Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästäkin muutama sana.

Tämähän liittyy eräänä osana tähän hallituksen kokonaisuuteen, jolla finanssikriisin ja pankkeihin liittyvien toimintojen turvaamista koitetaan Suomen osalta säädellä osana Euroopan unionin toimenpiteitä.

Valtion talousarviossa myönnettyjen määrärahojen tai valtuuksien puitteissa tapahtuvaan tukimenettelyyn maksimissaan 4 miljardiin euroon liittyy tämä hallituksen esitys. Talousvaliokunnan enemmistö esittää, että tämä laki hyväksytään. Talousvaliokunnalle annetun tiedon mukaan pankkien vakavaraisuus on pysynyt vahvana. Pankkisektorin kannattavuus on heikentynyt, mutta se on edelleen positiivinen. Näillä näkymin valtiolla ei ole tarvetta tehdä laissa tarkoitettua pääomasijoitusta mihinkään Suomessa toimiluvan saaneeseen pankkiin.

Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että tarkasti säännelty, määräaikaiseksi säädettävä mahdollisuus pankin vakavaraisuuden vahvistamiseksi ja siten luotonannon turvaamiseksi on käytettävissä olosuhteiden niin vaatiessa. Tämä mahdollisuus lisää osaltaan luottamusta rahoitusmarkkinoihin ja tasoittaa kilpailuasetelmaa tärkeimpien kilpailijamaiden kanssa.

Talousvaliokunta painottaa valvonnan tehokkuutta ja valvojien yhteistoimintaa yli rajojen, kun laki koskee kotimaisten pankkien lisäksi myös sellaisia Suomessa toimiluvan saaneita tytärpankkeja, jotka ovat ulkomaisten emoyhtiöiden omistuksessa. Tällä tarkoitetaan lähinnä Nordeaa ja sitten Danske Bankin suomalaista tytärpankkia Sampoa. Valvojalla on oltava tehtävään riittävät ja osaavat resurssit. Valtiovarainministeriön on nimettävä pääomalainaa ottavan pankin hallitukseen pätevät, valtion eduista huolehtivat henkilöt.

Tässä lakiehdotuksessa luottolaitoslain mukaan omia varoja on oltava vähintään 8 prosenttia luottolaitoksen varojen ja taseen ulkopuolisten sitoumusten riskituotteisesta määrästä. Vähintään puolet vaaditusta omien varojen määrästä on katettava ensisijaisilla omilla varoilla.

Kriisissä olevan pankin tukemiseen sovelletaan Valtion vakuusrahastosta annettua lakia. Vakuusrahastolain mukaan valtioneuvosto voi määrätä Suomessa toimiluvan saaneen pankin tekemään rahastolle hakemuksen rahoitustuen saamiseksi, jos pankin vakavaraisuus on heikentynyt eikä vakavaraisuuden turvaaminen ole mahdollista ilman valtion rahoitustukea. Valtio voi tehdä pääomasijoituksen talletuspankkiin, jolle on myönnetty toimilupa Suomessa.

Talousvaliokunta teki tähän muutaman tärkeän muutoksen. Yksi niistä on ensinnäkin se lähtökohtaisuus, että talousvaliokunta pitää tärkeänä, että pääomalainan ehdot ovat tiukat mutta eivät kuitenkaan niin tiukat, että pankin ei kannata laskea pääomalainaa liikkeeseen ja tällä tavoin vahvistaa vakavaraisuuttaan. Liian tiukoilla ehdoilla laki menettäisi tarkoituksensa lisätä pankin riskinotto- ja luotonantovaraa.

Talousvaliokunta pitää välttämättömänä huolehtia muun muassa siitä, että Suomessa toimiluvan saanut valtion pääomalainaa ottanut pankki ei siirrä varojaan konsernin sisällä ulkomaiselle emopankilleen. Tässä juuri on kysymys tästä Nordean ja Danske Bankin tilanteesta suhteessa Nordea Suomi Oyj:hin ja Sampo Oyj:hin. Valtion etujen turvaaminen on otettava huomioon, kun valtioneuvoston asetuksella säädetään pääomalainan ehdoista ja muista pääomalainaan liittyvistä toimista.

Tätä esitystähän on ollut tarkoitus soveltaa tämän vuoden loppuun, mutta kun vuosi loppuu ja komission kanta Suomen hallituksen toimenpiteisiin tuli vasta äskettäin, niin tätä on jatkettu 30.4.2010 asti. Lisäksi talousvaliokunta teki tähän lakiin sellaisen muutoksen, joka näissä säännöksissä ilmenee, että täällähän tiettyjen edellytysten vallitessa on valtioneuvostolla oikeus nimittää kriisipankkiin kaksi hallituksen jäsentä, jos näitä korkoja ei ole vuoteen maksettu.

Tähän valiokunnan enemmistön äänin syntyneeseen mietintöön liittyy hylkäykseen päättyviä vastalauseita.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Muutamalla sanalla siitä vastalauseesta, mistä valiokunnan puheenjohtaja tässä jo mainitsi.

Sosialidemokraattinen ryhmä valiokunnassa on kyllä huolissaan niin suomalaisten pankkien kuin yritystenkin tulevaisuudesta, ja haluamme nähdä kyllä, että elvytystä jatketaan, mutta parhaiten myöskin pankit pysyvät pystyssä, kun meillä elvytys toimii muuten. Elikkä kun ihmisillä ja yrityksillä on rahaa ja töitä, jotka myöskin sitten pyörittävät pankkeja, niin se olisi meidän mielestämme se paras keino myöskin pankkien tilanteen turvaamiseen. Nythän tilanne on se, että yksikään pankki ei ole tarvinnut tätä eikä myöskään sitten näitä valtiontakauksia, jotka ovat tänään tulleet myöskin uudelleen pöydälle.

Vastalauseemme ja hylkäyksemme perustuu muutamiin kohtiin, joista ensimmäisenä on tämä suomalaisen pankin yhä edelleen epäselvä määritelmä. Missään asiantuntijakuulemisessa emme vakuuttuneet siitä, etteikö Suomen valtion antamilla tuilla voitaisi siirtää näitä rahoja yli rajojen näiden emopankkien hyödyksi tai toisinpäin, sieltä riskisijoituksia Suomeen päin.

Tässä on otettu hyvin huomioon pankkien etu ja pankkien omistajien etu, mutta valitettavasti tässä ei ole huomioitu niinkään pankkien asiakkaiden etua, kuinka nämä kuitenkin kaatuisivat pankkien asiakkaiden maksettaviksi tai jopa irtisanotuiksi lainoiksi tai suuremmiksi koroiksi pankkien asiakkaille tai jopa palvelumaksuina. Tähän olisi pitänyt siis kirjoittaa ehdot myös niin, että pankit eivät saa irtisanoa lainojaan muuten kuin tiukennetuilla ehdoilla.

Sitten tämä riittävä määrä, 4 miljardia, joka on kirjoitettu tähän lakiesitykseen: Ei selvinnyt, mistä se perustellusti on tullut, ja mielestämme myöskin pienemmällä summalla tähän olisi riittävä valtuutus voitu antaa.

Sitten iso kysymys, mistä on tässä salissa puhuttu useampaan kertaan: Jos valtio lähtee mukaan näihin pankkeihin, niin sinne on saatava myöskin hallitukseen edustus. Tässä lakiesityksessä on edetty hieman pieni askel, kun on kirjattu, että jos korot jäävät vuoden ajalta maksamatta, niin hallitukseen voidaan ottaa kaksi jäsentä. Meidän mielestämme olisi ollut perusteltua saada ne kaksi jäsentä sinne välittömästi, jos lainmukaisiin toimenpiteisiin lähdetään.

Sitten oma lukunsa on tietenkin myöskin tämä koron hinta, josta saimme myöskin kritiikkiä. Tiedämme, että se on EU:n tasolla yhteisesti sovittuna, mutta onko se vaikeuttamassa sitten myöskin tämän keinon käyttämistä?

Kansainvälinen valvonta on valiokunnassa ollut käsittelyssä, ja siihen on tulossa muutoksia, ja huoli sekä kansainvälisen valvonnan yhtenäisyydestä että finanssivalvonnan resurssien riittävyydestä täällä Suomessa on kyllä viikoittainen puheenaihe valiokunnassa. Siihen olisin toivonut myöskin kiinnitettävän enemmän huomiota.

Tänään omalta pöydältäni löysin uuden esityksen, hallituksen esitys talletuspankkien ja kiinnitysluottopankkien varainhankinnalle annettavista valtiontakauksista 17 miljardin valtuutuksella, joka on uudelleen käsittelyssä, ja kun tämä on ollut jo vuoden verran olemassa — kylläkin 50 miljardin valtuutuksilla ja kertaakaan sitä ei ole käytetty — niin en myöskään näe perusteltuna, että meillä tulee olla monta erilaista elementtiä pelastaaksemme pankit, jotenka ehkä tämä yksi riittää, ja tämä valtiontakaus voisi sitten olla se keino, millä pärjättäisiin, jotenka tätä, josta olemme nyt tänään hylkäyksen näihin pääomasijoituksiin jättäneet, ei näin tarvittaisi.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi valtion pääomasijoituksista talletuspankkeihin: Oli hyvä, että siitä täällä valiokunnassakin keskusteltiin ja mietintö saatiin aikaan, mutta se nyt ei ollut yksimielinen mietintö. Voi myös todeta, että Suomessa toimivat pankit eivät ole joutuneet vielä turvautumaan valtiontakaukseen, ehkä siitäkin syystä, että nyt on verorahoilla voimakkaasti elvytetty Suomen taloutta ja maailman taloutta. Nähtäväksi jää, kuinka pitkälle se vie ja jatkuuko se sen jälkeen, kun se veto alkaa loppua, että markkinavoimat rupeavat sitten viemään. Tässä on vielä isoja kysymysmerkkejä.

Hallitus esittää pankkituen muodoksi suomalaisen talletuspankin liikkeelle laskeman pääomalainan merkitsemistä. Me vasemmistoliiton eduskuntaryhmä olemme ehdottaneet, että pääomalainan asemesta valtio merkitsisi talletuspankin osakkeita. Rinnakkaislakialoite on tarkoitettu pienentämään pankkikeinottelun tuottamien tappioitten riskiä tavallisille ihmisille. Me vasemmistoliitossa emme tahdo, että tappiot olisivat yhteisiä, mikä tapahtuu riskipankkien pääomalainoittamisella, jos pankkisektori joutuu ongelmiin. Kuten olemme nähneet, pankit joutuvat vähän väliä ongelmiin. Avokätisellä tuella ongelmiin jopa houkutellaan.

Arvoisa puhemies! Erityisen ongelman muodostaa Suomessa se, että pankkisektorimme käytännössä tuhoutui viimeisen, 1990-luvun velkadeflaatiolaman aikana. Pääosa Suomen pankkisektorista on tällä hetkellä ulkomaisessa omistuksessa. Ulkomaiset pankit voivat käyttää Suomen tarjoamia pääomalainoja pelastaakseen kotimaiset osansa Tanskassa tai Ruotsissa. Näin on vaarana, että esimerkiksi Baltian kasinopelissä menetetyt pankkivarannot paikataan suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

Järjestelyt, joilla pankkien taseita ja tappioita siirretään rajojen ylitse, eivät ole mahdottomia toteuttaa. Mehän kaikki olemme huomanneet, kuinka innovatiivisia pankkisektorilla ollaan, kun kyse on rahan hankkimisesta. Pääomalainojen suuri riski on nimittäin se, että pankki tai tytäryhtiö ajautuu tai ajetaan niin pahoihin ongelmiin, että valtion pääomalainan takaisinmaksu vaarantuu. Vasemmistoliiton esittämällä pääomasijoituksen mallilla päästäisiin sisään pankkien päätöksentekoon ja voitaisiin välttää suomalaisille katastrofaalisen päätöksen tekeminen.

Arvoisa puhemies! Pääomasijoitukset pankkeihin ovat täysin mahdollisia myös osuuspankkien kohdalla. Pankin ei tarvitse olla osuuspankkimuotoinen, sillä osuuspankkimuodon sisään voidaan rakentaa esimerkiksi osakeyhtiö, joka ottaa vastaan valtion mahdolliset pääomasijoitukset. Osuuspankkimuotoa ei voida käyttää suorien sijoituksen mallimme perustelujen esteenä.

Arvoisa puhemies! Osakeomistus ulkomaisten pankkien suomalaisissa tytärpankeissa ei toisi osuutta koko konsernista, mutta antaisi valtiolle osakkuusaseman kautta oikeuden tytäryhtiön myöhempään arvonnousuun. Valtio-omistus antaisi valtiolle mahdollisuuden käyttää omistusohjausta tarkoituksenmukaisella tavalla ja laajuudessa yhteiskuntamme hyväksi.

Olen tästä tehnyt talousvaliokunnan mietintöön eriävän mielipiteen ja esitänkin — tämä meidän rinnakkaislakialoitteemme on ed. Esko-Juhani Tennilän nimissä tehty — että tämä lakiesitys saisi sellaisen muodon kuin siinä rinnakkaislakiesityksessä on. Teen tässä sellaisen esityksen.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Globalisaatiotalouden professori Heikki Patomäki arvioi Iltalehdessä, että maailmassa kytevät jo uuden, nykyistä pahemman talouskriisin siemenet. Seuraava romahdus tulee olemaan niin suuri, että valtiot tuskin pystyvät siihen vastaamaan, Patomäki sanoo. Hän muistuttaa Iltalehdessä, että edes finanssikriisin seurauksena maailmassa ei ole onnistuttu juuri suitsimaan kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita. Professori arvioi, että seuraava talouskupla puhkeaa noin kymmenen vuoden kuluttua tai 2020-luvun alussa. Hänen mukaansa kuplan kehittymistä voidaan hillitä ainoastaan, jos maailman valtiot saavat nuijittua lävitse kaikkein kunnianhimoisimmat suunnitelmansa rahoitusmarkkinoiden säätelemiseksi.

Arvoisa puhemies! Viitaten Patomäen lausuntoon ja ylipäätänsäkin kuluneen vuoden kokemuksiin siitä, että pahimmillaan valvomaton ja suitsimaton sekä äärimmäiseen riskinottoon kannustava rahoitusjärjestelmämme ei ole vakaalla pohjalla, kannatan ed. Kankaan tekemää esitystä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kun 1980-luvun melko holtittoman talouspolitiikan seurauksena ja rahamarkkinoiden vapauttamisen jälkeen Suomi ajautui syvään lamaan 1990-luvun alussa, meillä iski pankkikriisi. Tuota pankkikriisiä alettiin luonnollisesti hoitaa niillä eväillä, mitkä silloin olivat, ja ne olivat aika vähäiset, koska lainsäädäntöä ei ollut pantu lainkaan kuntoon sellaista tilannetta varten. Ei ollut vakuusrahastoa. Pankkitarkastus oli hyvin olematonta ja niin edelleen. Siinä tilanteessa jouduttiin ratkaisemaan ne keinot, joilla pankkikriisiä lähdettiin hoitamaan.

Keinoksi valittiin valtion rahoitus pankeille eli niin sanottu pankkitukipiikki, joka täällä eduskunnassa yksimielisesti avattiin. Näin sitten pankit saattoivat panna roskalainansa valtion vastuulle ja säilyttää hyvät asiakkaat itsellään. Tällä tiellä edettiin, ja miljardeja paloi rahaa tuossa operaatiossa. Tämän seurauksena luonnollisesti osa kriisipankkien asiakkaista pelastettiin, mutta valtavan suuri osa joutui ahdinkoon niin yrityksistä kuin kotitalouksistakin. Ja ne vaikeudet, kriisit, jatkuivat pitkälle, ehkä vielä tänäkin päivänä osittain.

Tuolloin tietysti pankkimaailma oli aivan erilainen kuin on tänä päivänä Suomessa. Silloin oli valtavan paljon pieniä säästöpankkeja ja myös osuuspankkeja ja sitten muutama valtakunnallinen pankki, ja kaikki olivat suomalaisessa omistuksessa. Erityisestihän tuo kriisi oli säästöpankkikriisi. Silloin ei välttämättä ollut mahdollisuuksia kovin monenlaisiin vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin, mutta ymmärsin, että Norjassa valittiin hieman erilainen menettelytapa kuin Suomessa, kun siellä myös pankkikriisi oli. Siellä kaatuvat pankit otettiin valtion haltuun ja sitten asiakkaat pelastettiin, niin yritykset kuin yksityisetkin kotitaloudet, ja sen jälkeen valtio siis takasi, että ne asiakkaat hoidetaan, ja sen jälkeen pankit nostettiin jaloilleen valtion toimesta. Ja sitten kun oli nousu alkanut ja kriisi ohi, niin valtio myi pankit hyvällä voitolla yksityisille omistajille takaisin. Eli Norjassa tehtiin vähän toisella tyylillä kuin Suomessa.

Tästä mallista keskusteltiin Ahon hallituksessa myös silloin, mutta silloinen valtiovarainministeri totesi, että hän ei ole sellaisessa hankkeessa mukana, jossa pankkeja sosialisoidaan. Tavallaanhan ne kuitenkin sosialisoitiin, mutta se tapahtui Arsenalin kautta.

Kun noita toimenpiteitä silloin tehtiin ja tietysti ei tiedetty, mitä huomispäivä tuo tullessaan — ei ollut paljon viisautta eikä ollut mahdollisuuksia ajatella, tutkia ja selvittää asioita, vaan piti nopeasti edetä, koska velkahanat olivat niin suurella kuin ne sai ja uutta velkaa ei valtiolle enää voinut saada — niin siihen ei voinut pankkikriisiä päästää ihan hallitsemattomasti lisäongelmia tuottamaan, siis pankkien konkursseja. Näin ollen sitten mentiin tuota tietä. Olisiko voitu mennä Norjan mallin mukaan, sitä en pysty tänä päivänäkään sanomaan. Mutta nyt kun katsomme tätä tilannetta, missä olemme tänä päivänä, me emme ole sellaisessa kriisissä kuin olimme silloin. Nyt voimme harkita asioita hyvin rauhallisesti ja miettiä, millä eväillä mennään eteenpäin, jos tilanne nyt kaatuisi päälle jonkun pankin osalta, yhden tai useamman. Toisaalta tätä tilannetta vaikeuttaa tänä päivänä tämä pankkien pääasiallinen ulkomainen omistus, joka meillä on.

Herra puhemies! Kun nyt sitten tätä hallituksen esitystä laiksi valtion pääomasijoituksesta talletuspankkeihin ajatellaan, niin meillä on mahdollisuus miettiä, onko tälle mallille vaihtoehtoa. Viime keväänähän me käsittelimme täällä lakia valtion vakuusrahastosta. Eli meillä on tämä vakuusrahastojärjestelmä käytössä, ja vakuusrahasto voi kaatuvan pankin ottaa valtion haltuun ja hoitaa sen asiat siihen kuntoon, että asiakkaat eivät kärsi, mutta luonnollisesti omistajat kärsivät, jos tuo tilanne on. Silloin 1990-luvun alussa pelastettiin omistajat, ei pelastettu asiakkaita. Nyt mielestäni on syytä kyllä harkita pitemmälle ja tehdä toisinpäin eli varmistaa se, että pankin asiakkaat, terveet asiakkaat, jotka ovat rehellisiä, voidaan pelastaa, mutta omistajia ei ensi sijassa lähdetä pelastamaan. Tälle luo erityistä pohjaa se, että omistajat ovat suurelta osin ulkomaisia tänä päivänä.

Eli tämä lakiesitys mielestäni ei ole tarpeen. Kanta on aika kova, kun tätä miettii, mutta siihen päätelmään tulin, että tämä lakiesitys ei ole tarpeen. Me voimme toimia niiden mallien mukaan, jotka meillä nyt on vaihtoehtoina, eli lähinnä kriisin kohdatessa tuo vakuusrahastomenettely, jolloin valtio ottaa vastuun asiakkaiden hoitamisesta ja hoitaa pankin kuntoon tai yhdistää sen johonkin tai tekee joitakin järkeviä toimenpiteitä ja sen jälkeen yksityistää sen uudelleen, jos niin halutaan.

Tämä tie on siis koko ajan käytettävissä. Mielestäni professori Vesa Kanniainen totesi valiokunnassa — tätähän käsiteltiin viime maaliskuussa, kun tämä koko esitys oli Brysselissä komission mietittävänä, onko tämä mahdollinen vai ei, ja totean, että tuo edustaja Kankaan esittämä vaihtoehtoinen laki ei täytä niitä Brysselin vaatimuksia, ja kai meidän täytyy sitä sitten hiukan miettiä, voidaanko sitten tehdä niin.; no, se on harkintakysymys — muun muassa, että "Suomen valtion tulee taata kotimaiset tallettajat mutta rajallisesti". Sitten hän edelleen sanoi: "Huomattava osa Suomen pankkijärjestelmää on pääosin ulkomaisessa omistuksessa, Nordea ja Danske bank. Näiden osalta Suomen eli veronmaksajien tehtävänä ei voi olla näiden pankkien osakkeenomistajien tukeminen, saati sijoitusten pelastaminen." Ja hän pitää tätä pankkitukea lainana toissijaisena osakkeenomistukseen verrattuna, ja sen tulee olla vaihtovelkakirjaluonteista lainaa, jos pankkitukea lainana annetaan, niin kuin tässä esityksessä on sanottu.

Myös pankinjohtaja, ministerin arvonimen saanut Matti Louekoski, joka on todella vahva asiantuntija — hänhän oli pankkikriisin aikana talousvaliokunnan puheenjohtaja, ja sen jälkeen on ollut pankkimaailmassa vahvasti mukana — niin hän myös totesi lausunnossaan muun muassa, että on tarkkaan valvottava tapauksia, joissa lainaa annettaisiin enemmistöltään ulkomaalaisomistuksessa oleville pankeille, ja sitten hän korosti tätä riittävää edustusta ja sitä, että ennalta tulee kieltää varojen siirrot ulkomaille konsernin sisäisesti ja niin edelleen. Louekoski tosin puolsi tämän lain hyväksymistä. Kanniainen ei ota suoraa kantaa, mutta teksti on kyllä varsin kriittistä nimenomaan tähän malliin, jota hallitus esittää.

Herra puhemies! Tästä itse esityksestä pari huomiota. Tämän esityksen otsikko, lain nimike, on siis "Laki valtion pääomasijoituksista talletuspankkeihin". Heti kuitenkin, kun alkaa lukea pykäliä, niin toteaa, että tämä sijoitus on laina eli pääomalaina. No, voidaan tietysti todeta, että kyllä lainakin voi kai sijoitus olla, mutta pääasiassa tällainen maalaismies ajattelee, että sijoitus on muuta kuin laina. Se on sijoitus, jolla saa myös päätösvaltaa. Hallitus puhuu sijoituksista ilman todellista päätösvaltaa siihen yhtiöön, johon sijoitus tehdään. Eli kaikissa pykälissä tästä eteenpäin puhutaan pääomalainasta.

Viidennessä pykälässä todetaan, että pääomalainan, pääoman ja koron saa maksaa sen liikkeeseen laskijan konkurssissa vain kaikkia muita velkoja huonommalla etuoikeudella. Eli tämä on kaikkein viimeksi takaisin maksettava laina, jos huonosti menee. Ja seitsemännen pykälän kolmannessa momentissa todetaan, että "korko maksetaan vain, jos talletuspankin ja sen konsernin viimeksi vahvistetun konsernitilinpäätöksen osoittamat voitonjakokelpoiset varat ennen koron vähentämistä riittävät koron maksuun".

Eli tämä on ehdottomasti riskisijoitus pankkeihin. Minkälaisessa tilanteessa silloin ollaan kun tätä käytetään, se on tietysti hankala, vaikea kysymys. Voi olla, että meikäläinen sitä ei oikein ymmärrä. Mutta, herra puhemies, kun ne 1990-luvun alun kokemukset niin elävästi muistan, kun itse olin mukana niissä, niin silloin tulin siihen päätelmään, että en enää ole toista kertaa tukemassa pankkien omistajia ja pelastamassa heitä, vaan olen pelastamassa pankkien asiakkaita. Olkoon se sitten sosialismia tai mitä tahansa, mutta tällä ajatuksella, johon nämä asiantuntijalausunnotkin antavat pohjaa, niin olen tuon hylkäysesitykseen päätyvän vastalauseen tehnyt, johon myös edustaja Uusipaavalniemi yhtyy.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti muutama näkökohta tähän asiaan.

Olen tarkkaan kuunnellut edustajien Paatero ja Kankaanniemi puheenvuoroja. Tässä asiassahan ei ole yhtä yksityistä totuutta olemassakaan. Sitä kuvaa hyvin se, kuinkas monta tämmöistä hallituksen esitystä siellä talousvaliokunnassa oikein on ollutkaan pitkin tätä vuotta. Niitähän on pilvin pimein eri muodoissaan, joissa puskuroidaan eri suunnista sitä, että jos rupeaa menemään huonosti, niin sitten on tämmöinen vaihtoehto käytettävissä.

Tämän takia, arvoisa puhemies, minulle tuli mieleen, kun ed. Skinnarin esittelypuheenvuoroa kuuntelin, että yksi semmoinen hyvin selventävä asia saattaisi olla se, että kun talousvaliokunta nyt jatkossakin käsittelee näitä — täällä on hallituksen esityksiä tulossa taas tänäkin päivänä käsittelyyn — niin on semmoinen ajantasainen review siitä, mitä kaikkia sitoumuksia Suomen valtiolla oikein on sillä hetkellä olemassa. Niitä oli yli 50 miljardia euroa ainakin tässä, ja niitä saattaa olla vieläkin paljon enemmän, yksi 17 miljardin potti oliko siellä jossakin hallituksen esityksessä parasta aikaa? Pitäisi tietää eduskunnan se, missä mennään kulloinkin. Eri asia, mitä niistä realisoituu — toivottavasti ei mikään.

Arvoisa puhemies! Minä vielä kiinnitän huomiota siihen, kun täällä käsiteltiin pankkivaltuuston kertomuksen yhteydessä finanssivalvontaa EU:n puitteissa. Luin tänä aamuna asiantuntija-artikkelin, josta kävi selville, että sen enemmän levällään ei mikään voi olla kuin se asia on, siinä kaksitahoisessa järjestelmässä ei ole oikeastaan mitään toimivaa tällä hetkellä. Tilanne on todella hankala.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on vaikea asia tavoitteiltaan ja myös toteutukseltaan, muun muassa juuri tämä kaksijakoinen Euroopan unionin rakenteilla oleva valvonta.

Mutta näissä hylkäysvaihtoehdoissahan on nyt sillä tavoin eroa, että tässä sosialidemokraattien esityksessä, joka aika paljon nojaa Matti Louekosken asiantuntijalausuntoon, lähdetään siitä, että hallituksen malli sinänsä olisi yksi käytettävissä oleva mahdollisuus mutta että eduskunnan rooli olisi keskeisempi. Se tulee sillä, että summa on puolet siitä, mitä on tässä hallituksen esityksessä, jolloin eduskuntaa joudutaan sitten vaivaamaan, jos nyt demokratiasta voidaan niin sanoa. Tämä on se yksi tapa pitää tätä asiaa eduskunnan hallinnassa.

Ed. Kankaanniemen ehdotuksessa eduskunnan rooli on vielä keskeisempi niin, että sitten kun alkaa tapahtua, silloin nimenomaan eduskunnalle tuodaan esitys siitä, että me haluamme nyt esimerkiksi juuri näitten tallettajien etua suojata tällä tavoin. Tämä on yksi tapa.

Mutta kyllä tosiasia on se, että Euroopan unionin tasollakin ollaan nyt etsimässä sitä mallia, jolla tästä parhaiten päästäisiin eteenpäin. Sen heikkous on ihan sama kuin meillä tämän oman finanssivalvonnan toiminta Nordean ja Danske Bankin suhteen, koska kun täällä on paljon amerikkalaisia pankkeja tai muita kansainvälisiä isoja pankkeja Euroopassa, niin vaikka me kuinka Euroopan unionin tasolla tätä laitamme kuntoon, niin globaalisti tämä asia on kaikkea muuta kuin kunnossa. Rahaa on annettu lisää, eli toisin sanoen rahaa on tullut sinne, mistä nämä ongelmat ovat syntyneet, ja nyt vaan odotetaan kädet ristissä, että toivottavasti ei sellaisia virheitä enää tapahdu ainakaan sillä tavoin kuin tähän mennessä on tapahtunut. Voi olla, että tapahtuu jotain muuta ja tulee tämä W-ilmiö.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämähän on erittäin haasteellinen kysymys, kun puhutaan valtion pääomasijoitustoiminnasta talletuspankkeihin ja näitten prosessien hallinnasta. Vastalause lähtee siis hyvin toisen tyyppisestä asiakasnäkökulman turvaamisesta, mutta minusta tässä tavallaan on lähestytty myös sitä kysymystä, mikä kaiken kaikkiaan valtion rooli on pääomavirtojen pehmentämisessä. Tässä on viitattu Valtion vakuusrahaston rooliin, että se olisi tavallaan näiden tilanteiden haltuunottaja. Minusta todella on perusteltua kysyä, mihinkä ja mille tasolle valtio menee kaiken kaikkiaan näissä sitoumuksissa tilanteessa, jossa näitten kansainvälisten pääomaliikkeiden haltuunotto tuntuu äärimmäisen haasteelliselta. Minusta huomionarvoinen asia on se, että Euroopan unionin ja Euroopan keskuspankin roolikin mieluummin on ohenemassa kuin vahvistumassa, kun katsotaan koko rahoitusmarkkinoiden säätelyä. G20-maat ovat nousseet temppelin harjalle, ja minusta samanaikaisesti on tunnistettu tavallaan se, että tämmöistä kattavaa säätelyä on lähes mahdoton aikaansaada. Silloin joudutaan kysymään, mikä on pienen Suomen valtion mahdollisuus käytännössä lopullisesti tilkitä näitä virtauksia, ja aika nöyrästi me joudumme näitä eri vaihtoehtoja tarkastelemaan.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Karjula kysyi, miten pitkälle valtio menee, niin vastaus on se, että niin pitkälle kuin hallitus esittää. Se, mitä hallitus esittää, menee aina tässä salissa läpi.

Arvoisa puhemies! Kyllä pankkisektorilta on tullut erittäin ristiriitaisia tietoja. Välillä pankit ovat rapakunnossa, välillä tulee ilmoitus, että kriisi on ohi ja pankit ovat vahvoja, niillä on vahvat taseet. Minä en ainakaan tiedä, mitä pommeja piilee nurkan takana, ovatko pankit hyvässä kunnossa vai ovatko ne huonossa kunnossa. Joka tapauksessa voi todeta, että se kriisi, joka syntyi 1990-luvulla, johtui puutteellisesta finanssivalvonnasta. Se oli onneksi rajoitettu lähinnä Pohjoismaihin, jonkin verran koski Eurooppaa mutta pääasiallisesti Pohjoismaita. Se kriisi, mikä meillä tänä päivänä on, globaali kriisi, ei johdu mistään muusta kuin puuttuvasta finanssivalvonnasta. Luulenpa, että finanssivalvontaan tulisi kiinnittää paljon paljon enemmän huomiota ja finanssisektorin niin kuin pankkisektorinkin pitäisi olla aika pitkälle säänneltyä toimintaa.

Haluan nyt ihan lopussa todeta, mitä nobelisti, professori Paul Krugman esitti tässä joitakin päiviä sitten, kun hän rupesi puhumaan pääomaliikkeiden keinottelusta. Hän otti esille tämän veron, että finanssi- ja pääomaliikkeitä verotettaisiin, nyt en tarkoita yksinomaan valuuttasiirtoja vaan myöskin pörssikauppaa. Hän totesi sen, minkä me olemme monta kertaa tässä salissa todenneet, että pienellä verolla ei ole minkäänlaista merkitystä pitkäaikaissijoittajille mutta sillä voidaan jonkin verran hillitä keinottelua. Jos nyt nobelisti sanoo näin ja monet monet muut, niin kyllä meidän tulisi vakavasti harkita ja pikaisesti ryhtyä toimenpiteisiin, niin että näitä pääomaliikkeitä voitaisiin tällä tavalla hillitä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa puhemies! Tuo kysymys, mihin asti, jos nyt tässä käsitellään Suomen omaa sisäistä lainsäädäntöä, on syytä mennä valtion näissä turvaamistoimenpiteissä, on tietysti hyvin mielenkiintoinen ja varmasti äärettömän vaikea kysymys, eivätkä nuo professorit ja asiantuntijatkaan siihen pysty sanomaan eivätkä uskalla sanoa ihan selvää näkemystä. Pankkipuolella on tietysti oma lehmä ojassa, niin kuin valiokunnassakin hyvin huomaa. Siellä tietysti halutaan, että rahat tänne mutta ei mitään määräyksiä, ei mitään sitoumuksia saa panna heille.

Sitten meillä on tämä ulkomaisten pankkien vahva osuus markkinoista, joka tekee tämän erityisen hankalaksi, ja sitä kautta tämä valvontajärjestelmä siirtyy kyllä nimenomaan eurooppalaiseksi ja vielä sitäkin laajemmaksi, koska, niin kuin puheenjohtaja Skinnari totesi, Euroopassa toimii amerikkalaisia ja muita pankkeja ja niiden valvonnan järjestäminen ei ole kyllä helppoa.

Lähipäivinähän EU:n huippukokous käsittelee tätä pankkivalvonnan järjestämistä sen mallin pohjalta, joka nyt siellä on laadittu. Kun sitä talousvaliokunnassa viime viikolla käsiteltiin, niin en minä kyllä tullut ollenkaan vakuuttuneeksi, että järjestelmästä tulee sellainen, että se käytännössä toimii. Se on kaksiosainen ja erittäin byrokraattinen. Voi olla, että se on liian hidas, sillä ei ole riittävästi valtuuksia, kun rajojen yli ovat nämä sitoumukset niin mittavat. Meitä todellakin koskettaa paljon myös se, mitä esimerkiksi Saksassa tapahtuu. Ei Saksa ole julkistanut stressitestejään, jotka siellä pankeille on tehty. Meilläkin ne on julkistettu vain koko pankkisektoria koskien yhtenäisinä lukuina, eli siellä tulevat liikesalaisuudet vastaan, ja silloin me joudumme antamaan täällä vähän niin kuin säkki päässä valtuuksia tällaisille summille ja menetelmille tietämättä tosiasiassa, mihin olemme veronmaksajamme sitomassa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Euroopan suuret maat eivät halua laajentaa finanssivalvontaa, niin kuin tuolla vakuusrahaston kokouksessa kuultiin. Finanssineuvos kertoi, että siellä voi olla kyllä luurankoja kaapissa näillä suurilla mailla, että ne eivät ole vielä kaikkia ongelmiaan paljastaneet. Ja tämä on se, mikä nyt niin kuin huolestuttaa, mihinkä mennään, koska tuon kymmenen vuoden sisällä pari isoa lamaa on ollut ja pankit, yhteiskunnat eivät kumminkaan halua ruveta valvomaan näitä tahoja, jotka tämmöisiä ovat aiheuttaneet.

Suomessakin vasta nyt sanotaan, että ensi vuonna ja seuraavana vuonna työttömyys on pahimmillaan. Silloin pankkien vastuut kasaantuvat, ja kuinka ne sitten kestävät? Pankkien ei ole nyt tarvinnut hakea tukea, mutta kyllä ne sitten taas luopuivat pankkitoiminnasta, eivät antaneet pienille yrittäjille eivätkä ihmisille lainoja, vaan sulkeutuivat niin kuin kuoreensa, ja se oli varoittava esimerkki. No, nyt on vähän ruvennut lainojakin löytymään, mutta kyllä tässä ei vielä olla selvillä vesillä. Se on parasta, että silloin, kun pankki hakee tukea, niin otetaan silloin vastikkeet taikka osakkeita ja mennään sinne mukaan. Niinhän Obamakin teki Amerikassa, otti pankkeja ja yrityksiä valtion haltuun, ja ne sitten vietiin ja nyt myydään sitten yksityisille takaisin, niin että eihän tämä ole mikään maailmaa mullistava asia.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomessa toimivien pankkien tilanne on varsin hyvä. Finanssivalvonnan antamien selvitysten mukaan meidän pankkien tilanne on, voi sanoa Euroopan ja maailman mittakaavassakin, sellainen, että pankit pystyvät hoitamaan yritysten ja kotitalouksien rahoitushuollon hyvin, ja se on tietenkin myönteinen asia, siis aivan toisenlainen tilanne kuin edellisen talouslaman aikaan. Suomessa on myös hoidettu tämä pankki- ja rahoitusvalvonta hyvin. Mutta sen toiveen talousvaliokunta on esittänyt ja laajemminkin, että tätä globaalia valvontaa ja ohjeistusta ja säätelyä tarvitaan lisää. Tässä eivät pienen maan voimat yksin riitä. Tarvitaan valvontaa, ohjeistusta ja säätelyä Euroopan unionin tasolla mutta myöskin maailmanlaajuisesti, ja itse asiassa se on aivan ratkaisevaa. Toivon mukaan näitä säädöksiä saadaan aikaan, jotta nyt koetulta voitaisiin välttyä jatkossa.

On ymmärrettävää, että opposition puolella on vaikeuksia hyväksyä hallituksen hyviäkin esityksiä. Tässä tapauksessa tämän lakiesityksen tavoitteena on antaa varmistus sille, että jos olisi tarvetta pääomatukeen, niin sitä olisi saatavilla, mutta nyt niitten selvitysten mukaan, mitä talousvaliokunta on saanut, tällaiseen tukeen ei ole tarvetta. Mutta tämä lakiesitys on kuitenkin perusteltu ja tässä muodossa, mitä hallitus on sen esittänyt.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Nyt me kuulimme ed. Rantakankaalta, että Suomen pankit ovat vahvoja. Meillä ei oikeastaan ole suomalaista pankkia; Nordea, Pohjola, ne eivät ole suomalaisia pankkeja. (Ed. Skinnari: Pohjola on!) — No, Pohjola on, mutta Nordea ei ole suomalainen pankki, ja Nordea on kuitenkin Suomen suurin pankki. — Niiden viestien mukaan, mitä esimerkiksi Ruotsista tulee, kyllä siellä pelätään, että luotonannot Baltiaan tulevat lyömään aika lujaa ja voi tulla ihan minkälaista pommia hyvänsä. Mutta tässä kuulimme, että suomalaiset pankit ovat hyvässä kunnossa. Kun avaa ruotsalaiset, tanskalaiset lehdet, niin silloin viesti on toinen. Ei ole helppo tietää, kumpaan luottaisi, ed. Rantakankaaseen vai sitten johonkin toiseen tietolähteeseen.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kallis, luottakaa vain hallitukseen, hyvään hallitukseen. (Ed. Kallis: No, se on nähty!) Sanoin, että Suomessa toimivat pankit hyvin, ja tämä sanomani perustuu siihen tietoon ja aineistoon, mitä talousvaliokunta on saanut Finanssivalvonnalta. Minusta meidän ei kannata paniikkia pyrkiä rakentamaan täällä Suomessa eikä eduskunnassa. Meidän pitää luottaa tähän omaan järjestelmäämme, (Ed. Kallis: Luottaa hallitukseen?) kun meille on vakuutettu, että näitten selvitysten mukaan ja niitten tietojen mukaan meidän pankkijärjestelmämme on olosuhteisiin nähden varsin hyvässä tilanteessa. Se on tärkeää sen takia, että suomalaisten yritysten, pk-yritysten ja kaikkien yritysten rahoitushuolto pystytään varmistamaan. Se on Suomen talouden nousun kannalta välttämätöntä. Nyt tarvitaan investointeja, tarvitaan kotitalouksien investointeja ja yritysten investointeja, joita julkinen valta tukee muun muassa vientitakuujärjestelmillä, yritysrahoitusjärjestelmillä ja mittavilla elvytystoimenpiteillä. Tästä syntyy hyvä kokonaisuus, mutta tällaisen talouden paniikkitilan lietsominen ei ole kenenkään etu, ei myöskään opposition etu pitkällä tähtäimellä. (Ed. Kallis: Siis lietsominen?)