Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Suomi on 2002 alkaen osallistunut ISAF-operaatioon Afganistanissa. Päätös eduskunnassa tehtiin... (Hälinää)

...tuolloin pitkäjänteisenä sitoumuksena, vaikka muodollisesti aina kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan. Ymmärsimme alusta alkaen, että tehtävä tulee olemaan vaikea, vaativa ja pitkäaikainen. Katsoimme, että meillä on sellaista osaamista kriisinhallinnasta ja rauhan ja vakauden rakentamisesta, joka voi auttaa tuota maata vakauden, rauhan, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioituksen vahvistamiseksi.

Kun operaatio on nyt päättymässä ja sen myötä vastuu Afganistanin turvallisuustilanteesta siirtyy kokonaisuudessaan maan omille turvallisuusjoukoille, on perusteltua katsoa, mitä tämän 12 vuoden aikana on saatu aikaiseksi. Afganistanin vakauttamis- ja jälleenrakennustyö aloitettiin 2000-luvun alussa sortuneen valtion oloissa. Esimerkiksi vuonna 2001 Afganistanissa noin miljoona lasta kävi koulua, nykyään 8,5 miljoonaa lasta, joista 40 prosenttia on tyttöjä. Yksi keskeisistä saavutuksista onkin tyttöjen ja naisten koulutukseen pääsyn edistäminen. Tämän saavutuksen arvo nähdään myös Afganistanissa niin laajasti, että suurin osa talebaneistakaan ei enää vastusta naisten kouluttamista.

Vastaavia hyvän kehityksen tunnuslukuja voi esittää monelta alalta, kuten selonteossa tehdään. Sitä, että kaikki saavutetut edistysaskeleet ovat edelleen hauraalla pohjalla, ei voi kuitenkaan kiistää. Se on myös syy siihen, että kansainvälinen yhteisö ei ISAF-operaation päättyessäkään voi vetäytyä Afganistanista ja sen tukemisesta. Edelleen hauraalla valtiolla on edessään transformaatiovuosikymmen monessa suhteessa, ja tässä työssä tarvitaan kansainvälisen yhteisön tukea. Suomen kokonaisvaltaista tukea ja yhteistyötä kuvaa huhtikuussa 2013 solmittu Suomen ja Afganistanin kumppanuussopimus. Hallituksen tarkoituksena on ylläpitää kehitysrahoitusta 30 miljoonan euron vuositasolla, mikäli eduskunta sen hyväksyy. Avun tuloksellisuutta ja riskejä, mukaan lukien korruptioriskit, tulee seurata tiiviisti. Presidentti Ghanin määrätietoiset toimet Kabulin pankin epäselvyyksien selvittämiseksi ovat kuitenkin lupaava alku korruptionvastaisen taistelun kannalta.

Siviilikriisinhallintaan osallistumme EU:n poliisioperaatiossa, jonka mandaattia ollaan jatkamassa. Olemme myös tukeneet Etyjin hanketoimintaa Afganistanin vakauttamiseksi. 2002 käynnistynyt ISAF-operaatio on ollut Suomen kansainvälistä vastuunkantoa ääriliikkeiden torjunnassa. Samalla Suomi on oppinut kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan toteuttamista sekä vahvistanut omaa kansallista puolustuskykyään, kuten selonteossa kuvataan. 2001 alkanut turvallisuusvastuun siirto afgaaneille on sujunut suunnitellusti. Afganistan tarvitsee kuitenkin turvallisuusasioissa koulutus- ja neuvontatukea. Tähän työhön on suunniteltu vuodenvaihteessa Naton aloittama noin 12 000 sotilaan Resolute Support -operaatio. Suomi valmistautuu osallistumaan siihen ensi vuoden alusta noin 80 sotilaalla, jos eduskunta tämän hyväksyy.

Operaatio ei ole taisteluoperaatio, ja sen oikeusperusta on Afganistanin suostumus. YK:n turvaneuvosto on kuitenkin tällä viikolla aloittanut neuvottelut operaatiota tukevasta päätöslauselmasta. Kustannukset tästä eli lähes 18 miljoonaa euroa sisältyvät hallituksen talousarvioesityksen täydennykseen vuodelle 2015. Lisäksi tuemme taloudellisesti Afganistanin turvallisuusjoukkoja 6 miljoonalla eurolla vuodessa. RS-operaatiossa jatkamme yhteistyötä Saksan ja Ruotsin kanssa Pohjois-Afganistanissa. Operaation muuttuessa ehkä jo vuoden kuluttua Kabul-keskeiseksi jatkamme osallistumistamme esikuntatehtävissä Kabulissa.

Herra puhemies! Suomi on myös valmistautunut osallistumaan pohjoismaisen taisteluosaston valmiusvuoroon ensi vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Ruotsin johtamaan osastoon osallistuvat lisäksi Norja, Viro, Liettua, Latvia ja Irlanti. Kyseessä on viides kerta, kun Suomi osallistuu tällaiseen valmiusvuoroon. Aiemmin olemme olleet Saksan ja Alankomaiden sekä Ruotsin osastoissa mukana. Suomi osallistuu osastoon helikopteriosastolla. Pohjoismaisen osaston kokonaisvahvuus on noin 2 015 sotilasta. Ruotsin osuus tästä on noin 1 900, muiden osallistujamaiden 50—175 sotilasta. Helikopteriosasto muodostuu Maavoimien helikopteriosastosta ja tarvittavista tukielementeistä sekä esikuntaan sijoitettavista upseereista. Sen tehtävänä on toteuttaa helikoptereilla tapahtuvan operaation mahdolliset lääkintäevakuointitehtävät. Lähtökohta on, että pohjoismaisella osastolla on aito nopean toiminnan valmius, mitä osaston johtovaltio Ruotsi on eri yhteyksissä painokkaasti korostanut.

Tiiviistä seurannasta huolimatta on aina hyvin vaikea ennakoida, miten kriisit kehittyvät ja minkä kriisin hoitamiseen tätä osastoa voitaisiin tarvita alkuvuonna 2015. On arvioitu, että osaston mahdollinen käyttö saattaisi tulla kysymykseen erityisesti Afrikan kriiseissä. Samoin Lähi-idän alue voisi tulla kysymykseen. Molemmilla alueilla on vakavia kriisejä sekä käynnissä olevia YK:n ja EU:n kriisinhallintaoperaatioita.

On tässä vaiheessa vaikeata arvioida, olisiko EU:ssa edellytyksiä tehdä tarvittava yksimielinen päätös ajankohtaisessa kriisissä. Näitä osastojahan ei ole toistaiseksi käytetty. Syyt ovat olleet poliittisen tahdon riittämättömyys, taakanjakokysymykset ja kysymys valmiusvuorossa olevan taisteluosaston sopivuudesta ajankohtaisten kriisinhallintatehtävien hoitamiseen.

Suomen osallistumisen koulutus- ja perustamisvaiheen sekä valmiusajan kustannukset on huomioitu vuosien 2013—2014 talousarvioissa ja vuoden 2015 talousarvioehdotuksessa. Nämä kulut ovat yhteensä alle 5 miljoonaa euroa, mutta mahdollisen operaation aiheuttamat kustannukset katetaan lisäbudjetissa, kuten tähänas-tinen käytäntö kriisinhallintaoperaatioiden ta- pauksissa on ollut. — Kiitoksia.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Niin kuin tässä ulkoministeri totesi ja niin kuin edustajat hyvin tietävät, Suomi on tosiaan vuodesta 2002 ollut mukana ISAF-operaatiossa, ja etenkin viime vuosina se painopiste on pitkälti siirtynyt siihen, että on tuettu Afganistanin omien turvallisuusjoukkojen kehittämistä, ja tässä on onnistuttu varsin hyvin, etenkin juuri tässä kehittämistyössä. Tämä on myös ollut meidän painopisteemme Suomen osalta viime vuosina, ja nyt tämä uusi Mission Resolute Support vielä suuremmassa määrin keskittyy tähän. Suomen osalta on jo pidemmän aikaa ollut niin, että me emme ole käytännössä osallistuneet mihinkään taisteluoperaatioon vaan neuvonanto-, koulutus- ja tukitehtäviin, ja tämä uusikin operaatio on luonteeltaan juuri tällainen.

Niin kuin tässä tuli todettua ulkoministerin toimesta, Afganistan on edelleen tuen tarpeessa, vaikka maa on kehittynyt paljon viimeisen 12 vuoden aikana. Näin ollen on johdonmukaista jatkaa Afganistanissa tätä työtä. Tämä meidän joukkomme toimii siellä osana Nato-kokonaisuutta, mikä tarkoittaa myös sitä, että sopimus, jonka pohjalta toimimme, on tämä niin sanottu SOFA-sopimus, joka perustuu Naton ja Afganistanin välisiin sopimuksiin, ja se myös ulottuu sitten Suomeen, joka on operaatiokumppani. Ja tämä on sitten se puite, missä toimitaan.

Niin kuin tässä myös kai tuli jo sanottua, niin 80 on nyt se luku, millä toimitaan sitten ensi vuodesta lähtien, josta se jakauma on semmoinen, että 70 on suunnilleen siellä pohjoisessa, Mazar-i-Sharifissa, mikä on nytkin ollut toimintamme painopisteenä, ja sitten osa toimii Kabulista käsin. Pidemmän päälle on hyvin mahdollista, että koko tämä Resolute Support -missio tulee keskittymään pitkälti Kabuliin, joten jää nähtäväksi, miten kauan toimitaan neljässä suunnassa niin kuin tähän mennessä on toimittu ja niin kuin ainakin kaksi vuotta mennään tämän Mission Resolute Supportin osalta. Tämä on kokonaisuus, jossa tosiaan edelleen jatketaan Saksan johdolla ja Ruotsin kanssa yhdessä, ja tämä on osoittautunut toimivaksi konseptiksi. Ja niin kuin myös on varmasti hyvin tiedossa, nämä määrärahat, joita tämä edellyttää, sisältyvät tuohon meidän ensi vuoden talousarvioomme ja myös UM:n talousarvioon.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti tästä sotilasosaston asettamisesta — ulkoministeri kertoikin jo oikeastaan ne oleellisimmat asiat. Se, minkä voisin tähän lisätä, on se, että olemme järjestäneet myös ministeritason battlegroup-harjoituksen, tämmöisen niin sanotun political exercisen, missä ministerit harjoittelivat sitä, miten meidän tulee toimia siinä tilanteessa, jossa tämmöinen mahdollinen operaatio tulee eteen, ja miten tämä päätöksenteko toimii. Tämä oli varsin mielenkiintoista, ja siinä kävi ilmi, että kaikki maat ovat hyvin sitoutuneita siihen, että näitä taisteluosastoja pitäisikin käyttää, jos semmoinen tilanne tulee eteen. Se harjoitus osoitti myös, että sen päätöksenteon osalta meillä on kaikilla ehkä vähän vielä oppimistakin, joten se oli oikein hyödyllinen.

Tästä taisteluosastokonseptista on viime aikoina puhuttu erittäin paljon EU:n puolustusministeripöydässä, etenkin tämän Keski-Afrikan tasavallan operaation jälkeen, jossa moni oli vahvasti sitä mieltä, että olisi pitänyt käyttää sitä silloista taisteluosastoa. Mutta sitä ei käytetty, ja sitten päädyttiin tähän EUFOR-operaatiokonseptiin, jossa Suomikin on mukana, ja nyt se henki on ollut se — vahvasti myös Ruotsin esiin tuomana — että jos tarve vaatii, niin tällä kertaa tämän tulevan puolen vuoden aikana ainakin tämä taisteluosasto on käytettävissä, ja tähän on tietenkin meidänkin sitten henkisesti hyvä varautua, kun kerran olemme siihen tämän helikopteriosaston asettaneet, niin kuin ulkoministeri omassa puheenvuorossaan kertoi. Mutta tietenkin kaikki toivomme, ja pitääkin toivoa, että uusia kriisejä, joihin tätä tarvitaan, ei synny, mutta samalla tilanne on, niin kuin hyvin tiedämme, juuri se, että niin Afrikassa kuin Lähi-idässäkin on monia kriisejä, joissa tarpeita saattaa syntyä, ja näin ollen se henkinen valmius on hyvä olla.

Arvoisa puhemies! Kiitos.

Timo Heinonen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat! Afganistan on maa, joka on historiansa aikana joutunut kokemaan poikkeuksellisen kovia. 1800-luvulla siitä tuli Venäjän ja Ison-Britannian suurvaltapoliittisen kilpailun kohde. 1900-luvulla sitä repivät sisällissota, vallankaappaukset, Neuvostoliiton sotatoimet ja lopuksi ääri-islamistinen Taliban-liike.

Talibanin valtaannousun myötä Afganistanista tuli kansainvälisen terrorismin ja al-Qaida-verkoston tukikohta. Ammattimaisen terrorismin kammottavin hetki koettiin New Yorkissa syyskuussa 2001. Iskussa kuoli liki 3 000 ihmistä ja yli 6 000 haavoittui. Taliban-hallinnon suojissa kytenyt terrorismi osoittautui maailmanlaajuiseksi uhkaksi. Afganistanin sodan tuloksena Taliban-hallinto kukistettiin.

Uudistusten tie on ollut odotetun kivinen, ja ongelmia Afganistanilla riittää edelleen, mutta lienee kiistatonta, että maan asiat ovat nyt paremmin kuin Talibanin aikaan. Puhtaasta juomavedestä sai vuosituhannen alussa nauttia vain 20 prosenttia afganistanilaisista, nykyisin jo 60 prosenttia. Eliniänodote on noussut 16 vuodella, lapsikuolleisuus vähentynyt, koulua käyvien lasten määrä yli kahdeksankertaistunut, tytöt ovat palanneet koulunpenkille ja naisilla on samat yhteiskunnalliset oikeudet kuin miehillä.

Uuden ajan alkua Afganistanissa on Suomikin osaltaan ollut rakentamassa osallistumalla Nato-johtoiseen ISAF-operaatioon. Nato-operaatiossa Suomi on päässyt edistämään omia painopistealueitaan, kuten ihmisoikeuksia, naisten asemaa ja kokonaisvaltaista kriisinhallintaa. Sen ohella Suomi on voinut kehittää omaa sotilaallista suorituskykyään esimerkiksi tiedustelun, erikoisjoukkotoiminnan ja johtajakoulutuksen osalta.

Arvoisa puhemies! Kokoomus pitää myös välttämättömänä, että kriisinhallintatehtävien vaatimustason ja vaarallisuuden noustessa tehtävissä fyysisesti ja psyykkisesti loukkaantuneista kannetaan kuntoutusvastuu ja että valmistelussa oleva kansallinen kriisinhallintaveteraaniohjelma saatetaan valmiiksi nyt.

Kun vastuu Afganistanin turvallisuudesta siirtyy Nato-johtoiselta ISAF-joukolta maan omille turvallisuusjoukoille, on tärkeää varmistaa, että positiivinen kehitys jatkuu. Viime päivien uutiset kertovat turvallisuustilanteen voivan muodostua ajoittain jopa haasteellisemmaksi. Isil tai Isilin kaltainen hirmuhallinto ei ole jättänyt Afganistania. Korruptio on lisääntynyt, ja huumeviljely kukoistaa edelleen.

Afganistania ei saa jättää yksin. Demokratiaan siirtymisen myötä avoin poliittinen keskustelu, suuri määrä suhteellisen vapaita tiedotusvälineitä ja kehittyvät hallinnolliset rakenteet ovat saaneet jalansijan Afganistanissa, mutta demokraattisten käytäntöjen ja ihmisoikeuksien vakiintumiseen on vielä pitkä matka. Demokratia ei ole vain hallitusmuoto, vaan se on ajattelutapa. Demokratiassa ihmiset kokevat itsensä kansalaisiksi, eivät alamaisiksi. Mitä enemmän tasa-arvo ja demokratia vakiintuvat Afganistaniin, sitä vakaammalle pohjalle myönteinen kehitys maassa rakentuu.

Arvoisa puhemies! Kuluneen vuoden aikana turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut nopeasti Euroopassa. Krimin niemimaa on vallattu, Itä-Ukrainassa kytee suuren ja avoimen sodan näkymä, ilmatilan loukkauksista on tullut arkipäivää. Oman puolustusvalmiutemme kehittämisen lisäksi tämä kaikki korostaa tarvetta tiivistää Suomen kansainvälistä yhteistyötä turvallisuusasioissa. Se, että valmiusvuoromme EU:n taisteluosastoissa osuu juuri seuraavan vuoden ensimmäiselle puoliskolle, sopii ajankohtaisiin turvallisuushaasteisiin erinomaisen hyvin.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2015 pohjoismainen taisteluosasto on suorituskyvyltään kattava. Suomen osasto muodostuu maavoimien helikopteriosastosta ja tarvittavista tukielementeistä sekä taisteluosaston esikuntaan sijoitetuista esikuntaupseereista. Henkilöstön kokonaisvahvuus on 68 suomalaissotilasta. Pohjoismaisen taisteluosaston puitteissa järjestetyt harjoitukset tukevat maamme puolustuskykyä ja lujittavat euroop- palaista puolustusyhteistyötä. Valmiusvuoroon osallistuminen ei ole pelkkä tekninen asia, vaan merkitsee myös selkeää poliittisen tahdon ilmaisua. Tähän päivään mennessä taisteluosastoa ei ole vielä kertaakaan käytetty, mutta valmius siihenkin on olemassa.

Arvoisa puhemies! Molemmissa tänään käsiteltävissä selonteoissa on viime kädessä kyse arvoista. Suomi on osa läntistä arvoyhteisöä, ja se näkyy myös harjoittamassamme turvallisuusyhteistyössä. Olemme sitoutuneet demokratiaan ja ihmisoikeuksiin, joiden turvaamiseksi ja edistämiseksi teemme yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, jotka jakavat kanssamme nämä arvot. Näiden arvojen yhdistäminen sekä lähialueillamme että kauempana on myös mitä suurimmassa määrin kansallinen etumme. Turvallisuusympäristöämme puolustetaan riippumatta valtiollisista rajoistamme.

Tuula Peltonen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kevään 2012 Afganistan-selonteon yhteydessä eduskunta edellytti, että valtioneuvosto valmistelee vastaisuudessa kriisinhallintatilanteita koskevat selvitykset tai selonteot kokonaisvaltaisesti. Nyt käsittelyssä olevassa selonteossa tämä toteutuu hyvin.

Vuoden 2015 alussa käynnistyvässä Resolute Support, "päättäväinen tuki" -operaatiossa koulutuksella ja neuvonannolla on keskeinen rooli. Tavoitteena on saattaa Afganistanin turvallisuusjoukot tasolle, jolla ne pystyvät itsenäisesti ja uskottavasti pitämään maan turvallisuustilanteen vakaana. RS-operaatio edistää myös YK:n Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman toimeenpanoa.

Suomen oman osallistumisen kolme pilaria on valittu harkiten. Ne ovat koulutus- ja neuvonantotoiminta sekä operatiivinen ja kansallinen tuki. Lisäksi tavoitteena on Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman täysimääräinen toimeenpano, mitä Suomi on ollut vahvasti edistämässä jo suunnitteluvaiheessa. Sorretussa asemassa olleiden naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia tulee vaalia ja kohentaa. Heille on luotava mahdollisuudet osallistua maansa ja yhteisöjensä rakentamiseen.

Äitiyskuolleisuuden merkittävä väheneminen sekä tyttöjen koulunkäyntimahdollisuuksien koheneminen ovat tärkeitä onnistumisia. Vuonna 2001 noin miljoona lasta kävi koulua, ja nyt koulussa on Unicefin mukaan 8,3 miljoonaa lasta, joista 40 prosenttia tyttöjä. Naisille on parlamentissa myös kiintiö, joskin sen täyttäminen on ollut vaikeaa. Valitettavasti myös naisiin kohdistuva väkivalta on liian yleistä.

Arvoisa puhemies! Afganistanin kehittymisen kannalta on aivan olennaista uuden hallituksen toimintakyky ja eri väestöryhmien kyky toimia yhteistyössä. Presidentillä ja hallituksella tulee olemaan mittavia haasteita reformien läpiviemisessä sekä hyvän hallinnon ja terveen talouden rakentamisessa. Tähän he tarvitsevat kansainvälisen yhteisön vankan tuen.

Afganistania ei pidä jättää kohta 13 vuotta kestäneiden mittavien ponnistelujen jälkeen yksin. Annamme vahvan tuen selonteon seuraavalle kirjaukselle: "Kaikkein tärkeintä on säilyttää kehityksen oikea suunta ja estää maan vaipuminen takaisin konfliktiin ja sekasortoon." Kehitys ei kasva hetkessä, ja siksi tukea tarvitaan edelleen.

Tukea jatketaan siis päättäväisesti. Kiitoksen ansaitsee selonteon realistinen analyysi valtion hauraudesta sekä riskeistä, joita ulkomaisten joukkojen vetäytyminen saattaa aiheuttaa. Nopeita voittoja ei voida edellyttää: Afganistania repinyt sisällissota jättää syvät jäljet pitkäksi aikaa, ja ihmisoikeustilanteen lopullinen paraneminen kestää vuosikymmeniä.

RS-operaatiossa on tehtävä kaikki sen eteen, että paikallisväestö näkee ulkomaisten toimien tuottavan lisäarvoa. Operaation oikeudellinen perusta on Afganistanin suostumus, mutta sosialidemokraatit tukevat Suomen kantaa siitä, että myös YK:n mandaatti on pyrittävä hankkimaan.

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen yhteisö on sitoutunut Afganistanin pitkäaikaiseen tukemiseen, Suomi vuoteen 2024 asti. Suomen sitoumusten täyttäminen riippuu siitä, miten Afganistanin hallitus edistyy vastavuoroisissa sitoumuksissa. Tärkeässä asemassa ovat ihmisoikeuksiin sekä tasa-arvoon ja koulutukseen, erityisesti tyttöjen koulutukseen, liittyvät kysymykset.

Naisten ja tyttöjen aseman parantamisen lisäksi sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on vuosien varrella korostanut seuraavia seikkoja Afganistan-politiikassa: työn on oltava pitkäjänteistä, hallinnollinen tuki on välttämätöntä; korruptiosta on päästävä eroon ja kansa saatava kehitykseen mukaan; jatkuvasti on arvioitava, miksi Afganistanissa ollaan, mitä voimme antaa ja miten kehittää omia vahvuuksiamme; aktiivinen osallistuminen oikeussektorin kehittämiseen on olennaista, sillä hyvä hallinto, oikeusvaltiokehitys ja ihmisoikeudet parantavat suoraan inhimillistä turvallisuutta.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä antaa tukensa Suomen osallistumiselle RS-operaatioon selonteossa esitetyllä tavalla ja toteaa, että tilannetta on jatkossakin seurattava tiiviisti ja analyyttisesti.

Arvoisa puhemies! Tuemme EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvistamista ja sitä, että Suomi pyrkii vaalimaan perinnettään rauhanturvaamisen ammattilaisena. Taisteluosastojen myötä unionilla on toiminnallinen kyky puuttua myös sellaisiin kriiseihin ja konf-likteihin, joiden kehittymistä ei voi ennakoida. Haasteena on kulloinkin vuorossa olevan taisteluosaston osaamisen soveltuvuus puhjenneen kriisin vaatimuksiin.

Taisteluosastokonseptin käytettävyydessä on paljon petraamista, mikäli niistä halutaan luoda nopea työväline EU:n kriisinhallinnan vahvistamiseksi. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä kannustaa Suomea edelleen aloitteellisuuteen taisteluosastojen käytettävyyden lisäämiseksi ja tukee osallistumista pohjoismaisen taisteluosaston valmiusvuoroon.

Jussi Niinistö /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! ISAF-kriisinhallintaoperaatio päättyy. Uusi operaatio Resolute Support, "Päättäväinen tuki", ei ole taisteluoperaatio. Se on edeltäjäänsä huomattavasti pienempi, ja sen tarkoituksena on lähinnä opastaa Afganistanin armeijaa.

Afganistanista puhuttaessa on helppo olla pessimistinen. Mitä on saavutettu reilussa kymmenessä vuodessa? Mitä Suomi on saanut aikaan, muuta kuin sen, että lippua on näytetty ja rahaa poltettu? Alkuaan siviilipainotteisesta jälleenrakennusoperaatiosta muodostui sotilasoperaatio, jota voi luonnehtia täysimittaiseksi sodaksi. Suomen vastuualueella pohjoisessa on ollut onneksi rauhallisempaa. Lähes 3 500 sotilasta on kaatunut, joista suomalaisia onneksi vain kaksi. Afgaanisiviilejä on kuollut kymmeniätuhansia. Haavoittuneita sotilaita on niin ikään kymmeniätuhansia.

Avustusrahoja on kannettu maahan valtavasti. Suomikin on käyttänyt sotilaalliseen apuun ja kehitysyhteistyöhön satoja miljoonia euroja. Myönteistä on, että teitä on tehty, paikallista viranomaiskoneistoa kehitetty ja lapsia koulutettu. Perussuomalaisten mielestä arvokasta on ollut tyttöjen koulunkäynnin mahdollistaminen. Kielteistä on, että maassa rehottavan korruption vuoksi tukea on valunut sotaherrojen taskuihin. Huumetalous kasvaa ja kukoistaa.

Arvoisa puhemies! ISAF-operaation päättyminen ei jätä jälkeensä poliittisesti vakaata maata. Erään epävirallisen mutta valistuneen arvion mukaan 10 prosenttia Afganistanin kansalaisista kannattaa kapinallisia, 20 prosenttia hallitusta ja loput 70 prosenttia istuu aidalla odottaen, kumpi osapuoli voittaa. Kun maailman parhaiten varustetut sotajoukot eivät kyenneet kukistamaan Talibania, sopii kysyä, miten se onnistuu Afganistanin omilta joukoilta. Entä kuka rahoittaa Afganistanin turvallisuusjoukkojen miljardien dollarien vuosibudjetin? Halukkaita ei ole jonoksi asti.

On odotettavissa, että turvallisuustilanne edelleen heikkenee ja väkivaltaiset iskut lisääntyvät, kun Taliban yrittää haastaa turvallisuusviranomaisia. Ilman ilmatukea ja logistista apua afgaaniarmeijan tehtävästä tulee erittäin vaikea. Ja jos länsimaiden rahahanat tyrehtyvät, afgaaniarmeija hajoaa. Raha ratkaisee.

Perussuomalaiset kannattaa Suomen hallittua vetäytymistä pois Afganistanista. Ensi vuoden jatko-operaatioon on lähdössä 80 suomalaista sotilasta, vaikka pienempikin panos tässä taloudellisessa tilanteessa olisi ollut perusteltua. Esimerkiksi Ruotsi aikoo lähettää vain 50. Suomalaissotilaat ovat hoitaneet leiviskänsä Afganistanissa ammattitaitoisesti ja rauhallisesti. Yleinen asevelvollisuus on näyttänyt voimansa tässäkin suhteessa. Operaatiosta on ollut Puolustusvoimille hyötyä, vaan mitä seuraavaksi?

Perussuomalaisten mielestä takaiskuihin on varauduttava. Afganistanissa on sodittu vuosikymmeniä, ja on mahdollista, että maa luisuu takaisin sisällissotaan. Jää nähtäväksi, johtaako kehitys huonoimpaan mahdolliseen skenaarioon, johon esimerkiksi edustaja Haavisto on viitannut: siihen, että Kabulin viimeiset länsimieliset afgaanit lennätetään helikoptereilla turvaan pääkaupunkia lähestyviltä Taliban-taistelijoilta. Tämänkaltaiseen tilanteeseenhan jouduttiin Vietnamin sodan päätteeksi 1975 Etelä-Vietnamin pääkaupungissa Saigonissa.

Arvoisa puhemies! Hieman sen jälkeen, kun Afganistaniin oltiin menty, Euroopan unionille päätettiin luoda taisteluosastot, joiden tarkoituksena oli parantaa unionin valmiutta nopeaan kriisinhallintaan. Kymmenen vuoden aikana niiden käyttöä on harkittu kolme kertaa, viimeksi vuosi sitten Keski-Afrikan tasavallan konfliktin yhteydessä, mutta kertaakaan niitä ei ole käytetty. Monet EU-maat ovatkin turhautuneet tilanteeseen, mutta ei mallioppilas Suomi. Ensi vuoden alusta asetamme helikopterijoukon korkeaan valmiuteen osana isomman maaryppään muodostamaa EU:n taisteluosaston valmiusvuoroa. Lisäksi Suomi harkitsee johtovaltiovastuun ottamista vuosikymmenen loppupuolella. Sitä perussuomalaiset eivät kannata. Maanpuolustuksemme kannalta nekin rahat olisi tehokkaampaa käyttää esimerkiksi reserviläisten kertausharjoituksiin.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä taisteluosastojen ylläpidon järkevyyttä on vakavasti pohdittava, jos ja kun niitä tositilanteessa ei olla valmiita käyttämään. Mitä me teemme paperitiikereillä? On myös hyvä ymmärtää, että koko taisteluosastokonsepti on alkuaan luotu ammattiarmeijoiden kriisinhallintatehtävistä lepovuorossa olevia joukkoja varten, ei Suomen kaltaiselle, yleiseen asevelvollisuuteen perustuvalle järjestelmälle. Suomelle osallistuminen on suhteessa kalliimpaa, koska taisteluosastojoukkomme perustetaan merkittävissä osin reserviläisistä.

Arvoisa puhemies! Jos puhemies sallii, lopuksi pahoittelen puolustusvaliokunnan puolesta sitä, että moni valiokuntamme jäsenistä ei voi tänään täysipainoisesti osallistua tähän tärkeään keskusteluun Ruotsin puolustusvaliokunnan samaan aikaan osuneen vierailun johdosta.

Mikko Savola /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen yleisen asevelvollisuuden suorittanut reserviläinen ei taivu. Hän on osaaja, jonka voi lähettää Pohjolan pakkaseen tai Afganistanin aavikolle. Hän on osaaja, jonka työtä arvostetaan. Tällä hetkellä Afganistanissa työskentelee noin 140 suomalaista sotilaallisen kriisinhallinnan, siviilikriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön tehtävissä. Sotilaallisen kriisinhallinnan tehtävissä Suomella oli maassa enimmillään 195 sotilasta.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää arvokkaana vaativissa ja vaarallisissa olosuhteissa ja monenlaisissa tehtävissä palvelleiden suomalaisten panosta, jolla on tuettu Afganistanin kehitystarpeita ja edistetty Suomen omia kansallisia tavoitteita. Operaatiosta kotiutuneille ja kotiutuville on annettava kaikki tarvittava tuki heidän palatessaan takaisin Suomeen. Osallistumisen kansainväliseen kriisinhallintaan on keskustan eduskuntaryhmän mielestä aina kehitettävä Suomen kansallista puolustuskykyä. Operaatiosta saatuja kokemuksia on voitava hyödyntää kansainvälisen yhteistoimintakyvyn kehittämisessä, erikoisjoukkojen osaamisessa ja johtajakoulutuksessa. Kansainvälisestä toiminnasta saatujen kokemusten on jatkossakin palveltava entistä enemmän Suomen kokonaismaanpuolustuksen kehittämistä.

Minulla oli mahdollisuus päästä puolustusvaliokunnan delegaation kanssa tutustumaan rauhanturvaajiemme työhön Libanonissa viime tammikuussa. Suomalaiset ovat moniosaajia, joilla on vahvaa kokemusta myös siviilipuolen töistä. Palomiehet, poliisit, sairaanhoitajat tai vaikkapa nuorisotyönohjaajat tuovat arvokasta osaamista kansainväliseen toimintaamme. Arvostus yleisen asevelvollisuuden kautta koulutettuja suomalaisia kohtaan onkin kansainvälisesti erittäin korkealla. Kunnioitusta rauhanturvaajiemme työtä kohtaan lisää se, että nämä ulkomailla suoritettavat tehtävät eivät ole koskaan riskittömiä. Meidän on muistettava ja huolehdittava, että myös pahimman sattuessa on palvelujen oltava tälle porukalle kunnossa.

Herra puhemies! On muistettava, että Puolustusvoimien päätehtävä on kotimaan puolustaminen, jota kansainvälinen toiminta tukee. Kansainvälinen kriisinhallinta edellyttää nykyistä laadukkaampaa vaikutusarviointia ja sitä kautta oppien tehokkaampaa hyödyntämistä.

Suomi kantaa kansainvälisen vastuunsa rauhan, vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi. Olemme olleet alusta asti mukana Afganistania vakauttavissa ISAF-joukoissa, rahoittaneet Afganistanin kehitysyhteistyötä ja osallistuneet siviilikriisinhallintaan. Verrattuna lähtötilanteeseen kansainvälinen yhteistyö on myös tuottanut tulosta: maa on ottanut edistysaskelia poliittisen vakauden ja ihmisoikeuksien saralla, naisten ja lasten asemassa sekä koulutuksessa ja terveydenhuollossa, mutta paljon on vielä työtä edessä turvallisuuden sekä yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi. Sovintoprosessi ei ole edennyt toivotulla tavalla, mikä varjostaa muun muassa kriisinhallinnan tulosten kestävyyttä. On syytä huomioida, että Afganistanin turvallisuustilanne säilyy vielä kauan ongelmallisena.

Arvoisa puhemies! Kansainvälisen Nato-johtoisen ISAF-operaation päättyessä tämän vuoden lopussa vastuu maan turvallisuudesta siirtyy kokonaisuudessaan maan omille joukoille. Seuraajaoperaatio Resolute Support keskittyy afgaanijoukkojen kouluttamiseen ja avustamiseen. Koska kyseessä ei ole taisteluoperaatio, vaan neuvonanto-, koulutus- ja tukioperaatio, se ei edellytä YK:n turvallisuusneuvoston mandaattia. Keskustan eduskuntaryhmä näkee kuitenkin tärkeänä, että YK:ssa sovitaan selkeästä poliittisesta tuen ilmaisusta operaatiolle ennen sen alkamista.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin taistelujoukot voisivat olla vieläkin hyödyllisempi väline sotilaallisen kriisinhallinnan nopean toiminnan ja sotilaallisten suorituskykyjen kehittämiselle. Myös niiden toimintaan osallistumisella on keskeinen merkitys Suomen puolustuksen kehittämiselle. Tapahtumat Ukrainassa ovat osoittaneet, miten tärkeää puolustuskyvylle on nopean reagointivalmiuden kehittäminen. EU:n taistelujoukkojen hyödyntäminen nopean toiminnan valmiuksien kehittämisessä on keskustan eduskuntaryhmän mielestä otettava tosissaan. Suomi on osallistunut jo neljä kertaa aiemmin EU:n taisteluosastojen valmiusvuoroihin. Erityisesti Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteistyöstä saaduilla kokemuksilla on laajemminkin vakauttavaa merkitystä lähialueellamme.

Herra puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä tukee Suomen osallistumista pohjoismaisen taisteluosaston valmiusvuoroon sekä sen asettamista korkeaan valmiuteen.

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on yhdessä muiden ISAF-maiden kanssa muuttanut osallistumistaan Afganistanissa pois sotatoimista siviilikriisinhallintaan, kehitysyhteistyöhön ja koulutukseen. Vaikka vuoden 2015 alusta aloittava ISAFin korvaava Resolute Support -operaatio ei ole taisteluoperaatio, on Suomen vaadittava sille YK:n turvallisuusneuvoston mandaattia. Suomalaisia sotilaita operaatioon osallistuu aluksi 80, mutta pääosa joukoista vedettäisiin pois vuoden 2015 loppuun mennessä.

Kehitysavun ja siviilikriisinhallinnan painotus on oikea suunta. Afganistanissa on myös tapahtunut kehitystä: väestön terveys ja elinikä ovat kohentuneet, ja lasten ja erityisesti tyttöjen koulunkäynti on lisääntynyt. Paljon enemmän tulisi kuitenkin tehdä erityisesti työllisyyden ja elinkeinojen eteen. Nuorille miehille on tarjottava muita tulevaisuudennäkymiä kuin sota, väkivalta ja huumekauppa. Maatalouden ja luonnonvarojen käytön on oltava kestävää. Koulutetumpi nuori sukupolvi ja ulkomailta palaavat ihmiset voivat nousta avainasemaan Afganistanin tulevaisuudelle. Tässä työssä Suomessa asuvien yli 3 000 afgaanitaustaisen ihmisen tiedoille ja taidoille olisi varmasti käyttöä. Myös demokratiaa on edistettävä: eri kansanryhmien välinen sovinto on kaukana, jos päädytään harvainvaltaan ja etniseen syrjintään.

Suomen on otettava Afganistanin operaatio arvokkaana opetuksena siitä, että kaikki ei mene niin kuin suunniteltiin tai amerikkalaisissa elokuvissa tapahtuu. Nykykielellä voitaisiin sanoa: Afganistanissa kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä. Suomen ei tule osallistua sellaisiin operaatioihin, joissa on suuri riski joutua pitkittyneen konfliktin osapuoleksi ja joissa tavoitteet ja toimintatavat eivät ole selvät.

Arvoisa puhemies! Ihmiskunnan inhimillinen velvollisuus on estää sotia ja edistää rauhaa. YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttamat rauhanturvaoperaatiot ovat tärkeä osa tässä. Sotien luonne on kuitenkin muuttunut, ja myös sotilaallinen kriisinhallinta on muuttunut. Sodat ovat useimmiten valtioiden sisäisiä. Sotiin on myös vaikea puuttua, jos turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenillä on niissä omia intressejä tai ne ovat niissä osapuolia. Viime aikojen vakavimmissa konflikteissa ei YK:n rauhanturvaajia ole nähty eikä heille ole ollut sijaa — ei Syyriassa, ei Gazassa, ei Ukrainassa.

Sotilaallisen väliintulon odottamisen sijaan konfliktien syihin on kyettävä puuttumaan ennalta. Tässä mielessä täälläkin salissa lauotut vaatimukset kehitysavun vähentämisestä ovat vastuuttomia. Rauhan edistämisen rahavirtoja on lisättävä ja estettävä vastaavia sodan virtoja. On padottava rahan ja aseiden virtoja konfliktialueille. Omaa asetuotantoa ei köyhillä konfliktimailla ole nimeksikään. Hyvä kysymys on: kuinka paljon aseita amerikkalaisten jälkeen jää Afganistaniin ja Irakiin, kuinka monessa Isisin ja Talebanin aseessa lukee "Made in USA"?

Arvoisa puhemies! Toinen nyt esillä oleva asia on EU:n taistelujoukot, battlegroups, eli EUBG. Nyt kun puolustusvoimat jatkuvasti valittavat rahapulaansa, miten ihmeessä sitten rahaa riittää ylläpitää vuodesta toiseen näitä näennäisjoukkoja, joita ilmeisesti ei voida eikä haluta koskaan mihinkään käyttää? Tositilanteessa mikään EU-maa ei halua alistaa omia sotilaitaan EU:lle, vaan käytännössä on toimittu Naton kautta. Olisiko Suomikaan todella valmis maksamaan ne kulut, mitä joukkojen lähettämisestä kriisialueille koituisi? Esimerkiksi jos Syyrian Kobanêssa uhannut joukkomurha olisi päätetty estää sotilaallisesti ja Suomen olisi pitänyt tästä tehdä päätöksiä. Jos EU:n taistelujoukkojen ainoa anti on kouluttaminen ja yhteistoiminnan kehittäminen, rehellistä olisi nimetä toiminta harjoitteluksi ja supistaa siitä pois turhat, kustannuksia imevät rönsyt.

Pekka Haavisto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Afganistanin huhtikuiset presidentinvaalit saatiin päätökseen syyskuussa. Moninkertainen ääntenlaskenta tuotti lopulta vallanjakosopimuksen: Ashraf Ghani presidentiksi ja hänen kilpakumppaninsa Abdullah Ab- dullah pääministeriksi.

Muistan Ashraf Ghanin keväältä 2002 Kabulista. Silloinen valtiovarainministeri istui pahoin pommitetussa presidentinpalatsissa, ikkuna-aukot olivat rikki, verhot lepattivat. Hänellä tuntui silloin olevan yksi vihollinen, YK, jota hän piti tehottomana ja aikaansaannoksiltaan hyvin vähäisenä, tuhlarina suorastaan, ja hän toivoi, että kaikki rahat annettaisiin suoraan afgaaneille itselleen.

Sen sijaan, YK:n sijaan, Afganistanin kohtaloita on nyt pitkälle hallinnut kansainvälinen avunantajajoukko ja ISAF-operaatio. Nyt ollaan siirtymävaiheessa. Siirtymässä on oikeastaan neljä komponenttia: politiikka, turvallisuus, talous, ulkosuhteet.

Ensiksi politiikka: Ghani on saanut Karzailta aika ryvettyneen perinnön. Maata vaivaa korruptio. Demokraattiset instituutiot eivät ole siellä kovin hyvin kehittyneet. Uusi vallanjakosopimus on haastava myös sen osalta, että se edellyttää uuden perustuslakia säätävän loya jirgan koolle kutsumista. Maassahan ei muodollisesti ole pääministerin asemaa, johon kuitenkin Abdullah on nimetty. Turvallisuusvastuun pitäisi nyt siirtyä ISAF-joukoilta maan omalle armeijalle ja poliisille. Kysymys on tietysti: mitä jos Taleban saa tässä tilanteessa yliotteen?

Talouden osalta Afganistan on edelleen hyvin apuriippuvainen maa. Suurin osa sen budjetista tulee edelleen avunantajamailta. Afgaaniarmeijan kasvaessa myös armeijan rahoitustarve kasvaa. Myös erittäin hyvät koulu- ja sairaalapalvelut, joita kannatamme, ovat riippuvaisia ulkomaisesta rahoituksesta.

Huumeviljelyn osalta Talebanin aikaan viljelyssä oli 75 000 hehtaaria oopiumipeltoa, nyt noin puolet enemmän. Kehitys ei ole tässäkään mennyt hyvään suuntaan. On syytä epäillä, että hallinnolla on ollut joku sormensa pelissä myöskin huumetuotannon lisääntymisessä.

Ulkosuhteiden osalta Afganistan on hyvin riippuvainen naapurimaistaan, kuten Pakistanista. Talebanilla on siellä syvät juuret. Ja tietysti myös radikalisoitumiskehitys, joka Afganistanissa tapahtuu, vaikuttaa sellaisiin naapurimaihin kuin Kiina ja Venäjä, jotka ovat tästä tilanteesta hyvin huolissaan.

Arvoisa puhemies! On selvää, että Afganistanissa on jatkettava kehitysyhteistyötä, ennen kaikkea sellaista, joka tukee tyttöjen ja naisten asemaa maassa ja heidän mahdollisuuksiaan koulutukseen. Kehityksen on myös ulotuttava maakuntiin, kaupunkien ulkopuolelle. Suomen on oltava tässä työssä mukana.

Selonteossa ehdotetaan, että Suomi ISAF-operaation jälkeen osallistuisi kansainväliseen Resolute Support -operaatioon. Toistaiseksi tällä uudella operaatiolla ei ole YK:n turvallisuusneuvoston mandaattia. Vihreät pitävät tärkeänä, että uusi operaatio saa myös YK:n tuen. Katsomme, että siviilien suojelu, naisten aseman parantaminen sekä naisten koulutusmahdollisuuksien turvaaminen Afganistanissa vaativat myös tulevaisuudessa sekä sotilaallisiin että siviilikriisinhallintatehtäviin osallistumista. Tehtäviä tulisi kuitenkin siirtää Afganistanin omalle hallinnolle niin nopeasti kuin mahdollista. Myös eri YK-järjestöjen läsnäoloa Afganistanissa on tuettava.

Kannatamme laajoja neuvotteluja eri osapuolten kanssa sotilaallisen toiminnan pysäyttämiseksi Afganistanissa. Myös Talebanin on oltava näissä neuvotteluissa mukana. Neuvotteluja on tarvittaessa kansainvälisesti tuettava.

Ärade talman! Möjligheten att situationen i Afghanistan skulle försämras måste beaktas i den europeiska flyktingpolitiken. De Gröna anser att både EU och dess medlemsstater behöver höja sin beredskap.

Mahdollisuus Afganistanin kokonaistilanteen heikkenemiseen täytyy ottaa myös pakolaispolitiikan suunnittelussa huomioon. Sekä Euroopan Unionin että sen jäsenmaiden pitää tässä parantaa valmiuttaan.

Vihreiden mielestä Afganistan-toimintoihin osallistuvien suomalaisten varusteisiin, koulutukseen ja turvallisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tarvittaessa on varauduttava näiden henkilöiden evakuoimisen turvaamiseen. Siviili- ja sotilastoimijoiden esteetön tiedonvaihto on myös kriisitilanteissa äärimmäisen tärkeää.

Lopuksi, herra puhemies: Afganistanissa on sananlasku, että "Olkoon Kabul vaikka ilman kultaa, kunhan vuorilla riittää lunta". Ympäristökysymykset, vesikysymykset ovat Afganistanissa aivan elinehto, ja olisi erittäin tärkeää, että tässä jälleenrakennuksessa otettaisiin huomioon myös kestävän kehityksen periaatteet. Maa on kärsinyt muun muassa metsien häviämisestä laittomien hakkuiden tuloksena — niillä on rahoitettu sotalordien toimintaa ja muuta — ja nyt olisi erittäin tärkeää auttaa Afganistania muun muassa uudelleenmetsityksessä ja vesivarojen hoidossa. Varmasti nämä ovat aloja, joissa Suomella olisi osaamista.

Jörn Donner /r(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on esillä asioita, joissa ulkoasiainvaliokunta on vasta nyt päässyt kuulemaan asiantuntijoita. Siksi tyydynkin tässä esittämään joitakin yleishuomioita.

Eräs Afganistanin historiaa hyvin tunteva tutkija väittää äsken ilmestyneessä teoksessaan, että maa vajoaa heimojen välisiin kiistoihin ja kaaokseen heti, kun vieraiden valtojen aseelliset ja aseettomat edustajat ovat kaikonneet maasta. Voi hyvinkin olla totta, koska mikään ulkopuolinen ei koskaan ole pystynyt Afganistania pysyvästi hallitsemaan.

Suomalaisen ulkopolitiikan perustekijänä viimeisen kahden vuosikymmenen aikana on ollut konsensushakuisuus siitäkin huolimatta, että EU-jäsenyydestä ei syntynyt yksimielisyyttä. Konsensusta eräässä keskeisessä kysymyksessä, muun muassa koskien Nato-jäsenyyttä, ei näytä löytyvän. Se on sitten aina ajankohtainen seuraavalla vaalikaudella. Tuo konsensukseen pyrkiminen on myöskin leimannut eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan työtä viimeisten vuosien aikana, joskus keinotekoisesti. Tuskinpa olemme kaikki täällä samaa mieltä Lähi-idän selkkauksista ja sodista tai suhteestamme Venäjään, siitäkin huolimatta, että maan poliittisen johdon toiminta on saanut yleisen hyväksynnän.

Mutta uusi kylmä sota, jos tätä nimitystä voidaan käyttää, ja minun mielestäni voidaan, heittää varjonsa ja saa jotkut ihmiset reagoimaan hysteerisesti, ei tosin samalla tavalla täällä kuin naapurimaassamme Ruotsissa, missä sukellusvenemetsästystä seurattiin 20 sivun jutuin iltapäivälehdistössä, puhumattakaan televisiosta. Tämä konflikti on kuitenkin vaikuttanut siihen, että puolustusmyönteisyys maassamme on lisääntynyt.

Afganistan on maantieteellisesti kaukana meistä eikä herätä samoja tunteita kuin Venäjä ja Ukraina tai Venäjälle annettu maapala Ahvenanmaalla. Sehän on niin pieni, että sille ei voida antaa kovin mittavaa rakennuslupaa.

Valtioneuvoston selonteko Afganistanista peittää alleen melkein kaiken, jopa sen tosiasian, että Suomen kansalaisia on maassa noin 140, heistä noin 80 niin sanotussa Resolute Support -operaatiossa, joka on uusin muunnelma sotilaallisesta kriisinhallinnasta, siinä toivossa, että avustavat maat jossakin hamassa tulevaisuudessa voisivat jättää maan omaan rauhaansa. Ilmeisesti Yhdysvallat on päättänyt jäädä sinne pitkäksi aikaa.

Afganistanin heikosta turvallisuustilanteesta sanotaan selonteossa, että on parempi liikkua helikopterilla kuin autolla tai jalkaisin. Muuntaen tämä merkitsee, että Suomen hallituksen pitäisi tulla tänne taloon helikopterilla siinä pelossa, että joku kansalainen pitää nykyhallitusta huonona. Ajatus on tietysti naurettava, mutta tämä turvattomuus on Afganistanin arkipäivää.

Arvoisa puhemies! Suomi oli kerran sotilaallisten rauhanturvaoperaatioiden niin sanottu suurvalta, mutta siitä ajasta on paljon vettä virrannut joissa. Nykyään suurin yksittäinen operaatio on Etelä-Libanonissa, ja senkin tulevaisuus on taattu vain vuoteen 2016. Kuinka pitkäksi aikaa tuo Resolute Support -operaatio on suunniteltu kestäväksi, ei selviä valtioneuvoston selonteosta, mutta ottaen huomioon Afganistanin vain hitaasti kehittyvän vakauden pelkään pahoin, että tuo poistumisen hetki ei koita pikaisesti.

Selonteko ei sanallakaan mainitse siitä vaarasta, johon suomalaisten käyttämät paikalliset avustajat ja tulkit joutuvat alttiiksi, koska on hyvin mahdollista, että heihin kohdistetaan kostotoimenpiteitä, kun ovat olleet vihamielisen vieraan vallan palveluksessa. Saksa ja Ruotsi, joiden suhtautuminen maahanmuuttoon on aivan toinen kuin meidän, ovat kiinnittäneet tähän huomiota ja katsovat, että tällaisille henkilöille on myönnettävä pysyvä turvapaikka. Jatkuvat itsemurhaiskut Afganistanissa kohdistuvat tällä hetkellä omiin kansalaisiin, ja voidaan olettaa, että Taleban kostaa niille, jotka ovat olleet yhteistyössä vihollisten kanssa.

Nythän Afganistan, kuten muutkin kriisialueet ja hauraat valtiot, on kauan aikaa joutunut kärsimään suurvaltojen valtapyyteistä. Tässä sekä Iso-Britannia että entinen Neuvostoliitto ja Venäjä sekä Yhdysvallat ovat pistäneet lusikkansa soppaan. Tulos on masentava. Uusvanhana taloudellisena vaikuttajana Afganistanissa lienee tällä kertaa taas Kiina. Mitä Afganistanin uusi presidentti tulee tekemään, on edelleenkin meille kaikille arvoitus.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko on kattava, kaunopuheinen mutta huomattavan vähän itsekriittinen. Kaikista suurvaltojen virheistä ja rikoksista ja niiden seuraamuksista voidaan sanoa, kerran taas latinaksi: "vestigia terrent", jäljet pelottavat. Silti Suomi hoitaa pienen roolinsa tässä kiitettävästi.

Sari Palm /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on sitoutunut, velvoitteet tulee hoitaa. Afganistanissa on oltu vuodesta 2002. Jatkosta on sovittu kumppanuussopimuksen kautta vuoteen 2024. Kuluneen 12 vuoden aikana ihmisoikeus- ja naisten ja lasten tilanne on parantunut lähtötilanteeseen verrattuna. Naisten osuus yhteiskunnan toiminnoissa on lisääntynyt, koulutus- ja terveysolot parantuneet. Lasten, erityisesti tyttöjen, mahdollisuus koulunkäyntiin on kasvanut.

Tänä syksynä vuoden 2015 alkuun vastuunkanto ja painopisteet Afganistanissa pitkään olleiden osalta muuttuvat: huoli turvallisuustilanteen ja erityisesti ääriliikkeiden toimintavoiman kehityksestä uudessa tilanteessa on ilmeinen. Puntarissa on nyt Afganistanin kyky ponnistella kohti hallinnollisesti puhtaammin toimivaa yhteiskuntaa, yrityksiä ja työpaikkoja lisäävää politiikkaa ja yhteiskuntajärjestystä tukevaa arkea, vakaampia asuinoloja, terveydenhoidon ja koulutuksen jo saavutetun tason parantamista ja luotettavaa saatavuutta. Afganistan on itse ratkaisija, mutta muiden maiden tuki ja apu oleellisesti vaikuttanevat onnistumiseen.

Suomi osallistuu Afganistanin yhteiskunnan vakauttamiseen niin budjettirahoituksen, kansallisten prioriteettiohjelmien, kansalaisjärjestöjen kuin humanitaarisen avun kautta. Tulevaisuuteen jatkuvassa avustustyössä on ihmisoikeuk- sien, naisten oikeuksien, tasa-arvon, hyvän hallinnon ja korruption vastaisen työn toteutumisen oltava jatkuvan vahvan arvioinnin kohteena. Unohtaa ei pidä lasten asemaa. Lapset ovat epävakaissa oloissa haavoittuvin kansanosa, kansakunnan muisti ja tunne.

Turvallisuustyö, sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta, on perusteltua jatkossa RS-operaation osana. Koulutus-, tuki- ja neuvontatyötä Afganistanin omien turvallisuusrakenteiden kehitys- ja vakiinnuttamistyössä tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä painottaa, että suomalaisten läsnäoloon Afganistanissa tulee liittää aina riittävä omasuojasta huolehtiminen. Haastavissakin oloissa turvallisuudesta tulee huolehtia niin hyvin kuin on mahdollista, eikä tässä kohden voi olla korostamatta erityisesti kansalaisyhteiskunnan keskellä työskenteleviä siviilityöntekijöitä.

Toisena teemana tänään käydään keskustelua sotilasosaston asettamisesta korkeaan valmiuteen osana EU:n taisteluosaston valmiusvuoroa. EU:n taisteluosaston tarkoitus on lisätä keinovalikoimaa EU:n yhteisessä turvallisuus- ja puolustusvalikoimassa. Ajatus taisteluosastosta nopeana, itsenäisenä joukkona, joka voisi tarvittaessa reagoida nopeastikin kriisitilanteessa, on hyvä, mutta käytännössä asetelma ei ole ollut toimiva. On sinänsä hyvä, jos olemme mitä ilmeisimmin eläneet niin kriisittömästi, että todellista tarvetta taisteluosaston käyttöön ei juuri ole ollut, mutta tiedämme, että poliittisen päätöksenteon jäykkyys, kustannuskysymykset, kustannusten jako ja arviot käytön sopivuudesta vaihtelevat.

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa on keskusteltu taisteluosastojen käytön toimivuudesta aikaisemminkin. Toki erityisosaamista omaaville kansallisille joukoille tai niiden osille on arvokasta päästä harjoittelemaan ja näin peilaamaan osaamistaan, kykyään ja materiaaliensa toimivuutta toisten kanssa. Se ei voi kuitenkaan olla tavoite tai ainoa, miten taisteluosastotoiminta konkretisoituu. Tältä osin on hyvä, että käytettävyyden parantamiseksi ja päätöksenteon sujuvuuden lisäämiseksi on tehty ainakin jo suunnittelua.

Herra puhemies! Suomen tulee osaltaan olla vakauttamassa siellä, missä eripura asettaa heikoimmat ja pienimmät jatkuvalle vaaralle.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Maailman poliittinen tilanne on muuttunut nopeasti. Ääri-islamilainen Isil on järkyttänyt maailmaa, ja sen solut hakeutuvat nyt jo pohjoiseen Afrikkaan. Afganistan on varmasti yksi mahdollinen maaperä edelleen tällaisellekin liikkeelle. Meidän pitää siis varautua pahimpaan myös Afganistanissa. Kysyisin ministereiltä, millä tavalla tämä on ollut kansainvälisissä pöydissä keskustelussa: onko oikea aika tehdä näin radikaali muutos Afganistanissa, ja jos tilanne pahenee, niin mitä sen jälkeen teemme?

Tähän myös liittyy tuo kriisinhallintaveteraaniohjelma, joka on minulle sydämenasia. Haluan, että näistä naisista ja miehistä, jotka ovat muualla maailmalla vaativissa tehtävissä, sekä heidän lapsistaan ja perheistään pidetään huolta. Kysyn jälleen sekä ulkoministeriltä että puolustusministeriltä, millä tavalla kriisinhallintaveteraaniohjelma etenee.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rakentamistyö on varmasti yhdessä tehtävä, niin kuin täällä on jo monesti todettu. Uusi presidentti Ashraf Ghani on tehnyt paljon uudistusohjelman kanssa työtä, ja maan tilanne vaatiikin yhteistyön lisäksi myös kunnianhimoisia toimijoita, ja näenkin tämän Ghanin tehtävän merkittävänä. Presidentti on erityisesti korostanut ja halunnut edistää naisten oikeuksia, taloudellista itsenäisyyttä ja taitojen kehittämistä. Näenkin, että naisten osuus tämän maan kehittämistyössä on ensiarvoisen tärkeää, samoin kuin se, että heidät hyväksytään yhdenvertaisina tekijöinä maan rakentamisessa.

Haluaisinkin kysyä ministereiltä, mikä olisi Suomen kannalta se tärkein liike tai keino, millä tavalla me voisimme tukea tätä naisten oikeuk-sien edistämistä.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä esimerkiksi Länsi-Afganistanissa on varsin rauhallista, mikä epäilemättä johtuu rauhanturvaajien toiminnasta. Itä-Afganistanissa tilanne on toinen, esimerkiksi sunnuntaina itsemurhapommittaja oli katsojien joukossa lentopallo-ottelussa: kuolleita oli ainakin 40, loukkaantuneita yli 50.

Operaation päättäminen Afganistanissa ei jätä jälkeensä poliittisesti vakaata maata. Miten naisten ja siviilien asema muuttuu, ja miten sitä käytetään kauppatavarana paikallisissa vallanjakoneuvotteluissa rauhanturvaoperaation päätyttyä? Onko tämä naisten ja lasten aseman heikentäminen EU:n ja Suomen ja YK:n näkökulmasta hyväksyttävää? Myös ministerit voivat vastata.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Afganistanin poliittisten olosuhteiden vakiintuminen ja toimivan talouden saavuttaminen on tietysti avainasemassa Afganistanin kehityksessä. Afganistan on edelleen erittäin köyhä maa, jossa ISAFin ja muun kansainvälisen yhteistyön läsnäolon supistaminen vähentää kaiken kaikkiaan taloudellista toimeliaisuutta.

Yksityissektorin vahvistuminen siellä on tärkeässä roolissa uusien kestävien työpaikkojen luomiseksi, ja kyllä me keskustassa ainakin näemme erittäin tärkeänä panostaa muun muassa Afganistanin maataloussektorin kestävään kehittämiseen, jotta huumetuotannon estämisessä päästään eteenpäin. Nythän se on päinvastoin lisääntynyt siellä.

Kaivosteollisuudesta toivotaan myös merkittävää tulonlähdettä Afganistanin taloudelle. Toimialaa on edistettävä tietysti ympäristön kannalta kestävällä tavalla.

Kysyisinkin ulkoministeri Tuomiojalta: kuinka te näette nyt Suomen edellytykset toimia näiden asioiden edistämiseksi ja ennen kaikkea sen edistämiseksi, että huumetuotanto saataisiin siellä radikaalisti vähentymään ja mieluummin jopa loppumaan?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU on vuosien mittaan lähettänyt joukkoja konfliktialueille yli 30 kertaa. Kyse on ollut humanitaarisesta toiminnasta, turvallisuudesta huolehtimisesta, siviilikriisinhallinnasta. EU:n nopean toiminnan joukkoja, EUFOR, on käytetty neljä kertaa 2000-luvulla: Makedonia, Bosnia, Kongon demokraattinen tasavalta, Tšad ja Keski-Afrikka. Missään näistä operaatioista taistelujoukoille, EUBG, josta me nyt puhumme, ei ole ollut tarvetta.

Taistelujoukon käyttäminen siviilikriisinhallintaan on rahan tuhlausta. Kuitenkin EU:n taistelujoukkoja on kaavailtu käytettäväksi usein juuri operaatioissa, joissa siviilikriisinhallinta ja kansainväliset järjestöt ovat tarkoituksenmukaisempia. Hurrikaanit tai epidemiat eivät käytä tykkitulta, eikä maanjäristysten tuhoja raivata kranaateilla. Taistelujoukkoon kiinteästi kuuluva aseistus, huoltoporras ja joukkoa tukevat aselajit varusteineen ovat tällaisissa operaatioissa turhia. Taistelujoukkoihin käytettävällä rahalla voitaisiin varustaa huomattavasti suurempi määrä kevyempiä, kutakin tarkoitusta varten räätälöityjä joukkoja. Miksi Suomi välttämättä haluaa ylläpitää näitä taistelujoukkoja?

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan tästä, mihin edustaja Lapintie lopetti, mutta vähän toisesta näkökulmasta.

Uudestaan ja uudestaan sanotaan — ja tämä on nimenomaan puolustusministerille — uudestaan ja uudestaan sanotaan, että tämä on pois kotimaan puolustuksesta, kun osallistumme kansainväliseen kriisinhallintaan tai osallistumme näihin EU:n taistelujoukkojen toimintaan ja harjoituksiin. Sitten kun puhuu näissä tehtävissä olleiden kanssa ja niiden, jotka näihin harjoituksiin osallistuvat, niin hyvin usein he sanovat, että nämä ovat ainutkertaisia tilaisuuksia verrata omia kykyjä toisten kykyihin, verrata kalustoa, katsoa kaluston yhteistoimintamahdollisuuksia ja tämäntyyppisiä, ja nimenomaan kansainvälisessä kriisinhallinnassa on aivan a ja o, että tällaista kokemusta saadaan. Olisin nyt halunnut puolustusministeriltä kuulla lopullisen totuuden tässä asiassa: onko tämä rahanhukkaa, kun tällaiseen EU:n taistelujoukkotoimintaan osallistutaan, vai saadaanko tästä puolustuksen kannalta sellaisia hyötyjä, joita puolustusministerinäkin osaatte arvostaa?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraateilla ei ole ulkoasiainvaliokunnassa jäsentä, niin joudun täällä nyt kysymään muutamia yksityiskohtia, jotka pohdituttavat ja kaivertavat.

Täällä on monessa puheenvuorossa noussut esiin se, että oopiumisato on ennätyksellinen, ja tiedetään myös, että viljelysala on kasvanut. Haluaisinkin nyt ministereiltä kysyä: miten tavoite suitsia oopiumin viljelyä ja korvata sitä hyötykasviviljelyllä on etenemässä ja onnistuu jatkossa, ja miten tämä vahvistunut oopiumin viljelyn tilanne vaikuttaa yhteistyöhön?

Toinen kysymys, jonka haluan esittää, koskee lapsien asemaa. Usein puhutaan koulutusmahdollisuuksista ja terveydenhuollosta, mutta millainen kuva teillä, ministerit, on siitä, ovatko lapset sukupuolesta riippumatta turvassa tällä hetkellä? Saavatko he kasvaa esimerkiksi ilman työtä tai hyväksikäytön pelkoa?

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto on edustaja Arhinmäen suulla esittänyt useaan otteeseen joukkojen vetämistä Afganistanista ja muun muassa ilmoittanut, että Suomi on Afganistanissa sodan osapuolena. Vasemmistoliitto olisi siis jättänyt Afganistanin oman onnensa nojaan, mikä on aika merkillistä ajattelua puolueelta, joka yleensä peräänkuuluttaa kansainvälistä solidaarisuutta.

On aivan kiistatonta, että Afganistanin ongelmat ovat edelleen mittavia ja tulevat olemaan vielä pitkään, mutta yhtä kiistatonta lienee se, että jos Afganistan olisi jätetty Taliban-liikkeen haltuun tai ISAF-operaatio olisi jätetty kesken, niin maan tila olisi paljon kurjempi. Edistysaskeleet ovat mittavia muun muassa naisten perustuslaillisten ja laillisten oikeuksien lisääntymisessä ynnä muissa asioissa. Esimerkiksi äitiyskuolleisuus on vähentynyt 1 600:sta 327 kuolemaan 100 000 synnytystä kohti, mikä on erittäin merkittävää.

Suomi voi todella olla ylpeä, että olemme olleet auttamassa Afganistania jaloilleen, ja kokoomus on johdonmukaisesti ollut tämän politiikan kannalla. Vasemmistoliitossa sitä vastoin olisi mieluummin haluttu jättää Afganistan oman onnensa nojaan.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä ihmettelen, missä edustaja Mäkelä oli ryhmäpuheenvuoron aikana, jossa kävin läpi vasemmistoliiton eduskuntaryhmän näkemystä Afganistanin tilanteeseen.

Minusta on kyllä aika kummallista pään pensaaseen työntämistä, jos ei myönnetä, että Afganistanin operaatiossa kaikki ei ole ollut niin kuin kuviteltiin silloin, kun sinne yksimielisesti päätettiin lähteä. Hallitusohjelmaan 2011 kirjattiin, myös kokoomus, että Afganistanin operaatio muutetaan asteittain koulutukseen suuntautuvaksi vaihtoehdoksi, niin kuin juuri nyt ollaan tekemässä, ja tästä kaikki puolueet ovat olleet yksimielisiä.

Että en minä ymmärrä, missä edustaja Mäkelä oli, kun minä pidin äsken ryhmäpuheenvuoron.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkelä meni kyllä mutkat suoriksi.

On totta, että voi ja pitääkin kysyä, mikä vasemmistoliiton linja missäkin vaiheessa tässä Afganistanin kysymyksessä on ollut. Mutta muistan kyllä sen, että kun edellisellä kaudella vasemmistoliitto ilmoitti, että me emme tue joukkojen lähettämistä Afganistaniin, niin tässäkin salissa meidät leimattiin talebanien ystäviksi. Mutta onneksi entinen Puolustusvoimain komentaja Gustav Hägglund tuli julkisuuteen ja kysyi hänkin, että mitä me siellä teemme. Afganistan-operaatiot eivät missään nimessä ole olleet mikään menestystarina, ja yksin se, että huumekauppa on tullut silmille — itse asiassa se teollisuudenala on vain vahvistunut ja tullut entistä kansainvälisemmäksi ongelmaksi — osoittaa sen, että paljon on petrattavaa.

Muistan kyllä myöskin sen, että entinen puolustusministeri Häkämies sanoi, että kyllä suomalaisten pitää päästä muihinkin kuin kanttiinihommiin. No, siellä kyllä on ollut niitä muitakin kuin kanttiinihommia, koska vainajia on tullut jo kymmenin tuhansin.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totta on, että on ollut hieman häilyvää tämä vasemmistoliiton esiintulo tässä asiassa, eikä näitä Afganistanin mittavia ongelmia pidä kiistää, mutta todella tästä Taliban-hallinnon aikaisesta kurjuudesta on otettu mittavia askelia eteenpäin, ja ilman Suomenkaan panosta tämä ei olisi ollut mahdollista. Ilman sotilaallista interventiota ja sen jälkeistä sotilaallista läsnäoloa ei tähän tilanteeseen olisi päästy. Näitä erilaisia todistusaineistoja, erilaisia edistysaskelia on todella paljon. Niistä ehkä myöhemmin.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän ISAF-operaatio on muuttunut rauhaan pakottamisoperaatioksi ja epäonnistuneeksi sellaiseksi. Rauhaa ei ole saatu aikaiseksi eikä amerikkalaistyyppistä demokratiaa juurrutetuksi. Täällä on viitattu sen sijaan näihin huumeviljelyiden kasvamiseen ja muihin lieveilmiöihin. Konrad Adenauer -säätiön selvityksen mukaan 56 prosenttia afganistanilaisista katsoo vieraiden joukkojen olevan miehittäjiä. Kysyn: Miten te katsotte, arvon ministerit, miten oikeasti kansalaisyhteiskunta, vakaus ja demokratia voisivat vahvistua Afganistanissa? Vai onko edessä pelottavimman skenaarion tie?

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Afganistan-operaatio on ollut tietysti pitkä, mutta tulokset ovat kiistatta olleet monin paikoin myös myönteisiä.

Edustaja Lapintie, te sanoitte omassa puheenvuorossanne, että Suomen ei pitäisi lähteä niihin operaatioihin, joissa näyttää siltä, että riski pitkittyneeseen konfliktiin on suuri. Kysynkin: Voisivatko muutkin maat kieltäytyä lähtemästä tällaisten operaatioitten hoitamiseen, jossa ajatellaan, että joukkojen läsnäolo kestää pitkään? Ja jos näin on, että muutkin voisivat saman liikkeen tehdä, niin kuka ja ketkä selvittäisivät nämä monimutkaiset, vaikeat tilanteet? Tämän saman kysymyksen esitän myös ministereille.

Maria Lohela /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Naisten vaikea tilanne Afganistanissa ei ole ohi, ja se toki tässä selonteossakin hyvin selväsanaisesti kuvaillaan, ja siitä kiitos. Asioiden kaunistelu ei tunnetusti ratkaise yhtään mitään. Tästäkin teemasta on puhuttava niin kauan kuin siihen on syytä. Suomen ulkopolitiikassa, kehitysyhteistyössä naisten oikeuksiin vaikuttaminen ja niiden parantaminen on ollut ja on yhtenä kärkenä, mistä myös kiitos.

Miehillä on kuitenkin tässä muutoksessa erittäin suuri rooli, koska eihän riitä, että naiset puhuvat naisten asioista toisille naisille, vaan miesten on puhuttava naisten oikeuksien puolesta toisille miehille ja myös naisille sekä täällä kotimaassa että ulkomailla. Kysymyksen sijaan alleviivaankin siis tätä naisten aseman parantamisen välttämättömyyttä myös Afganistanin yhteiskunnan kehityksessä.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan jatkaa tästä teemasta, minkä edustaja Lohela nosti esille. Suomihan on ollut edelläkävijänä toimeenpanemassa tuota YK:n päätöslauselmaa 1325, Naiset, rauha ja turvallisuus, ja olemme olleet myös laatimassa rauhanvälityksen päätöslauselmaa, jossa on korostettu myös naisten asemaa rauhanvälityksessä ja muussa konfliktin ratkaisussa. Mutta kuten me tiedämme, tuo naisten osallisuuden tärkeys pysyvän rauhan rakentamiseksi ei ole oikein toiminut Afganistanissa. Erityisen ikävä oli lukea Oxfam-järjestön raportin tuloksista, ettei yksikään afgaaninainen ole vuoden 2005 jälkeen osallistunut talibanien ja kansainvälisten neuvotteluiden keskusteluihin. Näissä keskusteluissa ainoastaan yksi afgaaninainen on ollut osallistujana kahdessa tilaisuudessa tänä aikana. Eli käytännössä voidaan oikeastaan sanoa, että neuvottelut, jos niitä on edes ollut, ovat edenneet ilman afgaaninaisten panostusta, osaamista ja osallistumista. Miten tähän aiotaan kansainvälisessä yhteistyössä tai Suomen toiminnassa puuttua?

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikkein tärkeintä tässä hankalassa tilanteessa on säilyttää kehityksen oikea suunta Afganistanissa ja estää maan vaipumista takaisin konfliktiin ja sekasortoon.

Täällä on useisiin otteisiin otettu esiin naisten kouluttautuminen ja koulutuksen tärkeys ylipäätään. Norjan pääministeri otti muutama päivä sitten puheessaan esiin sen, että Norja aikoo kaksinkertaistaa kansainvälisen koulutuksensa määrän juuri tämäntyyppisissä maissa seuraavien neljän vuoden aikana. Kuulisin mielelläni meidän ministeriemme näkemyksen tästä ja siitä, onko mahdollista tehdä yhteistyötä pohjoismaisesti nimenomaan tällaisten hauraiden maiden koulutuksessa.

Toinen kysymys on se, että koska kehitys on niin haurasta, siihen tarvitaan kaikkien mahdollisten kansainvälisten organisaatioiden apua ja tukea. Ottaisin tässä esiin Etyjin, joka on ollut paikallisen ja parlamentaarisen tason sekä myöskin presidentinvaaleissa lähinnä tarkkailijan roolissa. Mutta jotkut ovat nostaneet esiin myöskin sen, että Etyj voisi tehdä myöskin alueellista yhteistyötä siellä sekä toimia tällaisissa luottamuksen (Puhemies koputtaa) rakentamiseen tähtäävissä toimenpiteissä sillä alueella yhteistyössä paikallisten organisaatioiden kanssa. Miten näette tämän mahdollisuuden?

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni selontekoa käsittelevissä ryhmäpuheenvuoroissa korostettiin hyvin ja tarpeellisesti naisten ja lasten aseman kohentamisen tarvetta. Edustaja Peltonen toi esille sosialidemokraattien keskeisiä painotuksia, kuten oikeussektorin kehittämisen aktiivisen tukemisen, jotta hyvä hallinto, oikeusval-tiokehitys ja ihmisoikeudet parantaisivat suoraan inhimillistä turvallisuutta.

Ilman muuta sorretussa asemassa olevien naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia pitää vaalia ja kohentaa, mutta kuitenkin koko ajan muuttuvassa maailmassa, epävakaassa turvallisuustilanteessa olevasta valtiosta puhumattakaan, tulee huomioida laajemmin myös poikalapset. Sillä, miten ja millaisiksi he kasvavat, on suuri vaikutus sille, miten he aikuisina tulevat naisia ja tyttäriään kohtelemaan. Tulisiko tämä lisätä painotuslistalle myös laajemmin?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kauma mainitsi tämän Norjan esimerkin, kuinka he tulevat lisäämään omalta osaltaan panostaan Afganistanissa, mutta täytyy muistaa kuitenkin se, että Norjahan tänä vuonna muistaakseni leikkasi kehitysapumäärärahaa joillain kymmenillä miljoonilla juuri sen johdosta, että Afganistanissa kävi ilmi, että Kabulin pankissa kavallettiin yli 900 miljoonaa dollaria näitä kahdenvälisiä rahoja, ja kaikista vakuutteluista huolimatta vain 200 miljoonaa niistä saatiin takaisin.

Tästähän me keskustelimme jo vuosi sitten, tämä on muutaman vuoden takainen asia, ja olisinkin kysynyt, ministeri: Olemmeko me oppineet tästä mitään? Suomikin antaa kahdenvälistä rahaa ymmärtääkseni kolmisenkymmentä miljoonaa euroa vuodessa Afganistaniin, oliko tämä se määrä, ja kuitenkin, kun on tiedossa tämä rikollisuus ja tämä huumekauppa ja muu, kuinka me voimme varmistaa, että kaikki se raha, mikä sinne annetaan suoraan, menee todella esimerkiksi lasten ja naisten elinolojen parantamiseen eikä valu sitten näitten poliitikkojen ja pankkii-rien taskuihin, kuten on aikaisemmin käynyt?

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös niillä suomalaisilla, jotka eivät ole lukeneet tätä selontekoa, varmastikin on hyvä käsitys siitä, mikä on Afganistanin ihmisten tilanne. Kiitos kuuluu suomalaiselle medialle ja myös kansainväliselle kirjallisuudelle.

Tästä välittyy aivan selvästi se kuva, että afgaaninaisten asema on edelleen maailman huonoimpia. He joutuvat kohtaamaan väkivaltaa, siellä on käytössä lapsiavioliittoja, ja naisten lukutaitokin on joidenkin lähteiden mukaan vain reilun 10 prosentin luokkaa. Siitä syystä yhdyn näihin muihin kiittelijöihin, kun Suomen toiminnassa korostetaan erityisesti ihmisoikeuksia ja naisten ja lasten aseman parantamista.

Maassa on säädetty runsaasti lakeja, jotka suojelevat naisia, mutta niitä ei kuitenkaan ole pantu toimeen, ja monet tahot pyrkivät edelleen rajoittamaan naisten aseman parantamista. Kysyisinkin teiltä, ministeri Tuomioja, pitkään kokemukseenne pohjautuen: onko näköpiirissä afgaaninaisten aseman parantumista edes keskipitkällä aikavälillä?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rauhaa, turvallisuutta ja kehitystä ei voida edistää, jos puolet väestöstä eli naiset jätetään sivustakatsojiksi Afganistanissa. Avustusjärjestö Oxfam muistuttaa, että Afga-nistanissa neuvotteluihin Taleban-kapinallisten kanssa ei ole osallistunut yksikään nainen vuoden 2005 jälkeen, vaikka maan hallinnon, talebanien ja kansainvälisen yhteisön neuvotteluja on tuona aikana järjestetty yli 20 kertaa. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana naisten osuus rauhanneuvottelujen vetäjinä ja erityisesti rauhansopimusten allekirjoittajina on edelleenkin vain muutaman prosentin luokkaa. Tyttöjen ja naisten oikeudet puuttuvat usein neuvotelluista rauhansopimuksista kokonaan, ja seksuaalista väkivaltaa käytetään järjestelmällisenä sotataktiikkana, jolta erityisesti tyttöjen ja naisten on vaikea suojautua. Naisten on myös paljon vaikeampaa kuin miesten päästä oikeussuojan piiriin.

Kysynkin: miten Suomi on edistänyt naisten osallistumista kriisinhallintaan ja rauhanrakentamiseen, ja miten 1325-päätöslauselman mukaisesti Suomi on parantanut naisten ja tyttöjen asemaa aseellisissa konflikteissa ja selkkauksissa?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kun tämä ISAF-operaatio päättyy vuoden 2014 lopussa ja vastuu turvallisuudesta siirtyy kokonaisuudessaan Afganistanin turvallisuusjoukoille kv. taistelujoukkojen poistuessa sieltä ja tämä RS-operaatio tulee keskittymään kouluttamiseen ja avustamiseen, niin, arvoisat ministerit, pelkään sitä, että se maa ajautuu takaisin anarkiaan, koska selonteonkin mukaan viime aikoina iskut ovat keskittyneet erityisesti paikallisiin turvallisuusviranomaisiin. Tä-mä on todella huolestuttavaa kehitystä kaiken kaikkiaan, eli se anarkia siellä lisääntyy. Miten todennäköisenä pidätte sitä, että tosiaan se koko maa ajautuu uudelleen kaaokseen ja varsinkin poikalasten ainoana leikkikaluna ovat rynnäkkökiväärin liikkuvat osat kauas tulevaisuuteen?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Afganistanin operaation hintalappu on tietysti aika korkea, mutta minun mielestäni niin ISAF-operaatio kuin seuraajaoperaatio ovat hyvin perusteltuja olleet ja pienin askelin on päästy demokraattisessa kehityksessä eteenpäin. Se on erittäin hyvä asia. Jää nähtäväksi tietysti, kuinka sitten nämä kansalliset joukot ja siviiliorganisaatiot saavat tilanteen haltuunsa tulevaisuudessa, mutta toivotaan parasta.

Suomenhan pitäisi kaikissa operaatioissa myös oppia jotakin, ja minä uskon, että näin on myös tapahtunut. Tavoitteita on toki monenlaisia, mutta kun on nyt sitten oikeastaan tämänkin operaation aikana tullut vahvasti ilmi, että erikoisjoukkoja käytetään entistä enempi kansainvälisissä kriiseissä mutta varmaan osittain myöskin kotimaisen uuden taistelukonseptin osalta, niin kysyn puolustusministeriltä: onko sieltä oikeasti nyt otettu oppia näitten erikoisjoukkojen käytön suhteen, ja miten tätä konseptia on viety eteenpäin, että se hyödynnetään sitten tulevien Suomen puolustusvoimien kehittämisessä?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että täällä eduskunnassa säännöllisin väliajoin on voitu keskustella Afganistanin tilanteesta. Kaikessa päätöksenteossa on tärkeätä aina silloin tällöin arvioida sitä, kuinka paljon olemme sijoittaneet resursseja johonkin toimintaan ja mitä sitten lopulta on saatu aikaiseksi. Näin voidaan tehdä tulevaisuudessa aina parempia ja viisaampia päätöksiä.

On hyvä, että koulutukseen on satsattu Afganistanissa. Koulutus on ainoa tie hyvinvointiin, ja sen arvoa ei voi riittävästi korostaa. Naisten ja lasten asema on keskeinen, ja toivoisinkin, että jatkossa, kun vastaavanlaisia operaatioita tehdään, näitä painopistealueita korostetaan entisestään. Kaikki varmaan toivomme rauhaa ja vakaita olosuhteita myös Afganistaniin. Toivottavasti sellainen visio joskus vielä toteutuu.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tietysti verrattaessa Afganistania tänne länsimaiseen demokratiaan puhutaan edelleen aivan eri asioista, mutta ne edistysaskeleet, mitä sielläkin on otettu viime vuosien aikana, ovat tietysti hyvä asia, ja se, että Suomi on pystynyt niitä tukemaan, on myös hyvä asia.

Mutta, arvoisa puolustusministeri, täälläkin on nyt heitetty keskustelussa hieman epäilyä tämän EU:n taisteluosaston suhteen ja on puhuttu muun muassa näistä lepuutusjoukoista ynnä muista, että näille ei sitä todellista tarvetta olisi. Haluaisinkin kysyä, mikä nyt on sitten tämän poliittisen tahon ajattelu Euroopan unionin sisällä laajemmin, kun te olette näissä pöydissä istunut. Kuinka muut EU-maat nyt näkevät sitten nämä taisteluosastojen tehtävät? Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on aiemmin lähdetty siitä, että näitä osastoja tulisi käyttää vain yläpään vaativiin operaatioihin, mutta miten muut maat tämän asetelman näkevät, ja kuinka te näette tämän asetelman EU:n taistelujoukkojen kehittämisessä?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Vuosi 2001 on ollut eräänlainen vuosi nolla Afganistanin historiassa. Jos me katsomme, mitä sen jälkeen on tapahtunut, niin ei kai kukaan voi kiistää sitä, että suurin piirtein kaikki, mitä on tapahtunut, on ollut parempaan suuntaan. Se on sitten eri asia, että tämä lasi ei ole edes puoliksikaan täysi. Mutta, jos me näemme, että siellä on tapahtunut ennen kaikkea naisten ja tyttöjen koulutuksen, terveydenhuollon ja mo-nien muiden asioiden osalta todellista edistystä — vaikka tiedämme samanaikaisesti, että se on edelleen erittäin hauraalla pohjalla, koska on olemassa koko ajan väkivaltaisen Talebanin uhka, joka haluaa tämän kehityksen pysäyttää ja kääntää taaksepäin — niin minusta tämä tilanne ei ole se, jossa me sitten sanomme, että ei sieltä mitään tule, jäädään pois ja jätetään oman onnensa varaan.

Se on selvää, että ilman Afganistanin omaa vahvaa osallistumista ei tätä muutosta voisi jatkaa. Se muutos, mikä nyt on tapahtumassa, on se, että Afganistanin omat turvallisuusjoukot, armeija ja poliisi, ottavat vastuun koko maan turvallisuudesta. He tarvitsevat siihen edelleenkin muiden tukea. Sitä mekin olemme valmiita antamaan. Mutta varsinainen vastuu, osallistuminen kaikkinaisiin, mahdollisiin taistelutoimiin, on tulevaisuudessa, tästä eteenpäin afganistanilaisilla.

Se, mitä me olemme erityisesti koko ajan painottaneet kaikessa kehitysyhteistyössä ja myöskin kriisinhallinnan sivujuonena koko ajan, on nimenomaan naisten aseman parantaminen. Vuodesta 2010 alkaen Suomi ja Afganistan ovat tehneet yhteistyötä juuri YK:n päätöslauselma 1325:n toimeenpanon edistämiseksi. Meidän 2013 solmitun kumppanuutemme yhtenä päämääränä on ollut kansallisen 1325-toimintaohjelman laatiminen Afganistanin toimesta, ja me olemme tukeneet UN Womenin maatoimiston kautta 500 000 eurolla tätä työtä samoin kuin Kabulin edustustomme kautta tätä kansallista 1325-koordinaatiota.

Me olemme olleet mukana tukemassa eri maakunnissa konsultaatioita, joihin on osallistunut myös kansalaisyhteiskunnan edustajia ja nimenomaan naisia. On totta, että mitä lähemmäksi huippua mennään, sen heikompi asema naisilla on. Mutta juuri täältä ruohonjuuritasoltahan tuo voimaannuttaminen lähtee liikkeelle, ja tätä työtä me haluamme jatkaa ja olla tukemassa niin kauan kuin siihen on tarvetta ja nähdään, että sillä voidaan myöskin saada tuloksia. Ja nyt olemme valmistautumassa olemaan mukana tämän Afganistanin ensimmäinen kansallisen 1325-toimintaohjelman julkistamistilaisuudessa.

Jos on jokin asia ja vain yksi asia, jossa Talebanin jälkeen on menty taaksepäin, niin se on todellakin huumeviljely. Tosin kukaan meistä ei varmaan halua käyttää niitä keinoja, joilla talebanit tämän huumeviljelyn saivat, eivät kokonaan eliminoiduksi, mutta pienemmäksi kuin se on. On totta, että 2007 ja 2008 oli huumetuotannon huippu. Sen jälkeen se siitä painettiin alas. Nyt se jälleen uhkaa nousta samalle tasolle kuin tuolloin.

Tähän on ennen kaikkea syynä korruptio, huono hallinto ja se, että Afganistanin hallintoviranomaisista ja poliitikoista aivan liian moni on osallisena suoraan tai epäsuorasti tässä huumekaupassa. Toinen puoli on tietysti se, että pitää pystyä tarjoamaan viljelijöille parempia toimeentulomahdollisuuksia, koska huumeviljely on useille ainoa elinkeino, joka siellä on tarjolla, ja tätä työtä kansainvälisen yhteisön tulee voimakkaasti jatkaa, jotta tätä kautta saataisiin tämä huumeviljely lopetettua.

Kun me lähdimme Afganistaniin tai kun me olemme olleet Libanonissa, niin onhan ollut selvää, että nämä ovat pitkäaikaisia sitoumuksia. Afganistanissa olemme olleet 12 vuotta, Libanonissa melkein yhtäjaksoisesti 30 vuotta, eikä kukaan aseta kyseenalaiseksi tuon UNIFIL-operaation tarpeellisuutta ja sitä, mitä suomalaisten kaikkien arvostama työ siellä on merkinnyt sille maalle ja sen asukkaille. Ei se yksin ratkaise niitä ongelmia, sen me tiedämme, mutta se on välttämätön osa sitä kansainvälistä vastuunkantoa, johon mekin haluamme olla osallistumassa.

Sitten vielä taisteluosastoista sen verran, että me olemme voimakkaasti olleet mukana esimerkiksi tänä vuonna, kun Malin operaatioon lähdettiin, ja eikö se ollut nimenomaan sellainen, että jos jossain tarvittaisiin taisteluosastoa, niin miksi ei siellä? Valitettavasti tällaista valmiutta ei ollut EU:ssa. Mutta uskon, että siinä yhteydessä ja sen jälkeen käyty keskustelu tulevat muuttamaan — ainakin näin toivomme ja toimimme sen puolesta — sitä, että näiden osastojen voimavarojen käytettävyys erilaisissa tilanteissa olisi mahdollista. Kukaan ei toivo, että ne lähtevät suoraan mihinkään taisteluihin. Tämä taisteluosastonimitys on siinä suhteessa vähän harhaanjohtava, että se on yksikön nimi eikä kuvaa niitä tehtäviä. Paras tietysti olisi, että tällaisenkaan osaston kriisinhallinnassa ei tarvitsisi laukaista yhtään ammusta, vaan se pelkällä läsnäolollaan pystyisi estämään väkivaltaisuuksia. — Kiitos.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Ensiksi lyhyesti: Edustaja Heinonen kysyi tästä kriha-veteraaniohjelmasta, ja se on tärkeä kokonaisuus, joka on minun kaudellani pantu liikkeelle, ja puolustushallinnon osalta se on erittäin hyvällä mallilla edennyt. Sitten siihen sisältyy osia, jotka ovat STM:n lainsäädännön päivittämistä ja jotka myös ovat työn alla mutta eivät ole minun vastuullani, ja niidenkin osalta tietenkin toivon, että voidaan edistyä ja edetä mahdollisimman pian.

Tämä keskustelu siitä, mitä olemme hyötyneet ja oppineet Afganistanissa: Edustaja Haavisto toivoi tätä, oliko se, lopullista totuutta tai totuutta asiasta. Haluaisin ensiksi sanoa sen, että on muistettava, että syy, minkä takia osallistutaan kriisinhallintaan esimerkiksi Afganistanissa — ja uskon, että edustaja Haavisto ja muutkin yhtyvät siihen — ei ensisijaisesti ole se, että me etsimme sitä kansallista hyötyä, vaan se syy on solidaarisuus, halu edistää rauhaa, välittää kriiseissä, pyrkiä parempaan tilanteeseen siellä kohdemaassa. Mutta on aivan selvää, että tästä toiminnasta seuraa myös myönteisiä kokemuksia tai hyötyjä, osaamista ja haasteita, joiden kautta opitaan ja parannetaan omaa toimintaa. Ja tältä osin tämä on ollut Puolustusvoimille tietenkin hyödyllistä, koska Afganistanissa on palvellut lukuisia suomalaisia, niin kantahenkilöstöä kuin reserviin kuuluvia henkilöitä, ja nämä tietenkin tuovat mukanaan paljon osaamista koti-Suomeen ja meidän Puolustusvoimien omaan toimintaan, ja hyvä näin, joskaan tämä ei ole se päällimmäinen tavoite.

Tämä liittyy sitten osittain myös vähän tähän samaan keskusteluun, vaikka se ei varsinaisesti liity Afganistaniin, näistä taisteluosastoista. Ymmärrän osittain tämän edustaja Lapintien suhtautumisen, että kun niitä ei kerran ole käytetty, niin ne ovat turhia. Toisaalta tämä ei ole ihan niin helppoa. Tämä on silti niin, että ensinnäkin sillä, että meillä on yhteistoimintakyky, on suuri arvo, koska se, että niitä ei ole käytetty, ei tarkoita sitä, että niitä ei koskaan käytettäisi. Toinen on sitten se, että se yhteistoimintakyky silti osoittaa EU:n halua tarvittaessa toimia yhdessä vakavissa kriiseissä. Ja kolmas on sitten se, että siitä yhteistoiminnasta, harjoittelusta saa myös hyvin paljon hyötyä jokainen maa, joka siihen osallistuu.

Mutta kaikesta tästä sanotusta on hyvä kyllä nyt sanoa se, että me olemme käyneet hyvin kriittistä keskustelua puolustusministerineuvostossa juuri siitä, että näitä ei ole käytetty, ja se henki on ollut se, että jotain pitää tehdä. Meillä oli syyskuussa tämmöinen kriittinen arviointikokous, jossa keskusteltiin siitä, mitkä ovat ne syyt, minkä takia niitä ei ole koskaan käytetty. Sen lisäksi Ruotsi on nyt ottanut vähän erilaisen otteen ja järjesti sen poliittisen exercisen, mistä kerroin aikaisemmin. Tämän lisäksi nyt, kun meillä oli puolustusministerikokous viime viikolla, Ruotsi edelleen korosti sitä, että jos nyt heidän aikanaan tulee se kriisi, niin he oikeasti aikovat niitä käyttää. Joten minä en ihan turhiksi niitä tuomitsisi, mutta on ihan selvää, että tässä pitää arvioida sitä konseptia ja sitä, minkä takia on toimittu niin kuin on toimittu tähän mennessä, niin että se ei ole mitenkään ongelmaton tai mutkaton järjestely, ja sitä tulee ehdottomasti edelleen kehittää. Siitä ei ole kysymystäkään.

Mitä sitten tulee näihin vaikeisiin operaatioihin, mihin edustaja Väätäinenkin tässä tarttui, olen pitkälti teidän kanssanne samaa mieltä, että onhan se niin, että jokainen maa jossain määrin haluaisi välttää näitä hyvin vaikeita operaatioita, mutta toisaalta jonkun on nekin hoidettava, ja siinä ei saa ainakaan minun mielestäni syntyä semmoista kuvaa, että Suomi poimii joitain rusinoita pullasta tai vain välttää näitä vaikeita operaatioita, ja sen takia tämä vastuunkanto Afganistanissakin on minun mielestäni ollut arvokasta. Mitä tulee meidän asemaan kansainvälisessä yhteisössä, on muistettava, että melkein jokainen eurooppalainen maa esimerkiksi on osallistunut Afganistanin työhön myös sotilaallisesti tavalla tai toisella. Joitakin poikkeuksia on, mutta hyvin vähän, joten tämä on hyvä muistaa.

Ja sitten, mitä tulee tähän Afganistanin turvallisuustilanteeseen laajemmin, on kyllä muistettava näistä hyökkäyksistä ja muista huolimatta, että kokonaiskuva on silti se, että Taleban ei ole onnistunut viimeisen vuoden, puolentoista vuoden aikana valtaamaan mitään uusia alueita tai millään merkittävällä tavalla saamaan valta-asemaa tai kontrollia missään Afganistanissa. Sen sijaan he ovat onnistuneet ikävissä terroriteoissa, mitä täällä on myös kuvattu, ja ne ovat erittäin ikäviä, ja niitä on harvinaisen vaikeaa ennalta ehkäistä, vaikka se turvallisuusjoukkojen kyky on erittäin kova.

Ja sitten viimeiseksi on hyvä lisätä se, että vaikka tähän Resolute Support -operaatioon tai -missioon ei sisälly varsinaisia taistelujoukkoja, niin amerikkalaisilla on sen lisäksi Afganistanissa oma pienempi taisteluoperaatio, jossa on tämmöinen amerikkalaisten iskukyky edelleen olemassa. — Kiitos.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Selonteko Naton ISAF-operaation seuraajaoperaatiosta Afganistanissa on tilannearvion osalta kaunisteleva ja suoraan sanottuna päätöksentekoa ohjaava. Kokonaisuudessa transitiovaihe ja -valhe on päättymässä ja paljastumassa. Kansainväliset joukot eivät ole pystyneet muuttamaan maan kurssia. Ainoa edistys maassa, pieni edistys lasten koulutusmahdollisuuksien kehittämisessä, on tapahtunut humanitaarisin toimenpitein, ei sotilaallisin iskuin ja terrorisminvastaisen sodan keinoin. Jatko-operaatio onkin tosiasiassa Afganistanin keskushallinnon henkivakuutus ja Naton ja Yhdysvaltojen miehitysvallan jatkamista. Siinä Suomen hallitus näyttää haluavan olla mukana heiluttamassa siniristilippua merkkinä USA:n uskollisen liittolaisen mukanaolosta. Tosiasia on, että maan tulevaisuuden ratkaisevat muut kuin sotilaalliset tekijät.

Kaikkiaan ISAF-operaatiossa oli marraskuun alkuun mennessä menehtynyt 3 476 sotilasta, joista kaksi suomalaista. Afgaanisiviilejä on kuollut YK:n tietojen mukaan vähintään 21 000 mutta jopa yli 30 000. Vuoden 2014 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana YK:n Afganistanin-avustusoperaatio Unama dokumentoi 1 564 siviiliuhrin kuoleman. Se merkitsi 17 prosentin nousua vuoden 2013 ensimmäisestä vuosipuoliskosta. Poikkeuksellista vuoden 2014 luvuissa oli se, että suuri osa uhreista syntyi tulitaisteluissa, aiemmin pahimpana vaarana olleiden improvisoitujen räjähteiden asemesta. Tämä osoittaa siis, että taistelutoimet ovat kiihtymässä sitä mukaa kuin tämä transitiovaihe päättyy ja siirrytään RS-vaiheeseen. Näkymä on todella lohduton mutta hyvin paljastava ja kouriintuntuva esimerkki siitä, mitä merkitsee ulkopuolinen aggressio ja voimakas puuttuminen sisäisiin, kansallisiin konf-likteihin.

Viimeksi täällä 2012 käsitellessämme selontekoa tästä vastaavasta aiheesta vain vasenryhmä vastusti jatkoa ja vaati joukkojen kotiuttamista Afganistanista. Myös vasemmistoliitto hallituksessa oli tukemassa operaation jatkoa ja myös tietysti miljardien asehankintoja. Vaadimme lausumassamme, että joukot kotiutetaan. "Eduskunta ei myöskään pidä perusteltuna selonteon kannanottoa Nato-johtoisen sotilaallisen läsnäolon jatkamisesta nykyisessä muodossaan vuoden 2014 jälkeen. Suomen osallistuminen sotilaalliseen operaatioon Afganistanissa on muutettava YK:n johtamaksi siviilioperaatioksi, joka tukee maan jälleenrakentamista sekä edesauttaa poliittisen dialogin ja rauhanprosessin aikaansaamista. Näiden tavoitteiden toteutumista voi parhaiten edistää maa, joka ei itse osallistu sotatoimiin tai niiden tukemiseen." Tämä oli lyhyesti vasenryhmän viesti keväällä 2012. Olemme edelleenkin tällä linjalla horjumatta.

ISAF-operaatio on maksanut Suomelle asiantuntijatietojen, jotka meille kerrottiin puolustusvaliokunnassa, mukaan yli 500 miljoonaa euroa. Humanitaarinen työ on saanut käyttöönsä 220 miljoonaa euroa. Lisäksi tähän on luettava myös EU:n kautta annettu panostus. Summat ovat valtavia, ja tulokset ovat lohduttomia.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunta arvosteli edellistä valtioneuvoston selontekoa Afganistanin tilanteesta kokonaisvaltaisen lähestymistavan puutteesta. Erityisesti Suomen panoksen vaikuttavuusarvion osalta selonteon anti jäi irralliseksi ja ohueksi.

Tuore selonteko on tässä mielessä edeltäjäänsä ansiokkaampi. Selonteko maalaa realistisemman kuvan Afganistanin tilanteesta. Toisaalta se myös kehuu ISAF-operaatiota, jolle on selonteon mukaan ollut ominaista kokonaisvaltaisen lähestymistavan kehittäminen, joka on nähty edellytyksenä operaation tavoitteiden saavuttamiselle. Tämä on aika paljon ruusuisempi analyysi ISAF-operaatiosta, jos sitä vertaa vaikkapa Saksan vastikään julkaisemaan väliarvioon Afganistanin operaatiosta.

Arvoisa puhemies! Moni on leimannut kansainvälisen yhteisön toimet Afganistanissa epäonnistuneiksi. Afganistanin kaltaisissa maissa kriisinhallintaoperaatioilta ei voi kuitenkaan odottaa ihmeitä. Väkivaltaisista konflikteista kärsivien yhteiskuntien jälleenrakentaminen ja yhteiskunnallinen muutos kestää kokemuspohjaisten arvioiden mukaan 25—40 vuotta. Ennen Taleban-hallinnon aikaa Afganistan oli melko rauhallinen ja vaurastuva maa.

Täytyy myös muistaa, että kriisinhallintaoperaation tärkeä tehtävä Afganistanin kohdalla on ollut turvata mahdollisuus kansalliseen sovintoprosessiin, jonka pohjalta kehitystä voidaan vakauttaa. Tässä mielessä Afganistanin operaatio voidaan lukea kuitenkin osittain epäonnistuneeksi, sillä vahvalla sotilaallisella kriisinhallintapanoksella ei ole millään voitu korvata puutteellista sovittelu- ja neuvottelupanosta. Sovintoa kapinallisten kanssa ryhdyttiin hakemaan, kun sotilaallinen ratkaisu osoittautui mahdottomaksi. Toiseksi, silloisen ja varsin pitkäaikaisen presidentti Karzain perustaman korkean rauhanneuvoston rooli oli marginaalinen.

Toisaalta on myös katsottava lähtötilannetta ja kokonaiskuvaa. Taleban-hallinnon kaaduttua 2000-luvun edetessä Afganistan on ottanut askeleita demokraattisen yhteiskunnan suuntaan. Miljoonat pakolaiset ovat voineet palata, ja koulutus- sekä terveydenhoitotilanne ovat parantuneet. Mikäli ISAF-operaatiota ei olisi ollut, voimme vain arvailla, kuinka paljon alisteisempi afgaaninaisten ja -tyttöjen asema olisi, kuinka paljon pienempi olisi koulua käyvien osuus tai kuinka paljon turvattomampaa Kabulin kaduilla olisi kulkea. Afganistan on kuitenkin edelleen yksi vaikeimmista maista naisille.

Arvoisa puhemies! ISAFin supistuessa kapinalliset ovat saaneet monilla paikkakunnilla lisää jalansijaa vuoden 2014 aikana. On mahdollista, että ulkomaisen tuen vähetessä kapinalliset levittäytyvät myös uusille alueille. Kaikkien uhrausten ja investointien jälkeen olisi väärin jättää Afganistan yksin katsomaan, kuinka sen kansalaisten käy. Kuten selontekokin toteaa, kaikkein tärkeintä on säilyttää kehityksen oikea suunta ja estää maan vaipuminen takaisin konfliktiin ja sekasortoon. Tuon kaltainen kehitys vaarantaisi paitsi Afganistanin oman tulevaisuuden myös alueellisen ja kansainvälisen turvallisuuden. Siksi Suomen osallistuminen Resolute Support -operaatioon on kannatettavaa.

Arvoisa puhemies! Uuden presidentin Ghanin aloittama kunnianhimoinen uudistusohjelma pyrkii laaja-alaisiin uudistuksiin afgaanien omistajuutta painottaen. Presidentti Ghani on ottanut myös sovintoprosessin keskeiseksi tavoitteekseen korostaen poliittisen ratkaisun merkitystä. Jos ministerit olisivat paikalla, olisin halunnut heiltä kuulla vielä, onko uudella presidentillä heidän mielestään suuremmat mahdollisuudet onnistua vuoropuhelussa talebanien kanssa kuin edellisellä, Karzailla.

ISAFin seuraaja, Resolute Support -operaatio, tulee siis keskittymään afgaanijoukkojen kouluttamiseen ja avustamiseen, mutta kansainväliset joukot eivät enää tue afgaanijoukkoja taistelutilanteessa varsinaisesti. Tosin selonteon antamisen jälkeen USA:n ilmatuesta on nyt ollut puhetta. Ministereiltä olisin mielelläni kuullut myös siitä, onko kansainvälisen yhteisön keskusteluissa käyty dialogia siitä, miten toimitaan, jos tilanne lähtee menemään takapakkia eli jos tilanne ei ole enää Afganistanin omien turvallisuusjoukkojen käsissä ja valtionjohto pyytää kansainvälisen yhteisön apua. Onko Resolute Support -operaatiolle niin sanottua suunnitelma B:tä?

Sovintoprosessiin liittyen on myös käynnistetty niin sanottu reintegraatioprosessi, jonka tavoitteena on irrottaa rivitaistelijat kapinallisten riveistä tarjoamalla näille paluuta siviiliyhteiskuntaan. Vuonna 2010 perustettu Afghanistan Peace and Reintegration Program on toiminut pääasiallisena kanavana prosessissa. ARP-ohjelma on saavuttanut selonteon mukaan jonkin verran tuloksia, joskin vain vaatimattomia sellaisia. Tästäkin mielelläni lisää olisin kuullut. On valtavan tärkeää, että viimein sovintoprosessiin panostettaisiin ja siinä edistyttäisiin, vaikkakin sitten pienin askelin.

Arvoisa puhemies! Vielä sotilasosaston asettamisesta korkeaan valmiuteen. Kyseessä on nyt viides kerta, kun Suomi osallistuu EU:n taisteluosastoihin. Ainakin selonteon ja puolustusministerin mukaan osallistuminen on kehittänyt Suomen osaamista, vaikka osastoja ei ole varsinaisesti käytetty sen paremmin pohjoismaisen taisteluosaston kuin muidenkaan valmiusvuoroilla. Selonteossa todetaankin, että tässä vaiheessa on vaikea arvioida, olisiko EU:ssa edellytyksiä tehdä tarvittava päätös taisteluosaston käyttöönotosta ajankohtaisessa kriisissä. EU:n neuvoston päätös taisteluosaston käytöstä edellyttää kaikkien jäsenmaiden yksimielisyyttä. Niin ulkoasiainvaliokunta kuin puolustusvaliokunta ovat kiinnittäneet aiemmin huomiota EU:n taisteluosastojen käytettävyyden lisäämiseen. Vajaa vuosi sitten huippukokouksessa asia oli esillä, mutta edistystä ei tapahtunut.

Maria Lohela /ps:

Herra puhemies! Kaikki eduskuntapuolueet ymmärtävät ja tiedostavat naisten ja lasten oikeuksien parantamisen tärkeyden Afganistanissa, ja siitä syystä onkin helppo uskoa, että myös jatkossa Suomi tulee ulkopolitiikassaan korostamaan sukupuolten välisen tasa-arvon ja koulutuksen merkitystä yhteiskunnan kestävälle taloudelliselle nousulle.

Mutta tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa. Vakavien olemassa olevien ongelmien tai uusien uhkien — kuten Isilin kaltaisen ääri-islamilaisen terrorijärjestön levittäytymisen — varjossa Afganistanin tilanteen paheneminen on täysin mahdollista. Afganistanin suhteen voi toivoa parasta ja aidosti pelätä pahinta, mutta toivon menettäminen olisi kai silti sitä kaikkein kamalinta.

Selonteossa on pieni yksityiskohta Suomen ja Afganistanin välisistä taloussuhteista. Sinänsä on mielenkiintoista, että lähes maan tasalle tuhotun maan taloudellinen potentiaali on — kuitenkin ymmärrettävästi — merkittävä. Toistaiseksi Suomen suhteen kauppatase on Afganistanille jopa ylijäämäinen. Turvallisuussyistä, epävakaasta tilanteesta ja puutteellisesta hallinnosta johtuen ei liene vielä pitkään aikaan akuuteinta näiden kaupallisten suhteiden merkittävä elvyttäminen, mutta toisaalta olen itsekin saanut käydä mielenkiintoisia keskusteluja esimerkiksi irakilaisten kanssa, joiden tilanne on jossain määrin ollut samankaltainen ja joiden toive kuitenkin tänä päivänä on jo päästä avunannon kohteesta kaupalliseen yhteistyöhön ja saada maahansa investointeja. Ehkä ja toivottavasti tämä on todellisuutta myös Afganistanin osalta tulevaisuudessa.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Muutama sana taloudesta ja Afganistaniin synnytettävistä työpaikoista. Se uusien työpaikkojen syntyminen on äärimmäisen tärkeää, koska joka vuosi työmarkkinoille on tulossa arviolta semmoiset 400 000 uutta työntekijää. Tietenkin tämä aiheutuu väestönkasvusta.

Kaivossektorilla, niin kuin täällä on jo joskus todettukin, on potentiaalisia tuloja tuottaa keskipitkällä aikavälillä, mutta ei se kaikkea ratkaise, sillä suuria työpaikkamääriä se ei tule tuottamaan. Uudet työpaikat on mahdollista luoda edelleenkin maataloussektorille, joka tarjoaa nykyiselläänkin yli puolet työpaikoista kyseisessä maassa. Maatalouden toiminnan tehostaminen ja kestävyyden lisääminen sekä erityisesti kastelujärjestelmien rakentaminen ja luominen ovat edellytyksenä tälle kestävälle talouskasvulle ja kehitykselle — ja sitten infran vahvistaminen erityisesti kuljetusyhteyksiä sekä energiansaantia parantamalla on äärimmäisen tärkeätä.

Minun mielestäni kaiken kaikkiaan tämä selonteko kuvaa hyvällä tavalla sitä kehitystä, jota vuodesta 2001 lähtien on tapahtunut. Totta kai matkaa on vielä paljon ennen kuin ollaan länsimaisella tasolla, ja siihen kestää tosiaan useita kymmeniä vuosia aikaa.

Sitten kyllä tosi isona ongelmana itse asiassa näen tämän huumekaupan osuuden bruttokansantuotteesta. Se on lisääntynyt koko ajan, sitä ei ole saatu siellä kuriin, ja kyllähän se näin on, että tämä äärimmäinen köyhyys — siellä elää vielä kuitenkin 36 prosenttia ihmisistä köyhyysrajan alapuolella, joka on 1,25 dollaria per päivä — ruokkii tätä huumeitten viljelyä ja noin poispäin. Että kyllä sinne talouskasvua pitää saada, jotta päästään jollakin aikavälillä myöskin tästä huumeongelmasta, ainakin se saadaan tosi paljon pienemmäksi.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa on valtioneuvoston selonteko eduskunnalle Afganistanin tilanteesta, Suomen kokonaistuesta Afganistanille ja Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon Resolute Support.

Nato-johtoinen kriisinhallintaoperaatio ISAF on päättymässä Afganistanissa vuoden lopulla. "Mitä on saavutettu reilussa vuosikymmenessä?" Tämän kysymyksen esitti kansanedustaja ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö Turun Sanomien kolumnissaan. Niinistö jatkaa, että operaation päättyminen ei ehkä jätä jälkeensä poliittisesti vakaata maata, Afganistania repivät etniset jännitteet.

Niinistön kanssa on helppo olla samaa mieltä. Rauhanturvaoperaatio on vuosien saatossa muuttunut, ja tulokset ovat monisyiset ja paikoin myös ristiriitaiset, etenkin ihmisoikeuksien suhteen. Positiivisena voidaan nähdä, että Afganistanin sisäinen hallinto, presidentti Ashraf Ghani ja pääministeri Abdullah Abdullah ovat sopineet vallanjaosta, mikä saattaa rauhoittaa tilanteen paikallisesti.

Tulevaisuudessa uhan muodostaakin jälleen Taliban. Edustaja Niinistön kolumnia lainaten pako Saigonista uhkaa toistua Afganistanissa. 29.4.1975 alkoi Yhdysvaltain vetääntyminen Saigonista. Seuraavana päivänä Vietkong otti Saigonin haltuunsa. Afganistanissa on kaikki eväät vastaavaan, ainakin pienemmässä mittakaavassa.

Tällä hetkellä esimerkiksi Länsi-Afganistanissa on verrattain rauhallista, mikä epäilemättä johtuu rauhanturvaajien toiminnasta. Itä-Afganistanissa tilanne on toinen. Esimerkiksi sunnuntaina itsemurhapommittaja oli katsojien joukossa lentopallo-ottelussa. Kuolleita oli ainakin 40 ja loukkaantuneita yli 50.

Arvoisa puhemies! Yleisradion mukaan talibanikapinalliset ja muut jihadistit ovat kiihdyttäneet iskujaan Afganistanissa tänä vuonna. Nyt kun ulkomaiset joukot ovat vähitellen vetäytymässä maasta, Suomen kannalta tilanne on ongelmallinen, koska operaatio syö vähiä resurssejamme. Toisaalta Puolustusvoimat hyötyy ainakin sotilaallisen kokemuksen muodossa. Voidaan kuitenkin aiheellisesti ihmetellä, miksi Suomi osallistuu paljon suuremmalla panoksella kuin naapurimaa Ruotsi.

Nato-joukot tukevat jatkossa Afganistanin omia viranomaisia taisteluissa talibaneja vastaan. Tämä lienee järkevää. Jäljelle jäävät noin 12 000 sotilaan Nato-joukot koostuvat kuitenkin pääosin Yhdysvaltain joukoista, mikä voi heikentää operaation kansainvälistä uskottavuutta.

Kriisinhallinnan ohella neuvottelut jatkuvat. Maanantaina avustusjärjestö Oxfam varoitti Talibanin ja hallituksen välisten rauhanneuvotteluiden monimutkaisuudesta. Vaarana on, että myönnytyksiä tehtäessä naisten asema heikkenee. "Jokaisen osapuolen on tunnustettava, että vain sellaisilla rauhanneuvotteluilla, jotka suojelevat naisia, on mahdollisuus menestyä pitkällä aikavälillä", Oxfam sanoi.

Afganistanin operaatio ei ole menestystarina. Nähtäväksi jää, minkälaisen lopun tarina saa, kun jatkossa maa on yhä enemmän omien kansallisten joukkojensa varassa.

Arvoisa puhemies! Taisteluihin osallistumisen, sen lisääntymisen vuoksi meidän tulee myös Suomessa varautua uusien sotaveteraanien ja mahdollisten uusien sotainvalidien hoitoon.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on ollut tiiviisti mukana Afganistanin kehittämisessä osana kansainvälisen yhteisön työtä. Kehitysyhteistyön osalta Afganistan on ollut Suo- men kumppanimaa Taleban-hallinnon kaatumisen jälkeen eli vuodesta 2002 lähtien. Kehitysrahoituksen kokonaismäärä on 12 vuoden aikana ollut noin 160 miljoonaa euroa, josta tämän vuoden osuus on noin 30 miljoonaa euroa. On hyvä asia, että olemme voineet tuoda kortemme kekoon yhden maailman köyhimpiin kuuluvan maan olosuhteiden parantamisessa.

Taleban-hallinnon kaatumisen jälkeen moni asia on mennyt maassa parempaan suuntaan. Edistystä on nähtävissä monella eri mittarilla. Vuonna 2001 tyttöjen koulunkäynti oli käytännössä olematonta. Nyt noin 40 prosenttia afganistanilaistytöistä käy säännöllisesti koulussa. Kaikkiaan koulussa käyviä lapsia oli Afganistanissa vuonna 2001 vain miljoona, nyt heitä on Unicefin arvion mukaan yli 8 miljoonaa. Pohjoismaiden panos koulutuksen kehittämisessä on ollut vahva. Viime vuosien aikana yli 170 000 opettajaa on saanut työhönsä koulutusta kansainväliseltä yhteisöltä.

Kehitysyhteistyöstä saatuun kokemukseen nojaten voikin sanoa, että eräs tärkeimmistä yksittäisistä edistysaskelista onkin juuri naisten ja tyttöjen aseman parantaminen. Norjan pääministeri totesi äskettäin Oslossa pitämässään puheessa, että Norja kaksinkertaistaa tukensa koulutukselle kansainvälisissä kehitysohjelmissa seuraavan neljän vuoden aikana, koska koulutus nähdään sekä mahdollisuutena taata parempi toimeentulo että tarkoituksena ja perusoikeutena jo itsessään. Tämän suhteen tilanne Afganistanissa on edelleen monella tapaa haastava, vaikka edistyskin on ollut suurta. Ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymykset sekä erityisesti tyttöjen koulunkäynnin turvaaminen ovat olleetkin yksi Suomen kehitysyhteistyön prioriteeteista.

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon osalta edistys on ollut myös merkittävää puutteista huolimatta. Perusterveydenhuollon kattavuus oli vuonna 2001 vain 9 prosenttia, kun se on nyt yli 60 prosenttia. Yhä useammassa synnytyksessä on nykyään mukana ammattitaitoista henkilökuntaa, mikä on vaikuttanut äitiyskuolleisuuden merkittävään vähentymiseen. Myös puhdas juomavesi on nykyään yhä useamman saatavilla.

Naisten aseman parantaminen on monelta osin vielä alkuvaiheessa, mutta se on tuonut joiltakin osin myös ilahduttavia tuloksia. Lähes kolmasosa Afganistanin kansanedustajista on tällä hetkellä naisia. Naisten yrittäjyys ja taloudellinen toiminta ovat aktivoituneet tavalla, joka olisi ollut mahdotonta Taleban-hallinnon äärikonservatiivisessa ja naisia syrjivässä yhteisössä. On hyvä, että Suomen tavoitteena on ollut YK:n päätöslauselman 1325 täysimääräinen toimeenpano osana tulevaa Resolute Support -operaatiota. Tasa-arvoon liittyvä koulutus ja neuvonta on tärkeä osa tätä työtä.

Arvoisa puhemies! Suomen tulee olla kansainvälisessä kehitysyhteistyössä mukana jatkossakin. Samalla pidän tärkeänä, että osallistumme näihin hankkeisiin omiin vahvuuksiimme nojautuen. Infran ja yhteiskunnan rakentaminen, demokratia ja ihmisoikeudet sekä koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmän rakentaminen ovat vahvuuksia, joissa voimme kouluttaa myös muita.

Suomen ja Afganistanin välinen viime vuonna solmittu kauppakumppanuussopimus tähtää kehitysyhteistyön lisäksi valtiollisten instituutioiden vahvistamiseen ja yleiseen rauhan rakentamiseen. Suomen ja Afganistanin yhteistyön kannalta on myös hyvä muistaa, että Afganistanissa on taloudellisessa mielessä paljon potentiaalia. Maidemme väliset kauppasuhteet ovat olleet vähitellen kehittymässä, vaikka kauppavaihto on ollut melko vähäistä. Tämän vuoden puolella Suomen vienti Afganistaniin on kuitenkin jo kasvanut. Esimerkiksi Geologian tutkimuskeskus on pyrkinyt lisäämään suomalaisen kaivannaisosaamisen tunnettuutta Afganistanissa. Finpro, Finnpartnership sekä työ- ja elinkeinoministeriö ovat omalta osaltaan tehneet maassa vienninedistämistyötä. Myös Suomen Kabulin-suurlähetystön koordinoima Team Finland -toiminta on tähdännyt samaan. Tällä hetkellä päähaasteena on toki toimintaympäristöön epävarmuutta tuova turvallisuustilanne.

Arvoisa puhemies! On selvää, että Afganistanin tilanne on edelleen monessa mielessä erittäin ongelmallinen. Turvallisuustilanteen heikentyminen on jatkuva riski, joka voi pahimmillaan uhata kansainvälisen yhteisön tekemiä ponnistuksia ja syöstä maan takaisin Taleban-hallinnon aikaiseen pimeyteen. Talouden vahvistuminen, uusien työpaikkojen luominen ja valtiontalouden perustan turvaaminen ovat tällä hetkellä ensiarvoisen tärkeitä maan kehityksen kannalta, kuten valtioneuvoston selonteossakin todetaan.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on ollut mukana Afganistanin operaatiossa 12 vuotta. Sen aikana kaksi rauhanturvaajaa on kaatunut ja kymmeniä haavoittunut. Psyykkisesti sairastuneiden määrästä ei ole tietoa, mutta heitäkin on.

Päättyvän ISAF-kriisinhallintaoperaation aikana Valtiokonttori on maksanut suomalaisille haavoittuneille alle miljoona euroa korvauksia sotilastapaturmalain nojalla. Koska toipuminen voi kestää vuosia ja henkiset traumat voivat sairastuttaa vuosien päästä, niin pelkästään Valtiokonttorin korvaukset eivät riitä. On tapauksia, joissa palvelustoverit ovat maksaneet toistensa lääkkeitä ja leikkauksia. Veljeä ei jätetä -henki elää, mutta onko se oikea ja ainoa malli? On hyvä, että Raha-automaattiyhdistys on alkanut rahoittamaan nelivuotista vertaistukihanketta entisille ja nykyisille rauhanturvaajille.

Tase ISAF-operaatiosta on karu. Komentaja Puistolan artikkelin mukaan marraskuun alkuun mennessä tässä operaatiossa on menehtynyt 3 476 sotilasta, joista, niin kuin totesin, on kaksi suomalaista. Afgaanisiviilejä on kuollut vähintään 21 000. Tämän vuoden ensimmäisen vuosipuoliskon aikana YK:n Afganistanin avustusoperaatio dokumentoi 1 564 siviiliuhria.

Kesällä 13 ISAF-maat päättivät sotilasavun jatkamisesta nykyisen kriisinhallintaoperaation päätyttyä. ISAFia seuraa operaatio nimeltään Resolute Support eli päättäväinen tuki. Kyseessä on afgaanijoukkojen kouluttamisoperaatio. Näin tehden Nato, ennen kaikkea siis Yhdysvallat, haluaa poistua Afganistanista voittajana, mutta se ei tarkoita al-Qaidan toiminnan eikä Taleban-hallinnon valtaanpääsyn ehkäisyä. Onnistuessaan nyt perustettava operaatio tarkoittaa korkeintaan sitä tulevaisuuden päivää, kun maassa järjestetään oikeudenmukaiset ja avoimet vaalit.

Kaikki toimet tulevat kestämään vuosia. 30 vuotta kestänyttä epävakaata tilannetta ei parissa vuodessa tasoiteta. Suomalaiset ovat rakentaneet toimintavuosiensa aikana Afganistaniin kymmeniä kouluja ja päiväkoteja sekä valvoneet useiden julkishallinnon rakennusten pystytystä. On rakennettu ja korjattu myös kunnallistekniikkaa. Monessa puheenvuorossa, viimeksi edustaja Kauma, on viitattu koulunkäyntimahdollisuuk-sien parantumiseen erityisesti tyttöjen osalta. Se toki on valopilkku, mutta kokonaisuus on karu.

Siteeraan lopuksi erästä kovia kokenutta rauhanturvaveteraania: "Afganistanin operaatio on tärkeä, mutta nyt ajattelen, ettei se ollut Suomessa kuolemisen arvoista." Toivottavasti yksikään eduskunta ei enää lähetä suomalaisia rauhanturvaajia, olivatpa he sitten sotilaita tai siviileitä, yhteenkään rauhaanpakottamisoperaatioon, jollaiseksi ISAF-operaatiokin on muuttunut. Tulokset eivät ole mairittelevia. Kansalaisyhteiskunta, demokratia tai vakaat olosuhteet eivät ole edistyneet. Sen sijaan Punaisen Ristin arvion mukaan konflikti on aiheuttanut vuodesta 78 lähtien puolentoista miljoonan siviilin kuoleman. On arvioitu, että ISAF-operaation aikana on kuollut päivittäin kolme lasta.

Himmeistä valopilkuista huolimatta edessä on vaikea tie. Mitä on edessä? Pelätään pahinta skenaariota. Komentaja Puistolan sanoin: Afganistan on jälleen vuodessa nolla.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Afganistania kuvataan usein yhtenä maailman epätasa-arvoisimmista maista. Epätasa-arvon juuret ovat yhteydessä köyhyyteen ja heimoyhteisöjen perinteisiin. Yli kaksi vuosikymmentä jatkunut sota ja naisten järjestelmällinen sulkeminen yhteiskunnallisesta, taloudellisesta ja julkisesta elämästä ovat vaikuttaneet hyvin syvästi Afganistanin yhteiskuntaan, erityisesti naisiin.

UN Womenin tilastojen mukaan vain noin 12 prosenttia yli 15-vuotiaista naisista on luku- ja kirjoitustaitoisia, kun miesten vastaava luku on 39 prosenttia. Naisten on vaikea löytää toimeentulon mahdollisuuksia, eikä valtaosalla varsinkaan maaseudun naisista ole mahdollisuutta saada yhteiskunnan tarjoamia palveluita, kuten terveydenhuoltoa.

Afganistanin naiset synnyttävät elämänsä aikana keskimäärin 6,3 lasta. Alhaisen terveydenhuollon tason vuoksi myös äitiyskuolleisuus on yksi maailman korkeimmista: joka 29:s minuutti yksi afgaaninainen kuolee synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin.

60—80 prosenttia afgaaninaisista joutuu menemään naimisiin pakosta, ja lähes 60 prosenttia kaikista avioliitoista on lapsiavioliittoja eli solmittu alle 16-vuotiaan kanssa.

Naisiin kohdistuva väkivalta on järkyttävän yleistä. Lähes 90 prosenttia afgaaninaisista on kokenut elämänsä aikana fyysistä, psyykkistä tai seksuaalista väkivaltaa.

Toki myönteistäkin kehitystä on tapahtunut, kuten täällä on jo kerrottukin: tyttöjen mahdollisuus käydä koulua on viime vuosina parantunut merkittävästi, ja Afganistanin perustuslaki tunnustaa naisten tasa-arvoisen aseman yhteiskunnassa. Toki sitten, kun mennään sinne käytäntöön ja varsinkin Kabulin ulkopuolelle, siellä naisten asemaa ei ihan oikeasti käytännössä ole kauheasti parannettu, ja tässä työssä pitäisi tietenkin löytää uusia keinoja.

Koulutuksen puute on yksi suurimpia syitä naisten alhaiseen asemaan yhteiskunnassa, tietenkin. Ansio naisten tekemästä työstä menee useimmiten miehille, ja naisten osaksi jää monesti palkaton työ kotitalous- ja maataloustöissä ja epävirallisen sektorin töissä, kuten käsityöläisyydessä.

Vaikka Afganistanin äitiys- ja lapsikuolleisuuslukuja on viime vuosina onnistuttu alentamaan, ne ovat siis edelleenkin maailman korkeimpia. Alhaiset ja tiheään toistuvat synnytykset, huonot hygieniaolot sekä terveyspalvelujen ja tiedon vajavuus tekevät tilanteen parantamisesta erittäin vaikean. On selvää, että heikko lisääntymisterveystilanne vaikeuttaa monin tavoin naisten ja tyttöjen yhteiskunnallisen aseman edistämistä. Afganistanissa on vakava pula koulutetusta terveysalan henkilökunnasta ja epävakaa turvallisuustilanne vaikeuttaa olennaisesti terveydenhuolto-olojen järjestämistä etenkin maaseudulla.

Arvoisa puhemies! Olen ylpeä monipuolisen kokemuksen omaavasta ja arvostetusta kansainvälisestä järjestöstä, Marie Stopes Internationalista, jonka työ seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisessä Afganistanissa on tuottanut erinomaista tulosta. Suomi on järjestön suurin ulkopuolinen rahoittaja Afganistanissa. Tuki vuosille 2012—2014 on 1,5 miljoonaa euroa. Marie Stopesilla on tällä hetkellä seitsemän kiinteää ja kolme liikkuvaa klinikkaa Kabulissa ja Pohjois-Afganistanissa. Vuosien 2008—2010 aikana liki 550 000 asiakasta käytti järjestön tarjoamia palveluita. Järjestö arvioi pystyneensä estämään 1 600 äidin ja 23 000 lapsen kuoleman Afganistanissa, ja nämä tilastot ovat siis muutaman vuoden vanhoja. Minulla oli tilaisuus vuonna 2004 henkilökohtaisesti tutustua Afganistanin-vierailun yhteydessä myös Marie Stopes Internationalin toimintaan maaseudulla. Vaikutuin järjestön työstä sekä siitä, että tuo järjestö oli saanut myös miehet uskomaan, että äitiys- ja lapsikuolleisuuden vähentäminen on mahdollista ja tärkeää ja että siihen tarvitaan myös miesten panosta.