Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Tämän pääluokan osalta haluaisin puhua ensin siitä, miten viime keväänä heti eduskunnan työn alettua vasemmistoliiton eduskuntaryhmä koitti etsiä niitä kohteita, joihin kaikkein kipeimmin tarvitaan korjausta. Erityisesti lapsiperheiden osalta päädyimme silloin siihen, että lapsilisäjärjestelmässä on pahanlaatuinen valuvika. Suomessahan on tällainen yleisperiaate, että kaikki lapset Suomessa saavat lapsilisää riippumatta siitä, mikä perheen tulotaso on, ja sitä annetaan tavallaan tasaamaan lapsiperheiden ja lapsettomien perheiden välistä kustannusta. Aika usein yhteiskunnallisessa keskustelussa kritisoidaan sitä, miksi myös ne perheet, joilla on kovasti paljon rahaa ja jotka eivät välttämättä tarvitsisi tätä lapsilisää jokapäiväiseen elämään, saavat lapsilisää. Tämä on varmasti keskustelun arvoinen asia, ja siihen on aina toisinaan syytä ja hyväkin palata.

Paljon isompi ongelma on kuitenkin se, että ne lapsiperheet, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa ja jotka saavat kunnallista toimeentulotukea, eivät tätä lapsilisää saa ollenkaan. Tämä johtuu niistä muutoksista, joita toimeentulotuen perusosan määräytymisperusteisiin tehtiin vuoden 1994 alusta. Tällöin alettiin rangaista lapsiperheitä siitä, että he joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen, ja siitä sitten vähennetään lapsilisä niin, että lopputuloksena heille käytännössä ei makseta lapsilisää. Hallitus on nyt esittänyt eduskunnalle, ja me myös täällä eduskunnassa olemme sen hyväksyneet, ensimmäisen lapsen osalta 10 euron korotusta kuussa ja myös yksinhuoltajille korotusta, mikä on aivan hyvä asia. En tiedä, onko tämä kaikkein oikeudenmukaisin tapa lapsiperheiden kesken tasata tätä lapsilisää niin, että vain ensimmäisestä lapsesta maksetaan lapsilisää. Toki silloin kaikki lapsiperheet saavat sen korotuksen. Mutta siitä huolimatta, että hallitus nyt on perustellut tätä esitystä sillä, ja eduskuntakin tämän perustelun on hyväksynyt, että lapsilisien korottaminen vähentää lapsiperheiden köyhyyttä, joka on laman jälkeisinä vuosina lisääntynyt, niin kuitenkaan hallituksella ei ole ollut halukkuutta eikä eduskunnallakaan toistaiseksi ole ollut halua puuttua siihen, että köyhimpien, toimeentulotukea saavien, lapsiperheiden lapsilisään tulisi korotusta.

Asia on ollut montakin kertaa keskustelussa, onhan siitä muun muassa vasemmistoliiton viimekeväinen lakialoite ja tähän budjettiin liittyen myös talousarvioaloite ja myös on näköjään valtiovarainvaliokunnassa lähdetty siitä, että ponnen muodossa todetaan, että olisi hyvä, jos jossain vaiheessa voitaisiin tähän puuttua. Valitettavaa kuitenkin on, että pelkkä ponsi ei näitä lapsiperheitä auta eivätkä he tätä rahaa saa, joten siinä mielessä toivoisin vähän järeämpiä otteita eduskunnalta tässä käsittelyssä. Tämän vuoksi esitämmekin tälle kyseiselle momentille 35 miljoonan euron lisäystä toimeentulotuen määräytymisperusteiden muuttamiseen perheen ensimmäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän osalta. Tässä on nyt valittu hallituspuolueiden kansanedustajia helpottamaan tämä sama linja, jonka hallituskin on valinnut, että kohdistetaan tämä muutos nimenomaan ensimmäisen lapsen lapsilisään. Käytännössähän tämä tarkoittaisi sitä, että jokainen toimeentulotukea saava lapsiperhe tällä tavalla saisi 100 euron lisäyksen kuukausituloihin, mikä on erittäin perusteltua, koska on laskettu, että Suomessa tällä hetkellä joka kymmenes lapsi elää perheessä, joka joutuu turvautumaan toimeentulotukeen, ja tällä tavalla voitaisiin nimenomaan suunnata nämä rahat tähän kaikkein kipeimmin apua tarvitsevaan ryhmään.

Sen lisäksi ehdotamme lausumaa, että — ja toivon todellakin, että enemmistö kansanedustajista tähän voisi yhtyä — "Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa pikaisesti eduskunnalle ehdotuksen toimeentulotuen määräytymisperusteiden muuttamisesta siten, että ensimmäisestä lapsesta maksettavaa lapsilisää ei oteta huomioon toimeentulotuen suuruutta määrättäessä". Koska valiokunta on omassa mietinnössään todennut, että tässä on ongelmia, niin toivon, että tätä voitaisiin tällä tavalla yksimielisesti terästää ja näyttää, että lapsiperheiden ongelmat eivät ole vain vaalipuheita, vaan myös budjetin käsittelyn yhteydessä niihin halutaan puuttua ja niihin halutaan saada muutosta.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aamupäivällä alkaneessa keskustelussa otti ed. Perho esille, että sosiaali- ja työjaosto halusi erityistä huomiota kiinnittää vammaisten ja monisairaitten lasten asiaan. Kun ministeri joutui poistumaan valtioneuvoston istuntoon, niin esitimme toivomuksen, että voisimme ottaa yhdeksi yhteiseksi painopisteeksi sen, että näissä asioissa, vammaisten lasten ja monisairaitten lasten perheiden asioissa, voitaisiin edistyä, ja toivoimme, että tuo vammaispoliittinen selonteko voisi tulla mahdollisimman ajoissa eduskuntaan ja siinä olisi jo toimenpiteitä, miten näissä asioissa edetään. Nyt kun ministeri on paikalla, niin toivon, että hän voi tähän asiaan ottaa kantaa.

Myöskin esitimme sen toivomuksen, että vammaisten henkilökohtaisen avustajan asiassa voitaisiin edetä ja voisimme löytää ratkaisun siihen, että oikeus henkilökohtaiseen avustajaan voitaisiin tiukemmin kirjata lakiin.

Arvoisa herra puhemies! Peruspalveluministeri Hyssälä on moneen otteeseen todennut, että jatkossa kuntien mahdollisuudet tuottaa palvelut ovat merkittävästi paremmat. Kuitenkin jatkossa vaikeuksissa olevien kuntien määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan ja koko vaalikauden aikana kolminkertaistuvan. Eduskunnan hallintovaliokunta on yksimielisessä budjettilausunnossaan todennut, että kunnat eivät selviä velvoitteistaan ensi vuoden talousarviossa esitetyillä rahoilla. Useissa kunnissa joudutaan karsimaan investointeja, nostamaan veroprosenttia, ja kunnat on pakotettu velanottoon ja myös palveluiden heikentämiseen.

Tosiasia on, että kuntien mahdollisuudet turvata välttämättömät peruspalvelut heikkenevät ensi vuonna. Mielestäni tähän todellisuuteen on nyt herättävä ja ryhdyttävä todellisiin toimiin kuntatalouden vakauttamiseksi ja peruspalveluiden turvaamiseksi. Erityisen huolissaan voi olla siitä, että ajatukset peruspalvelubudjetista, vakauden ja ennustettavuuden takaamisesta kunnille, on unohdettu. Tätä peruspalvelubudjettiajatusta ei tähän budjettiin ikävä kyllä sisällytetty vaan päinvastoin kuntien velvollisuuksia ja tehtäviä ollaan lisäämässä. (Ministeri Mannisen välihuuto!) — Ministeri Manninen, se sana on mainittu, mutta se idea ja ajatus ei kyllä tässä budjetissa ikävä kyllä toteudu, vaan tosiaankin, uusia velvoitteita lisätään eikä riittävästi rahaa niiden toteuttamiseen ole kunnille osoitettu. — Tämä peruspalvelubudjetti onkin sellainen asia, että tämän toteuttamiseksi täytyy nyt kaikki voimavarat saada. Toivon todella, että se seuraavan valtion talousarvion valmistelussa toteutuu.

Erityisen huolissaan voi olla suurten kaupunkien heikentyneistä mahdollisuuksista turvata palvelut. Vanhasen hallituksen ensimmäinen talousarvioesitys on täysin ristiriidassa ennen vaaleja Pääkaupunkiseudun ihmisille annettujen lupausten kanssa. Budjettiin ei sisälly yhtään konkreettista helpotusta Pääkaupunkiseudun vaikeaan tilanteeseen. Hallitus näyttää unohtaneen täysin Pääkaupunkiseudun ihmiset.

Hallituksen päätös yhteisöveron tuoton säilyttämisestä kunnille oli oikea. Toivon, että se tarkoittaa sitä, että se säilyy, ja mielestäni nyt on palattu oikeille urille ja nyt täytyy lähteä valmistelemaan sitä asiaa, mikä on ennen vaaleja luvattu, eli että yhteisöveron leikkaus palautetaan kunnille. On hyvä, että myös valtionosuusjärjestelmää kehitetään ja kunnat saavat heille kuuluvan osuutensa, mutta valtionosuusjärjestelmän kehittäminen ei koskaan tule yksistään korjaamaan Pääkaupunkiseudun ongelmia.

Erityistä huolta haluan, arvoisa puhemies, kantaa hoitotakuun toteutumisesta. Näyttää pahasti siltä, että mahdollisuudet päästä riittävän ajoissa hoitoon heikkenevät johtuen heikkenevästä kuntataloudesta. Haluankin tässä sanoa sen, että kaikki voitava on tehtävä sen eteen, että hoitotakuuajatus, asia, jonka edellinen hallitus hyvin valmisteli, voidaan viedä loppuun. On kansantaloudellisesti ja inhimillisesti hyvin tärkeää, että ihmiset pääsevät ajoissa hoitoon.

Ministeri Hyssälä on useaan otteeseen täällä todennut aivan oikein, että meidän on ennakkoluulottomasti ja joustavasti hyödynnettävä yksityistä ja julkista sektoria, parannettava toimintatapoja terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa. Se on ihan selvä. Kokoomus on valmis tukemaan kaikkia niitä esityksiä, joilla näitä asioita edesautetaan, ja toivommekin, että niitä esityksiä tänne eduskuntaan saadaan. Mutta se ei yksin riitä vastaukseksi tänne Helsinkiin, jossa on tehty suurimmat säästöt sitten lama-ajan. Kyllä lisävoimavarojakin tarvitaan ja yhteisöveron leikkaus on todellakin korjattava.

Aivan ensisijaisen tärkeää on terveydenhuollon lisäksi kantaa huolta ikääntyvän väestön palveluista. Ensiarvoisen tärkeää on parantaa avohoidon palveluita sekä lisätä kotona asumista tukevia palveluita, jotta laitoshoidon tarvetta voidaan vähentää. Kokoomus tuleekin yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään tähän kohtaan, vanhustenpalveluiden parantamiseen, lisää voimavaroja, ja esitetyt lisävoimavarat on tarkoitus kohdentaa omaishoitajien aseman parantamiseen ja kotipalveluiden lisäämiseen. On erinomaista, että ministeriö on asettanut selvityshenkilön omaishoidon kehittämiseen.

Arvoisa herra puhemies! Aivan muutama sana lapsilisistä. Lapsilisien korotus on tervetullut, mutta niiden kohdentamista ei voi pitää parhaana mahdollisena, jos ajatellaan sosiaalipolitiikkaa ja perhepolitiikkaa. Olen esittänyt vaihtoehtoisen mallin hallituksen esittämien voimavarojen kohdentamiseksi niin, että lapsilisäkorotus kohdennettaisiin kaikille alle 7-vuotiaille lapsille. Se on perhepoliittisesti perustellumpi tapa auttaa lapsiperheitä, koska perheiden tulot ovat juuri nuorissa perheissä alimmillaan ja köyhyysongelmat ovat suurimpia juuri monilapsisissa perheissä.

Arvoisa herra puhemies! Hyvin harmillinen asia oli se, että ensi vuoden talousarvioon ei sisältynyt lapsilisien sitomista indeksiin. Kävimme pitkän keskustelun lapsiperheiden asemasta viime vaalikaudella, ja silloin koko eduskunta päätyi yksimielisesti kahteen ponteen, ja toinen niistä oli lapsilisien sitominen indeksiin. Siksi pidänkin kovin kummallisena, että tätä asiaa ei sisällytetty ensi vuoden talousarvioon. Olen tehnyt esityksen, joka sisältyy kokoomuksen vastalauseeseen, että hallitus ryhtyisi pikaisiin toimenpiteisiin lapsilisien sitomiseksi indeksiin. Toivon, että tämän asian peruspalveluministeri ottaa omakseen.

Arvoisa herra puhemies! Aivan lopuksi haluan lausua kiitoksen siitä, että hallitusryhmät pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, että adoptiolautakunnan toiminnan tehostamiseksi saatiin lisävoimavaroja. Toivon, että jatkossa voisimme tehdä toimenpiteitä, että adoptiolasten perheiden tasavertaisuus toteutuisi ja heillä olisi tasapuoliset mahdollisuudet niihin etuuksiin, mitä muillakin perheillä on.

Peruspalveluministeri  Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Yritän vastata myöskin niihin kysymyksiin, joita aamupäivällä jäi vastaamatta valtioneuvoston istunnon vuoksi, edustajille Perho, Kuoppa, Andersson ja Sarkomaa ainakin.

Ihan ensimmäiseksi haluan todeta tyydytyksemme ministeri Mönkäreen ja omasta puolestani, että eduskunnassa päästiin yksimielisyyteen 7 miljoonan euron määrärahasta sairaanhoitopiireille koskien lasten ja nuorten psykiatrista hoitoa ja kuntoutuspalvelujen tehostamista. Eduskunta on jo aiemmin myöntänyt useampana vuonna määrärahoja tähän, ja näillä on saatu perustettua yli 300 määräaikaista tai pysyvää työsuhdetta ja solmittu yhteistyöverkostoja ja tehty kyllä hyvinkin paljon työtä tällä alalla.

Nythän tämä kriisiytyi Kelan harkinnanvaraisen kuntoutuksen osalta. Kelan kohdalla on ollut ongelmia, kuten tiedämme, kun tässä hajanaisessa palvelujärjestelmässä palvelun suosittelija ja maksaja ovat eri tahoja. Kelalla ei ole ollut kovin suuria mahdollisuuksia valvoa tämän terapian kulkua. Kelan kustantamissa terapioissa julkisen sektorin rooli on jäänyt harmittavan pieneksi. Julkisen sektorin on kuitenkin oltava vastuussa niiden potilaiden kokonaishoidosta, jotka saavat Kelan kustantamaa psykoterapiaa. Kelan terapian lisääntyminen on aiheuttanut henkilöresurssien siirtymistä yksityispuolelle, mikä osaltaan on sitten ollut pahentamassa julkisen puolen ongelmia.

Nyt täytyy muistaa tämä mittaluokka. Kelan psykoterapiassa on tällä hetkellä noin tuhat alle 15-vuotiasta lasta. Kunnallisella puolella psykoterapiassa on saman verran, noin tuhat nuorta. Sairaanhoitopiirien budjetissa psykiatrian osuus on runsas 10 prosenttia ja lasten ja nuorten osuus tästä psykiatrian kokonaisuudesta on noin 10 prosenttia, eli lasten ja nuorten psykiatrian osuus koko sairaanhoitopiirin budjetista on näin ollen noin 1 prosentti.

Nyt on kehitettävä sellaista kokonaisvaltaista hoitoa, jossa monipuolistetaan psykososiaalisen kuntoutuksen menetelmiä kuntien toimesta, tätä valikoimaa monipuolistetaan, ja niin että kunnat muistavat järjestämisvelvollisuutensa joko järjestämällä palvelut itse tai ostopalveluina yhteistyössä kolmannen sektorin tai yksityisen puolen kanssa. Mutta täytyy muistaa, että Kelan terapia on kuitenkin näkemyksemme mukaan julkista sektoria täydentävä. Lakisääteisesti Kelalle kuuluu vaikeavammaisten potilaiden kuntoutus. Kelan on hyvä painottaa toimintaansa niihin asioihin, joissa sillä on ylivertaista, kiistatonta osaamista: sopeutumisvalmennuskursseihin, kuntoutuskursseihin ja sellaisiin toimintoihin.

Tämä ongelma, mikä mielenterveyspalvelujen kentässä on syntynyt, on se, että siinähän on potilasta palloteltu toimijalta toiselle ja vastuunkantajaa on monta kertaa ollut hyvin vaikea löytää. Nyt haluamme, että sairaanhoitopiirillä on tämä koordinoijan keskeinen tehtävä ja että sairaanhoitopiirien ja Kelan yhteistyötä tiivistetään, jolloinka aina potilaan parhaaksi, asiakkaan parhaaksi, toimitaan eikä suinkaan tätä pallottelua jatkuvasti tehdä.

Arvoisa puhemies! Ed. Andersson, joka ei ole nyt salissa, esitti aamupäivällä kysymyksen vammaispalvelujen kehittämisestä. Hallituksen ohjelmassakin nämä todetaan, ja meillä on kehittämisen kohteena henkilökohtainen avustajajärjestelmä ja tulkkipalvelujen kehittäminen. Me olemme parhaillaan ministeriössä tekemässä tässä lainsäädännöllistä suurta hanketta eli vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhteensovittamista. Osana tätä hanketta selvitetään henkilökohtaisen avustajajärjestelmän kehittämistä osana tätä uutta lainsäädäntöä. Odotan, että sieltä tulee toteuttamiskelpoisia ehdotuksia. Tämä on erittäin iso lakihanke, mitä olemme tekemässä.

Siinä yhteydessä täytyy myöskin ratkaista näitten palvelujen rahoituksiin liittyviä kysymyksiä. Talousarvion raamit ovat tiukat, ja vaikka lisääntyviä tarpeita ja odotuksia on paljon, tässä täytyy meidän kaikkien toimia taloudellisten raamien rajoissa. Kysymys ei aina ole myöskään rahasta, vaan myöskin uusista toimintakäytännöistä ja ennen kaikkea kuntien välisestä yhteistyöstä. Hyvä esimerkki on esimerkiksi apuvälineiden tehokkaampi jakelu ja suunnitelmat tämän edelleentehostamiseksi. Sitten meillä on tänä keskeisenä tavoitteena luonnollisesti vammaispolitiikan palvelujen saatavuus ja tasa-arvoinen kohtelu. Nämä kaikki tulevat siinä Kansallisessa sosiaalihankkeessa myöskin sitten osioina esille, kuten täällä eduskunnassa varmasti tiedetään.

Tässä yhteensovittamisessa — tässä myöskin vastausta ed. Perholle — on tarkoitus, että luonnollisesti ensin etenemme avustajajärjestelmän ja tulkkipalvelujen kehittämisasioissa. Näitä pyritään saamaan omana lakinaan eteenpäin. Mutta sitten tämä selonteko elää vielä omaa elämäänsä. Pyrimme siihen, että se olisi eduskunnan toivomuksen mukaisesti valmis aiemmin kuin olemme kaavailleet. Meillä on ollut kaavailut vuodelle 2006, mutta toivomme, että saisimme sen vuonna 2005. Mutta ensisijaisena pidämme tätä lainsäädännön eteenpäinviemistä, mitä kipeästi jo kentällä odotetaan.

Sitten ed. Kuopalle, joka täällä aamupäivällä myöskin esitti kysymyksen, haluaisin todeta lapsiperheiden asemasta. Täällä on ollut toiveita toimeentulotuen ja lapsilisien yhteensovituksen purkamisesta, mutta olen täällä aiemminkin todennut, että tässä on järjestelmänmuutos, jos tähän mennään, ja tässä tilanteessa ei ollut siihen mahdollista mennä. Mutta kuten totesin, tätä asiaa selvitetään hallitusohjelman näkökulmasta, lapsiperheiden taloudellista tilannetta. Jos olisi menty tähän, se olisi kyllä hallitusohjelmassa, ja sitä ei, ed. Puisto, siellä ole. Tämä asia jää tältä osin jatkokäsittelyyn, mutta tässä on hyvin monta näkökohtaa, jotka voin vielä tämän illan kuluessa toisissa puheissa ottaa esille.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi haluan todeta ed. Sarkomaalle tästä hoitoonpääsyn turvaamisesta, josta hän oli huolissaan, että toteutamme hoitoonpääsyn turvaamisen 2005, kuten on sovittu ja kuten Kansallisessa terveyshankkeessa todetaan. Jo nyt sairaaloiden potilaista 80 prosenttia saa hoidon jonottamatta joko päivystysluonteisesti tai muuten heti. Vain noin 20 prosenttia jonottaa ja heistäkin vain murto-osa terveysprojektin edellyttämiä määräaikoja pitempään. Nyt jo valtaosa sairaaloista siis selviää tästä.

Tämä on todella suuri haaste. Nyt se, mikä on tässä ongelma, on kyllä tämä Hus-piiri. Se on kyllä aika suuri haaste, ja siellä on myöskin tapahduttava toimintakäytäntöjen muutoksia ja saatava visioita ja suunnitelmia siitä, miten asiat hoidetaan. Tässä patistelenkin kyllä näihin muutoksiin. Ne eivät ole helppoja, ne ovat kipeitä asioita, mutta nyt olemme lisäämässä rahaa 345 miljoonaa euroa Kansalliseen terveyshankkeeseen, sen lisäksi hankerahoja yli 50 miljoonaa euroa joka vuosi.

Jos rahalla jotain saa aikaan, niin myöskin nämä on tarkoitettu näihin uudistuksiin, ja kyllä siellä uudella tavalla täytyy asioita katsoa. On ilahduttavaa, miten paljon uudistuksia on tapahtunut. Nyt kun meille tulivat sairaanhoitopiirien hankkeet, en yhtään epäile, etteikö esimerkiksi Pirkanmaa selviä. Oulu selviää. Kyllä näissä asioissa voidaan tehdä yhteistyötä ja sitten sairaanhoitopiirien välillä tietysti yhteistyötä. Suomessa on kyllä kapasiteettia ja lääkäreitä (Puhemies koputtaa) ja hoitajia hoitamaan tämä asia.

Virpa Puisto /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä moniin myönteisiin asioihin, joita ministeri luetteli, samoin niihin aiempiin täällä tuotuihin kiitoksiin muun muassa omaishoidon etenemisestä, josta odotamme selkeitä lakiesityksiä nyt alkavan kevään aikana.

Arvoisa ministeri, kun valtiovarainvaliokunnan jaosto on vain muutaman lausuman tänne kirjannut, ne ovat tarkoin harkitut, ja me odotamme, että niihin suhtaudutaan vakavasti. On totta, että toimeentulotuen ja lapsilisän yhteensovitusta ei ole kirjoitettu hallitusohjelmaan. Ei sinne myöskään ole kirjoitettu, että puolustusmäärärahat sidotaan indeksiin, mutta ne vaan sidottiin. Tämä on myös arvolatauskysymys. Odotamme, että lupaamanne (Puhemies koputtaa) selvitys lapsiperheiden asemasta tulee jo keväällä. Köyhiä lapsia on enemmän kuin on annettu nyt ymmärtää.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaisin vielä lasten psykiatrisiin palveluihin ja korostan erityisesti sitä, mitä on tähdennetty Kelan taholta sitä kysyttäessä ja myöskin ministerin toimesta, että kun on kysymys erittäin vaativasta hoidosta, sellaisesta psykoterapiasta esimerkiksi, jota pitäisi antaa useammin kuin kaksi kertaa viikossa ja joka nyt sovitun työnjaon mukaisesti ei kuulu Kelalle esimerkiksi nuorten osalta, opiskelijoiden osalta, ei saa tapahtua niin, että kun anomus joudutaan hylkäämään siitä syystä, että kysymys on potilaasta, joka tarvitsee näin intensiivistä hoitoa, hän jää hoitoa paitsi. Täytyy olla se yhteys näiden eri hoitoyksiköiden välillä. Täytyy olla se (Puhemies koputtaa) toimipiste, joka kantaa vastuun, ja tästä toivon, että ministeriö pitää erinomaisen hyvää huolta.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olin kyllä todella pettynyt, jos en suorastaan järkyttynyt, kun ministeri Hyssälä toteaa, että koska toimeentulotuella elävien lapsiperheiden asemaa ei ole kirjoitettu hallitusohjelmaan, niin saa nyt sitten nähdä, tehdäänkö sille jotain vaiko ei. Nimenomaan se, että lapsilisä vähentää toimeentulotukea, on linjavalinta, joka on tehty vuonna 94, ja ihmettelen kovasti, että vaikka tästä nyt on vuosikausia puhuttu täällä eduskunnassa ja halua sen muuttamiseen tuntuu olevan, niin mikään hallitus valitettavasti ei ole tähän mennessä sitä tehnyt.

Kun nyt ajattelee ministeri Hyssälän aikaisempia puheita, niin olen kyllä todella yllättynyt, että nyt ministerinä sitten asia ei olekaan hänelle tärkeä. Eikö se ole aikamoinen epäkohta, että lapsilisät kuitenkin ovat verotonta tuloa työssä käyville hyväpalkkaisille ihmisille, mutta sitten kun joudutaan turvautumaan kunnalliseen toimeentulotukeen, niin silloin ne kyllä (Puhemies koputtaa) vähentävät sitä toimeentulotukea. Tässä on kyllä lapsiperheiden osalta suurin epäkohta.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun hallitusohjelman mukaisesti hallitus ryhtyy selvittämään lapsiperheiden toimeentuloasioita, eikö tässä yhteydessä olisi erinomaisen tärkeää, että tämä toimeentulotuella olevien lapsiperheiden asema otettaisiin kokonaisvaltaisesti, katsottaisiin köyhyysongelmia mutta myöskin kannustinloukkuongelmia, koska ne kannustinloukut ovat kaikkein kipeimmin yhä edelleen lapsiperheiden taakkana? Toivon todella, että tämä meidän jaostomme lausuma huomioitaisiin, kun tätä selvitystä ryhdytään tekemään.

Kysyisin vielä arvoisalta ministeriltä lapsilisien sitomisesta indeksiin. Olen sitä useaan otteeseen kysynyt. Vielä ajattelin sitä kysyä: Onko mahdollista, että hallitus voisi ryhtyä tässä toimenpiteisiin, että tulevina vuosina voisimme saada eduskuntaan käsiteltäväksi lakialoitteen, jossa todellakin lapsilisät sidottaisiin indeksiin siten kuin eduskunta on yksimielisesti edellyttänyt?

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedustelen, onko ministeri Hyssälä tietoinen siitä, että silloin kun lapsi on pitkäkestoisessa yksilöterapiassa, jota Kela korvaa, lähes poikkeuksetta hänen vanhempansa ovat jo kasvatusneuvolassa eli julkisen terveydenhoidon terapiahoidossa eli nämä on kytketty yhteen. Minusta tämä ei ole tullut esille näissä työryhmissä ja selvityksissä ministeriön suunnalta. Pyydän kiinnittämään tähän huomiota.

Toinen seikka: Ministeri Hyssälä, voisitteko nyt sanoa ihan reilusti, oletteko todella sitä mieltä, että tällainen valtava toimintatapojen ja vastuun siirto voi muutamassa viikossa tapahtua ja näissä taloudellisissa paineissa, jotka ovat olemassa? Mielestäni vuoden siirtymäaika aivan välttämättä tarvitaan.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä, kun tämä ei ole hallitusohjelmassa, niin se on ilmeinen arvovalinta sitten hallitusohjelman kirjoittajien taholta. Nyt toisaalta valiokunta kuitenkin haluaa, että tämä toimeentulotukisidonnaisuus poistettaisiin. Niin tuota tulkitsen. Kumpikohan nyt mahtaa olla vahvempi, jos tämä tulee eduskunnan tahdoksi: eduskunnan tahto vai hallitusohjelman tahto?

Ed. Sarkomaalle: Jos nyt ymmärsin teitä oikein, että tarkoititte sitä, että tämä sidonnaisuus tarvitaan siksi, että nämä lapsiperheet, jotka nyt ovat toimeentulotuen varassa, ovat ikään kuin laiskoja tai muuten kannustuksen tarpeessa olevia, niin en kommentoi sitä muuten kuin sanomalla: Hävetkää!

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Kuten olen täällä jo todennut, niin me selvitämme lapsiperheiden taloudellisen tilanteen. Selvitystyö on nyt jo menossa Stakesin ja ministeriön yhteistyönä, ja siinä katsotaan palvelumaksuja, veroja, tulonsiirtoja ja lapsiperheitten taloudellista kokonaisuutta, enkä ole lainkaan varma, onko nimenomaan toimeentulotuessa tapahtuvat muutokset kaikkein paras tapa vaikuttaa vähävaraisimpien lapsiperheitten kokonaisuuteen, vai olisiko niin, että ensisijaisia etuuksia pitäisi kuitenkin kehittää. Odotan tästä selvityksestä tätä näkökulmaa.

Mielestäni lapsiperheitten ei pitäisi olla toimeentulotuella ollenkaan, vaan pitäisi ensisijaisten järjestelmien toimia, mutta näin ei tässä maassa nyt ole. Onneksi keskimäärin kuitenkin lapsiperheet ovat vain 5,7 kuukautta toimeentulotuen asiakkaina, (Puhemies koputtaa) ja sinne tullaan ja mennään. Tällainen on kesto tämän vuoden 2001 tilaston mukaan, joka minulla on. On hyvä, että keskimäärin katsoen lapsiperheet ovat tuen varassa suhteellisen lyhyen ajan, mutta kyllä meillä asumistukien ja kaikkien muittenkin järjestelmien täytyy toimia. Mutta odotan tätä selvitystä ja varmasti vakavasti suhtaudumme eduskunnan tahtoon, erittäin vakavasti.

Olen samaa mieltä ed. Puiston (Puhemies koputtaa) ja muiden kanssa, että tähän tilanteeseen on puututtava.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun pääsin puhujakorokkeelle, niin ensimmäiseksi haluaisin kommentoida psykoterapiaa. Eikö psykoterapiaa voisi Kela korvata samalla tavalla kuin fysioterapiaa? Eli siis lääkäri tekisi, psykiatri tekisi, lähetteen, tutkimus- ja hoitomääräyksen, ja sen jälkeen ohjataan psykoterapeutille, koska heistähän suurin osa, psykologeista, on privaattipuolella ja heitä on ehkä vaikea palkata kuntien palkkalistoille.

Sitten asia kaksi on tämä Hus. Olen ollut siellä itse 30 vuotta töissä ja tiedän, että Husin tilanne on ihan katastrofaalinen, ja se kyllä johtuu Helsingin kaupungin huonosta taloudellisesta tilanteesta. He ovat joutuneet 20 miljoonaa euroa vähentämään Husin budjettia ensi vuodesta, ja sen takia siellä irtisanotaan ihmisiä ja suljetaan sairaaloita.

Sitten asia numero kolme on varsin pieni määrärahaesitys, jota sosiaali- ja terveysvaliokunta hyvin yksimielisesti kannatti, ja se on evo-rahoitus. Valtiohan maksaa evo-rahaa sekä lääkärien koulutukseen että sairaaloiden tutkimukseen. Evo-raha on jäänyt kymmenen vuoden aikana jälkeen vähintäänkin 30 prosenttia, kuten ed. Perho aamupäivällä sanoi, ja tämän vuoksi kunnat joutuvat maksamaan lääkärien ja hammaslääkärien koulutuksesta siten, että se on jäljessä noin 30 miljoonaa euroa. Nyt ne paikkakunnat, joilla meillä on yliopistosairaaloita, ovat Kuopio, Oulu, Tampere, Turku ja Helsinki, ja kaikki ne kunnat, jotka omistavat näitä sairaaloita, maksavat todellakin huomattavasti enemmän kuin muut sairaalat potilaiden hoidosta, koska eivät saa korvausta tutkimuksesta ja hoidosta. Sen takia olisin hyvin mielissäni, mikäli arvoisat kansanedustajat ottaisivat huomioon huomenna äänestyksessä ed. Virtasen ehdotuksen tai ed. Maija Perhon kaksi ehdotusta evo-rahan korottamiseksi edes vähän. Se olisi ainakin signaali näille yliopistosairaaloille, että nyt kuitenkin lääkärikoulutukseen kiinnitetään jotain huomiota, sillä kohta meillä ei ole enää lääkäreitä tässä maassa. Anestesiologeista on jo ihan huutava pula.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! On tietysti hienoa, että ministeri Hyssälä on paikalla. Hän edustaa myös sellaista optimismia, että minulle aina tulee mieleen vuosi 97, kun silloinen vastaavista palveluista vastuussa ollut ministeri myöskin oli hyvin optimistinen ja lähinnä selitti, ettei ole hätää. Kuitenkin oma käsitykseni on, että sairaanhoidolla ja terveydenhuollolla ja potilailla on hätä eivätkä he saa kylliksi ja kyllin nopeasti hoitoa. Sanoitte, että ainoastaan 20 prosenttia sairaaloiden potilaista, asiakkaista, joutuu odottamaan hoitoa ja murto-osa heistä, kuten, ministeri, totesitte, pitempään kuin Kansallinen terveysohjelma edellyttäisi eli esimerkiksi operaation puolella yli kuusi kuukautta. Kun itse kävin viime maanantaina aamulla seitsemän maissa katsomassa Kymenlaakson sairaanhoitopiirin Kotkan keskussairaalan leikkausjonoja, koska aion ensi tammikuussa niitä leikata vähän lyhyemmiksi, tosin vain vähän, niin kyllä siellä oli satoja potilaita, jotka olivat olleet yli kuusi kuukautta. Kaiken kaikkiaan sairaanhoitopiirin potilasjonossa on runsaasti yli 4 000 potilasta. Heistä käsitykseni mukaan valtaosa on ollut yli kuusi kuukautta. Näin ollen tuo murtoluku, minkä totesitte, ei voi pitää paikkaansa ainakaan Kaakkois-Suomen kohdalla. Etelä-Karjalassa on runsaat 2 300 potilasta leikkausjonossa.

Käytitte pitkän puheenvuoron iltapäivällä ennen istunnon keskeytymistä. Siinä viittasitte tähän niin sanottuun Kuopion tutkimukseen. Ymmärrän, että se on sama, minkä tohtori Vohlonen on tehnyt. Tämähän on merkittävä asia. Ainakin itse muistan, että tästä on tässä salissa puhuttu jo ainakin pari vuotta, pitempäänkin. Sehän tehtiin markka-aikana, ja hän laski silloin, että se vuosittainen kulu on 40 miljardia, mikä menee näihin odotuksiin, eli runsaasti yli 6 miljardia euroa. Näin ollen tämä olisi varmasti juuri niin kuin sanoitte: rahaa on, rahaa kuluu, mutta se kuluu väärään paikkaan.

On mielenkiintoinen asia, että hoitotakuu-käsite on ikään kuin nyt epäselvä tällä hetkellä. Joku sanoi, ettei sitä pitäisi tällä hetkellä käyttääkään; onko niin, että jopa ministerit ovat todenneet, että sana on väärä. Puhutaan hoitoonpääsyn turvaamisesta. Mutta mielestäni kuitenkin on erittäin hyvä, että professori Jussi Huttusen johdolla luotiin sellainen tilanne ja sellaiset numerot, joiden pitäisi sitoa myös palvelujen tuottajia antamaan tiettyyn aikaan mennessä asiakkaille ja potilaille palveluja. Se pistää vipinää rattaisiin, jos on tällainen selkeä määritelmä, mutta taas tällainen yleinen käsite, niin kuin tähänkin saakka on toki huolehdittu akuuteista tapauksista, ei välttämättä nopeuta meidän kehitystämme.

Totean saman asian, minkä usein myös sekä ministeri Mönkäre että ministeri Hyssälä ovat todenneet, ettei ole kysymys toisaalta vain rahasta vaan myöskin työolosuhteista. On minun mielestäni kysymys myös siitä, että lääkärikunta on muuttunut. Alle 30-vuotiaista lääkäreistä 70 prosenttia on naisia, 30 prosenttia miehiä. Erikoistuvista sairaalalääkäreistä on tällä hetkellä naisia 65 prosenttia ja miehiä 35 prosenttia. Kaiken kaikkiaan lääkärikunta on nimenomaan naisistumassa. Silloin perhevapaat yleensäkin, erilaiset sitoumukset, jotka liittyvät aviopuolisoon, lisääntyvät, niiden painoarvo kasvaa, ja myöskin terveyskeskuslääkärikunta on vahvasti naisistumassa. Näin ollen tämä tosiasia vaatii myös menettelyä, uusia käytäntöjä palvelujen tuottamisessa. Itse kyllä suhtaudun hivenen kyseenalaisesti siihen ajatukseen, voidaanko tämä ratkaista vain sillä, että lääkärit perustavat yhtiöitä, yhtiöittävät oman toimintansa ja alkavat myydä itse palveluja.

Mielestäni tämä ratkaisu pitäisi toteuttaa sillä tavalla, että me vahvistamme voimassa olevaa järjestelmää. Meillä on kuitenkin 5 200 työssä olevaa lääkäriä Suomessa. Näistä lääkäreistä vain hyvin vähäinen osa tällä hetkellä, noin 1 250, työskentelee yksityissektorilla. Näin ollen, jos ja kun meillä on hyvä rakenne, meillä on hyvä, selkeästi porrastettu sairaanhoitojärjestelmä, sitä pitäisi ylläpitää, sille pitäisi kohdistaa voimavaroja, ei niin, että alamme keksiä ikään kuin "vippaskonsteja". Muuten, arvoisa puhemies ja arvoisa ministeri, terveyskeskuslääkäreistä on 40 prosenttia tällä hetkellä miehiä, 60 prosenttia naisia, eli siellä varmaan myös tällä sukupuolijakaumalla on oma merkityksensä.

Millä sitten tätä vahvistetaan? Niin kuin ministerikin totesi, toisaalta näiden rakenteiden ja muiden Kansallisessa terveysohjelmassa lueteltujen keinojen lisäksi se on raha, raha on lääke. Kaikkein keskeisin asia: Suomi on Oecd-maista aivan hännillä, kun laskemme, miten monta euroa tai dollaria per capita per vuosi käytetään sairaanhoitoon ja terveydenhoitoon. Selkämme takana ovat ainoastaan Kreikka ja Espanja, pari kappaletta EU-maita, (Puhemies koputtaa) mutta kaikkien muiden selkään me voimme lähinnä tuijottaa silloin, kun tätä asiaa muuten tarkastellaan.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Talousarvioesityksestä voi helposti lukea, että pääministeri Matti Vanhasen hallitus lisää kuntien voimavaroja hyvinvointipalvelujen turvaamiseen. (Ed. Kuoppa: Niitä vähennetään!) Vuoden 2004 talousarvioesityksessä ehdotetaan kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen perusrahoitukseen tarkoitettua valtionosuutta nostettavaksi. Valtionosuusprosentin korottaminen lisää valtionosuutta runsaalla 420 miljoonalla eurolla. Lisäksi valtionosuutta nostetaan Kansallisen terveyshankkeen ja sosiaalialan hankkeen toimeenpanoon. Nämä lisäykset ovat tärkeitä monessa mielessä. Kuntia jo pitkään vaivanneet ongelmat peruspalvelujen järjestämisessä ovat merkki siitä, että vastuu ja varat eivät ole viime vuosina kulkeneet samaa tietä. Perheiden pahoinvointi, kohtuuttoman suuri työttömyys ja väestön ikääntyminen asettavat meidät päättäjät yli puoluerajojen, hallituksen ja opposition, raskaan haasteen eteen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden, laadun ja alueellisten erojen kaventamisen tulee olla ykkösjuttu vuonna 2004.

Arvoisa puhemies! Olen iloinen hallituksen perhepoliittisesta otteesta. Erityisesti ministeri Hyssälä on toimillaan osoittanut, että suuntaa on muutettu ja muutetaan. Ensimmäisen kauden kansanedustajana minua ihmetyttää se tyyli ja sävy, millä tavoin täällä eduskunnassa toisinaan keskustellaan. Eduskunnan ja meidän kansanedustajien uskottavuutta ja työn tuloksellisuutta lisäisi se, että voisimme yhteisesti tunnustaa hyvät päätökset. Ilmeisesti sellainen ei sovi suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin. Positiivisena päätöksenä ja kauan odotettuna esimerkkinä voisin mainita lapsilisäkorotuksen. Noin 74 miljoonan euron lisäystä lapsiperheille ei voi missään mielessä pitää heikkona. Hallitus on tehnyt konkreettisen esityksen, joka näkyy jokaisen lapsiperheen arkipäivässä. (Ed. Kuoppa: Ei näy kaikkien, edustaja ei tunne asiaa!) Asia, jota on niin kauan jauhettu, on saanut uuden päätöksen ja vaiheen. Hallitus on ansainnut tunnustuksen jopa oppositiolta.

Olen erityisen iloinen myös siitä, että eduskunta on käsitellyt muun muassa esitykset osittaisen hoitovapaan laajentamisesta ja hoitorahan korotuksesta, koululaisten aamu- ja iltapäiväkerhotoiminnasta, jotka kaikki ovat selkeästi lapsiperheiden arkea helpottavia ratkaisuja. Lisäksi hallitusohjelman mukaisesti pienimpiä äitiys-, isyys-, vanhempain- ja sairauspäivärahoja korotetaan vuonna 2005 ja kotihoidon tukeen tulee korotus myös samana vuonna.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva sosiaali- ja terveysministeriön pääluokka on laajasti suomalaisia koskettava talousarvion osa. Suurten linjauksien ja hankkeiden taakse on vaarana jäädä pienten vähemmistöjen joukko. Olen erityisen huolissani kuurojen asemasta ja erityisesti tulkkipalvelujen puutteesta. Perustuslaissa todetaan, että viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla. Oikeudet eivät täyty kaikilta osin. Olen huolestuneena seurannut, että kuurojen selviytyminen arjesta on vaikeutunut tulkkipulasta johtuen vakavalla tavalla. Voimme jokainen kuvitella tilannetta, kun äkillinen sairastuminen saa aivan uuden sävyn, kun kuuro ei saa lääkärin vastaanotolle tulkkia mukaansa. Paperilapuilla käyty lääkärin ja kuuron potilaan välinen keskustelu, sairauden diagnoosi ja kotihoitoon annetut ohjeet saattavat sisältää useita väärinkäsityksiä. Niiden riski ainakin kasvaa puuttuvan tulkin takia. Kuurojen hiljainen maailma voisi olla läsnä täällä eduskunnassa tulevissa päätöksissä. Tilanteen helpottaminen ei vaadi kohtuuttomia lisäresursseja. Tulkkipulan lääkkeenä voisi tutkia mahdollisuuksia järjestää tulkkipalvelut alueellisina ja seudullisina. Uuden teknologian ja erityisesti etätulkkauksen tuomat mahdollisuudet on otettava vakavasti harkintaan. Toisaalta on hyvin tärkeää, että alueellisiin eroihin puututaan ja riittävä tulkkikoulutus turvataan. Tämä on meidän velvollisuutemme ja kuurojen perusoikeus. Toivon, arvoisa ministeri Hyssälä, että otatte kuurojen tulkkipalvelut työtehtävienne kärkipäähän.

Arvoisa puhemies! Minua ilahduttaa, että sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut selvityshenkilön omaishoidon uudistamiseksi. Tämä on välttämätöntä jo siitä syystä, että vanhusväestön määrä kasvaa voimakkaasti. Me jokainen myös tiedämme, että omaishoitajat tekevät arvokasta ja erittäin raskasta työtä. Vanhuksen tai vammaisen selviytyminen arjesta omaishoitajan avulla on inhimillisesti — kotona on inhimillinen ympäristö — ja kansantaloudellisestikin katsottuna kestävämpi vaihtoehto. Ympärivuorokautisesta työstä myönnetty korvaus omaishoitajalle on mitätön, ja niissä on valtavia alueellisia eroja. Toivon, että selvitystyössä kiinnitetään erityistä huomiota omaishoidon tuen perusteisiin, määrään ja omaishoitajien vapaajärjestelyjen kehittämiseen. Palvelujen hinta ei saa muodostua esteeksi vapaapäivien käyttämiselle tai riittävien tukipalvelujen saamiseksi.

Arvoisa puhemies! Talousarvio vuodelle 2004 sisältää tässä taloudellisessa tilanteessa rohkeitakin avauksia. Tätä suuntaa tulee jatkaa tulevinakin vuosina.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin kommentoida ed. Virtasen puheenvuoroa. Hän oli ymmärtänyt puheenvuoroni täysin väärin. Se oli väärä tulkinta, jopa loukkaava tulkinta. Halusin vaan tukea sitä, mitä ministeri Hyssälä sanoi, että ylipäätänsäkään toimeentulotuen ei pitäisi olla pitkäkestoinen tuki. On tärkeää, että ministeri Hyssälän selvityksissä tehdään kaikki voitava, että työ olisi aina ensisijaista ja sen jälkeen tulisi joku muu tukimuoto ja sitten vasta toimeentulotuki. Halusin vain todeta, että kannustinloukut ovat yhä edelleen lapsiperheiden taakkana. Kaikki mahdollinen on voitava tehdä niiden poistamiseksi. Halusin todeta, että on tärkeää, että jokaisessa tilanteessa työ, yrittäminen ja opiskelu aina kannattaa. Se on hyvin tärkeä asia.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan keskusteluissa on hyvä muistaa, että perhemallimme on muuttunut. Meillä on enenevässä määrin yhden aikuisen perheitä ja erilaisia uusperheitä perinteisen ydinperheen rinnalla. Tämän muutoksen soisi entistä enemmän näkyvän hallinnon suunnittelussa. Perheasioihin liittyy se, että hallitus ei esitä riittävän ripeitä toimia perheiden yhteisen ajan lisäämiseksi. Tämä konkretisoituu vastahakuisuudessa laajentaa kotitalousvähennystä. Perheet kärsivät kiireessä itsepalveluyhteiskunnassa löytämättä itselleen yhteistä aikaa. Tässä on ilmeisesti taustalla pelko niin sanotusta piikatyöstä. Tämä pelko on osoitus siitä, että tietyn tyyppiseen ideologiaan ei yksinkertaisesti kuulu monien ammattien arvostus. Tämän asenteellisuuden vuoksi hallitus on tulppa uusien työpaikkojen synnylle.

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden asemaa on parannettava. Meillä on valtava vauvapula. Nykyään 2000-luvulla meillä syntyy noin 50 000 vauvaa vuodessa, joka on saman verran kuin noin 130 vuotta sitten nälkävuosien aikaan. Tästä näkökulmasta on outoa, että hallitus haluaisi pakottaa opiskelijoita valmistumaan nopeassa putkessa. Miten silloin nuoret uskaltaisivat edes nykyisessä määrin hankkia lapsia? Samanlainen epäilys syntyy siitä, että nuorten ja erityisesti nuorten naisten asema työmarkkinoilla on pätkätöineen sellainen, että se ei suosi perhepanostusta. Samaan teemaan liittyy se, että äitiydestä koituvia kustannuksia pitäisi voida tasata kaikkien työnantajien kesken nykyistä enemmän.

Kun perheiden taloudellinen tilanne on huono, lasten hankinnasta luovutaan tai sitä siirretään. Tässä mielessä pitäisi saada työpaikkoja, ja siihen on monia keinoja, muun muassa rakenteelliset uudistukset ja se, että työtä tekemällä jää aina enemmän rahaa käteen kuin työtä tekemättä. Näin siis pitäisi olla.

Lapsilisällä on tasattu lapsiperheiden kuluja suhteessa lapsettomiin perheisiin. Kokoomuksella on oma esitys, jossa lapsilisät sidottaisiin elinkustannusindeksiin. Tämä asia ei ole hallituksen mielestä tärkeä asia, koska hallitus ei ole tätä tekemässä. Tässä mielessä on suorastaan irvokasta lukea niitä lupauksia, joita entinen keskustaoppositio teki. Niillä lupauksilla ei ollut mitään tekemistä tekojen kanssa, tosin niillä lupauksilla pääsi ministeriksi. Tässä lainaus ed. Hyssälän puheesta marraskuussa 2002: "Kun lasten lukumäärä vähenee, niin ei olisi myöskään ollut suuri taloudellinen panos yhteiskunnalle pitää nämä indeksit ajan tasalla. Kun esitämme tässä aloitteessa, että 1.7. ensi vuonna indeksit alettaisiin jälleen tarkistaa, niin kustannukset ovat noin 10 miljoonaa euroa." Sen tähden ministeri Hyssälä, ihmettelen kovasti, että nyt asetetaan työryhmä selvittämään perheiden taloudellista asemaa, kun te olette tämän asian jo selvittänyt, mitä lapsilisien sitominen elinkustannusindeksiin maksaisi.

Arvoisa puhemies! Loppuun vielä se, että jotain hyvääkin ollaan saamassa aikaan. Olen vilpittömän tyytyväinen esimerkiksi siihen, että hallituksen vastahakoisuudesta huolimatta sosiaali- ja terveysministeriön alainen adoptiolautakunta saa lisäedellytyksiä toiminnalleen. On hieno tunne, kun saa olla edistämässä tärkeää asiaa ja nyt kansainvälisen adoption ruuhkat helpottuvat. Korostan kuitenkin, että uudistus ei ollut vain hallituksen ansio, vaan se saatiin aikaan vasta eduskunnan valiokuntavaiheessa ja siihen tarvittiin talousarvioaloitetta.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Ensiksi haluan vastata ed. Savolainen-Moilaselle. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan: "Käytännössä toimeentulotukea tarvitsevan lapsiperheen saama tuki ei uudistuksen johdosta parane, koska lapsilisät otetaan huomioon toimeentulotuen määrää laskettaessa. Tämän arvioidaan vähentävän kuntien toimeentulotukimenoja noin 4,6 miljoonalla eurolla." Tämähän merkitsee sitä, että tämän verran ne lapsiperheet, jotka toimeentulotuen varassa joutuvat olemaan, menettävät. Siis väitteet siitä, että kaikki lapsiperheet hyötyvät tästä uudistuksesta, eivät kerta kaikkiaan pidä paikkaansa, tai sitten valtiovarainvaliokunta on ollut täydellisesti väärässä. Tässä tapauksessa kyllä valtiovarainvaliokunta on ollut oikeassa.

Hallitus muisti hyvätuloisia huomattavan runsaalla verohelpotuksella, mutta kaikkein pienituloisimmat lapsiperheet jätettiin kylmästi ilman sentinkään tulonlisäystä. Pääministeri Vanhanen kehotti hankkimaan enemmän lapsia, mutta lapsiperheiden taloudellista asemaa hallitus ei ole valmis korjaamaan. Asehankintamäärärahat sidottiin kyllä indeksiin, lapsilisät jätettiin indeksisidonnaisuuden ulkopuolelle. Tässä haluan muistuttaa ed. Karttusta siitä, että kun kokoomus oli 16 vuotta hallituksessa, niin sinä aikana ei lapsilisiä sidottu indeksiin. Olisi kyllä ollut mahdollista, mutta aserahat valitettavasti kyllä sidottiin indeksiin ja 19,2 miljoonaa euroa ensi vuoden budjetissa on indeksikorotuksiin aserahoihin varattu rahaa. Sen sijaan näitä köyhiä lapsiperheitä, jotka olisivat tarvinneet tuon 4,6 miljoonaa euroa, ei valtiovarainvaliokunnan enemmistö eikä hallitus halunnut nyt ottaa tuen piiriin.

Valtiovarainvaliokunnan enemmistön kuten hallituksenkin mielestä köyhille lapsiperheille riittää valiokunnan lausuma, jossa edellytetään, "että hallitus ryhtyy mahdollisimman pian toimenpiteisiin köyhimpien lapsiperheiden toimeentulon parantamiseksi ja että erityistä huomiota kiinnitetään toimeentulotukea saavien lapsiperheiden aseman parantamiseen". Näin valtiovarainvaliokunta toteaa lausumassaan. Ilmeisesti valiokunnan enemmistö ja hallitus uskoo, että lausuman voi muuttaa leiväksi lähikaupassa. Näin ei valitettavasti ole. Mietinnössä ja hallituksen esityksessä ei kerrota kuitenkaan kauppaketjun tai liikkeen nimeä, mistä tällä lausumalla voisi elintarvikkeita, ruokaa, köyhä lapsiperhe ostaa. Näin ollen köyhät lapsiperheet pakotetaan leipäjonoihin, joita jokuset täällä ovat pitäneet häpeällisenä. Minäkin pidän häpeällisenä näin rikkaalle maalle. Suomella olisi varaa hoitaa sosiaaliturva niin, että köyhät ihmiset eivät joutuisi näihin leipäjonoihin turvautumaan. Valitettavasti vain hallitus ja eduskunta edelleenkin näyttää olevan kuuro tälle asialle.

Täällä eduskunnassa budjetin palautekeskustelussa käyttämässäni ryhmäpuheenvuorossa, kun puhuin näistä kaikkein heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä, vaadin näiden kaikista pienimpien sosiaalietuisuuksien korottamista. Sitä pidettiin elvistelynä ja mennen ajan asioina. Valitettavasti nämä eivät ole menneen ajan asioita. Valtiovarainvaliokunta edelleenkin toteaa mietinnössään muun muassa näin: "Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Köyhyysongelma koskee nimenomaan perheitä, joissa on alle kouluikäisiä lapsia." Elikkä köyhyys lisääntyy, ja kun vaatii parannuksia, niin sitä pidetään vanhanaikaisena ja elvistelynä. Ihmettelen kyllä sitä kovasydämisyyttä ja häikäilemättömyyttä, mitä täällä eduskunnassa on. Hyvätuloisille ihmisille ollaan valmiita antamaan suuret verohelpotukset vaikka ottamalla valtiolle lisää velkaa, mutta pienituloisten ihmisten välttämättömästä jokapäiväisestä toimeentulosta ei välitetä.

Lapsilisän 10 euron korotus, kuten aikaisemmin totesin, ensimmäisestä lapsesta merkitsee kunnille noin 4,6 miljoonan euron säästöä toimeentulotukimenoista, elikkä kunnat säästävät, mutta köyhien lapsiperheitten asemaa tämä ratkaisu ei paranna yhtään. Tässä minäkin kyllä nyt ministeri Hyssälää kovistelen, että tämä asia, josta aikaisemmin olimme ministeri Hyssälän kanssa, silloin kun hän oli kansanedustaja, hyvin samaa mieltä, pitää hoitaa. Nyt se on edelleenkin hoitamatta.

Herra puhemies! Lisäksi haluan ottaa vielä toisen ryhmän, joka on hyvin köyhä — niitä löytyy Suomesta useampiakin, mutta haluan ottaa toisen ryhmän — ja se on pienimmillä vähimmäiseläkkeillä olevat ihmiset. Toimeentulotuen saajista 10 prosenttia on eläkeläisiä. Se johtuu pääsääntöisesti siitä, että heillä on korkeat sairausmenot ja koko kansaneläkkeen taso on riittämätön. Tästä syystä kansaneläkkeen tasokorotus on välttämätön. Mielestäni on kohtuutonta ja häpeällistä, että näitä ihmisiä hyppyytetään toimeentulotukiluukulla. Heistä useat ovat tehneet kotona perheen kanssa pitkän päivätyön, työeläke on jäänyt pieneksi ja kansaneläke ei kata välttämättömiä toimeentulokustannuksia. Tämän johdosta vasemmistoliitto on esittänyt ja tulee esittämään tuossa yksityiskohtaisessa käsittelyssä, että kansaneläkkeen tasokorotus toteutetaan 18 euron suuruisena vielä ensi vuoden aikana.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten olemme edellä kuulleet ja tulemme varmasti vielä tämän pääluokan käsittelyn aikana kuulemaan, sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala tarvitsee enemmän rahaa kuin on suunniteltu. Kohteita lisärahoille on toki monia, ja otan tässä niistä nyt vain muutaman.

Ensiksi hieman sotainvalidien puolisoiden kuntoutustoiminnasta:

Valtio avustaa sotainvalidien puolisoiden ja vaikeavammaista sotainvalidia hoitaneiden leskien sekä sotaleskien kuntoutustoimintaa erikseen vahvistettavien perusteiden mukaisesti. Kuntoutusjakson pituus vaihtelee kahdesta kolmeen viikkoon, ja kuntoutukseen arvioidaan pääsevän noin 1 500 henkilöä. Kuntoutuksen tarve on kuitenkin huomattavasti suurempi. Kuntoutettavien piiriin kuuluvien henkilöiden ikääntymisen myötä myös kuntoutuksen vaatimukset ovat kasvaneet. Entistä enemmän tarvitaan avokuntoutusta ja kotona selviytymistä edistäviä palveluja.

Määrärahan korottaminen 900 000 eurolla mahdollistaisi kuntoutukseen pääsevien määrän kasvamisen noin 500 henkilöllä joko tosiaan laitos- tai avokuntoutukseen. Edellä olevan perusteella ehdotankin, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2004 talousarvioon lisäyksenä 900 000 euroa valtionapua sotainvalidien puolisoiden kuntoutustoimintaan.

Toisena otan esille, arvoisa puhemies, huumeidenkäyttäjien hoidosta aiheutuvat kustannukset.

Kunnille huumeidenkäyttäjien hoidosta aiheutuvat kustannukset kasvavat jatkuvasti. Hoidon tarpeen ennakoidaan edelleen lisääntyvän. Hoidon laiminlyönti kasvattaa ongelmia entisestään ja aiheuttaa inhimillisen kärsimyksen lisäksi yhteiskunnan hoito- ym. kustannusten entistä rajumman nousun. Hallitus esittää, että kunnille huumeidenkäyttäjien valtionosuuksiin aiemmin suunnatut rahat poistettaisiin kokonaan. Poistettavaa määrärahaa ei esitetä korvattavaksi missään kohdassa. Vaikka määräraha esitetään poistettavaksi, jäisi avustuksen taustalla oleva lainsäädäntö edelleen voimaan, sillä hallitus ei esitä sitä kumottavaksi.

Kuluvan vuoden talousarviossa edellä mainittuun tarkoitukseen on varattu yli 7,5 miljoonaa euroa. Lisätalousarviossa määrärahaa on korotettu 500 000 eurolla. Mielestäni tarve on vieläkin suurempi. Edellä olevan perusteella ehdotankin, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2004 talousarvioon lisäyksenä 8,5 miljoonaa euroa valtionavustukseen kunnille huumeidenkäyttäjien hoitoon ja lisää momentin perusteluihin maininnan määrärahojen käytöstä vuoden 2003 talousarviossa olevien perustelujen mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Kolmantena keskityn terveyden edistämiseen ja ennalta ehkäisevään työhön, sillä se työ valitettavasti on sitä, mistä kunnat tällä hetkellä joutuvat vähentämään, kun sitä rahaa ei kerta kaikkiaan riittävästi ole. Otetaan esimerkki kouluterveydenhuollosta. Viime vuosien aikana kouluterveydenhoitajien määrää on jouduttu vähentämään kunnissa huolimatta siitä, että lasten ja nuorten mielenterveysongelmat, astma, diabetes ovat lisääntyneet. Tuntuu aika erikoiselta päätökseltä kunnissa. Tuntuu, että meillä Suomessa kaikki menee niin sanotusti tulipalojen sammuttamiseen eli ongelmien ratkaisuun sen sijaan, että ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen ei rahaa ole riittävästi. Olin hyvin iloinen siitä, että ministeri Hyssälä tämän mainitsi tänä päivänä, että tämäkin asia pitäisi hoitaa.

Valtion talousarviossa osoitettu määräraha kansalaisten terveyden edistämiseen on todettu hyviä tuloksia tuottavaksi sijoitukseksi, joka estää tehokkaasti hoitomenojen kasvua tulevaisuudessa. Momentilta rahoitetaan muun muassa päihdehaittojen ehkäisyä, tupakoinnin vähentämistä, terveyttä edistävää liikuntaa sekä mielenterveyden edistämistä.

Euroopan unionin itälaajentuminen ja siitä johtuvat alkoholin tuontikiintiöiden suureneminen sekä kotimaisen alkoholiverotuksen tuntuva alennus tulevat kaikkien arvioiden mukaan nostamaan suomalaista alkoholinkäyttöä merkittävästi. Tässä tilanteessa terveyttä edistävien ja alkoholinkäyttöä hillitsevien uusien toimintamuotojen kehittämiselle on poikkeuksellisen suuri tarve. Jatkossa myös tupakkatuotteiden sallitut tuontimäärät tulevat nousemaan ja todennäköisesti myös tupakkaveron alentaminen on otettava harkittavaksi. Siksi varsinkin nuorisoon suunnatulla tupakointia vähentävän valistuksen tehostamisella on kiire. Tuki- ja liikuntaelinten ongelmat ja sairaudet ovat lisääntyneet myös nuorilla, mistä syystä ennalta ehkäisevään työhön tulee panostaa entistä enemmän. Lisäksi vielä mielenterveysongelmat ovat yksi kansansairautemme. Suurin osa työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu juuri mielenterveysongelmista. Tähän asiaan on aika lisätä ennalta ehkäisevää työtä, jotta hallituksen tavoittelema eläkeiän nostaminen toteutuu.

Edellä olevan perusteella ehdotankin, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2004 talousarvioon lisäyksenä miljoona euroa terveyden edistämiseen.

Arvoisa herra puhemies! Kun nyt pääsin tänne puhujakorokkeelle ja ministeri on paikalla, niin haluan myös esittää kiitokseni hänelle omaishoitajiin ja omaishoitoon liittyvästä toiminnasta. On erittäin hyvä asia, että selvityshenkilö on tullut siihen, ja selvityshenkilön valinta on osunut erittäin nappiin, koska hän on rautainen nainen. Myöskin olen erittäin tyytyväinen siitä, että teillä on hyvin myönteinen suhtautuminen henkilökohtaisten avustajien järjestelmän ja tulkkipalvelujen kehittämiseen.

Lopuksi esitän kuitenkin vielä yhden toiveen, tai oikeastaan niitä tulee tässä muutama vielä, ja ensimmäinen on terveydenhuollon henkilöiden työnjako. Tällä hetkellä on kova lääkäripula, ja meillä kuitenkin hoitohenkilökunnan työnjaon uudelleenkehittämisellä voitaisiin saada ihmeitä aikaan. Otan esimerkiksi kätilöt. Kätilöiden koulutus on hurjan pitkä, ja heillä olisi aivan valtavasti osaamista perusterveydenhuoltoon, ja muutamia lääkäreiden töitä voitaisiin siirtää heille. Toivon, että te ajatte tätä työnjaon uudelleenmuokkausta.

Yhteenvedonomaisesti, arvoisa puhemies, totean, että mielestäni on kolme tärkeää asiaa, joihin luotan, että peruspalveluministeri Hyssälä niihin tarttuu. Ne ovat terveyden edistäminen, työnjakokysymykset ja kolmantena vaikuttavuuden arviointi. Meille ei saa riittää enää laatu, vaan meillä pitää lisätä vaikuttavuuden arviointia.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Ei terveyttä ilman mielenterveyttä, oli lokakuussa Espanjassa Bilbaossa pidetyn Euroopan mielenterveyttä kartoittaneen konferenssin yleisenä mottona. Kansainvälisten selvitysten perusteella arvioidaan, että lähimmän 20 vuoden aikana depressio kohoaa maailmanlaajuiseksi, toiseksi yleisimmäksi kansantaudiksi.

Suomessa jo yli 30 vuotta sitten Kela teki aikuisväestön psykoterapian tarvetta koskevan tutkimuksen, ja siinä kävi ilmi, että yli 3 prosenttia väestöstä tarvitsisi sitä. Lisää tilastotietoja: Viime vuonna, vuonna 2002, työssäkäyvillä oli 3,5 miljoonaa korvattua sairauslomapäivää mielenterveyssyistä. Kelalle ja työnantajille vuosikulut tästä olivat 127 miljoonaa euroa. Kuudessa vuodessa nämä kulut kaksinkertaistuivat, ja vuonna 2002 kasvoivat peräti 28 prosenttia. Tällä hetkellä alle 55-vuotiaista ennenaikaiselle eläkkeelle siirtyvistä yli 53 prosenttia jäi eläkkeelle mielenterveyssyistä. Kaiken kaikkiaan 43 prosenttia ennenaikaisesti eläkkeelle siirtymisistä tapahtuu mielenterveyssyistä.

Näiden tietojen ja näiden äsken lueteltujen korvaussummien, ennusteiden, luulisi olevan niin vahva viesti, niin suuri hätähuuto, että sosiaali- ja terveysministeriön luulisi reagoivan siihen vahvasti, määrätietoisesti ja lujasti, mutta ei. Kuten me tiedämme ja olemme voineet seurata, tänä vuonna on ollut nimenomaan reagoivaa tulipalonsammutusta koko se keskustelu ja toimenpiteet, mitä on psykoterapian puolella tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana. Se on surullista.

Ihmettelen, miksei ministeri Mönkäre alkukesästä viheltänyt peliä poikki, kun oli selvänä tieto, että lasten ja nuorten psykoterapian käyttö oli runsaasti kasvanut, määrärahat loppuvat ja oli nämä edellä mainitut tilastotiedot tiedossa, mutta ei. Hän asetti epävirallisen työryhmän. Tämä työryhmä kuuli seitsemää asiantuntijaa ja antoi oman esityksensä 14. päivä marraskuuta.

Työryhmän esitykset olivat traagisia. Se esitti, että alle 16-vuotiailta lapsilta yksilöterapia Kelan korvattavuuden puolesta kokonaan, kategorisesti, kiellettäisiin, sille ei enää tulisi rahoitusta. Opiskelijoille Kela korvaisi yksilöterapiaa vain opiskelun loppuvaiheessa ja aikuisten kohdalla vain niille, joilla toisena vaihtoehtona on nimenomaan mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen. Nämä äärimmäisen tiukat kriteerit ovat vastoin kaikkia niitä periaatteita, mitä ministeriö yleensä puhuu ennalta ehkäisevästä työstä.

Nyt meillä ehkä voi olla osalla edustajista hyvä omatunto, kun tähän tilanteeseen katsotaan tulleen ratkaisu, kun 7 miljoonaa euroa lisättiin lasten ja nuorten psykoterapiaan, mutta se on vain, sanotaanko, tekohengitystä, on, koska ne kriteerit ovat tiukentuneet. Oleellista on se, millä kriteereillä sitä 7:ää miljoonaa jaetaan, ja ne ovat tämän epävirallisen työryhmän esitysten pohjalta, jolla ei ole enää mitään asiantuntijuuspohjaa, koska seitsemästä asiantuntijasta neljä on irtisanoutunut ministeriön työryhmän esityksestä. Nyt se on vain politiikkaa.

Tässä tilanteessa olisi ehdottoman tärkeää tehdä laaja selvitys, selonteko, mielenterveyspalveluista samaan tyyliin kuin on somaattisella puolella tehty Kansallinen terveysohjelma. Ehdottomasti pitäisi tehdä mielenterveyspuolella sama, jotta me saisimme analysoitua ja hyvin tarkasti katsottua, mikä on johtanut tähän tilanteeseen, mitä pitäisi tehdä sille, etteivät nämä traagiset, sanotaanko, surulliset kauhukuvat toteutuisi eli meilläkin depressio kohoaisi isoimmaksi syyksi työkyvyttömyyseläkkeisiin. Ihmettelen, ettei ministeriö ole tällaista vielä aikaansaanut tai aloittanut tässä tilanteessa.

Kun ministeriö esittää, että vastuun pitää tulla kunnille ja sairaanhoitopiireille, periaatteessa siinä ei ole mitään vikaa, mutta aina isot muutokset vaativat aikaa. Siirtymäaikaa tarvittaisiin kaksi—neljä vuotta, jotta sairaanhoitopiirit ja julkinen terveydenhuolto saisivat koordinoitua suunnitellusti koko sen hoitoprosessin toimimaan, mutta ei, nyt oli kuusi viikkoa aikaa kunnilla hoitaa ja kuntien talous on aivan kuralla.

Ihmettelen, että ministeri Mönkäre ja eräät asiantuntijat ovat julkisuudessa sanoneet, että ikään kuin psykoterapeutit olisivat oman työsuhteensa puolesta puhumassa. Mutta me tiedämme, että mielenterveyspotilaat, asiakkaat, (Puhemies koputtaa) ovat itse heikkoja ja heidän omaisensa ovat ahdistuneita ja he eivät voi puhua omasta puolestaan. Kelan tämänpäiväiset uudet ohjeet ovat erittäin ahdistavia, koska nyt kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan myönnetään tämä rahoitus, ja se jos joku tulee entisestään masentamaan ja tuomaan näille ihmisille epätietoisuutta ja vähentämään luottamusta tulevaisuuteen.

Peruspalveluministeri  Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Kiitos siitä, että voin vastata. Tässä on ainakin edustajat Moilanen, Savolainen, Sarkomaa, Karttunen, Kuoppa, Risikko ja Ojansuu, joilla oli ministerille kysymyksiä. Yritän lyhyesti ja sujuvasti vastata.

Olen aivan samaa mieltä ed. Ojansuun kanssa, että järjestelmä on meillä tosi hajanainen, on paljon toimijoita, vastuutus on heikkoa ja monella tavalla on puutteita. Allekirjoitan ihan tämän. Nyt me ministeriössä todella työskentelemme koordinoinnin ja seutukuntaisen vastuuttamisen puolesta. Tässä koko ajan haetaan nyt kyllä vahvasti uutta otetta ja mallia, jotta me saamme kaikkien mielenterveyspalvelut tässä maassa toimimaan ja ennen kaikkea potilaat ja asiakkaat palvelujen piiriin. Kiitän tästä puheenvuorosta.

Ed. Risikko kysyi terveydenhuoltohenkilöstön työnjaosta. Tämä liittyy meillä Kansalliseen terveyshankkeeseen. Olen aivan samaa mieltä: siellä täytyy ottaa myöskin lääkäreiltä pois todistusten kirjoittamisia ja muutenkin tehdä työnjakoa. Tässä on lähiaikoina kyllä myöskin tapahtumassa, tässä on työskentelyt päällä.

Sitten ed. Karttunen puhui äitiyden kustannusten jakamisesta työnantajien kesken. Myöskin tämä työ on menossa, siitä on julkisuudessakin kerrottu. Toivotaan, että siinäkin saadaan etenemistä. Niitä ovat naisvaltaiset alat erityisesti, jotka ovat siinä kärsineet.

Sitten ed. Sarkomaa puuttui toimeentulotukiasiaan, kuten myöskin ed. Kuoppa, mutta molemmat vähän toiselta ja toiselta kantilta. Kyllä köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi tarvitaan nimenomaan ensisijaisen sosiaaliturvan kehittämistä. Silloinkaan, kun ed. Kuopan puolue vielä oli hallituksessa, viimesijaisen turvan tasoa ei aina sen mukaan muutettu, miten ensisijaisessa turvassa tapahtuivat muutokset. Siellä ei tapahtunut pelkästään lapsilisissä niitä muutoksia ensisijaisessa turvassa, myöskin muissa tapahtui niille, jotka olivat toimeentulotuen asiakkaina. Silloin olisi pitänyt aina vekslata myöskin näitä muita, ja näin ei tapahtunut, vaan pidettiin viimesijainen viimesijaisena ja ensisijainen ensisijaisena järjestelmien periaatteitten mukaisesti. Itse asiassa toimeentulotuen perusosa ja lapsilisähän vaikuttavat samaan eli tarkoituskin on molemmilla vaikuttaa samaan eli nimenomaan lapsista aiheutuvien kustannusten tukemiseen. Silloin tässä on tästä asiasta kysymys. Lapsilisien korotushan ja yksinhuoltajien lapsilisän korotus vaikuttaa nimenomaan tähän suuntaan, että viimesijaista ei tarvittaisi siinä määrin kuin aiemmin.

Mitä sitten tulee, ed. Moilanen-Savolainen, tulkkipalveluihin, niin todellakin tässä on alueellisia eroja. Viikonloppupäivystyksissä on ollut hankaluuksia, tulkkaustuntien riittämättömyyttä. Me olemme aika monta kehityshanketta nyt laittaneet ministeriössä tulkkipalvelujen parantamiseksi ja myöskin niihin rahoitusta olemme antaneet. Siellä on monta kehityshanketta menossa. Uskon, että siinä on valoa tunnelin päässä siinäkin.

Sitten ed. Tiusanen piti tästä erikoissairaanhoidosta asiantuntijapuheenvuoron. Hän on varmasti asiantuntija alalla ja on nähnyt siellä arjessa, miten nämä hommat siellä hoituvat. Tässä on suuria eroja sairaanhoitopiirien välillä. Kysymys ei ole aina pelkästään rahoituksesta ja resursseista. Kysymys on asenteiden muuttamisesta myöskin, ja se on se vaikein alue, koska hoidoissa on valtavia eroja, miten ihmiset asetetaan hoitojonoon maan eri osissa, näissä kriteereissä. Näistä hoitojonoista on paremmin huolehdittava, kun ihminen sinne asetetaan. Me tiedämme, että kolmannes hoitojonoon asetetuista ei eri syistä tule koskaan saamaan jonottamaansa hoitoa.

Me ministeriössä tutkimme tilannetta keväällä 2002 vielä silloin, kun ed. Tiusasenkin puolue oli hallituksessa mukana. Tulokseksi silloin saatiin, että jos kaikki määräaikoja pidempään jonottaneet hoidettaisiin heti, olisi tarvittu 3,7 prosentin lisä kunnallisen erikoissairaanhoidon kustannuksiin, elikkä kysymyksessä ei ole tosiaankaan mammuttimainen rahasumma, mutta kysymyksessä on hyvin pitkälti nyt käytäntöjen ja asenteitten muuttaminen.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Puutun tässä puheenvuorossani ainoastaan yhteen, mutta erittäin tärkeään asiaan ja seuraavassa puheenvuorossa sitten palaan niihin muihin, jotka ovat myös omalta osaltaan tärkeitä.

Odottavien ja pienten lasten äitien päihderiippuvuus on Suomessa oletettua yleisempää. Vuonna 2001 julkaistun väitöksen mukaan noin 6 prosenttia odottavista äideistä oli riippuvainen päihteistä. Myös päihteiden sekakäyttö on lisääntynyt nuorten naisten ja odottavien äitien keskuudessa. Lisäksi ensi vuoden aikana oletettavaa on, että alkoholinkäyttö lisääntyy alkoholiveron laskun myötä. Se, kuinka yhteiskunta pystyy vastaamaan näihin haasteisiin, on meille vielä monessa mielessä avoin.

Suurin osa naisista lopettaa tai ainakin vähentää alkoholinkäyttöään merkittävästi huomattuaan raskautensa. Lapsen odotus on otollista aikaa päästä vaikeista elämäntavoista eroon, sillä yleensä jokainen äiti toivoo tervettä lasta. Oma halu on hyvä vieroituksen ja hoidon lähtökohta, mutta valitettavasti kaikki naiset eivät tässä kuitenkaan onnistu. Päihteidenkäytön vähentäminen tai lopettaminen raskauden aikana on tärkeää, jotta voidaan estää lapselle aiheutuvat haitat. Pahimmillaan äidin päihteidenkäyttö voi johtaa lapsen kehitysvammaan. Lapsen vammautumisen vaikeusaste riippuu siitä, kuinka paljon äiti juo raskauden aikana. Jos äiti juo esimerkiksi neljä viisi olutta päivässä, on lapsella todennäköisemmin fas eli fetaalialkoholisyndrooma, lapsi on henkisesti ja fyysisesti jälkeenjäänyt. Fasin oireita voidaan lievittää ja lasta voidaan kuntouttaa, mutta vaurio on pysyvä. Pahimmillaan kyseessä on vaikea kehitysvamma, jonka seurauksena lapsi ei koskaan kykene itsenäiseen elämään.

Nykyisin on arvioitu syntyvän noin viisisataa alkoholivaurioista lasta vuosittain. Määrä voi olla kuitenkin isompi, sillä kaikkia alkoholin aiheuttamia vammautumisia ei tiedosteta kuin vasta vuosia myöhemmin. Suomessa syntyy vuosittain noin sata alkoholin ja päihteiden vakavasti vaurioittamaa lasta. Neuvolajärjestelmä ja päihdehuolto ovat keskeisessä asemassa päihdeäitien tunnistamisessa ja hoitoonohjauksessa. Raskaana olevan naisen hoitoonohjautuminen perustuu hyvin pitkälle valistukseen ja vapaaehtoisuuteen. Lähtökohtana ovat äitiyden ja vanhemmuuden tukeminen päihdehoidon ohessa. Hyviä esimerkkejä ovat muun muassa ensikotien järjestämät hoitomuodot. Vaikeutena ovat olleet ne raskaana olevat naiset, jotka eivät suostu vastaanottamaan valistusta tai hoitoa, vaan jatkavat päihteiden jatkuvaa ja runsasta käyttöä raskaudesta huolimatta. Ongelmana on myös se, että osa heistä tulee hoitoon vasta lapsen syntymän jälkeen, kun vaihtoehtona on lapsen huostaanotto.

Päihdehuoltolaki mahdollistaa pakkohoidon viideksi päiväksi. Perusteet pakkohoidolle ovat todella vaativat. Toisaalta syntymättömän lapsen kehittymisen kannalta viisi päivää eivät vielä ratkaise varsinaista ongelmaa eli äidin jatkuvaa alkoholinkäyttöä. Nykyisellään päihdehuoltolain pakkohoito ei sovellu raskaana olevan naisen hoitomuodoksi. Tarvitaan pitempiaikaista raskaana olevalle naiselle tarkoitettua ja suunniteltua pakkohoitoa, jossa huomioidaan myös laajemmin tulevan äidin ja lapsen jatkohoito. Muutama kuukausi pakollista raittiutta ei ole liikaa vaadittu, kun sen vaikutukset näkyvät läpi koko ihmiselämän. Pakkohoito jäisi joka tapauksessa suhteellisen lyhyeksi, sillä ensin yritetään, ja pitääkin yrittää, aina valistusta ja vapaaehtoisuutta.

Tämän ohella lähes yhtä suuri ongelma on hoitopaikkojen vähäisyys. Päihdeäitien hoitopaikkoja ei Suomessa ole tarpeeksi. Tämä on haaste, johon myös lainsäädännöllä tulisi puuttua. Hoitopaikkojen järjestäminen ja kehittäminen on ensimmäinen asia, joka tulee saada välittömästi hoidettua. Hoitopaikkojen puutteen vuoksi kaikki halukkaat päihteidenkäyttäjät eivät tänä päivänäkään pääse hoitoon.

Herra puhemies! Jokainen äidin alkoholinkäytön vammauttaman lapsen syntymä on inhimillinen ja, voisiko sanoa, turha tragedia. Turha se on siinä mielessä, että pystyisimme nämä tilanteet estämään. Päihdeäitien hoitoon olisi ohjattava rahaa toiminnan kehittämistä varten, jotta näiden äitien ja lasten elämän edellytykset voitaisiin turvata. Lain mukaan syntymätön lapsi on osa äitiä, kunnes hän on syntynyt. Hänellä ei ole oikeutta yksilönä. Huoleni on, mikä on tämän syntymättömän lapsen oikeusturva, jos äiti käyttää runsaasti päihteitä ja on vaaraksi lapsen terveydelle ja kehitykselle. Lainsäädäntö ei anna turvaa syntymättömälle lapselle eikä oikeutta päihteettömyyteen.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan asioista on täällä eduskunnassa moneen kertaan käyty keskustelua eri yhteyksissä ja erityisesti siinä mielessä, että huomiota on kiinnitetty kuntien rahoituspohjan sekä kunnallisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseen. Tähän myös valiokunta mietinnössään on kiinnittänyt mielestäni kyllä ihan kohtuuhyvin huomiota. Nythän siis valtionosuutta korotetaan 28,06 prosentista 31,82 prosenttiin, ja tässä valiokunta toteaa, että korotuksesta tosin valtaosa on ansiotulojen verotuksen keventämisen kompensaatiota kunnille ja varsinainen valtionosuuden lisäys on tarkoitettu kohdennettavaksi erityisesti kansallisen terveydenhuollon hankkeen sekä sosiaalialan hankkeen rahoittamiseen. Näin varmasti on, että silloin ne erilaiset asiat, mitä sinänsä kokonaisuudessaan sosiaali- ja terveyspalvelut edellyttävät, jäävät vajaiksi. Tietenkin odotamme peruspalvelubudjetilta, jota valiokuntakin mietinnössään korostaa, paljon. Valiokunta pitää tärkeänä, että peruspalvelubudjetti saadaan voimaan 2005 lukien, ja siinä nimenomaan sitten olisi tavoitteena perusrahoituksen turvaaminen.

Nyt valiokunta on myös, niin kuin tästä budjetista tiedämme, kiinnittänyt huomiota vanhustenhuoltoon ja omaishoitoon, ja siitä, aivan samalla tavalla kuin täällä aikaisemmissakin puheenvuoroissa tuli esille, kiitos ministeri Hyssälälle, että hän on nostanut omaishoidon tuen ja vanhustenhuollon hyvin esille. Nyt kuntien valtionosuuksia korotetaan 14 miljoonalla eurolla nimenomaan vanhustenhuollon kehittämiseksi. Tämä raha tulee tarpeeseen, todella suureen tarpeeseen, ja on tärkeä. Tietysti tässä samalla on sanottava, että koko maata ajatellen, niin kuin valiokunta todella tässä toteaa, se on vaatimaton, sillä etenkin vanhusten palveluissa on nykyään huomattavia kuntakohtaisia eroja. Meillä nimenomaan ikääntyminen lisääntyy ja ikääntyvien ihmisten olosuhteet ja terveydentila muuttuvat koko ajan, ja silloin erilaiset tarpeet myös koko ajan lisääntyvät. Voi sanoa, että tarve kulkee koko ajan edellä sen, millä tavalla resursointi tapahtuu.

Valiokunta on myös kiinnittänyt huomiota vammaispalveluihin, erittäin hyvä asia, mutta todella suurta kritiikkiä kohdistan siihen, että tähän ei kuitenkaan riittävästi olla rahoja esittämässä. Se huoli, mikä on erityisesti vaikeavammaisten henkilökohtaisesta avustajajärjestelmästä ja vammaispalvelujen kokonaisuudessaan parantamisesta, on todella aito ja oikeutettu, koska se koskettaa myös omaishoitojärjestelmää. Monet omaiset hoitavat vaikeasti sairaita, vaikeavammaisia kotona ja tarvitsevat tukea.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattisen ryhmän vastalauseessa tähän pääluokkaan nostatetaan muutamia asioita esille. Erityisesti kuntien taloudellisen aseman vahvistaminen on yksi, ja toinen on selkeät lisäykset, mittavat lisäykset, perhetukiin, joiden näemme budjetissa jäävän vajaiksi.

Hallituksen budjettiperustelujen mukaan kuntatalous jää tänä vuonna alijäämäiseksi, mikä kehitys jatkuu aina vuoteen 2007. Kuntien vuosikate ei kata suunnitelman mukaisia poistoja. Joka vuodelta kertyy uutta budjettialijäämää. Se pitää kattaa tulevaisuudessa vastaavilla ylijäämillä. Näin synkkää kuntien näkymää ei viime vuosikymmeniltä löydy. Uusia kuntien lakisääteisiä velvoitteita ovat muun muassa terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutus, josta olemme tehneet lain, palvelusetelien käyttöönotto kotipalveluissa, lasten aamu- ja iltapäivätoiminta, esiopetuksen koulumatkaetu sekä osittaisen hoitorahan laajentaminen. Tässä on siis muitakin, jotka eivät liity tähän sosiaali- ja terveysalaan, mutta joka tapauksessa kunnille on tehty lisävelvoitteita, jotka tarkoittavat lisämenoja. Näin erityisesti näen, että silloin se rahamäärä, mikä on osoitettu omaishoitoon, vanhustenhuoltoon ei riitä, koska näitä tarpeita on muita. Kunnissa vielä vallitsee nykyisin hyvin kirjava käytäntö muun muassa siinä, kuka on, jos ajatellaan omaishoitoa, oikeutettu saamaan omaishoidon tukea. Miten se määritellään, tulisi selkiyttää. Kunnissa ei ole osattu varata riittäviä määrärahoja tähän tarkoitukseen, ja niinpä kunnan rahat loppuvuodesta ovat loppuneet ja tarve on vain lisääntynyt.

Omaishoidon tuen saaminen on monessa tapauksessa siis sattumanvaraista. Näkemykseni on, että omaishoidon tuki pitäisi tulevien vuosien aikana saada subjektiiviseksi oikeudeksi kaikille kriteerit täyttäville henkilöille, mutta jo ensi vuoden budjettiin pitäisi omaishoidon tuki ulottaa nykyistä huomattavasti useammalle. Tiedän, että tämä subjektiivisen oikeuden käsite on vaikea samalla tavalla kuin korvamerkityt rahat, mutta joka tapauksessa ratkaisu laajemmin koko omaishoitoon tulisi asettaa tavoitteeksi.

Toinen, jonka tässä vielä haluan nostattaa, on kotipalvelujen kehittäminen. Tilanne kotipalvelujen vähyydessä useinkin johtaa siihen, että vanhukset ajautuvat kotihoidossa tarpeettoman nopeasti vaikeuksiin ja sitä kautta laitoshoitoon, vaikka useimpien vanhusten oma tahto olisi asua kotona (Puhemies koputtaa) ja saada riittävää hoitoa sinne. Meillä vielä valtaosa yli 75-vuotiaista vanhuksista asuu kotona, ja heidän kotona pysymisessään kotipalveluilla olisi merkittävä rooli. Itse seuraan yli 90-vuotiaan henkilön kotipalveluja. Hän on kotipalvelujen piirissä, mutta ongelma on se aikamäärä, kuinka kauan hän on yksin ja kuinka kauan hoitaja on hänen luonaan. Aika on aivan riittämätön. Näin näen, että tätä tulisi kehittää.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietintö ja sosiaali- ja työjaoston tekemä esitys sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalasta minusta tukee erittäin hyvin hallituksen linjaa. On aivan selvää, että ei tämä sosiaali- ja terveydenhuolto kokonaisuudessaan ole varmastikaan vielä kunnossa, mutta niitä painopistealueita, joita budjettiesityksessä tuotiin, on valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaosto pystynyt mielestäni hyvällä tavalla täydentämään.

Ihan muutamaan asiaan, joita on otettu jo vahvasti esille, haluan myöskin puuttua, yleensä veteraanisukupolven asioiden hoitoon. Siitähän on tässä salissa vallinnut jo pitkään suuri yksituumaisuus. Rahat ovat riittämättömät ja ennen kaikkea kuntoutukseen kohdistuneet rahat. Niistäkin täytyy kai avoimesti todeta se, että esimerkiksi vuonna 2002 veteraanikuntoutukseen osoitettuja määrärahoja jäi käyttämättä sinä vuonna 750 000 euroa, joka on erittäin suuri summa. Ne palautuivat. Eri kuntien, eri terveysyhtymien kohdalla oli tavattoman suuria eroja, esimerkiksi Helsingissä jostakin syystä jäi tavattoman paljon käyttämättä. Tämä ei tietenkään voi olla oikein, että hallinnollisilla syillä monen veteraanin kuntoutus jäi toteutumatta.

Nythän tässä budjettiesityksessä lisätään nimenomaan sotainvalidien leskien kuntoutustoimintaan hieman rahaa. Perusteluissa todetaan, että normaalilla kuntoutusmäärärahalla arvioidaan kuntoutettavan 30 000 rintamaveteraania. Kyllä minusta perusteltua tänä päivänä on, kun keski-ikä on lähes 83 vuotta, että jokaisen veteraanin, sekä miehen että naisen, joka kantaa rintamasotilastunnusta, pitäisi olla oikeutettu jo näillä ikävuosilla, jos sitä pystyy käyttämään, vuosittaiseen kuntoutukseen, olipa se sitten laitoskuntoutusta tai avokuntoutusta. Avokuntoutuksen painopiste on ehdottoman välttämätöntä. Sinnepäin sitä ollaan ohjaamassa. Toivon, että tämän vaalikauden aikana ja vuoden 2005 budjetissa tässä suhteessa voidaan tehdä nopeita liikahduksia parempaan suuntaan, (Ed. Akaan-Penttilä: Haitta-asteet!) aivan kuten ed. Akaan-Penttilä toi esille, olen aivan samaa mieltä.

Minusta on hyvä myöskin, että budjetissa erittäin voimakkaasti painottuu vanhustenhuollossa omaishoidon tukeminen ja kehittäminen. Toivonkin, että se olisi koko tämän vaalikauden keskeisellä sijalla, kun sosiaali- ja terveyshallinnon pääluokkaa tässä salissa käsittelemme. Samoin vammaispalvelusta liitetty lausumaehdotus on perusteltu, näin hyvin uskon.

Sitten psykiatriseen ja ennen kaikkea lasten psykiatriseen hoitoon, joka on erittäin voimakkaasti ollut esillä viime viikkojen aikana. Täällähän on avattu uusi oma momentti eli 7 miljoonaa euroa sairaanhoitopiireille alle 16-vuotiaitten lasten psykiatrisesta hoidosta ja kuntoutuksesta ja palvelujen edelleen kehittämisestä aiheutuviin kustannuksiin. Katson, kun tämä on niin voimakkaasti esillä ja myöskin monenlaista arvostelua meitä päättäjiä kohtaan tulee, että ei psykiatrista hoitoa pystytty toteuttamaan riittävässä määrin, että tämä pitää varmasti paikkansa ja arvostelulle on sijaa.

Mutta totean, että tämän päivän oman maakuntani lehdessä, Ilkka-lehdessä, oli otsikko: "Lastenpsykiatria hoituu Seinäjoella aikataulussa. Klinikka sai S-Kiekko Juniorit ry:n lahjoituksena 3 000 euroa." Tietenkin tämä on sitä vapaaehtoista, tämä on pientä, mutta haluan vain todeta tässä sen, että uskon, että maakunnissa, niin muissa sairaanhoitopiireissä kuin Seinäjoellakin, tehdään hyvää työtä ja yritetään. Lainaan tätä lehtiartikkelia: "Seinäjoen keskussairaalan lastenpsykiatrinen erikoisala pystyy palvelemaan potilaitaan lain ja asetusten säätämissä hoitoajoissa. Yksikön painopistealue osuu jo alle kolmivuotiaisiin lapsiin. Poliklinikka vetää: ensimmäinen tutkimus kolmessa viikossa ja hoitoon kolmessa kuukaudessa. Paras tulos syntyy, kun tunnistaa häiriöt mahdollisimman varhain ja saa ohjattua lapsen ilman pitkiä odotuksia erikoissairaanhoitoon, sanoo ylilääkäri Hannu Leijala."

Tämä on vain yksi esimerkki siitä. Varmasti sielläkin ongelmia on, mutta kyllä näihin asioihin on paneuduttu ja niitä yritetään hoitaa. Ehkä tämä pieni rahanlisäys antaa uutta intoa myöskin kunnille siitä, että valtiovalta on myöskin mukana tässä työssä. Nämä ovat riittämättömiä mutta, sanoisin, niin kuin monta kertaa tältä paikalta, oikean suuntaisia.

Herra puhemies! Sitten haluaisin puuttua budjettiesityksessä olleeseen momenttiin 92.50 eli Raha-automaattiyhdistyksen tuottoon. Sehän on mennyt sen mukaisena, kuin hallitus on esittänyt, myöskin valiokuntakäsittelyssä läpi, ja totean vain sen, koska Raha-automaattiyhdistyksen hallitus on eilen käsitellyt tämän vuoden anomukset ja ne tulevat julkisiksi huomisen päivän aikana, että jaettava summa oli 308 miljoonaa euroa. Se on jakaantunut yli tuhannelle järjestölle, vapaaehtoisille sosiaali- ja terveysalan järjestöille. Sellaisen yleistoteamuksen voi tehdä tänä päivänä, että investoinnit ovat selvästi supistuneet ja supistuvat tulevien vuosien aikana. Painopiste on siirtynyt toiminta-avustuksiin ja ennen kaikkea kohdennettuihin toiminta-avustuksiin Raha-automaattiyhdistyksen jaossa. Se johtuu hyvin paljon siitä, että nykyinen lainsäädäntö, ennen kaikkea kilpailulainsäädäntö, edellyttää sitä, että näistä palveluista on kilpailuttaminen suoritettava, ja ennen kaikkea vanhusten palveluasumisen suhteen on nyt ollut linja, että ellei kilpailuttamista ole tapahtunut, avustuksia ei ole voitu viime vuosina myöntää. Tämä on jollain tavalla ristiriitaista siinä mielessä, että kun ikäihmisten määrä kasvaa ja palvelujen tarve kasvaa, sitten lainsäädäntö tulee meille esteeksi. Toivoisi, että tähän saataisiin parannusta.

Arvoisa puhemies! Haluan todeta positiivisena seikkana tässä budjetissa myöskin sen, että monena vuonna arpajaisveroa korotettiin, mutta nyt korotusta ei ole, ja se on myönteinen asia Raha-automaattiyhdistyksen ja yleensä peliyhtiöitten kannalta.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala on yksi suurimpia ja tavattoman tärkeä osa budjettivallan käyttöä, vaikka tiedämme, että myös kunnat toisaalta ovat tässä suhteessa tavattoman tärkeässä asemassa.

Täällä on käyty monipuolista keskustelua, mutta aika vähän on puhuttu eläkepolitiikasta, eikä myöskään valiokunnan mietinnössä ole eläkepolitiikkaa koskevia näkemyksiä esitetty. Viimeaikaiset eläke- ja veropoliittiset ratkaisut ovat kuitenkin sellaisia, jotka ovat merkinneet eläkkeensaajienkin osalta tuloerojen voimakasta kasvua, sen linjan jatkumista, jota on harjoitettu edelliset kahdeksan vuotta ja johon kansa odotti suunnanmuutosta eduskuntavaaleissa äänestäessään niin, että hallituspohja vaihtui. Tältä osin on ikävä todeta, että pienimpien eläkkeitten varassa olevat kansalaiset ovat jääneet unohduksiin. Heille on luvattu pieni tasokorotus vaalikauden lopulla, mutta ei mitään muuta. He eivät myöskään veroratkaisusta ole hyötyneet lainkaan. Itse asiassa, kun otetaan eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat huomioon, meillä on yli miljoona aikuista kansalaista, jotka eivät ole näistä veroratkaisuista hyötyneet lainkaan. Kun heidän osaltaan ei myöskään toimeentuloedellytyksiä sosiaaliturvan ja eläketurvan osalta ole parannettu eikä olla parantamassa, tilanne on murheellinen. Tämä edellyttäisi ja edellyttää seuraavia ratkaisuja tehtäessä vakavaa pohdintaa.

Eräiltä osin valiokunta on puuttunut sosiaalipolitiikkaan lausumalla, lausuma n:o 8, köyhimpien lapsiperheiden toimeentulokysymyksistä. Se on vakava asia ja tavattoman tärkeä, ja on syytä korostaa, että sen mukaisesti hallituksen on syytä tulevaisuudessa toimia.

Kuntien valtionosuuksia tämäkään hallitus ei korota indeksin nousua vastaavasti vaan tinkii siinä suhteessa 25 prosenttia eli antaa kolme neljäsosaa indeksikorotuksista kuntien valtionosuuksiin. Olen tehnyt lisäysehdotukset aloitteella yleisiin valtionosuuksiin, opetusministeriön pääluokan valtionosuuksiin ja myös sosiaali- ja terveysministeriön osalta eli kuntien valtionosuudet sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksiin. Tuo esitys sisältää 20 900 000 euron määrärahan lisäyksen, joka on tarkka osuus siitä, minkä leikkauksen kuntien valtionosuuksien indeksikorotuksiin hallitus on budjettiesitykseensä sisällyttänyt. Viime kaudellakin tästä asiasta käytyihin moniin keskusteluihin viitaten olisin odottanut, että uusi hallitus olisi tämän asian hoitanut asianmukaisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Toinen asiakokonaisuus, johon haluan muutaman ajatuksen esittää, on alkoholipolitiikassa tapahtuva muutos. Suomi joutuu luopumaan Brysselin pakotuksesta vuodenvaihteessa näistä tuontirajoituksista yksityishenkilöiden osalta. Sitten kun vappuna Viro tulee Euroopan unionin jäseneksi, silloin tämä kokonaisuus selviää. Kehotankin ministeri Hyssälää menemään vappuaamuna 1.5. ensi keväänä tuonne satamaan katsomaan. Varmasti heti kun ensimmäiset laivat tulevat Tallinnasta, nähdään, kuinka paljon sitä halpaa alkoholia sieltä tulee. Epäilen ja pelkään pahoin, että sitä tulee todella runsaasti. Silloin se alkaa se ralli. Te kyllä alensitte alkoholiveroa kotimaassa, mutta se ei muuta tätä tilannetta. Varmasti tuonti on suurta. Tämä alkoholiverotuksen alennus merkitsee vain sitä, että valtion verotulot supistuvat tuntuvasti, mutta tuonti tulee suunnilleen yhtä suuri olemaan kuin mitä ilman tuota alennustakin olisi tapahtunut.

Lähetekeskustelun aikaan kyselin sitä, onko hallituksella joku toimenpide-esitys, kokonaisuus, tämän suuren alkoholipoliittisen muutoksen varalta, joka ensi vuonna tapahtuu. Silloin ministeri lupasi, että tällainen laaja toimenpideohjelma laaditaan. Ymmärtääkseni jotakin on laadittukin, mutta missään vaiheessa sitä ei ole eduskunnalle tuotu. Pääministeri jopa totesi, ettei sitä eduskunnalle edes tuoda. Se olisi kuitenkin ollut sen arvoinen asia taloudellisesti, sosiaalisesti, turvallisuuden kannalta, yleisen hyvinvoinnin kannalta jne., että tämän toimenpideohjelman käsittely jossakin muodossa myös eduskunnassa olisi ollut paikallaan. Hallitus ei kuitenkaan tähän asiaan ole paneutunut riittävällä vakavuudella. Joitakin "heittoja" ravintoloiden toimintoihin on esitetty, mutta nekin on sitten vedetty pienen vastustuksen jälkeen pois ja mitään konkreettista ei ole nähtävissä ainakaan vielä. Aika kuluu, kello käy, ja hyvin pian on se tilanne, että tämä syvä ja raju alkoholipoliittinen muutos on meillä käsillä.

Herra puhemies! Vieläkin odotan, että hallitus toisi heti helmikuun alussa, kun eduskunta kokoontuu, selkeän toimenpideohjelman, miten tähän alkoholipoliittiseen muutokseen aiotaan varautua, kun edellinen hallitus ei käynyt niitä neuvotteluja komission kanssa eikä Viron liittymisneuvottelujen suhteen, että olisi voitu sillä tavalla järkevästi ehkäistä näin vakavan tilanteen syntyminen kuin mihin nyt ollaan ajautumassa.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä talousarviokeskustelussa koskien sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaa ensinnäkin valtiovarainvaliokunnan lausumasta erityisesti nostaisin esille lyhyesti vaan positiivisella maininnalla lausuman n:o 9, jossa todetaan, että vaikeavammaisten henkilökohtaisten avustajien asemaa edelleen selvitetään. Tietysti siinä surullista on se, että sitä ei nyt pyritä vieläkään selvästi subjektiiviseksi oikeudeksi hankkimaan, vaikka, ministeri Hyssälä, olemme yhdessä todenneet, että niitä potilaita, joilta tämä järjestelmä tavalla tai toisella puuttuu, ei ole läheskään niin paljon kuin vaikeavammaisia ihmisiä, vaan se on hyvin pieni sektori. Ehkä heitä on sata tai kaksi—kolmesataa henkilöä, joille tietyt kunnat ovat asettuneet poikkiteloin. Hyvä, että tämä lausuma on. Toinen erittäin mainio asia on sivulla 102 sanottu sotainvalidien haitta-asteprosentti, josta valtiovarainvaliokunta ehdottaa, että pyrittäisiin kokonaan pois. Olen samaa mieltä ja olen tämän suuntaisen toimenpidealoitteen myöskin jättänyt tänä syksynä.

Mitä tulee sitten, arvoisa puhemies, tähän kokonaisuuteen, haluaisin ehkä vähän poikkeuksellisesti nyt tarkastella sitä en taloudelliselta puolelta vaan tämän ajan puitteissa potilaan näkökulmasta. Se johtuu siitä, että eilen minulle kävi kolme episodia, jotka haluan lyhyesti tässä kertoa.

Ensimmäinen oli kontaktiyhteys Pohjois-Karjalasta, josta erään kroonisessa laitoshoidossa olevan potilaan omainen, kunnioitettava rouva, otti minuun yhteyttä ja tuli täällä käymään ja kertoi asiansa. Hänen miehensä oli ollut yli 15 vuotta kunnan julistamana kroonisessa laitoshoidossa. Mutta silloin, kun tämä meidän hyväksymämme lakimuutos tuli, niin kunta muutti kyseisen laitoksen nimen toiseksi hallinnollisella päätöksellä, jonka jälkeen tämän perheen asiat eivät toteutuneet niin kuin lain henki oli, että tulot laskettaisiin yhteen ja jaettaisiin kahdella ja 50 prosenttia jäisi tälle kotiintulevalle. Se kertoo hallinnon tylystä käytöstä; tätä ilmeisesti on muuallakin Suomessa tapahtunut.

Toinen potilaskohtainen episodi vähän myöhemmin: Olin eräässä veteraanitilaisuudessa pitämässä esitelmää täällä Pääkaupunkiseudun alueella. Kesken kaiken yksi iäkkään veteraanin puoliso sai aivohalvaustyyppisen kohtauksen ja hänet jouduttiin siirtämään sairaalaan joskus kello kuuden aikaan illalla. Ei se mitenkään lääkärille poikkeuksellista ole, mutta ambulanssimiesten sanat olivat kyllä. Sanoivat, että "niin, siellä sairaalan poliklinikalla menee varmasti nyt ainakin kaksitoista tuntia" eli iltaseitsemästä jonnekin aamukuuteen. Yli 80-vuotias vanhus. Potilasnäkökulma on aika kurja tässäkin, on nyt sitten syy kenessä tahansa.

Kolmas episodi eiliseltä päivältä — näitä tulee lähes päivittäin nykyään, ja niitä tulee varmaan teille muillekin — koskee erästä perheystävääni, joka sokeritaudin takia yli 80-vuotiaana on joutunut amputaation kohteeksi. Hänet on täällä Pääkaupunkiseudulla yhteen kuntoutusta antavaan sairaalaan siirretty, jossa hän ei ole saanut mitään kuntoutusta ja hän on jäänyt sinne sängynpohjalle ja kaikki inhimilliset asiat ovat kääntyneet suuntaan, joita ammattihenkilö ei voi kyllä ääneen tässä toistaa.

Näitä episodeja Suomessa on, arvoisa puhemies, varmasti aivan liian paljon. Tämä on ehkä — onneksi ministeri Hyssälä on näin ahkerasti täällä paikalla — kyllä meidän kipeä päänsärkymme. Tätä ei kukaan meidän ministereistämme yksin ratkaise, ei kukaan tässä eduskunnassa, mutta jotain kummallistahan on koko meidän maailmanmenossa, kun ainoa keino, millä me yritämme tätä eduskunnassa korjata, on erilaiset hallinnolliset uudistukset, jotka ovat aivan oikean suuntaisia: peruspalvelubudjetti tai peruspalveluohjelma, vaikkapa tämä osaoptimointiasia, josta jo debatoimme täällä aikaisemmin, ihan yhtä hyvin kansanterveysprojekti tai hoitotakuu, joka tietenkin nyt muuttuu nimeltään toiseksi, kun ei se voi olla subjektiivinen asia. Tähän keskusteluun tarvittaisiin mukaan kyllä vähän muitakin elementtejä. Rakenteita on ehdottomasti muutettava. Ministeri onneksi sanoi sen täällä aikaisemmin päivällä. Tarkoittaako se nyt sitä, että pakkokuntainliitoista pitäisi antaa mahdollisuus edes luopua ja järjestää asioita toisella tavalla, pitääkö erikoissairaanhoitolaki ja kansanterveyslaki yhdistää? Varmasti jotenkin pitää, mutta suljettuja systeemejä ei pitäisi tässä rakentaa vaan päinvastoin avoimia, jossa kaikki toimijat ja asiantuntijat voisivat olla yhdessä ja turvata sen, että kaikki tulisi hoidettua niin kuin pitääkin.

Lisäksi haluan siteerata tähän eläkkeellä olevaa lääketieteen professoria Pekka Vuoriaa, joka vuosi sitten kirjoitti yhdessä meidän ammattilehdessämme seuraavaa: "Kun kyse on terveyspalvelujärjestelmästä, kaikissa toimenpiteissä täytyy olla lähtökohtana ei pelkästään asiakkaan etu vaan myös tarvittava terveyshyöty, linjaa julkisen sairaanhoidon vaikuttaja," mainitsee tämä professori. Hän jatkaa: "Monikymmenvuotisessa lääkärintoimessani olen tavannut henkilöitä, jotka tarvitsevat sairaanhoitoa. En muista tai tiedä, että kukaan potilaista olisi pyytänyt terveyshyötyä. Mitä vähemmän on potilaan valitsemaa kohtaamista, sitä huonommin järjestelmä toimii. Ne, jotka päättävät sairaanhoidon ehdoista, eivät ymmärrä, mitä varten sairaanhoito on olemassa." Tämä on rohkea väite, mutta tässä taitaa olla paljon totta. Tämä oli minun huomautukseni tähän väliin. Jatkan siteeraamista: "Potilaiden tyytyväisyyskaavakkeilla tulos yleensä on 80-prosenttisesti positiivinen. Jos annetaan potilaiden itsensä kertoa, tarina on toisenlainen, esimerkiksi toistuvia korvatulehduksia sairastavan lapsen osalta," jatkoi Vuoria. Hän jatkoi vielä sanomalla: "Päättäjät eivät ymmärrä, mitä potilaat, lääkärit ja hoitajat tarvitsevat." Tämän hän totesi ilmenevän siitä, että potilaat vasta oikeusteitse saavat korvauksen muualta saadusta hoidosta, jota järjestelmä ei antanut. Hän viittasi tähän Kuopion ohitusleikkaustapaukseen ja siitä käytyyn oikeudenkäyntiin. Professori Vuoria totesi myöskin lopuksi, että suurin osa Suomen lääkäreistä ja muusta hoitohenkilökunnasta palvelisi, arvoisa ministeri, mielellään julkista sairaanhoitoa, jos se tehtäisiin miellyttäväksi ja annettaisiin lattiatason toimijoiden määrätä työnsä ehdot ja työtavat, huom. ei palkkoja, vaan työehtoja ja työtapoja. Mutta poliittinen vallankäyttö ei halua antaa valtaansa pois.

Arvoisa ministeri, olen harkitusti ottanut asian näinpäin esille. Veikkaan, että hyvin monilla päättäjillä on tämän suuntaisia tuntoja. Pelkkä budjettiasioiden numeerinen käsittely ei riitä, se on pohja. Me tarvitsemme toimenpiteiden tarkastelua, ja se on toinen osa budjettikäytäntöä.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä monissa puheenvuoroissa jo tämän päivän kuluessa on todettu, tämän STM:n hallinnonalan osalta budjetissa on paljon myönteisiä asioita ja nämä valtiovarainvaliokunnan lisäykset hallituksen esitykseen parantavat talousarviota edelleen.

Vanhasen hallituksen selkeä painopiste on ollut ja tulee olemaan lapsiperheiden aseman parantaminen, ja tämä näkyy kyllä koko vaalikauden aikana useina eri toimenpiteinä. Ensi vuonna ensimmäisen lapsen lapsilisää korotetaan kymmenellä eurolla kuukaudessa. Myös yksinhuoltajakorotusta nostetaan, ja tosiasia on, että jos ei oteta lukuun euromuunnoksen yhteydessä tehtyjä vähäisiä tarkistuksia, niin lapsilisien määriä on muutettu viimeksi vuonna 95 ja silloinkin alaspäin. Jatkoa lapsiperheiden aseman parantamiselle seuraa tällä vaalikaudella useilla eri toimenpiteillä, kun tulevina vuosina korotetaan esimerkiksi lasten kotihoidon tukea ja minimiäitiyspäivärahaa.

Mutta on erittäin hyvä asia, että valiokunnassa on huomiota kiinnitetty erityisesti köyhiin lapsiperheisiin. Tosiasia nimittäin on, että lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa ja köyhyys koskee nimenomaan perheitä, joissa on alle kouluikäisiä lapsia. Tämä valtiovarainvaliokunnan tiukka lausuma köyhimpien lapsiperheiden toimeentulon parantamisesta onkin erittäin tarpeellinen ja kannatettava. Lausumaehdotuksen mukaan erityistä huomiota pitää kiinnittää nimenomaan toimeentulotukea saavien lapsiperheiden aseman parantamiseen. Hallitusohjelman mukaanhan lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta tullaan laatimaan kokonaisselvitys, ja on aivan oikein se, että valiokunta myöskin tätä hanketta kiirehtii.

Viime vuosina on parannettu adoptiomahdollisuuksia, nimenomaan ulkomailta adoptoinnin mahdollisuuksia, jonka kustannukset ovat kieltämättä huomattavan suuret, ja nämä korkeat kustannukset ovat karsineet adoptoivien määrää. Tuon adoptioavustuksen aikaansaannilla Suomi onkin nyt seurannut vihdoin muiden Pohjoismaiden esimerkkiä, joissa tällainen avustus on ollut käytössä jo vuosia. Mutta adoptiolautakunnan toiminta ja tehtävät ovat viime vuosina tietenkin sitten myös huomattavasti lisääntyneet ja puolestaan toimintaa on vaikeuttanut se, että lautakunnalla ei ole ollut mahdollisuutta vakituisen sihteerin palkkaamiseen eli määrärahat ovat olleet liian pienet, ja siksi onkin erittäin hyvä asia, että tätä adoptioperheiden aseman parantamista nyt myös jatketaan tältä osin, että turvataan tämän lautakunnan toiminnan tehostaminen näillä valtiovarainvaliokunnan ehdottamilla määrärahalisäyksillä.

Ensi vuoden talousarvioesitys on siinä suhteessa myös myönteinen, että kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden perusrahoitukseen tarkoitettua valtionosuutta korotetaan, ja kuten todetaan, tämä valtionosuuden lisäys on tarkoitettu kohdennettavaksi erityisesti Kansallisen terveydenhuollon hankkeen sekä sosiaalialan hankkeen rahoittamiseen, mutta niin kuin me kaikki tiedämme, niin tälläkään lisäyksellä ei tietenkään näitä kaikkia ongelmia ratkaista, koska on selvää, että myöskin kunnilta edellytetään selkeitä lisäpanostuksia. Eli oleellista näitten kehittämistavoitteiden kannalta on se, kuinka kunnat selviytyvät tästä omasta rahoitusosuudestaan, ja sen suhteen kuntatalouden vakaudesta ja ennustettavuudesta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Eli tämän osalta, kuntien taloudellisen aseman turvaamisen osalta, kyllä meillä päättäjillä haasteita riittää, niin että pystymme nämä terveyspalvelut tasapuolisesti kaikille kansalaisille tarjoamaan.

Omaishoitajien aseman parantaminen on myöskin myönteinen asia, jonka valtiovarainvaliokunta tuossa mietinnössään erityisesti nostaa esiin. Omaishoidossahan on kysymys vanhusten, vammaisten tai pitkäaikaissairaiden hoidosta, ja yleisesti arvioidaan, että Suomessa on yli 300 000 omaishoitajaa. Heidän tilanteessaan on hyvinkin paljon eroja, myös tukipalveluiden tarpeissa on suuria eroja, ja tämmöiseksi yhteiseksi omaishoitajien välttämättömäksi tukipalveluksi, johon tarvetta on, tulisi nostaa ainakin nämä vapaa-aikajärjestelyt.

Lähes poikkeuksetta omaishoitotyö on niin sitovaa, että omaishoitajan mahdollisuus omaan vapaa-aikaan ja virkistykseen on todella vähäistä. Vaikka laki takaakin omaishoitajalle kaksi vapaapäivää kuukaudessa, niin käytännössä tämä vapaapäivien pitäminen on usein mahdotonta puutteellisten sijaisjärjestelyjen vuoksi. Kiitettävää on se, että valtiovarainvaliokunta tuo tässä mietinnössä vahvasti esiin sen, että omaishoitoa pitää edelleen määrätietoisesti kehittää ja turvata ripeästi nimenomaan näitä vapaapäiväjärjestelyitä ja samalla myös kohtuullistaa näitä sijaisavun kustannuksia.

Arvoisa puhemies! Vielä aivan lyhyesti haluaisin kiinnittää huomiota yhteen asiaan, jossa valiokunnan linjaukset ovat tervetulleita. Sotainvalidien ja sotaveteraanien osalta valiokunta lausuu painavia sanoja, ja kaikki ne lisäykset, jotka valiokunta mietinnössään näille momenteille tuo, ovat enemmän kuin tarpeen.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Täytyy ensiksi onnitella ed. Virtasta, kun hänestä on tänään tullut tuplaukki. Siitäpä onkin hyvä siirtyä tähän lapsipolitiikkaan.

Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetissa esitetään lapsiasiainvaltuutetun viran perustamista, mikä tarkoittaisi sitä ... (Myös ministeri Hyssälä onnittelee ed. Virtasta) — Nyt ministeri sekoitti minun ajatukseni, onneksi olkoon ministerillekin! — Vasemmistoliitto esittää lapsiasiainvaltuutetun viran perustamista, ja sehän tarkoittaa sitä, että lapsiasioita tarkasteltaisiin aivan kuten tasa-arvovaltuutettu tänä päivänä tarkastelee tasa-arvoasioita ja nostaa ajankohtaisia asioita keskusteluun ikään kuin puolueettomana virkamiehenä. Täytyy sanoa, että hallitus on tehnyt hyvän työn, että on tämän lapsiasiainvaltuutetun viran kirjannut hallitusohjelmaansa, mutta toivotaan, että vähintään ensi vuoden budjetista se sitten löytyy. Tästä asiasta äänestetään nyt huomenna, ja toivottavasti se vauhdittaa sitä ensi vuoden budjettikeskustelua ja antaa voimia sitten ministerille taistella tämän asian eteen.

Toinen lapsiin liittyvä asia tässä vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetissa on minimiäitiyspäivärahan, isyyspäivärahan ja vanhempainrahan korottaminen. Tästähän on ollut aiemminkin paljon jo puhetta nimenomaan niin, että tämä aika joustamaton järjestelmä, mikä meillä tällä hetkellä on, pakottaa vanhemmat hyvin tarkkaan miettimään ja jopa laskelmoimaan sitä, missä vaiheessa lapsi kannattaa synnyttää, ettei tipahda minimipäivärahalle. Se osittain aiheuttaa myös sen, että ensisynnyttäjien keski-ikä on huolestuttavan korkea, noin 29 vuotta.

Siinä mielessä toivoisi, että tähän asiaan saataisiin kunnollinen korjaus hallitusohjelmassa, ja aiemmin salaisessa, nyttemmin julkisessa lisäpöytäkirjassahan luvataan tähänkin asiaan vähän rahaa, mutta ei mielestämme riittävästi. On käsittämätöntä, että sitä ei voi tuohon työttömän peruspäivärahan tasolle nostaa. Silloin sillä ei olisi enää niin isoa merkitystä, onko se ansiosidonnainen vai peruspäiväraha, vaan perheet voisivat miettiä perheen perustamista niistä lähtökohdista, mitkä ovat niitä oikeita lähtökohtia. Uskon, että näin moni perhe tekeekin ja sitten jälkikäteen ikäväkseen huomaa, että äiti on tipahtanutkin minimiäitiyspäivärahalle.

Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjettiin liittyy myös korotus työttömyyspäivärahan peruspäivärahaan, ja se jatkaa meidän niin sanottua kymppilinjaamme, ja kun eurot tulivat, nyt se on sitten 1,7 euron korotus sen lisäksi, mitä tulee indeksikorotuksia. Mielestäni tämä hallitus ei ole piitannut kaikista köyhimmistä ihmisistä, jotka pienimmillä päivärahoilla joutuvat elämään. Toki meidänkin mielestämme työ on kaikista tärkeintä köyhyyden ehkäisyä, mutta niin kauan kuin kaikille ei työtä riitä, on turvattava riittävä toimeentulo peruspäivärahalla ja työmarkkinatuella oleville henkilöille. Nythän työttömistä yli puolet on tällä hetkellä työmarkkinatuen tai peruspäivärahan piirissä. Jokainen, joka on näitä henkilöitä tavannut, tietää kyllä, että se on aivan liian pieni raha elämiseen ja pakottaa monesti sitten myös toimeentulotukiasiakkaaksi.

Toimeentulotuessa taas yhä edelleen jatketaan tätä kannustinloukkutyöryhmän aikanaan asettamaa ongelmallista asumismenojen omavastuuta, jonka poistamista vasemmistoliitto myöskin vaihtoehtobudjetissaan esittää. Tämä on aivan käsittämätöntä, että tätä ei ole poistettu, koska tässähän ei ole mitään kannustamista siinä mielessä, että jos henkilö muuttaa pienempään asuntoon ja tulee pienemmät asumiskulut, sen jälkeenkin yhä edelleen hänellä tämä omavastuu 7 prosenttia on.

Toivoisin, että jos jonkinlainen köyhyysohjelma jossain vaiheessa hallituksen mieleen tulee, niin erityisesti ministeri Hyssälä pitäisi huolen siitä, että tämä olisi niitä ensisijaisia ongelmia, jotka poistettaisiin, koska tämä aiheuttaa myös häätöjä tällä hetkellä, vaikka silloin, kun tätä lakia ministeri Hyssälän, silloisen kansanedustajan, kanssa olimme tekemässä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, vakuuttelimme kovasti mietinnössämme, että häätöjä tämä ei saa aiheuttaa ja ministeriön pitää valvoa, että tästä ei saa tulla kovin isoja ongelmia. Todellisuus on ihan toista, ja ministeriöllä ei kovinkaan paljon ole keinoja niihin puuttua.

Toinen toimeentulotukeen liittyvä asia on meidän näkökulmamme tähän lapsilisän korotukseen lapsiperheille, eli esitimme, että ensimmäisen lapsen korotettu lapsilisä, 100 euroa, olisi etuoikeutettua tuloa eli käytännössä toisi 100 euron lisäyksen toimeentulotuella olevien lapsiperheiden käytettävissä olevaan tuloon. Kun muuten toimeentulotuki on niin pieni, niin siinä mielessä tämä ei olisi ollenkaan huono asia, mutta jos näin suureen korotukseen ei päädytä, vähintään se 10 euroa kuitenkin pitäisi näille kaikista köyhimmille lapsiperheille antaa.

Minusta on ihan käsittämätöntä, että tätä asiaa ei voitu tässä eduskunnassa hoitaa. Ennen kaikkea on käsittämätöntä, että sitä ei voitu hoitaa hallituksessa, mutta kun eduskunta oli varsin tietoinen tästä ongelmasta, niin on ihan täyttä puppua, että tämä olisi kaatunut joihinkin teknisiin ongelmiin siitä, että ei ollut sopivia aloitteita. Taatusti se tässä talossa olisi pystytty hoitamaan, jos riittävästi halukkuutta olisi ollut. (Puhemies koputtaa)

Lopuksi ihmettelen vaan suuresti sitä, että kansanedustaja Perho esittää 2 miljoonan leikkausta Stakesin menoihin, ja toivottavasti ed. Perho jossakin vaiheessa perustelee tätä, koska olen käsittänyt, että hänellä on sosiaalinen omatunto ja hän tietää, että Stakesin tekemät tutkimukset ovat merkittäviä sosiaaliturvan kannalta. Sen takia ihmettelen suuresti, että hän tällaista esittää.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan kuuluu monta sataa asiaa ja näkökulmaa, mistä voi puhua, mutta olen ajatellut puhua vain kahdesta asiasta, mitkä tällä hetkellä ovat erityisen tärkeitä. Mutta ensin täytyy tietenkin onnitella tuplaukki-Virtasta. Toivottavasti isovanhemmuuden kustannuksista selvitään helposti eikä niitä liikaa koidu työnantajalle, vaan myöskin lastenlasten terapeuttinen vaikutus koituu meidän kaikkien iloksi lisääntyvänä työtehona ja iloisena mielenä.

Sen sijaan muutama sana vanhemmuuden kustannuksista, mistä täällä on aikaisemminkin keskusteltu. Tällä hetkellähän suurin piirtein minun ikäiseni naiset parhaassa synnytysiässä, ainakin koetaan sellaisiksi, ovat aika huonossa asemassa työmarkkinoilla. Paitsi että palkat ovat huonot, myöskin työsuhteet ovat määräaikaisia enemmän kuin vanhemmilla ja enemmän kuin samanikäisillä miehillä tai osa-aikaisia. Tämä osin johtuu siitä, että meillä on syntynyt semmoinen epäterve asennekulttuuri erityisesti julkiselle sektorille ja yliopistoille, missä ilman kunnollisia perusteita annetaan vain määräaikaisia hommia silloinkin, kun voitaisiin aivan hyvin vakinaistaa.

Mutta osin tämä johtuu siitä, että nuoren naisen palkkaaminen on myöskin varsinkin pienelle työnantajalle ihan aito taloudellinen riski. Silloin ei tavallaan ole kysymys ainoastaan työnantajan pahuudesta, vaan myöskin siitä, että meidän järjestelmämme ei toimi. Vaikka on mahdollisuus hakea näitä tiettyjä korvauksia, niin viesti on selvä. Tutkimukset osoittavat, että vanhemmuuden kustannukset ovat keskeisessä roolissa siinä, että naisten asema työmarkkinoilla on huonompi ja myöskin palkat pitkällä aikavälillä jäävät sitten surkeammiksi.

Olisi tietenkin järkevää toteuttaa vanhemmuuden kustannusten tasaisempi jakaminen, joka hallitusohjelmassakin on, sillä tavalla, että se olisi riittävän pitkälle menevä ratkaisu, että se aidosti poistaisi tämän riskin nuorten naisten osalta, mutta myöskin samalla kannustaisi järjestelmää muutoinkin parempaan suuntaan. Se onnistuisi sillä tavalla, että jos tämmöinen erityiskorvaus, joka äitiyden kustannuksena työnantajalle annettaisiin, olisi sellainen, jonka saisi nimenomaan silloin, kun on pysyvä työsuhde kyseessä, jolloin siitä voisi paljon seurata yhteishyvää erityisesti tietenkin meille naisille.

Se toinen asia, mistä ajattelin lyhyesti puhua, on perustulo. Olisiko ollut vuonna 98, jos muistan oikein, kun selvitysmies Arajärvi sai tehtäväkseen meidän sosiaalilainsäädäntömme virtaviivaistamisen. Mutta homma on niin sanotusti pahasti kesken, eli meillä on aika sekava tukiviidakko sen osalta. Jos ei ole ammatikseen sosiaalityöntekijä tai muuten vaan kaikkien alojen erityisosaaja, niin on hirveän vaikea pysyä perillä, miten eri tilanteissa, mitä elämässä sitten matkan varrelle tulee, saa kaikki ne tuet, jotka itselle kuuluu, ja selviää arjen ongelmista.

Lisäksi on monia sellaisia tilanteita, että jää ikään kuin vaille mitään tukea ja turvaa, ainakin väliaikaisesti. Tietenkin, jos rahat on täysin loppu, voi olla hyvinkin kohtalokasta, jos ei ole mitään pesämunaa takataskussa. (Ed. E. Lahtela: Onko se kansalaispalkka vai mikä?) — Perustulo? Kyllä. Samalla idealla on useampia nimiä, mutta perustulo on ikään kuin nykyään se vakiintuneempi termi. (Ed. S. Lahtela: Miten työhalut?) — Tavallaan perustulon idea on juuri se, että se kannustaa työhaluihin. Jos vaikka minulla on kaveri, joka osaa ommella, valmistunut alalle eikä ole saanut alaansa vastaavia töitä ja haluaisi mahdollisesti tehdä minulle vaikka linnanjuhlien puvun, hän menettäisi kahden kuukauden tökärit sen takia, mikä on aivan idioottimainen tilanne. Tavallaan nykyinen lainsäädäntömme nimenomaan aiheuttaa sen, että monissa tilanteissa, jos ei ole mahdollisuutta saada heti pysyvää, tavallaan ihan oikeaa duunipaikkaa, sitten ei saa mitään työpaikkaa. Ehkä kuitenkin tarkoitus olisi, että systeemi olisi sellainen, että kaikissa mahdollisissa tilanteissa, kun ottaa työtä vastaan, se kannattaa. Perustulojärjestelmässä on sellainen idea, että jokaiselle tulisi automaattisesti tietty summa, joka sitten leikkautuisi pois niiltä, jotka eivät sitä tarvitse, kun riittävästi tulee tuloja. Se takaisi perusturvan. Tällä hetkellä tosiaan, jos on vähänkin erikoisemmassa tilanteessa, tuki poistuu. (Ed. S. Lahtela: Ei se innosta työhön!) — Ed. Lahtela, teillä on ilmeisesti aika monta välikommenttia. Sanokaa vain yksi kokonainen lause, niin minun on helpompi vastata. ( Eduskunnasta: Seppo Lahtela!) — No, anteeksi, Lahtela kuin Lahtela, aina kaksi.

Mutta minä tiedän, että keskustan piirissä on ollut vuosien varrella harrastuneisuutta jonkinlaista perustulomallia kohtaan. Kun ed. Esa Lahtela kyseli tästä kansalaispalkasta, niin tosiaan perustulon voi toteuttaa hyvin monella tavalla. Se, mikä on se summa, toteutetaanko se negatiivisena tuloverona vai minä, sitten vaikuttaa siihen, miten se muu sosiaaliturva ikään kuin siihen päälle hoidetaan. Ei varmaan kukaan kuvittele, että voidaan tehdä sellaista kansalaispalkkaa, joka poistaa kaiken muun sosiaalilainsäädännön tarpeen. Mutta minusta olisi kauhean mukavaa, kun keskustassa on ollut vuosien varrella ymmärtämystä tätä aihetta kohtaan, että voitaisiin käydä jossain vaiheessa enemmänkin keskustelua esimerkiksi ministeri Hyssälän kanssa aiheesta. Mutta nyt tämä minun puheripulini saa luvan päättyä. Menen takaisin paikalleni.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin huomiota yhteen yksityiskohtaan tämän asiakohdan yhteydessä, nimittäin lapsiasiainvaltuutetun viran perustamiseen.

Hallitusohjelmahan toteaa, että perustetaan lapsiasiainvaltuutetun virka. Tämä on hyvin yksiselitteinen kirjaus, ja kun se näin on todettu, niin uskon, että tämä todellakin tulee. Kysymys on vain nyt sitten, koska. Asia on ollut useaan otteeseen täällä eduskunnassakin esillä, viime eduskunnassa ja sitäkin edellisessä. Taustallahan on YK:n lapsen oikeuksien sopimus. YK:n lapsen oikeuksien komitea on useaan otteeseen suositellut meille suomalaisille, että mekin perustaisimme lapsiasiainvaltuutetun viran. Komitea on kiinnittänyt huomiota siihen, että meillä Suomessa lapsiin kohdistuvat palvelut ovat eritasoisia maan eri osissa ja lapsipolitiikan koordinaatiota tulisi meillä parantaa.

Olen itsekin tätä asiaa pitänyt useaan otteeseen esillä, niin kuin moni muukin meistä täällä. Monissa muissa Pohjoismaissa on jo pitkään toiminut lapsiasiainmies-järjestelmä. Matti Vanhasen hallituksen ohjelmassa siis tämäkin virka luvataan perustaa, ja virka tarvitaan, jotta myös Suomessa voidaan edistää Lapsen oikeuksien yleissopimuksen kokonaisvaltaista täytäntöönpanoa sekä korostaa lapsen erityisasemaa yhteiskunnassa.

Lapsiasiainvaltuutetun tehtävänä on myös edistää lapsiasioiden koordinaatiota hallinnon eri tasoilla. Valtuutettu toimii lasten edunvalvojana, nostaa esiin lasten asemaan liittyviä kehittämistarpeita sekä neuvoo ja tiedottaa. Meillähän on eduskunnan apulaisoikeusasiamies, joka suorittaa jälkikäteistä valvontaa eli käsittelee kanteluita, mutta lapsiasiainvaltuutettua tarvitaan, jotta se toimisi tällaisena laaja-alaisena havainnoijana, eräänlaisena ennalta ehkäisevänä lasten asioiden edunvalvojana.

Katson, että lapsiasiainvaltuutettu toiminnallaan voi tukea hallituksen lapsipoliittisten tavoitteiden toteutumista. Hallitusohjelmassahan on kirjattu varsin paljon lapsipoliittisia tavoitteita. Siellä todetaan: "Lapsiperheiden aseman parantaminen, vanhemmuuden tukeminen sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen ovat hallituskauden keskeisiä tehtäviä. Päätöksenteossa otetaan huomioon lapsen näkökulma ja etu sekä vahvistetaan lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia ja oikeutta tulla kuulluksi."

Eli nyt tässä budjetissa lapsiasiainvaltuutetun virkaan ei ole varattu määrärahoja, mutta onhan se niin, että ei koko hallitusohjelmaa voida heti ensimmäisenä vuonna toteuttaa, sen ymmärrän varsin hyvin. Olen ymmärtänyt, että valmistelua kyllä tehdään ja totta kai tämä hallitusohjelman ihan selkeä, yksiselitteinen kirjaus tullaan toteuttamaan, ja toivon, että se tapahtuu jo seuraavassa, vuoden 2005 budjetissa. Uskon myös, ettei tämä asia nyt tässä äänestämällä vastalauseella parane, vaan asia etenee aivan normaalisti sosiaali- ja terveysministeriön valmisteluissa, ja toivon, että asia todellakin ensi kerran talousarvioon saadaan. Kysymys on siitä, että tämä järjestelmä meille tulee, on vain ajan kysymys, koska, ja uskon, että se tapahtuu jo vuonna 2005.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetti sisältää monia tärkeitä panostuksia sosiaali- ja terveystoimen sektorille. Keskeistä on turvata kuntien toimintaedellytykset ja mahdollisuudet toteuttaa laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut. Valtionosuuksia korotetaan, mikä onkin välttämätöntä. Vaikka suuri osa korotuksista on veronkevennysten kompensaatiota, sisältyy niihin myös todellista korotusta, joka tulee ohjata terveysprojektin eteenpäinviemiseen ja sosiaalialan kehittämisohjelman käynnistämiseen.

Sosiaalialan kehittämisprojektissa on vahvana osana ikäihmisten palveluiden laadun parantaminen, mitä pidän kaikkein kiireisimpänä palvelujen kehittämistarpeena. Palveluiden riittävyys ja laatu tulee turvata nyt tulevien vuosien tarpeita ennakoiden. Ikäihmisemme ovat ansainneet arvokkaan vanhuuden, minkä edellytys on muun muassa riittävän henkilöstömäärän turvaaminen vanhustenhuollon palveluyksiköihin. Erityisen tärkeää on avopalveluiden kuten kotipalvelun ja omaishoidon tuen parantaminen. Palvelusetelin käyttöönotto tulee olemaan myös hyvä parannus ensi vuoden budjetissa. Kehittämisprojektien ohella tulee turvata riittävä perusrahoitus kunnalliseen palvelutuotantoon. Valtionosuuksien korotus ei vahvista riittävästi sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituspohjaa, mutta suunta on oikea.

Lapsiin ja nuoriin satsataan ensi vuoden budjetissa 100 miljoonaa euroa nykyistä enemmän. Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokassa näitä panostuksia ovat muun muassa lapsilisän korotus, yksinhuoltajakorotus ja osittaisen hoitovapaan laajennus. Hyvä uudistus tulee olemaan myös laki sosiaalisista yrityksistä, joka helpottaa pitkäaikaistyöttömien ja vajaakuntoisten työllistymistä. Ihmisten ja koko yhteiskunnan hyvinvointi nojaa työllisyyteen, ja ensi vuonna panostammekin merkittävästi työllisyyden lisäämiseen ja työllisyystoimien kehittämiseen. Hyvinvointipalveluiden sektorilla kaiken painopisteen soisi olevan nykyistä enemmän ennalta ehkäisevässä toiminnassa. Inhimillisempää ja myös taloudellisempaa olisi aina puuttua ongelmatilanteisiin mahdollisimman varhain ja estää ongelmatilanteiden syntyminen. Tämän periaatteen tulisi näkyä kaikissa yhteiskunnan toimissa ja palveluissa lapsista ikäihmisiin asti.

Välttämätöntä on myös lopulliseen budjettiin kunnille osoitettu 7 miljoonaa euroa lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon turvaamiseen. Tämä on aivan välttämätöntä, jotta rakenteellisessa palveluverkoston muutosvaiheessa näiden heikossa asemassa ja usein haavoittuvissa oloissa elävien lasten asema saadaan turvattua. Vaikeassa asemassa olevat, apua tarvitsevat lapset ja nuoret eivät saa jäädä esimerkiksi Kelan ja kuntien välisen rahoituskiistan jalkoihin. Mielenterveyspalvelut tulee turvata niitä tarvitseville. Psykiatriseen hoitoon ohjattavista lapsista ovat monet hoitoon hakeutuessaan tai hoitoon päästessään jo hyvin traumatisoituneita ja vaativat tämän vuoksi pidempikestoista hoitoa. Lapsille ja nuorille tuleekin turvata erityyppiset hoitomuodot ja hoitoratkaisut. On löydettävä ratkaisut, jotka huomioivat nuorten ja muidenkin asiakkaiden edut sekä eri ammattiryhmien tasavertaiset toimintamahdollisuudet.

Mielenterveyspalveluidenkin osalta olisi järkevintä puuttua voimakkaasti niihin syihin, jotka ovat mielenterveyspalveluiden huiman kasvun taustalla. Osa näistä on lainsäädännöllä ratkaistavissa, mutta myös meidän jokaisen ratkaistavissa omalta osaltamme on se, millaiseksi yhteiskuntamme arvoillamme rakennamme. Esimerkiksi yhteisöllisyyden vahvistamisen eteen on meidän jokaisen tehtävä töitä.

Sosiaalitoimi on kriisiytymässä monissa kunnissa. Nyt tulisi käsittää, että meillä ei ole varaa sosiaalityön kriisiin. Jos emme pysäytä sen uhkia nopeasti, edessämme on hallitsemattomien sosiaalisten ongelmien kasvu. Uhkien torjuminen tarkoittaa resurssien lisäystä, niin työntekijöiden kuin määrärahojenkin. Järkevää sosiaali- ja terveyspolitiikkaa on panostaa riittävästi resursseja siihen, että ongelmien syntyä voidaan estää ennalta ja tarttua nopeasti ilmeneviin ongelmiin. Sosiaalityötä tarvitaan varmistamaan vaikeissa elämäntilanteissa elävien työ- ja toimintakyvyn säilyminen ja parantuminen. Haavoittuvissa oloissa eläville lapsille on turvattava terveen kasvun ja kehityksen mahdollisuudet niin taloudellisesti kuin psykososiaalisestikin. Ellei näitä panostuksia tehdä, edessä on ongelmien ja kustannusten kasvu lisääntyvinä mielenterveys- ja päihdeoireina muiden sairauksien ja pahoinvoinnin seurauksina.

Sosiaalityöntekijät uupuvat kokiessaan riittämättömyyttä mahdottomissa työpaineissa. Heillä ei ole realistisia mahdollisuuksia tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisivat ja osaisivat. Aikaa ei ole siihen, että riittävästi voisi tukea yksittäistä asiakasta, puhumattakaan siitä, että voisi riittävästi paneutua elinolojen kohentamiseen yhteisöllisellä tasolla ongelmien ennalta ehkäisemiseksi. Kuitenkin sosiaalityöntekijä voi olla asiakkaalle ainoa ihminen, johon luottaa.

Toimeentulotuella elävien asemaan tulee myös jatkossa saada parannusta. Erityisesti työmarkkinatuen tasoa tulee korottaa siten, ettei asiakas joudu käymään usealla luukulla saadakseen välttämättömän toimeentulonsa. Asumiskulujen 7 prosentin kohtuuttoman omavastuuosuuden poistaminen toimeentulotuesta olisi myös tärkeää, samoin kuin ennalta ehkäisevän toimeentulotuen tason turvaaminen. Tämän olisin toivonut sisältyvän jo ensi vuoden budjettiin.

Eriarvoisuus palveluiden suhteen on totta tämän päivän Suomessamme. Palveluiden laatu vaihtelee eri paikkakunnilla muun muassa kunnan taloudellisen tilanteen, laintulkinnallisten kysymysten ja koulutettujen työntekijöiden määrän vähyyden vuoksi. Esimerkiksi vammaiset ovat palveluidensa suhteen hyvin eriarvoisessa (Puhemies koputtaa) asemassa eri puolilla maatamme. Tämän eriarvoisuuden poistamiseksi tulee tehdä kaikki voitava. Kaikkein tärkeintä on kuntien taloudellisen tilanteen turvaaminen, mutta tärkeitä ovat myös muut toimet, kuten ohjaus- ja valvontatyön tehostaminen. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Budjetti on valmistumassa hyvässä hengessä ja aikataulussa. Se pitää sisällään monia parannuksia ihmisten elämään. Kaikkea tärkeää ei yhden vuoden budjettiin saatu sisällytettyä, mutta työ jatkuu tulevien vuosien budjeteissa. Esimerkiksi välttämättömimpiä lapsiperheiden etuuksia, kuten pienimpiä vanhempainpäivärahoja ja kotihoidon tukea, on sitouduttu korottamaan, samoin kansaneläkkeen kipeästi kaivatun korotuksen toteuttamiseen on sitouduttu. Hallituksella on tahtoa rakentaa inhimillisempää yhteiskuntaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Edellinen puhuja lopetti hyvään asiaan. Näin se muuten on, punamultahallitus tulee rakentamaan nimittäin tästä Suomesta huomattavasti turvallisempaa ja parempaa yhteiskuntaa. (Ed. S. Lahtela: Paljon on vielä tehtävää!) Mutta niin kuin ed. Seppo Lahtela huuti väliin, näin on. Nimittäin tekeminen ei lopu tästä valtakunnasta ja uhkat ovat aina edessä. Sen takia aina painetaan eteenpäin vähän etuviistossa, sanotaan näinpäin.

Niin kuin tässä on todettu, tässä on hyviä asioita paljon, on lapsiperheisiin liittyen, mutta on myös jäänyt aukkoja, joita on hyvä siinä mielessä käydä läpi, koska itse koen kuitenkin, jotta tämä pääluokka, sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala, on tärkein, jos katsotaan vaikka sosialidemokraattista eduskuntaryhmää ja yleensä työväenliikkeen tavoitteita, koska tästä pääluokasta riippuu, miten voivat ne heikommat ihmiset, jotka joutuvat toimeentulotuen varassa tai muiden tukien varassa elämään tai ovat sairaita. Sen takia voi pahoitella sitä, että "artikla 135" elikkä työmarkkinatuen korotus jäi tekemättä. Sillä 1,35 eurolla kuulemma olisi aika paljon pudotettu asiakkaita pois toimeentuloluukulta, jolloin byrokratiaa olisi karsittu ja tavallaan ihmisten luukuttamista helpotettu huomattavasti, jos olisi suoraan saanut toimeentulonsa sieltä kautta eikä olisi tarvinnut mennä kunnan luukulle. Sen takia odottaisi tässä, että tämä asia korjattaisiin jatkossa, otettaisiin se huomioon, niin kuin ymmärsin valiokunnassa käydyn pitkiä keskusteluja tästä, mutta sitten ei ollut kuitenkaan päädytty siihen, koska sekin olisi maksanut oman pottinsa.

Toinen juttu on toimeentulotuen tasokorotus. Tällä hetkellä se on kestänyt aika pitkään jokseenkin paikallaan. Kun silloin vuoden 96 alusta pantiin 7 prosentin asumiskuluja tämän normin sisään, niin sehän on suoraan pois leipärahasta. Siinä mielessä kurjuus on seurannut tässä matkan varrella näitä ihmisiä, jotka joutuvat viimesijaiselle toimeentulotuelle koko ajan. Vaikka tässä on vähän lihavampia vuosia ollut välissä, niin siitä huolimatta se ei ole poistunut. Sen takia odottaisi, että tästä päästäisiin nyt vihonviimein jossakin vaiheessa. Näköjään tässä budjetissa ei päästä, mutta tuolla sosiaali- ja terveysvaliokunnassa olisi semmoista herkkyyttä, jotta tehtäisiin tämmöinen pieni korjaus, joka niille ihmisille on iso asia.

Se, mistä on kanssa puhuttu, on lapsilisien korotuksen vaikutus toimeentulotukeen. Tässähän käy sillä tavalla nimenomaan, että ne kaikkein kurjimmassa asemassa olevat, joilla sattuu olemaan yksi lapsi, eivät hyödy tästä lapsilisien korotuksesta yhtään mitään, koska se vähentää toimeentulotukea. Siinä mielessä tämä ei ole millään tavalla sosiaalinen heidän osaltaan. Se olisi pitänyt tässä hoitaa, mutta niin kuin muistetaan äänestykset sen osalta, silloin ei tahtoa löytynyt. Sekin tietysti maksaa, ja mitä ministeri on perustellut ja valiokunnan mietinnössä todetaan, se olisi ollut iso kasa rahoja. Mutta siitä huolimatta pitää ottaa huomioon, jotta ne ihmiset, jotka ovat siinä asemassa, ovat niitä kaikkein pienimpiä ja heikoimpia.

Sitten yhteen asiaan, joka nousi esiin ed. Meriläisen puheenvuorossa, johon ihan muutama kommentti. Täällä nimittäin ei ole pakko ilmeisesti 10:tä minuuttia pitää puhetta tässä tai vähän pitempäänkään. Edustajatoverit tässä jo katsovat pitkillä silmäripsillä, eikös tuo Lahtela tule pois sieltä korokkeelta.

Ed. Meriläinen puhui perustulosta, ja siinä mielessä se on sen verran mielenkiintoinen, koska se liittyy tähän työttömyysturva-ajatteluun. Näistäkin pitää todeta jo heti suoraan, jotta ministeriön toimesta ollaan valmistelemassa työmarkkinatukiuudistusta. Uudistushan tarkoittaa aina sitä, että tässä on tarkoitus heikentää työmarkkinatukea sillä tavalla, että se tulisi määräaikaiseksi. Toivon mukaan sitä ei tule, koska siinä tapahtuisi sillä tavalla, jotta siinä kunnille todennäköisesti tulisi lisää maksettavaa. Kun ainakaan meidän seutukunnilla ei niille ihmisille löydy semmoista niin sanottua aktiivitointa ja oikeita työpaikkoja, olisi järjetön juttu, että se tämänhetkinen kansalaispalkka, joka on olemassa, otettaisiin heiltä pois ja luukutettaisiin sosiaalitoimen luukulle. Meillähän on olemassa tämmöinen perustulomalli. Meillähän on olemassa työmarkkinatuki, joka tällä hetkellä on rajaton. Sitä saa päiviä laskematta. Siinä on tällä hetkellä olemassa aukkoja ja heikkouksia. Tasollisesti sitä pitäisi nostaa, niin kuin aikaisemmin totesin, mutta sen lisäksi pitäisi poistaa tämä puolisosidonnaisuus siten, jotta ei olisi tarveharkintaa siltä osin, jolloin jokaisella ihmisellä olisi oikeus omaan rahaan, jos kerta työtä ei olisi yhteiskunnassa tarjolla.

Sitten se viimesijainen, joka meillä on, on tämä toimeentulotuki, joka on hyvin hyvin tarveharkintainen, eli siinä tarkkaan mitataan, mitä ihmisillä sattuu olemaan tuloja. Siinä ei raha hukkaannu. On totta, että toimeentulotuessa on byrokratiaa aika paljon ja pengotaan kaikki asiat, mutta kun varoja on määrätty määrä olemassa, niin ei ole mitään syytä, jos ennestään tulee hyvin toimeen tai on vaikka pääomatuloja, miksi maksettaisiin toimeentulotukea.

Tämä vihreiden malli tulee ilmeisesti nousemaan esiin tämän eduskuntakauden aikana niin kuin jokaisessa aikaisemmassa eduskuntakaudessa, mitä täällä on ollut. Muistan hyvästi, kun ed. Soininvaara joskus aikanaan esitteli tätä lakialoitteen muodossa, oliko se kansalaispalkka tai perustulo, niin jonkin laskelman mukaan, mikä silloin heitettiin, se olisi tarkoittanut 1 200:aa markkaa eli joku 200 euroa olisi jäänyt nuppia kohti sitä kansalaispalkkaa. Olisivatko ihmiset eläneet sillä? Jokainenhan voi heti oivaltaa, että ei sillä elä. Sitten se olisi vaatinut erikseen harkinnanvaraisen jutun. Sitten tullaan siihen samaan ajatukseen, että meillä on olemassa harkinnanvarainen juttu, joka on tälläkin hetkellä. Nimetään tämä työmarkkinatuki vaikka kansalaispalkaksi, jos se on fiksumpi nimi sille ajattelulle.

Mutta kuitenkin näen, että meidän ei pidä semmoista järjestelmää tehdä, jotta se vie kannustavuuden työnteolta, niin kuin ed. Seppo Lahtela huuteli jossakin tuossa ed. Meriläisen puheenvuoron välillä, että entäs se työnteko. Mitä olen ymmärtänyt, ja parasta aikaa netissä käydään keskustelua näköjään maakunnassa siitä aiheesta, ne lukuset, jotka tarkoittaisivat kuukausikohtaista kansalaispalkkaa, ovat aika kovia. Siellä on kirjoitettu 500 eurosta 1 000 euroon kuukaudessa. Tässä pitää käydä miettimään, että jos 1 000 euroa kuukaudessa saisi jokainen kansalaispalkkaa, niin kun pientä pimeätä tekee siinä lisäksi, sillähän elää kohtuullisesti jo. Sen takia jonkin tyyppinen malli, joita meillä on olemassa, näiden parantaminen minusta on kaikkein paras eikä tehdä semmoista sokeata mallia, jossa hukataan rahaa turhanpäiväiseen.

Näillä eväillä voisi todeta, että puheenvuoro tuli oikein sopivasti alitettua, ei vielä kymmentä minuuttia ole mennyt.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni oman kuulemani perusteella ed. Esa Lahtelan puheenvuorosta jäi käsiin ymmärtämys siitä, että ed. Esa Lahtela ei kovin ole lämmennyt tälle normaalille kansalaispalkalle. Niin kuin ymmärsin, että jos kansalainen saisi tuhannen euroa kuukaudessa käteen, niin kovin paljon niitä työhaluja ei olisi olemassa, koska, kun puhumme sosiaali- ja terveysministeriön hallinnon pääluokasta, niin tämän luokan alla on tavattoman paljon sellaista väkeä, köyhiä, pienituloisia eläkeläisiä, jotka joutuvat paljon pienemmällä tulemaan toimeen. Silloin rakentuisi sellainen yhteiskunta, missä eivät töitä tekisi kuin vain ahkerimmat ja toimeentulevimmat.

Tämä ed. Meriläisen puheenvuoro, mistä tämä pohdiskelu ja mietiskely on lähtenyt liikkeelle, sisälsi selvästi sellaisen haasteen, että kaikille kansalaisille pitäisi tulla perustoimeentulo, ja jos haluaisi vielä tehdä jotain lisää, siitä pitäisi tulla vielä lisäksi. Tällä ei rakenneta suomalaista yhteiskuntaa, ei ainakaan sellaista, että se parempana jälkipolville jäisi.

Tästä vihreitten näköalasta, mikä on aivan mahdoton, on tietysti helppo siirtyä vähän tähän suomalaiseen sosialidemokraattismalliseen kulutusyhteiskuntaan, missä, olen ymmärtänyt, on sellainen tapa toimia, että kaikki mitä hankitaan, kaikki kulutetaan, ja sitten yhteiskunta huolehtii toimeentulosta ja turvasta, ja jos jotain on jäänyt säästöön, se leikataan kaikesta muusta pois. Tätäkään en ymmärrä. Kyllä pitäisi olla niin, että yhteiskunnan palveluja voidaan kohtuudella saada, vaikka olisi vähän elon aikana säästynytkin, mikä olisi suotavaa ja kohdallaan, koska jääväthän ne kuitenkin seuraaville polville, ja nykyisin perintöverotuskin tuntuu olevan niin kova, että se on aivan kohtuuton.

Herra puhemies! Sen verran, mitä tulee tähän päivän asiaan, täällä tietysti on aikaisemmin pitkin syksyä puhuttu lapsilisistä ja lapsilisien korottamisesta ja siihen liittyvästä Kiinan-mallista ja pelin suosimisesta niin, että väkisin on jäänyt semmoinen vaikutelma, että vain yhden lapsen perhe tai kahden lapsen perhe olisi se ihanne, mitä vietäisiin eteenpäin. Sillä ei suomalaista yhteiskuntaa kyetä ylläpitämään eikä rakentamaan. Tämä asia on tuotava selväksi kaikille kansalaisille niin, että ihanne on monilapsinen perhe. Tietysti, jos voisi ajatella, että löytää sellaisenkin mallin, niin myöskin perheessä tätä monisukupolvisuutta, mikä on todettu erittäin vahvana ja hyvänä kasvatuspohjana, sitäkin pitäisi jotenkin ihannoida, mutta ymmärrän niin, että nykyisessä, kaupungistuvassa yhteiskunnassa sille ei oikein tilaa ole.

Mitä syntyy sitten tähän sosiaali- ja terveysluokkaan, niin ei täällä mietinnössä mainita mitään, mutta edustaja-aloitteissa, mitkä näyttävät tulevan äänestykseen, näyttää olevan kantaa ottava huoli lapsilisien aikaansa seuraavuudesta, indeksiin sitomisesta ja sen kautta myöskin niiden ostovoiman takaamisesta. Tässä on kyllä huoli, mitä ihmettelen, että valiokunta ei tässä mietinnössään ole ottanut millään lailla huomioon, ei edes ole luvannut pohjata, että tulevaisuudessa voitaisiin tähän asiaan katsoa ja palata. Toivon, että tämä kylmä elämä tästä rintamasta korjautuisi ja tulisi parempaan järjestykseen.

Sitten kysytään, mistä raha tähän löytyy. Mielestäni suomalainen päivähoito ei ole mikään erinomainen. Siinä on paljon parantamisen varaa, mutta se on niin paljon parempi, että missään muuallakaan ei oikein vastaavaa ole. Ihmettelen kyllä niin, että jos vanhemmat ovat joko työttömyyden tai muun syyn perusteella kotona olemassa, minkä takia se lapsi pitää vielä kehrätä sinne päivähoitoon, miksei sitä voida hoitaa siellä kotona, kun päivähoito kuitenkaan ei ole halpaa eikä ilmaista olemassa. Tältä osin sen vastuun kantaminen ja hoitaminen, hoitaminen niin, että se nuori kansa, mitä voi olla siinä periaatteessa kodin ja perheen sisällä, naapurissa taikka jossain muualla, voisi ottaa ja kantaa huolta myöskin niistä lapsista, millä voisi tätä asiaa tehdä, ja voitaisiin osa maksaa siitä asiasta tälle tekijälle. Tätä kautta uskon, että yhteiskunnan varoja säästyisi melkoinen nippu ja sen kautta voitaisiin tähän oikeaan lapsilisään sitten löytää oikeat korotusmahdollisuudet.

Jos ajatellaan sitä, mikä itseäni puhuttelee kaikkein eniten tässä pääluokassa, se on sotilasvammakorvaukset ja siihen liittyvät kuntoutustoimet ja niiden hoitaminen. On suuri häpeä suomalaisille päättäjille, että tätä asiaa ei saada järjestykseen. Vuosi aikaa eduskunta esitti lausuman, mikä yksimielisesti lukuun ottamatta yhtä edustajaa hyväksyttiin, että veteraaneille on taattava vuosittainen kuntoutus jokaiselle. Tämä ei ole edennyt mihinkään eikä tämä näy missään. Tämä on jäänyt vaan lausumana lausumien joukkoon. Tämäkin asia pitäisi saada sellaiseen järjestykseen, että kun nyt hallitus on muuttunut pehmeämmäksi, suvaitsevammaksi ja ymmärtävämmäksi, tämä asia tulevaisuudessa tulisi kuntoon ja järjestykseen.

Sellaisenaan, kun me tätä asiaa katsomme eteenpäin, veteraanien keski-ikä on pitkälti yli 80 vuotta. Tulevaisuudessa tulee sellainen asia, että ei ole vaan niitä veteraaneja kohta, joille me voisimme tätä kunniavelkaa kuntoutuksen ja hoidon osalta maksaa. Se pitää tehdä silloin, kun se on mahdollista, ja myöhemmin se ei kohta enää ole. Tämä on tässä mietinnössä, mietinnössä niin kuin tietysti hallituksen esityksessäkin, erittäin suuri häpeä olemassa. Toivon, että tälläkin puheella tätä asiaa voisimme vähän pehmentää ja saattaa vähän lähemmäksi tätä normaalikäytännön elämää.

Kun luin täältä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöstä tämmöisiä päivänpolttavia asioita, mistä valiokunta oli lausunut valtiovarainvaliokunnalle, mihin asioihin pitäisi kiinnittää huomiota, niin täällä on vahvana tekijänä alkoholin haittoihin varautuminen. Kun alkoholinkulutus ilmeisesti nyt tulee kasvamaan — ei välttämättä sen takia, että olen kuulemma itse tullut saaneeksi ryhmän taholta suosituksen Alkon hallintoneuvostoon ja se olisi tässä kulutusta lisäävä tekijä, vaan muuten ymmärrän, että on selvästi tämän vapautumisen kautta tulemassa sellainen tilanne, että alkoholinkulutus lisääntyy — niin se aiheuttaa erinomaisen paljon sosiaalisia kuluja suomalaiselle yhteiskunnalle lisää, ja näihin pitäisi kiinnittää huomiota vahvemmin. Valiokunta toteaa selkeästi täällä: "Valiokunta pitää kuitenkin merkittävänä puutteena sitä, ettei alkoholihaittojen ehkäisemiseen tähtäävään ohjelmaan ole varattu lisävoimavaroja. Lisäpanostusta ei myöskään ole osoitettu päihdeongelmaisten hoidon lisäämiseksi." Nämä olisivat kyllä sellaisia asioita, mitkä olisi pitänyt ottaa huomioon myöskin tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä.

Herra puhemies! Sellaiseen käytännön elämään, mikä tästä päivästä ikään kuin tuli näitten alkoholihaittojen osalta mieleen: Tämän päivän iltapäivälehdissä oli todettu, että isäntä riisui naapurinrouvan ja tästä tuli iso kalabaliikki, ja kun tätä asiaa mietiskelin lukiessani sen vaatimattoman jutun ison otsikon jälkeen, niin minulle jäi kyllä sellainen käsitys, että siinäkin oli alkoholi merkittävänä tekijänä olemassa. Jos ei olisi näitä alkoholihaittoja tämmöisenä olemassa, tätäkään juttua ei lehteen olisi tullut. Tuskin sillä kuitenkaan iltapäivälehtiä yhtään enempää myytiin, vaikka tämmöinen iso otsikko tulikin. Tosin ed. Esa Lahtelan kanssa — hän jo lähti salista pois — tätä päivällä pohdittiin, mistä tämä asia johtuu ja syntyy, onko tällä alkoholilla ollut niin suuri merkitys, että on riisuttu naapurinrouva ja jätetty sikseen, vai onko niin, että naapurinrouva on kuitenkin ollut niin vähässä alkoholissa, että se on jäänyt senkin takia sikseen. Tässä on paljon ratkaisemattomia ongelmia olemassa, mutta katson, että nämä ovat yksi niitä haittoja, mitä suomalaiselle yhteiskunnalle alkoholi, sen väärinkäyttö, väsymys ja epämääräinen elämä aiheuttaa.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomesta puuttuu tehokas seurantajärjestelmä, jonka avulla olisi mahdollista selvittää esimerkiksi palvelujen alueellista eriarvoisuutta ja laman jälkeisten vuosien palveluleikkausten vaikutuksia lasten ja lapsiperheiden elämään. Tämä on todettu monessa yhteydessä, esimerkiksi aikanaan täällä eduskunnassa lasten ja nuorten hyvinvointia koskevan selonteon käsittelyssä. Myös Lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista valvova YK:n Genevessä toimiva Lapsen oikeuksien komitea on Suomen asioita käsitellessään kiinnittänyt huomiota siihen, että suomalainen lapsipolitiikka on koordinoimatonta.

Esitys lapsiasiamiehen viran perustamiseksi sisältyi jo valtioneuvoston ensimmäiseen lapsipoliittiseen selontekoon vuonna 95. Lapsiasiamiehen tehtävänä olisi pitää esillä lasten ja nuorten asioita ja tilannetta. Tämän lisäksi asiamiehen tehtäviin kuuluisi käynnistää tutkimustoimintaa ja kehittämishankkeita sekä raportoida lasten ja nuorten tilanteesta eduskunnalle. Lapsiasiamies tulisi toimimaan itsenäisesti, mutta vahvassa vuorovaikutuksessa eri hallinnonalojen kanssa. Itsenäisyytensä johdosta lapsiasiamiehelle tulisi osoittaa omat tilat sekä toimintaan riittävä toimisto ja tukipalvelut. Lapsiasiamiehen viran perustaminen ei ole vielä ensi vuoden budjetissa, mutta toivottavaa on, että ratkaisu asiassa saataisiin mahdollisimman pian. Asian etenemisen aikataulu on syytä ratkaista viipymättä.

Arvoisa puhemies! Tänä syksynä puhuttiin hyvin paljon lasten ja nuorten psykiatrisesta kuntoutuksesta. Koska tunsin asian ja tiesin aiheeseen liittyviä epäkohtia, tein asiasta talousarvioaloitteen jo ennen kuin häly aiheesta alkoi. Tiedossamme on, että lasten ja nuorten psykiatrisen kuntoutuksen kysyntä ja tarve ovat kasvaneet voimakkaasti. Kuntoutuksella pystytään erityisesti lasten ja nuorten kyseessä ollessa saavuttamaan hyviä ja pysyviä tuloksia. Tärkeimmän asian eli lasten henkisen hyvinvoinnin lisäksi asialla on myös suuri taloudellinen arvo. Mitä varhemmin ongelmiin pystytään puuttumaan, sen edullisemmaksi se pitkällä tähtäimellä tulee. Kysymys on nimittäin myös siitä, ovatko tämän päivän sairaat lapset tulevaisuudessa työkykyisiä.

Yhteiskunnalle syntyvät kustannukset ajoissa hoitamatonta lasta kohden ovat asiantuntija-arvioiden mukaan enemmän kuin miljoona euroa. Tärkeintä on kuitenkin inhimillisen elämän edellytysten turvaaminen lapsille. Se edellyttää lasten ja nuorten psykiatrisen kuntoutuksen resurssien turvaamista.

Lapsen oireet ovat kehittyneet usein jo hyvin pitkälle ja vaikeiksi, kun hän tulee lastenpsykiatrisen tutkimuksen piiriin. Lasten mielenterveyshäiriöt ja -ongelmat ovat usein niin vaikeita, että lyhyellä hoitojaksolla ei tilannetta korjata. Pysyviin tuloksiin pääseminen edellyttää välttämättä pitkäjänteistä hoitoa. Psykiatrisen hoidon ja kuntoutuksen järjestämisvastuu on kunnallisella terveydenhuollolla, ja mielenterveyslain 4 §:n mukaan kunnallisen terveydenhuollon on huolehdittava siitä, että mielenterveyspalvelut järjestetään sisällöltään ja laadultaan sellaisiksi kuin kunnassa tai kuntainliiton alueella esiintyvä tarve edellyttää.

Viime vuosina Kansaneläkelaitoksen harkinnanvaraisen kuntoutuksen puitteissa järjestettävä psykiatrinen kuntoutus on täydentänyt tätä kunnille kuuluvaa lakisääteistä järjestämisvelvollisuutta. Marraskuun 14. päivänä tehdyllä päätöksellä Kela on päättänyt lopettaa lasten ja nuorten yksilöllisen psykiatrisen kuntoutuksen, ja vastuu jää kuntien rahoittamille sairaanhoitopiireille. Lasten ja nuorten psykiatrisessa kuntoutuksessa Kela kertoo painottavansa monimuotoisen perhekuntoutuksen järjestämistä. Tämän yllättävän ja nopeasti tulleen päätöksen ongelma on, että kunnat eivät ole budjetoinnissaan vuodelle 2004 varautuneet esitettyihin muutoksiin.

On hyvä, että eduskunta korjasi hallituksen esitystä ensi vuoden budjetista tältä osin ja lisäsi 7 miljoonaa euroa lasten ja nuorten psykiatriseen kuntoutukseen. Ilman tätä päätöstä tilanne näyttäisi ensi vuoden osalta todella huonolta. Oma talousarvioaloitteeni koski samaa asiaa, mutta nyt siitä ei ole tarvetta äänestää.

Hyvä asia on se, että pelisäännöt ovat nyt selvät ja vastuujako on tehty. Huono asia on se, että kunnat eivät pysyneet tässä vauhdissa mukana harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Kotikuntani Tuusula osoitti kaukonäköisyyttä lisäämällä lastenpsykiatrian määrärahoja budjettivaltuustossa syntyneellä viime hetken päätöksellä. Taisi kuitenkin käydä niin, että 99 prosenttia kunnista ei näin ehtinyt tai ymmärtänyt tehdä. On todennäköistä, että moni kunta joutuu nyt lisätalousarvioissaan huomioimaan asian. Tärkeintä on, että sairaat lapset saavat tarvitsemansa hoidon.

Arvoisa puhemies! Lapsilisiin tuleva parannus on yksi ensi vuoden budjetin parhaita puolia. Se kääntää pitkään jatkuneen lapsilisien laskusuuntauksen oikeaan suuntaan. Kun korotuksia ei ole tehty, on lapsilisien ostovoima heikentynyt jo vuosien ajan. Edellinen muutos lapsilisiin tehtiin vuonna 95, ja silloinkin lapsilisiä leikattiin. Lapsiperheillä kymmenenkin euron korotus kuukaudessa on iso asia ja tulee varmasti tarpeeseen. Toinen hieno asia on, että lasten kotihoidon tuen korotus on valmisteilla. Lasten kotihoidon tukea on korotettava, jotta kotona hoitaminen olisi aidosti taloudellisesti kestävä vaihtoehto suhteessa muihin lasten päivähoidon muotoihin. Erityisen hyvä olisi, jos kaikista pienimpiä lapsia voitaisiin hoitaa kotona.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä vielä muutama sana viinasta.

Ensi vuonna tapahtuu alkoholipolitiikassa melkoisia muutoksia. Suomi joutuu laskemaan EU-paineiden alla alkoholiverotusta. Erityinen haaste on Viron EU-jäsenyys. Erityisesti se tuntuu kotikulmillani Uudellamaalla, josta on helppo hilpaista eteläistä veljeskansaa tervehtimään. Ilman nyt tehtyjä veroratkaisuja viinaralli kasvaisi kohtuuttomaksi. Se näkyisi entistä suurempana trafiikkina, jossa olut ensin pannaan ja pullotetaan Keravalla, sen jälkeen kuljetetaan rekalla Viroon, josta jälleen suomalaisturistit kärräävät sen takaisin Keravalle ja ehkä muuallekin Suomeen.

Arvioitavaksi jää, ovatko tehdyt toimenpiteet riittäviä viinarallin hillitsemiseksi. Parasta olisi, että Suomessa kulutettava alkoholi ostettaisiin jatkossa pääosin Suomesta. Silloin saisi edes jonkun verran veromarkkoja, joilla puolestaan voidaan muun muassa paikata alkoholin aiheuttamien terveyshaittojen kustannuksia. On myös merkitystä sillä, että olutta ja muuta alkoholia voidaan valmistaa kotimaisesta viljasta.

On todennäköistä, että alkoholin hinnan halventuessa myös sen kulutus nousee. On varmasti paikallaan käynnistää laaja tiedotus- ja valistuskampanja alkoholinkäyttöön liittyvistä terveysriskeistä. Kun Suomessa on tavoiteltu juomatapojen eurooppalaistamista, on kaiketi tarkoitettu väkevien vaihtamista viineihin. Tutkimusten mukaan viinit maistuvatkin entistä enemmän, mutta väkevien kulutus on samaan aikaan kuitenkin pysynyt korkealla. Ihan tätä ei kai tarkoitettu.

On myös väläytelty ajatuksia siitä, että ravintoloiden pitäisi sulkea aikaisemmin, jotta alkoholinkäyttö vähenisi. Itse epäilen tämän konstin tehokkuutta: viinat hankittaisiin sitten muualta eikä niitä nautittaisi valvotuissa olosuhteissa. En usko, että tämä ratkaisu vähentäisi alkoholinkulutusta. Sen sijaan työttömyyttä se saattaisi lisätä, kun pienemmät ravintolat saattaisivat joutua vaikeuksiin. Tässä asiassa toivon, että sosiaali- ja terveysministeriö harkitsee tarkasti, mitkä toimenpiteet todella ovat perusteltuja ja millä alkoholinkulutus pidetään Suomessa kohtuullisissa rajoissa.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa herra puhemies! Oli vahinko, että ed. Seppo Lahtela ehti lähteä salista pois. Minä olisin hänelle vähän kertonut sosialidemokraattisesta aatemaailmasta perustuen hänen omaan puheenvuoroonsa, mutta siihen ei kannata nyt aikaa käyttää, kun hän on täältä poissa. Valitettavaa on myöskin se, että peruspalveluministeri ehti täältä lähteä; tässä olisi tullut parit terveiset.

Ensimmäinen on se, että hallitusohjelmassa todetaan, että erityisen kalliin erikoissairaanhoidon kustannuksia ja niiden siirtämistä kunnilta valtiolle selvitetään. Tässä talousarviokirjassa ei ole siitä mainittu sanallakaan, ja olen luvannut, että kaikissa näissä asiayhteyksissä, missä asiaa käsitellään, tulen siihen kiinnittämään huomiota, ja tulen odottamaan, missä vaiheessa siitä myöskin maininta tulee.

Arvoisa puhemies! Toinen näkökohta, yksityiskohta, liittyy työttömyysturvaan. Tässä budjettikirjassa todetaan: "Työllisyysasteen kohottaminen ja työttömyyden aiheuttaman syrjäytymisen ehkäiseminen on uuden hallituksen keskeisiä tavoitteita. Työttömyysturvajärjestelmää pyritään kehittämään erityisesti työllistymistä ja aikuiskoulutusta tukevaan suuntaan." Tässä on erilaisia kohtia tähän liittyen. Muun muassa vihreät ovat täällä esittäneet järjestelmää, jossa perusturva taataan kaikille kansalaispalkan muodossa. Kuitenkin sitä ennen on paljon tehtävää.

Tällä hetkellä ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavalla työttömällä voi työn hakemista ja vastaanottamista vähentää pelko ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikentämisestä pienipalkkaisen työn seurauksena. Voimassa olevan työttömyysturvalain 6 luvun 8 §:n mukaan "uusien tulotietojen perusteella määräytyvä palkansaajan ansiopäiväraha on vähintään peruspäivärahan suuruinen ja, jos palkansaaja on täyttänyt työssäoloehdon ennen enimmäisajan täyttymistä, vähintään 80 prosenttia palkansaajalle aikaisemmin maksetusta ansiopäivärahasta".

Säännökset eivät kaikilta osin kannusta vastaanottamaan 500 päivän kuluessa yli 34 kalenteriviikkoa kestävää työtä, joka voi palkkatasoltaan ylittää työttömyyspäivärahan tason, mutta johtaa työttömyyspäivärahan pienentymiseen 20 prosentilla sitten myöhemmin. Käytännössä uusien tulotietojen perusteella määräytyvä työttömyyskorvaus voi pienentyä useaksi vuodeksi ja vaikuttaa myös eläketurvaan. Tämä tosiasia käytännössä ehkäisee työllistymistä tilanteessa, jossa kaikkien, myös iäkkäämpien, työntekijöiden panosta työelämässä ja yhteiskunnan rakentamisessa tarvitaan. Tälläkin sinänsä pienellä yksityiskohdalla on merkitystä siihen, kun pyritään 75 prosentin työllisyysasteeseen. Tämän vuoksi olisi yhteiskunnalle, olisi työttömyyskassoille ja olisi henkilölle itselleen edullista turvata vähintään entisen suuruinen ansiosidonnainen työttömyysturva myös 55 vuotta täyttäneille lisäpäiväoikeuden piirissä oleville työttömille työsuhteiden palkkatasosta riippumatta. Tästä tehtävä muutos lakiin lisäisi yli 55-vuotiaiden työllistymistä ja nostaisi työllisyysastetta sekä vähentäisi pakoa eläkkeelle.

Arvoisa puhemies! Nämä ovat pieniä asioita, ja kun hallitus tulevana vuonna miettii tätä työttömyysturvaa ja järjestelmää, jolla pyritään lisäämään työllistämistä, olisi syytä paneutua myös näihin pieniin asioihin. Tästä asiasta on olemassa myöskin lakialoite, joka on sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ja voisi toivoa, että valiokunta ottaisi sen nopeasti käsittelyyn ja sillä tavalla myöskin edistäisi tätä budjettiin kirjattua lausetta.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Vasemmistoliitto vaihtoehtobudjetissaan lähti siitä, että ensisijaisesti on helpotettava kaikista vaikeimmassa asemassa olevien olosuhteita, niin lapsiperheiden asemaa, työttömyysturvan varassa olevien kuin myös kaikista pienintä eläkettä saavien asemaa, sen sijaan, että myönnetään mittavat verohelpotukset suurituloisille. Toisena lähtökohtana oli myös turvata kansalaisille välttämättömät peruspalvelut ja niiden rahoitus niin sosiaali- ja terveydenhuollon kuin opetustoimen osalta.

Täällä aikaisemmassa puheenvuorossaan ministeri Hyssälä esitteli ajatuksia siitä, että tällä budjetilla lisätään ja panostetaan erityisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoon lisäämällä valtionosuuksia runsaat 350 miljoonaa euroa. Tuo lähtökohta on tietyllä tavalla oikea, mutta ongelma oikeastaan on se, että kysymys on samasta summasta, joka markkinoidaan tälle salille kahteen kertaan. Ministeri Manninen kertoo käytännössä saman summan, jolla kompensoidaan verotulonmenetykset kunnille. Ministeri Hyssälä markkinoi saman summan sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien kasvuna. Tässä salissa se näyttää käyvän monille täydestä niin kuin väärä raha, mutta niissä peruskunnissa, joissa budjettia tehdään, se ero oivalletaan. Eli tässä on myyty tämän salin osallistujille näköjään sama erä kahteen kertaan.

Todellisuushan on niin, että valtionosuudet reaalisesti eivät kasva, jos otetaan huomioon tämä verotulonmenetysten kompensointi kunnalle. Jos lukee tuota keltaista kirjaa, sieltä se on helpostikin löydettävissä. Kertaan joitakin asioita, jotka voi tarkistaa.

Sivulla Y65 on taulukko. Siellä kerrotaan valtionosuuksien määrä tämän vuoden osalta ja ensi vuodelle. Siinä on kasvua 514 miljoonaa euroa. Otetaan toinen sivu, Y35. Siellä todetaan se, että veronkevennysten kompensointi on 472 miljoonaa euroa. Sen jälkeen 42 miljoonaa euroa ovat valtionosuudet suurempia kuin tänä vuonna. Ne eivät riitä kattamaan sitä indeksimuutosta, sitä kolmen vartin indeksikorotusta valtionosuuskustannuksiin, mikä kuitenkin on lähtökohtana.

Todellisuudessa valtionosuudet vähenevät, jos huomioidaan verotulomenetysten kompensointi, niin kuin lähtökohtana on ollut. Jos sen lisäksi otetaan huomioon se, että sosiaali- ja terveydenhuollon ja opetustoimen kustannukset kasvavat pelkästään kustannustason muutoksen johdosta ensi vuodelle 400 miljoonaa euroa, niin kuin hallintovaliokunta yksimielisessä mietinnössään toteaa, niin siitä voidaan päätellä, että kuntien taloushan romahtaa käytännössä. Ne eivät kykene pitämään yllä sitä palvelujärjestelmää, mikä tällä hetkellä on. Se on minusta realismia. Hallituspuolueen edustajienkin olisi kannattanut miettiä sitä, ettei heille myydä samaa erää kahteen kertaan, niin kuin tässä näyttää käyneen.

Aikaisemmissa puheenvuoroissaan ed. Kiviniemi luetteli valtiovarainvaliokunnan mietintöön sisältyviä myönteisiä ilmaisuja, joita todella on täällä. Mutta ei niillä ilmaisuilla ole mitään merkitystä, kun ei osoiteta markkoja. Ei lämmitä ketään se, että kerrotaan vaikkapa, otetaan lainaus: "Valiokunnan mielestä tilanne on toimeentulotukea saavien lapsiperheiden kannalta kohtuuton, sillä lapsilisien korotus olisi taloudellisesti kaikkein merkittävin niille kotitalouksille, joilla on vähiten muita tuloja." Ei näillä ilmaisuilla mitään rakenneta, kun ei osoiteta markkoja. Siinä mielessä ne puheet näistä myönteisistä ilmaisuista jäävät vaille katetta. Tarvitaan selvästi lisää rahaa, jos aiotaan jotain tai joidenkin olosuhteita parantaa.

Vasemmistoliiton vastalauseeseen sisältyy useita esityksiä. Kansaneläkkeiden tasokorotus oli vaaleja edeltävänä aikana yleisesti, poikkeuksetta, jokaisen puolueen lupauksissa. Peruspalveluministeri oli luvannut 300 euron korotuksia vaalikampanjassaan. Me tyydymme vähempään. Esitämme 18:aa euroa, 18 euron tasokorotusta. Sillä voidaan helpottaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien eläkeläisten asemaa, juuri niiden asemaa, jotka jäivät paitsi niistä veronalennuksista, jotka myönnettiin suurituloisille. Noin 900 000 eläketuloa saavaa ei tule saamaan minkään asteista veronalennusta, joka jaettiin suurituloisille. Sen vuoksi minusta on kohtuullista, että kansaneläkkeisiin toteutetaan tuo vähäinen tasokorotus sen mukaisesti kuin vastalauseessa esitetään.

Täällä on puhuttu erityisvaltionosuudesta, niin sanotusta evo-rahasta. Muistaakseni ed. Kiviniemi puhui lämmöllä siitä, kuinka niitä on palautettu, ja äsken ed. Reino Ojala viittasi samaan asiaan. Valitettavasti täällä ei ole rahaa siihen. Vasemmistoliiton vastalauseessa on esitys, että siihen myönnetään myös lisärahoitusta. Lääkärikoulutus on kaatunut entistä enemmän kuntien harteille nimenomaan sen takia, että valtionosuusjärjestelmää ei ole pidetty ajan tasalla, samanaikaisesti kun lääkärikoulutusta aivan aiheellisesti on lisätty, mutta siihen ei ole osoitettu rahoitusta. Sen takia on kohtuutonta, että se maksatetaan kunnilla. Sen vuoksi myös siihen tulemme esittämään lisärahoitusta yksityiskohtaisessa käsittelyssä.

En kertaa muuten niitä esityksiä, mitä vasemmistoliitolla on, joilla kaikista heikoimmassa asemassa olevien asemaa kyetään parantamaan. Esitämme ne yksityiskohtaisessa käsittelyssä.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Syysmyrsky sisälläni marraskuussa/ vain puut/ seisovat odottamassa talvea/ olisinpa minäkin/ yhtä tyyni/ seisoisin pihamaalla ja/ antaisin lumen sataa/ harteilleni" Näin kuvailee Merja Tuuri naisen arkea ja juhlaa runossaan. Sosiaali- ja terveysministeriö onkin paljon vartijana, ihmisten itsensä lisäksi, kun puhutaan suomalaisten hyvinvoinnista.

Koko hallitusohjelman ja sitä myötä budjetin läpi kantaa panostus lapsiperheiden hyvinvointiin. Tästä kertovat muun muassa lapsilisien korotukset ja pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan turvaaminen laintasolla. Haasteitakin riittää. Syrjäytyminen ja työssäjaksaminen ovat kaikkien ikä- ja ammattiryhmien ongelma. Syrjäytymisuhan alaisten lapsiperheiden tukeminen on tärkeää. Myös pienten lasten isien ylityöt ovat kasvaneet huolestuttavan paljon. Uudistettua isyyslomaa ei ole käytetty odotusten mukaisesti. Tuleekin selvittää, miten naisvaltaisia aloja ja työpaikkoja rasittavat perhevapaan kustannukset saadaan tasoitettua oikeudenmukaisemmiksi ja isiä rohkaistua perhevapaiden pitämiseen. Lisäksi on saatava yritykset hyödyntämään jo käytettävissä olevat keinot perhekustannusten tasaamiseksi.

Onkin hyvä, että valtiovarainvaliokunta kiirehtii kokonaisselvitystä lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta. Köyhimpien lapsiperheiden tilannetta on pyrittävä parantamaan nopeasti. Lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on kaksinkertaistunut 10 vuodessa.

Arvoisa puhemies! Viime aikoina ovat taas kerran laajan keskustelun aiheena olleet mielenterveyspalvelut. Erityisesti lasten ja nuorten psykoterapiarahojen loppuminen kesällä on aiheuttanut myrskyisääkin sananvaihtoa. Budjettiin on nyt lisätty alle 16-vuotiaiden mielenterveyspalveluihin 7 miljoonan euron määräraha. Itse olin yhden hyväksytyn talousarvioaloitteen jättäjä tänäkin vuonna. En oikein tiedä, olisinko siitä iloinen vai surullinen. Aloitteeni nimittäin koski juuri tätä poistettua momenttia. Sehän avattiin myös osin aloitteeni turvin syksyllä 1999. Silloin ideana oli kiinnittää kuntien huomiota lasten ja nuorten pahoinvointiin ja varsinkin yrittää ennalta ehkäistä mielenterveysongelmia. Omassakin kunnassani Joroisissa on saatu paljon aikaan tuon vuoden jälkeen tällä sektorilla. Nyt myönnettävät miljoonat ohjataan sairaanhoitopiireille, jotka voivat järjestää toiminnan joko omana tai ostopalveluna. Päätös on hyvä tässä tilanteessa ja auttaa kuntia kantamaan vastuunsa lasten mielenterveyden hoidosta muun sairaanhoidon ohella. Pitkään tällaista tilkintää ei kuitenkaan voida jatkaa. Kokonaisuus on saatava kuntoon.

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelman periaatteiden mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteilla lakiehdotus rikossovittelun valtakunnalliseksi toteuttamiseksi. Tämän hetkisten laskelmien mukaan sovittelun valtakunnallinen organisointi maksaisi noin 6 miljoonaa euroa vuositasolla. Samojen laskelmien mukaan sovitteluistuntoon johtavien tapausten määrä kolminkertaistuisi nykyisestään, mikä tuottaisi arviolta 5,4 miljoonan euron säästöt oikeudenkäyntikuluissa vuositasolla. Alueellista tasa-arvoa pitää tavoitella tässäkin.

Arvoisa puhemies! Eduskunta on useissa eri yhteyksissä kiinnittänyt huomiota omaishoitoon liittyviin epäkohtiin ja edellyttänyt toimenpiteitä omaishoitajien aseman turvaamiseen. Jo tehtyjen kohennusten lisäksi omaishoitajajärjestelmää tulee edelleen kehittää niin, että omaishoitajat ovat tasavertaisessa asemassa asuinkunnasta riippumatta. Sosiaali- ja terveydenhuollon välinen yhteistyö on tässäkin ensiarvoisen tärkeää. Vanhusten laitoshuollossa kuntien yhteistyötä painotetaan Kansallisessa terveyshankkeessa ja myös Kansallisessa sosiaalihankkeessa. Valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt huomiota sotaveteraanien kuntoutustarpeisiin ja avopalveluihin. Tämäkin tukee omaishoitajien jaksamista.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä yhteydessä hieman toistaa itseäni eli tarkemmin sanottuna puhettani OPM:n pääluokan kohdalla. Tämä siksi, että asia on tärkeä sekä kansanterveydellisesti että naisyrittäjyyttä edistävänä toimenpiteenä myös sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta. Uskon kyllä, että meidän ministerimme vilkaisevat nämäkin puheenvuorot myöhemmin, vaikka eivät nyt läsnä olekaan.

Valtionavun osuus kotitalousneuvontajärjestöjen toiminnan rahoituksessa on noin 20 prosenttia. Kotitalousneuvontajärjestöille myönnetty valtionapu laski 1990-luvun alussa noin kolmanneksella ja on sen jälkeen pysynyt markkamääräisesti ennallaan vuodesta 95. Reaalisesti valtionapu on laskenut koko ajan, koska muun muassa palkkakustannukset ovat nousseet. Kotitalousneuvontajärjestöihinhän kuuluvat Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry, Marttaliitto ry sekä Käsi- ja Taideteollisuusliitto ry. Näiden valtionapua tulisikin ensi vuonna suunniteltavassa vuoden 2005 budjetissa korottaa.

Kotitaloustaiteen osaamista on yleensä pidetty naisten asiana. Vankat kotitaloudelliset taidot ovat kuitenkin osa koko perheen hyvinvointia. Pula-aikoina painotettiin kasvisten, juuresten ja viljatuotteiden käyttöä, nyt tarvitaan ruokavalioon keveyttä ja kokojyväviljaa pitkälle puhdistetun ruuan tilalle. Lihavuus ja aikuistyypin diabetes ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Allergiat vaativat osaamista, samoin kuin kasvisruokavalioon siirtyminen.

1960-luvulla alettiin Maa- ja kotitalousnaisten toimesta keskustella emännän terveydestä ja työkunnon ylläpitämisestä. Silloin kehitetystä lomaemäntätoiminnasta muotoutui lakisääteinen lomitusjärjestelmä. Nyt ollaan huolestuneita nuorten kovasti laajentaneiden maatalousyrittäjien jaksamisesta.

Maa- ja kotitalousnaiset ovat muun muassa mukana Etelä-Savossa alkavassa Hoivakantri-hankkeessa. Hankkeessa selvitetään kuntien resurssien ulkopuolelle jäävien hoiva- ja tukipalvelujen tuottajiksi haluavia ja niiden tarvetta yleensäkin. Hankkeessa kehitetään myös hoivayrittäjien yhteistyötä. Maaseudun hyvinvointi ei perustu nykypäivänä pelkästään maatalouteen. Tässä joitakin hyviä rahoituskohteita myös STM:n kontolle. Teidänkin innovaatioitanne tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Hevostilojen lomitusjärjestelmää toivoisin teidän vielä kehittävän, jotka olette tämän sektorin parissa töissä täällä eduskunnassa ja ministeriöissä. Maatalousyrittäjien lomituspalveluissa toteuttamisvastuu on siirretty kunnilta Melalle. Kunnat toimivat Melan sopimuskumppaneina. Suorat taloudelliset hyödyt kuntien välisessä yhteistyössä ovat vähäisiä, mutta välilliset hyödyt voivat olla sitäkin suurempia.

Maatiloja, joilla hevostalous on merkittävä tuotantosuunta, on tällä hetkellä noin 2 800. Määrä on ollut 1990-luvulta jatkuvassa nousussa. Jotta tila voi nykyään saada lomitusoikeuden, tilalla pitää olla neljä eläinyksikköä. Tämä täyttyy 4 lypsylehmällä, mutta hevosia tulee olla 12. Nautatiloille suunniteltu lomitusjärjestelmä ei ole suoraan siirrettävissä hevostiloille. Hevostilojen työtehtävät poikkeavat nautatilojen töistä merkittävästi ja eroavat vielä ravi-, ratsu- tai hoitohevostallien kohdalla toisistaan. Esimerkiksi lomitusrenkaiden muodostaminen helpottuisi, jos pienemmälläkin hevosmäärällä saisi lomitusoikeuden. Samalla lisättäisiin työllisyyttä ja nostettaisiin alan arvostusta. Lomittajia tarvitaan myös pienemmillä talleilla, koska pienyrittäjien on vaikeaa pitää vapaata tai vuosilomia. Tämä vaikuttaa tietenkin negatiivisesti työssäjaksamiseen. Myös sairaustapauksissa toimiva lomitusjärjestelmä toisi helpotusta hevostalousyrittäjän arkeen.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen tekemän ensimmäisen budjetin käsittely alkaa olla niin sanotusti loppusuoralla täällä eduskunnassa. Nyt on käsittelyssä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala, pääluokka 33. Esitetyssä budjetissa ovat kansalaisten hyvinvoinnin kannalta laajat palvelusektorin ohjelmat niitä välineitä, joilla hallitus pyrkii viemään käytäntöön sosiaali- ja terveydenhuollon uusia ja parempia linjauksia.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus, rahoitus, organisaatiomallit, alueelliset yhteistyökysymykset, kansallinen päätösvalta ja monet muut toimintaympäristön muutoksen tuomat haasteet ovat olleet kuluneena vuonna laajasti esillä. Tästä syystä onkin hallituksen ohjelmassa hyvinvointipalveluilla keskeinen rooli ja peruspalveluiden rahoituksen vahvistaminen on yksi hallitusohjelman perustavoitteista.

Hyvinvointimallimme näkökulmasta suomalaisella yhteiskunnalla on ratkaistavanaan useita periaatteellisia kysymyksiä. Esimerkiksi ikääntyvän väestön määrä kasvaa Suomessa nopeasti. Nykyään 65 vuotta täyttäneitä on noin 800 000 henkilöä, ja vuonna 2015 heitä on jo lähes 1,2 miljoonaa. Eniten kasvaa yli 80-vuotiaiden määrä. Ikäihmisten toimintakyvyn on todettu paranevan edelleen. Tänään alle 80-vuotiaat ovat terveempiä ja toimintakykyisempiä kuin ikätoverinsa 10 vuotta sitten. 30 seuraavan vuoden ajan sekä naisten että miesten elinikä kasvaa. Miehet saavat 5 lisävuotta ja naiset puolestaan 3. Ikääntyvässä väestössä on jatkossakin naisia enemmän kuin miehiä, vaikka 75 vuotta täyttäneiden miesten määrä kasvaa suhteellisesti ottaen eniten.

Viimeisen vuosikymmenen aikana ikäihmisille suunnattujen palvelujen rakenne on muuttunut. Vanhainkodissa tapahtuva hoito on korvattu pääasiallisesti palveluasumisella. Lähes 70 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä henkilöistä selviytyy tavallisessa asunnossa ilman sosiaali- ja terveyspalveluja. Itsenäisesti selviytyvien määrä on edelleen pienessä kasvussa. Säännöllisesti kotipalvelun ja sairaanhoidon turvin tavallisessa asunnossa asuu noin 12 prosenttia. Palveluasunnoissa asuu vajaat 5 prosenttia ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa vajaat 8 prosenttia 75 vuotta täyttäneestä väestöstä. Lähitulevaisuudessa vanhustenhuollon keskeisimpiä kehittämiskohteita tulee olla kotipalvelujen kattavuuden lisääminen ja laitos- sekä avohoidon henkilöstövajeen korjaaminen. Toissa vuonna, vuonna 2001, arvioitiin, että laitoshuoltoon tarvittaisiin 3 000 uutta työntekijää ja kotipalveluihin 3 600 uutta työntekijää. Määrällinen tarve on niin suuri, että sitä ei voitane tyydyttää muutamassa vuodessa. Kysyisinkin ministeri Hyssälältä, mikä on tämän hetken tilanne henkilöstövajeen korjaamisessa.

Arvoisa puhemies! Omaishoitajat ovat aikamme sankareita. He tekevät arvokasta työtä, jolla yhteiskunta on saanut ja saa edelleenkin paljon säästöjä aikaan. Heidän saamansa korvaus on pieni, aivan surkea. Vuonna 2002 keskimääräinen palkkio oli 287,89 euroa eli noin 1 700 vanhaa markkaa. Palkkio on niin pieni, että sillä ei pystytä hoitamaan laitospaikalla edes kahta vuorokautta. Omaishoitajien kannalta on todella merkittävä ja hyvä asia, että hallitusohjelman mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriö on nimittänyt selvityshenkilön, jonka tehtävänä on laatia ehdotukset niistä toimenpiteistä, joilla omaishoitoa ja omaishoitajien asemaa voidaan kehittää lainsäädännöllisesti ja osana kunnallisen palvelujärjestelmän kokonaisuutta. Kentällä omaishoitajat odottavat suurella mielenkiinnolla selvityshenkilön loppuraporttia helmikuun 2004 loppuun mennessä. Erittäin tärkeää on, että omaishoitajia koskevat lainsäädäntömuutokset voidaan ottaa huomioon valtion vuoden 2005 talousarvion valmistelussa.

Arvoisa puhemies! Kuntatasolla yksi julkisen terveydenhuollon suurista ongelmista on viime vuosina ollut se, että avoinna olleisiin lääkärinvirkoihin ei ole ollut hakijoita. Jonotusajat ovat pidentyneet, viroissa olevat lääkärit joutuvat kohtuuttomiin työpaineisiin, työpäivät ja vastaanottoajat venyvät, koska ylityöllistetyt lääkärit joutuvat hoitamaan työpäivänä myös kiireelliset päivystysluontoiset tapaukset ja muut viranhoitoon liittyvät hallinnolliset tehtävät. Potilasturvallisuus vaarantuu, jos varsinkaan akuutissa tapauksessa ei potilas pääse ajoissa vastaanotolle. Näin paineet päivystysvastaanotoille kasvavat, mikä vastaavasti lisää kunnan kustannuksia. Tähän lääkäripulaan me todella toivomme nykyiseltä hallitukselta konkreettisia toimenpiteitä. Olisin kysynyt myös ministeri Hyssälältä, onko maaseutukuntien lääkäripulaan hallituksella olemassa jo resepti.

Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelmassa 2000-luvun hyvinvointiyhteiskunta on osaamista korostava, työntekoon ja yrittämiseen kannustava, sosiaalisesti oikeudenmukainen ja alueellisesti tasapainoinen. Hallituksen päätavoitteena on kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa parantamalla työllisyyttä ja vähentämällä työttömyyttä, vahvistamalla peruspalveluja ja toimeentuloturvaa sekä tasapainottamalla alueellista kehitystä. Hallitusohjelman perusteella sosiaali- ja terveyspolitiikan keskeisenä tavoitteena tulee olla väestön terveyden edistäminen, sairauksien ennaltaehkäisy sekä yksilön elämänhallinnan, työ- ja toimintakyvyn ja omatoimisuuden tukeminen. Nämä ovat tavoitteita, joiden saavuttamiseksi tarvitsemme monien tahojen, kuten valtion, kuntien, alueiden, työmarkkinajärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen, yhteistyötä. Itse uskon vahvasti yhteistyöhön, joka tähtää kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseen, terveyden edistämiseen ja syrjäytymisen vähentämiseen.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty seikkaperäistä keskustelua perusturvaan kuuluvista kysymyksistä. Tarkasteltavana on suuri hallinnonala, sillä STM:n osuus budjetista on noin neljäsosa. Kasvua tässä talousarviossa on ainakin laskennallisesti 11 prosenttia edellisen vuoden vastaavaan esitykseen. Tällainen kasvu ei liene realistinen pitkällä tähtäimellä. Uusia palveluja järjestelmä ei liioin kestä, ja kaikki voitava on tehtävä järjestelmän keventämiseksi. Ennustan, että joudumme arvioimaan peruspalveluihin kuuluvia palveluja lähitulevaisuudessa uudelleen, jotta rahoituksen syöksykierre, näin ainakin itse arvioin, saadaan katkeamaan.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on parhaillaan menossa alan käyttökustannusten määräytymisperusteita koskeva selvitystyö, jossa arvioidaan sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien perusteiden ajanmukaisuus ja toimivuus. Tavoitteena on, että valtionosuudet mahdollisimman hyvin vastaisivat kuntien ja kuntayhtymien taloudellisia kustannuksia. Huoleni on, kun tulen seudulta, jolla on pitkät etäisyydet, jolla on runsaasti haja-asutusta ja vieraita käy lisäksi paljon matkailijoina, miten pystytään järjestämään tarvittavat laadukkaat palvelut. Esimerkiksi omia erikoissairaanhoidon palveluja joudutaan kehittämään ihan etäisyyksistä johtuen, mutta erikoispalveluja joudutaan myös ostamaan. Uhkana on kokonaiskustannusten raju kasvu.

Ikääntyvän väestön määrä kasvaa Suomessa nopeasti. Ikäihmisten toimintakyky paranee, ja samalla sekä miesten että naisten elinikä kasvaa muutamalla vuodella. Vaikka palvelut ovat monipuolistuneet soveliaiksi erilaisille kohderyhmille, saadaanko hoitopaikkoja riittävästi luotua, riittääkö ammattitaitoista työvoimaa ja jaksaako työvoima fyysisesti ja henkisesti vaativassa työssä? Nämä ovat arkisia kysymyksiä lähes kaikissa kunnissa tänä päivänä.

Kolmas huolenaiheeni liittyy omaishoitoon. Vuonna 2002 omaishoidon tuen piirissä oli noin 26 000 henkilöä. Suurin osa, 65 prosenttia, on yli 65-vuotiaita, ja neljännes on alle 18-vuotiaita. Omaishoidon tuki voidaan antaa rahana, palveluna tai näiden yhdistelmänä. Palkkio on, aivan kuten äsken kuultiin, keskimäärin noin 300 euroa kuukaudessa. Omaishoitoon liittyvä ongelma on mielestäni koko työuransa läheistensä hoitamiseen uhranneiden sosiaaliturvan kehittyminen hoitajalle. Samoin omaishoitajien jaksaminen on iso haaste, kun vapaapäivien viettämismahdollisuudet ovat heikot. Omaishoidon järjestelyt vaihtelevat suuresti myös eri kunnissa. Omaishoitajat ovat lisäksi huolestuneita tulevista lainsäädäntömuutoksista peläten näiden heikkojenkin etuisuuksien edelleen heikkenevän. Arvokasta työtä omaishoitajat joka tapauksessa tekevät.

Arvoisa puhemies! Hallitus vie määrätietoisesti Kansallista terveysohjelmaa eteenpäin. Myös taloudellisesti kehittämistyöhön on varattu huomattavat määrärahat. Sosiaali- ja terveydenhuoltoon on vaalikaudella tulossa yli 500 miljoonaa euroa lisää rahaa.

Myös ikääntyvän väen haasteisiin on päätetty vastata myönteisesti. Hallitusohjelmassa on kunnianhimoisia tavoitteita. Pelkästään rahalla ongelmat eivät korjaannu. Ammattitaitoiset ja työssä viihtyvät työntekijät ovat terveydenhuollossa, vanhustenhoidossa ja omaishoidossakin kullan arvoisia. Lähivuosina suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle nämä ongelmat tulevat vieläkin kärjistymään.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelen myös omassa puheenvuorossani omaishoitajien aseman parantamista.

Ikääntyneestä, vammaisesta tai sairaasta perheenjäsenestään tai läheisestään päivittäin huolehtivia omaishoitajia arvellaan olevan tällä hetkellä Suomessa yli 300 000. Heistä noin 60 000 hoitaa laitoskuntoista läheistään. Nämä tiedot on saatu valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaoston asiantuntijakuulemisessa.

Vaikka omaishoitajien asemaa on viime vuosina parannettu lainsäädännöllisesti muun muassa vapaapäivien lisäämisellä ja tapaturmavakuutuksella ja vaikka tukea saavien omaishoitajien suhteellinen osuus on jatkuvasti hieman noussut, omaishoitajien asemassa on edelleen paljon parantamisen varaa. Tuen myöntämisen kriteerit ovat edelleen hyvin kirjavia, ja tuen ulkopuolella on yhä iäkkäitä omaishoitajia, joiden työtaakka on yhtä raskas kuin tuen piirissä olevienkin.

Omaishoidon tukea sai viime vuonna runsaat 24 600 perhettä, mikä on vain noin 8 prosenttia kaikista omaistaan tai läheistään hoitavista. Omaishoitajien keski-ikä on jatkuvasti hieman noussut, ja alle 50-vuotiaiden työikäisten osuus hoitajista on selvästi vähentynyt. Väestön ikääntyessä puolisoaan hoitavien omaishoitajien määrän voi odottaa kasvavan. Nykyisinkin virallista omaishoidon tukea saavista omaishoitajista noin kolmannes on puolisohoitajia. Monesti omaishoitotilanne alkaa vaikeutua vähitellen, kun läheisen sairaus etenee tai tilanne huononee pitkän ajan kuluessa. Tuki kohdentuu silti lähes yksinomaan laitoskuntoisiin hoidettaviin. Kun omaishoitaja on usein itsekin seniori-iässä, hoitaminen voi olla erittäin raskasta. Kuitenkin edellytetään, että puolisoa kuuluu hoitaa.

Omaishoidon tuen kohdentuminen vain raskaimmin hoidettaviin on hyvin lyhytnäköistä. Omaishoitajat tarvitsisivat tukea jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Uupumista voidaan ehkäistä muun muassa turvaamalla omaishoitajan mahdollisuus riittävien vapaapäivien pitämiseen jo hoitosuhteen alussa. Nykytilanteessa omaishoitaja saa sinnitellä liian pitkään yksin. Tämä koskee erityisesti puolisoaan hoitavia ikääntyviä naisia. Myös heillä pitää olla oikeus levätä eläkepäivinään edes vapaapäivien verran.

1 500:aa puolisoa helpottaa se myönteinen päätös, että sotainvalidien kuntoutukseen tarkoitettua 2,6 miljoonan euron määrärahaa korotetaan 160 000 eurolla. Valtaosa näistä puolisoista on pitkäaikaisia omaishoitajia, ja määrärahan korotus mahdollistaa heidän kuntoutukseen pääsynsä. Muuten omaishoitajien kuntoutus osana Kansaneläkelaitoksen harkinnanvaraista kuntoutusta on satunnaista ja riittämätöntä.

Kuntien terveydenhuollon tehtäviin tuleekin mielestäni lisätä omaishoitajien toimintakykyä ylläpitävä toiminta ja siihen liitettynä esimerkiksi määrävuosin toteutettavat laitoskuntoutusjaksot. Mielestäni myös työssäkäyvien omaishoitajien asemaa on parannettava ja iäkästä omaistaan hoitavalla henkilöllä tulee olla mahdollisuus jäädä hoitamaan läheistään joutumatta katkaisemaan työsuhdettaan. Erityisesti väestön ikääntyessä perheen ja työelämän yhteensovittaminen myös vanhusten omaishoidossa pitää turvata erilaisin säädöksin samoin kuin lapsiperheissä. Nuoremmille polville on luotava nykyistä paremmat mahdollisuudet osallistua ikääntyvien vanhempiensa hoitoon. Nykyisin tarjolla on vain kolme aina jollekin osapuolelle huonoa vaihtoehtoa: 1) venyminen äärimmilleen, 2) omaisen laitoshoitoon lähettäminen, tai 3) työelämän jättäminen.

Arvoisa puhemies! Valtion rahoitus kuntien järjestämiin peruspalveluihin nousee ensi vuoden budjetissa. Valtaosa lisäyksestä on tarkoitettu kohdennettavaksi kuntien terveydenhuoltopalvelujen kehittämiseen. Ikäihmisten lukumäärän nousu ja siitä aiheutuva palvelujen kysynnän kasvu asettavat kunnille mittavia haasteita vanhushuollon palvelutarpeiden tyydyttämiseksi. Siksi mielestäni on pidettävä huolta, että palveluja kehitettäessä kaikin tavoin kohennetaan myös omaishoitajien asemaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan erinomaisia asioita ovat edelliset puhujat täällä halunneet tuoda esille. Haluan yhtyä siihen, mitä täällä on sanottu omaishoitajien työstä, tuosta työssä jaksamisesta ja siitä perin vähäisestä taloudellisesta korvauksesta, mitä valitettavasti siitä maksetaan. Todella tämän työn arvo tulisi huomioida myös rahallisessa korvauksessa, mutta myös vapaan järjestelyissä. Omaishoitoon usein ihan läheisestä kutsumuksesta puolisolle tai vanhemmille sitoutunut ja halunnut henkilö kuitenkin tarvitsisi joskus myös omaa vapaata. Näihin asioihin todella toivoisi löydettävän käytännöllisiä ratkaisuja.

Monet omaishoitajat hoitavat myös sotiemme veteraania tai invalidia. Monet heistä ovat olleet itse myös lottia. Näin tämä periaate, joka oli, että veljeä ei jätetä, toteutuu käytännössä monessa kodissa, kun useimmiten aviovaimo hoitaa aviomiestään. Sotiemme hintaa maksetaan myös tämän päivän arjessa.

Arvoisa puhemies! Tämä pääluokka, jota nyt käsittelemme, on suuri ja merkittävä valtion budjetissa, mutta tämä on myös kuntataloudessa varmaankin kaikissa kunnissa suurin menopuolen pääluokka, tuplasti yleensä verrattuna opetustoimen pääluokkaan. Sen takia jälleen kerran tuon esille sen, että kunnat tarvitsevat riittävät voimavarat vastatakseen myös niistä tärkeistä perustarpeista, jotka liittyvät tämän sosiaali- ja terveyssektorin menoihin.

Täällä on viitattu lääkäripulaan, ja maassa kuitenkin on lääkäreitä Lääkäriliitonkin ja tilastojen laskelmien mukaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Joutuu kysymään, kuinka tämä on mahdollista. Kunnat kokevat ongelmia, kun eivät tahdo saada lääkäreitä. Näin on myös omalla kotipaikkakunnallani Haapamäellä. Lääkärinvirka on täyttämättä, ja virkaa ei panna edes aukikaan, koska siihen ei ole toiveissakaan saada hakijaa, eikä ole Keuruun Multian terveyskeskuksen johtavan ylilääkärin virkaankaan ollut useammankaan hakukerran jälkeen hakijoita, valitettavasti. Eli tiedän hyvin tämän todellisuuden. Meillä onneksi lääkärit haluavat hoitaa potilaansa, ja vaikka tilanne on vaikea, siitä huolimatta mielestäni vähintäänkin tyydyttävällä tavalla potilaat ovat hoitoon päässeet.

Mutta näin ei tilanne voi jatkua. Olisiko kenties perustettava, kuten muun muassa ed. Tuija Nurmi toi aiemmin esille aloitteessaan, tällaisia seniorineuvoloita, joissa terveydenhoitaja voisi kohdata iäkkään asiakkaan ja katsoa, mikä on tämän tilanne, tehdä tietyt perustutkimukset, verenpaineen mittaukset ja ehkä jotain tällaista, antaa hieman aikaa, keskustella, kuulla elämäntilanteista. Saattaisi olla, että moni vaiva, josta nyt mennään lääkärin tykö, tulisi tällä autetuksi ja terveydenhoitajalla olisi kuitenkin, näin uskon, se näkemys, että hän tietäisi, milloin pitää päästä lääkärin tykö. Useinhan kyseessä on vain yksinäinen ihminen, jolla on tarve päästä keskustelemaan vaivoistaan. Silloin saattaisi olla, että jos asiantuntija olisi ihmissuhdetaitoinen terveydenhoitaja, hän pystyisi paljon tilannetta kuuntelemaan ja auttamaan asioissa eteenpäin. Olisiko kenties tässä yksi ratkaisu?

Kuntatalouksissa ovat karanneet myös erikoissairaanhoidon kustannukset ilmeisesti kaikkialla maassa, mutta niin on meillä Keuruullakin, aivan erityisesti nämä. Onko kenties tämä sisäisen vuokran laskutus johtanut siihen, että meillä pääomamenot muodostavat toiminnallisille menoille niin suuret kuluerät, että sieltä tulee kenties tästä syystä niin paljon laskutusta, että menot nousevat? On tietysti hyvä, että on rakennettu ja uusittu sairaaloita, mutta kun sieltä tulevat nämä poistolaskelmat, ne tulevat uusien rakennusten hinnalla ja ne ovat korkeita. Nämä tulevat sitten rasittamaan kuntien menoja. Olisiko kenties näitä asioita selvitettävä ihan uudelleen laskentaperusteitten osalta? Viittaan muun muassa aiempina viikkoina täällä salissa käytyihin keskusteluihin Senaatti-kiinteistöjen hinnoittelusta. Minä epäilen, että aivan samat perusteet saattavat kuntayhtymissä myös lisätä erikoissairaanhoidon menoja, ja toki kunnissakin laskennallisista syistä. Näitä kysymyksiä tulisi voida selvittää.

Hoito- ja hoivatyössä oleva henkilöstö kantaa suurta vastuuta. Samaan aikaan kun henkilökuntaa on vähennetty, vastuu on tullut entistä suuremmaksi. Työssä helposti uuvutaan ja väsytään. Monet hoitotyössä olevat henkilöt tuovat tätä esille. Sen takia tulisi myös työyhteisöihin kiinnittää huomiota, että siellä voitaisiin välttää stressiä, simputusta, jota sitäkin esiintyy, näin minulle on kerrottu ihan työpaikoilla, jotka liittyvät sairaalatyöhön. Siellä ei missään tapauksessa saisi näin olla, että monet hoitajat kokevat esimiestehtävissä olevat henkilöt vaikeina esimiehinä. Jos työpaikoilla esiintyy näitä sisäisiä ongelmia, niin silloin työssä väsytään ja uuvutaan hyvin helposti, ja työ on niin vaativaa, että siihen ei olisi varaa.

Täällä on viitattu myös kasvaviin haasteisiin tämän ministeriön pääluokan osalta. Varmasti tulevien valtiopäivien aikana monta kertaa tullaan toteamaan ne ongelmat, joita alkoholi tulee aiheuttamaan. Vain suoranainen ihme voisi pelastaa niiltä ongelmilta, joita alkoholinkäytön lisääntyminen tulee aiheuttamaan. Meillä jo tällä hetkellä on varsin vakavia alkoholiongelmia. Meillä puhutaan vain huumeista, mutta samalla unohdetaan se, että alkoholista aiheutuvat haitat ovat moninkertaiset. Jos nämä vielä nousevat, niin aivan tarpeettomasta nämä haitat tulevat.

Tämän ministeriön pääluokkaan kuuluvat myös eläkekysymykset. Minusta on ihmisarvon kannalta loukkaavaa, että kunniakkaan elämäntyön tehneet henkilöt ovat köyhyysrajan alapuolella pienten eläkkeitten vuoksi. Tämä nimenomaan koskee monia omaa työtään tehneitä, kaikkein iäkkäimpiä, jotka ovat jääneet ansio- tai yrittäjäeläkkeissä heikompaan osaan, joko pudonneet korkean iän vuoksi tai saavat sieltä vain hyvin pienet eläkkeet. Monet ovat talon emäntiä, joukossa myös isäntiä, siellä on kotirintamalottia, ja eläke saattaa olla jotain 500 euron vaiheilla kuussa tai ei sitäkään. Kuitenkin on tehty raskas raivaajakansan työ sotien jälkeen ja kannettu vastuuta myös sotien aikana. Olisin toivonut, että jo tässä budjetissa olisi voitu korottaa nimenomaan kaikkein pienimpiä eläkkeitä, mutta toivon, että tähän voitaisiin mahdollisimman pian päästä.

Täällä eri edustajat ovat viitanneet myös sotiemme veteraanien eläkkeisiin. Lisäisin näihin nimenomaan kotirintamalottienkin kysymykset. Ilman mitään eläketurvaa monet ovat tehneet isänmaan hyväksi vuosikaudet työtä.

Nuorison osalta toisin muun muassa ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollon kysymykset esille. Ne ovat tällä hetkellä puutteellisesti järjestetyt.

Arvoisa puhemies! Arvostan sitä, että ministeri Hyssälä on jaksanut olla paikalla. Hänellä on vaikea työsarka hoidettavanaan, mutta haluan antaa osaltani täyden tuen hänen vaativaan työhönsä.

Tapani Tölli /kesk:

Herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokka on yksi budjetin tärkeimmistä. Se liittyy keskeisesti meidän hyvinvointimme kokonaisuuteen. On annettava tunnustus sosiaali- ja terveysministeriölle määrätietoisesta otteesta nykyisen budjettikehyksen ahtaassa raossa.

Tänään on paljon keskusteltu muun muassa lasten ja lapsiperheiden tilanteesta. Tästä haluan sanoa jonkun sanan.

Tässä keskustelussa on mieltäni lämmittänyt sekin, että eräät kokoomuksen edustajat ovat tästä asiasta nyt huolta kantaneet. En kuitenkaan voi yhtyä siihen välillä reippaaseenkin kritiikkiin nykyistä hallitusta kohtaan asioiden hoitamattomuudesta. Tämä hallitushan on reilun puoli vuotta hoitanut tehtäviä. Kokoomus oli 16 vuotta hallituksessa, ja viimeisen vajaan kymmenen vuoden jakson aikana, jolloin taloudellinen kasvu oli poikkeuksellisen voimakasta, tehtiin myös lähihistorian suurimmat leikkaukset lapsiperheiden toimeentuloon. Tämä oli arvovalinta. Haluan tämän sen vuoksi todeta, koska talouden liikkumavara on nyt todella ahdas ja meidän on yhdessä, sekä hallituspuolueiden että opposition, tätä asiaa vietävä eteenpäin.

Herra puhemies! On hyvä todeta se, mitä valtiovarainvaliokunta mietinnössään otti esille. Siinä todetaan muun muassa, että "lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on pahentunut, jopa kaksinkertaistunut, kymmenessä vuodessa". Tämä on keskittynyt perheisiin, joissa on alle kouluikäisiä lapsia. On tervehdittävä tyydytyksellä sitä, että hallitus tekee lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta selvityksen, jossa otetaan kokonaisuus huomioon, toisin sanoen sosiaalietuuksien ja tulojen, palveluiden, maksujen ja verojen ja perhevapaiden yhteisvaikutukset. Haluan rohkaista ja kiirehtiä tämän selvityksen tekemistä.

On myös helppo yhtyä valiokunnan lausumaehdotukseen siitä, että hallitus ryhtyy mahdollisimman pian toimenpiteisiin lapsiperheiden toimeentulon parantamiseksi. Lapsiperheiden toimeentuloon vaikuttavat monet tekijät. Siksi kokonaisuus on tärkeä. Monissa tukimuodoissa, esimerkiksi opintotuessa, joiltakin osin otetaan huomioon vanhempien tulot, mutta ei oteta huomioon sitä, onko monta opiskelijaa.

On välillä hätkähdyttävää todeta, miten köyhyysongelma tällä hetkellä on tietyllä tavalla keskittynyt useampilapsisiin perheisiin eli niin sanottuihin kolme plus -perheisiin. He omalta osaltaan kantavat tässä yhteiskunnassa hyvin merkittävää vastuuta, vastuuta lasten kasvattamisesta. Siihen nähden he eivät kovin suurta ääntä ole pitäneet.

Lapsiperheiden toimeentulon kohentaminen on myös yhteiskunnan kannalta keskeinen ja kannatettava asia. Nimittäin varmasti valtaosa siihen kohdennetuista voimavaroista kohdistuu paikallistalouden hyväksi ja kotimaisen kysynnän vahvistamiseksi, asioita jotka juuri nyt ovat hyvin ajankohtaisia.

Herra puhemies! Haluan kiinnittää vielä huomiota yhteen arvokysymykseen, ja se on perhe sinänsä. Se, millä tavalla perheet voivat ja muodostavatko ne yhteiskunnassa perusyksiköt vai eivät, näkyy myös hyvinvoinnissa. Kyllä tiedämme, että perheitä on hyvin erilaisia ja hyvin paljon, entistä enemmän, on yksin asuvia ihmisiä, mutta haluan ottaa esille vanhan yhteiskunnallisen ajattelijan, joka 20-luvun loppupuolella totesi avioliitosta ja perheestä hyvin ajankohtaisesti. Hän sanoi, että avioliitto on perheen perusta. Jos se hajoaa, tarkoitti instituutio, perhe häviää, ja jos perhe häviää, tämä aiheuttaa lasten ja nuorten kasvatuksessa ja elämässä niin suuria ongelmia, että mitkään yhteiskunnalliset toimenpiteet eivät riitä niiden hoitamiseen. Me olemme sellaisessa tilanteessa juuri nyt.

Kuulin tänään uutisista, joissa puhuttiin perheiden hajoamisista ja niiden syistä, että yli kolmannes avioliitoista hajoaa. Niihin on erilaisia syitä, enkä tarkoita tällä asialla vähäisestikään moralisoida, mutta haluan kiinnittää huomiota siihen, että tämä on yhtäältä arvokysymys ja että toisaalta sitten meillä tuetaan sosiaali- ja terveyspolitiikan toimenpitein ja kaiken kaikkiaan yhteiskunta tukee perheen koossa pysymistä eikä sen hajoamista. Tätä meidän kaikin tavoin kannattaa vahvistaa.

Olen kunnanjohtajan tehtävässäni nähnyt sen monipuolisen ongelman, mikä tästä aiheutuu eri sektoreille. Se näkyy asuntopolitiikassa, terveydenhuollossa, koulussa, se näkyy psykiatrisessa hoidossa, monessa seikassa sosiaalitoimessa. Niistä aiheutuvat kustannukset ovat valtavat. Jos me pystymme tässä asiassa ennalta ehkäisevin toimenpitein ja tukitoimenpitein tätä instituutiota tukemaan, se näkyy myös taloudellisena asiana. Henkinen hyvinvointi ja taloudellinen hyvinvointi ovat vaan aika lailla sidoksissa toisiinsa.

Herra puhemies! En puhu nyt kuntien valtionosuuksista ja niiden liittymisestä sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Se on hyvin tärkeä asia. Haluan todeta yhden asian lopuksi, ja se on omaishoidon tuki ja omaishoitajakysymys, josta tänään on niin ikään paljon puhuttu. Sitä kehittämällä — nykyinen hallitus ja sosiaali- ja terveysministeriö on toimellisesti lähtenyt viemään sitä eteenpäin, ja se on hyvin kannatettava — saadaan paljon aikaan.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jotta en kovin paljon kertaisi täällä käytyä hyvää keskustelua, otan esille vain pari asiaa. Sosiaalipolitiikka tai sosiaalilainsäädäntö sellaisellekin, joka sitä harrastuksenaan vähän yrittää seurata, on todella mutkikas kokonaisuus. Se näkyy muun muassa siinä, että yhden etuuden lisääminen tai parantaminen voi leikata toista lakisääteistä etuutta. Siinä hyvä tarkoitus valuu sitten hukkaan. Se näkyy siinä lyhyessä keskustelussa, joka täällä salissa on käyty ja joka minun mielestäni on kokonaisuuteen nähden saanut aivan suhteettoman painoarvon, kun puhutaan lapsilisän korottamisesta perheen ensimmäiselle lapselle ja sen aiheuttamasta menetyksestä toimeentulotuen osalta, jos tällainen tilanne on. Olen kyllä sitä mieltä, että tämä on epäoikeudenmukainen tilanne, ja olen valmis sen korjaamaan, jos näin voidaan tehdä.

Mutta haluaisin kiinnittää tässä huomiota erääseen tilanteeseen, joka tässä helposti unohtuu. Nimittäin on olemassa myös sellaisia perheitä, valitettavasti, jotka ovat joutuneet eri syistä toimeentulotuen varaan, mutta joissa lapset voisivat käydä töissä. Mutta kun myöskin lasten tulot otetaan toimeentulotukea määriteltäessä huomioon, siinä käy sillä lailla, että töitä ei kannata tehdä. Syntyy tämmöinen kierre, joka lisää tukiriippuvuutta ja siirtymistä yhteiskunnan tukien varaan epäterveellä tavalla, mutta perimmäinen syy on se, että mitä pienemmät lapsilisät, sitä enemmän menettää, kun toimeentulotuki loppuu. Valitettavasti rakenne on tällainen.

Arvoisa puhemies! Muutamalla sanalla haluaisin noin yleisesti sosiaalipolitiikkaa vähän katsoa, hyvin karkeita siveltimenvetoja. Voidaan puhua universaalisista palveluista, voidaan puhua tulonsiirroista tai palkkasidonnaisista vakuutuspohjaisista malleista tukea yhteistä hyvinvointia. 90-luvulla näissä asioissa tehtiin selviä valintoja, joissa siirryttiin poispäin universaalisista järjestelmistä. Lopputulos oli ja on aina tällaisessa politiikassa se, että heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten asema kärsii. Näin kävi.

Toinen ajattelutapa, joka tässä on hyvä pitää mielessä, on jako yleensä tulonsiirtoihin ja palveluihin. 90-luvulla tässäkin tehtiin aivan selkeä linjaus. Siirryttiin tulonsiirroista kohti palveluita. Tämä yhdessä edellisen muutoksen kanssa vaikuttaa samaan suuntaan. Siis ne ihmiset, joilla ei tuloja ole, kärsivät tästä elikkä nimenomaan ne yhteiskunnan pienimmät ja vähäväkisimmät. Tulee muistaa, että vaikka palvelut toimivat kuinka hyvin, niin se ei pienennä köyhyyttä. Jos tuloja ei ole, niitä ei palveluilla lisää tule. Tässä minusta olisi hyvä kiinnittää huomiota siihen, minkä arvoisan opposition edustajat täällä aikaisemmin keskustelussa nostivat esille, joka liittyy siihen aikaan, jolloin itse olitte hallitusvastuussa. En minä lähde tässä nyt niin sormea heristämään, mutta sanon kuitenkin suoraan, että kyllä te silloin teitte arvovalintoja näissä asioissa ja se näkyy tänä päivänä. Jos silloin olisi harjoitettu aivan sitä vanhanaikaista rehellistä porvarillista politiikkaa, niin tässä tilanteessa ei oltaisi.

Yhteen asiaan haluan vielä tarttua. Nimittäin valtiovarainvaliokunnan lausunnossa todetaan, että lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Lausunnossa todetaan, että köyhyys koskee nimenomaan perheitä, joissa on alle kouluikäisiä lapsia. Tämä on totta, mutta valiokunnalta on jäänyt huomaamatta toinen perheryhmä, joka on vähintään yhtä tukalassa asemassa.

Nyt minä luen muutaman rivin kirjasta Laman varjo ja nousun huuma, Veli-Matti Ritakallion ja Olli Kankaan toimittamasta kirjasta. Siellä sanotaan näin: "Pienin köyhyysriski on lapsettomilla pareilla. Lisäksi heidän asemansa parantui entisestään kaikkien mittareiden mukaan. Sen sijaan lapsiperheiden tuloköyhyys hieman lisääntyi. Muilla mittareilla mitattuna heidän tilanteensa muutos vastasi yleistä parantunutta tilannetta. Lapsiperheiden köyhyysriski kasvaa hyppäyksenomaisesti siirryttäessä kahden lapsen perheistä kolmi- ja useampilapsisiin perheisiin. Tulos ilmentää 90-luvun lopulla tehtyjä perhepoliittisten tukien heikennyksiä. Monilapsisten perheiden tuloköyhyysriski kasvoi oleellisesti, ja myös kasautuvan puutteen, koetun köyhyyden ja ylivelkaantuneisuuden osalta monilapsisten perheiden suhteellinen asema heikkeni." Näin siis sanotaan tutkimuksessa.

Arvoisa puhemies! Minä otan tämän esille siitä syystä, että hallitusohjelmassa ja monissa pääministerin viisaissa lausunnoissa todetaan, että suomalaisen yhteiskunnan ja oikeastaan koko eurooppalaisen yhteiskunnan kohtalonkysymys on ikääntyminen. Jos me haluamme tähän asiaan jotenkin vaikuttaa, minä en usko, että siihen vaikutetaan maahanmuuttopolitiikalla. Voidaan kyllä vähän vaikuttaa, mutta sillä ei ratkaista tätä asiaa. Siihen voidaan vaikuttaa perhepolitiikalla jos halutaan, mutta tulee muistaa eräs tilastollinen tosiasia tästä yhteydestä. Vaikka jokaisella suomalaisella naisella olisi kaksi lasta, Suomen väestökehitys ei kääntyisi parempaan suuntaan. Suomi ukkoontuisi edelleen, siis vaikka jokaisella suomalaisella naisella olisi kaksi lasta, ja kun tiedetään, että sellaisia naisia, jotka jostakin syystä eivät saa tai halua lapsia ollenkaan, alkaa olla jo siellä 20—30 prosentin välillä, te osaatte tästä nopeasti laskea, mitä se tarkoittaa lapsiperheiden lapsimääränä, jotta pysyttäisiin ihan jo vaakalennossa.

Jos haluttaisiin vaikuttaa siihen suuntaan, että toteutuisi hallituksen esittämä toive tarttua ikääntymisen tuomaan yhteiskunnalliseen ja koko elinkeinoelämää koskevaan ongelmaan, täytyisi tapahtua radikaali muutos tässä ajattelussa. Se edellyttäisi sen politiikan tarkistamista, mitä 90-luvulla on tehty. Siinä mielessä minusta on aivan oikein puhua tämän hallituksen osalta siitä, että tämä muutos on tapahtunut, tosin kyllä loivasti, mutta tapahtunut.

Elikkä on huomattu, että edetään parantamalla tulonsiirtoja, parantamalla niitä yhteiskunnallisia malleja, jotka antavat myöskin niissä elämäntilanteissa eläville perheille, joilla on enemmän kuin yksi tai kaksi lasta, mahdollisuuden kohtuulliseen toimeentuloon. Ed. Esa Lahtela sanoi täällä puolitoista tuntia sitten, että tällaisia perheitä ei ole kovin paljon kaupungissa. Ed. Esa Lahtelan kannattaisi lukea tutkimuksia. Nimittäin niitä on juuri kaupungeissa. Nimittäin tutkimusten mukaan sellaisia perheitä, jotka näin haluaisivat elämäänsä juoksuttaa, on kaupungeissa ja maaseudulla suunnilleen yhtä paljon, mutta kaupungeissa kustannusrakenne on sellainen, että tämä toteutuu hyvin harvoin, ja juuri näihin perheisiin ja näiden perheiden elämäntilanteisiin voitaisiin näin vaikuttaa. Minä iloitsen siitä, että hallituksessa on otettu tämän suuntaisia askeleita, ja toivoisin, että näitä vielä vietäisiin tästä eteenpäin.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Lääkäripula on monissa kunnissa eri puolilla maata tosiasia. Kuitenkin meillä on tänään enemmän lääkäreitä kuin koskaan aiemmin. Ongelman korjaamiseksi tarvitaankin asioiden uudelleenajattelua ja uutta toimintatapaa. Uskon, että Kansallisen terveysprojektin myötä toimintojen uudistaminen ja järkeistäminen onnistuu. Tärkeintä on huolehtia perusterveydenhuollon voimavaroista ja toimivuudesta. Kansalaisten on saatava laadukkaat palvelut ajallaan ja oikeassa paikassa. Tämä on varmasti myös yhteiskunnan etu.

Tässä tarkoituksessa on huomiota kiinnitettävä myös yhteistyöhön perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Yhteistyötä tarvitaan aiempaa enemmän myös sosiaalihuollon suuntaan. Meillähän on sosiaalipuolella myös menossa mittavia uudistamishankkeita. Toivoisi, että näitä tuloksia kuntatasolla ja kansalaisten tasolla kyettäisiin hyödyntämään myös niin, että nykyiset voimavarat kyettäisiin käyttämään entistä taloudellisemmin ihmisten parhaaksi.

Ongelmia on ollut myös hammaslääkäripalveluissa. Tälläkään puolen ei varmaan ole ensisijaisesti kyse hammaslääkäreiden lukumäärästä, vaan enemmänkin alueellisesta sijoittumisesta.

Herra puhemies! Keskustelussa on nostettu oikealla tavalla esille myös lähi- ja omaishoito. Sosiaalineuvos Elli Aaltonen on nyt selvittämässä niitä toimia, joilla tätä tärkeää sektoria kyettäisiin vahvistamaan ja tukemaan niitä, jotka tekevät koko yhteiskunnan kannalta arvokasta ja ennen muuta näiden omaisten ja läheisten kannalta arvokasta hoitotyötä. Tällä puolen, niin uskon, on paljon tehtävää, ja toisaalta tällä puolen on paljon myös tehtävä ottaen huomioon suomalaisten ikääntyminen ja lisääntyvä hoidon tarve.

Keskustelussa on kiinnitetty oikealla tavalla huomiota myös lapsiperheiden tilanteeseen. Mielestäni on paikallaan huoli myös siitä, miten lasten terveys, sekä fyysinen terveys että myös henkinen terveys, kyetään parhaalla tavalla turvaamaan yhteiskunnallisen murroksen ja muuttuvien perherakenteiden oloissa. Tämä on varmasti monin tavoin haastava tehtävä, mutta ei mahdoton. Mielestäni on oikealla tavalla kiinnitetty huomiota siihen, miten tärkeää lapsille ja nuorille on lähiyhteys, perhe, sen merkitys, läheisten merkitys ja tietysti myös koulun antama tuki.

Herra puhemies! Ajankohtainen haaste meillä ymmärtääkseni ensi vuoden aikana on lääkekorvausjärjestelmän uudistaminen. Tämä hankehan on pantu käyntiin edellisten hallitusten aikana. On katsottu, että lääkekorvausjärjestelmä ja sen kestävän pohjan varmistaminen edellyttää uudistuksia. Diabetesliiton näkökulmasta ja yhtä lailla useitten muitten pitkäaikaissairaiden näkökulmasta on olennaisen tärkeää, että lääkehoidon edellytykset turvataan kaikille oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla. Diabeetikoille ja etenkään tyypin 1 diabeetikoille lääkehoidolle ei ole vaihtoehtoa. Kysymys on korvaavasta insuliinista, joka on suoranainen elinehto, ja se on tablettihoidon ohella tärkeä myös suurelle osalle tyypin 2 diabeetikoita. Tavoitteena tulee olla, että niin insuliinin kuin myös diabetestablettien korvaustaso säilyy 100 prosentin tasolla. (Ed. Tiusanen: Oikein!)

Diabetes on yksi huolellisimmin tutkituista kansansairauksistamme. Me tiedämme, että keskeisellä sijalla kokonaiskustannusten säästössä on turvata mahdollisimman hyvät oman hoidon edellytykset. Yhteiskunnan näkökulmasta hyvä hoito on myös taloudellinen hoito. Hyvään hoitoon ja oikeaan lääkitykseen panostaminen on tehokkain tapa säästää yhteiskunnan kustannuksia, kuten muun muassa professori Tero Kangas on terveystaloudellisissa tutkimuksissaan oivallisesti osoittanut.

Arvoisa puhemies! Omasta terveydestä, jaksamisesta ja myös läheisistä huolehtiminen edellyttää myös omavastuuta. Me kaikki tiedämme, että liikunta, oikea ravinto, sopusuhtainen elämä, ne kaikki edistävät ja ylläpitävät terveyttä. Tässä mielessä tarvitaan myös sellaista väestöstrategiaa laajemminkin, joka tukee terveyttä ja sen edistämistä ja ehkäisee ennalta sairauksien syntyä. Yksi tällainen kansansairaus, miltei aikapommi, on tyypin 2 diabetes, jonka estämiseksi meillä on käynnissä ennalta ehkäisevä diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma.

On erinomainen asia, että sosiaali- ja terveysministeriö jo edellisen hallituksen aikana ja myös nyt on osaltaan tukemassa tätä hanketta, joka on mittava paitsi kansallisen myös kansainvälisen tason näkökulmasta katsottuna ja jonka tavoitteena on samansuuntaisesti Kansallisen terveysprojektin kanssa edistää meidän ikääntyvien ja osin ylipainoisten ja vähän liikuntaa harjoittavien ja usein epäterveellisesti syövien kansalaisten terveyttä ja terveystottumusta jatkon osalta.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Halusin vielä tulla muutaman asian osalta tänne puhujakorokkeelle sanomaan omia ajatuksiani.

Ensinnäkin, ed. Särkiniemi poistui, mutta minun on pakko nyt sitten, kun kuuntelin hänen puheenvuoronsa, tuoda oma näkemykseni toimeentulotuesta. Me usein haluamme ylläpitää sitä ajatusta, että toimeentulotuki on jatkuva ihmisen toimeentulo, joka lainsäädännöllisesti ei sitä kuitenkaan saa olla, eli se on viimesijainen ja meidän pitää se myös pitää viimesijaisena. Eli meidän pitää pyrkiä toiminnalla ja lainsäädännöllä sen suuntaiseen toimintaan, että ihmiset pyrkivät työelämään ja saamaan etuutensa muulla tavalla kuin toimeentulotukea saamalla. Mutta se ei ollut minun varsinainen asiani.

Vuoden 2004 talousarvion peruslinjaus siitä, että kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen perusrahoituksen valtionosuutta korotetaan, on oikean suuntainen. Korotuksesta tosin valtaosa on ansiotulojen verotuksen keventämisen kompensaatiota kunnille, mutta linjaus on kuitenkin myönteinen verrattuna aikaisempien hallitusten päätöksiin. Ongelmaksi jäi edelleen se, että kustannustason nousuun perustuva käyttökustannuksien valtionosuuksien indeksitarkistus jää edelleen 75 prosentin suuruiseksi. Mielestäni tämän tyyppinen toimintamalli ei anna oikeutta todelliselle valtionosuusmäärittelylle. Tavoitteena tulisi olla, että indeksitarkistus tehtäisiin täysimääräisenä.

Valtionosuuden lisäys on tarkoitettu kohdennettavaksi erityisesti Kansallisen terveydenhuollon hankkeen ja sosiaalialan hankkeen rahoittamiseen. Näiden hankkeiden sisällä on monia tärkeitä kysymyksiä, jotka tullaan toteuttamaan hallituskauden aikana. Toinen tärkeä linjaus on valtion ja kuntien yhteinen sitoutuminen sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluiden rahoittamiseen ja toteuttamiseen. (Ed. S. Lahtela: Puhuja on oikeassa!)

Hallitusohjelman mukaan tarkoituksena on laatia hallituskauden kattava valtion ja kuntien välinen peruspalveluohjelma sekä siihen liittyvä peruspalvelubudjetti. Toivon, että tämän tyyppinen tarkastelukulma antaa paremman ja kokonaisvaltaisemman kuvan kuntien tilanteesta ja mahdollisuudesta tuottaa palveluja.

Arvoisa herra puhemies! Vuosi 2003 on ollut vammaisten vuosi. Vuoden aikana on haluttu nostaa esille vammaisten asemaan liittyen erilaisia kysymyksiä. Eräs tärkeä asia, joka on noussut esille eri puolilla Suomea, on ollut vammaisten tasavertainen ja samanlainen oikeus palveluihin riippumatta siitä, missä kunnassa he asuvat. Vammaispalvelulaki antaa paljon harkinnan vapautta, minkä takia lakia on myös tulkittu hyvin kirjavasti. Tästä syystä, kun vammaispalvelulain kokonaisuudistus tehdään, toivoisin, että lakia tullaan tarkentamaan muun muassa niiltä osin, jotka liittyvät vammaisten keskinäiseen tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen saada palveluja eri puolilla Suomea.

Eräs asia, jonka haluaisin nostaa esille, on vaikeavammaisten ihmisten oikeus henkilökohtaiseen avustajaan. Hallitusohjelmassa todetaan, että vammaisten tasa-arvoinen kohtelu turvataan ja vaikeavammaisten ihmisten henkilökohtaista avustaja-järjestelmää kehitetään. Henkilökohtainen avustaja turvaa useimmissa tapauksissa parhaiten vaikeavammaisen ihmisen perusoikeudet itsenäiseen elämiseen ja omatoimiseen asumiseen ja osallistumiseen. Avustaja mahdollistaa vaikeavammaisen aktiivisen elämän ja parantaa vammaisen henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Toivoisin, että vaikeavammaisille mahdollistettaisiin lainsäädännöllä subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan.

Toinen tulevaisuuden tärkeä ryhmä on monesti täällä puhutut omaishoitajat, jotka monesti liittyvät myös vammaisen elämään. Omaishoidontukilainsäädäntö on vuodelta 1993. Ongelmana on ollut, että tuen myöntämisen kriteerit ovat edelleen hyvin kirjavia. Katsotaan, että meillä on aviopuolisona, vanhempana tai lapsena velvoite hoitaa sairasta tai vammautunutta läheistä ihmistä ilman tukea. Tästä syystä määrite ja kriteeristö tulee selkeyttää, jotta jokainen omaishoitaja saa tuen tasapuolisesti.

Omaishoidon tukeen ei ole subjektiivista oikeutta. Se on yksi mahdollisuus tukea ihmistä asumaan kotonaan mahdollisimman pitkään. Omaishoidon tuki on siten kuntakohtainen, määrärahasidonnainen sosiaalipalvelu. Omaishoitajalle maksettava palkkio on pieni. Keskimääräinen tuki on 288 euroa kuukaudessa. Kun tämä on vielä verollista tuloa, jää taloudellinen tuki todella pieneksi. Nykyistä omaishoidon verojärjestelmää olisikin parannettava omaishoitoa tukevammaksi. Eräänä vaihtoehtona olisi, että taloudellinen korvaus tulisikin antaa verovapaana. Korvaus ei edelleenkään olisi huima, mutta kuitenkin parempi.

Omaishoitajat harvemmin valittavat hoitopalkkiosta. Tärkeämpää heille olisi saada mahdolliset tukipalvelut kohtuulliseen hintaan. Jos omaishoitaja haluaa viettää hänelle lain mukaan kuuluvat vapaapäivät, joutuu hän järjestämään hoidettavalle henkilölle hoitopaikan tai hoitajan kotiin. Tämä kuitenkin maksaa siinä määrin paljon, että vapaapäivät jäävät usein pitämättä. Tästä syystä vapaapäivänä annettavat palvelut tulisikin huomioida pienemmällä palvelumaksulla.

Vastuu iäkkäiden omaisten hoidosta koskettaa meitä yhä useampia, kun väestömme ikääntyy EU-maista nopeimmin. Ikääntymisen myötä palveluverkostoa vaaditaan kehitettävän yhä enemmän avopalveluiden suuntaan. Tämä luo paineita ja tarvetta myös omaishoidon tuen ja siihen liittyvän palveluverkoston kehittämiseen.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala pitää sisällään hyvin monia merkittäviä asiakokonaisuuksia. On ollut erityisen mielenkiintoista nyt valtiovarain sosiaali- ja työjaoston kautta saada paneutua tähän hallinnonalan kokonaisuuteen. Puutun nyt tässä omassa puheenvuorossani ihan muutamaan asiakohtaan.

Valiokunnan mietinnössä on tartuttu perhekustannusten tasaukseen, ja valiokunta kiinnittää erityistä huomiota lapsiperheiden köyhyyteen ja nimenomaan köyhyyden kaksinkertaistumiseen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kun arvoisa ministerikin on täällä paikalla, haluan tähän enemmän periaatteellisena kysymyksenä pysähtyä. (Ed. Kuoppa: Ei se mikään periaatteellinen kysymys ole, se on taloudellinen kysymys!) — Se on varmasti myös taloudellinen kysymys, mutta nimenomaan siinä mielessä, mitenkä me 37 miljardia euroa käytämme valtion budjetista.

Tuossa muutaman sanan vaihdoin edellisen ministerin Maija Perhon kanssa juuri siitä, millä tavalla erilaiset perheiden ja lasten pahoinvointiin liittyvät ilmiöt kuormittavat valtion budjettia, jos ajatellaan sitä, mitenkä nytkin me lisäämme 7 miljoonaa euroa lasten psykiatriaan; mitä tarkoittaa se, että me peruskoulun kustannuksissa joudumme panostamaan luokkakokojen pienentämiseen, erityisryhmiin sen vuoksi, kun lasten erilainen häiriökäyttäytyminen voimakkaasti lisääntyy; mitä ovat kaikki ne yhteiskunnalliset kustannukset, jotka kasvavat sen seurauksena, että me emme pysty turvaamaan tasapainoista kehitystä lapsille.

Siksi nostaisin tämmöisen ison periaatteellisen yhteiskuntapoliittisen kysymyksen, mitä tarkoittaa se, että teknologiasta maailmalla tunnettu Suomi löytäisi niitä ratkaisuja ja yhä määrätietoisemmin hakisi niitä ratkaisuja yhteiskuntapolitiikan perustaksi, että meidät tunnettaisiin maailmalla ei lapsijuopottelun luvattuna maana vaan maana, joka tarjoaa lapsille poikkeuksellisen hyvät kasvun ja kehittämisen olosuhteet. Minä ajattelen sitä, että sivistysvaltio Suomen seuraavan elinkaaren suuri merkittävä haaste ja, rohkenen sanoa, iso kysymys on se, pystymmekö me luomaan nämä edellytykset.

Aikaisemmissa puheenvuoroissa on jo hyvin ansiokkaasti tarkasteltu sitä, mitä merkitsee Suomen väestön nopea ikääntyminen, mitä merkitsee vuosittain syntyvien ikäluokkien pieneneminen ja samanaikainen lasten ja nuorten lisääntyvä syrjäytyminen. Me olemme tietyllä tavalla sellaisessa yhtälössä, joka johtaa myös siihen, millä tavalla hallitaan taloutta, millä tavalla aikaansaadaan yhteiskunnallinen tasapaino taloudessa. Se nousee väistämättä yhä suuremmaksi kysymykseksi. Siksi esitän omana väittämänä sitä, että ehkä kuitenkin kaikkein viisainta taloudenpitoa olisi se, että me panostaisimme riittävästi perheisiin, lapsiin ja tällä tavalla siinä vaiheessa, kun vielä pystytään kohtuudella vastaamaan niihin tarpeisiin, jotka ovat lasten kasvun ja kehityksen kannalta, me ottaisimme tämän vaiheen haltuun.

Mitä tämä merkitsee käytännössä? Me olemme paljon keskustelleet siitä, millä tavalla nyt huomioidaan tämän hallituksen kautta lapsiperheitä lapsilisien korotuksen kautta, mitä merkitsee kotihoidon tuen korottaminen, johonka tullaan vuoden 2005 budjetissa paneutumaan, mutta myös edelleen kysyn sitä, millä tavalla luodaan nykyistä paremmat edellytykset sille, että omat vanhemmat voivat hoitaa kotona lapsiaan. Olen saanut vuosien aikana erittäin paljon yhteydenottoja eri puolilta Suomea sellaisilta vanhemmilta, jotka todella aidosti haluaisivat siinä vaiheessa, kun lapset ovat pieniä käyttää enemmän aikaa omien lastensa hoitamiseen, mutta nykyisillä käytännöillä tämä on harvoin perheille mahdollista.

Arvoisa puhemies! Toisena asiakokonaisuutena otan esille sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisen ja tässä myös haluan lähettää terveiset ministeri Hyssälälle, joka on aika paljon vartijana, mitä merkitsee se, että kuitenkin terveyspalveluihin kohdistetaan valtion budjetista hyvin merkittävä määrärahakokonaisuus, mitenkä me vahvistamme valtion omistajuutta ja valtion johtajuutta, siis tiettyjen perusasioiden koordinaatiossa. Erityisesti tällä hetkellä kannan huolta siitä, millä tavalla sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisessä otetaan nykyaikainen teknologia nykyistä selvästi paremmin hyötykäyttöön. Meidän pitäisi aikaansaada näitten nykyaikaisten palveluiden läpimurto. Tätä kautta me pystyisimme merkittävällä tavalla alentamaan nykyisiä terveyspalveluiden kustannuksia, mutta erittäin suuri ongelma on se, että me teemme vanhoissa rakenteissa hyvin pienipiirteistä kehittämistyötä, joka johtaa siihen, että niitä hyötyjä, jotka parhaimmillaan tämä nykyaikainen teknologia voisi kustannusmielessä tuottaa, ei ole pystytty ottamaan käyttöön. Tämä edellyttää minusta selvästi nykyistä määrätietoisempaa otetta nimenomaan valtiotoimijan taholta, millä tavalla luodaan koordinaatiota esimerkiksi sairaanhoitopiirien sisällä tapahtuvaan kehittämistyöhön, millä tavalla luodaan tiettyjä standardeja, joita hyödynnetään kauttaaltaan suomalaisissa terveyspalveluissa. Minä toivon, että tällä alueella tämän nykyisen hallituksen toimesta me pystymme hyvin voimakkaasti etenemään ja samanaikaisesti marssittamaan myös tätä teknologian kehitystä eteenpäin, säilyttämään vahva rooli myös sillä alueella ja — vielä palaan siihen — luomaan edellytykset, nykyistä ehyemmät, kestävämmät, tasapainoisemmat edellytykset, meidän lastemme ja nuortemme kasvulle.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Aloitan heti tuosta, mihin ed. Karjula lopetti, teknologiasta. Jos hän tarkoittaa sitä, että se on informaatioteknologiaa, esimerkiksi sitä, että terveyskeskuksissa tiedetään, mitä röntgenkuvia keskussairaalassa on otettu ja niiden tulokset, samoin laboratoriotutkimuksista, niin asia on ihan hyvä, eli esimerkiksi digitalisoimisen lisääntyvää käyttöä ja myöskin konsultaatiopalvelujen laajentamista. Itsekin olen sitä mieltä, että sitä ei pitäisi rajata vain julkiseen terveydenhoitoon. On paljon alueita, joissa yksityinen terveydenhoito hyvällä tavalla tukee julkista, jolloin myös julkisen terveydenhoidon puolella otetut laboratoriovastaukset voisivat olla yksityisen puolen näyttöpäätteillä nähtävissä. (Ed. Karjula: Täsmälleen!) Ei ole mitään syytä olla sillä tavalla mustasukkainen, etteivät ne olisi. Mutta se toinen puoli on se, että tarvitaan käsiä hoitotyössä, hoivatyössä, kotihoidossa, kotipalveluissa. Mielenkiintoisella tavalla tänään Aamu-tv:ssä oli kiinalainen lääketiede esillä, jota Kuopiossa aloitetaan opettaa, ja siinä on keskeistä juuri käsien, elävän ihmisen, kosketus tässä hoivaprosessissa, eli nämä kaksi asiaa kun huomioidaan, niin varmasti tullaan tässä samaan lopputulokseen.

Mutta sitten edelleen: Sairaanhoito ja terveydenhoitohan on kriisissä. Siitä ei voi oikeastaan Suomessa olla eri mieltä, ainakaan, jos on tutustunut tilanteeseen. Haluaisin erään asian tuoda esille. Se vaikuttaa myös kuolleisuuteen, ei vain sen takia, että hoitoprosessiin mukaan pääseminen on hidasta, tutkimuksia tehdään entistä vähemmän. Monet terveyskeskukset epäsuorasti ovat viestittäneet, ettei pitäisi ottaa niin sanotusti turhia laboratoriotutkimuksia ja röntgentutkimuksia, ja tällöin tk-lääkärit, etenkin vastavalmistuneet, joutuvat varsin tarkoin kuuntelemaan, mitä talouspuolelta puhutaan. Mutta toisaalta tämän ja sulkujen, siis sen, että esimerkiksi terveyskeskuksissa on 7—8 viikon kesäsulut, lisäksi myös potilaiden mieliin on hiipinyt tilanne ja käsitys, ettei heitä kuitenkaan kunnolla hoideta ja tutkita. Näin ollen potilas saattaa jättää menemättä ajoissa terveyskeskukseen tai yleensäkin päivystykseen ja tällä tavalla tauti etenee ja esimerkiksi keuhkokuume sitten saattaa kehittyä sellaiseen vaiheeseen, jota on mahdoton hallita. Näin ollen tämän tyyppistä evidenssiä on jatkuvasti nähtävillä ja siihen kyllä törmää, jos näistä asioista lähemmin ja laajemmin ihmisten kanssa keskustelee.

Ed. Anneli Kiljunen täällä ansiokkaassa puheenvuorossaan puhui budjetista 2004 ja siitä, millä tavalla se lisää tuloja kunnille nimenomaan valtionapujen muodossa tälle käsiteltävälle momentille. Toteaisin, että Kuntaliiton mukaan kuntien loppusaldo vuonna 2004 on vahvasti miinusmerkkinen, 140 miljoonaa euroa vuositasolla, ja näin ollen tämä ongelma on todella Kansallisen terveysohjelman kannalta suuri, mistä löytyy se kuntien oma osuus siitä 700 miljoonan euron tasokorotuspäämäärästä, joka Kansallisen terveysohjelman sisään on rakennettu ja joka pitäisi saavuttaa siis vuoteen 2007 mennessä.

Edelleen, vuonna 2003 kevään eduskuntavaalien yksi keskeinen teema oli todellakin vammaiset. Vammaisjärjestöt järjestivät monia tilaisuuksia, joissa oli tietysti kaikkien vaaleissa olevien puolueiden edustajia, ja keskeisiä asioita nostettiin esille, muun muassa juuri tämä henkilökohtainen avustaja. Kuitenkaan ei ole vielä päästy pitemmälle kuin mitä hallitusohjelmassa on todettu asiassa etenemisestä, mutta käytännön toimiin saakka ei ole polku vielä johtanut. Tässä olisi varmasti vielä nopean tekemisen paikka.

Toimeentulotuesta ja siitä, että se on 7 prosentin verran asumiskustannusten suhteen vähenteinen: Tuo on kyllä sellainen asia, jossa pitäisi pystyä etenemään.

Lopuksi lapsilisistä vielä niin paljon, että se olisi maksanut 4,6 miljoonaa euroa, jos olisi haluttu todella kaikkien lapsiperheiden tuloja nostaa nyt tällä hallituksen tekemällä lapsilisäkorotusesityksellä. Nythän se ei nosta osan niistä lapsiperheistä tuloja, jotka ovat toimeentulotuen varassa.

Rakel  Hiltunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Minä haluan vielä palata lasten ja nuorten psykoterapian siirtämiseen kuntien vastuulle. Minä vetoan kyllä sosiaali- ja terveysministereihin, että mielestäni nyt tämän jälkeen, kun eduskunta on tämän käsittelyn käynyt, ministeriössä pitää vakavasti harkita sitä, että avataan se sisältökeskustelu. Kun on laskettu, että 2 000 lasta on tässä pitkäkestoisessa psykoterapiassa valtakunnassa, ja on arvioitu, että neljä lasta per kunta, niin eihän tilastoilla lapsia hoideta. Tiedän, että yksin Vantaalla on 164 lasta tällaisessa pitkässä terapiassa, ja Helsingissä varmaan kaksinkertainen määrä. On epäselvää, miten aiotaan nämä resurssit jakaa sairaanhoitopiireille, ja esitän nyt vielä kerran vahvan vetoomuksen siitä siirtymäajasta, jolla käytännössä voidaan nämä toiminnat tarkastaa ja tehdä kuntakohtainen analyysi siitä, millä edellytyksillä voidaan siirtyä. Mielestäni kunnilla tietenkin on omat vastuunsa, mutta kunnilla ei ole muutamassa viikossa sitä omaa resurssia, joka pitäisi olla tämän vastuun ottamiseen.

Haluan vielä palata myös niihin satoihin viesteihin, joita on alan työntekijöiltä ja asiakkailta tullut. Se on vakava asia, ja sitä ei voi kuitata sillä, että nämä terapeutit puhuvat omassa asiassaan. Tiedän, että psykologit ja sosiaalityöntekijät ovat vuosikausia lähes omalla kustannuksellaan kouluttautuneet terapiatyöhön ja ovat aidosti huolissaan niistä ihmisistä ja lapsista ja nuorista, jotka tätä hoitoa tarvitsevat.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan aluksi kiittää kaikkia niitä edustajia, jotka täällä salissa ja myöskin muualla talossa ovat onnitelleet minua lapsenlapseni johdosta. Kansanedustajana on ihan hieno olla, mutta vielä paljon hienompi on olla pikku Matiaksen ja hänen pikkusiskonsa isoisänä.

Tämän asian innostamana, ministeri Hyssälä, kun te lupasitte onnitellessanne pitää huolta myöskin siitä, että lasten asiat tulevat entistä parempaan kuntoon, niin lupaan teille, että tarkkailen asiaa. Jos olette siinä onnistunut, kun kolmen vuoden päästä tänä samana päivänä todennäköisesti käsittelemme tätä samaa pääluokkaa, jos olette onnistunut tehtävässänne, niin tulen teitä erikseen kiittämään, vaikka eduskuntavaalit ovatkin jo lähellä.

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron varsinaisesti kommentoidakseni ed. Väistön puheenvuoroa, kun hän puhui odotettavissa olevasta lääkekorvausasiasta. Vaikka se ei olekaan budjettiasia, niin aivan varmasti ensi keväänä, kun ministeriö suurella todennäköisyydellä esityksen antaa, se tulee synnyttämään laajaa keskustelua. Ykköstyypin diabeetikkona on helppo yhtyä niihin näkemyksiin, joita ed. Matti Väistö täällä asiasta esitti. Toivon vain, että ed. Väistö omalta osaltaan huolehtii siitä, että hallituspuolueet toimivat niin, että ne uhkakuvat, jotka lääkekorvauslainsäädännön uudistuksen valmisteluun liittyvät sitä nyt edeltäneitten työryhmien ja selvitysmiesten raporttien myötä, eivät sellaisinaan toteutuisi.

Kysymys on nimittäin tietenkin paitsi potilaitten kohtelusta, heidän taloudestaan, heidän kyvystään käyttää lääkkeitä, myöskin paljon isommasta asiasta, koko suomalaisen terveydenhuollon kustannuksista. Siinä katsannossa on toivottavaa, että tarkastelu ei rajoitu yhden tai kahden vuoden pelkkiin budjettiraamitarkasteluihin, koska olennaista on tietenkin se, mitä seuraa, jos potilaat jättävät lääkkeitä ottamatta siksi, että heidän omavastuunsa nousevat niin korkeiksi erityisesti näissä suurissa kansantaudeissa, että he eivät pysty selviytymään lääkekustannuksista, jättävät lääkkeensä ottamatta. Niitten "säästöjen" vaikutukset ovat aivan jotain muuta kuin säästöjä. Erityisen hyvä esimerkki tästä on ed. Väistönkin mainitsema kakkostyypin diabetes, joka jo nyt uhkaa räjäyttää suomalaisen terveydenhuollon kustannukset. Paitsi potilaitten omaehtoinen huolenpito itsestään tärkeää on myöskin kyseiseen sairauteen liittyvä lääkitys. Jos sen lääkityksen käyttäminen tehdään vähemmän houkuttelevaksi sillä, että potilaat joutuvat maksamaan huomattavasti enemmän, on aivan selvää, että aiheutuvat seuraukset — amputaatio, sokeus, munuaisvaurioit — tulevat todella kalliiksi.

Tässä katsannossa, vaikka sinänsä tämä uudistus tullee tarjoamaan mahdollisuuksia vaikka minkälaisiin poliittisiin intohimoihin, toivon kyllä hartaasti, että tässä salissa yhteinen vastuu säilyy sellaisena, että kenellekään ei tarvitse edes tulla innostusta ryhtyä tekemään poliittisia pisteitä sillä asialla, koska se on kuitenkin pisteitten tekoa ihmisten terveydellä ja suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän kustannusten kasvulla. Se ei ole vähimmässäkään määrin kannatettava asia.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Onnea minunkin puolestani tuoreelle isoisälle ed. Virtaselle!

Pyysin tämän puheenvuoron ed. Karjulan puheenvuoron johdosta, koska mielestäni hän meni niihin ytimiin, joita meidän pitäisi osata myös arvioida ja joiden kohdalla meidän pitäisi ehkä ne vaikuttavimmat panostukset tehdä. Kysymys on syystä ja seurauksesta. Se, että meillä on niin paljon, valitettavasti, lapsia, joilla on keskivaikeita tai vaikeita mielenterveysongelmia, on hyvin valitettava tosiasia. Heidät on hoidettava ja siihen on varattava tarpeelliset resurssit, mutta samanaikaisesti meidän todella pitää katsoa, mistä kohtaa meidän palvelujärjestelmämme on rapautunut. Esimerkiksi perheneuvolatoiminnasta, jossa on saatu kyseisiä palveluita, joista nyt on keskusteltu, kunnat ovat purkaneet kuntayhtymiä ja näitä resursseja vähentäneet.

Kysymys on siitä ketjusta, jonka kohteena lapset elinkaarensa alkuvaiheessa ovat. Miten hyvin toimii neuvola? Miten se tukee parisuhteita? Miten päivähoito on järjestettävä? Saavatko perheet heille sopivat, joustavat hoitoratkaisut? Entä miten työelämä suhtautuu lapsiperheisiin? Se on hyvin olennainen kysymys. Millä tavalla koulussa oppilashuolto toimii, ja miten esimerkiksi juuri peruskoulu vastaa lasten ja nuorten tarpeisiin, ovatko opetusryhmät riittävän pieniä?

Täällä eri yhteyksissä kokoomuksen taholta on arvosteltu keskustaa katteettomista lupauksista, ja keskusta on arvostellut kokoomusta siitä, ettemme mukamas luvanneet yhtään mitään. Me olemme luvanneet ennen vaaleja ja esitämme budjettivastalauseessamme 60 miljoonaa euroa peruskouluun, ja se on yksi panostus, jolla uskon, että on riittävää vaikuttavuutta.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Puhemies! Totean vain, että ed. Virtanen puhui varmasti tulevan vuoden ja ainakin alkuvuoden tärkeimmästä ja kuumimmasta kysymyksestä, joka kansalaisia koskettaa, kun hän puhui lääkekorvausjärjestelmästä ja lääkehoidoista ja siihen viittaavista asioista. Niissä tulee meidän kaikkien varmasti olla erityisen terävinä ja valppaina siten, että myös se keskustalainen kanta, joka tähän saakka on ollut selkeä, tulee linjauksena uuteen lääkekorvausjärjestelmään, se että pitkäaikaissairas ei joudu kohtuuttomaan tilanteeseen lääkekustannusten noustua, vaan nimenomaan niinpäin, että tilapäiset ja lyhytaikaiset lääkehoidot voivat olla pienemmällä korvauksella tai jopa ilman sv-korvausta, mutta pitkäkestoisten sairauksien kyseessä ollen tulee vähintään nykyinen tilanne säilyttää.

Isoin asia, joka minusta on terveydenhuollon puolella meneillään, on Kansallinen terveyshanke, ja sitä myötä myöskin askel askeleelta menemme kohti hoitotakuuta tavalla tai toisella, ryömien tai juosten ja eri tahtiin näköjään vielä eri puolilla maata, eri tahtiin eri erikoisaloilla. Se on kuitenkin kokonaisuudessaan erittäin merkittävä tavoite, ja sitä kohti mielestäni tulee uupumatta ja väsymättä ja tänäkin iltana täällä mennä jokaisessa kohdin. Olen varma, että me sen myös saavutamme, kun siihen työhön paneudumme.

Tässä valtiovarain mietinnössä sosiaali- ja terveysministeriön kohdalla on lausuma 8, ja viittaan siihen vain lyhyesti, köyhimpien lapsiperheiden osalta. Se antaa kuitenkin hallitukselle suhteellisen vapaat kädet miettiä ja tehdä arvioita. Olisi voitu tehdä tiukkakin määräys, mitä pitää tehdä. Pidän kuitenkin henkilökohtaisesti parempana, että hallituksella on mahdollisuus itse puntaroida, kuulla asiantuntijoita, perehtyä, mutta ei tätä aikaa ole tolkuttoman paljon. Kyllä tämä on varmasti asia, jonka me kaikki haluamme hoidettavan suhteellisen nopeasti paremmalle tolalle.

Lausuma 9, vammaisten lasten ja heidän perheidensä tilanne, on erittäin tärkeä asia. Meillä kaikilla kansanedustajilla on varmasti yhteydenottoja tai tilanteita, joihin olemme kukin omalla kentällämme joutuneet, joissa hätääntyneet tai loppuunpalaneet vanhemmat ovat kysyneet, mitä voi enää tehdä tai miten he tästä selviävät, kun heidän vammainen lapsensa ei saa sitä, mikä heidän käsityksensä mukaan heidän oikeuksiinsa kuuluu. Niitä tilanteita ainakin itselleni on tullut useita, joissa on pitänyt kansanedustajana suorastaan uhata kantelun tekemisellä, ennen kuin tilanne on lähtenyt oikenemaan. Tavoitteena minusta pitäisi olla, että tässäkään ei tämäntapaista toimintaa vammaisten lasten ja heidän perheidensä etuisuuksien käsittelyssä ja aikaansaamisessa tarvittaisi, vaan ne olisivat oleellinen ja tavanomainen osa heidän etuisuuksiaan ja etujaan, joita tässä vaikeassa tilanteessa tarvitaan.

Evo-rahoihin haluan sanoa myöskin oman kantani, ja se perustuu paljolti myös siihen, mitä asiantuntijakuulemisessa kuulimme. Mielestäni tiedekunnissa asenteen perusterveydenhuoltoon on muututtava, ennen kuin ainakaan minulta tarvitsee tulla lisää rahaa pyytämään. Kuulimme näin, että pari tiedekuntaa selviytyy ihan kunnialla. Heillä on sellainen into ja asenne, että terveyskeskustyö tai perusterveydenhuollossa työskenteleminen on hyvä asia ja kunniakas asia ja sinne kannattaa tavoitella. Mutta sitten on toisenlaisiakin näkemyksiä, ja sanotaan nyt näin, että kaikki tiedekunnat eivät tee parastaan tällä hetkellä sen eteen, että lääketieteen opiskelijat jatkossa perehtyisivät ja arvostaisivat perusterveydenhuollon työskentelyä. Minä haluaisin kytkeä evo-rahat, sen asian korjaamisen, ja tämän perusterveydenhuollon sillä tavalla käsi käteen ja yhteen, että molempien pitää toteutua, mutta vain toinen ei riitä.

Tämä lasten- ja nuortenpsykiatrian kysymys on moneen kertaan täällä keskusteltu. Tuntuu siltä, että se ei ainakaan helpommaksi tule, kun poliitikot sitä pyörittelevät. Mielestäni on oikea askel oikeaan suuntaan se, että sairaanhoitopiirit otetaan nyt avuksi, koska tämä tilanne Kelan käsissä näyttää riistäytyvän hallinnasta sillä tavalla, että ei voida katsoa enää, että se olisi hyvä tälle itse asialle. Tähänkin vain yksi asia ja havainto, jonka tein viime viikkojen aikana. Se vyörytys, mikä täältä lastenpsykiatrian, nuorisopsykiatrian ja hoitopuolelta yleensäkin tuli tänne eduskuntaan kansanedustajille ja varmasti ministereillekin, oli mielestäni ennennäkemätöntä juuri siltä sektorilta. Lastenpsykiatrit, nuorisopsykiatrit, psykologit ovat maan hiljaisia. Eivät he ole paljon asioista tähän saakka puhuneet. Itse olen suoraan heitä kannustanut käyttämään vähintään saman määrän energiaa ja vyöryttämään tätä tietoa ja omaa asiaansa sinne kuntapäättäjiin päin. Kyllä tämä talo on nyt valistettu ja rokotettu tällä asialla riittävässä määrin. Uskon, että tässä talossa asia hoituu niin kuin pitäisikin ja ministeriössä samoin, mutta se kuntakenttä on kyntämätön sarka vielä ilmeisesti. Heidän pitää rohkaistua käyttämään ääntään myöskin sinnepäin.

Ehkä lopuksi voi sanoa näin, että kaikki se, mitä todella tahdotaan, myöskin tapahtuu, hyvässä mielessä.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan pääluokkaan on lisätty ensi vuonna sosiaali- ja terveyspalveluihin yli 110 miljoonaa euroa lisää rahaa. Tämä lisäys on tarpeen vastattaessa niihin haasteisiin, joita tuleva vuosi tuo mukanaan. Väestön ikääntyessä ja vaatimusten noustessa työelämässä tarvitsemme toimivat terveyspalvelut, joiden resurssit riittäisivät myös kattavaan ennalta ehkäisevään työhön.

Ikääntyvän väestön ohella erityisiä resursseja tarvitsevat lapsiperheet. Lapsiperheiden tukeminen ja lasten hyvinvoinnista huolehtiminen ei ole viime kädessä kustannuserä, vaan se maksaa itsensä takaisin tulevaisuudessa.

Tämä hallitus on antanut tärkeän viestin lapsiperheille. Lapsilisään saadut korotukset, yhteensä 74 miljoonaa euroa, ovat konkreettinen osoitus siitä, että perheiden asemaa halutaan parantaa. Lisäys tähän on tulossa ensimmäisen lapsen kohdalla 10 euroa kuukaudessa, ja lapsilisien yksinhuoltajakorotus nousee 3 euroa jokaiselta lapselta. Lapsiperheiden tilanne paranee myös pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämisen myötä, joka mahdollistaa nykyistä paremmin työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen. Tämä kokonaisuus on ohjaamassa entistä lapsiperheystävällisempään politiikkaan.

Arvoisa puhemies! Olen hyvin tyytyväinen, että valtiovarainvaliokunta esittää lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin 7 miljoonaa euroa lisää rahaa. Nuo rahat tulevat tarpeeseen. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa on kysymys haavoittuvassa tilanteessa olevista lapsista, joiden tulevaisuus on vaakalaudalla. Juuri nämä lapset ja nuoret ovat myös usein mahdollisen syrjäytymisuhan alla. Minusta kiireellisesti avun tarpeessa olevien lasten ja nuorten hoitoa ei saa kyseenalaistaa, ja tämän lisämäärärahan tulee nyt ensi tilassa taata apua tarvitsevien hoitoonpääsy. Lisäksi on kehitettävä ja rakennettava järjestelmää, joka takaa hoidon saatavuuden myös tulevaisuudessa. Tähän kuuluu esimerkiksi julkisen terveydenhuollon houkuttelevuuden lisääminen psykiatreille ja muulle hoitohenkilökunnalle.

Hallitus on sitoutunut Kansallisen terveyshankkeen ja sosiaalialan kehittämishankkeen eteenpäinviemiseen. Nämä hankkeet ovat toteutuessaan mahdollistamassa entistä kattavampia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Toivon, että näiden hankkeiden läpiviemiseen osoitetaan jatkossakin riittävästi voimavaroja. Tärkeää on myös muistaa, että yhteistyö eri kunnallisten tahojen, esimerkiksi sosiaali- ja opetustoimen, välillä on edellytys monimutkaisten ongelmien kuten syrjäytymisen ehkäisyn ratkaisemiseen. Julkisten palveluiden lisäksi meidän on tartuttava myös muihin olemassa oleviin hoitoratkaisuihin ikääntyvän väestön määrän kasvaessa.

Kuten valtiovarainvaliokuntakin mietinnössään toteaa, omaishoitajien asemaa on parannettava ja yhtenäistettävä. Heidän roolinsa on tunnustettava vanhustenhuollon järjestelmässä muun muassa turvaamalla vapaapäiväjärjestelyt ja kohtuullistamalla sijaisavun kustannuksia, aivan kuten valiokuntakin toteaa.

Arvoisa herra puhemies! Vaikeavammaisten subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan on ollut esillä useaan otteeseen, mutta valitettavasti hanke on kaatunut rahoituksen puuttumiseen. Vaikeavammaisten henkilökohtaisessa avustajajärjestelmässä on ongelmia muun muassa palveluiden suuressa kuntakohtaisessa vaihtelevuudessa monien vaikeavammaisten jäädessä ilman tarvittavia avustajapalveluita.

Henkilökohtainen avustaja kuuluu tällä hetkellä kuntien määrärahaperusteisiin palveluihin. Tämä palvelu tarjoaa vaikeavammaiselle mahdollisuuden elää itsenäistä, omaehtoista elämää ilman laitoshoidon rajoitteita. Sen sijaan, että avustajapalvelut olisivat kuntien harkinnan varassa, ne tulee saattaa valtion ja kuntien rahoituksella subjektiiviseksi oikeudeksi.

Yhdynkin mielelläni valtiovarainvaliokunnan lausumaehdotukseen n:o 9, jossa todetaan, että eduskunta edellyttää vammaispalvelujen parantamiseksi hallitusta kiirehtimään toimenpiteitä palveluohjauksen toimivuuden kehittämiseksi sekä vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajajärjestelmän toteuttamiseksi.

Toinen vammaispolitiikkaan liittyvä asia on kuurojen tulkkipalvelujärjestelmä, jota olisi kiireellisesti kehitettävä. Tulkkipalvelut ovat vammaispalvelulain mukaan kuulovammaisten subjektiivinen oikeus, mutta käytännössä tämä oikeus ei kaikilta osin toteudu. Esimerkiksi kunnat eivät ole vakinaistaneet tulkkien virkoja ja palveluilta puuttuu määrärahoja, jotta se olisi kattavaa. Ongelmia on myös opiskelutulkkauksessa, jossa on epäselvyyksiä järjestämisvastuusta. Tämä on käytännössä johtanut siihen, että jotkut kuurot opiskelijat ovat jääneet kokonaan ilman tulkkipalveluja.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan kiittää valtiovarainvaliokuntaa siitä, että pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevien lasten vanhemmat saavat vielä kolmannen perusopetusvuoden aikana kotihoidon ja yksityisen hoidon tukea. Vaikka meille riittää tulevaisuudessa lukuisia haasteita, olen iloinen siitä, että joihinkin ongelmiin pystymme vastaamaan näinkin konkreettisella tavalla.

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Kiitän kansanedustajia pitkästä, mutta hyvin ansiokkaasta ja monipuolisesta keskustelusta, jota tänään on täällä salissa käyty, aloitettu puolenpäivän aikaan, pidetty pieni tauko, ja nyt sitten ollaan lopettamassa.

Hyvin kipeisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin on otettu kantaa, esitetty ratkaisumalleja. Näihin kipupisteiden analysointeihin on helppo yhtyä, ja niitä on sekä valiokunnan mietinnössä, hallitusohjelmassa että tulevien vuosien työsarkana meillä kaikilla.

Haluan ihan muutamia illan mittaan käytetyistä puheenvuoroista nostaa tämän ajan puitteissa tässä esille. Ensinnäkin arvostan kovasti ed. Töllin puheenvuoroa, jonka hän käytti, monet muutkin täällä käyttivät, perhearvojen nostamisesta keskusteluun ja agendalle. Ehkä olemme liian paljon kiinni numeroissa ja lainsäädännössä ja erilaisissa koukeroissa ja unohdamme tavallaan tämän suuren, keskeisen kysymyksen perhearvojen ohjausvaikutuksesta meidän päätöksentekoomme.

Tänään kuulin uutisista, että Suomessa tapahtuu avioeroja eniten EU-maista, siis eniten EU-maista. Kyllä tämän pitää pysäyttää kaikki meidät päättäjät. Suurin syy avioeroihin oli se, että puolisoilla ei ole riittävästi aikaa toisilleen. Sitä vaan jäi kerettiläisenä miettimään, siitäkö sitä aikaa sitten enemmän tulee, kun erilleen muutetaan, mutta ilmeisesti se sitten näin on.

Ed. Karjula käytti hyvän puheenvuoron teknologia-asiasta. On äärettömän tärkeä tällä vaalikaudella edetä terveydenhuollon teknologiassa. Meillä on paljon erilaisia osahankkeita, meillä on tehty hyvää työtä eri puolilla Suomea, mutta meillä puuttuu semmoinen viimeinen sykäys siihen, että saisimme koko maahan kattavat järjestelmät, jotka sopivat toistensa kanssa yhteen, sopivat eurooppalaisiin järjestelmiin, ja että potilas ei niinkään enää liiku vaan liikkuu tieto, kuvat ja data. Tästä saavutetaan suuria säästöjä. Tässä työskentelemme juuri ministeriössä. Ed. Karjulakin oli mukana tässä työryhmässä, jota laajalla rintamalla nyt haluamme edistää. Siinä on Sitra, Tekes, ministeriö, eri toimijat, yliopistot. Me haluamme koota tällaisen suuren suomalaisen osaamisen tämän asian eteenpäinviemiseen.

Sitten tänä iltana on useissa puheenvuoroissa puututtu lapsiasiainvaltuutettuun. Tämä on hallitusohjelmassa, ja näillä näkymillä yritämme saada valtuutetun viran todellakin 2005 alusta perustetuksi ja työn alkamaan juuri niitten suuntaviivojen mukaan, mitä täällä on useissa puheenvuoroissa esitetty.

Omaishoidosta on käytetty paljon puheenvuoroja. Tämä suunta ja sanoma on selvä. Tähän halutaan parannusta eduskunnan taholta, kuten on paljon esitettykin.

Sitten täällä ovat monet lääkärikansanedustajat, ed. Tiusanen mukaan luettuna, käyttäneet ansiokkaita terveydenhuollon puheenvuoroja, kuten ed. Ylä-Mononen ja monet muut. Kyllä tässä on nyt kysymyksessä perusterveydenhuollon arvostuksen nostaminen. Perusterveydenhuollon aseman vahvistaminen on a ja o, jotta saamme erikoissairaanhoidon kulut tässä maassa jollakin tavalla pysymään kuntien hyppysissä. Se lähtee siitä juuri, mistä ed. Ylä-Mononen täällä kertoi, jo koulutuksesta.

Sen lisäksi me tarvitsemme terveyskeskuksen vetovoimaan erilaisia tekijöitä, jotta rekrytointi helpommin siellä onnistuisi ja työt onnistuisivat. Siellä on työnjakokysymyksiä, siellä on evo-rahakysymyksiä, siellä on koulutuskysymyksiä ja muita sellaisia, joita tässä kovasti ollaan tekemässä. Mehän aloitamme kenttäkierroksen, jossa nyt on analysointivaihe menossa, ensi vuoden alussa, jossa käydään seutukunta seutukunnalta perusterveydenhuolto läpi, terveyskeskus terveyskeskukselta, katsotaan ne kipupisteet, mitä yhteistyötä voitaisiin tehdä, miten voitaisiin paremmin järjestää ottaen huomioon, että sieltä puuttuu lääkäreitä nyt, yli 500 vakanssia on tyhjänä. Nyt silti pitää tämä asia pystyä järjestämään.

Alkoholiasioista käytettiin monta puheenvuoroa. Huoli on yhteinen, mutta me pystymme tämän hallitsemaan. Alkoholiasiaohjelma on menossa. Siinä on resursointia ja määrärahoja, sekä terveyden edistämiseen että erillistä määrärahaa, saatavissa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä vammaisasiaan puuttua. Se on hyvin monessa puheenvuorossa tullut esille. Palveluohjauskokeilu on ollut meillä menossa, siitä on raportti valmistunut, ja Stakes arvioi parhaillaan tätä palveluohjauskokeilun toteutumista. Tämä arviointiraportti on tästä juuri kohtsiltään tulossa, ja palveluohjauksen laajentaminen eri asiakasryhmien tukimenetelmäksi on meillä keskeinen sosiaalialan kehittämisohjelmassa. Tästä monet edustajat kantoivat huolta, että palveluja saisivat ne, jotka sitä todella tarvitsevat, ja osaisivat siinä ryteikössä sen oikean palvelun saada. Tämä palveluohjaus tähtää nimenomaan tähän, ja me tuemme kuntia tämän menetelmän käyttöönotossa.

Arvoisa puhemies! Tässä ovat tulleet nyt tämän illan havainnot, jotka tässä kirjasin, ja todellakin tästä me jatkamme ensi vuonna sitten jälleen tätä työtä.