Jussi Halla-aho /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lähetekeskustelussa oleva lakialoite koskee edellytyksiä, joilla Suomessa vakaviin tai toistuviin rikoksiin syyllistynyt ulkomaan kansalainen voidaan karkottaa maasta. Välittömänä syynä tämän lakialoitteen tekoon oli syyskuussa sattunut tapaus, jossa vietnamilaissyntyinen mieshenkilö ampui yhden henkilön kuoliaaksi ja haavoitti toista helsinkiläisessä yökerhossa. Mies oli aikanaan tullut maahamme pakolaisena. Toistuvien ja vakavien rikosten vuoksi Maahanmuuttovirasto oli tehnyt hänestä karkotuspäätöksen jo vuonna 2000. Hallinto-oikeus oli kuitenkin kumonnut tämän päätöksen inhimillisiin syihin vedoten, minkä jälkeen mies oli jatkanut rikollista elämäntapaansa. Maahanmuuttovirasto teki vuonna 2009 uuden karkotuspäätöksen, jonka hallinto-oikeuskin suostui siunaamaan. Karkotusta ei kuitenkaan voitu panna täytäntöön, koska Vietnam ei halunnut ottaa miestä vastaan. Miksi olisikaan halunnut? Niinpä miehelle myönnettiin tilapäinen oleskelulupa ja hänet laskettiin taas vapaalle jalalle.

Ulkomaalaislain 149 §:n mukaan ulkomaalainen, myös humanitaarisin perustein oleskeluluvan saanut, voidaan karkottaa maasta, jos hän on syyllistynyt vakaviin tai toistuviin rikoksiin tai jos on perusteltua syytä katsoa hänen vaarantavan muiden ihmisten turvallisuuden. Nykyinenkin laki olisi mahdollistanut vietnamilaisen esimerkkitapauksemme karkottamisen jo vuosia sitten. Ongelma on siinä, että lain nykyinen muotoilu jättää sen tulkitsijoille, siis ulkomaalaisviranomaisille ja hallinto-oikeuksille, paljon harkintavaltaa. Valitettava käytäntö on, että ulkomaalai-sen rikollisen etu ja ihmisoikeudet asetetaan usein kansallisen edun ja uhrien ihmisoikeuk-sien edelle.

Tämä aloite sisältää kolme lakimuutosta. Ensinnäkin, nykyinen muotoilu "voidaan karkottaa" korvataan muotoilulla "karkotetaan", jolloin ulkomaalaisviranomaisten ja hallinto-oikeuksien arvioitavaksi jää enää se, ovatko ulkomaalaisen tekemät rikokset vakavia tai toistuvia. Toiseksi, tilapäistä oleskelulupaa ei enää myönnetä rikosten vuoksi karkotettavalle, vaikka karkotusta ei teknisen esteen vuoksi voitaisi panna välittömästi täytäntöön. Ja kolmanneksi, karkotusta odottavaa vaaralliseksi todettua henkilöä ei enää lasketa vapaalle jalalle, vaan hänet pidetään talteen otettuna, kunnes maasta poistaminen on mahdollinen. Tätä ei tule pitää ylimääräisenä rangaistuksena vaan turvaavana toimenpiteenä.

Arvoisa herra puhemies! Ulkomaalaisella ei ole subjektiivista oikeutta asua Suomessa. Maahanmuutto on nähtävä sopimuksena tulijan ja vastaanottavan yhteiskunnan välillä. Erityisesti tämä asetelma korostuu, kun tulija hakee Suomesta turvaa. Kukaan ei ole täydellinen, eikä yksittäisistä hairahduksista tule koitua kohtuuttomia seurauksia, mutta taparikolliseksi ei päädytä vahingossa. Jos tulija osoittaa toiminnallaan avointa halveksuntaa sitä yhteisöä kohtaa, joka on tarjonnut hänelle mahdollisuuden tai turvapaikan, hän ei voi kohtuudella edellyttää, että yhteisö loputtomasti sietäisi sitä.

Tämä lakialoite ei ole hyökkäys maahanmuuttajia vastaan, eikä sillä pyritä leimaamaan maahanmuuttajia rikollisiksi. Lakialoite on hyökkäys niitä vastaan, jotka omalla toiminnallaan ovat leimanneet itse itsensä. Suurin osa maahanmuuttajista ei ole rikollisia, mutta samaan aikaan on totta, että ulkomaiden kansalaiset ja varsinkin eräiden kansallisuusryhmien edustajat ovat huikeasti yliedustettuina törkeistä rikoksista tuomittujen ja epäiltyjen sekä vankiloiden asiakkaiden joukossa. Tämä on omiaan lietsomaan ennakkoluuloja, perusteetonta ulkomaalaisvastaisuutta ja väestöryhmien välistä kyräilyä. Ratkaisu ei ole suvaitsevaisuuskasvatus tai ongelman lakaiseminen maton alle vaan se, että ihmisten turvallisuutta uhkaavista ja kaikkien maahanmuuttajien mainetta mustaavista yksilöistä hankkiudutaan laillisessa järjestyksessä eroon.

Lakialoitteen tärkein tavoite on luoda nykyistä tehokkaampi pelote niille ulkomaalaisille, jotka saapuvat maahamme vähemmän kunniallisin aikein. On huomioitava, että tilastojen mukaan väkivalta- ja seksuaalirikollisuudessa kunnostautuvat erityisesti humanitaaristen syiden perusteella oleskeluluvan saaneet henkilöt. Nämä ihmiset tulevat maista, joissa oikeudenkäyttö on brutaalia ja rangaistukset armottomia. Heidän näkökulmastaan suomalainen rikosseuraamusjärjestelmä ei ole mikään pelote. Vahingonkorvauksille ja sakoille he päästävät räkänaurun, koska heillä ei ole tuloja. Ehdolliset tai kestoltaan mitättömät vankeusrangaistukset ovat heille korkeintaan huono vitsi.

Tällä hetkellä karkotusuhka on lähinnä teoreettinen, koska rikollisen lähtömaan levottomat olot katsotaan riittäväksi perusteeksi olla tekemättä karkotuspäätöstä tai riittäväksi perusteeksi kumota karkotuspäätös hallinto-oikeudessa. Nuo turvapaikanhakijoiden lähtömaat säännönmukaisesti ovat enemmän tai vähemmän levottomia.

Julkisuudessa on ollut myös tapauksia, joissa maasta poistettavien lakimiehet ovat neuvoneet asiakkaitaan riehumaan lentokentällä, jotta lentokapteeni kieltäytyisi ottamasta heitä kyytiin. Nyt käsittelyssä olevan lakialoitteen tavoite on tukkia tällaiset porsaanreiät. Maahantulijalle on oltava alusta lähtien selvää, että porsastelusta seuraa lähtö ja että missään tapauksessa kaduille ei ole paluuta.

Arvoisa herra puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunta hyväksyy lakiehdotuksen siten kuin se on tähän aloitteeseeni kirjattu.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Suomessa on oikeuspolitiikassa jo pitkään noudatettu liian liberaalia linjaa. Vakavista rikoksista, kuten murhista ja raiskauksista, tuomitaan kansainvälisesti vertaillen heppoisia rangaistuksia, ja sakon muuntorangaistuksen poistamisen jälkeen pikkurikoksista ei käytännössä ole joutunut vastuuseen. Tällaiset seikat sotivat tavallisen kansalaisen oikeustajua vastaan.

Oikeustajua vastaan sotii myös tunnettu epäkohta, josta edustaja Halla-aho edellä puhui ja johon hän lakialoitteessaan puuttuu. Ulkomaalaista miestä, joka jo parin vuosikymmenen ajan oli sabotoinut suomalaista yhteiskuntaa huume- ja väkivaltarikoksin, ei voitu karkottaa nähtävästi siitä syystä, ettei hänen kotimaansa suostunut ottamaan häntä vastaan. Niinpä mies sai jatkaa Suomessa rikollista uraansa, joka lopulta johti traagiseen ampumatapaukseen helsinkiläisessä yökerhossa.

Perussuomalaisten mielestä rikoslainsäädäntöä on kehitettävä oikeudenmukaisempaan suuntaan. Liberaali linja joutaa historian roskatynnyriin. Rangaistusten on oltava riittävän ankaria, jotta niillä on rikoksia ennalta ehkäisevä vaikutus. Siksi kannatan tätä edustaja Halla-ahon lakialoitetta, jossa muun muassa ehdotetaan, että ulkomaalaislain karkottamisen perusteita koskeva muotoilu "voidaan karkottaa" muutetaan muotoon "karkotetaan" sekä säädetään lisäksi rikosten perusteella karkotettavan talteenotosta, mikäli mikään maa ei suostu tätä vastaanottamaan.

Arvoisa puhemies! Tilanteissa, joissa ulkomaalaisen poistaminen Suomesta ei ole mahdollista, karkotukseen tuomitulle myönnetään nykylainsäädännön eli ulkomaalaislain 51 §:n perusteella tilapäinen oleskelulupa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hän saa jatkaa vapaalla jalalla rikollista toimintaansa. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Suomessa on kymmeniä karkotuspäätöksen saaneita ulkomaalaisia, joita heidän kotimaansa ei suostu ottamaan vastaan. Tämä osoittaa, että edustaja Halla-ahon lakialoite ei perustu vain yhteen yksittäistapaukseen vaan ongelma on todellinen.

Ymmärtääkseni etenkin Vietnamin, Somalian ja Irakin kansalaisten karkottamisessa kotimaahansa on ollut huomattavia vaikeuksia. Vastaanottava valtio on saattanut esimerkiksi kieltäytyä myöntämästä karkotettavalle tarvittavia matkustusasiakirjoja. Viranomaisyhteistyötä tällaisten valtioiden kanssa pitäisi jollain keinoin saada pikimmiten parannettua, jotta karkotukset mahdollistuisivat. Otetaan esimerkiksi vaikka tapaus Vietnam, jolle Suomi antaa vuosittain käsitykseni mukaan miljoonia euroja kehitysapua. Voisi kuvitella, että tätä voisi käyttää vipuvartena Suomen ja Vietnamin välisissä neuvotteluissa, kuten esimerkiksi edustaja Zyskowicz taannoisessa, tähän asiaan liittyneessä keskustelussa eduskunnassa huomautti — sillä sekään ei ole suomalaisen yhteiskunnan etu, että joutuisimme pitkän ajan näitä karkotettuja pitämään säilössä, jos tämän käsittelyssä olevan lakialoitteen mukaisesti sellainen laki voimaan tulisi.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomen vankilat ovat pullistelleet jo useiden vuosien ajan ulkomaalaisista vangeista. Ulkomaalaisten vankien määrä Suomen vankiloissa on kasvanut yli 20-kertaiseksi vuodesta 1992 tähän päivään. Vuonna 2011 ulkomaalaisia vankeja oli keskimäärin 444. Tämä tarkoittaa sitä, että noin joka seitsemäs vanki on nykyisin ulkomaalainen. Vuonna 2011 tuomituista ulkomaalaisvangeista esimerkiksi huumausainerikoksiin syyllistyi 48 prosenttia, varkauksiin 13 prosenttia, siveellisyysrikoksiin 9 prosenttia, ryöstöihin 8 prosenttia, muuhun väkivaltarikollisuuteen 7 prosenttia ja henkirikoksiin 6 prosenttia. Nämä luvut käyvät ilmi Rikosseuraamuslaitoksen julkaisemasta Rikosseuraamuslaitoksen tilastoja -vuosikirjasta.

Arvoisa puhemies! Suomen valtion tehtävänä ei ole suinkaan toimia ulkomaalaisten kriminaalien turvasatamana, vaan pikemminkin sen tulee toimia lain ja yleisen järjestyksen takaajana yhteiskunnassa. Ei ole myöskään suomalaisten veronmaksajien etujen mukaista, että Suomen valtion toimesta säilötään ja elätetään ulkomaalaista rikollista ainesta. Siksi vakaviin tai toistuviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset tulisikin karkottaa Suomesta.

Yksi merkittävä ongelma nykyisessä ulkomaalaislaissa on se, että hallinto-oikeuksille sekä karkotuspäätöksiä tekeville viranomaisille on annettu liikaa tulkintavaltaa sen suhteen, voidaanko ulkomaalainen tiettyjen ehtojen täyttyessä karkottaa takaisin kotimaahansa. Ei ole mitään perusteita antaa byrokraateille näin laajaa tulkintavaltaa karkotuskysymyksissä. Löperöä karkotuspolitiikkaa käyttävät hyväkseen myös niin sanotut ihmisoikeusjärjestöt ja -aktivistit, jotka valitustehtailun ja sentimentaalisten nyyhkytarinoiden tuomisella julkisuuteen pyrkivät viimeiseen asti estämään paatuneimmankin ulkomaalaisen rikollisen poistamisen maastamme.

Ulkomaalaislaissa sanotaan, että ulkomaalainen "voidaan karkottaa" maasta. Kuten edustaja Halla-ahon lakialoitteessa mainitaan, ulkomaalaislakia tulisi muuttaa maasta karkottamisen perusteiden osalta siten, että muotoilu "voidaan karkottaa" muutetaan muotoon "karkotetaan".

Arvoisa herra puhemies! Tällä lakimuutoksella ei vielä yksin korjattaisi kaikkia nykyisen ulkomaalaislain sisältämiä huonoja linjauksia, mutta tämä olisi kuitenkin merkittävä askel oikeaan suuntaan. Yleisesti olen sitä mieltä, että ulkomaalaislaki tarvitsisi pikaisesti kokonaisuudistusta ja sen myötä tiukennuksia, joilla tukittaisiin lainsäädännöstä löytyvät porsaanreiät sekä taattaisiin laadultaan parempi ja määrältään alhaisempi maahanmuutto Suomeen.

Lopuksi totean vielä, että kannatan edustaja Halla-ahon jättämää lakialoitetta.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ulkomaalaislain 149 §:n mukaan "maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen" määrätyin edellytyksin. Mietin, muuttuisiko asia, mikäli kirjoitusmuoto olisi ehdoton eli "karkotetaan oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen", mitä tässä aloitteessa nyt peräänkuulutetaan. Epäilen, ettei asia kuitenkaan käytännössä muuttuisi miksikään. Aina on olemassa poikkeuksia, esimerkiksi ulkomaalaisen henkilön siteet Suomeen, ja kokonaisharkintaa tulee aina käyttää päätöksiä tehtäessä. Saman pykälän viimeisessä momentissa puhutaan pakolaisista: "Pakolaista ei saa karkottaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa." Lisäksi: "Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan."

Arvoisa herra puhemies! Uutisissa ja täällä keskusteluissa olleessa vietnamilaistapauksessa ei olisi ollut mitään hyötyä siitä, että pykälän sanamuoto olisi ehdoton eli sananmuodossa "karkotetaan". Ei ole Suomen lainsäädännöstä kiinni, jos ei vastaanottava maa suostu ottamaan kansalaistaan vastaan. Vietnamin tapauksessa on saattanut olla kyse siitä, että asiakas on aikanaan poistunut Vietnamista ilman virallista maastapoistumislupaa. Apua voisi olla siitä, että Suomella olisi sopimus kansalaisen takaisinottamisesta Vietnamin kanssa. Ainakin rikostutkinnassa on hyvin vaikea saada apua Vietnamista. Tämä johtuu keskusrikospoliisin mukaan siitä, että Suomella ei ole sopimusta Vietnamin kanssa siitä, että virka-apua annetaan pyydettäessä.

Arvoisa herra puhemies! Voisi ajatella myös, että asia maista, jotka eivät suostu ottamaan kansalaisiaan vastaan, otettaisiin esille EU:ssa. EU:ssa pitäisi olla yhtenäinen linja, ettei viisumeja myönnetä niitten maitten kansalaisille, jotka eivät ota kansalaisiaan vastaan. Tällaisia maita on paljon, esimerkiksi Iran. Mikäli Iranin kansalainen on hävittänyt matkustusasiakirjansa, Iran ei suostu ottamaan kansalaista karkotustapauksessa vastaan. Iranin lähetystöstä ei saa apua, jos maasta poistettava ei itse suostu anomaan kotimatkatodistusta. Myös lähinaapurimme Venäjä on vaikea palautusmaa, mikäli matkustusasiakirja puuttuu.

Paljon töitä pitäisi tehdä näitten asioiden hyväksi, mutta muuttamalla alussa mainittua lakipykälää tämä ei onnistu. On täysin selvää, että on Suomen edun mukaista saada rikoksentekijät karkotettua Suomesta, ja vaatii paljon kansainvälistä sopimista eri maiden kesken, jotta lainvoiman saaneet karkotuspäätökset voidaan panna täytäntöön.

Maria Lohela /ps:

Arvoisa puhemies! Me täällä Suomessa ja myös muualla Euroopassa elämme jossain määrin omassa maailmassamme, ikään kuin kuplassa, jossa ihmiset saavat lähes noin vain mennä ja tulla minne haluavat ja milloin haluavat. Hyvin suuressa osassa maailmaa näin ei todellakaan ole, vaan me suomalaisetkin hyvin tiedämme, että kun lähdemme Euroopan ulkopuolelle, se ei käykään noin vain.

Rikollisten liikkumiselle joissakin maissa asetettujen rajoitusten mittaluokkaa en välttämättä halua edes kuvitella. Suomessa sen sijaan edes vakaviin rikoksiin syyllistyneillä ulkomaalaisilla henkilöillä ei ole yksiselitteistä maastapoistumisvelvoitetta, eikä henkilöä voida myöskään suoraan karkottaa. Sitä ei mahdollista laki, ja kaikenmoiset valituskanavat vaikeuttavat karkottamisen mahdollisuutta entisestään.

Mielestäni näin hankalina taloudellisina aikoina poliitikkojen ja yhteiskunnan velvollisuus on napakasti tarttua kaikkiin mahdollisiin porsaanreikiin, joiden kautta veronmaksajille koituu kustannuksia. Ulkomaalaislain karkottamismenettelyt ovat yksi esimerkki tästä. Ne tulevat yhteiskunnalle kalliiksi, ja sen lisäksi ne myös herättävät kysymyksiä järjestelmän oikeudenmukaisuudesta. Kannatan tätä edustaja Halla-ahon laki-aloitetta.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten ensimmäisessä tavoiteohjelmassa puolueen perustamisvuodelta 1995 on kirjattu seuraavaa: "Hyväksymme maatamme rakentamaan ja täällä elämään myös ulkomaalaisia, mutta emme salli kenenkään heistä tulevan tänne vahingoittamaan kansankotiamme." Edellä mainittuun tiivistyy perussuomalainen maahanmuuttopolitiikka, joka pohjautuu oikeusvaltion ja kansallisen itsemääräämisoikeuden periaatteille. Suomen valtiolla on oltava oikeus valita, kuinka paljon ja minkälaisia ulkomaalaisia päästämme valtakunnan rajojen sisäpuolelle. Suomeen on täten vierasmaalaisen tietyin edellytyksin mahdollista tulla asumaan ja rakentamaan tätä maata, mutta ehdottomana velvoitteena ovat maamme lakien, työehtojen, kulttuurin ja normien kunnioitus.

Arvoisa herra puhemies! Ulkomaalaisten rikollisuus on heidän määräänsä suhteutettuna lähes kaksinkertaista Suomen kansalaisiin nähden. Erityinen piikki ulkomaalaisten rikollisuudessa kohdistuu seksuaali- ja väkivaltarikoksiin, joissa pääkaupunkiseudulla ulkomaalaisten osuus tuomituista on monta kymmentä prosenttia. Suomalaisia ovat erityisesti huolestuttaneet törkeät raiskausrikokset, joissa epäiltynä on Ruuhka-Suomen alueella monesti ei-länsimaalainen maahanmuuttaja. Näissä tapauksissa on useiden asiantuntijoidenkin mielestä törmännyt toisiinsa kehitysmaaperäinen, vanhakantainen, alistava suhde naisiin sekä suomalainen, sukupuolten tasa-arvoa korostava kulttuuri. Ulkomaalaisten tekemistä raiskauksista on puhuttava avoimesti, ja ilmiö on saatava kuriin, ettei suomalaisissa kaupungeissa tarvitsisi jatkossa järjestää naisille öisin erityisiä suojataksikuljetuksia, kuten Oslossa, jossa raiskausepidemia on karannut täysin käsistä.

Arvoisa herra puhemies! Oleskeluluvan edellytysten päättyminen on Suomen ulkomaalaislaissa määritelty liian laveasti. Vakavista ja toistuvista rikoksista tuomitun tai muille vakavaa vaaraa aiheuttavan ulkomaalaisen tekojen seurauksena on ulkomaalaislain 149 §:n mukaan vain mahdollinen karkotus. Tämä ei ole oikeusjärjestelmämme yleisen hyväksyttävyyden kannalta oikea asiaintila. Vaaraa aiheuttavat ja jatkuvia rikoksia tekevät ulkomaalaiset on saatava pois maasta välittömästi. Tämä on jokaisen tolkkua omaavan suomalaisen mielipide, ja päättäjien on tässä seurattava kansan vilpitöntä tahtoa. Edustaja Halla-ahon lakialoite tarjoaakin oikeuslaitoksellemme tarvittavat välineet ulkomaalaisten ongelmatapauksien poistamiselle maastamme muutoksilla ulkomaalaislain 51 §:ään ja 149 §:ään.

Arvoisa herra puhemies! Monikulttuurinen yhteiskuntaideologia on johtanut väistämättä monirikolliseen yhteiskuntaan. Vierasmaalaisten sopimattomien tapojen ja normien hyväksyntä sekä virkamiesjohtoinen pönkittäminen Suomessa on johtanut vakavaan ulkomaalaisrikollisuuden ilmiöön. Tätä kehitystä vastaan on taisteltava kaikilla oikeusvaltion mahdollistamilla keinoilla, joista tämän lakiesityksen tuominen eduskunnan käsiteltäväksi on hyvä esimerkki. Tarvitaan kuitenkin myös laajempia toimia valtiovallan taholta. Hallinto-oikeuksille, poliisille ja maahanmuuttoviranomaisille on tarjottava riittävät resurssit ulkomaalaisten rikollisten karkotuksen joustavoittamiseksi. Vain näillä toimenpiteillä voimme taata sekä suomalaisille että ulkomaalaisille rauhallisen ja tasapainoisen yhteiselon maassamme.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Halla-ahon jättämää lakialoitetta.

Juho  Eerola  /ps:

Arvoisa puhemies! Suomeen tulee turvapaikanhakijoita maista, joille Suomi maksaa kehitysapua. Suomi on ottanut vastaan myös kiintiöpakolaisia näistä samoista maista. Nämäkin henkilöt ovat silloin tällöin joissakin tapauksissa syyllistyneet rikoksiin, joista nykyisenkin lain mukaan voisi seurata karkotus, mutta lähtömaa ei suostu ottamaan rosvojaan kotiin. Kyllä mielestäni Suomi aivan puhtaalla omallatunnolla voisi kiristää, olla antamatta kehitysapua tämänkaltaisissa tapauksissa — edustaja Mäntymaalle vinkiksi, että tällä metodilla Vietnam varmasti olisi ottanut oman pyssymiehensä takaisin Vietnamiin.

Tiedossani on tapaus, jossa maa kieltäytyi ottamasta vastaan täältä käännytettävää rikollista. Myöhemmin kävi ilmi, että mainittu henkilö oli lähtömaansa diktatuurisen hallituksen agentti eli oli täällä pakolaisena ja samalla vakoili työantajaansa aidosti pakenevia maanmiehiään. Edes tällaista henkilöä ei saatu Suomesta ulos.

Toinen mielipuolinen tapaus, jonka muistan omalta uraltani Kotkan maahanmuuttopalveluissa, oli Lähi-idästä vuonna 1979 Kanadaan lähtenyt henkilö, joka oli saanut oleskeluluvan juuri sinne Kanadaan. Hän kuitenkin — yllätys yllätys — syyllistyi siellä vakaviin rikoksiin ja lähti pakenemaan kanadalaisen ratsupoliisin kouraa ja tuli sitten tänne Suomeen ja haki täältä turvapaikkaa. Turvapaikkaa ei tietenkään myönnetty, mutta sitten kävikin niin, että Kanada ei suostunut ottamaan kaveria enää takaisin vaan hän jäi tänne. Sama rikollinen meininki sitten jatkui täälläkin. Tänä syksynä sitten kuulin, että hän oli kuollut, ja arvatkaapas, minkä maalaiset ja ketkä kustansivat uskonnon mukaiset hautajaiset! Maasta olet sinä tullut, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman, mutta eikö edes siellä maassa voisi olla sitten maan tavalla?

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi edustaja Halla-ahon tekemää lakialoitetta.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Lohela tuossa aiemmin eräässä puheenvuorossaan totesi, joskus hyviäkin lakialoitteita jää allekirjoittamatta. Itse ilmaisen nyt tässä puheenvuorossa tukeni edustaja Jussi Halla-ahon lakialoitteelle, jota pidän erinomaisena. On käsittämätön epäkohta, että ulkomaalainen henkilö saa syyllistyä toistuviin rikoksiin ja hyvin vakaviinkin sellaisiin ja karkotuspäätös inhimillisiin syihin vedoten jätetään kuitenkin panematta koskaan täytäntöön. Kuten edustaja Halla-aho toikin esiin, myös uhrien asemalla on merkitystä, samoin kuin heidän ihmisarvollaan. Näissä tapauksissa, joihin tämä lakialoite pyrkii vaikuttamaan, ymmärtääkseni nimenomaan uhrien ihmisarvoa halutaan myös kunnioittaa.

Edustaja Niinistö puolestaan toi esiin Suomen liian liberaalin linjan rikollisuuden suhteen, jossa rangaistukset ovat aivan liian usein suorastaan naurettavia. Tässä onkin paljon korjattavaa. Erityisesti seksuaalirikokset sekä lapsiin kohdistuneet hyväksikäyttötapaukset vaativat ehdottomasti rangaistusasteikon pikaista korjaamista ja tiukennuksia. Näkisin, että näihin rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten paikka ei todellakaan ole suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kannatan siis edustaja Halla-ahon aloitetta.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Täytyi tulla kyllä tänne pönttöön saakka kommentoimaan muutamalla sanalla tätä Suomen Sisun eduskuntaryhmän lakialoitetta. On tietysti ensinnäkin kyllä sanottava, että tämä tulokulma on kyllä todella raju: monikulttuurisuus = monirikollisuus, monta muuta uskomatonta pelkistystä. Minua aikoinaan sisäministerinä pidettiin liian kovan linjan sisäministerinä, ja monia ongelmia toki toin esille täällä, mutta ei tätä kokonaisuutta voida käsitellä kyllä ihan näin yksioikoisesti.

Ensinnäkin tietysti on myönnettävä, että peruslähestymistapa maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan osalta — ensinnäkin maahanmuuttopolitiikan osalta 2003—2007 hallituksessa, tätä kantaa edustin myös oikeus- ja sisäministerineuvostossa ja myös EU:n puheenjohtajana syksyllä 2006 — oli se, että maahanmuuton määrällinen ja laadullinen hallinta on tärkeätä Suomen työmarkkinoiden vakauden, kotouttamisen ja sisäisen turvallisuuden kannalta. Se kokonaisuus on selvä.

Sitten tietysti on pakolaisuus, suojelun tarpeessa olevien asema. Heitä ei pidä syyllistää tältä osin. On tärkeätä, jos sitten autetaan kolmansissa maissa ja nimenomaan lähtö- ja kauttakulkumaissa suojelua tarvitsevia ja poistetaan pakolaisuuden syitä, ihmisoikeusrikkomuksia, luodaan demokratialle perustaa, oikeusvaltiolle. Mutta kyllä Suomella pitää olla valmius reagoida niin, että suojelun tarpeessa olevia autetaan; ei pidä leimata, että tämän myötä tuleva monikulttuurisuus on sama kuin monirikollisuus.

Sitten on toinen asia se, että meidän kansalaisten oikeuskäsitystä loukkaavat totta kai muutamat asiat. Tässä maassa vakavien talousrikollisten pumpulikohtelu, myöskin väkivaltarikosten, myös raiskausten, tuomiot, niin suomalaisten tekemien kuin muualta tulleiden, ovat aiheellisesti herättäneet kansalaisten ärtymystä, ja vaaditaan tältä osin oikeuskäytännön kiristämistä.

Haluan nyt tässä ensinnäkin todeta, että on erittäin tärkeätä, että me pidämme huolen siitä, että kansalaisten sisäinen turvallisuus varmistetaan viranomaisten toiminnalla myöskin tämän maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan hallinnassa. Ongelmahan on tietysti se, että 70 prosenttia tulee ilman papereita. Laitonta maahanmuuttoa pitää torjua, ja siinä pitää olla EU:n yhteistyön erittäin tärkeää. Itse asiassa tämä Prümin sopimus, johon me menimme 2006, lähti siitä, että dna-, ajoneuvorekisterin ja monien muiden yhteiskäytöllä pyritään torjumaan järjestäytyneen rikollisuuden, laittoman maahanmuuton ym. syntyä. Yksikään maa ei yksin pärjää. Me tarvitsemme tässä EU:n laajuista yhteistyötä.

Sisäministerinä olin myös sitä mieltä, että vakaviin rikoksiin syyllistynyt ulkomaalainen on palautettava (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) ja kansalaisten turvallisuuden varmistamiseksi pitää olla sujuvat palautukset. Nyt, mitä täällä edustaja Mäntymaakin sanoi, Euroopan unionin puitteissa pitää olla yhteistyö kolmansien maiden kanssa ja löytää siihen tavat, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Suomen pitäisi olla aktiivisempi myös kahdenvälisten palautussopimusten aikaansaamiseksi. Tältä osin jopa Ruotsi ja eräät muut maat ovat olleet aktiivisempia. Sen sijaan en ihan Venäjä-kritiikkiin yhdy, koska ainakin siihen aikaan koin, että yhteistyö Venäjän viranomaisten kanssa on suhteellisen hyvää raja- ym. viranomaisten puolella.

Tosiaan minusta tästä kokonaisuudesta on hyvä puhua, mutta tämä tulokulma, jonka Suomen Sisun eduskuntaryhmä on tänne laatinut, on kyllä minusta sillä tavalla vakava ja leimaava, että monikulttuurisuus olisi sama kuin monirikollisuus. Me leimaamme monia ihmisiä, jotka tulevat tähän maahan todella suojelun tarpeessa tai tulevat tätä maata rakentamaan. (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä)

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä lukuisat ulkomaalaiset vangit täyttävät suomalaisia vankiloita. Joissakin vankiloissa ulkomaalaisia vankeja istuu useita kymmeniä prosentteja vankimäärästä. Vantaa ja Kerava ovat esimerkkejä tästä tilanteesta.

Valitettavasti valtion heikko taloustilanne on aiheuttanut sen, että Vankeinhoitolaitoksessa on jouduttu tekemään suuria supistuksia, kun henkilökuntaa on jouduttu vähentämään. On myös jouduttu sulkemaan kokonaisia vankiloita. Tämän johdosta kriminaalipolitiikkaa on pikkuhiljaa muutettu siihen suuntaan, että rangaistuksia kärsitään jopa kotoa käsin. Pantarangaistus on selkeä käännekohta siinä: ryhdyttiin melko vakavista rikoksista tuomitsemaan rangaistuksiin, jotka kärsitään kotioloissa pantarangaistuksen muodossa.

Valitettavasti tämä lepsu kriminaalipoliittinen linjaus on jatkunut myös pääministeri Jyrki Kataisen johtaman hallituksen aikana. Täytyy vain toivoa, että seuraavalla hallituskaudella saamme suomalaista kriminaalipolitiikkaa käännettyä kohti oikeudenmukaisempaa suuntaa, jossa rikollisesta teosta on aina seuraamuksena rangaistus, joka kansalaisten enemmistön mielestä on oikeudenmukainen ja kohtuullinen. Samoin rikoksen uhrin asemaa tulisi parantaa huomattavasti nykyisestään.

Arvoisa puhemies! Rikollisten palauttamista heidän omiin kotimaihinsa kärsimään vankeusrangaistusta tulisi todella tehostaa, jotta he eivät jää tänne Suomeen vuosikausiksi istumaan vankeusrangaistuksia.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Kansainvälisyys ja vapaa liikkuvuus ovat pääosin hyvä asia. Lieveilmiönä kuitenkin rikollisuus lisääntyy Suomessa jatkuvasti, ja maahanmuuttajat tekevät enemmän rikoksia kuin kantaväestö. Jos maahanmuuttaja on syyllistynyt useisiin vakaviin rikoksiin, karkotus on oikea seuraus. Vankilapäivä on hyvin kallista yhteiskunnalle, ja uusintarikosten ennaltaehkäisy olisi todella tärkeää. Siihen ei ole varaa, kun kaikesta säästetään. Tässä se säästö voisi tulla. Kannatan Jussi Halla-ahon tekemää lakiehdotusta.

Jussi Halla-aho /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Mäntymaa esitti, että EU:n tasolla pitäisi esimerkiksi päättää, että viisumeita ei myönnetä sellaisista maista tuleville ihmisille, joiden kotimaa ei suostu ottamaan vastaan karkotettuja kansalaisiaan. Esimerkiksi tämä on erittäin hyvä ajatus.

Kuten edustaja Eerola sanoi, myös kehitysapua pitäisi kylmästi käyttää vipuvartena, kun kehitysmaiden kanssa pyritään solmimaan takaisinottoa koskevia sopimuksia. Jotkut ovat sitä mieltä, että kehitysapua ei saa käyttää kiristämiseen, mutta minun mielestäni sitä nimenomaan pitää käyttää kiristämiseen, koska sen päämäärähän on kehittää näitä yhteiskuntia oikeusvaltioina.

Edustaja Mäntymaa huomautti, ettei pakolaista saa karkottaa alueelle, jolla häntä uhkaa epäinhimillinen kohtelu. Tämä on totta, mutta yhtä totta on, että Suomessa majailevista niin sanotuis- ta humanitaarisista maahanmuuttajista mitätön murto-osa on vainoa pakenevia pakolaisia. Valtava enemmistö on liikkeellä kotimaansa yleisten heikkojen olojen vuoksi, ja he muun muassa lomailevat lähtömaissaan.

Edustaja Rajamäen mukaan tämä rikollisia vastaan suunnattu lakialoite on suunnattu maahanmuuttajia vastaan. Tästä voi vetää vain sen johtopäätöksen, että edustaja Rajamäen mielestä rikollinen ja maahanmuuttaja ovat sama asia. Minä ja Suomen Sisu emme jaa tätä kantaa. (Kari Rajamäki: Hyvä, että ryhmän nimi tuli sanottua!)

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki sanoi puheenvuorossaan, että ei pidä leimata. Hän kuitenkin puheensa aluksi ja lopuksi leimasi edustaja Halla-ahon lakialoitteen Suomen Sisun eduskuntaryhmän lakialoitteeksi. Olen yksi aloitteen allekirjoittajista. En kuulu Suomen Sisuun. Pidän edustaja Rajamäen heittoa tyylittömänä, vaikka toki ymmärrän, että hän tuttuun tapaansa tietoisella provosoinnilla halusi kompensoida perehtymättömyyttään itse aiheeseen eli edustaja Halla-ahon lakialoitteeseen. (Jussi Halla-aho: Hyvin sanottu!)

Hanna  Mäntylä  /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki, teidän puheenvuoroanne kuunnellessa hiukan tuli semmoinen tunne, että en tiedä, puhummeko nyt ihan samoista asioista. Näen, että tämän Suomen Sisun vetäminen tähän mukaan oli aika erikoinen veto.

Puhuitte myös tästä kansallisesta turvallisuudesta, joka on jo monin tavoin hyvin sekaisin, ja siitä kiitos kuuluu nyt kyllä hallitukselle. Esimerkiksi poliisien tilannehan on täysin katastrofaalinen, ja turvattomuuden tunnehan kasvaa ympäri Suomea aika kiivasta vauhtia. Mitä nyt tässä viimeisimmäksi luin, niin ministeri Räsänen väläytteli poliisien tehtävien siirtoa ja palokunnan ja Tullin ottamista mukaan tähän toimintaan. Kyllähän minusta näin on, että ihmisten turvallisuuden tunnetta ja oikeudenmukaisuuden tunnetta täytyy alkaa askel kerrallaan korjata. Kyllä näen, että tämä Jussi Halla-ahon lakialoite on yksi ihan oikeansuuntainen askel siihen suuntaan, että myös suomalaisilla on oikeus kokea näitä oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden tunteita.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rajamäki pyrki tuossa omassa puheenvuorossaan leimaamaan lakialoitteen tekijän ja sitä kannattaneet "Suomen Sisun eduskuntaryhmän" edustajiksi. Edustaja Rajamäelle tiedoksi, että Suomen Sisulla ei ole omaa eduskuntaryhmää, vaan lakialoitetta puoltaneet kuuluvat perussuomalaisten eduskuntaryhmään yhtä järkikokoomuslaista lukuun ottamatta.

Arvoisa puhemies! Luulenkin, että edustaja Rajamäki taitaa olla vain kateellinen siitä, että tämä kyseinen lakialoite tuli edustaja Halla-ahon kynästä eikä hänen omasta kynästään.

Markku Mäntymaa  /kok:

Arvoisa puhemies! Kun on keskustellut tuossa entisessä ammatissa semmoisten poliisimiesten kanssa, jotka päätoimisesti työskentelevät ulkomaalaistutkinnassa, niin kyllä sieltä selkeästi tulee semmoista viestiä, että ei ongelma ole siinä, ettei näitä karkottamisesityksiä tehtäisi ja etteikö päätöksiä saataisi, vaan nimenomaan siinä — minä sanon nyt vielä toisen kerran — kun valtiot eivät ota heitä vastaan. Eli monia tarinoita on siitä, kun oman henkensä uhalla ovat lähteneet viemään johonkin tuntemattomaan maahan näitä kavereita ja saaneet sitten oman turvallisuutensa takia pelätä siellä. Eli minä en oikein kokonaisuudessaan ymmärrä, miten tämä lakialoite vastaisi tähän asiaan. Sinänsä se, että käytäisiin keskusteluja, oltaisiin aktiivisempia kolmansiin maihin, että saataisiin niitä karkotettavia sinne omaan maahansa, olisi minun mielestäni se oleellisin juttu.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta edustaja Halla-aho niin kuin muutkin ihan suoraan sanoen toivat esille Suomen Sisun näkökulmaa, ja suorat perustelut kyllä puhuivat puolestaan, ei niihin tarvitse tässä enää palata.

Mutta minusta on totta kai tärkeää, että sisäisen turvallisuuden osalta meidän viranomaisemme puuttuvat ja kykenevät puuttumaan muun muassa vakaviin rikoksiin myös sillä tavalla, että palautukset toimivat. Tämä on itsestään selvä asia.

Se täytyy vain ymmärtää, että ei pampulla ja poliiseilla tätä tilannetta kyllä korjata. Meidän suurin sisäisen turvallisuuden uhkamme on sosiaalisen turvallisuuden puutteet ja erityisesti syrjäytyminen ja muun muassa maahanmuuttajien kotouttamisessa olevat erittäin vakavat puutteet. Suurin sisäisen turvallisuuden uhka on tämä kärjistyvä sosiaalinen turvattomuus, ja tähän asiaan pampun ja koppalakkilinjan sijasta me joudumme jatkossa entistä voimakkaammin puuttumaan.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki mainitsi, että toimme keskustelussa esiin Suomen Sisun linjan ja pamppu- ja koppalakkilinjan, mitä kaikkea sieltä tulikaan. Olen tuon lakialoitteen lukenut ja sen myös allekirjoittanut, eikä siellä pampuista ja koppalakeista ja mistään tällaisista asioista puhuta. Siellä puhutaan siitä, että vakaviin ja toistuviin rikoksiin syyllistynyt henkilö karkotetaan maasta pois. Silloin kun te, edustaja Rajamäki, olitte sisäministerinä, te ette tätä saaneet aikaan.

Jussi Halla-aho /ps:

Herra puhemies! Edustaja Mäntymaa on täysin oikeassa siinä, että tämä lakialoite edes toteutuessaan ei ratkaisisi kaikkia ulkomaalaislain ongelmia eikä edes kaikkia ulkomaalaisten rikollisten karkottamiseen liittyviä teknisiä ja muita ongelmia. Tämän keskeinen tavoite on vähentää viranomaisten ja hallinto-oikeuksien mahdollisuuksia kumota karkotuspäätöksiä tai olla tekemättä niitä vetoamalla niin sanottuihin inhimillisiin syihin.

Kuten sanoin esittelypuheenvuorossani, taparikolliseksi ei kukaan päädy vahingossa, ja minun näkemykseni on se, että jos ihminen päättää tällaiselle uralle ryhtyä Suomessa, niin hän tavallaan itse jo tekee valinnan, mitä tulee hänen Suomessa oleskeluunsa. Siinä vaiheessa minun mielestäni yhteiskunta voi pestä kätensä tämän ihmisen perhesiteistä.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan sen verran vielä, että kaudella 2003—2007, ministeriaikanani, saatiin muun muassa perusteettomien turvapaikanhakijoiden ja laittoman maahanmuuton määrä putoamaan lähes kolmannekseen lähtötilanteesta — sen jälkeen se kyllä riistäytyi sitten seuraavalla kaudella eli viime kaudella erittäin voimakkaasti. Siinä oli lähtökohta juuri se, että me puutuimme nimenomaan laittoman maahanmuuton torjuntaan, pyrimme estämään perusteetonta turvapaikan hakemista ja nopeutimme käsittelyä. Minua ennen se aika oli vuosi, joka käsiteltiin perusteettoman turvapaikanhakijan papereita. Ulkomaalaisviraston toiminnan tehostamisella se lyhennettiin kahteen kolmeen kuukauteen, ja tämä romahdutti sitten myöskin tämän perusteettomien turvapaikanhakijoiden määrän. Valitettavasti viime kausi oli sitten onneton ja ulkomaalaislain kanssa paljonkin ongelmia. Myöskin vakaviin rikoksiin syyllistyneiden osalta sisäministeriö nimenomaan edellytti nopeita palautuksia, ja kävimme neuvotteluja niin venäläisten kuin monien muidenkin kanssa tältä osin, ja väitän, että asioita vietiin ihan oikeaan suuntaan.

Mutta tältä osin, mitä nyt Suomen Sisun ja teidän aloitteessanne on tämä leimaaminen, että monikulttuurisuus on monirikollisuutta, tämä perusasenne on kyllä minun mielestäni vakava eikä palvele isänmaan eikä myöskään kansallisen turvallisuuden ja sisäisen eheyden etua.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Silloin kun edustaja Rajamäki toimi sisäministerinä, toimin itse Kotkassa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa, ja totta on, että niinä vuosina hieman laski tämä turvapaikanhakijoiden määrä ja sitten se taas nousi. Enemmän kuin ministeri Rajamäen ansiota se oli ehkä maailmanpoliittisista syistä johtuvaa hetkellistä taantumaa. Todellinen lasku näiden perusteettomien turvapaikkahakemusten tekemiseen tuli 2010, kun silloinen hallitus, annetaan nyt tunnustusta vähän heillekin... (Kari Rajamäen välihuuto) — Älkää keskeyttäkö, kun minä puhun. Erittäin huonoa käytöstä tuollainen. — Silloin heikennettiin näiden turvapaikanhakijoitten saamia toimeentulotukia reilusti nykyisestä, ja se laski turvapaikanhakijoiden määrää oikein dramaattisesti. (Kari Rajamäki: Siinä ei ollut teidän panosta!)

Jussi Halla-aho  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Minusta on aina yhtä virkistävää kerta toisensa jälkeen kuulla näitä edustaja Rajamäen monologeja hänen uroteoistaan sisäministerinä, mutta minä en oikein näe niiden relevanssia tämän keskustelun ja tämän lakialoitteen kannalta.

Markku Mäntymaa  /kok:

Arvoisa puhemies! Minä nyt haluan vielä kerran sanoa, että minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että on täysin selvää, että Suomen edun mukaista on saada rikoksentekijät karkotettua Suomesta ja että se vaatii paljon työtä, että nämä lainvoimaiset karkotuspäätökset saadaan ja voidaan panna täytäntöön. Kyllä tämä on minun ehdoton mielipiteeni — ettei tule mitään epäselvyyttä.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Näyttää siltä, että edustaja Rajamäki ei ole lukenut tätä edustaja Halla-ahon lakialoitetta kovinkaan perusteellisesti. Lakialoitteessa nimittäin ei ole mitään mainintaa siitä, että monikulttuurinen yhteiskunta olisi moniongelmainen yhteiskunta, vaikka se sitäkin on, kyllä vain.