Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Nyt esiteltävä toinen lisätalousarvioehdotus on hyvin kiinteästi liitännäissuhteessa viime keväänä esittelemääni ensimmäiseen lisätalousarvioon. Mistä tällainen kiinteä liityntä johtuu? Molemmissa käsitellään verotuloja. Viime keväänähän näytti siltä, että verotuloja kertyy joitakin miljardeja enemmän kuin talousarvioehdotuksessa oli arvioitu. Tuo päätelmä tehtiin siitä, että kun huhtikuussa yhteisöt voivat suorittaa vapaaehtoisesti etukäteen syntynyttä verovelkaansa, juuri noin oli tapahtunut, ja se määrä täällä tuloutettiin.

Me kävimme täällä silloin hyvin kuuman keskustelun. Muistelen linjani tulleeni nimitetyksi — ja myöskin hallituksen politiikka saman tien — yksisilmäiseksi, yksipiippuiseksi, kamreerinomaiseksi velanmaksuksi. Eikä siinä oikein mikään auttanut, aikansa henkeä kukin keskustelu, vaikkakin tuolloin hallitus esityksessään selvästi totesi, että siinä oli jaossa viimeinen lottopotti tällä erää.

Nyt sitten joutuu toteamaan, että tuota viimeistäkään lottopottia ei kaikkea saatu pitää, vaan verotulojen kasvu on kuluvan vuoden aikana selkeästi hidastunut — tästä on ollut useita eri indikaattoreita — niin, että tässä lisätalousarviossa joudutaan nyt vähentämään verotulojen tuottoa noin 4,5 miljardia markkaa. Pääosa siitä kertyy jälleen yhteisöveron puolelta, joka on selvästi herkin reagoitsija.

Ongelmat ovat kasaantuneet juuri sen tyyppisiksi, mistä yritin keväällä varoittaa. Ensinnäkin lottovoitot ovat päättyneet, mutta toiseksi myöskin jopa normaalitalouden tuottama vakaa, sanoisinko vakaapohjainen, verokasvu alkaa pikkuhiljaa hellittää.

Miltä tällä hetkellä sitten taloudellinen tilanne näyttää ja mihin päin ollaan menossa? Pitkään talouspoliittista keskustelua on leimannut sellainen yleisihmettely, että talouden lainalaisuudet eivät näytä toimivan niin kuin vanhaan hyvään aikaan. Tämä on käynyt ilmi jo viime kevään mittaan muun muassa Yhdysvalloissa, jossa useasti toistuneet koronalennukset eivät näyttäneet tuottavan ollenkaan sellaista tulosta, johon aikaisemmin oli totuttu. Tuo kehitys heijastui sittemmin Eurooppaan ja heijastui Eurooppaan vahvempana kuin Euroopassa ehkä haluttiin uskoa, kunnes sitten eräänlainen kulminaatiopiste taloudenkin kohdalta liittyy syyskuun tapahtumiin ja sen jälkeiseen yleispoliittiseen tilanteeseen.

Tässä joutuu väistämättä, vaikkei mitään ennusteita olekaan syytä esittää, toteamaan sen tosiasian, että maailma ei voi kulkea kahta eri latua: toisaalta niin, että odotettaisiin talouden elävän omaa elämäänsä ja nousevan, ja toisaalta samanaikaisesti oltaisiin kohtaamassa tilannetta, jossa nyt ollaan, eli että varsin suuri osa maapallon ihmisistä on hyvin huolestunut yleisen turvallisuustilanteen takia. Nämä kaksi eri latua kohtaavat väistämättä, ja silloin talous jää siinä mielessä toiseksi, että näkemykseni mukaan yleisen turvallisuuspoliittisen tilanteen selkiytyminen on selkeä ehto myöskin sille, että talous lähtisi kasvuun. Talouden puolella kyllä, niin kuin moneen kertaan on todettu, kaikki elementit ovat paikallaan. Potentiaalia kasvuun on, mutta kasvun purkautuminen on varsin epätodennäköistä ennen kuin kansainvälispoliittinen tilanne alkaa selviytyä. Tässä suhteessa ja siis tässäkin suhteessa talouden puolella tietysti on syytä toivoa, että myönteinen kansainvälisen yhteisön rakentuminen sekä jatkuu että pysyy nimenomaan meidän turvallisuutemme takaamiseksi.

Ehkä jokin sana talousarvion tarkemmasta sisällöstä. Se kylläkin pääosin selittyy veronmuutoksilla. Sen lisäksi on otettu vain muutamia välttämättömiä määrärahatarpeita, sen tyyppisiä, jotka ovat siis itsessään ylittyneet väistämättä. Ainoa uusi avaus liittyy eduskunnan toivomuksen mukaisesti puolustusvälineteollisuuteen ohjattavaan 100 miljoonan markan määrärahaan. Tässä on siis, huolimatta niukasta tilanteesta, tuon verran kyetty tulemaan eduskunnan toivomuksia vastaan.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, huomauttaisin, että huolimatta siitä, että nyt esiteltävä lisätalousarvio on järjestysluvultaan toinen, on toivottavaa, että eduskunta vaihtaisi lisätalousarvioitten järjestystä, kun huomenna täällä on tarkoitus esitellä kolmas lisätalousarvio, jonka kuitenkin ajallisesti olisi saatava ratkaisunsa ennen toista lisätalousarviota, joten ilmeisesti puhumme nyt oikeastaan kolmannesta ja huomenna toisesta.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Keskusta esitteli tänään verolinjauksia, jotka sopisivat hyvin tähän taloustilanteeseen. Voisimme korjata verolakeja siten, että saataisiin työllisyyttä ja yrittäjyyttä edistettyä.

Varsinainen vastauspuheenvuoro liittyy Avena Yhtiöihin, kun tässä yhdellä lauseella ehdotetaan, että valtio voisi luopua kokonaan Avena Oy:stä — tarkoittanee Avena Yhtiöitä, niitähän on useampia. Erityisesti huoleni liittyy Avena Siilot Oy:hyn, jonka omistuksessa ovat kaikki suomalaiset viljavarastot. Tuntuisi todella ihmeelliseltä, että tässä tilanteessa viljavarastot siirtyisivät sellaiseen omistukseen, jolla ei turvata kansallista peruselintarvikehuoltoa kaikissa olosuhteissa.

Onko todella, ministeri Niinistö, tarkoitus nyt laittaa lihoiksi Suomen viljavarastot?

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Toteaisin, että veronalennukset tälle vuodelle Suomessa ovat huipputasoa, vertaapa niitä mihin tahansa, joten meillä on varsin tuntuva elvytyspaketti siinä mielessä jo liikkeellä. Tuskinpa kovin paljoa voidaan ajatella veronalennusrintamalla liikuttavan lisää.

Mitä tulee Avenaan, tässä on tarkoitus pyytää eduskunnalta vapautusta myyntirajoituksiin. Haluan ottamatta mitenkään kantaa siihen, mikä Avenan kohdalla tuleva ratkaisu sitten olisi — mitään konkreettistahan tässä ei ole sisällä — kiinnittää huomiota siihen, että monen laatuiset järjestelyt ovat edellyttäneet kuitenkin teknisesti myöskin täyttä luovutusvaltuutta.

Otan esimerkiksi vaikkapa sen järjestelyn, joka tehtiin Sampo-Leonian yhteydessä. Huolimatta siitä, että valtio jäi varsin tuntuvalla osuudella omistamaan muodostunutta uutta yhtiötä, sen muodostamiseksi oli kuitenkin tarpeen olla täysi lupa luopua Leonian osakekannasta. En tunne Avenan kohdalla maa- ja metsätalousministeriön suunnitelmia — ehkei niitä olekaan — mutta käytäntö on opettanut, että tällainen laaja valtuus on paikallaan.

Ben  Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ala-Nissilä puheenvuorossaan viittasi siihen, että keskusta on tänään tehnyt erilaisia ensi vuoteen kohdistuvia veroehdotuksia, jotka kuulemma ovat hyviä. En ole niihin vielä tarkemmin perehtynyt, mutta sen sijaan olen perehtynyt keskustan muihin ensi vuotta koskeviin ehdotuksiin. Voin kertoa, että kun ehdotukset on laskettu yhteen, on tultu noin 12 miljardin markan menolisäyksiin ensi vuonna ja noin 4 miljardin markan tulovähennyksiin ensi vuonna, eli Suomen keskusta, jonka oppositiopolitiikka tässä mielessä on täysin epäuskottavaa, täysin keinotekoista ja taloudellisesti realiteetit täysin tunnustamatonta, esittää ensi vuodelle sellaisia menonlisäyksiä ja tulonvähennyksiä, jotka eivät millään tavoin sovi tähän taloudelliseen tilanteeseen vaan ovat tällaista kaikkea hyvää kaikille -politiikkaa. Luulen, että tässä suhteessa he aliarvioivat suomalaiset äänestäjät, kun luulevat, että tämä heidän näin muotoilemansa viesti voisi mennä läpi suomalaisiin äänestäjiin.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczin puheenvuoro ei ansaitse kommenttia.

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistön puheenvuoron johdosta totean, että Niinistön puhe osoittaa, että hallituksen talouspolitiikka on jähmettynyt paikoilleen. Suomen talouden kehitys on radikaalisti toisilla urilla kuin euromaissa keskimäärin. Viime vuoden lopussa arvioitiin kasvun meillä olevan tänä vuonna 4 prosenttia. EU:ssa sen arvioitiin olevan noin 2,5 prosenttia. Nyt tiedetään, että muissa euromaissa kasvu jää viimeisimpien ennusteiden mukaan noin 1,5 prosenttiin, meillä se laskee viimeisimpien ennusteitten mukaan puoleen prosenttiin. Muutos meillä on radikaalisti nopeampi kuin muissa euromaissa.

Kysymys kuuluu: Eikö talouspolitiikan pitäisi reagoida tähän? Erityisesti työllistävän täsmäelvytyksen aika on nyt, ja verotus on siinä, kuten ed. Ala-Nissilä sanoi, hyvin tärkeä ja käyttökelpoinen väline.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspolitiikka on luonut mahdollisuuden reagoida suhdannepolitiikan edellyttämällä tavalla myös työllisyyden kehitykseen, ja se on myös välttämätöntä sen takia, että kuntatalouden tilaa on myös arvioitava, koska hyvinvointipalvelujen perusta on paljon kiinni kuntatalouden tilasta. Tässä suhteessa on syytä varmasti arvioida juuri erikoissairaanhoidon ja terveydenhuollon vaikutuksia.

Arvoisa puhemies! Täällä viitattiin Avenaan. Se on aivan erikoinen esitys tässä lisäbudjetissa ja liittynee oletettavasti hallituksen Kemira Agron järjestelyihin. Täytyy sanoa, että se ei kyllä luo erityisesti mitään uutta Agroa ajatellen. Kyseessä ovat vanhan Valtion viljavaraston sementtisäiliöt.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen toiveajattelu on kautta kesän kulkenut, että Suomen kansantalous kasvaa edelleen voimakkaammin kuin ennusteissa on annettu ymmärtää. Nyt olemme tässä hetkessä, tilanteessa, jossa talouskasvu on selvästi miinuksella. Kun siirrymme vuoteen 2002, kansantalouden kasvuluku on selvästi miinusmerkkinen. Ollaanko 3—4 prosentissa? Toivottavasti ei. Tämä on vakava viesti. Tässä yhteydessä nimenomaan olisi syytä edelleen veronalennuslinjauksia käsiteltäessä ottaa huomioon myös keskustan esitykset.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaan ed. Pekkariselle: Hän on oikeassa siinä, että kasvuoletukset eri EU-maissa ovat keskenään erilaiset. Nyt tässä tilanteessa tullaan testaamaan myös se, miten euro-oloissa pystytään toimimaan, kun Euroopan keskuspankki on reagoinut taantumaan koronalennuksin, mutta talousodotukset eri maissa vaihtelevat, eli nyt saadaan ensimmäisen kerran ehkä näyttöä sitten epäsymmetrisistä sykleistä vähän kielteisemmässä mielessä.

Mutta mitä tulee taas budjettipolitiikkaan ja mahdollisuuksiin vaikuttaa sitä kautta, kiinnittäisin huomiota siihen pakettiin, jonka hallituspuolueet sopivat viime kesäkuussa, joka on lievästi elvyttävä aiempiin linjauksiin nähden.

Kiinnitän ed. Pekkarisen huomiota myös siihen, että valtion velka on kuitenkin edelleen sellainen tekijä, joka on otettava huomioon. Totta kai järkiperäisesti on arvioitava tällaisen lievän elvytyksen tarpeellisuutta ja välttämättömyyttä, mutta on otettava huomioon myös velkataakan suuruus, joka on paljon suurempi ongelma nyt kuin esimerkiksi 90-luvun alussa.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pekkariselle vastaan ensinnäkin, että Lipposen ykkös- ja kakkoshallitus kokoomuksen johdolla on harjoittanut niin hyvää talous- ja finanssipolitiikkaa, että Suomi on maailman paras kilpailumaa. Suomen kilpailutilanne on maailman kaikista kansoista paras. Eikö todella hyvää talouspolitiikkaa ministeri Niinistökin ole suorittanut täällä?

Mutta nyt kun taantuma on tulossa, meidän pitää ymmärtää se, että yrittäjien työllisyyteen pitäisi panostaa, eli se olisi tärkeää työllistämisen kannalta. Täällä puhutaan vain työntekijöitten asiasta, mutta minä yrittäjänä olisin sitä mieltä, että ehdottomasti, kun yritysten lukumäärä on tippunut 10 000:lla vuositasolla ja tulo- ja varallisuusvero alentunut 3,5 miljardia markkaa, josta arvonlisäveron osuus on 1,25 miljardia markkaa, ja sitten yrittäjien tulotaso laskenut 2,5 miljardia, niin kyllä tähän pitäisi edustajien kiinnittää enemmän huomiota kuin täällä haukkua oppositiota (Puhemies koputtaa) ja haukkua välillä hallitusta.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan arvostaa valtiovarainministeri Niinistön erittäin maltillista esittelyä. Hän toi esille puheenvuorossaan, että tämä maailma ei koskaan tule samanlaiseksi — ei näillä sanoilla sanonut, mutta tarkoitti sitä — eli Amerikan tapahtumat tulevat vaikuttamaan Suomen turvallisuuteen ja meidän sisäpolitiikkaamme. Tämä on otettava, arvoisa puhemies, myöskin opposition edustajien huomioon. Meidän tietysti pitää elää tässä maassa. Haluan huomauttaa tässä yhteydessä, että on ihan hyvä, että puolustusturvallisuuteen on tässä lisäbudjetissa tulossa rahoituksia, ja yleensäkin tämä lisäbudjetti tarkoittaa sitä, että me saamme määrärahojen lisäyksiä, ei poistoja. Mutta malttia tarvitaan tämänkin budjetin käsittelyssä asiallisesti.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarinen, ettekö te ole tietoinen siitä, että Suomen talous on poikennut koko euron ajan euromaitten taloudesta? Ei tämä ole ensimmäinen vuosi. Aikaisemmin se poikkesi edukseen, kasvoi tuntuvasti enemmän kuin yksikään muu euromaan talous. Siihen viritettiin talouspolitiikkaa, jota te olette pyrkineet kaikki ne vuodet elvyttämään. Te olette joka vuosi vaatineet, että kierroksia vain lisää. Nyt teidän lääkkeenne pysyy ihan samanlaisena: jälleen kierroksia lisää.

Teidän talouspoliittinen ohjeistonne on kaavamainen ja olisi johtanut äärettömän tuskalliseen tilanteeseen, jos noina voimakkaan nousun vuosina olisi todellakin menetelty tavalla, jota te olette täällä ponnekkaasti sinänsä kyllä vaatineet. Tällä hetkellä Suomen talous on elvyttävämpää kuin yhdenkään euromaan talous nimenomaan budjettiesityksen, joka täällä on hyväksyttävänä, puitteissa. Kovin paljon siitä ei voi edetä. Se vakaus, jota julkinen sektori edustaa, nauttii ainakin taloustieteen asiantuntijoitten, kaikkien kansainvälisten instituutioitten, suurta arvostusta ja erityisesti tällaisena aikana.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä menneeseen tulee, olemme tarkkaan edelleenkin samalla kannalla: Viime vuosien aikaan, kun kakkua on jaettu ja valtio on voinut siihen vaikuttaa, ei mitään estettä olisi ollut toimia niin, että heikomman asia olisi huomioitu vahvemmin. Suuret ja vahvemmat ovat pärjänneet muutenkin paremmin.

Mitä tulee tämän päivän tilanteeseen, kyllä Suomi tietyllä tavalla elvyttää nytkin lähinnä verotuksen kautta. Mutta muutos on siinä, kuten ed. Ulla Anttila minusta aivan oikein sanoi, että epäsymmetrinen häiriö, joka tähän saakka on positiivisesti toiminut Suomen kannalta, toimii nyt negatiivisesti Suomen kannalta. Tähän tilanteeseen pitäisi reagoida finanssipolitiikan keinoin, mutta mielestäni Suomen pitäisi osaltaan vaikuttaa siihen, että myöskin rahapolitiikan keinoin tähän tilanteeseen reagoitaisiin, (Ed. Kokkonen: Parempia johtajia Suomen Pankkiin!) ei vain finanssipolitiikan keinoin vaan myöskin rahapolitiikan keinoin.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Te piikittelitte johdonmukaisesti hallitusta ja minuakin kitupiikiksi tai yksipiippuiseksi velanmaksajaksi; te ette olisi halunneet maksaa velkaa ollenkaan. Mitähän tämä nuorempi väki, joka saa aivan riittävästi velkaperintöä tältäkin eduskunnalta, oikein miettii sellaisesta menosta? Kannattaisi hivenen kantaa vastuuta myöskin tulevaisuudesta. Te olisitte hukanneet kaikki rahat. Te olisitte edelleenkin maksamassa korkoja miljarditolkulla enemmän kuin velka nyt vaatii. Se olisi ollut teidän talouspolitiikkaanne.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä on nuorta väkeä, minäkin puhun heille. (Naurua)

Kun kansantalouden kakku on kasvanut satoja miljardeja markkoja, on syytä kysyä, ministeri, vielä kertaalleen, miksi niissä oloissa kuitenkin esimerkiksi opintotuesta on pitänyt leikata. Miksi niissä oloissa on pitänyt lapsiperheiltä sekä lapsilisistä että lasten päivähoidosta ja muusta vastaavasta leikata? (Ed. Kokkonen: Ei nyt ole leikattu!) — Näiden hallitusten aikaan, missä Niinistö on ollut mukana. Hän puhui äsken koko tästä kaaresta, (Ed. Zyskowicz: Taas lisää rahaa joka suuntaan!) mikä taakse on jäänyt, ja näiden vuosien aikaan on tapahtunut tällä tavalla.

On kaksi tapaa: voidaan hoitaa solidaarisemmin tai enemmän perinteisen hyvinvointiyhteiskunnan idean mukaisesti kehitystä tai sitten kovan markkinatalouden ehdoin, ja teidän valintanne on ollut selvästi kova markkinatalous. Nyt se sitten kaatuu tietyllä tavalla päälle. Kasvu hidastuu nopeasti, ja jälleen kerran työttömät ensimmäisinä tässä menossa kärsivät. Tämän ongelman korjaamiseksi tarvittaisiin täsmäelvytystoimia, (Puhemies koputtaa) jotka nimenomaan työllisyyttä voisivat parantaa.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä ed. Pekkarisen ja koko keskustaopposition pitäisi myöntää, että se viisas ja vastuullinen talouspolitiikka, mitä nykyinen hallitus valtiovarainministeri Sauli Niinistön johdolla on harjoittanut, kantaa tässä vaiheessa hedelmää. Tässä hidastuneen talouskasvun tilanteessa meillä on mahdollista alentaa työnantajamaksuja ja tuloverotusta, panostaa hyvinvointipalveluihin ja maksaa valtionvelkaa takaisin. Eikö tämä ole, ed. Pekkarinen, juuri sellainen sopivasti elvyttävä budjetti, mitä tässä taloustilanteessa tarvitaan?

Totean vielä tulevista sukupolvista ja lapsiperheistä, että kyllä tämä politiikka on mahdollistanut sen, että lapsiperheiden käteenjäävät tulot ovat kasvaneet, kun on tullut työpaikkoja ja tuloverotusta on alennettu. Kyllä tästä varmasti lapsiperheet hallitusta kiittävät.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedustelisin valtiovarainministeriltä, oliko ehdottoman kiireellistä ja välttämätöntä antaa juuri nyt lisäbudjetti. Tietääkseni parin viikon kuluttua valtiovarainministeriö on julkistamassa uusia talousennusteita, jonka jälkeen on tarkoitus myös tarkistaa uudelleen ehkä koko budjettia. Olisiko ollut viisasta kokonaistalouden hallittavuuden kannalta, että nämä kaikki asiat olisi tarkistettu yhtä aikaa, vai haluttiinko nyt pelastaa joitakin asioita alta, ennen kuin mahdollisesti joudutaan tarkentamaan budjettia negatiivisesti?

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Tämä on lisätalousarvio tämän vuoden talousarvioihin. Ne kasvuennusteluvut, jotka marraskuun alkupuolella tulevat, suuntaavat katsetta ensi vuoteen. Tämä vuosi alkaa olla eletty. Toki kaikki se tieto, mikä on olemassa, on otettu nyt huomioon, jotenka siinä suhteessa ei jää mitään aukkoa.

Miksi tämä esitys on annettu tänne nyt? Tarkoituksena on vain pyrkiä jättämään eduskunnalle mahdollisimman kohtuullinen aika myöskin käsitellä hallituksen esityksiä, joita tuppaa tulemaan loppuvuodesta aika rajuun tahtiin. Minkäänlaista edes ajatuksellista yhteyttä tällä ei kuitenkaan ole siihen ennusteeseen, joka lähinnä peilaa jo ensi vuotta.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pekkarinen varmaan jähmeydellä viittasi siihen, että VM:n ja hallituksen talousennusteet ovat vähän myöhemmin tulossa kuin on tullut muilta tutkimuslaitoksilta. Mutta sinällään, mikäli ennusteet ja näkemykset antavat aihetta, elvyttävämpää politiikkaa tarvitaan ennen kaikkea työllistämisen ylläpitämiseksi ja sillä tavalla aktiivisuuden kasvattamiseksi yhteiskunnassa.

Mutta kun ed. Pekkarinen vaati aktiivisuutta myös rahapolitiikassa, tämä oli aika kova väite, kun juuri käsitykseni mukaan pääministerikin EU-tasolla on suhtautunut kriittisesti suurten EU-maiden vaatimuksiin Ekp:n suuntaan korkojen alentamiseksi. Onko ed. Pekkarinen nyt todella sitä mieltä, että Suomen hallituksen ja Suomen eduskunnan pitäisi tässä olla aktiivisempia ja vaatia Ekp-tasolla rahapolitiikkaa, kun toisaalta pääministeri korostaa itsenäisyyttä ja hallitusten ja keskuspankin välistä tehtävänjakoa?

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Mauri Salo käytti termiä, että hallituksen kuvitelmat talouskasvusta ovat olleet virheelliset. Aika erikoinen puheenvuoro, kun vertaa sitä esimerkiksi toukokuun lopussa hänen käyttämäänsä puheenvuoroon, jossa hän haukkui valtiovarainministeriä siitä, että tälle velanmaksu on tullut itsetarkoitukseksi.

Mutta mitä tulee ed. Pekkarisen äsken käyttämiin puheenvuoroihin, teillä on erikoinen talouspoliittinen linja, kun silloin, kun menee hyvin eli valtiolle tulee verotuloja, te olette sitä mieltä, että huonompiin aikoihin tulee varautua sillä, että pistetään 12 miljardia lisää rahaa eduskuntaryhmänne ja puoluejohdon esittämien vaatimusten mukaisesti. Silloin kun menee huonosti, verotulot ehtyvät, te olette edelleenkin sitä mieltä, että pitää pistää lisää rahaa. Varmaan ensimmäinen kerta, kun talouspolitiikassa erilaisiin tilanteisiin tarjotaan aina sitä yhtä ja samaa vaihtoehtoa.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässäkin yhteydessä annan sille talouspolitiikalle, jota ministeri Niinistön johdolla on toteutettu, peruslähtökohtaisesti myönteisen tuen ja myönteisen palautteen. Silti, arvoisa ministeri, toivon, että nyt ei ajauduta keskustelussa sivuraiteille, koska kyllä keskustan ydinvaatimus on se, että me paremmin tartumme työllisyysongelmaan, joka on edelleen iso kysymys, ja luomme niitä kannustimia, että yhä useampi suomalainen tarttuu omaehtoiseen toimintaan ja yrittäjyyteen. Tätä kysymystä on nyt siirretty näitten voimakkaan talouskasvun vuosien ajan. Nyt on tultu peräseinään ja jotain on tehtävä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muistutan ed. Pekkarista vuodesta 87. Vuoden 88 budjettia elvytettiin noususuhdanteessa reippaat 15 prosenttia. Me kaikki muistamme, mitenkä siinä kävi. Se johti katastrofiin. Nyt, kun marginaali, budjetin ylijäämä, on kaventumassa, ollaan hyvin lähellä sitä tilannetta, että ollaan kopioimassa 90-luvun alkupuolen synkkien vuosien velkaelvytystilaa. Se ei ole kovin kaukana ainakaan rakenteellisesti. Sen takia minusta hallituksen valitsema linja on tässä tilanteessa oikea. Eli nyt olemme hyvin pidättyväisiä. Ihan eri asia on se, olemmeko sen budjetin puitteissa sosiaalisesti oikein kohdentaneet näitä menoja. Se on ollut sen äänestelyn tulos eikä sille voi mitään. Se on tapahtunut, mikä on tapahtunut.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, mikä on tapahtunut, on tapahtunut, mutta sitäkin voidaan korjata. Meitä oli aika iso joukko kansanedustajia juuri ennen istuntoa vastaanottamassa lähetystöä, jossa olivat Totu-ryhmää eli toimeentulotuella eläviä edustavat, Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön keskus, Ruokapankin edustajat, Mielenterveysyhdistys Helmen edustajat, mainitakseni vain joitakin lähetystöön osallistuneita. Mikä heidän huolenaiheensa oli, oli se, että täällä puhutaan kyllä marginaalista, mutta täällä puhutaan ihan eri marginaalista kuin siellä. Siellä puhuttiin niiden ihmisten tilanteesta, jotka on ajettu pysyvästi sivuraiteelle, niin että heidän toimeentuloaan ei ole turvattu. Heillä on erittäin kohtuullinen, vaatimaton vaatimus. He vaativat, että toimeentulotuen 7 prosentin asumismenojen omavastuu poistetaan.

Milloin ministeri Niinistöltä löytyy ymmärtämystä niille, jotka todella ovat kaikista heikoimmassa asemassa tässä yhteiskunnassa?

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Ensiksi ed. Pekkariselle: Tämän nousukauden suurin voittaja on ollut julkinen sektori, valtio ja kunnat, joiden talous on pantu edes jonkin asteiseen kuntoon, ja sitä kautta joka ainoa suomalainen.

Ed. Stenius-Kaukonen, esitin eduskunnalle aikanaan ennen ensi vuoden budjetin antoa, että annetaan nyt kaikkein köyhimmille, kunhan pidättäydytään siinä. Te olette ollut mukana vaatimassa muun muassa kotimaiseen asehankintaan, köyhille. Te olette ollut vaatimassa sinne sun tänne, köyhille, ilman että köyhät ovat vielä saaneet yhtään mitään. Minusta tuo teidän puheenvuoronne on aikamoista propagandaa ja puhtaasti sen arvoista, niin kauan kuin te ette täällä nouse puolustamaan, että annetaan sitten vain köyhille. Vastustaisitte sitä, kun täällä annetaan sinne sun tänne.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En todellakaan aio koskaan nousta seisomaan ja sanoa, että annetaan vain köyhille, koska teidän laskuoppinne mukaan köyhiä on niin vähän, että meille jää hyvin paljon sellaisia ihmisiä, jotka elävät toimeentulotukivaikeuksien kanssa. Te haluatte romuttaa koko universaalisen sosiaaliturvan. Siitä on kysymys. Ensinnäkin, kun puhutaan toimeentulotukiasiakkaista, joista puhumme, heidät on asetettu siihen tilanteeseen sen vuoksi, että meidän yhteisesti hyväksymämme universaalinen sosiaalipolitiikka ei enää toimi. Elikkä ihmiset eivät saa ensisijaisia etuuksia, työttömyysturvaa ja sairauspäivärahaa, riittävästi. Minä puolustan kaikkien näiden ihmisten oikeuksia ihmisarvoiseen elämään. Siihen mahtuu kyllä muitakin kuin niitä ihmisiä, jotka on luokiteltu jonkin virallisen tilaston mukaan köyhiksi. (Ed. Pekkarinen: Oikein! Hyvin puhuttu! — Naurua)

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Hallitus esitti runsaan 500 miljoonan markan köyhyyspaketin. Sen jälkeen hallitus esitti, että eduskuntaryhmät, lähinnä hallituspuolueitten eduskuntaryhmät, sopisivat ylimääräisestä 800 miljoonan markan jakamisesta. Siinä meni muutamia miljardihankkeita teihin myöskin. Te olitte mukana vaatimassa muun muassa kotimaisen aseteollisuuden tukemista. Ettekö te ymmärrä sitä, että jos te vaaditte joka paikkaan rahaa, sitä ei riitäkään riittävästi itse asiassa ehkä minnekään?

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö, te sanoitte omassa puheenvuorossanne, että maailma ei voi kulkea kahta eri latua. Mutta minusta tuntuu nyt, että hallituksen puolella on se latu kokonaan hukassa. Ed. Puisto esitti kritiikkiä siitä, että meillä on nyt lisätalousarvio kakkonen tänään käsittelyssä, huomenna on kolmonen ja pari tuntia sitten te valiokunnassa sanoitte, että nämä vielä pitää vaihtaa toisin päin, jotta Sonera saadaan käsiteltyä nopeammin, ja sitten me saamme marraskuussa loman, ensi viikon, jälkeen kuulla, miten VM arvioi tätä tilannetta, ja sitten mahdollisesti tehdään. Me koko ajan käsittelemme ensi vuoden budjettia, ja teidän arvionne jälkeen vasta marraskuussa on mahdollista vaikuttaa ensi vuoden budjettiin.

Mitä sitten kuntiin tulee, kuntien pitää esittää 15. päivään marraskuuta mennessä veroprosentit. Ne saavat silloin tietää, miten VM arvioi. Yleensähän kunnissa tehdään hyvin pitkälle budjettia sen mukaan, miten valtiovarainministeriö arvioi. (Puhemies koputtaa) Kyllä minun mielestäni eduskunnassa on aivan syytä olla hieman hämmästyksissä, miten mennään eteenpäin. (Puhemies koputtaa) Missä ovat työpaikkoja luovat ratkaisut?

Ulla Juurola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Niinistö esittelypuheenvuorossaan totesi, ensimmäinen lisätalousarvio käsitteli sitä, että verotulot nousivat arvioitua enemmän, ja tämä lisäbudjetti sitä, että verotulot eivät kerry arvioidulla tavalla. Minun mielestäni voidaan olla jopa tyytyväisiä siitä, että verotuloarviot eivät laske enempää, koska kaikki tiedämme, että maailmantilanne on muuttunut nopeasti ja taantumaa lähestytään tai olemme siinä, joten kaiken kaikkiaan on tilanne sen laatuinen, että yhteisöverot ovat alentuneet 2,5 miljardia. Se on veromuoto, joka vaikuttaa hyvin herkästi kuntatalouteen. Kun 8.11. valtiovarainministeriö tekee uuden ennusteen, sen jälkeen joudumme minun mielestäni arvioimaan erityisesti sitä, mitä kuntataloudelle (Puhemies koputtaa) ensi vuonna tapahtuu. Silloin puhumme seuraavan vuoden budjetista.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelu tällä hetkellä on todellakin vähän tämmöistä varjonyrkkeilyä, ministeri Niinistö, koska tämä budjetti ja tämä keskustelu perustuvat niihin virallisiin tietoihin, joita valtiovarainministeriö on esittänyt syyskuun alussa. Oikeasti se ennuste valmistui jo heinäkuussa. Tällä hetkellä luvataan seuraava marraskuussa. Minusta tämä olisi nyt, ministeri Niinistö, oikea paikka kertoa teidän tietonne, teidän käsityksenne ja teidän visionne siitä, mihin Suomen talous on tällä hetkellä oikeasti kehittymässä. Niihinhän eduskunnan täytyisi voida lisäbudjeteilla reagoida.

Aivan oikein edustajat Puisto ja Vehviläinen ovat kyselleet, että todellakin on kolmas lisäbudjetti tiedossa, tulee neljäs, tuleeko viides. Onko niissä tarkoitus arvioida sitä, kestääkö tällä hetkellä talon käsittelyssä olevan ensi vuoden budjetin pohja sitä talouskehitystä, joka meillä on parastaikaa meneillään? Vielä kerran, ministeri Niinistö, mikä on se talouspolitiikan suuri linja, jolla varaudutaan (Puhemies koputtaa) heikompaan talouskehitykseen ja ennen muuta työttömyyden mahdolliseen kasvuun?

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Tämä on vähän hämmentävää. Ed. Laukkanen, tämä on siis lisäbudjetti tätä vuotta varten. Te tiedätte hyvin, että lisäbudjeteissa katetaan vain välttämättömyydet. Sitä paitsi tälle vuodelle ei ole kovin paljon taloudellisten operaatioiden varaa. Mutta se, mistä te puhutte, on teidän käsissänne. Se on budjetti ensi vuodelle, joka tässä talossa on pitkään ollut.

Tässä yhteydessä muun muassa veroarviohan edustaa selvästi juuri tämän hetken näkemystä siitä, mikä on verotulojen määrä tänä vuonna. Ensi vuoden osalta varmasti talousennusteella, jonka tulemme antamaan, on merkitystä, mutta muistuttaisin myöskin siitä, että olen jo sanonut ensi vuoden budjettia esiteltäessä täällä, että budjettiriihessä varauduttiin verotulojen kohdalla jo siihen, että ne tulevat tuntuvasti putoamaan. Siksi budjettiriihen yhteydessä vähennettiin jo etukäteen ensi vuoden verokertymäarviota noin 4 miljardia markkaa. Sekin oli juuri siinä hetkessä mukana.

Jos ensi vuoden budjettiin taloudellisen tilanteen muuttumisen vuoksi näyttäisi tulevan joitakin muutoksia, niin hallitus lähestyy eduskuntaa täydennysesityksillä, joita tavan takaa on myöskin annettu. Mutta jos joudutaan tekemään periaatteellisia ratkaisuja, nekin näkyvät noissa täydennysesityksissä. Mutta silloin kysymys on ensi vuoden taloudesta. Sitä me myöskin pääasiassa haarukoimme siinä suhdanne-ennusteessa, joka tulee marraskuun alkuviikon jälkeen.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun taloudessa on epävarmuutta, niin vuoropuhelu hallituksen ja eduskunnan välillä on tosi tärkeätä. Ei mielestäni saisi jäädä pelkästään ensi vuoden osaltakaan täydennysesitysten varaan, vaan pitäisi varata kerta kaikkiaan selonteon tai ajankohtaiskeskustelun tai muun vastaavan foorumin kautta tähän vuorovaikutukseen mahdollisuuksia.

Kun täällä roolit meinaavat mennä sekaisin, toteaisin, että Lipposen johdolla ja Sauli Niinistön, häntä erinomaisesti avustavan ministerin, johdolla on saatu hyviä tuloksia aikaan. On annettava nimenomaan tässä lisäbudjetissa ja ensi vuoden budjetinkin osalta Lipposen johtamalle hallitukselle pisteitä siitä, että se on toiminut edukseen. On tuntenut kansanedustajana, että on saanut olla jotenkin mukana vaikuttamassa. Jatkakaa tällä tyylillä. Pituuspisteet ovat olleet aina hyviä, mutta tyylissä on ollut toivomisen varaa. Nyt se on hyvä.

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pekkariselle totean ensin alkuun, että tulee jo mieli muuttaa omaa mielipidettä, kun reilu vuosi sitten Suomen Pankin johtokunnan jäsenten määrästä keskusteltaessa edustin vakaasti sitä linjaa, että kolme jäsentä pitää olla. En edelleenkään muuta kantaani, mutta kun ed. Pekkarinen näin taajaan referoi talousnäkemyksiä, haluan tarkentaa valtionvelkakysymystä. Se tietenkin vaikuttaa aika olennaisesti siihen liikkumavaraan, mikä on. Olen erittäin ilahtunut siitä, mitä ministeri Niinistö sanoi tästä prosessista budjetin suhteen, eli kun 8.11. ennusteet on saatu, hallitus niitä arvioi ja tuo mahdollisia uusia esityksiä.

Tässä on käyty keskustelua myös sosiaalisen vastuun kantamisesta. Henkilökohtaisesti pidän tärkeänä, että etsitään myös uusia keinoja. Ei ole kyse yksin rahasta, vaan siitä, miten esimerkiksi estetään oppimisvaikeuksien kärjistyminen pahemmiksi ongelmiksi, eli paitsi määrästä myös työn laadusta.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa ei oikein Euroopan unionin osuus ole tullut esille sillä tavoin kuin pitäisi. (Ed. Ala-Nissilä: Tämä onkin Suomen budjetti!) — Kyllä, mutta olemme nyt kuitenkin Euroopan unionin jäseniä. — Lähes viikoittain (Ed. Kuoppa: Ja maksumiehiä!) valtiovarainministerit kokoontuvat Ecofinin kokoukseen, jossa määritellään, millä tavoin Euroopan unioni noin 400 miljoonan asukkaan yhteisönä tulee suhtautumaan maailmantilanteeseen ja talouspolitiikkaan. Mitkä nämä Ecofinin teesit tällä hetkellä ovat, koska kyllähän lisäbudjetin pitää istua myös tähän ilmastoon? Toisaalta täytyy aina huomata se, että lisäbudjetit ovat poikkeus budjetista. Budjettiinhan pitää aina varata seuraavan vuoden tulot ja menot, ja pitää olla erityisiä syitä, että tehdään lisäbudjetteja. Aikaisemminhan eduskunnassa, silloin kun perustuslakia tarkistettiin, oli vähän tapana, että tämä asia hoidetaan seuraavassa lisäbudjetissa, jolloin tästä tuli käytäntö, että asioita hoidettiin lisäbudjetissa, ja tämä oli enemmänkin sääntö.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Niinistö totesi, että nousukaudesta ovat hyötyneet lähinnä valtio ja kunnat ja että kuntien talous on pantu joltiseenkin kuntoon. Tältä tilanne kokonaisuutena ottaen saattaa näyttää, ja kunnossa olevien kuntien joukko on vain suurten kaupunkien ja kasvukeskuskaupunkien joukko. Meillä viime vuosina vuosittain 150—200 kuntaa on tehnyt alijäämäisen tilinpäätöksen ja tänä vuonna harkinnanvaraista rahoitusavustusta haki 350 kuntaa, joten, jos otetaan vaikka ensi vuoden budjetin rahavirrat kuntiin valtiolta, valtionosuudet kasvavat, mutta kustannustason muutokset, lisääntyvät ja laajentuvat tehtävät, lääkärisopimus ja muut vaikuttavat, että suuren joukon kuntia rahavirta on negatiivinen. Siksi toivon, että valtiovarainministeri paneutuu myöskin problematiikkaan kuntakentän sisällä.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Keskustahan on esittänyt viimeksi tänään, että veronkevennyksistäkin tingittäisiin hieman suurituloisten päästä ja painotettaisiin se pienituloisille. Olemme esittäneet myöskin, että työnantajamaksun osalta ei pääomavaltaisille yrityksille annettaisi niin paljon, vaan käytettäisiin se pieniyrityksille, jolloin sillä olisi selvästi työllistävämpi vaikutus ja se parantaisi työvoiman kysyntää. Näin ollen keskustelu veronkevennysvaran sisällä on oikeudenmukainen ja työllistävä linja. Tästä meidän pitäisi myöskin keskustella.

Arvoisa puhemies! Suomessa oli nousuaikana myöskin it-nousua. Nyt meillä on Suomen historian ensimmäinen teknotaantuma, it-taantuma. Siksi tämä on niin vaativa tilanne, että meidän täytyy tehdä nyt enemmän työllisyyden hyväksi, yrittäjyyden hyväksi.

Arvoisa ministeri Niinistö, ei työttömyys milloinkaan puolittunut Lipposen hallitusten aikana eikä puolitu, mutta silti voitaisiin enemmän tehdä. Tätä keskusta esittää, ja tästä toivon rakentavaa keskustelua.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pekkarinen sanoi, että hallituksen politiikka ei reagoi. Keskusta on reagoinut mutta vain retoriikan tasolla. Kesäkuussa Suomenmaa julisti otsikossaan, että Aho varoittaa hallitusta tuhlailusta, ja edelleen, että Ahon mielestä viisainta politiikkaa on elää suu säkkiä myöten. Nämä ovat siis Ahon puheet, keskustan johdon puheet. Samanaikaisesti he ovat tehneet 12 miljardia markkaa menolisäyksiä ensi vuoden budjettiin ja vähentäneet vielä valtion verotuloja eli tehneet 16 miljardin markan aukon ensi vuoden budjettiin.

Näin ollen keskusta pelaa täysin kaksilla korteilla: Toisaalta on Ahon vastuulliset puheet, toisaalta täälläkin korostetaan, että olemme vastuullisia, teemme vain miljardin verran lisäyksiä budjettiin, mutta samanaikaisesti ovat voimassa tällaiset tyhjät lupaukset ja puheet, joita julistetaan sitten kentällä eläkeläistilaisuuksissa, lapsiperheille, nuorille, lehterille jne. Tässä mielessä sanon (Puhemies koputtaa) keskustalle: Lopettakaa kaksinaamainen poliittinen pelinne ja valitkaa linjanne!

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä aloitteisiin tulee, keskusta jätti noin miljardin markan edestä muutoksia ja lisäyksiä hallituksen ensi vuoden budjettiesitykseen. Mitä yksityisten edustajien ehdotuksiin tulee, muistutan, että esimerkiksi edustaja Rajamäen yksittäiset aloitteet ovat 1,5 miljardia markkaa ensi vuoden budjettiin.

Nyt sitten itse asiaan: Haluan yhtyä — kun kaikkien pitää, jotta suosiota tulee — ministeri Niinistön näkemyksiin joiltakin osin. Minun paikkani, missä yhdyn hänen näkemyksiinsä, on se, että Suomessa on todellakin mennyt viime vuosien aikaan keskimäärin ottaen hyvin. Mutta pulma on siinä, että tämän keskimääräisyyden takaa löytyy ennennäkemätön eriarvoisuuden kasvu tässä maassa sekä sosiaalisesti että alueellisesti. Nyt kun kasvu hiipuu, on vaara, että se kääntyy entistä rajumpaan kasvuun erityisesti työttömyyden lisääntymisen kautta. Tähän tautiin tarvitaan niitä toimia, täsmäelvytystoimia, jotka auttavat yrittäjyyttä pitämään työpaikat sekä luomaan ja synnyttämään uusia työpaikkoja. Näissä ehdotuksissa keskusta viimeksi tänä päivänä on ollut aloitteellinen myöskin tässä talossa.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Vastaan ensin joihinkin yksittäisiin kysymyksiin.

Ed. Nousiainen, kun julkinen sektori vahvistuu, valtio, myöskin kunnat vahvistuvat, koska kunnat elävät paljolti valtion maksukyvyn varassa. Silloin kun Lipposen ensimmäinen hallitus aloitti toimintansa, budjettiesitys oli muistaakseni 50 miljardia alijäämäinen. Jouduttiin lainaamaan 50 miljardia markkaa. Jos sitä menoa olisi jatkettu tai edes jonkin verran siihen rinnastettavaa menoa, kunnat olisivat kaikki aika tyhjän päällä, koska niillä ei olisi tällaista takuuhenkilöä, jota valtio kuitenkin edustaa myöskin huonommin menevien kuntien kannalta. Jos olisi noudatettu ed. Pekkarisen politiikkaa, me olisimme nyt siinä tilanteessa, että kunnilla ei olisi tällaista takuuhenkilöä. Toivon mukaan valtio kykenee toimimaan siinä roolissa jatkossakin.

Ed. Skinnari aivan oikein kiinnitti huomiota EU-maitten, oikeastaan euromaitten, talouspolitiikkaan, se on eriytymässä selvästi omaksi kerhokseen. Siellä on kolme tekijää, josta on korostettu, ensinnäkin ja aina ensimmäiseksi julkisen sektorin vakaus. Halutaan pitää kiinni Maastrichtin kriteereistä ja Vakaus- ja kasvusopimuksesta, ei anneta asioiden vaan mennä elikkä rattaitten juosta velkarattaiksi, niin kuin ennen oli Euroopassa tapana. Tämä korostus näkyy myöskin valtiopäämiesten kannanotoissa. Toiseksi suhdannepoliittisena toimenpiteenä annetaan automaattisten vakauttajien vaikuttaa. Se tarkoittaa siis sitä, että kun esimerkiksi työttömyysturvamenot nousevat väistämättä, ne nouskoot silloin, jos työttömyys lisääntyy — tai muutoinkin tulonsiirrot. Vastaavasti verotuloja tulee niukkana aikana suhteellisestikin vähemmän kuin hyvänä aikana. Nämä ovat automaattisia vakauttajia, joiden annetaan toimia. Kolmantena on sitten rakennepolitiikka, joka on otettava vakavasti pöydälle, ja tämä koskee ehkä enemmän monia muita kuin Suomea.

Jos ajatellaan Suomen politiikkaa, kyllä se erinomaisen hyvin täyttää kaikki nämä painotukset. Vakaudessa me olemme kuitenkin vielä ensi vuoden budjettiesityksen pohjalta arvioiden kärkipäämaita, ellemme enää kärjessä. Saattaa olla, että jokin toinenkin maa kykenee vastaavaan vakauteen. Automaattiset vakauttajat saavat Suomessa toimia kiitos sen, että meillä on tehty ylijäämää, mutta me olemme elvyttämässä ohi sen, mistä saattaa tulla hivenen arvosteluakin, mutta tuskin Suomelle, koska meidän peruslähtökohtamme oli niin vahva. Me elvytämme enemmän kuin automaattisten vakauttajien vapaa toiminta vaatisi. Se näkyy menojen lisäyksenä, ja se näkyy myöskin erityisesti tälle vuodelle kohdennettuina veronalennuksina.

Mitä tulee rakenteisiin, meillä on eläketyöryhmä ja työttömyysturvatyöryhmä, jotka parastaikaa täyttä höyryä tekevät työtä, ja luulen, että sellaista työtä, jota ei keskimäärin euroalueella ole vielä kunnolla saatu käyntiinkään. Sitten on rakennepainotuksia, joissa meidän täytyy toimia euroalueen kautta tai Euroopan unionin kautta. Niitä ovat polttavimmillaan nyt selvästikin yhtenäismarkkinoiden vahvistaminen niin, että esimerkiksi energiapuoli olisi vapaan kilpailun kohteena. Tähän liittyy myöskin eräitä veronäkemyksiä energiaverotuksen kannalta. Olisi tärkeä rakenneuudistus Suomen kannalta saada yhtenäinen energiavero toimimaan Euroopassa. Näissä eurooppalaisissa painotuksissa me olemme voimakkaasti mukana ikään kuin puskemassa niitä eteenpäin. Toivon mukaan Barcelonassa päästään eteenpäin. Ainakin Espanja kuvittelee, että siihen olisi nyt mahdollisuuksia. Tässä lienee vastausta myöskin ed. Ala-Nissilälle, joka kaipaa näitä rakenneasioita.

Olisin vastannut vielä ed. Pekkarisellekin yleisempää talouspolitiikkaa. Häntä ei se riittävässä määrin näköjään kiinnosta, mutta kun hän on täällä tavan takaa kuitenkin väitteitään esittänyt, olisi kohtuullista kerrankin kuulla keskustan ryhmästä, missä se suuri epäsosiaalisuus on, miten se on toteutunut. Te puhutte, että rikkaat ovat rikastuneet, ehkä juuri sen lainsäädännön perusteella, jonka te olitte itse luomassa, elikkä suhteellisen kevyen osinkoverotuksen ansiosta. Mutta se onkin ainoa kevyt verotus, mikä Suomessa on. Olisiko pitänyt kiristää maailman ehkä korkeinta marginaaliveroa vielä kireämmäksi? Näinkö te olisitte halunneet tehdä? Vai olisiko pitänyt kieltää Nokian toiminta tässä maassa?

Esittäkää nyt ihmeessä, miten olisi torjuttu se teidän mielestänne vääristymä, että jotkut ovat todella Suomessa päässeet ansaitsemaan. Ei oikein ollut kanttia kieltää sitä. Nimittäin Nokiakin, vaikka siellä teidän mielestänne tuhmat sedät ovat saaneetkin jonkin verran komeita palkkoja, on myöskin tuottanut tähän maahan äärettömän paljon hyvinvointia kaikille työntekijöille mutta myöskin valtiolle äärettömän paljon verotuloja. Olisiko pitänyt tasa-arvon nimissä kieltäytyä niistä? Sitäkö te ajaisitte takaa? Väitteitä osataan esittää mutta yhtä ainoata perustetta väitteiden tueksi ei esitetä, ja minä luulen, että sitä ei edes kehdata tehdä. Siitä taitaa olla kysymys.

Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu, että täällä tavallaan jokainen edustaja ja puolue käy omaa keskusteluansa kuuntelematta sen kummemmin toisen puheenvuoroja.

Jos lähdetään keskustan kannasta tuloerojen kasvuun, keskusta ei ole pitänyt suurimpana ongelmana tässä maassa sitä, että joku rikastuu tai saa optiotuloja, vaan ongelmahan on köyhien köyhtyminen, joka on aiheutunut monista perusturvan alimpien etuuksien leikkauksista ja toisaalta siitä, että meillä on kovin laaja pitkäaikaistyöttömyys Suomessa. Se, missä hallitus on eniten epäonnistunut, on juuri työttömyysongelman hoitaminen. Työttömyys ei ole puolittunut sillä tavalla kuin Lipposen hallitusten lupauksissa on ollut. Jos nämä ongelmat, perusturvan jälkeenjääneisyyden korjaaminen ja työttömyysongelma, olisi korjattu, tuloero-ongelmakin olisi paljon pienempi.

Arvoisa puhemies! Lisätalousarvioesitykseen: Esityshän kyllä kuvastaa aika hyvin kansainvälisen talouden nopeita käänteitä. Tässä oikeastaan vedetään takaisin se verotulojen kasvu, mikä viime keväänä lisäbudjetilla ehdittiin tämän vuoden budjettiin lisätä, ja samalla tietysti on myöskin valtionvelan lyhennyksen tavoitteita alennettava. Nythän velanlyhennystavoitteissa ja verotuloarvioissa palataan aika tavalla lähelle sitä, mikä oli tämän vuoden alkuperäinen tulo- ja menoarvio. Siinähän viime joulun alla arvioitiin velanlyhennystavoitteeksi noin reilu 14 miljardia markkaa. Aika lähelle sitä tullaan tämän lisäbudjetin ja Soneran asiasta tulevan seuraavan lisäbudjetin jälkeen.

Muutoin, jos ajatellaan lisäbudjetin sisältöä, tässä on ehkä kolme asiaa, joihin olettaisin eduskunnan kiinnittävän eniten huomiota ja myöskin keskustan ryhmän. Yksi niistä on puolustusteollisuuden määrärahojen lisääminen. On myönteistä, että tähän on saatu pieni lisärahoitus, joka myös auttaa työllisyyttä ja työpaikkojen säilymistä tuolla alalla. Toinen, johon varmasti huomiota valtionvarainvaliokunnassa kiinnittyy, on Avenan yksityistäminen, jolle ei ole budjetissa ehdotettu mitään erityisiä perusteita. Kolmas asia, johon mielenkiinto kohdistuu, on Veikkauksen tuoton väheneminen noin 100 miljoonalla markalla, mikä johtaa siihen, että kirjastojen määrärahoja joudutaan rahoittamaan tänä vuonna aiottua enemmän verovaroilla. Sinänsä on toisaalta ihan myönteistä, että näin tehdään, mutta Veikkauksen tuoton väheneminen on huolestuttava asia muiden edunsaajien — nuorisotyön, tieteen, kulttuurin ja liikunnan — rahoituksen kannalta pitemmällä tähtäimellä.

Arvoisa puhemies! Jos sallitte ja jos se on mahdollista, haluaisin tässä yhteydessä kommentoida ja esittää keskustan näkemyksiä myös koskien ensi vuoden talousarviota ja ajatellen talouskasvun yllättävän nopeaa hiipumista, jonka edessä olemme. Useimmat ennustelaitoksethan arvioivat ensi vuoden talouskasvuksi enää noin 1,5 prosentin tasoa, kun budjettiesitys, joka meillä talossa on sisällä, lähtee yli 2 prosentin, lähes 3 prosentin, talouskasvusta. On selvää, että tämän kasvun heikkenemisen tulee vaikuttaa myös ensi vuoden budjettiin ja siinä tehtäviin päätöksiin.

Valtionvarainministeriöhän on tuomassa oman ennusteensa ja täydentävän talousarvioesityksen marraskuun lopulla, ja myös keskustan puolelta olemme halunneet tänä päivänä tekemillämme lakialoitteilla antaa virikkeitä hallitukselle erityisesti siihen, miten työllisyyttä näissä olosuhteissa voitaisiin edistää. On nimittäin viisautta varautua kotimaisessa talouspolitiikassa myös siihen, että meillä on edessämme pidempiaikainen hitaan kasvun tilanne, koska vaatii aika suurta uskallusta lyödä vetoa sen puolesta, että Yhdysvaltain kasvu nopeasti vahvistuisi etenkään terrori-iskujen jälkeen. Kuluttajathan ovat siellä ylivelkaantuneita ja yritykset yli-investoineita. Kovin todennäköistä ei ole myöskään se, että Euroopan talouskasvu kiihtyisi ilman USA:n vetoapua.

Siksi Suomessa pitäisi nyt miettiä, miten saadaan työllisyyspolitiikkaan uutta otetta, niin että myös hitaan kasvun oloissa voisi syntyä uusia työpaikkoja ja yrityksiä. Hallitushan on perustanut työttömyyden alentamisen ja työllisyyden parantamisen aika tavalla sataprosenttisesti nopean taloudellisen kasvun varaan. Muita toimenpiteitä ei juurikaan ole tehty. Juuri siksi kasvun hiipuminen on työllisyyden kannalta erittäin ongelmallista. Keskusta ei suinkaan ole ainoa taho, joka tähän asiaan on kiinnittänyt huomiota. Sekä Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos että Palkansaajien tutkimuslaitos julkaisivat äskettäin omat ennusteensa, ja molemmat vaativat hallitusta arvioimaan työllisyyspolitiikkaa uudelleen.

Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos toteaa näin: "Pelkkä hyvään keskimääräiseen kilpailukykyyn ja sen luomaan talouskasvuun luottaminen ei riitä. Ilman uusia rakenteellisia toimia työllisyys ei kohene taantuman jälkeenkään viime vuosien malliin." Kiireellisimpänä tehtävänä Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos pitää työnantajamaksujen alentamista matalapalkkaisten tehtävien osalta. Palkansaajien tutkimuslaitos sanoo samasta asiasta, että syksyn aikana on saatu niin paljon huonoja uutisia, että on aihetta arvioida kasvua ja työllisyyttä tukevien lisätoimien tarvetta. Myös Palkansaajien tutkimuslaitoksen mielestä kysymykseen tulevat muun muassa puutteellisesti koulutetun työvoiman työllistämismahdollisuuksia parantavien verotukien ja sosiaaliturvamaksujen rakenteen korjaukset.

Tämä pienipalkkaisen työn työnantajamaksujen hallituksen esittämää roimempi alentaminen onkin yksi ehdotus, jonka keskusta on tänä päivänä tehnyt. Esitämme, että työnantajan kansaneläkemaksu niin sanotussa alimmassa, pienimpien yritysten, luokassa poistettaisiin kokonaan eli nykyisestä 2 prosentin maksusta päädyttäisiin 0 prosentin maksuun. Parasta ja optimaalisinta olisi tietenkin, jos työnantajamaksujen alentaminen voitaisiin kohdentaa nimenomaan pienipalkkaiseen työhön. Nythän tämä kohdistuu tämän esityksen mukaan paitsi pienipalkkaisiin myös pienten yritysten työhön, mutta myöskin suurten yritysten pienipalkkaisten työn kysynnän ja työvoiman kysynnän rohkaiseminen olisi paikallaan.

Valitettavasti nykyinen sosiaalimaksusysteemimme ei mahdollista tällaista ehdotusta. Toivomme kuitenkin, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin uudenlaisen järjestelmän luomiseksi niin, että Suomessa voitaisiin toimia kuten Ranskassa, Hollannissa ja Belgiassa, jolloin nimenomaan 8 000—9 000 markkaa kuukaudessa saavien työnantajamaksuja voitaisiin alentaa olennaisesti, usealla kymmenellä prosentilla, niin että työnantajien mahdollisuudet palkata työvaltaisille ja palvelualoille työvoimaa lisääntyisivät.

Tämä on näistä ehdotuksista myöskin mittaluokaltaan markkamääräisesti suurin. Tämä on mittaluokaltaan noin 1,5 miljardia markkaa. Toisaalta keskusta ei ehdota alennuksia suurten, pääomavaltaisen yritysten työnantajamaksuihin, kuten hallitus esittää. Tätä kautta myöskin säästämme jonkin verran ja kohdennamme näitä rahoituksia työllisyyttä tehokkaammin edistävästi.

Toinen esitys, jonka olemme tänään tehneet, on se, että pienyrittäjien 50 000 markan arvonlisäveron alaraja tulisi tehdä joustavaksi. Tällä hetkellähän yritysten toiminta on arvonlisäverovapaata, jos liikevaihto on alle 50 000 markkaa. Jos liikevaihto on yli 50 000 markkaa, se on täysin arvonlisäverovelvollista. Tämä aiheuttaa ongelmia itsensä työllistäville käsityöaloille ja pienimmille yrityksille ja tavallaan hidastaa ja kahlitsee näiden itsensä työllistävien yritysten kasvua ja aiheuttaa myös kilpailukykyongelmia. Katsomme, että tämä olisi hyvä toimenpide myös siksi, että yrittäjien ja itsensä yrittäjänä työllistävien määrä on Suomessa kääntynyt valitettavasti laskuun. Se on myös tulevaisuuden kannalta huolestuttavaa.

Kolmas ehdotus liittyy ruoan arvonlisäverotukseen. Ehdotamme, että elintarvikkeiden arvonlisävero alennettaisiin 15 prosenttiin ensi vuoden heinäkuusta lähtien. Tämä rahoitettaisiin osittain sillä, että tuloveroasteikon ylimmän luokan lisäverokevennykset jätettäisiin tekemättä.

Arvoisa puhemies! Nämä keskustan täsmätyöllistämistoimet ovat siinä mielessä järkeviä, että ne eivät ole mitään tilapäisiä elvytystoimia, vaan toimenpiteitä, jotka olisi joka tapauksessa järkevää tehdä työllisyyden ja yrittäjyyden edistämiseksi. Katsomme, että hidastuvan kasvun vaihe on kuitenkin ajankohtana erityisen hyvä tällaisten toimien toteuttamiselle.

Arvoisa puhemies! Vielä yhdestä asiasta, joka keskustelussa ei tässä ole kovinkaan paljon tullut esille. Minusta meidän pitäisi ajatella Suomen houkuttelevuutta yritysten kotipaikkana myös pitemmällä tähtäimellä. Informaatioteknologian alalla on käynnissä yritysrakenteitten uudelleenjärjestäytyminen, jossa jyvät seuloutuvat akanoista, mutta murroksesta huolimatta varmasti tämä ala tarjoaa suomalaisille edelleen suuria mahdollisuuksia. Siksi valtiovallan pitäisi nykyistä paremmin huolehtia siitä, että Suomi säilyy vetovoimaisena kotipaikkana kansainvälistyville yrityksille. Tähän vaikuttaa yritysverotuksen kilpailukykyisyys, osaavan työvoiman saatavuus ja myös tutkimus- ja kehitystoiminnan mahdollisuudet.

Tästä syystä esimerkiksi yritysverotuksen uudistukset olisi tehtävä harkiten. Minusta on aika kyseenalaista spekulointia se, mitä valtiovarainministeri Niinistö koko ajan harjoittaa osinkoverotuksen kiristämisellä. Se jos mikä on omiaan vaikeuttamaan pienten perheyritysten toimintamahdollisuuksia. Samoin on tulevaisuutta varten huolehdittava myös yliopisto-opetuksen ja tutkimus- ja kehitystoiminnan voimavaroista, missä valitettavasti Lipposen hallitusten toiminta olisi voinut olla nykyistä paljon vahvempaa.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aloitan tästä viimeisestä asiasta: Lipposen hallituksen aikana, ed. Aula, on voitu satsata tutkimukseen ja yliopisto-opetukseen. Viimeisimmät korjaukset eduskunta on tehnyt muun muassa lääkärikoulutuksen osalta, jonka varmaan pyrimme hoitamaan.

Mutta vastauspuheenvuoroni käsittelee lähinnä Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovaroja. Koska näitä tuloutusarvioita on jouduttu alentamaan 103 miljoonalla markalla, eduskunnan tahdon mukaisesti on nyt lisätalousarvioon laitettu 53 miljoonaa markkaa kirjastojen määrärahaksi, joka tulee valtion varoista. Tämähän oli siis eduskunnan tahto, ja tämä on oikea suunta. Sen sijaan meidän tulee pitää huoli siitä, että kun opetusministeriöllä ei ole enää lisää säästövaroja, meidän tulee turvata muu toiminta.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri näin mielestäni sanoinkin, että on tavallaan paradoksaalista, että kirjastojen rahoittaminen verovaroista toteutuu nyt sen takia, että Veikkauksen tuotto on vähentynyt. Se ei toteudu sen takia, että valtiovarainministeriö olisi tavallaan muuttanut mielensä taikka myöntynyt tähän asiaan, vaan on ollut tässä pakkoraon edessä. Tämä menee eduskunnan toivomaan suuntaan.

Mutta pitemmällä tähtäimellä on tietysti ongelma siinä, jos Veikkauksen tuotto tippuu, millä tavalla kaikki kulttuurin, tieteen, taiteen, nuorisotyön, liikunnan asiat saadaan rahoitettua. Toivotaan, että Veikkaus löytää uusia pelejä, joita ihmiset innoissaan sitten pelaavat, jotta rahoitusta näihin hyviin tarkoituksiin löytyy.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on debattia käyty jo pitkään. Muutama sana ja ajatus vielä aihealueesta, joka erityisesti tuli mielestäni esille ed. Virpa Puiston ja ed. Markku Laukkasen puheenvuoroissa.

Nyt täällä tänään käydään keskustelua lisätalousarviosta, joka on jälkireagointia siihen, mitä on joko tapahtunut tai mitä on tapahtumassa tänä vuonna. Minusta tämäkin on välttämätöntä. Lisäbudjetin on pakko reagoida siihen, mikä on jo tapahtunut tai minkä erittäin todennäköisesti tiedetään tapahtuvan vielä tämän vuoden aikaan. Tämä keskustelu on välttämätön, mutta onko tämä riittävää siihen tarpeeseen, missä tällä hetkellä Suomessa ollaan, on toinen juttu.

Tätä tausta vasten hivenen arvostelin äsken sitä tapaa, sitä linjausta, minkä valtiovarainministeri puheenvuorossaan teki. Hänellä olisi ollut oiva tilaisuus katsahtaa nyt myös 2002:een, ensi vuoteen, arvioida niitä perusteita, joille ensi vuoden budjettiesitys rakentuu, onko niissä joitain tarkistamistarpeita vaiko eikö. Minä arvaan ja toivon vähintäänkin sitä, että muutaman viikon päästä sitten viimeistäänkin tällainen arvio tulee, ja ehkä sitä onkin nyt syytä jäädä odottamaan. Kuitenkin ennen kuin keskeiset budjettilait ja itse budjetti täällä hyväksytään, totta kai on aivan välttämätöntä kuulla myöskin valtiovarainministeriön ja viime kädessä hallituksen suusta, mikä arvio premisseistä, perusteista, joille budjetti rakentuu, tänä päivänä on. Pitäisikö niitä jollakin tavalla tarkistaa?

Kun tähän tapaan pohdiskelen, meillä ja minulla tässä taustana on se tilannekuva, mikä kuitenkin on radikaalisti tänään erilainen kuin se oli vielä elokuun lopulla tänä vuonna. Vielä silloin arvioitiin, että kasvu tulisi olemaan tänä vuonna useamman prosenttiyksikön suuruinen. Nyt kaksi viimeistä arvostettua ennustelaitosta ovat molemmat puhuneet puolen prosentin kasvusta tälle vuodelle ja ensi vuoden kasvustakin radikaalisti alemmalla tasolla kuin mihin budjettiesitys perustuu.

Nämä muutokset kasvunäkymissä ovat radikaaleja. Suomen kannalta ne ovat radikaaleja ja radikaaleja ne ovat todellakin, niin kuin kertaalleen vastauspuheenvuorossa jo sanoin, verrattuna muuhun euroalueeseen. Suomen talouden kasvun hidastuminen on aivan omilla urillaan muihin euromaihin verrattuna. Ennusteisiin nähden, mitä aiemmin, muutama kuukausi sitten, oli, alastulo tähän päivään on — en voi vannoa, onko nopein euroalueella — ehdottomasti nopeimpia ja moninkertainen verrattuna siihen alastulovauhtiin, millä muu euroalue tulee tällä hetkellä alas. Kun on tämmöinen näkymä — en syytä siitä ketään enkä yhtään mitään — harrastan sen verran retoriikkaa, että kysyn: Jos ja kun tämä todeksi yhteisesti todetaan, eikö tähän tilanteeseen todellakin pitäisi reagoida?

Minusta oli aika mielenkiintoista kuulla, että monet sosialidemokraattiset puheenvuoron käyttäjät ja ed. Stenius-Kaukonen myöskin ensin vähän olivat sitä mieltä, että no turhaan tuo oppositio arvostelee tätä, mutta sitten itse laukovat ja latelevat suurin piirtein samat asiat, samat vaateet, myöskin tuolta suunnalta. Se oli hyvä kuulla, että sielläkin koettiin ja tunnettiin tällä tavalla. Ed. Kuosmanenkin oikealta koki, että tässä pitää yrittäjyyden kautta työllistävyyden asia nostaa huomattavasti enemmän esille. Eduskunta huokuu välttämättömyyttä arvioida hivenen uudestaan ensi vuodelle, 2002, viritettyä talouspolitiikkaa, mutta sinänsä kuitenkaan sitten hallituspuolueet eivät paina riittävästi päälle, jotta keskeinen ministeri, valtiovarainministeri, ryhtyisi asioissa mahdollisimman nopeisiin toimenpiteisiin.

Kun täällä äsken käytiin keskustelua, jotenkin moralisoitiin tai kyseenalaistettiin se, onko keskustalla oikeus tässä tilanteessa vaatia tällaista yrittäjyyden kautta tapahtuvaa, työllisyyttä parantavaa täsmäelvytystä. Näin voisi sen määritellä, mihin ed. Aulan äskeisen puheenvuoron ydin pohjimmiltaan sattui. Mielestämme meillä on. Äskeinen tausta, äsken piirtämäni kuva, huomioon ottaen rajusti hidastuva kasvu, sen seurauksena oleva vaara: työttömyyden merkittävä kasvu. Muistakaa, 10 000 työtöntä lisää maksaa 800—900 miljoonaa markkaa julkiselle vallalle.

Tästäkin syystä todellakin meillä keskustalla omiin esityksiimme on myöskin moraalinen oikeus ja voimme ja meidän pitää arvioida, millä tavalla tätä vaaraa, tätä uhkaa, jo tapahtuneen laskun ja edelleen hidastuvan kasvuvauhdin uhkaa, siitä seuraavan työttömyyden uhkaa, voidaan voittaa, ja nämä täsmäelvytykset, yrittäjyyden kautta tapahtuvat toimet, ovat se väline, jota mielestämme pitää käyttää.

Ministeri Niinistö täällä sanoi, että olemme hyvinä aikoina esittäneet muutoksia siihen, mitä hallitus on esittänyt, ja sitä kautta yrittää tavallaan moralisoida meidät pois esittämästä tämäntapaisia vaatimuksia, mitä tässä olen kertonut. En siihen keskusteluun enempää käy. Sanon vain ihan vielä kertaalleen sen, että minusta ne toimet ovat oikeita, mitä olemme esittäneet menneitten vuosien aikaan, kun olemme puolustaneet vähän heikompaa, hivenen syrjässä olevaa tai sinne jäävää ja niitä, jotka ovat tavallaan tämän perinteisen hyvinvointiyhteiskunnan verkkojen turvassa olleet aikaisemmin ja jotka nyt pujahtavat ja ovat pujahtaneet sen verkon läpi. Kun olemme esittäneet toimia näiden ihmisten elämäntilanteen parantamiseksi tai toimia tasapainoisemman alueellisen kehityksen turvaamiseksi, koen, että ne olivat silloin oikeita, kun olemme niitä esittäneet, ja ne ovat myöskin tämän päivän näkökulmalta edelleenkin tavattoman oikeita ja perusteltuja. Jos hallituspuolueiden riveissä ei tätä uskota, toivon, että ainakin osassa hallituspuolueita sille annetaan arvo jo senkin takia, että ed. Stenius-Kaukonen mielestäni omassa puheenvuorossaan todisti paljossa aivan samaa.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarinen viittasi siihen, että talouden kuva on aivan vastikään, muutamien viime viikkojen aikana, radikaalisti muuttunut. Palaisin kuitenkin siihen lisäbudjettikeskusteluun, joka loppukeväästä käytiin. Silloinhan valtiovarainministeri Niinistö totesi, että lottovoittojen aika on ohi ja talouden kuva on huomattavasti heikentymässä. Silloin kuitenkin lukemattomissa puheenvuoroissa arvosteltiin velanhoitopolitiikkaa ja esitettiin varojen kohdentamista moniin eri menokohteisiin. Nyt tuntuu siltä, että velkakeskusteluun ei ole enää palattu eli myönnetään se, että korkomenojen supistaminen on ollut parasta varautumista juuri tähän suhdannekehitykseen, joka valitettavasti on aika lähellä Suomenkin osalta.

Ulla Juurola  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Pekkarinen kyseli, eikö tähän nopean taloudellisen tilanteen muuttumiseen reagoida eikä elvytetä, haluaisin kuitenkin nyt muistuttaa, että viime vuonna 5,7 prosentin talouskasvulla teimme mittavat verohelpotukset kansalaisille. Itse ainakin silloin olin varsin epäileväinen, teimmekö ne oikeaan aikaan, koska oli todella kova suhdannekehitys.

Nythän nämä muutokset tulevat todella hyvään aikaan ja ovat elvyttämässä taloutta. Samoinhan annettu budjettiesitys sisältää huomattavia elvyttäviä hankkeita, muun muassa Lahti—Kerava-oikorata ja E18-tie ja muita. Tietenkin pitää uudelleen vielä arvioida sitten, kun näemme todellakin 8. päivän jälkeen, miten vahvasti tämä talouskehitys hidastuu.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pekkarinen on käyttänyt tänään monta puheenvuoroa. Hän viittasi tähän mennessä viimeisessään ed. Stenius-Kaukosen puheenvuoroon. Itse näen ed. Stenius-Kaukosen perustelut aivan päteviksi. Myöskin siinä mielessä ed. Pekkarinen on tänään ollut oikeassa, kun hän on puhunut siitä, olisiko voitu enemmän palauttaa aikaisemmin vaikeammassa taloudellisessa tilanteessa tehtyjä leikkauksia ikään kuin siihen tilanteeseen, mikä oli ennen 1990-luvun alun taantumaa. Mielestäni nyt keskustelu, joka tässä talossa on käyty esimerkiksi kahteen kertaan suoritetusta kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksesta, on osa tätä ja olisi ollut hyvä alku siihen, että me voisimme palata tilanteeseen ennen lamaa.

Jyrki Katainen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pekkarinen haukkuu valtiovarainministerin esittämää linjaa jälkireagoimiseksi ja peräänkuuluttaa ennakoivaa suhtautumista valtion taloutta rakennettaessa. Minusta tämä on kyllä härskiyden huipentuma, että ed. Pekkarinen vaatii ennakoivaa talouspoliittista linjaa. Ei tarvitse muuta kuin katsoa hänen 22.5. tässä salissa käyttämäänsä puheenvuoroa, missä ed. Pekkarinen toteaa muun muassa näin: "Niinistö ansaitsee tuen siitä, että hän pitää linjansa, kovan linjansa, jonka takana en kyllä voi olla, mutta hänen linjansa pitää kyllä." Ed. Pekkarinen edusti tuolloin näkemystä, että valtion menoja tulee lisätä, koska talous kasvaa. Nyt hän on sitä mieltä, että lisäbudjetti on reagoiva, olisi pitänyt ennustaa. Jos edes itseään varmasti talousanalyytikkojen kärkikaartiin kuuluvana poliitikkona itseään pitävä edustaja ei pysty tämän parempaan ennakointiin, on silloin turha tulla vaatimaan myöskään muilta sitä.

Valtiovarainministeri Niinistö esitti jo tuolloin ensimmäisen lisäbudjetin aikana, että talouden ennustettavuus on äärettömän heikko, ei pystytä sanomaan mitään varmaa talouskehityksestä. Mutta silloin ed. Pekkarinen tiesi varmasti sen, että valtion menoja on lisättävä, koska talouskasvu jatkuu. Täällä vielä jotkut sosialidemokraattiset edustajat esittivät hallitusohjelman muutosta, jotta pystyttäisiin menokohteita lisäämään.

Tämä, arvoisa rouva puhemies, on vähintäänkin kaksinaamaista talouspolitiikkaa. Minä ymmärrän sen, että kukaan tässä valtakunnassa ei ole pystynyt sanomaan markan tarkasti, mikä kehityssuunta tulee olemaan, mutta sen on voinut sanoa tarkasti, että ennakoitavuus talouskehityksessä on huono. Ne, jotka ovat olleet varmoja siitä, mikä talouskehityksen suunta ja prosentuaalinen kulma on, ovat tänä päivänä väärässä. Olisi erittäin positiivista, mikäli he sen tunnustaisivat ja katsoisivat tulevaisuuteen hivenen toisenlaisten silmälasien läpi kuin ovat menneisyydessä katsoneet.

Esimerkiksi ed. Jäätteenmäki samaisessa lisätalousarviokeskustelussa on arvostellut sitä, että hallituksen velanmaksupolitiikka on kiiluvasilmäistä, yksisilmäistä velanmaksupolitiikkaa, vastuutonta velanmaksupolitiikkaa. Hän on todennut täällä, että hän ei voi ymmärtää, kuinka huumeongelmaisia ihmisiä auttaa se, että valtiovarainministeriö maksaa näin suuria summia valtionvelkaa pois. Minä toivoisin, että ne, jotka ovat tätä ihmetelleet viime keväänä, ymmärtäisivät nyt, mikä yhteys tässä on.

Mikäli me emme olisi maksaneet velkaa pois, mistä me ottaisimme rahat näiden huumeongelmaisten ihmisten hoitamiseen? Mikäli me olisimme uskoneet todellakin siihen saarnaan, jota tältäkin puhujakorokkeelta on saarnattu, että talous kasvaa loputtomasti eikä velkaa tule maksaa niin kovasti kuin esimerkiksi Niinistö on esittänyt, me olisimme nyt jo leikkauslistojen edessä. Minä toivon, että tämä yksinkertainen realismi hyväksytään eikä lähdetä jälkiviisastelemaan reagoivuudesta tai huonosta osaamisesta talouden ennustamisen suhteen.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Katainen, te olette lukenut hyvin ryhmän puheenjohtajan Pekkarisen puheenvuoroja samoin myös ed. Jäätteenmäen puheenvuoroja, mutta sangen yksipuolisesti, joten niistä ei sen enempää.

Palaan vielä tähän, mitä yritin vastauspuheenvuorossani sanoa siitä, miksi eduskunnassa ehkä moni muukin edustaja kuin minä on hieman hämmentynyt tästä tilanteesta. Kun meillä on lisätalousarvio nyt lähetekeskustelussa, huomenna tulossa toinen lisätalousarvio ja varsinaisessa päätöksenteossa valiokunnissa asiantuntijavaiheessa ensi vuoden budjetti ja sitten tiedämme, että marraskuussa 8. päivänä valtiovarainministeriö arvioi uudestaan mahdollisia taloustilanteita, kyllä minun mielestäni on aivan luonnollista, että tässä jokainen vähän miettii, miten itse kukin asia vaikuttaa toiseen. Ei ole niinkään järkevää varmastikaan kinata siitä, mikä on lisäbudjetin tekniikka tai millä tavalla mitäkin asioita teknisesti käsitellään, mutta tärkeää on tietää, mitä se varautuminen on.

Sen takia en voi ymmärtää, minkä takia esimerkiksi ed. Katainen hyvin nälvivällä tyylillään otti esille sen, että nyt ei pitäisi puhua tulevaisuuteen varautumisesta. Kun ihmisten kanssa toreilla ja eri paikoissa keskustelee, kyllä heitä kiinnostaa se, miten ehkä eduskunnassa varaudutaan tulevaisuuteen. Lisäbudjetti on tietysti tätä vuotta, mutta kyllä tässä yhteydessä on hyvä keskustella myös pidemmistä linjoista.

Sen takia pidän hyvänä sitä, että keskusta on tänään jättänyt useamman verotusta koskevan lakialoitteen koskien muun muassa arvonlisäveron 50 000 markan rajan joustavoittamista ja myös ruoan arvonlisäveroasiaa. Toivoisin, että myös hallituksen puolelta mahdollisesti käytäisiin laajempaa keskustelua siitä, miten yrittäjyyttä voidaan edistää ja miten sitä kautta voidaan luoda uusia työpaikkoja. Meillä on huomenna ajankohtaiskeskustelu klo 14 yrittäjyydestä, mutta sekin keskustelu pakkaa loppua lyhyeen, kun Sonera-keskustelu tulee klo 16 päälle. Olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan, mitkä ovat hallituksen keinot yrittäjyyden lisäämiseksi. Tiedän, että on olemassa Yrittäjyys-hanke, mutta kovin paljon konkreettisia esityksiä eduskuntaan ei ole tullut päätettäväksi.

Niin ikään tiedämme, että edelleen on maassa 300 000 työtöntä ja nimenomaan pitkäaikaistyöttömyys on suuri ongelma. En ole huomannut, että olisi kovin suuria uudistuksia tulossa siihen, miten työttömyyttä saataisiin alemmaksi. Kaikki tutkimuslaitokset ovat jo kertoneet, että talousennusteita joudutaan tuomaan alaspäin, minkä verran, siinä on olemassa pieniä eroavaisuuksia, joten en usko, että analyysista talouden notkahduksen suhteen on kovin suurta erimielisyyttä. Mutta sitä suuremmalla syyllä olisi aiheellista, että tällaisia ehdotuksia vihdoin tulisi, miten radikaalilla tavalla voitaisiin työttömyyttä alentaa, mitä olisivat keinot tosiaankin yrittäjyyden lisäämiseksi ja mitä aiotaan tehdä sille, että muuttoliike on edelleen suurta. Nämä rakenteelliset kysymykset eivät ole pelkästään tätä tai ensi vuotta, vaan ne ovat hyvin paljon pidemmälle merkittäviä ja vaikuttavia asioita.

Lisätalousarviosta haluaisin ottaa yhden konkreettisen seikan esille ja lähettää erityisesti terveisiä valtiovarainministerille. Tarkoitan Veikkausta koskevat tuloutusarviota, jossa on 103 miljoonan markan alennus. Jos muistan oikein, tämä kyllä oli VM:n tiedossa oikein hyvin silloin, kun tämän vuoden budjettia tehtiin joskus puolitoista vuotta sitten. Ainakin jos on uskominen siihen, mitä silloinen toimitusjohtaja Matti Ahde esimerkiksi eduskunnassa sanoi Veikkauksen mahdollisuuksista tulouttaa, oli kyllä tiedossa se, että siinä on 100 miljoonaa markkaa arvioitu liikaa. Muutaman kohdan päästä asialistalla on arpajaisveron tuoton nosto 5 prosentista 10 prosenttiin. Minun mielestäni nämä liittyvät aika paljon yleiseen keskusteluun siitä, mitä halutaan katsoa Veikkauksen ja Raha-automaattiyhdistyksen puolella.

Minusta olisi hyvä, että näitä arvioita tehtäisiin oikein realistisella kädellä. Voi olla, että 100 miljoonaa markkaa tuntuu pieneltä rahalta näissä verotuloarvioissa, kun yhteisöverotuloarviota lasketaan 2,5 miljardilla markalla. Mutta kuitenkin hyvä olisi tehdä sellaista budjettia, joka on pitävällä pohjalla ja pohjautuisi niihin asiantunteviin lausuntoihin, mitä VM:lläkin on etukäteen tiedossa.

Kari  Uotila  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ei tähän sinänsä tietenkään niin hirveää dramatiikkaa sisälly, jos ajatellaan, millä tavalla maailman talous, Euroopan talous ja Suomenkin talous ovat vuoden aikana kehittyneet, kun tällä tavalla joudutaan kesken vuotta lisäbudjetilla puuttumaan muun muassa verotuloarvioihin. Kuten valtiovarainministeri Niinistö esittelypuheenvuorossaan totesi, jo talvella ja koko kevään ajan USA:ssa on harrastettu erittäin aggressiivista korko- ja myös veronkevennyselvytyspolitiikkaa eikä tämä aggressiivinen korkopolitiikka kuitenkaan pystynyt suurta laivaa kovin dramaattisesti kääntämään. USA:n talous ennen näitä surullisia ja traagisia syyskuun 11. päivän tapahtumiakin ui aika syvällä. Sen talouden vaikutukset muualle globaalitalouteen ja myöskin Euroopan unioniin ovat olleet selkeitä.

Debatissa puhuttiin aika paljon siitä, kuinka reaktiivista ja aktiivista valtiovarainministeriön talouspolitiikka ja reagoiminen suhdannekäänteisiin on. Kun on kysymyksessä syksy, niin ehkä voisi ajatella, että jos on normaali, tasainen vuosi ja talous menee niin globaalilla tasolla, Euroopan unionin tasolla kuin Suomenkin tasolla aika tasaiseen ja ennustettavaan tahtiin, tämä parin kolmen kuukauden välein tapahtuva talouden ennustaminen myöskin VM:n toimesta riittää. Mutta kyllähän tietenkin syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen olisi ehkä voinut jopa harkita, että olisi tehty eräänlainen uusi arvio eikä jätetty sitä marraskuulle, koska niin kuin debatissa kävi ilmi, itse asiassa VM:n talousennusteiden väli, heinäkuulta melkein marraskuun puoleenväliin, on tietysti aika pitkä, kun ajatellaan, miten nopeasti maailmanmeno on talouden osalta muuttunut.

Mitä tulee ensi vuoden budjettiin, se on todella eduskunnan käsittelyssä ja mikäli VM:n uusi ennuste — oliko se 8. päivänä marraskuuta, kun se tulee — aihetta antaa, on tietysti täysin eduskunnan käsissä päättää, millä tavalla käsittelyssä olevalla budjetilla reagoidaan uuteen näkymään. Varmasti silloin vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ja valtiovarainvaliokuntaryhmä eivät paniikkijarrutusta todellakaan ole kannattamassa, vaan niin kuin jo kesäkokouksessa ja budjettiriihen yhteydessä olemme viestittäneet, mikäli taantuma muuttuu yhä suuremmaksi todellisuudeksi ja voimakkaammaksi ja eräällä tavalla talouden pyörien pyöriminen hidastuu, silloin on kyllä enemmän elvyttävään suuntaan mentävä, ja se koskee kyllä silloin ensi vuotta.

Itse en kuitenkaan korostaisi veronkevennystä elvytyskeinona, vaan varmasti on paljon tehokkaampia ja järkevämpiä tapoja pistää talouden pyöriin liikettä. Erittäin tärkeätä on silloin korkean työllisyysasteen ylläpitäminen ja sen estäminen, että tällaisen joka tapauksessa todennäköisesti varsin lyhytaikaisen notkahduksen aikana ei suistettaisi ihmisiä syrjäytymis- ja köyhyyskierteeseen ja sillä tavalla pelattaisi heitä eräällä tavalla pois tästä yhteiskunnasta myös tulevina vuosina, kun heitä edelleen tarvittaisiin. Eli kyllä työllisyyden ylläpitäminen taantuman aikana on kyllä ilman muuta numero yksi.

Joka tapauksessa eihän tätä lisäbudjettia ole tehty eikä annettu pelkästään sen vuoksi, että tarkistellaan alaspäin verotuloarvioita ja sitä kautta velanmaksumäärää tämän vuoden osalta, vaan onhan täällä näitä muitakin kohtia, joita puheenvuoroissa on arveltu nousevan huomion keskipisteeseen. Valiokuntakäsittelyssä Avenan yksityistäminen on varmaan yksi sellainen, johon tullaan hyvin perusteellisesti vaatimaan selvityksiä, mitä siinä takana on.

Puolustusvälineteollisuuden toiminnan turvaaminen, ennen kaikkea työpaikkojen turvaamisen näkövinkkelistä, oli jo ensimmäisessä lisäbudjetissa hyvin voimakkaasti mukana. Olin erittäin tyytyväinen silloin, kun oli monta kipukohtaa, joihin lisäbudjetissa muistaakseni sataa tonnia vaille 200 miljoonaa laitettiin, että suosiolla siirrettiin tämä asia kuitenkin eteenpäin. Nyt se ratkeaa tässä, koska se olisi ollut kuitenkin 100 miljoonan pottina liian suuri siivu siitä liikkumavarasta, joka meillä käytännössä oli ensimmäisen lisäbudjetin osalta käytettävissä hallituksen kanssa yhteistoimin sopien, niin kuin muistatte.

Sen lisäksi täällä on joitakin mielenkiintoisia kohtia. Koska asunto- ja ympäristöjaostoa vedän valtiovarainvaliokunnassa, kiinnitän huomiota ympäristöministeriön hallinnonalan määrärahaan, pohjoisen ulottuvuuden juttuun eli osallistumiseen sitoumuksella siihen. Nythän Lappeenrannassa käytiin aika värikästä keskustelua, muistaakseni eilen, pohjoisen ulottuvuuden merkityksestä ja roolista. Venäläinen osapuoli, taisi olla ihan varapääministerin suulla, oli pikkuisen pettynyt siihen, mitä pohjoinen ulottuvuus on ollut heille antamassa ja millä tavalla hankkeet ja projekti etenevät. Kyllä henkilökohtaisesti korostaisin Itämeri-yhteistyössä ja pohjoisen ulottuvuuden kokonaisuudessa ympäristöhankkeita. Oli venäläinen osapuoli mitä mieltä tahansa, kyllä Pietarin lounainen jätevesipuhdistamo ja sen projektin asianmukainen eteenpäinvieminen on Suomen kannalta erittäin keskeistä. Siinä mielessä pitäisin sitä yhtenä malliesimerkkinä ja yhtenä tärkeimmistä kohteista pohjoisessa ulottuvuudessa ja Itämeri-yhteistyössä ja lähialueyhteistyössä muutoinkin.

Riitta  Korhonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Vastauksena ed. Vehviläiselle: minä en ole hämmentynyt siitä, että valtiovarainministeriö hoitaa vastuullisesti asioita ja antaa lisäbudjetteja silloin, kun niitten antamisen tarve on akuutti ja tulee vastata niihin tilanteisiin, joita nousee eteen.

Aivan niin kuin ed. Uotila otti esiin, ei ole kyse pelkästään siitä, että verotulokertymä näyttää pienenevän 4,5 miljardia, josta 2,5 on pelkästään yhteisöverotulon arvioitua pienempää kertymää ja noin 1 miljardi palkkatulosta kertyvää. Tässä lisäbudjetissa on myös vastauksia moniin muihin asioihin. Kun ajattelee pelkästään yritystalouksien tai yksityistalouksien hoitoa, kyllähän niissäkin tuloja ja menoja tarkistellaan useammankin kerran vuodessa. Eli siihen nähden joskus voisi jopa tuntua siltä, kun on vuoden mittainen iso linjaus, että tarkistuksia saattaisi muuttuvissa globaaleissa tilanteissa tarvita jopa useamminkin.

Siihen nähden toinen asia, joka minua keskustelussa on henkilökohtaisesti huolettanut, on keskustelun sävy. Kun tutkimusten mukaan kansalaiset edelleenkin huolimatta siitä, mitä maailmalla on tapahtunut, uskovat omaan talouteensa, pk-yrittäjät eri puolilla Suomea uskovat omaan talouteensa ja kykyynsä hallita asioita ja kykyynsä työllistää ja kykyynsä tehdä tulosta, se kielenkäyttö, mitä täällä salissa käytetään: työttömyys tulee kasvamaan dramaattisesti, talous menee entistä huonommin, lähettää minusta sellaisia signaaleja, joita ymmärrettävästi voidaan lähettää jostakin teinipoliitikkojen kokouksesta, mutta ei minusta valtakunnallisen vastuullisen politiikan tekopaikalta. Ihmiset edelleen kunnioittavat kaikista tutkimuksista huolimatta instituutioita ja instituutioiden keskustelua ja päätöksentekokykyä. Kaikki ne signaalit, joita me täältä lähetämme, alkavat ruokkia itse itseään. Ne vähentävät ihmisten kykyä uskoa elämänhallintaansa, yrittäjien kykyä vaikuttaa yrittämiseensä.

Yritykset toimivat, kun niille annetaan lainsäädännöllisesti mahdollisuus toimia ja kun niitä ei lainsäädännöllä vaikeuteta. Yksi hyvä esimerkki siitä, millä me voisimme auttaa yritysten toimintaa, on käsittelyssä oleva sukupolvenvaihdosta koskeva lainsäädäntö, jota selkeästi tunnutaan vitkutettavan lakivaliokunnassa. Ei isoilla puheilla, vaan sen työn asiallisella hoitamisella, mitä täällä kuuluu tehdä, me voimme edesauttaa yrittäjien toimintaa. Se tapahtuu monella eri tasolla, ei pelkästään jossakin keskustelussa lisäbudjetin yhteydessä.

Globaaliin tilanteeseen meistä jokainen reagoi omalla tavallaan ja yritykset hyvinkin varovaisesti. Minusta siihen tulisi varautua, niin kuin nyt lisäbudjetissa on varauduttu. Se osoittaa vain tervettä ja hyvää talouden hoitotapaa. Täällä tuli esille, että julkisen sektorin tulee toimia vakaasti ja antaa automaattien toimia. Oleellisia ovat pitkän tähtäimen rakennepoliittiset ratkaisut. Niitä ovat juuri esimerkiksi sukupolvenvaihdoksen turvaaminen lainsäädäntötyöllä ja varautuminen siihen, että ikärakenne tulee dramaattisesti muuttumaan. 10 vuoden sisällä meillä on 400 000 eläkeläistä enemmän, 100 000 aktiivia työntekijää vähemmän, koska sukupolvet pienenevät, vastuut kasvavat. Minusta kaikki se, miten me täällä toimimme ja teemme isoissa ratkaisuissa, myös näitten lisäbudjettien muodossa, on vastuullista toimintaa ja varautumista siihen, kuinka siihen tuleekin varautua. Rakenneasiat ovat varautumista nimenomaan ikääntymiseen, työvoiman vähentymiseen. Kaikki, mitä tässäkin on tehty, ennakoi sitä.

Anu Vehviläinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme tulleet ed. Korhosen kanssa samaan aikaan, vuonna 95, eduskuntaan. Kyllä minä toki ymmärrän lisäbudjetin merkityksen, mutta minusta on todella tärkeää, että ymmärretään, että kaikki liittyy kaikkeen. Ihmettelen, jos te ette odota sitä, minkälaisia arvioita hallitus mahdollisesti marraskuussa uudelleen tekee.

Mitä näihin koviin toimiin esimerkiksi yrittäjyyden edistämiseksi tulee, viittasitte sukupolvenvaihdosten helpottamiseen. Jos tarkoitatte perintökaaren muutosta, sehän oli jo viime vaalikaudella ja on jo aika monta vuotta sitä asiaa eduskunnassa käsitelty. Minun mielestäni pitäisi saada jo jonkinlaista valmista aikaan, mutta tämä osoittaa, miten hitaasti tässä talossa tapahtuu. Vauhdittuisi hieman, jos hallitus toisi konkreettisia esityksiä.

Osmo  Puhakka  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. R. Korhonen puhui suurista sanoista ja keskustelun sävyistä. Tänäänkin tässä salissa on aika usein puhuttu tulevaisuudesta ja puhuttu seitsemästä lihavasta vuodesta. Kietoisin kuitenkin mielenkiintoisen näkökulman seitsemään lihavaan vuoteen. Nimittäin nuorisotyöttömyys ikäluokassa 15—19 vuotta on viiden vuoden periodilla, siis 1995—2000, kasvanut 22 prosentista 36:een. Kovin paljon ei kannattaisi hehkuttaa lihavista vuosista ja siitä, että talouspolitiikka on aivan onnistunutta.

Riitta  Korhonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vehviläiselle haluaisin vastata, että sitä lakiahan hallitus yritti tuoda viime kaudella ja yritti tuoda sitä nytkin. Kyse on siitä, mitä kyseisessä valiokunnassa tehdään sen eteenpäinviemiseksi. Näyttää siltä, että ikään kuin valiokunnan sisällä olisi kovaa halukkuutta jälleen kerran estää tuon lainsäädännön voimaan tuleminen.

Seppo  Kääriäinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tähänastinen keskustelu minusta kertoo ainakin sen, että on välttämätöntä käydä melko pikapuoliin tässä salissa keskustelu talousnäkymistä, tehdä arvio siitä ja peilata sitä budjettiin taikka päinvastoin. Siinä peilaamisessa yksi näkökulma on kirkkaasti ylitse muiden: Onko työttömyys lähdössä uudelleen kasvuun? Jos näitä ennusmerkkejä on, sehän heijastuu kurjalla tavalla valtiontalouteen ja myös velkatilanteeseen. Siinä tarvitaan, tiukoissa raameissa tosin, työllistävää täsmäelvytystä, ei mitään yleistä, vaan täsmäelvytystä.

Yksi asia pisti silmääni. Se on Avena-kysymys. Minusta olisi välttämätön asia, että kun hallitus pyytää valtuuksia luopua kokonaan Avena Oy:n omistuksesta, kyllä tämä täytyy perustella. Pitää kertoa, mihin tämä liittyy, mitä tällä tavoitellaan, mikä tämän yhteiskunnallinen ja poliittinen järki on. Ei eduskuntaan voi tuoda näin suurta asiaa ikään kuin blankona kertomatta kaikenlaisia liityntöjä sekä tarkoitusperiä.

Toivon, että hallitus tämän asian korjaa ja kertoo tarkalleen, mihin tällä luopumuksella oikein tähdätään.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin puuttua vain yhteen asiaan tällä kertaa lisäbudjettiesityksessä eli juuri siihen, mihin ed. Kääriäinen päätti, eli Avena-kysymykseen. Budjetissa todetaan näin: "Valtioneuvosto saa hyväksyä toimenpiteitä, joiden seurauksena valtio voi luopua kokonaan omistuksestaan Avena Oy:ssä." Sen jälkeen on vain selvitysosa eikä käytännössä ollenkaan sanota, mitä tämä tarkoittaa. Tietenkin sanotaan lopputulos, mihin pyritään, että valtio luopuu omistuksestaan, mutta ei ole minkään näköisiä perusteluja. Kun ajatellaan tämänhetkistä huoltovarmuustilannettakin tässä maailmantilanteessa, minusta olisi perusteltua, että hallitus perustelisi, minkä takia näin täytyy tehdä. Ainakin toivon, että me valtiovarainvaliokunnassa ja sen maatalousjaostossa kuulemme niin paljon asiantuntijoita, että edes me saamme selville, mitä tällä todellisuudessa tarkoitetaan.

Ben  Zyskowicz  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Aivan lyhyesti lopuksi, kun en keskustelussa päässyt tätä asiaa selkeyttämään. Olen tässäkin debatissa aikaisemmin viitannut keskustan 12 miljardin markan menolisäyksiin ensi vuoden budjettiin ja 4 miljardin markan tulovähennyksiin eli 16 miljardin markan aukkoon. Tulen myös myöhemmin syksyn keskusteluissa tähän viittaamaan. Ehkä sen vuoksi olisi ihan paikallaan selkeyttää vielä, mistä laskelmasta on kyse, koska huomasin, että esimerkiksi ed. Pekkarinen jossakin puheenvuorossaan viittasi siihen, että jos otetaan muiden ryhmien yksittäisten edustajien aloitteita ja lasketaan niitä yhteen, kyllä niistä tulee paljon suuremmat summat.

Laatimassani asiakirjassa, niin sanotussa varjoministeri Pekkarisen varjobudjetissa vuodelle 2002, ei ole lainkaan yksittäisten edustajien ehdotuksia otettu huomioon, vaan kaikki siinä olevat summat perustuvat keskustan eduskuntaryhmän ryhmänä, siis varsinaisissa kannanotoissaan tai ryhmäpuheenvuoroissaan tai ryhmäpuheenjohtajan julkisissa esiintymisissä, esittämiin vaatimuksiin. Nämä olen laskenut yhteen ja joidenkin kohdalla joutunut tietysti summat arvioimaan, mutta silloinkin alakanttiin. Näin on päästy 16 miljardin gäppiin.

Kun keskusta toisaalta sanoo, että se itse asiassa vain noin miljardin markan menolisäyksiä budjettiin esittää, olisi tietysti rehellistä heidän sanoa, miltä osin he ovat luopuneet niistä vuoden varrella ensi vuoden budjettiin esittämistään vaatimuksista, joita he kuitenkin kentällä koko ajan markkinoivat. Kun jokin aika sitten puhuttiin lapsiperheiden asemasta, esimerkiksi keskustan edustajat korostivat, että keskusta kannattaa lapsilisien korottamista. Olen laskenut heidän lapsilisävaatimuksensa mukaan. He eivät ole siitä tehneet budjettialoitetta. Tarkoittaako se sitä, että keskusta ei nyt kannatakaan lapsilisien korottamista? Kumpaa he itse asiassa ajavat? (Ed. Vihriälä: Kyllä kannatetaan!) — No niin, kuten ed. Vihriälä välihuudossaan totesi, kyllä kannattavat. Näin ollen halusin vain tällä puheenvuorolla lyhyesti selkeyttää, mistä siinä laskelmassa on kysymys.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Zyskowiczille haluan nyt todeta ja myös varsinaisessa puheenvuorossa, että kyllä keskusta kannattaa sitä, että lapsilisiä korotetaan.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on hyvä esimerkki siitä, mitä tarkoitan, kun sanoin, että keskusta pelaa kaksilla korteilla. Olen tässä niin sanotussa varjoministeri Pekkarisen varjobudjetissa laskenut mukaan heidän vaatimuksensa lapsilisien korottamisesta. Olen tämän vaatimuksen laskenut mukaan ja monet muut heidän vaatimuksensa, ja näin on päästy 16 miljardin gäppiin. Sitten kun esittelen tätä laskelmaa ja sanon, että katsokaa nyt, teidän vaatimuksenne johtaisivat tällaiseen budjettiaukkoon, silloin keskusta sanoo, että eivät johda, mehän olemme tehneet vain runsaan miljardin markan menolisäykset ensi vuoden budjettiin. Esimerkiksi Suomenmaassa 26.9. — näkyykö tämä myös puhemiehen korokkeelle? — oli iso otsikko, että Zyscowiczin laskelmat eivät pitäneet kutiaan. Eivät pitäneet kutiaan, kun minä laskin mukaan lapsilisien korottamisen ja keskustan aloitteissa ei ollut lapsilisien korottamista. Tätä tarkoitan. Näin pelataan kaksilla korteilla: Mennään lapsiperheille sanomaan, että me kannatamme lapsilisien korottamista. Zyskowicz tekee laskelman ja laskee sille hinnan. (Puhemies koputtaa) Keskusta ei kuitenkaan tee siitä budjettialoitetta ja todistelee sitten, että Zyscowiczin laskelmat eivät pidä kutiaan.

Riitta  Korhonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kokoomusta ryhmänä syyllistetään sillä, että me emme kannata lapsilisien korotusta, niin me varmasti kannatamme kaikkea hyvää ja kaunista, (Naurua) mutta kun meidän tulee vastata myöskin taloudesta, niin me toimimme sen mukaan kuin talouden rajaehdot sanovat. Siitä syystä budjettiin ei panna sellaisia asioita, joista me emme kykene vastaamaan taloudellisesti. Ajatusmaailmassamme voimme toki olla monen kauniin asian puolesta, mutta silloin kun tehdään vastuullista talouspolitiikkaa, toimitaan sen mukaan kuin talouden resurssit antavat myöten.

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Voisin vain sanoa yhden lauseen, ja tekisi mieli kysyä ed. Zyskowiczilta: Mikä puolue tässä pelaa kaksilla korteilla?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ed. Korhonen käytti erittäin hyvin perustellun puheenvuoron, jossa hän toi esiin sen, että totta kai pitkällä aikavälillä ja pyrittäessä jatkuvasti hyvinvointiyhteiskuntaamme vahvistamaan ja lapsiperheiden asemaa myös parantamaan kannatamme sitä, että lapsilisiä, jotka ovat olleet jäädytettyinä jo yli viisi vuotta, pitää pyrkiä myös nostamaan. Mutta katsomme, että tässä taloudellisessa tilanteessa, esimerkiksi tämän vaalikauden kuluessa, siihen ei ole olemassa edellytyksiä. Eli emme toisin sanoen tässä tilanteessa lupaa lapsiperheille sitä, että lapsilisiä olisi mahdollisuus korottaa.

Sen sijaan, kun ed. Pekkarinen käytti keskustan ryhmäpuheenvuoron niin sanotussa köyhyyspakettivälikysymyskeskustelussa, hän nimenomaan esitti sen näkemyksen, että lapsilisiä pitäisi korottaa ja nimenomaan palauttaa niihin tehdyt leikkaukset, jotka ovat yhteensä 750 miljoonaa markkaa, mutta koska tässä varjobudjetissa laskin asiat alakanttiin, niin laskin siitä ensi vuoden budjettiin vain kolmasosan eli 250 miljoonaa markkaa.

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Hieman vakavammin puhuen, Suomi on joutunut sosiaaliturvan kehityksessä niiden EU-maiden joukkoon, joissa sosiaaliturvaan käytetään vähiten rahaa. Muistan, kun takavuosina täällä eduskunnassakin käytiin keskustelua, jossa puhuttiin thatcherismista ja siitä, että Isossa-Britanniassa ei käytetä rahaa ihmisten perusturvaan. Nyt Suomessa käytetään vähemmän kuin Isossa-Britanniassa. Eli on kyllä tarvetta kantaa huolta lapsiperheiden hyvinvoinnista tänä päivänä.

Ministeri Niinistö tuolta totesi, että veronkevennykset ovat maailman etuluokkaa. Näin on. Se on tietysti surullista siinä mielessä, jos katsomme sitten tätä mitalin toista puolta eli sitä, että sosiaaliturvaan, terveydenhoitoon, lapsiperheiden tukeen käytetään rahaa niin vähän, että monet ministeritkin tuolla turuilla puhuvat siitä, (Puhemies koputtaa) että pitäisi tehdä jotakin, mutta silloin kun on päätöksenteon paikka, niin kokoomuskin painaa ei-nappia lapsiperheille.

Riitta  Korhonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toteaisinpa tuohon, että ei se aivan noin ole. Päivähoitomaksuissa pidettiin erityisesti lasten puolta. Työtä on tehty esikoulun eteen, sitä on rahoitettu. Seuraavassa budjetissa on satsattu erityisesti terveydenhuoltoon ja siellä erityisesti painotettu lapsiin ja nuoriin, eli koko ajan tehdään talouden antamien resurssien mukaan töitä niiden kipupisteiden poistamiseksi, jotka on yhteisesti pohtien tärkeiksi nähty.

Kun ed. Jäätteenmäki viittasi tutkimukseen, niin täytyy myöskin muistaa, että Suomen bkt on kasvanut merkittävästi. Silloin kun verrataan merkittävään bkt-kasvuun plus henkilökunnan palkkaustasoon, niin siitä voi syntyä sellaisia tilastoharhoja, joista voidaan vetää sellaisia johtopäätöksiä kuin ed. Jäätteenmäki teki.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz sanoi, että lapsilisiin ei ole mahdollista tämän hallituskauden aikana todennäköisesti tehdä korotuksia. Pidän tätä kyllä ihan selkeästi virheellisenä linjana. Lapsilisiä on viimeksi leikattu vuonna 95 eikä sen jälkeen kertaakaan korotettu. Minkälaiset lapsiperheet ovat jääneet ilman tulonlisäystä? Kaikki ne, jotka elävät niin pienillä tuloilla, että eivät hyödy verohelpotuksista yhtään mitään. Näitä ovat esimerkiksi työmarkkinatuella elävät ja monet sellaiset, jotka ovat kokonaan toimeentulotuella taikka sairauspäivärahalla jne., myöskin pienillä ansiopäivärahoilla. Tänä päivänä kuulimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, että esimerkiksi Helsingin työttömistä noin 30 prosenttia on ollut seitsemän viime vuoden aikana viisi vuotta työttömänä. Se köyhyyskierre, mikä tästä on seurannut, on todella syvä. (Puhemies koputtaa) Ikävä kyllä näiden köyhien ihmisten joukossa on myöskin lapsiperheitä. Me aikanaan kannatimme lapsilisiä ...

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ryhmänjohtaja Zyskowicz täällä tunnusti, että lapsilisiä tulee korottaa, kun hän tuki ed. Korhosen kannanottoa, mutta antoi ymmärtää, että sitä ei voida tehdä tämän vaalikauden aikana. Milloinkas se sitten voidaan tehdä, kun katsotaan tilannetta, mikä lapsiperheitten kohdalla tällä hetkellä on? Aivan viime päivien tilastotkin monissa lehdissä osoittavat sen, että ennen kaikkea monilapsiset perheet tarvitsisivat lapsilisän korotusta. Se olisi suoraa tukea lapsiperheille. Tässäkin kyllä kokoomus ajaa kahdella hevosella. Näköjään ed. Korhonen hyvin voimakkaasti ajaa lapsilisien korotusta ja ryhmänjohtaja Zyskowicz myöskin kannattaa sitä, mutta ei vielä, vaan jolloinkin tulevaisuudessa. Se näyttää siirtyvän hamaan tulevaisuuteen.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Tulin varmuuden vuoksi puhujakorokkeelle, jos puheenvuoroni ei pysyisi ihan kahdessa minuutissa.

Ed. Jäätteenmäki vertaili nähtävästi tuoreitten lehtitietojen pohjalta Suomea muihin Euroopan maihin ja totesi, että me olemme kurjistuneet. Näin todella ovat jotkut päivälehdet ilmoittaneet. Mutta Suomi on vaurastunut kovasti ja työttömyys on vähentynyt. Meidän bkt-osuutemme, joka käytetään sosiaaliturvaan, on tästä syystä suhteellisesti vähentynyt. Eilen olin eräässä tilaisuudessa, jossa oli ehkä parikymmentä meidän johtavaa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa pari kolme viimeistä vuosikymmentä harrastanutta henkilöä, ja siellä todettiin noiden tietojen virheellisyys.

Voin ehkä myöskin hieman siteerata professori Sakari Härön kirjoitusta, joka on ilmestynyt Lääkärilehdessä tänä vuonna. Hän myöskin toteaa sen, että numeerista tietoa on niin runsaasti saatavana, että sitä on vaikea analysoida kokonaisuutena ja vertailuun sopivaa indeksiä on lähes mahdoton kehittää. Yleistäen voidaan sanoa, että melkein kaikki terveyteen välittömästi tai välillisesti vaikuttavat indikaattorit ovat Suomen kannalta katsoen hyviä tai ainakin hyväksyttäviä, koska ne ovat yleensä samalla tasolla tai parempiakin kuin maailman kehittyneimpiin kuuluvien maiden keskiarvot. Hän toteaa myöskin, että me olemme Pohjoismaihin verrattaessa suunnilleen Ruotsin tasoa, mutta muita naapurimaitamme parempia.

Nämä ovat terveydenhuollon tietoja, mutta sosiaalipuolen tiedoissa meidän asiantuntijoidemme mukaan ei ole mitään dramaattista ainakaan huonompaan suuntaan tapahtunut.

Ben   Zyskowicz  /kok:

Arvoisa puhemies! Viimeisenä puheenvuoronani tässä keskustelussa vastaan ensin ed. Stenius-Kaukoselle, että näen kyllä, että jatkossa sopivassa tilanteessa on lapsilisiin saatava korotus; niin kuin sanoitte, ne ovat olleet jäissä monta vuotta. Mutta haluan samalla sanoa, että se politiikka, jota hallitus on harjoittanut ja joka on johtanut työllisyyden parantumiseen, on merkinnyt kymmenissätuhansissa lapsiperheissä parempaa toimeentuloa ja sitä kautta hyvinvointia ja turvallisuutta. En senkään merkitystä haluaisi väheksyä.

Sitten edustajat Jäätteenmäki ja Vihriälä: Te korostatte sitä, että keskusta kannattaa tässä ja nyt, toisin kuin kokoomus, lapsilisien korottamista. Jos kannatatte, miksi keskusta tehdessään ryhmänsä budjettialoitteet ensi vuodelle ei ole esittänyt korotusta lapsilisiin? Yksinkertainen kysymys, johon voitte antaa yksinkertaisen vastauksen.

Itse annan seuraavan vastauksen: Te ajatte kaksilla raiteilla, pelaatte kaksilla korteilla. Te toisaalta haluatte puhua ja julistaa lapsiperheille esimerkiksi, että te kannatatte lapsilisien korottamista. Toisaalta te haluatte täällä ja eräille muille piireille korostaa, että te harjoitatte vastuullista talouspolitiikkaa, ette tee sellaisia miljardien lisäyksiä budjetin menoihin kuin Zyskowicz esimerkiksi väittää. Jotta te voisitte tämän väitteen jollain tavoin verifioida, te teette budjettialoitteet, joiden loppumarkkamäärä on vain noin runsaan miljardin. Silloin te olette joutuneet jättämään monet näistä vaatimuksistanne tekemättä, yhtenä niistä lapsilisien korotus. Näin voitte samanaikaisesti sanoa, että kannatatte lapsilisien korottamista tässä ja nyt, joka näkyisi tietysti ensi vuoden budjetissa, ja samanaikaisesti voitte sanoa, että emme esitä useiden miljardien menolisäyksiä, esitämme hyvin vaatimattomasti ja vastuullisesti vain runsaan miljardin menolisäyksen.

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Zyskowicz on aivan oikeassa siinä, että hallituksen talouspolitiikka on tuonut hyvinvointia ja turvallisuutta, mutta vain osalle kansaa. Samanaikaisesti tuloerot ovat kasvaneet. Meillä on hyvin paljon lapsiperheitä ja muitakin perheitä, joitten toimeentulo on todella niukkaa, niin niukkaa, että joudutaan turvautumaan toimeentulotukeen jatkuvasti eli viimeisimpään toimeentulovaihtoehtoon. Hallituksen pitäisi muuttaa politiikkansa suuntaa niin, että kasvanut hyvinvointi ja kasvanut Suomen kilpailukyky käytettäisiin kaikkien kansalaisten hyväksi eikä, niin kuin kokoomus haluaa, vain kaikkein rikkaimpien ja kaikkein hyvätuloisimpien hyväksi.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En halua lainkaan vähätellä sitä, että maassamme on henkilöitä, joitten toimeentulo on erittäin niukkaa. Tämä on selvä tosiasia, mutta kaikkien tilannetta on pyritty parantamaan. Totean sen, että kun köyhyys on laskennallinen suure, siitä johtuen, että meillä on henkilöitä, jotka ovat rikastuneet muun muassa osakkeitten avulla jne. eräät ihmiset ovat suhteellisesti, laskennallisesti, köyhtyneet, eivät absoluuttisesti sinänsä, mutta laskennallisesti. Tämä on tietysti myöskin nähty ongelmana, koska me olemme ehkä olleet kaikkein tasaisimman tulonjaon maa hyvin pitkään. Mutta en hyväksy sitä väittämää, joka keskustanoppositiosta esitetään, että me olisimme kurjistaneet kaikkein köyhimpien olosuhteita.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt tietysti keskustellaan vuoden toisesta lisätalousarviosta, eikä äskeinen keskustelu liity suoranaisesti tähän asiaan, mutta koska ...

... koska ed. Jäätteenmäki otti esille lapsiperheitten hyvinvoinnin tai itse asiassa pahoinvoinnin tänä päivänä, olen sitä mieltä, että todellakin, Suomessa samaan aikaan kun kansantalous on kehittynyt myönteiseen suuntaan, lapsiperheitten pahoinvointi on lisääntynyt. Siinä mielessä ed. Jäätteenmäki on aivan oikeassa. Kun vertaillaan erilaisia tilastoja ja tarkastellaan niitä tässä yhteydessä, syntyy helposti se harhakäsitys, että pelkästään rahalla voitaisiin edes lapsiperheille hyvinvointia ostaa. Se ei valitettavasti onnistu niin helposti. Jos lapsiperheitten hyvinvointi olisi pelkästään rahalla ratkaistavissa, niin tämä olisi aika helpostikin ratkaistavissa. Valitettavasti näin on nyt asianlaita. Paitsi käytännön elävästä elämästä ja sieltä saaduista esimerkkitapauksista tämä selviää myöskin eräistä tutkimuksista, joita ihan viime päivinä on julkaistu.

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ed. Hemmilän kanssa samaa mieltä siitä, että hyvinvointi on Suomessa kasvanut, mutta lapsiperheiden pahoinvointi, kuten totesitte, on lisääntynyt. Lapsiperheille ei voi hyvinvointia toki ostaa rahalla, mutta lapsiperheille, aivan samalla tavalla kuin kaikille muillekin ihmisille, raha ja toimeentulo ovat tärkeitä, ja on tärkeää, että tuloerot eivät kasvaisi, vaan kaikkien hyvinvoinnista pystyttäisiin huolehtimaan.

Ed. Paula Kokkoselle toteaisin, kun sanoitte, että köyhyys on laskennallista. Se ihminen, joka on köyhä tai joka on toimeentulotukivaikeuksissa, on todellisissa ongelmissa ja tarvitsee tukea. Silloin ei ole kysymys siitä, onko hän suhteellisesti köyhä tai laskennallisesti köyhä, vaan siitä, että hän ei saa riittävästi toimeentuloa, niin että pystyisi hankkimaan elämän perusedellytyksiä.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jäätteenmäelle sanoisin, kuten äskenkin: en vähättele lainkaan sitä, että on henkilöitä, jotka ovat vaikeassa tilanteessa, joiden toimeentulo on heikkoa. Mutta erilaisissa asiantuntijapalavereissa, joissa olen viime aikoina ollut, ja myöskin Asunnottomien yönä, keskusteleepa tavallisten kansalaisten kanssa tai asunnottomien kanssa, niin hyvin laaja yksimielisyys näyttää vallitsevan siitä, että kaikkein heikoimmassa tilanteessa olevien ihmisten tilannetta ei paranneta rahalla, vaan räätälöidyillä toimenpiteillä. Meillä tarvitaan paljon monimuotoisempia toimenpiteitä kuin pelkkä rahan jakaminen ihmisille. Me olemme tulleet tässä rahan jakamisessa ääripäähän; nyt on selvästi laajempi kirjo tarpeen.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kokkosen puheenvuoro osoitti kyllä sitä, että ei hän kyllä tätä koko asiaa juurta jaksain tunne. Totta kai tarvitaan räätälöityjä toimenpiteitä (Ed. Kokkonen: Tarvitaan myös rahaa!) ihmisten auttamiseksi, mutta tarvitaan myöskin rahaa. Me olemme siitä tänään viimeksi kuulleet eri ryhmien edustajia, muun muassa kirkon diakoniatyön edustajia, jotka kertoivat, että ei voi olla Diakoniarahaston tehtävä paikata vuokrarästejä.

Mutta lapsilisäkeskusteluun totean, että lapsivähennykset poistettiin verotuksesta aikanaan juuri sen vuoksi, kun todettiin, että kaikki eivät saa verovähennyksiä. Sen vuoksi valittiin se linja, että lapsilisiä ruvettiin korottamaan, koska silloin siitä hyötyvät kaikki lapsiperheet. Mielestäni on todella surullinen tämä viimeisen reilun viiden vuoden historia, että lapsilisiin ei ole tehty korotuksia. Tämä on kyllä asia, mikä meidän pitäisi yhdessä hoitaa, jos me haluamme tätä universaalia sosiaaliturvaa viedä eteenpäin. Meillä on aivan riittävästi esimerkkejä siitä, mitenkä todella heikossa asemassa olevat ihmiset ovat jääneet aivan sivuraiteelle.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jottei jäisi ed. Stenius-Kaukosellekaan epäselväksi, olen moneen kertaan sanonut, etten vähättele sitä, että meillä on joukko ihmisiä, joiden toimeentulo on äärimmäisen niukkaa. Mutta totean edelleenkin, että vuokrarästitkin kertyvät usein juuri siksi, että ihmiset eivät hallitse omaa elämäänsä, heillä on toiminnallisella tasolla vaikeuksia. Tähän me tarvitsemme tukihenkilöitä ja erilaista räätälöityä toimintaa.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukosen puheenvuoron johdosta haluan todeta, että hän oli oikeassa sen suhteen, että kirkon diakoniatyö on kolmannen sektorin työtä, joka valitettavasti joutuu aika paljon paikkaamaan monia asioita, muun muassa työttömien, lapsiperheiden, orpojen, katulapsien kohdalta jne., mikä kuuluisi yhteiskunnalle tällä hetkellä.

Osittain voin todeta, että myöskin ed. Kokkonen oli omalta osuudeltaan oikeassa jossakin määrin. Sen sijaan näkisin, että ed. Stenius-Kaukosen puheenvuoro oli kyllä tämän päivän totista asiaa, mihin pitää saada korjaukset aikaan. Valtionkin pitää vastata oma osuutensa nuorten, lasten ja perheiden osalta.

Riitta  Korhonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan puheenvuoroni on vastaus moniin debatin aikana esiin tulleisiin asioihin.

Täällä puhuttiin köyhyyden kasvamisesta, ja aivan kuten siihen edustajat Zyskowicz ja Kokkonen osaltaan vastasivat, osittain tilastollista harhaa on syntynyt ylimmän tuloluokan optiotulojen kautta. Se ei todella poista sitä oikeata köyhyyttä ja sitä absoluuttista köyhyyttä, mitä joillakin ihmisillä on. Mutta tähän liittyy sitten se toinen asia, että tilastojen mukaan myös vuodesta 95 lähtien lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. Sitä ei todella selitä pelkästään rahan ja talouden puute, vaan se johtuu perheitten elämänhallinnan puutteesta. Siihen, niin kuin ed. Kokkonen totesi ja samoin ed. Tykkyläinen, osaltaan tarvitaan erityisiä räätälöityjä keinoja.

Toisaalta toteaisin myöskin sen, että en pidä pahana, että kolmas sektori, kunta, kirkko ja yksityiset, toimivat yhdessä. Kolmannen sektorin kautta syntyy sellaista läheistä tuntemusta — samoin kuin kirkon diakoniatyön kautta — yksittäisten ihmisten tapauksiin, johon absoluuttisesti jonkin tulonjakosysteemin kautta virallista tietä valutetulla rahalla ei päästä. Sitä, että sekä kolmas sektori, kirkko, kunta ja yksityiset, tekevät yhteistyötä pyrkiessään näiden ongelmien täsmäratkaisuun, minä en pidä huonona asiana, vaan siinä hyödynnetään kaikkien osaamista, kaikkien resursseja.

Jos palaan nyt lisäbudjettiin, joka kertoo siitä, että verotulomäärät ovat laskemassa, niin se on tietty reaalimaailma, jonka kanssa me joudumme elämään. Siitä syystä on entistä tärkeämpää, että ne verotulot, mitä meillä on, kohdentuvat täsmällisesti oikein siihen, missä tarve on suurin.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta on aivan oikein, että lisätalousarvion yhteydessä puhutaan myöskin lapsilisistä ja niihin liittyvistä korotuspaineista. Mutta sitä kyllä ihmettelen, että aika yleisesti se nähdään pahoinvoinnin ratkaisukeinona perhepolitiikan osalta.

Sanoisin kyllä, että pahoinvoinnin ratkaisun syitä tässä maassa ei ole edes tutkittu sillä lailla, että niistä olisi jonkinlainen yksimielisyys, saatikka että meillä olisi jonkinlainen toimenpideohjelma, millä tätä perhepoliittista puolta hoidettaisiin. Tässä maassa on äitiys hukassa, isyys on hukassa tässä maassa, lähes 30 prosentilla lapsista on mielenterveydellisiä ongelmia koulussa, näin ainakin sanotaan, ja 200 000 lasta käy päivähoidossa päivittäin. Minusta näistä muotoutuvat ne ongelmat, jotka meillä perhepoliittisin keinoin pitäisi saada ratkaistua. Se on tosi ison luokan kysymys. Sillä ei itse asiassa ole mitään tekemistä sen kanssa, onko lapsilisiä vähän enemmän tai vähemmän perhekohtaisesti käytettävissä.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Monenlainen epävarmuus ajassa, taloudessa ja maailmantilanteessa tietysti saattaa innostaa mustan maalin levittämiseen, mutta kuitenkin täytyy muistaa, että julkisen talouden tilanne pysyy vielä tänä vuonna hyvänä. Verotulot ovat kasvaneet syyskuuhun mennessä yhteensä noin pari prosenttia, ja loppuvuodesta ei niin olennaista muutosta tapahdu, että tilanne tästä oleellisesti heikkenisi. Reaalitalouden puolella tietysti muun muassa teollisuustuotanto viittaa siihen, että alkuvuoden aikana tapahtunut kasvun hidastuminen olisi myös pysähtynyt, eli jos ei valoa näy, tiettyä tähtien tuiketta taivahalla kuitenkin. Merkit ovat tietysti heikkoja, mutta parhaimmillaan tämä voisi merkitä, mikäli muuta järisyttävää ei tapahdu, että talous kääntyisi ensi vuonna lievään kasvuun. Tällä hetkellähän näyttää siltä, että varsinaisesti kasvua saadaan selvemmin vasta ensi vuoden jälkipuoliskolla.

Julkiselle taloudellehan tämä tietysti merkitsee tulojen supistumista, niin kuin on todettu eri yhteyksissä, mutta välttämättä kyseessä ei tarvitse olla mikään suuri pudotus. Meillähän on rakenteellinen ylijäämä budjettirakenteessa, kauppataseessa, vaihtotaseessa jne. Tässä vaiheessa kuitenkin pitää suhtautua myöskin äärimmäisen pidättyvästi uusiin säästöihin sen takia, että koko talouden kehitys laskettiin voimakkaasti bkt-kasvuennusteissa kotimaisen kysynnän, kotimarkkinoiden, varaan. Nyt tässä tilanteessa on työllisyyttä tukien ja talouden tulevaa pohjaa vahvistaen ja nimenomaan hyvinvointivaltion perustaa vahvistaen, joka tarkoittaa muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon resursoinnin turvaamista, sosiaalista oikeudenmukaisuutta hakien lähdettävä eteenpäin. Ei tarvitse esirippua repiä, vaikka ajassa tiettyjä epävarmuuksia on. Tämän vuoden osalta ja ensi vuoden osalta peruspuitteet ovat kuitenkin hallinnassa.

Päivi Räsänen /kd:

Rouva puhemies! Lapsilisäkeskusteluun haluan vielä lisätä, että en pidä riittävänä sitä, että periaatteessa kannatetaan ja ilmoitetaan kannatettavan jäädytettyjen lapsilisien korotusta joskus hamassa tulevaisuudessa. Lapsilisien idea on olla korvausta lapsista aiheutuvista kuluista, mikä tasaa lapsiperheiden ja lapsettomien perheiden välistä tuloeroa. Perheet ovat viime vuosina vetäneet omat johtopäätöksensä perhepoliittisista leikkauksista. Syntyvyys on laskenut vielä enemmän kuin muutama vuosi sitten arvioitiin. Tutkijat ovat arvelleet poukkoilevan perhepolitiikan ja perhepoliittisten leikkausten olevan yhteydessä syntyvyyden alentumiseen. Lapsilisien korotus olisi positiivinen perhepoliittinen signaali, mutta toki sen ohella tarvittaisiin muutakin panostusta siihen perheiden pahoinvointiin, jota ed. Akaan-Penttilä puheenvuorossaan kuvaili.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Myös vielä pari sanaa lapsiperheiden tilanteesta. Tässähän on kysymys hyvin pitkälle siitä, että lapsilisät ovat yksi osa tätä kokonaisuutta, samalla tavalla kuin vaikka päivähoitomaksut, kotihoidon tuki, minimiäitiyspäiväraha tai tämmöiset. Se on kokonaisuus. Mutta minusta tuntuu siltä, kun kuuntelen tätä keskustelua ja kokoomuksen puheenvuoroja, että itse asiassa teitä ja teidän kannattajianne nämä asiat eivät hirveän paljon koske. On hyvätuloisia, hyväosaisia, joille tällaisilla lapsiperheille tulevilla tulonsiirroilla ei ole kovin paljon merkitystä, koska te vähättelette näiden tukien merkitystä kyseisille perheille. Siitä mielestäni on aika pitkälle kysymys.

Olen myös ylpeä siitä, että meillä Suomessa on luotu neuvolajärjestelmä ja äitiyspakkaukset ja tämmöiset. Fasiliteetit tietyllä tavalla perheen perustamiseen ovat kunnossa. Mutta en mitenkään voi olla ylpeä siitä enkä puolustaa sitä, että meillä on kuitenkin satojatuhansia ihmisiä, jotka ovat edelleen työttöminä, ja siitä, mitä merkitystä lapsilisän muutaman kymmenen markan korotuksella voi esimerkiksi olla näissä perheissä, en lähtisi vähättelemään.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Kun juuri äsken totesin, että mihinkään paniikkisäästöihin ei tilanteessa ole varaa, en kyllä tarkoittanut sillä sitä, että haulikolla ampuen uusia tulonsiirtoja myöskään pitäisi lähteä tekemään. Jos ajatellaan nyt sitä pelivaraa, jota on haettavissa tai tehtävissä, se pitäisi nyt kohdistaa todella tarpeeseen perustuvammin myös perhepolitiikan puolella. Väittäisin, että esimerkiksi kansanedustajien ja vastaavien hyvätuloisten perheet, joissa on pieniä lapsia, niin kuin minullakin kaksi alaikäistä on, emme me ole ensisijaisesti tarvitsemassa lapsilisän korotuksia tässä tilanteessa, vaan juuri pitäisi suunnata niihin pienituloisimpiin ja niihin perheisiin, joissa lapsilisä on muukin kuin etelänmatkan tili, jota kasvatetaan odottaen, että lapsi täyttää 18 vuotta. Tässä tilanteessa pitäisi uudelleen arvioida tämän tyyppisten tulonsiirtojen kohdentaminen ja käyttäminen. Tuntuu, että monet keskustasta, jotka tästä puhuvat, eivät ajattele sosiaalista oikeudenmukaisuutta, vaan tämä on niin kuin hirveän hyvä yleinen hehkutuksen tapa. Mutta kansalaiset kyllä ymmärtävät sen, että asioita pitäisi priorisoida ja antaa apua niille, jotka sitä eniten tarvitsevat.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan ottaa vielä yhden elementin, vaikka tämä onkin lisätalousarvio ja varsinaisessa talousarviossa yleensäkin käsitellään vähän laajemmin asioita. Meillä tällä hetkellä on asunnottomia Suomessa aika paljon. On myöskin sellaisia henkilöitä, jotka saavat majoittua yömajoihin. Kun tiedämme, että Suomessa on paljon pakkasta, niin tuo päiväaika on varmastikin aika hankala. Tämän johdosta toivoisinkin, että nyt kun käsitellään asuntoasioita siinä valiokunnassa, missä tätä lisätalousarviota käsitellään, voitaisiin ympäristöasiainvaliokunnassa ottaa esille, mitä valtiovalta voisi tehdä, että kunnat uskoisivat sen asian, että emme voi menetellä niin, että on asunnottomia.

Voin tässä yhteydessä todeta, että myöskin Kuopiossa on tällaisia ongelmia olemassa ja aina kun tehdään ja yritetään tehdä parannuksia, toiset ihmiset tulevat estämään: ne asukkaat, jotka asuvat tietyissä lähiöissä ja ovat parempituloisia, eivät haluaisi ottaa asunnottomia omille alueilleen. Mutta näinhän se ei kuitenkaan saa olla, vaan jokaiselle henkilölle pitää taata asumisen oikeus, niin kuin se on perustuslaissa turvattu.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vehviläiselle sanoisin, kun hän vähän otti oikeuden tuomarin roolin ja ilmoitti meidän vähättelevän näitä asioita, että tuomionne oli täysin väärä. Kysymys ei ole mistään vähättelystä, vaan yritin sanoa puheenvuorossani, että jos asiaa mietitään perhepoliittisesta näkökulmasta, siellä on isoja ongelmia, jotka ovat aivan toisenlaisia kuin muutamien kymmenien markkojen tasokorotukset. Jos perhepoliittisiin ongelmiin halutaan puuttua, se täytyy tehdä aivan eri lailla, ja irrotan siinä mielessä tämän lapsilisäkeskustelun kokonaan siitä. Toivottavasti tämä tuli nyt vähän selkeämmällä suomen kielellä.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Minustakin on hyvin surullista, että joko ed. Vehviläinen ei ole kuunnellut, mitä olen sanonut, taikka sitten hän ei ole ymmärtänyt. En tiedä, kummasta on kysymys.

Yhdyn siihen, mitä ed. Rajamäki sanoi. Olen hyvin pitkälle samaa mieltä hänen kanssaan hänen esittämistään ajatuksista. Toteaisin, että kannattaa nyt muistaa, että järjestelmiä emme ole romuttaneet näinä niukkoina aikoina vaan järjestelmät on pidetty jotakuinkin voimassa. Se on minusta ollut tärkeä asia. Lapsia ei tietääkseni voida ihmisiä saada Suomen tyyppisessä maassa tekemään tulonsiirroilla eikä oikein millään muullakaan yhteiskunnan toimenpiteellä. Ihmiset päättävät aivan muilla perusteilla siitä, lisääntyvätkö he vai eivät.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä valtiontaloudellisessa tilanteessa tietysti pitää, niin kuin eduskunta on toiminutkin, priorisoida asioita. Jo edellinen eduskunta on päättänyt, että esimerkiksi eläkeläisten kaksinkertainen pohjaosan leikkaus korvataan oikeudenmukaisella tavalla näille eläkeläisille. Tämä eduskunta on myöskin näin päättänyt ja todennäköisesti tulee myöskin näin toimimaan vielä, ennen kuin eduskuntakausi päättyy. Nyt tämän keskustelun pohjalta voisi päätellä, että tässä salissa ilmeisestikin vallitsee harvinaisen suuri yksimielisyys siitä, että seuraavaksi priorisoidaan lapsiperheet edunsaajiksi ja nimenomaan lapsiperheille halutaan nykyistä parempia tukia ja nimenomaan lapsilisien muodossa. Lapsilisiähän Suomessa maksetaan noin 8 miljardia markkaa vuodessa. Minä ainakin olen mielihyvin yhtymässä siihen, että seuraavaksi, kun joitakin tukia korotetaan, ne suunnataan nimenomaan lapsiperheille ja vaikkapa lapsilisän korotuksen muodossa.