3) Laki arvonlisäverolain muuttamisesta
Kari Uotila /vas(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tässä vasemmistoliiton eduskuntaryhmän
lakialoitteessa arvonlisäverolain muuttamisesta on kysymys
pyrkimyksestä harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan.
Aina kun tästä aiheesta olen tältä paikalta puhunut,
niin toistan ne kolme tekijää, joiden vuoksi tämä työ on
tärkeätä. Harmaan talouden suuruus lienee
vähän arvioitsijasta riippuen 2—5 miljardia
euroa vuodessa. Se syö yhteiskunnan voimavaroja. Lisäksi
se vääristää kilpailua. Rehellinen
yrittäjä, rehellinen työntekijä ei
voi pärjätä, jos vilpilliset, velvoitteitaan
laiminlyövät yrittäjät häärivät
samoilla markkinoilla, ja lisäksi harmaa talous ja talousrikollisuus
murentaa väistämättä yhteiskuntamoraalia
ja suomalaista etiikkaa työmarkkinoilla.
Tässä vasemmistoliiton eduskuntaryhmän
lakialoitteessa ehdotetaan rakennuspalveluiden urakkasopimuksiin
perustuvissa ostoissa ja myynneissä siirtymistä niin
sanottuun käännettyyn arvonlisäverojärjestelmään.
Tällä pyritään nimenomaan vähentämään
rakennusurakoinnissa laajaksi arvioitua arvonlisäverovilppiä.
Se vilppihän tapahtuu sillä tavalla, että aliurakoitsija
jättää arvonlisäveron osittain
tai kokonaan maksamatta, mutta pääurakoitsija
vähentää omassa verotuksessaan aliurakoitsijan
laskuttamat arvonlisäverot. Viranomaiset ovat arvioineet,
että yhteensä ilmoitettu, mutta maksamatta jäänyt
arvonlisävero ja kokonaan ilmoittamatta jäänyt
arvonlisävero olivat arviolta noin 110 miljoonaa euroa
jo vuonna 2002.
Tällä käännetyllä arvonlisäverolla
yksinkertaistetusti tarkoitetaan sitä, että sen
sijaan, että siltä aliurakoitsijaketjussa toimivalta
aliurakoitsijalta pyritään edelleen saamaan ne
arvonlisäverot todellisuudessa perittyä, pääurakoitsija
laitetaan arvonlisäverovelvolliseksi koko tästä alapuolellaan
olevasta arvonlisäveroketjusta ja arvonlisäverollisesta
toiminnasta, joka tähän ketjuun liittyy. Tämän
järjestelmän ja lakiehdotuksen tavoitteena on
estää tilanteet, joissa aliurakoitsijan maksamatta
jääneet arvonlisäverot hyväksytään
pääurakoitsijalle vähennyskelpoisiksi.
Toisena tavoitteena on tietenkin torjua vääristymiä yritystoiminnassa
ja saada sillä tavalla rehelliselle yrittämiselle
enemmän toimintamahdollisuuksia.
Jos puhutaan harmaan talouden laajuudesta rakennusalalla, niin
vuonna 2000 sen arvioitiin olevan noin 500—600 miljoonaa
euroa, ja laaja-alaisen aliurakoinnin vuoksi varsinaiset rakennustyöt
ja sitä kautta myös harmaan talouden ongelmat
keskittyvät pieniin rakennusyrityksiin etupäässä.
Ammattimaisessa talonrakentamisessa harmaa talous liitetään
usein korkeaan aliurakointiasteeseen. Aliurakointiketjut muodostuvat joskus
hyvin pitkiksi, jolloin osapuolet ja niiden vastuut hämärtyvät.
Sen seurauksena rakennuttajat eli tilaajat ja pääurakoitsijat
eivät välttämättä tiedä,
ketkä työskentelevät ketjun häntäpäässä. Yhteiskunnalliset
velvoitteet, kuten ennakonpidätykset, sosiaaliturvamaksut
ja arvonlisäverot, hoidetaan määrättyyn
portaaseen asti, mutta sen jälkeen velvoitteiden hoitamisesta
voidaan luistaa, eikä valvontaa ole mitenkään
mahdollista hoitaa kattavasti.
Tätä harmaata taloutta on jo 90-luvun alkupuolelta
pyritty rakennusalalla torjumaan rakennusalan järjestöjen
erilaisilla vapaaehtoisilla sopimuksilla, urakkatarjousten yhteydessä tarjoajilta
vaadittavilla verovelkatodistuksilla, selvityksillä eläkemaksujen
suorittamisesta ja neljännesvuosittain verovirastolle lähetettävillä ilmoituksilla
aliurakoitsijoista. Lisäksi suurilla rakennustyömailla
on otettu käyttöön sähköiset kulkulupajärjestelmät.
Kuitenkin edellä mainittujen järjestelmien heikkouksia
ovat niiden kiertomahdollisuus lyhyen elinkaaren yritysten hyväksikäytön
ja bulvaanijärjestelyjen avulla sekä toimenpiteiden
vapaaehtoisuus, josta seurauksena niiden ulkopuolelle jäävät
järjestäytymättömät
yritykset ja toimeksiantajat. Toistaiseksi tehokkaimmaksi keinoksi
on osoittautunut sähköinen kulkulupajärjestelmä,
joskaan senkään avulla ei pystytä paljastamaan
tilanteita, joissa työntekijöiden palkoista vain
osa on maksettu pimeästi ja maksut peitetty tekaistuilla
kuiteilla.
Arvonlisäveron laiminlyönti tällä hetkellä tapahtuu
monella tavalla rakennusalalla. Se tapahtuu siten, että verot
ilmoitetaan, mutta jätetään maksamatta.
Niin ikään laiminlyöntiä on
arvioitu esiintyvän varsinkin pienissä yrityksissä,
joiden tavara- ja palveluostoista saatavien arvonlisäverovähennysten
summa on suurempi kuin myynnin arvonlisävero, elikkä niin
sanotut negatiivisen vuosisaldon yritykset. Kolmas ryhmä on tilanteet,
joissa arvonlisävero jätetään
kokonaan ilmoittamatta. Tällöin koko rakennuspalvelun myynti
voi jäädä pimentoon ja kysymys on kirjanpidon
ulkopuolisista tuloista.
Ilmoitettu mutta maksamaton arvonlisävero on todettu
viranomaisyhteistyön kehittämisprojektissa: Vuonna
2002 talonrakennusalan laskennallinen arvonlisäverovajaus
oli noin 40 miljoonaa euroa, mikä on 4—5 prosenttia
suurempi kuin viranomaisille ilmoitetut verot maksuvalvontatietojen
mukaan. Ilmoitetut verot olivat edelleen 70 miljoonaa euroa suuremmat
kuin maksetut verot, eli kokonaisuudessaan yhteiskunnalta saamatta
jääneet arvonlisäverot olivat noin 110
miljoonaa euroa, kuten aiemmin totesin. Lisäksi 1 900
yrityksellä ilmoitettujen arvonlisäverojen vuosisaldo
oli negatiivinen. Myös näihin ilmoituksiin voi
sisältyä epäselvyyksiä. Vuonna
2002 talonrakennusalan yritykset ilmoittivat valvontailmoituksilla
maksettavaa arvonlisäveroa vajaat 830 miljoonaa euroa.
Todelliset maksut olivat kuitenkin vajaat 760 miljoonaa euroa eli
noin 70 miljoonaa euroa vähemmän kuin ilmoitetut
verot.
Tätä näkyvää maksamattomien
arvonlisäverojen summaa, vuositasolla 70:tä miljoonaa
euroa, ei voida pitää mitenkään
pienenä summana, koska se muodostaa likimain 10 prosenttia
alalla ilmoitetuista arvonlisäveroista. Elikkä 10
prosentin puhallus on kysymyksessä kokoluokkana. Verohallinnon
arvonlisäveroasiantuntijoiden mukaan huomattavaa osaa verosta
ei koskaan makseta eikä ole aiottukaan maksaa. Ilmoitukset on
tehty, koska on haluttu välttää suoranaisen
veropetoksen tekeminen. Toimintaan liittynee myös lyhytaikaisten
ja kertakäyttöyritysten hyväksikäyttöä.
Rakennusalalla verojen maksamatta jättäminen
voi osoittaa harmaan talouden olemassaoloa kuittikaupan muodossa.
Yritykset, jotka haluavat ostamillaan kuiteilla peittää maksamiaan
pimeitä palkkoja, ostavat kuitit arvonlisäverovelvollisiksi
rekisteröidyiltä yrityksiltä. Tällaiset yritykset
voivat olla tekemättä mitään
ilmoituksia veroviranomaisille, minkä seurauksena on verojäämäksi
siirtyvä arviomaksuunpano; voivat ilmoittaa kuittien mukaiset
korvaukset liikevaihtonaan mutta jättää verot
maksamatta; voivat ilmoittaa vain osan niille muodollisesti maksetuista
korvauksista, jolloin maksuunpanot ja verojäämät
jäävät pienemmiksi; tai voivat antaa ei
toimintaa -ilmoituksia, jolloin paljastuminen jää riippumaan
verovalvonnan tehokkuudesta ja satunnaistekijöistä.
Tämä on sellaista kapulakieltä, jota
ei ole helppo itselleen selkeyttää, mutta kaiken
kaikkiaan kysymys on toiminnasta, jossa kierretään
kepulikonsteilla niitä velvoitteita, jotka koskevat arvonlisäveroa
rakennuspuolella, ja kun laiton kuittikauppa tulee siihen mukaan,
niin se on sitten jo suoraa talousrikollisuutta ja vakavalaatuista
sellaista.
Siitä, onko tällainen käännetty
arvonlisävero mahdollinen, mitä ongelmia se pitää sisällään, muutamia
huomioita.
Käännetty arvonlisävero on käytössä EU-maista
Hollannissa, jossa sen piiriin kuuluvia toimialoja ovat rakennusala,
laivanrakennus, valmisvaateteollisuus ja erikseen määritelty
osa metallirakennusalasta, ja Hollannissakin käännetyn arvonlisäveron
soveltaminen on edellyttänyt Euroopan unionin neuvoston
lupaa. Hollannissa siirtosääntöä ei
ole ulotettu urakoitsijan ja toimeksiantajan välisiin suhteisiin,
sillä hankinta ei ole toimeksiantajalle aina vähennyskelpoinen,
ja näissä liikesuhteissa arvonlisäverovilppi
ei ole suurta.
Hollannin ohella käännetty arvonlisäverojärjestelmä on
otettu käyttöön myös Belgiassa
ja Itävallassa. Itävallassa arvonlisäverovilpin
suuruudeksi on arvioitu 0,5—1 miljardia euroa. Itävalta
on saanut Euroopan unionin neuvostolta luvan poikkeaviin toimenpiteisiin
marraskuussa 2002. Neuvoston päätöksen
mukaan pyydettyjen toimenpiteiden tarkoituksena on tietynlaisten
veropetosten ja verojen kiertämisen estäminen
rakennusalalla, jolla muun muassa alihankkija arvonlisäveron
asiakkaaltaan laskutettuaan jättää sen
tilittämättä veroviranomaisille.
Tämä 6. arvonlisäverodirektiivi todella
antaa unionin neuvostolle mahdollisuuden erityistoimenpiteisiin
veropetosten ja veron kiertämisen estämiseksi.
Koska tällainen lupa on annettu Itävallassa ja
Hollannissa muun muassa, niin ei ole kai mitään
epäilystä, etteikö sitä voitaisi
antaa myös Suomelle, jos Suomesta tällainen esitys tehdään.
Oikeastaan kun asia on niin selvä, että neuvoston
lupa saadaan ihan arvonlisäverodirektiivin säännösten
mukaisesti tilanteissa, joissa selkeästi pyritään
veronkierron torjumiseen tällaisella käännetyllä arvonlisäverojärjestelmällä, niin
minusta — en nyt houkuttele eduskuntaa kansalaistottelemattomuuteen — tällainen
lakiehdotus voitaisiin tehdä ja vähän
niin kuin ilmoitusmenettelyllä ilmoittaa sitten neuvostolle, että olemme
Hollannin, Belgian ja Itävallan lailla ottaneet veronkiertoa
estävän ja sillä tavalla harmaata taloutta
ja talousrikollisuutta torjuvan lakimuutoksen täällä käyttöön
ja ruvenneet sitä soveltamaan, ja ehkä myöskin
siinä yhteydessä pitäisi pyytää se
muodollinen lupa. Mutta jos tämä on liian rohkea
toimenpide, pitää edetä niin, että tälle
lakimuutokselle asiallisesti haetaan lupa neuvostolta.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Markku Koski.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton ryhmän lakialoite
on hyvin mielenkiintoinen. Ensinnäkään
minulla ei ole mitään vastakommentoitavaa siihen,
mitä ed. Uotila esittelypuheenvuorossaan totesi. Kaikki asiat
ovat juuri noin. Mutta tässä on hyvin paljon mielenkiintoisia
yksityiskohtia, jotka ansaitsevat huomiota.
Ensinnäkin tässä jo heti lakialoitteen
ensimmäisellä sivulla viitataan vuoteen 2002,
joka tässä on nyt siis tietysti historiallisesti
hyvin merkittävä vuosi. Nimittäin kesällä 2002
käytiin tässä eduskunnassa perusteellinen
revisio mielipiteistä siitä, mitä mieltä täällä silloinen
hallitus on näistä asioista ja mitä mieltä varsin
monet kansanedustajat ovat näistä asioista. Tämä prosessi, jossa
oli valtava määrä kirjallisia kysymyksiä systemaattisesti
tehtyinä, johti sitten loppuvuodesta marraskuussa välikysymyksen
jättämiseen, ja nyt yllättäen
täällä käy sillä tavalla,
että silloin esillä olleet luvut käyvät
tästä vasemmistoliiton ryhmäaloitteesta
esille ja sitten allekirjoittajana on henkilö, kansanedustaja,
silloinen ministeri, joka ilmoitti, että asia ei ole näin,
elikkä Suvi-Anne Siimes.
Siis toisin sanoen kysymys on hänen kohdaltaan todellakin
merkittävästä niin sanotusta nokanvalkaisusta
ja uskoon tulemisesta ja kirkastuksesta ja mitä kaikkia
termejä nyt modernissa lyriikassa tällaisesta
käytetäänkään, kaikki
tämmöinen henkilökohtainen valaistuminen
on tapahtunut hyvin selvästi. (Ed. E. Lahtela: Uskoon voi
tulla!) — Joo, se on hienoa, ed. Esa Lahtela. Tehän
osaatte kaikki nämä hienot sanakäänteet. Te
keksitte juuri äsken sen, miten tätä voisi
ilmaista. — Elikkä siis toisin sanoen minusta
on erittäin hienoa, että edustaja, entinen ministeri Siimes
on todellakin havainnut, että silloin tuo välikysymys
oli aivan oikea ja olisi pitänyt juuri hänen,
kun hänen rooteliinsa nämä asiat kuuluivat,
ryhtyä näihin toimenpiteisiin.
Sitten täällä aivan oikein kuvataan
myöskin nämä historia-asiat ulkomaitten
osalta. Belgia ja Hollanti olivat ottaneet jo silloin käyttöönsä nämä järjestelmät,
ja täällä kuvattiin hyvin seikkaperäisesti,
että kokemukset olivat myönteisiä.
Nyt sitten tähän lakialoitteeseen on mukaan tullut
Itävalta, ja tämä on ainut kohta, jossa,
ed. Uotila, pikkusen rohkenen kommentoida. Tämä tietysti
johtui vain ajanpuutteesta, miksi ette seuraavaan asiaan kiinnittänyt äsken
huomiota. Nimittäin se huomio kohdistuu siihen, että Itävalta on
veroparatiisi Euroopan unionissa. Siis samalla kun on otettu käyttöön
tämmöisiä edistyksellisiä käännettyjä arvonlisäverojärjestelmiä jnp.,
on luotu veroparatiisi Itävallasta, jolle veroparatiisille
Euroopan unionin komissio on antanut erityisen jatkoajan. Elikkä siis
toisin sanoen tässä on semmoinen vähän
niin kuin ketunhäntä kainalossa -mentaliteetti,
että hyvä nyt, että edes joku, mutta
toisaalta sitten sen voi kiertää taas toisella tavalla,
niin että sitten se lopputulos onkin vähän persoonallinen.
Tänä syksynä ilmestyi kirjani Moraalista
irrotettu talous, joka saatettiin jakaa myöskin edustajille
lokeroon joko luettavaksi tai kierrätykseen saatettavaksi.
Tämä oli hyvin merkittävä siinä mielessä,
että se toi esiin sen epärehellisen arvonlisäverojärjestelmällä kikkailevan
porukan. Nyt on kai Internetiin jo tänä päivänä tullut
vastaisku, jossa sitten katsotaan, että tämä — siis, kun
olen samaa mieltä kuin vasemmistoliiton ryhmä tästä lakialoitteesta — on
se varsinainen hyökkäys pientä yrittäjää kohtaan,
jolle kikkailu arvonlisäverojärjestelmässä on
antanut erityisen menestymisen mahdollisuuden. Nyt tämä vastaisku
on muka sitten ryhmittyminen omaksi ryhmäkseen vastustamaan
tämän laatuiseen järjestelmään
siirtymistä. Ja tämä on mielenkiintoinen asia,
nimittäin siinä mielessä, että sehän
paljastaa nyt ne, jotka ovat epärehellisen järjestelmän kannalla,
ja sitten ovat olemassa ne, jotka ovat reilun pelin, fair playn,
eli rehellisen järjestelmän kannalla. Nyt me olemme
siis vasemmistoliiton kanssa samalla puolella barrikadia taas vaihteeksi,
kun ollaan molemmat oppositiossa.
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Silloin vuonna 2002 välikysymyskeskustelussa
ja luottamusäänestyksessä, nyt en ihan
varmaan muista, mutta en usko ainakaan koko vihreiden ryhmän äänestäneen
silloin hallituksen luottamusta vastaan, koska olivat hallituspuolueena,
enkä sitä... (Ed. Pulliainen: Emme me olleet hallituksessa,
me olimme oppositiossa!) — Ai 2002? No, saatoitte sitten äänestääkin.
Sittenhän teillä oli tietysti liikkumavara ihan
toinen ja tämä täytyy muistaa. — En
millään halua erikseen yksityiskohtien osalta
puolustaa silloista ministeri Siimestä, mutta sen voin
vakuuttaa, että vasemmistoliiton ryhmässä silloin,
kun olimme hallitusvastuussa, ja nyt oppositiossa varmasti tässä talossa
olemme kaikista eniten harmaan talouden ja talousrikollisuuden vastustamiseksi töitä
tehneet.
Mutta erilaisia käsityksiä sitten yksityiskohtaisessa
etenemisessä varmasti on ollut, ja tässä mielessä kritiikki
on tietysti paikallaan. Mutta kyllä ed. Pulliainen sen
tietää, että on toinen asia hallituksesta
käsin yrittää saada hallituskumppanit
määrättyihin toimenpiteisiin mukaan kuin
se, että oppositiossa esitetään hyvinkin
räväkkä vaihtoehto, (Puhemies koputtaa)
ja siihen oppositiolla on tietysti oikeus.
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Rakennusalalle ja monelle muullekin, muun muassa
teollisuuden alalle, on tullut tämä erilaisten urakoiden
ketjuttaminen. Joskus, kun sitä ketjuttamista seuraa, ei
voi tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen
kuin siihen, että sen tavoitteena on kiertää veroja
ja sosiaaliturvamaksuja eli saada epäreilua kilpailuetua
rehellisiin yrittäjiin nähden. Siis on niin monta
välistävetäjää, että se viimeinen,
sen varsinaisen työn tekijä, yritys, ei voi toimia
enää kannattavasti, jos se hoitaa kaikki sosiaaliset
velvoitteet.
Näin ollen tämä vasemmistoliiton
aloite siitä, että käännetty
arvonlisäverojärjestelmä otettaisiin
käyttöön, osaltaan ehkäisisi
tätä kehitystä, mikä nyt on
ollut aivan selvästi nähtävissä.
Jatkuva urakoiden ketjuttaminen tietenkin nyt, kun esimerkiksi Viro
on EU:n jäsen, johtaa siihen, että mennään
Suomesta pois ja muun muassa Suomessa liiketoimintakieltoon julistetut
yrittäjät toimivat Virosta käsin sitten.
On syytä epäillä, että heidän
tavoitteenaankaan ei ole kovin rehellinen kilpailu vaan päinvastoin
epäreiluin keinoin kiertää kaikki maksut
ja sitä kautta saada kilpailuetua itselleen ja taloudellista
hyötyä.
Mielestäni näihin kaikkiin tämmöisiin
asioihin tulisi pikaisesti puuttua, ja kyllä tällä talolla olisi
mahdollisuuksia, jos poliittinen tahto vain löytyy, säätää myöskin
sellaiset lait, että tämmöinen ketjuttaminen,
jonka tavoitteena on vain verojen ja sosiaaliturvamaksujen kiertäminen,
saadaan kuriin. Epäreilu kilpailu, harmaa talous, on kyllä yksi
yhteiskuntaa pahasti jäytävä moraalinen
epäkohta.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Vaikka olenkin saanut hallituksessa
olla tässä monta kautta, niin siitä huolimatta
olen sitä mieltä, että tämä aloite
on hyvä. Ei tarvitse siitä kinata, onko hallituspuolueen
edustaja vai eikö ole. Tässä tämä käännetty
arvonlisäveromalli nyt kyllä sillä tavalla,
vaikkei se ole ihan aukoton, tekisi vähän niin
kuin aukottomammaksi sitä järjestelmää,
jolloin myös pääurakoitsija joutuisi
jo tietysti katsomaan tarkemmin, kenet hän hyväksyy aliurakoitsijaksi,
minkälaista porukkaa, mutta joka tapauksessa vastuu lankeaisi
pääurakoitsijalle. Siinä mielessä tämä olisi
terve malli.
Kyllä minä näen sillä tavalla,
että onpa hallitus mikä hyvänsä,
niin eikö sen pitäisi kuitenkin tehdä sillä tavalla,
että lusmut ja kepulit saadaan kuriin, jotta tämmöistä epätervettä kilpailua
ei yhteiskunta missään mitassa sallisi, jolloin
myös päästäisiin siihen, jotta
mustalta, harmaalta taloudelta, joka näyttää päinvastoin
vaan joissakin tapauksissa leviävän, saataisiin
katkeamaan siivet ja terve yrittäjyys, jota täällä usein
salin oikealta laidaltakin on peräänkuulutettu,
saataisiin kunniaansa. Eikä olisi sillä tavalla,
niin kuin tänä päivänä tuolla
kentällä kiertäessä tulee esille,
että siellä jollakin tavalla tämä on
hyväksytty malli, tämä nykyinen malli,
elikkä kun voidaan vähän kiertää,
se antaa ikään kuin joillekin elintilaa ja mahdollisuuksia,
niin kuin näissä puheissa on tullut esille. Minä odotan
kyllä, että hallitus, vaikka ohjelmassa ei nyt
luekaan sitä, loppukautenaan tämän tyyppisen
mallin jo toisi tänne meidän salin käsittelyyn.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Tämä lakialoite vaikuttaa
hyvin perusteellisesti tehdyltä, ja tietysti joutuu toteamaan,
että oma asiantuntemus ei riitä siihen, että voisi
löytää täältä mahdollisia
aukkoja, eikä niitä ole tarpeenkaan tässä lähetekeskustelussa
etsiä, vaan sitten, jos aloite päätyisi
valiokuntakäsittelyyn, siellähän niitä sitten
tutkitaan. Mutta tämä on todella tärkeä asia,
ja monelta eri kantilta tarkasteltuna olisi todella kiireellisesti
saatava tämän tyyppinen järjestelmä käyttöön.
Ed. Esa Lahtela tuossa edellä sanoi, ettei tämä ole
hallituksen ohjelmassa. Ilmeisesti suoraan ei ole, mutta hallituksella
on kuitenkin tämä yrittäjyyden politiikkaohjelma
eli poikkihallinnollinen ohjelma, jota ministeri Pekkarinen vetää. Sen
sisään tämmöisen järjestelmän
pitäisi ehdottomasti kuulua, ja sen puitteissa hallitukselta
olisi odotettava ja vaadittava, että tulisi tämän
tyyppinen järjestely, tai jos hallitus löytää paremman,
niin parempi.
Mutta tässä on otettava huomioon, että kun EU
on todella hyväksynyt, ei varmaankaan Euroopan neuvosto,
niin kuin täällä aloitteen tekstissä sanotaan,
vaan Euroopan unionin neuvosto on hyväksynyt muutamissa
jäsenmaissa tämän mallin, niin silloin
varmasti se voidaan saada Suomenkin osalta läpi ja voimaan.
EU:n toki pitäisi kilpailun toimivuutta ja kilpailun rajoituksia
ja esteitä erityisesti karsivana organisaationa tällaista
edistää, eli siksi on syytä tätä asiaa
viedä kyllä mahdollisimman voimakkaasti eteenpäin piittaamatta
siitä, mitä EU:ssa mahdollisesti tullaan sanomaan.
Jos se sitten tämän torjuu, se on suureksi häpeäksi
EU:lle.
En tiedä, kuka tätä vastustaa. Ilmeisesti
tämä rakennusteollisuus ei kuitenkaan halua tätä mallia
ja siitä kai se on kiinni. Jos näin on ja kun
näin on ja kun noin suurista rahoista ja suuresta lain kiertämismahdollisuudesta
on kysymys, niin eduskunnan on otettava asia silloin (Puhemies koputtaa)
hoitoonsa ja järjestettävä asia. Tältä laidalta
salia tällainen viesti myös tähän
keskusteluun.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Uotilalle vaan vielä varsinaisen
puheenvuoron sanoina se, että vuonna 2002 keväällä ydinvoimaäänestyksen
tiimoilta vihreät lähtivät hallituksesta
ja jättivät teidät sinne räpeltelemään. Silloin
tietysti me halusimme teidät seuraksemme oppositioon, ja
te vaan siellä sitten välikysymyksessä kerroitte
omia tarinoitanne ja me toimme nämä faktat esille,
jotka nyt tässä lakialoitteessa ovat olemassa.
Tässähän on todella isosta asiasta
kysymys. Tässä on hyvin mielenkiintoista, että kun
meillä oli tämä arvonlisäveroon
liittyvä hallituksen esitys tässä joku
aika sitten käsittelyssä, niin siinä yhteydessä ikään
kuin ennakkokeskustelussa ed. Ala-Nissiläkin piti tätä Hollannin-mallia
oikein kannatettavana, mutta sitten ilmeisesti jossakin se kliksahti
niin, ettei se sitten hallituksen esitykseen mahtunutkaan. Elikkä nyt
kun vasemmistoliitto on tuonut asian ryhmänsä aloitteena
tänne, niin toivottavasti se junailee sillä tavalla,
että tämä homma saadaan myöskin
hallituksen esityksenä eteenpäin.
Kari Uotila /vas:
Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana. Tämähän
liittyy siihen kokonaisuuteen, mistä myös työmarkkinaosapuolten kesken
puhutaan. Puhutaan tilaajavastuusta, ryhmäkanteesta jne.
Niillä kaikilla tähdätään
valvonnan ja asioiden selkiyttämiseen.
Kun tämä on aikaisemminkin keskustelussa ollut,
niin kritiikkiä on osoitettu tietysti työnantajapuolelta
siitä, että mikäli pääurakoitsija
siitä koko ketjusta vastaa, niin se mukamas aiheuttaisi
sitten byrokratiaa ja lisää työtä heille,
kun he joutuvat koko ketjun arvonlisäverot varmistamaan
ja niistä myöskin taloudellisesti vastaamaan.
Mutta en tiedä, kun se Hollannissa toimii, miksi se ei
voisi toimia meilläkin.
Toinen tekijä, joka on jossain vaiheessa tullut esiin:
Näillä alihankintaketjussa olevilla yrityksillä on
tietysti muutakin arvonlisäverollista toimintaa kuin se
toiminta, joka liittyy tähän ketjuun suoraan,
sille pääurakoitsijalle menevään toimintaan.
Sitten on näiden arvonlisäveroerien erittely:
mitkä ovat niitä eriä, jotka sisältyvät
ketjuun, ja mitkä muuhun yrittäjän toimintaan
siinä ketjussa. Eli kyllä tietenkin tällaisia
teknisiä ongelmia on.
Mutta toistan vielä, arvoisa puhemies, lopuksi sen,
että mikäli järjestelmä on hyväksi
havaittu ja saatu toimivaksi esimerkiksi Hollannissa, niin miksi
se ei voisi toimia toisessa EU-maassa, Suomessa.
Keskustelu päättyy.