Arvoisa puhemies! Kaksi viikkoa sitten työmarkkinoiden keskusjärjestöt ja hallitus allekirjoittivat kattavan työllisyys- ja kasvusopimuksen. Merkittävä saavutus tämä oli hallitukselle ja sen talouspolitiikalle, ja olennaista oli se, että kuljetusala oli sopimuksen piirissä, koska vienti haluttiin turvata. Vain ilmailuala jäi ulkopuolelle. Lopulta neuvottelujen jälkeen 400 työntekijän catering-alan yrityksen sopimusriita johti siihen, että kuljetusalan tukilakkouhka oli päällä, ja jos se olisi toteutunut, se olisi rikkonut sovitun työrauhan totaalisesti, pysäyttänyt viennin ja suuren osan Suomen teollisuutta. Näyttää siis siltä, että Suomessa työrauhaa ei voi turvata. Nyt kuitenkin onneksi työmarkkinajärjestöt neuvottelevat työriitojen sovittelusta.

Kysynkin teiltä, ministeri Ihalainen, kun teidät tunnetaan työrauhan suurena ystävänä: Pitäisikö meidän puuttua näihin tukilakkoihin ja pitäisikö meidän muuttaa lainsäädäntöä tältä osin ja pitäisikö ainakin noudattaa suhteellisuusperiaatetta? Ymmärrän jos Finnairiin olisi kohdistunut joku tukilakko, mutta jos koko Suomen teollisuus pysäytetään, niin se olisi aivan kohtuutonta. Teillä on paljon arvovaltaa. Aiotteko käyttää sitä tässä yhteydessä?

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Niin kuin edustaja Sasi sanoi, tämän maan kannalta on ollut tosi tärkeätä, että lähes kahta miljoonaa palkansaajaa koskeva kasvu- ja työllisyyssopimus on saatu aikaan lähes kolmeksi vuodeksi. Se on hyvin harvinainen saavutus Euroopassakin, ja neuvotellen ja sopien ilman työtaisteluja. Ehkä tämä on nyt hyvä aloittaa tästä. Loppuvaiheessa näitä haasteita tosin oli. Ylimalkaan meillä tukilakkoja tai lakonuhkia Suomessa on ollut varsin vähän, joka toimenpide sinänsä on laillinen, ettei siitäkään ole kysymys.

Kasvu- ja työllisyyssopimukseen sisältyy kohta, jossa järjestöt ovat nyt käynnistämässä neuvottelut neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän, työriitalain ja työehtosopimuslain kehittämisestä ja sen epäkohtien läpikäymisestä, ja se on hyvä. Sitten olemme sopineet hallituksen rakenneohjelmassa, että jos näistä neuvotteluista, jotka he keskenään käyvät, seuraa lainsäädännöllisiä muutostarpeita, niin ne ollaan sitten kolmikantaisesti valmiita tekemään, ja sitä vaihetta tietysti me poliittisina päättäjinä odotamme.

Lopuksi sanoisin sen, että aina tukilakkouhkatkin pitää suhteuttaa siihen itse ongelmaan ja vähemmälläkin solidaarisuudella ehkä olisi voitu tätäkin kiistaa koettaa ratkoa, mutta olemme sen ratkoneet, ja se on kuitenkin lopputulokseltaan hyvä.

Arvoisa puhemies! Monessa maassa täysin rajoittamattomat myötätuntolakot on kielletty. Pitäisikö meidän pyrkiä harmonisoimaan työmarkkinoiden pelisääntöjä ja vähän katsoa, mitä muualla on, ja pyrkiä yhtenäistämään suomalaisia sääntöjä tässä suhteessa? Onko tässä nyt pelko, että jos tätä asiaa ei kyetä ratkaisemaan, niin tulevaisuudessa on hyvin vaikea tehdä enää tämmöisiä laajoja, kattavia työmarkkinasopimuksia, jos näissä asioissa ei saada luottamusta aikaiseksi? Pitäisikö tältäkin kannalta tätä asiaa vielä katsoa? Ja ihan vielä lopuksi olisin kysynyt sitä, että jos meillä on laittomia lakkoja, niin kuin meillä on hieman liian paljon niitä, niin pitäisikö niitä seuraamuksia, mitä niistä aiheutuu, myöskin pyrkiä tässä yhteydessä tarkastamaan.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessähän ei voida nyt laittomista lakoista sinänsä puhua, ja on hyvä muistaa, että valtakunnansovittelija teki esityksen, joka koski myös tätä kyseistä firmaa, joka ruokapalveluja hoitaa, ja se firma hylkäsi sen sovittelijan esityksen. Se on niin kuin siinä taustalla. Mutta senkin jälkeen oli tärkeätä, että tähän löydettiin ratkaisu. Olen sitä mieltä, että sivistyneeseen yhteiskuntaan kuuluu työtaisteluoikeus, ja se on ihan selvä asia, mutta sitä pitää käyttää harkiten ja pelisääntöjä noudattaen. Mutta ei voida lähteä siitä, että näitä perusoikeuksia lähdetään rajoittamaan.

Arvoisa herra puhemies! Toistan oikeastaan sen, mitä aikaisemminkin olen tästä asiasta sanonut. Näihin riitoihin tarvitaan aina kaksi osapuolta: on työnantaja- ja työntekijäpuoli. Tukilakko — minusta se on aivan väärä sana, se on yleensä mielenosoitus. Se on mielenosoitus silloin, jos toinen osapuoli provosoi tekemällä esimerkiksi jotain uudelleenjärjestelyjä, työaikamuutoksia, ulkoistamisia, yt-neuvotteluja. Se on reaktio ja minusta siinä mielessä ymmärrettävä. En sitä missään nimessä suosittele toimenpiteenä, mutta se on oikeastaan työntekijäpuolen ainoa tapa reagoida näihin.

Toistan oikeastaan kysymyksen ministeri Ihalaiselle: mitä voidaan tehdä sille, että tämä luottamus näihin sopimuksiin molemmin puolin saadaan hoidettua kuntoon?

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Tämä on tärkeä lähtökohta, koska eihän tätä suomalaista hyvää sopimusyhteiskunnan mallia voida tehdä millään muulla kuin hyvällä yhteistyöllä ja vahvalla luottamuksella. Kyllähän me olemme osoittaneet nyt tässä yhteiskunnassa sen, että me olemme saaneet aikaan erittäin kattavan, kaikkia aloja koskevan työmarkkinaratkaisun useammaksi vuodeksi. Mikä sen vahvempi luottamuksenosoitus neuvottelukykyyn ja sopimisen kykyyn kuitenkin on? Totta kai nämä viimeiset vaiheet olisivat voineet mennä fiksumminkin, mutta näidenkin osalta nyt on onneksi ratkaisut saatu aikaan.

Meillä ovat vielä posti- ja logistiikka-alan eli Itellan osalta sopimukset Suomessa auki, ja niitäkin nyt valtakunnansovittelijan toimesta koetetaan ratkoa ja koetetaan sekin saada päätökseen. Mutta luottamus on kaiken perusta myös hyvälle sopimustoiminnalle. Luottamus on kaiken perusta myöskin sille, että me voimme tässä poliittisessa elämässä tehdä fiksuja ja hyviä päätöksiä.