Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä ei ole kuin reilu vuosi siitä, kun hallitus edellisen kerran korotti pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien ihmisten asiakasmaksuja. Nyt se haluaa jälleen korottaa näiden ihmisten asiakasmaksuja 85 prosenttiin asiakkaan nettotuloista. Voimme vain kysyä, onko tämä hallituksen viimeinen korotus vai tuleeko se edelleen jatkamaan valitsemaansa linjaa. Kyyti on kylmää. Hallituspuolueiden ministerit ja edustajat ovat toistuvasti korostaneet, miten he ovat tehneet kaikkein pienituloisimpien tilanteeseen parannuksia. Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että jokainen etuuden parannus tuo mukanaan myös jonkin toisen etuuden heikkenemisen, niin tälläkin kertaa.

Arvoisa herra puhemies! Me sosialidemokraatit olemme jättäneet yhdessä muiden oppositiopuolueiden kanssa mietintöön vastalauseen, jossa vastustamme maksujen korotuksia. Esittelin vastalauseemme sisällön tarkemmin asian ensimmäisessä käsittelyssä, minkä takia palaan nyt vain muutamaan yksityiskohtaan, joissa oli epäselvyyksiä muun muassa asian äänestyksen yhteydessä.

Me emme hyväksy asiakasmaksujen korotuksia laitoshoidossa oleville. Me emme hyväksy, että parempituloisen puolison asiakasmaksuja myöskään korotetaan. Emme hyväksy, että laitoshoidossa saadut tulot imuroidaan jälleen kerran kunnilta valtiolle eivätkä tulot jää siten kuntien palveluiden parantamiseen ja kehittämiseen. Tästä syystä esitän, että käsittelyssä oleva toinen lakiehdotus hylätään.

Me kannatamme veteraanilisän korotusta 50 eurolla. Se on tärkeä veteraanien kotona asumisen tukemisessa. Veteraanilisä kohdistuu nimenomaan niille pienituloisille sotaveteraaneille, joille toimintakyvyn heikkeneminen aiheuttaa jatkuvaa avuntarvetta tai erityisen suuria lisäkustannuksia.

Arvoisa herra puhemies! Palveluasumista kehitetään voimakkaasti eri puolilla Suomea. Se korvaa myös monelta osin laitoshoidon. Palveluasujaa kuitenkin kohdellaan muun muassa asiakasmaksujen suhteen eri tavalla kuin pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevaa. Siltä osin kenttä on todella kirjava ja villi. Syynä tähän on, ettei palveluasumisen asiakasmaksuja ole säädelty yhtenäisesti. Palveluasunnoissa asuville ei ole määrätty käyttövaraa, joka jäisi asiakasmaksun jälkeen henkilökohtaiseen käyttöön.

Palveluasumisen piirissä olevien vanhusten, mielenterveyskuntoutujien ja muuten hoivaa tarvitsevien tulee mielestämme saada lakiin perustuva oikeus asiakasmaksun jälkeenjäävään henkilökohtaiseen käyttövaraan. Heillä on usein ravintokuluja, isoja lääkekuluja, silmälasi- ja hammashoitomenoja, siivous-, kampaaja- sekä muita henkilökohtaisia menoja, jotka on maksettava itse. Palveluasunnoissa olevat ihmiset ovat myös usein parempikuntoisia kuin laitoshoidossa olevat, joten heidän kulutustarpeensa ovat usein myös suurempia kuin laitoshoidossa olevilla. Siten on perusteltua, että palveluasunnoissa asuville ihmisille säädetään yhdenmukaisin kriteerein oma käyttövara, joka on myös suurempi kuin laitoshoidossa olevilla. Tämän ovat monet kunnat jo vapaaehtoisestikin toteuttaneet.

Ehdotammekin lakialoitteen 106/2009 sisällön mukaista lausumaa. Lakialoitteen mukaan silloin, kun peritään asiakasmaksua henkilöltä, jonka asumispalvelu ei sisällä ruokakuluja vaan hän maksaa ruoasta erikseen, hänelle tulisi jättää yksinasuvan toimeentulotuen perusosan suuruinen minimikäyttövara eli noin 417 euroa kuukaudessa. Jos ravintokustannukset sisältyvät palveluasumisen maksuun, käyttövara olisi 52 prosenttia tuosta summasta. Esityksessä on myös, että uudistus ulottuisi julkisen sektorin palveluasumiseen ja kunnan ostopalveluna hankkimaan kolmannen sektorin tai yksityisen sektorin tuottamaan palveluasumiseen. Jatkossa tulee selvittää mahdollisuus turvata käyttövara myös yksityisissä palveluasunnoissa.

Arvoisa herra puhemies! Lain ensimmäisen ja toisen käsittelyn ja vastalauseemme perusteella ehdotan, että toinen lakiehdotus hylätään, ja lisäksi, että eduskunta hyväksyy nimelläni jaetun monisteen mukaisen lausumaehdotuksen, joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin sellaisen esityksen antamiseksi, jolla turvataan palveluasunnoissa asuville ihmisille asiakasmaksun velvoittamisen jälkeen käteen jäävä yhdenmukainen vähimmäiskäyttövara lakialoitteen 106/2009 mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi."

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Nykyisen vammaisetuuslain tavoitteena on tukea pitkäaikaisesti sairaan tai vammaisen selviytymistä jokapäiväisessä elämässä sekä hänen toimintakykynsä ylläpitämistä, hänen kotona asumistaan, kuntoutustaan ja hoitoa. Kelan ohjeiden mukaan eläkkeensaajan hoitotuella pyritään helpottamaan avun ja palvelujen hankkimista ja siten estämään tuen saajan laitoshoitoon joutumista.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa lausunnossaan, että tukien maksaminen myös julkisessa laitoshoidossa oleville edellyttää vammaisetuuksien myöntämistä koskevien Kansaneläkelaitoksen etuusohjeiden tarkistamista. Kun kriteereitä Kansaneläkelaitoksessa ryhdytään muuttamaan, tulee huolehtia siitä, että vammaistukia saavat jatkossakin edelleen ne henkilöt, joille kyseessä olevat tuet on alun perin tarkoitettu. Tukia ei saa muuttaa niin, että vain laitoshoidossa olevat saisivat tukia. Tämä huoli on aiheellinen. Sitä viestiä on tullut kentältä lähestulkoon päivittäin ainakin sen aikaa, mitä on laki ollut eduskunnassa käsittelyssä, ja myös viestejä siitä, että erityisen vaikeasti liikuntavammaisten kohdalla jo ensi vuoden sopimuksista on käyty neuvotteluja sen osalta, että on epäilty, josko nyt kotona asuvilta tai palveluasumisessa asuvilta henkilöiltä viedään vammaistuet pois.

Kannatan edustaja Anneli Kiljusen esittämää kakkoslain hylkyä ja lausumaehdotusta.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan myös lämpimästi ed. Anneli Kiljusen esittämää lausumaa. Meilläkin on todellakin kasvamassa se ongelma, että kun palveluasumisella korvataan yhä enemmän laitoshoitoa, niin silti samaan aikaan palveluasujaa kohdellaan eri tavalla asiakasmaksujen suhteen kuin pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevaa. Laitoshoidossa asuvalla on säädetty, lakisääteinen, käyttövara, joka tosin ei suuri ole mutta turvaa kuitenkin henkilölle asiakasmaksujen jälkeen tietyn suuruisen omaan käyttöön jäävän suojaosuuden. Sen sijaan palveluasunnoissa asuvat joutuvat maksamaan kaikista palveluistaan kulut — lääkekulut, hammashoito-, monenlaiset muut kulut — omista varoistaan, ja henkilölle todellakin voi käydä hyvin niin, että ei jää mitään vaan päinvastoin jopa velkarahalla joutuu rahoittamaan näitä kulujaan ja menojaan.

Sen vuoksi kannatan lämpimästi sitä, että palveluasujaa kohdeltaisiin samalla tavalla kuin pitkäaikaisessa laitoshoidossa asuvaa. Kaiken lisäksi monesti nuo palveluasunnot ovat käytännössä hyvin samantasoisia kuin nämä pitkäaikaisen laitoshoidon yksiköt. Käytännössä saattaa olla niin, että vain kyltti rakennuksen seinässä on vaihdettu ja näin tehty palveluasunto laitoksesta.