Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Edellisen asiakohdan käsittelyn aikana tuli monesta suusta esiin se, että eläkeläiset eivät pysty maksamaan 186 euron televisiolupamaksua. Totta on, että monelle pienen kansaneläkkeen varassa elävälle tuo maksu on erittäin tuntuva, jopa suuri ja ehkä joillekin ylivoimainen. Jos haluaa tilata esimerkiksi alueensa sanomalehden ja sitten hankkia vielä television ja siihen tämän luvan, eläke on riittämätön. Ed. Wallin viimeksi kantoi voimakkaasti huolta siitä, että eläkkeet ovat liian pieniä näihin tarpeisiin.

Herra puhemies! Nyt on toisessa käsittelyssä kansaneläkkeitten niin sanottu tasokorotus. Toissa viikolla äänestettiin sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön pohjalta pienten kansaneläkkeitten korotuksesta. Hallitus esittää 7:ää euroa, ja siihen on valiokunnan enemmistö tyytynyt. Käsittelyssähän oli muitakin esityksiä: kristillisdemokraattien 20 euroa, vasemmistoliiton 18 euroa, kokoomuksen 15 euroa. Tietysti muistamme, että nykyinen ministeri Hyssälä lupasi 300 euroa. Haarukka on suuri.

Jos eduskunta haluaa turvata Yleisradion toiminnan ja turvata muutenkin oikeudenmukaisen elämisen mahdollisuuden kaikille suomalaisille, niin kaikkein keskeisintä eläkeläisjärjestöjen ja kansalta tulevan palautteen mukaan on se, että pienimpiin eläkkeisiin ja nimenomaan kansaneläkkeisiin tehdään selkeä tasokorotus. Sitä ei Vanhasen hallitus suurista hallituspuolueiden vaalilupauksista huolimatta ole tehnyt ja esittänyt, on esittänyt tämän 7 euron korotuksen, joka ei hyvällä tahdollakaan ajatellen ole, ei varsinkaan tässä tilanteessa, mikään tasokorotus. Se on vaatimaton tarkistus, joka ehkä pääosin korvaa sen, mitä alkoholin hinnanalennuksesta johtuva indeksimenetys eläkeläisten tuloihin ensi vuonna ja siitä lähtien pysyvästi aiheuttaa.

Tämä korotus on saanut erittäin tyrmäävän vastaanoton eläkeläisten taholta. Suorastaan häpeällinen on eduskunnan asema tämän 7 euron takia tällä hetkellä. Henkilökohtaisesti, vaikka olen Yleisradion hallintoneuvoston jäsen, en ole saanut tuon lupamaksun korotusmallin, joka on Backmanin toimikunnan pari kolme vuotta sitten luoma malli eli inflaatio plus 1 prosentti, jatkamisesta vuoden 2007 jälkeen kolmen vuoden ajan — siitä on kysymys Niemelän toimikunnassa — palautetta juurikaan. Mutta näistä eläkkeen 7 euron korotuksista on tullut valtava palaute. Tämä aiheuttaa todellakin hyvin huonon tilanteen. Kun esimerkiksi eilen globalisaatioryhmä esitti, että veronkevennyksiä pitää tehdä kaikkiin tuloluokkiin mittavasti, siihen osuu tämä hallituksen eläkepolitiikka erittäin huonosti. Tuloerot kasvavat, ja epäoikeudenmukaisuus yhteiskunnassa pahenee, syvenee.

Herra puhemies! Hallitusohjelmassa, sen kohdassa 4.7., on otsikkona "Lapsiperheiden ja eläkkeensaajien taloudellisen aseman parantaminen". Siellä luvataan kansaneläkkeisiin korotus. Sitä korotusta on tuosta luvatusta vuodesta 2006 aikaistettu vuodella. Se on sinänsä ihan hyvä, mutta niin kuin ministeri Mönkäre on täällä sanonut aikaisemmassa käsittelyvaiheessa, tämä on hallitukselta näillä näkymin ainoa korotus kansaneläkkeisiin tällä vaalikaudella eli 7 euroa vaalikauden loppupuolella pieniin, aivan liian pieniin eläkkeisiin. Se on ainoa lahja, mikä tulee Vanhasen—Kalliomäen—Enestamin hallitukselta näille eläkeläisille tällä kaudella.

Hallitusohjelman henki mielestäni tuon otsikonkin mukaan on se, että eläkkeensaajien taloudellista asemaa parannetaan. Näin ei nyt tapahdu, jos tämä korotus jää ainoaksi. Mielestäni hallitusohjelman henki edellyttää, että hallitus tuo uuden esityksen, todellisen tasokorotusesityksen, eduskuntaan mahdollisimman pian siten, että tällä vaalikaudella jo näin voidaan menetellä ja eläkeläiset saavat oikeudenmukaisen kohtelun.

Herra puhemies! Näillä perusteilla ehdotan, että eduskunta hyväksyisi seuraavan perustelulausuman tämän mietinnön toisen käsittelyn yhteydessä: "Eduskunta toteaa, että 7 euron kuukausikorotus kansaneläkkeisiin ei ole todellinen tasokorotus, ja edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin hallitusohjelman hengen mukaisen kansaneläkkeiden todellisen tasokorotuksen toteuttamiseksi kuluvan vaalikauden aikana näiden pienimpien eläkkeiden jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi."

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On tietysti selvää, että ihmiset, tässä tapauksessa eläkkeellä olevat henkilöt, eivät ole unohtaneet sitä kaikkea, mitä tapahtui 90-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ja vähän aikaisemminkin. Eläkkeiden suuruuden suhteen tapahtui meidän kaikkien muistama kansaneläkkeen pohjaosan poisto, sen leikkaaminen pala palalta loppuun saakka, epäoikeudenmukainen asia, josta äänestettiin lukuisia kertoja tässä salissa. Itsekin selvyyden vuoksi halua vielä todeta, että tuolloin 1995 uutena kansanedustajana erehdyin ensimmäisen kerran äänestämään poiston puolesta. Myöhemmin sitten joka kerta kyllä ymmärsin, mihin se johtaa, eli vastustin leikkaamista. Se oli niitä synkkiä Säätytalon yön tuloksia, jolloinka etsittiin 20 miljoonan markan valtiontalouden vajeeseen maksajia eri puolilta yhteiskuntaa. Se oli se toinen puoli.

Toinen puoli oli se, että 90-luvun alusta alkaen terveyden- ja sairaanhoidon tavoittamisen mahdollisuus on vaikeutunut ja toisaalta se on kallistunut, koska yhä enemmän ovat ihmiset joutuneet, etenkin eläkeläiset, tietysti hakeutumaan suurina terveyden- ja sairaanhoidon palvelujen kuluttajina yksityissektorin hoitoihin, ja se maksaa. Nämä kaksi asiaa ovat johtaneet siihen, että käsitykseni mukaan käytännössä nimenomaan pieni- ja keskituloisten eläkeläisten asiallinen elintaso on heikentynyt.

Mielestäni indeksit eivät vieläkään kuvaa oikealla tavalla sitä tilannetta, missä he ovat. Tämä asia tulee esille muun muassa vaikkapa tv-lupamaksuasiassa. Kyllä sekin on asia, joka heitä rasittaa, se että se maksu on tasamaksu. Mutta se ei ole niin oleellinen asia kuin tietysti jokapäiväinen leipä. Näin ollen puhtaalla kansaneläkkeellä toimeentuleville henkilöille on erityisen tärkeätä, että tapahtuisi todellakin tasokorotus, koska kansaneläkkeen indeksikorotus on kaikkein epäedullisin eläkkeensaajalle. Samoin käy sitten tietysti yleensä kaikkien eläkkeiden, koska eduskunta heikensi kaikkien eläkkeensaajien indeksien luonnetta.

Mielestäni edellisen hallituksen aikana oli jo jonkunlainen pieni tasokorotus, varsin vaatimaton, mutta kuitenkin markoissa siellä 75—78 markan tasolla kuukaudessa, siis vaatimaton. Mutta sitä ennen se tasokorotus oli ollutkin 14—16 vuotta aikaisemmin, eli hyvin harvoin se tapahtuu, aivan liian harvoin. Näin ollen nyt ei todella voi puhua mistään tasokorotuksesta tämän 7 euron kohdalla.

Niin kuin täällä jo todettiin, indeksin heikentyminen kaiken kaikkiaan alkoholin hintojen laskun tuloksena heikentää tätä perusindeksiä. Näin ollen kuluttajahintaindeksi heikkenee tavallaan järjettömästi eläkeläisten näkökulma huomioiden, ja nyt sitten tätä pyritään kompensoimaan. Tuohon kompensaatioon se riittänee, mutta ei juuri siis voida puhua mistään oleellisesta eläkkeensaajien elintason noususta. Toisaalta vielä kansaneläkkeen todellinen tasokorotus heijastuisi myös muihin eläkkeisiin ja laajemmin vahvistaisi eläkkeensaajien taloutta. Myöskään meidän ei tule unohtaa sitä, että eläkeläiset eivät ole epäoikeudenmukaisuutta pohjaosan leikkauksen suhteen unohtaneet.

Olisi mielestäni syytä täällä keskustella edelleenkin siitä asiasta, ja tietysti hallituspuolueen kansanedustajien asia on ennen muuta se, että nykyinen hallitus tekisi selkeän esityksen kansaneläkkeen korottamisesta. (Ed. Vielma: Ei täällä yhtään!) — Aivan oikein, ed. Vielma, itse katsoin saman asian: täällä ei ole yhtään hallituspuolueen kansanedustajaa puhemiestä lukuun ottamatta, joka täyttää tärkeätä tehtäväänsä. — Näin ollen tämä on hiukan kuvaavaa. Edellinen keskustelu, joka kesti kello 15:stä lähes kolme tuntia, oli varmasti tarpeellinen, mutta kyllä olisi tämäkin.

Näin ollen, arvoisa puhemies, kannatan lausumaehdotusta, jonka ed. Toimi Kankaanniemi teki. Se on sen suuntainen kuin täällä oli mielipide ensimmäisen käsittelyn yhteydessä varsin laajasti. Useaan kertaan sitä on äänestetty, ja pidän tätä lausumaehdotusta tarpeellisena.

Raimo Vistbacka /ps:

Herra puhemies! Kansaneläkkeellähän pyritään nimenomaan turvaamaan henkilöiden perustoimeentulo erityisesti sille ryhmälle, joka ei saa ansioeläkettä, ja toisaalta voi sanoa näin, että myöskin niille, joilla ansioeläke on varsin pieni. Tiedän tämän ongelman sangen hyvin, koska oma äitini on yksi niistä, jotka saavat ainoastaan kansaneläkettä ja muutaman euron työeläkettä, koska silloin aikanaan ei näitä eläkejärjestelmiä ollut.

Kuukaudessahan kansaneläke ykköskalleusluokassa on hieman alle 500 euroa kuukaudessa ja toisessa kalleusryhmässä vielä alempi, niin että jokainen voi ymmärtää sen, että eihän sellaisella tulolla pysty elämään edes ihmisarvoista elämää. Sen johdosta minun mielestäni ed. Kankaanniemen lausumaehdotus on ihan paikalleen osuva, koska tällainen 7 euron korotus tällaiseen pieneen eläkkeeseen ei kyllä kohota elintasoa kovinkaan paljon. Tässä ilmeisesti on vähän kilpailua siitä, ketkä saavat kannattaa ed. Kankaanniemen esitystä. Koska ed. Tiusanen jo kannatti, niin totean, että tulen äänestämään tämän esityksen puolesta.

Leena  Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Voimme vielä keskustella kansaneläkkeen tasokorotuksesta, ja mielestäni keskustelu on hyvä asia. Ensimmäisen käsittelyn yhteydessä, niin kuin täällä on tullut esille, siitä keskustelimme suhteellisen pitkään ja äänestimme, ja niin kuin täällä on tullut myös esille, niin tämän hallituksen esityksen valiokuntamietinnössä on kolme vastalausetta. Ne kaikki vastalauseet liittyvät tähän tasokorotukseen erilaisina euromäärinä. Me kristillisdemokraatit esitimme sen 20 euroa, ja mielellään tähän kyllä esittäisi enemmänkin.

Arvoisa puhemies! Eri eläkeläisjärjestöt ovat lähestyneet meitä hyvinkin usein tämän asian yhteydessä, ja taustalla on nimenomaan pitkä historia sieltä 90-luvulta, jolloinka näitä leikkauksia on tehty. Näen, että nimenomaan kaikki se, mitä nyt näitä korotuksia tehdään tai muutoksia, on suhteutettava siihen, mitä eläkeläiset ovat menettäneet aikaisempina vuosina. Kun sitä arvioidaan, niin se vie arvoa nimenomaan sanasta tasokorotus. Tason korottamisesta varsinaisesti ei ole kysymys, vaan siitä, että halutaan indeksimuutoksia, mitä nyt on ollut maltillisen hintakehityksen vuoksi, vähän kompensoida. Jos ajattelemme nyt tätä 7:ää euroa — ja tasokorotuksen arvioidaan kaikkine indekseineen toteutuvan 7,03 eurona kuukaudessa — niin se on mitättömän pieni.

Eläkeläisten, ikääntyvien ihmisten, hyvinvoinnista on tässä salissa myös useammassa eri yhteydessä ja useamman eri lainkin yhteydessä keskusteltu, ja todella toivoisin painoarvoa nimenomaan ikääntyvän väestömme hyvinvointiin. Näen, että myös tämä taloudellinen hyvinvointi on yksi tukimuoto. Tietenkin kaikki palvelumuodot, niin sosiaali- ja terveyspalvelut, omaishoitaja- ja kuntoutus- ym. palvelut, mitä he tarvitsevat, ja niitten määrät ja laadut ovat erittäin tärkeitä. Mutta ajatellen ostovoimaa ja sitä kaikkea, mitä he tavalliseen arkiseen elämään tarvitsevat, eläkkeen suuruus on todella tärkeä.

Vähimmäiseläkkeellä elää yli 100 000 eläkeläistä ja työeläkevähenteistä kansaneläkettä saa noin 665 000 henkilöä. Tämä kansaneläke, jota nyt ollaan korottamassa, on vajaat 500 euroa. Tiedämme, että selvitysten mukaan kansaneläke on jäänyt tuntuvasti jälkeen muiden tulojen kehityksestä. Kuluttajahintaindeksiin sidottu eläke jää ilman säännöllisiä tasokorotuksia jatkuvasti muiden tulojen kehityksestä. Niin kuin täällä on jo todettu, edellinen tasokorotus kansaneläkkeisiin tehtiin siis 2001, indeksitasossa se oli noin 73 markan suuruisena, ja sitä edellinen 84. Joka vuonna näitä korotuksia ei ole tehty.

Eläkeläisjärjestöt ovat esittäneet nimenomaan, että tähän nyt voimaan tulevaan olisi tehty huomattavasti suurempi korotus, ja he myös ovat esittäneet mielestäni aivan oikeutetusti, että hallitus sisällyttäisi suunnitelmiinsa tämän kansaneläkkeen tason nostamisen vuosittain vaalikauden eli vuoden 2007 loppuun niin, että tällä tavalla voitaisiin tämän alhaisuutta saada korjatuksi.

Myöskin eläkeläisjärjestöt ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että pikaisesti kansaneläkkeen rakenteellista uudistusta lähdettäisiin suunnittelemaan ja toteuttamaan. Tällä turvattaisiin nimenomaan kansaneläkkeen tason riittävä kehitys ja estetään sen jääminen jälkeen muista tuloista. Kansaneläke on yhteensovitettava uudistuneeseen työeläkejärjestelmään siten, että myös pienituloiset pätkä- ja osa-aikatyöntekijät saavat tosiasiallisen mahdollisuuden joustavaan vanhuuseläkkeeseen.

Tällaisia ajatuksia ovat eläkeläiset esittäneet, ja näillä on oma oikeutuksensa. Kun pykälämuutoksiin halusimme jo sitä korotusta suuremmaksi, niin on hyvä, että vielä tässä toisessa käsittelyssä on lausumaehdotus, jonka ed. Toimi Kankaanniemi on tehnyt: "Eduskunta toteaa, että seitsemän euron kuukausikorotus kansaneläkkeisiin ei ole todellinen tasokorotus, ja edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin hallitusohjelman hengen mukaisen kansaneläkkeiden todellisen tasokorotuksen toteuttamiseksi kuluvan vaalikauden aikana näiden pienimpien eläkkeiden jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi." Tätä myös minä kannatan lämpimästi.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Eläkeläisiä on jo pitkään kohdeltu huonosti, ja luulisi, että nyt, kun meillä on varaa tehdä jättimäisiä veronalennuksia hyvätuloisille, meillä olisi myös varaa pitää huolta eläkeläisten oikeuksista. Edellisessä asiakohdassa keskusteltiin, pystyvätkö pienituloiset ihmiset maksamaan tv-luvan. Kun ihminen saa 500 euroa kansaneläkettä, varmaan se hyvin tiukkaa tekee. Kun nostettaisiin eläkkeitä vähän reilummin, niin ei tarvitsisi ajatella, onko Yleisradio koko kansan radio, vaan jokainen ihminen voisi lunastaa tv-lupansa niin halutessaan. Samoin työttömillä, kun peruspäivärahalla ovat, tiukkaa tekee, pystyvätkö tv-luvan lunastamaan.

Mutta hallitus on pettänyt eläkeläiset pahemman kerran. Hallituksella on kaikki valta toteuttaa suuret lupauksensa, mutta mitään ei kuulu. Edellisen hallituksen aikana keskusta äänestytti meitä tavan takaa pohjaosan palauttamisesta. Nyt ollaan asiasta hiirenhiljaa. Eläkeläiset eivät ole unohtaneet pohjaosan leikkausta.

Erityisesti pienituloisimmat eläkeläiset on ajettu huonoon tilanteeseen. Hallitus lupaa nyt heille 7 euron korotusta. Se 7 euroa suli jo vääristyneeseen indeksiin, joka vääristyy hallituksen suurista alkoholiverokevennyksistä. Tämä 7 euron esitys ei ole tasokorotus, se on pilkantekoa eläkeläisiä kohtaan. Siksi me vaadimme 18:aa euroa, sekään ei ole kohtuuttoman paljon. Jatkossa korotuksia tulee tehdä lisää. Tämä 18 euroa olisi kuitenkin mahdollinen toteuttaa, kuten varjobudjetillamme osoitimme, ja se olisi pieni, välttävä kädenojennus eläkeläisille.

Hallituksen politiikka on ollut suurituloisia suosivaa. Globalisaatiosta on tehty olkinukke, jonka turvin voidaan perustella kaikki ikävät päätökset. Ilmeisesti tämä globalisaatio, joka meidät pakottaa ylisuuriin veronalennuksiin ja niistä johtuviin palvelujen huononnuksiin ja eläkeläisten kurjistamiseen, onkin alkanut vasta tällä vaalikaudella. Vai onko niin, että annetut lupaukset on alun perinkin päätetty rikottaviksi? Eläkkeissä on tietysti kyse rahasta, mutta niissä on kyse myös ihmisarvosta. Ei ole oikein, että tämän maan rakentaneet iäkkäät ihmiset joutuvat elämään häpeällisen pienellä eläketulolla, kun samaan aikaan iso osa väestöstä rikastuu ennennäkemätöntä tahtia. Nyt vaaditaan solidaarisuutta ja uudenlaista politiikkaa. Eläkeläiset ansaitsevat yhteiskunnalta kunnollisen rahallisen korvauksen, jotta he voivat elää ihmisarvoisesti elämänsä viimeisen taipaleen.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Meillä on nyt toisessa käsittelyssä hallituksen esitys kansaneläkkeen tasokorotuksesta. Kun tuo hallituksen ehdotus on todella vain 7 euroa, on mielestäni todella kovaa poliittista harhautusta puhua tasokorotuksesta. Huomautin eduskunnan aikaisemmassa käsittelyssä edustajakollegoille, että tuolla 7 eurolla voi täältä eduskunnan ruokalasta ostaa lihapullat tykötarpeineen. Miten on mahdollista, että hallitus kehtaa puhua tasokorotuksesta? Menettely on mielestäni moraalisesti tuomittavaa, varsinkin kun tuo korotus koskettaa keskeisesti henkilöitä, jotka ovat tästä maasta tehneet korkean elintason maan.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Kankaanniemen ehdotusta, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin hallitusohjelman hengen mukaisen kansaneläkkeiden todellisen tasokorotuksen toteuttamiseksi kuluvan vaalikauden aikana.

Eero  Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Muutama maininta tähän kansaneläkkeen tasokorotukseen. Vaikka varsinaiset keskitetyt puheenvuorot olen itsekin käyttänyt aikaisemmin, harkitusti palaan muutamiin kommentteihin.

Tässä alussa ehkä lähden liikkeelle siitä, minkä ed. Kankaanniemi omassa lausumaehdotuksessaan toteaa. Tässä salissa pitäisi tosiaan olla todellisesta tasokorotuksesta kysymys eikä tasokorotuksesta, joka ei ole edes tasokorotus.

Tässä on mielenkiintoinen sanankäyttö meillä menossa. Hyvin herkästi erilaisissa papereissa tähän liittyen, paitsi että puhutaan tämmöisestä positiivisesta termistä kuin tasokorotus, sanotaan, että tällä pyritään turvaamaan toimeentulo, turvaamaan eläkeläisten ostovoima, puhutaan myöskin pelkästä parannuksesta ja unohdetaan, että kun tavallinen veronmaksaja, tavallinen suomalainen työnsä tehnyt ihminen, joka nyt on eläkkeellä, kuulee näitä termejä, niin kyllä hän ajattelee, että se parannus on jotain muuta kuin tosiaan yksi lihapulla-annos, niin kuin ed. Vielma hyvin kuvaannollisesti äsken sanoi.

Minä olen vähän huolissani ihan yleiseläkepoliittisesti tästä koko terminologiasta, mitä me täällä käytämme. Se pyrkii olemaan erittäin positiivista, ja samat lähteet hallituksessa, jotka näitä kertovat, eivät lainkaan esittele meille esimerkiksi sitä, että koko kansaneläke on pelkän kansaneläkeindeksin takia jäänyt jälkeen tällä hetkellä minun tietojeni mukaan noin 10 prosenttia vastaavasta TEL-indeksistä. Eihän semmoinen voi olla oikein. Vaikka se olisi oikein tai vaikka se olisi väärin, pitäisi se meille ainakin kertoa, jos se on hallituksen esityksen perusteksteissä. Tämä tieto tuli vähän vahingossa asiantuntijakuulemisessa meille valiokunnassa esille, mutta hallitusryhmät eivät halunneet edes sitä tähän valiokuntamietintöön keskitetysti esille.

Koko eläkepolitiikka minusta on hyvin huolestuttavaa Suomessa. Tämä asia on oivallinen osoitus tavasta, millä itse asiassa ihan oikein arvostetaan työtä. Indeksit järjestetään sen mukaisesti, että palkkakehitys otetaan erittäin hyvin tietyssä vaiheessa huomioon. Mutta sen jälkeen, kun Ville ja Vilhelmiina ovat työnsä tehneet, he saavat mennä. Heitä tarkastellaankin eläkepoliittisesti aivan eri tavoin. Ei ole jäljellä sitä rentoa rohkeutta, jota kaikki suomalaiset luulevat näissä järjestelmissä olevan, vaan on erilainen asenne. Tässä ei lievennetä suinkaan kansaneläkeindeksin aiheuttamaa jälkeenjääneisyyttä. Ei tässä heikommuudesta johtuvaa jälkeenjääneisyyttä nosteta ylös. Tässä tehdään ihan jotain muuta. Tässä tehdään pelkkää politiikkaa. Totta kai on hyvä, että vuodella aikaistetaan ja hallitusohjelman mukainen maininta toteutetaan, mutta liian suuri ristiriita on minusta hallituksen tavassa käsitellä koko tätä asiaa.

Nytkään täällä ei ole ketään ministeriä missään vaiheessa ollut kuulemassa. Heillä tietysti on muita kiireitä, mutta eipä ole hallituspuolueista valiokuntavastaavia tai ketään muuta vastaavaa paikalla. Suurimman osan keskustelusta hallituspuolueiden edustajat ovat täysin puuttuneet. Nyt onneksi on kaksi hallituspuolueen kansanedustajaa paikalla. Mutta toivon, että te avaisitte vähän ryhmissänne muualla keskustelua siitä, mihin tämä ehkä vähitellen meidän Suomen yhteiskunnassamme johtaa. Oikeudenmukaista ei ole missään tapauksessa luoda tällaista ilmapiiriä. Jos ajatellaan tiettyjä vaalitaistelussa esitettyjä lukuja, niin kyllä joku raja tietysti pitäisi olla siinä, mitä luvataan ennen vaaleja ja mitä luvataan vaalien jälkeen. Kyllä silloin saa sanojansa positiivisesti asetella, mutta pitäisi siihen huutoon joissakin rajoissa vastata, kun on oikeastaan esittelevänä ministerinä vielä tässä asiassa.

Olen sitä mieltä, että huomenna eduskunnalla on aikamoinen näytön paikka, kun ed. Kankaanniemen lausumaehdotuksesta äänestetään.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Akaan-Penttilä tässä totesi, näyttää, että tätä eläkeläiskeskustelua ensisijaisesti käyvät tässä salissa oppositioedustajat. Ed. Akaan-Penttilä totesi omassa puheenvuorossaan, että hänestä vaikuttaa siltä, että tämä hallituksen esitys on pelkkää politiikkaa, siinä ei ole vakavaa sisältöä. Itse, kun nyt kuuntelin näitä oppositiopuolueen edustajien puheenvuoroja, ed. Vielman, ed. Akaan-Penttilän ja ed. Kankaan puheenvuoroja, ja muistelen, mitä puheenvuoroja he puolitoista vuotta sitten hallituspuolueiden edustajina käyttivät tässä salissa, niin jollain tavalla (Ed. Vielma: Minä en ollut!) — te ette ollut, mutta ed. Akaan-Penttilä oli ja ed. Kangas oli, olitte hallituspuolueen edustajia täällä — puheenvuorojen sävy oli jossain määrin toisenlainen. Silloin tässä tulee kysymys mieleen väen väkisin — aihe on erinomaisen vakava, eläkeläisten, ikäihmisten, asema suomalaisessa yhteiskunnassa vaatii vakavaa huomiota — mutta onko tässäkin yhtä lailla nyt opposition esiintymisessä kyse siitä, kuten ed. Akaan-Penttilä sanoi, että tässä tehdään politiikkaa? Haluan sen kysyä.

Arvoisa puhemies! Minusta ikäihmisten asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa täytyy tietenkin lähestyä eläkekysymysten kautta, mutta täytyy lähestyä tätä kysymystä myöskin laajemmin. Meillä on ajan henki jollain tavalla muuttunut sellaiseksi, että me ikään kuin katsomme ikäihmisiä, vanhempia ihmisiä, tässä yhteiskunnassa budjettisuureiden kautta, taloudellisten suureiden kautta. Puhumme huoltosuhteen heikkenemisestä yhteiskunnassa, ikääntymisen ikään kuin aiheuttamista ongelmista yhteiskunnalle, siitä, että meillä ei ole varaa ylläpitää ikääntyvää väestöämme. Tämä on epäilemättä monien ikäihmisten mielestä ihan oikeutetusti jopa loukkaavaa.

Suomalainen yhteiskunta on tänään vauraampi kuin koskaan aikaisemmin. Perinteenä on ollut se, että työssäkäyvät sukupolvet, nuoremmat ihmiset, kantavat huolta omista vanhemmistaan. Siitä on kysymys, kun me puhumme ikääntyneistä ihmisistä. Se, että me pohdiskelemme vain huoltosuhteiden heikkenemistä suomalaisessa yhteiskunnassa ja pelkistämme ikäihmiset vain budjettinumeroiksi, on väärää asennoitumista, ja kun se ohjaa tätä keskustelua suomalaisessa yhteiskunnassa tällä hetkellä, niin se synnyttää kyllä sellaisen mielikuvan, että monet eläkeläiset, aivan kuten täällä oppositiopuolueiden edustajat totesivatkin, kokevat, että heidän elämäntyötänsä ei arvosteta ja heidät ikään kuin pikemminkin koetaan taakaksi yhteiskunnassa ja suorastaan toivotaan, että aika heistä jättäisi.

Tämä ei voi olla lähestymistapa. Meidän suomalaisen yhteiskunnan suurin saavutus itse asiassa on se, suurin yksittäinen saavutus koko hyvinvointiyhteiskuntamme rakentamisessa on se, että keskimääräinen elinikä on noussut, ja sitä ei voida lähestyä taakkakysymyksenä, vaan upeana saavutuksena siihen täytyy suhtautua. Minusta, arvoisa puhemies, tämä olisi se lähtökohta, josta tätäkin keskustelua nyt olisi syytä käydä.

Opposition edustajat ovat nyt kiinnittäneet huomiota termeihin "tasokorotus" ja "7 euroa" ja esittävät tässä nyt sitten tämän hallituksen esityksen kaatamista. Kannattaisi huomata se, että hallitus joka tapauksessa toimii tässä hallitusohjelman mukaisesti, ja mikä olennaista, itse asiassa aikaistaa aikaisemman päätöksensä. Tässä suhteessa hallitus tulee selkeästi eläkeläisiä vastaan.

Toiseksi ed. Kangas totesi aikaisemmin, että hallitus ei huolehdi pienempituloisista eläkeläisistä ja ihmiset muistavat pohjaosan leikkauksen, edelleenkin eläkeläiset. Tässä kannattaa huomioida, että pohjaosan leikkaus ei kohdistunut — ja haluan alleviivata sitä — pienimpiä eläkkeitä saaviin kansaneläkkeiden saajien osalta, ja siinä suhteessa näiden kahden asian yhdistäminen samaan lauseeseen ei ole mielekästä.

Ed. Rauhala täällä toi esille sen, että kuluttajahintaindeksisidonnainen eläkejärjestelmämme on ongelmallinen, kun eläkeläisten tulot eivät kehity samalla tavalla kuin muiden tulonsaajien tulot. Kannattaa muistaa, että Euroopassa yleensä on käytössä eläkejärjestelmien indeksit, jotka ovat puhtaasti kuluttajahintaindeksisidonnaisia, koska halutaan varmistaa pitkässä juoksussa eläkkeiden ostovoima. Se on se olennaisempi kysymys kuin se, että suhteutetaan se talouskasvuun, joka saattaa hyvinkin vaihdella. Ostovoima halutaan turvata, eli kun ihminen siirtyy eläkkeelle, niin hän tietää, että hän saa koko eläkekautensa, varmistaa oman tulokehityksensä, että se on saman suuruinen koko ajan ja esimerkiksi inflaatio ei syö eläkkeen ostovoimaa. Tätä tietysti tarkoittaa kuluttajahintaindeksisidonnainen eläkejärjestelmä, ja siinä suhteessa kannattaa minusta käyttää tässä, arvoisa puhemies, oikeita termejä.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiljusta, kun hän kertoi, että en ole johdonmukainen ollut edellisellä eduskuntakaudella ja nyt puheissani, muistutan, että ne useat kerrat, kolme kertaa, kun keskusta äänestytti pohjaosan palautuksesta, olin äänestämässä silloin keskustan esityksen puolesta ja olin hallituksen esitystä vastaan, että se siitä epäjohdonmukaisuudesta. Ehkä täällä suurimmat takinkääntäjät ovat olleet keskustan piirissä. Ed. Hyssälä lupasi 300 euron korotuksen eläkkeisiin, kun pääsee valtaan.

Samaten toteaisin myös, että kokoomuksen silloinen valtiovarainministeri Niinistö vastusti jyrkästi eläkkeitten nostamista. Samaten täällä on taitettu indeksi ollut käsittelyssä, ja senkin puolesta olen äänestänyt, että sitä ei huononnettaisi.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskisuomalaisia edustajia on suhteessa runsaasti tänä iltana täysistuntokeskustelussa. (Eduskunnasta: Joka ilta!) — joka ilta — ja annan tunnustuksen myös ed. Kankaalle. On aivan totta: hän menetteli viime kaudella juuri niin kuin kertoi, elikkä tämä tunnustus on ihan aidosti paikallaan antaa.

Henkilökohtaisesti olisin todella toivonut, että kansaneläkkeitten tasokorotus olisi voinut olla jo nyt aivan jotain muuta ja enemmän kuin ehdotettu 7 euroa kuukaudessa, joka toki sekin on enemmän kuin ei mitään. Mutta jos me ajattelemme tuon 7 euron ostovoimaa, niin kyllä se kovin olematon on, kun sitä lähtee markkinoilla hyväksi käyttämään. Sillä nyt ehkä saa pari kirjettä menemään postissa, mutta meneekö enää kolmas? Silloin taitaa jo tehdä tiukkaa.

On toki positiivista se, että tämä kansaneläkkeitten korotus on aikaistunut, mutta todella näkisin, että tässä on arvovalinnasta kysymys. Ed. Kiljunen täällä aivan oikein toi esille, että me pohdimme hienoilla sanankäänteillä ja tilastotieteellisillä numeroilla asioita, joissa on kysymys arvovalinnoista, aivan kuten täällä ansiokkaasti monet muutkin edustajat ovat tuoneet esille. On kysymys ihmisarvosta, elämäntyön arvostamisesta ja vieläpä, kuten eläkeläiset minua evästivät viime torstaina, neljännestä käskystä. He sanoivat, että neljänteen käskyyn liittyy myös lupaus menestyksestä. Minä uskon, että kyllä tämän maan taloudelle ja kansakunnalle olisi menestys, jos me kunnioittaisimme kaikkein pienintä eläkettä saavien elämäntyötä ja arvoa Suomen kansalaisina siten, että heille taloudellinen toimeentulo pyrittäisiin saamaan paljon paremmaksi kuin se tällä hetkellä kaikkein pienintä eläkettä saavien kohdalla on.

Tiedän, että pienintä eläkettä saavat ovat ne kaikkein tyytyväisimmät eläkeläiset. Kun minäkin olen muutamia kertoja saanut kunnian olla puhumassa eläkeläisten juhlissa, viimeksi Haapamäellä toissa sunnuntaina, niin minä tietoisesti varoin sitä, että en puhu politiikkaa pienistä eläkkeistä vaan puhun muista elämän arvoista, sillä pienintä eläkettä saavat ovat tyytyväisimpiä. Olin juhlassa kerran paikalla, kun juhlapuhuja puhui, kuinka on teillä pienet eläkkeet. Iäkkäät vanhukset vieressä kuiskasivat toisilleen: "Tuli pilaamaan meidän juhlamme." He kyllä tietävät tuon eläkkeen pienuuden, ja he nöyrästi odottavat, että yhteiskunnan päättäjät ja asioitten valmistelijat menettelisivät tämän ongelman korjaamiseksi.

Pienintä eläkettä saavat ovat juuri myös viime sotien veteraanisukupolvea. Sinne mahtuvat rintamalla taistelleet, kotirintamilla olleet, tämän isänmaan viime sotien vastuunajan omalla paikallaan silloin nuorina ihmisinä kantaneet, raivaajat ja rakentajat, kaikilla elämänaloilla tämän hyvinvoinnin luoneet, ja heistä monet ovat pudonneet vajaita työeläkkeitä, vajaita yrittäjäeläkkeitä saaviksi. Siellä on omaa työtään tehneitä, kotityötä tehneitä, siellä on yrittäjiä, talon emäntiä, isäntiä. He saavat kaikkein pienintä eläkettä tällä hetkellä ja ovat tehneet jokainen arvokkaan ja ansiokkaan elämäntyön.

Haluaisin asian jatkovalmistelua varten juuri alleviivata tätä, että kysymys on arvovalinnasta: teemmekö me talouselämässä sellaisia ratkaisuja, joilla voidaan tehdä oikeudenmukaisuutta. Väitän, että tällä olisi myös menestys mukana ihan konkreettisesti siten, että kyllä kun eläkeläiset saisivat enemmän varoja, se heti hyödyttäisi lähipalveluita, millä olisi myöskin pienyrittäjiä kannustava vaikutus. Palveluyrittäjät hyötyisivät erityisesti, kyläkaupat, lähikaupat, taksit jne. Samalla eläkeläisten hyvinvointi osaltaan kohentuisi.

Kyllä voimakkaasti hallituspuolueen edustajana vetoan, että hallitus tällä vaalikaudella vielä pyrkisi tekemään eläkeläisten oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi nimenomaan kaikkein iäkkäimpien ja pienintä eläkettä saavien kohdalla ratkaisuja, joilla voitaisiin tehdä myöskin tämän kansantalouden kannalta hyvää. Eivät ne rahat tästä maailmasta ja yhteiskunnasta katoa, kyllä ne pyörittäisivät niitä lähipalveluita, synnyttäisivät työpaikkoja, loisivat osaltaan hyvinvointia. Joten todella voimakkaasti tämän puheenvuoron kautta vetoan, että hallitus, joka nyt on aikaistanut tuota eläkekorotusta, todella mahdollisimman pikaisesti löytäisi ratkaisut, joilla voitaisiin tehdä kunniaa eläkeiässä olevien elämäntyön arvostamiseksi, juuri nimenomaan pienintä eläkettä saavien kohdalla.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Oli hyvä, että ed. Kiljunen otti esille tämän huoltosuhteesta puhumisen. Minusta se on erittäin tärkeä asia. Olin odottanut, että hän olisi jatkanut sillä teemalla ja alkanut puhua ikärasismista. Minusta huoltosuhteesta puhuminen on myöskin eräänlaista ikärasismia. Me täällä Suomessa katsomme, että kun henkilö on täyttänyt 60 tai 65 vuotta, niin silloin, aivan niin kuin ed. Kiljunen sanoi, hän on yhteiskunnalle taakka.

Meillä on aivan väärä asenne, ja kun tiedän, että ed. Kiljunen usein vierailee muun muassa USA:ssa, niin siellä seitsemänkymppiset ovat edelleen kovaa valuuttaa. He ovat hallituksessa ministereitä, he ovat johtavilla paikoilla ja he toimivat autonkuljettajina, he toimivat oikeastaan kaikissa ammateissa. Minusta meidän pitäisi saada myöskin tänne Suomeen oikea suhtautuminen ikäihmisiin. Ikäihmiset omaavat sellaista kokemusta ja taitoa, mitä yhteiskunta tarvitsee. Minä olen myöskin melko varma, että jos tämmöinen muutos suhtautumisessa syntyisi, niin sillä olisi myöskin valtiontaloudelle erittäin suuri merkitys.

Toinen asia, mihin haluan puuttua ed. Kiljusen puheessa, on syy, minkä takia korotusta aikaistetaan. Ed. Kiljunen tietää varmasti, mikä on syy, koska hallitus on sen julkisesti sanonut. Syy on se, että alkoholivero vaikutti niin paljon elinkustannusindeksiin, että katsottiin, että on parempi nyt toteuttaa tämä 7 euron tasokorotus kuin kauden lopussa. Eli alkoholivero oli oikeastaan syy siihen.

Arvoisa herra puhemies! Nyt pitäisi tietenkin puhua kansaneläkkeestä. Tässä on todettu, että minimieläkettä eli pienintä eläkettä saa noin 100 000 suomalaista. On annettu ymmärtää, että kaikki heistä olisivat pienituloisia, vähävaraisia. Näin asiaa voidaan katsoa, mutta muistan, kun eräs professori totesi minulle, että hänen mielestään on väärin, että hänen puolisolleen, joka on koko avioliiton ajan toiminut kotirouvana, palvellut tätä professoria, maksetaan kansaneläkettä. Kyllä heille, professoreille, niin kuin hän ilmaisi asian, maksetaan niin hyvää eläkettä, että he pystyvät puolisonsa elättämään.

On myöskin sellaisia tilanteita, milloin avioliitossa elävä puoliso jää oikeastaan tämän pienen eläkkeen varaan ja syntyy erittäin kiusallinen tilanne ja taloudellisesti ahdas tilanne hänelle, ja se on tilanne, kun hänet vaihdetaan 20 vuotta nuorempaan puolisoon. Siitä syystä tulisi kyllä eläkelakeja minun mielestäni muuttaa niin, että avioliiton aikana kertyneet eläke-edut jaettaisiin aina puolisoitten kesken tasan. Silläkin olisi merkitystä valtion kassassa. Silloin ei tarvitsisi välttämättä kaikille maksaa kansaneläkettä, mutta niitten tuloa, joiden tulo silloin vielä jää pieneksi, tulisi huomattavasti korottaa. Yhdyn siihen, että jos ei ole muuta tuloa, jos ei ole puolisolla eläketuloa, niin 500 euron eläketulo on todella pieni.

Ihan lopuksi totean, että kun jokainen meistä on varmasti ollut vastaanottamassa delegaatioita, eläkejärjestöjen edustajia, kolme asiaa nämä delegaatiot ovat aina tuoneet esille. Minä en muista, että kertaakaan olisivat puhuneet tuloveronalennuksesta, mutta aina ovat puhuneet juuri tämän minimieläkkeen korottamisesta, ovat puhuneet ruuan arvonlisäveron alentamisesta ja ovat puhuneet lääkkeiden omavastuurajan alentamisesta. Nämä ovat ne kolme kaikkein tärkeintä asiaa eläkeläisille, ja kaikki nämä kolme sisältyvät myös kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin, johon löytyy myöskin rahoitus.

Kimmo  Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Täydentäisin aikaisempaa puheenvuoroani, jottei synny väärinkäsitystä.

Ensinnäkin halusin korostaa sitä, että arvostan, että hallitus aikaistaa tätä kansaneläkkeen korotusta. Riippumatta niistä syistä, jotka johtivat tähän aikaistamiseen, oli se sitten alkoholiveron aiheuttamat vaikutukset indeksiin tai muut, joka tapauksessa hallitus on tässä hyvällä eleellä itse asiassa etenemässä.

Mutta jotta ei synny väärinkäsitystä, niin kyllä minäkin olen sitä mieltä, että 7 euron korotus on pieni. Se on valitettavan pieni, ja ymmärrän, että opposition edustajat lähestulkoon jopa irvailevat tällä asialla eräillä esimerkeillä, joita ottavat esille. Mutta tietysti me myöskin ymmärrämme, että valtiontalouden tilanne tällä hetkellä on vaikea, ja olen aivan vakuuttunut siitä, että hallitus tekee voitavansa, jotta eläkeläiset aikanaan saisivat reilumman korotuksen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kalliksen esitys uudenlaisesta kansaneläkkeitten kohtelusta aviopuolisoitten osalta on sinänsä mielenkiintoinen. Tekee mieli kuitenkin kertoa, että kun tänään olimme Kelassa kuuntelemassa tutkimusosastoa, he kertoivat, että heidän tutkimustensa mukaan noin 30 000 kansaneläkeläistä jättää hakematta heille kuuluvaa toimeentulotukea, koska he eivät ilkene, kun ovat tottuneet elämään vaatimattomasti.

Ed. Oinoselle ja jossain määrin myöskin ed. Kiljuselle pitää kai kuitenkin sanoa, että hallitukseen voi tietysti vaikuttaa myöskin äänestämällä tässä salissa. (Ed. R. Ojala: Ei voi!) — No, voi se tietysti olla niin, että ei voikaan, mutta ehkäpä nyt kuitenkin jotenkin. Tietysti omaa omaatuntoa voi aina lohduttaa.

Televisiolupamaksusta täällä keskusteltiin aikaisemmin, ja totesin, että tämä ylikompensoiva indeksiehto on itse asiassa televisiotoiminnan kannalta hyvä eikä lupamaksua pitäisi alentaa siksi, että eläkeläisillä menee huonosti. Pitää todellakin pitää huoli siitä, että eläkeläisillä menee vähän paremmin, että pystytään turvaamaan sekä Ylen rahoitus että kansaneläkkeitten riittävä taso. Sillä tavalla todennäköisesti saadaan parempi tulos kuin joko alentamalla eläkkeitä tai alentamalla Ylen edellytyksiä tuottaa hyvää ohjelmaa.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Virtaselle, että aktiivisesti seurasitte puheenvuoroani.

Tietysti äänestäminen hallituspuolueen edustajana toisin kuin hallituksen esitys on mahdollista, mutta se ei ehkä ole minun tapauksessani rakentavin menettely asian hoitamiseksi. Minä toivon, että puheenvuoroni, joka on pidetty — se kirjataan — painaa myöskin omalta painoarvoltaan sen verran kuin yksityisen kansanedustajan puheenvuorolle tulee antaa painoarvoa.

Mutta aivan kuten ed. Virtanen mainitsi, on tosiasia se, että suuri osa pienintä eläkettä saavista ei kehtaa hakea heille kuuluvia oikeuksia. He ovat tunnollisia kansalaisia, ja he luottavat siihen, että yhteiskunta antaa heille sen, mikä kuuluu. Tästä syystä olisi kyllä todella varaa, jos otetaan vaikka huomioon tuo, että jää toimeentulotukia ja asumistukia tästä syystä saamatta, muun muassa näin säästyneillä varoilla osaltaan korottaa näitä pienimpiä eläkkeitä. Kysymys on arvovalinnasta, ja tämän viestin kyllä haluan niin pontevasti, kuin kansanedustajan paikalta voi sanoa, sanoa asian tuleville käsittelyille.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tämä ed. Kankaanniemen ponsi, jota täällä keskustelussa on aiemmin kokoomuksen piiristä muun muassa ed. Vielma kannattanut, on hyvin perusteltu, koska tämä hallituksen nyt käsittelyssä oleva 7 euron korotus kansaneläkkeisiin ei ole mikään todellinen tasokorotus, koska kuten kaikki hyvin tiedämme, tällä lähinnä kompensoidaan se indeksikorotus, joka nyt jää saamatta johtuen alkoholin hinnan alentamisesta. On todella hämmästyttävää, että nykyinen hallitus on kehdannut esittää tässä yhteydessä kansaneläkkeisiin vain 7 euron korotusta eli jättää todellisen tasokorotuksen käytännössä kokonaan tekemättä. Tämä on todella hämmästyttävää ottaen huomioon ne suuret lupaukset, joita nykyinen pääministeripuolue keskusta viime eduskuntavaalien alla kaikkialla maassa eläkeläisille tältä osin antoi. Viime vaalikauden kuluessa keskustan eduskuntaryhmä lukuisissa eri yhteyksissä moitti silloista hallitusta kansaneläkkeiden tason alhaisuudesta ja moitti silloista hallitusta siitä, että kansaneläkkeisiin ei ole tehty tuntuvia korotuksia. Kun viime vaalikaudella hallitus ja hallituspuolueet korottivat kansaneläkkeitä muistaakseni 12 eurolla, joka siis oli yli 50 prosenttia enemmän kuin hallitus nyt esittää, niin silloista korotusta keskustaoppositio ei pelkästään moittunut liian vähäiseksi vaan suorastaan syytti hallitusta eläkeläisten pilkkaamisesta.

Kaiken tämän jälkeen, kaiken viime vaalikaudella hallituksen politiikkaa kohtaan tältä osin esitetyn kritiikin jälkeen ja ennen kaikkea kaiken vaalikampanjan aikana eläkeläisille luvatun jälkeen on nykyhallituksella sitten, etten sanoisi, otsaa esittää 7 euron korotusta, 7 euron, joka, kuten sanoin ja kuten täällä aiemminkin on todettu, kompensoi lähinnä käytännössä puuttumaan jäävän elinkustannusindeksistä johtuvan indeksikorotuksen.

Kun mietitään sitä, että nykyinen ministeri Liisa Hyssälä vaalikampanjan aikana lupasi eläkkeensaajille 300 euron tasokorotuksen ja on nyt hallituksesta käsin ollut esittämässä eduskunnalle 7 euron korotusta, niin on pakko kysyä, kuinka paljon poliitikko voi vaalilupauksistaan pettää ilman, että menettää poliittisen uskottavuutensa tai ainakin merkittävästi menettää poliittista uskottavuuttaan. Olen kyllä, herra puhemies, vilpittömästi sitä mieltä, että ministeri Hyssälä joko luvatessaan 300 euroa eläkkeisiin tasokorotuksena tai esittäessään nyt hallituksen jäsenenä 7 euron tasokorotusta on pettänyt eläkeläiset erittäin rumasti ja erittäin pahasti.

Oma ajatukseni on se, että ministeri Hyssälä, silloinen kansanedustaja ja kansanedustajaehdokas Hyssälä jo luvatessaan eläkeläisille 300 euron tasokorotuksen tiesi — tai niin kuin juristit sanovat: hänen olisi pitänyt tietää — että tuo lupaus oli bluffia, tuo lupaus oli sellainen, että hänellä ja keskustan eduskuntaryhmällä ei tulisi olemaan mitään, siis ei mitään, mahdollisuuksia tuota lupausta pitää, jos siitä pitäisi lähteä, että tuo lupaus oli tosissaan annettu ja että todellakin tosissaan haluttiin viestiä eläkeläisille valmiutta 300 euron korotukseen kansaneläkkeessä.

Oma tulkintani on kyynisempi: Oma tulkintani on se, että jo siinä vaiheessa, kun tuo lupaus on tehty, jo siinä vaiheessa silloinen kansanedustajaehdokas Hyssälä ja muut keskustan kansanedustajaehdokkaat, jotka kaikki, siis sananmukaisesti kaikki, lupasivat kansaneläkkeisiin joka tapauksessa tuntuvaa korotusta, jos keskusta vaalit voittaa, että siinä vaiheessa ehdokas Hyssälä jo tiesi, että tämä ehdotus, tämä lupaus, ei ole koskaan tarkoitettu toteutettavaksi. Tätä asiaa ei lainkaan, herra puhemies, muuta eikä paranna se, että ministeri Hyssälä nykyisin selittää silloin tällöin, kun hän uskaltautuu tästä asiasta täällä eduskunnassa keskustelemaan ja joutuu tästä asiasta eduskunnassa keskustelemaan, tarkoittaneensa jotakin monimutkaista eläkejärjestelmien yhtenäistämistä ja erilaisten lisien ja kansaneläkkeen muiden osasten muuttamista yhdeksi pysyväksi ja kokonaiseksi kansaneläkkeen tasokorotukseksi.

Mutta, herra puhemies, minun perusväitteeni on se, että viime eduskuntavaaleissa keskusta teki räikeätä politiikkaa eläkeläisten kustannuksella. Keskusta teki eläkeläisille sellaisia lupauksia, sellaisia vaalilupauksia, joita ei koskaan ollut tarkoitus lunastaa, joista se silloin jo tiesi, että niitä ei voida pitää. Tarkoitan tietysti ministeri Hyssälän 300 euron korotusta kansaneläkkeeseen ja muiden keskustan ehdokkaiden lähes yhtä hulvattomia lupauksia, mutta tarkoitan myös keskustan puolueena vaaliohjelmassaan esittämää kansaneläkkeen pohjaosan palauttamista ja taitetusta indeksistä luopumista.

Kuten kaikki tässä salissa hyvin tiedämme, kansaneläkkeen pohjaosaa ei nykyinen hallitus ole palauttamassa eikä siitä tiettävästi vakavasti neuvoteltu myöskään hallitusneuvotteluissa, ja kuten hyvin tiedämme, taitettua indeksiä ei nykyinen hallitus ole poistamassa eikä siitä vakavasti neuvoteltu hallitusneuvotteluissa. (Ed. Kallis: Eikä tulevakaan hallitus!) Päinvastoin, nykyinen hallitushan on saattanut päätökseen sen jo edellisen hallituksen aloittaman eläkeremontin, jonka osana tämä huonompi indeksi, se taitettu, huonompi indeksi, tulee koskemaan myös alle 65-vuotiaita eläkkeensaajia.

Tietysti voidaan ajatella, että no mitäs tuosta, eläkeläisille voi vaalien alla lämpimikseen jutella vaikka kuinka mukavia, tarkoitushan on voittaa vaalit. Jos tästä lähdetään, että vaalipuheiden ainoa tarkoitus on voittaa vaalit ja tämä tarkoitus pyhittää minkälaiset puheet tahansa, niin silloinhan keskustan omaksuma vaalitaktiikka oli onnistunut ja keskustan toiminta oli täysin perusteltua ja kiistämättä tuloksia tuottavaa.

Mutta, puhemies, haluaisin lähteä siitä, että meillä kaikilla, yli puoluerajojen, on myös jonkinasteinen vastuu poliittisen järjestelmämme uskottavuudesta ja poliitikkojen kansalaisten keskuudessa nauttimasta luottamuksesta ja arvostuksesta. En väitä, että kukaan meistä on tässä suhteessa synnitön. En väitä, että mikään puolue on tässä suhteessa synnitön. Kaikki asetamme vaalien alla tavoitteita ja teemme vaalien alla lupauksia, joiden lunastaminen on vähintään hyvin vaikeata. Mutta olen jo aikaisemmin todennut ja totean nytkin, että tässäkin vaalilupausten realistisuudessa on olemassa jotkin kohtuuden rajat, jotkin hyvän poliittisen menettelyn rajat, joita soisi kaikkien kunnioittavan.

Silloin kun mennään vaalien alla eläkeläisille, jotka kiistatta ovat valtava äänestäjäryhmä, yli miljoona eläkeläistä on ilmeisesti tänä päivänä Suomen maassa, silloin kun mennään vaalien alla eläkeläisille puhumaan 300 euron tasokorotuksesta kansaneläkkeeseen, silloin, näin väitän, tietoisesti ylitetään nämä rajat. Tietoisesti ylitetään mielestäni ne sopivaisuuden rajat, jotka vaalilupauksiakin koskevat ja vaalienaluspuheitakin koskevat. Kun otetaan huomioon nämä hulvattomat kansaneläkkeen tasokorotuspuheet, kun otetaan huomioon lupaukset kansaneläkkeen pohjaosan palauttamisesta ja kun otetaan huomioon lupaukset taitetun indeksin poistamisesta, niin, herra puhemies, väitän, että keskusta viime eduskuntavaalien alla teki nimenomaan eläkeläisiä koskien erittäin, sanon suoraan, törkeän vaalipetoksen. Vaalit voitettiin, tässä mielessä taktiikka toimi. Mutta nyt vaalien jälkeen luulisi nolottavan, kun näiden puheiden jälkeen joutuu tekemään sellaisia tekoja, joista nytkin on kyse, 7 eurosta. Luulisi, että jonkinlaisia vaikeuksia on tuolla eläkeläisille kertoa, mitenkä tässä näin nyt kävikään. Ehkä kunnallisvaalien tulos jotain näistä vaikeuksista kertoo.

Kimmo  Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczin puhe oli retorisesti vakuuttava. Entä sisältö? Mitä ed. Zyskowicz täällä puhui juuri äsken? Ed. Akaan-Penttilä täällä aikaisemmin käytti puheenvuoron, jossa hän syytti hallitusta, että näillä esityksillä tehdään politiikkaa. Minusta ed. Zyskowiczin puheenvuoro oli erinomainen esimerkki puheenvuorosta, jolla tehdään ensi sijassa politiikkaa. (Ed. Zyskowicz: Sitä täällä tehdään!) — Kyllä. — Hän viittasi ed. Hyssälän vaalien alla antamiin vaalilupauksiin ja totesi näillä sanoilla, kuinka paljon poliitikko voi tehdä lupauksia menettämättä uskottavuuttaan. Minä kysyisin ed. Zyskowiczilta näin päin: kuinka paljon poliitikko voi ottaa etäisyyttä omista teoistaan menettämättä uskottavuuttaan, ed. Zyskowicz? Te totesitte, että hallitus, ja tässä tapauksessa viittasitte ed. Hyssälään, tekee räikeää politiikkaa eläkeläisten kustannuksella. Minulle jää sellainen maku, että tässä teidän puheenvuorossanne myöskin tehdään räikeää politiikkaa eläkeläisten kustannuksella. Yhdyn osittain siihen kritiikkiin, mikä liittyy ed. Hyssälän mahdollisiin vaalilupauksiin. Mutta eikö ole mielenkiintoisempaa katsoa — ed. Zyskowicz, te olette kokoomuksen ryhmäjohtaja — sitä 16 vuoden taipaletta, jonka te olette hallitusvastuussa olleet, ja sitä, millä tavalla eläkeläiset ja eläkeläisjärjestöt ovat joutuneet reagoimaan hallitustaipaleeseen. Silloin joudumme kysymään, kuinka vahva teidän uskottavuutenne on puhua eläkeläisten puolesta täällä.

Katsotaan vuosia 91—95, jolloin te keskustan kanssa yhdessä muodostitte porvarihallituksen. Mitä silloin tapahtui eläkeläisten suhteen? Mitä nimenomaan noina vuosina tapahtui eläkeläisten suhteen? Eläkeläisjärjestöt tiukalla kritiikillä suhtautuvat hallituksen tuonaikaisiin toimenpiteisiin: Luotiin ylimääräinen sairausvakuutusmaksu, niin sanottu raippavero. Luotiin kansaneläkevakuutusmaksu, ylimääräinen sellainen. Kaksi kertaa, arvoisa puhemies, pääministeri Esko Ahon johtama hallitus, porvarihallitus, kaksi kertaa jätti lakisääteiset indeksitarkistukset tekemättä. Kaiken lisäksi lääkkeiden verovähennysoikeudet poistettiin. Kaikki nämä neljä uudistusta, neljä muutosta, jotka tehtiin selkeästi eläkeläisväestön etujen vastaisesti, heikensivät eläkeläisten ostovoimaa merkittävästi Suomessa. Me kaikki tiedämme, enkä halua sitä kiistääkään, että tuon vuosikymmenen alkuvuodet olivat taloudellisen kriisin vakava vaihe Suomessa ja hallitus oli tietysti tiukassa paikassa miettiessään menorahoitustansa. Mutta olennaisinta on nähdä, ed. Zyskowicz, että porvarihallituksen politiikan seurauksena, jos katsomme eri tulonsaajaryhmiä yhteiskunnassa ja jätämme huomiotta ne yrittäjät, joiden yritykset menivät alta, tai työttömäksi joutuneiden ihmisten tulotasot, tarkastelemme muiden ...

Kyllä minä tulen toteamaan siitä. Mutta kun tässähän puhuttiin politiikan uskottavuudesta, arvoisa puhemies, edellisessä puheenvuorossa ...

Kyllä. Tulen sen tekemään. Poliittisesta retoriikasta oli erittäin pitkä puheenvuoro tässä hetki sitten, joka liittyy tähän asiaan. Tulen sen toteamaan. Totean vain, että tältä osin tuo 90-luvun alku johti siihen tilanteeseen, että eläkeläisten suhteellinen ostovoima kaikkiin tulonsaajaryhmiin nähden heikkeni. Kun sitten muodostuivat hallitukset vuodesta 95 eteen päin, niin asteittain eläkeläisten asemaa kieltämättä ryhdyttiin kohentamaan, ja samaa tietä jatkaa nykyinenkin hallitus. Sitä myöskin tämä esitys tässä on. Minun kysymykseni on sama kuin ed. Zyskowiczin. Omista toimista ei voi ottaa liian suurta etäisyyttä menettämättä poliittista uskottavuutta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Se, joka antaa eläkeläisille petollisia, hulvattomia lupauksia, tekee politiikkaa. Se, joka paljastaa nämä lupaukset, tai sanotaan näiden lupausten ja tekojen välisen ristiriidan, tekee myös, aivan kuten ed. Kiljunen totesi, politiikkaa. Mielestäni jälkimmäinen petollisten lupausten paljastaminen on parempaa politiikkaa kuin petollisten lupausten antaminen. Mitä sitten tulee omana kansanedustajakautenani tai ryhmäpuheenjohtajakautenani tehtyihin eläkeläisten kannalta kiistatta kielteisiin uudistuksiin, joita, siinä ed. Kiljunen on aivan oikeassa, on näiden vuosien varrelle mahtunut paljon, en ole koskaan, en tänään, enkä aikaisemminkaan tässä salissa kieltänyt vastuutani niistä päätöksistä. Ja sanon tänäkin päivänä, että ne 90-luvun alun päätökset olivat niissä olosuhteissa perusteltuja ja tarpeellisia, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ja niistä olen henkilökohtaisesti ja puolueemme on ollut aina valmis ottamaan niin sanotun poliittisen vastuun.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Minunkin täytyy korjata tai ainakin täydentää hieman sitä, mitä ed. Kiljunen sanoi tuosta 90-luvun alusta ja Ahon hallituksen päätöksistä ja toimenpiteistä. Ensinnäkin vaalikampanjassa 91 en muista, että silloinen kristillinen liitto olisi luvannut mitään suurta, vaikkakin taloudella näytti silloin vielä menevän aika hyvin. Enkä muista, että mikään muukaan puolue olisi silloin luvannut suuria. Lama tuli yllättäen, ja se johtui pankkikriisistä, ja silloin kyllä leikattiin muilta kuin eläkeläisiltä paljon paljon enemmän. Leikattiin kaikilta, leikattiin lapsiperheiltä enemmän kuin eläkeläisiltä. Vuonna 95, kun kriisi oli ohi, palautettiin hyvätuloisille, mitä heiltä oli viety suurten veronalennusten kautta. Annettiin huomattavia veronalennuksia. Eläkeläiset eivät saaneet oikeastaan mitään tai saivat hyvin hyvin vähän. Ettei sellaista tilannetta syntyisi, että syytetään petoksesta ja pettämisestä, niin minun mielestäni poliittisten puolueiden pitäisi vaalikampanjassaan tehdä lupauksista kynnyskysymyksiä. Ainakin osan lupauksista pitäisi olla kynnyskysymyksiä. Me olemme hallituksessa mukana ja edellytämme, että jos olemme mukana, niin toteutetaan tämä asia, tuo asia ja tuo asia. Silloin uskottavuus politiikkaan palautuu. Viime vaalikampanjassa en muista, että kenelläkään muulla kuin kristillisdemokraateilla olisi ollut selkeitä kynnyskysymyksiä, ja meillä niitä oli kolme.