Kyösti Karjula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun 03.20 pääsemme käsittelemään kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalaa, haluan tämän esittelypuheenvuoron aluksi lausua parhaimmat kiitokset asiantunteville jaoston jäsenille ja toki myös valiokunnalle rakentavasta hallinnonalan käsittelystä. Kiitos kuuluu myös ministerille erittäin hyvästä yhteistyöstä tämän mietinnön valmistamisessa.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä kansainvälisen talouden arvioidaan päässeen vihdoin kasvu-uralle, mutta Suomessa viennin ja etenkin investointien kehitys on ollut heikkoa ja teollisuuden tuotantonäkymät ovat yhä vaatimattomat. Teollisuustyöpaikkojen arvioidaan edelleen vähenevän.

Käsittelyssä olevassa talousarviossa on lähdetty 2,7 prosentin kasvuoletuksesta, jonka voidaan sanoa olevan lupaavaa mutta ei työllisyyden kannalta sittenkään riittävää. Lähivuosien taloudellinen kehitys riippuu paljolti siitä, miten kykenemme tukemaan innovaatioiden ja uusien yritysten syntyä, yritysten kasvua ja kehitystä sekä erityisesti yritysten kansainvälistymistä. Nyt ennakoitu suhteellisen vaatimaton talouskasvu haastaa koko innovaatiojärjestelmämme etsimään uutta pohjaa tulevaisuuden kasvulle. Tähän haasteeseen vastatakseen hallitus on nostanut vuoden 2004 teknologiapolitiikan määrärahoja 6 prosentilla meneillä olevaan budjettivuoteen verrattuna. Se, että kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan määrärahoja on lisätty, merkitsi sitä, että mitään olennaisia kipupisteitä jaoston käsittelyssä ei tunnistettu, vaan varsin yksimielisesti päädyimme siihen, että kohdistetut määrärahat ovat lähtökohtaisesti riittäviä.

Kauppa- ja teollisuusjaosto korostaa kuitenkin, että innovaatiojärjestelmää tulee kehittää niin, että teknologioiden ja teknologiaan perustuvien tuotteiden aktiivista saattamista markkinoille parannetaan ja samalla tuetaan yritysten kaupallista ja markkina-alan osaamista. Tähän liittyy nimenomaisesti se kannanotto, että ehkä jossain määrin uudelleenarviointia tulevaisuudessa vaaditaan siinä, mikä on suhde teknologiapanostusten osalta ja mikä on nimenomaan suhde kaupallistamisen ja markkinointipanosten osalta.

Kauppa- ja teollisuusjaoston yksimielisenä huolena on se, että kaupallistaminen jää nykyisin lähes yksinomaan yritysten ja yksittäisten yrittäjien vastuulle. Kansainvälisen kilpailun kannalta keskeisessä asemassa ovat innovaatioyritykset, jotka suuntautuvat heti yrittäjyyden alussa kansainvälisille markkinoille. Kansainvälistyvät yritykset ovat niin merkittävä tekijä maamme hyvinvoinnin kannalta, että julkisen sektorin on kyettävä nykyistä paremmin tukemaan kansainvälistymistä.

Mikäli hallituksen asettama 100 000:ta uutta työpaikkaa koskeva tavoite halutaan saavuttaa, on välttämätöntä, että yrittäjyyttä aletaan pitää nykyistä houkuttelevampana vaihtoehtona. Yrittäjyyden edistäminen on siis keskeinen lähtökohta. Jaosto katsookin, että yritysperustan vahvistaminen edellyttää erityishuomion kiinnittämistä starttirahajärjestelmään, siis yritysten aloitusvaiheen ja yritysten siemenrahoituksen käytäntöjen, kehittämiseen. Kiinnitämme huomiota myös siihen, että julkiset rahoittajat lisäävät valmiutta innovaatioyritysten riskien jakamiseen. Tässä ihan tänä päivänäkin tuli esille yksi kannanotto, missä nimenomaan tämä rahoitusongelma kohdistuu näihin alkaviin yrityksiin.

Hallitusohjelmaan sisältyvillä politiikkaohjelmilla ei ole erillistä budjettia, vaan ne rahoitetaan eri pääluokista ja useilta eri momenteilta. Valiokunta katsoo, että jatkossa yrittäjyyden politiikkaohjelman osalta on tärkeää kiinnittää huomiota määrärahojen riittävyyteen, kohdentamiseen ja yrittäjyyden edistämisen käytännön toteutukseen.

Te-keskuksilla on keskeinen asema yrittäjyyden ja elinkeinopolitiikan edistäjinä. Yrittäjän kannalta on myös ensiarvoisen tärkeää, että esimerkiksi rahoitushakemuksia koskevien asioiden hoitaminen sujuu nopeasti, joustavasti ja keskitetysti. Niin ikään keskitetty arviointimenettely nopeuttaisi hakemusten käsittelyä ja olisi yhteiskunnan voimavarojen kannalta perusteltua. Nykyinen tilannehan merkitsee sitä, että yrittäjä joutuu toimittamaan ihan samanlaiset hakemukset, perustiedot, Finnveralle, yrityspalveluyksikköön, mahdollisesti Sitralle, Tekesille jne. Tässä mielessä meidän pitäisi pystyä arvioimaan, miten tätä arviointimenettelyä nopeutetaan ja yksinkertaistetaan. Yrittäjäystävällisen lähestymistavan juurtuminen kaikkiin yhteiskunnan eri toimijoihin edistäisi omalta osaltaan myös kansalaisten kiinnostusta yrittäjyyteen.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös te-keskusten valvontatehtävien kasvuun, mikä tulee ottaa huomioon myös toimintamäärärahojen kehityksessä. Valiokunta toistaa jo aiemmin esitetyn kannan, että kauppa- ja teollisuusministeriön, työministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteistyötä te-keskusten johtamisessa on tiivistettävä tavoitteena yksi yhteinen tulosohjausasiakirja.

Alueellisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan kannalta valiokunta pitää hyvänä, että te-keskuksiin voidaan palkata ensi vuonna 25 uutta teknologia-asiantuntijaa. Te-keskusten toimintaa on kehitettävä tukemaan sijaintipaikkakuntansa lisäksi koko alueen vahvuuksia. Yritystoiminnan aktiivisen kehittämisen lisäksi tarvitaan erityistoimia nimenomaan niillä paikkakunnilla, joiden elinkeinoelämä on joutunut erityiseen murrokseen. Valiokunnan mietinnössä nostetaan erityisesti näitä teollisuuspaikkakuntia esille, joilla on ollut hyvin merkittäviä työpaikkojen menetyksiä seurauksena tästä voimakkaasta globalisaatiokehityksestä, muun muassa Kemijärvi, Uusikaupunki ja Raahe.

Valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota koko kuluttaja- ja kilpailupolitiikan määrärahatilanteeseen. Resurssien niukkuus heikentää kansalaisten oikeusturvaa ja asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan. Myös alalla työskentelevät virkamiehet ja velkaneuvojat ovat asiantuntijakuulemisen pohjalta varsin suuren työkuorman alla. Valiokunta toteaa, että tehtävien asianmukainen hoitaminen edellyttää jatkossa sitä, että toimintaa arvioidaan niin organisaation kehittämistarpeiden kuin myös tarvittavien taloudellisten voimavarojen kannalta.

Vuoden 2005 alusta alkava EU:n päästökauppa muuttaa energiapolitiikan toimintaympäristöä siten, että ennen päästökauppaa käytössä olleita ohjauskeinoja, kuten energiaverotusta ja -tukia, voidaan joutua muuttamaan. Kauppa- ja teollisuusministeriö on asettanut työryhmään valmistelemaan EU:n päästökaupan, energiaverotuksen ja energiatuotannon tukien yhteensovittamista. Työryhmän määräaika päättyy toukokuussa ensi vuonna. Myös ilmastostrategian uusimistyö on käynnistetty ja selvitys valmistuu vuoteen 2005 mennessä.

Valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että päästökauppaan ja ilmastostrategiaan liittyvien asioiden valmistelussa kiinnitetään edelleen huomiota kotimaisten energialähteiden käytön edistämiseen sekä puuperäisten polttoaineiden, kierrätyspolttoaineiden ja turpeen yhteiskäytön tehostamiseen. Erityisesti bioenergia työllistää merkittävästi alueellisesti, tukee yrittäjyyttä ja vahvistaa myös teknologian vientiä.

Arvoisa puhemies! Lisäksi tässä on kaksi lausumaehdotusta opposition taholta. Toinen koskettaa yrityspolitiikkaa ja toinen energiapolitiikkaa. Ajattelen, että tarvittaessa näihin palataan sitten tarkemmin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan edustajana ed. Karjula erinomaisen selkeästi toi tämän tärkeän ministeriön kysymyksen esille niin kotimaisen bioenergian, puuhun perustuvan energian, käytön lisäämiseksi kuin myös kaikilta muiltakin osilta. Totean myös tässä yhteydessä, että tämän istunnon aikana, osin eilisen päivän aikana, käsitellyt sektorit, myös koulutuspalvelut ja äskettäiset liikennepalvelut, ovat tärkeitä tekijöitä elinkeinotoiminnan sijoittumiselle ja kehittymiselle. Samalla haluan antaa suuren tunnustuksen ministeri Mauri Pekkariselle, että hän on jaksanut kellon ollessa jo lähempänä neljää kuin kolmea yöllä olla paikalla täällä kuulemassa puheet, ja tunnustuksen puhemiehille, virkamiehille ja koko talon väelle, että näin ilmeisesti näiden valtiopäivien pisin istunto on pian päättymässä.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kauppa- ja teollisuusjaoston puheenjohtaja Kyösti Karjula käytti täällä niin erinomaisen puheenvuoron, että se jo pakottaa tulemaan hetkeksi näin aamun hämärissä. Valotkin täällä näkyy jo käännetyn vähän pienemmälle, ja näin on varmasti hyvä. Meitä on vähän vähemmän, ja ehkäpä emme tarvitse sitä valomäärää, mikä hivenen suuremmalle väelle olisi hyvinkin tarpeen.

Ed. Karjulan analyysi siitä, mikä ennen kaikkea kauppa- ja teollisuusministeriön valtiovarainvaliokuntakäsittelyn aikana on osoittautunut tärkeäksi ja tähdelliseksi, oli mielestäni tavattoman hyvä. Tätä puheenvuoroa en käytä siksi, että opponoisin kuultua kohtaan, ei niin, vaan käytän sen itse asiassa osoittaakseni tukea monille niille painotuksille, mitä valtiovarainvaliokunta ja sille pohjatyön tehnyt kauppa- ja teollisuusjaosto on omalta osaltaan sanonut. Toki tässä puheenvuorossani haluan kiittää myöskin ed. Oinosta, joka jaksaa osallistua näihin yöistuntoihin. Ed. Oinosen erityinen sitkeys liittyy siihen, että vaikka kello menisi pitemmillekin tunneille, ed. Oinonen jaksaa olla kannustamassa meitä itse kutakin edustajaa omalla vastuualueellaan, ja niin varmastikin on hyvä. Budjettien eduskuntakäsittely on sitä varten, varsinkin palautekeskustelun osalta, että siinä silloin jo tiedetään, mitä on eduskunnan päätökseksi tulossa, ja noitten päätösten ikään kuin saatesanat, nehän ovat sitä varsinaista ruokaa, jonka valiokunta omassa käsittelyssään on hallituksen esityksen saatteeksi asetellut. Näistä saatesanoista todella muutama kommentti ed. Karjulan puheenvuoron pohjalta.

Ed. Karjula ja näin ollen myöskin kauppa- ja teollisuusjaosto on tavattoman oikeassa siinä oivalluksessa, että Suomen tulevan menestyksen tie on ennen kaikkea ja vain ja ensisijaisesti, sanon näin, siinä, että me jatkamme uusin voimin, entistä mittavammin panoksin, sijoittamista osaamiseen, tietoon, taitoon, tutkimukseen ja kansallisen teknologiaperustan vahvistamiseen. Oli kysymys Kiina-ilmiöstä, joka haastaa meidät, siis suomalaiset yritykset, suomalaiset työpaikat, joka päivä, tai oli kysymys Suomenlahden eteläpuolella olevista kohta EU:n jäseniksi liittyvistä maista, EU:n tulevista uusista jäsenmaista, kaikissa näissä haasteissa, jotka haastavat meitä, niihin haasteisiin vastaamisessa, on muistettava, että niillä konsteilla emme pärjää, joilla nuo haastajat meidät ensisijaisesti haastavat. Ne haastavat meidät tuotantokustannuksista erityisesti halvalla työn hinnalla. Ne ajat ovat olleet ja menneet, jolloin Suomi niillä tekijöillä voisi pärjätä. Meidän sauma on siinä, että me osaamme, tiedämme ja taidamme paremmin, enemmän kuin muut, kykenemme tekemään oli kysymys pöydän tekemisestä, radiopuhelimien tekemisestä tai mistä tahansa vastaavasta sen tekemämme tehokkaammin, tuottavammin ja taloudellisimmin ja korkeampaa teknologiaperustaa hyödyntäen. Siinä, että tässä onnistumme, siinä mielestäni on meidän menestyksen salaisuus vastata näihin haasteisiin, oli kysymys Kiina-haasteista, Baltia-haasteista tai muista EU:hun liittyvistä vanhan sosialistisen Euroopan jäsenmaista.

Hallitus onkin nyt jo tässä budjettiesityksessään, joka kohta tulee olemaan lopullinen budjetti tämän päivän äänestysten jälkeen, hallitus on tässä budjettiesityksessään todella nyt lisännyt selvästi t&k-panostuksia. Vaalikauden aikaan tämä lisäys tulee olemaan 235 miljoonaa euroa. Jos käy niin, että hallitus omalta osaltaan toteaa, että syntyy sauma ja tilaisuus myydä valtion omaisuutta, on näistä myyntituloista tarkoitus tiettyjen pelisääntöjen mukaisesti osoittaa osa vielä lisäpanostuksena nimenomaan t&k-tarpeisiin, nimenomaan myöskin sitten esivaiheen tällaiseen riskisijoitustoimintaan ja myöskin siihen perusinfraan, josta äskeisen pääluokan kohdalla täällä puhuttiin. Hallitus on määritellyt juuri nämä neljä asiaryhmää niiksi kohteiksi, joihinka tarvittaessa, mikäli näitä varoja irtaantuu valtion omaisuudesta, noita irtaantuvia lisäresursseja sitten käytettäisiin. Mutta jo päätöksen saanut, siis hallitusohjelmassa ja kehyspäätöksissä ratkaisunsa saanut, 235 miljoonaa lisää vuoden 2003 tasoon t&k-varoissa on merkittävä lisäys. Siitä hallitus taatusti minimissään siis pitää kiinni, ja siihen tuleva lisä on, niin kuin sanottu, kiinni nyt siitä, voidaanko tätä valtion omaisuutta enemmän jatkossa sitten myydä.

Mitä tulee erityisesti tähän innovaatiorahoitukseen, siinä tapahtuviin ja toteutettaviin tarkennuksiin tai tarkistuksiin, haluan kahteen seikkaan tässä kiinnittää huomiota. Toiseen myös ed. Karjula omassa puheenvuorossaan kajosi. Se liittyy niihin arviointeihin, evaluointeihin, jotka on tehty Suomen ulkopuolelta käsin Suomen innovaatiojärjestelmää koskien, mutta myöskin moniin kansallisiin arviointeihin siitä, miten nykyinen innovaatiojärjestelmä Suomessa toimii. Todettu on, että perustutkimus ja innovaatioketjun alkupää nyt niillä lisäyksillä varsinkin, mitä tulossa on, alkaa olla aika hyvin resursoitu, siihen hirveän suuria lisäyksiä ei enää volyymimitassa tarvittaisi. Sen sijaan tuon innovaation alkupään jälkeen, kun ollaan siinä vaiheessa, että innovaatiot pitäisi tuotteistaa, kaupallistaa ja kansainvälistää, meiltä puuttuu liiketoimintaosaamista, joka liiketoimintaosaamisen käsite tässä yhteydessä kattaa myöskin markkinoinnin ja kansainvälistymisen. Tällaisessa liiketoimintaosaamisessa on selvä pullonkaula, ja paraikaa kauppa- ja teollisuusministeriön johdolla hallituksen piirissä arvioidaan, pohditaan sitä, millä tavalla tuota pullonkaulaa voitaisiin avata, millä tavalla liiketoimintaosaamista voitaisiin vahvistaa ja sitä kautta varmistaa, että Suomessa syntyvät innovaatiot todella voidaan kaupallistaa, kansainvälistää ja ottaa niistä Suomen talouteen se hyöty, mikä arvokkaasta innovaatiotyöstä täällä meillä periaatteessa on aikaan saatavissa.

Suomen vahvan innovaatioperustan ovat toki huomanneet erilaiset tällaiset ikään kuin yritysheadhunterit, jotka tarkastelevat ja tarkkailevat Suomessa syntyvää innovaatiotuotosta napatakseen niistä ne aihiot, jotka näyttävät kuin olevan vietävissä nopeasti kansainvälisille markkinoille. Monta kertaa nämä nappaamiset tapahtuvat niin aikaisessa vaiheessa, että niistä innovaatioiduista ei Suomen kansantalous saa sitä lisäarvoa, sitä lisähyötyä, mikä parhaimmillaan voisi olla saatavissa. Nimenomaan tähän ongelmaan on sitten tarkoitus nyt eri toimin kajota. En käy tässä esittelemään niitä erillisiä toimia, millä näin on tarkoitus menetellä. Monin eri toimin tuohon sanottuun saumaan on tarkoitus nyt sitten puuttua.

Toinen erityinen piirre, mikä liittyy tähän innovaatiojärjestelmään, on se, että siihen tällä hetkelläkin vielä käytettävissä olevat voimavarat kohdentuvat maantieteellisesti, osin ymmärrettävästi, mutta ehkä kumminkin jonkun verran ylikorostetusti, muutamaan harvaan keskukseen tai niiden välittömään tuntumaan. Kauppa- ja teollisuusministeriössä olen asettanut selvitysmiehen jo muistaakseni tuossa elokuussa, vai elo—syyskuun vaihteessa, selvittämään sitä, millä tavalla ja millä toimin voitaisiin herättää tällaisen t&k-resurssin kysyntää keskusten ulkopuolisessa elinkeinoelämässä, millä tavalla keskusten ulkopuolinen elinkeinoelämä voisi tunnistaa oman osaamisensa, tietotaidon ja teknologiaperustan kohentamisen tarpeen ja millä tavalla toisaalta julkisten teknologia- ja kehittämis-, innovaatioinstituutioitten vipuvarsia jatkettaisiin lähemmäksi tätä kysyntää niin, että keskusten ulkopuolellakin kysyntä ja tarjonta näissä asioissa voisivat kohdata nykyistä paremmin. Helmikuun loppuun mennessä maaherra Eino Siuruaisen — aluemaantieteen professori siviiliammatiltaan, kansanedustajakollega meille monille menneiltä vuosilta — tarkoitus on jättää raporttinsa niistä toimista, mitä hän katsoo selvitysmiehenä aiheelliseksi tässä asiassa viedä eteenpäin.

Vielä haluan tähän innovaatiopolitiikkaan liittyen, jos sitä nyt politiikaksi sanoo, tavallaan sitä sivuavana asiana haluan vielä kajota kysymykseen, johon myös tavallaan ed. Karjula omassa puheenvuorossaan tuli. Suomessa näihin asti meillä on aika hyvin organisoitu toimet, joilla Suomessa toimivan yrityksen tuotteitten menekkiä maailmalle on eri toimin pyritty edistämään ja vauhdittamaan. Niin ikään meillä on monet toimet aika hyvin organisoitu, sellaisetkin toimet, että kun Suomessa kasvava ja kehittyvä yritys tulee tilanteeseen, jossa se katsoo olevan aihetta osin etabloitua myöskin muihin maihin maailmalle, meillä on myöskin niitä toimia valmisteltu julkisenkin vallan toimesta, joilla edesautetaan suomalaisen yrityksen etabloitumista milloin Kiinaan, milloin Baltiaan, milloin minnekin puolelle maailmaa. Monilla suomalaisilla yrityksillä on tuotantotoimintaa eri puolilla maailmaa, ja se kaikki katsotaan sinänsä ihan hyväksi, niin kuin mielestäni pitääkin katsoa hyväksi.

Vaara kuitenkin on, ja nyt se seuraava vaihe tässä ketjussa on mielestäni vissi vaara, että jatkossa suomalaisten yritysten kohdalla ei vain käytännön tuotanto, ikään kuin prosessituotanto, siirry meiltä pois, vaan vaara on, että houkuttimet maailmalle kasvavat myöskin sitten tämän innovaatiotoiminnan, siis tutkimus-, kehittämis- ja teknologiatoiminnan, osalta että joidenkin yritysten kohdalla, yhä useampienkin kenties, myöskin näiden toimien kohdalla imu meiltä pois maailmalle kasvaa kaiken aikaa. Jos tätä imua alkaa esiintyä enemmän, silloin mielestäni on jo vaara Suomen talouden kannalta aika suuri olemassa, ja silloin on vaikea enää nähdä, mitä näistä yrityksistä ja niihin kansallisesti tavallaan tehdyistä satsauksista, aiemmissa vaiheissa tehdyistä satsauksista, enää Suomeen jää. Se jääntö on varmasti tavattoman vähäinen, ja tästäkin syystä se, mihin äsken kiinnitin huomiota ja mistä myös ed. Karjula puhui, on tavattoman tärkeää: huolehtia jatkossakin siitä monin eri toimin, mutta ennen kaikkea lisäämällä resursseja, innovaatio- ja t&k-järjestelmään ja katsomalla, että se järjestelmä muuten on siinä terässä niillä resursseilla, mitä sille on osoitettu, että se terä on optimaalinen terä vastaamaan näihin haasteisiin, mitä tässä äsken kuvasin.

Kysymys mielestäni myös kuuluu, että siinä missä suomalaiset vienninedistämisjärjestelmät ovat tällä hetkellä kunnossa — kuvasin äsken, miten yrityksiä autetaan monien eri organisaatioiden, Finpron sun monien muiden, toimesta — niin sitten joudutaan kysymään ja olen tehnyt havainnon, kun olen nykytehtävässä ollut, että hetkinen, kuinkas meillä on järjestetty asian hoito toisin päin: mitkä suomalaiset julkiset instituutiot tekevät työtä sen hyväksi, että ulkoa investoitaisiin myös meille Suomeen, ja kun sen kuvan käy läpi, joutuu tunnistamaan sen totuuden, että erittäin harva. Invest in Finland oikeastaan on ainut merkittävä organisaatio, eikä sekään ole merkittävä organisaatio, koska sen rahat ovat tavattoman mitättömät ja vähäiset.

On aivan välttämätöntä, että me aika nopeasti arvioimme tämän puolen, millä tavalla Suomi tekee tunnetuksi ja tiettäväksi ne mahdollisuudet, jotka Suomi pystyy tarjoamaan investoinneille, oli kysymys juuri tähän meidän vahvaan innovaatioperustaan tukeutuvista investoinneista tai vaikkapa investoinneista teolliseen tuotantoon Suomessa. Mutta ennen kaikkea uskon, että se uusi alue voi olla nimenomaan sellaiset investoinnit, jotka pohjaavat täällä rakennettuun vahvaan innovaatioperustaan. Siihen investointien houkuttaminen muualta maailmalta on kenttä, jossa on tavattoman paljon vielä tehtävää.

Täällä ed. Karjula puhui myös yrittäjyyden politiikkaohjelmasta. Ajanpuutteen vuoksi en siihen enempää tässä yhteydessä kajoa. Totean vain, että noin 30 erillistä projektia on pantu liikkeelle. Ne on sillä tavalla vastuutettu, että jokaisen ministeriön kohdalla on kutakin projektia kohti määritelty henkilö, ministeri ensinnäkin, mutta sitten myös virkamies, joka vastaa kyseisessä ministeriössä siitä, että projekti etenee siellä eteenpäin. Ministeriryhmä seuraa näiden hankkeiden etenemistä, sparraa valmistelutyötä, jota tehdään eri ministeriöissä ja hallinnonaloilla, antaa palautetta ja pitää huolen siitä, että aikataulusta pidetään kiinni. En käy tässä yhteydessä näihin yksittäisiin hankkeisiin nyt tarkemmin kajoamaan, mutta asia etenee tähän tapaan.

Energiapolitiikan osalta täällä kiinnitettiin huomiota muun muassa päästökauppaan ja uusiutuviin energialähteisiin. Tyydyn näiltä osin pariin kommenttiin.

Ensinnäkin koko Euroopan unionin alueella lähimpien aikojen kuluessa yksi tärkeimmistä energiapolitiikan haasteista on kysymys, millä tavalla Eurooppa pystyy hyödyntämään tähänastista radikaalisti enemmän uusiutuvia energialähteitä. Kutakuinkin kaikissa energiaministerineuvoston kokouksissa kulmalta tai toiselta tämä kysymys on esillä, erilaisia ohjelmia ja hankkeita on vireillä ja niitä myöskin jo toteutetaan, jotka tähtäävät uusiutuvien energialähteiden entistä radikaalisti vahvempaan hyödyntämiseen.

Kyllä Suomessakin tässä on paljon tehtävää. Vaikka me tässäkin budjetissa määrärahoja lisäämme ja lisäbudjetissa lisättiin 10 miljoonalla eurolla määrärahoja, siitä huolimatta meillä on vielä tavattoman paljon jatkossakin näiltä osin tehtävää. Suomi on sitoutunut siihen, että vuoteen 2010 mennessä noin 32—33 prosenttia kaikesta käytettävästä sähköstä tuotetaan biopohjaisilla uusiutuvilla energialähteillä. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää sitä, että Suomeen rakennetaan hivenen laskutavasta riippuen 900—1 400 megawattia uutta kapasiteettia, nimenomaan sellaista kapasiteettia, joka käyttää uusiutuvia energiavaroja. Meillä on vähän erilainen laskutapa. Sen takia haarukka tässä tuntuu vähän suurenlaiselta. Tämä kertoo kuitenkin suuruusluokan siitä, että kyse on parista tällä hetkellä käytössä olevasta ydinvoimayksiköstä. Peräti sen verran pitäisi pystyä rakentamaan uutta nimenomaan biopohjaista energiakapasiteettia Suomeen. Hallituksen tavoitteena kyllä on pyrkiä pitämään tästä myös käytännössä kiinni.

Minä myönnän, että ne rahat, mitkä budjettikehyksissä on varattu, vaikka ne ovat kasvavia määrärahoja, siitä huolimatta eivät taida riittää kuin katalysaattoriksi tällaiseen rakennustyöhön, mutta toisaalta, kun päästökauppajärjestelmä lähtee liikkeelle, tämä järjestelmä itsessänsä piiskaa elinkeinoelämää investoimaan myös omalla rahalla ilman, että siinä välttämättä on edes valtion avustusta, koska investoimalla päästöjen putsaamiseen välttyy maksamasta päästökauppamaksuja, joita joutuu maksamaan, mikäli oikeuksia joutuu ostamaan.

Arvoisa puhemies! Kello on kohtuullisen pitkällä, ja olen tuon aikani jo vähän ylittänytkin, 17 minuuttia on kulunut. Arvoisa puhemies! Haluan myös minä oman pääluokkani osalta kiittää siitä työstä, mitä valiokunnassa on tehty, niistä puheenvuoroista, mitä tässä tilaisuudessa on nyt jo käytetty, ja siitä puheenvuorojen tulvasta, mitä arvelen vielä syntyvän ainakin edustajien Ala-Nissilä ja Leppä toimesta tämän illan ja aamun kuluessa.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Kauppa- ja teollisuusministeriöllä ja -ministerillä on suuri vastuu siitä hallituksen tälle vaalikaudelle asettamasta erittäin vaativasta tavoitteesta, 100 000 uudesta työpaikasta ja työllisyysasteen nostosta ja sitä kautta kansantalouden nostamisesta. Kun kuuli tuossa, mitä ministeri Pekkarinen sanoi, ja katsoi kelloa, jolloinka siellä Kiina-ilmiön alueella toisella puolella maapalloa on töitä paiskittu tähän aikaan vuorokaudesta jo puoli päivää ainakin, ja myös mekin asialla olemme, niin tuli mieleen se, että tässä myöskin ministeri Pekkarinen on avannut erittäin monta asiaa ja ovea, joilla hän näihin tavoitteisiin pyrkii vakavalla mielellä, ja on aikaansaamassa sitä Suomi-ilmiötä, joksi sitä myöskin voisi nimittää, ja siihen me varmasti kaikki haluamme yhtyä ja panoksemme tuoda, että se aikaansaataisiin. Taitaa muuten tuon Suomi-ilmiön tekijänoikeudet olla Eppu Normaali -yhtyeellä, joka sekin on aikamoinen liikeyritys omalla alallaan.

Mutta, herra puhemies, yrittäjyyden politiikkaohjelma on uudenlainen tapa koota yrittämisen, elinkeinoelämän asioita yhteen ja toimia poikkihallinnollisesti niin, että ei toisaalla valtionhallinnon piirissä luoda esteitä yrittämisen tielle, vaan että kaikki toimialat, kaikki ministeriöt, myöskin toimivat samaan suuntaan. Tämä on erittäin vaativa tehtävä, mutta uskon, että ministeri Pekkarinen on kyllä varmasti yksi parhaita henkilöitä hoitamaan tätä, sanotaan niin, että hyvin uuden tyyppinen ja tämmöinen eeskäypä tapa löydetään tähän asiaan.

Siitä esimerkkejä on täällä jo tullutkin. Ihan lyhyesti tuo alueellisen tasapainon saavuttaminen, suunnanmuutos siinä, on yksi näitä tärkeimpiä. Siinähän on jo lähdetty liikkeelle tuon selvitysmiehen asettamisella teknologiarahoituksen kohdentamisen suhteen, miten se entistä tehokkaammin saadaan pienen ja keskisuuren yritystoiminnan ja myöskin alueellisesti saataville. Pyrkimys saada nuo t&k-rahoitukset paremmin näiden ulottuville on tosiaan selkeä suunnanmuutos ja myöskin tuen ilmaisu sille, että pk-yrityksille on myöskin mahdollista saada näitä merkittäviä varoja, jotka kaiken kaikkiaan nousevat 527 miljoonaan euroon. Se on hurja määrä rahaa, ja siitä on hyvä päästä kaikkien teollisuudenalojen ja kaiken kokoisten yritysten myöskin oma pottinsa saamaan.

Tuo high techin osuus kaikilla toimialoilla on lisääntynyt voimakkaasti. Voidaan oikeastaan sanoa näin, että sellaista toimialaa ei enää ole olemassakaan, johon ei tämä t&k-rahoitus sopisi. Siksikin on tärkeää, että sinne uusia toimintatapoja mietitään. Tätä tukee voimakkaasti teknologia-asiamiesten, alueellisten sellaisten, tulo te-keskuksiin. Se on juuri sitä jalkatyötä, toivon mukaan, jota nämä asiamiehet tekevät, jotta Suomessa, niin kuin valiokuntakin mainitsee, lukuisat kaupallisesti lupaavat ideat saadaan kaupallistettua niin, että ne tähtäävät yritystoimintaan ja sitä kautta työpaikkojen luomiseen ja uusien tarvittavien tuotteiden saattamiseen markkinoille. Tämähän se idea on. Tässä varmasti myöskin erityisen hyviä mahdollisuuksia onnistumiseen on.

Myöskin talousvaliokunta käsittelee näitä asioita. Meillä oikeastaan oli ainoastaan kaksi kappaletta tähän suoranaisesti liittyviä asioita tapetilla tämän vuoden aikana. Ne olivat ensinnäkin alueellinen kuljetustuki ja sen jatkaminen myöskin. Tämän hallituksen aikana sitä jatketaan nyt huomattavasti pitemmälle kuin aikaisemmin. Se on ollut vuoden tai kahden pätkissä. Nyt siitä tehdään kuitenkin koko vaalikauden mittainen paketti. Tässä toivon, että voimme myöskin katsoa sitä Ruotsin-mallia hyvin vakavasti, jotta varsinkin tuolla rajaseudulla ja pohjoisemmassa olevat suomalaiset yritykset olisivat sitten samalla viivalla ruotsalaisten yritysten kanssa ja tätä ministeri Pekkarisen mainitsemaa asiaa myöskään sillä puolella rajaa tapahtuvasta liikehdinnästä yritysten osalta ei pääse tapahtumaan. Toinen pieni mutta periaatteellinen edistysaskel on ollut myöskin kyläkaupoille suotava mahdollisuus investointi- ja kehittämistukiin. Myöskin hallituksen ripeästi aikaansaama veropoliittinen linja tukee näitä tavoitteita, joita kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalla on mitä suuremmassa määrin.

Puhemies! Ihan lopuksi päästökaupasta aivan sen verran, että linjaukset ovat juuri noin, kuin ministeri Pekkarinen sanoi, ja tavoitteet ovat erinomaiset. Haluan kuitenkin muistuttaa siitä, että toivon Euroopan tasolla sitä, että tässä ei Euroopan unioni aja itseään nurkkaan kuitenkaan tämän EU:n ja ennen kaikkea maailmanlaajuisen päästökaupan osalta, vaan että pyrimme siihen, että myöskin maailmanlaajuisesti maat sitoutuvat tähän, ettei entisestään kärjisty se tilanne, että me tällä tavalla omaa kilpailukykyämme erinomaisen hyvillä tavoitteilla sitten olemme alentamassa. Tämä on vakava paikka, ja viittaan edelleenkin siihen, mistä aloitin, tuosta Kiina-ilmiöstä, että myöskin tämän tapaiset maat saadaan sitoutumaan ihan aidosti siihen, että olemme kaikki samalla viivalla hyvän asian puolesta.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oli tärkeää tulla kuulemaan ministeri Pekkarisen viiltävää analyysiä pääluokan osalta. Ensinnäkin on hyvä todeta se, että valtiovarainvaliokunnassa ja kauppa- ja teollisuusjaostossa ei ole tarvinnut tehdä muutoksia varsinaisesti kauppa- ja teollisuusministeriön pääluokkaan, se on hyvin valmisteltu, vaan sitten valiokunnan mietinnössä on nostettu eräitä asioita esille. Tällä tavalla budjettikehyksen pysyminen on maininnan arvoista.

Yrittäjyyspolitiikkaohjelma, jota mietinnössä on kehitelty, on iso haaste, kun muistamme sen, että edellisen vaalikauden Yrittäjyys-hankkeesta, jossa taisi olla satakunta asiaa, ei oikein tullut lainkaan villoja ja jäi tietyllä tavalla puhallukseksi koko hanke. On tärkeätä ja hyvä kuulla, että nyt on organisoitu yrittäjyyspolitiikkahanketta ja vastuutettu eri tahoja, jotta saamme sitä konkretiaa, mitä välttämättä tarvitsemme.

Myöskin verojaostossa kuultiin selvitysmies Siuruaista hänen työstään. On iso haaste siinä, miten osaaminen, yrittäjyys ynnä innovaatiot verkottuvat paitsi maakuntakeskuksiin myöskin seutukuntiin. Siinä voidaan asettaa paljon ministeriön ja selvitysmiehen työn tuloksille toiveita.

Puhemies, vielä lopuksi: On hyvä näkökulma myöskin kysyä sitä, miten me edistäisimme ulkomaisia investointeja Suomeen. Kun on kuunnellut esimerkiksi yritysverokeskustelua viime aikoina, on aina nähty hirveänä peikkona se, että Suomeen tulee rahaa. Se ei ole aina huono asia. Suomi tarvitsee ulkomaista pääomaa, ulkomaisia työntekijöitä enemmän tulevaisuudessa, ja on tärkeää myöskin, että tämä näkökulma on ministeriön politiikkanäkemyksen mukainen.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarisen erinomaisen puheenvuoron innoittamana muutamia ajatuksia ja näkemyksiä.

Minusta on aivan oikein, että korostetaan tätä tutkimuksen ja tuotekehityksen merkittävää roolia ja samoin koulutuksen ja osaamisen, mutta tässä minusta nyt unohtui eräs hyvin keskeinen asia, ja se on, että ilman yrittäjiä me emme käytännössä pääse eteenpäin, tätä talouskasvua ei synny, ja ilman yrityksiä myöskään tätä tutkimusta ja tuotekehitystä ei saada muutettua työpaikoiksi. Tässä olemme suurien haasteitten edessä. Itse näen näin, että kun Suomi tällä hetkellä on Euroopan unionin maista ilmeisesti kaikista alhaisimmalla tasolla, jos mitataan, miten uusia yrityksiä syntyy, niin tässä on aivan erityinen haaste meille. Kun itsekin jonkinlaisena yrittäjäedustajana koen täällä olevani, näen tässä kyllä meillä hyvin merkittävän työsaran, ja toivottavasti tämä yrittäjyysohjelma sitten tuo mukanaan sen, että yrityksiä maahamme syntyy.

Erityisen huolissani olen oikeastaan siitä, että yrittäjät ovat tänä päivänä omasta sosiaaliturvastaan varsin merkittävästi huolissaan, ja tässä toivon, että myös uusia päänavauksia saadaan aikaiseksi. On kiitettävä hallitusta siitä, että se on hyvin nopeasti avannut tätä veropolitiikkaa siten, että yrityksillä tänä päivänä on aivan erilaiset toimintamahdollisuudet, ja uskon, että myös nämä sukupolvenvaihdoslinjaukset, joita on tehty, edesauttavat sitä, että yrityksille löytyy uusia vetäjiä, koska hyvin merkittävä osa yrityksistä on siinä tilanteessa, että nykyiset vetäjät alkavat olla jo sitten oman työuransa loppupäässä.

Aluepolitiikan näkökulmasta nostan vielä esille kuljetustuen ja kauppojen tuen. Tämä on erittäin tärkeä päänavaus, ja uskon, että tältä pohjalta voimme mennä hyvin luottavaisin mielin eteenpäin.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Reijoselle toteaisin vaan tässä, että yksi näistä noin 30 erillisestä projektista, jotka yrittäjyysohjelman tiimoilta on pantu liikkeelle, koskee nimenomaan yrittäjien sosiaaliturvan aukkojen paikkaamista, ja samalla kertaa tämän projektikokonaisuuden tehtävänä on myöskin tarkastella, millä tavalla se sosiaaliturvan rasite, joka tällä hetkellä painaa muita enemmän nimenomaan naisvaltaisia yrityksiä, voisi olla kohtuullinen ja oikeudenmukainen, kaikkia yrityksiä suurin piirtein samalla tavalla kohteleva. Tämä hanke on nyt lähdössä liikkeelle. Sen valmisteluvastuu on sosiaali- ja terveysministeriöllä näiltä osin, ja uskon, että siinä edetään.

Mitä tulee vielä tähän päästökauppaan, haluan siihen liittyvänä vaan todeta, että tänä päivänä me olemme tulleet siinä julki niillä toimilla, miten on tarkoitus Suomen tapauksessa menetellä. Puuttumatta niihin menettelytapoihin nyt tässä yhteydessä enempää joudun toteamaan, että kyllä se urakka, minkä Suomi otti vuonna 97 kantaakseen, oli huikea urakka. Suomi sitoutui silloin siihen, että Suomi vastaa Kioton linjausten mukaisessa taakanjaossa siitä, että Suomessa kasvihuonepäästöjen taso keskimäärin vuosina 2008—2012 tulee olemaan samalla tasolla kuin se oli vuonna 1990. Se oli huikea tavoite vuoden 90 jälkeen, jolloin tiedettiin, mitä tuotannossa oli silloin tapahtunut; päästöjen määräthän ovat nousseet aivan hurjasti ja tuotanto lisääntynyt suuresti. Nyt se, että me puristamme päästömme tuohon äsken sanottuun tasoon, tulee merkitsemään sitä, että suomalaiset yritykset joko investoivat rajusti vielä niihin puhdistusjärjestelmiin, joilla päästöjä voidaan putsata, tai sitten ne joutuvat ostamaan näitä päästöoikeuksia tämän päästökauppajärjestelmän mukaisilla toimilla muilta mailta ja muilta yrityksiltä, monta kertaa sellaisilta yrityksiltä, joiden yritysten ominaispäästöt ovat paljon huonommalla tasolla kuin näiden suomalaisten yritysten, jotka sitten joutuvat ostamaan näiltä huonojen ominaispäästöjen yrityksiltä. Tämä on kova paradoksi, mutta tämän kanssa nyt on elettävä. Me emme voi enää mitään siihen. Suomi on sitoumuksensa tehnyt, ja nyt sen kanssa on elettävä ja hoidettava tämä asia sovitulla tavalla.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vielä siihen, miten Suomeen syntyy uusia yrityksiä: On totta kai niin, että kun yrittäjillä on huonompi sosiaaliturva, mihin ministeri äsken viittasi, ja myöskin enemmän riskejä, niin on oltava kannustimia. Niin kuin ed. Reijonen täällä viittasi, veropolitiikassa on tapahtumassa paljonkin myönteistä. Täällä oppositio pelottelee ihmisiä eduskunnassa ja maakunnissa turhaan. Tässä on myöskin eräitä pienempiä asioita: tiedämme tämän alvin alarajan, on ansiotuloverotuksen vähennys ja sitten nyt myös ilmeisesti ruokatarjoilun alvin alaraja. Näiden alentaminen onnistuu, kun EU:ssa liikehdintää tapahtuu. Sitten on tämä yritysverouudistus kokonaisuudessaan, joka on tietenkin keskeinen, ja on tärkeätä, että säädöstasolla onnistumme.

Kun ministerikin on paikalla, niin otan vielä esille tämän sukupolvenvaihdosasian, johon täällä viitattiin. On todella tärkeätä, että tämä säännös onnistuu aitona huojennuksena ja että saisimme sen tänne eduskuntaan helmikuussa ja että se voitaisiin laittaa vuoden alusta voimaan. Se olisi merkittävä kädenojennus psykologisesti yrittäjyyden suuntaan. Kun se asia on tuolla valtiovarainministerin pöytälaatikon alimmaisena maannut kymmenen vuotta ja nyt se rohkeasti esille otetaan ja toteutetaan, niin minusta tuolla pitää ensi vuonna lähteä liikkeelle, ja uskon, että ministeri Pekkarinen tätä erityisesti vartioi.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Ed. Ala-Nissilä innoitti toiseen kysymykseen, joka nyt ei ministeri Pekkariselle kuulu vaan valtiovarainministerille, mikä on verotilijärjestelmän tämänhetkinen tilanne. Se on yksi niitä selkeitä keinoja, joka myöskin on kirjattuna hallitusohjelmaan, ja siihen oli jo edelliseltä kaudelta selkeä malli. Jäämme odottamaan innokkaasti sitä, että tämä saataisiin nimenomaan tälle kaikkein pienimmälle yritystoiminnalle helpotuksena yritystoimintansa osalle. Se on yksi niitä konkreettisia toimia, joita myöskin varmasti yrittäjäkenttä odottaa.

Toinen asia, mikä on myöskin tapetilla, on kilpailupolitiikan uudistaminen. Senhän jo tiedämmekin, että tästä uudistusesitys tulee, ja siinä nimenomaan myöskin tämä epäsuhta pienten ja suurten, globaaleiden yritysten välillä ja asiakassuhteiden ollessa täytyy korjata ja sille myöskin kannustimia pienyrityksen näkökulmasta saada.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kilpailupolitiikan osaltahan vapuilta astutaan uuteen järjestelmään, eurooppalaiseen järjestelmään, jossa kansallisen kilpailupolitiikan hoitovastuu, käytetään ilmaisua, itse asiassa lisääntyy tai työnjako selkeytyy EU:n ja sitten kansallisten viranomaisten välillä. Työnjako selkeytyy myös sillä tavalla, että käytännön kenttätoimissa Suomen tapauksessa Kilpailuviraston asema entisestään vahvistuu. Tämä näkyy myöskin siinä, että Kilpailuvirasto tulee tarvitsemaan lisäresursseja, ja jonkunmoisiin lisäresursseihin myöskin ministeriön sisällä on varustauduttu.

Tähän ensimmäiseen kysymykseen liittyen: Myöskin tämä on osa näitä projekteja, jotka yrittäjyyshankkeeseen liittyen on viritetty. Nyt en ihan varmaa takuuta voi mennä sanomaan, mutta minulla on semmoinen muistikuva, että peräti ensi kevätkauden aikaan pitäisi tulla tästä jo konkreettinen esitys. Tässä pohjat ovat olleet kauemmassa menneisyydessä, ja tämän valmistelun loppusuora on ymmärtääkseni etenemässä tällä hetkellä aika hyvin. Muistaakseni ensi vuoden puolella tästä saadaan sitten esitykset. En uskalla mennä mitään takuuta antamaan, milloin tarvittavat säädökset valmistuvat. Tämä nimittäin vaatii joitakin säädösmuutoksiakin, mutta en uskalla mennä sitä takuuta antamaan, missä vaiheessa nämä säädösmuutokset ovat täällä eduskunnassa.