Pentti Oinonen /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää niitä ministereitä, jotka jäävät keskustelemaan ajankohtaisesta aiheesta, Suomen maaseutupolitiikasta.

Herra puhemies! Ilman maaseutua ei olisi Suomea. Harvassa ovat ne suurkaupungeissa asuvat suomalaiset, joilla ei ole juuria maaseudulla. On tiedostettava, ketkä ovat rakentaneet pääkaupunkiseudun lähes metropolin mittasuhteisiin. Sen ovat tehneet maaseudulta muuttaneet ahkerat ihmiset, myös Oulusta muuttaneet. (Vasemmalta: Pertunmaalta!) Tämä osoittaa suomalaisten muuttoliikkeen suunnan viime vuosikymmeninä, pois maalta suuriin kaupunkeihin ja kyläkeskuksiin.

Suomen nykyinen maaseutu- ja maatalouspolitiikka ei palvele yhteiskunnan kokonaisetua, sillä maaseudun palveluja on siirretty sekä maataloushallintoa keskitetty Etelä-Suomeen ja sen kasvukeskuksiin. Tästä suuntauksesta olisi pyrittävä pois ja keskityttävä hallintopalvelujen hajauttamiseen. Hallintopalvelujen keskittäminen pääkaupunkiseudulle tulisi lopettaa, sillä etätyöstä ja tietoliikenneverkoista on puhuttu jo 15 vuotta. Nyt olisi aika jo siirtyä tekoihin. Tähän tulisi sekä nykyisen istuvan että tulevien hallitusten kiinnittää huomattavasti enemmän huomiota.

Palvelujen säilyttäminen on tehokkainta aluepolitiikkaa. Jotta asuminen ja yrittäminen maaseudulla olisi mahdollista, on pyrittävä tekemään ennakoitavaa politiikkaa, jotta koko maassa pystyttäisiin edelleenkin asumaan sekä harjoittamaan maataloutta ja maaseutuyrittäjyyttä. Tätä kehitystä tulisikin tukea kaikin mahdollisin keinoin. Keskeisenä kysymyksenä tällöin nousee esiin maaseudun tiestön kurjan kunnon parantaminen liikennöitävään kuntoon.

Maaseutupolitiikan kärki tulisi pitää erityisesti nuorissa. Maa- ja metsätalous on saatava houkuttelevaksi elinkeinoksi suomalaisen nuorison keskuudessa. Me perussuomalaiset emme halua myöskään unohtaa maaseudun ikääntyviä ja iäkkäitä ihmisiä. Heille tulee taata oikeus elää ja asua maaseudulla niin pitkään kuin se on terveyden puolesta mahdollista.

Suomessa harjoitetun epäonnistuneen maatalouspolitiikan tulokset ovat helposti luettavissa tilastoista. Maatilojen määrä on vuosi vuodelta vähentynyt. Tähän on vaikuttanut maatalouden harjoittamiseen liittyvä sääntely ja byrokratian kasvaminen, siis sekä EU:sta peräisin olevan sääntelyn että kansallisen lainsäädännön lisääntyminen. EU:n vetämää suurtilalinjaa on ajettu väärällä tukipolitiikalla. Seurauksena on ollut EU:n laajuista ylituotantoa, ja tuottajahinnat ovat romahtaneet kannattamattomalle tasolle.

Kansalaiset ovat äänestäneet jaloillaan, ja ydinpalvelut on syrjäkylillä lopetettu lähes yksipuolisesti ilman, että koko seutuyhteisön tarpeita olisi arvostettu ja kuunneltu. Palvelujen lakkautuslista on loputon: kyläkoulut, postipalvelut, poliisi — vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Sen sijaan, että näitä palveluita olisi lakkautettu, olisi tullut kehittää maaseutua yli sektorirajojen yhdessä yritysten kanssa. Meidän on ajateltava maaseutua täysin uudella tavalla. Maaseutu tulisi nähdä nyt ja tulevaisuudessa maamme voimavarana sekä monimuotoisena asuinympäristönä, jossa tuotetaan myös jatkossa puhdasta gmo-vapaata lähiruokaa.

Perussuomalaisten mielestä epäonnistunut maaseutupolitiikka näkyy myös kotimaisten energialähteiden aseman heikentämisenä. Toisin kuin nyt on tehty, näitä olisi pitänyt suosia. Meidän on ajateltava energiaa täysin uudella tavalla. Se loisi uusia mahdollisuuksia elinkeinotoiminnassa myös maaseudulla. Meidän on nähtävä kuusenoksa kemikaalina, purut ja lastut biopolttoaineena, vesi lämmön lähteenä. Meidän on nähtävä energia ympärillämme. Maaseutu on myös mahdollisuuksien vilja-aitta kaikkine jokamiehenoikeuksineen. Tämä tulee meidän kaikkien päättäjien oivaltaa.

Isossa kokonaiskuvassa voidaan todeta, että poukkoilevan maaseutupolitiikan päätökset ovat tuoneet lisäesteitä niin sanottujen liitännäiselinkeinojen hyödyntämiselle. Esimerkkinä käytän koneurakointia. Näiden elinkeinojen hyödyntäminen olisi erityisen tärkeää, jotta maaseutu pystyttäisiin pitämään elävänä. Nämä synnyttäisivät työpaikkoja pääasiassa juuri haja-asutusalueille ja näin osaltaan edistäisivät maaseudun elinvoimaisuutta. Tällä olisi myös iso vaikutus maamme huoltovarmuuden ja energiaomavaraisuuden nostamisessa.

Suurta huolta maataloustuottajille aiheuttaa se, että unionin maatalousuudistuksen myötä Suomen saamat tuet tulevalle kaudelle 2014—2020 ovat voimakkaasti alenevia. Myös vuoden 2014 ylimenokauden osalta maksatukset voivat olla myöhässä — ja ovat myöhässä — ja näin aiheuttaa ongelmia osalle viljelijöistä. Tämä ei ole suotavaa, sillä tuet ovat keskeinen osa viljelijöiden tulonmuodostuksesta. Surullisena, peräti surullisena esimerkkinä tästä on kuluneella viikolla EU:n tekemä päätös jättää suomalaiset maidontuottajat vaille EU-tukea. Vanha sanonta — talonpojan tappolinjan on loputtava — pitää tänäkin päivänä paikkansa.

Arvoisa puhemies! Oikeisiin asioihin panostamalla voidaan saada aikaan yhteinen tahtotila siitä, että oikeudenmukaisia päätöksiä tarvitaan, mikä hyödyttää kaikkia suomalaisia. Osasyynä tähän on kehnosti harjoitettu maatalouspolitiikka, niin kuin jo edellä mainitsin, sekä nykyinen EU-politiikka ja sen mukanaan tuomat lainsäädännölliset esteet.

Suuri kansalaisiin kohdistuva virhearvio on ollut jätevesiasetuksen säätäminen. Tämä on aiheuttanut kansalaisille suuria kustannuksia, mutta ennen kaikkea suurta epätietoisuutta siitä, mitä jatkossa tulisi tehdä. Näin on, koska jätevesiasetuksen piirissä oleville kansalaisille ei ole tiedotettu jatkotoimenpiteistä. Tämänkaltaisiin epäoikeudenmukaisiin sekä byrokraattisiin päätöksiin haluamme saada muutoksen aikaiseksi. Perussuomalaiset vaativatkin jätevesiasetuksen pikaista kumoamista. Toisaalta olemme suhtautuneet varsin kriittisesti myös EU:n maatalouspolitiikan uudistuksen tuomiin vaateisiin, sillä tämä on vaikeuttanut viljelijöiden ja koko suomalaisen maaseudun selviytymistä ja toimeentuloa.

Ja sitten, arvoisa puhemies, metsä on ollut kautta aikojen maamme hyvinvoinnin lähde sekä vaurauden kivijalka. Sitä se voi olla myös jatkossa, kun ymmärrämme sen todellisen arvon. Yhteiskunnan muutoksessa metsäteollisuus on vastannut osaltaan yhteiskunnan asettamiin tehokkuus- ja taloudellisuusvaatimuksiin. Valtiovallan toimet puolestaan ovat heikentäneet metsäteollisuuden kilpailukykyä.

Samoin kuin metsä, myös metsästys on osa suomalaista elämänmuotoa. Petopolitiikka on Suomessa saatava kuntoon siten, että suurpedot eivät aiheuta haittaa ihmisille, kotieläimille tai yrittämiselle. Sudet kuuluvat korpeen, eivät kylänraitille. Maaseudulla asuville metsästys on yksi niistä harvoista harrastuksista, joita he voivat harrastaa kotiseudullaan sekä lähiympäristössä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät pakon edessäkään suostu maaseudun autioittamiseen. (Välihuutoja) Toivon, että nyt alkavan keskustelun aikana keskitytään ennen kaikkea ratkaisujen hakemiseen koko Suomelle tärkeän maaseudulla asumisen ja sen elinvoimaisuuden turvaamiseksi. (Riitta Myller: Sitä olisi toivonut!)

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää perussuomalaista eduskuntaryhmää tästä maaseutupolitiikkaa koskevasta keskustelualoitteesta. Minä olen huomannut tässä lyhyessä ministeripestissä, että meillä on liian vähän mahdollisuuksia keskustella yhdessä näistä maatalouden ja maaseudun kehittämiseen liittyvistä asioista, mutta nyt kiitos tämän aloitteen, mutta myöskin tämän valitettavan ajankohtaisen maitotilanteen vuoksi siihen on oikein sitten kunnolla tilaa, ja käytetään se.

Hyvät edustajat! Maaseutu on, kuten tässä äskeisessä puheenvuorossa kuultiin, meidän tulevaisuutemme valtti, ja se on meidän maamme perusta. Maaseudun kehittämisen pitää pohjautua tälle ajatukselle. EU-jäsenyys on tuonut, vaikka toisin ajatellaan, uusia resursseja kehittää maaseutua yhteisen maatalouspolitiikan raameissa. Suomalaisen maaseudun kehittäminen soveltaa parhaalla mahdollisella, optimaalisella tavalla EU:n välineitä alueellisiin ja paikallisiin tarpeisiin. Kansallisesti maaseudun kehittämiseen on sitoutunut laaja joukko eri sektoreiden toimijoita, mikä näkyy muun muassa maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa ja sen poikkihallinnollisissa teemoissa. EU-jäsenyyden myötä Suomen maaseutu ei ole autioitunut, kuten on pelätty, vaan sinne on syntynyt myös uutta monipuolista elinkeinotoimintaa, kuten elintarvikkeiden jatkojalostusta, maatilamatkailua sekä laajasti nyt ehkä uuden buumin saanutta biotalousyritystoimintaa.

Maaseudun pienet yritykset ovat potentiaalisia kasvuyrityksiä. Jo yhdenkin ulkopuolisen työntekijän palkkaaminen on merkittävä asia pienelle maaseutupaikkakunnalle, jolla yrittäjyys on pitkälti mikrokokoluokkaa. Meidän maaseutuohjelmallamme voidaan vaikuttaa siihen, että koko maassa pystytään edelleenkin asumaan ja harjoittamaan niin maataloutta kuin maatalousyrittäjyyttäkin.

Arvoisa puhemies! Suomalainen haluaa syödä suomalaista ruokaa. Sitä me emme saa, jos ei ole suomalaista tuottajaa, ja viljelijän taas on saatava työstään ja panoksestaan riittävä tulo, jolla voi itsensä ja perheensä elättää. Meidän tehtävämme on tehdä kaikki mahdollinen maatilojen kannattavuuden parantamiseksi. (Keskeltä: Kuten leikata!) Eli avainasemassa on siis kannattavuus.

Kannattavuus koostuu monista eri elementeistä. Meidän kasvukautemme on lyhyt, ja Suomessa tuotantokustannukset ovat korkeat. On siis selvää, että ilman merkittävää tukirahoitusta Suomessa ei olisi elävää maataloutta ja laajaa elintarvikejalostusta eikä nykyisen kaltaista elävää maaseutua. Suomen maatalouden kannalta EU:n tason tukiratkaisut nyt käynnistyvälle kaudelle ovat varsin hyviä. Suomen EU-rahoitus kokonaisuudessaan säilyy edellisen kauden tasolla, kun maaseudun kehittämisrahoituksen kasvu kattaa suorien tukien pienen aleneman. Samaan aikaan valtaosalla muista EU-maista tämä kokonaisrahoitus laski.

Suomalainen puhdas ja kestävällä tavalla tuotettu ruoka on valtti, jonka arvo tulee nousemaan. Kuluttajat haluavat edelleen kotimaista ruokaa, ja yhä useampi on valmis maksamaan korkeamman hinnan vastuullisesti ja lähellä tuotetusta kotimaisesta ruoasta. Maailmalla taas väkimäärä kasvaa ja samaan aikaan on pula puhtaasta viljelyalasta. Kun pääsemme tämän vaikean ajan yli, näkyy tulevaisuudessa suuriakin mahdollisuuksia suomalaiselle kestävästi tuotetulle, puhtaalle ruoalle.

Kotimaisilta ja ulkomaisilta markkinoilta on mahdollista saada laadukkaalle ruoallemme korkeampi hinta, jonka hyöty pitää saada tuottajalle asti. Siten voimme osaltaan parantaa kannattavuutta ja tilojen pärjäämisen edellytyksiä. Myös maatalouden rakenteita pitää kehittää kannattavuuden parantamiseksi. Rakennekehitys on vähentänyt suomalaisten maatilojen määrää ja kasvattanut toisaalta niiden kokoa. Vaikka pienikin tila voi olla kannattava, maatilayritysten koko kertoo usein niiden kilpailukyvystä. Uudistuksiin tiloja on kannustettu investointitukien avulla.

Tuotantoa jatkaneet yritykset ovat halukkaita kehittämään toimintaansa, investoimaan uusiin tuotantorakenteisiin ja -tekniikoihin. Nuoret tuottajat haluavat käyttää uutta teknologiaa. Isovanhempamme lypsivät käsin, tänä päivänä sen tekee yhä useammalla tilalla robotti.

Uudistumisen kautta maatilat voivat hyödyntää biotalouden esiin nostamat valtavat mahdollisuudet. Biotalous onkin suomalaisen maaseudun ja sen kehittämisen keihäänkärki. Maaseudun yritykset ovat aitiopaikalla nimenomaan biotalouden kehittämisen saralla. Biotalous tuo uusiutuvat luonnonvarat osaksi monia arkisia toimintoja, minkä lisäksi tähtäin on asetettava korkean lisäarvon biotalouden tuotteisiin. Biotalous on myös yksi niistä aloista, joilla Suomi saadaan uuteen nousuun, ja se onkin nostettu maan hallituksen työssä erityisesti keskiöön yhdessä cleantechin ja digitaalisten liiketoimintojen kanssa.

Metsät taas ovat keskeinen osa biotaloutta ja tärkeä hyvinvoinnin lähde Suomelle ja suomalaisille. Siksi on erityisen ilahduttavaa, että tämän vuoden aikana metsäalan odotettu kasvu on konkretisoitunut useilla erittäin myönteisillä uutisilla. Vaikka monilla muilla toimialoilla tarvittavat investoinnit odottavat vielä itseään, metsäala katsoo jo tulevaisuuteen. Olemme kuulleet isoista ja pienistä investoinneista. Itse asiassa tuntuu, että melkein joka viikko Suomessa tehdään ja lanseerataan biotalouden saralla uusia innovaatioita, jotka työllistävät suomalaisia ihmisiä.

Me tuemme tätä kehitystä maa- ja metsätalousministeriössä ja koko hallituksessa useiden eri keinojen kautta. Muutama esimerkki: Biotalouden edistämiseen on suunnattu ensi vuodelle 2 miljoonaa euroa. Turpeen veroa lasketaan ja metsähakkeen syöttötariffia nostetaan kotimaisten energioiden suosimiseksi ja yritystoiminnan tukemiseksi. Samalla tehdään laajoja toimenpidekokonaisuuksia, jotta metsäteollisuuden suuret megaluokan investointihankkeet varmasti lähtevät liikkeelle.

Maaseudun alemman asteen tieverkko on edellytys muun muassa bioenergian hyödyntämiselle mutta laajemmin koko maaseudun elinvoimaisuudelle. Lausunnolla olevassa metsästrategiassa esitetäänkin kehittämisohjelmaa, jossa paneudutaan tiestön ylläpitoon ja kehittämiseen. Kuluneet vuodet ovat olleet tunnetusti vaikeita yrityksille. Maaseutuohjelman tukia saaneet yritykset ovat kuitenkin selvinneet tutkimusten mukaan paremmin kuin ne, jotka eivät ole näihin tukiin päässeet kiinni. Eli tämä on hyvä esimerkki ja osoitus siitä, että maaseutuohjelma toimii, kun sitä hyödynnetään. (Keskeltä: Ei toimi!)

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Käsittelimme aika laajasti Venäjän tuontikieltoa. En siitä ajatellut puhua, mutta totean lyhyesti ajan säästämiseksi, että jää keskustelulle tilaa, että Suomi ei hyväksy tehtyä ratkaisua. Työ jatkuu. Komissaari on selkeästi todennut, että tämä työ jatkuu, hän ymmärtää Suomen ongelmat. Me teemme töitä viimeiseen asti, että Suomi saa sen, mitä meille kuuluu, (Timo Soinin välihuuto) — viimeiseen mieheen ja naiseen asti, jotta Suomi saa sen, mitä meille kuuluu.

Valitettavaa on se, että me luultavasti tulemme täyttämään nämä EU:n omat kriteerit viimeistään joulukuun aikana, jolloin on nähtävissä, että kriisin jatkuessa tuottajahinnat tulevat laskemaan edelleen. Minä en sitä halua, kukaan ei sitä halua, mutta fakta on se, että jos kauemmin tämä kriisi jatkuu, osuuskunnat eivät voi ottaa sitä tappiota enää itselleen vaan se vyöryy sieltä tuottajahintoihin, ja silloin nämä kriteerit täyttyvät. Emme millään haluaisi nähdä, että pitäisi mennä sitä kautta, vaan niitä tukitoimia olisi pitänyt saada jo eilen. Mutta jos me saamme ne ensi tai seuraavalla viikollakin, niin siihenkin täytyy olla tyytyväinen.

Arvoisa puhemies! Maaseudun elinvoiman kannalta palvelut ovat tietysti kaikki kaikessa. Tässä keskustelun avauspuheenvuorossa tulivat hyvin esille myöskin esille nämä tulevaisuuteen tähtäävät, infrastruktuuriin liittyvät asiat palveluiden turvaamiseksi ja kehittämiseksi, kuten tietoverkot. Minulla oli tällä viikolla mahdollisuus käydä avaamassa Ukkoverkot-nimistä liiketoimintaa, joka tuo itse asiassa 99 prosenttiin Suomea laajakaistayhteyden. Erinomainen konsepti. Teknologian kehittyminen takaa niitä asioita, joita ei välttämättä yhteiskunta pysty niin nopeasti tekemään, mutta kun me mahdollistamme asioiden syntymisen, niin tämäkin laajakaistan saaminen tapahtui nyt 2—3 vuotta nopeammin kuin lainsäädännöllisesti yrittämällä, kun sitä on yritetty vuosia puskea. Laajat tietoverkot, laajat yhteydet mahdollistavat yritystoiminnan, tämän päivän toimimisen modernissa yhteisympäristössä riippumatta siitä, asuuko Puolangalla Auhon kylässä vai Helsingissä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on erittäin sitoutunut koko Suomen kehittämiseen. Hallitus on erittäin sitoutunut siihen, että elämisen ja yrittämisen ja hyvinvoinnin edellytyksiä tuetaan eri puolilla Suomea. Toivon, että tästä laajasta aihepiiristä käydään nyt hyvää, monipuolista keskustelua ja vaihdetaan ajatuksia. — Kiitos.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Kun Suomi ja me kaikki täällä yhteisesti samalla tavalla ajatellen etsimme ulospääsyä tästä Suomen taloustilanteesta — meidän hyvinvointimme uhkaa kutistua näillä näkymin — kaikki ovat sitä mieltä, että biotalous laajasti ymmärrettynä on yksi merkittävimpiä mahdollisuuksia tässä. Biotalouden edellytykset tulevat kaikki maaseudulta, ja jollei näitä edellytyksiä saada käyttöön, me emme voi siitä tulevaisuuden menestystä rakentaa. Mutta kun jatketaan tätä ketjua, sen myötä meillä täytyy olla elämisen, yrittämisen ja asumisen mahdollisuudet maaseudulla palveluineen, tiestöineen, tietoliikenteineen, lupaprosesseineen ja niin edelleen.

Yksi oleellisin sana, joka tähän kehittämiseen liittyy, on politiikan johdonmukaisuus, että myös pystymme menemään siihen suuntaan kaikilla politiikkasektoreilla. Ministeri Orpo totesi tässä, että politiikan pitää olla johdonmukaista. En voisi olla enemmän samaa mieltä, se on päivänselvä asia. Mutta heti samaan hengenvetoon totean: hallituksen omassa budjetissa mainitaan, että sen tavoitteeseen Kansallisesta metsäohjelmasta ei päästä. Ihan samalla tavalla puhutaan myöskin alempiasteisesta tieverkosta. Hallitus on asettanut tavoitteen, että se kohenee. Se rapautuu tällä hetkellä, sekin on myönnetty tosiasia. Maatalouden kannattavuus alenee, mitä tapahtuu? Tukia leikataan edelleenkin, ja äsken mainittua tukien aikataulua ollaan siirtämässä. Tuottajahinnat alenevat, ja edelleen heikennetään luopumistukea, ja niin edelleen, ja niin edelleen. Missä on se johdonmukaisuus tältä osin?

Tuo byrokratia-asia on noussut kaikkien huulille. Tällä vaalikaudella on merkittävä lisäys tullut byrokratiaan. Meillä on Euroopan unionin pisimmät ympäristölupaprosessit. Ne ovat erittäin kalliita, ne ovat monimutkaisia ja ne ovat myöskin tarpeettomia. Siinä mielessä tunnustus täytyy antaa, että nyt on tullut (Puhemies: Kiitos!) myöskin siihen pieni huojennus, ja sitä me haemme, keskusta on ajanut sitä koko ajan. Maaseudulla on erittäin suuria mahdollisuuksia.

Lauri  Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaseutu on sodan jälkeen kehittynyt valtavasti, ja se on autioitunut lähinnä sen seurauksena, että tavoitteena on ollut tilakokojen huomattava suurentaminen. Tokihan niitä on pitänyt suurentaa, että on saatu kannattavuutta parannettua, tai ainakin niin on luultu suomalaisessa maatalouspolitiikassa.

Nyt EU-aikana on tullut varsin selväksi, ettei tämä suunta ole kumminkaan taannut sitä, että viljelijät ja maaseutuväestö voivat paremmin, kun tiloja on suurennettu. Se, ettei ole voitu paremmin, johtuu siitä, että tuottajahinnat ovat laskeneet ja Euroopan unionin aikana myöskin tuotteista saatavat tuet viljelyyn ovat laskeneet. Maan hinta on suhteellisen korkealla tasolla tilojen tuottavuuteen nähden ja viljelijät velkaantuvat. Onneksi korkotasot ovat alhaalla, etteivät ole menneet konkurssiin. Mutta jos korkotasot nousevat, niin tapahtuu suuria muutoksia, ja tämän takia tätä politiikan suuntaa pitäisi ajoissa muuttaa, että myöskin (Puhemies koputtaa) seuraavan sukupolvenvaihdoksen aikana on viljelijöitä.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Maaseudun ydintoimintaa ja sen koossa pitävä voima on maatalouden harjoittaminen. Kaikista keskeisintä on maatalouden kannattavuus, ja tällä hetkellä on tilanne se, että maataloudesta ei löydy yhtäkään tuotantosuuntaa, jolla menisi tällä hetkellä hyvin. Se syö viljelijöiden tulevaisuudenuskoa ja vähentää samalla investointihalukkuutta.

Maatalouden tulevaisuudenuskon kannalta olisi tärkeää kuitenkin, että tehtäisiin investointeja. Ja nyt, kun maidontuotannon puolella kiintiöt poistuvat, muualla Euroopassa on innokkuutta lisätä tuotantoa, mutta Suomessa tilanne on päinvastainen. Siksi olisi äärimmäisen tärkeää, että valtion budjetista löytyisi elementtejä tämän tulevaisuudenuskon luomiseen. Se tarkoittaa sitä, että investointien rahoitukseen kiinnitettäisiin huomiota, samoin maatalouden tukipolitiikkaan, ja sitten tämä Venäjän vastapakotteiden korvaaminen olisi yksi keskeinen osa, joka tulisi hoitaa.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaseudun tulevaisuuden kannalta varmastikin maatalouden ja metsätalouden toimintaedellytysten turvaaminen on keskeisen tärkeä. Tilojen tuottavuus ja tuotteesta saatava hinta on saatava kohdalleen.

Maaseutu on kuitenkin paljon muutakin kuin maa- ja metsätaloutta. Itse tulen tuolta Pohjanmaalta, ja kun täällä muutama edustaja on paikalla, niin tätä täytyy lähestyä myös siitä näkökulmasta, että kyllä se vahvuus ja osaaminen on myös omissa käsissä, että ei me nyt ihan joka asiassa voida pyytää valtiota niin sanotusti apuun.

Meillä on Pohjanmaalla elinvoimaisia kyliä, joissa on menestyviä, hienoja vientiyrityksiä, ja se, minkä panoksen tähän keskusteluun haluan antaa, on se, että liikenneyhteyksien kunto on avaintekijöitä. Me tarvitsemme niitä pellepelottomia kyllä jatkossakin, ja niitä kyllä ainakin Pohjanmaalla riittää ja toivottavasti muuallakin.

Riitta  Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy olla ministerin kanssa samaa mieltä siitä, että maaseudun kehittämiseen meillä on panoksia tällä hetkellä. Me menestyimme hyvin EU:n budjettikehysneuvotteluissa, erityisesti maaseudun kehittämisrahojen osalta, ja se tarkoittaa sitä, että maaseutua voidaan kehittää monipuolisesti. Toki maatalous on erittäin tärkeä perusta, mutta tarvitsemme monenlaisia ammatteja, monenlaisia yrityksiä maaseudulle. Euroopan unionin jäsenyys on esimerkiksi merkinnyt sitä, että pientuottajat, jatkojalostajat voivat perustaa omia yrityksiään ja sitä kautta voimme saada monipuolista elintarviketuotantoa Suomeen, toivottavasti myös vientiin.

Itse olen kuitenkin huolissani siitä, miten EU:n ympäristötukia Suomessa käytetään. Onko riittävän selkeästi todistettu se, että se tapa, millä me tällä hetkellä jaamme EU:n ympäristötuen, on todella sellaista, joka sitten tarkoittaa sitä, että esimerkiksi fosforikuormitusta ja typpikuormitusta saamme pois vesistöistä?

Pirkko  Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt täytyy ensin todeta ministerin puheenvuoroon tästä maaseudun väestökehityksestä. Työ- ja elinkeinoministeriön maaseutukatsaus antoi ehkä hieman toisenlaisia lukuja, mutta niihin voidaan palata.

Minulla on suuri huoli EU:n säädösmyllystä. Elikkä nyt lopulta, kun saatiin tämä Euroopan unionin yhteinen maatalouspoliittinen ratkaisu, niin siihen liittyen kansallinen lainsäädäntö vaikuttaa todella byrokraattiselta ja siltä, että se ei tuota lisäarvoa suomalaiselle maataloudelle. Suorastaan kauhistuttaa, kun euroalueellakaan ei hyvin mene ja vienti ei vedä. Minusta näyttää siltä, että emme oikein itsekään usko tähän sääntelyyn ja sen tuomaan lisäarvoon esimerkiksi julkisissa hankinnoissa. Eli tyydymmekö sielläkin sitten ostamaan sitä halvempaa uruguaylaista broileria, kun olisi tätä korkealuokkaista ja korkeasti säänneltyä maataloustuotettua myöskin saatavana euroalueella tai Suomesta? (Riitta Myller: Broileri ei ole missään hyvä, kanaa pitää saada!)

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaseudun kehittämisen rakennerahaston varoissa tällä hallituskaudella hävittiin neljännes, eli ei näissä neuvotteluissa nyt kovin hyvin onnistuttu.

Arvoisa puhemies! Yleensäkin poliittinen päätöksenteko kaipaa pitkäjänteisyyttä, uskottavuutta, ennustettavuutta. Tällä vaalikaudella nyt ei ehkä tässä ole onnistuttu hirvittävän hyvin, mutta jos ajatellaan tätä lainsäädäntöä, joka koskettaa myös maaseutua, niin tässä talossa tehdään tavattoman paljon sellaista lainsäädäntöä, joka koskettaa hyvin laajasti, hyvin voimakkaasti maaseudun yrittäjyyttä, maaseudulla asumista ja niin edelleen. Mutta meille iso ongelma on se, että me emme tiedä, millä tavalla täällä tehtävä lainsäädäntö itse asiassa sitten maaseutua koskettaa. Ministeri, tähän liittyykin kysymys: olisiko teidän mielestä harkittavissa koko tämän hyvän lainsäädännön tekemiseen myös maaseutuvaikutusten arvioinnin sisällyttäminen?

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse katselin näitä lukuja, ja esimerkiksi maaseudun kehittämisohjelmassa 2014—2020 kohdennetaan varoja 8,2 miljardia, kohtalaisia summia. Se on sitten toinen juttu, mihin ne menevät, mutta minun mielestäni kyllä maaseudun kehityksestä ja tulevaisuudestakin jollakin tavalla kannetaan huoli. Taitavat olla lfa-korvauksetkin yli 3,7 miljardia.

Mutta varsinaisen kysymyksen minä kohdistaisin meidän ympäristöministerille. Puheet ovat aina puheita, vain teot ratkaisevat. Miten menee tämä ympäristönsuojelulain ja maa-aineslain lupamenettelyjen yhdistäminen? Pienenevätkö maksut, vähenevätkö lupahakemusten määrä? Eli kysymys liittyy sääntelyyn.

Sitten hieman toinen kysymys. Nämä uudet eläinsuojelun luvanvaraisuuden rajat — mitä niille tapahtuu? Laskevatko ne vai nousevatko ja helpottuuko lupamenettely?

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitos ensinnäkin perussuomalaisille tästä keskustelualoitteesta, joka liittyy laajasti maaseutupolitiikkaan. Ajankohtainen aihe aina, mutta oman ajankohtaisuuden tähän keskusteluun toi maitotukineuvotteluissa saadut pakit. Neuvotteluiden jatko on hoidettava kunnianhimoisemmin maaliin. Oli ilo kuulla tänään ministerin toimesta ja toteamana, että periksi ei anneta, eikä syytä ole antaakaan periksi tässä asiassa.

Me olemme puhuneet paljon turhan byrokratian purusta varsinkin keskustelussa olevalla hallinnonalalla. Kannatettavaa kaiken kaikkiaan, mutta tietysti sen on tapahduttava taustatyön kautta, jotta esim. elintarviketurvallisuutta ei heikennetä. Suomalainen puhdas turvallinen ruoka on valttimme, myös vientivalttimme, mutta ei ilman panostuksia. Vienninedistämisohjelma on tästä hyvä esimerkki hallituksen toimesta, joka ollaan tällä vaalikaudella laitettu toimeen.

Itse kannan huolta tuottajien ja lomittajien jaksamisesta, työehdoista ja työskentelyolosuhteista. Huoleni kohdistuu myös siihen, että monet alan työpaikat, muun muassa lomitus ja metsänhoitotyö, ovat siirtyneet ulkomaisen työvoiman hoidettavaksi. Miksi, tilanteessa, jossa meillä on satojatuhansia työttömiä? (Puhemies koputtaa) Tässä samassa katoavat vuosisatainen osaaminen ja arvokkaat perinteet Suomesta.

Kari  Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan luonnollista, että maatalous ja myöskin metsätalous on sitä peruskauraa, jolla maaseutu pysyy elinvoimaisena, mutta tarvitaan paljon muutakin. Haluan nostaa tähän keskusteluun matkailun merkityksen ja myös kesäasukkaiden merkityksen maaseudun elävänä pysymisen kannalta. Myös heidän palvelunsa ja heidän tarpeensa ja toiveensa on otettava tasapainoisessa maaseutupolitiikassa huomioon. Silloin puhutaan myöskin puhtaista, kirkkaista vesistä, pohjavesien suojelusta ja ympäristöstä yleensäkin, koska hiljaisuus ja suomalainen luontohan niin matkailijoita kuin myöskin kesäasukkaita maaseudulle vetää.

Haluan korostaa kokonaisuutta, ja tarvitaan myöskin yhteisöllisyyttä. Monissa kunnissa käsittääkseni on ihan pysyviäkin organisaatioita, joissa esimerkiksi kesäasukkaat ja paikalliset asukkaat muodostavat valtuuskuntia ja miettivät yhteisiä asioita. Minusta se on erittäin tärkeää maaseudun elinvoimaisuuden ja aktiivisuuden kannalta.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin kiitän tästä hyvästä keskustelualoitteesta, ja jännityksellä, kun äsken edustaja Sankelo laajensi tätä repertuaaria, odotin jo, tulevatko nyt vihdoinkin koulutkin tähän keskusteluun mukaan.

Harvoin puhutaan kouluista ja opetuksesta maaseutupolitiikan yhteydessä, mutta tiedämme kaikki, että koulut ovat kylien sydän. Meillä on edelleenkin tuhansia kyläkouluja, niitä on kyllä lakkautettukin varmasti tuhansia, mutta niitä on vieläkin paljon jäljellä, ja olen huolissani niiden säilymisestä. Meillä Suomessa annetaan hyvää, tasokasta opetusta kaikkialla, meillä on asiantuntijoita. Olipa se lähtöpaikka Puolanka tai Helsinki tai Tampere tai Oulu, mistä tahansa löytyy asiantuntijoita. Nyt kuitenkin meillä on pienten lukioiden kohtalo käsissämme, myös ammatillinen koulutus, mutta oletteko, ministerit, tietoisia siitä, että jos pienten lukioitten verkkoa karsitaan, se uhkaa myös vähentää yläasteiden yläluokkia, (Puhemies koputtaa) ja jos lukiot häviävät, niin maaseudulta häviää paljon sitä osaamista, taitamista...

...Miten teen, että oppilaat voivat päivittäin käydä koulussa?

Mats  Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä myös kiitän perussuomalaisia ja edustaja Oinosta tästä tärkeästä keskustelualoitteesta.

Edustaja Oinonen nosti esille puheenvuorossaan, että viljelijöitten lukumäärä laskee aika nopeasti. Pitää paikkansa, mutta en voi väittää, että se on hallituksen aiheuttamaa. Se on koko yhteiskunnan ja elinkeinon muutos, koska tuotanto ei ole laskenut samalla tavalla. Sen sijaan huono kannattavuus maataloudessa on oikea ongelma, ja siihen hallitus voi vaikuttaa.

Edustaja Oinonen peräänkuulutti ratkaisumalleja, ja minä sanon selkeästi, että ei saa enää lisätä rasitusta. Minä nostan esimerkkejä. Esimerkiksi tämä eläinsuojelulaki, joka oli esillä: jos se toteutetaan semmoisella tavalla, että nostetaan kustannuksia, se syö meidän maatalouttamme. Voin verrata Ruotsiin: Ruotsissa yli joka toinen (Puhemies koputtaa) lihakilo (Puhemies koputtaa) on jo tuotettu ulkomailla. Me emme saa joutua samaan tilanteeseen.

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitoksia myös tästä keskustelusta. Hienoa, että on aikaa ja mahdollisuuksia käydä tämmöistä ajankohtaiskeskustelua ja saada niitä signaaleja ja viestejä sitten tähän meidän työhömme myöskin.

Täällä nousi esiin useissa puheenvuoroissa tämä lupaprosessien vauhdittamistyö ja myöskin se byrokratia, mihin maataloudessa paljon törmätään. Tähän liittyen on iloisia uutisia kerrottavana. Kun on kysytty paljon tekojen perään, niin tänään valtioneuvosto on antanut hallituksen esityksen eduskunnalle ympäristönsuojelulain toisesta vaiheesta, eli ympäristönsuojelulain kokonaisuudistus etenee. Tämä vauhdittaa ja sujuvoittaa nyt niitä lupaprosesseja, kuten on toivottu.

Tämän nyt esitettävän uudistuksen arvioidaan vähentävän ympäristölupahakemusten määrää noin 20 prosenttia, eli kyse on merkittävästä uudistuksesta. Tämä koskee sillä tavalla keskeisesti nimenomaan maataloutta, että merkittävin yksittäinen luvanvarainen toimiala on eläinsuojat, joiden osuus luvanvaraisista laitoksista on 42 prosenttia. Nyt esitettävän lupakynnyksen noston myötä — kun nykyinen määrä on noin 7 900 eläinsuojaa, jotka ovat tämän luvituksen piirissä — näistä 3 300 eläinsuojaa jää pois ympäristölupavelvollisuuden piiristä.

Tätä työtä on tehty vahvasti sillä asenteella, että tämä uudistus tehdään ympäristönsuojelun tasosta tinkimättä. Itse asiassa tällä, että me vauhditamme näitä lupaprosesseja, on positiivisia vaikutuksia ympäristön kannalta sitä kautta, että kun saamme lupaprosesseihin vauhtia, niin myös ympäristön kannalta tärkeät hankkeet, kuten uusiutuvaan energiaan liittyvät hankkeet, uusi ympäristöteknologia ja niin edelleen, etenevät myöskin näissä lupaprosesseissa sujuvammin, ja sitä kautta saamme positiivisia ympäristövaikutuksia. Viranomaisten voimavaroja voidaan silloin kohdistaa ympäristön ja sen pilaantumisen ehkäisemisen kannalta olennaisiin toimintoihin ja niihin tilanteisiin, joissa vaaditaan enemmän harkintaa.

Mitä nämä konkreettiset esitykset ovat, niin kerron mielelläni lyhyesti niistäkin, näistä hyvistä uutisista. Ensimmäinen on se, että maa-ainesluvan ja ympäristöluvan menettelyt yhdistyvät, mikä pudottaa pois yhden lupavaiheen ja sen lisäksi myös yhden valituskierroksen, mikä on selkeä kevennys.

Sitten toinen asia on se, että luovutaan ympäristöluvissa tämmöisistä automaattisista, rutiininomaisista tarkastusmenettelyistä. Erityisesti maatiloilla tiedetään hyvin se, miten kuormittava byrokratiaprosessi se on, kun tiettyjen määrävuosien jälkeen pitää uudelleen aina hakea sitä lupaa, vaikka toiminnassa ei olisi tapahtunut mitään muutosta. Tällaisista rutiininomaisista tarkastuksista nyt luovumme. Painopistettä tietenkin siinä valvonnan puolella tarvitaan, koska toisaalta siellä valvova viranomainen voi puuttua toimintaan, jos katsoo, että on syytä ympäristölupaa tarkistaa.

Kolmantena asiana tämä eläinsuojien ympäristölupamenettelyn keveneminen nostamalla eläinsuojien luvanvaraisuuskynnyksiä. Tähän jo vähän viittasinkin. Sen lisäksi, että tämä muutos tapahtuu ja toteutuu, tulossa on, sikäli kuin eduskunta, toivottavasti, tämän lain hyväksyy, se, että ympäristönsuojeluasetukseen tehdään toimivaltarajojen nostamista koskevat muutokset, jolla sitten saamme purettua aluehallintovirastojen luparuuhkaa sitä kautta, että saamme toivottavasti siirrettyä lupakäsittelyjä kuntiin lähemmäs sitä maatilaa.

Tämmöisiä muutoksia. Tuli vähän pitkästi puhuttua, mutta näistä olen erittäin iloinen ja ylpeä, ja kertokaa myöskin eteenpäin näistä suunnitelluista muutoksista.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Ainakin edustaja Uotila täällä käytti hyvän puheenvuoron, jossa hän viittasi yritystoiminnan ja kokonaisuuden tarkastelun merkitykseen. Varsinkin elinkeinoministerin tulokulmasta on selvää, että viime kädessä kaikki kestävä hyvinvointi perustuu kannattavaan yksityisen sektorin liiketoimintaan. Kaikki hyvinvointi viime kädessä perustuu kannattavaan liiketoimintaan. Tämä on totta kansakunnan tasolla, mutta tämä on totta myös aluetasolla, ja siinä mielessä onnistuneen maaseutupolitiikankin kannalta ehkä kaikkein merkittävin yksittäinen kysymys on se, että on vireätä yritystoimintaa, joka osaltaan sitten luo edellytyksiä muun muassa palveluverkon ylläpitämiseen ja niin edelleen.

Tältä osin hallituksella on vireillä useita eri hankkeita. Maailma on ehkä muutenkin menossa siihen suuntaan, että meillä on useita syitä olettaa, että suomalaisille, maaseudulle löytyy töitä tulevaisuudessa. Otan tässä vain kolme esimerkkiä: biotalous, kaivosteollisuus ja matkailu ovat kaikki mitä suurimmalla todennäköisyydellä ainakin keskipitkällä aikavälillä vahvasti kasvavia elinkeinotoiminnan aloja, jotka kaikki kohdistuvat itse asiassa aika tasapuolisesti eri puolille Suomea ja sillä lailla luovat uutta työtä ja yrittäjyyttä maaseudulle Suomessa.

Biotaloudessa varsinkin, tästä taantumasta huolimatta, viime vuodet ovat olleet hyviä. Viime vuonna hakattiin Suomen metsistä puuta enemmän kuin koskaan ennen. Kaivosteollisuudessa on nyt ehkä tilapäisesti pikkasen heikompi hetki johtuen Talvivaaran ongelmista ja myös globaalista syklistä, mutta olen ihan varma, että pitkällä aikavälillä sekin tulee elpymään ennen kaikkea Itä- ja Pohjois-Suomessa, siellä on vain paljon työtä ja yrittäjyyttä. Matkailun puolella taas Venäjän tilanne juuri tällä hetkellä vaikuttaa negatiivisesti. Kaikki keskipitkän aikavälin trendit kuitenkin näyttäisivät osoittavan siihen, että matkailun merkitys Suomessa, ja eri puolilla Suomea, tulee kasvamaan.

Minä uskon, että onnistuneen, kestävän maaseutupolitiikan keskiössä pitää olla nimenomaan tämmöinen yksityisen sektorin kannattavan liiketoiminnan edistäminen ja ennen kaikkea näitten megatrendien alla, kaikkialla Suomessa.

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo

Arvoisa puhemies! Täällä useissa puheenvuoroissa kiinnitettiin, aivan oikein, kannattavuuteen huomiota ja pitkäjänteisyyteen ja tulevaisuudenuskoon.

Sanotaan ensin se, että me olemme nyt saaneet ensimmäisen kerran Suomen EU-jäsenyyden aikana CAP-maataloustukiratkaisun, joka on seitsemän vuotta voimassa. Ollaan siitä mitä mieltä tahansa, sen byrokraattisuudesta tai tasosta, mutta se on joka tapauksessa fakta, että nyt se järjestelmä on kiinni pidemmän aikaa kokonaisuutena ja se luo tietynlaisen pohjan, minkä varaan voi tulevaisuuden perustaa. Sillä ei mitään ratkaista, mutta se on perusta.

Meidän täytyy tehdä kyllä johdonmukaista politiikkaa, ja minä todella toivon, että tässä on se viesti, että Suomessa halutaan syödä suomalaista ruokaa ja että Suomessa uskotaan siihen, että sillä on myöskin kysyntää ja menekkiä ulkomailla. Se on se kantava viesti siihen, että Suomessa panostetaan ja pidetään huolta jatkossakin siitä, että meillä kannattaa investoida, meillä kannattaa hakea investointitukia. Niitä muuten jatkossakin saa. Luopumistukijärjestelmää jatketaan vuoteen 2018, se on eduskunnan käsittelyssä, eli nämä perusrakenteet säilyvät.

Mutta sitten haluaisin käyttää yhden esimerkin, joka kuvaa niin hyvin sitä, mikä on parhaimmillaan tätä päivää. Kävin ensin jokin aika sitten luomutilalla, jolla viljeltiin luomukauraa. Tuottaja sanoi, että hän saa tästä paremman hinnan, kun hän tekee tämän luomutuotantona. Sitten kävin keskustelua suomalaisen leipomoyrittäjän kanssa, joka kertoi, että meillä on luomukauraleipää ja sillä on kova kysyntä nyt Euroopassa. Sattumalta keskustelin sitten yhden kauppaketjun kanssa, joka sanoi, että me muuten viemme ympäri Eurooppaa suomalaista luomukauraleipää. Silloin tämä kaikki loksahtaa kohdalleen tässä.

Se tuotanto tehdään niin, että se on kestävää, ekologista, tuottaja saa paremman hinnan. Se leipomoyrittäjä tekee täällä sen tuotteen, se viedään Eurooppaan, ja se on suomalainen vientituote. Näitä kuvia, tätä maisemaa meidän kannattaa maalata, koska meidän pitää luoda meidän maaseudulle tulevaisuudenuskoa, meidän nuorille tuottajille tulevaisuudenuskoa, uskoa, että kannattaa lähteä alalle. Tämä on tulevaisuuden ala, ja suomalaisen maaseutu pystyy elämään sitä kautta, että meillä on elävää maatalousyrittäjyyttä eri puolilla Suomea.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on selvä, että maaseudun asuttuna pitäminen vaatii kyllä tehokasta aluepolitiikkaa. Se on nyt unohtunut jo useammalta hallitukselta, ja tämän palauttaminen olisi erittäin tärkeää. Suurimpia ongelmiahan tietysti on maaseudulla se, että vaikka maanviljelys antaa työtä, myös muita työmahdollisuuksia sinne täytyisi järjestellä, ja silloin tarvitaan juuri sitä aluepolitiikkaa.

Tietysti myös sitten luvitus- ja lainsäädäntöasioissa tulee niin sanotusti tämä terveen maalaisjärjen käyttö, sitä tarvitaan eikä jonninjoutavaa byrokratiaa ja jäykkyyksiä. Nämä ovat justiinsa tekemässä siellä sen, että sinne ei ole syntymässä sitä uutta työtä. Samoin tarvitaan tiestö, tietoliikenne, tämä puoli kuntoon. Nyt kun ajattelee aikoja taaksepäin ja tätä hetkeä, niin kyllä tiestön osalta esimerkiksi alempi tieverkko on (Puhemies koputtaa) erittäin kurjassa kunnossa — näin ollen sille puolelle niitä panostuksia. Silloin maaseutu pystyy kilpailemaan myös asutuskeskusten kanssa asioista.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Orpo varsinkin ensimmäisessä puheenvuorossaan maalaili kaunista maaseutua ja tulevaisuutta, mutta siinä voi käydä niin, että kurki ehtii kuolla, ennen kuin suo sulaa. Käytännön elämää maaseudulta:

Esimerkiksi minä ja moni muu on maksanut 1 300 euroa maakunnassamme laajakaistasta, jota ei koskaan tule saamaan. Siellä on aivan toivottomat, surkeat yhteydet. Eräs ystäväni haki rakennuslupaa mutta ei saanut sitä, koska lähimpään kouluun on yli 5 kilometrin matka. Toivoisin, että kun ympäristöministeriö näitä lupapäätöksiä helpottaa, niin myös rakentamista maaseudulle helpotettaisiin. Rekkakuljettaja kertoi, että ei pääse viemään puukuormaa tehtaalle, koska siltarumpu ei kanna. Tämä on aivan arkipäivää. Yksi tuttavani kertoi, että lapset joutuvat muuttamaan pois kotoa, kun lukioverkkoa karsitaan ja linja-autot eivät enää tämän vuoden linja-autovuorojen kompensaation poistamisen vuoksi kulje entiseen malliin. Esimerkiksi Kannonkosken kuntaan ei syyslomien aikana kulkenut (Puhemies koputtaa) ainuttakaan linja-autoa eri suuntiin.

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maakuntien elinkeinoista lähtevät arvoketjut tuovat leivän suomalaisiin pöytiin. Sen kertoo meille nopea vilkaisu vientitilastoihimme. Kuudesta miljardiluokkaan yltävästä vientituotteestamme neljä on esimerkiksi ihan perinteisiä metsäteollisuuden tuotteita: päällystetty paperi, sahatavara, selluloosa, päällystämätön paperi. On selvää, että näitten arvoketjujen täytyy lähteä metsistä joka puolelta Suomea. Ei sitä puuta voi tuosta Hesperian puistosta hakata ja siitä edelleen toimittaa teollisuuteen, joka sitten sen arvonlisän tuottaa, mistä myös tänne pääkaupunkiin pystytään palkat niin hallintoon kuin pääkonttoreihin maksamaan.

Jotta nämä maakuntien mahdollisuudet täysimääräisesti saadaan hyödynnettyä, niin turhan byrokratian ja turhan hallinnollisen taakan karsiminen on tietysti aivan ensiarvoisen tärkeää. Siitä haluan kaikkia läsnä olevia ministereitä, myös ministeri Grahn-Laasosta, kiittää, että tähän työhön hallitus on jämäkästi lähtenyt sen ohella, että hallitus myös vahvasti haluaa linjata tämän, että maakuntien elinvoimasta (Puhemies koputtaa) huolta kannetaan, elikkä kiitos läsnä oleville ministereille näistä linjauksista.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin kiitän edustaja Oinosta tästä aloitteesta, siitä, että keskustelemme täällä eduskunnassa myös maaseutupolitiikasta.

Elinkeinoministeriö on tehnyt tutkimuksen tämän vuoden alkupuolella siitä, minkälaisena suomalaiset maaseudun tulevaisuuden näkevät. Kansalaiset arvostavat suuresti maaseutua, ja monet haluaisivat muuttaa sinne, mutta siinä on aina se ongelma, että siellä ei ole sitten työpaikkoja. Eli kaikista tärkein asia olisi, että maaseudulle saadaan lisää työvoimaa ja työpaikkoja. Sen myötä saadaan myös kylät eläviksi ja ihmisille työtä ja toimeentuloa.

Maaseutu on alue, jossa on mahdollista kehittää erilaisia elinkeinoja ja palveluita, matkailua, biotaloutta, kaivosteollisuutta ja niin edelleen. (Puhemies: No niin, kiitoksia!) Tänä vuonnahan on... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Katja Hänninen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niinhän se on, että elinvoimainen ja hyvinvoiva maaseutu on koko Suomen etu. Meidän tulisi käydä arvokeskustelua laajalla rintamalla siitä, haluammeko me pitää koko Suomen asuttuna ja myös maaseudun elinvoimaisena tulevaisuudessa. Tarvitaan uutta yrittäjyyttä, uutta yrittäjyysajattelua, myös palvelusektorille, koska nythän on käymässä niin, niin kuin täällä edustaja Haapanen totesi, että kyläkouluja lakkautetaan ennätystahtiin. Se tarkoittaa kyllä usein sitä, kun kylän sydän lopettaa sykkimisen, että sen jälkeen se kylä alkaa näivettymään. Tarvitaan uudenlaista ajattelua, ja toivoisin, että otettaisiin keskusteluun esimerkiksi tällaiset entisaikojen palvelukauppa-autot, kirjastoautot, ja näitä lähdettäisiin kehittämään, jotta se elinvoimaisuus säilyisi. Myös lähiruoan ja lähienergian osalta täytyy käydä keskustelua, miten voitaisiin hankintalakia esimerkiksi muuttaa niin, että kouluihin saadaan paikallista perunaa ja muuta käyttöön.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Orpo nosti esiin elintarviketuotannon monella tapaa myös viennin avaimena, ja ruoantuotannon omavaraisuutta tulee pitää kuin kukkaa kämmenellä. Itse näen, että tämä on myös erittäin tärkeä huoltovarmuuskysymys, joka antaa näin lisäarvoa koko elintarviketuotannolle.

Nyt, kun ministeri Vapaavuorikin on paikalla, haluaisin toisen maalle liittyvän asian nostaa ikään kuin tässä keskustelussa vähän täkyksi, ja toivottavasti myös kevään keskusteluihin siltä osin, mitä mieltä te olette hajautetun energiatuotannon, pienten uusiutuvan energian yksiköiden, mahdollisten koemaatilojen ja tällaisten rakentelusta ja ruokkimisesta niin, että voisimme saada yhä enemmän myös pieniä biotalouden toimijoita maaseudulle ja helpottaa esimerkiksi rajoitteita, jotka tätä vielä rajaavat.

Viimeisenä heitän tähän, myös vähän ajatellen jo seuraavaa kevättä: metsä- ja maatilojen siirtoa nuoremmille polville tulee verohelpotuksin kyllä auttaa, koska siellä on paljon työtä, jota nuoremmat tekisivät, jos pysyisivät taloudellisesti.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla itselläni on reilun 30 vuoden yritystausta ja aikaisemmassa elämässä, kun poliitikot tulivat tapaamaan ja kysymään, että mitä haluaisit, mitä voitaisiin tehdä yrittäjien eteen, minun vastaukseni oli aina silloin, että mahdollisimman vähän. Pyrkikää tekemään mahdollisimman vähän, koska se näkemys oli semmoinen, että kun poliitikot jotain tekevät, niin aina tulee jotain sääntelyä lisää. Kansanedustajana nyt tässä vaiheessa elämääni ei minun mieleni ole siitä miksikään muuttunut: meidän pitäisi tehdä vähemmän sääntelyä.

Eläminen maaseudulla edellyttää sitä, että siellä on edellytykset elää, eli työpaikkoja täytyy olla. Ministeri nosti tämän biotalouden mahdollisuudet omassa puheessaan esille, ja se onkin tärkeä asia. Nyt ympäristöministeri Grahn-Laasonen ehti lähteä paikalta, mutta tietääkö maatalousministeri turpeen luvituksen suhteen — äsken puhuttiin luvituksesta, mutta erikseen ei ollut puhetta turpeen luvituksesta — helpottuuko se?

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan vielä Venäjä-pakotteiden kompensaatioasiaan. Täällä toistettiin kerta toisensa jälkeen, kuinka se on periaatteellinen kysymys. Onhan se paljon enemmän kuin periaatteellinen kysymys. Se on ihan oikeasti kansallinen, laaja kysymys, jossa myös suomalaisten väkivahvuus EU:n yhteisissä pöydissä punnitaan, ja se on myöskin viljelijöitten toimeentulokysymys ihan aidosti. Maidon hinnan laskun vaikutus yhdessä tukien alenemisien kanssa kyllä ihan oikeasti sinne viivan alle vaikuttaa.

Mikäli, ministeri Orpo, onnistutte neuvottelemaan Suomen maitotiloille kompensaatioita edes sen parikymmentä miljoonaa, niin hyvä, mutta pakotteiden kanssa tämä tilanne vain jatkuu ja elää edelleen, ja on muistettava se, että esimerkiksi Valion työketjussa työskentelee noin 30 000 ihmistä. Tämä ei ole pelkästään viljelijöitten asia, vaan paljon laajempi.

Mutta haluaisin kuulla kuitenkin, (Puhemies koputtaa) ministeri Orpo, teidän arvionne siitä, mikä meidän painoarvomme oikeasti on EU-pöydissä. Pitääkö meidän olla huolissamme?

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hevosalan yrittäjät ovat huolestuneet EU:n maatalouspolitiikan uudistuksen myötä käyttöön otettavasta aktiiviviljelijän määritelmästä. Uusien sääntöjen mukaan EU:n viljelijätukea ei jatkossa myönnetä toimijoille, jotka hallinnoivat esimerkiksi pysyviä urheilukenttiä tai vapaa-ajan alueita. Myös maneesit luokitellaan pysyviksi vapaa-ajan alueiksi, ja tämä tarkoittaisi sitä, että maneeseja hallinnoivat erikoistuneet toimijat eivät suoraan saisi enää EU:n viljelijätukea. Tämä päätös olisi kohtalokas monelle sellaiselle tallille, jotka esimerkiksi viljelevät itse omat heinänsä omalla maallaan ja saavat siihen tällä hetkellä tukea. Tämän pelätään johtavan muun muassa heinän hinnan korotuksiin ja vaikuttavan haitallisesti koko hevostalouteen. Kannustankin hallitusta ja ministeriä toimimaan sen puolesta, että maneeseja hallinnoivat (Puhemies koputtaa) toimijat eivät joudu aktiiviviljelijän kieltolistalle.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä viime vuosikymmenet maaseutu on ollut häviäjä. On ollut typerää vastakkainasettelua kaupunki—maaseutu, mikä on johtanut syyllistämiseen ja maaseutuväestön halveksuntaan. Tämmöinen ei ole tuottanut mitään hyvää hedelmää.

Valitusvirret eivät kuitenkaan auta mitään. Tarvitaan toimenpiteitä, joilla elämänusko, toivo ja omatoimisuus ja yritteliäisyys vahvistuvat. Maaseutu on täynnä mahdollisuuksia, niin kuin edustaja Oinonen totesi. Sopii vain ihmetellä, minkä vuoksi laajamittainen, osa-aikainen maaseudulla asuminen ei ole nykyistä laajempaa. Minkä takia sitä, mitä visioitiin jo 80-luvulla...

...paluu luontoon tietokone kainalossa, ei ole toteutunut.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toimivat tie- ja tietoverkot ovat maaseudun elinvoimaisuuden perusedellytyksiä. Ihmisten elämisen, asumisen, yrittämisen ja liikkumisen kannalta tieverkko onkin pidettävä kunnossa.

Monet nuoret perheet haluaisivat asua maaseudulla, mutta maaseudulle rakentamiseen liittyvä byrokratia ja suoranaiset kiellot ovat iso epäkohta, joka tulisi korjata. Harmi, että ympäristöministeri ehti lähteä jo pois salista, mutta toivoisin silti, että voitaisiin tätä rakentamiseen liittyvää byrokratiaa keventää esimerkiksi laatimalla kevyempiä kyläkaavoja, joissa osoitettaisiin useita asuinrakennuksen paikkoja kylille, ja samoin että helpotetaan vapaa-ajan asuntojen muuttamista pysyviksi asunnoiksi.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maaseudun merkitystä koko Suomelle ei voi väheksyä. Suomalainen maaseutu on voimavara.

Suomalaiset arvostavat kotimaista raaka-ainetta, kotimaista energiaa ja lähellä tuotettua ruokaa. On hienoa, että hallitus on tiedostanut sen ja sitoutunut etsimään Suomen maaseudun kannalta keskeisiä kohtia toiminnan edistämiseksi. Myös aiheellinen huoli maatalousyrittäjien jaksamisesta on tiedostettu, ja ministeri Risikko onkin asettanut työryhmän, jonka tavoitteena on etsiä keinoja maatalousyrittäjien hyvinvoinnin edistämiseksi.

Maaseudun kehittämisen tarpeet ovat moninaiset. Perinteiseen tuotantosuuntaan ja suurtuotantoon perustuva maatalous ei takaa yksin maaseudun menestystä. Maaseudun yritysten ja työpaikkojen turvaamiseksi tarvitaan yhä enemmän erikoiskasveja ja jatkojalostusta. (Puhemies koputtaa) On monipuolistettava ja erikoistuttava. Erikoiskasvituotannossa eri jalostusasteet ovat jo hyviä esimerkkejä.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia edustaja Oinoselle hyvästä keskustelualoitteesta. On tärkeätä, että me keskustelemme perinpohjaisesti siitä, mikä ehkäpä seuraava hallituksen ohjelma on. Nyt tässä sain tavallaan käsityksen edustaja Kalmarin puheenvuorosta, että kolmessa vuodessa on tuhottu koko maaseutu, sitä ennen ei ole tapahtunut yhtään siltarummun pehmiämistä. On varmaan nyt ollut tämmöinen nopea kolmevuotinen kertautuva tuhon tie.

Joka tapauksessa, kun erityisesti ministeri Vapaavuori toi hyvin esiin mahdollisuudet, nyt meidän pitää katsoa, että ne mahdollisuudet voivat toteutua. Kun me teemme päätöksiä lukion lakkauttamisesta, synnytyssairaalan lopettamisesta, ja mitä palveluja meillä on, niin minä ehdotan seuraavaan hallitusohjelmaan otettavaksi jo tässä vaiheessa, että me teemme maaseudun vaikutusten arvioinnin päätöksenteon yhteydessä, jotta me voimme kokonaisuudessaan hallita tulevaa muutosta.

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo

Arvoisa puhemies! Erinomaisia puheenvuoroja — jokaista kysymystä ei ole aikaa kommentoida, mutta muutamia asioita:

Ensinnäkin tämä kotimainen ruoka ja lähiruoka ja sen suosiminen. Mehän kaikki täällä tiedämme ulkoa, että 8 miljardilla tuodaan energiaa Suomeen. Siinä meillä on paljon tehtävää, mutta, hyvät edustajat, me tuomme Suomeen 4,2 miljardilla ruokaa. Me voimme vaikuttaa siihen omilla valinnoillamme joka päivä kaupassa, mutta iso osa meistä on luottamushenkilöitä eri kunnissa, kuntayhtymissä ja julkisissa laitoksissa, ja me voimme siellä vaikuttaa isosti siihen, että kotimaista ruokaa käytetään enemmän. Todella haastan tässä kaikki suomalaiset kunnat ja kuntayhtymät — kun niitä jatkossakin on — myöskin tähän samaan talkooseen, että ne kilpailutukset tehdään sillä tavalla, että se lähellä tuotettu ruoka pärjää. Se on täysin kilpailulainsäädännön mukaista, mutta sillä on heti isot aluetaloudelliset vaikutukset, jos näin tehdään.

Suomen painoarvo EU-pöydissä lienee ihan väestöllisesti 1 prosenttia, vähän päälle. Ministerineuvostossa se on yksi 28:sta. Mutta sitten se on kiinni siitä, miten siellä pärjätään, miten saadaan omia asioita esille, miten löydetään yhteistyökumppaneita. Minun kokemukseni mukaan — joka ei siis rajoitu pelkästään ministerinä oloon, vaan olen vuosia seurannut, miten suomalaiset ministerit ja valtioneuvostot riippumatta kokoonpanosta ovat hoitaneet Suomen asioita — me olemme pärjänneet hyvin sillä, että me olemme osanneet löytää liittolaisia eri asioissa ja olemme asiallisesti perustellen hoitaneet asioitamme. Ja tähän asiallisesti asioiden hoitamiseen ja perusteluihin minä jaksan uskoa tässä maitokysymyksessäkin. Tämä on aivan oleellista.

Yhden asian vielä näistä kysymyksistä nostan tähän loppuun, nämä sukupolvenvaihdokset. Hallitusohjelmaanhan on kirjattu sekä maatilojen että metsätilojen osalta se, että me selvitämme, miten sukupolvenvaihdoksia voidaan edistää. Sitä työtä tehdään parhaillaan, ja minä toivon, että siinä päästään niin hyvään lopputulemaan, että seuraavassa hallitusohjelmassa, neuvottelussa, keitä ikinä siellä onkaan, voidaan siltä pohjalta tehdä hyviä päätöksiä.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Muutama huomio. Edustaja Palm kysyi hajautetusta energian biotuotannosta. Sillä ei ehkä meidän energian kokonaisjärjestelmän kannalta ole kovin suurta merkitystä, mutta maaseudun elinvoiman kannalta siinä on itse asiassa isojakin mahdollisuuksia. Tähän liittyen olen asettanut, muistaakseni keväällä, työryhmän tätä arvioimaan, joka tulee jättämään raporttinsa vielä tämän vuoden puolella; muistaakseni siinä joulukuun alkupäivinä taitaa olla luovutustilaisuus. Siihen liittyen on myös erillinen selvitys hankaliin verokysymyksiin liittyen, ja sen jälkeen saadaan olennaisesti enemmän tietoa, mitä tällä sektorilla arvioidaan olevan tehtävissä.

Edustaja Turunen kysyi turpeen luvituksesta. On totta, että se kuuluu varmaan enemmän ympäristöministerin kuin allekirjoittaneen toimialaan, mutta muistan hyvin sen keskustelun, mikä käytiin ympäristösuojelulain muutosesitystä valmisteltaessa, ja silloin edellinen ympäristöministeri kovin vahvasti vakuutti, että tämän lain myötä järjestelmä ja lainsäädäntötilanne siinä mielessä selkiytyy, että turveluovutukseen saadaan vauhtia. Lähitulevaisuus varmaan näyttää, käykö näin. Toivottavasti.

Edustaja Torniaisen kysymys ei myöskään kuulu toimialaani, mutta koska olin edellisessä hallituksessa asuntoministerinä, muistan, että siihen aikaan aloitteestani siirrettiin tiettyjä poikkeamislupia maaseuturakentamisessa ely-keskuksilta kunnille, mikä varmaan osaltaan vaikutti, ja tehtiin erillisiä projekteja kyläkaavoituksen osalta. Mutta olen täysin vakuuttunut, että täällä puolella voidaan tehdä vielä paljon lisääkin.

Edustaja Kivelä käytti hyvän puheenvuoron siitä, että maaseutua ja kaupunkeja ei pidä asettaa vastakkain, ja olen täysin samaa mieltä: siitä ei hyödy kukaan eikä mikään. Ja kun hän totesi, että siinä pahimmillaan syyllistetään maalaisia, niin ihan samalla lailla syyllistetään kaupunkilaisia, eikä kumpaankaan ole aihetta.

Arvoisa puhemies! Viimeinen huomio, joka minua aina silloin tällöin vähän hämmentää: ihmiset, jotka varmaan sinänsä aidosti ja vilpittömästi ovat ehkä eniten huolissaan maaseudusta, käyttävät kaikkein kurjimpia puheenvuoroja maaseudusta. Kyllä minä, edustaja Kalmari, hämmästelen tätä teidän puheenvuoroanne. Minusta meillä on hieno maaseutu, ja vaikka minä ymmärrän kaikki haasteet ja ongelmat, jotka siellä ovat, niin ei sen elinvoimaa ja houkuttelevuutta ainakaan lisää senkaltaiset puheenvuorot, mitä te käytätte siitä, kuinka hirvittävän kamalaa siellä on asua. Minä olen tästä ihan eri mieltä.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lauluntekijä aikoinaan riimitteli toteamalla, että "aika entinen ei koskaan enää palaa", ja valitettavasti lauluntekijässä oli ennustajan vikaa, hän tiesi, mitä puhui.

Jatkan ministerin puheenvuoron jälkeen — aikoinaan meillä oli maaseudulla posti, Kela, verotoimistot, elyt tai silloiset työnvälitystoimistot, siellä oli poliisi ja siellä olivat terveyskeskukset, ja valitettavasti valtio on karsinut näitä omia toimintojaan ja siirtänyt niitä maakuntakeskuksiin. Kun toiminnot häipyvät maakuntakeskuksiin, niin valitettavasti ihmiset, maaseudun asukkaat, lähtevät näiden palveluitten perässä. Vaikka se oma kotipiha olisi kuinka kaunis ja rakas tahansa, niin jos palvelut kaikkoavat kauas, ihmiset lähtevät niitä palveluja hakemaan.

Tässä Jyväskylän suunnasta on tullut selvää tietoa siitä, että kun ihminen haluaa omalle maalleen, kaava-alueen ulkopuolelle, rakentaa talon, niin ei myönnetä rakennuslupaa. Minä kysynkin ministeriltä, mitä mieltä te olette siitä, että jos ihminen haluaa omalle maalleen rakentaa asunnon, niin eikö sille tulisi myöntää rakennuslupa, olkoonpa se sitten (Puhemies koputtaa) taajamassa tai taajaman ulkopuolella.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun katsoo ministeriaitiosta puheenvuoron käyttäneitten ministereitten poliittista kirjoa, niin täytyy kysyä: missä ovat valtiovarainministeripuolueen ministerit, sosialidemokraatit? Se kertoo kyllä huolestuttavan paljon, se kertoo liikaa. Se kertoo tarpeeksi ja osaltaan selittää sen, että tällä hallituskaudella tehdyt valtiontalouden säästöt ovat kohdistuneet Maaseutu-Suomeen suhteessa paljon enemmän kuin muualle. Ne ovat kertaantuneet ministeriöitten erillisillä päätöksillä vielä.

Nyt tarvitaan, arvoisa puhemies, positiivista asennetta maaseudun mahdollisuuksien hyödyntämiseen, positiivista asennetta ja oikeita päätöksiä. Tarvitaan tieverkon parantamista, tarvitaan koulutuspaikkojen, palveluitten turvaamista ja näyttöä siitä, että ihan oikeasti halutaan ottaa maaseudun voimavarat käyttöön. Niitä on paljon täällä. Minusta ministeri Vapaavuori ja ministeri Orpo ovat hyvin kuvanneet sitä, ja keskusta haluaa antaa täyden tuen näitten voimavarojen hyödyntämiselle, mutta sitä ihmettelen ja ihan oikeasti ihmettelen, miksi SDP:n ministeriryhmästä kenelläkään ei ollut aikaa osallistua edes hetkeksi tähän maaseutupoliittiseen keskusteluun.

Ari  Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaseutua ei voi tuoda, ja elinvoimainen maaseutu on huoltovarmuustekijä. Tämä on pidettävä kirkkaana mielessä. Biotalous ja se yksinkertainen totuus, että puut saadaan edelleenkin metsästä: Kun yksityisteiden rahoitus on näin surkeassa jamassa kuin se nyt on, niin miten hallitus kuvittelee saavansa sen materiaalin, mitä tämä tuleva biotalous tarvitsee? Eli onko yksityisteiden rahoitukseen jotain valoa luvassa vai mennäänkö tällä ja toivotaan, toivotaan?

Sitten toinen asia: Maatalouden rahat ovat meidän suurimpia EU-rahaosia, mutta pitäisikö ruveta muuttamaan ajatusta niin, että nehän ovat meidän omia rahoja, mitkä vaan kiertävät sieltä Brysselin kautta? Ja tahtoisin kysyä näin ihan maatalouden silmin: onko EU-jäsenyydestä jotain hyötyä maataloudelle?

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me kaikki olemme yhtä mieltä siitä, että maaseudun elinvoiman kannalta lähipalvelut ovat kaikkein ratkaisevinta. Ja kun täällä jossakin vaiheessa tuli esiin, että eiväthän nämä kaikki ongelmat nyt kolmessa vuodessa ole syntyneet, nyt voitaisiin tietenkin listata, onko tiestön kunto parantunut, onko asuntojen hinta laskenut vai onko tullut kolmen vuoden aikana lähipalveluja lisää maaseudulle, olemmeko helpottaneet polttoaineverotusta tai olemmeko tehneet sen kaltaisia toimia, joilla maaseudulla asumista on helpotettu. Esimerkiksi eilen käytiin vilkasta keskustelua oman auton verotuksen nostamisesta. Tämän kaltaiset asiat vaikuttavat siihen, että ei kannata asua, kun ei ole palveluja, ja kun se asuminen tulee kalliimmaksi, niin meidän pitää enemmän keskittyä siihen, mitenkä saisimme niitä palveluja sinne, ja se on tulevien hallitusten hyvin haastava tehtävä. (Puhemies koputtaa) Kuulun siihen joukkoon, joka haluaa, että maaseutu olisi elinvoimainen.

Teuvo Hakkarainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuosta biotaloudesta vähäsen. Hallitus tukee kotimaista puuenergiaa, turvetta ja parantaa niiden kilpailukykyä kivihiileen nähden, tämä oli Stubbin lupaus. Metsähakevoimalat saavat myös nykyisten lakien perusteella sähköntuotantotukea käyttäessään venäläistä metsähaketta, elikkä nyt venäläiset saavat sitä tukea. Samaan aikaan sahoilta tuleva kuori, puru ja ylimääräiset tuotteet eivät saa minkäänlaista tukea. Toissa viikolla kuului uutinen, että yksi saha meni nurin. Jos tämä tuki olisi kohdistettu sinne kotimaiseen energiaan eikä sinne Venäjälle, niin todennäköisesti tuo saha olisi tälläkin hetkellä toiminnassa ja ne työpaikat siellä olisivat säilyneet. Te olette huolissanne näköjään venäläisestä hakkeesta (Puhemies koputtaa) ja bioenergiasta.

Esko Kiviranta /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Te, ministeri Orpo, lupasitte jatkaa työtänne noiden maidon EU-korvausten hyväksi, ja kannustan teitä siihen, koska tilannehan on nyt suorastaan nolo, kun Baltian maat jo saivat ja Suomi kylmästi sivuutettiin. Mutta nämä kansalliset korvauksetkaan eivät käy tasatahtia. Pohjoisen tuen alueella maidolle jo maksetaan, mitä maksetaan, mutta etelässä ei näistä korvauksista ole tietoakaan, ja ne pitäisi nyt sitten, jos ne litratukena aiotaan maksaa, maksaa viimeistään joulukuun tuotannolle.

Kerroitte tästä sianlihan tuotannolle, sikatalouden harjoittajille maksettavasta 3 miljoonasta eurosta. Sekin on vasta lähdössä sinne komissioon, ja tuottajapiireistä kuulin tänään, että se maksettaisiin ilmeisesti de minimis -tukena ja maksaminen siirtyisi tuonne ensi syksyyn aikaisintaan. Kysynkin teiltä: mitä aiotte tehdä sen hyväksi, että etelän viljelijät vielä korvaukset saadessaan muistaisivat, mistä ne maksetaan?

Maria Lohela /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Palaan vielä tuohon edustaja Oinosen alkuperäiseen tai ensimmäiseen puheenvuoroon, jossa hän nosti esille myös metsästyksen. Se on maaseudulle ja myös monille kaupunkilaisille erittäin tärkeä harrastus, ja siinä korostuvat luontoarvot ja riistakantojen hoito. Kestävä metsästys on erittäin tärkeä, että se voi jatkossakin tuottaa iloa mahdollisimman monelle.

Metsästykseen kytkeytyy kuitenkin yksi selkeä ongelma. Se on salametsästys, ja sen esiintymistä ei voi käydä kieltämään. Ne, jotka toimivat väärin, tahraavat myös niiden maineen — joka on tämän ehdottoman enemmistön maine — jotka toimivat oikein. Se on erittäin haitallista, vaikeuttaa harrastusta. Tämmöisenä viestinä vain ja toiveena sinne ministeriön suuntaan, että mietittäisiin enemmän keinoja, joilla tätä todella ikävää ilmiöitä pystyttäisiin tehokkaammin kitkemään.

Reijo  Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meitä maaseudulla asumista arvostavia on paljon, ja ihan käytännön tasolla meitä olisi paljon enemmänkin, ellei maaseudulle rakentamista ja asumista rajoitettaisi lähes kaikin mahdollisin keinoin. Nyt kesämökkiä on erittäin vaikea muuttaa ympärivuotiseksi asunnoksi, vaikka se asukkaiden mielestä olisi siihen kaikin puolin sopiva. Tämä on johtanut siihen, että tuhansia ellei kymmeniäkin tuhansia asuu kesämökeillään pääsääntöisesti mutta on kirjoilla muualla.

Ministeri Grahn-Laasonen häippäisi täältä pois. Olisin kysynyt häneltä, mitä hän aikoo tehdä byrokratian ja sääntelyn purkamiseksi tälläkin puolella.

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikenteen sujuvuus on toimivan ja tehokkaan maaseudun perusedellytys. Tiestön hoito on laiminlyöty Suomessa niin pahoin, että korjausvelkaa on kertynyt noin 1,5 miljardia euroa. Pelottavinta tässä kehityksessä on maaseudun huoltovarmuuden ja kansalaisten turvallisuuden vaarantuminen ja yrittämisen heikentyminen.

Tällä kaikella on myös laajat vaikutukset kotimaisen energian ja varsinkin bioenergian tuottamiseen ja sitä kautta pienyrittämiseen, ja tätähän tämä hallitus ei ole halunnut ymmärtää. Suurin osa pienyrittäjistä ei saanut minkäänlaisia helpotuksia verrattuna osakeyhtiön yhteisöveroalennukseen — avoimet, kommandiittiyhtiöt, toiminimet ja maataloudet. Vielä alkutalvesta vasemmisto ja vihreät löivät pienyrittäjiä kuin vierasta sikaa. — Tämä oli tarkoitettu enemmän Arhinmäelle, ei muille.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaseudulla asuu noin yli 800 000 ihmistä, ja siellä on mukava asua, mutta ikäjakautuma on vinoutunut, ja jollei mitään ihmeellistä tapahdu, niin taajamiin ja hautausmaalle siirtyy seuraavan kymmenen vuoden aikana näistä 20—30 prosenttia.

Toiseksi, suomalaista maataloustuottajaa ei voi enää rangaista, ei millään uusilla leikkauksilla ja tukien menetyksillä.

Kolmanneksi mainitsisin, että säätelyssä Suomessa on tiukempi lainsäädäntö kuin muissa Euroopan maissa, esimerkiksi hygieniassa. Esimerkiksi ruokapiirit ja tilamyynnit, suoramyynnit, toisivat lisätuloja viljelijöille, ja kaikki tulot jäisivät kunnalle. Täällä on myös puhuttu, että meidän pitäisi ottaa tämä kotimainen huoltovarmuus ja puhdas ruoka, se on niin kuin terveyttä, valtiksi kilpailukykyisenä maahamme, mutta siihen tietysti pitäisi satsata.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaseudun elinvoimaisuutta pitäisi kaikin keinoin edistää. Meillä on maaseudulla valtavat määrät tyhjiä kyläkouluja, meillä on tyhjiä tuotantorakennuksia, tyhjiä meijerirakennuksia jopa pienissä kunnissa. Meillä maaseudulla on perinteisesti ollut paljon korkeaa osaamista, monipuolista osaamista, jota pitäisi tulevaisuudessakin ylläpitää ja vahvistaa.

Nyt esimerkiksi Lapissa on menossa EU:n tukema maitohanke, jonka avulla pyritään jälleen saamaan maakuntaan pienmeijereitä sekä lisäämään maidon suoramyyntiä. Toivonkin todella, että kaikin keinoin asianomainen ministeri edistää tämäntyyppisiä pienhankkeita. Meillä on nyt liikaa viimeisten vuosikymmenten aikana menty tällaisiin Valio-tyyppisiin osuuskuntamonopoleihin, jotka ovat sitten nostaneet hintoja aivan tolkuttoman korkealle. Toivon, että pientuottajia tuetaan kaikin mahdollisin keinoin maaseudulla.

Jari  Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Maaseudun ihmiset ovat saaneet kosolti myötätuntoa ja mielikuvia ja lupauksia. Tässäkin on yksi sellainen. [Puhuja näytti paperia kädessään.] Eräs kokoomuslainen meppi tässä kertoo, että kriisitukia tulee kymmeniä miljoonia. Näitä lupauksia on tullut ja monta monta muuta.

Maaseudun ihmiset, yrittäjät, asujat eivät halua kuulla tyhjiä lupauksia. He ovat lopen kyllästyneitä siihen, ja heillä on täysi oikeus, että he ovat siihen kyllästyneitä. He kestävät paljon. He tietävät sen, että talous on Suomessa tiukkaa ja joudutaan karsimaan, joudutaan supistamaan. Se pitää reilusti sanoa. Arvostan, ministeri Orpo, kun te sanoitte alkusyksystä, että on leikattu ja on leikattu rajusti maataloudesta. Arvostan sitä kovasti. Sitä ennen kaikki se kiellettiin, ei ole leikattu mitään. Arvostan, että näin teitte.

Mutta, puhemies, vielä kysyn teiltä nyt uudelleen. Se akuutein asia, mikä tällä hetkellä on menossa, on tukien maksatusaikataulu. Kertokaa nyt se päivämäärä, milloin tulee viesti, että kaikki tuet maksetaan ajallaan. Tämä on täysin hävytöntä suomalaisia viljelijöitä kohtaan, että tilanne on tämä. Te tiedätte sen hyvin itsekin.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä kysyttiin, mitä hyötyä maanviljelijöille on ollut Euroopan unionin jäsenyydestä. Ehkä tämä kysymys kannattaisi osoittaa MTK:lle. Luulen, että siellä on jonkin verran tietoa tästä asiasta. Sen verran tiedän itsekin, että jos MTK:lle ja maanviljelijöille esittää, että edes osittain kansallistettaisiin maatalous, niin sitä ei missään tapauksessa hyväksytä. Ehkä se on yksi selitys.

Mutta itse pitäisin erittäin tärkeänä sitä, että luomme elinvoimaa maaseudulle, ja se tapahtuu monenlaisen yritystoiminnan kautta, esimerkiksi matkailuyritykset, sitten jatkojalostusyritykset, esimerkiksi mökkitalkkaritoiminta ja tämäntyyppiset asiat. Matkailu ja elintarvikkeitten jatkojalostus voisivat entistä enemmän verkottua, tehdä yhteistyötä paikallisesti ja alueellisesti ja sitä kautta saada volyymia myöskin sitten ajatellen vientiponnisteluja. Tähän on meillä maaseutuvaroja käytettävissä.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä luulisin, että maaseudun kehittämisen kannalta olisi ehkä järkevää keskittyä niihin toimintoihin, joita oikeasti voidaan kehittää. Minunkin mielestäni tämmöinen liiallinen negatiivisten asioitten esille tuominen ei paranna sitä mielikuvaa eikä tulevaisuudenuskoa siellä asuvilla ihmisillä.

Itse näkisin, että meillä on aivan selviä painopistealueita, joita myös jollakin tavalla on edistetty. Siellä on turve, metsätalous. Meidän pitää hoitaa entistä paremmin metsiä, sieltä tulee työtä, sieltä tulee energiaa, sieltä tulee monenlaista hyvää. Sitten meidän täytyy osata arvioida, mitä toimintoja siellä maaseudulla on, jotka sinne sopivat, muun muassa hevostalous. Tämä 0,4 prosentin kertymä totopeleistä, se kokonaiskertymä, on liian pieni. Hevostalous, hevosurheilu on todella kovissa vaikeuksissa, ja se on perinteisesti ollut maaseudun yksi tärkeä lisäelinkeino ja tämmöinen erikoistoimiala. Sitten meille tulee lähiruoka. Siellä on erityisesti lähiruuan jalostus eli pienteurastamotoiminta. Meidän täytyy kiinnittää huomio kaikkiin niihin esteisiin, (Puhemies koputtaa) joita purkamalla me saamme työtä ja hyvinvointia sinne.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi: olen aivan varma siitä, että ministeri Orpo on tehnyt jo voitavansa maitoasian eteen, eikä se haukkumalla parane, vaan nyt tarvitaan kansallista yhtenäisyyttä ja kaikkia niitä kytköksiä, linkkejä ja suhteita, mitä meillä jokaisella on EU-päättäjiin. Eli kaikki tuki ja kannustus ministerille vielä tässä taistossa, kunnes päämäärä saavutetaan.

Lasten päivänä voisi sanoa, että maaseudun lapsillakin on oikeus koulutukseen. Tästä jo puhuin, ja tämä on aivan olennaisen tärkeä asia. Kun olen vieraillut maaseudulla, siellä on nuoria pariskuntia, joilla on kasvavia lapsia. Siitä, riittääkö meillä maaseudulla väkeä ja viljelijöitä tulevaisuudessakin, riippuu tietenkin, kuinka hyvin me koulujärjestelmänkin maaseudulla hoidamme.

Sitten haluaisin kysyä ministeriltä. Kun Euroopassa me varmaan jokainen olemme matkailleet ja nähneet siellä hyvin virkeitä kyliä, siellä on eläviä kylämuseoita, luomumessuja, maaseutumatkailua, missä myös isot koululaisryhmät opiskelevat maaseudulla, minkälaisia kannustimia me voisimme rakentaa meidän nuorille yrittäjille maaseudulla, että saisimme pienet kyläkaupat elämään (Puhemies koputtaa) ja matkailua edistettyä?

Pentti  Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää kaikkia edustajia vilkkaasta ja mielenkiintoisesta, hyvästä keskustelusta sekä myös ministeriä aktiivisesta paikallaolosta.

Mutta sitten eräs tärkeä asia, josta ei ole vielä keskusteltu, elikkä useammassa puheenvuorossa on kannettu huolta luvituksen hitaudesta. Näyttää siltä, että Suomeen on syntynyt uusi ammattiryhmä eli ammattivalittajat. Tuhannet turhat valitukset ruuhkauttavat virastoja ja vaikeuttavat rakentamista ja yrittäjyyttä ja ennen kaikkea maaseutuyrittäjyyttä.

Kysynkin ministeriltä: Voisitteko ajatella niin, että myös valitukset laitettaisiin maksullisiksi eivätkä vain luvanhakijat maksaisi, niin kuin nyt? Näin saataisiin turhat valitukset minun mielestäni huomattavasti vähemmäksi.

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Kiitos erinomaisesta keskustelusta. Nopeasti muutamia asioita.

Edustaja Hakkarainen kysyi hakkeen tuesta. Nopea selvitys: Ilmeisesti noin 6 prosenttia hakkeesta tuodaan ulkomailta, siitä tulee osa Baltiasta ja Ruotsista, ja mitä todennäköisimmin silloin ei nyt ihan valtavasta määrästä ole kyse. Nämä sahojen kuoret ja puru on kieltämättä asia, jonka asemasta tässä järjestelmässä nyt koko ajan keskustellaan.

Sitten näihin tukiin vielä lyhyesti. Pohjoisen alueen maidon tuki on siis maksussa, tämä kriisituki. Eteläisen maidon osalta pyritään alkuvuoteen. Siinä tehdään töitä nyt, että niin nopeaan aikatauluun päästään.

Sitten, edustaja Kiviranta, te varmasti sitten muistutatte asiasta. Ensi syksynä viimeistään, viimeistään, pitää saada se siantuottajien tuki, kun valitettavasti menee tämän EU-byrokratian kautta niin pitkään, että silloin, kun se tulee tilille, ei muista, mistä se tulikaan.

Edustaja Lepän, valiokunnan puheenjohtajan, kanssa on pidetty hyvää yhteistyötä maitotukiasiassa, maksatusaikataulussa, ja hyvä, että voin tässä kertoa uusimman näkemyksen tästä maksatusaikataulusta, joka on kerta kaikkiaan niin, että se asia pitää saada parhaalle mahdolliselle tolalle. Ensimmäisen maksuerän pitäisi olla syys—lokakuulla liikkeellä, niin kuin tänäkin vuonna. Haaste on se, että koko tukijärjestelmä muuttuu kerralla, ja on inhimillisesti ymmärrettävä se, että se työ on valtava. Ja myöskin pyritään siihen, että mahdollisimman vähän tukia siirtyy vuodelle 2016. Tämän vuoden tukia maksetaan 150 miljoonaa. Osa tuista menee aina seuraavalle vuodelle. Mavia resursoidaan tämän viikon hallituksen päätöksellä 600 000 eurolla lisää, jotta se pystyy parempaan, ja elyille annetaan 1,8 miljoonaa välttämättömien valvontatöiden tekemiseen. Nyt hallitus on toiminut — seuraavaksi meidän täytyy käydä Mavin kanssa joka ainut vaihe läpi, jotta saadaan mahdollisimman sujuvaksi tämä toiminta.

Mutta sitten, arvon edustajat, ihan viimeiseksi: Kyllä maaseudun elinvoima lähtee siitä, että me tuemme ihmisiä sekä että maaseudulla palvelut toimivat, infra on mahdollisimman hyvässä kunnossa. Me tuemme sitä, että maaseudulla on työpaikkoja, ovat ne sitten maataloudessa, metsätaloudessa, biotaloudessa, matkailuelinkeinossa tai vaikka lähikaupan kauppiaana. Meidän täytyy tehdä töitä sen eteen, että ne edellytykset ovat olemassa uuden yritystoiminnan ja uusien työpaikkojen kautta, ja meidän täytyy tukea niitten uusien työpaikkojen syntymistä.

Tällä hetkellä minä uskon kaikkein eniten biotalouteen ja sen mahdollisuuksin. Minun täytyy sanoa, että kun minä olen vieraillut eri paikoissa, minä olen nähnyt niin hienoja yrittäjiä ja maatiloja eri puolilla Suomea, joissa uskotaan tulevaisuuteen. Siellä tehdään jatkuvasti uusia innovaatioita ja mietitään sitä, miten saadaan tämä homma pelaamaan ja kannattavaksi se toiminta. Se ei ole helppoa, mutta meillä on maaseudulla, eri puolilla Suomea ihmisiä, jotka uskovat, ja meidän tehtävämme on pitää ne edellytykset edelleenkin voimassa niin, että se positiivisuus siellä elää. — Kiitos.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan ensin alkuun haluaisin mennä kompensaatioihin ja kertoa arvon ministerille, että tämä osuuskunta-asia ei ole mikään uusi asia myöskään Euroopassa, siellä niitä on erittäin paljon, ja on hyvä muistaa, että osuuskunnilla ei ole rahaa, omaa rahaa, osuuskunnilla on viljelijöiden tai maidontuottajien rahaa. Eli semmoista ylimääräistä kompensaatiorahaa ei ole.

Mutta mitä maaseudulle pitäisi tehdä? Maaseudun sivuelinkeinoja on pystyttävä tukemaan. Pienet tilat eivät elätä. Siellä tarvitaan lisätyötä, mitä tehdään. Siellä voidaan tehdä klapeja, mattoja, haketta, harrastaa maatilamatkailua, ihan mitä tahansa, josta saadaan lisää työtä ja rahaa sinne, jotta ei käy niin kuin kävi 60-luvulla, jolloin ehtyivät antavat utareet sen takia, että maassa ei ollut rahaa. Jos nyt käy samalla tavalla, niin se tarkoittaa sitä, että maaseutu tyhjenee kokonaan, ja se ei ole kenenkään etu, ei ainakaan suomalaisten etu.

Sitten vielä asia, joka minua henkilökohtaisesti huolettaa ja josta haluaisin kysyä ministeriltä. Nyt kun suuressa valiokunnassa annoimme — tai annoitte — luvan sille, että Espanjassa saadaan alkaa viljellä gmo-maissia rehuksi — perussuomalaiset olivat ainoa poliittinen ryhmä, joka sitä vastusti — niin miten pystytään takaamaan se, ettei sitä gmo-maissia jossain ketjun vaiheessa syötetä täällä meidän eläimillemme rehuksi? Ja miten voidaan estää se, että esimerkiksi tuuli ei kuljeta tätä gmo-maissin — mitä ne ovatkaan nyt ne, jotka sitten lentelevät sieltä ja kasvavat jossain muualla — että se ei pääse leviämään meille? Sehän on joka tapauksessa semmoinen osa-alue, jota ei ole hirveän paljon tutkittu, mitä se sitten oikeasti merkitsee meille ja mitä se merkitsee meidän lihantuotannollemme.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maaseutu on koko Suomelle erinomaisen iso mahdollisuus. Jos me tätä kokonaisuutta ajattelemme muun muassa ruoan puolelta tai energian puolelta, niin karkeasti ottaen maaseutuhan on keskeisin tuontia korvaava mahdollisuus, siis ruoan tuonnin vähentämisessä, energian tuonnin vähentämisessä ja niin poispäin. Eli siihen on tämän kansantalouden järkevä panostaa.

Meidän on siis pyrittävä edistämään muun muassa maaseudun yrittämistä eri tavoin. Totta kai maatilojen osalta tuo kannattavuus on kaikkein keskeisin. Mitä kannattavampia maatilat ovat, sitä varmemmin me voimme olettaa, että myös jatkaja näille maatiloille tulee. Tähän kannattavuuteen, totta kai, vaikuttaa merkittävästi poliittinen päätöksenteko. Tarvitaan pitkäjänteistä, uskottavaa päätöksentekoa, johon liittyy myös tämä ministerin ja monien muitten mainitsema tukien maksatuksen aikataulutus.

Minä itse uskoisin sillä tavalla, että päättäväisellä työllä pystytään pääsemään siihen, että tässä alkuvaiheessa vuoden 2015 tukia, tukimaksatuksia sinne vuoden 2016 puolelle siirtyy luokkaa 100—150 miljoonaa euroa, mutta rohkenisin sanoa, että kaikki, mikä menee noista summista ylöspäin, osoittaa sen, että jotain on jätetty tekemättä.

Mutta sitten vielä, ministeri, yksi kysymys. Meillä on EU:n maatalouspolitiikassa karkeasti sellainen periaate, että jokaisessa jäsenmaassa on voitava harjoittaa maatilataloutta. Eihän nyt tämä neuvottelutilanne ole millään tavalla viite siihen, että tätä yleistä EU:n maatalouspolitiikan periaatetta (Puhemies koputtaa) halutaan horjuttaa?

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Maaseudulle on tärkeää liikenne, ja tähän saakka on annettu kuva, että liikenteessä on karsittu aika paljon pois, esimerkiksi 100 miljoonan euron leikkaus edelliseen kehyspäätökseen nähden. Mutta siitä palautettiin ensiksi se 30 miljoonaa euroa ja sitten toinen 30 miljoonaa euroa ja sitten vuoden 2015 talousarvioesityksessä 10 miljoonaa euroa. Elikkä 70 miljoonaa euroa on palautettu, joten tämä määrärahan vähennys ei ole niin dramaattinen kuin täällä on annettu ymmärtää.

Toinen asia on se, että Valtiontalouden tarkastusviraston vuonna 2003 laatiman selvityksen mukaan tukihallinnon kokonaiskustannukset ovat noin 60 miljoonaa euroa näissä maataloustukien valvonnassa. Tämä on tämän selvityksen mukaan vain noin prosentti siitä tukien määrästä, joten ei tämäkään niin kovin suuri tällä hetkellä ole. — Ei minulla muuta, kiitos.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kaiken kaikkiaan tämän päivän maataloustuotanto tukeutuu hyvin usein monialayrittäjyyteen: on matkailua, suoramyyntiä, koneyrittäjyyttä. Nuoret tuottajat pitävät monialaisuutta jopa itsestäänselvänä, vanhempi polvi on ymmärrettävästi varauksellisempaa. Erilaiset monialayrittäjyyden muodot on saatava paremmin esille. Esim. hoivamaataloudessa on potentiaalia paitsi maataloustuotannon sivuelinkeinona myös työpaikkojen luojana.

Mitä tulee yhteiseen ympäristöömme, monet tuottajat tekevät vapaaehtoisesti paljon tuotantonsa ympäristöystävällisyyden eteen. Tähän pitäisi kannustaa kaikin tavoin niin nykyisen hallituksen kuin tulevienkin päättäjien. Ympäristön eteen tehtävien toimenpiteiden tulisi olla aina myös taloudellisesti kannattavia.

Maaseutupolitiikasta puhuttaessa haluan myös mainita kylätoimikunnan ja 4H-toiminnan resurssit. Niistä on pidettävä kiinni talouden puitteissa. Molempia tarvitaan: Kylätoimikuntien aktiivisuutta tarvitaan muutenkin, mutta varsinkin mahdollisissa tulevissa kuntaliitostilanteissa. Paikallisidentiteetti on ihmisille äärettömän tärkeä. 4H:n puitteissa taas tehdään tärkeää työtä muun muassa ajankohtaisen nuorisotakuun toteutumisen puolesta ja sitä työtä pitää olla mahdollisuus jatkaa myös jatkossa.

Sitten vielä ehkä edustaja Rantakankaalle voisin todeta, että jos linjallenne lähdetään arvostellessanne tästä salista poissaolijoita, niin mikä oli tänään puheenjohtaja Sipilälle tärkeämpi meno kuin tämä ajankohtaiskeskustelu maataloudesta.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Teenpä pienen poikkeuksen ja kiipeän tänne pönttöön puhumaan.

Elävä maaseutu on merkittävä osa suomalaisuutta. Suomalaisuuden omintakeisuus nähdään edelleen paljolti maaseutu- ja talonpoikaisperinteessä. Maaseutu ja maanviljelys edustavat alkuperäistä elämänmuotoa, jossa ihminen elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Suhde kotimaahan ja sen luontoon on ollut vahva kansallisessa mytologiassa, lauluissa ja runoissa. Suomalainen metsäläisyys, maaseutuelämä ja ekologisuus ovatkin tarjonneet perustan luontoa ymmärtävälle ja sitä kunnioittavalle elämäntavalle myös tänä päivänä. Valitettavasti kuitenkin myös tänä päivänä maassamme jatkuvasti kiihtynyt keskittämispolitiikka ja kaupungistuminen sekä lisääntyvä kulutushedonismi ovat johtaneet yhteiskunnassamme siihen, että nykyisin yhä harvemmat ovat enää tekemisissä maaseudun ja elämän perusedellytysten kanssa.

Meidän kansanedustajien tehtävänä ja päämääränä tulisi olla maaseudun elinvoiman lisääminen ja alkuperäisen elämänmuodon vaaliminen. Tärkeänä osana tähän kuuluvat muun muassa puhtaan ruuantuotannon tukeminen sekä omavaraisen hajautetun energiatuotannon lisääminen ja biotalouden kehittäminen. Hajautettu energiatuotanto on parasta aluepolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Alkuperäinen suomalaisuus elää vielä tänäkin päivänä vahvimmillaan maaseudulla. Meidän tulee päättäväisesti suojella maaseutuelämää, paikallista identiteettiä ja tätä arvokasta kansallista erityispiirrettämme.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ministeri Orpo on puhunut hyvin kannustavasti, ja hänellä tuntuu olevan hyvin valoisa näkymä ja tulevaisuudenuskoa maaseutuun ja maatalouteen. Se on tietysti hyvä asia, mutta hallitus on nyt kuitenkin, teidän hallituksenne, toiminut hyvin eri suuntaan. Hallitus on ohjelmatavoitteiden vastaisesti leikannut kansallisia tukia noin 10 prosentilla. Se on lisännyt kustannuksia energiaveroilla ja maksukorotuksilla. Se on heikentänyt ihan oikeasti myös yrittäjien arkea, työhyvinvointia: lomituksista on leikattu, sosiaaliturvaa on kiristetty, sijaisapumaksuja ja eläkemaksuja on korotettu. Näitä korotuksia ja kiristyksiä on hyvin vaikea hyväksyä, kun yhtä aikaa sitten annetaan kuva, että tulevaisuus on maaseudulla ja että uudet mahdollisuudet ovat maaseudulla, kun toisaalta niitä rapautetaan koko ajan.

Hallitus ei ole kuitenkaan millään tavalla muuttanut tätä toimintalinjaansa, ja tilojen kannattavuuskriisi on yhä syvenevä. Kun otetaan tähän kansallisten leikkausten päälle vielä EU:n maatalouspolitiikan uudistukset ja sen aiheuttamat vaivat, niin on kyllä mietittävä uudestaan se, kuinka realistisesti ministerikin esittää ja puhuu näitä asioita ulospäin. Keskusta on vaatinut, että kansallisiin tukiin ehdotettu 55 miljoonan euron tukileikkaus peruttaisiin. Miten te suhtaudutte tähän?

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on mielestäni käyty erinomainen keskustelu suomalaisen maaseudun nykytilasta ja tulevaisuudesta. Maatalous on luonnollisesti se runko, minkä varaan lukuisat muut elinkeinot, työpaikat ja yritykset pohjaavat olemassaolonsa ja liiketoimintamahdollisuutensa.

Perinteisesti maaseudulla asuvat ihmiset ovat olleet hyvin monipuolisia osaajia. Tulot ovat koostuneet pienistä puroista. Monialaosaaminen on ollut voimavara, jolle on rakennettu. Mielestäni tätä monialaisuutta tulee edelleen kannustaa, ja maaseudun kehittämisen tarpeet ovatkin hyvin moninaiset. Edistettäviä toimenpiteitä mielestäni ovat yritysten välinen yhteistyö, verkostoituminen, eri toimialojen keskinäiset innovaatiot, yritysten sukupolvenvaihdokset, tilusrakenteen parantaminen, luomu- ja lähiruoka ja niin edelleen.

Tietoliikenneyhteyksien saaminen koko maahan on erinomainen asia. Siitä juuri ministeriltä kuulimme. Ukkoverkot Oy on aloittanut toimintansa, joka ulottuu puoleen Suomeen, Pohjois-Suomen ja Itä-Suomen harvaan asuttujen alueitten kattamiseksi. Tietoliikenneyhteyksien paraneminen ja niiden hyödyntäminen on erityisen tärkeää yritystoiminnan kehittämisen kannalta. Yritystoiminnan tukemisessa muutoinkin tulisi huomioida alueitten lähtökohdat, kuten syrjäisyyskysymykset. Työn, yrittäjyyden ja vapaa-ajan joustava yhdistäminen tulee myös ottaa huomioon maaseudun yrityksiä tuettaessa. Työn tekemisen vaihtoehtoja ja eri muotoja on tuettava esimerkiksi etätyömahdollisuuksia kehittämällä.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Pysyn edelleen tässä liikenteessä. Palveluiden ja työpaikkojen siirryttyä keskuksiin ja julkisen liikenteen lakattua oma auto on maaseudun asukkaalle korvaamaton.

Liikenneviraston eilen julkaiseman raportin mukaan tyytyväisyys tiestön kuntoon on laskenut vuodesta 2010 lähtien ja on nyt huolestuttavan alhaalla. Tyytymättömiä ollaan niin pää- kuin muidenkin teiden kuntoon, kaikkein tyytymättömimpiä kuitenkin muihin kuin pääteihin. Varsinkin ammattiliikenteen ja raskaan liikenteen edustajien tyytyväisyys on laskenut selvästi. Tyytymättömyys muiden teiden kuntoon on entisestään lisääntynyt. Peräti 60 prosenttia ammattiautoilijoista on erityisen tyytymätön muun tiestön kuntoon. Tässä ryhmässä korostuvat muun muassa metsäteollisuuden raakapuukuljetuksia ajavat autoilijat.

Vuoteen 2018 mennessä arvioidaan korjaustarpeessa olevien päällysteiden kasvavan kaksinkertaiseksi, mikäli kunnossapidon rahoitustaso ei oleellisesti parane. Kuten tuossa debatissakin jo totesin, pelottavinta tässä kehityksessä on maaseudun huoltovarmuuden ja kansalaisten turvallisuuden ja yrittämisen mahdollisuuksien vaarantuminen. Tällä kaikella on laajat vaikutukset yrittämiseen ja maatalousyrittämiseen maaseudulla. Maaseudulla ei ole yrittäjiä eikä työpaikkoja, jos tiet eivät ole kunnossa.

Arvoisa ministeri, tämä hallitus ei tälle asialle paljoa voi tehdä, mutta te voitte viedä tätä asiaa eteenpäin seuraavissa hallitusneuvotteluissa.

Antti  Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Politiikka on mahdollisuuksien taidetta ja taitamista, ja itse ainakin lukeudun niihin, jotka näkevät maaseudun mahdollisuudet tulevaisuudessa erittäin myönteisinä perustuen siihen, että meillä on kasvava kysyntä elintarvikkeille maailmanlaajuisesti ja meillä on monet vahvuustekijät tähän suomalaiseen ruoantuotantoon ja koko ketjuun ja toisaalta meillä on valtava mahdollisuus energialaskun pienentämisessä. Eli nämä molemmat tekijät antavat kysyntäpotentiaalia suomalaiselle tuotannolle, joka pääosaltaan tapahtuu Maaseutu-Suomessa.

Mutta tämä tietysti edellyttää politiikalta johdonmukaisuutta ja toimenpiteitä, joilla näitä edellytyksiä rakennetaan. Jos puhutaan esimerkiksi liikenneverkon kunnosta, niin kyllä silloin yksityisteitten kunto on äärettömän tärkeä, jos näitä biotalouden mahdollisuuksia hyödynnetään. Nyt on käynyt niin, että tämän hallituksen aikana yksityisteitten rahoitus käytännössä on pudotettu 23 miljoonasta 1 miljoonaan euroon.

Vastaavalla tavalla voi verrata tämän Pisara-radan kustannusvaikutuksia. Se on yksin sama kuin koko korjausvelka koko Suomen tieverkostossa ja raideliikenneverkossa. Yhtäläisyysmerkit voidaan tähän vetää. Jos tämä raha käytettäisiin korjausvelan hoitamiseen, tiestön ja rautateitten kunnostamiseen, niin kyllä sillä saataisiin todella myönteinen sekä aluetaloudellinen että kansantaloudellinen vaikutus. Mutta tämä on poliittinen valinta, ja hallitus on tämän tällä tavalla tehnyt.

Mitä tulee maatalouteen vielä, näihin kipukohtiin, niin kuten täällä puheenjohtaja Leppä hyvin kuvasi, kyllä näiden tukien pitää tulla ajallaan ja viljelijöittenkin pitäisi tietää, milloin ne tulevat. On aivan kohtuutonta, että on yksi ammattiryhmä, joka joutuu odottelemaan tulojaan, ja vastaavasti verot ja muut maksut pitää hoitaa eräpäivänä tai siitä tulee sanktioita, korotettuja viivästyskorkoja ja niin edelleen. Tämä on kohtuuton tilanne.

Maitokompensaation osalta ministeriä tuetaan, (Puhemies koputtaa) että saadaan kohtuullinen ratkaisu, joka turvaa elinkeinon kannattavuutta.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Selvää on, että paluuta SF:n elokuvien 1950-luvun maaseutuun ei luonnollisestikaan ole. Mutta ihmetellä sopii, että kun esimerkiksi 80-luvulla eli voimakkaana ajatus "maaseutu uuteen nousuun", niin kuitenkin kaikesta huolimatta etätyömahdollisuuksia ei osattu hyödyntää ja sitä, että muutettaisiin osa-aikaisesti laajemmin maaseudulle ja sieltä käsin työskenneltäisiin. Syyt tähän ovat olleet sekä poliittisia että asenteellisia. Minä peräänkuulutan asennemuutosta. Maaseudulla on paljon mahdollisuuksia ja voimavaroja. "Työ, yrittäminen, välittäminen" on sitä tulevaisuuden inhimillistä Suomen linjaa, jota perussuomalaiset haluavat edistää ja viedä eteenpäin. Maaseutu on täynnä mahdollisuuksia.

Anne  Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomen kasvu lähtee nimenomaan siitä, että hyödynnämme luonnonvarojamme. Jos joku vielä ajattelee, että laaja maa on riippa, niin ei, se on mahdollisuus. Mutta jotta niitä luonnonvaroja voidaan käyttää, se vaatii rakenteita, se vaatii palveluita niille ihmisille, jotka siellä maaseudulla asuvat.

Olen pahoillani siitä, jos pahoitin mielenne kertomalla totuuksia siitä, mitä se elämä ihan oikeasti siellä maaseudulla on. Voisin vielä kertoa, että postin kulkukin viivästyy tätä nykyä niin, että se tulee iltapäivällä.

Näihin poliittisiin päätöksiin voidaan siellä ministeriaitiossa vaikuttaa, sen takia me näistä kerromme. Ei ole pakko louhia helsinkiläistä kalliota 2 miljardilla, vaan ne voi käyttää alemman asteen tieverkon parantamiseen niin, että se puu kulkee sinne tehtaalle ja saadaan työtä ja toimeentuloa.

Mutta sitten ihan ministerin omaan sektoriin. Kun viljelijäväestölläkin on melkoinen hätä ja 28 prosenttia viljelijöistä ei saa viivan alle mitään ja nekään, jotka saavat, eivät kaikki pysty niitä velkojaan hoitamaan, joita heidän pitäisi, niin onko teillä minkäänlaista ratkaisua tähän? Voisiko esimerkiksi korottomilla lainoilla tulla vastaan tai viivästyttää maksuohjelmat tai tehdä jotakin ylimenokauden ajaksi?

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on varmaan puhuttu paljonkin maaseudusta ja maataloudesta, ja kyllä se tietysti ihan olennainen kysymys on, että maataloudella on toimintaedellytykset. Täytyy sanoa, että kyllä niin nykyinen kuin edellinenkin ministeri on tässä varmasti parhaansa tehnyt, että saadaan sellainen toimintaympäristö, että siinä voidaan pärjätä. Totta kai sille maanviljelijälle pitää sellainen toimeentulo jäädä, että se tehtävä myös houkuttelee, ja sen puolesta pitää koko ajan tehdä työtä, ja se on koko meidän elintarvikeketjumme toimivuuden kannalta ihan olennainen asia.

Mutta mainitsen myös tämän: maaseudusta kun puhutaan, niin aivan avainasia on se, miten maaseudulla saa asua, miten sinne saa rakentaa, ja täytyy sanoa, että ihmeelliseltä tuntuu, että monta kertaa kaupungissa järven- tai joenrantaan saa paljon helpommin rakennettua kuin maaseudulla. Jotenkin juuri niitä maaseudun mahdollisuuksia pitäisi hyödyntää, koska kaupunkien läheinen maaseutu, ydinmaaseutukin on aika haluttua asuinaluetta, jos vain rantaan pääsee rakentamaan. Tämä olisi sellainen asia, jota olisi hyvin tärkeä saada eteenpäin. Nyt kun nämä normienpurkutalkoot ovat menossa, tämä on kanssa yksi sellainen asia, jossa olisi tärkeätä päästä eteenpäin.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä maaseutukeskustelussa on varmaan tullut ministerillekin hyviä ideoita lisää edustajien taholta, ja olisi tietysti hyvä nyt, kun taas uusi hallituskausi on tulossa, koettaa kerätä visioita, millä maaseudulla pärjätään. Monet ovat esittäneet ehdotuksiaan: biotaloutta ja metsätalousinvestointeja, paikallista energiatuotantoa ja se, että pyritään luomaan työpaikkoja maaseudulle. Maaseutu on aina, silloin kun on työllisyystilanne ollut huono, kyennyt tarjoamaan — jos on tehty jotain investointeja, tukipolitiikkaa — työpaikkoja ihmisille. Tietysti nyt olisi korkea aika myöskin koettaa hallintopalveluja säilyttää pitkin Suomea kaupungeissa, ettei kerätä tänne Suomi-neidon nilkkoihin kaikkia palveluita. Koska nyt ovat nämä tietoverkot suhteellisen hyvät kumminkin kaupunkiseuduilla pohjoisemmassakin Suomea, niin hallinto voi hyvin toimia siellä lähempänä maaseutua. Ei tarvitse keskittää virastoja. Päinvastoin niitä pitäisi hajauttaa. Siellä on halvempia rakennuksia virkamiehille, ja sitä kautta saataisiin säästöä valtionhallinnolle.

Sitten on hyvä, että ministeri mainitsi, että tarkoituksena on huolehtia sukupolvenvaihdoksista ja luopumistukiehtojen säilymisestä. Voisi toivoa tietysti, että ne tuommoisilla keskisuurilla tiloilla, varsinkin Etelä-Suomen viljatiloilla ja muilla, olisivat myöskin käytössä. Sehän, että tilakoko säilyy mahdollisimman suurena — ei välttämättä niin suurena kuin nykyään, mutta ettei maaseutu kokoaan autioidu — auttaa siihen, että meillä on viljelijäväestöä vielä 20 vuoden päästäkin ja saadaan pidettyä maa osittain asuttuna pohjoiseen asti ja on enemmän mahdollisuuksia kuin silloin, jos kaikki kerätään tänne Etelä-Suomen kaupunkeihin.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Te, ministeri Orpo, kerroitte äsken jostain maa- ja metsätalousministeriössä käynnistetystä maatilan sukupolvenvaihdokseen liittyvästä projektista, ja tämä alkoi aidosti kiinnostaa minua. Viittasitte myös Stubbin hallituksen ohjelmaan. Kun minun käsittääkseni tuosta nuoren viljelijän aloitustuesta on sovittu tulevan rahastokauden eli vuoden 2020 loppuun aika tiukastikin rahoitusrajoitusten kautta, maatalouden luopumistuki on päätetty lakkauttaa kokonaan niin, että sille ei enää pääse vuoden 2018 jälkeen, ja verotus ei ollenkaan kuulu maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle, niin ajattelin, että tässä ei voi enää olla mistään muusta kysymys kuin siitä, että on tulossa joku aivan massiivinen siirto Maatilatalouden kehittämisrahastoon niin, että sukupolvenvaihdosten jälkeen sitten pystytään toteuttamaan tiloilla tarvittavia massiivisia investointeja.

Sitten toiseen asiaan. Toissa päivänä tuli maa- ja metsätalousministeriön internetsivuille tuo Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman uusi versio. Se oli huhtikuun puolivälissä, kun se lähetettiin komissiolle, 430 sivua, nyt se on 830 sivua. Tämä nyt ei ole yksin ollenkaan teidän syytänne, mutta pitäisikö, kun te puhutte paljon byrokratian vähentämisestä, viljelijän lukea tämä 830 sivua, ja, arvoisa ministeri, kuinka paljon teiltä meni aikaa, kun lukaisitte sen?

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Olen maaseudulla syntynyt ja kasvanut. Koskaan en ole viihtynyt kaupunkiympäristössä. Nytkin asun järven rannalla, kaukana meluisista kaupungeista. Hyväksyn, että jotkut kokevat betonisen kerrostalolokeron ja meluisan ympäristön itselleen sopivaksi. Mutta sitä minä en alkuunkaan ymmärrä enkä hyväksy, että niin pitäisi kaikkien tehdä. Useimmiten silloin vedotaan ympäristösyihin, puhutaan jopa niin sanotusta hiilijalanjäljestä. Totuus kuitenkin on, että maaseudulla asuvalla hiilijalanjälki on pienempi kuin isoissa kaupungeissa asuvilla.

Maaseudulla asuminen on monella muullakin tavalla kestävämpää ja järkevämpää. Käytän nyt vaikkapa itseäni esimerkkinä: Lämmitän taloni ja saunani puilla. Lisäksi kalastan, marjastan ja sienestän tosi paljon. En siis tarvitse erityistä kuntosalia ja personal traineria kuntoni ylläpitämiseen. Se on paljon puhuttua elintasoa mutta erityisesti elämisen tasoa. Se pitäisikin ottaa elintason rinnalle päätöksenteon perusteeksi myös täällä eduskunnassa.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Esitän ihan yhden konkreettisen kysymyksen, jota jo jossain vaiheessa ministerille vihjailin. Erikoiskasviviljelyssä erittäin tärkeä asia on ollut, että on voinut vuokrata toiselta viljelijältä osan peruslohkosta. Ministerin omassa synnyinkunnassa Köyliössä tämänkaltaisia tapauksia on hyvin paljon, joissa viljellään erikoiskasveja ja joudutaan pitämään taukoja, neljän vuoden, viiden vuoden, ja tätä pinta-alaa pitää olla hyvin paljon käytettävissä. Jotta tulevaisuudessakin olisi mahdollista viljellä näitä erikoiskasveja samalla tavalla, käyttää hyväksi niitä koneketjuja ja investointeja, joita tiloilla on, niin pitäisi mahdollistaa tämä nykyinen käytäntö. Oletteko te valmiit, ministeri, toimimaan niin, että jatkossakin peruslohkosta osa voidaan vuokrata ja osa pitää itsellään, jotta se omistaja voi säilyttää nämä viljelyoikeudet?

Pirkko  Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Maaseudulla on todellakin myös metsä. Jo ennen fossiilitaloutta suomalainen metsä oli vientiala ja kotijoellani Oulujoella soudettiin tervaa, se oli tärkeä vientituote. Sittemmin suomalainen metsä on keksitty varmaan pariinkin kertaan uudelleen, ja nyt metsäperusteinen biotalous nousee.

Mutta tämän kaiken perustana on ollut suomalainen kestävä metsänhoito, jonka juuret ovat historiassa. Jo 1886 tehty ensimmäinen metsälaki sanoi: "metsää älköön autioksi hävitettäkö". Tätä on seurannut hyvä yksityismetsälainsäädäntö. Nyt kun yhteinen maatalouspolitiikka unionissa näyttää olevan entistä epäjohdonmukaisempaa, niin todella toivon, arvoisa ministeri, että me emme koskaan joutuisi tilanteeseen, että Euroopan unionilla on yhteinen metsäpolitiikka. Minusta sen täytyy olla kristallinkirkas kansallinen kärkitavoite.

Nyt kuitenkin on monia säädöshankkeita unionissa, jotka kuitenkin ulottavat otteensa suomalaiseen metsäpolitiikkaan, lähinnä ilmastosäädösten kautta. Nyt kun Suomessa keskustellaan tämmöisestä strategisesta hallitusohjelmasta, joka ei osioittain olisi ristiriidassa keskenään, ja pyritään hakemaan linjakkuutta, niin Euroopan unioni säädöksissään näyttää menevän vain yhä epäjohdonmukaisemmaksi niin, että siellä säädöshankkeet todellakin sitten lyövät toisiaan korville.

Mutta, ministeri Orpo, tulettehan vaikuttamaan, tulettehan, kaikin keinoin siihen, että suomalainen metsäpolitiikka on kansallista jatkossakin ja me voisimme olla esimerkkinä Euroopalle tällä kansallisella omalla politiikallamme.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Palaan kolmannen kerran samaan asiaan elikkä näihin tukimaksatuksiin. Oli hyvä kuulla ministeriltä ja olemme myöskin keskusteluja käyneet siitä, että tehdään kaikki, mitä voidaan. Mutta se, mitä viljelijät nyt siis odottavat, on se, että aidosti sanotaan, että ne tuet maksetaan. Ei enää pyritä siihen, vaan sanotaan, että ne maksetaan. Tätä nyt me odotamme, keskusta odottaa, mutta ennen kaikkea sitä odottavat suomalaiset viljelijät. Toivon, että ministeri pystyy nyt tämän sanomaan mahdollisimman nopeasti, että tästä asiasta päästään eteenpäin.

Sitten, puhemies, byrokratiajalanjälki on Suomessa aivan huima. Me kaikki tiedämme sen, ja se on yhteisesti luotua, ja se on ajan saatossa sellaiseksi tullut. Meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin purkaa sitä. Se on ainoa vaihtoehto, purkaa sitä. Mutta kuitenkin on niin, että nekin lakiesitykset melkein laitanaan, joita hallitus tuo eduskunnan käsittelyyn, sisältävät lisäbyrokratiaa. Niissä jo sanotaankin, että tämä lisää 40 henkilötyövuodella virkakunnan tarvetta ja niin edelleen ja niin edelleen.

Tästä meidän on, hyvä ministeri ja koko hallitus, päästävä eroon. Tästä on kerta kaikkiaan päästävä eroon. Näin ei voi jatkua. Kun me puhumme byrokratian vähentämisestä ja sitten kuitenkin tänne tuodaan lakiesityksiä, joilla sitä kasvatetaan, taas puhutaan eri asiaa ja tehdään eri asiaa. Ja se ei tapahdu kuin säädös, laki, asetus, viranomaismääräys kerrallaan. Tästä on lukuisia esimerkkejä. Tämä ei kaiken lisäksi maksa mitään, päinvastoin se alentaa valtion kustannuksia, lisää yrittäjien edellytyksiä investoida ja kehittää toimintaansa.

Se laskelma, että 2,3 miljardia euroa eri investointeja tällä hetkellä odottaa viranomaispäätöksiä, onhan se aivan liian suuri luku. Ja kun me joudumme tekemään ja viljelijät ja yrittäjät (Puhemies koputtaa) joutuvat moneen kertaan samoja tietoja eri viranomaisille antamaan, niin kyllä viranomaisten tiedonkulkua on myöskin merkittävästi parannettava.

Pentti  Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Maaseudulla asuu 1,66 miljoonaa ihmistä eli 31 prosenttia Suomen väestöstä. Harvaan asutulla maaseudulla asutusrakenne on hajanaista, taajamia on harvassa, ja niiden välillä saattaa olla laajojakin asumattomia alueita. Näillä alueilla on kuitenkin puhdasta ympäristöä, luonnonvaroja, kauniita maisemia ja oma elämänkulttuuri. Huomattava osa vapaa-ajan asutusta sijaitsee harvaan asutulla maaseudulla, ja siellä on monia vetovoimaisia matkailukeskittymiä.

Ja sitten itse asiaan. Vapaa-ajanasuntojen ja matkailuyritysten ympärivuotinen ylläpito antaisi työmahdollisuuksia maaseutuyrittäjille. Esimerkiksi kiinteistönhoito- ja polttopuu- ja auraustyötarve on lisääntymässä. Myös vapaa-ajanasuntojen ja tyhjien asuntojen vuokraus sekä niihin liittyvät oheispalvelut voisivat olla varteenotettava vaihtoehto maaseutuyrittäjille.

Arvoisa ministeri! On kuitenkin todennäköistä, että edellä mainitut palvelut eivät tarjoaisi työmahdollisuuksia ympärivuotisesti, joten, herra ministeri, eikö tällaista pienyrittäjyyttä olisi mahdollista tukea laskemalla arvonlisäveron alarajaa?

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo

Arvoisa puhemies! Yritetään tiivistää. Nopeasti vastaan muutamiin.

Edustaja Tolppaselle olisin kertonut, että tätä samaa gmo-maissia saa rehuksi tuoda Suomeen tälläkin hetkellä. Siihen on annettu viranomaislupa, ja komissio on sen hyväksynyt. Maissi ei Suomessa kasva, niin että vaikka niitä siemeniä Suomeen lentäisikin jotenkin, niin se ei kasvamaan ryhdy.

Edustaja Korhoselle: Se perusperiaate, että kaikkialla Euroopassa maataloutta voidaan harjoittaa, ei horju. Tällä päätöksellä ei ole sen kanssa mitään tekemistä, mutta yhden asian vielä haluaisin todeta tähän maitoasiaan. Mikä on siis tämä perustavaa laatua oleva ongelma: kun me olemme itse todenneet, että me haluamme, että se tuki kohdistuu tuottajalle — nimenomaan tuottajalle, ei osuuskunnalle, ei yhtiölle, vaan tuottajalle — niin silloin kun se tuottajahinta ei ollut laskenut siinä hänen rätingissään, niin siitä muodostui se erityinen ongelma. Mutta me hoidamme tämän asian.

Edustaja Elsi Kataiselle ja Anne Kalmarille: En halua missään tapauksessa antaa sitä kuvaa, että en minä tai ei hallitus ymmärtäisi sitä vaikeaa tilannetta, jossa ennen kaikkea siis kannattavuuden kanssa maataloudessa kamppaillaan. Se on oma faktansa, sitten meillä on tämä Venäjä ja sitten meillä on uuden tukikauden aiheuttama epävarmuus siitä, mitä kaikkea se tuo tullessaan. Siis on kiistatta ongelmat, mutta minusta pitää myöskin kertoa, uskaltaa katsoa kauemmas ja uskoa siihen, että tulevaisuuttakin on, ja valaa uskoa, että kyllä maaseudulla kannattaa ja voi jatkossakin menestyä.

Edustaja Kalmarille vielä: Olen ihan lähiaikoina tapaamassa rahoituslaitosten edustajia, siis en Wahlroosia niin kuin edustaja Korhonen näytti Suomenmaassa epäilevän vaan ihan niitä pankkiedustajia, jotka konkreettisesti vastaavat maatalousyrittäjien lainoista ja asioista. Tulen vetoamaan voimakkaasti heihin, että ymmärrystä maksutilanteeseen tiloille löytyy nyt tässä vuoden aikana, koska nämä vaikeudet ovat ihan ilmiselviä.

Edustaja Heikkilälle: sukupolvenvaihdoksessa on 15 000 euron raja, ja se tietenkin karsii silloin myöskin pienempiä viljatiloja pois.

Edustaja Kivirannalle: 2018 on takaraja näissä sukupolvenvaihdos-, luopumistuissa, mutta kuten varmasti hyvin tiedätte, niin ne ovat aina määräaikaisia. Minä en näe mitään syytä, miksei sitä sen jälkeenkin jatkettaisi, mutta on ilmeisesti ollut tapa näin toimia. Edustaja Kalli todella kysyi tätä aikaisemmin. Tämä asia on selvityksessä, enkä osaa siihen suoraan vielä vastata, mutta en näe mitään erityistä syytä, miksi se olisi muuttunut, mutta katsotaan. Ehkä te olette paremmin lukeneet sen 800 sivua, että löytyykö sieltä joku, mikä sen estää, mutta minusta tämän käytännön pitäisi voida saada jatkua, että osan viljelysmaasta voi vuokrata toiselle tai toiselta.

Edustaja Mattilalle: Kestävä metsänhoito on Suomen huippuosaamista, ja meidän täytyy saada eurooppalaiset koko ajan tajuamaan se, että Suomessa meillä on erityinen metsätalous, erityiset metsät ja erityistä osaamista ja me torjumme ehdottomasti Euroopan unionin yhteisen metsäpolitiikan, koska se ei ole Suomen etu. Me osaamme pitää metsistämme huolta ilman sitä, että sitä suojellaan kuten keskeisen Euroopan vähiä metsiä, joita heillä on jäljellä siellä oman huonon metsäpolitiikan takia.

Edustaja Lepälle: Aikaisemmin totesitte, että ei tyhjiä lupauksia. Siksi minä en anna tässä nyt teille sitä päivää enkä voi valitettavasti antaa sitä vielä viljelijöille. Kerroin, että asioita on tehty tämän maksuaikataulun varmistamiseksi hankkimalla tällä viikolla rahaa raharesurssiasian hoitoon. Ensi viikolla menemme käymään Maaseutuvirastossa käymään näitä prosesseja läpi tiukalla asenteella, että ne asiat laitetaan kuntoon. Silloin kun on uskallusta kertoa, varmuutta siitä, mikä se aikataulu on, niin silloin se tullaan varmasti kertomaan. Tällä hetkellä se, mitä minä voin luvata, on se, että kaikki tehdään, jotta ensimmäinen maksu lähtee mahdollisimman aikaisin ja mahdollisimman vähän siirtyisi vuodelle 2016. Tästä lähdetään.

Vielä viimeiseksi täytyy todeta, että jotta me voimme maksaa myös maataloustukia ja olla mukana Euroopan yhteisessä maatalouspolitiikassa, me joudumme nielemään Euroopan unionin byrokratiaa. Se on pakko. Se on hinta myös siitä. Suomi on jo kaikissa käänteissä pyrkinyt minimoimaan byrokratiamäärän. Meidän täytyy jatkaa sitä työtä. Se on ehdottoman välttämätöntä näin toimia.