Antero Kekkonen /sd:
Herra puhemies! Tätä puheenvuoroa en käyttäisi,
ellen näkisi salissa yhtä lääkäriä.
Tässä lainsäädännössä on
kysymys siis kuolemansyyn selvittämisestä. Tämähän
on hyvin herkkä asia. Perusteluissa todetaan: "Kuolemansyyn
selvittämisen yhteydessä tehdään
usein oikeuslääkeopillisia tutkimuksia. Oikeuslääkeopillisista
tutkimuksista suoritettavista korvauksista säädetään
oikeuslääkeopillisten tutkimusten toimittamisesta
tulevasta korvauksesta annetussa asetuksessa. Asetus koskee paitsi
kuolleille myös eläville ihmisille suoritettavia
oikeuslääkeopillisia tutkimuksia."
Mikä on se seikka, mikä tässä nyt
askarruttaa?
Ensinnäkin kyse on äärimmäisen
vakava. Se on siis oikeustieteellinen kysymys ja lääketieteellinen
kysymys; kaksi perusfunktiota ikään kuin yhdessä.
Kun puhutaan asetuksesta, se vaikuttaa hieman kepeälle
tämän asian yhteydessä, kun tämä asia
sisältää aivan olennaisia perustuslaillisia
elementtejä.
Kysymys numero kaksi: intimiteettisuoja tällaisessa
kysymyksessä. Tämä esitys vastaa siihen
suhteellisen huonosti, ja vallankin, kun tämä asetus
kummittelee täällä näin isosti,
se suorastaan panee vähän pelkäämään,
onko tässä tapahtumassa jotain sellaista, joka
yksilön suojaa jos ei nyt murentaisi niin kuitenkin väheksyisi.
Kun tähän sitten lisätään
se, että hyvin usein varsinkin iäkkäät
ihmiset esittävät erilaisia arvioita siitä,
tiedettiinköhän, miksi joku kuoli, vai ei, tehtiinkö tutkimus
vähän huolettomasti vai ei, näillä tekijöillä minua
tämä laki askarruttaa.
Mutta kun hyvään puheenvuoroon kuuluisi tietysti
se, että pitäisi sanoa, miten tätä pitäisi korjata,
niin siihen minusta ei ole. Mutta kun näen ed. Akaan-Penttilän
salissa, jätän nämä kysymykset
ikään kuin leijumaan ilmaan.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kun minä luin kyseisen hallituksen
esityksen läpi, minulle ei herännyt tällaisia
huolenaiheita. Se, että toiminta muutetaan asetuspohjaiseksi
valtioneuvoston asetuksen kautta, ei luo mitään
huolenaiheita, enkä sillä lailla havainnut tässä mitään
perustuslaillista ongelmaakaan. Se ehkä johtuu siitä,
että minulla on kyllä erittäin hyvä käsitys
meidän oikeuslääketieteemme tasosta sekä menneiltä vuosilta
että nyt. Voin ed. Kekkoselle niistä monia henkilökohtaisia
esimerkkejäkin kertoa.
Kuolemansyyn tutkimus on ollut vuosikymmenet Suomessa sillä tasolla,
että epämääräisin kriteerein
ei oikeastaan hautaan käsittääkseni kukaan
suomalainen ole päässyt. Ennen kuin hautauslupa
annetaan, tarvittaessa poliisiviranomaiset hyvin herkästi
ovat tutkimuksissa mukana. Lääkärihän,
joka kirjoittaa kuolintodistuksen, ei Suomessa kirjoita sitä,
jos hän ei ole henkilökohtaisesti hoitanut potilasta
ja sillä lailla tiennyt koko sairauden kirjon, mikä ihmisessä on.
Jos vanha ihminen kuolee, se ei ole niin sanotusti kova yllätys.
Sen sijaan jos nuori ihminen kuolee, yleensä se johtaa
aina jonkinlaisiin oikeuslääketieteellisiin selvityksiin,
ellei välitöntä kontaktia lääkärillä ole
ollut sitä ennen niin, että hän voi etukäteen
olettaa, että tässä tulee näin
ikävästi käymään.
En näe, että meidän systeemimme millään lailla
tältä osin vuotaisi. On hyvä kyllä,
että ed. Kekkonen kantaa siitä huolta.
Keskustelu päättyy.