Merja Kyllönen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Perusoikeudet kuuluvat kaikille, niin
myös oikeus tietoon ja yhdenvertaisiin viestintäyhteyksiin.
Puhelinlankaverkon purkamisen yhteydessä kansalaisille
luvattiin toimivat langattomat yhteydet. Tämä lupaus
ei nyt toteudu koko maassa.
Miten hallitus voi hyväksyä yleispalveluvelvoitteen
keventämisen teleyritysten toiveen mukaisesti tilanteessa,
jossa ei ole varmistettu alueellisesti kattavien korvaavien verkkojen
toimivuutta?
Viestintäministeri Suvi Lindén
Arvoisa puhemies! Yleispalveluvelvoite on yksiselitteisen selvä,
ja se on kirjoitettu viestintämarkkinalakiin. Jokaisella
kansalaisella on oikeus laadukkaaseen kohtuuhintaiseen puhelinpalveluun
riippumatta siitä, missä päin tätä maata
asustaa. Se, että meillä on myös viestintämarkkinalaissa
selvä kirjaus siitä, että tämä palvelu
voidaan tuottaa millä teknologialla tahansa, tarkoittaa
sitä, että myös langaton vaihtoehto on
mahdollinen. Tämä on tuonut tullessaan sen tilanteen,
että TeliaSonera on haja-asutusalueilla korvannut kupariverkkoa
langattomilla palveluilla. Mutta, ed. Kyllönen, lähtökohta
on ihan selvä: palvelu on saatava. Siitä ei ole
tingitty missään. Lain pykälä on
ihan selvä, ja Viestintävirasto valvoo tämän lain
toteuttamista ja noudattamista.
Merja Kyllönen /vas:
Arvoisa puhemies! Täytyy kysyä ministeri
Lindéniltä, kuinka voi olla sitten, että kentän
viesti on täysin ristiriitainen siihen nähden,
mitä ministeri meille täällä kertoo.
Kansalaiset eivät saa sitä palvelua, minkä laki
heille osoittaa. Viestintäviraston päätösluonnoksessa
on esitetty, että matkaviestinverkon kautta tarjottava
korvaava puhelinpalvelu on kuuluvuudeltaan riittävä,
kun se toimii yhdessä paikassa enintään
5 metrin korkeudella olevalla lisäantennilla.
Onko kohtuullista vaatia kansalaisia asentamaan lisäantennit
ja kokeilemaan palveluiden toimivuutta itse, kun ministeriössä on
hyväksytty toimivan verkon alasajo varmistamatta riittäviä velvoitteita
matkapuhelinverkkojen peitolle ja operaattoreiden yhteiskuntavastuulle?
Viestintäministeri Suvi Lindén
Arvoisa puhemies! Silloin kun tilanne paljastui, että TeliaSonera
aikoo käyttää hyväkseen tätä edellisellä vaalikaudella
muutettua pykälää siltä osin,
että tämä puhelinpalvelu voidaan tarjota
myös langattomasti, on luotu 12 kohdan ohjelma, joka lähtee
periaatteeltaan siitä, että oikeuden menetyksiä ei
saa tulla. Eli se käytännössä tarkoittaa myös
sitä, että silloin kun kupariverkon, kiinteän linjan,
tilalle tarjotaan langatonta vaihtoehtoa, kustannuksia tästä siirrosta
ei asiakkaalle saa tulla. Tähän on myös
TeliaSonera sitoutunut. Yksi lähtökohta tässä 12
kohdan ohjelmassa on myös se, että tämän
langattoman puhelinpalvelun pitää kuulua sisätiloissa
yhtä laadukkaasti kuin tämä langallinen
palvelu on aikaisemmin kuulunut.
Jos näitä sopimusehtoja rikotaan, jotka TeliaSonera
on allekirjoittanut ja joihin se on sitoutunut, silloin kansalaisten
tulee olla yhteyksissä joko liikenne- ja viestintäministeriöön
tai Viestintävirastoon. Meillä on ihan selvät,
yhdessä ...
Puhemies:
Nyt seuraavaan kysymykseen!
... sovitut pelisäännöt, joita TeliaSonera
on sitoutunut noudattamaan.
Annika Lapintie /vas:
Herra puhemies! Olisin kysynyt toiselta viestintä-
ja liikenneministeriltä, kun tämä yleispalvelu
kattaa myös liikkumisen, ja tänään
täällä eduskunnassa vieraili saaristoasiain
neuvottelukunta, joka oli todella huolissaan siitä, kun
määrärahat eivät taaskaan riitä yhteisalusliikenteen
ylläpitoon. Aika silmiinpistävää oli,
että ministerin oma puolue ei ollut ollenkaan läsnä kuuntelemassa
näitä huolia. Vuosi vuoden jälkeen eduskunta
on joutunut näitä määrärahoja
lisäämään. Ihmettelenkin nyt,
että onko tämä välinpitämättömyys,
joka tähän on syynä. Heillähän
ei ole teitä siellä, vaan kysymyksessä on
valtion velvoite ja saaristolain mukainen velvoite, että sinne
taataan myös nämä liikenneyhteydet.
Ettekö ole ollenkaan kiinnostunut saaristolaisten ihmisten
asumisesta?
Liikenneministeri Anu Vehviläinen
Arvoisa puhemies! Olen erittäin kiinnostunut ja olen
tietoinen tästä, että ne ovat vuositasolla
olleet hieman riittämättömällä tasolla
ja niitä on täällä eduskunta
usein omassa käsittelyssään sitten lisännyt.
Totta kai perussyy on se, että kun lyödään
kehykset lukkoon ja saman verran annetaan koko vaalikaudelle rahoitusta
kustannuksista polttoaine- ym. syistä, ja ne sitten nousevat, niin
silloin ei välttämättä se rahoitus
siihen riitä. Mutta olen oikein tietoinen siitä ja
olen heitä monta kertaa tavannut näissä asioissa.
Raimo Piirainen /sd:
Arvoisa puhemies! Nyt on ollut paljon lainsäädäntöä:
on ollut postilainuudistus, sitten on Yle-lakiakin on käsitelty,
mutta sitten on tämä laajakaista olemassa myös,
ja nyt sitten on VR:nkin osalta puhuttu, että ainakin ministeriössä on
hyvin pitkälle tätä yksityistämispolitiikkaa
vedetty. Nyt jos tällä tavalla mennään,
niin tämähän tarkoittaa silloin sitä,
että harva-asutusseutujen palvelut heikkenevät,
niin kuin nyt nähtävissä on. Mitenkä hoidatte
tämän asian, että esimerkiksi rautatieliikenne
säilyy harvaanasutulla seudulla tulevaisuudessakin?
Liikenneministeri Anu Vehviläinen
Arvoisa puhemies! Haluan todeta ensinnäkin, että ministeriössä ei
ole valmisteilla minkäänlaista yksityistämisasiaa.
Tavaraliikenteen osalta on kilpailu vapautettu 2007 vuoden alusta
ja sitten VR:lle on myönnetty yksinoikeus henkilöliikenteeseen
kaukoliikenteessä aina koko tämän vuosikymmenen
ajan, niin että se ei pidä paikkansa.
Mutta sitten haja-asutusalueiden ja koko maan kaukoliikenneyhteyksien
turvaaminen on todella haasteellinen tehtävä.
Siinä on ollut samanlaista ongelmatiikkaa. Meillä on
5 vuoden sopimus tällä hetkellä voimassa,
mutta me emme ole pystyneet nostamaan vuositasolla sitä rahoitusmäärää,
ja siinä on olemassa sellainen uhka, että ei pystytä ajamaan
ihan kaikkia vuoroja. Mutta itse pidän kyllä tärkeänä,
että kun uutta sopimuskautta valmistellaan, niin missään
tapauksessa ilmastosyistä tai muista syistä johtuen
ei ole mahdollista, että näitä kaukoliikenteen
rahoja vähennettäisiin, vaan pikemminkin niissä on
päinvastoin korotustarvetta seuraavalla vaalikaudella.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! Nopea laajakaistayhteys on myös
peruspalvelu, ja se pitää turvata kaikille suomalaisille, asui
sitten missä asui. Ja tässä on nyt iso
ongelma. Ruotsi lähti alun perin sille tielle, että valtio satsaa
paljon rahaa ja vedättää sitä kaapelia
eripuolille Ruotsia, myös maaseutualueille. Suomi lähti
operaattoritielle, ja uskoteltiin, että kyllä ne hoitavat
nämä operaattorit markkinavoimat. Mutta eiväthän
ne tietenkään vedä sitä kallista kaapelia
maaseudulle, jos sieltä ei ole voittoa näkyvissä.
Tämähän olisi pitänyt ymmärtää.
Ja nyt ollaan ongelmissa. Nyt valtio ottaa vastuuta, mutta ensimmäinen
ongelma on se, että esimerkiksi Lapissa ei ole löytynyt
operaattoria, joka rupeaa tekemään jotakin. Kilpailutus
on pystyssä, mutta kilpailijat puuttuvat. Mitä teette?
Ja toinen ongelma on se, että sitten kahden kilometrin päästä pitää kuitenkin
talouden vetää omalla rahalla se nopea laajakaista
sinne kotiin, jos se siihen saakka yleensä saadaan. Miksi
maaseudulla pitää maksaa enemmän vielä tästä laajakaistayhteydestäkin
kuin kaupungissa? Onko teillä vastauksia tämmöisiin
(Puhemies: Ja sitten vastaukseen!) perimmäisiin kysymyksiin?
Viestintäministeri Suvi Lindén
Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen siitä,
että Suomessa on rakennettu Suomen malli. Ruotsin tietoliikenneyhteysmallissa
näistä nopeista yhteyksistä lähdetään
siitä, että 90 prosenttia ruotsalaisista saavat
nopeat yhteydet. Juuri haja-asutusalueen viimeiselle 10 prosentille
ei Ruotsin hallitus ole minkäänlaista suunnitelmaa
tehnyt. Lakisääteinen oikeus on yhden megan laadukkaaseen
nopeuteen, ja valtioneuvostolla on periaatepäätös, ei
lainsäädäntöä siitä,
että vuoteen 2015 halutaan rakentaa kuituun perustuva runkoverkko
tähän maahan, joka mahdollistaa huomattavasti
nopeampia yhteyksiä, kuin 1 mega kaikkialle Suomeen.
Haaste on, että kaikkialla alueilla ei ole tarjouksia
ensimmäisellä kierroksella tullut. Nyt on toinen
kierros lähdössä käyntiin, jossa
näitä tarjouspyyntöjä tarkennetaan.
Valtioneuvosto on periaatepäätöksen yhteydessä myös
päättänyt siitä, että vuonna
2012 tarkistetaan tilannetta, missä mennään.
Tavoite ja päämäärä on,
että vuonna 2015 tässä maassa olisi hyvät
yhteydet kaikilla suomalaisilla niin halutessaan. (Puhemies: Nyt pitää siirtyä seuraavaan
kysymykseen!) Töitä pitää kovasti
tehdä, mutta päämäärä on
vakaa.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Arvoisa puhemies! Keski-Suomessa tuli yksi laajakaistatarjous,
rakentamistarjous. Se oli aivan kohtuuton. Se oli yli kaksinkertainen
osuus kunnalle siitä, mikä oli kustannusarvio.
Sen lisäksi yhtiö vaatii kunnilta takauksen vielä suuremmasta
osuudesta kuin mitä on tämä kunnan maksuosuus.
Tämä on todella kohtuuton, ja kun viime maanantaina maakuntavaltuustossa
tästä keskusteltiin, niin todettiin, erityisesti
keskustalaiset maakuntavaltuutetut olivat huolissaan kanssani siitä,
että tällä menettelyllä kunnat
ajautuvat täysin mahdottomaan tilanteeseen. Näin
ei kerta kaikkiaan voida edetä.
Mikä on se ratkaisu, minkä valtioneuvosto
nyt tekee tässä, että koko maa saadaan
näiden järjestelmien piiriin ilman, että kunnat
joutuvat näin kohtuuttomiin kustannuksiin ja sitten vielä kuntalaisille
tulee tämä kohtuuton osuus, kun taajamissa se
tulee markkinaehtoisesti ilmaiseksi niin kunnalle kuin käyttäjällekin?
Viestintäministeri Suvi Lindén
Arvoisa puhemies! Ensimmäisen tarjouskierroksen jälkeen
oli havaittavissa, että siellä, missä toimii paikallisia
puhelinosuuskuntia, Finnet-yhtiöitten jäseniä,
on tarjouksia syntynyt. Muun muassa Kainuussa kaikkiin neljään
hankkeeseen saatiin tarjous. Valitettavasti siellä, missä päätoimijoina ovat
TeliaSonera, Elisa ja DNA, ei näitä tarjouksia
ole samassa mittakaavassa tullut, ja se on haaste.
Nyt on tärkeätä, että tässä seuraavassa
kierroksessa paneudutaan myös tähän ennakkomarkkinointiin,
koska yksi lähtökohta sille, että yleensä tarjotaan,
on se, että on kiinnostusta. Kunnalla on myös
vastuu kertoa kuntalaisille siitä, mitä varten
nämä laajakaistat ovat tärkeitä.
Tavoite on kuitenkin ihan selvä siltä osin, että haluamme, että tähän
maahan syntyy myös nopeita yhteyksiä haja-asutusalueille,
ja sen puolesta tulemme tekemään töitä.