Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! 2010-luvun Suomessa meidän päättäjien olisi syytä tunnustaa, että keskuudessamme on avoliittoja ja muitakin esiaviollisia suhteita. Kaikista perheistä jopa viidesosa on avoliittoperheitä, ja avoliittoperheissä elää jopa 600 000 suomalaista. Avoliittojen määrän kasvaessa lainsäädäntöä on ajanmukaistettava. Hallituksen lakiesityksen tarkoitus on turvata avoliiton päättyessä molempien osapuolten oikeudet. Mikäli avoliiton purkautuessa ajaudutaan ristiriitatilanteeseen, omaisuudenjako ei nykyään aina toteudu kohtuullisesti. Nykyinen lainsäädäntö ei ole pystynyt kokonaan poistamaan ongelmia, ja säännökset ovat kovin sekavia.

Tämän lakiesityksen mukaan eron sattuessa kumpikin puolisoista pitää edelleen oman omaisuutensa. Tähän esitys ei puutu. Avoliiton myötä ei siis synny mitään avioliiton tapaista avio-oi-keutta. Kyseessä ei ole omaisuuden ositus vaan omaisuuden erottelu. Lain mukaan puoliso voi olla oikeutettu hyvitykseen toiselta puolisolta, jos on esimerkiksi kotona tekemällään työllä mahdollistanut toisen omaisuuden kartuttamisen.

Käytännössä olen asianajajana törmännyt tähän ongelmaan lukuisia kertoja. Lapsia kotona hoitanut on käyttänyt kaikki tulonsa perheen arkimenoihin, kun toisen nimiin on kerääntynyt kaikki omaisuus asunnosta kodin elektroniikkaan. Ei tietenkään voi olla kohtuullista, että kotona lapsia hoitanut jää erossa puille paljaille. Vastaavanlaisia kohtuuttomuuksia syntyy, jos esimerkiksi toinen puoliso on rakentanut tai remontoinut toisen nimissä olevaa asuntoa tai mökkiä.

Arvoisa puhemies! Tämä laki on sovittu hallituksen piirissä omantunnon kysymykseksi, ja tässäkin kysymyksessä minun omatuntoni on heikomman puolella. Ihmettelen todella, kuka tätä esitystä vastustaa.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käytin tämän lain ja mietinnön ensimmäisessä käsittelyssä jo pitemmän puheenvuoron ja esittelin tämän vastalauseen, jonka lisäkseni on allekirjoittanut kolme muuta keskustalaista valiokunnan jäsentä.

Arvoisa puhemies, ihan muutama asia tästä vastalauseesta. Toteaisin, että hallituksen esityksen mukaan Helsingin hovioikeuteen on päätynyt vuodesta 1986 maaliskuuhun 1998 vain 73 avopuolisoiden keskinäistä riita-asiaa. Tämä osoittaa, että varallisuusoikeudelliset epäselvyydet ovat melko harvinaisia. Avoliitossa elävät ovat tietoisesti menneet parisuhteeseen, joka ei ole samalla tavalla sitova kuin avioliitto. Avopuolisot eivät halua niitä oikeusvaikutuksia, joita avioliiton solmimisen myötä syntyy. Avioliiton solmimista pidetään hyvästä syystä merkittävänä sitoumuksena. Lainsäädännöllä ei pidä luoda mielikuvaa, jonka mukaan avioliiton solmiminen ei oikeudellisen suojan saamiseksi olisi tarpeen.

Arvoisa rouva puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan, että lakiehdotus hylätään.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä olevan lakiesityksen avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta toinen käsittely on meneillään, ja ed. Esko Ahonen äsken oivallisesti kuvasi tätä ongelmaa, mikä tähän lakiesitykseen sisältyy. Nimittäin itsekin näen asian niin, että avioliiton asemaa ei mielestäni pidä lainsäädännöllä heikentää. Kun ihmiset menevät avoliittoon, se on heidän oma tahdonilmaisunsa sellaisenaan, ja jos avoliitto purkautuu mahdollisesti, niin sitä koskevat sitten normaalit varallisuusoikeudelliset lait, joita Suomeen on jo säädetty. Siis miksi säätää enää toista lakia tämän asian päälle?

Näin ollen kannatan ed. Esko Ahosen tekemää hyvää esitystä.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun tätä lakivaliokunnassa käsiteltiin, niin pikkuisen yllätyksenä tuli tämä keskustalaisten vanhakantaisuus. Tuntuu siltä, että he elävät vallan jotain 1950-lukua. Ihmettelen kyllä sitä, kun näitä ongelmia on itsellekin tullut esiin. Ihmiset ovat ottaneet yhteyttä ja sanoneet, että kun heidän täytyy laatia kaiken näköisiä varojen jakoja ja testamentteja ja monta muuta kuviota, hankalia juttuja.

Minusta tämä lainsäädäntö puolustaa paikkansa. Näitä avoliittoja on entistä enemmän ollut, ja kuten ed. Kataja tuossa perusteli, niin tälle on tarvetta. Minun mielestäni tämä ei kyllä minkäänlaista avioliiton asemaa horjuta eikä mitään. Tämä varmasti selkeyttää. Sanoisin näin, että vaikka ed. Ahosen luettelemat määrät voivat olla pieniä, niin kuinka monta on sitten semmoista, joka on jäänyt kärsimään ja pitänyt mölyt mahassaan ja jättänyt oikeuksiaan hakematta; niitä voi olla kyllä lukematon määrä. Ihmiset ovat joutuneet lähtemään puilla paljailla ja korkeintaan alle sadan metrin etumatkalla sieltä pois, kun on se riita tullut. Täytyy sanoa, että ehkä tässä kannattaisi, ed. Ahonen, elää tätä päivää ja unohtaa ne 1950-luvun asiat. Sinä et voi niistä kovin paljon muistaa.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Se, että hovioikeuksiin ei ole päätynyt joitakin riita-asioita avoliittojen perusteella, ei tietenkään osoita, ettei avoliittoihin sisältyisi ongelmia. Se osoittaa sen, ettei ole säädöspohjaa, jolla lähtisi vaatimaan oikeutta ja tästä kysymyksestä voitaisiin oikeudessa riidellä. Oikeastaan puolin tai toisin argumentti tuomioistuinkäsittelyjen lukumäärän perusteella on aika heikko. Tämä avoliittolaki säädetään siis, jotta kohtuuttomuuksista päästään. Tällä lailla ei millään tavoin murenneta avioliiton asemaa. Avioliitto on kokonaan toinen kysymys, avoliitto on oma kysymyksensä. Jokainen saa tästä lähtienkin, uuden lainkin tultua voimaan, ihan varmasti itse päättää, miten haluaa parisuhteessaan elää. Tämä puheena oleva laki on kokonaan tahdonvaltainen laki. Siitä voivat puolisot sopia toisella tavalla, jos haluavat niin tehdä. Se on, ed. Ahonen, sitten kokonaan toinen kysymys, jos toinen puoliso ei halua sopia samalla tavalla kuin ehkä se vahvempi tai kovempi puoliso.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Ehdotetussa laissa määritellään avopuolisoiksi yhteistaloudessa asuvat parisuhteen osapuolet, joiden asuminen yhteistaloudessa on kestänyt vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Uskon, että pelkästään tämä avoparisuhdemääritelmä tulee aiheuttamaan kansalaisten keskuudessa epätietoisuutta ja epävarmuutta elämäntilanteesta, jossa he asuvat ja elävät.

Tilastokeskuksen vuoden 2009 perhetilaston mukaan avoliittoja oli 310 000 eli 21 prosenttia suomalaisista perheistä eli avoliitossa ja lähes 40 prosentissa avoliittoperheistä oli lapsi tai lapsia, joten uudistus koskee todella suurta ihmismäärää ja tulee aiheuttamaan paljon epätietoisuutta ja epävarmuutta. Jo nykyisen lainsäädännön nojalla voidaan vaatia perusteettoman edun palautusta, jos avopuoliso on työllään, varoja sijoittamalla tai muutoin parantanut toisen osapuolen varallisuusasemaa ilman kohtuullista vastiketta, joten tämä ei ole ongelma tällä hetkellä.

Avoliitto on yleensä parisuhteen osapuolten hyvin harkittu ratkaisu. Avoliitossa elämisellä on usein haluttu välttää ne oikeusvaikutukset, jotka liittyvät avioliittoon. Tämän vuoksi suhtaudun kriittisesti hallituksen esitykseen.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Tero Rönnille toteaisin tuohon 1950-luvulta poistuloon sen, että olen kyllä syntynyt 1950-luvulla, 1955, ja täyttänyt 55 vuotta vuonna 2010, että reippaasti sieltä 1950-luvulta on tultu pois.

Arvoisa rouva puhemies! Ihan viittaisin näihin ongelmiin, mitä tämä laki pitää sisällään, ja niihin perusteluihin, joilla me lähdimme allekirjoittamaan tämän hylkäysesityksen. Nimittäin jatkossa olisi kolmen tyyppisiä avoliittoja: Osaan avoliitoista sovellettaisiin yhteistalouden purkamista koskevaa lainsäädäntöä. Osaan avopareista lakia ei sovellettaisi, koska niissä eivät täyty lain asettamat avopuolison edellytykset. Kolmannen kategorian muodostaisivat avoparit, joihin lainsäädäntöä ei sovelleta, koska he ovat ilmoittaneet jättäytyvänsä sääntelyn ulkopuolelle.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Pitää sanoa, että harvoin olen yhtä paljon samaa mieltä kuin ed. Kataja jostakin asiasta. Meillä on varmaan erilaisia näkemyksiä ja erilaisia painotuksia asioitten tarkastelussa. Kyllähän peruslähtökohdan pitää kumminkin olla se, ettei lainsäädännöllä voi aiheuttaa tilannetta, jossa joku heikommassa asemassa oleva joutuu vielä heikompaan asemaan. Ei sellainen minusta hyvän lainsäädännön edellytyksiä missään nimessä voi täyttää, tai sitten toisinpäin katsottuna se, että meillä olisi lainsäädäntöä, joka pakottaa jonkun asteiseen muodolliseen parisuhteeseen, jotta tietyt edellytykset täyttyisivät. Kyllä minusta tämä on tähän päivään, tulevaisuuteen vastaavaa lainsäädäntöä. Tilanteet muuttuvat, elämä kulkee eteenpäin, ja parisuhteetkin hakevat uusia tapoja, miten ne hoituvat tulevaisuudessa, ja lainsäädännön pitää kulkea myös siinä rinnalla mieluummin niin, että se vastaa tulevaisuuden haasteisiin eikä elä menneisyydessä.

Sampsa  Kataja  /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä se juuri näin on, että emme voi lähteä siitä, että lait säädettäisiin vain, koska ne koskevat kaikkia, tai että ne olisivat sekä heikomman että vahvemman mielestä molemmille edullisia parisuhteessa. Tämä laki säädetään nimenomaan sen heikomman suojaksi, ja jos molemmat kokevat olevansa tuossa parisuhteessa vahvoilla, niin silloin heidän tietysti kannattaa tehdä siitä sopimus, jossa he sopivat, että kumpikin pitää kaikissa tilanteissa oman omaisuutensa eikä puolin tai toisin hyvityksiä makseta. Tämä laki ei monimutkaista tilannetta vaan selkeyttää sitä. Meillä on erittäin vaikeasti avautuva perusteettoman edun palautussäännöstö, ja tässä laissa yksiselitteisesti säädetään, millä edellytyksillä avopuoliso voi toiselta hyvitystä saada, kun suhde purkautuu.

Tällä lain määritelmällä siitä, mikä on avoliitto, on varmasti merkitystä myös meidän muulle lainsäädännölle, jossa avosuhteen ja avoliiton määritelmä on epäselvä. Muun muassa todistamisesta oikeudessa on ollut epäselvyyttä, kun meillä on säännökset, jotka koskevat lähinnä vain lähisukulaisia ja aviopuolisoita, mutta avopuolisosta ei ole mitään omaa määritelmää. Nyt kun selkeä kriteeristö tulee sille, minkälaista suhdetta on pidettävä avosuhteena, tämä helpottaa myös tuon säännöstön uudistamista.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan vain tähän lopuksi vielä toteamus tähän lakiin ja näihin ristiriitatilanteisiin, joita ed. Kataja omassa puheenvuorossaan kuvasi. Näkemyksemme mukaan ehdotuksen mukaan laki vahvistaisi jo nyt noudatetun oikeuskäytännön. Avopuolisoilla on jo ilman erityislainsäädäntöä oikeus saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi omaisuuden jakamista koskeva erimielisyys. Avopuolisolla voi yleisten siviilioikeudellisten periaatteiden ja oikeuskäytännön nojalla olla oikeus niin sanotun perusteettoman edun palautukseen, jos hän on työllään, varoja sijoittamalla tai muutoin parantanut toisen osapuolen varallisuusasemaa ilman kohtuullista vastiketta. Siksipä meillä heräsi kysymys, miksi pitäisi säätää laki, joka vahvistaa olemassa olevan oikeustilan.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! En enää lähde toistamaan tuota, kuinka tämä laki selkeyttää tilannetta, mutta kuten havaitaan, niin eihän tässä vastustuksessa loppujen lopuksi ole kyse muusta kuin sinänsä kauniin avioliittoinstituution puolustamisesta, tosin tässä nyt vailla perusteita, koska tällä lailla ei mitenkään puututa avioliiton oikeusvaikutuksiin ja sen merkitykseen kauniina instituutiona.

Sen sijaan teimme lakivaliokunnassa kompromissin näistä kaikista kauniista instituutioista ja nostimme vielä valiokuntakäsittelyssä esiin, että kihlauksellekin voidaan jättää tiettyjä oikeusvaikutuksia. Kuvitelma tuossa vaiheessa oli, että tällä saataisiin kaikkien kauneuden tarpeet tyydytettyä, mutta jostakin syystä loppumetreillä sitten palasimme tähän varsin kummalliseen vetoon, että avoliitossa heikompaa ei sitten suojeltaisikaan.