11) Hallituksen esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista
annetun lain 5 ja 6 a §:n muuttamisesta
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:
Arvoisa puhemies! Hallitus ehdottaa kahdessa esityksessä muutoksia
sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulakiin.
Ensimmäisessä eli nyt käsillä olevassa
esityksessä ehdotetaan kahta hyvää asiaa,
ensiksi terveydenhuollon maksukaton pitämistä nykytasolla. Se
muutetaan euroiksi eli 590 euroa on lainmukainen määrä.
Se on 3 508 markkaa. Kun maksukatto markoissa tänä päivänä on
3 500 markkaa, voi todeta, että se ei käytännössä nouse.
On erittäin hyvä, että hallitus on tähän
ratkaisuun päätynyt.
Hallitus on arvioinut tulojen menetyksiä maksukaton
osalta, ja voi olla, että nämä arviot
ovat alakanttiin, vaikka ensimmäinen vuosi ei merkinnyt
niin suuria tulojen menetyksiä kunnille kuin oli alun perin
arvioitu. Perustelujen mukaan kunnat menettivät noin 130
miljoonaa, ja alun perin arvioitiin, että menetys olisi
noin 200 miljoonaa markkaa. Kuitenkin esimerkiksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirin
hallituksen kokouksessa eilen juuri todettiin, että tämän
sairaanhoitopiirin osalta maksutuoton arviota joudutaan pienentämään
enemmän kuin alkuperäisessä budjetissa juuri
maksukaton vuoksi. Mutta tätä en pidä huolestuttavana
asiana, kun kysymyksessä on paljon sairastavien ihmisten
maksujen maksukatto.
Tältä osin hallituksen esitys on erittäin
hyvä ja myöskin siltä osin, että hallitus
ehdottaa, että ikärajat yhdenmukaistettaisiin
lasten ja nuorten maksuttoman hoidon osalta. Nythän esimerkiksi terveyskeskusmaksua
ei ole peritty alle 15-vuotiaalta. Tämä ikäraja
esitetään korotettavaksi 18 vuoteen. Tämä on
järkevä linja kaikilta osin, vaikka se sisältää yhden
ikärajan alennuksen: hammashoidossa maksuttomuuden ikäraja
on 19 vuotta ja se yhdenmukaisuuden vuoksi alennetaan 18 vuoteen.
Mutta kuten hallitus perusteluissa toteaa, harvoilla 18-vuotiailla
on tarve käyttää hammashoitoa, kun meillä ehkäisevä hammashoito
on ollut niin tuloksellista, onneksi, joten tätä en
pidä ongelmana.
Mutta erittäin suurena ongelmana pidän niitä esityksiä,
joita hallituksen esityksen liitteenä oleva luonnos valtioneuvoston
asetukseksi maksuista pitää sisällään.
Ei nyt ole nykyistä asetusta tässä mukana,
mutta aikaisemmassa valmistelussa oli tarkoitus, että laitoshoidon
150 markan perusmaksu poistetaan. Tämä on erittäin
järkevä esitys, koska tämä ylimääräinen
laitoshoidon perusmaksu on ollut raskas toteuttaa hallinnollisesti
ja myöskin potilaille raskas kantaa.
Mutta maksun poistamisesitys on johtanut siihen, että esimerkiksi
poliklinikkamaksua esitetään korotettavaksi 14
prosenttia, nykyinen 120 markkaa muuttuisi 22 euroksi, oliko se
nyt 136 markkaa 75 penniä, joka on siis 14 prosenttia enemmän.
Tätä korotusta pidän kohtuuttomana monien
paljon sairastavien osalta, koska poliklinikkakäyntejä kertyy
runsaasti, vaikka ei päädytä maksukattoon
saakka. Samaten lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksun
korottamista nykyisestä 135 markasta 26 euroon eli lähes
149 markkaan eli yli 10 prosentilla pidän myöskin kohtuuttomana
korotuksena.
Voisi sanoa, että ehkä kaikkein kohtuuttomin ja
kaikkein huonoimmin perusteltu on sarjahoidon maksun korottaminen
30 markasta 6 euroon. Perustelu on ollut se, että pitää olla
tasaeuroja, ja sen takia on päädytty 18,9 prosentin
korotukseen eli käytännössä 30:stä lähes
36 markan kertamaksuun. Mutta herra ministeri, eihän kukaan sarjahoidossa
käy vain yhtä kertaa. Sarjahoito on usein 15 kertaa,
mutta sanotaan, että esimerkiksi 10 kertaa. Jos sarjahoito
on 10 kertaa ja kertamaksu pannaan 10 sentin tarkkuudella, päädytään
tasaeuroihin, herra ministeri. Taikka 15 kerran maksuissakin päädytään
puolen euron tarkkuuteen, joka varmasti on sellainen tarkkuus, että ihmiset
pystyvät maksamaan ja laskemaan sen. Ei sarjahoitoja makseta
yleensä käteisellä, ja jos maksetaan,
kyllä ihmisiltä pitää löytyä 50
sentin kolikko taskusta, kun markkojakin nykyään
sentään käytetään.
Kymmenen sentin kolikot tietysti aiheuttavat hankaluutta. Tämä on
erittäin huonosti perusteltu esitys ja täysin
kohtuuton. Sama koskee myöskin hammashoidon perusmaksuja.
Tältä osin on erittäin hyvä,
että olemme nyt saaneet nämä esitykset
eduskuntaan ja voimme myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa
lausua käsityksemme maksujen korotuksista, jotka määrätään
asetuksella. En kerta kaikkiaan voi pitää näitä maksujen
korotuksia perusteltuina, vaikka hallitusohjelmassa on sanottu,
että indeksikorotukset tehdään vuonna
2002.
Tässä on pikkuisen 6 prosentin laskennallisesta
korotuksesta kokonaissummassa poikettu. On päädytty
5 prosenttiin, kun maksukattoa ei esitetä korotettavaksi,
mutta 5 prosenttiakin on liikaa. Me olemme tänään
paljon puhuneet vaikeassa asemassa olevista ihmisistä.
Ketkä tässä maassa ovat kaikkein köyhimpiä?
Pitkäaikaissairaudet ja pitkäaikaistyöttömyys
johtavat köyhyyteen kaikkein varmimmin. Nämä ongelmat
nimenomaan kasaantuvat, ja usein on kysymys mielenterveys- ongelmista
kärsivistä ihmisistä, joista kuulimme varsin
perusteltuja puheenvuoroja jo aikaisemmin, joten en käy
näitä toistamaan. Heille näiden maksujen
korotuksia tilanteessa, jossa he eivät tule saamaan käteensä käytännössä yhtään
mitään ensi vuonna, kun toimeentulotukeen ei ole tulossa
mitään korotuksia, paitsi jokin 2,4 prosentin
indeksikorotus, kolme—neljäkymppiä kuukaudessa
maksimissaan, ei voida pitää perusteltuina. Toivon,
että isosta salista löytyy kannatusta näille
näkemyksille.
Vielä sen verran viittaan seuraavaan esitykseen jo
tässä, että lasten päivähoidon
maksuista käytiin suuri julkinen kiista ja keskustelu.
Mielestäni on ihan perusteltua, että näistä maksuista keskustellaan.
Vaikka vasemmistoliitolla oli valmiutta tukea ministeri Soininvaaran
esitystä, niin tästä esityksestä,
johon on päädytty, ehkä nyt sitten voi
löytyä yksimielisyys, kun tätä jatkossa kehitetään
niin, että todella ne, joilla on varaa maksaa suurempia
maksuja, maksavat. Mutta on totta, että nykyisin maksukattoon
on törmännyt aivan liian alhaisilla tuloilla.
Esimerkiksi nyt toisesta lapsesta annettava alennus paikkaa hieman tilannetta.
Mutta syy, miksi halusin tämän esityksen nyt jo
tässä yhteydessä ottaa esille, on se,
että päivähoitomaksujen korotusten tuotto
on 1,7 prosenttia. Hallitusohjelmasta ministeri Soininvaara ja hallitus
ovat olleet valmiit poikkeamaan näiden maksujen osalta.
Miksi terveydenhuollon asiakasmaksujen osalta ei ole ollut samaa
valmiutta poiketa hallitusohjelmasta? Minä toivon, että eduskunnassa
löytyy tämä valmius, jotta kaikkein vaikeimmassa
asemassa olevien pitkäaikaissairaiden tilannetta ei kohtuuttomasti
heikennetä.
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara
Arvoisa puhemies! Nämä maksujen korotukset perustuvat
hallitusohjelmaan eivätkä siinä mielessä ole
oikeastaan korotuksia. Niissä vain palautetaan se reaaliarvo
keskimäärin, joka maksuilla oli aikaisemmin, koska
korotukset ovat inflaation suuruiset. Itse asiassa maksut pikkuisen alenevat
sen takia, että maksukatto ei nouse käytännössä lainkaan.
Silloin tietysti ainakin niiden maksut, jotka eniten maksavat, itse
asiassa pikkuhiljaa inflaation mukana ovat alentuneet.
Todettakoon, että poliklinikkamaksu on 22 euroa, 130
markkaa 80 penniä nykyrahassa, ja korotus on tasan 9 prosenttia
eikä 14.
Vaikka tässä puututtiin seuraavaan asiaan, niin
haluan todeta, että se on hallitusohjelman mukainen sen
takia, että kun on kysymys tulosidonnaisesta maksusta,
niin se nousee automaattisesti tulojen noustessa ja rahan arvon
heikentyessä. Sen takia tulosidonnaisissa maksuissa itse
asiassa kunnat ovat jo saaneet sen 4,3 prosenttia inflaation ansiosta
sen takia, että tuo taulukko on kiristynyt. Sen takia se,
mitä kunnilta jäi saamatta, oli se 1,7 prosenttia.
Todettakoon, että voi oikeastaan sanoa, että edellisellä kerralla
on tapahtunut päivähoitomaksujen korotuksessa
itse asiassa hallitusohjelman vastainen virhe, koska tulorajoja
ei tarkistettu, jolloin tosiasiassa nuo maksut ovat tällä hetkellä pienituloisten
osalta selvästi rankempia ja korkeampia kuin niiden oikeastaan
olisi pitänyt olla. On tietysti valitettavaa, että näin
on päässyt käymään.
Sen takia minusta olisi pitänyt pienituloisten maksuja
alentaa suuremmalla prosentilla, jotta se edellinen, kaksi vuotta
sitten tehty virhe olisi voitu korjata.
Ensimmäinen varapuhemies:
Totean, että tässä yhteydessä puhumme
nyt terveydenhuollon maksukatosta ja vasta seuraavassa kohdassa
päivähoitomaksuista.
Anu Vehviläinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kaksi kommenttia: Ensinnäkin ikärajan
nosto 15 vuodesta 18 vuoteen, mitä perustellaan johdonmukaisuudella
täysi-ikäisyyteen ym. liittyen, on oikein hyvä parannus.
Mutta totean tässä samalla sen, että kun
meillä pari viikkoa sitten salissa oli keskustelussa kansaneläkkeen
lapsikorotusten palauttaminen, niin siinä taas hallitus
ei halunnut nähdä tätä loogisuutta,
vaan siihen jäi edelleen 16 vuoden ikäraja. Siinähän
keskustalla on oma rinnakkaislakialoitteensa sen suhteen.
Sitten toinen asia liittyen maksukattoon: Vaikka maksukaton
sisältö ja toimeenpano ei olekaan tässä esillä,
en voi olla ottamatta esille, kun on tullut kokemusta tästä asiasta
viimeisen vuoden ajalta, että maksukatossa on hyvä tavoite,
mutta se on toteutettu aivan kummallisella tavalla. En voi olla
ihmettelemättä, miten tämmöinen
järjestelmä on saatu aikaiseksi, joka on sekä potilaan, asiakkaan
että myös vielä henkilöstön
kannalta aivan järjettömästi toteutettu.
Ihmettelen sitä, miten terveyskeskuksissa ja sairaanhoitopiireissä on
varaa käyttää henkilöstöresursseja
tämmöiseen moninkertaiseen byrokratiaan. Ihmettelen myös
sitä, miten vanhukset tai muut henkilöt, jotka
tarvitsevat avustavaa henkilöstöä käydessään terveydenhuollossa
tai vaikka keskussairaalassa asioimassa, voivat tästä byrokratiasta
selvitä. On järjetöntä, että jokainen
lippu ja lappu pitää säilyttää;
sitten on olemassa vielä kortti, jota täytetään
jokaisen käynnin yhteydessä; sitten mennään
lippujen ja lappujen ja sen kortin kanssa, kun on saatu täyteen
se katto, sitä selvitystä tekemään,
ja saadaan sitten kortti, jolla pärjää sen
kalenterivuoden. Pidän kyllä erittäin
epäonnistuneena käytännön toteutusta.
Liisa Hyssälä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Aluksi haluan todeta, että Suomessa
terveydenhuollon asiakasmaksut ovat erittäin
korkeat. Suomalaiset kotitaloudet maksavat 24 prosenttia terveydenhuoltomenoista,
joka osuus on ilman muuta EU:n alueella korkein. Onneksi täällä on
ministeri Soininvaara tämän kuulemassa: siis todellakin
meillä on huippumaksut. Tämä on johtanut
siihen, että osa kansalaisista ei myöskään
maksujen takia pysty käyttämään
terveyspalveluja tarvitsemassaan määrin eikä myöskään sen
takia tietenkään, että he eivät
pääse palveluihin. Se, että he eivät
pääse palveluihin tai saa niitä, on entistä arkipäiväisempää maakunnissa,
kun lääkäripula ja muu henkilökuntapula
on niin huutava.
Tämän takia ihmettelen tässä esityksessä erityisesti
hammashoitokohtaa. Mikään olemassa oleva fakta
ei puolla tätä, että hammashoito tulisi maksulliseksi
18-vuotiaille, eivät kansanterveydelliset syyt eivätkä mitkään
fiskaaliset syyt. En ymmärrä, miten tähän
on voitu päätyä.
Täällä todetaan näin, että nuorison
hammasterveyden parannuttua merkittävästi viimeisten vuosikymmenien
aikana 18-vuotiaalla on varsin harvoin tarve käyttää hammashoitoa.
Jos se on näin harvoin, niin minkä takia ikärajaa
sitten muutetaan? Fiskaalisista syistä se ei varmasti sitten
ainakaan ole tarpeen, koska tämän mukaan heillä ei
ole mitään erityisempää hoidon
tarvetta ja näin ollen tilanne on ikään
kuin nonsense tämän ikäryhmän
kohdalta. (Ed. Akaan-Penttilä: Se yhdenmukaistettaisiin!) — Minkä takia
tämä pitää yhdenmukaistaa? Mikä on
se syy? Siis on aivan käsittämätöntä,
että lukion viimeisellä luokalla olevan yhtäkkiä pitäisikin
maksaa omasta hammashoidostaan, kun hän käy vielä koulua. Hän
on täysin kouluhammashuollon piirissä tähän
saakka. Minkä takia tämä potilas—lääkäri-suhde
pitäisi katkaista? Tässähän
katkaistaan lääkärisuhde. Eihän
näillä 18-vuotiailla ole mahdollisuutta mennä maksulliseen
hoitoon. Mistä heillä se raha on, jos vanhemmilla
sitä rahaa ei ole?
Hyvin monilla tämän ikäisillä sitä paitsi
on hyvin paljon hoidon tarvetta. Heillä on erityisesti
oikomishoidon tarvetta. Heillä voi olla vakaviakin purentaan
liittyviä häiriöitä, jotka muun muassa
esteettisistä syistä voivat — korostan: voivat — aiheuttaa
joitakin mentaalisia häiriöitä. Heidän
on oltava kouluhammashuollon piirissä. Sen sijaan terveyskeskuksen
hammashuolto on jatkuvasti korottanut — siellä ed.
Kekkonen hymyilee terveillä hampaillaan — koko
ajan näitä maksuja. Olen itse ollut toissa kesänä terveyskeskuksessa
terveyskeskushammaslääkärinä ja
saatoin todeta, että sielläkin, ajatelkaa, ne
maksut ovat joillekin liian korkeat, jotta potilaat pystyvät
niitä terveyskeskusmaksuja maksamaan. Millä he
pystyvät sitten yksityiselle maksamaan vielä korkeampia
maksuja, vaikka sairausvakuutus tulee siihen mukaan? Nyt tietenkin
kiitettävästi tulee sairausvakuutus ensi vuonna
myöskin muilla ikäryhmillä mukaan, mikä on
hyvä päänavaus. Mutta tämä on
täysin käsittämätöntä,
ja haluaisinkin ministeriltä kysyä, mihin tämä perustuu.
Mitkään kansanterveydelliset seikat tätä eivät voi
puoltaa, vaan päinvastoin pitäisi korottaa niiden
ikärajoja, jotka ovat siellä kontrollissa. Nythän
meillä on syrjäytyneitä nuoria, jotka
edelleen niiden terveyskeskushammaslääkärien
mukaan, joilta olen tämänkin tapauksen johdosta kysynyt,
sanovat, että ne ovat entistä graavimpia ne tapaukset,
jotka sieltä tulevat. On todella juurihoidon tarvetta jne.
Kynsin hampain pitäisi tämä nuoriso pitää siellä terveyskeskuksissa
ja säännöllisen hoidon piirissä.
Tässähän he tippuvat nyt täysin
oman onnensa nojaan ja oman aktiviteetin varaan sen suhteen, miten
hoitoa saavat. Mikään yhdenmukaistaminen ikärajoissa
ei puhu tämän puolesta.
Sari Sarkomaa /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Ihan tässä ed. Stenius-Kaukoselta
kysyisin, kun hän totesi, että aivan liian alhaisella
tulotasolla maksukatto tulee vastaan, mikä ongelma siihen
sisältyy. (Ed. Stenius-Kaukonen: Päivähoitomaksuista
puhuin silloin!) — Ilmeisesti sitten puhutaan vähän
eri aiheesta; nyt puhutaan maksukatosta.
Arvoisa rouva puhemies! Pidän hallituksen esitystä kohtuullisena
ja ihan hyväksyttävänä. On aivan
selvää, että kun ikärajoja yhdenmukaistetaan,
se merkitsee myöskin sitä, että joissakin tapauksissa
ikärajat nousevat. Vaikka aivan perustellusti äskeisessä puheenvuorossa
asiaa pohdittiin, silti pidän hyvänä,
että kaiken kaikkiaan meidän sosiaaliturvalainsäädäntöämme
selkeytetään, ja tässä asiassa
tämä esitys on askel eteenpäin.
Ministeri Soininvaaralle haluaisin todeta, että sosiaali-
ja terveysvaliokunnassa on varsin vaikea arvioida maksupoliittisia
esityksiä, koska tämä maksujärjestelmä on
kovin monimutkainen. Siellä on kannustinloukkuja. Se ei
välttämättä ohjaa siihen suuntaan,
mitkä meidän sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteemme
ovat. Siellä on ongelmia laitoshoidon ja avohoidon rajoilla.
Todella toivoisin, että tästä kokonaisvaltaista selvitystä tulisi
ja sitä kautta meidänkin olisi täällä helpompi
arvioida näitä lakiesityksiä.
Samoin tästä maksukatostakin: tätähän
on arvioitu koko ajan. Olen vähän ihmeissäni,
kun ei tästä kiitosta ole saatu. Tämä on
erinomainen uudistus. Jos ajatellaan, kuinka paljon meillä on
tosiaan näitä maksuja, niin tämä maksukatto
todella helpottaa niiden henkilöiden tilannetta, joilla on
paljon sairautta ja paljon maksuja. Olen samaa mieltä siitä ed.
Vehviläisen kanssa, että byrokratia pitäisi
tästä saada purettua. On hyvä, jos mietitään
sitä, miten tästä tehtäisiin
yksinkertaisempi. Mielestäni se oli erittäin hyvä puheenvuoro,
jonka esititte.
Ensimmäinen varapuhemies:
Toivon, että pyydätte varsinaisia puheenvuoroja,
koska listalla on vain yksi puheenvuoro.
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin maksukatosta: Siitähän
tuli hieman vaikea toteutettava eduskunnassa, kun eduskunta katsoi,
että se menettely, jota lakiesityksessä esitettiin,
loukkaisi tietosuojaa. En tiedä, kun se on näitten
asiakkaitten tietosuoja, kumman puolella tässä oikein
eduskunta oli, sen takia, että kyllähän
se sitten merkitsee, että moni vanhus jää ilman
tätä etua, kun sen takia, että häntä niin
tietosuojaloukkaukselta varjeltiin, sitten ei saada tietää,
kuinka paljon hän on maksuja käyttänyt.
Maksukattoahan kuitenkin vastikään eduskunnan
hyväksymällä esityksellä on
siinä mielessä yksinkertaistettu ja korjattu, että siitä on
tehty kalenterivuoteen sidottu, kun siinä oli aikaisemmin
tämmöinen kiertävä 12 kuukauden
jakso, johon miinuskirjajärjestelmä ei kertakaikkisesti
soveltunut.
Todettakoon, että on totta, että meidän
terveydenhuollon maksumme ovat varsin korkeita. Ne muuttuvat ehkä vähän
siedettävämmiksi, jos ei lasketa, mikä on
maksujen osuus terveydenhuollon menoista vaan mikä on maksujen
osuus tuloista, koska meillähän terveydenhuoltomenot, kuten
tiedetään, ovat kansainvälisesti varsin
matalat, jolloin kun niistä on iso prosenttiosuus, tavallaan
se näyttää isommalta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa
prosenttiosuus on vain 16, kun meillä se on minun mielestäni
kyllä vain 20 — voi olla, että puhumme
eri vuodesta nyt. Joka tapauksessa 16 prosenttia Yhdysvaltain bkt-osuudesta, joka
on myös 16, on paljon isompi kuin meidän 20 prosenttiamme
bkt-osuudesta, joka on 7. Sillä tavalla nämä eivät
ole aivan vertailukelpoisia.
Joka tapauksessa se, että tässä tosiasiassa maksukatto
alenee 6 prosenttia, merkitsee tietysti sitä, että tämä raskas
rasitus ei silloin kohdistu niin epäsosiaalisesti, koska
maksukatto, jos sitä osataan käyttää,
tulee vastaan. Sosiaali- ja terveysministeriössä on
harkintaa siitä, että yhdistettäisiin
kaikki kolme maksukattoa — tai oikeastaanhan meillä on
neljä maksukattoa: on kuljetusten maksukatto, lääkehoidon
maksukatto, sitten vielä periaatteessa on terveyskeskusmaksujen
maksukatto — yhdistettäisiin nuo kolme isoa maksukattoa
yhdeksi maksukatoksi, niin kuin Ruotsissa on tehty. Se, että niillä on
kaikilla eri maksaja, ei tee yhdistämisestä mitenkään
yksinkertaista. Tässä vaiheessa ainakin toivoisi,
jos näin tehdään, eduskunnalta tiettyä myötämielisyyttä tietosuojalainsäädännön
suhteen, koska muuten siitä ei tule kertakaikkisesti yhtään
mitään.
Sitten todettakoon, että on aivan totta, että meidän
maksujärjestelmämme on äärimmäisen sekava
ja, täytyy sanoa, jossakin määrin jopa
aivan käsittämätön erityisesti
avohuollon maksujen osalta. Osa on tulosidonnaisia, osa tulosidonnaisia
henkilökohtaisesti, osa perhekohtaisesti jne. Tämä kokonaisuus
ei tunnu kovin hyvältä. Ministeriössä on
meneillään kaksikin selvitystä, toinen
virallisena ja toinen epävirallisena. Virallinen selvitys
tarkoittaa avohoidon ja laitoshoidon maksujen yhtenäistämistä ja
niitten jonkinlaisen sisäisen logiikan aikaansaamista.
Epävirallisempi selvitys koskee sitä, että maksu
perittäisiinkin kunnalle eikä hoitolaitokselle
ja kunnalta tulisi kerran kuukaudessa lasku kaikesta siitä,
mitä on käytetty. Jos näin tehtäisiin,
voisimme huomattavasti järkevöittää ja
myös muuttaa sosiaalisemmaksi koko maksukäytäntöä,
koska silloin kaikki nämä maksukatot sun muut
tulisivat huomattavasti yksinkertaisemmiksi. Nyt jokainen hoitolaitos
perii omat maksunsa, ja kun potilas saatetaan lähettää usein
laitoksesta toiseen, tulee aika kohtuuttomia tilanteita ja myös
ehkä hyvin paljon pienten maksujen keräämiseen
liittyvää byrokratiaa.
Liisa Hyssälä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Tervehdin ilolla, jos maksukatto yhdistetään
meillä. Miksi me emme kykenisi siihen samaan tietosuojankin
alueella, mitä Ruotsi on tehnyt, eihän siellä ole
sen kummempaa? Jokin vuosi sitten katto oli Ruotsissa 800 kruunua,
tai onkohan nyt noussut, mutta todella ruotsalaisille sairastaminen
on, voi sanoa, ilmaista tai miltei maksutonta verrattuna meihin.
24 prosenttia on Turun sairaanhoitopiirin johtajan Aki Lindénin
luku tästä maksusta. Yritin Stakesista tarkastaa
sitä, mutta en saanut selvyyttä. Tämä oli
hänen virallinen lukunsa kansanedustajille.
Terveyskeskusten hammashoidostahan nyt selvästi sysätään
nuoria ikäluokkia, koululaisia, pois ja otetaan sitten
maksavampia asiakkaita tilalle. Tämä on vastoin
kaikkia hoitoeettisiä periaatteita silloin, kun meillä on
pysyvät potilas—lääkäri-suhteet
koululaisilla ja koulu kesken. Tätä ei voi millään
hyväksyä. Olisin odottanut, että ministeri
olisi tähän puuttunut vastauksessaan. Tästä jää kyllä ministeri
Soininvaaran ministeriuralle pitkä miinus, jos tätä olette
hyväksymässä.
Anu Vehviläinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Palaan vielä maksukaton käytännön
toteutuksen kehittämiseen. Minusta on hyvä, jos
ministeriössä mietitään siihen
malleja. Se täytyisi saada todella nopeasti aikaiseksi.
On järjetöntä, jos on vielä lapsia
vanhemmilla mukana, monen potilaan lappuja ja lippuja kerätä yhteen.
Ihan hulluinta minusta se todellakin on vanhempien ihmisten kannalta,
semmoisten kannalta, jotka eivät pysty huolehtimaan omista
asioistaan. Kyllähän meidän pitää osata
tässä byrokratiassa elää, mutta
heitä on suuri joukko ja he ovat sairastavampia ihmisiä kuin
me keskimäärin. Miten he pärjäävät?
Sitten on se toinen puoli, että byrokratian pyörittämiseen
menee hukkaan resursseja. Minulla on se käsitys, että aika
monessa sairaanhoitopiirissä on jopa jouduttu palkkaamaan
lisää henkilöstöä.
Se on ihan hullua, koska sitä tarvittaisiin nimenomaan
terveydenhuollon puolella eikä byrokratian puolella.
Tässä juuri itse tutkiskelen omaa lappuani, joka
todellakin täyttyi aika nopeasti. Parissa kolmessa kuukaudessa
tuli katto kaikin puolin vastaan. Tällä minä olen
kulkenut, ja tämä on Kuntaliiton lomake, että kai
tässäkin olisi jotain kehitettävää,
mutta ei Kuntaliittoa varmaan tästä voi syyllistää,
että on tehty huono lomake. Mutta se on minusta ihan typerää,
että ei luoteta siihen, kun tähän laitetaan
leimoja, vaan silti pitää olla jokainen kuitti
mukana, ja sitten sen taas joku henkilö laskee. Tämä kortti
on numeroltaan 1045, ja tuhannessakin kortissa on aika paljon käsiteltävää.
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara
Arvoisa puhemies! Ehkä ed. Hyssälälle
olisi sanottava, että tässä on todellakin
kysymys siitä, että kovin kirjavat ikärajat
yhtenäistetään. Ed. Hyssälän
puheenvuoro minusta viittasi siihen, että hän
haluaisi ilmaisen hammashoidon koko väestölle,
koska en ymmärrä, mitä ikäluokkaa nuo
perustelut eivät koskisi, joita hän käytti.
Minusta on tämän hallituskauden suuria saavutuksia,
että me yleensä olemme saaneet koko väestön
tuetun hammashoidon piiriin. Sitten jos halutaan siirtyä siitä ilmaiseen
hammashoitoon, silloin varmasti olisi järkevää siirtyä kokonaan
ilmaiseen terveydenhuoltoon kehon muittenkin osien osalta. Se on
sitten kokonaan oma asiansa ja maksaa taas muutaman miljardi markkaa,
mutta luulen, että terveydenhuollossa meillä on
tärkeämpiä rahareikiä kuin tämä.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:
Arvoisa puhemies! Aikaisempaan: Kiitos ministeri Soininvaaralle,
jos hän on jo yhden euron poliklinikkamaksusta pyyhkinyt
ylitse. Katsotaan, voidaanko vielä lisää poistaa,
koska kommenttini puheenvuorossa liittyivät siihen, mitkä olivat
aikaisemmat tiedot, jolloin korotus oli 14 prosenttia.
Maksukäytännöstä haluaisin
vielä todeta sen, että esimerkiksi Tampereen yliopistollisessa
sairaalassa on palkattu yksi henkilö näitä maksukortteja
käsittelemään. Kun me lakia teimme, minä en
kyllä ymmärtänyt, että tietosuojasta
voi tulla näin suuri ongelma. Potilaaltahan yleensä kysytään,
kun hän menee sairaalaan, saako hänen tietojansa
lähettää toiselle lääkärille,
toiseen hoitopaikkaan. Rasti ruutuun pannaan heti. Se on kyllä voimassa
niin kauan aikaa kun potilas siellä käy. Yhtä hyvin
voitaisiin laittaa toinen rasti, että saa antaa maksuja
koskevat tiedot toiselle. Näin ollen ne menisivät
automaattisesti. En ymmärrä, että tätä asiaa
ei ole pystytty hoitamaan paremmin. Toivon, että ministeriö pystyy
tätä asiaa viemään eteenpäin.
Kun valiokunta vieraili Ranskassa, oli tosi mukava nähdä,
minkälainen kortti heillä oli. Se kävi
paitsi näiden maksujen maksamiseen, myöskin lääkkeiden
ynnä muiden korvauksiin; yhdellä ja samalla vakuutuskortilla
hoidettiin kaikki. Me luulemme olevamme tietotekniikan eturivin
maa, mutta tuntuu siltä, että emme olekaan eturivissä joka
asiassa.
Kalevi Olin /sd:
Arvoisa puhemies! Ajatukseni oli todeta oikeastaan sama, jonka
ed. Stenius-Kaukonen sanoi. Tältä osin informaatioyhteiskunta
on meillä myytti, jos ei asiaa kyetä hoitamaan
esimerkiksi apteekkien ja sairaaloiden kautta tarvittaviin valtion
yksiköihin. Se on täysin mahdollista.
Toisaalta tuntuu joskus, että tietosuojaa käytetään
myös asioiden kehittämisen esteenä. Kyllähän
meillä on jo nyt sellainen käytäntö olemassa, että esimerkiksi
röntgenkuvat voidaan digitaalisessa muodossa siirtää sairaalasta
toiseen ja asiakaspotilas kiireisen leikkauksen takia kuljettaa siihen
sairaalaan, jossa on tiettyä kirurgista osaamista.
Toisaalta on todettava, kuten ministeri sanoi, hallituksen ansioksi
se, että muistini mukaan noin 20 vuoden yrittämisen
jälkeen maksukatto saatiin maahan. Myös tämä,
kuten ministeri aivan oikein totesi, että hammashuolto
on nyt kattava tämän vaalikauden aikana koko väestön,
on kiistatta merkittävä kansanterveydellinen saavutus.
Liisa Hyssälä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Vielä hiukan hammashuollosta.
Meillähän on hammashuolto ollut nuorten aikuisten
ja siitä ylöspäin olevilla ikäluokilla
alta arvostelun, jos meitä muihin sivistysmaihin verrataan.
Meillä ovat olleet hammashuollon asiakasmaksut liian korkeat,
jotta ihmiset pystyisivät palveluita käyttämään,
edes välttämättömiä palveluja.
Kaksi ikäluokkaa kerrallaan on sairausvakuutuksen korvausten
osalta edetty silloin, kun edettiin, kunnes tuli pysähdys.
Jako ikäluokkiin, jotka saavat subventiota yksityisellä puolella,
ja niihin, jotka eivät saa, on ollut todella keinotekoinen.
Asuinpaikka on ollut aivan ratkaiseva sille, mitä hammashuollosta
on yleensä joutunut maksamaan ja minkä tasoisia
palveluita on saanut, saako erikoishammaslääkärin
palveluja jne. Ongelmallisin tilanne on ollut suurissa kaupungeissa,
joissa terveyskeskus ei ole kyennyt hoitamaan itse asiassa kuin
murto-osan. Juuri koululaisikäryhmään
ovat kaikki sentään pystyneet, josta juuri äsken
huolta kannoin. Näillä lapsilla ja nuorilla kuitenkin
on terveydenhuollon ja kansanterveyden menestystarina. Suomessa
on saavutettu erittäin hyviä tuloksia, ja sen
takia näistä tuloksista olisi kynsin hampain pidettävä kiinni eikä annettava
tilanteen romuttua. Meillähän on nyt yksilölliset
tarkastusvälit kaikilla, jotka ovat terveyskeskuksen hoidon
piirissä. Siellä kyllä asiantuntijat
kartoittavat riskipotilaat ja ottavat heidät tiheämpiin
hoidontarkastusväleihin, ja muut ovat hoidossa harvemmin.
Ministeri Soininvaara, ei kannata kantaa huolta siitä,
että nämä 18- tai 19-vuotiaatkaan, jotka ovat
maksuttomassa hoidossa olleet, kävisivät siellä turhaan.
Heille on määrätty tarkastusväli, ja
riskipotilaat todellakin käyvät useammin. Nykyaikaisilla
lääketieteellisillä testimenetelmillä, useimmiten
syljestä otetuista näytteistä, voidaan määrittää tarkastusvälit
hyvinkin tarkasti. Vain silloin potilas tulee hoitoon, kun siihen
katsotaan olevan aihetta. Näillä tekijöillä edelleen
perustelen, että tämä ikäraja
on täysin käsittämätön.
Nyt todellakin yritetään, että kunnat
voisivat saada maksavia potilaita. Ymmärrän kuntien
talouden, mutta minkä takia taloutta ruvetaan paikkaamaan
ja pönkittämään juuri nuorten
kustannuksella?
Ministeri äsken totesi, että tämä ei
ole se kiireellisin terveydenhuollon asia, tai jotain muuta. En
näe, miksi tämä ei olisi samalla viivalla
kuin jokin toinen sairaus. Kyllä kai suun alueen sairaudet
ovat sairauksia siinä, missä jokin muukin, ja
jos siellä on terveempiä, heidät on seulottu pois,
sairaammat on seulottu hoitoon. Kyllä nämä,
jotka hoidossa ovat, tarvitsevat hoitoa. Minusta 18-vuotiaita, jotka
ovat koulussa, ei pidä laittaa vanhempien kontolle. Siinä on
monta muutakin kustannuserää. Nykyjärjestelmä on osoittanut
tarpeellisuutensa. Se on tuottanut hyviä terveystuloksia,
terveyshyötyjä, jotka ovat mitattavissa, ja ne
on mitattu. Se on myöskin tuottanut taloudellisesti mitattavissa
olevia hyötyjä.
Meillä koko aikuisväestö tulee ensi
vuonna subventoidun hoidon piiriin, joko terveyskeskuksiin tai yksityiselle.
Se on tietenkin hyvä asia, josta olemme kaikki iloisia.
Se on vuosien taistelujen tulos. En tiedä, minkälainen
kaaos terveyskeskuksiin tulee, jos tulkitaan, että kaikki
voivat sinne todellakin hoitoon hakeutua, kuinka pitkiä jonoja
sinne tulee. Se on toinen luku historian lehdellä, mutta
pitäisi sitäkin vähän ennakoida.
Erityisesti kannan huolta sairausvakuutustaksan jälkeenjääneisyydestä.
Eikö olisi, ministeri, nyt aika ruveta puhumaan asioista
ihan oikeilla nimillä? Jos korvataan 40 prosenttia, niin
puhutaan sitten 40 prosentista. Aivan turha puhua 60 prosentista,
jos sitä ei ole olemassakaan. Näissä voitaisiin
siirtyä ihan reaaliaikakauteen. Jos korvataan 36 prosenttia,
taksan mukainen määrä, sairausvakuutuksesta,
niin puhuttaisiin ihan oikeista asioista. Jatkuvasti potilaita hämätään
sillä, että korvataan 60 prosenttia, vaikka potilas sitten
huomaa, että eihän tämä ole
se 60 prosenttia. Mikä ihmeen vaikeus siinä on,
ettei voida ruveta puhumaan oikeilla nimillä?
Ministeri Soininvaara, joka on tilastotieteilijä, kyllä osaa
hyvin nämä statistiset asiat. Voisin vedota tässäkin,
että myöskin sairausvakuutusjärjestelmä ja
taksoitukset tarvitsevat statistiikkaa, jossa käytetään
hyvin eksakteja termejä.
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara
Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä toivoi, että hammashoito
olisi samassa asemassa ikärajojen suhteen kuin muutkin
hoidot. Näin tässä juuri tehdään.
Maksullisen ja maksuttoman hoidon raja tulee kaikissa hoidoissa
nyt 18 vuoteen, kun se oli terveyskeskuksessa aikanaan 15 vuotta, muussa
sairaanhoidossa 18 vuotta ja hammashoidossa 19 vuotta. Tämän
jälkeen kaikkien kehon osien osalta se on nyt 18 vuotta.
Minusta tässä ed. Hyssälän toive
toteutuu aivan erinomaisesti.
Sairausvakuutus kuuluu ministeri Perholle, mutta todettakoon,
että meillä ei ole kiinteitä taksoja,
vaan jotkut hammaslääkärit noudattavat
sitä taksaa, josta toteutetaan 60 prosenttia, jotkut ottavat
kaksinkertaisen hinnan. Potilas sitten joutuu hakeutumaan sinne
sun tänne. Ei voida tehdä sillä tavalla,
että korvaus on 60 prosenttia siitä taksasta,
jonka hammaslääkäri sattuu kulloinkin keksimään.
Sellainen mahdollisuus olisi vain, jos meillä olisi hintasäännöstely.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Pidän tämän esityksen
ongelmakohtana asiakasmaksuasetukseen liittyvää muutosta,
jolla maksukertymää kasvatetaan 6 prosentilla
eli esityksen mukaan arviolta 150 miljoonalla markalla. Alustavien
asetusluonnosten mukaan eräät korotukset ovat
korkeampiakin. Esimerkiksi syöpäpotilaiden tai
munuaissiirtopotilaiden tarvitsemien sarjahoitojen maksuihin ehdotetaan
lähes 20 prosentin korotusta. Mielestäni tämä suunta
on aivan väärä. Suomi loistaa jo nyt
tilastojen kärjessä, kun vertaillaan Oecd-maiden
terveydenhoitomaksujen omavastuuosuuksia. Eli sairastaminen tulee
suomalaiselle potilaalle kalliiksi.
Maksukattoa ei onneksi korotettu ennalta sovitulla tai suunnitellulla
tavalla, mutta se on jo entuudestaan tavattoman korkea, jos sitä verrataan
vaikkapa Norjan ja Ruotsin noin 1 000 markan suuruisiin
maksukattoihin. Ihmettelinkin sitä, että ed. Stenius-Kaukonen
piti esitystä tältä osin erittäin
hyvänä. Mielestäni sitä ei voi
erittäin hyvänä pitää,
vaan olisi pitänyt pyrkiä madaltamaan maksukattoa
tässä yhteydessä.
Lisäksi pidän ongelmallisena sitä,
että maksuja korotetaan ylipäänsä euromuutosten
yhteydessä. Tämä on vastoin valtioneuvoston
oman talouspoliittisen ministerivaliokunnan ohjeistusta.
Liisa Hyssälä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Ministeri käsitti ilmeisesti
tahallaan väärin puheeni, jonka monessa puheenvuorossani
olen tuonut esiin. Elikkä eihän se suun terveys
ole näillä erilainen kuin muilla. Minähän
puhuin sairaudesta enkä siitä, että näitä pitäisi
ikärajan puolesta sen takia tästä muuttaa.
Mitä tulee sairausvakuutuslakiin, silloin, kun laki
säädettiin, puhuttiin oikeilla termeillä.
Sehän oli silloin 60 prosenttia. Kaikki tiesivät,
että saa 60 prosenttia. Mutta kun sitä taksaa
ei ole tarkastettu ja se laahaa jäljessä, tilanne
on aika murheellinen. Minusta se on potilaitten pettämistä, ettei
puhuta oikeilla nimillä. Kyllä minusta taksaa
pitää tarkastaa tai alkaa puhua oikeasta prosentista.
Leea Hiltunen /kd:
Arvoisa puhemies! Haluan myöskin korostaa taksojen
merkitystä sillä tavalla, että ne ovat
yhdenmukaiset korvauksen kanssa, niitten täytyy kulkea
yhtä jalkaa. Silloin sairastavat henkilöt voivat
kokea niin, että he eivät tule petetyiksi, kun
todella puhutaan näistä prosenteista, että jotain
korvataan 60-prosenttisesti tai muuten.
Tässä hallituksen esityksessä on
paljon hyvää. Toivon, että sitä valiokunnassa
myöskin vielä hiotaan ja käydään
keskustelua siitä, onko todella mahdollista miettiä vielä hammashuollon kohdalla,
kun alennetaan maksuttoman hammashoidon rajaa 19 vuodesta 18 vuoteen.
Aivan kuten ed. Hyssälä puheenvuorossaan tarkasteli
tätä laajasti, näihin asioihin minun
mielestäni pitäisi pysähtyä.
Ei aina kaikkea tarvitse yhdenmukaistaa, jos ajatellaan, että näillä ikävuosilla
on oma merkityksensä ollut. Pidän toki sitä hyvänä,
että lääkärissäkäynti-ikärajaa
nykyisestä 15 vuodesta nostetaan 18 vuoteen, koska meidän
täytyy todella pitää huoli nuortemme
terveydestä, että he olisivat todella työkykyisiä ja
valmiita, sillä tavalla heidän terveydestään
huolta pitää.
Maksukatosta: Olisin nähnyt, että tässä yhteydessä olisi
ollut syytä ottaa maksujen erilaisten maksukattojen yhdistäminen
ja vielä se asian tarkastelu, että meillä on
paljon sairailla, vanhuksilla, vammaisilla kuluja, jotka eivät
kuulu maksukattojen piiriin. Tämä olisi syytä ottaa
uudelleen tarkastettavaksi, koska sairaille tulee kuluja, jotka
ovat kohtuuttomia.
Keskustelu päättyy.