2) Pääministerin ilmoitus hallitusten välisestä konferenssista
(Bryssel)
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Mikäli viime viikonvaihteessa olisi
syntynyt uusi sopimus, olisin antanut pääministerin ilmoituksen
heti maanantaina täysistunnolle. Kun näin ei käynyt,
ajattelin jo ilmoituksen vetää pois, mutta eduskunnasta
tuli perusteltuja toiveita, että sen lisäksi,
että suurelle valiokunnalle ja ulkoasiainvaliokunnalle
on raportoitu neuvottelujen edistymisestä, annetaan myös
ilmoitus täysistunnolle.
Viime viikonvaihteen epäonnistuminen oli yleensä valitettavaa,
vaikkakaan ei täysin odottamatonta. Etukäteen
arvioitiin, että kokouksella oli mahdollisuus löytää yksimielisyys
isoista toimielinkysymyksistä, jos poliittista tahtoa löytyy. Tällä kertaa
sitä ei löytynyt.
Vaikka poliittista tahtoa olisi ollutkin, päämiestason
hvk olisi ollut mittavan haasteen edessä. Kokouksen alkaessa
perjantaina 12. päivä joulukuuta perustuslaillinen
sopimus oli merkittäviltä osiltaan auki. Suurten,
vallankäytön kannalta keskeisten toimielinkysymysten
lisäksi avoinna oli kymmeniä unionin eri politiikka-aloja
koskevia muutosesityksiä. Niiden käsittely toimielinkysymysten
ohella yhden viikonlopun kuluessa olisi ollut valtava urakka, ja
ne olisivat todennäköisesti ainakin osittain jääneet
myöhemmin käsiteltäviksi.
Hvk ei kuitenkaan edes aloittanut näiden politiikka-alojen
käsittelyä. Myöskään
toimielinkysymyksistä ei ehditty käydä kattavaa
keskustelua, jossa kaikki nykyiset ja tulevat jäsenmaat olisivat
olleet mukana. Varsinainen kokoussalissa käyty keskustelu
oli lyhyt ja alustava. Suurin osa ajasta kului puheenjohtajan käymiin
kahdenvälisiin keskusteluihin jäsenmaiden kanssa.
Näiden keskustelujen avulla puheenjohtaja yritti ratkaista
hvk:n visaisimmaksi osoittautunutta ongelmaa eli neuvoston ääntenpainotusta.
Kun tämän ongelman ratkaisu ei onnistunut, puheenjohtaja
päätteli, ettei sopimusta koko paketista synny,
ja kokous lopetettiin lauantai-iltapäivällä 13.
joulukuuta.
Me suomalaiset emme yhtyneet puheenjohtajamaa Italian valitsemaan
menettelytapaan olla käyttämättä virkamiesvalmistelua
ja viedä kaikki asiat ministereiden käsiteltäväksi.
Olisimme pitäneet parempana sitä, että syksyn
aikana huolellisella virkamiesvalmistelulla olisi pohjustettu ministerikokouksia,
ja sitä, että ministerit olisivat voineet käydä aitoa
vuorovaikutuksellista keskustelua hvk:n neuvotteluissa. Tämä olisi
auttanut siinä, etteivät ihan kaikki asiat olisi
olleet auki päämiestason hvk:n alkaessa. Se ei
kuitenkaan olisi ollut ratkaisevaa viime viikonloppuna, koska jäsenmailta
puuttui todellinen tahto etsiä kaikille hyväksyttävä ratkaisu
jäsenvaltioiden valta-asemien uudistamiseen neuvoston päätöksenteossa.
Puheenjohtajaa ei voi pitää syyllisenä hvk:n
epäonnistumiseen tällä kertaa.
Joidenkin valtioiden haluttomuus kompromisseihin neuvoston äänestyssääntöjen
suhteen saattoi liittyä myös muihin hvk-asioihin,
joiden käsittelyä ei ehditty edes aloittaa. Siihen
viittaavat kokouksen jälkeen esitetyt ajatukset kahden
nopeuden Euroopasta tai niin sanotusta ydinryhmästä,
joka etenisi muita nopeammin talous- ja sosiaalipolitiikassa, oikeus-
ja sisäasioissa sekä puolustuksessa. Tätä muita
nopeampaa etenemistä on jo kokeiltukin Talous- ja rahaliitossa sekä Schengenin
sopimuksessa, joissa kaikki EU-maat eivät ole mukana. Myös
muunlainen muita nopeampi eteneminen unionin sisällä eli niin
sanottu tiiviimpi yhteistyö on mahdollista jo voimassa
olevien säännöstenkin perusteella.
Se, alkavatko jotkut jäsenmaat toimia tällaisten
nopeammin etenevien ytimien muodostamiseksi unionin sisälle,
jää nähtäväksi. En
halua sulkea pois joustavan yhdentymisen mahdollisuuksia tai jopa
tarvetta laajentuneessa unionissa, mutta varoisin tekemästä liian
hätäisiä ja liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä Brysselin
epäonnistumisen perusteella. Unionin voima on aina ollut
sen yhdentymiskehityksessä. Yhteisten ratkaisujen etsimisestä ei
pidä luopua liian helposti. Nyt kiista koski ensi sijassa
kuitenkin vain vallanjakoa eikä politiikan sisältöä.
Arvoisa puhemies! Vaikka viime viikonvaihteen kokous epäonnistui,
ei hallitustenvälistä konferenssia lopetettu,
vaan se keskeytyi. Näkemykseni on, että sitä on
jatkettava siitä, mihin Italian puheenjohtajakaudella päästiin.
Valtava määrä ihmisiä on työskennellyt
perussopimusten uudistamiseksi kaksi vuotta. Työtä on
tehty paljon ja tuloksia on saavutettu. Laekenin Eurooppa-neuvostossa
perustettu tulevaisuuskonventti työskenteli helmikuusta
2002 heinäkuuhun 2003, hvk nyt kaksi ja puoli kuukautta
4.10 alkaen. Jatkossa ei tule enää avata niitä kysymyksiä, joista
hvk:ssa on jo asiallisesti saavutettu yksimielisyys, vaan jatkaa
avoimiksi jääneiden kysymysten käsittelyä.
Turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta löydettiin hyvällä ennakkovalmistelulla
koko unionin yhtenäisyyttä korostava ratkaisu.
Suomi antoi oman arvokkaan panoksensa tämän ratkaisun löytämiseksi,
eikä siihen tarvinnut enää Brysselissä käyttää aikaa.
Vastuu neuvottelujen eteenpäinviemisestä siirtyy
nyt Irlannille, joka toimii unionin puheenjohtajamaana ensi vuoden
alkupuoliskon. Irlanti laatii maaliskuussa 2004 pidettävälle
Eurooppa-neuvostolle raportin siitä, miten tästä jatketaan.
Ärade talman! I detta skede verkar det också vara
möjligt att det blir ett längre uppehåll.
I de kommentarer som framförts i offentligheten har det
till och med talats om ett uppehåll på ett år innan
regeringskonferensen fortsätter. Det är alltså inte
säkert att ett nytt fördrag kan godkännas
enligt det mandat som Europeiska rådet gav i Thessaloniki,
d.v.s. i god tid före Europaparlamentsvalet i juni nästa år.
Suomen hallituksen näkemys on, että neuvottelutauon
ei tulisi antaa jatkua nyt liian pitkään, jottei
tähän asti saavutettua menetetä ja jouduta alkamaan
kokonaan alusta. Toisaalta jonkinlainen mietintätauko on
tarpeen. Muidenkin unionimaiden kuin Irlannin tulee nyt miettiä vielä kerran
perusteellisesti, millaisen unionin ne haluavat ja millaisia myönnytyksiä ne
ovat valmiita tekemään sen saavuttamiseksi. Tämä koskee
ihan kaikkia, myös meitä suomalaisia.
Tämän sinällään
hyvän valmiin tekstin rinnalla arvioisin hieman vapaammin
piirroin sitä, miten Suomi asettuu tässä perussopimusneuvottelussa.
Väittäisin, että Suomen ei tarvitse hävetä oloaan
eurooppalaisena. Suomi sijoittuu neuvotteluissa hyvin eurooppalaiseksi
tavoitellen unionin toimintakyvyn parantamista. Meille on ollut tärkeää se,
että haetaan sellaisia ratkaisuja, jotka eivät
jaa unionia, vaan unionia kehitetään kokonaisuudessaan
kaikkien jäsenmaiden ja kansalaisten unionina. Tämän
tavoitteen edistämiseen liittyy myös kysymys siitä,
että meidän intressinä pienenä maana
on sitoa kaikki päätöksentekoon unionin
pöydän ääressä, unionin
instituutioihin, täsmällisten pelisääntöjen
piiriin. Me korostamme hyvin voimakkaasti sitä, että unioni olisi
päätöksentekokykyinen.
Tämä päätöksentekokykyisyyden
tavoittelu ohjaa meidän suhtautumistamme kahteen suureen
kysymykseen, sekä toimielinkysymykseen että kysymykseen
siitä, minkälaisilla päätöksentekomuodoilla
päätöksiä tehdään.
Tämän takia Suomi on selkeästi kuulunut
niiden maiden joukkoon, jotka ovat kannattaneet laajaa siirtymistä määräenemmistöpäätöksenteon
käyttämiseen, jolla tavoitellaan päätöksentekokykyä,
sitä, että päätöksiä saadaan
aikaan. Samoin tämä toimintakyvyn parantaminen
on ohjannut meidän käyttäytymistämme
myös toimielinkysymyksissä.
Erityisesti neuvoston ääntenpainotuskysymyksessä,
johon viime viikonvaiheen neuvottelut katkesivat, on tärkeää,
että löydetään sellainen äänestysmenettely,
joka tekee mahdolliseksi päätösten aikaansaamisen.
Suomi on ajanut sellaista yksinkertaista kaksoisenemmistöä,
jossa päätöksentekoon neuvostossa tarvitaan
jäsenmaiden yksinkertainen enemmistö, jonka on edustettava
myös väestöltään yksinkertaista enemmistöä,
niin sanottua 50—50-periaatetta. Tämä loisi
tehokkaan päätöksentekomuodon. Konventti
päätyi esittämään huomattavasti
vaikeampaa päätöksentekomuotoa, jossa
väestöosuuden pitää olla vähintään
60 prosenttia. Se lähestyy sitä rajaa, jossa muutama
suuri maa voi halutessaan estää päätöksenteon.
Me haemme myös jatkossa neuvotteluissa ratkaisuja, jotka korostaisivat
tätä päätöksentekokykyä sekä toimielimissä että ajamalla
määräenemmistöpäätöksentekoa
edelleen.
Itse asiassa tämä hvk-vaihe osoittaa aika konkreettisesti
sen, kuinka vaikeaa päätöksenteko saattaa
olla 25 jäsenmaan unionissa. On luonnollista, että perussopimusta
uudistettaessa nyt ja jatkossa tarvitaan täydellinen yksimielisyys, mutta
samalla näiden neuvotteluiden vaikeus kertoo ja antaa ennakkovaroituksen
siitä, että nyt ei myöskään
neuvotteluissa pidä sopia sellaista ääntenpainotusjärjestelmää,
joka on karhunpalvelus itse päätöksentekokyvylle.
Kuluneen syksyn aikana Suomi kykeni analysoimaan tavoitteensa
hyvin ja esittämään niitä tehokkaasti
ja määrätietoisesti. Samaan pyritään hvk:n
jatkuessakin. Hallituksen syksyllä esittämät
tavoitteet ovat edelleen voimassa. Tulemme jatkossakin pyrkimään
avoimempaan ja toimintakykyisempään unioniin,
jonka tulee samalla säilyttää kaksoisluonteensa
sekä kansalaisten että jäsenvaltioiden
yhteisönä. Kansalaisten tasavertaisuus on luonnollinen
lähtökohta, mutta unionin tulee samalla tulevaisuudessakin
kunnioittaa myös jäsenvaltioiden tasavertaisuutta.
Ärade talman! Det blivande ordförandelandet Irland
har en svår uppgift framför sig när det skall överväga
en fortsättning på regeringskonferensen. Finland är
villigt att samarbeta och strävar efter att hjälpa
Irland i detta uppdrag med alla till buds stående medel.
Det är viktigt att försöka få till
stånd ett gynnsamt förhandlingsklimat. Om politisk
vilja att nå en överenskommelse saknas lönar
det sig inte att fortsätta regeringskonferensen. Resultatet
blir bara ett nytt misslyckande.
Suomen näkemyksen mukaan poliittisen tahdon löytymistä voidaan
helpottaa huolellisella asioiden valmistelulla. Asiat tulisi valmistella virkamiestasolla
mahdollisimman pitkälle siten, että poliitikoille — ulkoministerille
sekä valtioiden ja hallitusten päämiehille — jäisi
ratkaistavaksi vain todella olennaisimmat poliittiset kysymykset.
Toimielinkysymysten lisäksi ja itse asiassa aivan erityisesti
perustuslaillisen sopimusluonnoksen kolmannen osan politiikka-aloja
tulisi vihdoin valmistella ja niistä tulisi oikeasti neuvotella.
Tulevaisuuskonventti ei puolentoista vuoden aikanaan ehtinyt käsitellä niitä käytännöllisesti
katsoen lainkaan. Hvk:n aikana niiden osalta lähetettiin
kirjallisia kantoja ja on käyty kahdenvälisiä keskusteluja
puheenjohtajamaan kanssa, mutta varsinaista neuvottelua, jossa kaikki
olisivat olleet mukana, ei ole vielä käyty.
Arvoisa puhemies! Vaikka hvk joutuikin jatkoajalle, Eurooppa-neuvosto
viime viikonvaihteessa pystyi päättämään
yhdeksän uuden viraston tulevasta sijaintipaikasta. Helsinki
sai kemikaaliviraston, joka perustetaan käsittelyssä olevan
kemikaaliasetuksen mukaisia tehtäviä toteuttamaan.
Se kymmenes, josta on puhuttu, kalastusvirasto, perustetaan tulevaisuudessa
Espanjaan. Pidän Helsingin saamaa kemikaalivirastoa hyvänä saavutuksena.
Hallituksen alkuperäinen tavoite oli sama kuin edellistenkin
hallitusten eli elintarvikeviraston saaminen. Syksyn kuluessa kävi
kuitenkin yhä ilmeisemmäksi, ettei tavoitteen
saavuttaminen olisi mahdollista. Vaihtoehtoja olivat siis kaikkien virastojen
sijaintipäätösten lykkääminen
edelleen tai jonkun muun vaihtoehdon valitseminen.
Hallituksen saamien analyysien perusteella kemikaalivirasto
on merkitykseltään ja kooltaan vähintään
elintarvikeviraston veroinen. Nämä kaksi virastoa
ovat selvästi suurempia kuin muut jaossa olleet virastot.
Virastoasiaa ehdittiin käsitellä kaksi vuotta,
eikä mikään osoittanut, että sen
ratkaiseminen olisi ollut helpompaa ensi vuonna. Päinvastoin,
silloin saatavissamme ei välttämättä olisi
ollut kumpikaan suurista virastoista. Suomen tulee huolehtia toisaalta
unionin yhteisestä edusta ja toisaalta omista eduistaan, ensisijaisena
tavoitteenamme ei voi olla toisen unionimaan "rankaiseminen". Näillä perusteilla sekä
kaiken
muun syksyn kuluessa saamamme tiedon perusteella tehtiin se kokonaisarvio,
että kemikaaliviraston saaminen tässä vaiheessa
oli meidän kannaltamme paras vaihtoehto. Samalla turvasimme
sen, että unioni pystyi aukaisemaan pitkään
olleen lukon kymmenen viraston osalta ja päätökset
tehtiin.
Suomessa on käyty viime päivinä keskustelua siitä,
mihin kemikaalivirasto tulisi sijoittaa. Tämä keskustelu
ja eri paikkakuntien välinen kilpalaulanta on turhaa, sillä Eurooppa-neuvosto ratkaisi
asian jo päätöksen yhteydessä:
kemikaalivirasto sijoitetaan Helsinkiin. Silloin, kun haetaan ehkä parisataa
ulkomaalaista ammatti-ihmistä töihin, niin kannattaa
käyttää sitä asemaa, joka meidän
kansainvälisimmällä alueellamme ja läheisyydellä kansainväliseen
lentokenttään on olemassa. Tällaisissa
hankkeissa kannattaa Helsinkiä käyttää suomalaisten
satamana maailmalle. (Ed. Dromberg: Hyvä! — Hälinää)
Arvoisa puhemies! Suomi tulee tekemään kaiken
voitavansa, jotta hallitustenvälinen konferenssi saadaan
uudelleen käyntiin mahdollisimman pian ja että se
tuottaa sekä unionin että Suomen kannalta hyvän
lopputuloksen. Siihen saakka unioni toimii voimassa olevilla säännöillä. Vaikka
olisimme toivoneet, että perustuslaillisesta sopimuksesta
olisi päästy sopimukseen hyvissä ajoin
ennen Euroopan parlamentin vaaleja, en pidä aikataulun
pidentymistä ylipääsemättömänä katastrofina.
Uskon edelleen, että järki voittaa ja että sopimukseen
päästään kohtuullisessa ajassa.
Kiistan pitkittäminen ja siitä aiheutuva unionin
säröily ei ole pitkällä tähtäimellä kenenkään
etu.
Keskustelu:
Jari Vilén /kok:
Arvoisa herra puhemies! Viime viikonloppuna Euroopan unioni
ajautui kriisiin, ehkä vakavimpaan, mitä sen historiassa
on koettu. Mielestäni ei ole syytä vähätellä tämän kriisin
syvyyttä ja periaatteellisuutta, koska se koskettaa unionin
vallankäytön keskeisiä ytimiä. Mielestäni
se, että keskeiset maksajavaltiot, nettomaksajat, ovat
ilmoittaneet tahtonsa jäädyttää maksuosuuksiansa,
ja se, että unionissa jo virinnyt keskustelu eritahtisesta,
erinopeuksisesta Euroopasta osoittaa sen, kuinka vakavassa tilanteessa
tällä hetkellä olemme.
Olen hyvin tyytyväinen pääministerin
ilmoitukseen siitä, että hän toivoo neuvottelujen
nopeaa uudelleen käynnistymistä, koska haluaisin omaltakin
osaltani muistuttaa sitä velvoitetta ja mandaattia, mitä Thessalonikin
huippukokous asetti. Yhä edelleenkin tavoitteena täytyy
olla Thessalonikin velvoitteen mukaisesti, että neuvottelut
saadaan päätökseen ennen Euroopan parlamentin
vaaleja, ensi vuoden kesäkuuta. Mielestäni tämä viesti
on se viesti, joka hallituksen pitäisi Suomen puolelta
välittää myös uudelle puheenjohtajavaltiolle
Irlannille, jotta neuvottelut etenevät tämän
aikataulun, tämän tavoitteen, mukaisesti.
Meillä on yhtenevä käsitys ilmeisesti
hallituksen kanssa myös siitä, että Suomen
selkeä intressi on olla mukana EU:n keskeisissä ytimissä.
Jos, mitä me emme varmaan kukaan toivo, EU lähtee etenemään
eritahtisesti, Suomen kansallinen etu on olla mukana kaikissa niissä ytimissä,
kaikissa niissä kehissä, mitä Euroopan
unioniin on syntymässä. Tätä viestiä toivon
saavani myös hyvin selkeästi pääministeriltä ja
hallitukselta, ja toivon tämän viestin välittyvän
nyt selkeästi Euroopan unionin muillekin jäsenvaltioille,
koska mielestäni tämä on ollut se yksi
keskeinen periaatteellinen kysymys, mitä tässä prosessissa
olemme viime aikoina käyneet ja joutuneet keskustelemaan.
Onnittelen pääministeriä myös
pragmaattisuudesta neuvotteluissa koskien viraston saamista Suomeen.
Uskon, että tämä päätös
on kannatettava ja hyvä. Mutta esitän kuitenkin
selkeän kysymyksen siitä, että kuten
pääministeri itse on todennut, tämän
viraston käytännön saaminen Suomeen on
vielä hyvin monipolkuisen tien takana, joka voi viedä pitemmänkin
ajankohdan. Mielestäni olisi tärkeää,
että tulevissa neuvotteluissa tehtäisiin hyvin
selväksi se velvoittavuus ja voitaisiin edetä nopeammalla
aikataululla kuin mitä nyt lainsäädäntötyö käytännössä tulee
mahdollistamaan. Meillä on olemassa Italia, jossa on tietyt mahdollisuudet
toimia sieltä, ja mielestäni tämän
varmuuden ja vakuuden saaminen on keskeistä, koska muutoin
olemme tilanteessa, jossa yhä edelleenkin odotamme vuosia
jotakin, jota meille kokouksessa on luvattu ja annettu sitten tietynlaisena
sitoumuksena.
Outi Ojala /vas:
Arvoisa puhemies! Tilapäisestä epäonnistumisesta
huolimatta on nyt tärkeää, että Euroopan
unioni tulee saamaan perustuslain, joka kykenee vastaamaan 25 jäsenmaan
unionin tulevaisuuden haasteisiin. Tässä mielessä en pidä pahana
sitä, että aikalisää tuli, ja
nyt tämä aikalisä on käytettävä hyödyksi.
Kokoushan osoitti sen, että kyllä suuret jäsenmaat
ja keskisuuretkin jäsenmaat osaavat tiukasti pitää huolta
omista eduistaan. Myös Suomella on sekä oikeus
että velvollisuus huolehtia siitä, että myös
meille tärkeät asiat saamme lävitse.
Nyt tämän aikalisän avulla, meidän
tulee toimia tarmokkaasti, että saamme — ja olen
varma siitä, että saamme — sellaisen
perustuslain, joka turvaa kansalaisille tärkeät
peruspalvelut sosiaalihuollossa, terveydenhuollossa ja koulutuksessa
ja myöskin sen, että saamme säilyttää työeläkejärjestelmämme, kuten
eduskunta on aivan yksimielisesti edellyttänyt. On ehkä hyvä,
että ei käynyt niin, että yön tunteina
olisi nopeasti kyhätty kokoon sopimus, johon kukaan ei
olisi ollut tyytyväinen. Näinhän kävi
Nizzassa, ja jälkipeli alkoi välittömästi.
Vasemmistoliitolle on tärkeää, että me
tavoittelemme ja pyrimme kehittämään
nimenomaan sosiaalista Eurooppaa, joka on myös kansalaisille
läheinen Eurooppa, ja että kansalaisten ääni kuuluu
tällaisessa Euroopassa. Katsomme myöskin, että Euroopan
unionin tulee toiminnassaan nojautua nimenomaan monenkeskiseen yhteistyöhön
ja solidaarisuuteen. EU:sta ei tule kehittää uutta
asemahtia. On tärkeää, että hallitus
on todennut ja tavoittelee jatkossa myös sitä,
että turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön osalta
tulee pyrkiä sellaiseen ratkaisuun ja taata sellainen ratkaisu,
joka mahdollistaa kaikkien 25 jäsenmaan osallistumisen.
Mitä sitten tulee näihin suljettuihin ytimiin,
ei EU:ssa voi olla itsetarkoituksena se, että pyritään
luomaan ytimiä. Päinvastoin pitää pyrkiä sellaisiin
ratkaisuihin, joissa kaikki voivat olla mukana.
Heidi Hautala /vihr:
Arvoisa puhemies! Kansalaisille syntyi varmaan aivan oikea
kuva EU:n tilanteesta, että hallitukset ja valtioiden johtajat
lähinnä taistelevat verissä päin
vallasta. On aivan oikein, että nyt korjaamme tätä kuvaa
ja korjaamme toimintaa. Haluan myöskin ilmaista tyytyväisyyteni
siitä, että pääministeri on
valinnut tällaisen pragmaattisen linjan ja todennut, että Suomi
haluaa nyt edistää näiden neuvottelujen
jatkumista mahdollisimman pian, koska tämä sopimus
tarvitaan. Se tarvitaan viimeistään ennen Euroopan
parlamenttivaaleja, jotta kansalaisilla olisi käsitys siitä,
minkälaiseksi unioni muotoutuu, ja huomautan, että ainakin
kahdeksassa EU-maassa oli jo aikeena järjestää kansanäänestys
europarlamenttivaalien yhteydessä tästä sopimuksesta,
ja keskusteluhan on myöskin Suomessa avoin.
Nyt uskon, että pääministeri on aivan
oikeassa, kun hän toteaa, että Suomi parhaiten
voi edistää neuvottelutavoitteitaan avoimen pöydän ääressä.
Italia syyllistyi siihen, että se antoi suurten maiden,
perustajamaiden, liikaa tiskin alta junailla omia tavoitteitaan,
mutta nyt tämä aikalisä todella täytyy
käyttää siihen, että Suomen
tavoitteet edistyvät. Meidän pitää osoittaa
se, että kun me puhumme julkisista palveluista, me puhumme
eurooppalaisesta hyvinvointimallista. Ei se ole pelkästään
kansallinen etu. Kun me puhumme EU:n toimintakyvystä, me
puhumme siitä, että EU:n pitää pystyä puolustamaan
kansalaisiaan globalisaation kiihtyviä markkinavoimia vastaan,
ja tämä on kaikkien yhteinen etu. Tietysti yhteinen
etu on se, että valta jakautuu oikeudenmukaisesti.
Tässä on nyt tärkeät ajat
edessä. Uskon, että Irlanti tulevana puheenjohtajamaana
pystyy paremmin noudattamaan tehtäväänsä kuin
Italia, koska pienet maat kuten Suomi osoittivat, että pienet
maat osaavat ajatella laajakatseisemmin ja syyllistyvät
vähemmän omien intressiensä ajamiseen.
Christina Gestrin /r:
Värderade talman! Regeringskonferensen i Bryssel fick
ett slut som sist och slutligen inte var så överraskande,
trots att många av oss kanske hade trott att man skall
kunna uppnå samförstånd redan denna höst,
men det är nödvändigt att göra
arbetet grundligt så att alla länder upplever
att deras röst har hörts. Därför ser
vi inte heller något dramatiskt i det att arbetet med grundfördraget
inte kunde slutföras nu.
Inom svenska riksdagsgruppen hade vi hoppats på att
grundfördraget kunde godkännas innan
de nya medlemsländerna ansluter sig, men så blir
det troligen inte. Irlands förhandlingstaktik och -teknik
kommer att spela en mycket viktig roll för att arbetet
med en grundlag för EU skall kunna ros i land. Det är
viktigt att vi får det här grundfördraget
för att arbetet också skall kunna fungera effektivt
i och med att EU utvidgas.
Koko unionin kehittäminen yhtenäisenä unionina
on myös tärkeää. Myös
tässä tapauksessa Irlannin puheenjohtajuudella
tulee olemaan suuri merkitys. Unionin pienten, keskisuurten ja suurten
maiden on kaikkien koettava unionin edistävän
kaikkien yhteisiä etuja. Jos neuvottelukulttuuri suistuu
raiteiltaan siten, että varsinaiset neuvottelut käydään
suurten maiden kesken kokoushuoneiden ulkopuolella, unioni on epävarmalla
tiellä, mikä heikentää voimakkaasti
EU:n toimintakykyä.
EU-virastojen sijoittamisen osalta ratkaisuun pääseminen
on nähtävä onnistumisena. Kemikaalivirasto
on enemmän kuin kompensaatio siitä, että elintarvikevirasto
jäi saamatta. Kemikaalikysymysten merkitys kasvaa koko
ajan sen vuoksi, että kemikaalilainsäädäntöä ollaan
parhaillaan uudistamassa EU:ssa, ja kemikaalivirasto sopii hyvin
Suomen imagoon ja Suomessa jo olemassa olevaan tietopohjaan. Tavoitteena
tuleekin nyt olla kemikaaliviraston toiminnan mahdollisimman nopea
käynnistäminen Helsingissä.
Bjarne Kallis /kd:
Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhasen
ilmoitus vastaa hyvin pitkälle sitä, mitä kansainväliset
lehdet ovat hvk-neuvotteluista kirjoittaneet. Asiasta keskusteltiin,
mutta puheenjohtajamaa Italia ei pystynyt mitään
kompromissiesitystä esittämään,
ja siitä johtuen keskustelu päättyi ja
koko konferenssi päättyi. Vaikka nyt Italiaa puheenjohtajamaana en
halua syyttää siitä, että neuvottelut
epäonnistuivat, niin joka tapauksessa tulos olisi saattanut olla
toinen, jos kompromissiesitys kokouksessa olisi esitetty.
Suomen hallitus lähti hvk-neuvotteluihin oikeilla tavoitteilla,
ja mitään moittimista oppositiopuolue kristillisdemokraatit
ei esitä. Mielestämme te toimitte hyvin, ja voi
myöskin sanoa, että viisas väistyy. Vaikkakin
neljätoista jäsenmaata oli sitä mieltä,
että elintarvikeviraston oikea sijaintipaikka on Helsinki
ja vain yksi maa oli Parman kannalla — ja aivan kuten pääministeri
totesi, tämä riita on kestänyt kauan — oli
oikein, että viisas väistyi, ja me saamme jotakin
tilalle.
Sen sijaan katsomme kyllä, että se virastopäätös,
johon pääministeri viittaa, ei voi olla mitenkään
sitova. Minulla on se käsitys, että muille jäsenmaille
on yhdentekevää, mihin kaupunkiin tai mihin kuntaan
tämä kemikaalivirasto sijoitetaan, kunhan se sijoitetaan
Suomeen. Suomessa on muuten aika monta lentokenttää.
Suomessa on myöskin yksi kemian osaamiskeskus, ja se sijaitsee
Keski-Pohjanmaalla, (Naurua) ja kemikaalivirasto sopii varsin hyvin
kemian osaamiskeskukseen.
Arvoisa herra puhemies! Minä todella toivon, että syntyisi
selkeää keskustelua siitä, (Puhemies:
Aika!) mikä on se oikea sijaintipaikka.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Euroopan unionin kriisi on tosiasia.
EU merkitsee yhä useammalle epämieluisia uutisia.
Hallitustenvälinen konferenssi sai sovittua virastopaketin,
jota nyt valtaklikki ympäri Eurooppaa ylistää saavutuksena,
kun muita saavutuksia koko konferenssilla ei käytännössä ollut
eikä aikaansaatu. Tämä koko virastosotku
käy hyvin EU:n käyntikortista. Elintarvikevirasto
meni juuri sinne, minne sen ei ainakaan pitänyt mennä,
eli Italiaan. Eli oli se vaihe, että neljätoista
oli sitä mieltä, että ei Italiaan, ja
vain Italia sitä mieltä, että Italiaan,
ja Italiaanhan se meni, eli loppujen lopulta koko EU mateli Berlusconin
jalkojen juuressa, miehen, jonka asema hänen omassa kotimaassaan
ilmentää parhaiten EU:n kilpailulainsäädännön
tasoa. Parma puraisi, ja Suomi sai kemikalion.
Ennen kuin tästä virastosta saadaan mitään
irti, tulee monta kiemuraa olemaan, ennen kuin se virasto on täällä.
Koko virastoasian merkityksen suurentelu on aika lailla ylimitoitettua.
Paljon tähdellisempää olisi saada suomalaisille
telakoille töitä.
Arvoisa puhemies! EU:lla on sopimuksia, joita suuret maat eivät
noudata. Räikeimpänä esimerkkinä on
vakaussopimus. Tämä on törkeätä peliä,
mitä suuret ovat pelanneet. Kansallinen etu kun tulee heidän
edessään kyseeseen, niin silloin ei solidaarisuudesta
ole puhettakaan. Silloin ei pieniä eikä keskisuuria
kuunnella. Eli reilun pelin EU on nähdäkseni yhtä rehellinen
projekti kuin reilun kaupan banaanit. Idealistit ostavat tätä tuotetta
kalliiseen hintaan. Minun mielestäni tämä EU:n
samanaikainen laajeneminen ja syveneminen on sysännyt EU:n
loppusuoralle, jonka päässä odottaa kansallisvaltioiden
painoarvon nousu ja suuremman itsenäisyyden aika eli parempi
vaihtoehto.
Mari Kiviniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallitus pääministerin
johdolla ansaitsee kyllä tunnustuksen toiminnastaan hvk:ssa.
Suomelle tärkeistä näkökohdista
ja samalla eduskunnan lähes yksimielisistä kannoista
on pidetty kiinni, ja vaikkei syyllisiä pidäkään
etsiä tälle epäonnistumiselle yksinomaan
hvk:ssa, niin on kyllä hyvä näin Suomen
näkökulmasta se, että ei se ainakaan
Suomesta ollut kiinni, ettei pystytty hyvään lopputulokseen.
Myöskin tämä virastoasian ratkeaminen
oli toivottu asia, ja Suomen näkökulmasta oli
järkevää suostua kompromissiin, kunhan
hanke nyt nopeasti sitten saadaan loppuun asti saatettua.
En tekisi itse hirveän pitkälle meneviä pessimistisiä johtopäätöksiä siitä,
ettei tätä yhteisymmärrystä saavutettu
nyt vielä Italian puheenjohtajuuskaudella tästä perustuslaillisesta
sopimuksesta. Itse asiassa näinhän alun perin
hyvin pitkälti odotettiinkin, jopa toivottiinkin, käyvän, mutta
kyllä nämä hyvin alkaneet neuvottelut
sitten sopimuksesta Italian johdolla saivat itse kunkin sen illuusion
valtaan, että päätöksentekoon päästäisiinkin
sitten tuona kyseisenä viikonloppuna. Mutta on toisaalta
sitten niin, että hyvä näin, ettei väkisin
runnottu huonoa sopimusta valmiiksi, jota jouduttaisiin sitten heti
korjaamaan, ja tässä Nizzan esimerkki on tavallaan huono
esimerkki.
Niihin asioihin, jotka tähän mennessä hvk:ssa jo
saatiin ikään kuin kiinni lyötyä ja
sovittua, voi olla tyytyväinen, ja niiden toivoisi tietenkin myös
pitävän sitten, kun jatkossa neuvotellaan. Vastaantuloa
kaivataan tämän sopimuksen aikaansaamiseksi sitten
varmasti kaikilta mailta, mutta on tietenkin Suomen näkökulmasta
selvää, ettei pienten maiden kustannuksella jatkossakaan
näitä kompromisseja sitten pelkästään pidä hakea.
Hallitusta on syytä kannustaa kyllä rakentavaan
aloitteellisuuteen ja aktiivisuuteen Irlannin puheenjohtajuuskaudella,
koska kyllä Suomen näkökulmasta olisi
erittäin tärkeää se, että mahdollisimman
nopeasti tämä uusi sopimus saataisiin aikaan.
Mutta ei myöskään pidä — siinäkin mielessä olen
pääministerin kanssa samaa mieltä — tehdä liian
hätäisiä johtopäätöksiä tästä hvk:n epäonnistumisesta
siinä mielessä, että EU:lle tämä olisi
jokin katastrofi ja jakauduttaisiin useampaan osaan ja tulisi eri
tahtia (Puhemies: Aika!) eteneviä ytimiä. Kyllä tällaisten
dramaattisten johtopäätösten aika on
vasta sitten, jos useamman kerran epäonnistutaan.
Liisa Jaakonsaari /sd:
Arvoisa puhemies! Pääministerin kanssa on
syytä olla samaa mieltä, että Suomen
ei ole mitään syytä hävetä sitä,
mikä oli meidän osuutemme hallitustenvälisessä konferenssissa.
Mutta varmasti juuri nyt on erittäin tärkeää se,
mikä on Helsingin arvio siitä, mitä tulee
nyt tapahtumaan — tapahtuu näinä päivinä — koska
varmasti Pariisissa, Berliinissä ja Lontoossa juuri näinä päivinä tapahtuu,
että siellä tehdään päätöksiä,
mihin suuntaan Euroopan unionissa mennään. On
aivan hyvä asia, että mietitään
ja otetaan aikalisä, mutta tärkeää on
todellakin seurata, mitä nyt tapahtuu.
Olen vähän eri mieltä kuin pääministeri
siinä, että ei tulisi näitä uusia
ytimiä, joko yhtä tai useita. Nimittäin
kyllä vaikuttaa siltä, että Pariisissa ja
Berliinissä ajatellaan nyt, että he eivät
odota eikä maailma odota sitä, että Euroopan
unioni on valmis. Erityisesti varmasti Ranskaa houkuttelee ajatus
pienemmän porukan nopeammasta integraatiosta, koska ilman
uusia jäseniä Ranskan painoarvo suhteessa Saksaan
nousee. Tämä on yksi realiteetti, joka kannattaa
Suomessa ottaa huomioon ja miettiä sitä, mitä kaikkea
tämä merkitsee Suomelle. Varmasti yksi johtopäätös
on se, että ensinnäkään ei kannata
ryhtyä hankalaksi, sillä se vaikeuttaa meidän
asemaamme, ja toinen johtopäätös, että kannattaa
olla halukas kaikilla alueilla etenemiseen, koska jos on kerran
kyvykäs, niin miksi ei voi olla sitten halukas. Tästä yhdessä syntyy
sitten se momentum, joka voi avata oven tälle perustuslaillisen
sopimuksenkin hyväksymiselle.
Kansallisten etujen ajaminen on tärkeää.
Sillehän me kotikatsomoissa aina aplodeeraamme, mutta tosiasia
on, että jos kaikki johtajat menevät kokouksiin
tappelemaan vaan kansallisten etujen puolesta, niin silloin voidaan
unohtaa ajatus siitä, että Euroopan unionista
tulee vahva poliittinen ja taloudellinen toimija maailmassa. (Puhemies:
Aika!) Unionin historia on menestystarina, mutta se on täynnä myös
epäonnistuneita ja kariutuneita uudistushankkeita. Nyt
tämän epäonnistumisen teki raskaaksi
se, että se oli ensimmäinen (Puhemies koputtaa)
25 jäsenmaan yritys edetä tässä kokoonpanossa.
Nyt sitten pitää erityisesti pistää yritystä siihen,
että komission asemaa vahvistetaan ja että meillä on
halu ja kyky edetä näissä uusissa mahdollisissa
ytimissä.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhanen
ei ilmoituksessaan kiinnittänyt huomiota unionin yhteiseen
turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, josta maassamme tämän
hallitustenvälisen konferenssin tiimoilta on aika lailla
keskusteltu. Euroopan unionissa on nyt käytännössä sovittu
jäsenmaiden keskinäisistä turvatakuista.
Jos jokin jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen
hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla
on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään
olevin keinoin. Nämä turvatakuut vahvistavat käsitykseni
mukaan unionin jäsenmaiden keskinäistä solidaarisuutta
ja toimivat tällä tavoin sotilaallisen uhan ennaltaehkäisemiseksi.
Turvatakuut vahvistavat myös Suomen kansallista turvallisuutta, ja
olemme kokoomuksessa hyvin tyytyväisiä siitä,
että unionin piirissä syntyi sopu tästä turvatakuuartiklasta.
On kaikki syy uskoa, että jos ja kun tästä perustuslaista
pystytään sopimaan, niin tämä on
sellainen kohta, joka ei enää jatkokäsittelyssä aiheuta
kysymyksiä. Suomen hallituksen kaikki piruetit tämän
artiklan ympärillä eivät mielestäni
olleet kovin johdonmukaisia, mutta tältäkin osin
pätee se, että loppu hyvin, kaikki hyvin.
Kimmo Sasi /kok:
Herra puhemies! Jatkaisin tästä. Todellakin
Suomen ulkopoliittinen linja on ollut hyvin selkeä ja johdonmukainen
toisen maailmansodan jälkeen: se on ollut lähentyminen
läntisiin organisaatioihin sekä taloudellisesti,
mutta myöskin turvallisuuspoliittisesti. Täytyy
sanoa, että jossain määrin on ollut hämmentävää tässä koko
prosessissa se, että HYY:n 135-vuotisjuhlissa tasavallan
presidentti sanoi, että keskinäisen puolustusvelvoitteen
tuominen EU:n sisälle ei välttämättä vahvistaisi
Euroopan ja Suomen turvallisuutta. Ulkoministeri Tuomioja
Hufvudstadsbladetin kolumnissaan juuri ennen Italian turva-artiklaehdotuksen
lähettämistä sanoi, että Suomi
ei tule hyväksymään eikä yleensä tulla
hyväksymään tällaista artiklaa. Myöskin
SDP:n Turun piirikokouksessa sanottiin, että Suomi ei koskaan
voi hyväksyä tällaista artiklaa. Kuitenkin
sitten puhemies Lipponen sanoi, että mitä vikaa
on näissä turvatakuissa. Kokoomuskin sanoi, että turvatakuut
voitaisiin hyväksyä. Lopputulos oli se, että hyväksyttiin
se periaate, vaikka sopimusta ei ole vielä hyväksytty,
että turvatakuut tulevat.
Mielenkiintoista on, että kaiken tämän
jälkeen Utvassa sekä presidentti että hallitus
totesivat, että unionimaiden keskinäinen solidaarisuus vahvistaa
Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Täytyy sanoa, että kyllä tässä nyt
on melkoinen kuperkeikka tehty parin viikon kuluessa. Se ei kyllä kovin
hyvin sovellu siihen johdonmukaiseen linjaan, mikä Suomen
ulkopolitiikassa on ollut. Tämä on äärimmäisen
hämmentävää ja osoittaa sitä,
että hallituksella on ollut aika pitkälti väärä analyysi
lähdettäessä huippukokoukseen, hvk:hon,
ja analyysi tällä hetkellä on varsin
oikea. Oikeastaan kysyisinkin pääministeriltä:
Eikö olisi varsin hyvä, että otettaisiin
sekä puhemies että kokoomus valmistelemaan näitä kantoja,
(Naurua) että me saamme etukäteen jo taatusti
oikeita, ettei tarvitse tehdä näitä kuperkeikkoja?
Suvi-Anne Siimes /vas:
Arvoisa puhemies! Puolustuskysymyksestä ja turvatakuista
haluaisin omalta osaltani sanoa sen, että yhdyn tyytyväisten
kuoroon siinä, että asioista on nyt sovittu, ja
tulkitsen saatua sopimusta siitä näkökulmasta,
että liittoutumattomien maidenkin erityisasema on EU:ssa
nyt tunnustettu. Tämä on mielestäni hyvä asia.
Toivon, että mahdollinen eritahtinen integraatio ei tulevaisuudessakaan näistä puolustuskysymyksistä
ala.
Toivon, herra pääministeri, että se
aikalisä, joka tähän hallitustenväliseen
konferenssiin on nyt saatu ja jouduttu ottamaan, täällä Suomessa ja
Suomen osalta käytettäisiin kansalaisten arjen kannalta
olennaisiin asioihin, niihin koulutuspalveluihin, sosiaali- ja terveyspalveluihin
sekä työeläkkeisiin liittyviin kysymyksiin,
joissa eduskunta yksimielisesti on edellyttänyt tiettyjä tuloksia
hallitukselta. Toivon, että Suomen hallituksen tavoitteena
muutoinkin EU-politiikassa olisi jatkossa se, että turvatakuuasiassa
oltaisiin aktiivisia nimenomaan sosiaalisten turvatakuiden osalta.
Lisäksi toivon, että hallitus ottaa vakavasti
sen haasteen, jota vallanjakokiista nyt tällä hetkellä esittää koko
Euroopalle. Mielestäni Suomen tavoitteiden kannalta on
tärkeää se, että määräenemmistöpäätösten
ala ei hvk:n jatkokiemuroissa ainakaan vähene siitä,
mitä konventti esittää, sillä vallanjaon
kannalta juuri kysymyksillä siitä, miten päätöksiä keskeisissä asioissa
tehdään, on tärkeä merkitys
sosiaalisten tavoitteiden kannalta, mutta myöskin globalisaation
hallintaan liittyvien tavoitteiden kannalta. Molemmat asiat ja niissä eteneminen
edellyttää sitä, että määräenemmistöpäätöksiä pikemminkin
lisätään kuin vähennetään
konventin ehdotuksista.
Lisäksi toivon, että hallitus omassa pohdinnassaan
perehtyy tarkasti siihen problematiikkaan, joka Euroopan yhtenäisyydelle
seuraa siitä, että Vakaus- ja kasvusopimusta ja
sen osana olevia perustamissopimuksen sääntöjä on
rikottu. Meidän tavoitteenamme täytyy olla sellainen unioni,
jossa yhteiset säännöt sitovat kaikkia, niin
suuria kuin pieniäkin maita. (Ed. Taipale: Sosiaalisia
turvatakuita!)
Tarja Cronberg /vihr:
Arvoisa puhemies! Vaikka hvk ei saavuttanutkaan perustuslakiin liittyviä tavoitteita,
on kuitenkin tämä puolustus- ja turvallisuuspoliittinen
yksimielisyys ja yhteisymmärrys historiallinen. Uskon,
että poliittiset turvatakuut ovat hyvä asia ja
samoin yhteisvastuulauseke sisäisessä turvallisuudessa:
Suomi on myös ilmoittanut osallistuvansa tähän
rakenteelliseen yhteistyöhön, joka siviilikriisinhallinnassa
on varmasti erittäin hyvä asia.
Tähän kuitenkin liittyy kaksi ongelmaa, jotka haluaisin
esittää kysymyksenä. Toinen on siviilikriisinhallinnan
ja sotilaallisen kriisinhallinnan välinen rajanveto, joka
tässä nousee kysymyksenä. Toinen on voimavaravirasto,
joka käsittääkseni etenee riippumatta
siitä, mitä tapahtuu Irlannissa. Se on käsittääkseni
päätöksessä ensi kesänä.
Viimeisten tietojen mukaan voimavaravirasto ei ainoastaan määrittele
sotilaallisia tavoitteita ja voimavaroja unionille, vaan myös
voi puuttua kansalliseen päätöksentekoon.
Tässä yhteydessä olisin esittänyt
harkintaa tämän voimavaraviraston mahdollisuuksiin
puuttua kansalliseen päätöksentekoon.
Maija Perho /kok:
Arvoisa puhemies! Täällä jo aiemmissa
puheenvuoroissa on sivuttu näitä kansallisia erityiskysymyksiä,
joilla eduskunta jo evästi hallitusta aikanaan antaessaan
tästä hvk:sta oman mietintönsä ja
lausumansa. Esimerkiksi tämän työeläkejärjestelmän
osaltahan on erimielisyyttä komission kanssa siitä,
voidaanko tässä tilanteessa, jossa työeläkkeet
avattaisiin ulkomaiselle kilpailulle, muuttaa kyseistä direktiiviä määräenemmistöpäätöksellä
vai
ei. Komissio pyrkii vähentämään
näitä erillisiä poikkeuksia tästä perustuslaista.
Tiedustelisin sitä, onko tässä vaiheessa
jo käsitys siitä, miten puheenjohtajamaa Irlanti
tähän kysymykseen suhtautuu.
Toisena kysymyksenä on paljon keskustelua herättänyt
kauppapolitiikka, jossa komissio ei sinänsä näe
ongelmaa, koska se katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden
kohdalla ei puututa EU-tason lainsäädäntöön
ja kansalliseen lainsäädäntöön
kauppasopimusten kautta. Niillä ei voida harmonisoida tätä lainsäädäntöä.
Myös tältä osin kysyisin sitä,
onko tiedossa, miten seuraava puheenjohtajamaa Irlanti näihin
kysymyksiin suhtautuu, koska Suomella ja Irlannilla muun muassa
on ollut hyvä yhteistyö.
Markku Rossi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Hvk:n pohjatyönhän
neuvotteli kuuluisa konventti, jossa omalta osaltaan Suomen puolelta
neuvottelua oli hoitamassa muun muassa ed. Vilén. Tämä sopimushan
päätyi täydelliseen katastrofiin, (Hälinää)
jolta pohjalta on ihme tavallaan, että hallitusten välillä pystyttiin
pääsemään edes noinkin pitkälle.
Olisihan se voinut päätyä samanlaiseen
tappeluun kuin arvoisien konventtiedustajien jäljiltä tuo
muu työ. Mutta joka tapauksessa on todettava, että aika
hämillinen olo on, kun meillä ei ole tässäkään
salissa yhteistä käsitystä, mikä on
tämän kokonaisuuden nimi. Osa meistä puhuu
perustuslaista, osa puhuu perustuslaillisesta sopimuksesta. Tässäkin
on pieni yksityiskohta siitä, että ei ole ihmekään,
että sopimusta ei saada syntymään.
Hallitukselle kuuluu sinällänsä erinomaisen suuri
kiitos siitä, että tämä pieni
yksityiskohta, kemikaalivirastoasia, saatiin tänne, mutta
ed. Jaakonsaarelle ystävällisesti joulun alla
toteaisin, että kyllähän meilläkin
samaa kansallista innostusta on täällä kotimaassa,
kun mainitsitte, että edustajat kansallisesti riitelevät
eri kysymyksistä. Täälläkin
on melkoinen skaba siitä, minne tämä kemikaalivirasto
sijoitetaan. Samasta asiastahan tässä on itse
asiassa kaiken kaikkiaan kysymys.
Mutta mihin laajeneva EU kulkee kaiken kaikkiaan? Olisi mielenkiintoista
kuulla pääministeriltä arvio uuden ison
EU:n tulevaisuudesta, mihin suuntaan Eurooppa EU:n kautta kulkee.
Turvallisuuspolitiikasta haluan todeta myös kiitoksen
vakaasta asioiden hoitamisesta. Täällä polteltiin
saunoja ja tarjottiin Suomelle jo paikkaa ties mistä tuntemattomasta
mustasta aukosta eikä silloin omista kansallisista turvatakuista
puhuttu kyllä täällä ollenkaan.
Tässä mielessä kyllä rauhallisesti
eteenpäin, ja koska meillä kansakuntana on taipumus
pitää omastamme visusti kiinni, on turvallisuuspolitiikassa
katsottava tarkkaan, mikä on tulevaisuudessa omaamme.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Pääministerillä oli
tuliaisia Brysselistä, ennen kaikkea tämä kemikaalivirasto,
mihin hän puheenvuorossaan viittasi. Sovittiin, että Helsinki tulee
olemaan tuon kemikaaliviraston sijoituspaikka. Uskaltaisin esittää hallitukselle
kuitenkin toivomuksen. Toivon, ettei hallituksen valinnanvapautta
rajoita Pääkaupunkiseudun epäkelpo kuntarakenne.
(Hälinää) Toivon, että hallitus lukee
Brysselin päätöksen kemikaaliviraston
sijaintipaikasta siten, että kyse on Helsingin seudusta.
Haluaisin muistuttaa, että kansainvälinen lentokenttämme
sijaitsee Vantaalla, ja olen tietoinen siitä, että Vantaan
kaupunki on valmis siihen, että kemikaalivirastolle löytyy
sopiva sijaintipaikka lähellä lentokenttää.
(Hälinää — Puhemies koputtaa)
Arvoisa puhemies! Itse Brysselin kokouksesta koskien tätä hallitustenvälistä konferenssia:
Se kaatui tietyllä tavalla yksityiskohtaan. Siinä mielessä ensimmäiseksi
oli tunteenamme harmi. Toisaalta täytyy muistaa, että Brysselin
kokouksessa ei ikään kuin epäonnistuttu,
jos vertaamme sitä edelliseen perussopimuksen laadintakokoukseen
Nizzassa, jossa päästiin kylläkin sopimukseen
mutta luotiin ne epäkelvon sopimuksen siemenet, joita nyt
Brysselissä jouduttiin ratkomaan. Oli itse asiassa eduksi,
ettei tullut vastaavaa pitkien puukkojen yötä,
vaan nyt meillä on aikaa tarttua tiettyihin vielä avoimina
oleviin asioihin, joista kauppapolitiikkaan täällä on
jo viitattu. Komissio on yksi, jossa joudutaan neuvottelemaan näistä äänenpainoista.
Olisin ed. Rossin kanssa kuitenkin täysin eri mieltä siinä,
että se pohjaesitys, jolla hvk lähti liikkeelle
Brysselissä, oli poikkeuksellisen erinomainen. (Naurua)
Sen vuoksi, kuten ministerit ovat kertoneet, henki, jolla Brysselistä lähdettiin pois,
oli toinen kuin Nizzasta lähdettäessä.
Meillä on erinomaiset eväät löytää lähitulevaisuudessa
ratkaisu tähän perustuslakiin.
Eräs kysymys, joka onnistuttiin ratkaisemaan ennen
Brysselin kokousta, liittyy turvallisuuspolitiikkaan. Erinomaisesti
ihmettelen kokoomuksen äskeisiä puheenvuoroja,
koska Suomen linjana on koko ajan ollut, että me pyrimme
(Puhemies: Aika!) rakentamaan Euroopan unionin yhteistä ulko-
ja turvallisuuspolitiikkaa mukaan lukien puolustuspolitiikkaa. Kun
me löydämme ratkaisun, joka on yhteinen kaikille
unionin jäsenmaille, se on erinomainen ratkaisu, erinomainen
saavutus. Se vastaa sitä linjaa, jota Suomen (Puhemies
koputtaa) hallitus on aikaisemmin ajanut, ja vastaa sitä jatkossakin.
Ihmettelen kokoomuksen kritiikkiä.
Kari Uotila /vas:
Arvoisa herra puhemies! Jotkut meillä ja vähän
muuallakin ovat arvioineet, että tällä hvk-kierroksella
Suomen linja tai ainakin esiintyminen on hieman muuttunut. En tiedä,
onko se totta. Jos on muuttunut, minusta hyvään
suuntaan. Hallitus on aivan jämäkästi eduskunnan
tahdon mukaisesti pitänyt tärkeitä asioita
esillä, ja vaikka ne eivät, muun muassa kauppapolitiikka,
hyvinvointipalvelut ja työeläkejärjestelmänkään
tulevaisuus, tulleet vielä turvattua, näistä on
kuitenkin pidetty ansiokkaasti meteliä. Arvostaa sopii
myös sitä, että yhteisen turvallisuus-
ja puolustuspolitiikankin osalta hallitus toimi niin, että Suomella
mahdollisuus säilyttää oma linjansa ulko-
ja turvallisuuspolitiikassa omissa ratkaisuissaan säilyy.
Itse ainakin tulkitsen niin, että myöskin säilyy
mahdollisuus pysyä jatkossakin Naton ulkopuolella, jos
niin haluamme.
Mutta kysyisin pääministeriltä, kokeeko
pääministeri tilanteen niin, että Suomen
asema tai maine olisi kolhiintunut näissä neuvotteluissa. Itse
en näin koe, ja sitä paitsi voi olla parempi, että vähän
kolhittunakin on parempi seisoa kuin olla jatkuvasti kolhiintumatta
polvillaan. Minusta linja on ollut ihan jämäkkä ja
tällä linjalla pitää jatkaa.
Kysyisin myös, kun puhutaan esimerkiksi palvelujen hyvinvointijärjestelmän
tulevaisuuden kannalta, onko hallituksella nyt joitakin konkreettisempia
suunnitelmia, joissa esimerkiksi yhteistä voimaa haettaisiin
vaikkapa Ruotsin kanssa siitä, että väliaika
todella pystyttäisiin hyödyntämään
hyvien ratkaisujen löytämiseksi.
Puhemies:
Myönnän tähän pääministerin
ilmoitukseen loppupuheenvuorot ulkoministerille ja pääministerille.
Sen jälkeen siirrymme käsittelemään
ensi vuoden talousarvioehdotusta.
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Herra puhemies! Kun täällä eduskunnassa
keskusteltiin eduskunnan vastauksesta hallituksen hvk-selontekoon,
syntyi aika värikästäkin keskustelua juuri
turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Siitä kuitenkin
saatettiin tehdä se loppupäätelmä — tein
sen tässä näin — että kaikki
olisivat tässä salissa tyytyväisiä,
jos hallituksen esittämät tavoitteet toteutuisivat.
Nyt kun tätä hvk:ta on käyty, joka ei
ole siis vielä päättynyt mutta jossa
eräiltä hyvin keskeisiltä osin elikkä juuri
turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevilta osin on saavutettu
sellainen yhteisymmärrys, jota kukaan ei enää aseta
kyseenalaiseksi, me voimme jälleen olla täällä salissa
tyytyväisiä. Kaikki ovat tyytyväisiä siihen
tulokseen. Minusta ei ole tarpeen kommentoida nyt enää sitten
niitä piruetteja, joita lähinnä siellä permannolla
on käyty tämän asian merkeissä,
koska kuitenkin lopputulos on sellainen, joka on Suomen ja Euroopan
unionin kannalta hyvä. Me haluamme yhtenäistä,
toimintakykyistä Eurooppaa myöskin ulko- ja turvallisuuspolitiikan
merkeissä. Tämä on meidän aivan keskeinen
ensisijainen tavoitteemme, ja siihen näytämme
olevan saaneet myöskin menestystä.
Monet asiat ovat kuitenkin edelleen avoimia, ei vain äänten
painotus, ja yksi niistä koskee juuri oikeudellisen jatkuvuuden
turvaamista tämän TEL-poikkeuksen osalta muun
muassa sekä kauppapolitiikan säännöksiä.
Näiden osalta uskon kuitenkin, että se pohjustustyö,
jota olemme tehneet hyvässä yhteisymmärryksessä monien muiden
kanssa, johtaa vielä tulokseen, varsinkin kun oikeudellisen
jatkuvuuden osalta tilanne oli se, että jouduimme jäämään
odottamaan komission ehdotusta, koska se ei ollut valmis Brysseliin.
Nyt saadaan komissionkin ehdotukset sillä lailla valmiiksi,
että kun perustuslakisopimus lopullisesti hyväksytään,
ei voi tässäkään suhteessa jäädä enää mitään
jälkipuheita ja jälkineuvottelemista. Siitä me
tulemme pitämään huolen. Kauppapolitiikan
osalta voi sanoa, että kaikki ne maat — koskee
laajalta skaalalta kaikkia jäsenmaita — joiden
kanssa asian olemme käyneet läpi, ovat suoraan
tukeneet Suomen näkemyksiä tai kukaan ei ole ainakaan
asettunut poikkiteloin. Luotan siis siihen, että tämäkin
asia tulee hoidetuksi.
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Ensin kiitos eduskunnalle tästä käydystä keskustelusta.
Se osoittaa, kuinka hyvin Suomessa tunnetaan nämä neuvottelukysymykset
ja neuvottelutilanne. Havaitsin erään eurooppalaisen
mielipidetiedustelun, joka kertoi, että myös suomalaiset
tuntevat hvk-kysymykset, perussopimuskysymykset, parhaiten Euroopassa,
jos se tutkimus paikkansa piti. (Ed. Jaakonsaari: Tanskalaiset olivat
ensin!) — Tanskalaisten jälkeen taisi olla. — Tämä ei
ole mikään vähäpätöinen asia,
koska tosiasia on se, että sopimus, jota nyt neuvotellaan,
tulee ohjaamaan hyvin pitkälle tulevaisuudessa myös
Suomen, samalla EU:n, mahdollisuuksia toimia ja määrittää ne
puitteet, jotka ovat meidän tärkein kansainvälinen
toimintaympäristömme.
Minusta ei kannata näihin muutaman viikon takaisiin
lausuntoihin sillä tavalla väärällä tavalla
kiinnittää huomiota — huomasin, että samaa vertailua
oli myös tehty lehdistössä — koska
ulkopoliittinen johto ottaa kantaa aina kulloinkin esillä olevaan
esitykseen. Jos joku esitys, joka on pöydällä,
ei meitä tyydytä, me myös sen sanomme.
Vaikka otsikko säilyisi samana, kun sisältö kehittyy
ja muuttuu, silloin myös meidän kantamme siihen
asiaan vaihtuu, eli jos me muutama viikko sitten emme hyväksyneet
silloista esitystä, niin me myös sen sanoimme.
Erilaisten piruettien jälkeen, jos sitä halutaan
niin kuvata, me olimme auttamassa sitä, että EU
löysi yhteisen kannan, jonka takana myös Suomi
on.
Näiden liittymissopimusten poikkeusten osalta tältä osin
ehkä tämä hvk:n keskeytyminen ja lykkäytyminen
on eduksi, sillä jo ennen Brysselin kokousta oli tiedossa
se, että liittymissopimusten oikeudellisen jatkuvuuden
osalta työ komissiossa ja niin sanotussa juristiryhmässä on edelleen
kesken. Oli syntymässä tilanne, jossa jos sopimus
olisi saatu tehtyä, niin edelleen tämä liittymissopimusten
jatkuvuuden varmistaminen olisi mennyt pitkälle talveen
ilman, että se olisi ollut enää kunnollinen
osa koko neuvotteluprosessia. Nyt komissiolta on edellytettävä,
että liittymissopimuksia koskevat uudet säännöt
on myös valmisteltu siten, että ne ovat myös
hvk:n neuvottelupöydällä eikä niitä irroteta
hvk:sta.
Lopuksi ed. Uotilan kysymykseen, onko Suomen maine kolhiintunut:
Ei varmasti ole. Suomi on ollut oikeastaan keväästä tai
talvesta asti poikkeuksellisen aktiivinen hakien erityisesti näissä toimielinkysymyksissä
aika
laajaa pienten ja keskisuurten maiden yhteistyötä ilman,
että me pyrimme pysyvästi blokkiutumaan millään
tavalla. Me olemme olleet aktiivisia muutamien muiden maiden kanssa,
ja se on ollut välttämätöntä,
koska suuret maat ovat myös tässä vallanjakokysymyksessä pyrkineet
oman etunsa pitämään, ja se on myös
meidän tehtävämme.
Puhemies:
Keskustelu pääministerin ilmoituksen johdosta
päättyy.