Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kävimme jo esityksen ensimmäisessä käsittelyssä läpi näkemyksemme, jonka perusteella esitämme, että opiskelijoiden sairauspäivärahan perusteena tulee olla sekä opintoraha että työtulot.

Lain perimmäinen tavoite siitä, että opiskelijoilla olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet jäädä sairauspäivärahalle, on kannatettava tavoite. Käytännössä ongelmaksi tulevat kuitenkin opiskelijoiden sairauspäivärahan myöntämisen perusteet ja määritteet. Näkemyksemme mukaan esitys ei mahdollista todellisuudessa opiskelijan siirtymistä sairauspäivärahalle, vaikka se lain tavoitteena onkin. Opiskelijan toimeentulo perustuu opintotukeen, joka jaetaan opintorahaan, lainaan ja asumislisään. Tämän lisäksi opiskelijat täydentävät toimeentuloaan työtuloilla. Sairauspäiväraha ei huomioi opiskelijan todellista toimeentuloa, vaan sairauspäivärahan laskennan perusteena ovat ainoastaan opintoraha tai työtulo. Tämän lisäksi opiskelija menettää asumislisän ja opintolainan. Sairauspäivärahalle siirtyminen heikentää opiskelijan taloudellista tilannetta huomattavasti, minkä takia hänen on haettava yleistä asumistukea ja toimeentulotukea. Tämä saattaa olla monelle sairastavalle kohtuuton vaatimus. Sairaana moni asia tuntuu vaikealta ja raskaalta. Ei yksinkertaisesti ole voimia hakea edellä mainittuja etuuksia, joihin olisi oikeus.

Valiokuntakuulemisessa todettiin muun muassa, että näistä syistä opiskelijat eivät välttämättä uskalla siirtyä sairauspäivärahan varaan vaan he nostavat opintotukea ilman, että opintopisteet karttuvat, ja sitä kautta opiskelija voi menettää myös opintorahan. Tämä voi pahentaa opiskelijan kokonaistilannetta sekä hänen sairauttaan ja siten vaikeuttaa myös opintojen suorittamista loppuun. Opiskelijoiden opintotukijärjestelmä on myös osa koulutuspolitiikkaa. Opintotukijärjestelmän yhtenä tavoitteena on myös tukea opiskelua siten, että opinnot saadaan suoritettua tavoiteajassa. Tätä kautta järjestelmä on nivottu tiukasti kiinni osaksi koulutuspoliittisia tavoitteita. Tämän lisäksi, jos opiskelija saa opintorahaa, on hänen toimeentulonsa tarkoin määritelty, mitä hän saa ansaita työtuloina ja miten hänen täytyy edetä opintojensa osalta. Tältä osin opiskelijoiden tilanne on erilainen kuin monen muun kansalaisen. Koulutustavoitteet ja toimeentulo ovat sidotut tiukasti toisiinsa. Tämä tulisi myös huomata opiskelijoiden sairauspäivärahaa määritettäessä.

Opiskelijat ovat myös keskenään eriarvoisessa asemassa sairauspäivärahaa laskettaessa riippuen siitä, missä he opiskelevat. Korkeakouluopiskelijoiden ja toisen asteen opiskelijoiden opintorahaperusteet poikkeavat toisistaan ja siten vaikuttavat myös sairauspäivärahan tasoon. Kuten täällä on jo useaan otteeseen todettu, opiskelijoiden toimeentuloa turvaa opintotuki, joka jaetaan opintorahaan, opintolainaan ja asumislisään. Yleisesti voidaan todeta, että suurin epäkohta opintotuessa tällä hetkellä on paitsi sen alhainen taso myös se, että opintotuki on täysi-ikäisillä 18—19-vuotiailla keskiasteen opiskelijoilla edelleen sidottu vanhempien tuloihin, vaikka he asuisivat itsenäisesti.

On epäoikeudenmukaista, että täysi-ikäiset nuoret sidotaan riippuvaisiksi vanhempiensa tuloista. Näin ei saisi olla, minkä takia vanhempien tuloraja tulisi myös poistaa. Vanhempien tulot vaikuttavat siis täysi-ikäisen opiskelijan opintorahan suuruuteen. Tästä syystä toisen asteen opiskelijoiden opintoraha vaihtelee 38 eurosta 246 euroon. Tästä seuraa, että heidän sairauspäivärahansa vaihtelee ja on todella pieni tämän lakiehdotuksen perusteella. Käytännössä heidän kaikkien olisi haettava toimeentulotukea, jos he sairastuisivat ja siirtyisivät sairauspäivärahan piiriin. Korkeakouluopiskelijoiden opintoraha on tällä hetkellä 298 euroa. Heidän osaltaan vanhempien tulot eivät vaikuta, mikä on aivan oikein. Opintorahan pienuus on myös heidän ongelmansa.

Opintorahan ostovoima on pudonnut 15 vuodessa jopa 20 prosenttia. Tukeen on tehty ajoittain pienehköjä korotuksia, mutta kokopäivätoimiseen opiskeluun ilman lainaa ja työntekoa se ei riitä mitenkään. Opiskelijoiden riittämätön opintotuki on vaikuttanut siihen, että opiskelijat ovat opiskelunsa ohella myös työssä, jotta selviytyisivät päivittäisistä perusmenoistaan, kuten ruuasta, vuokrasta, opiskelutarvikemenoista, vaatteista, puhtaustarvikkeista jne. eli aivan tavallisista, jokaiselle meille kuuluvista perusmenoista. Työssäkäynti ei välttämättä ole huono asia. Se voi myös tukea opiskelua. Siitä ei saa myöskään rangaista varsinkaan silloin, jos opiskelija etenee opinnoissaan tavoiteajassa.

Opintotukea on siis edelleen kehitettävä. Lähtökohtana tulee olla, että opintotuki on sen tasoinen, että se ei edellytä työssäkäyntiä normaalin perustoimeentulon turvaamiseksi. Työssäkäynnin tehtävänä olisi pikemminkin se, että työ tukee opiskelua ja sen suorittamista tavoiteajassa. Riittävä toimeentulo vähentäisi myös psyykkisiä paineita taloudellisesta selviytymisestä. Useilla tutkimuksilla on osoitettu myös toimeentulo-ongelmien vaikuttavan yleiseen elämänhallintaan, ihmissuhde- ja mielenterveysongelmiin. Jatkuva ahdistus siitä, kuinka selviää taloudellisesti, vaikuttaa myös opiskelijoiden menestymiseen opiskelussa. Valitettavaa on, että opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet, kuten tiedämme. Tällä hetkellä muun muassa korkeakouluopiskelijoista noin 70 prosenttia käy töissä lukukauden aikana, opiskelun loppuvaiheessa jopa 90 prosenttia. Helsingin yliopiston toimeentulotutkimuksen mukaan opiskelijoiden mediaanitulo naisilla oli 500 euroa kuukaudessa ja miehillä 600 euroa. Tulot eivät siten ole korkeita.

Arvoisa herra puhemies! Nyt esillä olevassa lainsäädäntöesityksessä sairauspäivärahan määräytymisen perusteena ovat ainoastaan työtulo tai opintoraha. Vaikka opiskelijan säännölliset tulot muodostuvat useista eri osista, lakiesitys ei huomioi opiskelijoiden todellista toimeentuloa ennen sairastumista. Tämän seurauksena sairauspäivärahalle siirryttäessä opiskelijan tulot putoavat merkittävästi, eikä esitys siten tue opiskelijoiden siirtymistä sairauspäivärahalle, vaikka se olisi heidän etunsa mukaista. Yhteiskunnan on turvattava riittävä toimeentulo myös opiskelijan sairauden aikana. Toimeentulojärjestelmää on myös kehitettävä siten, ettei se aiheuta ylimääräistä ja kohtuutonta byrokratiaa perustoimeentulon turvaamiseksi. Näistä edellä mainituista syistä näemme, että jotta lain perimmäinen tavoite toteutuu ja opiskelijoilla olisi todellinen mahdollisuus siirtyä sairauspäivärahalle, sairauspäivärahan määräytymisen perusteena on oltava opintoraha sekä työtulot. Näkemyksemme mukaan lainsäädäntöä on jatkossa kehitettävä tähän suuntaan.

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyy nimelläni jaetun monisteen mukaisen lausumaehdotuksen, joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy pikaisesti toimenpiteisiin opiskelijoiden sairauspäivärahan määrittelemiseksi niin, että sairauspäivärahan perusteena on sekä opintoraha että opiskelijan työtulo."

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Anneli Kiljunen vei kyllä niin tehokkaasti jalat suustani, että tyydyn vain kannattamaan hänen tekemäänsä esitystä.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys todellakin on lähtökohtaisesti hyvä. Se selkiyttää ja helpottaa opiskelijan mahdollisuutta siirtyä opintotuen piiristä sairauspäivärahan piiriin.

Mutta aivan kuten ed. Anneli Kiljunen tuossa puheenvuorossaan toi esiin, niin kyllä tähän monia perustavanlaatuisia epäkohtia jää. Itse nostan päällimmäiseksi sen, että tässä uudistuksessa jää korjaamatta mielestäni sosiaalipoliittisesti pahin epäkohta eli pienituloisten, joihin siis opiskelijat kuuluvat, ja tulottomien henkilöiden muista sairauspäivärahan saajista poikkeava omavastuuaika. Eli opiskelija saa näiden ensimmäisten 55 sairauspäivän ajan päivärahaa vähätuloisten ja tulottomien joukossa laskennallisesti 1/25 tuosta opintorahasta, mikä tarkoittaa, että opiskelija saa siis 55 päivän ajan 11 euroa 92 senttiä sairauspäivärahaa, kun vähimmäissairauspäiväraha on 22 euroa. Mikäli vakuutetun päiväraha jää tulojen vähyyden vuoksi alle tuon vähimmäismääräisen päivärahan, niin oikeus päivärahaan alkaa vasta työkyvyttömyyden kestettyä yhdenjaksoisesti 55 päivää, kun muilla, siis parempituloisilla, päivärahan saajilla, omavastuuaika on 9 arkipäivää.

Arvoisa puhemies! Ehdotankin, että eduskunta hyväksyisi lausuman, joka sisältyy vastalauseeseen 1 ja kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee pikaisesti esityksen, jossa vähimmäismääräisen sairauspäivärahan saajien omavastuuaika lyhennetään vastaavaksi kuin muilla työkyvyttömyyden vuoksi sairauspäivärahaa saavilla."

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Minäkään en ryhdy toistamaan niitä tämän sinänsä hyvän lakiesityksen epäilyttäviä piirteitä, joita ed. Anneli Kiljunen tuossa laajakantoisesti monitahokkaassa puheenvuorossaan ansiokkaasti esitteli. Sen sijaan aivan samoin kuin ed. Räsänen kiinnitän huomiota tähän 55 päivän täysin perusteettomaan ja suorastaan epäinhimilliseen epäkohtaan, joka suomalaisessa sosiaaliturvajärjestelmässä vallitsee siitäkin huolimatta, että minun käsiini on sattunut paperi, joka niissä ei oikeastaan pitäisi olla, eli Sata-komitean tulevan raportin luonnos, jossa siis tätä 55 päivän rajaa ehdotetaan tai ainakin suositellaan poistettavaksi. Eiköhän hoideta tämä asia ainakin nyt kehotuksen muodossa jo tämän lakiesityksen yhteydessä, ja siksi kannatan ed. Räsäsen tekemää ehdotusta lausumaksi.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on laki, joka opiskelijajärjestöjen mukaan on parannus nykytilanteeseen. Vaikka tätä lakiesitystä miten lukee, niin on helppo olla opiskelijajärjestöjen kanssa tässä kohtaa samaa mieltä. Kysehän on siis siitä, että opiskelija voi sairastumisen ajaksi keskeyttää opintotuen, saada sairauspäivärahaa ja jatkaa opintotuella, mistä siis seuraa se, että opintotukiaika ei lyhene sairastamisen vuoksi. Siitähän tässä laissa on lähtökohtaisesti kysymys.

Lain ensimmäisen käsittelyn yhteydessä jäin mietiskelemään, millaista sosiaalipolitiikkaa, millaista sosiaaliturvaa sosialidemokraatit tässä maassa haluavat ajaa, mitkä ovat ne perustat ja lähtökohdat. Ed. Anneli Kiljusen puheenvuoron kuultuani tässä toisessa käsittelyssä olen entistä enemmän hämmästynyt. Hän muun muassa käytti sanontaa, kun hän perusteli sitä, että tämä esitys on huono, että tässä on se perustavaa laatua oleva puute, jonka seurauksena sosialidemokraatit esittävät lausumaa, jossa sairauspäivärahan perusteena pitäisi olla sekä opintoraha että opiskelijan työtulo. Minusta tämä kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta, että olemme tilanteessa, jossa oppositiopuolue sosialidemokraattien mukaan tässä on perustavaa laatua oleva asia, jota nyt täyttä kautta korjataan, kun meillä tämä sosiaaliturvajärjestelmä on kuitenkin lähtökohtaisesti syyperusteinen.

Oma henkilökohtainen kantani on se ja puolueen kantakin on se, että meidän tulisi entistä enemmän hakea sellaisia väyliä, joilla pystyttäisiin sosiaaliturvaa ja työtä yhteensovittamaan. Tämä on pieni esitys ja tämä on pieni muutos, periaatteellisesti iso, mutta kun tämän lausuman lukee, missä sosialidemokraatit esittävät, että opintorahan ja opiskelijan työtulon tulisi olla tämän sairauspäivärahan peruste, niin tämä on nyt sitten vissiin sitä uutta sosiaalidemokratiaa, jonka nieleskelemisessä itselläni (Puhemies: 2 minuuttia!) saattaa jonkun aikaa mennä.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja ed. Rehula viritti keskustelua sosiaaliturvan perusteista, ja varmasti sosialidemokraatit pystyvät kommentoimaan itse tätä kysymystä sosialidemokraattien perusteluista ja ajatuksesta vähimmäisturvasta ja sairauspäivärahan ja opintotuen suhteesta.

Mutta itse haluan edelleenkin palata tähän vähimmäispäivärahan käsitteeseen ja muistutan siitä, että myös sosiaali- ja terveysvaliokunta samoin kuin perustuslakivaliokunta jo muutama vuosi sitten, vuonna 2004, ilmaisi kannakseen, että omavastuuajan lyhentämiseen tulee pyrkiä. Itse pidän tätä 55 päivän karenssiaikaa erittäin epäoikeudenmukaisena sosiaalipoliittisena valintana. Tietysti ymmärrän, että vaikeina aikoina on tällaisiin ratkaisuihin päädytty, mutta kyllä se silloinkin oli sosiaalipoliittisesti epäoikeudenmukainen ratkaisu. Mutta tässä vaiheessa pitäisin tärkeänä, että pääsisimme tästä eroon ja näille kaikkein vähätuloisimmille henkilöille saataisiin yhdenvertainen turva sairastamisen ajaksi.

Siinä olen kyllä ed. Rehulan kanssa samaa mieltä ja korostan, että tämä esitys on hyvä. Tällä hetkellähän opiskelija joutuu katkaisemaan opintotuen voidakseen hakea sairauspäivärahaa ja usein sitten joutuu odottamaan päätöstä ilman mitään tukea, mutta nyt siis Kela katkaisee opintotuen sairauspäivärahan myöntöpäätöksen yh_teydessä, ja kyllä tämä on selvästi selkeämpi järjestelmä.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutama sana vähimmäismääräisen sairauspäivärahan omavastuuajasta.

Se on sosiaalipoliittisesti täysin väärin. Täällä ykköskäsittelyn ensimmäisessä osassa ed. Tennilä kysyi allekirjoittaneelta, mistä tuo 55 päivää on tullut, kun ansiosidonnaisessa turvassa sairauspäivärahan karenssiaika on 9 päivää. Tuolloin vastasin, että todennäköisesti se 55 päivää on aikanaan päätettäessä tullut juuri sieltä, mistä tällaiset luvut yleensä tulevat, eli hatusta. Se on joku päivä jostakin. Jos täällä salissa on tällä hetkellä paremmin asiaa tietäviä, mielelläni tiedon vastaanotan. Mutta jos on jotain perusteita sille, että ansiosidonnaisen ja vähimmäispäiväisen sairauspäivärahan karenssiaika lähtökohtaisestikin on erilainen, niin en tiedä niitä perusteluja.

Mutta tämän asian käsittelyn yhteydessä vähintään yhtä mielenkiintoinen ja itselleni pohdintaa aiheuttanut asia kuin se, että sosialidemokraatit omassa vastalauseessaan, joka on ollut alun alkaen tekstimuotoinen ja nyt on sitten ilmestynyt lausuma, vähintään yhtä mielenkiintoinen kysymys kuin se, että ollaan valmiit opintorahan ja opiskelijan työtulon yhteenlasketusta summasta sairauspäivärahaa maksamaan, on se, että sosialidemokraatit ovat allekirjoittaneet tämän ed. Päivi Räsäsen lausumaehdotuksen, jossa ensinnäkin laajennetaan tämä asia koskemaan kaikkia pienimpiä päivärahoja tämän opiskelijoitten sairauspäivärahan lisäksi, ja että olette allekirjoittaneet koko oppositio lausuman, jossa todetaan, että "hallitus valmistelee pikaisesti esityksen, jossa vähimmäismääräisen sairauspäivärahan saajien omavastuuaikaa lyhennetään - -". Tämä on kai sitä uutta sosialidemokratiaa, jonka itse toivotan toki tervetulleeksi tähän sosiaalipoliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto on aina ihan riippumatta hallituksessa olosta ollut sitä mieltä, että kaikkia ihmisiä pitää kohdella sosiaaliturvan osalta mahdollisimman tasavertaisesti ja erityisesti niitä, ketkä eniten sen turvan parissa ovat, unohtamatta sinänsä suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän universaalia luonnetta.

Minä en ryhdy spekuloimaan sosialidemokraattien sisäisellä hengenelämällä tässä yhteydessä, mutta totean kyllä, että itsellenikin vaatimus ikään kuin laskea yhteen opiskelijan sairauspäivärahan perustaksi sekä opiskelijan työtulo että opintoraha johtaa siihen aika kummalliseen ajatteluun, että opiskelu pitäisi rahoittaa työtä tehden, ja minä en siitä ajatuksesta noin teoreettisesti pidä.

Siksi ikään kuin teoreettisesti en ole kovin innostunut tästä sosialidemokraattien lausumasta, jota itse asiassa ed. Kyllönen kannatti, ja voipi olla, että itsekin äänestän tämän puolesta sinänsä, mutta siksi, että se tällä hetkellä tietenkin käytännössä kuvaa tätä vallitsevaa tilannetta. Opiskelijat valitettavasti joutuvat rahoittamaan opiskeluaan opintotuen mataluudesta johtuen työnteolla. Tietenkin sitä voisi rahoittaa myöskin lainaa ottamalla, kuten me ennen muinoin teimme. Mutta kun tilanne on tämä, niin tietysti tällaistakin lähestymiskulmaa tähän voi soveltaa, mutta kyllä teoriassa opinnot pitäisi rahoittaa opintotuella, ja opintotuen pitäisi olla riittävä, ettei tarvitse nyt sen vuoksi töihin mennä, vaikka siitä nyt hyvää kokemusta kenties tulevaan työelämään karttuisikin.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin on aivan totta, että opiskelijoitten sairauspäivärahan laskentaperusteen yksi suurimpia probleemeja, ongelmia, on se, että opiskelijoitten perustoimeentulo ennen sairauspäivärahalle siirtymistä on liian matala. Syynä tähän on opintotuen ja siihen sisältyvän opintorahan matala taso, jonka takia opiskelijat joutuvat myös käymään töissä.

Opiskelijoiden opintotuki on, kun he käyvät töissä, kuitenkin tarkoin määritelty, mitä opiskelijat voivat ansaita, ja se on tarkoin sidottu myös opintojen etenemiseen. Tavoitteena täytyy olla se, että opiskelijan sairauspäiväraha on sen tasoinen, ettei se edellytä toimeentulotuen hakemista.

Sosialidemokraattien kanta on se, että meidän pitää kehittää meidän perustoimeentuloamme sekä ensisijaisia etuuksia siihen suuntaan, että yhä harvemmin ihmiset joutuvat tukeutumaan toimeentulotukeen. Opiskelijat ovat myös yksi osa tätä ryhmää, ja sen takia näemme, että opiskelijoitten sairauspäivärahaa pitää kehittää siihen suuntaan, että heidän ei tarvitse hakeutua toimeentulotuen piiriin.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kun nyt samaan aikaan käydään keskustelua siitä, millä tavalla tämän laman jälkeen selvitään ja tarvitaanko leikkauksia tulevalla vaalikaudella, niin kyllä mielestäni on hyvin ajankohtaista nyt muistaa se, että Lipposen ensimmäinen hallitus teki näitä lamanjälkeisiä leikkauksia nimenomaan vähimmäisturvaan, sekä opintotukeen että tähän vähimmäissairauspäivärahaan kohdistuen, ja silloinhan tehtiin tämä 55 päivän karenssiaika eli leikattiin niiltä kaikkein pienituloisimmilta ja kohdennettiin säästöt sinne.

Siinä mielessä ajattelen, että tästä aiheesta keskusteleminen on nyt tavattoman ajankohtaista, ettei tehdä samoja virheitä tämän taantuman jälkeen kuin tehtiin silloin. Tämänkin vuoksi pidän tärkeänä, että tämä vastalauseen lausumaehdotus tulisi hyväksytyksi, ja kun sille näyttää tulevan tukea keskustan taholta, niin toivoisin, että se näkyisi myös tuossa äänestyskäyttäytymisessä.