2) Valtioneuvoston selonteko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin
Arvoisa puhemies, värderade talman! Käsillä on
nyt ensimmäinen tasa-arvoselonteko maamme historiassa,
ja oli todella yllättävää, ettei
meillä ole koskaan aikaisemmin tehty selontekoa tästä aiheesta,
vaikka tasa-arvokysymykset ovat olleet hallitusten asialistalla
jo usean vuosikymmenen ajan. Ehkä voi sanoa, että parempi
myöhään kuin ei koskaan, korkea aika
kuitenkin.
I den nu utarbetade redogörelsen dras riktlinjerna
upp för jämställdhetspolitiken ända
fram till 2020. Redogörelsen kompletteras av ett mycket
omfattande bakgrundsmaterial som publicerats tillsammans med, den
mera politiska, själva redogörelsen i ett band.
Bakgrundsmaterialet analyserar mer i detalj den utveckling som ägt
rum i mäns och kvinnors ställning under de senaste årtiondena.
Suomi sijoittui tuoreessa kansainvälisessä tasa-arvovertailussa,
Global Gender Gap Index, kolmannelle sijalle maailmassa. Kuulumme
siis tässä vertailussa maailman mittakaavassa
kärkikaartiin. Tästä voimme olla ylpeitä.
Sijoitus ei ole kuitenkaan mikään sattuma, vaan
se on seurausta tietoisista yhteiskuntapoliittisista ratkaisuista
vuosien aikana.
Tavoitteena ovat olleet naisten ja miesten taloudellinen tasa-arvo
sekä yhtäläiset mahdollisuudet osallistua
ansiotyöhön ja yhteiskunnalliseen elämään.
Monilla sosiaalipoliittisilla ja veropoliittisilla ratkaisuilla
on varmistettu, että myös lapsiperheissä molemmat
vanhemmat voivat käydä työssä.
Kaikkien työpanos on yhteiskunnassamme välttämätöntä.
Jos siirtyisimme nyt parikymmentä vuotta ajassa taaksepäin,
tässä salissa istuisi huomattavasti vähemmän
naisia. Poliittisessa päätöksenteossa
sukupuolten tasapuolinen osallistuminen on parantunut selvästi.
2000-luvulla maamme hallituksessa naiset ja miehet ovat olleet tasapuolisesti
edustettuina, ja tällä vuosikymmenellä myös
pääministerin tehtävät ovat
avautuneet naisille.
Hallituksen toiminta naisten osuuden kasvattamiseksi valtionyhtiöiden
hallituksissa on tuottanut tulosta. Tavoitteena on ollut päästä lähelle 40
prosenttia molempien sukupuolten edustuksessa, ja tässä on
onnistuttu yleisesti ottaen hyvin. Myös yksityisten yritysten
hallituksissa naisten osuus on kasvanut, joskin huomattavasti hitaammin.
Naisten osuus kaikkien pörssiyhtiöiden hallituspaikoista
oli vuonna 2008 vain noin 12 prosenttia, mutta viime vuonna jo 17
prosenttia. Tämän trendin pitää nyt
jatkua, sillä maallamme ei todellakaan ole varaa jättää käyttämättä naisten
osaamista myös elinkeinoelämän huipulla.
Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen
on miesten ja naisten tasa-arvon kannalta erittäin tärkeä aihe.
Eteenpäin on menty, mutta matkaa on vielä taitettavana.
Selonteko mainitsee esimerkinomaisesti 6+6+6-mallin
yhtenä perhevapaamallina. Perhevastuun jakaminen tukee
parisuhdetta ja se ennaltaehkäisee myöskin eroja. Muun
muassa englantilaisen tutkimuksen mukaan osallistuvat, läsnä olevat
isät ovat onnellisempia ja Who:n mukaan jopa terveempiä.
Tasa-arvon edistämisellä perheissä on
siis monenlaisia myönteisiä seurauksia.
När man utvecklar familjeledighetsmodellen ska familjernas
mångfald beaktas ännu bättre än
i dag. Målet bör vara att familjeledighetssystemet ska
garantera alla barn lika möjligheter oberoende av i vilken
slags familj barnet fötts i. Med andra ord: ett jämlikt
bemötande av ensamförsörjarfamiljer och
föräldrar av samma kön ska säkerställas.
Arvoisa puhemies! Sukupuolten palkkaerot ovat yksi niistä sitkeistä ongelmista,
joissa vielä riittää työsarkaa.
Tavoitteena on, että samasta ja samanarvoisesta työstä maksetaan
samaa palkkaa tehtiinpä työ millä sektorilla
hyvänsä. Olennaista olisi kuroa naisvaltaisten
ja miesvaltaisten alojen palkkaeroa pienemmäksi. Valtiovalta
voi omilla toimillaan vaikuttaa parhaiten valtio- ja kuntasektorin
palkkoihin.
Koulutusjärjestelmämme menestyy hyvin kansainvälisessä vertailussa.
Tulokset ovat muihin maihin verrattuna hyviä niin pojilla
kuin tytöilläkin. Eri oppiaineiden tuloksissa
on jonkin verran sukupuolen mukaisia eroa. Huomiota tulee kiinnittää siihen,
että niin pojat kuin tytötkin löytävät
peruskoulun jälkeen itselleen parhaan mahdollisen mahdollisuuden
jatko-opintoihin. Kaikkien nuorten pitää saada
mahdollisuus löytää paikkansa tässä yhteiskunnassa.
Männen och jämställdhetstemat har
varit en del av jämställdhetsdiskussionen sedan
länge. Ändå har diskussionen om män
först under senare år fått mer plats
i exempelvis media. Vi vet att medan kvinnans euro är 82
cent, är mannens år bara 11 månader.
Miehille tyypilliset sairaudet liittyvät usein pitkiin
työpäiviin, ylipainoon ja liialliseen alkoholin
käyttöön sekä osittain siihen,
että miehet eivät hakeudu lääkäriin
tarpeeksi ajoissa. Työikäisinä kuolleista
edelleen seitsemän kymmenestä on miehiä.
Tämä on tiedostettu muun muassa Helsingissä,
joka lähettää kutsun terveystarkastukseen
jokaiselle 40-vuotiaalle miehelle Kundit kondikseen -toiminnan osana.
Monet miehet kokevat jäävänsä jotenkin
automaattisesti kakkosiksi esimerkiksi huoltajuusasioissa ja -kiistoissa.
Tämä kokemus tulee ottaa vakavasti. Huoltajuusasioiden
kanssa työskentelevien viranomaisten koulutuksessa on tarvetta
korostaa sekä isän että äidin
tasapuolista kohtelua, joka ei saa perustua stereotyyppisiin mies-
tai naiskuviin. Sosiaali- ja terveysministeriö onkin aloittanut
Lahden ammattikorkeakoulussa Esr-rahoitteisen hankkeen, jossa annetaan
näistä asioista täydennyskoulutusta viranomaisille.
Miesjärjestöt ovat tehneet jo vuosia erittäin hyvää työtä esimerkiksi
eroisien parissa. Miehiä koskevaa osaamista ja asiantuntemusta
tulee vahvistaa ja hyödyntää akateemisessa
maailmassa, viranomaistyössä ja muun muassa sosiaali-
ja terveyspalveluissa.
Arvoisa puhemies! Selonteko tarjoaa paljon aineksia tulevaisuuden
tasa-arvopolitiikalle. Jo nyt on nähtävissä,
että tulevaisuudessa erilaisten vähemmistöjen
asema ja tarpeet pitää huomioida entistä paremmin.
Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspolitiikka lähenevät
toisiaan. Talouspoliittisten ratkaisujen sukupuolivaikutuksiin tullaan myös
kiinnittämään entistä enemmän
huomiota, sillä ne vaikuttavat meidän jokaisen
elämään. Myös köyhyyden
vähentämisessä on tarpeen katsoa ongelmia
sukupuolisilmälasien läpi.
Summa summarum, arvoisa puhemies, yhteiskunnan muuttuessa myöskin
käsitys tasa-arvosta muuttuu.
Risto Autio /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista
maista. Suomalaiset naiset saivat ensimmäisinä maailmassa
täysimittaisen äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden.
Sadan vuoden aikana kehitys on ollut huima. Tällä hetkellä kansanedustajista
lähes 40 prosenttia on naisia. Meillä on naispresidentti,
naispääministeri sekä naisvaltainen hallitus.
Politiikassa tasa-arvokehitys on siis ollut näkyvää.
Siitä huolimatta eduskunnassa käsitellään
vasta nyt ensimmäistä kertaa naisten ja miesten
välistä tasa-arvoselontekoa. Hallitusohjelmaan
kirjatun selonteon lähtökohtana ovat olleet kuuden
viimeisimmän hallituksen tasa-arvoa koskevat tavoitteet.
Voi todeta, että yhteiskunnassamme tasa-arvo monella osa-alueella
on edelleenkin vielä pelkkä tavoite.
Emme ole tasa-arvoisia, jos naisen euro on 82 senttiä tai
miehen vuosi 11 kuukautta. Palkkaepätasa-arvo
ja miehen kuusi vuotta lyhyempi elinikä ovat selkeimmät
esimerkit niistä epäkohdista, joihin perinteinen,
sukupuoliroolittunut asenneilmastomme johtaa. Nainen alistuu, ja mies
on äijä, loppuun saakka. Näin ei tarvitse eikä pidä olla.
Valtioneuvoston tasa-arvoselonteossa tuodaan melko ansiokkaasti
esiin tasa-arvopolitiikan ydin, naisten ja miesten asioiden ajaminen
niin naisten kuin miesten toimesta.
Tasa-arvon edellytykset luodaan jo varhaiskasvatuksessa kotona,
perheissä, päiväkodeissa, kouluissa,
oikeassa ilmapiirissä, oikeilla asenteilla. Tasa-arvoajattelun
taustalla tulee olla kaikkien ihmisten yhdenvertainen ja oikeudenmukainen
kohtelu. Valitettavasti asenteet tuntuvat muuttuvan kuitenkin hitaasti.
Sukupuolittuneet roolikahleet estävät kehitystä.
Edelleen on nais- ja miesvaltaisia ammatteja ja toimialoja. Edelleen
perhevapaiden kustannukset koetaan isoksi ongelmaksi, oli kyse sitten äitiyslomasta
tai
isyysvapaasta. Katseet on nyt siis kohdistettava ennen muuta työmarkkinakenttään,
jossa tasa-arvon suhteen on edelleen paljon tehtävää.
Keskustan eduskuntaryhmän mielestä vanhempainvapaata
uudistettaessa keskeisimmäksi tavoitteeksi on asetettava
se, että molemmilla vanhemmilla olisi tasa-arvoiset edellytykset osallistua
niin perhe- kuin työelämään.
Isien mahdollisuutta hoitaa lasta tai lapsia kotona äidin
osallistuessa työelämään on
tuettava vanhempainvapaita asteittaisesti pidentämällä.
Vanhemmuudesta koituvien kustannusten tasaaminen parantaa naisten
ja miesten välisen tasa-arvon lisäksi työmarkkinoiden
tasa-arvoa ja yrittäjyyttä.
Isyyslaki tulee uusia ensi vaalikaudella. Isille pitää taata
oikeus isyyteen myös huoltajuuskiistoissa. Sosiaalityöntekijöille
ja lasten parissa työskenteleville viranomaisille pitää järjestää täydennyskoulutusta.
Lasten oikeus molempiin vanhempiin on taattava.
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossa linjataan tasa-arvotavoitteita
seuraavalle kymmenelle vuodelle, käsitellään
päätöksentekoa, tutkimusta ja koulutusta,
työelämää, työ- ja perhe-elämän
yhteensovittamista, miesten tasa-arvoa, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa
ja ihmiskauppaa, viranomaisten asemaa sekä sukupuolinäkökulman
valtavirtaistamista. Kaikki hyviä teemoja, mutta mitä kansalaiset
tästä pohdinnasta kostuvat, mitä se tasa-arvo
tarkoittaa, miksi sitä pitää tavoitella?
Suomalaisille pitää kertoa, että tasa-arvo
on kaikkien etu. Kotona lasta hoitava isä mahdollistaa äidin
pääsyn työelämään.
Naisen euro kasvaa, miehen psyykkinen paine perheen päänä vähenee
ja terveydentila kohenee. Tutkimuksen mukaan vanhempainvapaan jakaminen
lisää syntyvyyttä ja vähentää avioeroja.
Miehille tyypilliset sairaudet liittyvät pitkiin työpäiviin,
ylipainoon, liialliseen alkoholinkäyttöön
ja sitten siihen äijämäisyyteen: lääkäriin
mennään vasta pakon edessä. Neljä viidestä itsemurhasta
on miesten tekemiä. Pitäisikö tehdä jotain
muuta kuin tuhota itseänsä? Kyllä pitää.
Arvoisa puhemies! Voi olla, että puheet sukupuolinäkökulman
valtavirtaistamisesta saavat ihmiset vain hymähtelemään,
mutta meidän on hyväksyttävä toisemme
erilaisina miehinä, erilaisina naisina, mutta kuitenkin
niin samanlaisina, tasa-arvoisina. Tasa-arvon edistäminen
on yhteinen asia.
Jari Larikka /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallitusta on syytä kiittää ensimmäistä kertaa
annettavasta tasa-arvoselonteosta. Selonteko antaa kattavan kuvan
tasa-arvotyön kehittymisestä Suomessa ja linjaa
tarpeita myös tulevaisuuteen. Selonteko tulee aikaan, jolloin
arvojen merkitys päätöksenteossa on korostunut.
Talouden taantuma koettelee suomalaisten käsityksiä tasa-arvosta,
yhdenvertaisuudesta sekä suvaitsevaisuudesta.
Tasa-arvo kuuluu jokaiselle. Se tarkoittaa, että tasa-arvopolitiikka
on molempien sukupuolten politiikkaa. Jokaisella tytöllä ja
pojalla, jokaisella naisella ja miehellä tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet,
velvollisuudet ja oikeudet työelämässä,
päätöksenteossa ja perheessä.
Nostan erityisesti esille kolme näkökohtaa: lähisuhdeväkivallan,
naisten tasavertaiset mahdollisuudet työelämässä ja
päätöksenteossa sekä miehiä koskevat
tasa-arvokysymykset.
Arvoisa puhemies! Lähisuhdeväkivalta on kaikissa
muodoissaan tuomittavaa, eikä siihen voi suhtautua vähätellen.
Perheessä niin lasten, naisten kuin miestenkin on voitava
elää ilman väkivallan uhkaa. Tyypillisimmillään
lähisuhdeväkivalta tapahtuu kotona ja on usein
luonteeltaan toistuvaa. On hyvä, että tähän
piilorikollisuuden muotoon kiinnitetään tämän
päivän tasa-arvoistuvassa Suomessa lisääntyvää huomiota.
Lähisuhdeväkivallan vakavuutta ei meillä aina tunnisteta.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän tavoite onkin väkivalta-
ja seksuaalirikosten rangaistusten koventaminen. Nykyiset tuomiot
eivät vastaa yleistä oikeudentajua. Hallituksen
esitys ja lakivaliokunnan tuore linjaus siitä, että lievätkin
väkivallanteot ovat yleisen syytteen alaisia, on aivan
oikea. Myös lähisuhdeväkivallan uhreille
ja tekijöille suunnattavien tukipalvelujen saatavuus on
turvattava.
Arvoisa puhemies! Määrätietoisella
tasa-arvotyöllä naisten osuutta päätöksenteossa
on saatu lisättyä. Kuitenkin esimerkiksi suurten
yhtiöiden sekä pörssiyhtiöiden
hallituksissa naiset vielä loistavat aika hyvin poissaolollaan.
Julkisella puolella naisten päätösvallan
lisäämistä ovat osaltaan auttaneet sukupuolikiintiöt.
Työtä on kuitenkin vielä tehtävä.
Muun muassa kuntapuolella hallitusten, valtuustojen ja lautakuntien
puheenjohtajien sukupuolijakauma on edelleen vinoutunut.
Päätöksentekoon osallistuminen pelkkänä kiintiöjäsenenä ei
ole motivoivaa kenellekään. Kiintiöillä on
kuitenkin vielä paikkansa. Ne edistävät
ja laajentavat niin naisten kuin miestenkin mahdollisuuksia osallistua
päätöksentekoon eri politiikan sektoreilla.
Olisi tietysti upeaa, jos jonain päivänä voisimme
luopua näistä kiintiöistä tarpeettomina.
On myös mietittävä huolellisesti,
miten vanhempainvapaita kehitetään tulevaisuudessa
erilaisten perheiden tarpeet huomioiden ja tasa-arvoa edistäen.
Jokaisella perheellä — myös monikko-
ja adoptio- ja yksinhuoltajaperheillä — tulee
olla mahdollisuus perheen ja työn yhteensovittamiseen.
Nykyinen vanhempainvapaajärjestelmä antaa mahdollisuuden
perhekohtaisiin ratkaisuihin. Perheiden vapautta ja vastuuta tulee
kunnioittaa. Vanhempainvapaista aiheutuvia kustannuksia on jaettava
siten, että yhteiskunta osallistuu nykyistä enemmän
työntekijöiden vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten
korvaamiseen. Isien vanhempainvapaan käyttö on
kasvanut koko ajan, mutta edelleen on etsittävä keinoja,
joilla vapaiden tasaisempaa jakoa sukupuolten kesken voidaan tukea.
Perheenlisäys on kuitenkin kaikille iloinen tapahtuma.
Arvoisa puhemies! Selonteossa on aiheellisesti nostettu omaksi
kohdakseen miehet ja tasa-arvo. Sukupuolten väliset merkittävät
terveyserot, miesten kokema väkivalta sekä miesten
naisia keskimäärin 7 vuotta lyhyempi odotettavissa
oleva elinikä ovat todellisia ongelmia. Syrjäytyminen
on leimallisesti poikia ja miehiä koskeva kysymys. Näihin
konkreettisiin ongelmiin on tasa-arvotyössä löydettävä vaikuttavia
ratkaisuja.
Miehen rooli perheessä on muuttunut. Isät ovat
tiiviimmin mukana lastensa elämässä kuin aiemmin.
Hyvä niin. Isät on huomioitava tasa-arvoisina
vanhempina esimerkiksi neuvoloissa sekä erotilanteessa,
kun päätetään lasten huoltajuudesta
ja tapaamisoikeudesta. Lapsilla on oikeus isään,
ja tällä hetkellä se oikeus ei aina toteudu.
Hyvää tasa-arvopolitiikkaa ei ole se, että ikään kuin
kilpailemme köydenvedossa, osapuolet jumittuneina poteroihinsa
ja köysi mahdollisimman tiukalla. Meidän on löydettävä tapa
kulkea yhdessä samaan suuntaan.
Tasa-arvoselonteon nyt tullessa eduskunnan käsittelyyn
toivon, että siinä syvennyttäisiin edellä läpikäymiini
asiakokonaisuuksiin avoimin silmin. Sanon näin, koska pelkkä asioiden esiin
nostaminen ei riitä vaan pitää myös
pystyä löytämään keinoja
sukupuolesta aiheutuvan eriarvoisuuden ratkaisemiseksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmän
mielestä tavoitteena on oltava tasa-arvoinen Suomi.
Miapetra Kumpula-Natri /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tasa-arvopolitiikka ei ole pehmopolitiikkaa,
vaan se sisältää monitahoisia kysymyksiä,
jotka ulottuvat kansainvälisestä rikollisuudesta
työelämän ytimiin ja arkeen, yksilön
toimeentulosta yhteiskunnan valtarakenteisiin. Tasa-arvoasia ei
ole myöskään syntymälahja, naisellekaan.
Siihen voi perehtyä niin nainen kuin mies.
Tähän tasa-arvoselonteon yhteyteen on kerätty
erinomaista tausta-aineistoa. Valitettavasti siitä johdettuja
linjauksia on vesitetty. Tasa-arvon etenemisen vuoksi on ikävä taas
todeta, että joudumme odottamaan. Linjausten toteuttaminen jää seuraavalle
hallitukselle. Ihmettelen myös sitä, ettei näin
laajasta selonteosta ole järjestetty kunnon lausuntokierrosta.
Esimerkiksi ammattiyhdistysliike kutsutaan toivottavasti kuultavaksi tänne
eduskuntaan.
Hyvä puhemies! Sukupuolten välinen roolitus ja
sen seurauksena eriarvoistuminen tapahtuu varhain. Peruskoulu vaikuttaa
lasten mahdollisuuksiin jatkossa. Siksi tasa-arvosuunnitelmat tulee
ulottaa myös peruskouluun. Mutta ei pidä lähteä uudistuksiin,
jotka murentavat jo lasten tasa-arvoa. Poikien koulumotivaatiota
pitää parantaa. Mutta jos kokoomuksen ja ministeri
Virkkusen ajama tuntijakouudistus ajettaisiin läpi, entistä useampi
poika putoaisi ja syrjäytyisi. Tasa-arvon nimissä, älkää pilatko
tasa-arvoista peruskoulua.
Työelämän osalta on tervetullut linjaus
tasa-arvolainsäädännön uudistamisesta.
Kuten eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunta on yksimielisesti
lausunut, keskeistä on täsmentää työpaikoilla
tehtävää tasa-arvosuunnittelua ja palkkakartoituksia
koskevia kohtia ja saattaa ne lakiin.
Kolmikantainen samapalkkaohjelma aloitettiin vuonna 2006 ministeri
Haataisen toimesta. Kolmen viime vuoden tulos on vain prosentin
kavennus naisten ja miesten väliseen palkkaeroon. Tätä tahtia
palkkatasa-arvon saavuttaminen kestäisi noin puoli vuosisataa.
En ikävä kyllä löydä tästä tasa-arvoselonteosta
uusia konkreettisia ehdotuksia palkkaeron supistamiseksi. Ensi vaalikaudella
päättyvälle ohjelmalle ei tässä esitetä mitään
jatkoa, ja linjaus vain kuvaa tilannetta. Tulevan hallituksen osapuolten
tulee saada sitoutettua kolmikannan osapuolet palkkatasa-arvon edistämiseen.
Ilman merkittäviä samapalkkaisuutta edistäviä toimenpiteitä sukupuolten
välinen elinaikainen bruttotulojen ero voi olla jopa puoli
miljoonaa euroa henkilöä kohden. Älköön
kukaan sanoko minulle, että feminismi olisi vanhanaikaista.
On haettava keinoja myös naisille tyypillisten pätkätöiden
vähentämiseen ja niiden haittojen minimoimiseen.
Sosialidemokraatit ovat esittäneet hiljan muun muassa pätkätyöntekijöille
lomapankkia.
Arvoisa puhemies! Ajatellen sekä perheiden hyvinvointia
että työelämän tasa-arvoa isät
käyttävät vanhempainvapaita liian vähän.
On valitettavaa, ettei perhevapaajärjestelmän
uudistaminen ja työnantajakustannusten tasapuolinen jakaminen
tällä kaudella ole edennyt muuhun kuin työryhmän
pohdintaan.
Pikkulapsiperheiden varhaiseen tukeen olisi panostettava enemmän,
sillä perheen ruuhkavuodet kuormittavat myös parisuhdetta.
Ennen mahdollista eroa ja erossakin vanhempia pitää pystyä tukemaan
niin, että molempien vanhempien suhde lapseen olisi tasa-arvoisesti
kunnossa.
Köyhyyskin on sukupuolittunutta. Nyt enemmistö yksinhuoltajista
on naisia, ja heistä jopa joka neljäs joutuu turvautumaan
toimeentulotukeen. Toinen selvä epäkohta on tasa-arvon
kannalta esimerkiksi puolison työmarkkinatuen tarveharkinta.
Sen poistaminen olisi konkreettinen tasa-arvoteko.
Arvoisa puhemies! Kuntien palvelut ovat tärkeitä naisten
työssäkäynnin, taloudellisen itsenäisyyden
ja tasa-arvon mahdollistajia. Jos ne romuttuvat, on vaara mennä tasa-arvotielläkin
takapakkia.
Talouden rakennemuutos tuottaa taas työttömiä erityisesti
miesten aloilta. On tärkeää tarjota työttömiksi
jääneille miehille kouluttautumismahdollisuuksia
työvoimapulasta kärsiville aloille, kuten esimerkiksi
hoiva-aloille. Miehet kärsivät myös naisia
enemmän pitkäaikaistyöttömyydestä.
Hallitus ei ole vakavasti puuttunut tähän.
Miesten riski syrjäytyä on suurempi kuin naisilla.
Meillä on kasvava ryhmä nuoria miehiä syrjäytymisuhan
alla. Tämä tulee nostaa esiin myös työuranäkökulmasta.
Miehet kuolevat selvästi naisia aikaisemmin. Tähän
nähden selonteon linjaukset vaikuttavat kovin kevyiltä miestenkin
osalta. Hyvä, että eduskunnassa on tarmoa nostaa
näitä miesten asioita esille.
Arvoisa puhemies! Lähisuhdeväkivalta on tasa-arvo-
ja ihmisoikeuskysymys. On hyvä, että lähisuhteessa
tapahtuva lieväkin pahoinpitely saatetaan yleisen syytteen
alaiseksi. Perheväkivalta ei ole yksityisasia. On hallituksen
häpeä, että turvakotien resursseja ei
hoideta, vaikka tässä linjauksessa puhutaan tulevaisuudesta
päinvastoin. Tabut on nyt avattava.
Emme elä tällä maapallolla yksin.
Suurista kysymyksistä ilmastonmuutos, väestönkasvu
ja köyhyys ovat tehokkaasti ratkaistavissa tasa-arvon vahvistamisella.
Seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeudet antaisivat
naisille mahdollisuuden perhesuunnitteluun. Äidin ja isän
on huomattavasti helpompi huolehtia kahden tai kolmen lapsen ruoasta,
koulutuksesta ja tulevaisuudesta kuin kymmenen lapsen osalta.
Hyvän kierre tulee olla suomalaisen tasa-arvotyön
punainen lanka niin YK:ssa kuin kotimaassamme.
Kari Uotila /vas(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yhdyn kiitoksiin selonteosta, mutta joudun
saman tien toteamaan, että mittavasta tausta-aineistosta
huolimatta selonteon anti jää valitettavan laihaksi.
Monesta asiasta kyllä todetaan, että pitää ottaa
huomioon tai selvittää, mutta konkreettisia ehdotuksia
ei juuri löydy. Tasa-arvotyö ei edisty päällekkäisillä selvityksillä ja
työryhmillä. On aika ryhtyä todellisiin
tekoihin.
Tasa-arvolain uudistamiseen selonteossa on hyviä linjauksia.
Sukupuolivähemmistöjen syrjintä on selkeästi
kiellettävä ja sanktioitava. Työelämän
osalta palkkakartoituksen kehittäminen, tasa-arvosuunnitelmavelvoitteen
laajentaminen ja syrjintäsuojan parantaminen ovat niin
ikään tarpeen.
Vasemmisto pitää hyvänä,
että hallitus sitoutuu työpaikkojen tasa-arvon
edistämiseen yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen
kanssa. Tässä yhteydessä hallituksen
on syytä miettiä, miten yhteistyötä voisi
kehittää. Selontekoa valmisteltaessa ammattiyhdistysliikkeen
puolelta tuli nimittäin viestiä, että selonteko
valmisteltiin virkamiestyönä niin, että työmarkkinajärjestöt pääsivät
kommentoimaan valmistelua vain muutaman minuutin puheenvuoroilla
parissa kuulemisessa ja silloinkin kylmiltään
ilman pohjapapereita. Näin ei saa jatkua, vaan yhteistyön
täytyy olla aitoa.
On kiistatonta, että palkkaeron, pätkä-
ja silpputöiden ja nykyisen vanhempainvapaajärjestelmän
vuoksi naiset ovat työelämässä edelleen miehiä heikommassa
asemassa. Palkkaerojen poistamisesta on turha puhua ennen kuin hallitus kertoo,
mitä työryhmävalmistelussa oleva vanhempainvapaauudistus
tulee sisältämään. Vasemmisto
on tehnyt aloitteen 6+6+6-malliin siirtymisestä ja
myös sen rahoituksesta siten, että vanhempainvapaan
työnantajille aiheuttamat kustannukset tasataan. 6+6+6-mallissa
vanhempainvapaa koostuu kolmesta reilun 6 kuukauden jaksosta, joista
yksi kuuluu äidille ja yksi isälle ja yksi voidaan
jakaa vanhempien sopimalla tavalla. Näin tuodaan perheille
aitoa valinnanvaraa, vahvistetaan isän asemaa kasvattajana, äidin
asemaa työntekijänä ja lapsen asemaa
kaikkinensa. 6+6+6-mallista ei saa tinkiä,
sillä sen avulla voidaan osaltaan saada naisten 80 senttiä lähemmäksi
täyttä euroa ja miesten 11 kuukautta lähemmäksi
täyttä vuotta.
Arvoisa puhemies! Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi
hallitus lupaa laatia pitkän tähtäimen
kehitystavoitteet. Sen sijaan, että alettaisiin toteuttaa
tuoreen naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisohjelman
tavoitteita, asetetaan siis taas työryhmä. Onko
tässä järkeä? Väkivallan
vähentämisen este on rahoituksen puute, ei epäselvyys
tavoitteista. Rahaa tarvitaan muun muassa turvakoteihin. Suomihan
on saanut useita huomautuksia turvakotien riittämättömyydestä,
ja väkivallan uhrin saama apu vaihtelee suuresti alueittain.
Jokaisella väkivallan uhrilla tai sen uhan alla olevalla
naisella tai miehellä pitää olla oikeus
turvakotipaikkaan.
Vasemmisto on vaatinut rahaa turvakotien lisäksi lähisuhdeväkivaltayksikön
perustamiseen. On huomioitava, että lähisuhdeväkivalta
on moninaista. Vaikka useimmiten tekijä on mies, myös
naisista väkivallan tekijöinä on uskallettava
puhua ja heillekin on luotava väkivallattomuuteen tukevia
palvelumalleja.
Naisten aseman kannalta on keskeistä, mitä hyvinvointiyhteiskunnalle
yleensä tapahtuu. Julkisten palvelujen heikentäminen
heikentää myös naisten asemaa, ja tämä on
syytä muistaa, kun puhutaan tasa-arvopolitiikasta. Lisäksi
monilla yhteiskunnan osa-alueilla naisten asema on edelleen heikko.
Esimerkiksi urheilussa tasa-arvotyölle on paljon tilausta.
Tein vuosi sitten Palloliiton liittokokoukselle aloitteen siitä,
että vuoteen 2016 mennessä naisten osuus liiton
kaikessa toiminnassa ja hallinnossa vastaisi heidän osuuttaan
jäsenistöstä. Tämänlaisia
linjauksia toivoisin muissakin urheilujärjestöissä tehtävän, sillä urheilu
on kyllä aika ukkoista touhua vielä tänään.
Liittojen ja seurojen lisäksi tasa-arvovastuuta on esimerkiksi
kunnilla siitä, millä tavalla sali- ja kenttävuoroja
jaetaan esimerkiksi tyttöjen ja poikien kesken.
Arvoisa puhemies! Ministeri Wallin totesi viime viikolla Miehet
ja tasa-arvopolitiikka -seminaarissa, että tasa-arvopolitiikan
tulee olla kaikkien sukupuolten politiikkaa ja että tarvitsemme tasa-arvoisempaa
tasa-arvopolitiikkaa. Selonteossa miehet ovatkin saaneet erillisen
osion. On positiivista, että hallitus lupaa kiinnittää huomiota
muun muassa isien ja myös eroisien asemaan. Myös
terveyspolitiikkaan kaipaillaan selonteossa miesten aseman parempaa
huomioimista. Silti esimerkiksi vasemmiston miespoliittisen ryhmän
ehdottamia ikäkausittaisia terveystarkastuksia ei esitetä.
Tasa-arvotyötä ei saa jakaa sukupuolen mukaan
kahteen leiriin, vaan työtä on tehtävä siellä, missä ongelmia
on. Parhaiten miehet saadaan mukaan tasa-arvotyöhön
ottamalla vakavasti myös heidän tasa-arvo-ongelmansa.
Hyvä tasa-arvotyö tukee molempien sukupuolten
tavoitteita. Siksi miesnäkökulman parempi huomioiminen
on myös naisten etu.
Heli Järvinen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa kaikki voivat
käyttää parasta osaamistaan, lapsilla
on oikeus vanhempiinsa eikä kenenkään mahdollisuuksia
rajoiteta sukupuolen perusteella. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa
kasvava tyttö voi valita äitiyden tietäen,
ettei se tarkoita työelämästä syrjäytymistä,
ja poika voi valita isyyden tietäen, että saa
myös huolehtia lapsestaan. Tasa-arvoisessa maailmassa sukupuoli
ei ole katto, johon törmää, vaan lattia,
jolta ponnistaa.
Ärade talman! Det är därför
utmärkt att statsrådets första redogörelse
om de utmaningar som gäller jämställdheten
i framtiden är så här omfattande och
grundlig. I redogörelsen granskas jämställdhetsarbetet
som något som inriktas på och som gäller
alla kön. Det är också bra att man i
redogörelsen beaktar den mångfald som råder
i fråga om ålder, livssituationer, män
och kvinnor samt familjer. I redogörelsen ingår
många bra riktlinjer. I det följande regeringsprogrammet och
kommande regeringsprogram ska också adekvata resurser reserveras
för dessa åtgärder.
Tasa-arvon edistämisen näkökulmasta
yksi suurimmista tehtävistä on lisätä pienen
lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa ja tasata vanhemmuuden kustannuksia.
Tämä hallitus on lisännyt isän
mahdollisuutta vanhempainvapaaseen kahdella viikolla. Koska isän
jääminen vanhempainlomalle tai hoitovapaalle on
edelleen poikkeus, jota hyödyntää vain
vajaat 7 prosenttia isistä, ansaitsevat molemmat vanhemmat
oman korvamerkityn osuutensa vanhempainvapaasta. Monien järjestöjen,
myös meidän vihreiden, kannattama 6+6+6
on malli, jota kannattaa tavoitella. Molempien vanhempien osallistuminen
lasten hoitoon ja kotitöihin on kannattava sijoitus niin
lasten, vanhempien, parisuhteen kuin tasa-arvonkin kannalta.
Tasa-arvopolitiikan onnistumiselle on olennaista myös
tarvittavan tutkimustiedon tuottaminen. Siksi on hälyttävää,
että sukupuolentutkimuksen oppiaineet ympäri maata
ovat pulassa. Esimerkiksi Oulussa oppiainetta ylläpidetään käytännössä projektirahoituksella,
Jyväskylästä on lakkautettu professuuri
ja maisteriohjelman sisäänotto ja Helsingissä tuntiopetusresurssit enemmän
kuin puolittuvat entisestä. Tämä on suuri
ongelma myös miestutkimuksen kannalta, sillä sen
toiveet omasta professuurista kaikkoavat vähennysten takia
entistä kauemmas.
Arvoisa puhemies! Tuoreen tilaston mukaan Suomi on maailman
kolmanneksi tasa-arvoisin maa Islannin ja Norjan jälkeen,
jos mittareina pidetään taloutta, koulutusta,
politiikkaa sekä terveyttä ja eliniänodotetta.
Silti tehtävää riittää paljon
meilläkin. Kun kuntien elimissä otettiin sukupuolikiintiöt
käyttöön 15 vuotta sitten, pelättiin
osaamisen ja innostuksen vähenevän. Toisin kuitenkin
kävi. Siksi kiintiöitä kaivataan nyt myös
kuntien puheenjohtajistoon sekä pörssiyhtiöiden
hallituksiin.
Määrätietoinen toiminta on edistänyt
tasa-arvoa valtio-omisteisten yritysten hallituksissa ja avannut
naisille ovia, jotka ovat olleet heiltä aiemmin suljettuja.
Tätä työtä pitää jatkaa.
Norjassa pörssiyhtiöiden hallitusten kiintiöt
on otettu käyttöön kaksi vuotta sitten,
ja hallituksiin on riittänyt päteviä ihmisiä.
Ranskassa kiintiölakiesitys on parhaillaan käsiteltävänä.
Nyt olisi Suomen vuoro, jos tasa-arvolistauksissa mielitään edetä.
Työelämä on Suomessa voimakkaasti
jakautunut nais- ja miesvaltaisiin aloihin, mikä ylläpitää tuloeroja
ja vahvistaa stereotyyppisiä sukupuolirooleja. Jotta tästä jaosta
päästäisiin eroon, on sukupuolitietoisuus
ulotettava varhaiskasvatukseen ja kouluun. Perusopetus on saatava
tasa-arvosuunnittelun piiriin ja koulussa on tarjottava esimerkiksi
teknistä ja tekstiilityötä yhtälailla sekä pojille
että tytöille. Pojilla on oikeus oppia ompelemaan
omat housunsa ja tytöillä rakentamaan omat kuistinsa.
Miehiä tarvitaan koulun ja päiväkodin
arjessa siinä missä naisia poliiseina ja insinööreinä.
Määrätietoisella samapalkkaisuusohjelmalla on
onnistuttu nyt tasoittamaan tuloeroja 1 prosentilla. Työtä pitää jatkaa
pontevasti, sillä naisen euro on vasta 82 senttiä.
Siinä, missä naisten osalta haasteet ovat sukupuolittuneen
köyhyyden kitkemisessä, on miesten osalta kyse
taas syrjäytymisen katkaisemisesta.
Ärade talman! Män är överrepresenterade bland
de vanlottade. Majoriteten av alla utslagna, bostadslösa,
alkoholister, fångar, arbetsoförmögna
och långtidsarbetslösa är män.
Miesliikkeen syntyminen on tervetullut merkki miesten tarpeesta
käydä heidän omasta arjestaan ja tarpeestaan
nousevaa tasa-arvokeskustelua. Tasa-arvon nimissä on sanottava,
että jos naiset ovat aliedustettuina johtopaikoilla, ovat miehet
puolestaan yhtä lailla aliedustettuina tasa-arvopolitiikan
kentällä. Me vihreät peräänkuulutamme
tasa-arvoa myös näihin elimiin!
Perusoikeuksia kunnioittavassa maassa myös avioliittoinstituution
on oltava tasa-arvoinen. Siinä suhteessa pohjoismaiset
naapurimme ovat meitä huomattavan paljon edellä.
Vihreän eduskuntaryhmän mielestä samaa
sukupuolta olevien parien on saatava oikeus avioliittoon ja heidän lastensa
oikeudet on turvattava.
Suomi oli ensimmäinen maa, joka otti käyttöön
laajan yhtäläisen äänioikeuden.
Myös jatkossa Suomen tulee johtaa ja näyttää esimerkkiä muulle
maailmalle hyvissä ja tasa-arvoisissa käytänteissä ja
demokratian toteuttamisessa.
Ärade talman, som jag redan sade i början:
I en jämställd värld är könet
inte ett tak som man slår huvudet i, utan ett golv som
utgör en språngbräda.
Anna-Maja Henriksson /r(ryhmäpuheenvuoro):
Värderade talman! Allt sedan franska revolutionen
har jämlikhet varit ett honnörsord i västerländska
demokratier. Ja, i Norden har tanken strängt taget längre
anor än så. Men alltför länge,
in på det förra seklet, var jämlikhetstänkandet
begränsat till män. Först för
hundra år sedan började kvinnorna äntligen
inkluderas.
Det är alltså inte att undra på att
jämställdheten mellan kvinnor och män är
långt ifrån genomförd. Visst var vi det
första landet i världen som i praktiken införde
allmän och lika rösträtt även för
kvinnor. Visst toppar vi i många avseenden världsstatistiken över
kvinnornas ställning i relation till männens.
Och visst kan vi utåt just nu visa upp ett mycket jämställt
ansikte med en kvinnlig president, en kvinnlig statsminister, kvinnlig
majoritet i regeringen och en av de starkaste kvinnorepresentationerna
i parlamentet.
Mutta se joka luulee, että kaikki siten on kunnossa,
erehtyy pahoin, tai ei ainakaan itse ole nainen, joka on kokenut
yhä edelleen ontuvan tasa-arvon perheessä, koulutuksessa,
työelämässä, palkkauksessa,
johtavissa tehtävissä virkamieskunnassa ja yritysjohdossa
ja niin edelleen. Naisen euro on edelleen runsaat 80 senttiä,
ja kuten tiedämme, miehen vuosi on vain yksitoista kuukautta.
Sen sijaan, että jäisimme kaikessa rauhassa tyytyväisinä tarkastelemaan
saavuttamiamme tuloksia, meidän tulee pioneerityömme
velvoittamina asettaa yhä kunnianhimoisempia tavoitteita.
Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää siksi
tervetulleena tätä ensimmäistä selontekoa,
joka käsittelee miesten ja naisten välistä tasa-arvoa
ja joka on annettu Stefan Wallinin ollessa tasa-arvosta vastaavana
ministerinä.
Arvoisa puhemies! Viiden minuutin pituisessa puheenvuorossa
on mahdotonta tehdä oikeutta kaikkiaan yli 200-sivuiselle
selonteolle. Se kattaa koko näkökulmien kirjon,
ja ne ovat kaikki tärkeitä. Keskityn siksi muutamaan
konkreettiseen kohtaan.
Asettakaamme seuraavalle hallituskaudelle tavoitteeksi vanhempainvapaiden
uudistaminen niin kutsutun 6+6+6-mallin mukaisesti:
kuusi kuukautta äidille, kuusi kuukautta isälle
ja kuusi kuukautta valinnaisesti jommallekummalle. Tämä vahvistaisi
isien roolia lapsen ensimmäisenä vuotena, siis
tasa-arvon nimissä, ja edistäisi omalta osaltaan
tasa-arvoa työelämässä. Samalla työnantajille
vanhempainvapaista aiheutuvat kustannukset tulisi jakaa uudelleen
siten, että ne eivät kohtuuttomalla tavalla rasita
työvoimavaltaisia aloja ja yrityksiä, joissa on
paljon hedelmällisessä iässä olevia
nuoria työntekijöitä.
En annan angelägen reform är att utöka
flexibiliteten i dagvården. Det är inte bara skiftesarbetande
som kan behöva kvälls- och nattvård för barnen,
utan också ensamförsörjare och företagarfamiljer
med ensamförsörjande företagarkvinnor
i spetsen. Över huvud taget gäller det att bättre
sammanjämka arbets- och familjeliv, så att ingendera
föräldern behöver ge upp det ena av dem.
Ingendera föräldern, alltså. Lika
viktigt som att lyfta upp kvinnornas position i arbets- och samhällslivet är
det att stärka männens roll i familjen och i relation
till barnen, men också att öka männens
jämställdhet på områden där
de ligger efter. Det gäller inte minst den fysiska och mentala
hälsan. Högre utslagningsrisk, större spritproblem,
fler självmord bland männen talar sitt alltför
tydliga språk.
Arvoisa puhemies! Meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota
tasa-arvon edistämiseen niiden maahanmuuttajien keskuudessa,
jotka tulevat kulttuureista, joissa nainen on miehen alistama. Me
voimme ja meidän tulee kunnioittaa muita kulttuureja ja
tapoja, mutta suvaitsevaisuutemme ei koskaan saa syrjäyttää naisten
perusihmisoikeuksia ja kansalaisoikeuksia. Näihin kuuluu oikeus
liikkua vapaasti kodin ulkopuolella, opiskella ja tehdä työtä.
Naisten ympärileikkaus, sukupuolielinten silpominen, ja
niin sanotut kunniamurhat, jotka ovat kaikkea muuta kuin kunniallisia,
ovat vakavia ihmisoikeusloukkauksia, joita ei ylipäänsä saa
esiintyä. Suomen tulee olla maa, joka suojaa naisia tällaisilta
loukkauksilta. Niiden uhka on keskeinen turvapaikan peruste.
Suomea sitovan Cedaw-sopimuksen mukaisesti lähisuhdeväkivaltaa
on ehkäistävä kaikin käytettävissä olevin
oikeudellisin keinoin sekä sosiaali- ja mielenterveyspalvelujen
avulla. Tarvitsemme kokonaisvaltaisen strategian, projektiluonteiset
panostukset eivät riitä. Kuitenkin tulee aina
olemaan uhreja, useimmiten naisia ja lapsia, joskus myös
miehiä, joita on suojeltava väkivallantekijöiltä omassa
perhepiirissä. Siksi turvakotien paikkamäärää on
lisättävä. Kansainvälisten normien
mukaan Suomessa pitäisi olla 500 paikkaa turvakodeissa,
mutta meillä on vain 123.
Värderade talman! Ytterst faller många brister
i jämställdheten mellan kvinnor och män
tillbaka på attityder, på stereotypa mans- och
kvinnoroller och på bristande förståelse
för hur det andra könet gestaltar sin verklighet.
I nyckelrollen då det gäller att skapa de rätta
attityderna och råda bot på stereotyperna är,
utöver familjen, hela fostringsprocessen från
dagvård över grundskola till högre utbildning.
Lärarna och den övriga dagvårds- och
skolpersonalen är därför centrala. I
deras utbildning måste attitydfostran prioriteras högt.
Journalister och reklammakare är andra nyckelgrupper som
påverkar attityder, för att inte tala om leksaksbranschens
ansvar.
Ett annat sätt att påverka attityderna är
de jämställdhetsplaner som förutsätts
av företag, statliga och kommunala verk och på arbetsplatser överlag.
Planerna får inte bli femte rangens rutinärenden,
utan bör genomsyra all verksamhet på arbetsplatserna.
Tarja Tallqvist /kd (ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Naisten ja miesten välinen tasa-arvo
on yksi suomalaisen yhteiskunnan perusperiaatteista. Kristillisdemokraatit
pitävät tärkeänä, että tasa-arvosta
on viimeinkin tehty selonteko sekä vuoteen 2020 ulottuvia
linjauksia.
Suomi on monessa suhteessa ollut edelläkävijä sukupuolten
tasa-arvon edistämisessä. Silti naisen euro on
edelleenkin 80 senttiä. (Eduskunnasta: 82 senttiä!) — 82,
loistavaa. — Suomessa työikäiset naiset
ovat korkeammin koulutettuja kuin työikäiset miehet,
mutta he työskentelevät miehiä useammin
määräaikaisissa ja epätyypillisissä työsuhteissa.
Sukupuolten välinen palkkaero on sitä suurempi,
mitä korkeampi koulutus on. Naisten palkat ovat kaikkein
alhaisimmat naisvaltaisilla aloilla ja korkeimmat miesvaltaisilla.
Jotta samapalkkaisuus saavutetaan, hallituksen on purettava talouden
sukupuolittuneita rakenteita ja muutettava stereotyyppistä nais-
ja mieskuvaa. Työelämässä yhteistyöhön
tarvitaan sekä työmarkkinajärjestöt
että yksittäiset työnantajat.
Tasa-arvoa ei saavuteta, jos perheiden sukupuoliroolien mukaista
työnjakoa, jossa nainen hoivaa ja mies elättää,
ei romuteta. Hoiva pitää arvottaa yhteiskunnassa
uudella tavalla ja jakaa miesten ja naisten kesken.
Yksi hallituksen velvollisuuksista hoivan järjestämisessä on äitiys-,
isyys- ja vanhempainvapaat. Tähän liittyy olennaisesti
kysymys perhevapaiden kustannuksista. Suurimmat kustannukset eivät
aiheudu työnantajalle niinkään työntekijän
ansiosidonnaisen äitiys-, isyys- tai vanhempainrahan maksamisesta
vaan sijaisen etsimisestä, tämän kouluttamisesta
ja vapaalta palaavan työntekijän uudelleenkouluttamisesta.
Niin kauan kuin nämä kustannukset rasittavat yksinomaan
naisvaltaisia aloja, sukupuolten tasa-arvoa ei voida saavuttaa.
Emme kuitenkaan kannata erikseen isille kiintiöityjä perhevapaita
vaan haluamme jättää lastenhoidon käytännön
ratkaisut perheiden itse päätettäväksi.
Vanhempainvapaata tulee olla lapsikohtaisesti yhtä paljon
riippumatta siitä, miten se perheessä jaetaan
vanhempien kesken. Perheen ratkaisut eivät ole vain tasa-arvoratkaisuja, vaan
niihin vaikuttavat myös monet seikat, kuten monilapsisuus,
työttömyys ja yrittäjyys, ja siksi perheelle
tulee antaa valinnan oikeus siitä, kumpi vanhemmista on
kotona hoitamassa lapsia.
Hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa köyhyysteemaa sivuaa
lähinnä vain tavoite miesten ja naisten tuloerojen
kaventamisesta. Kuitenkin köyhyyden naisistuminen näkyy
monissa tilastoissa. Erityisen huono-osaisten naisten ryhmä ovat asunnottomat
naiset. Asuntoloissa tai muiden nurkissa asuminen on syrjäyttävää ja
masentavaa. Kadulla asuminen on naisille erityisen vahingollista.
Päihteiden käyttö lisääntyy,
mielenterveysongelmat pahenevat, ja nainen on miestä alttiimpi
seksuaaliselle hyväksikäytölle ja väkivallalle.
Iäkkään väestön
pienituloisuus ja köyhyys tarkoittaa lähinnä iäkkäitä naisia,
koska naisten elinikä on korkeampi kuin miesten. Nyt vanhimmat
naiset elävät pelkän kansaneläkkeen
tai kansaneläkkeen ja sen pienen ansioeläkkeen
varassa, ja yksinhuoltaja on köyhä vanhanakin.
On todella tärkeää turvata näille
naisille ilmainen tai kohtuuhintainen terveydenhoito, jotta heillä pienituloisina
on mahdollisuus ylläpitää tyydyttävää henkistä ja
fyysistä kuntoa.
Arvoisa puhemies! Suomi on sitoutunut naisten tasa-arvoa edistäviin
kansainvälisiin sopimuksiin ja velvoitteisiin. Niiden kautta
päättäjämme ovat pakotettuja
puuttumaan havaittuihin tasa-arvo-ongelmiin. YK:n alaiselta Naisten
oikeuksien sopimuksen komitealta on tullut huomautuksia siitä,
ettei Suomella ollut naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen
ohjelmaa. Tänä vuonna se vihdoin saatiin ulkopuolisen
painostuksen ansiosta.
Naisiin kohdistuva väkivalta ja lähisuhdeväkivalta
ovat vakavia ongelmia Suomessa. Kristillisdemokraatit pitävät
tärkeänä, että uhri saa avun
heti ja selkeämmin ja organisoidummin kuin nyt tapahtuu.
Nykytilanteessa uhri on enemmän oman onnensa nojassa kuin
väkivallan tekijä. On myös syytä pohtia
sitä, voisiko tuomioistuin määrätä väkivaltaa
käyttäneet katkaisuohjelmaan. Näin tekijä velvoitettaisiin
käsittelemään väkivaltatilannetta
ja omaa osuuttaan siinä. On myös kiinnitettävä erityistä huomiota
siihen, että maahanmuuttajat saavat riittävät
tiedot maahanmuuttajanaisten oikeudesta suojeluun väkivaltaa vastaan.
Kuitenkaan seksuaalirikoksia, lähisuhdeväkivaltaa
tai aikuisten lapsiin kohdistamaa väkivaltaa ei tule sovitella.
Väkivalta on aina rikos, josta on seurattava asianmukainen
rangaistus. Kristillisdemokraatit kannattavat selvityksessä esitettyjä toimenpiteitä
uhrien
auttamiseksi ja väkivallan vähentämiseksi.
Niiden toteuttamiseen tarvitaan riittävät resurssit
eri toimijoille sekä asennemuutosta.
Haluamme erityisesti nostaa esiin yhteiskuntamme suuren huolenaiheen,
johon on puututtava vieläkin rankemmalla panostuksella — nuorten
miesten kasvava syrjäytymis- ja itsemurha-alttius. Nyt
myös nuorten naisten masentuneisuus ja itsemurhat ovat
pelottavasti lisääntyneet.
Arvoisa puhemies! Tutkittua tasa-arvotietoa tarvitaan lisää yhteiskunnan
eri osa-alueilla toimiville. Vain näin saadaan tasa-arvo-osaaminen leviämään
laajalti yhteiskunnassa. Kristillisdemokraatit kannattavat nais-,
mies- ja sukupuolitutkimuksen vahvistamista ja pitävät
tärkeänä tasa-arvokysymysten ja sukupuolinäkökulman integroimista
muuhun tutkimukseen ja opetukseen. Kun on tietoa, on helpompi tunnistaa
epäkohdat ja puuttua niihin.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on Suomen historian
ensimmäinen valtioneuvoston tasa-arvoselonteko, joka linjaa
tasa-arvopolitiikkaa vuoteen 2020. Se tarjoaa runsaasti tietoa sukupuolten
välisen yhdenvertaisuuden tilasta ja siitä, miten
tähän pisteeseen on tultu. Työtä naisten
aseman parantamiseksi on tehty vuosikymmenten ajan ja asiasta on
päätetty aikoinaan jopa YK-tasolla.
Työn ja perheen yhteensovittaminen ei nyky-Suomessa
ole helppoa. Perheenperustamisiässä olevat nuoret
naiset kohtaavat hankaluuksia työllistyä, koska
osa työnantajista pelkää perhevapaiden
aiheuttamia lisäkustannuksia ja esimerkiksi sijaisten palkkaamisesta
aiheutuvaa lisätyötä. Omat ongelmansa
ovat myös miehillä, sillä tutkimusten
mukaan työpaikoilla suhtaudutaan kielteisemmin isien kuin äitien
jäämiseen perhevapaille.
Nykyinen perhevapaajärjestelmämme on yksi osoitus
siitä, että lastenhoitovastuuseen liittyvät asenteet
ovat edelleen hyvin perinteisiä. Tällä hetkellä äidit
käyttävät perhevapaista 93 prosenttia
ja isät 7 prosenttia. Perussuomalaiset kannattavat perhevapaajärjestelmän
kehittämistä viime aikoina keskusteluissa olleen
niin kutsutun 6+6+6-mallin pohjalta. Siinä vanhempainvapaa koostuisi
kolmesta puolen vuoden jaksosta, joista yksi olisi korvamerkitty äidille,
yksi isälle ja yhden vanhemmat voisivat jakaa sopimallaan
tavalla. Malli tukisi vanhemmuuden kustannusten tasapuolista jakautumista
ja kannustaisi nykyistä enemmän myös
isiä jäämään kotiin
hoitamaan lapsiaan.
Arvoisa puhemies! Erityisesti naiset ja lapset joutuvat Suomessa
kohtaamaan paljon lähisuhdeväkivaltaa. Eduskunnassa
on parhaillaan käsiteltävänä hallituksen
esitys, jonka tarkoituksena on muuttaa lievän pahoinpitelyn
syyteoikeutta siten, että alaikäiseen ja läheiseen
kohdistetut lievät pahoinpitelyt olisivat virallisen syytteen
alaisia. Esitys on perussuomalaisten mielestä kannatettava.
Laki tuo toteutuessaan merkittävän parannuksen
nykytilaan. On kuitenkin muistettava huomioida se lisätyö,
jonka laki toteutuessaan poliisille tuo. On pidettävä huoli
siitä, että poliisin käytettävissä olevia
henkilöstöresursseja vastaavasti lisätään.
Arvoisa puhemies! Samapalkkaisuus ei ole vielä toteutunut
kaikilla ammattialoilla. Vuonna 2006 alkaneen samapalkkaohjelman
aikana sukupuolten välinen palkkaero on kaventunut prosentin.
Se ei ole paljon, mutta suunta on kuitenkin oikea. Asia on huomioitava
kaikissa palkkaneuvotteluissa. Matalapalkka-alojen on päästävä eroon
prosenttikorotuksista, sillä juuri ne ovat lisänneet
ja lisäävät palkkaeroja Suomessa. On huolestuttavaa,
että Suomi on Euroopan kärjessä juuri
palkkaerojen kasvun nopeutumisessa.
Kyllä eurot ovat kaikille samat. Siksi samasta työstä on
maksettava aina myös sama palkka. Tehtäväkohtaisten
palkkaerojen lisäksi suuri ongelma ovat mies- ja naisvaltaisten
alojen väliset suuret tuloerot. Kokonaan emme niistä pääse eroon,
mutta nuoria naisia on kannustettava hakeutumaan perinteisille miesvaltaisille
aloille ja päinvastoin. Perussuomalaisten mielestä ihmisten
hoitamisen pitää olla yhtä arvokasta
kuin koneen käyttämisen, mutta asia ei korjaannu
koneen käyttäjää haukkumalla
vaan maksamalla enemmän palkkaa hoivatyöntekijälle.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät halua katsoa
asioita yksinomaan sukupuolikysymyksinä vaan kokonaisvaltaisesti.
Esimerkiksi pätkätyöt ovat yksilölle
yhtä suuri ongelma, oli kyseessä sitten mies tai
nainen. Myös pienipalkkainen työ, jolla ei elä,
on ongelma yksilölle sukupuolesta riippumatta. Työllä pitää voida
elättää itsensä ja perheensä.
Oikeutettu kysymys on myös se, voiko johtajan työpanos
yrityksen tulokseen olla todella satakertainen rivityöntekijöiden
palkkaan verrattuna.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin
Arvoisa puhemies! Kiitoksia kollegoille erittäin rakentavista
puheenvuoroista. Näyttää siltä, että näistä suurista
päälinjoista olemme suhteellisen paljon samaa
mieltä, ja tämä on tietysti hyvä asia.
Ja kertoo varmaan siitä, miten tärkeässä asemassa
yhteiskunnallisessa asemassa tasa-arvotyö on. Nimittäin
tärkeä arvovalinta myöskin tasa-arvo
työ on, kun tehdään erilaisia ratkaisuja yhteiskunnassa.
Kolme asiaa ottaisin tässä esille, jotka tulivat myöskin
näissä puheenvuoroissa jollain tavalla esille.
Ensinnäkin näistä kuulemisista ja lausunnoista
on pakko sanoa, että en muista yhtäkään suurempaa
lakiesitystä tai laajempaa asiakirjakokonaisuutta, jossa
lausuntokierrokseen tai lausuntojen huomioimiseen olisivat kaikki
olleet tyytyväisiä, vaan aina tietysti joku näistä valittaa ja
varmaan usein syystäkin. Tässä tapauksessa järjestettiin
kaksi kuulemistilaisuutta, hyvinkin laajaa kuulemistilaisuutta kansalaisjärjestöille,
työmarkkinajärjestöille
ja muille sidosryhmille, joiden yhteydessä myöskin
annettiin näille tahoille mahdollisuus kommentoida kirjallisesti.
Ja näitä on tietysti sitten pyritty ottamaan huomioon
tässä tämän selonteon valmisteluvaiheessa. Ministeriöt
antoivat myöskin kirjallisen lausunnon, että kaikki
ministeriöitten viralliset kannat ovat myöskin
olleen valmisteluportaan tiedossa.
Tämän samapalkkaisuustyöryhmän,
joka siis on työnsä aloittanut vuoden 2006 keväällä,
jatkon osalta tai jatkotyön suhteen seuraava hallitus tekee
linjauksensa. Tämän nyt istuvan korkean tason
seurantaryhmän mandaatti päättyy ensi
keväänä, ja seuraava hallitus on sitten
se taho, joka päättää uuden
ryhmän asettamisesta.
Joka tapauksessa on aivan päivän selvää,
että työ ei voi millään tavalla
päättyä. Sen päämäärä elikkä palkkaerojen
kaventaminen 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä kertoo
jo siitä, että uutta työryhmää tarvitaan.
Ja voin ilokseni myöskin todeta, että tämän
nyt istuvan työryhmän jäsenten tahojen,
työmarkkinajärjestöjen, sekä työnantajan
että palkansaajapuolen hallituksen jäsenten sitoutuminen
tähän päämäärään
ja myöskin itse työskentelyyn on erittäin
lujaa. Ja toivon hartaasti, että tämä työ ja
myöskin tämä korkea kunnianhimon taso
jatkuu seuraavalla vaalikaudella.
Lopuksi, puhemies, tähän naisiin kohdistuvan väkivallan
vastaiseen työhön. Tässä tuli
jossain puheenvuorossa esille epäilys, että hallitus
tai selonteko tyytyisi pelkän työryhmän
asettamiseen. Tosiasiahan on, kuten tuli ed. Tallqvistin esityksessä myöskin
esille, että tämä naisiin kohdistuvan
väkivallan vastainen toimintaohjelma on valmistunut kesällä.
Se on erittäin laaja, koostuu 66 kohdasta. Tätä on
nyt lähdetty toteuttamaan. Se on myöskin saanut
rahoitusta osakseen, 1,5 miljoonaa euroa muun muassa syyttäjälaitoksen
ja tuomioistuinlaitoksen käyttöön, ja
Thl on se taho, joka tätä työtä koordinoi.
Tähän tarvitaan lisäresursseja, erittäin
paljon poikkihallinnollista työtä, jotta tälle
ohjelmalle saataisiin myöskin sitä vaikuttavuutta,
mikä sille kuuluu.
Ensimmäinen varapuhemies:
Ryhdytään debattikeskusteluun. Pelisääntöhän
on siis enintään minuutin puheenvuorot.
Risto Autio /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Viime viikolla Helsingissä todellakin
pidettiin tasa-arvoseminaari miesnäkökulmasta.
Siellä kovasti puhuttiin tietysti asenteista eli tästä sukupuolinäkökulman
valtavirtaistamisesta. Ministeri Wallinilta haluaisin kysyä, kun
hoiva-alalta eläköityy seuraavan 10 vuoden aikana
noin 200 000 henkeä ja on laskettu, että jokaisesta
uudesta ikäluokasta meidän pitäisi saada
noin 18 prosenttia nuorista opiskelemaan hoiva-alaa ja tiedämme
myös, että Oecd-maissa vain noin 5 prosenttia
hoivassa työskentelevistä ihmisistä on
miehiä: millä ihmeellä me saamme pojat
opiskelemaan hoiva-alaa, tytöthän eivät millään
riitä tähän 18 prosentin vaatimukseen? Tämmöinen
aika vaikea kysymys.
Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen mielestä perheiden vapaus
valita itselleen sopiva vanhempainvapaajakso joustavasti
on tärkeä asia. Emme halua asettaa perheitä eriarvoiseen
asemaan keskenään sen mukaan, mikä on
niiden taloudellinen tai työtilanne tai millä tavalla
he haluavat omaa perhe-elämäänsä viedä eteenpäin.
Me siis kunnioitamme perheiden oikeutta päättää omista asioistaan.
Siksi olen tässä ihmetellyt, kun täällä tuodaan esille
uutta mallia, joka nyt on ilmeisesti vasta tämän
kuun lopussa jollain tavalla esittelyssä, ja tuodaan vähän
niin kuin 160 merkin esityksenä tähän,
ja kaikilla on samat slogaanit. Ja haluaisin nyt kysyä kyllä ministeriltä,
miten tämmöinen perheitä eriarvostava
järjestelmä ja kalliimpi ja työuria lyhentävä järjestelmä voisi
parantaa nuoren naisen asemaa työnhakutilanteessa, kun
tämmöinen pitkän ajan tavoitehan meillä on
ollut se, että meidän pitäisi luoda halvempaa
järjestelmää työnantajille,
jotta nuoret naiset voisivat hakeutua paremmin töihin.
Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa on käsitelty
useamman kauden ajan tasa-arvotyötä Suomessa,
ja sen täytyy ottaa askeleita eteenpäin vielä mahdollisesti
montakin tulevaa vaalikautta. Meillä on myös uusia
tapoja, tai ei niin hirveän uusiakaan mutta tapoja kuitenkin, arvioida
valtavirtaistaen tasa-arvopolitiikkaa, sen onnistumista, ja yksi
keksintö on ollut suvaukset eli sukupuolivaikutusten arvioinnit.
Viime vuonna hallituksessa teitte 282 lakiesitystä, ja olen
saanut tilaston, että näistä 14 olisi
suvattu, vaikka jokaisen esityksen osalta pitäisi arvioida lain
vaikutukset sukupuoliseen tasa-arvoon. Kenen vastuulla tämä on,
kuka on nukkunut? Onko se teidän vai jonkun muun välinpitämättömyyttä?
Toinen tasa-arvoasia, joka on paljon eduskunnassa keskusteluttanut
juuri nyt, on pääministerin hallituspuolueen ryhmän
jättämä vastalause, kun kysymys on tasa-arvosta
avoliitossa. Se on kuulemma omantunnon asia. (Puhemies: Minuutti!)
Näettekö te tämän omantunnon
asiana?
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vähän päinvastoin
kuin edustajaystävä Larikka, minä olen
erittäin iloinen, että monessa ryhmäpuheenvuorossa
tuli vahva tuki tälle 6+6+6-mallille.
Kansainväliset esimerkit osoittavat sen, että kun
miehille, isille, annetaan nimenomaan heille kohdistettu vapaa oikeus, niin
silloin sitä myöskin ruvetaan käyttämään. Nyt
meillä käyttää sitä vain
7 prosenttia. Sillä on valtava yhteiskunnallinen merkitys
pitemmällä aikavälillä, vaikutus
työmarkkinoihin niitä tasapainottaen, vaikutus
vanhemmuuteen, kotiin niitä tasapainottaen. Vaikka se 6+6+6-mallina
tuntuu kustannuksiltaan aika raskaalta alkuvaiheessa, niin siitä huolimatta
olen aivan vakuuttunut, että yhteiskuntakehityksen kannalta
säästö tulee tulevina vuosikymmeninä takaisin,
mikäli siihen päättäväisesti
vaan mennään. Toistan sen, että vasemmistoliiton
eduskuntaryhmän mielestä tästä hankkeesta
ei pidä tinkiä, ja toivon myöskin ministeriltä lisärohkaisua
tähän hankkeeseen.
Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hämmästelen todella ed.
Larikan puheenvuoroa, koska tähänastisissa puheenvuoroissa
kokoomuksen edustajien myötätunto on ollut hyvin
vahvasti tämän 6+6+6-mallin
puolella, joka on kannattava sijoitus niin lasten, vanhempien, parisuhteen
kuin tasa-arvonkin kannalta. Mutta erityisesti tässä asiassa
pitäisi painaa lapsen oikeuden molempiin vanhempiinsa.
Naisiin kohdistuvan väkivallan on arvioitu maksavan
yhteiskunnalle yli 90 miljoonaa euroa vuodessa ja naisiin kohdistuvan
väkivallan vastaisen ohjelman toimenpiteet maksaisivat
yhteensä noin 15 miljoonaa euroa. Kuten ministeri totesi,
syyttäjälaitokselle on luvattu 1,5 miljoonaa lisärahaa,
mutta se on kovin pieni summa, etenkin kun vertaa Ruotsiin, jossa
vastaavalle ohjelmalle on korvamerkitty 100 miljoonaa euroa. Haluankin
kysyä ministeriltä, miten poikkihallinnollisesti
ja millaisin keinoin tätä ohjelmaa aiotaan viedä näin
vähillä rahoilla eteenpäin.
Anna-Maja Henriksson /r(vastauspuheenvuoro):
Herr talman! Det sägs att kvinnorna i världen
står för 70 procent av jobben, får 10
procent av lönerna och äger 1 procent av egendomen.
Tack och lov är situationen i Finland betydligt bättre
och det visar också den här jämställdhetsredogörelsen.
Att vara på tredje plats i världen är
något vi får vara stolta över.
Men det finns ännu väldigt mycket att göra, och
det gäller inte minst när det gäller
att kombinera familj och arbete. Därför är
jag glad att minister Wallin lyfter fram den här 6+6+6-modellen.
Det som oroar, och som också framgår ur redogörelsen, är
att arbetsgivarna tycks ha en negativare attityd till att männen
tar pappaledigt och är lediga med sina barn än
att kvinnorna är det. Hur ska vi kunna påverka
de här attityderna?
Eli miten me pääsemme käsiksi asenteisiin? Tässä selonteossa
tulee esille myös se, että työnantajat
suhtautuvat kriittisemmin siihen, että isät jäävät
kotiin lastensa kanssa, ja mielestäni tämä 6+6+6-malli
tarvitaan myös juuri senkin takia. Mutta millä muilla
konsteilla voitaisiin vaikuttaa jo tänä päivänä siihen,
että työnantajat suhtautuisivat positiivisemmin
siihen, että isät saavat olla enemmän
läsnä lastensa kanssa?
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa todetaan, että naisiin
kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisyyn, väkivallan
uhrien suojelemiseen ja tekijöiden rankaisemiseen luodaan
pitkän tähtäimen kehitystavoitteet. Arvoisa
ministeri, haluankin kysyä, että jos ajatellaan
nyt näitä todella kipeitä seksuaalirikoksia,
lähisuhdeväkivaltaa ja aikuisten lapsiin kohdistamaa
väkivaltaa ja siinä uhrin asemaa, niin uhrille
jää usein tosi kipeitä kokemuksia näistä väkivallanteoista.
Tiedämme, että Suomea on arvostellut YK:n Cedaw-komitea
nimenomaan tästä sovittelun käyttämisestä lähisuhdeväkivaltatapauksissa.
Miten mahdollisesti tullaan näissä pitkän
tähtäyksen tavoitteissa huomioimaan uhrin asema?
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sen lisäksi, että keskustellaan
miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta työelämässä,
pitäisi kiinnittää huomiota muihinkin
työelämän tasa-arvokysymyksiin. Etenkin
julkisen sektorin virkoihin tulisi jo lainkin mukaan aina valita
paras hakija riippumatta siitä, onko hän mies
vai nainen tai mitä puoluetta hän edustaa. Kuitenkin
käytännössä lukuisat valtion
ja kuntakonsernien työpaikat jaetaan jäsenkirjan
perusteella. Tästä saatiin tuore todiste tällä viikolla,
kun Espoossa paljastui neljän puolueen tekemä kabinettisopimus
siitä, miten kaupungin johtovirkoja jaetaan. Tässä on
mielestäni räikeä tasa-arvo-ongelma,
joka tulisi ratkaista pikimmiten. Kysynkin ministeri Wallinilta,
onko hän tiedostanut poliittisiin virkanimityksiin liittyvät
tasa-arvo-ongelmat ja mitä toimenpiteitä tulisi
hänestä tehdä ongelman ratkaisemiseksi.
Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kumpula-Natri otti tuossa esille suvauksen,
ja haluaisinkin vielä jatkaa hänen kysymystään
tiedustelemalla ministeriltä sitä, millä tavalla
voitaisiin edistää sitä, että myös kuntapäätöksenteossa
saataisiin ihan arkipäiväiseksi, jokapäiväiseksi
työkaluksi suvaus.
Toinen asia koskee naisten syrjintää työmarkkinoilla,
joka johtuu tietysti suurelta osin siitä, että vanhempainvapaakustannukset
kaatuvat naisten työnantajien niskaan. Nythän
Maria-Kaisa Aulan johtamalta työryhmältä on
tulossa raportti lähiaikoina tästä asiasta,
ja kysyisin ministeriltä, onko mahdollista, että jo
tällä hallituskaudella otetaan sieltä eväitä toteutettavaksi
tämän asian edistämiseksi.
Merikukka Forsius /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Naisten kokema perheväkivalta on
lisääntynyt viime vuosina. Turvakodit ovat keskeinen
auttamispalveluita tarjoava taho lähisuhde- ja perheväkivallan
uhreille. Euroopan neuvoston suosituksen mukaan Suomessa tulisi
olla yksi turvakodin perhepaikka 10 000 asukasta kohden.
Tämä tarkoittaa noin 500 turvakotipaikkaa. Tällä hetkellä turvakotipaikkoja
on vain 123 ja turvakoteja 21. Suomessa tarjolla olevien turvakotipaikkojen
määrä ja niiden valtakunnallinen kattavuus
eivät vastaa palveluiden kysyntää eivätkä myöskään
täytä kansainvälisiä suosituksia.
Ministeriltä olisin kysynyt, mitä olette aikonut
tehdä, onko tulossa lisää resursseja,
jotta pystyisimme tarjoamaan väkivallan uhreille avun riittävän
nopeasti ja noudattamaan näitä kansainvälisiä suosituksia.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomihan on kansainvälisessä tasa-arvovertailussa
nyt sijalla 3. Meidän pitää päästä ykköseksi.
Mielestäni neljä asiaa nousee nyt ylitse muiden,
kun tätä kurotaan.
Ensimmäinen on tietysti työ- ja perhe-elämän parempi
yhteensovittaminen. Meidän pitää saada
Suomeen oikeudenmukainen ja kaikkia miehiä, naisia, lapsia
paremmin palveleva perhevapaajärjestelmä. Toinen
on tasa-arvolainsäädäntö ja
palkkaerot. Meidän pitää saada parempia,
täsmällisempiä palkkakartoituksia, joilla
päästään kiinni palkkaeroihin.
Ja kolmas mielestäni on naisiin kohdistuva väkivalta
ja lähisuhdeväkivalta. Toivon, että me
valiokuntatyöskentelyssä voisimme sitouttaa eduskuntaryhmät
ja puolueet niihin tarvittaviin resursseihin ja voimavaroihin, jotta
tähän tärkeään naisiin
kohdistuvaan väkivaltaan päästäisiin
kiinni. Ja neljäntenä (Puhemies: Minuutti!) tämä keski-ikäisten
ja nuorten miesten henkinen pahoinvointi. Siihen pitää pureutua
erittäin syvällisesti kiinni, mitä voimme tehdä,
herra ministeri.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin ryhmäpuheenvuoroja,
ne olivat kuin hartaustilaisuudessa. Ne olivat niin samasta puusta
veistettyjä, että ei voi olla, elikkä samanmielisyys
on huipussaan.
Arvoisa puhemies! Jäin kaipaamaan pontta ja toimintavaatimuksia.
(Vasemmalta: Niin minäkin!) Otan yhden konkreettisen esimerkin — hyvä,
että ministeri Wallin kiinnitti sinnepäin huomiota,
kysymys on tästä samapalkkatyöryhmästä.
Miksi yksikään ryhmä ei vaadi Elinkeinoelämän
keskusliitolta, jolla on työmarkkina-asioita hoitamassa
naispuolinen kansalainen, todellisia konkreettisia näyttöjä aikaansaannoksista?
Ei kukaan uskalla sanoa yhtään mitään.
Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):
Ärade herr talman! I juli 2010 sammanslogs FN:s fyra
genderenheter till en gemensam enhet som heter UN Women. Meningen är
att den ska bli den starka och dynamiska enheten som länge saknats
i jämställdhetsarbete inom FN. Finland har under
de gånga åren budgeterat cirka 1 miljon till Unifem,
FN:s utvecklingsfond för kvinnor, medan till exempel Holland
har haft drygt 3 miljoner och Norge 11,7.
Det påpekas nu i redogörelsen att Finland
aktivt tagit del i diskussionen inom FN om ett förnyande
av jämställdhetsarkitekturen och stött förändringen,
samt att tillräckliga resurser måste finnas för
verkställande av jämställdheten på alla nivåer.
Det finns nu uppgifter om att det i nästa års
budget skulle finnas endast 1 miljon reserverat för hela
UN Women. Jag undrar om det kan stämma, och anser minister
Wallin att det är tillräckligt?
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitos sinivihreälle hallitukselle,
että eduskunta sai historian ensimmäisen tasa-arvoselonteon
tavoitteenaan tasa-arvoinen Suomi. Risuja siitä, että edelleen
tässä selonteossa vain selvitellään,
miten vanhemmuuden kustannukset korvattaisiin. Niin kauan kuin naisesta aiheutuu
työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä,
naisten syrjintä jatkuu työmarkkinoilla. Nämä kustannukset
ovat myös suuri jarru naisvaltaisille yrittäjyysaloille,
ja tähän meillä ei ole varaa. Kysynkin
ministeri Wallinilta, miksi tässä asiassa ei ole
edetty. Selonteossa todetaan, että kysymys on vain pienistä kustannuksista enää.
Myöskin näitä kustannuksia vähätellään.
Kysyn myös ministeri Wallinilta, miten me saisimme
suomalaiset miehet käyttämään
vanhempainvapaitaan. Yli 20 vuotta vanhempainvapaat ovat olleet
miesten käytössä. Edelleen koetaan, että ne
vanhempainvapaat olisivat ikään kuin naisten vessa,
johon ei mennä, vaan sitä omaa isäkuukautta
ei rohkaistuta käyttämään. Itse
kannatan vaikka sitten kiintiöitä. On hyvin tärkeää,
että isät saadaan käyttämään
vanhempainvapaita. Meillä jää puolet
(Puhemies: Minuutti!) kansakunnan vanhemmuudesta käyttämättä.
Mutta kysyn, Wallin, onko muutakin keinoa kuin nämä kiintiöt.
Miten saataisiin isät rohkeammiksi ja työnantajat
viisaammiksi, näkemään myöskin
isät vanhempina?
Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Europarlamentti hyväksyi niin sanotun
raskauden suojelua koskevan direktiivin, jonka mukaan äiti
olisi oikeutettu täyteen palkkaan 17 äitiyslomaviikolta.
Suomalaiset mepit jakautuivat äänestyksessä.
Osa kannatti palkanmaksuvelvoitetta, osa vastusti. Suomen virallinen
kanta oli direktiiviä vastaan. Palkanmaksun kannattajat
pitivät tärkeänä, että vanhemmuudesta
aiheutuvat kulut jaetaan tasapuolisesti. Näin ei kuitenkaan
ole tilanne Suomessa. Äitiysloman palkkaa ei täysimääräisesti
korvata työnantajalle, ja lisäksi äitiyslomalta
kertyy vuosilomaa. Tämä kaikki heikentää naisten
asemaa työmarkkinoilla. Kysyisinkin tasa-arvoministeriltä,
mitä Suomi aikoo nyt tehdä. Millä tavoin direktiivi
aiotaan saattaa voimaan Suomessa? Lisätäänkö naisten
työllistämisen kustannuksia vai tasataanko vanhemmuudesta
aiheutuvat kustannukset vihdoinkin kaikkien työnantajien
kesken?
Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä EU:n mammadirektiivi
kyllä itse asiassa heikentää suomalaisen
naisen asemaa työmarkkinoilla, koska edelleenkään
se ei ratkaise näitä ongelmia, jotka meillä on
siitä, millä tavalla kustannukset jaetaan. Toivoisin
kovasti, että tässä asiassa päästäisiin
eteenpäin eikä se olisi seuraavan hallituksen
tehtävä. Toki seuraavakin hallitus varmasti sen
pystyy sitten hoitamaan.
Tasa-arvosta kun keskustellaan, niin keskustellaan kovin moninaisista
asioista. Voidaan keskustella esimerkiksi siitä, toteutuuko
Suomen kansalaisten tasa-arvoinen oikeus terveydenhuoltopalveluihin
tai sosiaalipalveluihin ympäri Suomen samalla tavalla.
Näkisin, että tänä päivänä ei
toteudu. Tasa-arvon saralla Suomi on kyllä todella edistyksellinen
maa, mutta terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden saatavuudessa meillä on
kyllä aika isot erot riippuen siitä, missä päin
Suomea asuu.
Mutta se, mistä varsinaisesti halusin puhua, on se,
että julkisuudessakin on käsitelty huoltajuuskiistojen
suuria kustannuksia.
Ensimmäinen varapuhemies:
Minuutti on nyt kyllä täysi!
Lyhyesti, puhemies: Tämä huoli on erittäin
suuri nimenomaan lapsen näkökulmasta. Voisiko
ministeri Wallin vähän valottaa, onko tämän
eteen tulossa jonkin näköisiä toimenpiteitä?
Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ed. Järvinen sanoi, että lapsen
oikeus vanhempiin, minä sanon, että lapsen oikeus
isään ja äitiin.
Olimme viime maanantaina tutustumassa Oulun yliopiston kasvatustieteiden
laitokseen. Dekaani Riitta-Liisa Korkeamäki sanoi, että laaja-alaiseen
opettajankoulutukseen, joka tarkoittaa siis luokanopettajankoulutusta,
pääsee miehiä vain kolme prosenttia kaikista.
Siinähän ei ole mitään järkeä lapsen
kasvamisen kannalta, että sadasta opettajasta vain kolme
on miehiä.
Arvoisa ministeri, oletteko sen kannalla, että tällaiseen
opettajankoulutukseen tulisi saattaa samanlaiset kiintiöt
kuin edustamanne puolueen jäsenet saavat myöskin
sisäänpääsyssä yliopisto-opiskeluun,
pääsevät huonommilla papereilla sisään,
samanlaiset kiintiöt myös miehille?
Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jo lähes 40 vuotta sitte hiihrossa
oli tasa-arvo, vaikka naiset hiihti puolta lyhempiä matkoja.
Takalon Helena vaati, että meillä pitää olla
samat kulukorvaukset eli ruskiat kirjekuoret ja samat palakinnot.
Eli minoon jo eläny sitä aikaa 40 vuotta ja hyväksyn,
että tasa-arvon pitää olla täyrellistä,
mutta se perheväkivalta. Ajatellaahanpa sitä,
että yleensä miehet fyysistä väkivaltaa
käyttää ja naiset henkistä, mutta
jos ajatellahan jotta mennähän yhtehen, rakastetahan,
intohimoissaan siitetään tänne lapsia,
niin ku pitääki, mutta sitten, niin ku ed. Guzenina-Richardson
otti esiin, ku erotaan, niin kuka maksaa, lapset jää heitteille.
Haluaasin kysyä ministeriltä, eikö tähän
pehmeäseen puolehen voisi ottaa kans hyöryllisesti
asiasta kiinni.
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tasa-arvoistuminen näkyy monella
tavalla, mutta niin kuin tänäänkin on kuultu,
paljon on vielä puutteita. Naiset pitävät todella
suurimman osan vanhempainlomista, enkä usko, että tämä 6+6-malli
olisi todella oikea ratkaisu tähän ongelmaan,
koska lapsen hoidon täytyy kuitenkin pääsääntöisesti
olla haluttua ja vapaaehtoista. Minä en näihin
pakkoihin perhepolitiikassa kyllä todellakaan usko.
Melkein aina nainen on perheväkivallan kohteena tai
sitten seksuaalisen hyväksikäytön kohteena.
Ministeri Wallin, onko esimerkiksi Suomen ja Ruotsin välillä joitakin
eroja perheväkivallanvastaisessa työssä,
kun olette varmaan siihen tutustunut?
Useimmiten nainen väistyy myös urakehityksestä ja
myös politiikasta. Täällä on
iloittu siitä, että eduskunnassa on entistä enemmän
naisia vaali vaalien jälkeen, mutta täytyy kyllä sanoa, että äitikansanedustajana
se ei aina ole herkkua. Lehtienkin mukaan useimmiten naiskansanedustajilta
kysytään, kuka sinun lastasi hoitaa, kun sinä teet
etätöitä. (Puhemies: Minuutti!) Mieskansanedustajilta
ei juuri tätä kysytä. Ja tätä samaa
kysytään varmaan monelta matkatöissä olevalta
naiselta.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun nyt olemme saaneet tämän
historiallisen selonteon, niin se ansaitsee myöskin eduskunnassa
perusteellisen käsittelyn. Tämä on menossa
mietinnölle työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan,
mutta lausuntovaliokuntia ei ole. Mutta jos on sellaisia valiokuntia,
jotka haluavat asiasta lausua, niin se vinkki kannattaa työelämä-
ja tasa-arvovaliokuntaan päin antaa. Meillä on
myöskin tarkoitus pitää tästä varsin kattava
kuuleminen sen jälkeen, kun me saamme akuutit lakiasiat
pois, niin että me pystymme paneutumaan tähän
kunnolla.
Pari asiakysymystä tämän periaatteen
lisäksi. Tärkeimpiä muutostarpeita mielestäni
tasa-arvopolitiikassa on ensinnäkin tämä lähisuhdeväkivallan
torjuminen. Siinä työelämä-
ja tasa-arvovaliokunta tänään hyväksyi
ennalta ehkäisevää työtä tekevälle
Monika-Naisille sen, että se pääsee pysyvän
valtionavun piirin. Tämä lakiesitys on nyt menossa
eteenpäin, ja toivon, että se saa myöskin
rahoituksen, jotta se asia tulee valmiiksi. Toisena kohtana, mihin
ed. Gustafssonkin viittasi, on keski-ikäisten miesten,
erityisesti yksin asuvien keski-ikäisten miesten, erittäin
alhainen työllisyysaste, joka on yli 10 prosenttiyksikköä alempi
kuin Euroopassa keskimäärin. (Puhemies: Minuutti!)
Siinä on iso haaste.
Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tasa-arvon kehitys on maassamme, aivan kuten
tässä salissa on kuultu, ollut hyvin myönteistä.
Puolitiessä kehittämistä olevia asioita
ovat palkkatasa-arvo naisten ja miesten kesken sekä vanhemmuuden
kustannusten kohdentaminen.
Erilaisissa koulutukseen ja opiskeluun liittyvissä selvityksissä nousee
monesti esille pohjoisen poikien heikompi tilanne. Siellä on
koulutusmotivaatio huono. Koulumenestys on huonompi kuin tytöillä,
ja myöskin tutkintojen taso jää alhaiseksi.
Se tietysti johtaa helposti työttömyyteen ja pitemmän
päälle jatkuessaan syrjäytymisriskiin.
Kysynkin arvoisalta ministeriltä, onko teillä mitään
uusia eväitä tai hyviä lääkkeitä,
miten me voisimme tätä tilannetta kirkastaa pohjoisen
poikien osalta.
Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Monessa puheenvuorossa on noussut esille,
että Suomi on aika kärjessä, mitä tulee
perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan. Mutta myöskin
pitäisi muistaa se, että ennalta ehkäisevällä työllä pystytään
perheitä auttamaan ja sillä on suuri merkitys
ja siihen pitäisi tähdätä. Ministeri
mainitsi tämän toimintaohjelman, jonka avulla
pyritään pureutumaan lähisuhdeväkivallan
ongelmiin. Huolestuttavaa viestiä tulee nuorten tyttöjen
väkivaltaisuuden lisääntymisestä. Mitä kertoo
yhteiskunnasta se, kun tulevat äidit käyttävät
väkivaltaa? Onko tämä ongelma tiedostettu
ja onko herätty tekemään sille jotain?
Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yksi sektori todellakin, niin kuin kollega
ed. Uotila tässä sanoi, on liikuntasektori, jossa
noin alle 20 prosenttia liikuntajohtajista on naisia. Tuskinpa tämä on
sama prosentti, mikä on liikkuvia naisia tai siellä harrastustoiminnassa
mukana olevia.
Työelämän puolelle työttömyysturvan
tarveharkinnan poisto, vanhempainvapaan kustannustenjako, mahdollisuus
perhevapaisiin. Vielä yksi uusi, mielestäni tätä 6+6+6-mallia
parempi, versio on lisätä osa-aikaisen työskentelymahdollisuuden
oikeata, realistista käyttöä molemmille sukupuolille,
että ne korvaukset, että ne mahdollisuudet miehillä sekä naisilla
olla sen lapsen kanssa muutenkin kuin silloin ensimmäisinä kuukausina
koko sen lapsuusiän aikana olisivat mielestäni
kunnollisia.
Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on käyty
hyvä ja laaja keskustelu siitä, miksi tasa-arvo
ei ole vielä toteutunut. On kyselty työnantajien
perään, kuntapäättäjien
perään. Valitettavaa on tietysti, että joudumme
lailla säätämään, että tasa-arvo toteutuu.
Mielestäni aito ja kestävä tasa-arvo
lähtee sydämestä. Tätä mieltä on
ainakin tämä äijä.
Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja
siitä, miksi tasa-arvo ei ole toteutunut vielä.
Fyysiset ja biologiset erot naisen ja miehen välillä lienevät
ainoa syy, milloin voimme ajatella, että täydellinen
tasa-arvo ei pysty toteutumaan. Meidän on toimittava mielestäni
päämäärätietoisesti
juuri näin, että tämän tyyppiset
tasa-arvoselonteot ovat tulevaisuudessa tarpeettomia ja kiintiömiehistä pääsisimme
eroon. Tähän päästään
silloin, kun tasa-arvo lähtee meillä kaikilla
sydämestä.
Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Miesten ja naisten välinen
palkkatasa-arvo ei ole edennyt monista työryhmätöistä huolimatta,
ja naisen euro on edelleen 82 senttiä, kuten on täällä monen suulla
tänä päivänä puhuttu.
Ministeri sanoi puheenvuorossaan, että valtiovalta voi
omilla toimilla vaikuttaa parhaiten valtio- ja kuntasektorin palkkoihin.
Kysynkin ministeri Wallinilta: mitä konkretiaa tulette
tekemään tämän palkkatasa-arvon
edistämiseksi? Minusta tässä asiassa
ei ole riittävää se, että piiloutuu
pelkästään näitten työryhmän
töitten taakse.
Lisäksi kiinnittäisin ministerin huomiota
tähän työn ja perhe-elämän
parempaan yhteensovittamiseen siinä mielessä,
että se ei koske vain tätä äitiyslomaa
ja vanhempainvapaata koskevaa aikaa vaan yleisemmin, kun lapset
ovat pieniä ja iäkkäät vanhemmat
tarvitsevat hoitoa ja huolenpitoa, tulisi olla työelämässä joustoja,
esimerkiksi mahdollisuus tehdä lyhyempää työpäivää tai työviikkoa.
Miten kohennatte tässä suhteessa perheitten asemaa?
Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri, sanoitte, että on ihme,
että tasa-arvoselonteko on nyt ensimmäistä kertaa
tehty. Selonteko ei kuitenkaan ole vielä kovin paljon tehty
teko, vaan tarvitaan niitä tasa-arvon tekoja.
Nyt kuitenkin tasa-arvotekojen sijaan hallitus on suunnitellut
ihan päinvastaisia tekoja. Muun muassa yksi näistä tasa-arvon
vastaisista teoista on perusopetuksen tuntijaon uudistaminen, jossa näin
suurella valinnaisuuden lisäämisellä saadaan
kunnat ja koulut hyvin eriarvoiseen asemaan. Toivon, että te
tasa-arvoministerinä olette tätä esitystä vastaan
ja estätte sen läpimenon.
Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on otettukin
jo esiin huoltajariitojen kustannukset, ja ministeri omassa esittelypuheenvuorossaan
kantoi huolta miesten asemasta huoltajuusriidoissa. Meillä on
vuosittain niin sanottuja uusia erolapsia 30 000. Tutkija
Jussi Huttusen mukaan parin vuoden kuluttua erosta noin kolmasosa
isistä tapasi lastaan säännöllisesti,
toisen kolmasosan tapaamiset olivat harventuneet ja viimeinen kolmannes
ei juurikaan tavannut lapsiaan. Eli noin 10 000 erolasta
uusista erolapsista eivät voineet tänä vuonna
jättää isälleen isänpäiväkorttia
viime viikon sunnuntaina.
Kysyisinkin ministeriltä: mitä keinoja meillä on,
jotta isien asema erotilanteessa olisi yhtäläinen
naisten kanssa?
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen tuossa peräsi meiltä kansanedustajilta
huomion kiinnittämistä EK:hon, ja tässä selonteossahan
on kannanotto siitä, että tasa-arvolaissa tulisi
täsmentää tätä töiden
vaativuuden arviointia. Olen sitä mieltä, että emme
me myöskään parlamentissa voi hyväksyä sitä,
että EK jäädyttäisi tämän
tärkeän palkkatasa-arvon kehittämisen,
että kyllä meillä pitää olla
eduskunnalla sitten mahdollisuus ottaa enemmistövoimin
kantaa siihen, että tätä töiden
vaativuuden arviointia, siihen liittyviä työkaluja,
kehitetään eikä niin, että yhdellä osapuolella
voi näin tärkeässä yhteiskuntapoliittisessa
kysymyksessä olla tämmöinen veto-oikeus
tai pysyvä jarruttajan rooli.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Isäkuukausi on ollut hyvä siitä näkökulmasta,
että yhä useampi isä käyttää isäkuukautta.
Mutta mitä on käynyt sille ajalle, mitä isät
käyttävät vanhempainpäivärahaa?
Ennen kuin isäkuukausi tuli, isät käyttivät
64 vuorokautta, ja vuonna 2009 se vuorokausimäärä on pudonnut
22:een. Eli käytännössä tämä isäkuukausi
on johtanut siihen, että isät käyttävät
vain sen kiintiön, ja sen takia meidän täytyy
olla tulevaisuudessa tarkkoja, kun vanhempainvapaajärjestelmää kehitetään,
että oikeasti mennään siihen, että isät
ovat kokonaisuudessaan enemmän lasten kanssa.
Toivon, että tähän romahdukseen ministeri Wallin
kiinnittää huomiota, ja toivon, että olette lukenut
perhebarometrin. Siellä suomalaiset perheet erityisesti
toivovat joustoja siihen elämänaikaan, kun lapset
ovat kouluikäisiä, ikään kuin
sanovat, että on tuijotettu vain näitä pikkulapsiperheitä eikä ole
tuotu työelämään tavoitteita,
että se työelämä joustaisi niin,
että työ ja perhe olisivat joka vanhemman oikeus.
Mutta kiitos siitä, että hallitus on tänään
hyväksynyt lakiesityksen, että omaista (Puhemies: Minuutti!)
voitaisiin jäädä hoitamaan, eli sen, mistä täällä on
puhuttu, että myöskin ikääntyviä omaisia
voitaisiin työelämästä jäädä hoitamaan ja
työelämä joustaisi. Kiitos tästä lakiesityksestä.
Se oli kirjattu selontekoon ja toteutui näin nopeasti.
Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on muutamassa
puheenvuorossa ihmetelty sitä, kun en ole kovin mieltynyt
uuteen järjestelmään. Olen oikeasti sitä mieltä,
että olisi tärkeämpää muuttaa
asenteita kuin järjestelmää. Niin kuin
tuossa äsken jo sanoin, ihmettelen sitä asiaa,
että me yritämme kuvitella, että kalliimmalla
järjestelmällä me parantaisimme nuorten
ihmisten työnsaantimahdollisuuksia. Itse olen ollut pk-sektorin
yrittäjä ja voin sanoa, että ei varmalla
parane. Mieluummin kehitetään tätä nykyistä,
olemassa olevaa järjestelmää. Se on joustava.
Se antaa perheelle mahdollisuuden luoda semmoisen järjestelmän,
joka sille sopii.
Meidän kaikki perheet ovat ihan erilaisessa asemassa
toisiinsa nähden. Meillä nuoret perheet ovat pätkätöissä ja
kaikkea. Kyllä minä oikeasti lähtisin
siitä liikkeelle, että kun perheet tekevät päätöksensä itsensä kohdilta
ja yritetään tukea näitä perheitä siinä ja
saada asenteita paremmiksi miehille, niin tämä homma
hoituu itsestään ja meidän ei tarvitse
vähän ajan päästä enää huolehtia
tämmöisestä.
Ensimmäinen varapuhemies:
Ministeri Wallin, puhujakorokkeelta ja yritetään
5 minuuttiin selvitä.
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin
Puhemies! Arvoisat kollegat! Kiitos hyvistä kysymyksistä.
Yritän vastata mahdollisimman moneen kysymykseen 5 minuutin
puitteissa.
Ed. Autio kysyi, miten miehiä saataisiin enemmän
hoiva-alalle, kun tiedossa on, että aika moni poistuu siltä alalta
eläkkeelle lähivuosina. Tämä on
erittäin keskeinen kysymys, kun miettii työelämän
segregaatiota: miksi naisvaltaisilla aloilla on liian vähän
miehiä ja päinvastoin. Uskoisin, että tähän
auttaa ainakin kaksi asiaa, yhtä poppakonstia ei tietenkään
löydy. Ensinnäkin ammatinvalinnan puolella täytyy
aidosti ja rehellisesti ja avoimesti kertoa miehille myöskin
niistä aloista, niistä uramahdollisuuksista, jotka
liittyvät naisvaltaisiin uriin. Toiseksi kyllä varmaan nämä palkkaratkaisut
ovat aika keskeisessä asemassa, kun myöskin miehet
miettivät, mille alalle hakeutua. Jos saadaan sellaisia
palkkaratkaisuja aikaiseksi, niin kuin saatiin syksyllä 2007 vaikkapa
Tehyn alalla, jotka selvästi ovat omiaan nostamaan naisvaltaiset
alat palkkakuopasta, niin nämä myöskin
varmaan houkuttelevat osakseen enemmän miehiä.
Ed. Larikka otti esille tämän 6+6+6-mallin, josta
on keskusteltu myöskin jonkin verran tässä hetki
sitten. Millä tavalla tämä parantaisi
naisten asemaa, kuului ilmeisesti kysymys. Kyllähän
se parantaisi, koska se antaisi naisille joko mahdollisuuden olla
esimerkiksi 12 kuukautta kotona tai sitten 6 kuukautta, jos nainen
itse haluaa palata aikaisemmin työelämään.
Tähän sisältyy juuri sitä joustoa,
mitä me tarvitsemme. Tosiasia on kuitenkin se, että tämä malli
olisi, totta kai, kustannusvaikutuksiltaan merkittävä,
mutta se olisi myöskin työllistävä,
ja se olisi perheen tasa-arvoa edistävä malli.
Esitin itse asiassa tätä mallia ensimmäisen
kerran vuoden 2007 syyskuussa pohjoismaisten tasa-arvoministereitten
kokouksessa Vantaalla.
Ed. Kumpula-Natri kysyi sukupuolten vaikutuksien arvioinnista
lakien valmistelussa. Tämä on varmaan totta, että parantamisen
varaa löytyy. Hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa on pyydetty
ministeriöitä selkeästi arvioimaan kunnolla
sukupuolten vaikutukset niissä lakiesityksissä,
jotka se itse listaa tämän vaalikauden tärkeimmiksi, ja
näin on käsittääkseni myöskin
tapahtunut ainakin näiden aivan tärkeimpien osalta.
Sitten on tosiasia, että aika moni lakiesitys, kun hän
luetteli 287 esitystä, on sillä tavalla tekninen,
että siihen ei välttämättä edes
liity sukupuolivaikutuksia.
Ed. Järvinen kysyi naisiin kohdistuvan väkivallan
torjuntaohjelmasta ja rahoituksesta. On aivan selvää,
että se vaatii tulevien vuosien aikana enemmän
rahaa, jotta se saisi sitä vaikuttavuutta, mitä sillä on
haluttu saada aikaiseksi. Ohjelma ei tule toteutumaan nykyisellä rahoituksella,
se on aivan selvää. Se on myöskin tunnustettava.
Riksdagsledamot Henriksson frågade om hur arbetsgivarna
bättre ska kunna inse att familjeledigheterna också gynnar
männen.
Kyllä minä uskoisin, että asennemuutoksen saralla
on tässä aika paljon vielä tekemätöntä työtä,
mutta uskon vakaasti, että työntekijä,
joka on tyytyväinen panokseensa kotona, tuntee olevansa
sinut isän roolinsa kanssa ja viettävänsä riittävästi
aikaa lastensa kanssa, tuntee myöskin olevansa taatusti
motivoituneempi työntekijä.
Det här är förstås någonting
som arbetsgivaren vinner på.
Ed. Ruohonen-Lerner kysyi poliittisista virkanimityksistä.
Tämä on varmaan ikuisuuskysymys, mutta tähän
tietysti liittyy myöskin se tosiasia, että kaikkien
henkilövalintojen, virkanimitysten on aina tapahduttava
pätevyyden perusteella. Jos joku kokee joutuneensa syrjinnän
kohteeksi sukupuolensa perusteella, hänen täytyy tietysti
valittaa tästä asiasta, jolloin seuraa asianmukainen
tutkimus ja ehkä jopa oikeudenkäynti.
Ledamot Nauclér frågade om UN Women-finansieringen.
Om det är så att det är 1 miljon euro
reserverat för detta ändamål och UN Women
behöver 500 miljoner dollar så måste
man förstås räkna ut vilken Finlands
matematiska andel av denna pott är. Är det så att
Finlands andel är 1 miljon euro så är
det tillräckligt, men om det inte är tillräckligt
så måste vi självfallet diskutera med
utrikesministeriet.
Ed. Sarkomaa kysyi, miksi taas kerran vaan selvitetään
perhevapaiden kustannusjakoa. Tosiasia on, että Maria-Kaisa
Aulan johtamassa perhevapaatyöryhmässä pohditaan
myöskin tätä kustannusjakokysymystä.
Me emme halunneet sillä tavalla ennakoida tätä työtä,
koska työ valmistunee parin kuukauden sisällä ja
sitten saadaan paperi, jossa tätä on käyty
läpi, ja se myöskin edesauttaa sitä yhteiskunnallista
keskustelua.
Sitten oli muutamia kysymyksiä liittyen EU:n raskaussuojeludirektiiviin.
Totta on tietysti, että jotkut maat olivat tämän
direktiivin tarpeessa enemmän kuin muut maat, ja Suomessa
tietysti lähdetään sitä toteuttamaan
siinä määrin kuin se ikään
kuin tuo meille uutta. Tosiasia on todellakin se, että joissakin
tapauksissa tämä direktiivi oli enemmän
tarpeellinen kuin muissa tapauksissa.
Ed. Rajala kysyi mieskiintiöistä. Joillakin aloilla
mieskiintiölle löytyisi varmaan käyttöä. Hän
viittasi myöskin siihen, miten Rkp:n jäsenet pääsevät
helpommin opiskelemaan. En usko, että tämä haku
kuitenkaan tapahtuu puoluekirjan perusteella vaan korkeintaan ehkä äidinkielen
perusteella, ja siihen löytyvät sitten tietyt
syyt, jotka liittyvät vaikkapa tuomareitten tai lääkäreitten
osalta siihen tosiasiaan, että on liian vähän ruotsin
kieltä osaavia henkilöitä näissä viroissa.
Ed. Väätäinen kysyi, jos vielä puhemies
sallii, mitä eroa on Ruotsin ja Suomen välillä,
kun puhutaan perheväkivallan vastaisesta työstä.
Kyllä eroja löytyy. Ruotsissa on tehty kauan hyvinkin määrätietoisesti
työtä tällä saralla. Työllä on myöskin
ollut enemmän julkista rahoitusta, mikä on antanut
sille vaikuttavuutta. Sitten ehkä on valitettavasti todettava
Suomen kannalta, että Suomessa on ehkä tämmöinen
väkivaltakulttuuri, joka on juurtunut toisella tavalla
kuin Ruotsissa. Löytyy varmaan erinäisiä historiallisia
syitä, mutta tästäkin huolimatta täytyy
tähän ongelmaan puuttua hyvinkin tarmokkaasti
ja tehdä määrätietoista työtä.
Pohjoisten poikien huono menestys. Syrjäytymistä vastaan
täytyy taistella, ja tällä vaalikaudella
on nuorisopoliittisella työllä ja myöskin
rahoituksen reippaalla lisäämisellä pystytty
käynnistämään vaikkapa tämä etsivä nuorisotyö,
joka on ollut erittäin menestyksellistä. Kunnissa myöskin
pohjoisessa on hyviä esimerkkejä siitä, miten
on päästy auttamaan niitä nuoria, usein
todellakin miehiä, jotka ovat olleet syrjäytymisvaarassa,
vaarassa tippua kaikkien tuolien väliin.
Ed. Karvo kysyi nuorista, väkivaltaisista äideistä.
Väkivaltaa vastaan täytyy taistella riippumatta
siitä, kuka tekijä on ja missä elämäntilanteessa
hän on. Tämä ongelma on se varsinainen ongelma.
Ed. Paatero, eilen tosiaankin tasa-arvotyötä palkitsevassa
piikkaritilaisuudessa, jossa tasa-arvotyötä tekeviä liikuntajärjestöjä tai -toimijoita
palkitaan
vuosittain, otin myöskin esille tämän tosiasian,
että on aivan liian vähän naisia urheiluliikkeen
puolella johtavissa tehtävissä. Tähän täytyy
kiinnittää myöskin keskusteluissa huomiota.
Ainakin joillekin tulee varmaan huono omatunto.
Ed. Ojala-Niemelä kysyi, miten valtio pystyy käytännössä palkkatasa-arvoa
edesauttamaan. No, siitä on hyviä kokemuksia.
Tämä äsken mainittu vuoden 2007 syksyn
palkkaratkaisu Tehyn alalla onnistui osittain siitä syystä,
että valtio historiallisella tavalla suostui osallistumaan
siihen 150 miljoonalla eurolla vuosittain, koska tämä ratkaisu
tuki sellaisen naisvaltaisen alan palkkaratkaisua, jossa palkka
ei vastannut työn vaativuutta. Toiseksi, tasokorotuksia
voidaan todistettavasti tehdä tietyillä aloilla.
Esimerkiksi siivoojat saivat äskettäin osakseen
muistaakseni 20 prosentin tasokorotuksen. Tämä oli
erittäin merkittävä ja samalla suunnattu
toimenpide.
Ed. Peltonen kysyi tuntijaosta. Itse olen kyllä sitä mieltä,
että tämä esitys, jota ministeri Virkkunen
valmistelee, päinvastoin vahvistaisi lasten ja nuorten
tasa-arvoa. Tänä päivänähän
vallitsee aika suuri epätasa-arvo niitten kuntien, jotka
tarjoavat vähiten tunteja, ja niitten kuntien välillä, jotka
tarjoavat eniten tunteja koko peruskoulutuksen aikana. Erotus on
500 tuntia tänä päivänä. Tässä on
huomattavaa epätasa-arvoa, siis nykyisessä mallissa.
Lopuksi — kiitoksia kärsivällisyydestä,
puhemies — ed. Virolainen kysyi, millä tavalla
isien asemaa erotilanteessa voitaisiin tukea. Tämä kysymys
liittyy tähän ikään kuin isäpolitiikkaan, liittyy
siihen, millä viranomaisia voidaan kouluttaa ottamaan paremmin
huomioon isän elämäntilanteet ja vaikeudet.
Tätä työtä ollaan siis tekemässä Lahden
ammattikorkeakoulun puitteissa Esr:n rahoittamalla ohjelmalla. Mutta
paras tapa on tietysti välttää näitä huoltajuuskiistoja,
siis näitä riitoja, jos mahdollista, sovittelemalla
tai sitten sopimalla vanhempien, entisten puolisoitten kesken, millä tavalla
nämä tapaamiset käytännössä onnistuisivat,
koska lapsella on todellakin oikeus molempiin vanhempiinsa myöskin eron
jälkeen.
Ensimmäinen varapuhemies:
Palataan puhujalistaan.
Merikukka Forsius /kok:
Arvoisa puhemies! Maailman talousfoorumin tuoreen raportin
mukaan Suomi on maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa. Tästä huolimatta
meillä on paljon parantamisen varaa tasa-arvossa työmarkkinoilla.
Epäkohtia ovat muun muassa se, että osa-aikatyöt,
epäsäännölliset tulot ja sosiaaliturvan
varassa eläminen koituvat miehiä useammin naisten
kohtaloksi, ja se, että naisen euro on edelleen vain 80
senttiä, tai tänään se oli noussut
82 senttiin. Miehiä paremmasta yleisestä koulutustasosta
huolimatta naiset ansaitsevat edelleen jopa 30 prosenttia miehiä vähemmän,
jopa samasta työstäkin 5 prosenttia vähemmän.
Lasten saamisesta aiheutuvat kulut pitäisi jakaa nykyistä tehokkaammin
sekä lapsen äidin että isän
työnantajien kesken. Nyt vanhemmuuden kustannukset lankeavat
lähes yksinomaan äidin työnantajalle.
Erityisesti nuorten naisten on valmistuttuaan selvästi
vaikeampi työllistyä vakituiseen työsuhteeseen.
Kustannusten rahoittaminen kaikkien työntekijöiden
palkan sivukuluista poistaisi työnantajalta vanhemmuudesta aiheutuvan
yllättävän kustannusriskin, ja tällöin työntekijän
sukupuoli tai ikä ei myöskään
enää vaikuttaisi merkittävällä tavalla
palkkaukseen. Erityisesti ongelma koskettaa pk-yrityksiä ja naisvaltaisia
aloja kuten apteekkeja. Naisyrittäjien kannalta hankalaa
on myös sijaisen hankkiminen perhevapaan tai sairaan lapsen
hoitamisen ajaksi.
Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen
on ollut pitkään osa tasa-arvopolitiikkaa. Puhutaan naisen
oikeudesta opiskella, käydä töissä ja
luoda uraa. Mutta mitä jos nainen tai mies haluaakin olla
kotona hoitamassa lapsia? Onko se työtä, onko
se arvokasta työtä? Tehdäänkö sen
mahdollistamiseksi yhtä paljon? Mielestäni tasa-arvo syntyy
siitä, että kaikki työ, etenkin omien
lasten hoitaminen, on yhtä arvokasta, ja arvostus näkyisi
myös siitä maksettavana käypänä korvauksena,
jotta se olisi kaikille taloudellisesti mahdollista.
Jotain lasten kotihoidon arvostamisesta nyky-yhteiskunnassa
kertoo se, että kuntien säästötalkoissa
ensimmäiseksi punakynän alle jäävät
kotihoidon tuen kuntalisät. Mielestäni olisi oikein ja
kohtuullista, että lasten kotona hoitamisesta, äitiys-
ja vanhempainpäivärahasta sekä kotihoidon
tuesta maksettaisiin korotettua eläkekertymää korvaamaan
menetettyjä ansioita ja osoittamaan arvostusta kotona tehtyä työtä kohtaan. Tällä
hetkellä äitiys-
ja vanhempainpäiväraha sekä kotihoidon
tuki kerryttävät työeläkettä normaalin
1,5 prosentin verran. Samoin pitäisi miettiä sitä,
miten lapsia kotona hoitaneelle vanhemmalle korvataan pitkäaikainen
kotona tehty työ esimerkiksi avioeron kohdatessa.
Naisista noin 40 prosenttia työskentelee julkisella
sektorilla, miehistä vain 14 prosenttia. Kunnan palveluksessa
naisista on kolmannes mutta miehistä vain 8 prosenttia.
Tasa-arvon kannalta tässä on ongelmallista se,
että julkisella sektorilla määräaikaista
työvoimaa käytetään suhteellisesti
enemmän. 2000-luvulla lähes 20 prosenttia naisista
on tehnyt määräaikaista työtä,
ja heistä suurin osa tekee sitä vielä vastentahtoisesti. Myös
palkat ovat naisvaltaisilla aloilla keskimääräistä matalammat
ja koulutusmahdollisuudet usein olemattomat. Kuntien talouden ollessa heikoilla
joutuvat siis pääosin naiset kärsimään siitä määräaikaisten
työsopimusten, ylityökieltojen, lomautusten ja
sijaiskieltojen muodossa. Samoin jatkuva kiire ja epävarmuus
tulevaisuudesta aiheuttavat stressiä työntekijöille.
Selonteossa korostetaan tasa-arvon ottamista huomioon kaikessa
päätöksenteossa. Viimeksi kuitenkin marraskuussa
2009 eduskunta hyväksyi lain vähittäiskauppojen
laajennetuista aukioloajoista, joista nimenomaan kärsivät
kaupan alalla työskentelevät naiset, erityisesti
yksinhuoltajat ja heidän lapsensa.
Arvoisa puhemies! Naisten ja miesten tasa-arvon lisäksi
kannan huolta tyttöjen ja poikien välisestä tasa-arvosta.
Pojat pitävät kärkipaikkaa monissa huolestuttavissa
tilastoissa. Erityisopetuksen tarpeessa olevista 70 prosenttia on
poikia, pojat ovat ylipainoisempia kuin tytöt, pojilla
on myös tyttöjä enemmän mielenterveysongelmia
ja he tekevät enemmän itsemurhia kuin tytöt.
On laskettu, että länsimaissa 15—19-vuotiaan
pojan kuolinriski on kolminkertainen tyttöihin verrattuna.
Nämä tilastot tuovat esiin vakavia ongelmia ja
laittavatkin miettimään, miksi juuri pojat ovat
riskiryhmässä näissä asioissa.
Elisabeth Nauclér /r:
Ärade herr talman! Självfallet finns det
all anledning att vara nöjd och ge beröm i dag.
Finland har för första gången fått
en redogörelse över jämställdheten
mellan kvinnor och män. Det ter sig därför
svårt att kritisera samtidigt som man dock måste
konstatera att det finns mycket kvar att göra.
Den nationella delen har redan berörts av många,
men som medlem i utrikesutskottet är det för mig
naturligt att se på det internationella inflytandet vi
har och hur det förvaltas, liksom de skyldigheter vi har
på det internationella planet.
I statsrådets redogörelse om Finlands politik för
de mänskliga rättigheterna som presenterades i
september 2009 nämndes inte Cedaw, FN:s kvinnokonvention,
med ett enda ord och fanns inte ens med i förkortningsregistret.
Det har åtgärdats här. Cedaw är
den internationella grunden för vårt jämställdhetsarbete,
ett internationellt bindande avtal med rapporteringsskyldighet som
i Finland alltför ofta faller i skymundan för
det europeiska samarbetet.
I Cedaw-kommitténs slutrapport påpekar man just
konventionens svaga synlighet i Finland och kommittén noterar
att det bara finns information om konventionen och dess fakultativa
protokoll på utrikesministeriets nätsidor. Kommittén är oroad över
den allmänt bristande kunskapen om konventionen, om procedurerna
med vilka kränkningar av kvinnornas rättigheter
kan uppmärksammas och uppgifter om enskilda besvär och
undersökningar saknas.
Eftersom jag satt som parlamentarisk representant i Finlands
delegation när frågan behandlades i FN i New York
vet jag att man där fäste särskild vikt
vid den bristfälliga informationen. Varför finns
informationen bara på utrikesministeriets hemsida, fast ärendet
hör under social- och hälsovårdsministeriet,
och på många sätt är av juridisk
art? Varför finns inte informationen på båda
nationalspråken och varför inte på till
exempel på samiska? Det fästes särskild
vikt vid kvinnors ställning i minoritetsgrupperna.
Om man går in på utrikesministeriets hemsida leder
den svenska länken till konventionstexten på finska
trots att texten självfallet existerar på svenska.
Vi är några riksdagsledamöter som undertecknat
en budgetmotion med förslag om medel för just
att göra konventionen känd för allmänheten.
Jag hoppas att den motionen får den behandling den förtjänar
och att medel anslås för ändamålet.
Om så inte skulle vara fallet, hoppas jag att minister
Wallin ändå tillser att saken åtgärdas.
Tack till minister Wallin för att han är
beredd att höja bidraget till UN Women. Unifem var visserligen
en skapelse av Helvi Sipilä, således en finsk
baby, men fick ensamt över 1 miljon.
Herr talman, Finland var med och medverkade till att FN:s resolution
1325 om kvinnor, fred och säkerhet kom till och Finland
har agerat för att öka kvinnornas roll i krishanteringsoperationer.
Inte minst har CMC i Kuopio varit mycket aktiva. Trots det behöver
antalet kvinnor i ledande internationella uppdrag ökas.
Det är viktigt att skydda utsatta kvinnor, men lika viktigt är
det att se till att kvinnorna blir beslutsfattare. I Finlands handlingsprogram
för 1325 finns mycket om kvinnornas roll i förebyggande
av konflikter och mycket om kvinnornas roll i återuppbyggnaden, men
lite om deras roll i själva konfliktlösningen. Det är
fortfarande männens arena.
Jag vill beröra en pukt som kan uppfattas som en detalj
men som jag anser särskilt viktigt, och jag anser att regeringen
borde ta den på högsta allvar. Det är
tyvärr så att vi måste sysselsätta
oss med våra fredsbevarares attityder till kvinnor i de länder
de arbetar i. Den officiella inställningen är att
det råder nolltolerans samtidigt som det finns uppgifter
om beteenden som absolut inte skulle tolereras här i hemlandet.
Det är viktigt att den militära ledningen klargör
att ett beteende som inte är acceptabelt här hemma
inte kan ursäktas med att det sker på fritid.
Under ett internationellt uppdrag är även ledigheten
betald tid, och vi kan ställa krav och det borde ingå som
en självklar del av utbildningen.
Den grupp inom utrikesministeriet som arbetat med 1325 har
gjort ett gott arbete men det krävs resurser och det är
viktigt att tillse att tillräckliga resurser ställs
till deras förfogande.
Herr talman! Ärendet borde får en bredare
remissbehandling än föreslaget och jag uppmanar därför
arbetslivs- och jämställhetsutskottet att begära
utlåtanden från övriga utskott som berörs.
Ulla Karvo /kok:
Arvoisa puhemies! Suomea pidetään monessa
mielessä naisten ja miesten välisen tasa-arvon
mallimaana. Moniin muihin maihin verrattuna meillä ovatkin
varmasti paremmin asiat. Mutta jo se, että asiasta joudutaan
edelleen puhumaan ja paljon, osoittaa, että tilanne ei
olekaan niin hyvä kuin luulisi. On selvää,
että miehet ovat miehiä ja naiset naisia, siis erot
miesten ja naisten välillä ovat olemassa, mutta
sen ei tarvitse tarkoittaa epätasa-arvoa elämisen
laadussa ja elämän mahdollisuuksissa.
Osasyynä epätasa-arvoon naisten ja miesten välillä ovat
asenteet, sekä miesten että naisten asenteet.
Lainsäädännöllä voidaan
muuttaa käytäntöjä ja sitä kautta
ehkä myös asenteita. Siten saadaan myös
suomalainen yhteiskunta toimivammaksi ja tuottavammaksi.
Moni nuori ajattelee, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia.
Kun perheen perustaminen on ajankohtaista, paljastuu todellisuus.
Perhevapaan kustannusten kohdentuminen nimenomaan naisvaltaisille
aloille aiheuttaa epätasa-arvoa. Tuottavuutta parannettaessa
ja työuria pidennettäessä perhekustannukset
aiheuttavat kilpailuhaitan naisvaltaisille aloille. Kustannukset
tulisi jakaa tasapuolisesti naisten ja miesten kesken.
Perhevapaajärjestelmää on syytä parantaa. Sen
on otettava paremmin huomioon molempien vanhempien oikeudet osallistua
lapsen kehitysvaiheisiin. Mahdollisuuksien perhevapaisiin tulee
olla yhdenmukaiset riippumatta vanhempien sukupuolesta. Myös
erotilanteissa isän oikeudet on toteutettava, ja se on
helpompaakin, mikäli isä on osallistunut aktiivisesti
lapsen kehitykseen ja elämään.
Perheellistyminen aiheuttaa nimenomaan naisille hidasteita työurakehityksessä.
Ensinnäkin tietyn ikäisen naisen palkkaaminen
voi olla työnantajalle riski, joka konkretisoituu raskauden kustannuksissa.
Näin on helpompi ottaa kelpoisista hakijoista se sopiva,
joka ei tule aiheuttamaan lisäkustannuksia. Näin
naisten asema on heikompi työelämään
sijoittumisessa.
Perhevapaan kohdistuessa ensisijaisesti naisiin aiheutuu siitä pitkiäkin
poissaoloja työmarkkinoilta. Näin nainen jää jälkeen
urakehityksessä ja mahdollisuudet esimerkiksi johtajatason
tehtäviin vähenevät puhumattakaan palkkaeroista.
Lainsäädäntöä on
myös kritisoitu, kun on kehitetty erilaisia kiintiömalleja,
mutta jos se on ainoa tie toteuttaa tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa, on
se hyväksyttävää. Lisäksi
valtio-omisteisissa yrityksissä on pystytty nostamaan hallituksen naisjäsenten
lukua yli 40 prosentin tasa-arvo-ohjelman ansiosta. Pörssiyritysten
hallituksen jäsenistä on naisia vain 17 prosenttia.
Arvoisa puhemies! Viimeisenä haluaisin vielä nostaa
esille naisiin kohdistuvan väkivallan huolestuttavan määrän
Suomessa. Varsinkin perheväkivalta on otettava vakavasti.
Ennaltaehkäisevällä työllä voidaan
saavuttaa tuloksia tällä sektorilla. Perheiden
hyvinvointiin panostamalla voidaan ennaltaehkäistä ongelmia,
ja työelämän joustoilla lapsiperheissä on
suuri merkitys ja niitä on kehitettävä.
Euroopan neuvoston suositusten mukaan Suomessa tulisi olla 500 turvakotipaikkaa,
mutta niitä on nyt 123. Toisaalta, jos pystytään
ennaltaehkäisevällä työllä auttamaan perheitä,
myös turvakotien tarve vähenee. Perheväkivallan
väheneminen vähentää myös
sairauspoissaoloja ja alentaa terveydenhuollon kustannuksia ja siten
edesauttaa yhteiskunnan toimivuutta ja kehitystä.
Elsi Katainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko naisten ja miesten
välisestä tasa-arvosta on historian ensimmäinen
lajissaan, ja siitä kiitos ja kunnia hallitukselle.
Toivoa vain sopii, että selonteko on enemmän kuin
tilanteenpäivitys- ja linjauspaperi. Tasa-arvokeskustelussa
on muutamia ikuisuuskysymyksiä, joista on puhuttu vuosikymmeniä ilman
käytännön parannuksia. Vaikka hallitus
onkin edistänyt naisten ja miesten välistä tasa-arvoa,
paljon on vielä tekemistä. Etenkin kuntasektorin naisvaltaisten
ammattiryhmien palkkojen korottamiseksi Vanhasen kakkoshallitus
teki tarpeellisia tukitoimia palkkauksen jälkeenjääneisyyden parantamiseksi.
Mutta näistäkin toimenpiteistä huolimatta
edelleen naisten palkkaustaso on huomattavasti miehiä alhaisempaa.
Tilastokeskuksen mukaan sukupuolten välinen elinaikainen
tuloero on puoli miljoonaa euroa. Yksityisen sektorin palkkatilaston
mukaan mediaaninaisen palkka asettuu 78 prosenttiin mediaanimiehen
palkasta. Mies ansaitsee kuussa 726 euroa enemmän. Vaikka
naisten elinikä onkin miesten odotettua elinikää korkeampi,
ei palkkaero kompensoidu edes tämän johdosta elämänkaaren
aikana. Pikemminkin tilanne on päinvastoin. Palkkaerot
ovat suurimpia pisimpään työelämässä olleilla.
Naisen euro oli viime vuoden palkkakehityksen mukaan 82 senttiä,
akateemisesti koulutettujen naisten jopa tästä alhaisempi,
70 senttiä. Kun tähän otetaan vielä mukaan akateemisesti
koulutetut pätkätyöläisnaiset,
joita on paljon, heidän euronsa oli viime vuonna 65 senttiä.
Palkkaerot ovat siis tänä päivänä vielä aivan
liian suuret.
Arvoisa puhemies! Työ- ja perhe-elämän
yhteensovittaminen on yksi noista yhteiskuntamme ikuisuuskysymyksistä.
Etenkin nyt, kun puhumme työurien pidentämisestä sekä alku-
että loppupäästä sekä huoltosuhteemme
heikkenemisestä, on tiukasti tartuttava myös tähän
kysymykseen. Suomalaisilla ja etenkin nuorilla naisilla pitää olla
oikeus valita sekä ura että perhe, ja tähän on
työelämän annettava mahdollisuudet. On
kansantaloudellisestikin kestämätön tilanne,
että nuoret perheet joutuvat työelämän
vaatimusten ja taloudellisten asioiden vuoksi luopumaan perhehaaveistaan.
Tämä on tärkeä tasa-arvokysymys niin
naisten kuin myöskin miesten kohdalla.
Työn ja perhe-elämän yhteensovittamista
tuetaan jo tänäkin päivänä muun
muassa päivähoidon, aamu- ja iltapäiväkerhon
toiminnan avulla. Nämä ovat keskeisiä tukipalveluita
perheille. Tärkeää on ollut myös
huomioida perheiden taloudellinen tuki. Äitiys-, isyys-
ja vanhempainrahaa korotettiin tänä vuonna työmarkkinatuen
tasolle. Nämä sekä lapsilisät
sidotaan myös kuluttajahintojen muutosta seuraavaan indeksiin. Nämä ovat
tarpeellisia ja odotettuja muutoksia.
Perhevapaat jakautuvat edelleen hyvin epätasaisesti.
Isät käyttävät alle 4 prosenttia
varsinaisista vanhempainvapaapäivistä. Vaikka
isäkuukausi huomioitaisiin edelleen, vain 10 prosenttia isistä jää vanhempainrahan
turvin kotiin edes lyhyeksi aikaa. Vanhempainvapaasta syntyvät
kustannukset kaatuvat edelleen pääasiassa äidin työnantajan
syliin. Työnantajakustannusten jakamiseen olisi vihdoin
löydyttävä ratkaisuja, jotta myös
nuoriin parhaassa perheenperustamisiässä oleviin
naisiin kohdistuvasta työpaikkasyrjinnästä päästäisiin.
Tämä kehitys parantaisi naisten asemaa työmarkkinoilla.
Sekä työnantajat että työntekijät
hyötyvät siitä, että työelämän
tasa-arvo lisääntyy, ja myös siitä,
että työn ja perheen yhteensovittamista tuetaan.
Vielä lopuksi. Tasa-arvokeskustelun tai tasa-arvotyön
tarkoitus ja päämäärä ei
ole missään nimessä samanlaistaa miehiä ja
naisia keskenään. Todellista tasa-arvoa on se,
että naiset naisina ja miehet miehinä olisivat
yhdenvertaisia omine ainutlaatuisine ominaisuuksineen niin työelämässä kuin
muuallakin elämän alueilla.
Lyly Rajala /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän tasa-arvolla
ja ennen kaikkea tänään käsittelyssä olevalla
selonteolla sitä, että naisilla ja miehillä ja
yleensä kansalaisilla on samat oikeudet ja velvollisuudet.
Näin pitää olla demokraattisessa yhteiskunnassa.
Kaikki oikeudet ja kaikki velvollisuudet eivät kuitenkaan
mene ihan tasan, vaikka tasa-arvoa on rakennettu kauan tähän
maahan. Voimme olla ylpeitä monesta asiasta: yleisestä ja
yhtäläisestä äänioikeudesta,
vaalioikeudesta, koulutuksesta, lukuisista tasa-arvoa ja yhtäläisiä mahdollisuuksia
takaavista laeista ja erilaisista järjestelmistä, kuten
tasa-arvo-asiain neuvottelukunnasta valvovana elimenä tasa-arvoasioissa.
Teoriassa kaikki näyttää hyvältä,
mutta käytännössä ei mene ihan
niin, miltä näyttää.
Arvoisa puhemies! Arvostan sitä, että tasa-arvotyö on
saanut paljon hyvää aikaan. Mitalilla on kuitenkin
myös toinen puoli. Velvollisuuksista puheen ollen naisten
ei ole pakko käydä armeijaa tai toimia siviilipalvelussa.
En tarkoita tällä sitä, että niin
pitäisi olla, onhan tuleva äiti elämän puolustaja,
mutta yksi näkökulma tasa-arvoon on tämäkin.
Naisilla on kiistämättä vähemmän
näkyvää vaikutusvaltaa poliittisessa
ja taloudellisessa mielessä, vaikka täällä näkee
ja kokee hyvin voimakkaasti vaikuttavia naishahmoja. Tilastot kertovat
kuitenkin toista. Meillä on kiintiöitä naisille,
mutta voisiko harkita jo niistä luopumista? Monet älykkäät
ja monessa mukana olevat naiset kokevat kuitenkin, ettei kiintiöpaikalla
olo kannusta tarpeeksi. Pitää olla tunne, että olen
tässä tehtävässä siksi,
että olen siihen hyvä.
Toisaalta mieskiintiöitä voisi jo harkita,
onhan monella alalla naisvalta, mikä ei aina ole pelkästään
hyvä asia. Ajattelen esimerkiksi opettajaksi valmistuvia
tai vaikkapa sosiaalialaa, jossa miesnäkemystäkin
kaivattaisiin monessa asiassa, ei vähiten huoltajuuskiistoissa.
Aineopettajiksi opiskelemaan hakevista ainakin Oulun yliopistossa
7 prosenttia on miehiä ja luokanopettajiksi vain 3 prosenttia.
Jos sinne tulee 30 hyväksyttyä hakijaa, niistä on
29 naista ja 1 mies. Ei hyvä lasten kasvatuksen kannalta.
Arvoisa puhemies! Lähisuhdeväkivaltaa esiintyy
Suomessa esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna paljon. Tekojen
kriminalisointi tuli lakiin vuonna 1994 avioliitossa tapahtuneen
raiskauksen ja vuonna 1995 yksityiselämässä sattuneen
pahoinpitelyn osalta. Julkisuudessa painottuu useimmiten se, että mies
lyö, mutta jonkin tutkimuksen mukaan miehet joutuvat väkivallan
kohteeksi avioliitossa tai suhteessa yhtä usein nalkutuksesta
ja muusta henkisestä väkivallasta puhumattakaan.
Jo viime kaudella toitotin lakivaliokunnan jäsenenä usein
sitä, että lakiin pitäisi kirjata myöskin
henkinen väkivalta. Sitä ei siellä ole.
Miesten elämässä on monia asioita,
jotka vaativat parannusta. Miesten terveys on heikompi ja eliniänodote
7 vuotta lyhyempi kuin naisten. Väkivallan uhka on suurempi
miesten elämässä, sosiaaliset verkot
ovat heikommat, syrjäytymisvaara suurempi, elämänhallinta
yleensä hakusessa ja onnellisuustilastoissakin näkyy
negatiivinen ero naisiin verrattuna.
Arvoisa puhemies! Vaikka naisilla köyhyysriski esimerkiksi
yksinhuoltajuuden takia on suurempi, silti miesten huono-osaisuus
on yleisempää. Kaiken kukkuraksi näyttää olevan
niin, että yleisesti ajatellaan näin: naisten
ongelmat ovat yhteiskunnan vaikutusta, miesten ongelmat ovat itse
aiheutettuja. Siksi tarvitaan uudenlaista ajattelua, ettei tasa-arvo
mene aivan epätasapainoon. Muistakaamme siis, kuten olemme
täällä kuulleet, että jos naisen
euro on 82 senttiä, niin miehen vuosi on 11 kuukautta eli
meiltä puuttuu joulukuu. Naisten rintasyöpä ja
miesten eturauhassyöpä ovat aivan yhtä yleisiä,
mutta miehillä eturauhassyöpään
ei ole minkäänlaista seulontaa toisin kuin naisten
rintasyöpään. Naiset ovat lähes
läpi elämänsä terveydenhuollon
erilaisten seulontojen piirissä, miehet eivät.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi haluan mainita, että onneksi
eduskuntaan on vastikään perustettu miesverkosto
jo vuonna 1991 perustetun naisverkoston lisäksi, jotta
tasa-arvoa ei enää käsiteltäisi
pelkästään naisnäkökulmasta.
Katri Komi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Toimiiko sukupuolten tasa-arvoon tähtäävä valtavirtaistaminen
koulutuspoliittisessa päätöksenteossa
ja suunnittelussa? Miten sukupuolten tasa-arvo integroituu opetussuunnitelmien
perusteisiin, opetukseen ja koulun pedagogisiin käytäntöihin?
Näiden kysymysten parissa painitaan myös Suomen
kouluissa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että koulutusjärjestelmä sekä ylläpitää että
tuottaa
eroja sukupuolien välillä. Tämä on
erityisen hälyttävää 2010-luvulla.
Monilla yhteiskunnan toimilla on pyritty lisäämään
tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa, mutta tehtävää riittää.
Arvoisa puhemies! Oppilaitokset eivät voi väistää vastuutaan
tasa-arvon edistämiseksi. Työmarkkinat ovat erittäin
vahvasti jakautuneet sukupuolen mukaisesti. Niin sanotut miesten
ammatit ovat sosiaalisesti arvostetumpia ja taloudellisesti palkitsevampia.
Tämä ei tietenkään johdu yksistään
suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, mutta
koulutus luo edellytykset ammatteihin sijoittumiselle. Tämän
vuoksi olisi erittäin tärkeää puuttua
eriytymiseen jo varhaisessa vaiheessa.
Opintoaloittain tarkasteltuna naisten osuus on 2000-luvun aikana
kasvanut monilla miesvaltaisilla aloilla. 30 vuoden aikana segregaatio
on lieventynyt merkittävästi. Eniten näin
on tapahtunut yliopisto-opinnoissa. Koulutusalan luokituksella tarkasteltuna
ei segregaatiossa kuitenkaan ole viimeisen 10 vuoden aikana tapahtunut
oleellisia muutoksia.
Arvoisa puhemies! Tasa-arvosuunnitteluun ryhdyttäessä sukupuolisensitiivinen
ajattelumalli auttaa tunnistamaan epäkohtia. Sukupuolisensitiivisyys
tarkoittaa sukupuolinäkökulman huomioon ottamista
kaikessa toiminnassa. Sukupuolinäkökulman huomioon
ottaminen kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja toiminnoissa on todellisen tasa-arvon
toteutumisen edellytys. Sukupuolten erilainen kohtelu sekä arvostaminen
on ensin siis tiedostettava, jotta sitä pystytään
aktiivisesti muuttamaan. Sukupuolisensitiivisyys pyrkii siihen,
että ihmiset huomioidaan yksilöinä eikä sukupuolensa
kautta.
Sukupuolisensitiivisyyden vastakohta on sukupuolineutraalius
tai jopa sukupuolisokeus. On huomattu, että monet sukupuolineutraalit
toimintatavat asettavat eri sukupuolten edustajat erilaiseen asemaan.
Siellä missä erot vaimennetaan, voivat stereotypiat
kukoistaa. Esimerkiksi sukupuolineutraali termi "syrjäytyminen"
on termi, jolla monesti tosiasiassa esimerkiksi kouluelämässä tarkoitetaan
poikien sosiaalisia ongelmia. Myös tytöillä on
ongelmia, mutta esimerkiksi syömishäiriöihin
puuttumisen ei usein katsota kuuluvan koulun tehtäviin.
Sekä suomalaisissa että kansainvälisissä tutkimuksissa
on havaittu poikien saavan enemmän tilaa ja huomiota opetustilanteessa.
Pojille sallitaan helpommin kapinointi koulua vastaan. Joidenkin
poikien häiritsevä käytös saattaa
johtaa siihen, että tytöt eivät saa yhtäläisesti
huomiota opettajilta.
Tytöt ja pojat pärjäävät
kansainvälisissä arvioinneissa erinomaisesti Suomessa.
Kansallisissa oppimistulosten vertailuissa tytöt pärjäävät
poikia paremmin matematiikkaa lukuun ottamatta. Mielenkiintoista
on se, miten tähän on tultu. Pojat saavat lisäksi
matematiikassa hieman osaamistaan heikompia arvosanoja. Äidinkielessä taas
tyttöjen osaamistaso on keskimäärin numeron
korkeampi kuin heidän todellisuudessa saamansa todistusarvosana.
Arkikäytäntöjen kehittämiseksi
tarvitaan sukupuolisensitiiviseen tutkimukseen perustuvaa täydennyskoulutusta.
Samalla tulee kehittää oppimateriaaleja ja varmistaa,
etteivät ne pidä yllä stereotyyppisiä käsityksiä tytöistä ja
pojista, miehistä ja naisista. Sukupuolten tasa-arvon edistämisen
valtavirtaistamiseen tulee siis myös opetustoimessa suhtautua
vakavasti.
Arvoisa herra puhemies! Sukupuolia koskevat stereotypiat estävät
niin miehiä kuin naisia, tyttöjä ja poikia
toimimasta haluamallaan tavalla, tekemästä toivomiaan
valintoja esimerkiksi ammattien suhteen. Tämä vaikuttaa
myös palkkaeroihin merkittävästi. Samalla
sillä on vaikutusta niin miesten kuin naistenkin perhe-elämään,
ja tämä on vielä maailmanlaajuinen ongelma.
Tarvitaan siis tuota sukupuolisensitiivisyyttä, ei sukupuolisokeutta,
jotta muutosta tapahtuisi.
Arvoisa puhemies! Olen iloinen siitä, että YK:n
yleiskokous kesällä teki päätöksen
perustaa uuden naisten aseman parantamiseen keskittyvän
kattojärjestön UN Women. Odotukset ovat tosiaan
korkealla sen suhteen. Jokaisella maalla maailmassa, niin myös
Suomella, on edelleen tehtävää tasa-arvon
edistämisessä ja sukupuolinäkökulman
valtavirtaistamisessa. Kun 15 vuotta on kulunut Pekingin julistuksesta
ja toimintaohjelmasta, on saatu myös positiivisia asioita
aikaiseksi eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi koulutuksen merkitys
on ymmärretty myös tytöille tärkeäksi
oikeudeksi.
On myös tarpeen toimia Suomessakin yhä vahvemmin
muun muassa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. YK:n
naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä on
ensi torstaina 25. marraskuuta. Naisjärjestöt
yhteistyössä Nytkis ry ja Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio koordinoivat
jälleen Valoa, ei väkivaltaa -kynttilätempausta
ympäri Suomen. Itse kun en pääse esimerkiksi
Joroisiin jakamaan noita kynttilöitä, niin onneksi
siellä on tukiryhmäläisiä, jotka
sitä tekevät ja vievät tätä väkivallan
vastaisen työn viestiä eteenpäin. Tehtävää on
niin valtiolla, kunnilla kuin siinäkin, että herätämme
yksilöitä huomaamaan sen, onko väkivaltaisessa
suhteessa eläminen esimerkiksi ainoa mahdollisuus.
Tuula Peltonen /sd:
Arvoisa puhemies! Suomalaisessa yhteiskunnassa voisi todellakin
ajatella tasa-arvon toteutumisen olevan hyvinkin mahdollista. Siihen
pitäisi itse asiassa olla kaikki edellytykset. Mutta onko
siihen tahtoa ja halua, se on toinen asia. Kovin paljon ei ole tehty
sen hyväksi, että voisimme puhua tasa-arvon toteutuvan.
Nyt käsittelyssä oleva hallituksen tasa-arvoselonteko
oikeastaan vain esittelee niitä epäkohtia, joihin
parannusta tarvitaan.
Eräs Suomen osalta vähälle huomiolle
jäänyt on täällä jo
ed. Nauclérin mainitsemaa Cedaw-sopimus eli tasavertaisuutta
edistävä sopimus, naisten oikeuksien sopimus.
Suomi allekirjoitti jo 17.7.1980 YK:ssa vuonna 1979 hyväksytyn yleissopimuksen
kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta. Viime heinäkuussa
tuli siis kuluneeksi 30 vuotta Suomen sitoutumisesta sopimukseen.
Kuitenkin sopimuksen tunnetuksi tekeminen on ollut Suomessa hyvin
vähäistä. Nyt meneillään
oleva merkkivuosi olisi oiva paikka tehdä sopimusta paremmin
tunnetuksi myös täällä Suomessa.
Arvoisa puhemies! Suomella on hyvä kansainvälinen
maine hyvinvointiyhteiskuntana, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia
ja myös sukupuolten tasa-arvo on kehittynyt melko pitkälle.
Tämän tulisi olla peruste sille työlle
lisätä nimenomaan Cedaw-sopimuksen tunnettuutta
sekä tietoa ja keskustelua siitä, missä asioissa
Suomi on toteuttanut hyvin sopimuksen velvoitteita ja missä kysymyksissä meillä olisi
vielä kehitettävää.
Cedaw-komitea on moittinut, niin kuin täällä jo
todettiin, Suomea liian vähäisestä sopimusta koskevasta
tiedottamisesta, ja tähän on ottanut kantaa eduskunnan
työelämä- ja tasa-arvovaliokunta. Samoin
teimme ed. Sirniön ja ed. Nauclérin kanssa aiheesta
talousarvioaloitteen, niin kuin täällä jo
todettiin.
Arvoisa puhemies! Selonteossa sivutaan myös koulutuksellista
tasa-arvoa, jonka myös eduskunnan naisverkosto on valinnut
painopisteekseen tänä vuonna. Kuulimme muun muassa
pari viikkoa sitten järjestämässämme
seminaarissa mielenkiintoisia asiantuntijapuheenvuoroja siitä,
kuinka muun muassa nyt esillä olevat lainmuutokset tulevat
vaikuttamaan kouluissa eriarvostavasti.
Ritva Jakku-Sihvosen esityksestä luen parin sitaattia,
täällä diassa lukee: "Valinnaisuuden epäoikeudenmukainen
toteutuminen ja varhaisen valinnaisuuden seuraamukset nakertavat
peruskoululaisten oikeutta yhdenvertaiseen opetukseen. Vaarana on
muiden alueiden peruskoululaisten epätasa-arvoistuminen
ja valikoitumisen tuottaman huono-osaisuuden kierteeseen joutuvien
määrän kasvu."
Tässä viitataan nimenomaan esimerkiksi tähän
parhaillaan päätöksenteossa olevaan tuntijakouudistukseen,
johon ministerikin äsken sanoi oman kantansa. Olen edelleen
sitä mieltä, että jos opetusministeri
vie härkäpäisesti läpi tätä esitystä,
vaikka sille on hyvin suuri vastustus, niin avaa hän suuren
mahdollisuuden eriarvoistavalle perusopetukselle. Kuntien taloustilanne
ei mahdollista esityksen mukaista valinnaisuuden lisäämistä,
eikä opettamiseen ole olemassa riittävää opettajaresurssia.
Kummallinen eriarvoisuus liittyy myös ajatukseen eriyttää lahjakkaat
omiin ryhmiinsä ja laittaa heikommin oppivat sekaryhmiin.
Pyytäisin kyllä vielä nyt ministeri Wallinia
hieman tutustumaan tarkemmin tähän esitykseen
ja pohtimaan sitä kaikilta osin.
Toinen hallituksen liikkeelle laittama koulutusta eriarvostava
tekijä on yliopistolain uudistus. Nyt meillä on
olemassa yliopistokentässä kahtiajako. On yliopistoja,
jotka nauttivat suurta rahoitusta valtion suunnalta, ja on niitä,
jotka saavat vain vähän ja joutuvat hankkimana
ulkopuolisella rahalla suuremman potin turvakseen. Talousarvio kertoo
tämän erittäin hyvin. Aalto-yliopisto
on nyt saamassa 150 miljoonaa euroa, kun kaikki muut yliopistot
saavat yhteensä 2,5 miljoonaa euroa. Eikö tämä kerro
melkoisesta eriarvoisuuden epäkohdasta koulutuskentällä?
Myös opiskelijoiden jättäminen ulos
tästä opintotuen sitomisesta indeksiin on eräs
eriarvostava teko. Eräs ihmisryhmä meillä nyt
jää ulkopuolelle niistä etuuksista, mitä muut
ovat saaneet.
Arvoisa puhemies! Tasa-arvotyön tekijöitä ja edistäjiä tarvitaan
yhä lisää. Siinä mielessä voin eduskunnan
naisverkoston puheenjohtajana tervehtiä ilolla mieskansanedustajien
päätöstä perustaa eduskuntaan
myös miesverkosto. Uskon ja toivon, että pystymme
hyvässä yhteistyössä nostamaan
esille muun muassa työn ja perheen yhteensovittamisen asioita.
Esimerkiksi täällä jo paljon puhutun
vanhempainvapaan tasa-arvoisempi jakautuminen vanhempien välillä tarvitsee
lujaa yhteistyötä naisten ja miesten kesken. Tässä asiassa
meidän tulee löytää eteenpäin
vieviä ratkaisuja.
Arvoisa puhemies! Tasa-arvon toteuttamatta jäämiseen
ei saisi olla syynä myöskään
rahapula. Siihen kuitenkin hyvin monien peruspalveluiden osalta
kunnissa nykyään vedotaan. Tämä tulisi nyt
myös hallituksen ymmärtää. Jos
haluamme pitää suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointia mahdollistavana,
on valtion tuettava kuntia riittävästi. Nyt kehitys
on ollut aivan toisen suuntainen. Kunnissa on lomautettu henkilöstöä.
Vanhuksia siirretään säästöjen
takia paikasta toiseen. Päihdeäitejä on
jäämässä lastensa kanssa hoitamatta,
kun ensi- ja turvakoteja lakkautetaan. Kouluissa ja päiväkodeissa
suurennetaan ryhmiä. Hallituksen esittämät
toimenpiteet ovat luomassa Suomesta eriarvostavaa ja kansan pahoinvointia
lisäävää yhteiskuntaa.
Arvoisa puhemies! Olen sitä mieltä, että tällainen
kehitys ei voi jatkua. Lopuksi totean, että tämä tasa-arvoselonteko
tulisi käsitellä myös ilman muuta muissa
valiokunnissa, ennen kaikkea sivistysvaliokunnassa ja myös
sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.
Anne-Mari Virolainen /kok:
Arvoisa puhemies! Suomessa on maailman naisvaltaisin hallitus,
mutta johtajanaisten määrä on edelleen
vähäinen sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Sukupuolta
ja valtaa politiikassa ja elinkeinoelämässä tarkastellut
tutkimus osoittaa, että pohjoismaisten naisten osuus yritysten
hallituspaikoilla vaihtelee 7:stä 36 prosenttiin. Vain
kiintiösäännöksiin siirtyneessä Norjassa
on tapahtunut ripeää muutosta, ja siellä naisten
osuus hallituksissa on kasvanut vuoden 2007 luvusta 9 prosenttia
yli 40 prosenttiin. Ruotsissa vastaava luku on 19, Suomessa 17 ja
Islannissa vain 7.
Tasa-arvon rakentaminen vaatii määrätietoista
työtä, ja onkin kiitettävää,
että valtio on jo vuosien ajan hakenut osin tai kokonaan
omistamiensa yritysten hallituspaikoille naisia. Myös hallituksen
tasa-arvo-ohjelma tukee tätä työtä,
mutta se ei suinkaan vielä riitä. Kiintiöpaikat
ja tavoitteet naisten osuuksista esimiestehtävissä ovat muutosvoima,
jolla edistetään tasa-arvoa. Kunnallisessa päätöksenteossa
naispäättäjien osuus on jo hyvinkin kiitettävällä tasolla,
mutta johtotehtävissä meillä on vielä paljon
parannettavaa.
Voitteko kuvitella, että omassa kotikunnassani tehtiin
vuonna 2004 kunnallisvaalien jälkeen historiaa, kun valittiin
ensimmäiset naispuheenjohtajat? Sillä kertaa niitä tuli
kaksi, sekä valtuustoon että hallitukseen, mutta
vasta vuonna 2004 vaalien jälkeen.
Arvoisa puhemies! Myös hoitovastuun epätasainen
jakautuminen perheissä vähentää naisten tosiasiallisia
mahdollisuuksia hakeutua johtotehtäviin ja edetä urallaan.
Nykyisin nainen kantaa pääasiallisen hoitovastuun
lapsesta miehen käyttäessä perhevapaita
keskimäärin vain 22 päivää. Tämä heijastuu
vääjäämättä naisten
uraan ja palkkakehitykseen sekä ammattiosaamisen ylläpitoon.
Toivotaan, että työn alla oleva vanhempainvapaajärjestelmän
uudistaminen vahvistaa naisten asemaa työelämässä.
Kannatan myös lämpimästi mallia,
jossa kummallekin vanhemmalle kiintiöidään
omat kuukaudet vanhempainvapaata ja osa kuukausista jaetaan yhdessä.
Kokemus isien perhevapaiden pidosta Suomessa ja muissakin Pohjoismaissa viittaa
siihen, että isät käyttävät
yleisimmin niitä vapaita, jotka on nimenomaan korvamerkitty isille.
Lisäksi isät käyttävät
vapaita silloin, jos perhe ne muuten menettäisi. Kiintiöillä isät
saataisiin kiinteämmin osaksi kasvatustyötä,
suhde lapseen vahvistuisi ja vanhemmuuden kustannukset jakautuisivat
tasaisemmin ja ennen kaikkea äitien paluu työelämään
helpottuisi.
Isyysvapaiden käytöstä väitellyt
tutkija Johanna Lammi-Taskula Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta
havaitsi väitöskirjassaan, että pienten lasten
vanhempien suhtautuminen on ristiriitaista. Toisaalta perhevapaiden
jakamista kannatetaan, toisaalta taas äidin pääasiallisesta
hoitovastuusta ei haluta luopua. Useimmat isät pitävät isyysvapaata
heti lasten syntymän jälkeen, mutta sen jälkeen
kuvaan tulevatkin taloudelliset realiteetit, sitkeät asenteet
ja rooliodotukset ja hoitovastuu siirtyy äidille. Meillä oleva
myönteinen asenneilmasto olisikin saatettava käytäntöön mitä ripeimmin.
Arvoisa puhemies! Suomalaiset naiset ovat varsin hyvin koulutettuja.
Siitäkin huolimatta me kaikki haluamme tulla valituksi
kykyjemme perusteella, ei suinkaan sukupuolen perusteella. Kuitenkin
perusteena naiskiintiöille johtopaikoilla voidaan pitää tutkimustuloksia,
esimerkiksi Evan vuonna 2007 ja McKinsey & Companyn juuri
tänään julkistetut tulokset, joiden mukaan yritykset,
joiden johtotiimissä on naisia, pärjäävät
taloudellisesti paremmin. Myös naisten ja miesten tasa-arvoinen
edustus parantaa työhyvinvointia. Toisaalta naisettomuus
voi olla yritykselle jopa vahva imagohaitta. Kiintiöt johtotehtäviin
voivat olla yksi keino murtaa lasikatto.
Katja Taimela /sd:
Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Naisten ja miesten
tasa-arvo on edennyt erittäin hitaasti työelämässä.
Vuonna 2006 alkaneen samapalkkaohjelman aikana sukupuolten välinen
palkkaero on hivuttautunut oikeaan suuntaan vaivaisen 1 prosentin
18 prosenttiin. Sinänsä samapalkkaohjelman tavoite
kaventaa palkkaeroa 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä on
hieman kummallinen. Kyllä meillä tulisi olla mielestäni
lähtökohtaisesti ihan selkeä nollatoleranssi
palkkaerojen suhteen tavoitteena.
Palkkaerojen suhteen eniten vaikuttava tekijä on eri
alojen väliset palkkaerot. Keskeistä on myös
kehittää työn vaativuuden arviointia
ja parantaa luottamushenkilöiden mahdollisuuksia puuttua
palkkatasa-arvoon. Näillä keinoilla voidaan edetä kohti
palkkatasa-arvoa ihan oikeasti.
Keskeinen uudistus tarvitaan kuitenkin asennepuolella. Ikuinen
maan tapa maksaa miehille enemmän ei ole enää tätä päivää.
Määräaikaisten töiden lisääntyminen
on koskettanut enemmän naisvaltaisia aloja, muun muassa
palvelualoja ja kunnallissektoria.
Arvoisa puhemies! Itse lähden siitä, että aina, kun
puhutaan sukupuolten tasa-arvosta, puhutaan niin naisten kuin miestenkin
oikeuksista ja velvollisuuksista. Siinä mielessä luin
suurella mielenkiinnolla selonteon kohtaa Miehet ja tasa-arvo. Etenkin
työelämäasioiden suhteen jouduin kyllä hivenen
pettymään. Miesten työmarkkina-asemaan
liittyy erityisiä ongelmia tasa-arvon kannalta. Tälläkin
hetkellä suurin riski joutua työttömäksi
on alle 25-vuotiaalla miehellä. Lähes kaikilla
aloilla miesten työttömyysriski on huomattavasti
naisia suurempi. Miesvaltaisilta aloilta, etenkin teollisuudessa,
poistuu pysyvästi paljon työpaikkoja. Meillä on
varsin suuri joukko keski-ikäisiä miehiä pitkäaikaistyöttöminä, jotka
eivät enää palaa työelämään.
Siksi olisinkin kaivannut tähän selontekoon hieman
ilkkataipalemaista ajattelua.
Teollisuudesta työttömäksi jäävän
miehen on hyvin usein vaikea löytää työtä,
joka olisi millään tavalla lähellä hänen
kaukomaille matkannutta ammattiaan. Tässä on työvoimapolitiikalla tärkeä merkitys,
ja sanalla sanoen, kuten täällä on monesti
puhuttu, viimeksi eilen välikysymyskeskustelussa, työvoimapolitiikka
vaikeammin työllistettävien kohdalla on tällä hetkellä Suomessa suorastaan
ajettu osittain alas.
Arvoisa puhemies! Maahanmuuton suhteen on muistettava, että monet
ongelmakohdat koskettelevat juuri sukupuolista tasa-arvoa siinä mielessä,
että maahanmuuttajanainen on hyvin usein vaarassa syrjäytyä.
Ongelmia seuraa etenkin, jos maahanmuuttajanainen on sitoutunut
tai laitettu vastuuseen kodin ylläpitämisestä vailla kontakteja
ulkomaailmaan tai mahdollisuuksia lähteä opiskelemaan
kieltä, saati sitten opiskelemaan ammattia tai tekemään
oikeita töitä. Maahanmuuttajanaisille pitää kyetä luomaan
joustavia opiskelumahdollisuuksia esimerkiksi leikkipuistojen tai
koulujen yhteyteen. Usein ainut mahdollisuus kouluttautua edellyttää myös,
että äitien lapsille järjestetään
samaan aikaan ohjattua oheistoimintaa.
Parisuhdeväkivalta ei ole pelkästään
maahanmuuttajanaisten keskeinen ongelma, mutta senkin suhteen yhteiskunnalla
tulee olla erityistä herkkyyttä maahanmuuttajanaisten
tarpeiden ja tilanteen tunnistamiseksi, väkivaltaan puuttumiseksi
ja sen ehkäisemiseksi. Erilaisten kulttuuritottumusten
varjolla tehtävät ihmisoikeusloukkaukset, kuten
rituaalisilpomiset tai kunniaväkivalta, ovat kerta kaikkiaan
tuomittavia, ja ne on saatava ehdottomasti loppumaan.
Meillä eduskunnassa on käsittelyssä hallituksen
esitys niin sanotun lievän pahoinpitelyn säännöksen
muuttamisesta. Uudistus toisi alaikäiseen ja läheiseen
kohdistuvat lievät pahoinpitelyt virallisen syytteen alaisiksi.
Tämä auttaa tähän herkkään
ja vaaralliseen ongelmaan puuttumista. On tietysti luultavaa, että säännöksen muuttaminen
lisäisi jonkin verran poliisien työtaakkaa. Haluankin
muistuttaa siitä, kuinka tärkeää tässäkin
yhteydessä on huolehtia riittävistä resursseista.
Arvoisa puhemies! Vanhempainvapaajärjestelmää on
kehitetty viime aikoina parempaan suuntaan. Silti en voi olla yhtymättä SDP:n
tämän vuoden puoluekokouksen linjaukseen siitä, että vanhempainvapaajärjestelmää tulisi
edelleen kehittää siihen suuntaan, että vapaan
pitämistä jaettaisiin entistä tasaisemmin
miehen ja naisen välillä. On hyvin mielenkiintoista
kuulla, mitä vanhempainvapaata parhaillaan pohtiva työryhmä tulee
esittämään. Keskeistä tulee
joka tapauksessa olemaan, että miehen osuutta vanhempainvapaan
pitämisessä kasvatetaan.
Olennaista on myös kehittää työelämää niin, että työn
ja perheen yhteensovittaminen olisi helpompaa. Yhteiskuntamme perustaa
nakerretaan vaarallisella tavalla, jos työntekijät
ajetaan tekemään ylitöitä perhe-elämän
kustannuksella. Tasapainoinen ja sujuva arki on myös työnantajan etu
pidemmällä aikavälillä. Jotenkin
tämän vallalla olevan kvartaalitaloushössöttämisen
sijaan pitäisi saada pitkäjänteisempää ja
kokonaisvaltaisempaa ajattelua.
Aivan lopuksi, vanhemmuuden kustannuksien tasaisempi jakautuminen
mies- ja naisvaltaisten alojen kesken on myös toteutettava.
Tämä on oikeastaan ihan keskeinen epäkohta,
(Puhemies: 5 minuuttia!) johon kulminoituu tasa-arvopolitiikkamme
kolmas keskeinen ongelma palkkauksen epätasa-arvoisuuden
ja väkivallan lisäksi.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että Suomen
historian ensimmäinen tasa-arvoselonteko on nyt laadittu
ja meillä eduskunnassa käsittelyssä.
Tausta-aineistoineen selonteko tarjoaa arvokasta tietoa sukupuolten välisen
tasa-arvon tilasta. Selonteko ei kuitenkaan ole sitova asiakirja,
vaan siinä hallitus linjaa näkemyksensä tulevaisuuden
tasa-arvopolitiikasta vuoteen 2020 asti. Siis konkreettisia esityksiä siinä ei
ole. Selonteolla on tavoite antaa tuleville hallituksille välineitä tasa-arvo-ohjelmien
laatimiseksi.
Selonteossa on kirjauksia ja hyviäkin kirjauksia tasa-arvolain
uudistamisesta. Esimerkiksi otetaan esille palkkatasa-arvo, joka
ei todella ole edennyt niin kuin olisi toivottavaa ollut. Voi sanoa,
että naisten ja miesten tasa-arvo on ollut Suomen yksi
yhteiskuntamme perusperiaatteista, ja kuitenkin voi sanoa, että edelleen
naisten euro on se 82 senttiä. Suomi on siis ollut monessa
suhteessa edelläkävijä sukupuolten tasa-arvon edistämisessä,
mutta palkkatasa-arvossa emme ole tavoitteisiin päässeet.
Suomessa työikäiset naiset ovat korkeammin koulutettuja
kuin työlliset miehet, mutta he työskentelevät
useammin määräaikaisissa epätyypillisissä työsuhteissa,
ja sukupuolten välinen palkkaero on sitä suurempi,
mitä korkeampi koulutus on. Meidän todella tulisi
päästä työelämässä yhteistyöhön,
jossa työmarkkinajärjestöt ja yksittäiset
työnantajat lähtisivät toteuttamaan yhdessä toimenpiteitä tämän
palkkaeron supistamiseksi, jotta saataisiin selkeitä samapalkkaisuutta edistäviä toimenpiteitä.
Arvoisa puhemies! Selonteossa on nostettu esille työ-
ja perhe-elämän yhteensovittaminen, joka on ollut
meillä pitkään myös tasa-arvopoliittisena
keskusteluna. Tasa-arvoselonteossa linjataan, että isien
perhevapaiden käyttöä pitää linjata.
Selonteossa todetaan myös, että selvitetään mahdollisuudet
siirtyä pidemmällä aikavälillä perhevapaakustannusten
rahoituksessa malliin, jossa kaikki perhevapaakorvaukset maksettaisiin
erityisesti vakuutuksesta ja varat siihen koottaisiin työnantajilta,
työntekijöiltä ja valtiolta.
Pidän tärkeänä, että isien
perhevapaiden pidentämisestä ja koko vanhempainvapaajärjestelmästä aiheutuvista
kustannuksista pystyttäisiin saamaan oikeudenmukainen ja
kaikkia osapuolia, niin naisia, miehiä kuin lapsia, hyödyttävä perhevapaajärjestelmä.
On tärkeää, että saadaan perhevapaajärjestelmä,
jossa todella erilaisten perheiden tilanteet otetaan huomioon.
Tiedämme, että se, että perheissä isä ja äiti
olisivat samaan aikaan myös kotona, on tärkeää lapsia
ajatellen. Niin kauan kuin perhevapaakustannukset rasittavat yksinomaan
naisvaltaisia aloja, sukupuolten tasa-arvoa ei voida saavuttaa.
Mielestäni isille kiintiöityjä perhevapaita
tärkeämpää on, että jätetään
perheiden itse päätettäväksi lastenhoidon
käytännön ratkaisut. Vanhempainvapaita
tulee olla lapsikohtaisesti yhtä paljon riippumatta siitä,
miten se perheessä jaetaan vanhempien kesken. Perheen ratkaisut
eivät ole vain tasa-arvoratkaisuja, vaan niihin vaikuttavat
monet asiat kuten monilapsisuus, työttömyys, yrittäjyys
jne.
Arvoisa puhemies! Selonteossa on myös erittäin
hyvin nostettu naisiin kohdistuva väkivalta, lähisuhdeväkivalta
ja ihmiskauppa. Naisiin kohdistuvan väkivallan osalta todetaan,
että naisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisyyn
ja väkivallan uhrien suojelemiseen ja tekijöiden
rankaisemiseen luodaan pitkän tähtäimen
kehitystavoitteet. Pidänkin erittäin tärkeänä,
että näissä kehitystavoitteissa (Puhemies:
5 minuuttia!) otetaan huomioon se, mikä on nimenomaan uhrin asema.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kiinnitän huomiota kärjistyvään
koulutukselliseen eriarvoisuuteen, joka on syvenemässä.
Tyttöjen koulumenestys on nykyäänkin
poikia parempaa, ja enemmistö eli yli 65 prosenttia korkeakouluopiskelijoista
on naisia. Tämä kertoo varsin suuresta koulutuksellisesta
eriarvoisuudesta naisten ja miesten välillä. Pojat
menestyvät huonommin, jolloin heistä aina harvempi
pääsee jatkokoulutukseen, ja naisten osuuden kasvu
heikentää poikien koulumenestystä edelleen.
Eriarvoisuuden syy piilee kuitenkin syvemmällä.
Aivotutkimus kertoo vakuuttavalla tavalla, kuinka tytöt
kehittyvät ennen poikia ja kuinka tytöt saavuttavat
tietyt aivojen toimintavalmiudet ennen poikia. Kehitysero vaihtelee
yhdestä kolmeen vuoteen. Aivotutkimus antaa meille uutta
tietoa ymmärtää tyttöjen ja
poikien erilaista oppivalmiutta, erilaista toiminnallisuutta sekä kypsyysastetta
ja oman itsensä säätelyä.
Arvoisa puhemies! Toinen asia, joka vaikuttaa poikien huonompaan
menestykseen perusopetuksessa ja vielä lukiossa, on juuri
poikien toiminnallisuus. Perusopetus ei palkitse eikä motivoi
toimintasuuntautuneita poikia. Opetusmenetelmät ovat sellaisia,
etteivät ne kannusta luovuuteen, kokeiluun, toimintaan
tai riskinottoon. Kysymys on siis sekä poikien oppimiskyvystä että poikien
erilaisesta tavasta oppia. Pojat oppivat toiminnan kautta. Poikien
huonompi koulumenestys johtaa kuitenkin herkästi jopa työttömyyteen,
syrjäytymiseen ja vastaaviin sosiaalisiin ongelmiin, joten
mistään pikkujutusta ei ole kyse. Muita ongelmia
ovat:
Ensiksi, opettajien sukupuolijakautuma. 70 prosenttia luokanopettajista
on naisia. Pojat tarvitsevat miehiä roolimalleiksi eivätkä samaistu naisopettajiin.
Sukupuolijakautumaa voi parantaa sukupuolikiintiöillä.
Naisopettajat saattavat myös tietoisesti syrjiä poikia
arvostelussaan.
Toinen, epätasa-arvoinen arvostelu. Korkeammat arvosanat
saadaan usein kiltteydellä, hyvällä käyttäytymisellä,
auktoriteetin kunnioittamisella ja mukautumalla massaan. Kyseiset
tytöille yleiset toimintapiirteet eivät perusopetuksen
yläasteella enää liity oppimiseen, mutta
niillä saa silti korkeammat arvosanat. Arvostelua pitää kehittää neutraalimpaan
suuntaan, jossa tarkastellaan oikeaa asioiden oppimista.
Kolmanneksi, tytöt kehittyvät myös
fyysisesti nopeammin kuin pojat, mutta varhainen koulumenestys määrää vahvasti
tulevaisuuden opiskelumahdollisuudet. Jos biologinen ero tukee tyttöjä,
yhteiskunta hyväksyy eron tyttöjen hyväksi.
Neljänneksi, oppilaitoksissa ja tulevaisuudessa myös
korkeakouluissa valinta opiskelupaikoista tehdään
osaksi koulumenestyksen perusteella, vaikka pitäisi testata
osaamista ja taitoja.
Arvoisa puhemies! Nyt tarvitaan hankkeita, joilla poikien huonompaan
koulumenestykseen kehitetään vaihtoehtoisia toimintamalleja.
Toiminnallisuutta, kokeilua, luovuutta ja riskinottoa palkitsevia
opetusmenetelmiä on kehitettävä. Poikien
opintomenestyksen arvioinnissa on otettava huomioon myös
henkinen ja fyysinen kehitysviive tyttöihin nähden.
Olemme ajautumassa suureen koulutukselliseen epätasa-arvoon,
jos sallimme nykyisen kehityksen jatkuvan. Sen seurauksena olemme myös
ajautumassa sosiaaliseen epätasa-arvoon, joka voi luonnehtia
miesten syrjäytymisen työmarkkinoilla. Nyt on
korkea aika toteuttaa toimenpiteitä koulutuksellisen tasa-arvon
puolesta.
Anne Kalmari /kesk:
Arvoisa puhemies! Lämmin kiitos ministeri Wallinille
naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta tehdystä selonteosta.
Se aiheuttaa paljon ajatuksia ja paljon kiitoksia, mutta puutun
nyt vain yhteen asiaan, vanhemmuuden kustannusten jakoon.
Haluan, että niin nais- kuin miesalojen yritykset,
palkansaajat ja valtio osallistuisivat yhdessä äitiyden
kustannusten jakoon. Miksi tämä asia sitten jukkii,
vaikka siitä on puhuttu jo 10 vuotta? Keskeisiä jarrumiehiä ovat
miesvaltaisten alojen ay-johto ja Elinkeinoelämän
keskusliitto.
Maria Kaisa Aulan työryhmä jättää lähiaikoina
raporttinsa vanhemmuuden kustannuksien jakamisesta. Vaadin, että työryhmän
esitykset viedään eteenpäin jo tällä hallituskaudella.
Työryhmä ottaa työssään
huomioon uusimman tutkimustiedon lasten hyvinvoinnista, isäkiintiöiden vaikutukset
vanhempainvapaiden pitämiseen ja äitien pitämien
perhevapaiden vaikutukset naisten työmarkkina-asemaan.
Mehän kaikki tiedämme, että synnytysikäisten
naisten syrjintää työmarkkinoilla esiintyy.
Usein nuoret naiset saavat vain pätkätöitä.
Myös naisyrittäjyyden kannalta asia on erityisen
tärkeä. Äidin työnantaja maksaa
yhdestä lapsesta lähes 15 000 euroa,
siis äidin työnantaja. On väärin,
että naisvaltaisten alojen työnantajat joutuvat
kärsimään siitä, että heidän
työntekijänsä on pois lapsen synnytyksen
ja hoidon vuoksi. Yrityksen laajentaminen kilpistyy usein pelkoon,
miten käy, jos työntekijä alkaa odottaa, kaatuuko
yritykseni. Vieraanani kävi eräs yrittäjä,
joka joutuu maksamaan 50 000 euroa kustannuksia työntekijästä,
joka on jo muuttanut toiseen maakuntaan eikä koskaan palaa
takaisin tähän yritykseen.
Euroopan parlamentti hyväksyi vastikään
20 viikon äitiysloman täydellä palkalla.
Raskausaikadirektiivi ei kuitenkaan puutu kustannusten jakoon. Vanhemmuuden
rahoitustavat, maksajat sekä koko vanhempainvapaajärjestelmä tulee
pitää kansallisissa käsissä.
Palveluyrittäjyyden suunnan pitäisi olla ylöspäin,
että selviämme ikärakenteen muutoksesta. Tavoitteena
onkin nostaa naisyrittäjien määrä 30 prosentista
40 prosenttiin. Nyt on menty toiseen suuntaan.
Arvoisa puhemies! Tasa-arvomaaksi ylistetylle Suomelle on häpeällistä,
että lasten kustannuksista vastuuta joutuu kantamaan niin
suurilta osin äidin työnantaja.
Paula Sihto /kesk:
Arvoisa puhemies! Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista
maista, mutta tasa-arvo on edelleen tavoitteena monella osa-alueella
työelämässä ja kotona. Olemme
tiellä oikeaan suuntaan, ja ponnisteluja tasa-arvon toteuttamiseksi
on jatkettava. Urheilussakin viimeiset kilometrit tai minuutit ratkaisevat
ja ne ovat myös vaikeimmat. Tavoitteenamme maana ei ole
päästä lähes maaliin ja todeta,
että olemme muihin kilpailijoihin nähden niin
hyvissä asetelmissa, että jäämme
tähän. Maaliviiva on ylitettävä,
minkä jälkeen voimme vasta sanoa olevamme tasa-arvoinen
maa.
Suurin epätasa-arvo kohdistuu erityisesti nuoriin naisiin.
On edelleen ammatteja ja toimialoja, joissa perhevapaiden kustannukset
koetaan isoksi ongelmaksi. Todellisesta tasa-arvosta voimme puhua
vasta, kun työnantajan palkatessaan uutta työntekijää ei
tarvitse edes pohtia nuoren naisen palkkaamisesta mahdollisesti
koituvia kuluja. Vanhemmuudesta työnantajille koituvia
kustannuksia on määrätietoisesti pyritty
tasaamaan, mutta työtä riittää vastakin.
Toivottavaa olisi, että perhevapaajärjestelmä kohtelisi
myös kaikkia lapsia yhdenvertaisesti riippumatta siitä,
minkälaiseen perheeseen he syntyvät. Naisten ja miesten
vanhemmuudesta koituvien kustannusten tasaaminen parantaa naisten
ja miesten välisen tasa-arvon lisäksi työmarkkinoiden
tasa-arvoa ja yrittäjyyttä.
On ollut ilo huomata, että isät osallistuvat
aiempaa aktiivisemmin perhevastuun kantamiseen. Isiä ei
tarvitse enää pakottaa lakisääteiselle vanhempainvapaalle,
joka piteni vuoden alussa neljästä viikosta kuuteen.
Olemme kuitenkin edelleen jäljessä naapurimaastamme
Ruotsista, jossa isät käyttävät
lähes 25 prosenttia perhevapaista. Suomessa vastaava luku
on alle seitsemän. Mielestäni vanhempainvapaata
uudistettaessa keskeisemmäksi tavoitteeksi on asetettava se,
että molemmilla vanhemmilla olisi tasa-arvoiset edellytykset
osallistua niin perhe- kuin työelämään.
Isien mahdollisuutta hoitaa lasta tai lapsia kotona äidin
osallistuessa työelämään on tuettava.
Tavoitteenamme on vanhempainvapaiden asteittainen pidentäminen,
jolloin isille on osoitettava suurempi osa vanhempainrahakaudesta.
Arvoisa puhemies! Naisten palkkaus on edelleen alle miesten
saaman palkan. Olemme sitoutuneet edistämään
samapalkkaisuusperiaatetta. Samasta ja samanarvoisesta työstä on
maksettava samaa palkkaa. Naisen euro on nyt noin 82 senttiä miesten
euroon verrattuna säännöllisen työajan
ansioilla mitattuna. Töiden vaativuuden arviointi, naisvaltaisten
alojen kilpailukyvyn parantaminen ja nuorten naisten työllistyminen
kokoaikaisiin työsuhteisiin edistävät
samapalkkaisuutta. Lainsäädäntö asiassa
on jo kunnossa. Tarvitsemme tässä työssä kaikkien
tukea — naisten ja miesten, työnantajien ja työntekijöiden
tukea. Tasa-arvon edistäminen on meidän yhteinen asiamme,
eikä tasa-arvoa edistetä vain puhein. Teot ratkaisevat
enemmän.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Kalmari löysi syyllisen siihen,
miksi palkkatasa-arvoasiat eivät ole edenneet. Sama koskee vanhemmuuden
kustannusten oikeudenmukaista jakoa. Tuo osoite löytyi
Eteläranta 10:stä, Elinkeinoelämän
keskusliitosta. Olen täsmälleen samaa mieltä.
Arvoisa puhemies! Tämmöisenä tämän
lohkon jonkunlaisena konkarina 42 vuoden ajalta muutama näkökohta,
jotka ehkä kuvannevat sen, mitkä ovat välineet,
ovatko nämä välineet viime aikoina olleet
parantumaan päin vai mahdollisesti huonompaan suuntaan
menneet.
Vuonna 1968 tulin ay-johtajaksi ihan sattuman kautta valituksi.
Se oli mielenkiintoista aikaa, koska silloin elettiin menettelytapalain
aikaa. Ei ollut virkamiehillä neuvotteluoikeutta, ei sopimusoikeutta,
ei lakko-oikeutta. Tarkoitin tässä neuvotteluoikeudella
sitä, että olisi ollut sitovaan neuvottelutulokseen
johtavaa oikeutta, potentiaalista oikeutta. Elikkä toisin
sanoen työnantaja vallallaan päätti kaikki
mahdolliset asiat, ja nyt esiin tuotu palkkatasa-arvo oli hyvin kaukana
arkipäivästä.
Vuonna 1970 tähän maahan saatiin Ruotsin mallin
mukainen valtion virkamiesten virkaehtosopimusjärjestelmä,
joka merkitsi vallankumouksellista muutosta. Tuli lakko-oikeus,
ja tuli neuvottelu- ja sopimusoikeus sanan varsinaisessa merkityksessä.
Olin itse yksi tuon ensimmäisen valtion virkaehtosopimuksen
neuvottelijoista vuonna 1970. Muistan harvinaisen hyvin sen ilmapiirin,
missä piti ottaa niiltä valtion virkamiehiltä valtaa
pois, joille se oli koko heidän virkauransa ajan muodostunut
luovuttamattomaksi oikeudeksi, jos tällä tavalla
pystyn kuvaamaan tilannetta.
Sitten heti 1970-luvulla siirryttiin järjestelmään,
joka oli pohjustettu jo 1960-luvulla Liinamaa-sopimuksilla ja niin
pois päin. Ideana oli se, että myöskin
tällaiseen toimintaan, palkkatasa-arvotoimintaan, luotiin
asiallinen, tekninen mahdollisuus. Se tarkoitti sitä, että nimenomaan koottiin
isompi sopimusala, jossa oli suuri palkkasumma käytettävissä.
Se on tässä se Kern des Pudels, villakoiran ydin.
Se tarkoittaa sitä, että jos sovittiin palkkoihin
yleiset korotukset, niin sitten sovittiin, että on olemassa
tasa-arvoerä, joka laskettiin prosentuaalisesti siitä alan
palkkasummasta. Samalla tavalla sitten, jotta se ei tuntunut niin
"vaikealta", sovittiin niin sanotusta järjestelyvarasta.
Arvoisa ministeri! Mikä sitten oli se juju? Se juju
oli se, että jotta me saimme maksimoitua tämmöisen
potin käyttöön siinä tarkoituksessa, jota
te olette nyt edistämässä tässä hallituksessa, niin
myöhennettiin sen toteutusajankohta joulukuun lopulle,
jolloinka jaettuna muutamalle päivälle siitä tulikin
jo iso summa niihin pohjapalkkoihin lisää. Tällä tavalla
pystyttiin — nyt kun puhutaan 82/100:sta, niin
silloin oltiin aivan kokonaan muussa avaruudessa, ja muistan oikein elävästi,
kun muun muassa kerran vähän kyllä jippojakin
käytin siinä — valtion puhelinkeskuksen,
"valtio-Riksin", aikana kaikille puhelunvälittäjille,
jotka olivat naishenkilöitä lähes kaikki, saamaan
monen, monen palkkaluokan peruskorotus. Se ei olisi ollut millään
mahdollista, jollei olisi ollut välineistöä.
Sitten tullaan 1980-luvulle. Vielä oli mahdollista
tämä sama homma mutta sitten, kun tultiin 1990-luvulle,
tämä mahdollisuus rupesi hupenemaan. Nyt, kun
ollaan tässä ajassa, niin tämä kaikki
on historiaa. Tässä käytännön
homma on se, että nyt kun näitten asioitten hoito
yksityisellä puolella Elinkeinoelämän
keskusliitossa on naisten hoidossa, niin nyt ei tapahdu yhtään
mitään.
Juha Mieto /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen puhu täyttä asiaa.
Itteki oon sen ikäänen, jotta vähän
muistan tuota aikaa selvän hyvin.
Tasa-arvo miesten ja naisten kesken on hirmu tärkiä asia.
Paljon on puhuttu täällä justiin oikeilla
numeroolla, jotta 82 senttiä on naisen palakka, jos miehel
on euro. Mutta pitää muistaa yhren karun totuuren,
jotta periaattees, totta kai, non naisvaltaasia aloja pääasiallisesti,
mutta jos sillä alalla on myös mies töissä,
kyllä hänen palakka on justiin sama ku naisella.
Mutta tämei tarkoota sitä, jotta minä oisin
tasa-arvoa vastahan, päinvastoin.
Mutta mä kattelen tätä tasa-arvoa
hivenen toiselta näkökulmalta, kun oon kans vähä vanhemman
aikakauren lapsi. Niin ku tuossa debatissa otin puheeksi sen, että urheilus
on tasa-arvo pyöriny jo 1970-luvun alusta, ja siitä mä kiitän
naisia, koska naiset otti sen syrämenasiaksi, jotta son
justiin samat erut ekonoomisesti ja sitten palkinnon suhteen niin
meillä miehillä ku naisilla, vaikka naisilla oliki
hiihdettävä matka vain puolta lyhempi. Me hyväksyimme,
me miehet, sen. (Ed. Tiusanen: Entäs jääkiekossa?) — No
mä en puhu siitä, mä puhun hiihdosta.
Eli moomma tottunu ja oppinu siihen, ja sitten se kotikasvatus.
Mä oon maatilan poika. Siel on aina tasa-arvoosesti talon
etehen tehty työt. Siel ei oo ruvettu jakamahan niitä töitä lukujärjestykseen,
koska on mun vuoro tiskata jnp. On tehty hivenen sillä lailla,
että luontevasti käy miehelle tietyt työt
ja naiselle tietyt työt, ja me nuoret kakarana — meilläki
oli kaks muuta mun lisäks eli kolme vintiötä siinä — totta
kai autettihin vanhempia ja kyllä yleensä äitiä mieluummin
kuin isää eli äirin töissä oltihin
siinä mukana. Kyllä sieltä mun mielestä on
saanu sellasen jouhevan kotikasvatuksen ja mun mielestä aivan
kaiholla ajatteloo niitä aikoja. Mä toivoosin,
jotta tasa-arvosta, mitä puhutahan, se on hieno asia, mutta osattaas
ottaa se niinku oikialla lailla, jottei se mee siihen, että ruvetahan
pitämähän lukujärjestystä siihen,
koska on kenenkäkin vuoro tehrä sitä sun
tätä. Kyllähän totuus on näin,
jotta silloon ku eletähän joko yksin tai perheen
kans — perheyhteisö, siihen kuuluu lapsia — totta
kai yksinäiset ihmisetki haluaa olla jotku tietoisesti yksin,
ne haluaa siel lepuuttaa hermoja eikä rassata sitä,
koska tuloo kenenkäkin vuoro ja mitä teherä.
Eli kyllä lapset saa kotua evähät elämää varten.
Tuossa äsken jo otin debatissa esille yhden asian,
jota kaiholla oon monta kertaa miettiny. Kyllä jonkinmoisen
kasvatuksen pitääs saara tämän
päivän nuoret sen suhteen, mitä varten
me eletähän, eli elämän evähät
eli opetuksen, sitten kun ruvetahan seurustelemaan, mitä se
tarkoottaa sen jälkihin, ku nuori pari menöö saman
katon alle, ja siellä intohimoissaan voi aivan kuvitella
niitä aikoja en kadehtien vaan muistellen, kun siinä alkas
syntymähän sitten sähinää ja
vipinää. Kellä ennemmin, kellä myöhemmin
perhe lisääntyy. Se oli onnellista aikaa. Mutta
tänä päivänä kyllä haluaasin
nuorille parille kasvatusta sen suhteen, jotta siinä ku
alkaa vekaroja syntymähän, niin se tarkoottaa,
että sillon pitää vanhempien ottaa vastuu
ja antaa rakkautta ja lämpöä ja ennen
kaikkea turvallisuuren tunnetta näille lapsille. Sen, mitä erellä teköö,
saa sitten jäljistäpäin hedelminä kerätä.
Moon itte yksinhuoltaja. 8 vuotta ja 10 päivää,
ku äiti lähti paremmille maille. Jäin
pojan kans kahestaan, ja siit on 14 vuotta aikaa, ja mielestäni
voin sanoa, jotta niitä aikoja ja hetkiä ja kuinka
on sen ajan eläny. 10 minuuttia sen jäläkihin,
ku paremmille maille äiti lähti, joku sano jostaki,
mitä se vaatii multa isänä. Nämä asiat,
mitä sillon tuli ensimmäisen 10 minuutin aikana
mieleen: ei oo tarvinnu ku niitä toteuttaa, ja mielestäni
elämä on jatkunu oikeilla raiteilla.
Ilkka Kantola /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Mieto kuvasi hyvällä tavalla
sitä, miten urheilu on ollut ja on edelleenkin sellainen
instituutio, jossa sukupuolten tasa-arvo on hyvin vahvasti läsnä.
Näin varmasti on. Samaa ei voi sanoa siitä historiasta,
mikä on esimerkiksi luterilaisella kirkolla, jonka parissa
olen tehnyt aika pitkän uran. Mutta kehitystä on
tapahtunut siellä hyvään suuntaan. Oma
kokemukseni miehenä siitä, kun sukupuolten tasa-arvo
edistyy, on, että se on myös miehelle hyvin vapauttavaa.
Muistan, että kun naisten pappeus toteutui, se merkitsi
miesten pappeuden kannalta oikeastaan myös sitä, että samalla
kun mahdollistettiin naisten pappeus, niin mahdollistettiin miesten
pappeus. Mies lakkasi olemasta ikään kuin sukupuolineutraali olio,
jonka tehtävät olivat ne papin tehtävät. Naisten
tuleminen rinnalle vahvisti myös miehen identiteettiä niissä tehtävissä.
Arvoisa puhemies! Nyt käsikirjoitukseen.
Porvarihallituksen kiitosta ansaitseviin hankkeisiin kuuluu
mielestäni nyt käsillä olevan selonteon
aikaansaaminen — kiitos vain ministerillekin siitä!
Suomihan on pitkään kuulunut yhtenä jäsenenä Pohjoismaiden
joukkoon, joiden maiden keskeisiä kansainvälisissä vertailuissa esiin
nousevia piirteitä ovat parlamentaarinen demokratia ja
naisten ja miesten tasa-arvoisuuden periaatteellinen tunnustaminen
tavoitteena.
Vaikka sukupuolten tasa-arvo on tavoitteena verrattain kauan
yleisesti tunnustettu, on matkaa tasa-arvon edistämisessä tehty
joissakin kohdin varsin verkkaisesti. Sukupuolten välisen
tasa-arvon uusimpia näkyviä ja siksi myös
suuntaa-antavia ja kannustavia merkkejä on tältä vuosituhannelta
useita. Uudella vuosituhannella Suomi sai ensimmäisen naispuolisen
tasavallan presidentin, pääministerin ja vihdoin
viimein luterilainen kirkkomme sai ensimmäisen naispuolisen piispan.
Eikä sovi unohtaa sitäkään,
että viime eduskuntavaalien jälkeen maahan muodostui
ensimmäistä kertaa hallitus, jossa naispuoliset
ministerit olivat enemmistönä. Sukupuolten tasa-arvon
kannalta odotamme tietysti sitä päivää,
johon tuossa selonteossakin viitataan, jolloin nainen ottaa paikkansa
ensimmäisenä valtiovarainministerinä.
Sukupuolten tasa-arvon edistämistä on tietysti
katsottava monesta näkökulmasta. Edellä olen katsonut
asiaa naisten yhteiskunnallisen aseman vahvistumisen kannalta. Tähän
näkökulmaan liittyy kysymys naisten ja miesten
palkkaeroista. Kyse on paljon syvällisemmin rakenteellisesta asiasta
kuin vain siitä, että samasta työstä pitää saada
samanlainen palkka.
Palkkoihin jaettavissa oleva raha syntyy erilaisilla tavoilla.
Osa rahasta syntyy yritystoiminnan ja siellä tapahtuvan
tuotannon ja myynnin kautta. Kun tuottavuus paranee, se näkyy
parempana myyntinä ja palkanmaksuvaraa syntyy. Suuri osa
työstä tapahtuu kuitenkin julkisella sektorilla
yhteiskunnassamme, kuten sosiaali- ja terveydenhuollossa ja opetustoimessa.
Tämän työn tuottavuuden nousu ei johda
myynnin kasvuun ja voittojen kasvuun siten kuin tavaratuotannossa
tai palvelutuotannossa markkinoilla. Raha palkkoihin ei tule myynnistä vaan
julkisen työnantajan lakisääteisen tehtävän
perusteella. Paineet julkisen talouden tiukkaan budjetointiin pakottavat
pitämään palkat niin matalina kuin suinkin,
siltähän se tietysti näyttää näistä,
jotka niitä palkkoja saavat.
Suomalainen yhteiskunta on sillä tavalla sukupuolittunut,
että naisten osuus työvoimasta korostuu niillä aloilla,
joilla palkkakehitys edellä todetuista syistä on
hidasta. Tätä rakenteellista epätasapainoa
on pyritty korjaamaan monin tavoin. Tyttöjä on
houkuteltu perinteisille miesvaltaisille aloille ja poikia puolestaan
hoiva-alalle. Tässä on vielä paljon tehtävää.
Toisena keinona sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi
ovat työmarkkinaosapuolet aika ajoin kyenneet pääsemään
neuvottelutulokseen palkkauksen kehittämiseen liittyvistä tasa-arvoeristä.
Omasta puolestani toivon, että tämä mahdollisuus
pidettäisiin jatkossakin mielessä ja ponnisteltaisiin,
että sitä voitaisiin toteuttaa tarmokkaammin.
Kysehän on yhdenlaisesta solidaarisuudesta, jolla korjataan
yhteiskunnan rakenteellisia vääristymiä.
Sukupuolten tasa-arvoa tulee tarkastella myös miesten
aseman parantamisen näkökulmasta. Suomalaisessa
yhteiskunnassa miesten päihdeongelmat, väkivallan
kohteeksi joutumisen uhka, rikollisuus ja vankilatuomiot sekä kuolleisuus,
varhaisempi kuolleisuus, on selvästi korkeampaa kuin naisten.
Mistä kaikesta nämä suuret erot johtuvat,
on monitahoinen kysymys vastattavaksi. Taustalla lienee tekijöitä,
joihin on vaikeaa ellei ylivoimaista vaikuttaa. On kuitenkin selvää,
että miesten suhteellisesti heikon aseman syinä on
myös sellaisia tekijöitä, joihin voidaan lainsäädännöllä,
resurssien uudella suuntaamisella ja tutkimukseen perustuvilla toimenpideohjelmilla
vaikuttaa.
Arvoisa puhemies! Hallitus nostaa selonteossaan laajasti esiin
tasa-arvopolitiikan haasteita. Työssä käyvän
suomalaisen kannalta jatkuvasti elävä kysymys
on perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen.
Näyttää siltä, että erityisesti
nuoret naiset kantavat kohtuutonta taakkaa silloin, kun työelämä ei
jousta perhe-elämän usein yllättävien
haasteiden vaatimalla tavalla. Hallituksen olisikin yhdessä työmarkkinaosapuolten
kanssa etsittävä hyvin päättäväisesti
sellaisia pelisääntöjä, joiden
puitteissa työssäkäynti voisi toteutua nykyistä joustavammin
siten, että tämän joustamisen lähtökohtana
olisivat työntekijän ja hänen perheensä tilanteet
ja tarpeet. Tässä odottaisin hallitukselta voimakasta
aloitteellisuutta. Hyvinvoiva työntekijä on työnantajankin
etu.
Sari Sarkomaa /kok:
Arvoisa puhemies! Suomalaisten hyvinvoinnin ja Suomen menestyksen
kannalta on aivan olennaista se, että kansakunnan voimavarat
ovat täydessä käytössä,
se, että miehet ja naiset ovat työelämässä tasa-arvoisesti,
ja myöskin se, että kansakunnan vanhemmuuden voimavarat,
isät ja äidit, ovat täydessä käytössä.
Siihen tämä selonteko antaa hyviä eväitä,
hyviä toimenpiteitä, jotta tämä tasa-arvo Suomessa
toteutuisi.
Mielestäni on erittäin hienoa, että sinivihreä hallitus
on edelläkävijä ja eduskunta on saanut tasa-arvoselonteon.
Toivon, että tästä tulee perinne, että jokaisella
vaalikaudella arvioimme, miten tasa-arvo on edennyt. Vähemmän
kunniakasta ja suoraan sanottuna aikamoinen suuri lommo on se, että tällä hallituskaudella
emme ole voineet toteuttaa sitä, mitä edellisen
hallituksen, Vanhasen kakkoshallituksen, ohjelmaan kirjattiin. Kun
tämä uusi hallitus neuvoteltiin, uudelleenkirjattiin
ja kiritettiin sitä, että vanhemmuuden kustannukset
korvattaisiin, ja pidän aivan välttämättömänä,
ennen kuin luvataan lisää tässä asiassa,
että tämä asia hoidetaan.
Vakava tosiasia on se, että niin kauan kuin naisesta
aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin
miehestä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla.
Se näkyy kovalla tavalla naisten palkassa, työsuhteissa
pätkätöinä ja esteinä edetä uralla.
Tiedämme varsin hyvin, että monet naiset ovat
perheen perustamisiässä, silloin kun lapset syntyvät,
pätkätöissä. Naisten heikompi
työmarkkina-asema johtaa monissa perheissä siihen,
että vaikka haluttaisiinkin jakaa vanhempainvapaita, niin
taloudellisesti sitten ei voida valita. Sen takia kaikkeen tähän,
mistä täällä tänään on
keskusteltu, vaikuttaa hyvin vahvasti tämä vanhemmuuden
kustannusten korvaaminen.
Kyse on myös yrittäjyyden jarrusta. Kyse ei ole
vain tasa-arvon häpeätahrasta vaan naisyrittäjyyden
suurimman jarrun poistamisesta. Vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva äitiriski näkyy
kyllä naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa, ja tähänkään
meillä ei ole varaa. Me tarvitsemme lisää yrittäjiä ja
lisää työpaikkoja. Eli varsinainen täsmätoimi
suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisessa ja perheiden
hyvinvoinnin edistämisessä on tämän
asian eteenpäinvieminen. Kyllä toivon, että tämä hallitus
tässä asiassa etenee.
Erinomaista, että selonteko tuli, mutta haluan nostaa
toisen asian, toisen moitteen, ja kiitoksen tietenkin ministerille,
että hän on paikalla. Tuore Väestöliiton
perhebarometri nosti yhden asian ylitse muiden, ja se oli suomalaisten
perheiden toive siitä, että työelämässä olisi
joustoja, varsinkin kouluikäisten lasten vanhempien toive.
Perhebarometrissa sanottiin aika tylysti, että tässä työ-
ja perhe-elämän yhteensovittamisessa ei tällä vaalikaudella
ole edetty. Toki he unohtivat siinä sen, että isäkuukautta
on parannettu, osa-aikalisä on ulotettu yrittäjiin
ja sitä korvausta on nostettu 90 euroon.
Mutta tosiasia on, mikä selonteossakin mainitaan, että on
katsottu vanhempainvapaata, on tuijotettu aivan pienten lasten vanhempia,
ja siinä tämä työryhmä on
istunut ja sen ympärillä on pyöritty,
mutta sitten työelämän tasolla tavoitteita
tai toimia ei ole. Haluan kyllä nyt vauhdittaa niitä toimia,
mitä myöskin hallitus tekee, että lähdettäisiin
yhdessä työnantajan ja työelämän kanssa
talkoisiin, että jokaisella vanhemmalla olisi mahdollisuus
joustoihin. Se lisää työhyvinvointia
ja varmasti myöskin pidentää niitä työuria,
joiden perään sitten on niin erityisesti katsottu.
Aivan erityisesti toivon, että työelämässä ryhdyttäisiin
talkoisiin niin, että siellä olisi tasa-arvoinen
johtamiskulttuuri, naisia ja miehiä kannustettaisiin yhtä lailla,
molempia sukupuolia kannustettaisiin käyttämään
vanhempainvapaata. Tätä kannustusta voisi myöskin
olla neuvoloissa. Aivan erityisesti toivon, että työelämässä nähtäisiin
isät vanhempina. Aika tuoreen tutkimuksen, jossa on kysytty
isiltä Työterveyslaitoksen toimesta, miten isät
voivat, miehet voivat, mukaan suomalaiset isät ovat erityisen
stressaantuneita sen takia, että he kokevat, että heidän isyyttään
ei työelämässä hyväksytä,
heitä ei kannusteta käyttämään
perhevapaita. Tosiasia onkin, että meillä on ollut
yli 20 vuotta mahdollisuus vanhempien jakaa vanhempainvapaa. Tässä keskustelussakin
täällä on oikeastaan unohdettu, että isäthän
voivat käyttää vanhempainvapaita, vain äitiysrahakausi
on äidille. Vanhemmat ovat voineet jo useita kymmeniä vuosia
jakaa vanhempainvapaan, mutta edelleen vain muutama prosentti isistä käyttää yli
2 kuukautta vanhempainvapaata. Siksi on todella tärkeää,
että joka paikassa todetaan se, että myöskin
isät ovat vanhempia. Tässä työnantajat
voisivat olla aktiivisia.
Kun vanhempainvapaatyöryhmä tekee työtään,
niin on hyvin tärkeää, että me
katsomme, mitä on tapahtunut. Esitin huoleni tuossa debattikeskustelussa,
että kun ennen isäkuukautta isät käyttivät
keskimäärin 64 vuorokautta vanhempainrahakautta,
niin sitten kun askel eteenpäin isäkuukaudessa
meni, niin vanhempainrahakauden käyttäminen putosi
37 arkipäivään. Vuonna 2009 se oli enää 22
päivää. Eli käytännössä isäkuukausi
on osin johtanut siihen, että isät käyttävät
vain sen oman kiintiönsä, ja tämä on
ollut hieman tylsä ilmiö. On hyvin tärkeää,
(Puhemies: 5 minuuttia!) että tämä myöskin
arvioidaan, kun vanhempainvapaatyöryhmä tekee
oman esityksensä.
Elikkä todellakin on kiire, arvoisa puhemies, sellaisella
uudistuksella, joka aidosti ja oikeasti lisäisi isien aikaa,
jonka he käyttävät vanhempainrahakaudella.
Tuossa debatissa sanoin — ja puhun hetken pidempään,
kun lyhyttahtinen keskustelu on päättynyt — että me
tarvitsemme semmoisia uudistuksia, joissa perheet voisivat keskenään
katsoa, keskenään sopia ja valita sellaisen mallin,
joka olisi paras mahdollinen perheille. Tämä nykyinen
keskustelu ja tilanne on ikään kuin vähän
sellainen, että kaikki muut perhevapaat, myöskin
sairaan lapsen hoito, ikään kuin ne olisivat jonkinlainen,
en sano, ihan kuin joku paikka, mihin miehet eivät voisi
mennä, kuten naisten wc, ja miehet tarvitsevat sen oman koppinsa,
isäkiintiön.
Toivon, että me saamme asennetasolla ja muulla rohkeutta
isiin ja viisautta työnantajilta, että kannustetaan
isiä käyttämään kaikkea
niitä vanhemmuuteen liittyviä asioita, jotka ovat
heille mahdollisia. Mutta tutkimukset ja kansainväliset
kokemukset näyttävät siltä,
että kiintiö on ollut ainut, jolla miehet on saatu
käyttämään vanhempainvapaata
suuressa mittakaavassa. Siksi on tärkeää,
että se arvioidaan, ja en sano sille ei, mutta toivon,
että muitakin keinoja tulee, että isät saadaan
käyttämään vanhempainvapaata.
Ihan lopuksi, kun ministeri on paikalla, niin toivon, että kun
sen perhevapaatyöryhmän tulee päätöksiä tehdä,
niin saadaan aidosti joustoja. Isäkuukausi on ollut hyvin
jäykkä, ja on tärkeätä,
että se voidaan ulottaa pidemmälle, vaikka siihen
3 vuoteen, ja korjataan myöskin ne puutteet, mitä meillä on,
jos katsotaan yhden huoltajan perheitä, opiskelijoita,
adoptio-, monikkoperheitä ja samaa sukupuolta olevien perheitä.
Kun katsotaan vanhempainvapaapidennystä, niin on tärkeää,
että saadaan korjattua nämä puutteet,
joita on erilaisilla perheillä, ja pidän niitä hyvin
kiireellisinä uudistuksina.
Lopuksi vielä kiitän siitä, että hallitus
on antanut esityksen, että on mahdollista pitää perhevapaata,
kun omaista hoidetaan. Tätä on kovin pitkään
odotettu, ja tästä on ollut lakiesitys, eli hallitus
on ollut tässä edelläkävijä.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Miesten odotettavissa oleva elinikä on
selvästi lyhyempi kuin naisilla. Syynä tähän
varhaiseen kuolemaan on usein väkivalta, tupakoinnista
johtuvat sairaudet, yleensä sydän- ja verisuonitaudit,
mutta keskeisenä alkoholin väärinkäyttö. Työnarkomania
johtaa usein myös lyhyeen eliniän odotteeseen.
Miesten selviytyminen myös avioeron ja muun parisuhteen
loppumisen jälkeen on naisen ongelmia selvästi
vaikeampaa. Usein mies on kuin ajopuu eikä hallitse elämäänsä,
ei perusasioita, kuten vaikkapa siivousta ja ruuanlaittoa. Tämä koskee
erityisesti keski-iän ylittäneitä miehiä.
Nuoremmilla on jo parempaa odotettavissa.
Naisten osaaminen ja elämänhallinta on selvästi
vahvempaa. Hehän hallitsevat tai joutuvat hallitsemaan
jo aika varhaisessa vaiheessa myös miehen elämää.
Mies kasvaa sohvaperunana, nainen huolehtii miehen ravinnonsaannista.
Kaikesta huolimatta myös lasten hoitaminen edelleenkin
kuuluu pääosin naiselle. Mies kuitenkin pääsääntöisesti
menee työhön naisen jäädessä perhevapaille.
Elämänkaaren loppupuolella tilanne on usein sellainen,
että nainen joutuu hoitamaan yhä enemmän
lasta muistuttavaa miestään omaishoitajana.
Täällä on puhuttu usein myös
eturauhassairauksista ja siitä, pitääkö prostatan
sairauksia, siis prostatakarsinoomaa, etukäteen seuloa.
Pitäisikö psa:ta, joka on tämä prostataspesifinen
antigeeni ja tällainen merkkiaine, jonka noususta voidaan päätellä eturauhassyövän
etenemistä, sitten seuloa ja tuollaisena laajana tutkimuksena
toteuttaa? Asiaa on verrattu siis esimerkiksi rintasyövän
seulontatutkimuksiin.
Mielestäni tilanne on edelleen sama kuin aikaisemminkin.
Asia ei ole nyt ensimmäistä kertaa tässä salissa
keskustelussa. Tämä psa-seulonta ei ole spesifinen.
Se antaa liikaa vääriä positiivisia,
ja tätä kautta se ei ole kovin hyvin käyttökelpoinen.
On liikaa positiivisia näytteitä, ja sitten toisaalta
ikä aiheuttaa tällaisen variaation, että psa
joka tapauksessa kohoaa. Oleellista tässä psa:ssa
on se, että sitä pitäisi ihan jatkuvasti kohtuullisen
tiheästi riskiryhmillä seurata, ja pienikin nousu
herättää sitten tarpeen lähempiin
tutkimuksiin, joissa urologin käsi on usein sitten se, joka
sen varsinaisen diagnoosin teon laittaa liikkeelle.
No, naisen asema on sitten täällä hoivatyössä. Hän
hoitaa ensiksi lapset ja sitten myös miehensä.
Tietysti tässä lasten hoitamisessa on onneksi tapahtumassa
muutos. Sukupuoli ei enää ole se, joka määrää,
kumpi hoitaa lapsen, vaikka pääsääntö siis
edelleenkin on, että se on naisten tehtävänä.
Mutta naisen hoivatyöt kaiken kaikkiaan yhteiskunnassa
ovat tärkeitä ja naiset muodostavat pääsääntöisesti
sekä sairaaloissa, vanhainkodeissa että erilaisissa
hoivalaitoksissa työskentelevän joukon. Heidän
palkkansa näistä töistä on tunnetusti
matala. Näissä töissä maksetaan
aivan liian vähän, ja siellä ei tämän
työn laatu sinänsä tule esiin palkan
suuruudessa. Eli naisen euro on tuo täällä toistettu
82 senttiä, ja voikin todeta, että sekä miesten
että naisten molempien tasa-arvossa on tekemisen paikka.
Uskon, että tämä tasa-arvo on saavutettavissa
niin, että miehet ja naiset yhdessä sen aikaansaavat.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Eduskuntatyössä olen toiminut
4 vuotta työelämä- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa,
ja osaltaan jo silloin tulivat nyt käsiteltävänä olevat
asiat tutuiksi valiokuntatyön puitteissa. On annettava täysi
tunnustus siitä, että hallitus on antanut selonteon
naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Samoin
tunnustus ministeri Wallinille, että on jaksanut pitkäaikaisesti
olla mukana kuuntelemassa tätä selontekokeskustelua.
Tänään täällä on
tuotu hyvin monia näkökulmia esille. Palaisin
vielä viime sotien veteraanien aikaan. Kotirintamalotat
ovat yksi ryhmä viime sotien ajalta, joka ei vuosien työstä isänmaan hyväksi
kotirintamalla saa minkäänlaista eläketurvaa,
ei edes symbolista. Toivon, että tähän
asiaan tasa-arvon nimissä voitaisiin kiinnittää huomiota
samalla, kun myös miespuolisten viime sotien veteraanien
ja rintamalottien eläketurvaa voitaisiin parantaa.
Samoin eräs esimerkki vanhakantaisesta ajattelusta
on se, että jos nainen on maatalousyrittäjänä,
talonemäntä jää vaikka leskeksi,
niin hänet pitäisi mieltää talonisännäksi,
jotta hän voisi saada kunnon eläketurvan. Tässäkin
on eräs epäkohta.
Epäkohtia sukupuolten välisessä tasa-arvossa on
varsin monia. Osaltaan näitä epäkohtia
on haluttu korjata samapalkkaisuusohjelmalla, joka saatettiin julkisuuteen
viime keväänä. Tämä kolmikantainen
samapalkkaisuusohjelma käynnistyi jo vuonna 2006.
Tasa-arvoinen palkkaus on oikeudenmukaisen, laadukkaan ja tuottavan
työelämän edellytys. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt
sitoutuivat edistämään tasa-arvoa palkkasektorilla.
Samapalkkaisuuden päätavoitteena on kaventaa sukupuolten
palkkaeroa 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Tuossa
ei vielä ole tavoitteena se, mikä tulisi olla,
että palkkaerot poistuisivat, mutta tavoite on oikean suuntainen.
Se pyrkii sama palkka samasta tai samanarvoisesta työstä -periaatteen
toteuttamiseen.
Täällä ed. Tiusanen viittasi juuri
hoito- ja hoivatyöhön. Tuo työ on hyvin
naisvaltaista mutta valitettavasti koulutukseen, työaikaan
ja työn vaativuuteen nähden verrattuna miespuolisiin tehtäviin,
vaikka teknisellä sektorilla, perin heikosti palkattua.
Olisi hyvin toivottavaa, että tähän asiaan
voitaisiin saada korjausta. Korjaukset samalla olisivat oikeaa palkkapolitiikan
tasa-arvoa.
Edelleen täällä on viitattu perhe-elämän
ja työn yhteensovittamiseen. Tässä on
haasteita jatkuvasti. Aivan kuten ed. Sarkomaa toi esille, on hyvä,
että hallitus on edennyt omaisen hoitomahdollisuuden parantamisessa
esittämällä perhevapaita myönnettäväksi
silloin, kun henkilö jää omaisen hoitoon
työelämästä. Tämä on
hyvin merkittävä asia, kun yhä enemmän
on ikääntyviä henkilöitä hoidettavana,
ja omaishoitoon kiinnittäminen on silloin yksi mahdollisuus.
On hyvä, että vanhemmat voisivat olla mahdollisimman
paljon silloin kotona lasten kanssa, kun lapset ovat pieniä.
Tässä äidit ja isät, toivon mukaan
mahdollisimman tasavertaisesti, voisivat olla silloin lasten kanssa.
On totta, että vain nainen voi tulla raskaaksi, vain nainen
voi synnyttää ja vain nainen voi imettää.
Näin sukupuolet ovat ja jäävät
erilaisiksi. Tämä ero pitää tunnustaa,
ja sen mukaan myös naissukupuoli tarvitsee sen erityisen
tunnustamisen ja huomion, mitä tästä biologisesta
erosta johtuu.
Äiti on äiti ja isä on isä.
Heille molemmille tulisi suoda mahdollisuudet niin paljon kuin suinkin
lasten kasvatukseen lasten varhaisina vuosina. Se on sijoitus tulevaisuuteen,
jonka arvoa ei voi pelkästään rahalla
mitata. Kysymys on elämään ja sen laatuun
sijoittamisesta.
Juha Mieto /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen tuossa puheessaan kirvoitti
munkin ottaan viel pienen puheenvuoron. Ku yleensä mies tosiaan
elää vain keskimäärin 71-vuotiaaksi, ehkä pari
vuotta enemmänkin, mutta nainen kuitenki elää rapiat
10 vuotta, ehkä 10 vuotta, jopa rapiatkin kauemmin. Ja
torennäkööstä on, jotta osasyy
on tässä miehen huonommalla, kuinka se elämänsä on
elänyt.
Mutta nyt kun ajatellaan sitä, niin ku ed. Tiusanen
toi esille, jotta puoliso joutuu jo puolihorteista ukkuansa siinä viimeset
vuoret aivan niin ku lasta kasvattamahan, eli viemähän
rinnalla. Nyt ku sanotahan, että nykypäivänä syntyneet lapset
elävät keskimäärin satavuotiaaksi,
niin haluaasin kyllä kysyä, jotta jos tämä on
totta ja jos tämä ero vain suhteessa kasvaa, että naiset
elävät vielä suhteessa kauemman ku miehet,
niin tähänkin tasa-arvoon voiraan tulevaisuudes
pikkusen hahmotella.
Haluaasinkin, vaikkei tämä ole kyselytunti, kysyä,
että olisiko ed. Tiusasella vastausta siihen, jotta onko
se faktaa vai fiktiota, jotta keskimäärin satavuotiaaksi
tämän päivän lapset elävät.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen puhui tässä psa-tutkimuksista,
ja sehän on yksi totuus, minkä hän kertoi,
mutta omien tietojen ja kokemuksien mukaan myös toista
tietoa on paljon saatu.
Pentti Tiusanen /vas:
Herra puhemies! Ensiksi haluaisin tuohon, mitä ed.
Laxell sanoi, todeta, että on toki niin, että se
on keskeistä, miten se psa-arvo muuttuu. Pienikin muutos
saattaa olla merkittävä, jos kyseessä on
niin kutsutusti tyypiltään pahanlaatuinen kasvain.
Niitähän on, niin kuin me tiedämme ja
ed. Laxell tietää, enemmän paremman laatuisia
kuin pahemman laatuisia, pahanlaatuisia neoplasmoja eturauhasissa, niin
kuin kaikissa näissä syöpätyypeissä.
Eli pienikin muutos voi olla merkittävä, jolloinka
sitä pitäisi näissä riskiryhmissä jatkuvasti
seurata. Sitten psa:ssahan on niitä fraktioita, erilaisia
täsmätutkimuksia. Ne pitäisi tehdä edelleen.
Siinä mielessä tällaista massaseulaa
en henkilökohtaisesti suosittele.
Tämä ed. Miedon sympaattinen puheenvuoro. Haluaisin
omalta puoleltani vain todeta sen, että kyllä se
sata vuotta on enemmän ehkä kuitenkin fiktiota,
koska odotettavissa on jälleen muita iän pituutta
kaventavia tekijöitä. Nyt meillä on yhä enemmän
kemikalisoitunut ympäristö, ja siihen liittyy
terveysongelmia. Nämä ftalaatit, joista nyt viime
päivinä on puhuttu, jotka ovat miehisyyteen eli
miehen siemennesteeseen vaikuttava tekijä ja sen laatua
heikentävä tekijä, ovat vain eräs symboli
siitä, mitä kemikalisoituminen merkitsee ihmisen
terveydelle.
Keskustelu päättyi.