2) Hallituksen esitys pelastuslaiksi ja laiksi meripelastuslain
23 §:n muuttamisesta
Sisäasiainministeri Anne Holmlund
Arvoisa herra puhemies! Esityksen keskeisestä sisällöstä muutama
sana tässä esittelypuheenvuorossani.
Ensinnäkin uudella pelastuslailla on tarkoi- tus korvata
nykyinen, vuoden 2004 alussa voimaan tullut pelastuslaki. Keskeinen
tavoite on pelastuslain sääntelyn muuttaminen
siten, että onnettomuuksien ehkäisyssä siirryttäisiin
entistä enemmän riskien arviointiin pohjautuvaan
toimintaan.
Hoito- ja hoivalaitosten poistumisturvallisuutta koskevaa sääntelyä on
tarkennettu ja täsmennetty. Väestönsuojien
rakentamista koskevat säännökset on uudistettu
ja rakentamisvelvoitteen perusteena olevia pinta-alamääriä on
korotettu merkittävästi. Pelastuslakiin ja meripelastuslakiin
on lisätty säännökset oikeudesta
kor- vaukseen tapaturmasta, joka on aiheutunut omatoimiseen pelastustoimintaan
ryhtyneelle. Samalla on voitu esittää kumottavaksi
vuonna 1935 annettu laki ihmishenkeä pelastettaessa sattuvan tapaturman
korvaamisesta. Laki pelastustoimen alueiden muodostamisesta esitetään
kumottavaksi ja pelastustoimen alueiden muodostamista koskevat säännökset
sisällytettäisiin uuteen pelastuslakiin.
Pelastuslakia on kaiken kaikkiaan uudistettu, selkeytetty ja
ajantasaistettu kauttaaltaan. Esitys sisältää useita
yksityiskohtaisia uudistuksia. Pelastuslain uudistamisen tavoitteena
on osaltaan toteuttaa hallitusohjelmassa ja valtioneuvoston periaatepäätöksenä hyväksytyssä
sisäisen
turvallisuuden ohjelmassa ilmeneviä linjauksia turvallisuuden
edistämiseksi. Hallitusohjelman ja sisäisen turvallisuuden
ohjelman pohjalta palotarkastukset ja muut turvallisuutta edistävät
toimet kohdistetaan nykyistä paremmin riskikohteisiin. Lain
valmistelun yhteydessä on hallitusohjelman edellyttämällä tavalla
arvioitu nykyisten väestönsuojelumääräysten
tarkoituksenmukaisuutta.
Sisäasiainministeriön vahvistamassa väestön suojaamisen
strategiassa todetun mukaisesti uhkakuvissa voi pitkällä aikavälillä tapahtua
muutoksia, joita on vaikea ennakoida, ja väestönsuojien
rakentamista tulisikin strategian mukaan edelleen jatkaa koko maassa.
Valtioneuvosto antoi kuitenkin pelastuslain esittelyn yhteydessä koko
valtioneuvoston yhteisen lausuman, jonka mukaan valtioneuvosto seuraa
tarkasti pelastuslain väestönsuojelua koskevien
säännösten vaikutuksia. Valtioneuvosto kiinnittää erityistä huomiota
siihen, vaikuttavatko väestönsuojien rakentamista
koskevat säännökset kohtuuttomasti asuntojen
hintojen nousuun ja miten säännösten
muutokset vaikuttavat väestönsuojien rakentamisen
määrään ja niiden kustannuksiin.
Edelleen valtioneuvosto katsoo lausumassaan, että seuraavan
turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelun yh- teydessä on
syytä arvioida myös mahdollisuutta väestönsuojien
rakentamisesta luopumiseen suhteessa muutoksiin Suomen turvallisuuspoliittisessa
tilanteessa sekä väestön turvaamisen
tarpeeseen. Tavoitteena on ollut myös tarkistaa pelastuslain
säännösten ajantasaisuus kauttaaltaan.
Pelastuslain rakenne on esitetty uudistettavaksi siten, että eri
tahojen velvollisuudet ovat nykyistä selkeämmin
hahmotettavissa laista. Palotarkastettavia kohteita ei enää nykyiseen
tapaan määriteltäisi laissa tai sen nojalla
annetuissa säädöksissä, vaan
pelastuslaitos määrittelisi val-vontasuunnitelmassa
palotarkastettavat kohteet. Suunnitelma perustuisi alueella tehtyyn
riskien arvioimiseen. Sääntelyn muuttamisella
on tarkoitus kohdentaa pelastuslaitoksen valvonta nykyistä paremmin
alueen riskien ja muiden erityisten valvontatarpeiden mukaisesti.
Erityisten riskikohteiden osalta sääntelyä täydennettäisiin
velvoittamalla viranomaiset ja muut tahot yhteistyöhön
onnettomuusriskien vähentämiseksi. Säännöksissä tarkoitettuja
riskikohteita ovat esimerkiksi päihdeongelmaisten tukiasunnot.
Hoitolaitoksissa sekä palvelu- ja tukiasumisessa on jo
nykyisin selvitettävä pelastussuunnitelman laatimisen
yhteydessä, miten rakennuksessa tai tilassa olevien heikentynyt
toimintakyky otetaan huomioon vaaratilanteisiin varautumisessa.
Ehdotettuun lakiin on sisällytetty uusi hoitolaitosten
sekä palvelu- ja tukiasumisen poistumisturvallisuusvaatimus,
joka täydentäisi ja täsmentäisi
nykyistä pelastuslain sääntelyä.
Nykyinen pelastuslaki ei sisällä nimenomaista
säännöstä pelastuslaitosten
pysyvistä yhteistoimintajärjestelyistä.
Ehdotetun mukaan alueen pelastustoimi voisi sopimuksen nojalla hoitaa
pelastuslain mukaisia alueen pelastustoimelle kuuluvia tehtäviä myös
toisella pelastustoimen alueella. Alueen pelastustoimi voisi edelleenkin
sopia vapaaehtoisen palokunnan kanssa pelastustoimen tehtävien
hoitamisesta. Lakiehdotuksen mukaan sopimus voitaisiin tehdä myös
muun pelastusalalla toimivan yhteisön kanssa. Tällaisia yhteisöjä voisivat
olla esimerkiksi järvi- ja meripelastusyhdistykset.
Vapaaehtoistoiminnasta on ehdotettuun pelastuslakiin otettu
oma luku ja säännöksiä on uusittu
lisäämällä lakiin säännös
vapaaehtoistoiminnan edistämisestä sopimuspalokuntien
ja muiden sopimusyhteisöjen terveystarkastuksista se-kä työturvallisuudesta.
Julkisuudessa on esitetty toiveita lainsäädännön
uudistamisesta siten, että sopimuspalokuntalaisten mahdollisuutta
poistua työpaikaltaan säädeltäisiin
erikseen ja että työnantajille maksettaisiin lakisääteinen
korvaus sopimuspalokuntalaisten poissaolon johdosta. Vastuu pelastustoimesta
on kunnilla, ja näin ollen myös neuvottelut pelastuslaitosten,
sopimuspalokunnan ja työnantajien välillä on
hoidettava näissä asioissa paikallisesti.
Eräänä kasvavana sopimuspalokuntatoimintaa
haittaavana ongelmana on pelastustoimen kentällä koettu
tilanne, jossa sopimuspalomiehen joutuessa työttömäksi
tai lomautetuksi hänen työttömyysturvalain
mukaan saamansa soviteltu työttömyysturvaetuus
leikkaa puolet hänen palokuntatoiminnasta saamastaan korvauksesta. Ministeri
Rehula on perehtynyt tähän ongelmakohtaan ja ryhtynyt
toimiin asian korjaamiseksi.
Tein tähän liittyvän suojaosuuden
palauttamista koskevan esityksen sosiaali- ja terveysministeriölle
kesällä 2009. Olen erittäin tyytyväinen,
että voin todeta, että sosiaali- ja terveysministeriö on
yhteistyössä sisäasiainministeriön kanssa
valmistellut esityksen työttömyysturvalain muuttamiseksi
niin, että työttömyysetuuden sovittelussa
otettaisiin käyttöön 300 euron suojaosa.
Ehdotuksen mukaan pelastuslaitoksen sivutoiminen henkilöstö ja
sopimuspalokunnan tai muun pelastusalalla toimivan yhteisön
henkilöstö voisi ansaita pelastustoimintaan osallistumisesta
300 euroa sovittelujakson aikana ilman, että se vaikuttaa
työttömyysetuuden määrään.
Muutoksen tavoitteena on myötävaikuttaa vapaaehtoiseen
pelastustoimintaan osallistumiseen. Ministeri Rehula on arvioinut,
että lakiehdotus voidaan antaa eduskunnan käsiteltäväksi
ensi joulukuussa.
Takaisin pelastuslakiin.
Sammutusvettä koskeva sääntely on
esityksessä uudistettu. Laissa määriteltäisiin
eri osapuolten velvollisuudet ja tehtävät sammutusveden
hankinnassa ja toimittamisessa.
Ehdotetun mukaan väestönsuoja tulisi jatkossa
rakentaa kaikkiin rakennuksiin, joiden kerrosala on yli 1 200
neliömetriä. Teollisuus-, tuotanto-, varasto-
ja kokoontumisrakennusten osalta väestönsuojan
rakentamisvelvollisuuden aiheuttava raja olisi kuitenkin 1 500
neliömetriä. Suomessa oli vuoden 2006 lopulla
42 000 väestönsuojaa ja niissä suojapaikkoja
yhteensä 3,5 miljoonalle henkilölle. Vuosittain
väestönsuojien rakentamiseen käytetään
arviolta noin 80 miljoonaa euroa, josta noin puolet on tilan väestönsuojaominaisuuksista
johtuvia lisäkustannuksia eli normaalit rakentamiskustannukset
ylittäviä kustannuksia. Lakiehdotuksen mukaisella
sääntelyllä teollisuus-, varasto- ja
kokoontumisrakennuksiin vuosittain rakennettavien suojien määrä vähenisi
noin 65 prosenttia. Muiden rakennusten osalta vuosittain rakennettavien
suojien määrä vähenisi nykyisestä noin
45 prosenttia.
Lakiehdotuksen mukainen muutos väestönsuojien
rakentamisvelvoitteisiin pienentäisi arvion mukaan väestönsuojien
rakentamisen kustannuksia noin 21 miljoonaa euroa vuodessa. Rakennuksen
peruskorjauksen yhteydessä tehtävästä uuden
väestönsuojan rakentamisvelvoitteesta luovuttaisiin
ja sen tilalle asetettaisiin väestönsuojan kunnostamisvelvollisuus
muutos- ja korjaustyön yhteydessä. Aluehallintovirastot
voisivat edelleenkin yksittäistapauksissa myöntää vapautuksia
väestönsuojien rakentamisvelvollisuudesta. Uuden
sääntelyn mukaan sisäasiainministeriö voisi
kunnan hakemuksesta myöntää alueellisia
vapautuksia väestönsuojien rakentamisvelvoitteesta.
Pelastuslain mukaiset viranomaistehtävät suoritetaan
nykyisin maksutta. Lakiehdotuksen mukaan pelastuslaitos voisi periä jatkossa
maksun valvontasuunnitelman mukaisen palotarkastuksen suorittamisesta.
Pelastuslaitos voisi periä myös harkintansa mukaan
maksun tehtävästä, jonka on aiheuttanut
hätäkeskukseen liitetyn paloilmoittimen toistuva
erheellinen toiminta.
Arvoisa puhemies! Nyt eduskunnan käsiteltäväksi
tuleva hallituksen esitys tuo keskeisen pelastustoimintaa, onnettomuuksien
ehkäisyä ja väestönsuojelua
sääntelevän yleislain eli pelastuslain
tämän päivän vaatimusten tasolle.
Uskon, että tämän uuden pelastuslain
avulla kykenemme kehittämään edelleen
hyvin monimuotoisen suomalaisen pelastusalan toimintaa ja siihen liittyvää yhteistyötä.
Juha Hakola /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys on hyvä ja
luonnollinen jatko aikaisemmille pelastusalan lainsäädäntöuudistuksille.
Esityksessä on voimassa olevaan lainsäädäntöön
nähden selkeämpi ja loogisempi rakenne, jossa
eri toimijoita koskevat velvoitteet on koottu omiksi kokonaisuuksiksi.
Tämä osaltaan edistänee lain tavoitteiden
toteutumista. Laki on valmisteltu hyvin avoimesti, ja sen valmisteluun
on ollut mahdollisuus vaikuttaa niin pelastustoimen alueiden kuin
järjestöjenkin edustajilla.
Lain pääasiallisena tarkoituksena on uudistaa onnettomuuksien
ehkäisyä koskevat kohdat. Uudistuksessa lain luettavuus
paranee, koska pelastuslaissa määriteltäisiin
nykyistä selkeämmällä tavalla
jokaisen ihmisen ja yhteisön velvoitteet turvallisuuden
ylläpitämisessä ja eri tahojen vastuut
pelastustoimen tehtävien hoitamisessa. Onnettomuuksien
ehkäisyä kohdistetaan riskien mukaan. Myös
palotarkastukset kohdennetaan riskien mukaan. Tarkastettavia kohteita
ei enää määriteltäisi
laissa tai sen nojalla annetuissa säädöksissä,
vaan pelastuslaitos määrittelisi ne paikallisen
riskiarvion perusteella. Tarkoitus on kohdentaa valvonta nykyistä paremmin
alueen riskien ja muiden erityisten valvontatarpeiden mukaisesti.
Hyvä asia on, että pelastuslakiin esitetään
sisällytettäväksi erityiset hoitolaitosten
sekä palvelu- ja tukiasumisen poistumisturvallisuusvaatimukset.
Toiminnanharjoittajan tulee tehdä selvityksiä ja
suunnitelmia ja niiden perusteella toimenpiteitä, joilla
varmistetaan, että asukkaat ja hoidettavat voivat turvallisesti
poistua tulipalossa tai muussa vaaratilanteessa. Sammutuslaitteiston
eli niin sanotun sprinklauksen tarve hoitolaitoksissa ja palvelu-
ja tukiasumisessa arvioitaisiin, kuten nykyisinkin, kohdekohtaisen
riskiarvion perusteella. Laki ei näkemykseni mukaan edelleenkään
siis johda yksiselitteiseen sprinklausvelvoitteeseen. Tämä kohta
on lainsäädäntöä arvioitaessa
saanut osakseen huomiota, koska varsinkin olemassa olevaan kiinteistökantaan asennettava
sammutuslaitteisto tuo luonnollisesti lisää kustannuksia.
Kiistaton tosiasia on, että yleisesti ottaen sprinklaus
parantaa minkä tahansa suuren tilan paloturvallisuutta
ja eritoten silloin, jos halutaan ehkäistä suuronnettomuuksia.
Uudella sääntelyllä poistumisturvallisuuden arvioinnissa
noudatetaan menettelyä ja selvennetään
meidän erilaisia menettelytapojamme. Alueen pelastusviranomaisen
tulisi antaa hoitolaitoksen tai palvelu- ja tukiasumisen toiminnasta vastaavalle
toiminnanharjoittajalle poistumisturvallisuuden toteuttamismääräys
silloin, kun kohteen poistumisturvallisuus ja sen parantamiseksi suunnitellut
toimenpiteet eivät täytä laissa säädettyjä poistumisturvallisuusvaatimuksia.
Erityisten riskikohteiden osalta sääntelyä täydennettäisiin
velvoittamalla viranomaiset ja muut tahot nykyistä tiiviimpään
yhteistyöhön onnettomuusriskin vähentämiseksi.
Riskikohteita ovat esimerkiksi päihdeongelmaisten tukiasunnot.
Pelastusturvallisuuden kehittämisen näkökulmasta
asiavastuu ei siis voi olla viranomaisella vaan toiminnanharjoittajalla
lakiesityksen hengen mukaisesti. Valittavana tulee olla erilaiset turvallisuusratkaisut.
Yhteiskunnallisesti vastakkain ovat siis turvallisuus ja kustannukset.
On syytä muistuttaa, että kaikkeen ei tarvita
rahaa, vaan oikeat asenteetkin riittäisivät usein
varsin pitkälle. Yksittäisten riskien osalta pelastuslaki nostaa
hyvin esille tuhopolttojen torjunnan sekä tulityöturvallisuuden.
Arvoisa herra puhemies! Vapaaehtoistoiminnan edistämisen
velvoite pelastusviranomaisille on uusi mutta oikea ja tätä aikaa
ilmentävä velvoite. Elämme yhteiskunnassa,
jossa vapaaehtoistoiminnan merkitys on yhä suurempi. Kehitys
koskee myös pelastustoimea, jossa vapaaehtoisuudella on
paitsi pitkät perinteet myös erittäin
suuri merkitys julkisten palveluiden tuottamisessa. Pelastustoimen
resurssi- ja onnettomuustilasto Pronton mukaan vapaaehtoisten ja puolivakinaisten
palokuntien osuus yksistään pelastustehtävissä oli
vuonna 2009 sata henkilötyövuotta. Pelastustoimessa
vapaaehtoisten merkitys on ratkaisevan tärkeä yhteiskunnan
arjen turvallisuuden lisäksi myös häiriötilanteita,
suuronnettomuuksia, ympäristötuhoja ja poikkeusoloja koskevissa
valmiuksissa. Vaikka tämä valmius nykyisin tuotetaan
sopimussuhteessa alueellisiin pelastuslaitoksiin, ovat sen takana
huomattavasti tätä laajemmat vapaaehtoistoiminnan
panokset. Järjestöjen ja viranomaisten yhteistyön
edistäminen koskee myös muita yhteiskunnan aloja.
On hyvä, että pelastustoimen osalta tavoite on
näin selkeästi kirjattu uuteen lakiesitykseen.
Väestönsuojelu on laajasti koko väestöä koskeva
tehtäväkokonaisuus, jonka lähtökohdat ovat
turvallisuus- ja puolustuspoliittisia ja jossa valmiuksien mitoitusten
tulee olla suhteessa maanpuolustuksen kokonaisuuden valmiuksiin. Tätä vasten
julkisuudessa käyty keskustelu eräästä osakokonaisuudesta,
nimittäin väestönsuojan rakentamisen
tarpeellisuudesta, on ollut osin asiayhteydestään
irrallista. Lakiehdotuksessa ehdotetut kevennykset väestösuojan
uudisrakentamisvelvoitteeseen helpottanevat osaltaan rakennuttajiin
kohdistuvia kustannuspaineita. On kuitenkin huomattava, että vähennykset
suojapaikoissa merkitsevät muilla toimenpiteillä suojattavan
väestön lisääntymistä.
Tämä merkitsee käytännössä lisävastuita
pelastustoimelle sekä yhteisön ja yksilöiden
omatoimisen varautumisen korostumista.
Arvoisa herra puhemies! Pelastustoimi on luonnollinen vastuuviranomainen
kaiken tyyppisissä onnettomuuksissa, ja turvallisuuden
toteuttamiseen tarvitaan kaikkien turvallisuuden toimijoiden panosta.
Huolimatta tästä uudesta pelastuslaista korostuu
jatkossakin tarve pelastustoimen, mukaan lukien väestönsuojelun,
kansallisen ja paikallisen palvelutason kokonaisvaltaiseen tarkasteluun
ja voimavarojen mitoitukseen suhteessa uhkiin ja suojaamistarpeeseen.
Tarkastelu tulee ulottaa koskemaan myös väestön
suojaamista suuronnettomuuksien ja muiden yhteiskunnan vakavien
häiriötilojen aiheuttamilta vaaroilta. Tällainen
selvitys lienee perusteltua tehdä seuraavalla hallituskaudella.
Lopuksi on syytä kuitenkin muistuttaa, että Suomessa
on kaikissa oloissa 5 miljoonaa siviiliä, joiden hyvinvoinnista
ja turvallisuudesta huolehtimisen tulee olla yksi yhteiskunnan keskeinen
prioriteetti.
Eero Reijonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Edellinen väestönsuojelulaki
on vuodelta 1958, ja varmaan on niin, että tarvetta uudistamiseen
on ollut. Omassa puheenvuorossani keskityn lähinnä tähän
väestönsuojakysymykseen, jonka nyt jossakin määrin
tunnen.
Ympäristöministeriössä käynnistyivät
vaalikauden alkuaikoina niin sanotut normitalkoot. Normitalkoiden
tavoitteena oli rakennuskustannusten pienentäminen. Tavoite
oli erittäin hyvä ja hyvinkin kannatettava. Tulokset
jäivät kuitenkin vaatimattomiksi. Oikeastaan ainut
merkittävä uudistus, joka nyt on saatu aikaan,
on se, että väestönsuojamääräyksiin
saatiin merkittäviä parannuksia.
Kuten edellinen puhuja, ed. Hakola, totesi, taustalla ovat tietysti
turvallisuus- ja puolustuspoliittiset arviot, mutta en tiedä,
elämmekö sittenkään samassa
ajassa kuin vuonna 1958, jolloin varmasti tilanne oli väestönsuojien
tarpeellisuuden näkökulmasta hieman erilainen
kuin tänä päivänä.
Taitaa olla sittenkin niin, että Suomi on ainoita Euroopan
maita, joissa vielä tämä väestönsuojapakko
on olemassa.
Me käymme täällä salissa
varsin usein keskustelua rakentamisen hinnasta, asuntojen hinnoista,
ja tehdään eurooppalaisia vertailuja. Sitä taustaa
vasten on hyvä palauttaa mieliin, kuinka monessa Euroopan
maassa väestönsuojarakentaminen on välttämätöntä.
On kuitenkin muistettava, että jo varsin pienen rivitalokohteen
rakentamispakko väestönsuojan osalta merkitsee
lähes yhden asuinhuoneiston hintaa, ja se on kieltämättä aika
korkea kustannus.
On tietysti annettava ministerille tunnustus siitä,
että näitä neliömääriä kuitenkin
pystyttiin merkittävästi nostamaan. Aikaisemminhan
tilanne oli se, että oli 600 neliömetrin raja
kaikkia rakennustyyppejä koskien uudisrakentamisessa, ja nyt
sitten asuinrakennusten osalta olemme päässeet
tässä esityksessä 1 200 neliömetriin
ja teollisuus-, varasto- ja kokoontumisrakennusten osalta 1 500
neliömetriin.
Täällä on myös teksti siitä,
että jos väestönsuojan kustannukset ylittävät
4 prosenttia koko hankkeen kustannuksista, silloin voidaan vapautusta
hakea. Tämä on sinänsä erittäin
hyvä, ja siinäkin on tullut se 2 prosentin muutos.
Hyvin kannatettavaa. Kyllä tietysti se on totta, että tällä ratkaisulla
väestönsuojien rakentamismäärässä saadaan
prosentuaalisesti aika paljon pienennystä, mikä on
tietysti ihan ilolla todettava ja mainittava. Siinä päästään
oikeaan suuntaan eteenpäin.
Nyt tietysti se, että täällä on
poikkeuksia olemassa, on hyvä maatilatalouden osalta. Tuotantorakennuksia
ei tähän lueta. Se olisikin ollut varsin ihmeellistä,
jos näin olisi ollut. Rakenteelliset määräykset,
joita rakentajat oikeastaan odottavat, tulevat aikanaan asetusten
kautta, ja toivottavasti siellä sitten on järkeviä esityksiä olemassa.
Vapautuksiahan voidaan hakea, ja taitaa tänne esitykseen
sisältyä myös se, että kuntien
ei jatkossa tarvitse rakentaa erityisiä väestönsuojia erilleen
muista kiinteistöistä, mikä varmasti
helpottaa myöskin kuntia tästä näkökulmasta
ja on hyvinkin kannatettava asia.
76 §:ään sisältyy
väestönsuojan käyttö normaalioloissa
ja käyttöönottovalmius. Siellä on päästy
myös eteenpäin sen suhteen, että kunnostamisaika
on muuttunut 24 tunnista 72 tuntiin suojautumiskehotuksesta. Se
on ihan hyvä, ja on tärkeätä,
että minne väestönsuoja tarvitsee rakentaa,
siellä niitä voidaan käyttää sitten
myös muuhun toimintaan ja muihin tiloihin rauhan aikana.
Arvoisa puhemies! Lopuksi toteaisin sen, että toivottavasti
seuraavan hallitusohjelman yhteydessä voidaan poikkihallinnollisesti
arvioida sitä, mikä on oikeasti väestönsuojien
tarve turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta,
ja integroida sitten sisäasiainministeriön pelastuslaitoksen kanssa
tämä tilanne yhteen. Päästään
siinä myös sitten elämään
tätä päivää, mikä muissa
EU-maissa on.
Oiva Kaltiokumpu /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tämä pelastuslain
uudistus, oikeastaan voisi sanoa kokonaisuudistus, on ollut äärettömän
tärkeä asia, että se on nyt tehty, ja
sitä on kyllä odotettu. Tämä sisäisen
turvallisuuden eräitä keskeisimpiä osia
käsittelevä lainsäädäntö on jokaiselle
täällä Suomen maassa olevalle ihmiselle
erittäin tärkeä. Ylipäätään
pelastustoimen merkitys ja vakinaisen pelastustoimen ja toisaalta
sopimuspalokuntien työ on kansalaisten perustusturvallisuuden
kannalta aivan keskeinen asia.
Meillähän on vasta uudistettu nämä kunnalliset
pelastuslaitokset, tämä järjestelmä,
jossa ovat nyt sitten maakunnalliset pelastuslaitokset. Siinä on
varmasti vielä hiomista, että se lähtee
kunnolla toimimaan, mutta nyt ainakin on ajantasainen lainsäädäntö,
niin että tästä ihan ministerille voi kyllä välittää kiitoksia.
Vaikka sopimuspalokuntajärjestöt toivoivat, että tässä olisi
käsitelty myöskin tätä työnantajalle
menevää korvausta, jos joutuu tämmöiselle
pelastustehtävälle, ja sitä ei ole ainakaan
tässä vaiheessa voitu tehdä, niin siitä huolimatta
minä katson, että tämä lakiesitys on
hyvin tehty. Ainakin niillä perusteilla voin näin
sanoa, mitä olen ennättänyt tätä lukea
ja tähän perehtyä. Olennaista on tietenkin,
että tämä pelastustoimi saadaan sillä tavalla
toimimaan, että erilaiset uudistuksessa tarvittavat toimet
voidaan myöskin lailla määritellä,
koska tässähän on tietysti tulipalojen
ja onnettomuuksien ennaltaehkäisyä, paloturvallisuutta,
väestönsuoja-asiaa ja vaikka mitä.
Nostan tässä esille tämän
sopimuspalokuntien roolin. Nythän on viime vuosina ollut
niin, että sopimuspalokunnat ovat olleet vähän
kiistatilanteessa näiden pelastuslaitosten kanssa lähinnä tämmöisistä korvauskysymyksistä.
Sekään ei ole kyllä lainsäädännöllinen
asia, vaan se on tietysti näiden kuntien tehtävä.
Pitäisi resursoida sillä tavalla pelastuslaitokset,
että siellä pystytään tekemään
kohtuulliset ja oikeaa suuruusluokkaa olevat sopimukset näiden
vapaaehtoisten organisaatioiden kanssa, koska siellä työskentelee
lähes 50 000 ihmistä ja toisaalta ilman
sopimuspalokuntia Suomen paloturvallisuus romahtaisi.
Arvoisa puhemies! Otan tässä esille yhden mielestäni
keskeisen asian, joka koskee jokaista kansalaista ja josta lakipykälästä olen
erityisen tyytyväinen. Se on nimittäin tämän
lain 102 §, Pelastustehtävästä maksettavat
korvaukset ja palkkiot. Laki kuuluu näin, että pelastuslaitos suorittaa
korvauksen turmeltuneista tai hävinneistä henkilökohtaisista
vaatteista, varusteista ja työvälineistä sille,
joka on ryhtynyt omatoimisiin pelastustoimenpiteisiin 3 §:n
mukaisesti — siellä on tämä toimintavelvollisuus,
jokaisen kansalaisen velvollisuus, eli jos ei ryhdy, joutuu vastuuseen
ja voi tietysti tulla pelastustoimen laiminlyönti tai muu
rangaistava teko — toisaalta osallistunut pelastustoimintaan
sopimuspalokunnan jäsenenä ja kolmantena määrätty
avustamaan pelastustoiminnassa. Pelastusviranomaisillahan on mahdollisuus
määrätä henkilö avustamaan.
Ja, mikä on vielä erityisen merkityksellistä,
on kohta 4: henkilö on vapaaehtoisesti osallistunut pelastustoimintaan
täällä laissa määritellyllä tavalla.
Tämä kattaa nyt siis kaikki nämä Vapepan joukot,
sopimuspalokuntalaiset, ja ne, jotka ovat lähteneet muuten
tai osallistuneet pelastustoimintaan. Ja jos siellä turmeltuu
varusteita tai vaatteita tai häviää työvälineitä tai
muita, niin siitä saa korvauksen. Tämän
hetken lainsäädäntöhän
ei tätä mahdollista, ja tämä on
ollut erittäin suuri epäkohta. Jos konkretisoin,
niin se on tämän hetken lainsäädännön
mukaan niin, että jos pelastusviranomainen määrää henkilön
pelastustehtävään ja häneltä häviää tavaroita,
vaatteita tai pilaantuu, menee rikki, hukkuu, niin kukaan ei ole
velvollinen Suomessa korvaamaan tätä. Niin, tässä tilanteessa
hän saa korvauksen, anteeksi, nimenomaan, jos hänet
on määrätty. Mutta jos hän menee
vapaaehtoisesti osallistumaan tämän nykyisen lain
3 §:n mukaan — se on entisessä laissa
pelastuslain 28 § — niin eipä löydykään korvauspykälää.
Ja tästä on katkeria esimerkkejä, että on
haettu poliisilaitokselta, pelastuslaitokselta, Valtiokonttorilta
ja kaikki ovat katsoneet, että ei ole korvattavan piirin
kuuluva.
Tämä asia on sen takia myöskin minulle
tärkeä ja läheinen, koska tein tästä lakialoitteen,
ja täällä lähetekeskustelussa
käytiin vankkaa keskustelua ja pidettiin tätä erittäin
tärkeänä. On erinomainen asia, että sisäasiainministeriön
pelastusosasto on tämän lakialoitteeni ottanut
tänne lakiin.
Oikeus korvaukseen on uusi, ja tämän pykälän
mukaisesti täällä perusteluissa lukee,
että tarkoitetut korvaukset suoritettaisiin myös
sellaisessa yhteydessä, jossa on toteutettu tätä 3 §:n mukaista
toimintavelvollisuutta. Ja sitten siellä on sellainen edellytys,
että jokaisen toimintavelvollisuudesta johtuvan korvauksen
saaminen edellyttäisi käytännössä hätäilmoitusta
ja pääsääntöisesti
myös pelastustoimen yksikön käyntiä paikalla.
Näistä vahingoistahan on ilmoitettava pelastustoiminnan
johtajalle, joka on hyvä asia.
Tässä tilanteessa sitten, jos näitä perusteluja ihan
tarkasti tulkitaan, niin tähän voisi jäädä sellainen
aukko, että jos lähtee pelastamaan ja pystyy vaikka
hukkumassa olevan ihmisen pelastamaan eikä kerkeä pyytämään
apua ja ihminen toimitetaan suoraan sairaalaan ennen kuin on tehty
näitä ilmoituksia tai pelastusyksikkö käynyt
paikalla, niin tietenkin täytyy tämän
lain koskea myös tämmöisen ihmisen korvauskysymyksiä eli
täytyy saada korvaus. Täytyy tuolla lain käsittelyssä,
tämähän tulee hallintovaliokuntaan, käydä läpi,
millä tavalla tätä tulisi tai tuleeko
tätä vielä selventää tuossa
mietinnössä. Mutta lähtökohtaisesti
on niin, että tämä vahinko pitää tietysti
todistaa ja sen voi tehdä sitten ilmoittamalla tuonne pelastuslaitokselle.
Semmoisissa tilanteissahan, joissa hätäilmoitusta
ei ole keritty tehdä tai sitten pelastustoimen yksikkö ei
ole ollut paikalla, on mahdollisuus tämän vahingon
kärsineen tehdä poliisille ilmoitus samalla tavalla
kuin vahingon kärsimisestä vaikka vakuutusasioissa
tehdään, jolloin poliisi kirjaa siitä sekalaisilmoituksen.
Tämä vahingon kärsinyt sitten esittää ja
perustelee, mitä on tapahtunut, jolloin pelastuslaitoksella,
joka tämä korvauksen maksaisi, olisi perustellumpi
syy sitten semmoisessa tilanteessa todeta, että vahinko on
todella tapahtunut.
Tässähän lähtökohtaisesti
ei voi ajatella niin, jos yhteiskunnassa on kansalaisen kannalta
korvausvelvollisuus jollakin taholla, että ihmiset tekevät
petoksia ja hakevat sitten rahoja joillakin tämmöisillä korvauksilla.
Lähtökohta pitää olla se, että vahinko
on tapahtunut, se voidaan todeta ja sitten se voidaan korvata. Ja
semmoiset jutut, joissa ehkä joku sitten syyllistyisi petokseen,
tietenkin pitää selvittää ja
saattaa asianomainen vastuuseen.
Arvoisa puhemies! En tästä laista tämän enempää ota
asioita esille, mutta totean vielä, että minusta
näyttää ainakin tässä vaiheessa,
että tästä laista ei voisi näin
ykskaks sanoa, että tämä olisi huonosti
tehty. Tämä näyttää siltä,
että tässä on kyllä paneuduttu
ja tämä on ammattitaidolla valmisteltu.
Markku Pakkanen /kesk:
Arvoisa puhemies! Meillä on käsittelyssä uusi
pelastuslaki, ja itse katson tätä uutta lakiesitystä lähinnä sopimuspalokuntien
toimintaedellytysten silmin, jos näin voisi asian sanoa.
Heidän toimintaedellytyksiään on parannettu
tässä uudessa lakiesityksessä monelta
eri kohdalta. Haluan nostaa muutaman tärkeän asian
esiin.
Sopimuspalokuntien työterveystarkastuksista on kirjoitettu,
ja tässähän on tilanne, kun kaikille sopimuspalokuntalaisille
ei synny työsuhdetta sopimuspalokuntaan taikka pelastuslaitokseen, koska
he eivät saa varsinaisesti palkkaa työstä vaan
on korvauksia tai muita ja näin ollen heille ei synny virallista
työsuhdetta sopimuspalokuntayhdistykseen tai pelastuslaitokseen,
jolloin työterveyshuoltolain mukaista työterveyshuollosta
vastaavaa työnantajaa ei voida siinä tapauksessa
osoittaa. Tässä on kuitenkin esitetty, että ehdotetun
säännöksen tarkoituksena on varmistaa,
että pelastustoimintaan osallistuvien sopimuspalokuntalaisten
ja säännöksissä tarkoitettujen
muiden yhteisöjen henkilöstön työterveystarkastukset
tulevat raskaimpien tehtävien edellyttämällä tavalla
asianmukaisesti hoidetuksi. Tämä on erittäin
tärkeä asia, koska suomalaisesta palontorjunnasta
alueellisesti suurin osa hoidetaan sopimuspalokuntien toimesta ja
näin ollen myös työterveysasiat on sopimuspalokuntalaisille
tässä yhteydessä hyvä taata,
niin kuin tässä on esitetty.
Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota,
on pelastustoimen johtajien toimivaltuudet ja toisaalta meidän
kansalaisten velvollisuus osallistua pelastustoimintaan. Kun johtajalla
on oikeus määrätä ihmisiä suojautumaan
tai evakuoida ihmisiä tai omaisuutta tai ryhtyä muihin
toimenpiteisiin pelastustoiminnassa, niin myös ihmisille
tulee velvollisuus osallistua siihen toimintaan. Näin pelastustoiminnan
johtajalla on oikeus määrätä palo-
ja onnettomuuspaikalla tai sen läheisyydessä oleva
työkykyinen henkilö, jolla ei ole pätevää syytä esteenä,
avustamaan pelastustoimessa. No, pätevä syy tietysti
täytyy löytyä, jos haluaa siitä kieltäytyä,
mutta kun näin on määrätty,
niin tulee velvollisuus tietenkin aina myös auttaa ihmisiä.
Tästä työstä sitten saadaan todistus,
kun ollaan mukana, jolloin sitten mennäänkin kohtaan,
mistä ed. Kaltiokumpu toikin jo hyvin asiaa esiin, "Pelastustehtävästä maksettavat
korvaukset ja palkkiot".
Tässä salissa on ennenkin puhuttu asiasta. Kun
pelastustehtävässä ihminen suorittaa
tehtäväänsä ja kenties varusteita
tai omaa omaisuutta häviää tai turmeltuu,
niin näistä tehtävistä on sitten
mahdollisuus saada korvaus tai palkkio. Tämä esitys
kertoo, että sille, joka on ryhtynyt omatoimisiin pelastustoimenpiteisiin
tai joka on osallistunut pelastustoimintaan tarkoitetun sopimuspalokunnan
tai muun sopimuksen tehneen yhteisön jäsenenä tai
on määrätty avustamaan pelastustoimessa
tai on vapaaehtoisesti osallistunut pelastustoimintaan, korvattaisiin
mahdolliset vaurioituneet vaatteet tai muuta omaisuutta. Tätä pidän
erittäin tärkeänä asiana, ja
tästä on täällä salissa
paljon keskusteltu.
Ministeri Holmlund kertoikin jo tärkeän asian,
mikä ilmeisesti kuuluu ministeri Rehulan toimivaltaan,
eli työttömyysturvalain muutokset. Se on myös
täällä salissa hyvin paljon keskustelua aiheuttanut.
Jos on työttömänä ja lähtee
tekemään tällaista, sammuttamaan esimerkiksi
tulipaloa, niin menettää työttömyyskorvauksen.
Jos tämä 300 euron korvaus tähän
asiaan tulee, niin se on erittäin oikeudenmukainen asia
ja antaa vpk:laiselle taas uutta intoa ja mahdollisuuden olla toiminnassa
mukana. Se aktivoi ihmisiä, toisaalta tulee reilu korvaus
siinä tapauksessa, jos työttömänä ihmisenä tämmöistä toimintaa
harrastaa. Elikkä pidän erittäin tärkeänä,
että tämä asia ministeri Rehulan valmistelusta
tulee meille myös vielä tällä hallituskaudella
tänne saliin ja saadaan käsiteltyä.
Kaiken kaikkiaan pidän tätä uutta
pelastuslakia hyvin valmisteltuna ja asioita eteenpäin
vievänä lähinnä sopimuspalokuntienkin
silmin katsoen.
Antti Rantakangas /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Pelastuslain uudistamisen tavoitteena
on hallitusohjelmaan sisältyvän sisäisen
turvallisuuden edistäminen. Tämä on tärkeä tavoite,
ja tämä pelastuslaki eräiltä osin
vie juuri oikeaan suuntaan tätä tavoitetta.
Julkisuudessa, niin kuin täällä salissakin,
on paljon keskusteltu väestösuojien rakentamisvelvoitteista,
niistä neliörajoista, mitkä sisältyvät
tähän uuteen lakiesitykseen. Nehän lievenevät, niin
kuin täällä on todettu, 600 neliöstä asuinrakennusten
osalta 1 200 neliöön ja teollisuus-, tuotanto-,
varasto- ja kokoontumistiloissa 1 500 neliöön,
aivan oikealla tavalla. Minä ymmärrän ministeriön
lähtökohdan siinä, että kokonaan näistä velvoitteista
ei ole haluttu tässä vaiheessa luopua, koska nämä pohjautuvat
turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon ja siihen riski- ja
turvallisuusarvioon, mikä on tehty. Mutta pidän
tarpeellisena, että uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen
selonteon yhteydessä arvioidaan tämän
päivän silmin, tarvitaanko näitä väestösuojien
rakentamisia tulevaisuudessa, ja jos päädytään
siihen arvioon, että tämä ei ole enää tässä tilanteessa
tarpeen, niin sitten ryhdytään toimiin lainsäädännön
uudistamiseksi tältä osin.
Täällä on todettu, että riskien
arviointiin perustuva valvonta on se tulevaisuuden avainsana. Mielestäni
on aivan oikein, että tällä tavalla rutiinitarkastuksista
siirrytään riskien arviointiin pohjautuvaan tarkastustoimintaan.
Täällä todetaan, että viranomaistehtävät
ovat jatkossakin maksuttomia tehtäviä, ja se on
hyvä lähtökohta. Mutta sen sijaan valvontasuunnitelmaan
perustuvaan palotarkastus- tai valvontatoimintaan pelastuslaitokset
voivat asettaa maksun, siis tämä maksun mahdollisuus
tulee sisältymään tähän lainsäädäntöön.
Täällä on paljon puhuttu sopimuspalokuntien merkityksestä,
ja itsekin haluan korostaa sopimuspalokuntien merkitystä koko
Suomen paloturvallisuuden kannalta. Voi sanoa näin, että jos meillä ei
olisi toimivaa vapaaehtoista palokuntajärjestelmää,
niin kyllä yhteiskunnan turvallisuus mutta ennen kaikkea
kokonaiskustannukset, jos rakennettaisiin vaihtoehtoinen järjestelmä,
tulisivat huomattavasti kalliimmiksi. Palokuntatoiminta on myöskin
hyvää harrastustoimintaa, ja erityisesti voi sanoa,
että maaseutualueella se on monessa mielessä se
vetovoimaisin harrastustoiminta.
Tämä lakiesitys sisältää useita
myönteisiä asioita sopimuspalokuntalaisten toiminnan
kannalta ajateltuna. Ensinnäkin lakiin kirjoitettu velvoite
vapaaehtoistoiminnan edistämisestä on tärkeä lähtökohta.
Sitten täällä jo todettu sopimuspalokuntalaisten
terveystarkastusten liittäminen tähän
lakiin on myöskin tärkeä ja hyvä uudistus. Sitten
työttömien vapaaehtoisten palokuntalaisten työttömyyskorvaukseen
tuleva suojaosuus, joka on linjattu, ymmärsin näin,
hallituksen ja sosiaali- ja terveysministeriön toimesta,
on tärkeä uudistus, joka tukee vapaaehtoista palokuntalaistoimintaa
jatkossakin ja poistaa aikanaan yhden epäkohdan, joka tässä on
ollut olemassa.
Julkisessa keskustelussa tai ainakin joissakin puheenvuoroissa
ovat olleet esillä sopimuspalokuntalaisten päivälähtökysymys
ja korvaukset. Ministeri totesi mielestäni aivan oikein,
että työnantajan ja kuntien pitää pyrkiä löytämään tästä ratkaisuja,
mutta lainsäätäjää sen
tietysti sillä tavalla pitää kiinnostaa,
että jos meillä on ajautumassa osa maasta tai
osa alueista tilanteeseen, että sinne ei löydy
vapaaehtoisia palokuntalaisia, niin silloin tietysti lainsäätäjän
pitää kiinnittää tähän
huomio ja ryhtyä niihin toimiin, joilla sitten haetaan
ratkaisuja, että riittävällä tavalla
myös taloudellisesti ja toiminnallisesti motivoituneita palokuntalaisia
meillä on koko maan alueella. Tässä mielessä on
syytä myöskin valiokunnassa jollakin tavalla keskustella
tästä kysymyksestä menemättä kuitenkaan
itse työmarkkinapolitiikkaan. Se ei kuulu eduskunnan toimialaan,
vaan se on sitten järjestöjen välistä asiaa.
Mutta tämän huolen halusin nostaa esille ikään
kuin muistutuksenomaisena myös itse.
Haluan korostaa, että tämä esitys
sisältää monia myönteisiä asioita,
ja uskon, että hyvässä yhteistyössä valiokunnan
ja ministerin kanssa voimme tehdä pientä hiontaa,
jos sellaista havaitaan, mutta tämä perusviritys
on mielestäni hyvä ja kannatettava.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Täällä on useissa
puheenvuoroissa kiitelty tätä uutta pelastuslakia,
ja se on varmasti sen arvoinen. Itsekin haluan korostaa niitä asioita,
jotka tässä parantavat sopimuspalokuntien asemaa.
En kuitenkaan ryhdy toistamaan niitä kaikkia hyviä muutoksia,
jotka tähän lakiin sisältyvät
ja jotka täällä useat edustajat ovat
jo omissa puheenvuoroissaan maininneet. Totean vain sen, että tulen
itsekin sellaiselta paikkakunnalta, jossa maaseudun palotoimi on
pitkälti näitten sopimuspalokuntien varassa ja
myöskin erittäin hyvää harrastustoimintaa
nuorille. Meillä juuri Sastamalassa myöskin investointiin
Suodenniemelle uuteen vpk:n asemaan useita satojatuhansia, jotta
saatiin nykyaikaiset toimintaedellytykset ja voidaan viedä tätä toimintaa
myöskin eteenpäin.
Arvoisa puhemies! Väestösuojista täällä on myöskin
puhuttu, ja on hyvä, että tähän
tulee nyt muutoksia, vaikka ehkä vieläkin rohkeampia
olisi voitu olla. Suomessa on todella paljon, todella monta 599
neliön teollisuushallia. Erityisesti teolliset yrittäjät
ovat kokeneet tämän hankalaksi. Varmaan myöskin
muulla yritystoiminnalla on ollut samanlaisia kokemuksia, mutta
erityisesti näissä teollisuuslaitoksissa tämä on
nähty hankalana. Sen takia on merkittävä parannus,
että nyt sitten teollisuuslaitoksissa päästään
1 500 neliöön ja muuten 1 200
neliöön.
Täällä on monissa puheenvuoroissa
puhuttu myös siitä, että näiden
poistaminen ei ole mahdollista, koska ne ovat turvallisuus- ja puolustuspoliittisen
selonteon riskianalyysin mukaan tarpeellisia. Yhdyn omalta osaltani
tähän näkemykseen ja myöskin
siihen näkemykseen, että sitten jatkossa, kun
seuraavaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa tehdään,
niin silloin täytyy arvioida uudelleen, onko tässä mahdollista edetä,
koska on tosiaan niin, että monet yrittäjät näkevät
hyvin hankalana kyllä sen tilanteen, että yrityksillä on
velvoite näitä väestösuojia
rakentaa.
Kalle Jokinen /kok:
Arvoisa puhemies! Tässä pitää onnitella
nyt ministeriä siitä, että meillä on
erittäin hyvin valmisteltu laki tässä käsiteltävänä.
Tämä uusi pelastuslaki on erittäin tärkeää sisäisen
turvallisuuden ja kansalaisten arkiturvallisuuden kannalta.
Täällä on selkeä lähestymiskulma,
varautuminen ennalta onnettomuus-, vaaratilanteisiin ja myös
poikkeusoloihin. Se on hyvä lähestymiskulma laissa,
että velvoitetaan yksittäiset toimijat varautumaan,
rakennusten omistajat, ja myös yksittäisten kansalaisten
vastuuta omaehtoiseen varautumiseen yllättävien
tilanteiden varalta korostetaan. Tätä varautumista
sitten tukevat viranomaisten palotarkastukset muun muassa. Se on hyvä malli.
Haluan nostaa tästä esille kaksi asiaa. Mielestäni
on erittäin hyvä asia se, että tämän
lain myötä pelastuslaitoksille tulee mahdollisuus
periä hätäkeskusten kautta automaattisilla
palohälytyslaitteilla näistä toistuvista
vikahälytyksistä maksu. Se toivottavasti kannustaa
kiinteistöjen omistajia pitämään
nämä laitteet kunnossa, ja sillä lailla
varmistetaan myös se, että nämä palolaitosten
virhelähdöt vähenevät. Silloin
yksiköt ovat sitten käytössä niihin
tehtäviin, todellisiin tarpeisiin, joita saattaa samaan
aikaan olla.
Toinen asia, jonka haluan nostaa esille tyytyväisyydellä,
koskee tätä väestösuojan rakentamisvelvoitetta.
Nykyään tämä 600 neliön
raja on aiheuttanut sen, että asunto-osakeyhtiöitä on
sitten jouduttu perustamaan useampia ja on kikkailtu tällä neliörajalla.
Asuinrakennusten osalta tuo 1 200 neliötä on
hyvä parannus, samoiten teollisuuskiinteistöissä tuo
1 500 neliötä on oikeansuuntainen ratkaisu.
Myös se, että peruskorjattavien rakennusten väestösuojavelvoitteesta
luovutaan, on hyvä asia asuntorakentamisen kannalta, ja
tämä varmasti myös sitä asuntorakentamisen
hintapainetta ehkä hiukan omalta osaltaan lievittää.
Raimo Piirainen /sd:
Arvoisa puhemies! Tässä pelastuslakiesityksessä on
paljon hyviä asioita, niin kuin täällä on
todettu, ja tässä muutamia mainitakseni tämä pelastustoimeen
osallistuvien sopimuspalokuntalaisten terveystarkastus on todella
hyvä uudistus ja täällä mainittu
työttömyysturvalain uudistus, joka ei tähän
liity mutta joka on myös otettu huomioon elikkä sopimuspalomiesten
työttömyyspäivärahan menetys,
jos he osallistuvat pelastustoimintaan. Tämä on
ollut ainakin meillä päin todella suuri asia.
Sitten tämä sopimuspalomiesten käyttö.
Jos he ovat töissä päiväsaikaan,
niin he eivät työtehtävistään
pääse irti, ja silloin tahtoo olla joskus vähemmän
sitä porukkaa ja varsinkaan sopimuspalomiehiä ei
ollenkaan. Se tarkoittaa myös sitä, että silloin
täytyy olla vakinaista palokuntaa turvaamassa tämä tilanne.
Yöllä sitten tuntuu olevan enemmänkin
näitä sammuttajia, kun he ovat vapaalla töistä.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä on varmasti hyvin tärkeä laki
ja laajakantoinen ja uudistuu tämän esityksen
mukaan ajan hengen mukaisesti. Halusin vain käyttää tämän
puheenvuoron sen vuoksi, mitä oman kokemukseni perusteella
uskon sivulla 23 olevasta kohdasta: "Meripelastuslain - -
23 §:ää ehdotetaan vastaavasti
muutettavaksi siten, että korvaus voitaisiin maksaa henkilölle,
joka on ryhtynyt oma-aloitteisesti tilanteen edellyttämiin
tarpeellisiin ja mahdollisiin toimiin vaarassa olevan pelastamiseksi."
Mielestäni, niin pieni kuin tämä muutos tuntuu
tämän ison lakitekstin keskellä olevankin, kuitenkin
sillä on myös keskeinen merkitys suhtautumisessa
avun antamiseen ja siihen, kuinka apua antaviin yhteiskunta suhtautuu.
Tämäkin on yksi pieni mukava lisä tässä paketissa.
Oiva Kaltiokumpu /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tämä vakituisten palokuntien
päivälähtövahvuus on tietysti
tärkeää ja sen huomioon ottaminen siinä tilanteessa,
että tämmöinen sopimuspalokunta on työssä käyvää joukkoa
eikä suoraan pääse sitten, kaikki ainakaan
tai riittävässä määrin,
lähtemään hälytykselle. Tietysti olisi
ollut hyvä, että olisi voitu selvittää tätä tilannetta,
voidaanko harkita tai löytyykö ratkaisua siihen,
että työantaja saisi korvauksen tämmöiseen
kiireelliseen hälytystehtävään
lähtevän henkilön palkkamenoista, mutta
se ei varmasti ole mikään pieni kysymys. Se on
erittäin suuri kysymys noin taloudellisesti ja muutoin.
Toisaalta haluan myöskin tästä todeta,
että on erittäin hyvä, että ministeri
on käynnistänyt selvityksen tästä työttömyyskorvauksen
leikkautumisasiasta ja että siinä on hallituksella
näkemys, että se sieltä sosiaali- ja
terveysministeriöstä ja ministeri Rehulan toimesta
tulisi tänne vielä tämän kauden
aikana, koska tämä on todella ollut sopimuspalokunnassa
vapaaehtoisesti toimiville henkilöille, jotka ovat olleet
työttömyyskorvauksella, sellainen este ja rasite
ja epäoikeudenmukaisuus, joka nyt sitten saadaan korjattua
varmasti tuolla ministerin äsken kuvaamalla tavalla.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että harvemmin
hallituksen esitystä ja erityisesti sisäministerin
tuomaa lakiesitystä on näin myönteiseen
sävyyn käsitelty kuin tätä nyt
käsittelyssä olevaa esitystä pelastuslaiksi
ja laiksi meripelastuslain 23 §:n muuttamisesta.
Itse olen silmäillyt tätä enkä ole
paneutunut ihan yksityiskohtaisesti mutta erään
asian huomioin kyllä siinä, nimenomaan tämän
102 §:n, jossa ed. Kaltiokumpu oli aktiivinen
tässä joitakin aikoja sitten ja sai erittäin
laajaa kannatusta tässä salissa. Nyt on ainakin
turha väittää sitä, että tällaisella
lakialoitteella ei ole mitään merkitystä,
eli tässä on kiitettävästi huomioitu
nimenomaan se seikka, ja se kannustaa varmasti nykyisiä ja
uusia kansanedustajia tekemään perusteltuja lakialoitteita,
koska kun ne menevät ministeriöön, silloin
huomioidaan edustajien tahto.
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: Itsekin olen tehnyt kirjallisia
kysymyksiä nimenomaan työttömien sopimuspalokuntalaisten
korvausasiasta, ja on hyvä, että se on huomioitu
sillä tavoin, että tätä asiaa
nyt ainakin selvitetään ja mahdollisesti viedään
eteenpäin. Tämä seikan osalta, mitä ed. Kaltiokumpu äsken
totesi, nimenomaan silloin, kun on vakituisessa työssä ja
työnantaja saattaa menettää työpanosta
aika paljon, toivoisin, että valiokunnassa asiaan kiinnitettäisiin
huomiota ja pohdittaisiin sitä tilannetta, löytyisikö siihen
jonkinlainen parannuskeino.
Kalle Jokinen /kok:
Arvoisa puhemies! Erittäin hyvänä asiana
pidän tuota 39 §:ää,
jossa tuodaan uutena tähän lakiin se, että pelastustoimintaan
osallistuvan toimintakykyyn kiinnitetään huomiota.
Uskonkin, että tämä uudistus tulee entisestään
kiinnittämään huomiota pelastustoimintaan
osallistuneiden koulutukseen ja sen taidon ja kyvyn ylläpitoon.
Se on hyvä.
Tämän 102 §:n, joka on saanut
alkunsa tuosta ed. Kaltiokummun aloitteesta, näen käytännön
tilanteissa erittäin hyvänä parannuksena.
Olen itse ollut useita kertoja johtamassa esimerkiksi kadonneen
etsintätilanteita, ja silloin kun Vapepan joukot, vapaaehtoiset
ihmiset, lähtevät maastoon pimeissä ja
huonoissa olosuhteissa, niin hyvin usein tapahtuu niin, että siellä omia
varusteita ja välineitä rikkoutuu, putoaa taskusta
kännyköitä tai jotain muuta. Tämä pykälä nyt
mahdollistaa sen korvaamisen sitten näille yksittäisille
henkilöille. Se on vähintä, mitä voidaan
tehdä silloin, kun ihmiset vapaaehtoisesti lähtevät
omalla vapaa-ajallaan vuorokaudenajasta ja säästä piittaamatta
pelastustoimiin muiden henkilöiden pelastamiseksi.
Sisäasiainministeri Anne Holmlund
Arvoisa herra puhemies! On ollut ihan mukavaa kuunnella tätä keskustelua,
ja toki on joskus ihan mielenkiintoista se, että silitetään
myös myötäkarvaan. Toki siinä olen
samaa mieltä, että mielestäni tämä laki
on varsin perusteellisesti valmisteltu, ja siitä itsekin
haluan osoittaa kiitokset ministeriön valmistelijoille.
Se, miksi tämä laki on viipynyt hieman pitkään
ennen kuin se on tullut tänne saliin, on tietenkin varmasti
monien tiedossa, eli keskustelua väestönsuojista
on käyty aika pitkään ja on myös etsitty
erilaisia harkinnanvaraisia malleja. Olen itse ollut kuitenkin sitä mieltä,
että oikea hetki sen päättämiseen,
rakennetaanko Suomeen väestönsuojia ja missä määrin,
on kuitenkin turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä.
Se on ainoa johdonmukainen tapa ratkaista nämä asiat,
ja mielestäni on erittäin hyvä, että tämä tullaan
sitten pohtimaan, kun seuraavaa selontekoa tehdään.
On kuitenkin syytä muistaa, että väestönsuojia
rakennetaan siksi, että väestöä voitaisiin
suojata uhka- ja kriisitilanteissa. Se on kuitenkin perustarkoitus.
Suomi on valinnut oman linjansa, väestönsuojien
rakentamisen, 60-luvun puolella, ja periaatteessa on kaksi tapaa
suojata väestöä: evakuointi ja väestönsuojat.
Se tietysti tarkoittaa sitä, että jos muutamme
linjauksia, niin meidän on syytä sitten katsoa
koko toiminta, miten ne tultaisiin järjestämään,
jos tällaiseen ratkaisuun sitten käytännössä päädytään.
Ed. Reijonen viittasi tuohon ympäristöministeriön
Normitalkoot-asiakirjaan tai siihen kokonaisuuteen. Olen itsekin
niihin tuloksiin tutustunut, ja siellähän oli
suoritettu muun muassa asiantuntijakysely, jossa oli arvioitu väestönsuojamääräyksiä
ja
niiden kustannusvaikuttavuutta. Asiantuntijat olivat sitä mieltä,
että suurin tämä ongelma on erityisesti
600 neliön rajan kohdalla. Silloin kun neliörajat
kasvavat, niin tämä ongelma ainakin pienenee huomattavasti
ja tietysti jossakin vaiheessa sitten ehkä poistuukin kokonaan.
En lähde kuitenkaan sitä arvioimaan, koska mielestäni
on tärkeätä, että myös
kustannustaso katsotaan, niin kuin valtioneuvosto on lausumassaan
halunnut.
Haluan kuitenkin muistuttaa, että vaikka neliörajasta
on eniten keskusteltu, se on vain yksi osa tätä kevennysten
kokonaisuutta. Käyn lyhyesti läpi, mitä muita
muutoksia väestönsuojarakentamiseen on tulossa.
Ehkä olettekin ehtineet jo siihen perehtyä. Neliörajojen
lisäksi muun muassa muutos- ja korjaustyön yhteydessä ei
enää väestönsuojan rakentamisvelvollisuutta
siis ole. Tilalle säädetään
kuitenkin väestönsuojan kunnostamisvelvollisuus
muutos- ja korjaustyön yhteydessä. Lisäksi
yleisten väestönsuojien rakentamisvelvollisuudesta
luovutaan kokonaan ja myös suojelukohteista luovutaan ja
väestönsuojien käyttöönottovalmiutta
niin ikään lievennetään. Tämähän
on aikaisemmin ollut 24 tuntia. Se nousee nyt 72 tuntiin. On tietysti
syytä muistuttaa, että oikeastaan missään
rakennuksessa väestönsuojat eivät ole
tyhjillään ja odottamassa kriisitilanteita vaan
käytännössä esimerkiksi asuinrakennuksissa
ne ovat pyöräkellareina, häkkivarastoina,
harrastetiloina ja vastaavina, ja pidän tärkeänä sitä,
että niitä voidaan entistä enemmänkin
tulevaisuudessa käyttää myös
muuna kuin väestönsuojatiloina, koska silloin
ne ovat myös toiminnallisesti järkevässä käytössä kaiken
kaikkiaan.
Lisäksi on syytä muistuttaa — joku
taisi mainitakin tässä asetustason — että myös
asetustasolla on tulossa erinäisiä määräyksiä ja
oikeastaan kevennyksiä. Olen itsekin saanut ihan suoraa
palautetta liittyen yksittäisiin määräyksiin, esimerkiksi
vaikka väestönsuojien oviin liittyviin määräyksiin,
ja niitä on tarkasteltu nyt sen palautteen mukaisesti,
mitä on tullut ministeriöön, ja tähän
tullaan myös sitten erikseen puuttumaan. Uskon, että ihan
hyvään lopputulemaan tässä kuitenkin
tullaan, kun on rakennettu lakia vähän niin kuin
Iisakinkirkkoa.
Ehkä pari huomiota vielä. Aluehallintovirastohan
voi asianomaista pelastuslaitosta ja kunnan rakennusvalvontaviranomaista
kuultuaan yksittäistapauksessa myöntää vapautuksen
kokonaan tai määräajaksi laissa säädetystä väestönsuojan
rakentamisvelvollisuudesta tietyin edellytyksin. Tässähän,
kuten aikaisemmin jo mainittiin, tämä 6 prosentin
osuus kokonaiskustannuksista laskee nyt 4 prosenttiin, eli tältäkin
osalta on tulossa kevennyksiä. Lisäksi sisäasiainministeriö voi
kunnan hakemuksesta myöntää vapautuksen.
Tämä on ehkä tämmöinen
hieman uusi ja tällainen harkinnanvarainen elementti, jota
tässä halutaan sitten myös korostaa.
Ehkä muutama sana vielä liittyen Sopimuspalokuntien
Liiton kannanottoon ja ylipäätään vpk:laisten
ja sopimuspalokuntalaisten toimintaan.
Ensinnäkin on syytä muistaa, että kyseessä on erittäin
tärkeä toiminta Suomessa. Meillä on ainoastaan
muutama kaupunki, joka on käytännössä vakinaisen
henkilöstön varassa. Jos en aivan väärin
muista, Suomen pinta-alasta on yli 90 prosenttia vpk:iden vastuulla,
ja on erinomaisen tärkeää, että vapaaehtoista
toimintaa tuetaan, siihen kiinnitetään huomiota
ja pyritään löytämään
niitä keinoja, joilla selkeästi voidaan tätä tilannetta myös
parantaa.
Sopimuspalokuntien Liitto on ottanut kantaa sen puolesta ehkä vähän
kiperinkin kirjaimin, että lakiin olisi pitänyt
kirjata oikeus poistua työpaikalta ja työnantajan
saama korvaus. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksiselitteinen,
koska aika harvalta työpaikalta voi siitä vaan
poistua ja jättää työnsä kesken,
ja työnantajan näkökulmasta ei välttämättä tämä palkan
menetys tai kor-vaus ole se oleellinen kysymys. Tämä on
aika monisärmäinen asia, ja siksi sitä ei
mielestäni ole ainakaan tässä vaiheessa
syytä lakiin mukaan ottaa. Toki on syytä pohtia,
löytyykö meillä vapaaehtoisia keinoja,
selkeätä ohjeistusta vaikka lisää siihen,
miten työnantajan ja työntekijän kesken voidaan
helpottaa tällaisten yhteisten sopimusten syntymistä.
Tärkeänä pidän myös
sitä, että sopimuspalokuntalaisten, vpk:laisten,
työmarkkina-asemaa ei heikennetä. Olisi aika onneton
tilanne, jos joku ei saisi työpaikkaa siksi, että hänellä on
niinkin hyvä harrastus kuin vapaaehtoinen palokuntatyö.
Tässä ilmeisesti on syntynyt väärinkäsitys,
tai sanoinko hieman epäselvästi asian? Ed. Vistbacka
taisi nostaa esille sen, että nyt selvitettäisiin
työttömien sopimuspalokuntalaisten suojaosuutta.
Tämä lainsäädäntö on
tulossa. Taisin siinä mainita, että olen itse
sitä ehdottanut, ja se ehkä johtuu siitä,
että olen saanut hyvin paljon palautetta siitä.
Ministeri Rehula on siihen ansiokkaasti tarttunut, eli kiitokset
hänelle. Hän on tiedostanut tämän
ongelman, ja tämä hallituksen esitys on näillä näkymillä tulossa
jo joulukuussa eduskunnan käsittelyyn. Kuten moni täällä on
sanonut, uudistus on mielestäni erittäin hyvä,
ja kiitokset siitä vielä ministeri Rehulalle,
koska tämä on myös erittäin
tervetullut.
Arvoisa puhemies! Tässä muutamia huomioita
esitettyihin puheenvuoroihin. Mikäli vielä halutaan
keskustelua käydä, niin olen täällä salissa käytettävissä.
Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olin kesän mittaan aika huolestunut
tästä tilanteesta, meneekö tämä maaliin
lainkaan. Kokoomusministerit kävivät julkisuudessa
kovaa eipäs—juupas-keskustelua siitä, miten
tätä asiaa pitäisi viedä eteenpäin.
On kuitenkin hyvä, että tämä nyt
on maalissa, ja lopputuloskin on hyvin kohtuullinen.
En löytänyt tästä nopealla
lukemisella sitä, onko nyt tehty kokonaisselvitys siitä,
minkä verran meillä väestönsuojia
väestön määrään
nähden on rakennettu ja mikä on se kokonaistarve, paljonko
siellä vajausta on, koska meidän kansamme asukasluku
kuitenkin nousee varsin vähän ja tilanne on muuttunut.
On käyty keskustelua kustannusvaikuttavuudesta. Ministeri
on aivan oikeassa siinä, että se on varmaan ollut
korkeimillaan 600 neliön kohteissa, mutta kun minulla oli
mahdollista keskustella näistä kustannuksista
ministeriön kanssa, niin kyllä ministeriössä ne
arviot olivat alakantissa siihen nähden, mitä se
käytäntö oikeasti on.
Oiva Kaltiokumpu /kesk:
Arvoisa puhemies! Niin kuin ministeri tuossa totesi, tämä vapaaehtoispalokuntalaisten
hälytystehtävistä aiheutuvien kustannusten
korvaaminen työnantajille ja työajan antaminen
eivät ole mitään yksinkertaisia asioita.
Ne vaativat kyllä sitten perusteellista pohdintaa ja laaja-alaisen
työn. Toisaalta, vaikka haluan ymmärtää Sopimuspalokuntien Liiton
tavoitteita ja näkemyksiä, haluan kuitenkin todeta,
että vaatimus siitä, että pelastuslaki tulisi
niiden takia laittaa uuteen valmisteluun, ei ole kyllä ihan
loppuun saakka harkittu.
Tämän pelastuslain voimaan saattaminen ja käsittely
ovat kyllä tärkeitä, ja kun tämä esitys on,
niin kuin nyt näyttää, hyvin tehty, niin
ei tätä kyllä voi ajatella pelkästään
tämmöisen asian selvittämisen vuoksi
mihinkään uuteen valmisteluun laittaa. Tämähän
on hallituksen yksimielinen esitys, niin että kyllä tämä laki
varmaan täällä tehdään.
Sisäasiainministeri Anne Holmlund
Arvoisa puhemies! Ehkä tästä paikaltani
vielä muutama lyhyt vastaus.
Ensinnäkin ed. Reijonen kysyi väestönsuojien määrästä.
Meillähän on noin 3,5 miljoonalle hengelle väestönsuojatilat.
Toki tietysti täytyy muistaa, että väestön
sijoittuminen ja väestönsuojat eivät
välttämättä kohtaa toisiaan
ja tietysti se, missä kunnossa tilat ovat, ei ole välttämättä ihan niin
yksiselitteistä. Määrä on toki
suuri. Lähtökohta on se, että väestö kannattaa
suojata asuinsijoilleen. Sehän on ollut peruslähtökohta,
eli siksi pyritään asuinrakennusten yhteyteen,
toki myös teollisuusrakennusten yhteyteen, niitä rakentamaan.
Mielestäni tämä on kuitenkin hyvä käsitellä kiihkottomasti.
Se on ollut minun perustarkoitukseni, ja täytyy sanoa,
että on tässä sopassa aika moni kokki
ollut mukana, mutta toivottavasti keitos on kuitenkin sellainen,
että siitä saada hyvä lopputulos. Se
on kuitenkin se kaikkein tärkein asia. Ja vuoropuhelu koko
ajan on ollut tietysti ihan rakentavaa tältä osin,
eikä mitään sellaista dramatiikkaa, mikä ehkä julkisuuteen
on näkynyt, siinä kuitenkaan ole ollut.
Sopimuspalokuntien osalta ehkä vielä hyvin lyhyesti.
Käyn keskustelua Sopimuspalokuntien Liiton kanssa ja tapaan
myös heidän edustajiaan säännöllisesti.
Pidän tärkeänä sitä,
että tuemme niitä keinoja, joilla voidaan vapaaehtoisesti
auttaa sopimuspalokuntien parempaa toimintaa ja tarpeen tullen vaikka
löytää niitä keinoja työnantajien
kanssa sopimiseksi. Tästä on mahdollisuus esimerkiksi
laittaa jonkinasteinen lisäselvitys, jos sellainen katsotaan
tarpeelliseksi, mutta tällaista pakkoa mielestäni
ei ole ollut valmiutta säätää,
enkä ole pitänyt sitä myöskään
oikeanlaisena toimenpiteenä ainakaan tässä pelastuslain säätämisen
yhteydessä.
Keskustelu päättyi.