Täysistunnon pöytäkirja 116/2003 vp

PTK 116/2003 vp

116. TORSTAINA 18. JOULUKUUTA 2003 kello 10

Tarkistettu versio 2.0

Työministeriön hallinnonala 34

 

Maija Perho /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja työjaostossa luonnollisesti kuultiin työministeriön ja myöskin kenttäorganisaation, toimeenpanevien organisaatioiden, työvoimatoimistojen näkemyksiä siitä, mitä ensinnäkin tämä uusi momenttijako tuo tullessaan työvoimapolitiikan toimeenpanon ja sen tehokkuuden kannalta sikäli, että nyt hyvin hajallaan olevat eri momentit, joiden välillä määrärahoja on ollut vaikea liikuttaa, kootaan yhteen. Vastaanotto tälle työvoimatoimistoissa, työvoimapiireissä on luonnollisesti myönteinen, ja tällä tätä määrärahojen käyttökapasiteettia voidaan nostaa lähelle sataa prosenttia. Yhtenä ongelmana, johon eduskunnassakin on takavuosina puututtu, on ollut juuri se, että määrärahoja on jo jäänyt käyttämättä näiden taloushallinnollis-byrokraattisten ongelmien vuoksi.

Olennaisia muutoksia työvoimapolitiikassa on ensinnäkin uusien palvelukeskusten perustaminen, ikään kuin näiden jo toimineiden yhteispalvelupisteiden kehittäminen. Näistähän on saatu myönteisiä kokemuksia erityisesti niiden pitkäaikaistyöttömien kohdalla, joiden ainoa ongelma ei ole työn puute vaan joilla on erilaisia elämänhallintaongelmia, mahdollisesti mielenterveysongelmia, päihdeongelmia jne. Tämä kehittämislinja on varmasti ihan myönteinen, ja siitä on jo näyttöä käytännön kokeilujen kautta.

Jaosto on halunnut korostaa työvoimapolitiikan toimeenpanossa muun muassa työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen vaikuttavuutta ja sitä, että sen järjestämisessä kiinnitettäisiin huomiota talousalueen työvoimatarpeisiin ja ennen kaikkea koulutushalukkuuden näkökulmasta siihen, että koulutustarjonta vastaa työelämän tarpeisiin. Myös on haluttu painottaa nuorten työttömyyden vähentämistä, ennen kaikkea nuorten aktivointia, mikä on tärkeää sekä työllisyysasteen nostamisen näkökulmasta että siitä näkökulmasta, että on aivan luonnollista se, että työkokemuksen puute vaikeuttaa pitkittyneesti nuorten työnsaantia.

Elma-projektiin eli pitkäaikaistyöttömien eläke-edellytysten selvittämiseen suunnataan lisää resursseja, ja se on tietysti tärkeätä sen vuoksi, että ne ikääntyneet pitkäaikaistyöttömät, joilla ei todellakaan ole asiallisia kuntoutumis- ja työllistymismahdollisuuksia, ohjataan sitten kunniallisesti eläkkeelle. Tähän liittyen valiokunta myös kiirehtii vajaakuntoisten ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien eläkkeellepääsyä koskevan erillislain valmistelua niin, että sitä koskeva lakiesitys voitaisiin vähintäänkin antaa ensi vuonna. Tämä toivomus sisältyi työasiainvaliokunnan lausuntoon. On selvää, että tällaisen erillislain, joka on tarkoitettu kertaluonteiseksi ratkaisuksi, laatiminen ei ole ongelmatonta ja kriteerien löytäminen vaatii varmasti hyvin perusteellista harkintaa.

Jaosto perehtyi myös tiettyihin erilliskysymyksiin tämän työvoimapolitiikan toimeenpanon ohella. Yksi näistä kysymyksistä on Euroopan rakennerahasto-ohjelmien toteutus. Asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi se, että näiden projektien hallinnointi, kilpailuttamismenettelyt, maksatusmenettelyt jne. ovat äärettömän työläitä, byrokraattisia, maksatukset tulevat pitkälti vasta jälkikäteen sen jälkeen, kun rahat ovat jo kuluneet. Tästä syystä tuli esille se, että halukkuus näihin projekteihin on, jollei nyt suorastaan romahtanut, kuitenkin olennaisesti vähentynyt. Tähän asiaan on kiinnittänyt huomiota myöskin hallinto- ja tarkastusjaosto omassa työssään. Toivottavasti löytyy viisautta sieltä komission suunnalta, että näitä menettelyjä voitaisiin yksinkertaistaa, ja ennen kaikkea olisi tärkeää sellaisten projektien toteuttajien näkökulmasta, joilta puuttuu oikeastaan oma rahoitus, ainoastaan toimitaan niiden varojen puitteissa, joita tulee työministeriöstä, joita tulee mahdollisesti kunnilta, joiltakin yhteisöiltä, että maksatukset voisivat toimia moitteettomasti ja ilman turhia viiveitä. Olisi joka tapauksessa tärkeää, että se rahoitus, joka EU:sta Esr-projektien muodossa on saatavissa, voitaisiin käyttää, koska näistä monista projekteista on kuitenkin löytynyt sellaisia hyviä käytäntöjä, joita on sitten voitu levittää laajempaankin käyttöön.

Toinen erilliskysymys, joka liittyy pakolais- ja siirtolaisuusasioihin, on se, että turvapaikkahakemusten käsittelyä pitäisi voida olennaisesti nopeuttaa. Tähän luonnollisesti tarvitaan lisäresursseja, mutta tähän lyhentämiseen päästäisiin myös siinä vaiheessa, kun käsiteltävänä oleva ulkomaalaislaki on tullut voimaan. Tähän liittyy kuitenkin sen kaltainen tulevaisuuden ongelma, johon jo haluttiin puuttua, että määrärahoja työministeriöstä ei voida välittömästi siirtää sisäministeriöön, ennen kuin tämä uusi laki on ollut tietyn ajan voimassa, eli tarvitaan siirtymävaihe, joka ehkä riittäisi vuoden pituisena.

Vielä detaljina täällä on siviilipalvelukseen liittyen esitys siitä, että asumiskustannusten korvausongelma ratkaistaisiin lähinnä siitä syystä, että näitä siviilipalveluspaikkoja voitaisiin täysimääräisesti saada käyttöön.

Eli paljon uutta on tulossa, ja toivottavasti ne tavoitteet, joihin pyritään, toteutuvat näiden uusien panostusten ja uusien toimintamuotojen kautta, että työttömien koulutustasoa voidaan kohentaa ja antaa koulutusta, työelämävalmennusta ja muita valmiuksia sillä tavoin, että tämä toimenpiteiden vaikuttavuus paranisi ja tätä kautta myöskin sitten voitaisiin näiden toimenpiteiden kautta vaikuttaa työllisyysastetta nostavasti, mikä on varmasti tämän salin yhteinen tavoite.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on työllisyyden lisääminen vähintään 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä. Valitettavaa on, että tämä tavoite uhkaa karata yhä kauemmas ja kauemmas. Työministeri Filatov taisi jo Jäätteenmäen hallituksen ensimmäisillä alkumetreillä epäillä tavoitteen realistisuutta. Mikäli tämä hallituksen työllisyys- ja myöskin talouspolitiikan ykköstavoite karkaa käsistä, joudutaan menemään leikkauslistoihin. Taisipa olla tällä viikolla, kun ministeri Kalliomäki itsekin väläytti ensimmäisen kerran leikkauslistojen uhkaa.

Omalta kohdaltani, kun tunnen kuitenkin työhallintoa jonkin verran, pidän valitettavana sitä, että tämän hallituskauden poikkihallinnollista työllisyysohjelmaa vetävät ja johtavat virkamiespuolelta ne, jotka ovat kutakuinkin vuosikymmenen ajan vastanneet tästä työllisyyspolitiikasta, ovat olleet sen pääarkkitehtejä. Valitettavasti tämä työllisyyspolitiikka on ollut semmoista yhden ainoan oikean vaihtoehdon politiikkaa, jossa samaa sabluunaa on pyritty soveltamaan käytäntöön joka puolella Suomea riippumatta siitä, mikä on ollut sen kunnan, sen seutukunnan työmarkkinatilanne. Siinä suhteessa tulokset eivät ole olleet kovin kaksisia.

Ed. Perho mainitsi näistä Esr-projektien hallinnointiin liittyvistä ongelmista, ja se on ihan totta, että se on hyvin monimutkainen, hyvin hidas ja epäselvä viidakko. On havaittavissa nimenomaan sitä, että eri sidosryhmät, eri projektien toteuttajaorganisaatiot alkavat väsyä tähän osin turhaankin byrokratiaan.

Itse olen miettinyt, että se johtuu osin kahdesta syystä: Kunnat ovat aika monessa Esr-hankkeessa olleet mukana toteuttajina ja rahoittajina, ja kun kuntien rahat alkavat loppua, niin kyllä tällainen projektitoiminta, joka kuitenkaan ei ole pakollista, on se, mistä lähdetään vähentämään. Kuitenkin kunnat olisivat työhallinnollekin hyvin tärkeitä yhteistyökumppaneita. Eli se vaikea kuntatalouden tilanne heijastuu sitten tähänkin aktiivisuuteen.

Toinen syy on se, että hankkeitten hallinnointi on tehty niin toivottoman kankeaksi, taloushallinto monimutkaiseksi ja raportointi itsetarkoitukseksi. Eli ei ole ihme, että monen projektin isäntäorganisaatio miettii kahdesti, lähteekö hankkeita toteuttamaan. Näiden Esr-hankkeitten hallinnoinnissa on nähty, että byrokratia luo uutta byrokratiaa. On luotu tiukkoja ohjeita ja seurantajärjestelmiä, moninkertaisia järjestelmiä, ja niitä valvomaan on tarvittu taas lisää voimaa, ja kun on ollut hankala noudattaa näitä kaikkia ohjeita, on havaittu, että nyt pitää tehostaa valvontaa, ja kun on tehostettu valvontaa, on huomattu sitten joitain väärinkäytöksiäkin. Elikkä tähän minusta työministeriössä pitäisi kiinnittää erityistä huomiota, että projektien hallinta, niiden ohjeistus, saataisiin paljon virtaviivaisemmaksi, joustavammaksi, ja kun on itse kuitenkin voinut katsoa projektikulttuuria muissa maissa, niin kyllä kuitenkin Suomessa varsinkin julkinen sektori on niin nuhteetonta, että siellä voitaisiin vielä enemmän luottaa projektien toteuttavaan tasoon. Itse olisin jo ensi vuonna hyvin huolestunut siitä, mikä on esimerkiksi Euroopan sosiaalirahaston kohtalo tulevina vuosina, volyymi, miten määrärahat kohdennetaan, kun Euroopan unioni laajenee.

Sitten muutama seikka työministeriön keskeisistä toimista, jotka oli mainittu valiokunnan mietinnössäkin. Ministeriö vannoo räätälöityjen palvelukokonaisuuksien nimeen, mutta siinä pitää muistaa, että niiden täytyy perustua aina työttömän omaan valintaan ja aktiivisuuteen, jotta ne olisivat kestäviä ja vaikuttavia ratkaisuja. Olennaista on se, että myöskin työhallinnon ja muiden viranomaistahojen pitää sitoutua työnhakusuunnitelmaan. Ei voi olla niin, että velvoite on, jos puhutaan yhteisestä sopimuksesta, vain yhdensuuntainen. Jos tehdään sopimus, sen pitää aivan samalla tavalla velvoittaa työvoimatoimistoa kuin esimerkiksi työtöntä.

Nuorille alle 25-vuotiaille luvataan koulutus, harjoittelu- tai työpajapaikka kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen. Se on askel ihan oikeaan suuntaan, mutta sillä lailla riittämätön, että pitäisi olla tavoitteena se, että nuorille tarjotaan työttömyysjakson jälkeen ihan oikea työpaikka oikeilla työehdoilla. Se koulii nuoria kaikista parhaiten, vaikka paikka olisi vain määräaikainen, tuleville työmarkkinoille. Työ kuitenkin opettaa kaikista parhaiten.

Työvoimakoulutuksessa siirrytään aikamoisen viiveen jälkeen yksilöllisempään paremmin paikallisia tai seudullisia työmarkkinoita vastaavaan täsmäkohdennettuun koulutukseen. On ihan hyvä, että on tunnustettu se, että vaikuttavampi työvoimakoulutus on kallista, mutta se on hinta siitä, että sillä saadaan myös tuloksia.

Ikääntyneitä pitkäaikaistyöttömiä esitetään siirrettäväksi eläkkeelle. Tavoite on ihan oikea. Siinähän tuli ministeri Filatov, vai oliko ministeri Mönkäre, ulos jokin aika sitten. Epäilen, että suunniteltu volyymi, mistä puhuttiin, jää aivan liian pieneksi. Itse olen arvioinut, että tällaisia, jotka voisi kertapäätöksellä siirtää pois näennäisesti työmarkkinoilla olevista henkilöistä, on 15 000—20 000 työtöntä. Se on minimi. Se saattaa kuulostaa isolta kohderyhmältä, mutta kyllä minulla on aika vahva näppituntuma siihen.

Sitten semmoinen, mistä on jauhettu aika paljon: Työttömyyden alueelliset erot ovat vieläkin hyvin suuret. Budjetin selitysosassa on, että millään työmarkkina-alueella, työssäkäyntialueella, ei työttömyys saisi ylittää 80 prosentin rajaa koko maan työttömyydestä, ja kuitenkin löytyy kuntia, missä 6, 7, 8 vuotta on oltu sen rajan yli, mitä koskaan ei saisi näiden perustelujen mukaan ylittää. Nyt sitten tulee ihan uutena kysymyksenä se, miten työhallinto ja muut toimijat pystyvät reagoimaan niihin työmarkkina-alueiden äkillisiin työmarkkinamuutoksiin, joita on alkanut tulla esille. Esimerkiksi Kemijärvi on surullisenkuuluisa esimerkki.

Myönteinen asia — lopuksi pitää yrittää olla positiivinenkin — on se, että on tosissaan koottu yhdelle momentille paljon määrärahoja, ja siinä vain pitäisi muistaa, että silloin momenttivapaus toimii, kun se siirretään lopulta työvoimatoimistotasolle, että pystyttäisiin reagoimaan kunkin työmarkkina-alueen ainutlaatuiseen tilanteeseen.

Mutta kuitenkin suurin puute on tässä valiokunnan mietinnössä ja hallitusohjelmassa se, mikä osoittaa hallitusohjelman kovuuden, että työttömyyden aikaisiin etuisuuksiin ei ole neljän vuoden aikana tulossa minkäänlaista parannusta. Kaikki muut ryhmät on huomioitu edes näennäisillä parannuksilla, mutta työttömille ei ole tulossa mitään. Siinä minusta kiteytyy se kymmenen vuotta harjoitetun työllisyyspolitiikan idea, että uskotaan enemmän pakkoon kuin kannustavuuteen. Itsellä ainakin on aina lähtökohtaisesti tällainen positiivinen ihmiskuva, ja uskon siihen, että jos ihmisiä kannustetaan oikealla tavalla, annetaan haasteita ja annetaan toimintavapauksia, niin aika moni aktivoituu, kun taas viranomaisvalvonnalla tahtoo olla se vaikutus, että se passivoi ihmisiä entisestään.

Me olemme tehneet omat vaihtoehtobudjettiesitykset, ja siellä on aika paljon osioita köyhyyden vastaisesta kampanjasta nimenomaan täällä työhallinnon kohdalla, ja tulemme ne sitten myöhemmin esittämään.

Semmoiseen asiaan haluaisin vielä työministeriltäkin vastauksen, että mihin johtaa sitten työvoimatoimistoverkon supistaminen, kun siellä on selvät viitteet annettu hallitusohjelmassa ja muissa asiakirjoissa, että käytännössä itsenäisten työvoimatoimistojen verkko tulee puolittumaan tämän hallituskauden aikana. Olen ihan varma siitä, että se johtaa palveluiden supistumiseen, ongelmiin niiden saatavuudessa ja siihen, että kaikki ihmiset ympäri Suomen eivät ole tasa-arvoisessa asemassa.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Muutama sana valiokunnan mietinnöstä, niistä asioista, jotka siinä nousivat esiin.

Yhteismomenttia kiiteltiin ja tässä on esitetty keskustelussa nyt ja jo aiemmin esimerkiksi monella kyselytunnilla sitä, pitäisikö kokonaan antaa vapaus työvoimatoimistolle päättää, mihin raha käytetään, että eduskunnassa ei enää linjattaisikaan sitä, miten paljon käytetään rahaa koulutukseen, miten paljon käytetään tukityöllistämiseen valtiolle, kuntiin tai yrityksiin. Tässä vaiheessa on otettu käyttöön järjestely, jossa kuitenkin vielä eduskunnalla on valta päättää siitä, mihin toimenpiteisiin rahaa käytetään, ja tällä tavalla ohjastetaan työvoimatoimistoja, mutta kuitenkin joustavasti käytännön tilanteissa hyvin nopeasti oikeastaan pelkällä puhelinsoitolla ministeriöön voidaan tehdä ristiinkäyttöpäätöksiä, silloin kun se alueellisen työllisyystilanteen näkökulmasta on perusteltua. Mielestäni tällainen varovainen eteneminen on hyvä, ja perustelen sitä esimerkiksi valtion tukityöllistämisen helppoudella ja kalleudella. Uskon, että tässä salissa monet ovat sitä mieltä, että valtion tukityöllistämistä pitää käyttää silloin, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Näin on omastakin mielestäni. Mutta kun valtion tukityöllistäminen on huomattavasti kalliimpaa kuin muu tukityöllistäminen, niin silloin, jotta meidän budjettimme pysyy edes jollakin lailla tasapainossa, on syytä pyrkiä työllistämään mieluummin kevyemmin keinoin, jolloin valtion kustannukset jäävät pienemmiksi.

Toinen syy, miksi on syytä vielä ohjata työvoimatoimistojen käyttäytymistä tässä asiassa, lähtee siitä, että valtion tukityöllistäminen ei ole niitä kaikkein vaikuttavimpia työllistämisen muotoja. Jos katsotaan esimerkiksi yleistä vaikuttavuutta kaikissa työvoimapoliittisissa toimissa, joihin kuuluu työelämävalmennus, työharjoittelu ja muu, niin voisi sanoa, että vajaa 50 prosenttia työllistetyistä jää sellaisiksi, jotka eivät löydä aktiivista vaihtoehtoa näiden toimenpiteiden jälkeen. Mutta sitten, jos vertaillaan täällä sisällä, mitä eri toimenpiteiden vaikuttavuus on, niin silloin, kun työllistetään esimerkiksi yrityksiin ihmisiä, niin voisi sanoa, että noin 80 tai 75 prosenttia löytää itselleen työpaikan sen jälkeen. Mutta jos katsotaan heikoimmilla alueilla valtion tukityöllistämistä, niin vain 3 prosenttia löytää työpaikan sen jälkeen. Silloin ei ole perusteltua, että annettaisiin vapaat kädet työvoimatoimistoille käyttää rahaa valtion tukityöllistämiseen, koska sen vaikuttavuus on heikompi, mutta siihen liittyy myös toinen näkökulma, että sen käyttö on hyvin helppoa sen vuoksi, että jos valtiolle tukityöllistetään ja valtio maksaa kaikki kustannukset, niin kuka tahansa oikeastaan pystyy löytämään tällaisia tukityöllistämispaikkoja. Siksi tällä ohjeistuksella on syytä asettaa enemmän haasteita koko organisaatiolle. Mielestäni se on yksi keino, jolla pyritään niihin vaikuttavuustavoitteisiin, joita sekä hallitusohjelmassa on kirjattu työvoimapolitiikalle, ja on aivan oikein, että vaikuttavuutta pitää pyrkiä parantamaan, ja se tulee myös valiokunnan mietinnössä esiin, ja mielestäni on hyvä näin.

Aikuiskoulutuksen vaikuttavuudesta on puhuttu. Siihen tehtiin lisäbudjetissa huomattava tasokorotus, ja uskon, että se aiheuttaa sen, että te-keskuksissa uskalletaan ostaa myös kalliimpaa koulutusta, joka on vaikuttavampaa. Meillä on monia sellaisia toimialoja, joissa koulutus on yksinkertaisesti niin kallista, että ennen tätä tasokorotusta niiden osuus jäi hyvin pieneksi, vaikka olisi tiedettykin, että todennäköisyys työllistyä sen jälkeen on suurempi kuin toisen tyyppisen koulutuksen jälkeen, mutta kun eduskunnassa on asetettu volyymitavoitteet — ja vaikka suoraa yksikköhintaa ei te-keskuksille olekaan määrätty, se tulee laskennallisesti näiden volyymitavoitteiden kautta — niin se on aiheuttanut sen, että aina ei ole välttämättä käytetty sitä tehokkainta koulutusta, joka alueella parhaiten työllistäisi. Nyt tämä tasokorotus antaa mahdollisuuden petrata tässä asiassa. Lisäksi pyritään, niin kuin äskeisessä puheenvuorossa sanottiin, henkilökohtaisempaan koulutukseen, siihen, että se olisi tutkintoon johtavaa, ja esimerkiksi yliopistokouluttautuminenkin on nyt uuden lain myötä mahdollista, ja tietyissä tilanteissa se parantaa ihmisten työllistymismahdollisuuksia.

Elma-projektin rahat kaksinkertaistuvat ensi vuonna ja tämä toiminto viedään koko maahan. Siitä on tullut paljon positiivista palautetta. Uskon, että se palvelee niitä ihmisiä, jotka jäävät ulos tästä kertaratkaisusta. Jos me lähtisimme, niin kuin ed. Mustajärvi tässä sanoi, hakemaan 15 000—20 000:ta ihmistä kertaratkaisulla pois, niin sellaisten rajojen löytäminen on lähes mahdotonta. Me olemme nyt päätymässä tiukkaan rajaukseen, jolloin tämä koskee noin 10 vuotta työttömänä olleita, jotka ovat saman ikäisiä kuin ne, joilla tällä hetkellä on ollut mahdollisuus päästä työttömyyseläkeputkeen. Tämä rajaus on perusteltu, koska silloin tavallaan sekä työstä että työttömyydestä voi päästä tietyllä erityisratkaisulla eläkkeelle. Se koskee noin 2 000—3 000:ta henkilöä. Mutta jos se ulotettaisiin 15 000—20 000 henkilöön, sinne humpsahtaisi herkästi 50 000—60 000 henkilöä, jos se jouduttaisiin kriteerien kautta tekemään. Tämä on se ongelma, joka tähän koko järjestelyyn liittyy, mutta siitä huolimatta sosiaalipoliittisessa ministerityöryhmässä on päädytty siihen, että tätä valmistelua jatketaan. Valtiovarainvaliokunta on toivonut, että se olisi jo ensi vuonna voimassa. Sen voin ehkä luvata, että se lakiesitys tulee ensi vuonna, mutta siihen, onko se sitten voimassa 2005 vai jo ensi vuoden aikana, en uskalla ottaa kantaa, koska valmisteluvastuu on sosiaali- ja terveysministeriöllä eläkeasioissa.

Byrokratia Esr-asioissa on myös puhuttanut tätä salia ja valiokuntia. Allekirjoitan kyllä täysin sen kritiikin, mitä tästä asiasta on tullut, mutta ongelma on se, että valtaosa näistä byrokraattisista elementeistä tulee EU:n kautta, koska siellä koko tämä järjestelmä on hyvin erityyppinen. Siellä tavallaan koko järjestelmä on rakennettu sellaisiin maihin, joissa ei ole ollut yhtä luotettavaa ja stabiilia hallintoa kuin Pohjoismaissa, ja sen vuoksi tästä on tehty tällainen hyvin ikään kuin kontrolloiva systeemi. Me olemme käyneet aktiivisesti neuvotteluja komissioon päin, että Esr-toiminnassa voitaisiin siirtyä sellaiseen menettelyyn, jossa kuittien tarkistamisen sijaan tarkistettaisiin niitä tuloksia, joita tällä toiminnalla saadaan. Silloin voitaisiin käyttää taloushallinnollisesti aivan normaalia suomalaista järjestelyä, johon suomalaiset ovat tottuneet, ja luottaa siihen, että maassa taloushallinto toimii, mutta tulokset ovat tietenkin ne, joista me olemme vastuussa EU:lle silloin, kun EU-rahoitusta käytetään. Tätä työtä tehdään aktiivisesti, mutta se on aika takkuista, koska maiden kulttuurit ovat hyvin erilaisia näissä asioissa.

Sitten vielä pakolaisasioista: Mietinnössä on puututtu siihen, että turvapaikanhakijoiden käsittelyaikoja pitää nopeuttaa. Allekirjoitan täysin tuon tavoitteen, mutta Ulkomaalaisvirasto on se keskeinen instanssi, joka vaikuttaa näihin käsittelyaikoihin, ja se kuuluu sisäministeriön toimialaan. Mutta sitten tähän sisälle on rakennettu vähän ongelmallinen asia. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä sanotaan mielestäni aivan oikein, että sitten, kun näitä käsittelyaikoja saadaan nopeutettua, niin on mahdollista, että työministeriön puolella vastaanottokeskuksissa syntyy säästöjä. Näin tapahtuukin tietyn aikajänteen jälkeen, mutta tässä siirtymävaiheessa käy herkästi niin, että oleskelulupien määrä lisääntyy, kun nopeutetaan tätä prosessia, ja kun oleskelulupien määrä lisääntyy, niin silloin lisääntyvät työministeriön hallinnonalalla kuntakorvaukset, joita maksetaan kunnille, ja nämä kuntakorvaukset ovat kalliimpia kuin kustannukset vastaanottokeskuksissa, joten alkuaikana itse asiassa tämä käsittelyaikojen nopeuttaminen tuo meille lisäkustannuksia, mutta jo muutaman vuoden päästä se tuo säästöjä, ja siinä mielessä se on järkevää tehdä, vaikka siitä tällainen kustannuspiikki aiheutuukin.

Alueellisista työllisyyseroista: Budjettiin on jätetty ministeriön käyttöön tällainen tasoitusraha, joka voidaan ottaa silloin käyttöön, kun alueella työttömyys nousee yli sen, mitä laissa määritellään suhteessa keskimääräisiin lukuihin, ja sitä pitää silloin käyttää, kun kunnat ovat sellaisessa tilanteessa, että siellä tapahtuu jotain yllättävää ja prosentit nousevat liian korkeiksi. Esimerkiksi Kemijärven kohdalla lisäbudjetissa lisättiin investointipuolen rahoja KTM:n pääluokkaan, ja ajatuksena oli se, että näitä rahoja suunnataan nimenomaan paikkaamaan sitä, mitä Lapissa on tapahtunut ja mitä Kemijärvellä on tapahtunut, ja toinen ajatuksellinen kohde oli Uusikaupunki ja sen erityisen vaikeat ongelmat, ja sitten oli muutama muu, joissa näitä nopeita muutoksia on tapahtunut.

Etuisuuksista: Sosiaali- ja terveysvaliokunta jo puuttui siihen, että pitäisi päästä eroon siitä, että työmarkkinatuki-ihmiset joutuvat hakemaan tietyissä tilanteissa toimeentulotukea täydentääkseen taloudellista tilannettaan, ja tämä ei tietenkään ole kestävä tilanne. Mutta meidän nykyjärjestelmässämme ongelma on se, että jos vain yksioikoisesti nostetaan työmarkkinatukea, niin siitä ei hyödy työtön ihminen itse ollenkaan, vaan käy niin, että asumistuki on se, joka vähenee samassa suhteessa, tai jos henkilö on saanut toimeentulotukea, niin toimeentulotuki alenee siinä suhteessa kuin työmarkkinatuki on noussut. Sen vuoksi pitää etsiä kestävämpi järjestely, ja sitä on ajatus tehdä siinä yhteydessä, kun pohditaan työmarkkinatuen maksuvelvollisuuksia: Onko ihminen esimerkiksi sairaspäivärahan piirissä, onko hän työmarkkinatuella, onko hän toimeentulotuella vai minkä järjestelyn piirissä? Kun tämä niin sanottu kahdensadan päivän työmarkkinatuen kattopohdinta on tehty, siinä yhteydessä mielestäni pitää löytää kestävä ratkaisu, niin että työmarkkinatuella oleva ihminen ei ole pysyvästi toimeentulotuen tarpeessa.

Se tavoite hallituksella on, vaikka sitä ei suoraan hallitusohjelmaan ikään kuin selkeänä euromääräisenä etuutena ole kirjattu. Mutta se on osa tätä kahdensadan päivän tavoitetta, että ihmiset saisivat toimeentulonsa oikeasta paikasta. Siihen liittyy se, että tehdään näitä Elma-selvityksiä; liittyy se, että saadaan osa niistä, jotka ovat olleet pitkään työttöminä tämän erityisjärjestelyn kautta eläkkeelle; siihen liittyy se, että ihmiset saavat aktiivisia vaihtoehtoja ja sitä kautta paremman toimeentulon. Silloin tavallaan se joukko, joka on passiivituen varassa, on pienempi, ja silloin on helpompi tehdä niitä tasokorotuksia, jotka näille ihmisille varmasti aivan oikein kuuluvat.

Toimistoverkon supistuksesta voisi sanoa sen verran, että työhallinnon työvoimatoimistojen johtajista aika iso osa eläköityy nyt tässä kymmenen vuoden aikahaarukassa, ja kun meillä on toimistoja, joissa on yksi johtaja ja kolme alaista, niin se ei oikein ole järkevää palvelua. Tärkeämpää on se, että on ihmisiä, jotka palvelevat, eikä se, että on johtajia, jotka hoitavat byrokratiaa. Sen vuoksi pyrimme siihen, että meillä olisi enemmän seutukohtaiset työvoimatoimistot.

Mutta jos budjettikirjaa lukee tarkkaan, niin huomaa sen, että siellä ei ole sellaisia taloudellisia syitä, joiden vuoksi toimistoverkkoa pitäisi supistaa, vaan se lähtee enemmänkin te-keskusten esityksistä. Tarkoitus on se, että kaikki nykyiset työvoimatoimistot eivät olisi enää työvoimatoimistoja, vaan ne olisivat palvelupisteitä, jolloin ihmiset voivat saada palvelunsa läheltä, mutta esimerkiksi koulutussuunnittelua tai jotakin tällaista enemmän perehtymistä ja osaamista vaativaa tehtävää voitaisiin sitten keskittää varsinaisiin työvoimatoimistoihin ja esimerkiksi yritykset voisivat saada täyden palvelun työvoimatoimistojen kautta.

Tällä pyritään siihen, että voitaisiin lisätä henkilökunnan osaamista työvoimatoimistoissa samoin kuin tällä palvelukeskusuudistuksellakin. Kun meillä on työnhakukeskukset ja palvelukeskukset, niin palvelukeskuksissa on työvoimaneuvojia, jotka ovat perehtyneet pitkäaikaistyöttömyyden ongelmiin, ja toisaalta sitten, kun palvellaan yrityksiä, pitää olla olemassa työvoimatoimistojen henkilöstöä, joka on perehtynyt yritysten työvoimatarpeisiin. Tämä maailma on nykyaikana vaan niin monimutkainen, että jos ihminen yrittää kaikkea hoitaa pitkäaikaistyöttömyydestä yrityksiin ja koulutukseen, siinä se osaaminen jää huomattavasti pinnallisemmalle tasolle, ja sen vuoksi tätä palvelun uudelleenpohdintaa on tehty.

Palvelukeskuksista on kirjattu budjettiin, että niitä lähtisi ensi vuonna vähintään kymmenen liikkeelle. Niitä lähtee 15 palvelukeskuskonseptilla, jossa on hiukan laajempi palvelurepertuaari. Sen lisäksi lähtee 10 yhteispalvelupistettä, jossa sosiaalitoimen ja työhallinnon parityöskentelynä palvellaan asiakkaita. Koko vaalikauden tavoite on tuo 40 palvelukeskusta. Voisi sanoa, että ne tulevat aika kattavasti Suomen kartalle, jo nyt nämä nykyiset palvelukeskukset ja yhteispalvelupisteet. Se, mikä on ollut positiivista, on ollut kuntien liikkeellelähtö ja aktiivisuus tässä asiassa. Lähestulkoon kaikki kunnat, jotka näitä hakivat, saivat nyt jo tässä ensimmäisessä jaossa yhteispalvelupisteen tai palvelukeskuksen, ja kriteereinä on käytetty sitä, minkä verran työttömiä alueella on, miten suuri osuus heistä on pitkäaikaistyöttömiä ja miten suuri osuus heistä on erittäin pitkäaikaistyöttömiä. Elikkä silloin ei puhuta pelkästään vuoden työttömänä olleista vaan pidemmän jakson työttömänä olleista.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies Paavo Lipponen.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri käsitteli puheenvuorossaan näitä vaikeimmin työllistyviä ihmisiä, ja tässä se onkin se saranakysymys. Juuri heistä pitää valtion kantaa vastuu laajoilla työllisyystoimilla. Nyt on käynyt kuitenkin niin, että tämä valtion vastuu työllistämisestä on vähentynyt koko ajan. Kun Lipposen ykköshallituksen aikana 1996 työhallinnon toimenpitein työllistettiin vielä 120 000 ihmistä keskimäärin vuodessa, nyt se on pudonnut 80 000:een ja putoaa edelleen. Tästä on syntynyt se työttömyyden kova ydin eli ne, jotka eivät näille markkinoille niin sanotusti työllisty. Tässä on tehty iso virhe. Tällä lailla on synnytetty sitä niin sanottua kovaa ydintä, kun on vähennetty valtion vastuuta juuri niistä ihmisistä, jotka eivät kovilla työmarkkinoilla pärjää.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa tuli ministerin puheessa niin paljon tärkeitä asioita, että pitää keskittyä vain muutamaan. Kun ministeri sanoi, että valtion tukityöllistäminen ei johda lopulliseen tulokseen ja on kaikista heikoimmin vaikuttavaa, niin tosiasia on kuitenkin se, että se johtuu siitä, että kohderyhmä on myöskin kaikista vaikein. Siellä monesti vaihtoehdot ovat tämmöiset: joko kokonaan syrjäytyminen, eläkeratkaisu tai sitten kunniallinen saattohoito eläkkeelle määräajoin toteutetuilla julkisen sektorin tukisijoituksilla. Painotan sanaa "kunniallinen" ja vähemmän sitä myöhemmin tulevaa sanaa.

Työvoimatoimistoverkon supistuksiin tulee paine sitä kautta, että työvoimaosastoilla on toimintamenomäärärahoja niin vähän, että ne joutuvat tekemään likaisen ja ikävän työn, ja sitten ensimmäiseksi viedään johtajan paikka, ja sen jälkeen todennäköisesti rajoitetaan palveluaikoja, tiettyjä palveluja. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että ainakin viimeisessä tutkimuksessa, minkä minä näin työnhallinnon palveluista, parhaimmat arvosanat, palautteen, sekä työnhakijoilta että työnantajilta saivat nimenomaan pienet työvoimatoimistot, joissa henkilökunta on kouliintunut antamaan kaiken tasoista ja monimuotoista palvelua asiakkaille.

Ja eläkeratkaisuista: Siinä on juuri oikeastaan se ajatustapavirhe, että nyt puhutaan kriteereistä (Puhemies: Aika!) eikä asiakkaista ja ongelma tehdään kriteeristä. Ydinongelma on kuitenkin se, että meillä on niin paljon, niin iso joukko, niitä ihmisiä, jotka tosiasiallisesti ovat jo syrjäytyneet pysyvästi työmarkkinoilta, ja se pitäisi nyt tunnustaa.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työministeriö on tehnyt aika paljon uusia toimia, joiden toivon todella tuottavan tulosta sillä tavalla, että esimerkiksi nämä yhteispalvelupisteet auttavat sellaista pitkäaikaistyötöntä, joka on jo aika tavalla lannistunut työn etsimisessä ja joutunut monta kertaa pettymään. Kun eri viranomaiset yhdessä yrittävät tukea ja haetaan yhteistä mahdollisuutta siihen omaan työllistymispolkuun, niin tämä voi ainakin osan näistä saattaa takaisin työelämään. Mutta tosiasia on se, mikä tuli ed. Mustajärven puheessakin, että meillä on osa ihmisiä, jotka täytyy todennäköisesti kunniallisesti todella hoitaa eläkkeelle eikä niin, että ihmisiä nöyryytetään vuodesta toiseen.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus on asettanut itselleen vaativan työllisyystavoitteen. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa tavoitteen toteuttaminen näyttää erityisen vaativalta. Vaikka työttömyysprosentti ei ole varsinaisesti lähtenyt nousuun, on työllisyysaste reagoinut jo selvästi talouskehitykseen. Työllisyysaste on laskenut viime kuukausien aikana. Hallitusohjelmaanhan liittyi myös työllisyysasteeseen kytkeytyvä tavoite, elikkä koko talouden kannalta on aivan keskeistä se, että me pystymme nostamaan työllisyysastetta.

Tulevien vuosien aikana työttömyyden olemus tulee myös ratkaisevalla tavalla muuttumaan. Ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien määrä vähenee, ja vastaavasti nuorten pitkäaikaistyöttömien määrä kasvaa. Näin on vaarana rakentua todellinen kova työttömyyden ydin. Kun otetaan huomioon se voimakas kansainvälinen murros, joka merkitsee jatkuvasti kovenevaa kilpailua työstä ja ensisijaisesti kustannuskilpailua, mutta yhä enemmän myös osaamiskilpailua, niin piirtyy se vaativa maasto, jossa tätä työllisyysongelmaa ministeri Filatovin johdolla hallitus pyrkii ratkaisemaan.

Tähän työn kilpailuolemukseen haluan ottaa kaksi ihan tuoretta esimerkkiä. Me olemme puhuneet paljon Kiina-ilmiöstä — sanoisin: laajemmin Itä-Euroopan maiden ja Aasian merkittävästä haastajaroolista. Vasta oli artikkeli, jossa tarkasteltiin IBM:n roolia ja sitä, millä tavalla siellä siirtyy merkittävällä tavalla koodaustyöpaikkoja lähinnä Indonesiaan, ja nimenomaan todetaan, että vaikka kaikki kustannukset huomioidaan, niin kustannukset ovat noin puolet siitä, mitä Yhdysvalloissa työkustannus.

Mutta toinen, vielä merkittävämpi uutinen tuli ihan eilen vastaan. Nimittäin monet saksalaiset yritykset ovat siirtämässä toimintojaan Itä-Eurooppaan, ja siinä näyttäytyy tämä osaamisen kilpailu, että esimerkiksi Siemens on siirtämässä tutkimus- ja tuotekehityksestä kolmanneksen näihin matalapalkan maihin, elikkä näkyy, kuinka merkittävä on se haaste — kun me olemme Suomessa hyvin voimakkaasti tukeutuneet osaamiseen ja meidän pitää tukeutua vahvasti osaamiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen — että yhä vahvemmin myös nämä matalien kustannuksien maat tulevat myös korkeammalla ja korkeammalla osaamisella tähän kilpailuun mukaan.

Mutta, arvoisa puhemies, haluan ihan yhteen asiaan tarkemmin paneutua. Nimittäin tämä tilanne pakottaa meitä arvioimaan käytettäviä työllisyyspoliittisia keinoja. Valtiontilintarkastajien kertomuksessa on tehty vertailua eri työvoimapoliittisten toimenpiteiden tehokkuudesta. Avoimille työmarkkinoille sijoittuu työvoimapoliittisessa koulutuksessa olleista noin neljännes kahden kuukauden kuluttua koulutuksen päättymisestä. Siis kolme neljäsosaa jatkoi työttömänä koulutuksessa taikka tukityössä. Vastaavasti starttirahaa saaneista vain 12 prosenttia oli enää työttömänä tai tukityössä.

Kertomuksessa todetaankin starttirahan olevan tehokkain työllistämiskeino. Tästä huolimatta starttirahan saajien määrä on kuitenkin vähentynyt vuodesta 98 asti lukuun ottamatta viime vuotta. Valtiontilintarkastajien kertomuksessa esitetäänkin, että on harkittava starttirahan siirtämistä toissijaisesta toimenpiteestä ensisijaiseksi sekä starttirahan käytön laajentamista. Mielestäni esitys on erittäin kannatettava.

Vaikka työministeriön työvoimapoliittiset toimenpiteet ovat työllisyyden kannalta vähempimerkityksisiä kuin esimerkiksi yrittäjyys- ja elinkeinopolitiikkaa, pakottaa hallituksen kunnianhimoinen työllisyystavoite tarkastelemaan työllisyyspolitiikkaa myös varsin syvällisesti. Ilman uudelleenajattelua tavoitetta tuskin tulemme saavuttamaan. On kysyttävä, minkälaisen painoarvon nykyisessä aktiivisessa työllistämispolitiikassa todellisuudessa saa itsensä työllistäminen ja mikroyrittäjyys.

Starttiraha on esimerkki keinosta, joka ei anna hallinnolle suurta roolia, mutta on ehkä juuri sen takia äärimmäisen tehokas. Liian usein jokaisen organisaation, niin myös työministeriön hallinnonalan, ensimmäinen tehtävä on huolehtia omasta tehtävästään, omasta työllistymisestään. Tämä tosiasia usein estää toteuttamasta tehokkaimpia toimenpiteitä. Tässä talossa meillä on kuitenkin oltava rohkeutta arvioida asioita puhtaasti kansakunnan kokonaisedun näkökulmasta. Työllisyyspolitiikassa tämä tarkoittaa ihmisen uravalintaa tukevia toimenpiteitä, jotka kannustavat ihmisiä työllistymään joko toisen palvelukseen tai yhä useammin itse yrittäjäksi. Keskeistä onkin ulottaa jalostettu starttirahamahdollisuus myös niille kansalaisille, jotka eivät ole työttömiä. Minusta tämä on se iso periaate, joka meidän pitäisi nyt työministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön ja tämän yrittäjyysohjelman yhteistoimenpitein saada liikkeelle. Tiedän, että ministeri Filatov on tämän asian kyljessä, mutta haluan tällä omalla puheenvuorollani antaa voimakasta tukea ja kannustusta.

Vielä yhteen asiaan lyhyesti, arvoisa puhemies: Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on otettu erittäin tärkeään asiaan kantaa eli alle 25-vuotiaiden välittömään työllistymiseen taikka koulutuspaikan saamiseen. Minusta tämä nuorten aktivointi on ehkä se kaikkein tärkein kysymys, jos aiomme nostaa työllisyysasteen sille tasolle, mille meidän pitää Suomessa se saada.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Hiukan siitä, mitä kohderyhmiä missäkin toimenpiteissä on.

Valtion tukityöllistämisellä ei työllistetä kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia, vaan kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia työllistetään pääsääntöisesti yhdistelmätuen avulla, koska heidän työttömyytensä on ollut pitkäkestoisin. Valtion tukityöllistäminen vaihtelee hyvin paljon, eli sen vaikuttavuusongelmia ei selitä se, että kohderyhmä olisi kaikkein vaikein, vaan sen vaikuttavuusongelmaa selittää se, että vaikka valtiolla olisi tehtäviä, niin valtiolla ei ole budjetissa niissä toimistoissa rahaa palkata lisää työntekijöitä, ja sen vuoksi nuo työsuhteet päättyvät silloin, kun tukityöllistäminen päättyy.

Aikanaan, kun tätä valtion tukityöllistämistä alennettiin, silloin lisättiin esimerkiksi työvoimatoimistoihin lisää työvoimamenoja ja vakinaistettiin noita tehtäviä samoin kuin muihinkin valtion toimiin. Se oli mielestäni aivan oikea ratkaisu. Ei ollut perusteltua pyörittää niitä työllistämismäärärahoilla. Nyt tätä kasvua on edelleen haluttu, mutta itse haluan pitää sen kurissa. Se on perusteltua silloin, kun tulee esimerkiksi nuorta akateemista työttömyyttä, jotta se voidaan katkaista, jotta siitä ei muodostu pitkäaikaistyöttömyyttä, ja tietyillä alueilla, mutta sen määrällinen kasvattaminen ei ole perusteltua.

Starttirahaa ollaan kehittämässä siihen suuntaan, että siihen pääsisivät mukaan muutkin kuin pelkästään työttöminä olleet, mutta haluan korostaa, että tähänkin asti jokainen, jolla on ollut toimiva yritysidea, on saanut starttirahan. Se ei ole ollut kiinni siitä, että ei olisi ollut rahaa tai sitä ei olisi suunnattu tähän toimintaan, vaan siitä, että ihmisellä ei ole silloin ollut esimerkiksi yrityskoulutusta taustallansa. Yrityskoulutus on yksi kriteeri ja myös yksi syy, miksi starttiraha onnistuu. Toinen syy, jolloin sitä ei ole saanut, on ollut se, että alueella on ollut jo kyseisiä yrityksiä ja se olisi tuonut kilpailuvääristymän, jos uutta yrittäjää olisi tuettu starttirahan keinoin. Nämä ovat esteet sen saamiselle, mutta muutoin se ei ole ollut rahasta kiinni.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Filatoville tästä valtion tukityöllistämisestä: Nämä toimenpiteethän ovat menneet kuitenkin aikajärjestyksessä niin, että aikoinaan lakkautettiin ensimmäisenä valtion työllistämispalvelu, sen jälkeen valtion tukityöllistäminen ajettiin alas, ja kun aikoinaan kehitettiin työmarkkinatuki työttömyysturvan rinnalle, piti saada vastine myöskin tukityömarkkinoille, sille, että oli työttömien toimeentulo jaettu kahtia, ja siihen tuli tämä yhdistelmätuki. Ajallisesti tämä meni näin. Kuitenkin sanotaan näin, että puhutaan kaikissa tapauksissa vaikeasti työllistyvistä henkilöistä.

Se, mitä ministeri Filatov sanoi starttirahasta, on ihan totta, että pitää hyvin tarkkaan miettiä, kuka pystyy yrittäjäksi tämän päivän kovassa maailmassa, hyvin kilpaillussa maailmassa. Kauhein tilanne on se, jos kannustetaan ihmisiä yrittäjiksi siinäkin tilanteessa, että todellisia edellytyksiä ei ole. Lainsäädännön mukaanhan aina, kun starttirahapäätöstä tehdään ja harkitaan, pitää miettiä, onko sillä yrityksellä kannattavan toiminnan edellytykset. Jo se hakijan ominaisuuksien lisäksi hyvin paljon rajaa sitä, kenelle voidaan tukipäätös tehdä.

Mutta siihen, mitä ed. Karjula sanoi: Pitäisi miettiä hyvin paljon vaihtoehtoisia malleja. Irlannissahan on esimerkiksi tämmöinen aloittavan yrittäjän tukimalli, jossa ensimmäisenä vuonna työtön saa 100 prosenttia työttömyysturvasta, toisena 75, kolmantena 50 ja vielä neljäntenä 25 prosenttia riippumatta siitä, (Puhemies: Aika!) kuinka hyvin yritys kannattaa.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän vastauspuheenvuoron vielä sen vuoksi, että ei yksinkertaisteta, arvoisa ministeri, tätä asiaa, että kaikki, jotka olisivat tarvinneet, ovat saaneet starttirahaa. Minusta aivan olennainen kysymys on nyt juuri se, että me kehitämme tätä starttirahajärjestelmää, että ei edellytetä ihmisiltä työttömyyttä, ennen kuin he lähtevät yrittäjiksi. Minäkin olen vuosien varrella tavannut varsin monia ihmisiä, jotka olisivat aloittamassa yritystoimintaa, mutta meillä puuttuu nyt tämmöinen kannustinjärjestelmä ihmisiltä, jotka eivät ole työttömyydessä. Millä tavalla me kannustamme ja rohkaisemme niitä aktiivisia ihmisiä, jotka ehkä miettivät itsensä työllistämistä, omaa yritysideaa, ilman että heidän pitää työttömyyden kautta tavallaan saada tämmöinen mahdollisuus, minkä starttirahajärjestelmä tarjoaa?

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan ajattelin yhdestä asiasta, hyvin pienestä mutta tärkeästä asiasta, puhua. Ensinnäkin minusta oli todella hienoa ja iloista kuunnella ministeri Filatovin selvitystä tästä tilanteesta ja siitä aktiivista otteesta, joka hallituksella ja työministeriöllä tällä hetkellä on työllisyydestä ja työllisyyden hoidosta. Täytyy sanoa, että kentän näkökulmasta, kun on katsonut sitä vuosia, tuntuu, että tällaista otetta ei ole kyllä aikaisemmin ollut. Uskon ja luotan, että sitä kautta myös tuloksia alkaa tulla. Siinä mielessä suunta hallituksella ja hallituksen toimenpiteillä on hyvä ja oikea.

Aivan kuten ed. Karjulakin äsken totesi työllisyysasteesta sekä hallituksen asettamasta tavoitteesta, 100 000 uuden työpaikan saamisesta, tämä tavoite on todella vaativa. Tuntuu, että tämä tavoite tulee yhä vaikeammaksi ja vaativammaksi.

Joukkoirtisanomiset ja jatkuva yleinen uhka työttömyydestä ovat lietsoneet epävarmuutta yhteiskuntaan. Tosiasia on kuitenkin se, että ilman hallituksen ja eduskunnan tekemiä tämän vuoden työllisyyttä tukevia päätöksiä työttömyys olisi varmasti noussut, kun se tänä päivänä on kuitenkin jokseenkin samoissa lukemissa kuin viime vuonna näinä aikoina.

Hallitus on ottanut, kuten ministeri Filatov jo laajan selvityksen kautta osoittikin ja kertoi, vahvan poikkihallinnollisen otteen nimenomaan nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi muun muassa työn tai koulutustakuun kautta. On haettu erilaisia alueellisia työllisyyteen tähtääviä toimintamalleja, joiden avulla turvataan nuorten ja pitkäaikaistyöttömien sekä vajaakuntoisten kiinnittyminen yhteiskuntaan.

Työvoimahallinto on muuttanut sisäistä organisaatiotaan ja työtapaansa hallinnoinnista aktiivisempaan toimintaan. Se on rakentanut vahvempaa yhteistyötä myös muihin toimijoihin. On rakennettu yhteistyöpalvelupisteitä tai palvelukeskuksia, joiden avulla haetaan uusia yhteisiä työmalleja, moniammatillisia tiimejä, lähinnä pitkäaikaistyöttömien ja vajaakuntoisten työllisyyden edistämiseksi.

Pitkään työelämästä poissa olleiden ihmisten saaminen uudelleen todelliseksi työvoimaksi vaatii pitkäjänteistä, joskus hyvinkin räätälöityä kuntoutusta ja työkokeilua. Tässä sosiaali- ja terveydenhuollon saumaton yhteistyö työvoimahallinnon ja Kelan kanssa on äärettömän tärkeää.

Syy, miksi halusin vielä kerran tänään tulla puhumaan, on ensisijaisten etuuksien, lähinnä työttömyyspäivärahan ja työmarkkinatuen, parantaminen, josta ministeri Filatov äsken mainitsikin ja joka liittyy nimenomaan työministeriön talousarvion sisälle.

Hallitusohjelmassa lukee: "Köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi tarvitaan työttömyyden alentamisen lisäksi ensisijaisen sosiaaliturvan kehittämistä. Toimeentulotuen tulee olla viimesijainen toimeentuloturvan muoto ja sen muodostumista pitempiaikaiseksi toimeentulon lähteeksi tulee vähentää."

Arvoisa puhemies! Kansallisen sosiaalialan kehittämisprojektin selvityshenkilöt valmistelivat mallin, jossa työttömyysturvan peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea korotettaisiin 1,35 eurolla. Tähän mielestäni oleellisesti liittyy nimenomaan asumistuen tulorajojen tarkistaminen, joka poistaisi ymmärrykseni mukaan sen pelon, että asumistuki menetetään näitten etuuksien nousun kautta. Niitten korottaminen ei silloin vähentäisi asumistukea eikä vaikuttaisi toimeentulotuen tarkistamiseen. Elikkä ei ole kyse pelkästään työttömyyspäivärahan ja peruspäivärahan tarkistamisesta, vaan tämän yhteydessä täytyy tarkistaa myös asumistuki ja siihen liittyvät järjestelmät.

Näillä toimenpiteillä jatkuvan säännöllisen toimeentulotuen piiristä poistuisi heidän arvionsa mukaan noin 30—38 prosenttia asiakkaista. Tämä tulisi vaikuttamaan siihen, mikä mielestäni on aivan yhtä tärkeä asia kuin pelkästään tämän peruspäivärahan osalta. Tämä vaikuttaisi myös siihen, että sosiaalityön osaamista ja resursseja saataisiin paremmin hyödynnettyä ja ohjattua esimerkiksi kuntouttavaan työtoimintaan tai niiden vaikeimpien esteiden poistamiseen, mitkä estävät tai vaikeuttavat ihmisten työllistymistä tänä päivänä.

Oleellista tällä ratkaisulla on se, että kun yhteiskunnassa on hyväksytty määrätty minimitaso, jolla ihmisen tulisi tulla toimeen, niin tämä tulo tai etuus tulisi muualta kuin toimeentulotuen kautta. Nykyisten työmarkkinatuella olevien toimeentulotukiasiakkaiden tulotaso, yhteiskunnan hyväksymä minimitaso, pysyisi ennallaan, tulo vain tulisi yhdestä pisteestä elikkä Kansaneläkelaitokselta, ei kahdesta paikasta.

Stakesilta saatujen selvitysten perusteella valtion menoja toimenpide lisäisi 72 miljoonaa euroa ja työttömyyskassojen menoja 17 miljoonaa euroa. Kuntien toimeentulotukimenoja tämä vähentäisi 21 miljoonaa euroa ja verotulot lisääntyisivät 20 miljoonalla eurolla. Julkisen sektorin menojen nettolisäys olisi siten 47 miljoonaa euroa.

Toivoisin hallituksen ja työministeriön valmistelun ja toimintojen etenevän tähän suuntaan tulevan vuoden aikana siten, että ratkaisut työmarkkinatuen ja työttömyyspäivärahan sekä asumistuen osalta voitaisiin tehdä vuoden 2004 aikana. — Kiitoksia, ja hyvää yötä kaikille!

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Puhemies! Työllisyysasteen nostaminen on hallituksella todellakin kova tavoite. Jos se sisältää sen, että mennään aiemmin työelämään ja myöhemmin työelämästä eläkkeelle ja sitten on vielä tämä ryhmä tässä välitilassa — pitkä rakenteellinen työttömyys, pitkä olo työmarkkinatuella jne., — siinä on korjattavaa ja tavoiteltavaa kerrakseen. Tarvitaan monia välineitä mielestäni, että kaikkia erilaisia kohderyhmiä voidaan palvella ja auttaa. Tällaisia välineitä mielestäni uudessa hallitusohjelmassa ja sen toteuttamisessa on hyvin paljon. Mielestäni on myöskin löytynyt linja, jolla saadaan tulosta aikaiseksi. Keskustan kanta on ollut kaikissa vaiheissa se, että pitää kohentaa sekä kysyntää että tarjontaa, ja edelleen painotan: me tarvitsemme kaikkia niitä välineitä, jotka meillä nyt on käytössä.

Vain lyhyesti: Olen hieman hämmentynyt kokoomuksen esityksestä jaostossa siitä, että näissä rahoissa on näinkin merkittävä vähentämisen vara heidän näkemyksensä mukaan. Omasta mielestäni passiivinen työmarkkinatuella olo ei ole mikään tavoitetila vaan koulutus, aktiiviset toimet, aktiivinen työvoimapoliittinen koulutus tai aktiviteetti mikä hyvänsä on merkittävää. Siksi en itse pysynyt tässä logiikassa mukana, mikä jaostossa tuli, koska toisaalta kokoomuksessakin selvästi peräänkuulutetaan vaikuttavuutta, ja sitä vaikuttavuutta ei nyt ainakaan kotona olemalla saada aikaiseksi.

Toisekseen, samanaikaisesti sosiaalisia yrityksiä koskevassa kohdassa kokoomuksen puolelta tehtiin aika radikaali esitys menojen lisäämisestä. Minä en itse pystynyt hahmottamaan, mikä tämä linja oli, mutta itse pidän tätä hallituspuolueiden linjaa sillä tavalla hyvänä, että todella uskon, että vuoden päästä meillä on jo paljon näyttöä siitä, että tätä kannattaa jatkaa, ja 2007 uskon valoisampaan tulevaisuuteen.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnä haluan nostaa henkistä hattuani ministeri Filatoville, joka on kanssamme keskustelemassa. Toissa iltana about samaan aikaan olin täällä käyttämässä puheenvuoroa oikeusministeriön pääluokasta ja olisin halunnut debatoida ministeri Koskisen kanssa, mutta se ei ollut mahdollista, koska hän ei ollut paikalla. Tämä budjettikeskustelu on huomattavasti mielekkäämpää silloin, kun ministeri on läsnä. (Ed. S. Lahtela: Ed. Meriläinen arvostaa hallitusta!)

Lyhyesti haluan puhua vain kahdesta asiasta, joista ensimmäinen on varsinkin varmasti ed. Lahtelalle mieleen, eli siviilipalvelusmiehet, (Ed. S. Lahtela: Saattaa olla hieman eri näkökulma!) joitten yksi ongelmakohta on palvelusajan pituus. Ehkä akuutimpi ongelma on se, että asumiskustannukset, jotka lankeavat työnantajille, on selvästi este sille, että palveluspaikkoja ei tahdo löytyä. Ikäväkseni sain selville juuri toissa viikolla, että esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt ministeriönä sellaisen päätöksen, että sivaripaikkoja ei tarjota ministeriössä juuri näitten asumiskustannusten vuoksi. Pidän sitä kyllä vähän erikoisena, että valtionhallinnossa tällaisia periaatepäätöksiä tehdään, kun on kuitenkin kysymys yhteiskunnalle tehtävästä yleishyödyllisestä toiminnasta. Mutta olen varma, että ministeri Filatov tulee tässä tekemään parhaansa, ja ei siitä sen pidemmin.

Toinen kysymys, josta monet muutkin edustajat ovat tänä päivänä puhuneet, eli työvoimahallintoon kohdistuva kritiikki lähinnä näiden aktivoimistoimenpiteiden osalta. (Ed. Tennilä: Mikäs niissä on vikana?) Itse peräänkuuluttaisin asiakaspalveluhenkisyyttä. Minulla on tiedossa monia sellaisia koulutuksia ja toimenpiteitä, joita on myös toimenpiteiden kohde itse kokenut hyödylliseksi ja on kokenut, että hän on saanut sellaista palvelua, jossa on otettu ikään kuin yksilönä vastaan ja mietitty, mikä tässä tilanteessa olisi hyödyllistä. Silloin varmasti, vaikka se ei heti tuottaisikaan työpaikkaa saati pysyvää työpaikkaa, sillä on pitkällä aikavälillä vaikutusta.

Mutta ei pidä sulkea silmiään siltä, että tämän ikään kuin liturgian ulkopuolella aktiivisen työvoimapolitiikan periaatteellisesta hienoudesta on myös huomattavan paljon ihmisillä sellaisia kokemuksia, että heitä ei ole otettu vakavasti, on pakotettu sellaisille kursseille, jotka he ovat kokeneet vain simputukseksi, esimerkiksi kun yrittäjänä toimineelle ihmiselle, jonka firma on mennyt nurin, sitten tarjotaan yrittäjyyskurssia, tai ikään kuin tämän tyyppistä. Tämä oli ehkä kärjistetty esimerkki, mutta sinänsä kyllä elävästä todellisuudesta. On varmasti alueittain paljon eroja, ja totta kai, aina kun on tämmöinen valtava byrokraattinen viranomaispulju, sinne mahtuu kaikenlaista. Mutta ei tämä ole ainoa valtionhallintoon liittyvä pulju, josta tulee paljon sellaisia tarinoita, joista ajattelee, että tämä pitäisi ottaa vakavammin. Kela on yksi semmoinen, missä monet kokevat, että ei saa palvelua. (Ed. Takkula: Kelalla on hyvät palvelut!) Varsinkin työvoimatoimistojen osalta, kun on joku vähän hankalampi asia, vaikka että pitäisi saada sovitellun päivärahan ennakkomaksumenettely, niin välttämättä jos ei tällaisesta mahdollisuudesta osaa itse erikseen kysyä, sitä ei kerrota, ja silloinkin kun kysyy, informaatio saattaa olla hyvin vaihtelevaa.

Se, mikä minulla oli tässä viestinä, on, että minä toivon, että tämmöistä asiakaspalveluorientaation kehittämistyötä — mitä toki tietenkin on tehty, ei tämä mikään uusi idea ole — edelleen jatkettaisiin, koska on tietenkin järkevää, että jos laitetaan isoja rahoja johonkin toimintaan, niin se koetaan myös hyödylliseksi, koska minä luulen, että jos ihminen kokee, että se ei ole simputusta, vaan hänelle halutaan tarjota palvelua, sillä on myös parempi vaikuttavuus kuin silloin, kun ihminen kokee, että tämä on vaan kiusantekoa.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Työllisyyden osalta on olennaista erityisten toimenpiteiden aloittaminen työllisyyskehityksen tukemiseksi. Vain työllisyysasteen nousun ja kasvavan talouden ansiosta on mahdollista turvata hyvinvointipalveluiden kestävä rahoitus.

Työttömyys on Suomessa muuttunut paljolti rakenteelliseksi. Korkea työttömyys osoittaa, että työmarkkinat eivät toimi tyydyttävästi. Työmarkkinoilta puuttuu dynamiikkaa.

Hallituksen tavoitteena on luoda vaalikauden aikana 100 000 uutta työpaikkaa. Tämä tavoite on mitä kannatettavin. (Ed. Takkula: Saattaa tulla enemmänkin!) Kuitenkin hallitukselta itseltään näyttää loppuvan usko tavoitteen toteutumiseen. Hallitukselta puuttuu riittävä rohkeus toteuttaa muutoksia, joilla työmarkkinoita muutettaisiin toimivammiksi. Välttämättömät muutokset on tehtävä hallitusti, ennakoiden ja harkiten. Näiden muutosten toteuttamisessa kokoomus on luvannut hallitukselle tukea. Kokoomus on omalta osaltaan esittänyt alkuvaalikauden aikana toimenpiteitä, joilla voitaisiin vaikuttaa työllisyyskehitykseen lisäämällä työn kysyntää. Viimeisimmät kokoomuksen esitykset työllisyyden edistämiseksi, yrittäjän työvoimakustannusten alentaminen palkkatason mukaan ja kotitalousvähennyksen parantaminen kaatuivat hallituspuolueiden äänestettyä niitä vastaan. Tämä on erittäin valitettavaa.

Kokoomus on jo pitkään korostanut rakenteellisten toimien tarvetta työllisyyden edistämiseksi. (Ed. Takkula: 16 vuotta kun olitte hallituksessa, tämä tuli korostetusti esille!) Mielestämme ansiotuloverotuksen keventämistä on jatkettava myös vuoden 2004 jälkeen. Työnteon pitää aina kannattaa, sosiaaliturvaa ja verotusta on yhteensovitettava poistaen kannustin- ja tuloloukkuja. Työssäoloaikaa on pidennettävä turvaamalla opiskelijoille mahdollisuudet nopeaan valmistumiseen ja myöhentämällä eläkkeelle jäämistä. Yritys- ja pääomaverotus on tehtävä kilpailukykyiseksi sekä yrittäjyyteen kannustavaksi. (Ed. Takkula: Luetteko hallitusohjelmaa?) Yritysverotuksen sovittua kokonaisuutta on todellakin muutettava niin, etteivät kasvavat ja työllistävät yritykset kuulu uudistuksen häviäjiin. Me tarvitsemme uusia yrittäjiä ja yrityksiä luomaan uusia työpaikkoja. Siksi yrittäjyyden edellytyksistä ja Suomen kilpailukyvystä on todellakin pidettävä huolta. Erityisesti vähemmän erityisosaamista vaativien alojen työllisyysmahdollisuudet on hyödynnettävä alentamalla työn hintaa kyseisissä töissä sekä tukemalla tuotettujen palveluiden ostamista. Panostus korkean tason osaamiseen ja matalan tuottavuuden töiden lisäämiseen eivät ole toisiaan pois sulkevia vaihtoehtoja. Molempia tarvitaan työllisyyden parantamiseksi. Näiden asioiden eteenpäinviemiseksi kokoomuksen eduskuntaryhmä tekee työtä, ja myös nämä asiat toivoisi hallituksenkin ottavan työllisyyspolitiikkansa painopisteiksi jatkossa.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on myöntänyt useaan otteeseen, että hallitusohjelman toimenpiteet eivät ole riittäviä, jotta työllisyyttä ja valtiontaloutta koskevat hallitusohjelman tavoitteet toteutuisivat. Samaa ovat sanoneet useat asiantuntijat. Budjettiesitystä lukiessa tähän hallituksen huoleen kyllä voi hyvin yhtyä. Työministeri Filatovin taannoin esittämä uhkaus siitä, että työllisyyspolitiikassa ei tehdä mitään muita muutoksia kuin vain lisätään työvoimapolitiikan toimeenpanon määrärahoja, näyttää tässä budjetissa toteutuvan. Hallituksen melko sokea usko työvoimapolitiikkaan on hämmästyttävää. Budjettiesityksestä puuttuvat tehokkaat työllisyystoimet. Tosiasia on, että jos näillä eväillä jatketaan, työllisyystavoite lipuu yhä kauemmaksi.

Arvoisa herra puhemies! Työvoimapolitiikka ei ole kaikilta osin onnistunut, se sosiaali- ja työjaostossa asiantuntijakuulemisissa hyvin tuli selkeäksi. Työvoimapolitiikka ei ole onnistunut pureutumaan rakenteelliseen työttömyyteen. Työttömyyden vähentäminen edellyttää toimenpiteitä, jotka luovat aitoja, oikeita, työpaikkoja. Tämän vuoksi on tuettava talouskasvua, työelämän rakenteita on muutettava sekä työvoimahallinnon palveluja on tehostettava.

Toki nykyisen kaltaista työvoimapolitiikkaa tarvitaan työttömyyden ongelmien lieventämiseksi, ja tässä tulee vastaus myös ed. Ylä-Monosen kysymykseen. Nykyinen työvoimapolitiikka ei ole kuitenkaan täysin onnistunut tehtävässään. Erityisesti pitkään jatkunutta rakennetyöttömyyttä ei ole kyetty oleellisesti vähentämään. Työllisyystoimin on vain hetkellisesti kyetty keskeyttämään työttömyys, mutta tukikauden jälkeen ei työllistetyille tai ammatillisen aikuiskoulutuksen kurssin käyneille ole löytynyt oikeita töitä. Selvitysten mukaan, myös työministeriön selvitysten mukaan, työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistuneen työllistymisen todennäköisyys ei ole korkeampi kuin työttömien, jotka vastaaviin toimiin eivät ole osallistuneet. Työvoimapoliittisiin toimiin osallistuminen jopa saattaa ehkäistä työllistymistä. (Ed. Tennilä: Tuo on ihan roskaa!) Tästä huolimatta hallitus esittää perinteisten työllistämistoimien ja kurssituksien määrien lisäämistä erittäin merkittävästi.

Työvoimapolitiikan toimeenpanoon esitettyjä määrärahoja on edellä olevan perusteella perusteltua vähentää. Nämä määrärahat on perustellumpaa käyttää budjetin muissa pääluokissa siten, että niillä luodaan edellytyksiä talouden kasvulle ja oikeiden, aitojen, työpaikkojen syntymiselle. Tämän edellä esitetyn perusteella kokoomus tulee yksityiskohtaisessa keskustelussa tekemään vastalauseensa mukaiset esitykset työllisyyden edistämiseksi ja peruspalveluiden rahoituksen turvaamiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Täällä puhuttiin vielä sosiaalisista yrityksistä. Tuo laki oli erittäin tervetullut, mutta siinä oli eräitä epäkohtia, ja yksi oli se, että vajaakuntoiset ovat hieman eriarvoisessa asemassa hallituksen esityksen mukaan, ja kokoomuksen vastalauseessa esitettiin sellaisia ehdotuksia, joissa olisi vajaakuntoisille tehty mahdollisuus työllistyä kaikkiin yrityksiin samoin edellytyksin. Tämä olisi lisännyt vajaakuntoisten tasa-arvoa. Oli todella valitettavaa, että tämä vastalause ei mennyt tässä salissa läpi. (Ed. Mustajärvi: Vajaakuntoiset ovat paremmassa asemassa!)

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! En halua pitkittää keskustelua, mutta on aivan pakko puuttua muutamaan kysymykseen. Hallituksen tavoitteena ei ole se, että työ olisi matalasti tuottavaa, vaan päinvastoin työelämän ohjelmilla pyritään siihen, että työn tuottavuutta voitaisiin nostaa, jotta meidän kilpailukykymme kasvaisi, jotta me pärjäisimme tulevaisuudessa suhteessa pienemmällä työvoimalla silloin, kun meillä alkaa olla pulaa ihmisistä, jotka ovat työiässä, ja meillä on enemmän huollettavia kuin tällä hetkellä.

Sen sijaan hallituksen tavoitteena on tulla vastaan matalasti tuottavaa työtä — jolloin työnantajalla ei ole varaa maksaa meidän nykyjärjestelmämme mukaista palkkaa — osin verotusjärjestelmän, osin työnantajamaksujärjestelmän kautta, jotta se voisi tarjota ihmiselle sellaisen palkan, että sillä palkalla tulee toimeen. Tällä hetkellä valtiovarainministeriössä etsitään sellaista myös käytännössä toimivaa mallia, jota voitaisiin kohdentaa näihin tarkoituksiin. Holmin—Vihriälän malli on teoriassa hyvä, mutta siinä on hyvin paljon käytännön ongelmia. Minä esimerkiksi en ole sitä periaatetta kiistänyt missään vaiheessa, vaikka usein lehtitiedoissa minut on leimattu sellaiseksi henkilöksi, joka voimakkaasti vastustaa tuota mallia, mutta siinä on paljon sellaisia ongelmia, jotka johtavat osa-aikatyön lisääntymiseen, johtavat ylisubventioon sellaisilla aloilla, joille siihen ei ole tarvetta, ja johtavat vuotoihin. Sen vuoksi pitää kehittää tuon idean pohjalta sellainen malli, joka ihan oikeasti täyttää ne tavoitteet, joita Holmin—Vihriälän mallissa on ollut, koska mielestäni sen mallin tavoitteet ovat täysin kannatettavia, ja siltä pohjalta yrittäjämaksuja ollaan miettimässä.

Kotitalousvähennyksestä haluaisin sanoa, että se on yksi toimiva järjestelmä, joka on varmasti luonut myös uusia työpaikkoja. Sitä, kuinka paljon, kukaan ei pysty sanomaan. Tällä hetkellä noin 66 000 taloutta käyttää tuota kotitalousvähennystä, mutta ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että nämä taloudet eivät ostaisi palveluja tai eivät tekisi remonttejansa, jos tätä vähennystä ei olisi. Jos me mietimme niitä subventioita, mitä yhteiskunnassa on ollut, sanotaan vaikka aikanansa silmälasien verovähennysoikeutta, niin jos se nyt palautettaisiin ja sitä käytettäisiin runsaasti, kun ihmiset ostavat silmälaseja, niin ei kai siitä voisi tehdä sitä johtopäätöstä, että silmälasien käyttö lisääntyy tuon vähennyksen takia, vaan ihmiset vain käyttävät sitä, koska se on mahdollinen ja sitä kautta on mahdollista saada edullisemmin tiettyjä palveluja.

Aikanaan verovähennysmallia perusteltiin sillä, että ei tulisi kahdenkertaisia työnantajamaksuja. Mielestäni se on ollut hyvä peruste tuon verovähennysmallin käytölle. Mutta nyt, kun itse asiassa kokoomus edellisen hallituksen aikana oli mukana tekemässä ratkaisua ja oli siinä varsin aloitteellinen, niin liikuttiin jo riittävästi oikeaan suuntaan. Tällä hetkellä tuo 60 prosentin vähennysmahdollisuus subventoi jo hintaa, ei pelkästään työnantajamaksuja. Elikkä haluaisimmeko me luoda mallin tai järjestelmän, jossa me esimerkiksi remontointia subventoimme valtion verovähennyksin, mutta emme vaikkapa sairaan lapsen kotona hoitamista? Mielestäni se ei olisi sosiaalipoliittisesti järkevää, koska verovaroja tai niitä vähennyksiä, joita käytetään, pitää käyttää siten, että ne tuovat sen tuloksen, joka on sosiaalisesti myös oikeudenmukainen. Nyt pitää aivan rauhassa katsoa, miten tuo käyttö toimii, onko sitä tarve lisätä, koska esimerkiksi verotoimistoista saadun tiedon mukaan kukaan ei ikään kuin esitä tai toivo lisää verovähennysoikeutta, vaan sen sijaan mietitään, mikä on vähennyskelpoista. Järjestelmää pitää kehittää kokonaisuutena ja katsoa, minkälaisia todellisia työllisyysvaikutuksia sillä on ollut vai onko tämä tehoton järjestelmä, joka vuotaa, niin kuin kokoomus kritisoi työvoimapolitiikkaa usein.

Se, että olen sanonut, ettei tehdä erityisiä uudistuksia suhteessa Lipposen hallitukseen, on totta, koska se tarkoittaa sitä, että valtaosa näistä uudistuksista valmisteltiin Lipposen hallituksen aikana, mutta oli mahdotonta rahoittaa niitä, koska kokoomus suhtautui niin kielteisesti työvoimapoliittisiin toimiin. Nyt ne on myös mahdollista rahoittaa, ja sen vuoksi niitä pannaan tässä hallituksessa täytäntöön. (Ed. Sasi: Mitä hyötyä niistä on?) — Niistä on hyvinkin paljon hyötyä. Esimerkiksi yhteispalvelupiste Turussa on aiheuttanut sen, että sen asiakkaiden toimeentulotukitarve on puolittunut, koska he ovat aktiivisemmin itse hankkimassa itsellensä elantoa. — Ne ovat välttämättömiä sen vuoksi, että meillä tulevaisuudessa tulee olemaan myös määrällinen pula työvoimasta, ja silloin meidän on rakennettava työvoimaa tämän hetken työttömistä ihmisistä myös tulevaisuuden tarpeisiin. Jos me emme sitä tee, meidän kilpailukykymme kärsii myös sitä kautta, että meillä ei ole riittävästi osaavaa työvoimaa.

Kun tarvitaan osaavaa työvoimaa, niin tarvitaan myös osaavia työvoimatoimistojen henkilöitä, jotka palvelevat sekä yritysasiakkaita että pitkäaikaistyöttömiä. Niin kuin aikaisemmin sanoin, on aika mahdotonta nykymaailmassa hallita tämä koko repertoaari. Sen vuoksi tässä palvelujärjestelmäuudistuksessa pyritään siihen, että ihmiset voivat erikoistua siihen, mitä he tekevät, palvelemaan tiettyä asiakaskohderyhmää.

Jos katsotaan näiden aktiivisten työvoimapoliittisten toimien vaikuttavuutta, niin se on tietenkin aina suhteessa työvoiman kysyntään, mutta vaikkapa työvoimapoliittisen koulutuksen jälkeen ihmiset työllistyvät aivan samanlaisin tuloksin, yhden kahden prosenttiyksikön marginaalilla, kuin nuoret ihmiset, jotka valmistuvat tutkintoon johtamasta ammatillisesta koulutuksesta. Eihän meillä johtopäätöksemme ole se, että ammatillinen koulutus pitää lopettaa tai sitä pitää vähentää, koska sieltä työllistytään suunnilleen samoin prosentein kun ammatillisesta työvoimapoliittisesta koulutuksesta, jolloin pitää miettiä sitä, mitkä ovat pitkän aikavälin seuraukset ja mitkä ovat ne lyhyen aikavälin seuraukset, koska niihin vaikuttaa ennen muuta työvoiman kysyntä. Molempia toimia tarvitaan.

Se, mikä ehkä kaikkein eniten on hämmästyttänyt kokoomuksen budjettilinjauksissa, on se ristiriita, että valtiovarainvaliokunnassa esitetään 30 miljoonalla vähennettäväksi aktiivisen työvoimapolitiikan resursseja, mutta se esitys, jonka te teitte esimerkiksi sosiaalisen yrityksen lainsäädännön kohdalla, johtaisi siihen, että tukityöllistämisvolyymi pitäisi lähes kaksinkertaistaa, ja se ei onnistu ihan 30 miljoonalla, vaan siihen tarvittaisiin hieman enemmän rahaa.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri käytti erityisen hyvän puheenvuoron ainakin niiltä osin, ja kyllä muitakin hyviä kohtia oli, missä hän totesi, että viime kaudella nimenomaan kokoomus oli näissä työllisyysasioissa se jarru ja kiviriippa sille hallitukselle. Aika paljolti kokoomuksen syytä on, että työttömyyden alentuminen pysähtyi, kun näitä toimia ei saatu käyntiin kokoomuksen jarrutuksesta johtuen. Erityisen vihamielisestihän kokoomus suhtautui työttömiin.

Mutta, arvoisa ministeri, voisitteko kertoa, mikä on matalan tuottavuuden työ, kun tämä käsite jatkuvasti nousee täälläkin esille ja sitä käyttää jopa pääministeri. Onko kotona tehty työ matalan tuottavuuden työtä vai opettajan työ, vai mikä se on tätä matalan tuottavuuden työtä? Minä en oikein ymmärrä tätä käsitettä.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Uskon, että viime vaalikaudella monet asiat, jotka edistivät työllisyyttä, olivat nimenomaan kokoomuksen ansiota. Me olemme kriittisesti suhtautuneet työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin ja niiden vaikuttavuuteen, olemme halunneet lisätä niiden vaikuttavuutta. Toisaalta olemme suhtautuneet kriittisesti siihen, kuinka paljon näihin työvoimapoliittisiin voimavaroihin laitetaan rahaa, koska ne rahat ovat aina toisaalta poissa, ja ne ovat tällä hetkelläkin poissa sieltä, missä voitaisiin aikaansaada aitoja ja oikeita työpaikkoja, esimerkiksi palveluista ja toisaalta niistä toimenpiteistä, joilla voitaisiin edistää talouskasvua. Kyllä kokoomuksen esitykset ovat tavallisen työttömän puolella. Mehän haluamme, että työttömät saavat työpaikkoja. Tällaiset kurssit ja työvoimapoliittiset toimenpiteet pitäisi saada minimiin. Niitä toki tarvitaan, mutta niiden volyymi alkaa olla maksimitasolla.

Kysynkin työministeriltä, onko jatkossa vielä tarkoitus lisätä näitä toimenpiteitä, ettekö te ole huolissanne, että nämä voimavarat todellakin ovat poissa sieltä, missä niitä tarvittaisiin, esimerkiksi tämän jalostetun Holmin—Vihriälän mallin eteenpäinviemisessä. Sitähän ei voida toteuttaa, koska voimavarat on suunnattu tänne työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, jotka eivät edistä työllistymistä pääasiallisesti. Sen ovat kaikki työministeriön selvitykset osoittaneet.

Kysyn vielä, arvoisa herra puhemies, (Puhemies: Aika!) onko niin, että kotitalousvähennystä ei aiota viedä sen takia eteenpäin, kun käsitin, että työministeri sanoi, että se on jollakin tavalla epäsosiaalinen. Eikö ole sosiaalista, että sillä (Puhemies: Aika!) on aidosti saatu oikeita työpaikkoja aikaiseksi? Kyllä sen pystyy todistamaan, ja se on nähty, että palveluyrityksiä on muun muassa tullut paljon enemmän kuin (Puhemies koputtaa) niitä on aikaisemmin ollut.

Arto  Satonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Valpas esitti kyllä aika erikoisen väitteen, että kokoomuksen takia Suomessa olisi työttömyys kasvanut, kun päinvastoin me olemme nimenomaan, kuten ed. Sarkomaa sanoi, yrittäneet tehdä sellaisia toimia, että työllistämiskynnys alenisi ja sitä kautta työllisyys paranisi.

Sen sijaan tässä nykyisessä hallituksessa on se ero edelliseen verrattuna, että kuten täällä SDP:n ryhmäpuheenjohtaja Jouni Backman aikaisemmin sanoi, tässä hallituksessa aktiivinen työvoimapolitiikka saa sen painoarvon, jonka sosialidemokraatit ovat pitkään halunneet. Se osoittaa jälleen, että keskusta on nurisematta antanut tässäkin asiassa periksi. Mitään lisää ei saada sillä, että 5 500 ihmistä enemmän koulutetaan, riittäisi kun tarkemmalla kammalla valittaisiin se porukka. En kiistä sitä, että aktiivisella työvoimapolitiikalla on merkityksensä, mutta nyt kyse on siitä, kannattaako siihen satsata enää lisää rahaa.

Se mitä me esitämme, ei ole vähennystä nykyiseen, vaan se on vain vähennystä siihen, mitä hallitus on esittänyt lisää tälle vuodelle.

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itsekään ei voi olla hämmästelemättä ed. Valppaan käsitystä, mikä on kokoomuksen työvoimapoliittinen linjaus. Mehän olemme nimenomaan pyrkineet siihen, että ne työpaikat, jotka syntyvät, ovat pysyviä työpaikkoja, ja siihen, että kaikki ne toimenpiteet, jotka nyt tavallaan ovat työllisyyden hoitamiseen, kohdistettaisiin siihen, että meille syntyy pysyviä työpaikkoja.

Myös en voi olla kommentoimatta ministeri Filatovin käsitystä siitä, että kotitalousvähennyksen tulokset eivät välttämättä olisi niin hyviä kuin on esitetty, koska ainakin itse pidän harmaan talouden torjuntaa tärkeänä kysymyksenä ja myös ne tällä hetkellä saamatta jääneet verotulot, jotka syntyvät harmaan talouden kautta, olisi erittäin tärkeää saada verotuksen piiriin. Mielestäni kotitalousvähennys on erittäin tärkeä osa tätä prosessia.

Maija-Liisa  Lindqvist  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On mielenkiintoista seurata tätä keskustelua, kun itse näen tilanteen sillä tavalla, että tarvitaan sekä että toimenpiteitä. Mielestäni työministeriön monet toimenpiteet ovat juuri niitä, jotka auttavat heikoimmassa asemassa olevia työllistymään tämän pitemmän polun kautta. Osa ei työllisty koskaan, se on myönnettävä. Mutta ihmisarvoista elämää täytyy voida elää, jos on pudonnut työpaikasta, niin sanotusta todellisesta työpaikasta. Sen sijaan tarvitaan juuri koulutustarvetutkimusta, niin että voidaan suunnata ammatillista koulutusta entistä paremmin aina maakunnallisiin tavoitteisiin sillä tavalla, mitkä ovat maakunnan omat strategiat ja yritysten tarpeet. Olen nähnyt, että juuri työministeriö on linjannut viime aikoina tähän suuntaan. Molempia toimia tarvitaan.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä en voi kyllä muuta kuin jatkaa sitä eilistä ihmettelyäni kokoomuksen logiikasta omien budjettilisäyksiensä rahoituspuolella. Minä en näe päätä enkä häntää siinä teidän väitteessänne, että te vaan otatte nyt vähän näistä rahoista pois, kun tämä rahanlisäys perustuu juuri siihen, että tällä lisäyksellä saadaan sitä vaikuttavuutta ja tehokkuutta, mitä te peräänkuulutatte näihin rahoihin. Jos te kerran suhtaudutte niihin näin vihamielisesti tai ainakin jollakin tavalla epäilevästi, niin esittäisitte sitten saman tien koko roskan pois ja rahoittaisitte sillä sitten kaiken. Mitä järkeä tällainen nyysiminen on, että nyysitään se vaikuttavuuselementti tästä pois? Erittäin ristiriitaista.

Samoin ihmettelen sitä ristiriitaa, mihin täällä ministeri Filatov jo viittasi, miksi, kun te olette näin hienosti tasapainottanut budjettivaihtoehtoanne, miksi täällä nyt sitten ei ole rahoitusta sille rahalle, mitä te tässä uudistuksessa sosiaalisten yrityksien yhteydessä jokin aika sitten esititte, mikä olisi lisännyt huimasti näitä rahoja. Minä toivoisin jotakin logiikkaa teiltä.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajille Satomaa ja Holmlund: Te ette viime kaudella täällä olleet, eli minä puhuin viime kauden kokemuksista, ja täällähän juuri ministeri todisteli myöskin, hänhän puheenvuorossa totesi, että juuri kokoomus oli se jarru ja kiviriippa. Kyllä minulla tuli ihan sama tunne meidän ryhmässämme, että jos kokoomus olisi suhtautunut näihin työllistämisasiohin paremmin, meillä ei välttämättä olisi näin korkea työttömyys kuin nyt on.

Markus  Mustajärvi  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä haluan oikaista sen todennäköisesti väärinkäsityksen, mikä ed. Sarkomaalla on: vajaakuntoisilla työnhakijoilla ja työttömillä on lähtökohtaisesti parempi tilanne sekä tukijakson keston että tuen tason suhteen kuin muilla työnhakijoilla.

Mutta onhan tuo aika mielenkiintoinen asetelma, että jos todetaan, että on tulossa lama ja irtisanomisaalto, niin olisi aivan käsittämätöntä, jos siihen ei sitten reagoitaisi ja ennakoitaisi ja lisättäisi työllistämistoimia. Vastapainona siellä on kyllä annettu niin suuret, 1,5 miljardin, veronhuojennukset, veronkevennykset, että hirvittää, ja se ministeri Kalliomäen esiintuoma leikkauslista on lähempänä kuin moni arvaakaan.

Työhallinnolla on aina marssijärjestys: Ensimmäiseksi tukipäätöksiä tehtäessä katsotaan yksityissektorin tarpeet. Ne täytetään aina kun voidaan. Se on itsestäänselvyys. Joka ikinen päätöksentekijä katsoo ne nimenomaan sen takia, että ne tuovat pysyvät vaikutukset. Sitten tulee kunta, ja sitten tulee viimeisenä valtio. Mutta yksityinen sektori perkataan aina ekana.

Jaana Ylä-Mononen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaalle ja muille kokoomuksen kumppaneille voisi sanoa sen, että jos teillä on arvelu, että tämä olisi sosialidemokraattinen linja työllisyyspolitiikassa, jota nyt toteutetaan, niin näin varmasti on, mutta kun keskustassa tehtiin ainakin viimeinen vuosi työtä ennen vaaleja perehtyen laajasti tähän maailmaan ja opiskellen työllisyyspolitiikkaa ja sen harjoittamista, sen ongelmakohtia, me tulimme kyllä siihen samaan tulokseen kuin sosialidemokraatit, että tehdään kunnolla se, mitä tehdään, ja sitten katsotaan, ja jos se ei sitten aikanaan näytä enää hyvältä ja pätevältä, niin tehdään sitten uudet linjaukset, mutta nyt se siltä näyttää. En minä näe sitä pahana, että hallituksessa on puolueita, joilla on sama näkemys työllisyyspolitiikasta, ja sitten sitä voimallisesti toteutetaan. Uskon, että me saamme myöskin tuloksia sillä.

Kysyn myöskin, mikä ihme on kokoomuksen "pysyvä työpaikka". Se ei kyllä minulle selvinnyt.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Viitaselle sanon, että ovatko nämä 30 miljoonaa euroa juuri ne rahat, joilla se tehokkuus työvoimapolitiikkaan tulee. Hieman ihmettelen teidän kommenttianne. Kyllä joka ikisen euron, joka siellä työvoimahallinnon sektorilla on, vaikuttavuutta täytyy arvioida. Se ei pidä alkuunsakaan paikkaansa, että se tehostamistoiminta, joka työvoimahallinnossa on meneillään, kaatuisi tähän 30 miljoonaan euroon. Kyse on vain siitä, millä volyymilla työvoimapolitiikkaa tehdään. Meidän argumenttimme on se, että tässä tiukassa kehyksessä on järkevämpää suunnata näitä niukkoja euroja jonnekin toisaalle. Meidän väittämämme on se, että tällä meidän budjettivastalauseellamme, meidän esityksellämme, paremmin edistetään talouskasvua ja työllisyyttä ja luodaan niitä aitoja työpaikkoja, siis työpaikkoja, joissa työllistetään, eikä vain kurssitusta ja työvoimapoliittisia toimenpiteitä, niin kuin näillä rahoilla, minkä puolesta te puhutte.

Ed. Valppaalle sanon, että mielestäni teidän kannattaa erotella kaksi asiaa: toimenpiteet, joilla edistetään työllisyyttä, ja toimenpiteet, joilla luodaan työvoimapoliittisia toimenpiteitä. (Puhemies: Aika!) Jälkimmäiset eivät työllistä ketään. Tässä on se ero.

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En voi ollenkaan ymmärtää niitä puheenvuoroja siitä, että jollain tavalla sosiaalisten yritysten osalta kokoomuksen ehdotus olisi vaatinut lisämäärärahapanostuksia. Jos mietimme valiokunnan keskusteluja, niin muutenkin vähäteltiin sitä, mitä tämä käytännössä aiheuttaa vajaakuntoisten työllistymisen osalta. Työllistymismahdollisuudet eivät todellakaan edes tämän esityksen mukaan kovin paljon parane. Esityksemme piti sisällään ainoastaan sen, että tällä esityksellä olisi saatu tasavertaiset mahdollisuudet myös niille vajaakuntoisille, joiden alueella ei ole sosiaalisia yrityksiä, työllistyä samoin ehdoin tavallisiin yrityksiin. Siitähän tässä on kyse eikä mistään massiivisista määrärahapanostuksista.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Minä ainakin tulkitsin sitä kokoomuksen äänestysesitystä, että se olisi samalla tavalla subjektiivinen oikeus vammaiselle silloin, kun hän menee yritykseen, koska miten se sitten poikkeaa meidän nykykäytännöstämme? Meillä on tällä hetkellä mahdollisuus käyttää työllistämistukea vajaakuntoisen työllistämiseen missä tahansa yrityksessä. Uskallan väittää, että rahat eivät varmasti tältä sektorilta lopu kesken, jos yksityinen yritys on palkkaamassa vajaakuntoista työntekijää. Silloin tuota tukea voidaan käyttää pitkäkestoisemmin kuin normaalia työllistämistukea. Se on niitä työvoimapoliittisia rahoja, joita tarvitaan, jotta saadaan työllistettyä osa ihmisistä, jotka eivät avoimille työmarkkinoille nykytilanteessa muutoin työllisty.

Mutta ehkä tämä asiantuntemus on samalla tasolla kuin se, että tuossa vastalauseessa väitetään, että Suomessa on 145 000 pitkäaikaistyötöntä. Tässä vastalauseessa on tainnut mennä sekaisin se, että työmarkkinatuella olevia meillä on 145 000, mutta osa heistä on tullut työmarkkinatuelle siten, että he eivät ole koskaan olleet riittävän pitkään ansiotyössä ja työttömyyskassan jäsenenä, noin puolet, ja puolet on pitkäaikaistyöttömiä, eli oikea luku olisi ollut 70 000.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! On erityisen miellyttävää kuunnella tämmöistä aktiivista ja ihan oikeata keskustelua tässä salissa.

Tuo hallituksen työllisyystavoite on tosi haastava, ja nyt sitten sen kimppuun on käyty lisäämällä kovasti näitä resursseja tänne aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Työvoiman palvelukeskukset tulevat nyt ensi vuonna. Näitä on kritisoitu siitä, että ne nyt sitten jakavat työttömiä kahteen kastiin. Valitettavasti meillä kuitenkin työmarkkinoilla on semmoinen tilanne, että on joukko ihmisiä, joitten on äärimmäisen vaikea työllistyä, ja nämä palvelukeskukset avaavat mahdollisuuden yksilölliseen kokonaisvaltaiseen palveluun vaikeasti työllistyville. Se on siis hyvä asia.

Toinen asia, mihin tässä jo keskustelussa on kovasti viitattu, on laki sosiaalisista yrityksistä. Se on yksi uusi lisämahdollisuus työllistää vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Se lisä, minkä sosiaaliset yritykset tuovat, on tietenkin se, että työsuhteet tämmöisissä tukityöllistämisissä voivat pidentyä siitä, mitä ne ovat nyt, kaksinkertaisiksi tai jopa pidemmiksi. Sosiaalisista yrityksistä pitää kuitenkin tiedottaa hyvin, koska ei voi ajatella pelkästään näin, että jotkut yhteisöt nyt rupeavat sitten harjoittamaan yritystoimintaa ja hakeutuvat sosiaalisiksi yrityksiksi, vaan jo toimivia yrityksiä pitäisi saada enemmän sosiaalisiksi. Tarvitaan tiedotusta siitä, mitä mahdollisuuksia jollekin vaikka muutaman hengen työpaikalle tulisi hakeutumalla sosiaaliseksi yritykseksi ja työllistämällä vaikka yksi tai kaksi vajaakuntoista tai pitkäaikaistyötöntä.

Koulutusta lisätään kovasti ensi vuoden budjetissa, ja se oikeastaan on ihan asiaan kuuluvaa, kun täällä on peräänkuulutettu koulutuksen vaikuttavuutta. Totta kai, jos kerran koulutetaan, sillä täytyy saadakin niitä tuloksia aikaan. Se on itsestäänselvää, ja tähän myös tietenkin uskomme.

Kaiken kaikkiaan paukkuja työllistämiseen lisätään vahvasti, mutta toinen vastapuoli on se, että tarvitaan sitten myös työpaikkatarjontaa. Työllistäminen ja yrittäjyyden edistäminen kulkevat sillä tavalla käsi kädessä, että niillä voidaan samaan ongelmaan kahta kautta vastata. Hallitus on tehnyt monia ratkaisuja yritystoiminnan edistämiseksi. Tämä itsensä työllistämisen helpottaminen arvonlisäveron liukuvuudella oli ensimmäinen. Sen jälkeen tehty yritysverouudistus ja yritysten sukupolvenvaihdosten verokohtelun keventäminen ovat auttaneet tässä mielessä.

Seuraavana hallitusohjelman mukaan vuorossa on matalapalkkaisen työn sivukulujen alentaminen. Työmarkkinoillahan on semmoinen tilanne, että työn vaativuustaso sekä myös tuottavuusvaatimus on kasvanut ja sen takia hyvin monia ihmisiä on syrjäytynyt kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle. Kerrassaan ne henkilökohtaiset ominaisuudet eivät nykyisillä työmarkkinoilla riitä.

No, tuo matalapalkkaisen työn sivukulujen alentaminen, siinähän ei ole suinkaan tarkoitus, että kenenkään palkkaa alennetaan, vaan totta kai lähdetään siitä, että maksetaan työehtosopimusten mukaista palkkaa, mutta kun sivukuluissa tullaan työnantajaa vastaan, kokonaiskustannukset työllistämisestä ovat pienemmät, ja siitä seuraa se, että sillä työntekijällä on matalampi, pienempi tuottavuusvaatimus ja helpommin työntekijä tuottaa sen kustannuksiaan suuremman hyödyn työnantajalle, olkoon sitten työnantaja julkinen sektori tai yksityinen yritys. Tätäkin asiaa on tahallaan haluttu ymmärtää väärin. Toistan vielä, että ei siinä kenenkään palkkoja ole tarkoitus laskea, vaan työn kokonaiskustannuksia alentaa sillä tavalla, että saadaan uudelleen kannattavan teettämisen piiriin semmoista työtä, joka tällä hetkellä on sieltä pois karannut. (Ed. Valpas: Mitä on matala tuottavuus?) — Matalan tuottavuuden työtä on sellainen työ, josta työnantajalla ei ole mahdollista maksaa korkeata palkkaa. Se voi olla vaikka hyvinkin monella alalla tapahtuvaa työtä. (Ed. Tennilä: Onko kaupan työ matalan tuottavuuden työtä?) — Erittäin hyvä kysymys, ed. Tennilä. Se voi olla sitä, koska meillä on varmasti hyvin eri tavalla kannattavia kauppayrityksiä. Toisilla kaupoilla olisi varmasti varaa maksaa korkeampia palkkoja, (Ed. Tennilä: Se on huippuunsa rationalisoitu se homma!) — on, on, — mutta meillä on myös paljon semmoisia kauppoja, jotka ovat nykyisessä kilpailutilanteessa vaarassa menettää kannattavan toiminnan edellytyksensä ja pistää koko putiikin kiinni, ja silloin minusta on parempi, että tämmöinen liikeyritys, joka pystyy esimerkiksi joitain ihmisiä työllistämään, pyörii edelleen kuin että sekin sulkeutuu. No, ei puututa tähän keskusteluun. Tätä voidaan varmaan puhemiehen hyvällä suosiollisella avustuksella jatkaa myöhemmin.

Otan vielä erään mielenkiintoisen osan tuosta valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä esiin. Siinä pohdiskellaan lopuksi työttömyysturvan korottamisen ja toimeentulotuen tarpeen suhdetta, johon esimerkiksi ed. Anneli Kiljunen täällä aikaisemmassa puheessaan viittasi. Jos tosiaan tuo homma toimii siihen tyyliin kuin nämä jotkut selvitykset osoittavat, että työttömyysturvaa korottamalla saadaan merkittäviä säästöjä toimeentulomenojen puolella aikaan, jolloin sitten vapautuisi kuntien sosiaalityössä resursseja ennalta ehkäisevään sosiaalityöhön, niin se olisi tavattoman hyvä asia. Kysyisinkin tästä ministeri Filatovin näkemystä, mikä teidän näkemyksenne on, toimiiko tuo asia noin.

Vielä poimin esiin ikääntyneitten pitkäaikaistyöttömien ongelman. On hyvä, että nyt valmistellaan kertaratkaisua henkilöille, joilla ei ole enää mitään toivetta työmarkkinoille paluusta. Se eläkepäätös olisi ikään kuin se vapauttava toimenpide ja täällä viitattu kunniallinen siirtyminen eläkkeelle. Se on inhimillistä ja oikein tämmöisiä ihmisiä kohtaan, mutta totta kai on selvää, että ratkaisun on oltava tilapäinen. Siitä ei saa tulla pysyvää vuotoa pois työmarkkinoilta, jos halutaan, että hallituksen työllisyystavoitteista tulee totta.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Kun puhutaan matalan tuottavuuden töistä, niin kyse on nyt jostakin perusteellisesta sekaannuksesta. Siinä sekoitetaan nyt toisiinsa matalat palkat ja tuottavuus. Semmoista vertailua ei saa yksinkertaisesti tehdä. Ne ovat kaksi ihan eri asiaa, eikä voida vertailla, että joku toimiala on matalan tuottavuuden homma tai joku toinen on korkeamman tuottavuuden homma. Semmoinen vertailu on täysin mahdotonta. Minä en ymmärrä, miten se ylipäätään pystyttäisiin tekemään. Kyllä markkinatalous huolehtii itse siitä, että jos joku ala on heikosti tuottava, niin se vetäytyy siltä tuottavammalle alalle, mutta näinhän esimerkiksi kaupan alalla — juuri äsken puhuimme kaupan alasta — ei tapahdu. Stockmannin kurssi on ollut erittäin korkea. Keskon voitot ovat isoja. Nyt te sekoitatte täysin.

Esimerkiksi kaupan alan matalat palkat tulevat ihan muista syistä kuin siitä, että siellä tehtäisiin laiskasti töitä tai heikosti töitä, tai miten nyt sitten kukin tarkoittaakaan. Siellä tehdään erittäin kovaa työtä erittäin tehokkaalla tavalla, ja se on koko ajan vaan kiihtynyt se tahti. Matala palkka johtuu kaupan alalla siitä, että siellä työntekijät eivät ole pystyneet ajamaan niitä palkkaetujaan samalla lailla kuin jollain toisella alalla johtuen heidän työtilanteestaan. Se on usein pätkätyötä, se on työtä, joka on ositettua työtä, osa-aikaista työtä. Siellä on hankalaa ollut ajaa palkka-asiaa, ja se on eri asia.

Nyt te haluatte lisätä näitä töitä, ja siinä minusta te teette suuren virheen. Se ei voi olla myöskään Suomen tulevaisuuden tie lähteä juuri niin sanotun matalan tuottavuuden aloille. Mikä järki siinä olisi, jos tämmöinen pieni kansa satsaisi voimavaransa johonkin semmoiseen, joka on, niin kuin te sanotte, heikosti tuottavaa? Se on täysin älyvapaa ajatuksenakin erityisesti näin pienelle maalle, jonka pitää kaikki voimansa sijoittaa semmoiseen, mikä varmasti on edistyneintä ja tuottoisinta. Mutta tässä todellisena tarkoituksena minun mielestäni onkin lisätä matalapalkkaisia töitä, ja sitä vasemmisto ei tule koskaan hyväksymään.

Sitten tarkemmin vielä tähän teemaan. Tietysti kokoomusrouvien halusta saada piikoja konttaamaan lattioilleen tuli mieleen amerikkalaisen toimittajan Barbara Ehrenreichin äskettäin ilmestynyt kirja Nälkäpalkalla. Siinä hän kuvaa, mitä on olla semmoisessa matalapalkkahommassa. Kun yksi työ ei millään riitä, pitää tehdä useampia, että saa edes päivittäisen ja jatkuvankaan toimeentulonsa. Hän on siis amerikkalainen toimittaja, joka teki näitä töitä, näitä matalapalkkahommia. Hän sanoo siinä kirjassaan, että amerikkalaisen herraskansan suurimpana tarpeena tuntuu olevan saada piika sinne lattialleen anaaliasentoon konttaamaan. Se tuntuu teilläkin olevan jotenkin haluna, että piika (Ed. Holmlund: Taisi olla enemmän Neuvostoliiton aikana niitä piikoja!) tulisi sinne uudelleen töihin.

Ei minulla ole mitään siivoustöitä vastaan. Päinvastoin minä arvostan niitä. En minä pidä siivoojaa mitenkään matalan tuottavuuden työntekijänä. Se on erittäin vaativaa, erittäin kovaa työtä. Mutta maksakaa, rouvat, kunnolla. Miksi sitä työtä pitää jonkun tehdä halvalla ja vielä niin, että valtio tulisi maksamaan? Mikä se semmoinen idea on tässä? Kun putkimies tulee töihin, eihän siinäkään lähdetä siitä, että valtio maksaa ensin. Miksi siivooja on jotenkin eri asemassa oleva? Maksakaa kunnolla, niin kyllä ihmiset niihin töihin lähtevät.

Herra puhemies! Oikeista ja vääristä töistä vielä semmoinen, että minusta ei ole mitään oikeita ja vääriä töitä. Kaikki työt ovat arvokkaita, ihan yhtä tärkeitä. On vaan niin, että markkinoille syntyy yhdenlaisia työpaikkoja ja sitten valtion pitää pitää huolta siitä, että kaikki työllistyvät. Se on myös perustuslain selvä määräys. Ongelma Suomessa on se, että näitä valtion työllistämisvastuita on vähennetty. Se on tapahtunut hyvin selvästi, hyvin johdonmukaisesti, viimeisten vuosien aikana.

Vuonna 1996 valtion työvoimahallinnon erilaisissa työtehtävissä tai koulutuksessa oli yhteensä 120 000 ihmistä keskimäärin, viime vuonna enää 80 000. Siis 40 000 on lyöty alas valtion työllistämisvastuuta, ja siitä on syntynyt sitten niin sanottu työttömyyden kova ydin. On ihmisiä, jotka on vaan syrjäytetty ja jotka sitten ovat syrjäytyneet. Tämä on minusta ongelma Suomessa. Näitä töitä pitää lisätä. Valtion pitää lisätä uudelleen vastuutaan. Se on meidän linjamme. On aina parempi, että ihminen työllistetään kuin että hänet jätetään heitteille ja syrjäytymään, menettämään työkykynsä ja olemaan sitten kohta puoliin tilanteessa, jossa hänestä ei ole enää palaamaan työmarkkinoille. Niitähän me liian paljon olemme jo nähneet.

Vasemmistoliitto siis esittääkin myös tähän budjettiin, että valtion työllistämisvastuuta lisätään. Esitämme 30 miljoonan euron lisäystä valtion palkkaperusteisiin työllistämistöihin valtiolle ja kunnille, ja 7 miljoonaa esitämme lisää omatoimisuusavustuksiin työttömien yhdistyksille ja sitä kautta haluamme, että löytyy mahdollisuuksia luoda työtehtäviä ihmisille, jotka ovat varmasti pääsääntöisesti työhalukkaita. Jos eivät ole, sitten pitää kuntouttaa. Vastuun pitää olla täysin kattavaa.

Tässä on käynyt sitten lisäksi vielä niin, että kun valtion vastuuta työllistämisestä on vähennetty, samaan aikaan on sitten vielä lisätty yhdistelmätuen käyttöä palkkaperusteisen työllistämisen sijasta, ja se on tarkoittanut, että ihmiset ovat menneet huonommalle palkalle. Yhdistelmätuessa ei ole mitään muuta vikaa kuin liian huono palkka ja se, että se ei ole kartuttanut mahdollisuutta mennä kunnon päivärahalle sen pätkän jälkeen. Siinä ei ole muuta vikaa. Kaikki on ihan okei silläkin puolella, mutta palkka on heikko. Vasemmistoliitto esittää tähän budjettiin sitä, että 30 prosenttia lisätään työmarkkinatukea silloin, kun se käytetään yhdistelmätuen osana. Me esitämme myös työmarkkinatuen korotusta. Siis kyllä on vain niin, että valtion pitää se vastuu kantaa. Ei tässä markkinataloudessa lopulta huolehdi näistä asioista mikään muu taho kuin valtio.

Ihan lopuksi totean, että esimerkki siitä, miten valtion tulee hoitaa asioita, löytyy läheltä eli Ruotsista. Siellä työttömyys on painettu alle 5 prosentin nimenomaan valtion suoralla vastuulla.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Jopa tuossa salin keskiosassa on kuumat oltavat, kun täällä opposition vasen ja oikea laita pommittavat toinen toisiaan, mutta täytynee minunkin yrittää ottaa oppia näistä kokeneemmista valtiopäivämiehistä, jotka pystyvät ottamaan tällaisetkin tilanteet levollisesti. (Naurua) Yritän rauhoittaa tätä tilannetta salissa tuomalla vähän uuden näkökulman tähän keskusteluun, kotimaisen kysynnän vaikutukset tähän keskustelun alla olevaan pääluokkaan.

Arvoisa puhemies! Työministeriön pääluokan tarpeet ovat tiiviissä yhteydessä työttömyystilanteeseen ja kotimaisen kysynnän kasvuun. Yli viidennes suomalaisista kertoo lisänneensä viimeisen vuoden aikana tietoisesti suomalaisten tuotteiden ostamista. Innokkaimmat kotimaisuuden kannattajat löytyvät 25—34-vuotiaista naisista. Näin kertovat tilastot. Suomalaisen Työn Liiton teettämän tutkimuksen mukaan suomalaiseen vaihtoehtoon päädytään korkean laadun ja turvallisuuden mutta myös periaatteen vuoksi. Kuluttajat uskovat pystyvänsä vaikuttamaan Suomen taloudelliseen tilanteeseen ostopäätöksillään. Tämä on aivan oikea käsitys.

Suomalaisen tuotteen tunnus, avainlippu, viestii tutkimusten mukaan korkean kotimaisuusasteen lisäksi myös valmistajan arvoista. Kansainvälisesti verrattuna yhteiskuntavastuu ja suomalaisuus ovat keskenään hyvin yhteensopivia arvoja. Reilun pelin henki on sisäänrakennettu suomalaisuuteen, ja siksi kuluttaja suomalaisen tuotteen nähdessään mieltää sen myös vastuullisesti tehdyksi. Toivoisin, että myös suomalaiset yritykset sataprosenttisesti ottaisivat nyt tosissaan puheet yhteiskuntavastuusta ja osoittaisivat sen muun muassa välttämällä irtisanomisia viimeiseen asti.

Hallituksen talouspolitiikan tärkein tavoite on työllisyyden parantaminen. Hallituksen budjettiesityksessä todetaan myös suomalaisten kuluttajien ostopäätösten merkitys tämän tavoitteen saavuttamisessa. Budjettiesityksessä ollaan huolissaan kotimaisen myynnin laskusta, joka aiheuttaisi vakavia talous- ja työllisyysvaikutuksia. Kotimaisen tuotannon osuus kulutuksesta vähenisi, ja myös tukku- ja vähittäiskauppa joutuisivat vaikeuksiin. Tuontimatkailun kasvu suuntaisi myös muiden kuin alkoholituotteiden kysyntää ulkomaille.

Myös tasavallan presidentti Tarja Halonen muistutti itsenäisyyspäivän alla kotimaisen hankinnan merkityksestä kansantaloudelle. Asian merkitys on ehkä suurempi kuin yleensä ymmärretäänkään. Nimittäin viime vuosina suomalaisten kulutusmenot ovat suuntautuneet yhä voimakkaammin tuontitavaroihin. Kun kymmenen vuotta sitten kulutuksen tuontiosuus oli noin 8 prosenttia, on tänä vuonna asumiseen, lämmitykseen, sähköön, liikkumiseen ja muuhun yksityiseen kulutukseen kohdistuvista menoista tuonnin osuus jo 13 prosenttia. Siksi on hyvä ja aiheellista, että hallituksen budjettilinjauksessa on otettu huomioon kuluttajien kotimaisiin kulutustavaroihin kohdistuvien ostosten merkitys työllisyystavoitteen saavuttamiseksi.

Heinäkuussa voimaan tulleen veronalennuksen suuruusluokka on keskituloisille 20 euroa kuussa. Tämä merkitsee vuositasolla jopa 20 000:ta uutta työpaikkaa, mikäli kaikki suomalaiset ostaisivat tällä summalla kotimaisia tuotteita. Yhtä lailla merkitystä on ensi vuoden veronkevennyksillä. Sillä, miten nämä toimivat, on suora vaikutus siihen, miten työministeriön budjetti toteutuu.

Kulutustavaroiden työllisyysvaikutukset ovat kuitenkin teholtaan erilaisia. Parhaiten työllisyyttä edistävät ne tuotteet ja palvelut, joiden kotimaisuusaste on korkea. Näitä ovat esimerkiksi matkustaminen kotimaassa, kotimainen elintarvike, suomalainen kustanne sekä tekstiili-, vaatetus-, kenkä- ja nahkateollisuustuote. Kaikki nämä esimerkkituotteet työllistävät selvästi enemmän kuin mihin 20 euroa muuten pystyy. Jos Kaupan Keskusliiton arvioima joululahjojen, ruokien ja joulutarvikkeiden noin 700 miljoonan euron potti, joka näinä päivinä käytetään, käytettäisiin pelkästään kotimaisiin valmisteisiin, sen arvo olisi 10 000 vuosityöpaikkaa. Jokainen voi näinä päivinäkin joululahjahankinnoillaan harjoittaa arjen yhteiskuntavastuullista talouspolitiikkaa.

Suomen talouskasvu ei enää pitkään aikaan ole perustunut suuriin investointeihin tai laajentuvaan julkiseen sektoriin vaan teknologiseen kehitykseen, erikoistumiseen, innovatiivisuuteen ja yrittäjyyteen. Yrittäjyys on keskeinen talouden dynamiikkaa ylläpitävä voima.

Alueet ja maat kilpailevat jatkossa osaamiskeskittymistä ja niihin liittyvästä tuotannosta globaalissa taloudessa. Työllisyyden painopisteen siirtyessä entistä enemmän yritysten harteille on selvää, että nykyisten yritysten rinnalle tarvitaan yhä uusia innovatiivisia kasvuyrityksiä. Suomalaisuus on vahvistuva arvo. Maailmalla menestyneet suomalaiset sankarit ja menestystuotteet ovat osaltaan vahvistaneet myönteistä mielikuvaa Suomesta ja suomalaisuudesta. Usko suomalaiseen osaamiseen heijastelee myös kansalaismielipiteissä.

Kymmenen vuotta jatkunut asenteiden yhtenäistyminen Euroopassa on päättynyt, ja tervehenkiset kansalliset arvot ovat nousseet tilalle. Toivottavasti tämä näkyy entistä vahvemmin myös kulutuskäyttäytymisessä ja työllisyydessä.

Arvoisa puhemies! Budjettiesityksen työministeriön pääluokka muodostaa monipuolisen kokonaisuuden. Asioista on pystytty sopimaan hyvässä yhteisymmärryksessä. Kun työvoimapoliittiset toimenpiteet yhdistetään yrittäjyyteen kannustavaan politiikkaan ja kotimaisen kulutuskysynnän kasvuun, on mahdollista vastata työttömyyden haasteeseen. Hallitus tarttuu tuohon haasteeseen tosissaan.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tässä työllisyysasiassa on monia hyviä linjanvetoja, joita viime aikoina on tullut avatuksi. Pidän tärkeänä sitä periaatetta, että nyt on tositoimiin lähdetty sen puolesta, että niitä ikääntyviä, jotka ovat jo pitkään eläkkeelle siirtymistä odottaneet, voitaisiin esimerkiksi erillislain turvin siirtää eläkkeelle. Pidän sitä erittäin tärkeänä. Samoin pidän hyvin merkittävänä sitä linjanvetoa, mikä hallitukselta on tullut, että nuorisotakuu-ajatusta lähdetään viemään tosissaan eteenpäin. Se jos mikä on parasta syrjäytymisen ehkäisyä. Samoin kannatan ajatuksia starttirahan kehittämisestä. Mielestäni esimerkiksi se tilanne, että joku kotiäiti keksii jonkin hyvän vaikka käsityöhön tai johonkin muuhun liittyvän työllistämisidean jossain voisi olla ihan hieno asia, jos hän voisi saada jotain kannustinta tähän yrittäjyyteensä.

Samoin myös olen ollut tyytyväinen esimerkiksi ministeri Filatovin pohdintoihin siitä, millä erilaisilla keinoilla ja kannustimilla työnantajia voitaisiin kannustaa vaikkapa palkkaamaan ihmisiä vakituisiin työsuhteisiin määräaikaisten sijaan, eli annettaisiin jokin mahdollinen porkkana tai jokin muu, mikäli työnantaja, yksityinenkin, vakinaistaisi työntekijänsä. Nythän on ihan hyvä esimerkki ollut valtiolta itseltään, joka antoi jokin aika sitten ohjeita omalle hallinnolleen, että pitäisi pyrkiä vakituisiin työsuhteisiin. Samaa linjaa toivoisi tietenkin myös kunnissa ja julkisella sektorilla ja joittenkin kannustimien kautta yksityiselle puolelle, että saataisiin ihan oikeasti todellakin vakituisia työpaikkoja määräaikaisten sijaan.

Ihan lopuksi tässä puheenvuorossa, kun haluan puhua vain lyhyesti tässä vaiheessa, vielä kerran toistan eilisen ja tänäänkin esittämäni näkemyksen siitä, että mielestäni kokoomus on väärillä vesillä, kun se rahoittaa omia menolisäyksiään työllistämisrahoilla. Siinä pistetään köyhä köyhää vastaan. Mielestäni se ei ole hyvä eikä se ole reilua. Toinen asia: Ei tämä teidän tapanne rahoittaa menolisäyksiänne muutenkaan kovin uskottava ole. Nimittäin toinen iso potti, mistä te rahaa saatte, on se, että te sanotte, että kun hallitus on päättänyt yritysverouudistuksesta, joka tulee varmasti ensi vuoden aikana nostamaan osinkotuloja, niin sitä kautta valtiolle tulee osinkoveroja, ja te nostatte tuloarviota ja sillä te rahoitatte menolisäyksenne eli te rahoitatte menolisäyksenne sillä tulolla, jota te itse vastustatte, ettei sitä saisi tulla, eli näiden osinkojen verotuksen myötä. Olenko minä ymmärtänyt oikein? Kuinka uskottava tämä linja on?

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Koetan olla provosoitumatta ed. Viitasen puheesta ja keskittyä itse varsinaiseen asiaan. Jos lähdetään siitä, mikä työministeriön toimenpiteissä on positiivista, niin kyllä minäkin uskon, että näillä työvoiman palvelukeskuksilla saatetaan saada aikaan hyvää. Se varmasti pitää paikkansa. Positiivista on myöskin se, että nuorten työpajat tullaan vakinaistamaan. Se on ihan positiivinen asia. Olen itse toiminut useita vuosia nuorten työpajan ohjaustyöryhmän puheenjohtajana kotikaupungissani ja olen nähnyt, että se on sellaista toimintaa, jossa oikeasti saadaan takaisin työelämän tai koulutuksen piiriin monia sellaisia nuoria, jotka ovat olleet syrjäytymisuhan alla. Sillä on ihan positiivisia vaikutuksia nimenomaan silloin, kun henkilökunta on työhönsä motivoitunut ja asiaa voidaan siltä pohjalta kehittää.

Mitä starttirahaan tulee, siinäkin on päästy kyllä eteenpäin. Tiedän, että esimerkiksi Tampereen seudulla on tällainen Ensimetri-hanke ja muita, joilla on saatu ihan positiivisia vaikutuksia aikaan, eikä se vanha sananlasku, että yritys kestää vain saman ajan kuin starttirahakin, pidä enää paikkaansa. On erittäin suuri hyöty silloin, jos työtön pystyy työllistämään itsensä yrittäjäksi, mutta tietysti on myöskin rehellistä myöntää, että kaikista työttömistä ei voi yrittäjiä tulla.

On siis sinänsä paljon hyvääkin, en sitä kiistä, eikä myöskään kokoomuksen linjauksessa ole sitä kiistetty. Työvoimapolitiikan toimeenpanoon esitetään tässä budjettiesityksessä 135:tä miljoonaa euroa lisää uutta rahaa. Kokoomus on halunnut siitä vähentää 30 miljoonaa, jolloin me esitämme 105:tä miljoonaa euroa lisää uutta rahaa. Se on aika huomattava korotus, jos vertaa sitä mihin tahansa muuhun luokkaan tässä budjetissa, elikkä kyllä tähän myös me haluamme panostaa.

Mutta haluan vielä kerran kertoa, mitä muuta tällä 30 miljoonalla eurolla saisi aikaan. Sillä saisi aikaan muun muassa sen, että voitaisiin palkata vakituiseen palvelukseen pysyvästi sata uutta poliisia, taata sillä kansalaisten turvallisuutta entistä paremmin, koska nyt tiedetään, että monissa suurissa kaupungeissa on poliisipula, tiedetään, että kun Euroopan unionin itälaajeneminen tapahtuu, järjestäytyneen rikollisuuden entistä suurempi maihinnousu on hyvin todennäköinen. Pelkään sitä, että jos uusia poliisin virkoja ei myönnetä, kuten täällä hallituksen linja on ollut, seurauksena saattaa olla se, että maaseudulla joudutaan poliisin hallintoa supistamaan ja sitä kautta kansalaisten turvattomuus tulee lisääntymään. Tämä maksaisi 10 miljoonaa euroa.

Mitä sillä lopulla 20 miljoonalla eurolla voisi tehdä? Sen voisi esimerkiksi pistää perusopetukseen, jolloin ei perusopetuksen indeksitarkistusta tarvitsisi tehdä 75-prosenttisesti, vaan 100-prosenttisesti, jolloin kouluissa ei jouduttaisi säästämään. Juuri eilen tuli MTV3:n uusi tutkimus, jossa on sanottu hyvin selkeästi, että luokkakoot ovat kasvamassa ja siitä seuraa järjestyshäiriöitä ja siitä seuraa edelleen syrjäytymisongelmia. Onko tämä se tie, jota halutaan tukea? Minun mielestäni ei. On paljon viisaampaa kohdentaa täältä se muutama miljoona sinne toiseen paikkaan, jossa sitä vieläkin kipeämmin tarvitaan.

Tämä perustuu tosiaan siihen, että en kiellä tämän aktiivisen työvoimapolitiikan merkitystä. Se on aivan hyvä asia niille ihmisille, joiden työelämän taitojen päivittämiseen se auttaa. Myöskin on ihan oikein, kuten ministeri sanoi, että on pyritty tähän parempaan vaikuttavuuteen kalliimmalla koulutuksella jnp. Se on aivan oikea linja, mutta siitä huolimatta — ja vetoan jälleen kerran omiin kokemuksiini — olen aivan varma, että kun se väki sinne koulutukseen valitaan hieman tarkemmin, niin sinne voidaan ottaa näitten nykyisten paikkojen puitteissa aivan riittävästi niitä ihmisiä, joiden työllistymiseen siitä todella on apua. Sen lisäksi tarvitaan niitä toimia, joilla pyritään työllistämiskynnystä alentamaan. Siinä suhteessa suhtaudun ihan positiivisesti siihen puheenvuoroon, jonka ministeri täällä käytti, jossa hän totesi, että Holmin—Vihriälän malli tai joku sen tapainen malli on mahdollinen työnantajakustannusten alentamiseksi ja sitä kautta myöskin asian edistämiseksi.

Korostan vielä lopuksi, että meillä kaikillahan on sama tavoite: työllisyysasteen nostaminen 75:een on täysin välttämätöntä, jotta Suomen kansantalous voi kehittyä ja ylipäätään tämä hyvinvointivaltio pysyä pystyssä. Keinoista on pientä erimielisyyttä, mutta siinäkään erot eivät ole loppujen lopuksi niin hirveän suuret kuin tästä äsken käydystä debatista voisi päätellä. Kysymys on vain siitä, kuinka paljon luotetaan kysyntäpuolen asioihin, kuinka paljon luotetaan siihen, että työnantajakustannuksia pitää alentaa, jotta työllisyys edistyy, ja kuinka paljon luotetaan näihin aktiivisiin toimiin. Varmaan kaikki ovat siitä samaa mieltä, että molempia tarvitaan, mutta kysymys on vaan siitä, missä suhteessa. Siitä on pieni näkemysero ja samaten siitä, kuinka suuri euromäärä tähän aktiiviseen työvoimapolitiikkaan lisää tulee tässä budjetissa laittaa.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti ed. Tennilä ehti nyt poistua salista. Olisin halunnut jatkaa vähän tätä keskustelua, mikä hänen kanssaan heräsi. Puhun nyt kuitenkin.

Hän nosti esille tämän, mikä ero on matalan tuottavuuden ja matalan palkan työllä. Sitä nyt voitaisiin pohdiskella monella tavalla, mutta tällä hetkellähän markkinatalous on huolehtinut tuon homman siten, että meillä on muutama satatuhatta ihmistä, joille ei löydy niin tuottoisaa työtä, että jonkun kannattaisi siitä nykyisen järjestelmän mukaan maksaa. Terve yhteiskunta toimiakseen tarvitsee kuitenkin kaikenlaista työtä, ja matalapalkkaisen työn sivukulujen alentaminen, toistan sen vielä, on yksi mahdollisuus tuoda sellaista työtä kannattavan tekemisen piiriin, mitä tällä hetkellä ei kenenkään kannata teettää.

Konkreettinen esimerkki: Minulla on multaa kynsien alla, olen maatalousyrittäjä, vihannestilallinen. Voidaan vaikka ed. Tennilän kanssa joskus katsoa näitä kustannuslaskelmia, että se on hyvin niin kuin sillä ja kintaalla, kannattaako palkata vaikka kurkunpoimija tai sipulinniputtaja. Ne ihmiset tekevät kovasti työtä, joka tuottaa, mutta valitettavasti tämä markkinatalous arvostaa kotimaisia tuotteita sen verran heikosti, että siitä ei todellakaan pysty maksamaan korkeampaa palkkaa. Jos sivukuluissa olisi joku alennus, olisi hyvin mahdollista, että jopa sen työntekijän palkka voisi nousta.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Jokaisella ihmisellä on varmasti se yksi yritys, ja se on oma elämä. Sitä minun nähdäkseni tässä hallituksen esityksessä halutaankin korostaa sillä tavalla, että jokainen henkilö yksityisesti katsoo oman elämänsä tarpeet. Tästä yksi suuntaus on se, että näitä asioita pyritään keskittämään yhden momentin alle, ja jatkossa varmasti onkin hyvä suuntaus se, että ihminen tavallaan yhden luukun periaatteella voi selvitä elämässään eteenpäin ja niin, että nämä määrärahat, erityisesti työvoimakoulutuksen hankinnan määrärahat, sijoittuvat yhdelle momentille. Tämä on omiaan myös lisäämään sitä, että meillä ei olisi näitä alueellisia eroja ja että lisättäisiin tasapuolisuutta kaikenlaisen väestön kesken.

Yleensäkin, kun maakunnassa keskustelee ihmisten kanssa ja varsinkin yrittäjien kanssa, keskeisintä on se, että haluttaisiin palkata ja työvoimalle on tarve, mutta jokin asia klikkaa ja monetkin. Usein ne liittyvät työllistävyyden hankalaan maailmaan, siihen, että yksittäiset yritykset eivät koe, että olisi helppoa palkata nimenomaan pitkäaikaistyötöntä. On hyvä, että hallitus työ- ja tasa-arviovaliokunnan mukaisesti kiirehtii vajaakuntoisten ja ikääntyvien pitkäaikaistyöttömien eläkeasioita niin, että ne jo ensi vuoden aikana tulisivat voimaan.

Arvoisa puhemies! Työ on meidän kaikkien oikeus, mutta se on myös velvollisuus. Siinä suhteessa tämä keskustelu periaatteellisella tasollakin on hyvä käydä täällä eduskunnassa, joskin olisi varmasti mukava käydä sitä vähän laajemmin kuin kahtakymmentä vaille yksi yöllä.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Satonen mielestäni aivan ansiokkaasti kertoi, mitkä ovat kokoomuksen linjaukset ja mihin meidän työvoimapoliittiset linjauksemme muutenkin perustuvat. Varmasti siitä olemme kaikki yhtä mieltä, me kaikki muutamat tässä salissa, että Suomen suurin ongelma on työttömyys. Kaikki keinot, joilla voidaan työttömyyttä torjua, ovat arvokkaita ja ne kannattaa ehdottomasti käyttää, mutta niiden on oltava myös tuloksekkaita. Uskon, että tästäkin olemme kaikki samaa mieltä, ainakin jollakin toleranssilla.

Ed. Tennilälle, vaikkei hän salissa enää olekaan, on pakko sanoa sen verran, että hänen ajatuksensa ovat kyllä täysin pimeältä keskiajalta. En ymmärrä ollenkaan näitä puheita, mitä salissa on taas pidetty. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten ed. Tennilä loisi uusia työpaikkoja. Kaikki töihin valtiolle, vai mikä on vaihtoehto?

Lisäksi haluan vielä todeta, että kaikki työpaikat, joita kokoomus kannattaa, perustuvat siihen, että niistä maksetaan työehtosopimuksen mukainen palkka. Onko se jollekin jäänyt epäselväksi? Tässä ei mielestäni ole mitään epäselvyyttä olemassa. Enkä myöskään ymmärrä, jos Holmin—Vihriälän malli tai joku vastaava otettaisiin käyttöön, keneltä se olisi pois. Mielestäni ei keneltäkään. Jos uusia työpaikkoja pystytään luomaan tavalla tai toisella, se ei voi olla keneltäkään, ei vasemmalta eikä oikealta, millään muotoa pois.

Vielä ed. Viitaselle sen verran: Hän puuttui ketjutettuihin työsuhteisiin ja pätkätyöhön. Tämä ei ole mikään ongelma yksityisellä sektorilla, koska yksityinen työnantaja ei voi eikä myöskään halua ketjuttaa työsuhteita. Tämä on suurempi ongelma nimenomaan julkisella sektorilla. Mielestäni se pitää saada kuriin.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Markku Koski.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Löytyi ainakin yksi asia, mistä voin kokoomuksen kanssa olla samaa mieltä. Minä nimenomaan puhuin juuri julkisestakin sektorista ja korostin sitä, että valtio on ansiokkaita neuvoja antanut, ja toivoin, että kunnissa myös samaan suuntaan mentäisiin. Viime kaudella esimerkiksi työsopimuslaki toimi hyvään suuntaan. Meillä Tampereella ruvettiin vakinaistamaan koulunkäyntiavustajia jnp. Eli tästä samasta asiasta minä äsken juuri puhuin.

Mutta, arvoisa puhemies, ei ole nyt ehkä oikea aika ja paikka ruveta saivartelemaan, mutta kun minä nyt haluan olla tarkka hintalapuista, koska kokoomus on perinteisesti hyvin tarkka hintalapuista, niin minä haluan nyt tuoda esiin sen, että kun ed. Satonen täällä sanoi, että tällä kokoomuksen 30 miljoonalla saa poliiseja ja kouluihin rahaa, niin ei saa. Kouluihin te esitätte 60:tä miljoonaa, poliiseille jotakin muuta, ja opiskelijoidenkaan rahoitus ei tullut tällä hoidetuksi. Tällä tuli osa rahoituksesta hoidetuksi. Loput te hoidatte sillä, että te ajattelette, että kun hallitus on tekemässä yritysveron uudistusta ja pistämässä osingot verolle, niin sitä kautta tulee osinkotuloja. Eli loput teidän menoistanne te rahoitatte sillä, että kun hallitus tekee uudistuksen, jota te vastustatte, te ajattelette, että onneksi se sentään tuo rahaa, että voidaan meidän menomme rahoittaa. Se on teidän hintalappunne nyt.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Totean ed. Tiilikaiselle vain sen, että kun ed. Tennilä tuli jo paikalle, ei tarvitse vastata hänen puolestaan, mutta kysymys on myöskin niinpäin, että työntekijöitä ei ole tarjolla, koska työntekijöille maksetaan niin pientä palkkaa, että he eivät pysty tulemaan toimeen sillä palkalla. Tämä toteutuu Suomessa. Olen itse toiminut kymmenen vuotta 50 siivoojan ja 50 kiinteistöhoitajan työnantajana ja olen nähnyt tämän ongelman.

Ministeri Filatoville haluaisin sanoa vain sen puuttumatta tähän keskusteluun, onko rahaa työvoimakoulutukseen liikaa vai ei, kun olen ollut 25 vuotta naimisissa työvoimakoulutuksen kanssa ihan konkreettisesti, kun vaimo on sitä ostanut, niin tekee mieli sanoa, että onhan sitä rahaa runsaasti. Kun sitä on runsaasti, niin yrittäkää nyt pitää ainakin huolta siitä, että on ihmisiä myöskin hallinnoimaan sitä rahaa, että tuoreet isoäiditkin kerkeisivät joskus olla lastenlastensakin kanssa hauskaa pitämässä vapaa-aikanaan eikä vain tarjouksia tekemässä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan pyytää anteeksi ed. Viitaselta, kun en varsinaisessa puheenvuorossani vastannut hänen esittämiin kysymyksiin. Ensinnäkin täytyy kaksi asiaa tässä erottaa toisistaan: Kun minä puhuin, minä en puhunut nyt siitä 60 miljoonasta eurosta perusopetukseen, vaan minä puhuin siitä, että tehdään indeksitarkistus sataprosenttisesti. Siitä äänestettiin täällä tänään, ja muistaakseni sen hinta oli 18 miljoonaa euroa. Se esitys tuli muuten vasemmistoliitolta, ihan vain mainitakseni, jota tietenkään hallitus ei myöskään kannattanut.

Sitten toinen asia: Kun te olette puhunut näistä osinkotuloista, niin minkä takia kokoomus nyt tässä vaihtoehtobudjetissaan tai tasapainotetussa mallissaan on tämän nostanut? Me olemme nostaneet sen nimenomaan sen takia, koska yritykset pelkäävät yhtiöverouudistusta ja he tulevat maksamaan sen takia suurempia osinkoja ensi vuonna. Sitä kautta se näkyy. Se on varmasti kertaratkaisu. Varmasti tällä hallituksen esittämällä mallilla, joka on suunnitelmissa, osinkotulot eivät pitkässä juoksussa kyllä kasva, mutta ensi vuonna tulevat kasvamaan.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Tiedämme, että työttömyys on yhteiskuntamme vaikeita vitsauksia. Työllisyyden parantaminen vallitsevan hitaan talouskasvun ja lisääntyvän kansainvälisen kilpailun tilanteessa on vaativa tehtävä. Pulmana on myös se, että työ ja tekijät eivät aina kohtaa. On myös paljon tärkeää työtä, jonka tekemisestä ei löydy maksajaa.

Yhteiskunnan arvoperustaa tutkivat sanovat, että työn asema ihmisen arvomaailmassa on myös muuttumassa. Nykyinen työelämä on erittäin vaativaa, kuten täällä äskenkin puheenvuoroissa todettiin. Usein se imee tekijöiltään mehut. Aikaa ja jaksamista ei tahdo jäädä perheelle, lapsille tai yhteiselämälle.

Etenkin nuorten aikuisten joukossa on niitä, jotka kyseenalaistavat työn itseisarvon. Työnteon ihannoinnin sijaan monet antavat enemmän arvoa riittävälle levolle, harrastuksille, perheelle, matkustamiselle tai itsensä kehittämiselle — tärkeitä asioita kaikki. Työelämän ja perheen yhteensovittaminen on meille mittava haaste. Asia on ajankohtainen, kuten valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkin todetaan. Pääministeri Matti Vanhasen hallitus on tunnistanut ongelmakohdat. On tärkeää huolehtia lapsiperheiden tarpeista, jaksamisesta sekä lasten hankkimisen edellytyksistä.

Toisaalta suurten ikäluokkien eläköityminen tuo eteemme kysymyksen työvoiman riittävyydestä ja myös osaamisesta ja tarvittavasta uudistumisesta. Meillä suomalaisilla perusarvot ovat syvällä. Se on toisaalta hyvä, toisaalta haitta. Niin on myös asenteiden ja tottumusten laita. Muutosvastarintana ne voivat olla meille haitaksi, estää uudistumista. Jokainen meistä törmää täällä eduskunnassakin omassa työssään ja myös lähipiirissä näihin haittatekijöihin: muutosvastarintaan ja pelkoon. Parhaimmillaan haluttu ja hallittu muutos on kuitenkin mahdollisuus. Uskon, että se on sitä myös työelämässä. Tulevaisuuden askelmerkkeinä me tarvitsemme kykyä kriittiseen arviointiin, kykyä ja halua uudistumiseen sekä paljon suvaitsevaisuutta ja toistemme ymmärtämistä ja arvostamista myös työelämässä.

Hyvinvointiyhteiskunnan näkökulmasta keskeisiä haasteita on se, että kyetään pitämään kaikki mukana. Se on syrjäytymisen näkökulmasta erittäin tärkeää, ja mielestäni työministeri ja työministeriön hallinnonala on tähän asiaan varsin hyvin pureutunut. Tärkeää on myös luoda perustaa työnteolle, yrittämiselle, itsensä kehittämiselle jo lapsuudessa kodeissa ja koulussa. Sieltä lähtee myös se oppimisen ja itsensä kehittämisen halu.

Herra puhemies! Tutkimusten mukaan Suomen innovaatiojärjestelmä on kilpailukykyinen. Meillä on kekseliäisyyttä ja luovuutta, koulutustakin meillä arvostetaan, ja voi olla, että eniten kohennusta kaipaisi tänään ammatillisen osaamisen ja kädentaitojen arvostus.

Yhtä meiltä kuitenkin puuttuu tai sitä on riittämättömästi. Se on yrittäjyys ja yrittämisen hinku. Etenkin Pohjois-Karjalassa ja itäisessä Suomessa me olemme kokeneet yrittäjäpulaa. Me tarvitsisimme lisää niitä, jotka perustaisivat yrityksiä tai laajentaisivat ja kehittäisivät toimivia yrityksiään. Tässä tarvitaan myös yhteiskunnan tukea. Yrittäjäksi ryhtymistä on helpotettava, kannustettava myös tähän mukaan ja vähennettävä byrokratiaa. Tätähän tavoitellaan hallituksen yrittäjyysohjelmalla ja täälläkin puhutulla yritysverouudistuksella.

Arvoisa puhemies! Uskon ja luotan, että hallituksen eväät työllisyystavoitteen toteuttamiseen ovat vielä olemassa. Tehtävä on kuitenkin tällä vaalikaudella todella vaativa ja haastava.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olen pahoillani, että vielä vähän aikaa jankutan, mutta sen verran vielä olisin halunnut ed. Satoselle todeta tästä heidän rahoitusmallistaan, että eikö kuitenkin politiikassa ole ideana se, että kun vastalause tehdään, niin se vastalause tehdään sellaiseksi kuin olisi ihannemaailma sen vastalauseen tekijän mielestä eli laitetaan niihin menoihin lisää rahaa, mihin olisi ihannemaailmassa ensi vuonna hyvä tulla lisää ja sitten rakennetaan tämä vastalause. Eikö se nyt ole aika outoa, että tässä kokoomuksen vastalauseessa on rakennettu tulopuolen rahoitus sille asialle, mitä te itse vastustatte?

Te vastustatte yritysveron uudistusta, ja te vastustatte osinkotulojen verotusta, ja silti te olette ottaneet sen annettuna, että tässä maailmassa tapahtuu näin, kun hallitus tekee näin, mutta sitä käytetään hyväksi ja rahoitetaan menolisäykset sillä. Eli sen takia tässä nyt tätä tivaan, koska te olette itse, ihan oikein, hyvin tarkkoja näistä hintalapuista olleet ja pistäneet meidät muut kovasti kuriin siinä asiassa. Minä olisin halunnut tämän julkituoda.

Lopuksi, puhemies, on mukavaa, että ministeri istuu täällä vieläkin. Hienoa, että kuulette nämä terveiset livenä.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhdyn kyllä noihin ed. Viitasen näkemyksiin, mutta haluan tähän ed. Holmlundin esille nostamaan Holmin—Vihriälän malliin todeta, että kyllä meillä on liian suuri pelko siitä, että työ olisi liian pienipalkkaista. Haluan ed. Tennilän kohdalla todeta sen, että me olimme Lapissa äskettäin yhdessä tilaisuudessa, jossa oli työttömien järjestöjen edustajia ympäri Lappia koolla.

Minä tein heille ihan niin kuin blankopöydältä kysymyksen: Jos teillä on kaksi mahdollisuutta: olla työttömänä tällä varsin pienellä työttömyyskorvauksella tai olla töissä tällä vähän korkeammalla, tuottavuutta vastaavalla palkalla, joka saattaa olla kyllä monien kriteerien mukaan varsin pieni, mutta silti kuitenkin olla töissä ja saada palkkaa, kumman mahdollisuuden te valitsette? 10—0 tämä porukka valitsi tämän, että olla töissä. Minä haluan työministerin läsnäollessa nyt tämän todeta.

Se oli erittäin järisyttävä tilanne, koska ed. Tennilä selvästi siinä halusi lietsoa semmoista ajatusta, että ei saa pienellä palkalla lähteä töihin, mutta nämä ihmiset itse olivat sitä mieltä, että he mielellään lähtevät töihin, jos saadaan nyt tämä yhteiskunnan järjestelmä toimimaan sillä tavalla esimerkiksi tämän Holm—Vihriälä mallin mukaisesti, että tulee uutta työtä vaikka vähän pienemmälläkin palkalla ja tuetaan näitä yrittäjiä esimerkiksi sillä tavalla, että he voivat palkata uusia työntekijöitä. Tämän haluan tässä todeta. Tämä on työttömien viesti 10—0 Lapista. Se oli järisyttävä juttu, ja ed. Tennilä — hän oli äsken tässä, mutta lähti pois — voi sen todistaa, että näin siinä kävi.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lopuksi haluaisin todeta vielä ed. Viitaselle, että kyllä kokoomuksen vastalause, kokoomuksen vaihtoehto, on tasapainotettu aivan oikeaoppisesti ja se todellakin perustuu reaalimaailmaan, niin kuin pitääkin. Me olemme olleet todella tarkkoja näiden hintalappujen kanssa. On ihan hyvä, että myös sosialidemokraatit ovat tarkkoja hintalappujen kanssa. Kannattaa paneutua siihen meidän vastalauseeseen ja tarkkaan katsoa, miten on. (Ed. Viitanen: Minä olen paneutunut erittäin tarkkaan!) — Tarvetta hieman on vielä tarkemmin lukea.

Totean, että meidän vastalauseemme on myöskin johdonmukaisesti sen mukainen, mitä me olemme ennen vaaleja esittäneet. Nyt viemme sitä oppositiosta eteenpäin eli olemme johdonmukaisia. Tasapainotamme vastalauseemme ja siten kannamme vastuuta valtiontaloudesta ja ennen kaikkea panostamme palveluihin ja työllisyyteen, kuten täällä kokoomuksen puheenvuoroissa on moneen kertaan esille nostettu.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen malli on aina ollut se, että työn tekemisen tulee aina olla kannattavaa. Minun mielestäni meillä on erittäin paljon yhä vieläkin tehtävää kannustinloukkujen purkamisessa. Ainakin omaan sähköpostiini tulee tavattoman paljon viestejä siitä, miten ihmiset ovat käsittämättömässä tilanteessa, että heidän ei kannata ottaa vastaan työtä. Kyllähän on yhteiskunnan kannalta, meidän kannaltamme, ihmisen itsensä kannalta, kaikkien kannalta parempi, että on järkevä vaihtoehto ottaa työtä, jos sitä on tarjolla.

Ed. Virtanen tässä taisi kommentoida pienipalkkaisuuden osalta, en nyt ihan tarkkaan muista sitä määritelmää. Mutta silloinhan ihmiselle pystytään maksamaan parempaa palkkaa, jos otamme käyttöön sen tyyppisen mallin, jossa sivukuluja voidaan tietyin edellytyksin kompensoida työnantajalle. Silloin työntekijälle on mahdollisuus maksaa järkevä, parempi palkka. Tällaista mallia olen itsekin kannattamassa, en suinkaan mitään matalapalkkamallia. Mielestäni tämä on täysin harhapuhetta ja ikävää, jos tällainen väärinkäsitys on ollut täällä jollakin tavalla vallalla.

Sen verran vielä, kun puhutaan työvoimapoliittisen koulutuksen ja työvoimapolitiikan määrärahoista, niin meidän pitää erottaa — aika moni meistä on kuntapolitiikassa myös mukana — mikä on kyseessä, kun leikataan, ja mikä on kyseessä, kun leikataan kasvua. Nämä ovat kaksi eri asiaa, ja mielestäni niissä on aika selkeä ero.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa näyttää nyt löytyvän yhteisymmärrys työministeri Filatovin ja keskustan sekä kokoomuksen linjan välille siitä, mihin matalapalkkatyön verotuella pyritään. Se on hyvin ymmärretty. Kokoomusedustajat kun peräsivät tuossa aikaisemmin, minkä takia sitä nyt ei ole vielä ensi vuoden budjetissa, niin täytyy vastata siihen, että sen takia, että oli niin monta muuta yrittäjyyden edellytyksiä parantavaa asiaa ensiksi tehtävänä.

Eli keskustan piti kokoomuksen pitkän hallituskauden jälkeen tehdä tämmöisiä perusasioita kuin arvonlisäveron liukuvuus, yritysten sukupolvenvaihdosten verokohtelun keventäminen ja sitten vielä tämä yritysverouudistus. Näitten jälkeen sitten tulevana vuonna päästään tämän matalapalkkatyön verotukimallin kanssa askartelemaan, aivan niin kuin työministeri on täällä sanonut. Siinä haetaan nyt sitä toimivaa mallia, ja kun se löytyy, niin täältä pesee, vai mitä, työministeri Filatov?

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Oli aika yllättävää kuulla ed. Tiilikaiselta, että kokoomus ja demarit ja mitä hän luetteli tässä, työministerikin, ovat samalla linjalla. Minä ymmärsin ainakin toisin työministerin puheenvuoron, minkä hän viimeksi käytti. Siinä oli minusta ihan asiallinen puheenvuoro, ja en kyllä siinä nähnyt sitä, mikä tuli ed. Rundgreninkin puheenvuorossa ja Tiilikaisen puheenvuorossa, että ollaan luomassa tämmöisiä uusia työmarkkinoita ja tämmöisiä matalapalkkaista työmarkkina-aluetta uudelleen ja on ihmisiä, jotka ovat matalapalkka-alalla sitten töissä. Minusta sillä ei ole mitään tekemistä matalan tuottavuuden kanssa, mistä myöskin puhutaan. Tässä on ollut täyttä sekoilua näitten käsitteitten kanssa.

Kyllä minä toivoisin, että ministeri jo vihdoinkin kertoisi oman näkemyksensä, kun on näin kauan täällä jaksanut istua minusta hyvin ansiokkaasti, kertoisi, mikä näkemys hänellä on tästä matalan tuottavuuden työstä, joka jatkuvasti nousee tuolta oikealta laidalta esille, ja näyttää siltä ainakin, että keskusta ja kokoomus ovat löytäneet täällä toisensa, mutta en ole kyllä oikein varma vielä ministeristä, ennen kuin kuulen hänen näkemyksensä.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä sen verran tuohon ed. Tiilikaisen kommenttiin, että mielestäni arvonlisäveron alarajan liukuma on aivan positiivinen asia, mutta tosiasia on myös se, että uusia työpaikkoja sillä ei luoda. Uskon, että tietyillä edellytyksillä parannetaan kuitenkin yrittäjien, pienten mikroyrittäjien, toimintaedellytyksiä. Mutta 20 000 euron raja on sen verran matala, että kovin paljon sillä uusia työpaikkoja ei pystytä luomaan, enkä usko, että tähän kovin moni panostaa. Mutta hyvä asia se on. Siinä olen kyllä aivan yhtä mieltä, ja olisi voitu tehdä jo aikaisemmin.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Kiitoksia tästä väliin varsin värikkäästäkin keskustelusta. Näyttää siltä, että kun tarpeeksi pitkään puhutaan, niin sitten löytyy enemmän yhteisymmärrystä kuin tässä keskustelun alkuvaiheessa, mutta ehkä tänne vielä erojakin kuitenkin jäi.

Tästä kotitalousvähennyksestä haluan sanoa sen, että en suinkaan vastusta sen nykytasoa. Siihen kuluu noin 30 miljoonaa euroa, tai sanotaan, että valtiolta jää saamatta 30 miljoonaa euroa. Mutta sen taso on jo nyt kovin korkea ja itse asiassa kotitalousvähennyksen työllisyysvaikutuksia ei ole tutkittu ollenkaan. Niistä ei löydy nykytasolla tehtyä tutkimusta, koska vähennys on ollut olemassa vasta tämän vuoden. On tärkeää tehdä ensin tästä nykytasosta tutkimus ja katsoa, miten se toimii, ennen kuin lähdetään lisäämään sitä, koska jos me automaattisesti lisäämme subventiotasoa, silloin vaarana on se, että siitä valtaosa kuluu hukkaan ja itse asiassa se hyöty, jota me tavoittelemme, jää saamatta, mutta niin jäävät myös ne verotulot saamatta, joita tässä kuitenkin kaikki peräänkuuluttavat, jota hyvinvointipalveluja voitaisiin pitää yllä paremmin kuin tälläkin hetkellä.

Sitten jos puhutaan Holmin—Vihriälän mallista, niin kuten sanoin, se perusajatus, mikä tässä mallissa on, on hyvä ja se tavoitetaso, ja mielestäni se on positiivinen siinä mielessä, että analyysi, joka tuon mallin takana oli, oli myös aika osuva. Siellä tunnustettiin se tosiasia, että tällä heidänkään teoreettisella mallillansa ei luotaisi työpaikkoja niin sanotusti rakenteellisen työttömyyden purkuun, vaan nämä työpaikat kohdistuisivat toisenlaiseen ihmisjoukkoon. Sen lisäksi tarvittaisiin työvoimapoliittisia toimia, jotta voidaan purkaa rakenteellista työttömyyttä ja sitä kovaa ydintä, joka meillä 90-luvun alun perintönä yhä edelleen on.

Sen vuoksi pitää miettiä, mikä on kustannustehokkain tapa käyttää rahaa. Kun ed. Holmlund sanoi, keneltä se olisi pois, jos Holmin—Vihriälän malli toteutettaisiin, niin jos oikein muistan, sen kustannusvaikutus oli 700 miljoonaa euroa, ja työpaikat, jotka siinä laskettiin syntyviksi, olisivat kalliimpia kuin valtion tukityöllistämistoimin synnytetyt työpaikat. Silloin on syytä sanoa, että kyllä se jostakin olisi poissa. Sitä kautta varmasti myös syntyisi työpaikkoja, mutta se kustannustehokkuus, joka siinä näkyy, ei ole ehkä paras mahdollinen. Kun esimerkiksi Palvelutyönantajat tekivät varsin laajan ja kattavan tutkimuksen ja siinä esitettiin monenlaisia malleja pitkäaikaistyöttömyyden purkamiseen, kysyttiin, että jos työnantajamaksuja alennettaisiin tietyllä prosenttiluvulla, joka oli aika pieni, suurin piirtein samaa luokkaa kuin Holmin—Vihriälän mallissa, tai jos ne poistuisivat tietyksi ajaksi kokonaan tai jos saisi 500 euron työllistämistuen, joka kestäisi esimerkiksi kaksi vuotta, niin mikä olisi paras tapa työllistää pitkäaikaistyöttömiä, niin palvelutyönantajien valtaosa vastasi, että tämä 500 euroa valtion tukityörahaa.

Itse asiassa meillä on tällä hetkellä sellainen malli kaksisataa päivää työmarkkinatuella olleiden ihmisten käytössä, mutta sitä käytetään aika vähän. Me olemme esimerkiksi Suomen Yrittäjien kanssa pohtimassa yhdessä niitä käytön esteitä ja etsimässä semmoista systeemiä, jolla tuota rahaa voitaisiin käyttää tehokkaammin kuin tällä hetkellä. Työvoimapolitiikan yksi peruslähtökohta on se, että pyrimme suuntaamaan niin paljon kuin mahdollista näitä tukitoimia yksityisten yritysten puolelle, koska niiden vaikuttavuus on parasta, koska siellä on aitoa kysyntää ja tarvetta työvoimalle ja koska siellä on myös todennäköisimmin rahaa sen tukityöllistämisjakson jälkeen pitää se työntekijä työssä, koska siellä työntekijä voi oman tuottavuutensa kautta osoittaa, että hän ansaitsee palkkansa ja vielä vähän voittoa yrittäjällekin sen jälkeen.

Esimerkiksi kun ed. Tennilä puhui täällä yhdistelmätuen ongelmista, jotka liittyvät toimeentulotasoon, jonka ihmiset voivat sillä saavuttaa, niin se on aivan totta. Tässäkin pyrimme työllistämään yrityksiin, koska yrityksissä siihen laitetaan enemmän omaa rahaa ja silloin työntekijä saa kokoaikaisen palkan eikä esimerkiksi puoliaikaista tai 70-prosenttista, niin kuin usein yhdistyksissä, joissa ei ole omarahoitusosuutta ja käytössä on vain yhdistelmätuki. Siitä huolimatta, että ihmiset työllistyvät yhdistyksiin yhdistelmätuella, jonka taso tarjoaa hyvin alhaisen toimeentulon, itse asiassa suunnilleen saman kuin työttömänä ollessa, meillä on huomattavasti paljon enemmän ihmisiä, jotka haluaisivat tukitöihin kuin tukityöpaikkoja, mikä kertoo siitä, että suomalainen työtön on hyvin valmis vastaanottamaan työtä, vaikka siitä toimeentulo ei juurikaan paranisi.

Sen vuoksi minusta on myös mietittävä sitä, miten voidaan lisätä niiden ihmisen osaamista, jotta heidän työvoimaansa ja osaamistaan voidaan käyttää avoimissa yrityksissä, jotka esimerkiksi siivousalalla hakevat työvoimaa. Usein on kyse myös osaamisen puutteesta näissä tilanteissa. Niiden ihmisten, jotka haluaisivat näihin töihin, osaaminen ei riitä, ja ne, joiden osaaminen riittää, haluavat parempia työpaikkoja ja paremmin palkattuja työpaikkoja. Sen vuoksi koulutus on niin tärkeä elementti tässä kokonaisuudessa.

Ed. Pia Viitanen puhui määräaikaisista työsuhteista ja niiden vähentämisestä esimerkiksi työnantajamaksujärjestelmän kautta, ja mielestäni siinä on syytä pohtia niitä malleja. Esimerkiksi Taloustaito-lehden päätoimittaja esitti mallin, jossa yritys saisi vapautusta työnantajamaksuista siinä vaiheessa, kun vakinaistaa työsuhteen, ja sitten, jos pitäisi saman ihmisen vanhuuseläkeikään asti, ei tarvitsisi maksaa sitä koko työnantajamaksuosuutta. Tässä tulisi kaksi kannustavuutta: määräaikaisista työsuhteista kannustettaisiin vakituisiin työsuhteisiin ja ikääntyneitä työntekijöitä kannustettaisiin pitämään vanhuuseläkeikään saakka työssä.

Se ei varmasti toimi niin yksinkertaisesti kuin Antti Marttinen sen kolumnissaan esitti, mutta se on tutkimisen arvoinen asia. Olenkin pyytänyt työministeriössä selvittämään sitä, millä lailla ikääntyneiden ihmisten työllisyyttä voitaisiin tukea tämän idean pohjalta tehden tiettyjä rajauksia, jotta sen kustannusvaikutukset eivät olisi niin suuria, että ne uhkaisivat meidän sosiaaliturvajärjestelmäämme.

Ehkä ihan lopuksi, kun tässä on oltu niin hirvittävän huolissaan työttömyydestä, niin kuin kuuluukin olla, pieni suhteutus siihen, missä tilanteessa me olemme suhteessa muuhun Eurooppaan. Lähes kaikissa muissa Euroopan unionin maissa työttömyys on kääntynyt avoimesti nousuun. Suomi on pystynyt sinnittelemään sillä tasolla kansainvälisestä tilanteesta huolimatta, että meidän työttömyytemme ei nouse, mutta ei se enää laskekaan, kun rehellisiä ollaan. Marginaalit ovat niin pienet, että voidaan sanoa, että me olemme jo aika pitkään pysyneet paikallamme. Työllisyysasteemme on 4 prosenttiyksikköä EU:n keskitasoa korkeampi, ja jos sieltä putsataan pois osa-aikatyö ja puhutaan tehdyn työn määrästä, silloin me olemme 7 prosenttiyksikköä paremmalla tasolla kuin EU:ssa.

Me voimme olla tyytyväisiä suhteessa EU:hun, mutta meidän ei pidä olla tyytyväisiä suhteessa meidän omiin haasteisiimme vaan jatkaa näitä ponnisteluja erityisesti ikääntyneiden työttömien kohdalla, koska jos me aiomme nuo työllisyysastetavoitteet saavuttaa, joita kunnianhimoisesti on asetettu, niin avainasemassa ovat juuri ikääntyneet työntekijät. Se, mitä voidaan saada aikaan nuorten puolella esimerkiksi opiskeluaikoja nopeuttamalla, tuo meille laatua, mutta se ei tuo meille hyötyä työllisyysasteeseen, koska tällä hetkellä jo opiskelijat muodostavat 3 prosenttiyksikköä meidän työllisyysasteestamme ja jos opintoaikoja tai opiskelijoiden tuloa työmarkkinoille voitaisiin nopeuttaa vuodella tai kahdella, niin se toisi meille 1,5 prosenttiyksikköä lisää työllisyysasteeseen. Jos tästä nopeuttamisprosessista seurauksena olisi se, että puolet nyt työssä olevista opiskelijoista vetäytyisi pois työmarkkinoilta, niin työllisyysasteen näkökulmasta lopputulos olisi plus miinus nolla. Mutta me saisimme koulutetumpaa työvoimaa, me saisimme osaavampaa työvoimaa, ja me saisimme oikea-aikaisemmin työvoimaa. Sen vuoksi näitä ponnisteluja kannattaa jatkaa, mutta työllisyysasteen nostamisen kannalta merkitys on lähes marginaalinen.

Mutta sen sijaan, kun tulemme ikääntyneempään päähän, niin siellä jo yksi vuosi on niin tärkeä, että jos me aiomme pitää työllisyysasteemme samalla tasolla kuin se on tällä hetkellä, niin jokaisen yli 50-vuotiaan suomalaisen pitäisi jatkaa vuosi pidempään työssä, jotta me pysyisimme nykytasolla. Osaatte kuvitella, mitä seuraa siitä, jos me pystymme siellä etenemään kahdella kolmella vuodella. Sen vaikutus työllisyysasteeseen on huomattavasti suurempi.

Se, mistä pitää tällä hetkellä olla huolissaan ennen muuta, on se, että ikääntyneiden työttömyys on pitkän, pitkän, pitkän alenemajakson jälkeen kääntynyt nousuun. Uskon, että meidän kaikkien intressissämme on se, että jos yritykset taloudellis-tuotannollisista syistä pakon edessä joutuvat irtisanomaan ihmisiä, niin ne eivät kohdistaisi sitä ikääntyneeseen työvoimaan, koska sen takaisin saaminen työmarkkinoille on huomattavasti vaikeampaa kuin nuorempien ikäluokkien. Tiedän, että tämä on aika julmasti sanottu, mutta näin se vain on tämän työllisyysasteen näkökulmasta. Tietenkin jokaisen ihmisen kohdalla työttömyys on aina ihan yhtä suuri tragedia.

Yleiskeskustelu päättyy.