, ei ole yhtenäinen maakuntien kehittämistavoitteiden kanssa. Ministeriön luomat korvaukset rataosuuksien lakkauttamiselle ovat maakunnan kehityksen kannalta huonoja vaihtoehtoja. Koko maan kattava hyväkuntoinen tieverkko on mitä suurimmassa määrin myös alueellinen tasa-arvokysymys. Ilman toimivaa tie- ja rataverkkoa ei maakunnillamme ole mahdollisuutta pysyä elinvoimaisina. Maanteitse Suomessa kuljetetaan tavaraa enemmän kuin missään muussa EU-maassa. Tämä tulisi ottaa huomioon tehtäessä päätöksiä panostuksista perustienpitoon.

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunta esitti 3 miljoonaa euroa joukkoliikenteen tukemiseen. Tämän on katsonut aiheelliseksi esittää myöskin valtiovarainvaliokunta. On hienoa, että näin yhdessä olemme voineet tukea joukkoliikennettä. Tällä on erityisesti harvaanasutuilla alueilla hyvin merkittävä vaikutus.

On helppo yhtyä ed. Karjulan näkemyksiin siitä, että jos kaikki talousarvioaloitteet liikenneverkkojen parantamiseksi olisi toteutettu, olisi koko budjettikirja mennyt suurin piirtein uusiksi. Niin mittava määrä talousarvioaloitteita tähän pääluokkaan on kohdistettu, mutta uskon, että ne kaikki ovat kuitenkin tarpeellisia, ja tässä meillä on työtä varmasti tuleville vuosille aivan riittävästi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Meidän suomalaisten on hyvä muistaa meidän karttaamme. Suomi on pitkänomainen maa. Tällä hetkellä lentoliikenne maassamme on pääosin sellaista, että jos menee Suomessa johonkin, on lähes aina kuljettava Helsingin kautta. Nyt saattaa sama vaara olla myös junaliikenteen kohdalla. Meidän tulisi nähdä myöskin poikkiradat ja poikittaiset yhteydet osana liikenneverkkoa. Täällä edellinen puhuja usean kerran käytti sanoja "liikenneverkko", "rataverkosto". Nyt meillä tämä on liian paljon päässyt pois verkkorakenteesta, kun on vain nämä pitkät yhteydet mutta ei ole niitä poikittaisia yhteyksiä kunnolla, jotka tekisivät siitä verkon ja verkoston. Kun arvoisa ministeri on paikalla ja myöskin kauppa- ja teollisuusministeri, toivoisin, että meidän junaliikenteemme suunniteltaisiin toimivilta yhteyksiltään myös verkoksi siten, että Oulusta Joensuuhun ei matkaa tehtäisi Helsingin kautta, kuten ehkä itäratojen valmistuttua tulee, vaan voitaisiin löytää nämä suoremmat ja toimivammatkin reitit.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Ed. Karjula toi painokkaasti esiin tietoyhteiskunnan, siihen liittyvät elementit. Hän totesi jotenkin niin, että tämä tietoyhteiskunnan kehittäminen on ollut muutaman virkamiehen varassa. On voinut olla näin mutta nyt ei ole. Tämä hallitusohjelma painottaa erittäin suuresti tietoyhteiskuntaan liittyviä kehityselementtejä. Siitä on osoituksena se, että eräs keskeisimmistä politiikkaohjelmista on nimenomaan tietoyhteiskuntapolitiikkaohjelma, jota vetää itse pääministeri.

Haluan vaan sen sanoa, että tämän ohjelman kehittämiseksi on koottu erittäin laajasti yhteiskunnan eri toimijoita, yrityksiä, yhteisöjä, kansalaisjärjestöjä, virkakuntaa eri tasoilta, eri puolilta niin, että tavoitteena on todella se, että edistäisimme Suomen tietoyhteiskuntakehitystä erittäin vahvasti.

Äsken mainitsemani laajakaistastrategia samoin kuin digitelevisioon siirtymiseen liittyvä strategia, jotka ensi vuoden alkupuolella valtioneuvostossa hyväksytään, ovat ilman muuta osa tätä. Uskon näin, että kun toteutamme tätä hallitusohjelmaa, joka on siis lähtenyt erittäin ripeästi käyntiin, tässä on vielä myös eduskunnalla paljon tekemistä. Käsitykseni on, että jo 2005 budjetissa nämä elementit ovat erittäin vahvasti esillä.

Mutta minusta oli erittäin hyvä, puhemies, että nämä asiat tulivat esille. Se osoittaa kiinnostusta. Muutenkin puheenvuorot olivat erittäin rakentavia. Sanonpa näin, että oma tietämykseni lisääntyi tässä monella tavalla.